Lisää Nietzchestä

Seuraava artikkeli esiintyy ylempänä toisessa paikassa, koska se kuuluu molempiin kokonaisuuksiin.

Friedrich Nietzschen elämä




Friedrich Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että pääsi professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana.

Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullisista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889.

Loppuelämänsä Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana aivohalvauksen lamauttaessa tyystin hänen henkiset toimintonsa.

Nietzsche jatkoiennen kaikkeaKantin jaSchopenhauerin subjektiivistaidealismia. Nietzscheajateli, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan todellisuuskuvamme on äärimmäisen subjektiivinen. Subjektiivinen idealismi johtaa Nietzschen relativismiin ja skeptisyyteen.

Moraalin alkuperä

Nietzsche tutki moraalin alkuperää ja pyrki osoittamaan, että idealistisella ja kristillisellä moraalilla ei ole yliluonnollista perustaa, vaan että nykyisin vallalla olevat moraalijärjestelmät ovat syntyneet monimutkaisen sosiaalihistoriallisen ja psykologisen tapahtumasarjan tuloksena.


Nietzsche väitti, että moraali on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua.

Nietzsche väitti, että länsimainen kristillis-idealistinen moraali saattaa ihmisen ristiriitaan hänen biologisen perusolemuksensa kanssa. Nietzschen mukaan vallassa olevat moraalijärjestelmät tukahduttavat epäyksilöllisyydessään ja tiukassa näennäisjärkevyydessä ihmisen luovuuden.

Nietzsche vaati, että kaikki yksilöt saisivat toteuttaa omaa minuuttaan riippumatta yhteiskunnan normistoista ja ennakkoluuloista. Nietzschen omat moraalifilosofiset mietteet osoittivat pitkälle jalostettua idealismia, mutta osa oli myös ärsyttämiseen tarkoitettua, täydellistä moraalista välinpitämättömyyttä.

Nietzsche piti arvojen kieltämistä (nihilismiä) seurauksena kristillisen uskonnon valtapyrkimyksistä: tällä (ainoalla olemassa olevalla) maailmalla oli arvoa enää vain suhteessa tuonpuoleiseen (jota ei itse asiassa ollut edes olemassa).

Kun tuonpuoleisen arvo nousi arvoon arvaamattomaan, tulos oli arvojen kieltäminen (nihilismi): ei-minkään arvostaminen korkeimpana arvona. Tärkein haaste arvojen kieltämiselle (nihilismille) oli juuri kristinuskon heikentyminen.


Nietzsche piti tilannetta uutena haasteena eurooppalaiselle kulttuurille, jonka oli ylitettävä itsensä ja päästävä eräänlaiseen pisteeseen, josta ei ole paluuta. Nietzsche kiteytti asian kuuluisaan lauseeseen "Jumala on kuollut".

Lause kuvasi kriisiä, jonka läntinen kulttuuri kohtaisi sen perusteiden muretessa; samalla tämä kriisi avasi tien johonkin uuteen. Nietzsche tuomitsi darwinismin, hegeliläisyyden, kantilaisuuden sekä utilitarismin epäonnistuneina yrityksinä paikata jumalan jättämä aukko.

Nihilismin ylittäminen 




Ajattelullaan Nietzschepyrki ylittämäännihilismin. Uusienarvojen asettamisessahän pitikeskeisenä yli-ihmisen käsitettään ja oppiaan ikuisesta paluusta. Nietzsche kirjoitti, että aikaisemmin kansat asettivat arvojaan yksilön yli, mutta nyt yksilö voi asettaa arvot ja kulttuurin.

Ihmismassoista eiole arvojenasettajaksi, vaan"lauma" tarvitseeopastajan päästäkseennihilismistä. Tähäntehtävään viitaten Nietzschen kirjoituksissa esiintyi käsite "suuri politiikka".

Nietzsche väitti, että moraalia on kahdenlaista, herramoraalia, joka nousee aktiivisesti "jalosta ihmisestä" ja orjamoraalia, joka liittyy nasteenomaisena "heikkoon ihmiseen".

Eri moraalit eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kokonaan toisia arvotusjärjestelmiä: herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä/huono, kun taas orjamoraali arvottaa ne asteikolla hyvä/paha.

Kristinuskon taakka

Nietzsche hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen "uudelleenarvioineen" luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän.

Hän meni kritiikissään pitemmälle kuin valistusajan agnostikko- ja ateistiajattelijat, jotka pitivät kristinuskoa vain virheellisenä.

Nietzsche ajatteli kristinuskon varhaisvaiheen historiassa yhä pahemmin vääristävän kuvan Jeesuksesta. Hän syytti varhaiskristittyjä Jeesuksen martyroimisesta, ja piti apostoleita pelkurimaisina, vulgaareina ja katkerina.


Michelangelon veistos

Nietzschen kirjoittamalause "Viimeinen kristitty kuoli ristillä" viittaa siihen, että hänen mielestään kristinusko oli oleellisesti Paavalin luomus.

Koska Nietzsche näki lennokkaan metafysiikan aikakauden ja objektiivisten totuuksien ajan olevan takanapäin, oli luontevaa ajatella, että ihmisten mielenkiinto keskittyisi nyt enemmän suoraan havaittavaan ilmiömaailmaan, jossa he elävät.

Yli-ihminen

Nietzschen yli-ihminen(Übermensch) onihanne, jossahenkisesti korkeatasoinenyksilö toteuttaamahdollisimman tehokkaastikaikkia niitä moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, jotka nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat.

Yli-ihminen oliehkäpä Nietzschenfilosofian enitenkiinnostusta herättäneitäkäsitteitä. Kuitenkinkyseinen käsiteon vain pienessä osassa Nietzschen koko tuotannossa ja esiintyy suuremmassa määrin vain hänen julkaisematta jääneissä muistiinpanoissaan.

Yli-ihmisellä eiole enäätarvetta uskoavarmoihin perusteisiinvaan hänpystyy "tanssimaan" ohuilla langoilla (ks. Näin puhui Zarathustra). Yli-ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Näin nihilismi voidaan ylittää.


Perspektiivi on tapa esittää kolmiulotteinen asia säännönmukaisesti kaksiulotteisena kuten piirustuksena.

Perspektivismi on Friedrich Nietzschen kehittämä filosofinen käsitys, jonka mukaan maailmaa ei voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain tulkita jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai arvoarvostelmat, joita teemme.

Perspektivismin mukaisestimitään kantaaei voidapitää ehdottomastitotena, muttatästä eiseuraa, että kaikki kannat olisivat yhtä päteviä.

Natsit ja Nietzshe

Hänen aluksi ihailemansa ystävä Richard Wagner sen sijaan oli juutalaisvastainen. Myöhemmin Nietzsche kritisoi ja halveksui kirjoituksissaan vahvasti Wagneria (joskin myönsi yhä pitävänsä tämän teoksista, etenkin Tristan ja Isoldesta). Yhtenä kiistan syynä oli, että Wagner hyödynsi kristillistä myyttiä viimeisessä oopperassaan.


Nietzschen sisar Elisabeth oli vankkumaton juutalaisten vastustaja ja kansallissosialisti, ja juuri hänen vaikutuksestaan natsit omivat paljon käsitteitään Nietzschen tuotannosta. Nietzschen nimiin pannut antisemitistiset kommentit ovat pitkälti peräisin Elisabethilta, joka toimi Friedrichin ollessa jo toivottoman mielisairas tämän kirjallisena asianomistajana, tunnetuin seurauksin.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla yllä oleva esitys muutti sinun käsitystäsi Nietzschestä.
  2. Pohtikaa sitä, miksi Friedrich Nietzscheä ymmärretään yleensä väärin.
  3. Millaista Nietschen arvostelu kristinuskoa vastaan oli?