Tulevaisuuden koulu

Sisällysluettelo

  1. Tulevaisuuden koulu
    1. Yleistä
    2. Eräs ehdotus
    3. Onko kouluja olemassa tulevaisuudessa
    4. Miksi uskovaisia ei vapauteta katsomusopetuksesta
    5. Edistyksen harha
    6. Lähitulevaisuuteen vaikuttaminen

fusc

Yleistä

Suomessa on viime vuosina järjestetty lukuisia tilaisuuksia, joissa tohtorit ovat puhuneet tulevaisuuden koulusta.

Eri maissa on laadittu professorivoimin suunnitelmia tulevaisuuden kouluista. Tuloksena on hierarkisesti ryhmiteltyä siansaksaa.

Eräs ehdotus

Kotimaisesta Internetistä löytyi yksi valopilkku

http://fi.opasnet.org/fi/Tulevaisuuden_koulu:

Koska sivussa on ajatuksia, joista tässä kirjassa keskustellaan myöhemmin, esittelen sitä seuraavaksi.

Sivulla on seuraava teksti:

Koulu, kirkko ja puolue ovat organisoitua tiedon hitautta. Niiden olemukseen kuuluu siirtää seuraaville sukupolville aiempia ajatusmalleja ja käsityksiä. Kulttuuriperinnön kannalta tämä on hienoa, mutta totuuden kannalta ongelmallista. Monissa asioissa kun tieteellinen tietämys on muuttunut aika lailla siitä, kun opettajat, papit ja poliitikot itse oppivat kyseiset asiat. Heillä on siis taipumus välittää vanhentunutta ja testaamatonta tietoa eteenpäin. Tulevaisuuden koulu pyritään rakentamaan siten, että tiedon "juuret" ovat mahdollisimman lyhyet eli oppilaille pyritään siirtämään aina kaikkein tuorein tieto. Keskeinen piirre koulussa siis on se, että rakenteelliset hitaudet pyritään karsimaan.

Tämän onnistuminen vaatii, että ei niinkään määritellä opetussisältöjä vaan erityisesti tavoitetasoja taidoille ja toisaalta aihepiirejä, joista opetellaan sen hetken uusin tieto. Tausta-ajatuksena on, että oppimateriaalit päivittyvät jatkuvasti, ja itse asiassa osa opetusta on materiaalien päivittäminen itse.

Toinen piirre tulevaisuuden koulussa on, että pyritään opettamaan yleiskäyttöisiä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi alakoulussa opetetaan mieluummin fonetiikkaa kuin jotain tiettyä kieltä, koska fonetiikan avulla oppilaat oppivat ääntämään ja kuulemaan äänteitä yleensä ja kirjoittamaan ja lukemaan niitä, mistä on apua minkä tahansa kielen opettelussa.

Iso kysymys kuuluu, miten ratkaistaan nykykoulun dilemma: toisaalta vakiintuneet ryhmät, joissa syntyy yhteenkuuluvuuden ja auttamisen henki, toisaalta mahdollisuus edetä omaa tahtiaan ja valita yksilöllisiä painotuksia. Pitäisikö olla varsin paljon asioita, joita tehtäisiin aina omassa ydinryhmässä, ja osa asioista toteutettaisiin niin, että jokainen voi edetä omaa tahtiaan omien kykyjensä mukaisesti?

...Faktatietoa sisällytetään runsaasti kaikkeen opetukseen, mutta tarkoitus on mennä taito edellä eli pääpaino ei ole Kolumbuksessa vaan häntä käytetään esimerkkinä siitä, millainen vaikutus tutkimusretkien ajalla oli kulttuuriperintöön tai mitä eettisiä ristiriitoja ne aiheuttivat.


Sivun "tuntijakoehdotus" on seuraava:
  • Liikkumisen perustaidot: 3-12-vuotiaat
  • Ryhmäytyminen ja ystävyys: 5-16-vuotiaat
  • Fonetiikka ja "turistikielet" (esim. 200 sanaa 10 yleisimmästä kielestä): 5-9-vuotiaat
  • Lukeminen ja hahmottaminen: 6-14-vuotiaat
  • Suullinen ja kirjallinen ilmaisu, väittely: 6-17-vuotiaat
  • Englanti: 7-14-vuotiaat
  • Matematiikka: 7-19-vuotiaat
  • Toinen vieras kieli: 8-14-vuotiaat
  • Käden taidot: 8-16-vuotiaat
  • Maailman kulttuuriperintö: 9-18-vuotiaat
  • Luonnontiede: 9-18-vuotiaat
  • Joukkoistaminen ja parviäly: 10-15-vuotiaat
  • Etiikka, arvot ja yhteisöllisyys: 10-16-vuotiaat
  • Logiikka: 12-14-vuotiaat
  • Kaverin auttaminen ja opettaminen: 13-18-vuotiaat
  • Suvaitsevaisuus ja itsenäisyys: 13-19-vuotiaat
  • Yhteiskunnallinen osallistuminen: 13-18-vuotiaat
  • Käyttäytymistieteet (psykologia, taloustiede, arvostusteoria): 14-19-vuotiaat
  • Ajankäytön hallinta: 14-19-vuotiaat
  • Tieteen metodi: 15-19-vuotiaat
Muutamia kommentteja:
  • Kun puhutaan liikkumisesta hyvin nuorena, voitaisiin puhua myös kontaamaan ja kävelemään oppimisesta.
  • Matematiikkaa voi oppia jo melkoisia määriä alle 6 -vyuotiaana.
  • Toinen vieras kieli alkaa turhan varhain.
  • Luonnontiedettä voi oppia jo 6 -vuotiaana.
  • Etiikan opetus kovin nuorille on ongelmallista. Tarvitaan kokonaan toisenlainen maailma, jotta se on mielekästä.
  • Logiikan opetus itsenäisenä oppiaineena on viisasta, sillä matematiikasta se jo kerran pyyhittiin pois.
  • Suvaitsevaisuuden mainitseminen näin merkittävällä painolla on punavihreää hömppää.
  • Mikään yllä luetelluista oppiaineista ei sisällä niitä asioita, jotka ovat elämässä todella tärkeitä (vertaa listaa aikaisempaan 16 kohdan toivelistaan). Toivelista on huomioitava, mutta ei tietenkään iskostustarkoituksessa.

Onko kouluja olemassa tulevaisuudessa

Tulevaisuustutkimuksen alennustila

fut

Opetushallitus on laatinut laajan esityksen "Oppimisen tulevaisuus 2030". Se löytyy osoitteesta

http://www.edelphi.fi/fi/groups/ot/content/index

Valitettavasti useimpiin linkkeihiin vaaditaan salasana, mikä käytäntö on levinnyt nopeasti Yhdysvalloista Suomeen.

Tutkimusraporttia sivustolta kuitenkin pääse lukemaan.

Käytetty menetelmä on hallinnoimiselle tyypillinen. On koottu joukko sidosryhmien johtavia ihmisiä esittämään tulevaisuudesta ja sen tarpeista mielipiteitään.

"Paneelit" ovat pohtineet sitä, mitä he pitävät todennäköisenä, ja sitä, mitä he pitävät toivottavana.

Näiden ihmisten arvosidonnaisuuksia ei ole mitenkään ennalta selvitetty. He edustavat omia mielipiteitään ja omia arvojaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet tällaisen "joukkoälyn" harhaksi. Raportti ei todista mistään muusta kuin opetushallituksen sidosryhmien johtajien mielipiteistä. Onhan se tietoa sekin.

Kuvaavaa on se, että vanhoillinen kansleri Ilkka Niiniluoto mainitaan aivan raportin alussa.

Eräs mielipide

Minun mielestäni suomalainen koulu voi muuttua tulevaisuuden maailmaan valmentavaksi vasta sitten, kun opetushallitus on lakkautettu.

Myös opetusministeriö voitaisiin lakkauttaa. Poliitikoista ei ole hallinnoimaan sivistystä.

Samoin voitaisiin lakkauttaa ylioppilastutkintolautakunta. Ylioppilastutkintolautakunnan kaltaista oppimisen sensoria ei tarvita.

Oppimisen laadun valvonta voidaan suorittaa halvimmalla digitaalisilla menetelmillä. Koulujen oppilaat voisivat itse hankkia sertifikaatteja osaamisestaan (tämän pitäisi olla maksutonta).

Ylemmät oppilaitokset voisivat testata tulevia oppilaita haluamillaan testeillä, mutta testaamisen ja ylempien opintojen pitäisi olla maksutonta.

Yleissivistyksen harha

lammas

Edesmennyt 2000 -luvun viimeisen puoliskon radikalismi innostui korostamaan ns. yleissivistyksen merkitystä.

Tosiasiassa radikaalit erehtyivät puolustamaan vanhentuneiden arvojen iskostamista tulevaisuuden ihmisiin. Nyt ns. demokraattiset yhteiskunnat maksavat vanhentuneiden arvojen iskostamisesta ihmisiin.

Radikalismi ei saanut edes maailmassa hyvin yleistä uskontojen iskostamista koululaisiin loppumaan.

Eräs syy yleissivistyksen opettamiseen on se, että näin voidaan testata ihmisten muistia.

Kuten tunnettua, muistin testaamiseen ei tarvita vanhentuneiden kirjojen päähän pänttäämistä vaan korkeintaan tunnin kestävä testi.

Myös jonkinlainen älykkyys voidaan testata puolessa tunnissa.

Arkkitehtuurin harha

Julkishallinnolla on tapana ratkaista tulevaisuuden ongelmia valitsemalla kuuluisia arkkitehtejä piirtämään rakennuksia, jotka epäilemättä säilyvät tulevaisuuteen asti.

Olen opettanut pitkähkön ajanjakson Aarne Ervin piirtämässä koulurakennuksessa. Koulurakennuksen hyviä puolia oli, että aamuhartaudet kuuluivat ympäri rakennusta. Pieniä koppeja, joita tehdään nykyisin säästösyistä, rakennuksessa ei ollut.

Sen sijaan rakennuksessa oli monia suunnitteluvirheitä. Se, että juhlasalin katto lensi pihalle ja ikkunat olivat välillä pudota pihalle, olivat virheistä pienimpiä. Mm. fysiikan ja kemian tarvikkeet oli sijoitettu tilaan, jonne piti mennä toisen opetustilan kautta. Opettajat olivat huomauttaneet asiasta arkkitehdille, mutta hän ei ollut pitänyt muutosta tarpeellisena.

Rakennus saneerattiin myöhemmin. Uuden rakentaminen olisi maksanut saman verran, mutta kun rakennus oli kuuluisan arkkitehdin piirtämä, sitä ei voitu purkaa.

Jos uusi rakennus olisi rakennettu, siihen olisi tehty joukko koppeja mikä olisi sekin ollut onnetonta.

Nykyisten vanhoillisten arvojen vallitessa pidän varmana, että koulurakennukset yksityistetään ja uuden opetustilat vuokrataan yksityisiltä. Tässä on hyvänä puolena se, että yksityisillä on Suomessa lupa purkaa rakennuksia, joita julkishallinto ei voi purkaa.

open

Kauhukuvana on se, että oppilaat siirretään meluisiin maisemakonttoreihin. Tämän hyvänä puolena on se, että siinäpähän he tutustuvat samalla työelämään.

Jos katsomusaineet halutaan pitää iskostuksena, luokkatila, jossa uskonnon opettaja on opettajana, on tehokkain menetelmä.

Jos katsomusaineet halutaan tehdä ouolueettomiksi, verkko-opetus sopii tähän.

Voidaanko esimerkiksi väittelytaitoa kehittää verkossa? Millä muulla tavalla nykyinen nuoriso vöittelee kuin verkossa. Verkosta löytyvillä aineksilla on myös helppoa puolustaa omia mielipiteitään.

Joku voi tietysti kysyä, miksi tämän kirjoittaja ei väittele verkosta. Vaikka olen toiminut kymmenen vuotta Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerinä ja kuusi vuotta Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajana, minut poistettiin järjestön väittelylistoilta. Minua ei liioin kutsuttu liiton 75 -vuotisjuhlaan, joka oli suljettu tilaisuus. Opetushallituksen tukema järjestön valtaus on onnistunut täydellisesti.

Miksi uskovaisia ei vapauteta katsomusopetuksesta

Koska katsomusopetus on vanhoillisuuden iskostamista lapsiin, tuntuisi luontevalta, että jo valmiiksi uskovaiset vapautettaisiin katsomusopetuksesta. Tällöin pienet uskontokunnat ja osa evankelis-luterilaisista putoasi pois katsomusopetuksesta, ja yhteiskunta säästäisi suuret määrät rahaa.

Taruhahmo Jeesuksen kerrotaan sanoneen:

Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.

Eräs syy joka haittaa kaikkia muutoksia koululaitoksessa, on se, että uskonnonopettajia on suuri määrä ja he jäisivät työttämiksi. On myös ilmeistä, että uskovaiset evankelis-luterilaiset aivan mielellään istuvat oman uskonnon tunneilla.

Niissä maissa, joissa on kaikille pakollinen uskontokasvatus, suurin osa ateisteista kannattaa uskontokasvatusta vaikka esittääkin vastalauseita tämän kasvatuksen laadun ja sisällän suhteen. Ns. humanistiliikkeen aatteellisen ytimeen kuulunut brittiläinen filosofian professori Harry Stopes-Roe sanoi minulle kerran, että hän kannattaa uskontokasvatusta (RE), koska se voisi olla puolueetonta, mutta lisäsi siihen, ettei se ole sitä.

Iso-Britanniassa vain melko uusi ateistijärjestö vastustaa uskontokasvatusta.

Se, että myös ateistit vaatisivat vapautusta katsomusopetuksesta, tuskin pääsisi Helsingin Sanomien pikku-uutiseksi.

Edistyksen harha

Kun tämän kirjoittaja oli Myyrmäen yhteiskoulun opettajana, hänet määrättiin pitämään aamuhartaus, toiselta nimeltään myös päivän avaus. Koska käynnissä oli ns. Myyrmäen koulusota, pelasin varman päälle ja luin silloisen kouluhallituksen pääjohtajan Erkki Ahon Kouluneuvostot -lehteen kirjoittaman kirjoituksen.

Kouluneuvosto ei ollut lukenut kyseistä lehteä vaan tuomitsi päivänavauksen mm. siitä syystä, että olin käyttänyt siinä sanaa "edistyksellinen". Sivujuonena mainittakoon, että kun koulun uskonnonopettaja piti puheen päästäkseen kouluneuvostoon, hän sanoi, että ateisti ei sovi opettajaksi. Myöhemmin tästä miehestä tuli kyseisestä koulusta syntyneen peruskoulun rehtori.

Edistyksen vastakohtana pidetty vanhoillisuus eli konservatismi on kohtuullisen hyvin määritelty.

Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä.

Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa.

Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa.

Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

Sen sijaan edistystä ei ole koskaan eikä missään määritelty yksiselitteisesti. Etsit käsitteen merkitystä turhaan Wikipediasta.

tal
Suomen bruttokansantuottaan (BKT), aidon kehityksen (GPI) ja kestävän taloudellisen hyvinvoinnin (ISEW) mittarit vuosina 1945-2010.

Kuvan saa suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Edistys voi viitata menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen Menneisyyteen ja nykyisyyteen viittaaminen on arvosidonnaista, ja kulloisetkin vallanpitäjät sanelevat sen, miten sanaa käytetään tässä yhteydessä. Tällä hetkellä edistys on muotisana vanhoillisten keskuudessa.

Kun viitataan tulevaisuuteen, meillä on suuri joukko ongelmia. Vaikka luonto on nykyään inhimillisen toiminnan kannalta melko vakaa, ihmisten ratkaisut tekevät tulevaisuudesta hyvin epävarman. Tulevaisuuden ennustaminen on mahdollista vain hyvin vähämerkityksellisissä asioissa. Mielipiteet siitä, millainen tulevaisuuden pitäisi olla, ovat keskenään ristiriitaisia.

Kaikkein vaikein on ennustaa sitä, mitä tulevaisuuden ihmiset (jos heitä onn olemassa), sanovat omasta ajastaan.

Marxilaisen kommunismin perustajat Karl Marx ja Friedrich Engels pidättäytyivät ennustamasta sitä, millainen on tulevaisuuden sosialistisen yhteiskunnan moraali. Marxin ja Engelsin mukaan tulevaisuuden olosuhteet ratkaisevat mikä moraali yhteiskunnassa on.

Jälkiviisaina voidaan tietysti sanoa, että olisi hyvä, jos marxilaisen kommunismin perustajat olisivat asettaneet sosialistisen yhteiskunnan moraalille joitain rajoja. On hyvin mahdollista, että kirjoituksia kunnioittavassa liikkeessä näillä rajoille olisi voinut olla merkitystä.

Lähitulevaisuuteen vaikuttaminen

Etelä-Korea hiljeni pääsykokeisiin

YLE 7.11.2012

Pääsykokeen takia lentojen aikatauluja muutetaan ja virastoja ovet pidettiin kiinni. Hyvään yliopistoon pääsemistä pidetään Etelä-Koreassa avaimena elinaikaiseen menestykseen.

Etelä-Koreassa yli 668 000 oppilasta osallistui torstaina korkeakoulujen pääsykokeisiin. Pakkomielteisesti koulutukseen suhtautuvassa Etelä-Koreassa koitosta pidetään niin merkittävänä, että useat valtion virastot, pörssi ja lentoliikenne on pysäytetty työrauhan takaamiseksi.

Maan pörssi aukesi tunnin myöhässä. Myös monet virastot ja yritykset avasivat ovensa myöhemmin, jotta ruuhkat eivät haittaisi kokeeseen saapuvia opiskelijoita.

Lisäksi poliisi oli valmistautunut kuljettamaan myöhästymässä olevia opiskelijoita kokeeseen. Esimerkiksi Busanin kaupungissa poliisi kiidätti 18-vuotiaan tytön sairaalan kautta kokeeseen, sen jälkeen, kun tyttöä kokeeseen kuljettanut isä törmäsi kaiteeseen.

Myös koetta häiritseviä tekijöitä pyrittiin rajoittamaan. Kokeen takia 83 lennon aikatauluja muutettiin, jotta nousu- ja laskumeteli ei haittaa kielikokeiden kuulonymmärtämisosuuksia, kertovat maan ilmailuviranomaiset.

Hyvään kouluun pääsemistä pidetään Etelä-Koreassa menestyksen edellytyksenä. Tulevan uran lisäksi sillä on vaikutusta avioliittonäkymiin. Pääsykokeiden aiheuttaman stressin uskotaan aiheuttavan useita itsemurhia vuosittain

Voidaanko edes lähitulevaisuuden tarpeet ottaa huomioon

Se, että koululaitos raahaa jopa oppilaiden omien tarpeiden jäljessä, johtuu hyvin monista tekijöistä.

sal

Didaktiikan yliopistonlehtori Jari Salminen on tarkastellut asiaa kirjassaa.

Koulu ja opettaja joutuvat suodattamaan toisilleen vastakkaisia vaatimuksia, etsimään kompromisseja ja suojelemaan omaa hallintakykyään.

Nämä dilemmat voivat itseasiassa olla se jännitekenttä, joka pitää koulun kasassa. Niiden vuoksi koulujen muutos on ehkä niin vaikeaa. Niitä ei voi ratkaista tai poistaa tiedon avulla - ne ovat arvoratkaisuja. Niiden kanssa on vain elettävä Jotta lukijat ymmärtävät tätä monimutkaisuutta ja koulun ratkaisujen yhteiskuntasidosta - siis inertiaa (Salminen ei käytä tätä käsitettä)- Salminen nostaa tarkasteluun seitsemän dilemmaa:
  • Jatkuvuus vastaan muutos (Kumpaa yritämme hallita traditiota vai tulevaisuutta?)
  • Julkinen vastaan yksityinen koulu (Onko kasvatus yksityisasia? Pystyykö valtio kasvattamaan paremmin kuin perhe)
  • Yhteiskasvatus vai rinnakkaiskasvatus (Poika- ja tyttökoulut vai yhteiskoulut?)
  • Systematiikka vastaan spontaanisuus (Kuinka tarkasti opetus on etukäteen kanonisoitava? Herkkyys reagoida ajan haasteisiin tai lapsen tarpeisiin )
  • Erilaistuminen vastaan eheys (Kuinka yhteinen yleissivistys on? Kuinka yksilöllisesti saa edetä?)
  • Luonto vastaan sosiaalisaatio (Kumpi on tärkeämpää: antaa lapsen kasvaa vapaasti, luonnollisesti vai niin, että kaikki tapahtuu suunnitelmallisesti)
  • Vapaus vastaan pakko (Saako opiskella sitä, mikä kiinnostaa? Vai pakotetaanko?)
Martti Hellström jatkaa listaa blogissaan:

On toki muitakin mahdollisia dilemmoja. listaa voitaisiin jatkaa esimerkiksi seuraaavasti.
  • avoin vastaan suljettu
  • formaali -informaali-nonformaali
  • formalismi vai materialismi
  • hajauttaminen vastaan keskittäminen
  • hyöty vai moraali/hyve
  • järjestys vastaan kaaos
  • kasvu vai oppiminen
  • kilpailu vai yhteistyö
  • kollegiaalisuus vastaan yksityisyys
  • koulu vai jokin muu tapa oppia
  • muiden huomioonottaminen vastaan oman itsen korostaminen
  • muutosavoimuus vastaan säilyttäminen
  • opettaminen vastaan oppiminen
  • oppiaines: annettuna tietona vai ongelmina
  • oppiminen vai koulunkäyminen
  • sisäinen vai ulkoinen motivaatio
  • sosiaalisaatio vai personalisaatio
  • tieto vastaan oma tietäminen/julkinen tieto vastaan oma tieto
  • tieto yksityisenä vai sosiaalinena
  • yleissivistävä vai erikoistuva (ammatillinen)....

hell

Rehtori Marti Hellström jatkaa:

SALMISEN teos haastaa käymään kouluun kohdistuvista vaatimuksista aitoa dialogia, jossa eri tahojen ja eri asianosaistahojen omien kuppikuntien on ylitettävä omat subjektiiviset koulusta tekemänsä (suppeatkin) havainnot. Tämä koskee myös opettajia. On uskallettava katsoa laajemmin kuin vain omasta näkökulmasta. On uskallettava tunnistaa omat ajatusestymät ja intressit. On refletoitava omat rutiinit. Me opettajat kun helposti uudistamme (vain) sitä, mihin uskovat ja mistä olemme kiinnostuneita.

Näin ajattelen kirjan minulle opettavan:

  1. On ymmärrettävä, mitä koulu ja koulukasvatus ovat. Ydinkäsitteet tarkoittavat eri ihmisille eri asioita: mitä on kasvatus tai nimenomaan koulukasvatus. Mihin kasvu perustuu? Vastaus voisi olla, että kokemus tai luonto on perimmäinen vaikuttaja, mutta kouluissa, tämä kokemus on opettajan rajaama ja ohjaama. Miksi rajaama? Miksei avoin? Syy on sekä poliittinen että pedagoginen.

    Koulussa opetetaan pakolla, opetettavaksi on valittava vain arvokas ja tosi. Positiivisen kasvatustehtävän lisäksi koululla on negatiivinen: Lapsia on suojeltava heitä vahingoittavalta. Platonin sanoin: "Kasvatusta ei saa päästää turmeltumaan".

    On valvottava oppilaita. Koulu kasvattaa toisten lapsia. Esim. vaatimukset avoimesta oppimisympäristöstä ovat sokeille tälle yhteiskunnalliselle perusvelvoitteelle, huomaan. On myös ymmärrettävä, mitä yksittäinen koulu ja sen toimintakulttuuri on. Voidaan puhua koulun toimintakulttuurista yleensä tai jonkin koulun toimintakulttuurista erikseen. Minkään yksittäisen koulun toimintakulttuuri ei kehity vapaasti.

    Koulu on aina sidoksissa omaan historiaansa. Sillä on tietty liikkumatila ratkaista kysymyksiä oikeuksista ja velvollisuuksista, koulun jakamista palkinnoista ja rangaistuksista, säännöistä, vastuun ja vapauden rajoista jne.

    On hyvä erottaa, mitä koulussa opetetaan: On virallisesti opetettavia asioita ja epvirallisesti. Piilo-opetussuunnitelmalla tarkoitetaan arvoja, uskomuksia ja käytänteeitä, joita juurrutetaan omin päin ilman lupaa. Koulun toimintakulttuuri on äärimmäisen vahva ja pysyvä yleisellä tasolla. Koulu on yhä pitkälti sitä, millaiseksi se luotiin 1800-luvulla. Muutospyrkimykset yleensä sulautuvat jo olevaan järjestelmään.
  2. On ymmärettävä, mitä opettajan työ on. Opettajan on tehtävä yhden tunnin aikana ratkaisuja, joihin liittyy tuhansia muuttujia. Vaihtoehtoja toimia olisi rajattomasti. Ja kuitenkin vain yksi voidaan toteuttaa kerrallaan. Opettajan on hallittava kokonaisuus ja tiedettävä, mitä tekee, vaikkei tiedäkään. Lisäksi opettajan ratkaisuilla on aina ehtonsa ja rajansa: oppilaat (kiinnostus, kyvyt), ryhmän koko, käytettävissä oleva niukka opetusaika, ahtaat luokkatilat, opetusvälineet ja niiden reistailu, käytettävissä olevat materiaalit - ja myös oma jaksaminen.
  3. On tunnistettava ja jäsennettävä koululle asetetut haasteet. On ymmärettävä pirullisten dilemmojen luonne: Ne ovat keskenään ristiriitaisia. Ne ovat arvovalintoja. Niitä ei ratkaista tiedolla. Mistään ei näe, onko ongelma ratkaistu. Pirullisille dilemmoille on tyypillistä, että vaihtoehtojen määrä on rajaton, ja valittu ratkaisu- mikä se onkin - voi johtaa yllättäviin tuloksiin. Pirulliset ongelmat kun ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa, ja toistensa ongelmien oireita.
  4. "Älkää luvatko liikaa!"On pohdittava, mitä koululta voidaan realistisesti vaatia: Voiko koulu ratkaista ilmastonmuutoksen? Entä monisukupolvisen syrjäytymisen.
  5. "Älkää yrittäkö muuttaa kaikkea kerralla, ja pohjatkaa siihen, mikä on kunnossa ennestään. Priorisoikaa muutostehtävät selkeästi, kaikkea ei voi uudistaa yhtä aikaa. "On valittava mikä on vanhentunutta ja karsittava se, jos halutaan tilalle uutta. On priorisoitava tehtävät, jotka koululle annetaan.
  6. On hyväksyttävä, että koulu on koulu omine reunaehtoinen - ja siksi se luo myös itse ongelmia. Koulu on aina massaluonteinen. Rahaa on rajallinen määrä. Aikaa on aina liian vähän. Julkinen koulu perustuu pakolle. Luokissa on paljon oppilaita. Kun 20-30 toisilleen tuntematonta, erilaisista taustoista ja kasvualustoista tulevaa lasta pakotetaan olemaan ahtaassa tilassa ja opettelemaan omalle senhetkiselle todellisuudelle vähämerkityksiä asioita, ongelmia tulee.
  7. "Viekää edelliset muutokset ensin loppuun!" Koulun rajallista kykyä muuttua, venyä, ottaa vastaan ei tule haaskata keskenään ristiriitaisiin vetoihin.
  8. On harkittava kunnolla ratkaisuvaihtoehdot. "Muutosten on oltava eettisesti kestäviä." Onnistuva muutos on pedagogisesti perusteltu.
  9. On luotava muutoksille onnistumisen edellytykset. Kuka pannaan toteuttamaan nämä luvuttomat muutokset: Koulu ja Opettaja. Koulua ei tule kuormittaa huonosti suunnitelluilla muutoksilla, jotka väsyttävät opettajat, vievät heidän itsetuntoaan ja motivaatiotaan ja jopa vaurioittavat koulua. Millä eväillä muutos tehdään? Ilman neuvoja, työkaluja? Salminen kritisoi ajatusta, että tutkiva opettaja itse itsereflektion avulla ratkaisee kaikki koulun ratkaistavaksi annetut ongelmat.
  10. On perehdyttävä muutoksesta koottuun tietoon. On tärkeää ymmärtää muutosprosessia, esim. sitä, että alussa on innostusta, koska uusista asioista on helppo vaikuttua.
  11. On otettava oppia niistä muutoksista, joissa on onnistuttu. Näyttää siltä, että suuret muutokset onnistuvat, kun yhtäaikaa on käynnissä useita samansuuntaisia prosesseja eri tahoilla ja pitkäaikaisesti. On luovuttava tavasta esittää muutosvaatimuksia ilmaisematta keinoja.

    Paljain käsin ja pelkällä pedagogiikalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. Pragmaattinen tapa hoitaa ongelma nopeasti säädöksillä ja käskyillä ja tehokkaasti ei toimi koulussa. Arvostakaa opettajia muutoksen avainhenkilöinä!" Opettajiin tulisi luottaa koulun muutoksessa.Otteen tulisi olla sellainen, että varotaan vaurioittamasta opettajia synnyttämällä riittämättömyyttä ja kyynisyyttä.

    Tarvitaan selkeät ohjeet, riittävästi tukea ja resursseja sekä toimijoiden keskinäistä luottamusta. Tarvitaan paneutuva johto, joka tietää mitä tahtoo ja käyttää siihen keinonsa. On hyötyä vaikutusvaltaisista tukijoista. On pidettävä huolta, että keskeisen ideoijan kiinnostus ei saisi hiipua.

    "Määritelkää yksityiskohtaisia ja realistisia välitavoitteita!" Muutosta on seurattava. On koottava sisäistä palautetta onnistumisista ja havaituista ongelmakohdista. "Antakaa muutokselle riittävästi aikaa ja tukea."

    "Älkää vähätelkö muutoksen vaatimaa työmäärää. Muutos tuo yhä uusia ratkaistavia asioita."
    Vapaaehtoiseen kutsumuksen ja henkilökohtaisen innostuksen riittävyyteen on epärealistista uskoa. Muutostyöstä tarvitaan korvaus.
  12. Kokonaan oma kysymyksensä on: Pitäisikö koulun oikeasti ja rajusti muuttua? Monien kansainvälisten vertailujen perusteella suomalainen koululaitos on länsimaisen sivilisaatiokehityksen huipulla. Suomessa on yksi maailman tasa-arvoisimmista ja oppimistuloksilttaan parhaimmista koulujärjestelmistä. Meillä on hyvin koulutetut opettajat. Johdonmukaisesti koulutuspolitikkaa kehittävä hallinto. Laaja usko sivistykseen Miksi se ei riitä? Jollei riitä, riittääkö trimmaaminen? Onko suomalaisella koululla myös kehitystyön raja, kyllästymispiste, josta alkaa vääjäämätön eroosio.
Summaa:

Jari Salmisen kuljettaa kirjassaan monta tosisiinsa kietoutuvaa teema:

  1. Voiko kasvatuksen historiasta oppia?
  2. Voiko se neuvoa, kuinka koulua tulisi kehittää? Onko tutkijan tehtävä opettaa?
  3. Miksi koulu on niin jähmeä muuttumaan? Vai onko?
  4. Pitäisikö se muuttua?

Helppo teos ei ole. Mutta lukijansa hyvin palkitseva. Ja hyvin ajankohtainen nyt. 2000-luvun suomalaiskouluille on heitetty yhtä aikaa lähes luvuton joukko vaatimuksia. Näitä ovat mm.


  • demokratiakasvatus
  • elämänläheisyyden lisääminen
  • eri katsomusten parempi kunnioittaminen
  • eriyttämisen lisääminen
  • kestävän kehityksen ulottaminen arkeen
  • kielen opetustarjottimen laajentaminen
  • kolmiportaisen tuen käyttöönotto
  • koulukiusaamisen kitkeminen
  • koulusalista ja pulpetistairtautuminen
  • koulutiedon eheyttäminen
  • kouluviihtyvyyden lisääminen
  • kustannustehokkuuden lisääminen
  • lahjakkuuksien parempi huomioonottaminen
  • lisää luovuuttaa kouluun
  • maahanmuuttajien opetuksen järkeistäminen
  • oppikirjoista irtautuminen
  • oppilaiden osallisuusjärjestelmät
  • oppilaiden oman persoonallisuuden parempi kunnioittaminen
  • oppilaskeskeisyyden vahvistaminen
  • sosiaalisen median hyödyntäminen
  • sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen/sukupuolittavasta opetuksesta eroon
  • syrjäytymisen estäminen *
  • tuntijaon uudistaminen
  • tieto- ja viestintätekniikan jälkeenjääneisyyden poistaminen
  • tulevaisuudessa tärkeiden taitojen opettaminen
  • tunteita ja tunnetaitojen opettelua kouluun
  • turvallisuusjärjestelmät
  • yhteistoiminnallisuuden lisääminen
  • yhtenäinen perusopetus
  • yhteisöllisyyden vahvistaminen
Salminen siteeraa kirjan loppupuolella senaattori Hyman C.Rickoweria: ”Koulujen muuttaminen on kuin hautausmaan paikan siirtämistä”. Apuja ei asukkailta juuri tule. Yksin on ratkaistava, minkä haudan häpäisystä aloitetaan. ...

Rehtori Martti Hellström oli vaaleissa 2012 sosialidemokraattien ehdokkana Espoossa, ja hän oli vain 27 % kanssani samaa mieltä seuraavista kahdesta kysymyksestä. Minä vastasin niihin kielteisesti ja Hellström melko myönteisesti.

27. Uskon Jumalaan tai korkeampaan voimaan.

28. Koulujen joulujuhlissa ja päättäjäisissä pitää saada laulaa uskonnollisia lauluja (Enkeli taivaan, suvivirsi, jne.) ja esittää uskonnollisia kuvaelmia.
Asteikolla vanhoillinen - edistyksellinen Hellström sijoittunee keskivaiheille.

Edellä esitetystä voitanee päätellä, että myös lähitulevaisuuteen vaikuttaminen on vaikeaa.