Mitä filosofia on

Sisällysluettelo
  1. Opetussuunnitelman antama määritelmä
  2. Metafilosofia
    1. Filosofian ongelmallinen ja avoin olemus
    2. Mitä on metafilosofinen tutkimus
    3. Intuitiot, ajatuskokeet ja käsiteanalyysi
    4. Empiiristen erityistieteiden ja filosofisen tutkimuksen välinen suhde

Opetussuunnitelman antama määritelmä




Filosofinen ajattelu käsittelee koko todellisuutta, sen monimuotoista hahmottamista sekä ihmisen toimintaa siinä. Filosofian erityisluonne on sen tavassa jäsentää ongelmia käsitteellisesti, järkiperäisesti ja keskustellen. Filosofian opiskelu lukiossa tukee opiskelijoiden yksilöllistä kehitystä ja edistää yleisiä oppimisen ja ajattelun valmiuksia, joita tarvitaan muuttuvassa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa. Filosofiassa opiskeltavat tiedolliset kokonaisuudet ovat välttämättömiä kulttuuriperinnön ja nykykulttuurin ymmärtämiseksi.

Filosofian käytännön merkitys perustuu siihen, että opiskelija oppii jäsentämään käsitteellisesti arvoja, normeja ja merkityksiä koskevia kysymyksiä. Filosofian opiskelu auttaa näkemään, mitä merkitystä erilaisilla tiedoilla ja taidoilla on yksilölle ja yhteiskunnalle. Tietojen ja taitojen erikoistumisen vastapainona filosofian opiskelu opettaa hahmottamaan laajempia käsitteellisiä kokonaisuuksia ja yhteyksiä. Se auttaa näkemään, miten eri tieteenalojen ja ajatteluperinteiden käsitykset todellisuudesta, arvoista ja normeista voivat muodostaa keskenään johdonmukaisia kokonaisuuksia tai olla keskenään ristiriidassa. Filosofia kehittää arvostelukykyä.

Filosofian opetus edistää luovan ja itsenäisen ajattelun kehitystä. Filosofiassa annetaan runsaasti tilaa opiskelijoiden yksilöllisten näkemysten muodostamiselle. Kun opiskelijat paneutuvat filosofian peruskysymyksiin, joihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, he oppivat muodostamaan ja perustelemaan omia näkemyksiään sekä samalla kunnioittamaan toisenlaisia perusteltuja näkemyksiä. Mutkikkaiden kysymysten pohdiskelu ryhmässä kasvattaa opiskelijoissa kykyä luottaa omiin yksilöllisiin mahdollisuuksiinsa selvittää vaikeitakin ongelmia. Filosofian opiskelu tukee oppilaiden kasvua aktiivisiksi, vastuullisiksi ja suvaitsevaisiksi kansalaisiksi.

Metafilosofia

Lähde: Tampereen yliopiston kurssien esitteet

Filosofian ongelmallinen ja avoin olemus

Toisin kuin valtaosalla muista yliopistoihin vakiintuneista tutkimusaloista, filosofian saralla ei yli kaksi tuhatta vuotta myöhemminkään vallitse konsensusta (yhteisymmärrystä) siitä, mitä keskeiset filosofiset kysymykset ovat, miten niitä tulisi lähestyä tai mitä filosofoinnilla yritetään ylipäätään viime kädessä saavuttaa. Filosofian mosaiikkimaista (palapelimäistä) identiteettiä (luonnetta)  on valaisevaa purkaa kilpailevien filosofiakäsitysten ajatuksen kautta, jolla tarkoitetaan erilaisia filosofian tutkimusmenetelmiin, -kohteisiin ja -tavoitteisiin kantaa ottavia filosofisia kokonaiskuvia...

Mitä on metafilosofinen tutkimus

Meta (kreikan kielessä: μετά = "jälkeen", "takana", "kanssa", "liittyen"), on etuliite, jota käytetään osoittamaan käsitettä, joka on toisen käsitteen abstraktio (käsitteellistäminen). Sitä käytetään täydentämään tai lisäämään alkuperäinen käsite kokonaiseksi.

Filosofian olemusta pohtivaa tutkimusta kutsutaan metafilosofiaksi, ja tällainen keskustelu onlisääntynyt.  ’Metafilosofia’ on verrattain tuore uudissana, jolle ei ole vakiintunut filosofisessa tutkimuskirjallisuudessa yhtä selkeää käyttötapaa. Tästä moniselitteisyydestä johtuen metafilosofisen tutkimuksen tarpeen voi ymmärtää helposti väärin.

Usein nämä väärinymmärrykset ovat vahvasti kielteisiä ja ennakkoluulojen sävyttämiä. Ongelmia saattaa toisaalta tulla myös siltä suunnalta, ettei monella filosofilla välttämättä ole mitään ennakkokäsitystä siitä, mitä metafilosofia oikein on...

Keskeisin piirre metafilosofiassa on se, ettei se ole mikään ”varsinaisesta filosofiasta” irrallinen hanke, joka pohtii filosofiaan ja sen harjoittamiseen liittyviä aiheita omalaatuisten, tai jossain löyhässä mielessä ”ei-filosofisten” metodiensa (menetelmiensä) kautta (esim. filosofian klassikkotekstien analysointi kirjallisuustieteen keinoin).

Sen sijaan metafilosofia syntyy kaikista niistä filosofisista kysymyksistä, joihin antamillamme vastauksilla on samalla suoria seurauksia filosofia- käsityksemme kannalta – tulivatpa ne sitten tietoteoriasta, etiikasta (siveystutkimuksesta), kielifilosofiasta tai metafysiikasta.

Metafysiikka (muinaiskreikaksi μετά + φυσικά, meta- + fysika, ”fysiikan jälkeen”) on olevaisen olemusta ja perussyitä tutkiva filosofian haara
  • ... ”Onko filosofia uutta tietoa tuottava kognitivistinen (tiedollinen) tiede vai onko sillä jokin sellainen non-kognitivistinen (ei-tiedollinen) tehtävä, joka ei kytkeydy tiedon tavoitteluun?”;
  • ”Mitkä ovat merkittäviä ratkaisuja vaativia filosofisia ongelmia, millaisia omalaatuisia tunnuspiirteitä niillä on ja miten nämä ongelmat tulisi asettaa?”;
  • ”Onko se seikka, että juuri nämä kysymykset ovat keskeisiä filosofisia ongelmia välttämätön tosiasia, vai kenties länsimaisen filosofian – enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesta – kehityshistoriasta johtuva kontingentti (satunnainen) asianlaita?”;
  • ”Mitä filosofian osa-alueet ovat, millaiset ovat niiden väliset suhteet ja onko jokin niistä ongelmiltaan mahdollisesti ensisijainen muihin nähden?”;
  • "Millä perustein erotamme hyvän ja huonon filosofian toisistaan?”;
  • ”Voiko filosofoinnin tuloksilla olla myös itseisarvoa vai pelkästään välinearvoa?”;
  • ”Mikä on filosofian ja filosofian historian välinen suhde?”

Intuitiot, ajatuskokeet ja käsiteanalyysi

Yksityiskohtaisemmin käsittelyssä ovat erään nykyfilosofiassakin yleiset ja toisiinsa liittyvät metodologiset (menetelmälliset) ilmiöt: intuitiot (oivallukset), ajatuskokeet sekä käsiteanalyysin erilaiset muunnelmat.
  • ... kilpailevat metafilosofiset tulkintalinjat (naturalismi ja rationalismi), jotka koskevat niiden epistemologisia, (tieto-opillisia) ontologisia (olemassaolo-opillisia) ja semanttisia (merkitysopillisia)  taustaoletuksia (esim. ovatko intuitiot ja ajatuskokeet tietoteoreettiselta toiminnaltaan a priori (ennen kokemusta) vai empiirisesti (kokemuksessa) ehdollistuneita ja siten a posteriori (kokemuksen jälkeisiä);
  • ovatko filosofien tutkimat käsitteet psykologisia ilmiöitä vai platonisia abstrakteja (käsittellisiä) olioita;
  • kuinka suuri painoarvo ja arvovalta intuitioille ja ajatuskokeille tulee antaa filosofisille keskusteluissa, eli ovatko ne filosofian perimmäinen evidentiaalinen taso).
  • ...tutustutaan lyhyesti myös ns. kokeellisen filosofian (”experimental philosophy”) esittämiin tuoreisiin haasteisiin intuitio-pohjaisen metodologian taustaoletuksille.

Empiiristen erityistieteiden ja filosofisen tutkimuksen välinen suhde

Mikä on filosofisen tutkimuksen ja empiiristen (kokemus-) erityistieteiden välinen suhde niissä tapauksissa, joissa nämä hankkeet tutkivat samaa ilmiötä: onko filosofien saavuttama tietämys jollain oleellisella tavalla laadullisesti poikkeavaa empiiristen (kokemus) tieteiden tekemisistä (esim. apriorisuus (ennen kokemusta), välttämättömyys, käsitteellisyys, normatiivisuus (arvottavuus)), jonka perusteella filosofoinnin voisi katsoa olevan autonomista (itsenäistä), tai jopa arvovallaltaan autoritääristä (ylivertaista) luonnontieteisiin nähden.

Tämä jo Immanuel Kantiin palautuva metafilosofinen teema (aihe) on noussut viime vuosikymmeninä metafilosofisessa kirjallisuudessa keskeiseen asemaan, ja sillä on myös käytännön painoarvoa kognitiotieteiden (tietotiede)  kaltaisten monitieteisten tutkimushankkeiden kannalta, joissa filosofit toimivat vuorovaikutteisessa yhteistyössä muiden tieteenalojen edustajien kanssa.