Kohlbergin käsitys yksilön siveyskehityksestä

Sisällysluettelo

  1. Kohlbergin käsitys yksilön siveyskehityksestä
    1. Onko siveys opittua vai perinnöllistä
    2. Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
    3. I Esisiveellinen taso
    4. II Sovinnainen taso
    5. III Itsenäi-periaatteellinen taso
    6. Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
    7. 1. Itsekeskeis-aineellinen taso
    8. 2. Välineellinen vaihe
    9. 3. Myötätunto ja rakkaus
    10. 4. Laki ja järjestys
    11. 5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia
    12. 6. Yleispätevät periaatteet
    13. Yksilöt jäävät eri tasoille
    14. Esimerkkejä
    15. Esimerkki 1
    16. Esimerkki 2
    17. Esimerkki 1
    18. Periaatteet ovat oleellisia
    19. Milgramin koe
    20. Koejärjestely
    21. Kokeen tulos
    22. Yhdistetty koe
    23. Tutkijoilla vaikeuksia
    24. Sovellukset koululaitokseen

Onko siveys opittua vai perinnöllistä


Professori Lawrence Kohlberg (1927 – 1987).

Jotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua.

Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita (esim. amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927-1987), jonka käsitys siveyden kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta).

Muutamia vuosikymmeniä sitten naisasialiike (feminismi) vastusti Kohlbergin käsitystä. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että miesten ja naisten välillä ei ole aikoinaan väitettyjä eroja siveyden kehityksessä.

Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen

I Esisiveellinen taso

Tällä tasolla lapsi käsittää sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.

II Sovinnainen taso

Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, mitä toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia.

III Itsenäis-periaatteellinen taso

Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveysarvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.

Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen

Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta:

I Esisiveellinen taso

aggressive-child

1. Itsekeskeis-aineellinen taso

Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat sen, pidetäänkö toimintaa hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan niiden määräyksiin, joilla on valtaa.

2. Välineellinen vaihe

Suoritetaan tekoja tavoitteen saavuttamiseksi. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tultaisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.

II Sovinnainen taso

3. Myötätunto ja rakkaus

Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tekee toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää.

4. Laki ja järjestys

Toiminnasta tulee siveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen mukainen. Velvollisuus on täytetty, kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon sääntöjen mukaisesti seurauksista riippumatta.

III Itsenäis -periaatteellinen taso

5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia

Tässä vaiheessa siveyssäännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvan vaatimukseen. On sanottu, että tällainen on johtavien kapitalistimaiden virallinen siveys.

6. Yleispätevät periaatteet

Siveys perustuu seuraavan tyyppisiin sääntöihin: “Tehkää toisille sitä, mitä toivoisitte tehtävän itsellenne” (kultainen sääntö).

Yksilö tekee päätöksensä muutamien ylimpien periaatteiden mukaan, jotka perustuvat ajatuksiin oikeudesta, vastavuoroisuudesta, tasa-arvoista sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.

Yksilöt jäävät eri tasoille

general-pronciples
Yksilön siveyskehitystä on tutkittu tämän käsityksen valossa eri valtarakenteiden ja eri elämänkäsitysten piirissä.

Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.

Esimerkkejä

Esimerkki 1

Eräässä tutkimuksessa testattiin 10 - 28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia.

Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien.

small-house

“Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa.”
Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla.

Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen siitä, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta, parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse sitä pyytää päästäkseen vaikeista tuskistaan.

koirat

Poika vastasi suurin piirtein näin:
“Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies voi kyllä saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia.”
Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.

Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin:

“Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen.”

Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen.

Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.

Esimerkki 2

Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

bible

“Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä jumalalta.”
Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Tämä käsitys painottaa “lakia ja järjestystä”. Ehkäpä tällaisen käsityksen vallassa oleva tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä “1aki ja järjestys”.

Esimerkki 1

Aikaisempi 16-vuotias vastasi 20-vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

“Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on usein kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia.”

Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä.

Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pätee kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä.

justice

Sama koehenkilö järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:

“Ihmishenki on kaikkien siveys- ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikkein tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää.”

Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille.

Tässä vaiheessa siveys ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön kunnioituksen periaatteisiin.

Periaatteet ovat oleellisia

On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen suhteen niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt, kuin se, mitä periaatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.

On väitetty (esim. Sokrates), että se, joka tietää mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: “Ei tietenkään.”

Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.

Milgramin koe



Stanley Milgram (1933 – 1984) oli yhdysvaltalainen professori ja sosiaalipsykologi, joka kiinnostui 1960-luvun alussa nuorena tutkijana tottelevaisuudesta.



Professori Stanley Milgram (1933 – 1984).

Kansallissosialistien toiminta keskitysleireillä oli johtanut monet kysymään sitä, miksi ihmiset ovat valmiita tottelemaan johtajiaan silloinkin, kun käskyt tuntuvat heistä itsestään siveettömiltä.

Koejärjestely

Vuonna 1961 suoritettiin seuraava koe.

Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja.

Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan ääreen, mistä he saattoivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja ja sitten yhä voimakkaampia aina 450-volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.

Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa kipua ja jo 200 voltin kohdalla lähes sietämätöntä tuskaa.

Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta.

Kokeen tulos

Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450-voltin shokkeihin.

Miten he saattoivat? He tiesivät, miten heidän oman yhteiskuntansa arvojen mukaan pitäisi toimia, mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti.

Ehkä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein.

Siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan “tietää”.

Yhdistetty koe

Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista ilmeni, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista ainoastaan 13 % kieltäytyi jatkamasta.

Tämän kokeen tuloksista jotkut ovat sanoneet, etteivät ne ole huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.

golligan

Sen sijaan Carol Gilliganille (1936-), joka arvosteli Kohlbergin asteikkoa naisnäkökulmasta, nämä ovat huonoja lukuja.

Tutkijoilla vaikeuksia

Milgramin kokeen tulokset eivät olleet amerikkalaisille mieleisiä. Milgramilla oli vaikeuksia saada töitä.

Sovellukset koululaitokseen

Koululaitoksen suhteen ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisia.

Useimmat ovat katsoneet, että ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä.

Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan.

Tämän aineiston hyvää yhteiskuntaa käsittelevässä osassa tarkastellaan ja torjutaan feministien (Carol Gilligan) Kohlbergiä vastaan esittämää arvostelua.

Mainittakoon tässä, että tällä vuosituhannella toistetuissa kokeissa naiset ovat saaneet Kohlbergin asteikolla täsmälleen yhtä hyviä tuloksia kuin miehet.