Katsomusaineiden ydinaines

Sisällysluettelo

  1. Katsomusaineiden ydinaines
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    11. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    12. Elämänkatsomustietoa onvain Suomessa
    13. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    14. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    15. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    16. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    17. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    18. Uskonnottomien arvokäsitykset
    19. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    20. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    21. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    22. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    23. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    24. Historiaa
    25. Uskontojen historia ja siveysoppi
    26. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    27. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    28. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    29. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    30. Elämänkatsomustieto tulilukioon evankelis-luterilaisenkirkon painostuksesta
    31. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    32. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    33. Neekeri on poistettu sanastosta
    34. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    35. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    36. Ratkaise itse
    37. Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt
    38. Myytti ja mytologia
    39. Myytti antropologiassa
    40. Myytit muinaisuudessa
    41. Kaupunkitarinat
    42. Esimerkkejä kaupunkitarinoista
    43. Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus
    44. Uskontojen saavutuksia
    45. Entiset selitykset eivät kelpaa
    46. Onko aivoissa jumalakeskus
    47. Vanhat kysymykset ovat vääriä
    48. Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen
    49. Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus
    50. Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia
    51. Minkä sivuvaikutuksia uskonnot ovat
    52. Aikuisten antamaan informaatioon luottaminen menneinä aikoina
    53. Uskonnot liian selittämishalun sivuvaikutuksia
    54. Ihmisen kyky erottaa todelliset syyt keksityistä on puutteellinen
    55. Professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta
    56. Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus
    57. Elämänkäsitys vai elämänkatsomus
    58. Inhimilliset käsitykset ja todellisuus
    59. Mikä on perustavaa laatua oleva vika on käsitteissä "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus"
    60. Muinaiset todellisuus- käsitykset
    61. Suullinen tieto ja pyhät kirjoitukset
    62. Toden ja epätoden informaation levittäminen helpottui
    63. Monenlaista selittämistä
    64. Todellisuuskäsityksen vääristäjiä
    65. Arvovaltaisimmatkin erehtyvät
    66. Uskon menetelmä
    67. Sisäinen oivallus
    68. Itsekorjaavuus
    69. Yliopistolaitoksen synty
    70. Esimerkki virheellisestä ajattelusta: ”älykäs suunnittelu” (ID)
    71. Älykkään suunnittelun kannattajien väitteitä
    72. Älykäs suunnnittelu ja uskonnot
    73. Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo informaatiosta ja perintötekijöistä
    74. Perintötekijät eivät tiedä mitään
    75. Perintötekijät siirtävät informaatiota
    76. Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä
    77. Kuolemattomuus tekisi kehityksen mahdottomaksi
    78. Luonnonvalinta
    79. Sukupuolisuus sekoittaa perintötekijöitä
    80. Haitalliset perintötekijät karsiutuvat
    81. Satunnaiset muutokset
    82. Ympäristöstä siirtyy informaatiota perintötekijäin varastoon
    83. Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” (ID)
    84. Kuka suunnitteli suunnittelijan
    85. Monimutkaisuutta on väitetty epätodennäköiseksi
    86. Jokainen monimutkainen piirre on syntynyt vähittäin
    87. Jos sunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia syntyisi luonnostaan
    88. Epätodennäköisyys ei kelpaa todisteeksi
    89. Paras mahdollinen peli pokerissa on mahdollinen
    90. Antropologi älykkäästä suunnittelusta
    91. Älykkään suunnittelun harha on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena
    92. Antropomorfismi perintötekijöissämme
    93. Suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse?
    94. Muinainen tarkoitusajatus
    95. Suunnittelun harha
    96. Kolme "älykkään suunnittelun" uskontoa
    97. Ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen
    98. Dennetin kolme perusasennetta
    99. Lapset voivat elollistaa elottomia
    100. Ostetaan uusi ukki
    101. Mitä suomalainen sano tiukan paikan tullen
    102. On tärkeää kiinnittää huomio tärkeimpään
    103. Älykäs suunnittelu on eräs muoto antropomorfismia
    104. Harha, joka on kehittynyt kehitysopin mukaisesti
    105. Virheellisistä käsityksistä saattaa olla suurta vahinkoa
    106. Pelastustiet
    107. On vain yksi totuus
    108. Mitä tahansa käsitystä ei pidä käyttää päätöksen teon pohjana
    109. Virheellisiä käsityksiä on pyrittävä oikomaan
    110. Virheellistä käsityksistä saattaa olla hyötyä yhteisön yläluokalle
    111. Päätöksen teko kansanvallassa
    112. Taloudellinen valta on usein hyvin pienellä vähemmistöllä
    113. Suomessa pelätään yleisesti uskovaisten painostusta
    114. Tosiuskovaisen hypnoosilukko
    115. Liika dopamiini aiheuttaa jakomielitautia ja uskovaisuutta
    116. Mitä uskontojen tilalle
    117. Ateistit voivat harrastaa mitä tahansa paitsi uskonnollisia harrastuksia
    118. Erimielisyydet siitä, mikä on uskonto
    119. Uskontojen lukumäärää ei tiedä kukaan
    120. Onko mikä tahansa aate uskonto
    121. Oikeus valita käyttämänsä kieli
    122. Käsitteiden rajaus
    123. Vahva uskonnon määritelmä
    124. Vahva ateismin määritelmä
    125. Vahva teismin määritelmä
    126. Vahva ateistin määritelmä
    127. Vahva teistin määritelmä
    128. Järjestäytyneen teismin määritelmä
    129. Todellisuuskäsitysten jaottelua
    130. Todellisuuskäsitykset ovat karkeistuksia
    131. Järjen arvostus
    132. Huono sana "usko"
    133. Järki ja tunne
    134. Usko ja taikausko
    135. Korkeimmat henkivallat
    136. Jumalien määritteleminen
    137. Jumalien lukumäärä
    138. Ihmisten käsitykset jumalista eroavat toisistaan suuresti
    139. Määritelmien tehtävä on rajoittaa
    140. En tiedä, mihin minä uskon
    141. Yksittäisen uskonnon jumalan määritteleminen
    142. Uskonnollisuuden ulottuvuudet
    143. Pascal Boyer ja uskonnollisuuden olemus
    144. Aivojen virhetoiminnot
    145. Miksi potkaisemme rikkoutunutta autoa
    146. Uskontojen kilta
    147. Vanhat selitykset
    148. Ihmismielen tapa käsitellä ja tulkita informaatiota
    149. Yleinen agnostisismi
    150. Uskonnollinen agnostisismi (jumalaongelmaisuus)
    151. Agnostisismi todellisuuskäsityksenä
    152. Fideismi
    153. Thomas Henry Huxley
    154. Bertrand Russell, ateisti agnostikko
    155. Asteikko usko - agnostisimi - ateismi


Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimustutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.


Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US





2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys



Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".



Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.



Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältääkaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.



Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.



Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa onvain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaistenuskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjäkantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei olepropagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tulilukioon evankelis-luterilaisenkirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt



Myytin tekee myytiksi sen tarkoitusperä. Tunnettu antropolo­gi Bronislav Malinowski tote­aa:

"Myytti... ei ole luonteeltaan keksittyä, vaan se on elävä todellisuus, jonka uskotaan kerran, kauan sitten tapahtuneen ja joka on jatkuvasti siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisten kohtaloihin. Myytti on villi-ihmiselle samaa mitä tosiuskovaiselle kristitylle merkitsee Raamatun luomis­kertomus, syn­tiinlankeemus ja lunastus Kristuksen ristikuoleman välityksellä. Aivan samoin kuin meidän pyhät kerto­muk­semme elävät rituaaleissamme ja moraalissam­me, hallitsevat uskoamme ja kontrolloivat käyttäyty­mistämme, aivan sama tehtävä on myytillä villi-ihmi­sen elämässä".

Myytti ja mytologia

Myytti on tarina tai uskomus, joka selittää jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä, ts. asioita joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Myytti voi olla totta tai sepitettä, mutta siihen uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Myytti voidaan suomentaa taruksi. Erityismerkityksessä myytti on kuitenkin nimenomaan elämän peruskysymyksiä käsittelevä kertomus, jonka avulla ihmisten on väitetty ymmärtävän itseään ja perustelevan elämäntapojaan. Satu eroaa myyttisestä kertomuksesta juuri siinä, että satuun ei uskota.

Mytologia tarkoittaa jonkun kansan tai heimon eli etnisen ryhmän yhteistä tarustoa ja uskomuksia. Mytologia käsitetään usein perinteiseksi. Nykyajan kaupunkitaruja ja uusia uskomuksia ja myyttejä ei helposti pidetä mytologiana.

Myytti antropologiassa

Ihmistieteessä (antropologiassa) myytti tarkoittaa yliluonnollista käsittelevää uskomusta vastakohtana johdonmukaiselle ja tutkimukseen perustuvalle ajattelulle. Myytit ovat vastanneet niihin kysymyksiin, joihin muinainen ihminen ei ole silloisen tietämyksensä avulla löytänyt todenmukaista vastausta. Uskonnot ovat käyttäneet myyttejä hyväkseen esimerkiksi selittämällä elämän jatkuvan tuonpuoleisessa.

Myytit muinaisuudessa

Hankalasti lähestyttäviin alueisiin ovat kuuluneet myös siveys ja oikeudenmukaisuus. Muinainen johtajisto on usein antanut ihmisille toimintamalleja myyttien avulla. Uskontojen kertomukset ovat myyttejä.

Jotkin myytit ovat voineet saada alkunsa tositarinoina, mutta alkuperäiset kertomukset ovat vähitellen muuttuneet, eivätkä ne enää ole totta. Ihmiset voivat muuttaa kertomuksia vahingossa tai tehdäkseen niistä mielenkiintoisempia.

Ennen kirjoitustaidon keksimistä myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle perimätietona. Kirjoitustaidon myötä eräistä myyteistä, kuten kirjoitetuista uskontojen käskyistä, tuli voimakkaampia.

Kaupunkitarinat

Kaupunkitarina eli nykytarina tarkoittaa kaupungistuneessa yhteisössä kiertävää totena pidettyä mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa.

Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Yhteistä kertomuksille on usein se, että niiden uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella.

Tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Tyypillinen kaupunkitarina

Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:

"Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. 'Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?' oli poliisimies vastannut."

Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei myöskään säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.

Kaupunkitarinoiden leviäminen

Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.

Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.

Samantapaisia ilmiöitä

Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, Puolustusvoimien tornihuhut, kalastajien kalavaleet sekä autoilijoiden essonbaarilegendat.


Essonbaarilegenda on saanut nimensä Esso-huoltamoketjun ja sen baareihin kokoontuvien kahviporukoiden mukaan. Tämä käsite on levinnyt myös Internetin autoaiheisille keskusteluforumeille, joilla sitä käytetään vastapuolen argumentin leimaamiseen epäluotettavaksi.

Essonbaarilegendojen pääasiallinen sisältö on "varma" tieto tietyn automerkin, mallin, rakenteen tms. ongelmista, heikkouksista tai vikaherkkyydestä.

Joskus essonbaarilegendana kerrotaan, miten joku henkilö on selviytynyt sakoitta liikennerikkomuksesta hyvällä selityksellä tai kuinka automaattista nopeusvalvontatutkaa voidaan hämätä.

Esimerkkejä kaupunkitarinoista

Outo äiti

Arvaa, mitä mun siskolle kerran tapahtui, kun se oli ulkona. Sen takana käveli joku outo tyyppi. Sisko juoksi kotiin karkuun ja otti leipäveitsen käteensä. Se ajatteli, että se pelästyttää mut esittämällä kuollutta.

Se laittoi ketsuppia vereksi rinnalleen ja leipäveitsen niin kuin se olisi tapettu. Mutta silloin se outo tyyppi kadulta tulikin meille sisälle ja tietenkin pelästyi ihan hirveästi, kun näki mun siskoni.

Tyyppi alkoi pomppia siskon päällä ja kun sisko huusi, että pois mun päältä. Vasta silloin sisko huomasi, että se outo tyyppi olikin meidän äiti.

Äidin piti viedä sisko röntgenkuvauksiin ja siskolta oli murtunut jalka.

Moottoripyöräilijä

Yhden kaverini serkku oli moottoripyöräilemässä, kun se näki hirven metsän reunassa. Hirvellä oli ongelma, sillä se ei saanut sarviaan pudotettua.

No, serkku meni hirven luo, tarttui sarvista ja kiskaisi kunnolla. Sarvet irtosivat ja niin irtosivat serkun käsistä nahkakin. Hirvi ei nimittäin tykännyt siitä, että siihen koskettiin.

Serkku pelastautui ainoastaan nahkaisen ajopukunsa ja pitkien hiustensa ansiosta. Hän heittäytyi maahan vatsalleen ja hirvi söi ainoastaan hänen 80-luvun takatukkansa.

Lääkärille tapahtuu virhe

Lääkäri Ulla-Kaisa Käpylä leikkasi potilaan, joka kuoli pieneen virheeseen. Leikkauksen aikana Ulla-Kaisalla oli vielä korvissaan korvakorut, mistä ongelmat alkoivat. Potilaan maha oli auki ja toinen korvakoru putosi potilaan mahaan huomaamatta.

Maha ommeltiin kiinni, ja kun kuolinsyytä etsittiin, huomattiin mahassa oleva korvakoru. Potilaan sukulaiset vaativat oikeudenkäyntiä tapahtuneesta.

Uimassa

Perhe meni Amerikkaan lomalle. Kuumana hellepäivänä he päättivät mennä uimarannalle. Vanhemmat jäivät rannalle vahtimaan lapsia. Lapset sukeltelivat ja etsivät simpukoita. Yksi lapsista sukelsi, ja kun hän tuli pintaan, niin hän roikotti ruumista.

Vanhemmat juoksivat lasten luokse ja soittivat poliisin tutkimaan asiaa. Poliisi otti ruumiin ja lähti sitä tutkimaan. Silloin poliisimies huomasi, että se oli hänen oma tyttärensä, joka oli kuollut kaksi vuotta sitten.

Turistin kosto

Eräällä kalastushullulla oli oma salainen kala-apaja, josta sai aika runsaasti kalaa joka kerta. Kalahullusta tuli rikas, koska hän tienasi niin paljon rahaa kalalla.

Hän kävi joka päivä apajallaan. Hän tarkisti aina, ettei apajalla ollut ketään ja ettei häntä seurattu.
Eräänä päivänä hänen kauhunsa kävi toteen, sillä hänen apajallaan souteli miespuolinen henkilö.

Kalastajalla oli onneksi haulikko mukana sen takia, että hän voisi hyvällä tuurilla ampua sorsiakin. Kalastaja otti haulikkonsa ja tähtäsi soutajaa ja PAM!

Soutaja putosi veteen ja hukkui. Kalastaja meni katsomaan saalistaan ja huomasi, että mies oli ollut turisti, joka oli tullut katselemaan Suomen kauniita vesiä.

Kalastaja upotti ruumiin pohjaan ja lähti pois.

Monen, monen vuoden päästä kalastaja oli jo vanhus. Hän tuli näyttämään lapsilleen hyvää apajaa. He alkoivat onkia ja saivat runsaasti kalaa. Kaikki meni hyvin, kunnes he alkoivat virvelöidä. Ensin he saivat ison hauen ja siitä he vasta innostuivat ja onkivat lisää.

Seuraava saalis oli iso ja painava… Saalis oli turisti, jonka kalastaja oli ampunut. Turistilla oli haulikko, joka oli ladattu. PUM!

Niin turisti nousi vedestä ja ampui kalastajan ja tämän perheen.

Aikamatkalla Kiinanmuurilla

Eräs vanha herra, Pekingin koulun entinen vahtimestari, oli aikamatkalla. Tällä hetkellä mies on sairaalassa kovan kuumeen, 55 astetta, takia. Hänet vietiin sairaalaan Kiinanmuurilta noin kello 3.57.53. Hän ei olisi lähtenyt!

On ihmeellistä, miten vanha mies voi pärjätä 89 kuukautta, 23 päivää ja 53 minuuttia 15 sekuntia noin korkeassa kuumeessa. Kun hänen olonsa oli parantunut 35 asteeseen, hän kertoi, että hän oli aikamatkalla Kiinanmuurilla, mutta matka katkesi ihmeellisesti.

Ylilääkäri Lin Yang kysyi aikakoneesta, mutta herra ei muistanut mitään.

Tohtori Lin antoi hänelle totuusseerumia (omaa ihmelääkettään) ja potilas kertoi, että hänen ystävänsä rakensi aikakoneen ja hän vain testasi sitä.

Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus



Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja.

Richard Dawkins pohtii Free Inquiry – lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.

Uskontojen saavutuksia

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa.

Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.
 
Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa valtarakenteissa (kulttuureissa).

Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa.

Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla.

Entiset selitykset eivät kelpaa

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta


Onko aivoissa jumalakeskus

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Vanhat kysymykset ovat vääriä

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa.

Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä.

Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. 

Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.

Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia

Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Minkä sivuvaikutuksia uskonnot ovat

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.
 
Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Aikuisten antamaan informaatioon luottaminen menneinä aikoina

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle.

On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja.

Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja.
 
Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Uskonnot liian selittämishalun sivuvaikutuksia

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Ihmisen kyky erottaa todelliset syyt keksityistä on puutteellinen


Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia.

Professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta

Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa.



Kun Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä.

Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus

Sana "maailmankatsomus" on käännetty suomen kieleen saksan kielen sanasta "Weltanschauung". Monissa muissa kieleissä tätä sanaa ei ole tai vastaavan sanan käyttö on harvinaista.

Sana "maailmankatsomus" on kahdella tavalla haitallinen.

"Maailmankatsomus" ei koske vain maailmaa vaan koko kaikkeutta.

"Katsomus" viittaa näköaistiin.

Suomen kielen sana "käsitys" viittaa jossain määrin tuntoaistiin, mutta englanninkielen vastaava sana "comprehension" on aivan hyvä.

Tästä syystä tässä oppiaineistossa ei juuri käytetä sanaa "maailmankatsomus".

Elämänkäsitys vai elämänkatsomus

Käsitteiden johdonmukaisuuden vuoksi sana "elämänkatsomus" on korvatty näissä oppiaineistoissa sanalla "elämänkäsitys".

Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Inhimilliset käsitykset ja todellisuus

Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia. Todellisuus ei ole karkeistus vaan se on mitä on.

Inhimilliset käsitykset ovat usein virheellisiä. Todellisuus ei ole virheellinen vaan se on mitä se on.

Ihmisyksilöllä on melkein aina jonkinlainen käsitys hänen omista arvoistaan ja päämääristään. Tämä käsitys on osa hänen todellisuuskäsitystään, vaikka arvot ja päämäärät eivät ole tosia tai epätosia.

On siis erotettava toiststaan todellisuuskäsitys ja totuus siitä huolimatta, että ne on suomen kielessä johdettu samasta sanasta.

Englannin kielessä todellisuus on reality ja totuus on truth.

Mikä on perustavaa laatua oleva vika on käsitteissä "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus"

Koska ylioppilastutkintolautakunta pitää tiukasti kiinni omista sanoistaan, opettele alla olevat kappaleet ulkoa:

Perinteidesti on Suomessa ajateltu, että meillä on "maailmakuva" joka on kokeellisesti todennetun tiedon mukainen "tieteellinen" käsitys ja "elämänkatsomus", joka sisältää maailmankuvan lisäksi arvot yms. ilmaukset, jotka eivät ole tosia tai epätosia.

Näin saadaan yllättävä tulos: elämänkatsomus onkin laajempi kuin maailmankatsomus.

Koska Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on sitoutunut käsitteisiin "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus", ei ole todennäköistä, että ylioppilastutkintolautakunta muuttaa käsitteistöään.

Muinaiset todellisuus- käsitykset



Kristillinen taruhahmo Jeesus herättää kuolleista lasaruksen

Muinaisuudessa esimerkiksi useimpien luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu. Sairauksien saatettiin ajatella johtuvan pahoista hengistä (näin ajatteli esimerkiksi Jeesus).

Vuodenaikojen kiertokulkua ja aurinkokunnan rakennetta ei tunnettu.

Ilmiöitä selitettiin mitä moninaisimpien tarujen avulla. Kun ilmiön luonnollista syytä ei tunnettu, sitä yritettiin selittää antamalla syylle nimi.

Yhä esimerkiksi ns. kvasitieteen (=valetieteen eli näennäistieteen) piirissä esiintyy tämäntapaista valeselittämistä. Sepitetään kaikennimisiä "aaltoja", jotka muka aiheuttavat mitä ihmeellisimpiä tapahtumia.

Suullinen tieto ja pyhät kirjoitukset

Erilaiset tarut periytyivät suullisella perimätietona sukupolvelta toiselle. Tietysti suullinen tieto muuttui jatkuvasti olosuhteiden ja ihmisten vaihtuessa.

Kirjoitustaidon keksimisen jälkeen taruja voitiin merkitä muistiin, ja joissakin kulttuureissa (esim. juutalaisten keskuudessa) alkoi esiintyä selvää kaavoihin kangistumista. Vanhoilliset vetosivat "pyhiin kirjoituksiin" pyrkiessään estämään muutoksia.

Esimerkkinä siitä, mikä on kirjoitetun sanan voima voidaan pitää yllä esiteltyä kiistaa sanoista "todellisuuskäsitys" ja "maailmankatsomus". 

Toden ja epätoden informaation levittäminen helpottui

Kirjoitustaidon keksiminen helpotti informaation leviämistä ja omaksumista. Kehittyi ilmiä, josta joku suomalainen keksi käyttää nimitystä tiede.

Kokemukselle ei aluksi osattu antaa riittävää arvoa, vaan esim. muinaisessa Kreikassa todellisuuskäsitystä yritettiin selvittää järkeilemällä. Näin syntyi tieteeksi kutsuttu puhetaiden, josta käytettiin myös nimitystä retoriikka.

Monenlaista selittämistä

Selittämistä on niin monenlaista, että oikeastaan sanan "selittäminen" käytöstä pitäisi luopua.

Ernest Nagel sanoi, että selittäminen on niiden olosuhteiden kuvaamista, joiden vallitessa selitettävä tapahtuma todennäköisesti tai varmasti sattuu.

Tällaisesta selittämistä sanotaan syysuhteen avulla selittämiseksi. Tästä selittämisestä käytetään myös vierasperäistä nimitystä kausaalinen (cause = syy) selittäminen.

Tämä vierasperäinen sana on syytä osata passiivisesti, sillä suomalaiset kirjoittajat käyttävät koko ajan kasvavaa määrää niin sanottuja sivistyssanoja. Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei ilmiölle voida yhtään mitään.

Inhimillistä toimintaa on tapana selittää myös päämäärillä, arvoilla, velvollisuuksilla jne.

Päämäärillä selittämistä kutsutaan myös teleologiseksi (telos = päämäärä) tai finalistiseksi (final = loppu) selittämiseksi. Nämä sivistyssanat on syytä osata passiivisesti.

Todellisuuskäsityksen vääristäjiä

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoremmat hyväksyivät vanhemman polven käsitykset. He yksinkertaisesti uskoivat, että vanhat ja viisaat olivat oikeassa.

Luokkayhteiskunnissa hallitsevien luokkien sana oli laki, vähäosaisten oli uskottava, mitä ne, joilla on valta, sanoivat.



Henkilöpalvonta on aiheuttanut, että yhä joistakin henkilöistä tehdään tähtiä, joiden sanaan miljoonat luottavat.

Arvovaltaisimmatkin erehtyvät

Arvovaltaisimmatkin tietolähteet saattavat erehtyä.

Usein törmää esimerkiksi väitteeseen, että Otavan Iso tietosanakirja sanoo niin ja niin. Otavan Iso tietosanakirjakin saattaa erehtyä, koska sen ovat kirjoittaneet erehtyväiset ihmiset.

Usein myös tietosanakirjojen artikkelien kirjoittajat vääristelevät asioita tahallisesti oman poliittisen tai uskonnollisen käsityksensä hyväksi.
 
Arvovallan eli auktoriteetin menetelmä ei ole luotettava tietojen hankkimismenetelmä. Pelkkä tietolähteen arvovalta ei riitä väitteen totuuden arvosteluperusteeksi. Kaikkea tietoa pitää saada arvioida uudestaan. 

Uskon menetelmä

Suurten uskontojen mukaan riittävän luja usko riittää totuuden arvosteluperusteeksi.

Tämä käsitys on virheellinen. Ihmiset ovat lujasti uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin kuten siihen, että Maa on litteä, rotat syntyvät likaisista vaatteista jne.

Aikoinaan ihmiset uskoivat. että Aurinko kiertää Maata, ja tämä käsitys on kirjattu esim. Raamattuun. Ihminen, joka vakaassa uskossa noituuteen polttaa lähimmäisensä roviolla, on varmaan ollut uskossaan luja.

Tästä huolimatta hänen käsityksensä todellisuudesta on ollut virheellinen. Luja usko ei riitä tiedon totuuden arviointiperusteeksi. 

Sisäinen oivallus

Suurten nerojen "sisäistä oivalluskykyä" (intuitiota) pidetään edelleen tärkeänä tiedon lähteenä. Muinaiskreikkalainen Platon uskoi, että ihminen voisi sisäisen oivalluksen välityksellä olla kosketuksissa jonkinlaiseen oikean tiedon varjotodellisuuden (ideoiden todellisuuden), josta hän voisi ammentaa tietoa.
 
Platonin ideoiden todellisuutta ei ole olemassa. Yhtä hyvin kuin mietiskely voi kokemuksesta riippuen johtaa oikeisiin tuloksiin se voi kokemuksen puutteen takia johtaa pahasti harhaankin.

Tietoa ei, voida luoda minkäänlaisella oivalluksella ilman kokemuksen vankkaa perustaa. Elämänviisautta voidaan kehittää pikemmin kokemalla elämää kuin kammiossaan mietiskelemällä.
 
Kaikenlaisiin mietiskelymenetelmiin on syytä suhtautua varauksella, sillä kokemus on vankasti osoittanut, että todellisuudesta eristyneet ihmiset eivät ymmärrä todellisuutta.

Kokonaan eri asia on joskus levätä ja vaikkapa antaa mielikuvituksensa vapaasti harhailla. Tämän voi tehdä ilman minkäänlaisia mietiskelyoppaita ja kallispalkkaisten "gurujen" (guru = opettaja) opastusta.

Kokemus on osoittanut, että päiväunet ovat hyvä mietiskelymenetelmä. 

Itsekorjaavuus

Informaation käsittelyn pitäisi olla itsensä korjaavaa.

Mikä tahansa uusi informaatio jostaiin asiasta saattaa tehdä käsityksistämme epätosia.

Kun löydetään virheitä, käsityksiä on korjattava.

Asiallinen arvostelu on sallittava, jotta itsekorjaavuus toimii.
 
Arvostelua tarvitaan myös siksi, että yhä edelleen tarjotaan mitä mielettömimpiä käsityksiä uusina totuuksina.

Yliopistolaitoksen synty

Tiedettä on menneisyydessä yritetty käyttää myös ateismin tukahduttamiseen. Monissa maissa ensimmäiset yliopistot perustettiin virallisesta uskonnosta poikkeavien harhaoppien  tukahduttamiseksi, mutta yliopistoista tuli usein harhaoppien pesäpaikkoja.



Vakaumuksen vapauden vallitessa tutkimus ole "jumaluusopin palkkapiika" vaan rehellisesti totuuteen pyrkivä laitos, jonka päämääränä on erityisesti mahdollisimman onnellisen elämän takaaminen mahdollisimman monille.

Esimerkki virheellisestä ajattelusta: ”älykäs suunnittelu” (ID)

”Älykäs suunnittelu" on suomennos englanninkielen sanoista ”intelligent design” (lyhenne ID).

Suomenkielinen lyhenne olisi siis ÄS, mutta emme ota tässä aineistossa sellaista lyhennettä käyttöön.

Suunnittelua harrastavat tällä kiertotähdellä ensisijaiseti eläimet, myös elimiin kuuluvat ihmiset.

Ihmisten suunnittelu on joskus hyvin typerää, joskus hyvin älykästä ja useimmiten jotain siltä väliltä.
 
Jumaluustieteilijät (teologit) ja viisauden ystävät (filosofit) tarkoittavat usein ”älykkäällä suunnittelulla” jotain aivan muuta kuin hyvin suoritettua eläimen tai inhisen tekemää suunnittelua. Tosissaan viisasta olisi rajoittaa suunnittelun älykkyyden arviointi eläinten ja ihmisten tekemisiin. 

Älykkään suunnittelun kannattajien väitteitä

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat (joihin yllättäen kuulu suuri joukko elämänkatsomustiedon opetuksen piirissä askartelevia), väittävät, että mikä tahansa monimutkainen rakenne on jonkin ”älykkään suunnittelijan” tuote. Usein he väittävät, että kaikkeutta ohjaa jonkinlainen ”johdatus”.

Älykäs suunnnittelu ja uskonnot

Useimmat ”älykkään suunnittelun” kannattajat ovat myös jonkin uskonnon kannattajia. Näihin kuuluu myös ”uudesti syntynyt” eli kristillisen herätyksen saanut Yhdysvaltain presidentti George W. Bush. Pieni osa ”älykkään suunnittelun” kannattajista (kuten filosofi Anthony Flew) tyytyvät uskomaan jonkinlaiseen ”johdatukseen” nimeämättä tätä suunnittelijaa sen tarkemmin.
 
Free Inquiry – lehden huhtikuun 2006 numerossa on kuva kahdesta kivikauden miehestä. He kumpikin istuvat kivellä. Toinen sanoo toiselle ”OK, viisas mies…jos jumalaa ei ole olemassa, kuka on suunnitellut nämä tuolit?”.
 
Samassa lehdessä eläintieteilijä ja hyvin tunnettu ja selväsanainen ateisti, tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins toteaa ”älykkään suunnittelun” (ID) huonoksi tieteeksi, huonoksi ajatteluksi, huonoksi viisauden ystävyydeksi (filosofiaksi) ja jopa huonoksi jumaluusopiksi (teologiaksi).

Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo informaatiosta ja perintötekijöistä

 
Kun ihminen on tietoinen eläin, hän ajattelee tietoa jonakin sellaisena asiana, jonka tietoisesti tiedämme. Tieto on eri asia kuin informaatio. Esimerkiksi mikä tahansa mittausaineisto (vaikkapa tupakoijista ja keuhkosyöpäkuolemista) on informaatiota, mutta tietoa siitä tulee vasta sen tutkijan aivoissa, joka huomaa tupakoinnin aiheuttavan keuhkosyöpää.

Eläintieteilijä pitää informaatiota tosiasiana, joka on hyödyllinen säilymiselle ja lisääntymiselle riippumatta siitä, onko mieli tietoinen näistä asioista. Hämähäkin säilymiselle on tärkeää, että se kutoo verkkojaan, ja se käyttäytyy ikään kuin se tietäisi, miten verkkoja rakennetaan.


 
Hämähäkki ei tiedä rakentavansa verkkoa samaan tapaan kuin kalastaja sen tekee. Hämähäkkiä ohjaavat lähinnä sen perintötekijät (geenit). Luultavasti hämähäkki ei tiedä mitään verkoista ja kärpäsistä.

Perintötekijät eivät tiedä mitään

Perintötekijät (geenit) eivät ”tiedä” mitään. Et sinäkään tiennyt mitään ollessasi äitisi kohdussa. Vaikka perintötekijät (geenit) eivät tiedä mitään, niihin on varastoitunut menneisyyttä koskevaa informaatiota aivan samaan tapaan kuin sitä nykyään varastoidaan tietokoneisiin.

Eivät tietokoneetkaan tiedä mitään, vaikka ne pystyvät jopa erehdyttävästi jäljittelemään jotain ihmistä. Tästä syystä nykyään puhutaan mieluummin informaatioteknologiasta (IT) kuin automaattisesta tietojen käsittelystä (ATK). 

Perintötekijät siirtävät informaatiota

Kaikki perintötekijöihin varastoitunut informaatio on peräisin menneisyydestä. Perintötekijöiden varasto säilyttää informaatiota menneisyyden ympäristöistä ja ohjelmoi tulevaisuuden oliot käyttämään sitä. Jos tulevaisuus muistuttaa menneisyyttä, oliot lisääntyvät ja siirtävät jälkeläisiinsä samoja perintötekijöitä. 

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä. Suuret tulivuorenpurkaukset, ilmakehän hapen määrän laskeminen ja suuret kiertotähdellemme pudonneet kappaleet ovat aiheuttaneet sukupuuttoja, koska vain menneisyyden informaatiolla ei selviydytty jyrkästi muuttuneissa olosuhteissa.

Nisäkkäät ja hirmuliskot (dinosaurukset) selvisivät yhdestä suuresta joukkotuhosta (hapen määrä laski), koska niillä oli kehittynyt hapenottokyky. Hirmuliskojen jälkeläisillä linnuilla on edelleen huomattavasti parempi hapenottokyky kuin nisäkkäillä, joihin ihminenkin kuuluu.
 
Huumoria: Jos enkeleitä on olemassa, ja jos ne lentävät siivillä, ne ovat lintuja eivätkä nisäkkäitä. 

Kuolemattomuus tekisi kehityksen mahdottomaksi

Joskus oliot kuolevat ja joskus jokin laji kuolee sukupuuttoon. Jos kiertotähtemme eliöt olisivat kuolemattomia, meitä ihmisiä ja muita mutkikkaita eliöitä ei olisi voinut syntyä, koska yksinkertaisemmat eliöt olisivat kuluttaneet kaiken elämälle välttämättömän aineen.

Luonnonvalinta

Luonnonvalinta selittää hyvin yksinkertaisesti sen, miten tätä menneisyyttä käsittelevä informaatio tieto siirtyy perintötekijöihin. Lukuun ottamatta kopioita (klooneja) ja samanmunaisia (identtisiä) kaksosia, meillä kaikilla on erilaiset ja ainutlaatuiset perintötekijät.

Perintötekijöiden säilyminen perintötekijävarastossa ei suinkaan ole sattumanvaraista. Lajin perintötekijävarasto ovat ne perintötekijät, jotka ovat käytettävissä.

Sukupuolisuus sekoittaa perintötekijöitä

Sukupuolisuus sekoittaa näitä perintötekijöitä. Kun aikaa kuluu, säilymiselle ja lisääntymiselle tärkeät perintötekijät lisääntyvät ja muut perintötekijät vähenevät.

Haitalliset perintötekijät karsiutuvat



Kuvanveistäjä tekee veistoksensa poistamalla kivestä ainesta.

Samalla tavalla luonnollinen valinta karsii haitallisia perintötekijöitä ja jäljelle jäävät suotuisat.

Satunnaiset muutokset

Vähenemisen lisäksi perintötekijät saattavat sattumalta muuttua esimerkiksi kaikkialla esiintyvän säteilyn vaikutuksesta (ja monista muista syistä).

Useimmiten nämä perintötekijäin muutokset (mutaatiot) ovat haitallisia, mutta joskus ne ovat hyödyllisiä.

Ympäristöstä siirtyy informaatiota perintötekijäin varastoon

Hyödylliset perintötekijäin muutokset jäävät perintötekijäin varastoon ja haitalliset perintötekijäin muutokset karsiutuvat vähitellen luonnollisen valinnan seurauksena.

Näin ympäristöstä siirtyy informaatiota lajin perintötekijöiden varastoon. 

Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” (ID)

Muinaiset ihmiset eivät ymmärtäneet kovin hyvin perintötekijöiden vaikutusta, ja he saattoivat ajatella, että joku oli suunnitellut eliöt ympäristöönsä sopiviksi. Koska eliöiden suunnittelu ei onnistunut sen aikaisilta ihmisiltä (eikä kovin hyvin onnistu nykyisiltäkään), he ajattelivat, että eliöt oli suunnitellut joku ihmistä mahtavampi olento.
 
Tietokoneiden, kameroiden ja autojen on syytä olla älykkäästi suunniteltua (kuka on nähnyt täydellisen hyvin suunnitellun tietokoneen, kameran tai auton?).

Kuka suunnitteli suunnittelijan

Jos joku suunnitteli ihmisen, kuka suunnitteli ihmisen suunnittelijan?

Tällaisen suunnittelijan olemassaolosta ei ole Richard Dawkins’in mukaan vähäistäkään näyttöä. Päinvastoin on ilmeistä, että kehitysoppi selittää ihmisen ilmaantumisen tälle kiertotähdelle. 

Monimutkaisuutta on väitetty epätodennäköiseksi

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat väittävät, että monimutkaisten eliöiden ilmaantuminen on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä ”älykkään suunnittelun” kannattajat sanovat, että eliöiden kehityksen takana on ”älykäs suunnittelu”. Varsinaista näyttöä ”älykkäälle suunnittelulle” ei ole koskaan esitetty, vaan väitettä on yritetty todistaa vaihtoehtoisten selitysten puutteella.
 
Richard Dawkins’in mukaan on vaikea kuvitella tämän kehnompaa päättelyä.

Jokainen monimutkainen piirre on syntynyt vähittäin

Jokaisessa tutkitussa tapauksessa monimutkainen piirre on kehittynyt asteittain. Ainoa tuntemamme vaikuttaja on luonnollinen valinta. Jos jossain muualla kaikkeudessa on elämää, se selittyy kehitysopilla. Tietysti on myös mahdollista, että elämää siirtyy avaruudessa paikasta toiseen. Kuussa oli elämää silloin, kun amerikkalaiset astronautit vierailivat siellä. 

Jos sunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia syntyisi luonnostaan

Suunnittelija, jota mikään toinen suunnittelija ei ole suunnitellut ja joka ei itse ole luonnollisen valinnan tuote, on hyvin, hyvin epätodennäköinen.

Jos tällainen suunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia varmaan syntyisi luonnostaan. 

Epätodennäköisyys ei kelpaa todisteeksi

Epätodennäköisyys ei muutenkaan kelpaa todisteeksi.

Kemialliset yhdisteet eivät synny yksittäisistä alkeishiukkasista sattumanvaraisesti vaan fysiikan ja kemian mukaisesti.

Jos heität tuhat kertaa noppaa, et todennäköisesti koskaan enää saa samaa tulosta, niin epätodennäköinen tuloksesi on.

Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että saat saman tuloksen jo seuraavalla heittosarjalla.

Paras mahdollinen peli pokerissa on mahdollinen



Tämän kirjoittajalla on kerran ollut pokerissa paras mahdollinen käsi. Se on niin epätodennäköinen, että tämän kirjoittaja on pitänyt jakajaa vilpillisenä. Mahdollinen sellainen jako kuitenkin on. 

Antropologi älykkäästä suunnittelusta

Mitä ihmistieteilijä (antropologi) sanoo ”älykkäästä suunnittelusta”?
 
Ihmistieteen (antropologian) professori Steward Elliott Guthrie sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” samassa lehdessä suunnilleen seuraavaa.
 
”Älykäs suunnittelu” on ihmismielen harha. David Hume piti ”älykästä suunnittelua” hyvin voimakkaana harhana, joka oli verrattavissa aistimuksen voimaan. 

Älykkään suunnittelun harha on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena

Steward’in mukaan ”älykkään suunnittelun” harha on syntynyt ihmiseen luonnollisen valinnan seurauksena.

Voidaan tietysti väittää, että kasvatus ja yhteiskunta tukevat tätä harhaa ja että se elää tästä syystä. Steward’in mukaan kyse on kuitenkin perustavampaa laatua olevasta ilmiöstä:

Meillä on taipumus käsittää oliot ja tapahtumat ihmisen näkökulmasta (humanistinen näkökulma) ja ihmisen kaltaisina (antropomorfismi).

Antropomorfismi perintötekijöissämme

Koska tämä taipumus on perintötekijöissämme, emme välttämättä edes tiedosta sitä. Tämä taipumus on rekisteröity hyvin monissa valtarakenteissa (kulttuureissa).
 
Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla suomalaiset mukaan lukien, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita.

Suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse?

Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset.

Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta.

Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta.

Juutalaisten Genesis – kirjassa Jahve – jumala luo kaikkeuden tyhjästä.

Muinainen tarkoitusajatus

Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus.

Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.

Vasta 16. vuosisadalla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Eurooppaan pesiytyneen ajatustavan.

Suunnittelun harha



Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan.



Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian kehitysopilla.

Kolme "älykkään suunnittelun" uskontoa



Muslimiyhteiskunnissa kuilu tieteen ja muslimien käsitysten välillä on vielä suurempi kuin niissä maissa, joissa kristityt ovat vallassa.

Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kirjanneet ”älykkään suunnittelun” jumalan ilmoituksena pitämiinsä kirjoihin.

Jotkut pitivät ”älykästä suunnittelua” uskonnoista riippumattomana asiana. 

Ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen

Tietämistieteen (kognitiotieteen) mukaan taipumus ihmisenkaltaistaa ilmiöitä (antropomorfismi) on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre.

Ihminen on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen (humanisti). Tämä johtuu siitä, että muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä.

Toiset ihmiset ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina inhimillisiä haluja ja tavoitteita.

Dennetin kolme perusasennetta

Daniel C. Dennett’in mielestä meillä kolme perusasennetta:
  • aineellinen asenne,
  • suunnitteluasenne ja
  • aikomusasenne.
Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka.

Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina.

Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä.

Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten. 

Lapset voivat elollistaa elottomia

Jean Piaget havaitsi, että 3-10 vuoden vahoilla lapsilla esiintyi elottomien olioiden elollistamista (animismia). Lapset saattoivat pitää luonnonesineitä myös keinotekoisina.

Piaget havaitsi, että nämä ajattelutavat heikkenevät, kun lapsi aikuistuu. Leijonat ovat sirkusta varten, pilvet sadetta varten. Kalliot ovat sitä varten, että eläimet voivat istua niillä.

Ostetaan uusi ukki

Eräs kaksivuotia kuuli, että isoukki oli kupsahtanut. Hän edhotti, että mennään ukkikauppaan ja ostetaan uusi ukki. 

Mitä suomalainen sano tiukan paikan tullen

Uskonnot voidaan ihmistieteilijäin (antropologien) mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi. Suomalainen sanoo edelleen tiukan paikan tullen muinaisen ukkosenjumalan nimen: Perkele.

On tärkeää kiinnittää huomio tärkeimpään

Tähän kehitykseen on mm. seuraavia syitä.
  •  Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja. 
  • Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää.  
  • Ihmisten käsittely on tärkeää.
  • Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa.
  • Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme.

On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä.

Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.

Älykäs suunnittelu on eräs muoto antropomorfismia



"Älykäs suunnittelu” (ID) on siis eräs muoto ihmisenkaltaistamista (antropomorfismia).

Ihmisenkaltaistaminen (antropomorfismi) puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle. Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole.

Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin.

Harha, joka on kehittynyt kehitysopin mukaisesti

Ihmisenkaltaistaminen on harha, joka on kehittynyt täysin Charles Darwinin kehitysopin mukaisesti.
 
Lisää tietoa löytyy esimerkiksi teoksesta Dawkins, Richard (1989): Sokea kelloseppä WSOY Porvoo 344 s.

Virheellisistä käsityksistä saattaa olla suurta vahinkoa

Pohjavireeltään uskovaisessa yhteiskunnassa uskontoja puolustellaan usein lauseella: jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan.

(Autuas tarkoittaa sitä, että on päässyt jonkin uskonnon taivaaseen eli paratiisiin.)

Jumalattoman (ateistin) mielestä jokainen toki saa uskoa mitä haluaa, mutta vain sillä ehdolla, ettei tästä uskosta ole vahinkoa hänen lähimmäisilleen.

Uskosta on varsin usein ollut vahinkoa uskovien lähimmäisille. Hitler on saattanut tulla autuaaksi uskollaan, että juutalaiset ovat muita rotuja kelvottomampia, mutta kuudelle miljoonalle juutalaiselle, jotka menettivät kaasukammioissa henkensä, tästä uskosta oli varsin suurta vahinkoa.

Kristityt, jotka polttivat rovioilla miljoonia ja taas miljoonia noitia ja harhaoppisia ja murhasivat miljoonia ja taas miljoonia ristiretkissä (esim. latinalaisen Amerikan valloituksessa) ja orjalaivoissaan (Afrikasta USA:han), ovat saattaneet tulla uskollaan autuaaksi, mutta heidän uskostaan on ollut suurta vahinkoa koko ihmiskunnan kehitykselle. 

Pelastustiet



Jumaluusoppi on laajentanut omalla uskolla autuaaksi tulemisen oppia niin, että kouluissamme jo opetetaan eri uskontojen "pelastusteitä".

Kaikkein röyhkeimmät puhuvat jo ateismistakin pelastustienä (Lammen ja Wallinin työryhmän ehdotus peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opettajan oppaaksi 1980 - luvulla).

On vain yksi totuus

Ateistit kyllä myöntävät, että käsityksemme ovat puutteellisia, mutta käsitys, että jokaisella voisi olla oma totuutensa, on ehdottoman virheellinen.

On vain yksi totuus, mutta meidän tietomme tästä totuudesta ovat usein puutteellisia.

Mitä tahansa käsitystä ei pidä käyttää päätöksen teon pohjana

Nykyaikainen päätöksenteon teoria ei sano, että mitä tahansa käsitystä saa käyttää, vaan päätöksen tekemisessä on käytettävä tähän mennessä parhaaksi osoittautunutta käsitystä.

Jos toiminta perustuu virheellisiin käsityksiin, se ei ole tuloksellista.

Jos ihmisen elämä perustuu virheelliseen todellisuuskäsitykseen, on odotettavissa, ettei hänen elämänsä ole tuloksellista tai henkisesti tyydyttävää.

Virheellisiä käsityksiä on pyrittävä oikomaan

Käsitysten virheellisyydestä on pyrittävä levittämään tietoa kaikille kansalaisille.

Virheellistä käsityksistä saattaa olla hyötyä yhteisön yläluokalle

Vlitettavasti kansan virheellisistä käsityksistä on usein hyötyä joillekin yhteiskuntaluokille.

Esimerkiksi kristinuskosta on ollut hyötyä aatelistolle, porvaristolle ja jopa monet kapitalistit (virheellisesti) uskovat kristinuskon hyödyttävän kapitalismia.

Ratkaisuvalta on annettava alimmalle asteelle, jolla on päätöksenteon kannalta riittävät tiedot.

Päätöksen teko kansanvallassa

Edustuksellisessa kansanvallassa päätöksenteko on pohjimmaltaan annettu aikuisille kansalaisille, mutta yleensä ei ole millään tavoin varmistuttu siitä, että kansalla on ratkaisujen teon kannalta riittävät tiedot.

Taloudellinen valta on usein hyvin pienellä vähemmistöllä

Kun esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellinen ratkaisuvalta on lisäksi omistusjärjestelyjen kautta siirretty hyvin pienelle vähemmistölle, on odotettavissa, että pieni valtaa käyttävä ryhmittymä totuudesta piittaamatta suosii sellaisia mielipideryhmiä (kuten esimerkiksi evankelis-luterilaista kirkkoa), jotka pönkittävät ryhmittymän valtaa.
 
Valtakoneisto luo lähes aina omat myötäilijänsä, jotka uskovat sitä, mitä he pitävät menestymiselleen edullisena.

Suomessa pelätään yleisesti uskovaisten painostusta

Suomessa totuuden levittämistä haittaa vakavasti se, että kansalaiset pelkäävät uskovaisten painostusta.

Lisäksi kirkko on vuosikymmenien aikana onnistunut iskostamaan kansan keskuuteen ehdottomasti totuudenvastaisen käsityksen, jonka mukaan uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle.

Näin totuuden levittäjiin suhtaudutaan kielteisesti.

Tosiuskovaisen hypnoosilukko

Mitä tulee tosiuskovaisiin., heillä on jonkinlainen hypnoosilukko, joka estää heidän järkeään toimimasta silloin, kun joku yrittää esitellä heille tosiasioita uskonnosta.

Tosiuskovainen leimaa totuuden valheeksi tai Perkeleen salajuoneksi.

Esimerkiksi Raamatun ristiriitaisuuksiin ja julmuuksiin vastataan sanoilla: tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tosiuskovainen on usein valmis vainoamaan toisinajattelevia.

Liika dopamiini aiheuttaa jakomielitautia ja uskovaisuutta



Uusien sveitsiläisten tutkimusten mukaan liiallinen dopamiinin määrä aivoissa on omiaan saamaan aikaan uskonnollisia kokemuksia. 

Mitä uskontojen tilalle

Ateisteja syytetään usein siitä, että he tarjoavat uskontojen tilalle tyhjää tai eivät sitäkään, kuten eräs kiivastunut kirjoittaja mainitsi.

Syytös on täysin epäoikeudenmukainen, sillä ateistit tarjoavat virheellisten käsitysten tilalle oikeita.

Ateistit voivat harrastaa mitä tahansa paitsi uskonnollisia harrastuksia

Eräs perhe ei hankkinut digitaalitelevisiota. Perheen jäsenet huomasivat, että heille jäi paljon enemmän vapaa-aikaa.

Jos uskontojen sadut ovat huonoja, niiden tilalle ei tarvita edes uuutta kaunokirjallisuutta

Erimielisyydet siitä, mikä on uskonto


L. K. Washburn on sanonut:

  • Jos minä olen väärässä, älkää tuomitko minua, vian oikaiskaa minua.
  • Minuutin apu on parempi kuin päivän sääli.

Uskontojen lukumäärää ei tiedä kukaan

Ihmiskunnan historia tuntee valtavan määrän erilaisia uskontoja, ja valtava määrä on varmasti vaipunut iäksi unohduksen yöhön.

Uskontoja on niin erilaisia, että on ollut vaikea lyhyesti kuvata eli määritellä, mitä on uskonto.

Erityisesti uskontojen arvostelun kannalta on ollut tarpeen määritellä arvostelun kohde.

Professori James H. Leuba on koonnut teokseensa A Psychological Study of Religion (= psykologinen uskonnon tutkimus) 48 erilaista uskonnon määritelmää.



Karkeasti uskonnon määritelmät voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
  • uskontoon myönteisesti suhtautuviin,
  • puolueettomiin ja
  • uskontoihin kielteisesti suhtautuviin.

Onko mikä tahansa aate uskonto

Kun eri uskonnoista ei ole juuri löytynyt yhteistä, mikä oikeuttaisi määrittelemään uskonnon, eräät tutkijat ovat alkaneet kutsua uskonnoksi mitä tahansa aatetta, joka väittää jotakin ns. perimmäisistä kysymyksistä.

Protestanttisen jumaluusoppineen Paul Tillichin innoittamana esimerkiksi J.M.Yinger määrittelee teoksessaan The Scientific Study of Religion uskonnoksi minkä tahansa opin, joka yrittää vastata perimmäisiin kysymyksiin.

Huomattava osa Yingerin kirjasta on sen todistelua, että marxismi on eräs uskonto.
 
Koska esimerkiksi osuuskauppa-aate ei ole uskonto, Yingerin määritelmä täytyy hylätä. Ei ole viisasta hyväksyä sitä käsitystä, että mikä tahansa elämän- ja todellisuuskäsitys olisi uskonto.

Oikeus valita käyttämänsä kieli

On sanottu, että jokaisella on oikeus valita kieli, jota käyttää ja siis oikeus kutsua uskonnoksi mitä tahansa ilmiötä.

Vaikka kieli onkin asia, josta täytyy sopia, kieli, joka vääristää todellisuutta ja johtaa kansalaisia harhaan, on haitallinen.

Koska kielen avulla kuvataan todellisuutta, todellisuus asettaa tietyt rajat sille, millaista kieltä on järkevää käyttää. 

Käsitteiden rajaus

Mitä yleisempiä käsitteitä käytetään, sitä vähemmän sanotaan. Monet pöliitikot osaavat puhua sanomatta yhtään mitää. Eleet ja ääni ovat tällöin tärkeimpiä.

Jos haluaa välittää informaatiota, on syytä välttää tyhjää puhetta.

Vahva uskonnon määritelmä

Koska Yingerin uskonnon määritelmä on liian laaja, sitä täytyy jollakin tavalla rajata. Ateismin sanakirjassa (Dictionary of Atheism, sijainti: Internet) uskonto on määritelty seuraavasti:
 
Religion: organized theism
 
eli
 
Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.
 
Teismi tarkoittaa uskoa jumalaan tai jumaliin.

Vahva ateismin määritelmä

Ateismi on väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa".

Vahva teismin määritelmä

Teismi on väitelause "on olemassa jumala tai jumalia".

Vahva ateistin määritelmä

Ateisti on henkilö, joka ajattelee, että ateismi on tosi.

Vahva teistin määritelmä

Teisti on henkilö, jonka mielestä teismi on tosi.

Järjestäytyneen teismin määritelmä

Järjestäytnyt teismi on käsitys siitä, mikä jumala on tai mitä jumalat ovat ja miten jumala vaikuttaa tai miten jumalat vaikuttavat.

Todellisuuskäsitysten jaottelua

Todellisuuskäsitykset jakautuvat kolmeen ryhmään

  1. Todellisuutta vastaavat todellisuuskäsitykset
  2. Todellisuutta vastaamattomat todellisuuskäsitykset 
Ryhmän 2 käsitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään

  1. Uskonnolliset todellisuuskäsitykset
  2. Virheelliset mutta ei-uskonnolliset todellisuuskäsitykset.

Todellisuuskäsitykset ovat karkeistuksia

Käsityksemme todellisuudesta on aina karkeistus. Jos todellisuuskäsityksemme on hyvä karkeistus todellisuudesta, se on meille hyödyllinen.

Lähes aina on esiintynyt erilaisia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät ole ihmisen tuntemien tosiasiain kanssa ristiriidassa.

Erityisesti eri kansalaisten siveellisissä käsityksissä on eroja.

Myös vilpittömien tutkijoitten välillä saattaa olla eroja todellisuuskäsityksissä.



Todellisuutta vastaavana ei voida pitää sellaista todellisuuskäsitystä, joka ei perustu kokemukseen vaan on pelkkää mielikuvituksen tuotetta kuten esim. ufousko. 

Järjen arvostus

Suuret uskonnot eivät juuri arvosta inhimillistä järkeä. Vastapainona tälle jotkut ateistit kutsuvat itseään rationalisteiksi (ratio = järki).

Monien uskontojen mielestä järki johtaa harhaan. Siksi uskonnollisen ajattelun kulmakivi on usko. Mutta mitä on usko?

Huono sana "usko"

Monissa kielissä tämä sana on monimerkityksinen. Uskonnollinen usko tarkoittaa uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.

Toisaalta, kun tutkija sanoo uskovansa, että uusi käsitys on tosi, hän tarkoittaa, että usko on vahvasti perusteltu ja kokemuksen vahvistama.

Koska sana "usko" on monimielinen, olisi suotavaa, että tutkijat lopettaisivat tämän sanan käytön. Tällöin usko (engl faith) aina tarkoittaisi uskonnollista uskoa eli uskoa ilman tai vastoin todisteita. 

Järki ja tunne

Ihmisjärki on erehtyväinen, mutta se on joka tapauksessa paljon parempi ohjaaja kuin sokea tunne.

Luodessamme omaa ja muiden kohtaloa meistä saattaa tuntua, että järki on tylsä työkalu, mutta se on ainoa, mitä meillä on.
 
Petronius sanoi, että pelko teki jumalat. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tuntemattoman pelko oli tavallista, kiitollisuus tuntemattomalle vaikeaa.

Myöhemmin syntyi esimerkiksi kiitollisuus jumalille, johon kuitenkin liittyi pahojen henkien pelkoa.

Jumalat saivat inhimillisiä tunteita, ja heidät alettiin jopa kuvata ihmisen muotoisiksi (esim. muinaisen Kreikan ja Rooman jumalat).
 
Muinainen ihminen ei pystynyt erottamaan uskoa ja tietoa tai palvontaa ja taidetta. Olivatpa muinaiset uskomukset ja käytännöt kuinka mielettömiä tahansa, ne ovat syntyneet luonnollisista syistä.

Muinainen ihminen käsitti syysuhteen ja asioiden luonteen väärin.

Usko ja taikausko

Hobbes sanoi, että uskontoa on se, mikä on sallittua, taikauskoa se, mikä ei ole sallittua.

Tämän mukaan uskontoa ja taikauskoa ei voida millään keinolla erottaa toisistaan.
 
Uskontojen synnystä on lukemattomia käsityksi, joita esitellään toisaalla tässä aineistossa.

Korkeimmat henkivallat

Joka tapauksessa uskonnoissa esiintyy uskoa erilaisiin henkiolentoihin, jotka saattoivat olla eläinten kaltaisia, ihmisten kaltaisia, ihmistä korkeampia olentoja, äärettömän hyviä olentoja,  äärettömän pahoja olentoja jne.

Jumalan asemaan kohosivat kaikkein korkeimmat henkivallat, ja useimmiten joku jumalista oli ylijumala.

Jumalien määritteleminen

Suomen kielen sana "jumala" on suomalais-ugrilaisten kielten omaa sanastoa. Saamelaisten Jubmel ja edelleen suomen kielessä esiintyvä Jumi ovat samaa alkuperää.

Jumalien lukumäärä



Trimurti

Erittäin yleisiä olivat jumalakolmikot eli kolmiyhteiset jumalat, jollainen myös kristinuskon jumala on (triteismi).

Jos jumalia on kaksi, heillä on usein keskenään valtava kilpailu. Usein toinen on hyvä ja toinen paha olento, jumala ja paholainen (duoteismi).

Eräissä uskonnoissa jumalia on ollut valtava määrä (polyteismi), eräissä vain harvoja, eräissä jumalan asemaan on kelpuutettu vain yksi henkivalta (moniteismi).

On esiintynyt perhejumalia, heimojumalia (jollainen juutalaisten jumala Jahve epäilemättä on aina ollut), sodan jumalia, eri ammattien jumalia jne.

Rajaa esimerkiksi ns. yksijumalaisuuden ja monijumalaisuuden välille on vaikea vetää, sillä usein on kyse puhtaasti kielellisestä erottelusta.

Esimerkiksi islam väittää. että Allah on ainoa jumala, mutta Allahin lisäksi on olemassa hänen päävastustajansa Saatana sekä lukematon joukko enkeleitä.

Jossain muussa uskonnossa Allah ja Saatana kaikkine enkeleineen olisivat jumalia.

On myös uskontoja, jotka eivät ota kantaa siihen, kuinka monta jumalaa on. Tällaisiin uskontoihin kuuluvat eräät buddhalaisuuden suuntaukset.

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat toisistaan suuresti

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat niin paljon toisistaan, että lienee tässä yhteydessä turhaa ryhtyä pohtimaan, mitä jumala yleisesti ottaen tarkoittaa.

Kristillisissä maissa monet kristityty kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen, mitä he tarkoittavat Jumalalla.

Jotkut ajattelevat, että jumalan määritteleminen on jumalan rajoittamista, ja tietysti kristinuskon jumala on rajaton. 

Määritelmien tehtävä on rajoittaa

On totta, että määritelmät rajoittavat, mutta niiden tehtävä on rajoittaa. Määrittelemätön sana on mieletön.

Jos sanon, että minulla on taskussani glotz, kysyt heti, että mikä glotz.

Jos sanon, ettei voida määritellä, mikä tämä glotz on, minua ei ehkä pidetä viisaana. 

En tiedä, mihin minä uskon

Joka sanoo, että minä uskon jumalaan, mutta minä en tiedä, mikä jumala on, sanoo itse asiassa yhtä paljon kuin se, joka sanoo, että minä en tiedä, mihin minä uskon.

Viron itsenäistyttyä eräs uuden kansakunnan kansalainen sanoi liittyneensä uskontokuntaan. Kun häneltä kysyttiin, mihin uskontokuntaan hän oli liittynyt, hän ei muistanut sitä, eikä hän muistanut sitäkään, mitä uskonto väittää.

Yksittäisen uskonnon jumalan määritteleminen

Yksittäisen uskonnon yhteydessä on syytä jollain tavoin määritellä, mitä kyseinen uskonto tarkoittaa jumalalla.
 
Koska tässä aineistossa puhutaan eniten kristinuskon jumalasta, kannattaa aluksi selvittää, mikä on ns. juutalaiskristillinen jumala.



Presbyteerinen jumaluusoppinut John Hick määrittelee kirjassaan Philosophy of Religion juutalaiskristillisen jumalan seuraavasti.

Jumala on
  • ääretön,
  • ikuinen,
  • ei luotu,
  • persoonallinen todellisuus,
  • joka on luonut kaikki muut olemassa olevat paitsi itseään ja
  • joka ilmoittaa itsensä ihmisille sekä
  • on pyhä ja
  • rakastava.

National Catholic Almanac (USA) määrittelee jumalan seuraavasti:

  • kaikkivaltias,
  • ikuinen,
  • pyhä,
  • kuolematon,
  • ääretön,
  • muuttumaton,
  • käsittämätön,
  • näkymätön,
  • oikeudenmukainen,
  • rakastava,
  • armollinen,
  • korkein,
  • viisain,
  • kaikkitietävä,
  • kaikkialla läsnä oleva,
  • kärsivällinen,
  • täydellinen,
  • ylin,
  • tosi, jne.
Alempi määritelmä on yksityiskohtaisempi, ja myöhemmin esitetään, että se on huomattavan ristiriitainen.

Trveen järjen mukaan ristiriitaisesti määriteltyä olentoa ei ole olemassa, mutta listassa oli myös ominaisuus käsittämätön.
 
Jumalan olemassaolosta voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun on lueteltu riittävä määrä jumalan ominaisuuksia.

Jumalan olemassaoloa on syytä tarkastella uskontokohtaisesti.

Tässä aineistossa on keskitytty tarkastelemaan kysymystä juutalaiskristillisen jumalan olemassaolosta, mutta samat tarkastelut sopivat pitkälle myös islamiin ja moniin hindulaisuuden muotoihin.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet



Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkitty vain vähän ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:
  1. Aatteellinen uskonnollisuus
  2. Tiedollinen uskonnollisuus
  3. Rituaalinen uskonnollisuus
  4. Elämyksellinen uskonnollisuus
  5. Seuraamuksellinen uskonnollisuus
Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautajaispuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja taphtumiin osallistumista.

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Pascal Boyer ja uskonnollisuuden olemus



Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumat. Miten uskonto selitetään. Suom. Tiina Arppe, WSOY 2007

Aivojen virhetoiminnot

Pascal Boyer osoittaa kirjassaan, että evoluutio on yksinkertaisesti muokannut aivomme sellaisiksi, että ihmisen on äärimmäisen helppo omaksua erilaisia uskomuksia näiden väitteiden totuusarvosta mitenkään riippumatta.

Riittää, että nämä väitteet pysyvät tietyllä epämääräisyyden tasolla ja auttavat ihmisiä kohtaamaan henkisesti erilaisia käytännöllisiä arkielämän tapahtumia ja elämän ongelmakohtia ja muutostilanteita.

Pascal Boyer kertoo myös sen, miksi uskonnot ovat sellaisia kuin ne ovat. Jäljellä kun ovat luonnollisesti vain ne uskonnot, jotka ovat oppineet käyttämään oikealla tavalla hyväkseen ihmisten aivoihin sisäänrakennettua virhetoimintoa, jonka vuoksi aivot pyrkivät luomaan selityksiä ja seuraamussuhteita myös paikkoihin ja asioihin, joissa syitä ja seuraamussuhteita ei ole olemassa.

Miksi potkaisemme rikkoutunutta autoa

Aivan sama ominaisuus saa meidät vaikkapa usein hetken kohtelemaan rikkoutunutta autoa niin kuin se olisi tietoinen olento.

Pascal Boyer ei tyydy käsittelemään vain omaa läntistä kulttuuripiiriämme, vaan hän etsii uskonnoista ja uskomuksista universaaleja piireitä. Hän on itse tehnyt paljon kenttätutkimusta läntisessä Afrikassa, mutta esimerkkejä löytyy runsaasti myös Aasian ja Polynesian uskonnoista.

Pääosa teoksesta liikkuu hyvin koko ihmiskunnan tasolla ja kertoo erityisesti niistä ihmisen perusrakenteeseen liittyvistä tutkimustuloksista, jotka pätevät kaikissa maailman yhteisöissä niiden kehitystasosta tai uskonnosta riippumatta.

Hän esittelee niitä ihmisen kehityshistoriaan liittyviä perussyitä, joiden vuoksi uskonnot ovat niin yleisiä.

Aivan kirjan loppupuolella pureudutaan myös niihin syihin, jotka ovat johtaneet nykyisenkaltaisten pyhiin kirjoihin perustuvien kirjallisten uskontojen syntymiseen ja leviämiseen omassa kulttuurissamme.

Uskontojen kilta

Pascal Boyer muistuttaa, että eri ammattialojen kiltoihin perustuineissa antiikin yhteiskunnissa uskonnon ammattilaiset muodostivat oman kiltansa, joka puolusti muiden kiltojen tavoin omaa yksinoikeuttaan ammattinsa harjoittamiseen.

Kun uskonnon vaihtaminen tai uuden uskon perustaminen on äärimmäisen helppoa, pitää uskonnon harjoittajien killan olla muita rajumpi otteissaan oman ammattikuntansa monopolia puolustaessaan.

Tästä syystä kirjojen uskot ovat aina hakeutuneet joko itse valtaasemiin, tai ainakin vallanpitäjien läheisiksi liittolaisiksi. Kun oman killan valta-asema voi kadota hetkessä poliittisen suuntauksen vaihtumisen myötä, on omaan uskoon myönteisesti suhtautuva poliittinen valta uskon killalle äärimmäisen tärkeä.

Vanhat selitykset

Boyer kritisoi monia perinteisiä uskontojen selitysmalleja. Esimerkiksi "uskonto tuo lohtua" -selitys on pinnallinen, koska monet uskonnot aiheuttavat myös sellaista ylimääräistä pelkoa ja ahdistusta, joita ei olisi ilman niitä.

Kuolemanpelon voittaminen ei kelpaa selitykseksi sekään. On paljon uskontoja, joissa kuolemasta tai sen jälkeisestä elämä ei ole mitään määriteltyjä oppeja tai jotka eivät lupaa uskovillekaan kuoleman jälkeistä autuutta.

Ihmismielen tapa käsitellä ja tulkita informaatiota

Uskontojen selitykset juontuvat ihmislajin varhaisiin kehitysvaiheisiin, aina pensaikon risahduksiin metsästäjä-esivanhempiemme selän takana ja erityisesti ihmismielen tapaan käsitellä ja tulkita tietoa.

Boyerin mukaan uskonnollisten ja yleensä kulttuuristen käsitteidemme "ominaisluonne ei johdu niiden järkevyydestä tai hyödyllisyydestä - nämä käsitteet ovat sellaisia kuin ovat siksi, että aivojemme rakenne ei anna meille mahdollisuutta olla niitä muodostamatta".

Silti tämäkään tai ainakaan tämä selitys ei ole yksinkertainen, "sillä uskonto ilmiönä on tulosta yhdistetystä merkitsevyydestä eli useiden henkisten järjestelmien ihanteellisesta aktivoitumisesta".

Boyerin lähtökohta on tulkita aivot ikään kuin tietokoneen piilastuksi, jolla havainnot ja informaatio tulevat käsitellyiksi tiettyjen, evoluution myötä kehittyneiden "ohjelmien" ja säännönmukaisuuksien puitteissa.

Tämän tapaista aivojen ja tietokoneen rinnastamista monet, esimerkiksi neurotieteilijät eivät kuitenkaan ihan sellaisenaan nielle.

Boyerin mielenkiinnon suunta tuntuu perustellulta. Olisi aikamoinen yllätys, jos uskonnon selitykseksi lopulta paljastuisivat esimerkiksi "vain" yhteiskunnalliset suhteet ja motiivit, kuten Malinowski ja Marx esittivät.

Yleinen agnostisismi

Agnostisismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä siihen täten pitää totena.



Tunnetuin yleisen agnostisismin vastustaja oli Vladimir Lenin (Uljanov) (1870-1924), joka teoksessaan Materialismi ja empriokritisimi hyökkäsi voimakkaasti filosofista agnostisismia vastaan. Teosta voi etsiä lähinnä kaatopeikoilta.

Uskonnollinen agnostisismi (jumalaongelmaisuus)

Useimmiten "agnostisismilla" tarkoitetaan jumalan olemassaoloon kohdistuvaa agnostisismia.

Agnostisismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin esittäen, että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä merkityksessä agnostisismi on eräänlainen skeptisismin muoto, joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin.



Käsitteen "agnostikko" otti käyttöön Thomas Huxley vuonna 1869. Sitä on käytetty kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole vakuuttuneita tai eivät halua sitoutua käsitykseen, että olisi olemassa jumalia.

Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai ateismiin liittyvistä asioista.

Sana agnostisismi tulee kreikan kielestä a (ei) ja gnosis (tieto). Agnostisismia ei tule sekoittaa tulkintaan joka nimenomaisesti kieltää gnosiksen oppijärjestelmän eikä gnostilaisuuteen. Nämä ovat uskonnollisia käsitteitä joita

Agnostisismi todellisuuskäsityksenä

Yleisimmän käsityksen mukaan agnostisismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalien olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei voida (ainakaan täysin varmasti) todistaa todeksi tai epätodeksi.

Fideismi

Agnostikko voi olla sellainen ateisti, joka ei hyväksy sitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä. Tällaista ateistia sanotaan fideistiseksi ateistiksi.



Fideistisen käsityksen mukaan uskonnot eivät väitä mitään todellisuudesta. Uskonnolliset väitteet ovat fideististien mukaan pikemminkin jonkinlaisia sisäisiä kuvia ihmisten mielenliikkeistä.

Thomas Henry Huxley

Agnostiset käsitykset ovat yhtä vanhoja kuin skeptismi, mutta Huxley loi käsitteet "agnostikko" ja "agnostisismi" kokoamaan hänen ajatuksensa aikalaistensa aiheisiin "asiasta joka tapahtuu ilman ulkopuolista ehtoa" ("unconditioned", Hamilton) ja "asiaa joka on mahdotonta tietää" ("unknowable", Herbert Spencer).

Vaikka Huxley alkoikin käyttää termiä "agnostikko" vuonna 1869, hänen käsityksensä oli muotoutunut aikaisemmin. Kirjeessään Charles Kinsleylle (23. syyskuuta 1860) hän kertoo näkökannastaan laajasti:

"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan. Kukaan joka jokainen päivä tai tunti joutuu olemaan luonnon kanssa tekemisissä voi kiusata itseään a priori vaikeuksilla. Anna minulle todiste joka oikeuttaisi minut uskomaan mitään muuta niin uskon sen. Miksi en uskoisi? Se ei ole puoliksikaan niin ihmeellistä kuin voiman säilyminen tai aineen tuhoutumattomuus".

"Minulle ei kannata puhua analogioista tai todennäköisyyksistä. Minä tiedän mitä tarkoitan, kun sanon, että uskon käänteisen neliön lakiin enkä aio laskea elämääni minkään heikomman vakaumuksen varaan"..

"Oma persoonallisuuteni on varmin asia jonka tiedän olevan tosi. Mutta yritykset vakuuttua siitä mitä se on johtaa minut pelkästään sanallisiin hienouksiin. Olen seulonut kaikki akanat egosta ja epä-egosta, tapahtumattomuudesta ja tapahtumista ja kaiken muunkin liian usein vain huomatakseni, että edes yrittäessäni ajatella näitä kysymyksiä ihmisen älykkyys kompuroi jonnekin syvyyksiin."..

Toinen kirje samalle kirjeenvaihtotoverille 6. toukokuuta 1863:

"En ole koskaan tuntenut pienintäkään sympatiaa a priori syille puhdasoppisuutta vastaan ja tunnen luonnostani ja mielenlaatuni vuoksi suurinta mahdollista antipatiaa kaikkea ateistista ja pakanallista oppisuuntausta kohtaan. Joka tapauksessa tiedän, että minä olen, juuri niin kuin kristitty sanoisi ja kuten minäkin näkisin ateisti ja pakana. En näe varjoakaan tai merkkiäkään suuren tuntemattoman kaiken alla olevan ilmiön todisteesta joka liittyisi Isään joka rakastaa ja välittää meistä kuten kristityt väittävät, joten jos ajatellaan muita suuria kristittyjen dogmia, sielun kuolemattomuutta ja tulevia palkintoja ja rangaistuksia mitä muita vastaväitteitä voin minä, joka olen makotettu uskomaan Aineen ja Voiman kuolemattomuuten ja selkeästi tällä hetkellä havaittavaan palkintoon ja rangaistukseen teoistamme voin esittää näille opinkappaleille? Anna minulle hiukankin todistetta ja minä syöksyn niiden kimppuun".

Nimen "agnostikko" alkuperästä Huxley antoi (Coll. Ess. v. s. 237-239) seuraavanlaisen selostuksen:

"Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön".

Selvyyden vuoksi Huxley vielä toteaa, että

"Mielen asioissa seuraa omaa järkeäsi niin kauas kuin se sinua vie äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja negatiivisesti. Mielenasioissa älä teeskentele, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai olisivat todistamattomia olisivat tosia" (Huxley, Agnosticism, 1889).

A. W. Momerie huomautti, että tämä ei ole mitään muuta kuin rehellisyyden määritelmä. Huxleyn määritelmä oli kuitenkin pelkkää rehellisyyttäkin laajempi joskin hän väitti, että eräät asiat ovat periaatteessa mahdottomia tietää.

Bertrand Russell, ateisti agnostikko

Russellin kirjoituksessa Am I An Atheist Or An Agnostic? (Olenko ateisti vai agnostikko) (alaotsikolla A Plea For Tolerance In The Face Of New Dogmas ("Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta uusien dogmien edessä")) hän varmistaa, että on agnostikko filosofisessa mielessä, eli ettei voi tietää totuutta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että hänen itsensä kutsuminen ateistiksi parhaiten välittäisi hänen uskonnollisen näkökulmansa filosofisesti suuntautumattomalle yleisölle.

Asteikko usko - agnostisimi - ateismi

Jotkut sijoittuvat tässä asteikolla agnostisismin ja ateismin väliile ja jotkut uskon ja agnostisismin välille.

Näille ihmisille on yritetty ehdottaa erilaisa nimityksiä, mutta parasta olisi käyttää prosenttiatsikkoa uskon määrän suhteen. Näin on tehty eräissä kunnallisvaalien ehdollaille esitetyissä kysymyksissä.