Lyhyt jumalatodistusten kritiikki

Sisällysluettelo

  1. Lyhyt jumalatodistusten kritiikki
    1. Perustelu osiolle
    2. 38 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa koska kaikkeudella täytyy olla luoja.
    3. 30 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä. Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus tai teleologinen todistus (telos = päämäärä).
    4. 34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.
    5. 24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa
    6. 13 % suomalaista uskoo, että jumala on olemassa, koska he ovat kokeneet jumalan avun

Perustelu osiolle

Tämä osio on otettu mukaan siksi, että suomalaiset yliopistot ovat lakanneet opettamasta alla esitettyä aineistoa.

Alla olevan tekstin asiat perustuvat alla olevassa filosofian alkeisoppikirjassaolevaan tekstiin. Prosentit ovat peräisin Suomen Gallupin vuonna 1973 tekemästä tutkimuksesta.



Alla olevassa kuvassa kirjan kirjoittaja Nigel Warburton.


Kaikki uskonnot sisältävät väitteitä, joita ei voida todistaa tutkimuksen avulla. Monet papit myöntävät avoimesti, ettei jumalan olemassaoloa voida todistaa. Vuosituhansien aikana uskonnot ovat kuitenkin kehittäneet joukon ns. jumalatodistuksia. Vaikka joku pappi keskustelussa ateistin kanssa saattaa myöntää, ettei jumalan olemassaoloa voida jumalatodistusten avulla todistaa, hän saattaa hetken kuluttua toisessa tilaisuudessa pitää puheen, jossa hän käyttää perinteisiä jumalatodistuksia.

Vaikka jumalatodistukset on todettu kestämättömiksi, niitä käytetään yhä silloin, kun ihmisiin halutaan vaikuttaa uskonnon hyödyksi. Vaikka itse todistukset ovat kestämättömiä, ne vaikuttavat ihmisiin tunnetasolla.

Tutkimuksen mutkistuessa myös tutkimuksen (tieteen) salakaapuun verhottuja jumalatodistuksia tulee markkinoille, erityisesti katolisten kristillisten yliopistojen filosofian laitoksilta.

Niissä maissa, joissa ihmisten enemmistö on uskovaisia, uskovaiset usein ajattelevat, että ateistit keskittyisivät kumoamaan jumalatodistuksia. Niissä maissa, joissa ateistit ovat enemmistönä, tällaista ei esiinny. Viimeksi mainituissa maissa ateistit tyytyvät kehittämään omaa elämänkäsitystään ja siihen perustuvaa elämäntapaa.

Suomen Gallup Oy tutki vuonna 1973 suomalaisten suhtautumista ns. jumalatodistuksiin. Noin 64 % suomalaisista piti jotain jumalatodistusta hyväksyttävänä. Voidaan sanoa, että perinteiset jumalatodistukset vaikuttavat yhä voimakkaasti suomalaisten enemmistön elämänkäsitykseen. Tästä syystä jumalatodistusten tunteminen on Suomessa hyödyksi myös niille, jotka eivät itse usko jumalatodistuksiin.

Seuraavassa on esitelty muutamia Suomessa laajalle levinneitä jumalatodistuksia sekä eräitä muutoin kiinnostavia jumalatodistuksia. Jumalatodistukset voidaan muotoilla eri tavoin, ja joskus saattaa olla vaikea päätellä, mistä todistuksesta on kysymys. Tässä yhteydessä ei ole mitenkään mahdollista esittää samalle todistuksille useita muotoiluja. Myös vastaväitteiden määrää on ollut pakko rajoittaa.

Lukion kursseista löytyy täydellisempi esitys, joka perustuu amerikkalaisen filosofian professorin kirjoittamaan kirjaan.

Myös pitkälle menevästä filosofisesta muotoilusta on seuraavassa luovuttu. Tällaisen muotoilun on äskettäin suorittanut amerikkalainen filosofian professori Michael Martin.

38 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa koska kaikkeudella täytyy olla luoja.

Tästä todistuksesta käytetään nimitystä "ensimmäisen syyn todistus" tai "kosmologinen todistus" (kosmologia = oppi kaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä).

Kosmologinen todistus voidaan muotoilla kolmella eri tavalla. Todennäköisesti suomalaisten enemmistö kuitenkin käsittää todistuksen seuraavasti:

Oletetaan, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Koska nyt on jotakin olemassa, jotakin on syntynyt tyhjästä. Luonnontutkimuksen mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Tästä syystä kaikkeuden on luonut yliluonnollinen olento, joka on ollut aina olemassa.


Monet suomalaiset tuntevat "suuren pamauksen" käsityksen kaikkeuden synnystä. Kun tutkijat lisäksi usein korostavat, etteivät he voi sanoa, mitä tapahtui ennen pamausta, uskonnolliset ihmiset tekevät sen johtopäätöksen, että suuressa pamauksessa jumala loi kaikkeuden tyhjästä.

Kun fyysikot usein harhaanjohtavasti vielä väittävät, että kaikki aine oli pisteeseen kutistuneena ja että aikaa ei ollut olemassa, on ymmärrettävää, että vaikeisiin matemaattisiin menetelmiin perehtymätön helposti tekee uskonnollisia johtopäätöksiä.


Viktor  Ambarzumjan

Georgialainen astrofyysikko Viktor Ambarzumjan on korostanut, että aine ei suinkaan nykyisen tietämyksen valossa ollut pisteeseen kasautunut. Suomalainen painovoimatutkija, professori Paul E. Kustaanheimo on myös vastustanut käsitystä pistemäisestä kaikkeudesta. Molemmat korostavat sitä, että muissa kaikkeuksissa aika oli joka tapauksessa olemassa, ja jos meidän kaikkeutemme ei ollut piste (ei ole mitään todisteita siitä, että aine yleensä edes voisi kasaantua pisteeksi), aika oli olemassa myös meidän kaikkeudessamme koko ajan.

Ei ole mitään syytä olettaa, että joskus olisi ollut aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta tai energiaa voi luoda tyhjästä tai hävittää. Koko tyhjästä luomisen ajatus on luonnontutkimuksen vastainen, ja kun ei ole mitään pakkoa olettaa tällaista tyhjästä luomista, on viisaampaa hyväksyä luonnontutkimuksen käsitys, jonka mukaan tyhjästä ei voida luoda kaikkeuksia.


Väinämöinen veistää venettä

Joissain luomistaruissa kaikkeus luotiin tyhjästä, joissakin jostakin olemassa olevasta aineesta. Uskontojen mukaan jumalat loivat kaikkeuden taikakeinoin. Aivan kuten Väinämöinen Kalevalassa veisti venettä laulamalla, kristinuskon jumala loi kaikkeuden sanan voimalla.

Joissakin uskonnoissa jumalat ovat olleet aina olemassa, joissakin uskonnoissa myös jumalat käsitetään luomistapahtumalla syntyneiksi. Kristillisen kirkkoisä Augustinuksen kerrotaan kysyneen, että jos jumala on luonut kaikkeuden, kuka sitten on luonut jumalan.

Sumerilaisessa luomiskertomuksessa alussa oli alkumeri, jumalatar Nammu. Alkumeren alkuperästä ei koskaan kerrota. Alkumeri synnytti kosmisen (kosmos = kaikkeus) vuoren, toisiinsa kiinni kasvaneen taivaan ja maan, jossa maa oli pohjana ja taivas vuorenhuippuna. Taivas ja maa kuviteltiin ihmisenmuotoisiksi jumaliksi. Taivas An oli mies ja maa Ki oli nainen. Heille syntyi ilman jumala Enlil. Ilman jumala Enlil erotti taivaan maasta. Hänen isänsä kantoi taivaan ylös. Enlil kantoi äitinsä ja maan alas. Enlilistä ja hänen äidistään syntyivät ihmiset, eläimet-, kasvit jne.

Hindulaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa tarustossa ylin jumala on ikuinen.


Tuomas Akvinolainen

Jopa kristillisen katolisen kirkon oppi-isä Tuomas Akvinolainen myönsi, että kaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Ja kun kaikkeus on saattanut olla aina olemassa, väite, että kaikkeudella täytyy olla luoja, ei kelpaa todisteeksi jumalan olemassaolosta.


Paholainen

Toiseksi voidaan väittää, että vaikka kaikkeus todella olisi syntynyt tyhjästä, tästä ei voida päätellä, että sen olisi luonut jumala. On ollut uskonlahkoja, jotka ovat väittäneet, että kaikkeuden on luonut paholainen, jumalan vastustajana tunnettu jumalolento. Voidaan myös väittää, että kaikkeus on syntynyt itsestään, joko ilman syytä tai joidenkin meille tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.

30 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä. Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus tai teleologinen todistus (telos = päämäärä).

Luonnon järjestyksen todistus voidaan muotoilla kolmella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain kahteen tunnetuimpaan.

Ensimmäinen väittää, että luonnossa vallitseva järjestys on jumalan aikaansaamaa, ja toinen väittää, että jumala ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä.

Lähes kaikkiin jumalatodistuksiin pätee seuraava vastaväite: Olemassaolosta ei voida päätellä, että joku olisi olemassaolon alkuunpanija. Lapset voivat kuvitella, että ihmiset ovat kaivaneet joet, mutta luonnontutkijat ovat sitä mieltä, että joet ovat syntyneet luonnollisista syistä.

Muinaiset ihmiset ajattelivat, että kaikilla luonnontapahtumilla on ihmisen kaltaisia aiheuttajia, henkiä tai jumalia, mutta nykyaikainen luonnontutkimus katsoo, että luonto toimii tiukasti omien lakiensa, luonnonlakien mukaan.

Luonnon järjestyksen olemassaolosta ei siis voida päätellä, että järjestyksellä olisi ollut alkuunpanija, ja vaikka sellainen olisi ollut, ei voida päätellä, että tämä alkuunpanija olisi ollut jumala.

Toiseksi voidaan väittää, että olipa luonto millainen tahansa, sillä on jonkinlainen järjestys.

Voidaan mielikuvituksen avulla ajatella, että luonto olisi ihmisen näkökulmasta paremminkin järjestetty kuin nykyinen. Toisaalta epäjärjestyskin on eräs järjestys. Uskovaisten puheet siitä, että näin kaunis ja hyvin järjestetty luonto voi olla vain yliluonnollisen olennon jumalan järjestämä, eivät kelpaa minkäänlaiseksi todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Kehitysopin mukaan ihminen on miljoonien vuosien aikana kehittynyt luontoon hyvin sopeutuvaksi. Ihminen on siis kehittynyt luonnon mukaan eikä luonto ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi kuten monet vanhat uskonnolliset kertomukset antavat ymmärtää.

Toisaalta uskonnot ovat pyrkineet käyttämään myös kehitysoppia todisteena jumalan olemassaolosta. On väitetty, että kaikkeuden eteenpäin menevä kehitys johtuu taustalla olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta.

Kun uskovainen väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta päämäärästä ja ohjauksesta kohti päämäärää, hänen on valmistauduttava vastaamaan kysymykseen, mikä tämä päämäärä on. Useimmat viittaavat itseensä, nykyihmiseen kehityksen päämääränä. Mikään ei voi heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmistä.

Jotkut toiset saattavat myöntää edellisen perustelemattomaksi itserakkaudeksi. He saattavat ajatella, että ihminen kehittyy myös tulevaisuudessa.

Vaikka ihminen maapallolla ei kehittyisi lisää, saattaa olla, että jossain muualla avaruudessa on ihmistä paljon kehittyneempiä olentoja.

Lähes jokainen kulttuuri on pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Kirahvin mielestä kaikki linjat näyttävät johtavan kirahviin, bakteerin mielestä bakteeriin.


George Gaylord Simpson

Paleontologi George Gaylord Simpson sanoo, että edistyksen näkeminen kehityksessä on puhtaasti inhimillinen harha. Darwinin kehitysoppi selittää, kuinka elollinen luonto on olosuhteiden vaikutuksesta kehittynyt luonnonlain välttämättömyydellä juuri sellaiseksi kuin se on.

34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.

Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää teleologisen todistuksen muunnelmana (telos = päämäärä, tarkoitus)

Jotkut liittävät tämän todistuksen myös moraalisiin kysymyksiin. Venäläinen kirjailija Fedor Dostojevski muotoili todistuksen seuraavasti:

"Jos jumala ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä tarkoituksetonta. Koska raa'assa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisellä on moraali, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."

Aluksi voidaan todeta, että olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Tämä pätee tietysti myös mahdollisen tarkoituksen olemassaoloon. Vaikka voitaisiin selvästi määritellä, mikä on elämän tarkoitus, tästä ei voitaisi päätellä jumalan olemassaoloa.

Ernest Nagel sanoo, että selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat. Muinaiskreikkalainen Platon puolestaan oli sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.


Kurt E. Baier (v. 1942 tehty piirros)

Kurt E. Baier sanoo näistä kahdesta selittämisen lajista seuraavaa:

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotakin ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamia. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on varmaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.


Rahko on tervannut kuun toisen puoliskon.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, kumpaa selittämistapaa on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla luontoperäinen tai ihmisen valmistama tekokuu.

Kurt E. Baierin mukaan tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että on olemassa joku, joka tarkoituksellisesti tekee jotakin. On siis ensin osoitettava tekijän olemassaolo, ja vasta sitten tekijää voidaan käyttää selittäjänä.

Dostojevskin ajatuskulussa menetettiin täsmälleen päinvastoin. Hän esitti kysymyksen tarkoituksesta ja väitti, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Hänen olisi ensin todistettava jumalan olemassaolo ja vasta sitten hän voisi puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen "miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?" voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Ryhtyessään pohtimaan kysymystä, onko elämällä tarkoitus?, Kurt E. Baier kiinnittää ensin huomiota sanan tarkoitus eri merkityksiin.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi "miksi jätit auton valot palamaan?" Toiseksi voidaan kysyä "mikä on tämän työkalun tarkoitus?"

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti. Tietoon perustuvan elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään.

Päin vastoin tiede on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.


Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus.

Emme kuitenkaan hakkaa sitä, pois siksi, että se olisi tarkoitukseton. Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta "miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?", hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti.

Uskonnollinen ja tietoon  perustuva elämänkäsitys eroavat perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Tietoon perustuvan elämänkäsityksen mukaan ihmisellä ei ole mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta.

Jack Londonin Valkohampaassa Alaskan intiaani sanoo, että ihminen on koiran jumala.

Metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä. Ateistien mielestä ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat. Koira saattaa olla asiasta eri mieltä.

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän - arvoa. Ateistit ovat sitä mieltä, että ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan. Ne, jotka hylkäävät tietoon perustuvan elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat ateistien mielestä sanan tarkoitus eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta. Aivan kuten lapselle saattaa merkitä shokkia se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, uskovaiselle voi merkitä shokkia määrätä itse omasta elämästään.

Ateistit huomauttavat, että uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun papeilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Ns. pelastususkonnot väittävät, että "maallisen" elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen "iankaikkisen" elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla on luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa.

Kurt E. Baier toteaa, että uskonnollinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että "maallinen" elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisiä seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty arvossa. Toisaalta voidaan väittää, että "maallinen" elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioidessaan ns. maallista elämää uskovaiset usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin. Kurt E. Baier huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin. Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää. Sen sijaan, että ateistit olisivat huolissaan iankaikkisesta elämästä he haluavat kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.


Charles Darwin

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa Darwinin kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen peruslause on, että elämä on elämisen arvoista. Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää. Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että "maanpäällinen" elämä olisi jollakin tavalla arvotonta.

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa elää hyvää, täyteläistä elämää. Hyvää elämää ajattelijat kutsuvat tavallisesti onnelliseksi elämäksi. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa hyvä, onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.


Fjodor Dostojevski

Dostojevski väitti, että jos jumalaa ei ole olemassa, niin kaikki on sallittua. Dostojevskin kotimaan ihmisten enemmistö oli äskettäin ateisteja. Maata hallitsivat ateistit, eikä heistä voinut havaita merkkiäkään siitä, että he pitäisivät elämäänsä tarkoituksettomana. Siveys ei ollut maasta suinkaan hävinnyt, vaan voidaan väittää, että se on huomattavasti kohonnut niistä ajoista, jolloin Dostojevski eli.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uskonto on noussut ja siveys romahtanut. Suomessakin on ministereinä, kansanedustajina ja monissa muissa johtavissa tehtävissä ateisteja, mutta ei voida havaita merkkiäkään siitä, että he olisivat vähemmän siveellisiä kuin ne johtajat, jotka uskovat jumalaan.

Siveys on yhteiskunnallisen tietoisuuden muoto, ja yhteiskunnan olemassaolo takaa myös siveyden olemassaolon. On tietysti ollut erilaisia yhteiskuntia, joissa on vallinnut erilainen siveys kuin omassa yhteiskunnassamme, mutta ei tunneta yhtään yhteiskuntaa, josta olisi kokonaan puuttunut siveys.

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa



Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä moraalinen todistus. Itse asiassa jo Dostojevskin jumalatodistus oli siveelisen jumalatodistuksen muoto. Saksalainen Immanuel Kant kumosi kirjoissaan kaikki muut jumalatodistukset, mutta hän itse tarjosi niiden tilalle siveellistä todistusta.

Kant kiinnitti huomionsa siihen, että "maallisessa" elämässä hyvä jää usein palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mielestä oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää kuoleman jälkeistä elämää ja oikeudenmukaisuutta toteuttavan yliluonnollisen olennon, jumalan olemassaoloa.

Ateistit huomauttavat tähän, että kuoleman jälkeiseen sovitukseen vetoamalla on jo vuosituhansien ajan estetty oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä. Ateistien mielestä ihminen on vastuussa teoistaan tässä ja nyt eikä vasta kuoleman jälkeen. Itse asiassa ateistit asettavat siveelliset vaatimukset hyvin korkealle. Kun kuolemanjälkeistä sovitusta ei ole, oikeudenmukaisuus jää yksinkertaisesti toteutumatta, jos "maallisessa" elämässä tehdään vääryyttä.

Voidaan lisäksi huomauttaa, että Kantin todistelu on pätevä vain sillä ehdolla, että oikeudenmukaisuus aina toteutuu. Jotta Kant voisi todistaa oikeudenmukaisuuden aina toteutuvan, hänen ilmeisesti pitäisi ensiksi todistaa kuoleman jälkeisen elämän olemassaolo ja sitten hänen pitäisi todistaa vielä, että oikeudenmukaisuus todella toteutuu kuolemanjälkeisessä elämässä.

Itse asiassa Kantin todistus vetoaa pikemmin ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Ihmiset uskovat helposti todeksi sen, mitä he toivovat todeksi. Toiveisiin vetoaminen varsinaisten todistusten sijasta on tyypillistä uskonnolliselle "todistamiselle".

Ateistit huomauttavat vielä, että jos jumala tuomitsee hyvää tehneitä taivaaseen ja pahaa tehneitä helvettiin, hän itse asiassa uskonnon mukaan tuomitsee ihmisiä teoista, jotka ovat jumalan omaa syytä. Suurten uskontojen mukaan jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja sellainen olento voisi helposti estää ihmisiä tekemästä pahoja tekoja.

Tunnettu muhamettilainen runoilija Omar Khayam rukoilikin jumalaansa sanoilla: "Anna meille anteeksi syntimme (ts. pahat tekomme), jotka meidän elämäämme painostavat. Annetaanhan omat syntisikin sinulle anteeksi."


Kai Nielsen

Kai Nielsen on Galgaryn yliopiston professori. Hän opiskeli Duken yliopistossa, ja on opettanut New Yorkin yliopistossa, Ottawan yliopistossa, Amherstin collegessa ja Brooklynin collegessa. Nielsen on Kanadan filosofisen aikakauslehden toimittaja ja on luennoinut Euroopassa ja Afrikassa. Hän on kirjoittanut mm. seuraavat kirjat: Järki ja käytäntö (1971), Aikamme uskontokritiikki (1971), Epäily (1973) ja Etiikka ilman jumalaa (1973). Lisäksi hän on kirjoittanut suuren määrän artikkeleita aikakauslehtiin ja tietosanakirjoihin.

Kai Nielsen on osoittanut, ettei siveys voi perustua pelkästään jumalan tahtoon. Hänen ajatusjuoksunsa voidaan esittää kansantajuistetussa muodossa suunnilleen seuraavasti.

Jos kaikki siveelliset käskymme ovat peräisin jumalalta, myös käsky totella jumalan käskyjä olisi peräisin jumalalta. Mutta keneltä olisi peräisin käsky totella käskyä, että jumalan käskyjä on toteltava? Huomaamme, että tässä meillä on käsky, jota emme voi perustella yksinomaan jumalalla.

Voidaan väittää, että meidän tulee totella jumalan käskyjä rakkaudesta jumalaan. Mutta miksi meidän tulisi rakastaa jumalaa? Siksikö, että jumala käskee meitä tekemään niin? Tällöin joudumme samoihin vaikeuksiin kuin yllä.

Uskovainen voi tarkoittaa sanalla "hyvä" eri asioita. Jos hän sanoo hyväksi kaikkea, mitä jumala käskee, olemme yllä olevissa vaikeuksissa. Jos jumalan hyvyyttä on pidettävä jumalan käskyistä riippumattomana asiana, on olemassa hyvää, joka ei riipu jumalan käskyistä.

Joskus väitetään, että jumala on mitta sille, mitä pidetään hyvänä. Mutta jotta voisimme käyttää jumalaa hyvän mittana, meidän olisi jumalasta riippumatta tiedettävä, mitä hyvä on. Jotta voisimme tietää, kuinka pitkä jokin esine on, meillä on oltava käsitys siitä, mitä pituus on, muutoin emme osaa käyttää mittakeppiä. Jos tiedämme, mitä hyvä on, riippumatta jumalasta, voimme arvioida, onko jumala hyvä vai ei.

Jos taas hyvä tarkoittaa pelkästään sitä, että jumala hyväksyy asian, hyvyys ei tarkoita muuta kuin jumalan hyväksymää. Jos tämä jumala käskisi meidän varastaa, valehdella ja murhata, sekin olisi hyvää. Itse asiassa vanhoissa uskonnollisissa teksteissä (esim. Raamatun alkuosassa) jumala saattoi käskeä tehdä yllä mainittuja tekoja. Paholainen puolestaan voisi väittää, että varastaminen, valehteleminen ja murhaaminen ovat pahoja tekoja, mutta koska jumalan hyväksyminen on teon hyvyyden ehto, jumala olisi hyvä ja paholainen paha. (Vrt. muhamettilaisten Koraani: vääräuskoisen pettäminen on hyvä.)

Oletetaan, että minä sanon Peka tukkaa pitkäksi kokonaan riippumatta siitä, onko se metrin pituinen vai yhden millimetrin pituinen. Kun jälleen kertoisin muille, että Pekan tukka on pitkä, kuulijat olisivat varmaan ymmällä. He eivät saisi itse asiassa mitään tietoa Jussin tukan pituudesta. Jos jumalaa sanotaan aina hyväksi, käy samoin. Kuulijat eivät saa mitään tietoa siitä, millainen jumala on.

Jos olisi olemassa paholainen, joka olisi luonut kaikkeuden, ja jos kaikki mitä hän käskee tehdä, olisi pahaa, millä tavoin tämä paholaisjumala eroaisi edellä kuvatusta jumalasta? Koska kaikki, mitä hän käskee, olisi määritelmän mukaan pahaa, hän saattaisi aivan hyvin käskeä kaikki samat asiat, joita uskontojen jumalat ovat käskeneet, mutta nyt nämä teot olisivat pahoja.

Hyvä ja paha voidaan erottaa vain, jos ihminen itse, jumalasta tai jumalista riippumatta, pystyy ne erottamaan. Ihmistä puolestaan ohjaavat tarpeet, tyydytys ja kärsimys. Luonnosta ja ihmisyhteisön käytännöstä kumpuavat ihmisen hyvä ja paha.

13 % suomalaista uskoo, että jumala on olemassa, koska he ovat kokeneet jumalan avun

Useimpiin uskontoihin kuuluu avun pyytäminen jumalilta tai jumalalta. Tällaista jumalalle osoitettua pyyntöä kutsutaan rukoilemiseksi. Koska muinaiset ihmiset yrittivät taivuttaa jumalia suosiollisiksi taikuuden avulla, havaitaan, että tapa rukoilla on vähitellen kehittynyt vanhasta taikauskosta.

Jos jumala ei puutu maailmanmenoon, rukoileminen on turhaa ja jumalan apua ei voida käytännön elämässä kokea. Jos taas jumala todella puuttuu maailman menoon, sellainen voidaan tutkimuksenkeinoin havaita.

Missään tutkimuksessa ei ole voitu havaita poikkeamia yleisesti tunnetuista luonnonlaeista. Kuitenkin tällaisista poikkeamista on kirjoitettu valtava määrä uskonnollisia kirjoja. Poikkeamat ovat aina väistäneet tutkimusta ja laboratorio-olosuhteita.

Ihmiset saattavat todella uskoa kokeneensa jumalan avun. Jos joku on rukoillut, ja hänen toiveensa sattumalta toteutuu, hän helposti katsoo, että jumala on auttanut häntä. Jos toive ei toteudu, uskovainen ei kiinnitä siihen yhtä suurta huomiota tai syyttää ehkä itseään.


Ihminen pystyy helposti kokemaan toiveitaan vastaavia harhanäkyjä. Nälkä, yksinäisyys, kidutus, lääkkeet ja pelko saattavat aiheuttaa harhanäkyjä. Muinaiset tietäjät söivät punaisia kärpässieniä ja saivat sitten näkyjä. Myöhemmin näkyjä nähtiin viinin voimalla.

Kun Amerikan eräät intiaaniheimot lähettivät nuoret metsään odottamaan näkyä, nuoret lopulta nälissään ja viluissaan näkivät karhujumalan tai käärmejumalan.

  • Jos uskomme eläinjumaliin, voimme nähdä niitä.
  • Jos uskomme pyhimyksiin, voimme nähdä niitä.
  • Jos uskomme paholaisiin, voimme nähdä niitä.
  • Jos uskomme noitiin, näemme noitia.
  • Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin vaimo kertoi aikoinaan julkisesti keskustelleensa makuuhuoneessaan Jeesuksen (kristittyjen jumalan toinen persoona) kanssa.

Vähemmän tärkeitä jumalatodistuksia on useita kymmeniä, ellei satoja.