Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus

Sisällysluettelo

  1. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus
    1. 18 artikla 4. momentti
    2. Mitä sopimus aiheutti Suomessa

18 artikla 4. momentti

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Mitä sopimus aiheutti Suomessa

Ihmisoikeustuomioistuimia on usean laisia. Erilaisten sopimusten tultua voimaan myös Suomesta on tehty kanteluita ihmisoikeustuomioistuimiin.

Eräs ensimmäisiä kanteluita oli Hartikainen vs. Suomen valtio.

Kun satun olemaan tämä Hartikainen, kerron lyhyesti siitä, miten kanteluun päädyttiin ja mitä tapahtui.

Peruskoulu tuli Suomeen myöhässä. Se saatiin lopulta aikaan viimeisen vasemmistoenemmistöisen eduskunnan aikana.

Myös uskonnon asemasta Suomen kouluissa keskusteltiin silloin. Opetusministeri Tyyne Leivo Larsson, joka oli itse ateisti, sanoi, tettä peruskoulun tuloa ei saa vaarantaa puuttumalla uskonnon opetukseen. Myös uskontojen historian ja siveysopin opetus uskonnonopetuksesta vapautetuille säilyi tuolloin.

Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea teki uskontojen hostoriaan ja siveysoppiin opetussuunnitelman, joka vastaa Ruotsin ja Iso-Britannian uskonnon opetusta. Puolet opetuksesta oli kristinuskon opetusta, ja melkoinen osa opetussuunnitelmasta oli lähinnä hömpppää.

Peruskoulun isä ja silloinen kouluhallituksen puheenjohtaja, ateisti R. H. Oittinen ei ollut tapahtuneeseen tyytyväinen. Hän asetti erilaisia työryhmiä laatimaan opattajan opasta, jolla lievennettäisiin komitean mietinnön jyrkkyyttä. Työryhmään tuli myös helluntailaisia kristittyjä, jotka totesivat pian, ettei tämä ollut heille sopiva paikka, ja jättivät työryhmän.

Siihen aikaan suurin osa helluntailaisista oli uskontokuntiin kuulumattomia, ja helluntaiseurakunnat toimivat yhdistyksinä. Myös helluntaiseurakuntien välillä oli eroja. Kun jokin seurakunta muuttui monien jäsenten mielestä liian syntiseksi, perustettiin uusi jne.

Kun opetusneuvos Pekka Elo seurasi filosofian lisensiaatti Heikki Lampea Helsingin suomalais-venäläisen koulun uskontojen historian ja siveysopin opettajana, myös hänet otettiin mukaan työryhmään. Siihen aikaan minä ja Pekka Elo asuimme Lohjalla. Pekka Elo otti minuun yhteyttä saatuaan kuulla vaimoltaan Lohjan kaupungin kirjastossa järjestetystä ateististen kirjojen näyttelystä.

Vuonna 1975 rovasti Olavi Aulan toimiessa esittelijänä minut nimitettiin Lohjan yhteiskoulun matematiikan vanhemmaksi lehtoriksi. Ensimmäisenä vuonna kaiuttimista kuuluvat hartaudet eivä häirinneet minua, koska minulla oli oma matematiikan luokka, ja saatoin kääntää kaiuttimet päältä.

Kesällä kaiuttimet varastettiin. Sen jälkeen oppilaat komennettiin riveihin luokkien eteen. Aarne Ervin suunnittelemassa avarassa rakennuksessa aulassa esitetyt aamuhartaudet kuuluivat kaikkien luokkien eteen.

Yritin monenlaisia asioita opettajan tilanteen parantamiseksi. Mm. arkkipiispa Marti Simojoki ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen ehdottivat minulle vapautusta aamuhartauksista. Ajatus ei mennyt läpi.

Jossain vaiheessa älysin mennä mennä yk-liitosta, ja sain käsiini englanninkielisen kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen.

Sopimuksessa ei puhuttu mitään aamuhartauksista. Sen sijaan panin merkille yllä esitetyn 18. artiklan 4 momentin, ja havaitsin, että Suomen uskontojen historian ja siveysopin opetus on selkeästi tämän sopimuksen vastaista.

Tein sopimusta valvovaan Genevessä toimivaan toimikuntaan valituksen. Vuoden kuluttua sieltä tuli viralliset englanninkieliset valituslomakkeet.

Tein kunnollisen englanninkielisen valituksen, johon olin kääntänyt otteita komitean mietinnöstä. Kantelun tekijäksi laitoin Vapaa-ajattelijain liiton, koska olin siihen aikaan kyseisen järjestön pääsihteeri.

Toimikunta vastasi, että järjestöt eivät voi tehdä valituksia, vaan valituksia voivat tehdä vain yksityisen henkilöt. Myöhemmin on osoittautunut, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta mukauduin saamaani tietoon.

Hankin valitukselle joukon yksityisiä allekirjoittajia osoitetietoineen.

Joku luuli osoitteitakin valittajiksi, mutta kantelu otettiin käsiteltäväksi. Kun näin tapahtui, Pekka Elo soitti minulle, että minun pitäisi tulla käymään hänen kotonaan. Kun kysyin mistä syystä, hän sanoi, että huomiseksi pitäisi tehdä uusi uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma, joka huomenna hyväksytään kouluhallituksessa. Me teimme ensimmäisen neutraalin opetussuunitelman, ja se todella hyväksyttiin seuraavana päivänä.

Myö asetuksia muutettiin niin, ettei uskontokuntiin kuulumattomien opettajien tarvitse osallistua päivänavauksiin ja aamuhartauksiin. Olin tiettävästi ensimmäinen niistä virallisesti vapautettu.

Tällä hetkellä Suomen perustuslaki takaa sen, ettei kenenkään tarvitse vakaumuksensa vastaisesti osallistua hartaustilaisuuksiin:

11 §
Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.