Vanhat aineistot alkavat tästä

Sisällysluettelo
  1. Vanhat aineistot alkavat tästä
  2. Maailmanuskonnot
  3. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    1. Ratkaise itse
  4. Todellisuuskäsitys
    1. Käsityksen (katsomuksen) käsite
      1. Tehtäviä:
    2. Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää
    3. Aineellinen todellisuuskäsitys
      1. Mikä aineellinen todellisuuskäsitys on
      2. Aineen määritelmä
      3. Aineen olemassaolo
      4. Yksi vai monta todellisuutta
      5. Ihmistodellisuus karkeistuksena
      6. Totuuden jälkeinen yhteiskunta
      7. Tehtäviä
    4. Todellisuuskäsitysten kannatus ja mitä ne kieltävät
      1. Juutalaisten ja kristillisten kymmenen käskyä (oikeastaan kieltoa)
      2. muhamettilaisuuden viisi peruspilaria
      3. Hindujen yhteiset siveelliset ihanteet
      4. Jumalaton (ateisti) /uskonnoton/ epäilijä
      5. Buddhalaisten kymmenen järkevää käyttäytymissääntöä
        1. Kiinalaiset perinteiset uskonnot
      6. Helsingin Sanomain Älymystö: pastori Terho Pursiainen:
      7. Tehtäviä
  5. Elämänkäsitys
    1. Kuolema
      1. Käsityksiä kuolemasta ja hautajaisista
      2. Varjomaailma
      3. Kuolemattomat sankarit
      4. Taikuus kuolemattomuuden saavuttamiseksi
      5. Taivas ja Helvetti
      6. Sielunvaellus
      7. Kuolemaan liittyvät juhlamenot
      8. Hautaustavat
      9. Ruumiin käyttäminen lääketieteellisiin tarkoituksiin
      10. Uskontojen vaikutus ruumiin hävittämistapaan
      11. Hautaustavat ja ajatustunteet (emootiot)
      12. Saastaiset ja pyhät hautausmaat
      13. Kuoleman kohtaaminen
      14. Jumalattoman (ateistin) kuolema
      15. Hautajaiset ja omaisten ajatustunteet (emootiot)
      16. Viralliset selvitykset
      17. Uskonnottoman arkkuhautaus
      18. Hautausmaat Suomessa
      19. Hautausmaat muissa maissa
      20. Hautajaisteltta
      21. Tehtäviä
    2. Siveyden pätevyys
      1. Historiaa
      2. Mielipiteet siveydestä vaihtelevat
      3. Siveyskäsitys osana todellisuuskäsitystä
      4. Ovatko siveyssäännöt tietoa
      5. Edvard Westermarck ja siveyden suhteellisuus
      6. Rafael Karsten
      7. Kahdenlaisia totuuksia
      8. Humen giljotiini
      9. Tehtäviä
  6. Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristillisyys nousi valtaan Rooman valtakunnassa?
    1. Esimerkki: vääräoppisten ja noitien vainot
    2. Tehtäviä
    3. Esimerkki: kristillisyyden hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon
      1. Ortodoksien kannatus
      2. Historiaa
      3. Oppi
      4. Uskontunnustus
      5. Suomen ortodoksinen kirkko
      6. Tehtäviä
    4. Esimerkki: Antiikin harhaoppiset
      1. Gnostilaisuus
      2. Tehtäviä
      3. Nestorialaisuus
      4. Tehtäviä
      5. Pelagiolaisuus
      6. Tehtäviä
      7. Puolipelagiolaisuus
      8. Tehtäviä
      9. Areiolaisuus
      10. Tehtäviä
      11. Markionilaisuus
      12. Tehtäviä
      13. Monofysitismi
      14. Tehtäviä
      15. Montanolaisuus
      16. Tehtäviä
    5. Esimerkki: Lasten ristiretki 1212
      1. Poliittista juonittelua ja kristillisten johtajien rappio
      2. Paimenpoika innostajana
      3. 30 00 lasta marssii
      4. Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin
      5. Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin
      6. Täpärästi pelastuneet lapset
      7. Tehtäviä
    6. Esimerkki: Varsinaiset kristilliset ristiretket
      1. Luettelo
      2. Tehtäviä
    7. Esimerkki: Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset
      1. Kerettiläiset
      2. Inkvisitio eli tutkimuslaitos
      3. Laajat vääräoppisten teloitukset
      4. Kataarit
      5. Valdolaiset
      6. Albigenssit
      7. Tehtäviä
    8. Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla
      1. Reformaatio
      2. Reformaation johtajat
      3. Raamatun tulkintariita
      4. Kansan kieli juhlamenoihin
      5. Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin
      6. Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen
      7. Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä
      8. Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä
      9. Katolinen reformaatio
      10. Reformaatio oli fundamentalismia
      11. Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa
      12. Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta
    9. Reformaation aiheuttamat uskonsodat
      1. Kolmikymmenvuotinen sota
      2. Sodan taustaa
      3. Väkivaltaisuuksien alku
      4. Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan
      5. Böömin kapina 1618–1625
      6. Sota laajenee
      7. Evankelinen unioni hajoaa
      8. Tanskan väliintulo 1625–1629
      9. Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia
      10. Ruotsin väliintulo 1630–1635
      11. Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin
      12. Kalvinismi laillistetaan
      13. Ranskan väliintulo 1636–1648
      14. Alueiden tuhoaminen jatkuu
      15. Westfalenin rauha
      16. Sodan jälkiseuraukset
      17. Tehtäviä
    10. Noitavainot jatkuvat
      1. Nigerian noitavainot
      2. Noitavainot Suomessa
      3. Tehtäviä
  7. Valistus
    1. Järki ja ihmisoikeudet
    2. Sokeaa uskoa alettiin vastustaa
    3. Valoisamman tulevaisuuden odotus
    4. Valistuksen vastustajat
    5. Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla
    6. Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)
    7. Valistusajattelua
      1. Valistunut itsevaltius
      2. Kansanvalta
      3. Vallan kolmijako
      4. Vaatimuksia alettiin toteuttaa
      5. Valistus ja kasvatus
      6. Vapaa kilpailu taloudessa
      7. Omaisuus, puolesta ja vastaan
      8. Valtio ja avioliitto
      9. Edistysusko
      10. Valtarakenteiden rappio
    8. Valistusaatteiden seurauksia
      1. Valistus vaikutti yläluokkaan
      2. Suvaitsevaisuus lisääntyi
      3. Tasa-arvoisuus lisääntyi
      4. Rappeutuiko valistus?
      5. Ihmisen itsemääräämisoikeus
    9. Valistus Ruotsi-Suomessa
      1. Kannattajat
      2. Vastustajat
      3. Herrojen vapaa-ajattelu
      4. Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi
      5. Valistunut itsevaltias murhattiin
      6. Tehtäviä
  8. Valistusajattelijoita ja ensyklopedia
    1. Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta
    2. Vapaa-ajattelijat
    3. Siveelliset jumalattomat (siveelliset ateistit)
      1. Jean Meslier
      2. Meslierin testamentti
      3. Kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettävä pappien suoliin
      4. Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on ollut kansan pettäminen
      5. Taivas ja Helvetti
      6. Kuolemattomuutta ei ole
      7. Kaikki uskopnnot ovat vääriä
      8. Raamatun ihmekertomukset ovat pakanallisten satujen jäljitelmiä
      9. Jos Jeesus oli jumala, miksi hän ei  auttanut kaikkia sorrettuja ja kärsiviä
      10. Mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen
      11. Aineen ulkopuolista sielua ei ole
    4. Tietosanakirja
    5. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat
    6. Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo
    7. Kolme d'Holbachin pääväitettä
    8. Lisälukemista: Voltaire
    9. Tehtäviä
    10. Hume ja Kant
      1. David Hume
      2. Immanuel Kant
      3. Tehtäviä
  9. Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta
    1. Yhteiskunta ja ihmiskunta
    2. Valtio, yhteiskunta ja kansakunta
    3. Historiallisia yhteiskuntatyyppejä
    4. Yhteiskunnallisen ajattelun kehitys
      1. Kehitysopin seurauksia
      2. Ihmiskunnan synty
      3. Metsästys- ja keräilytalous
      4. Maanviljelys ja karjanhoito
      5. Orjanomistus- yhteiskunta ja yksityisomistus
      6. Maaorjuus ja sodat
      7. Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi
    5. Tehtävä
    6. Ohje
    7. 1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät
      1. Itse pitäjä
      2. Mistä ihmiset elivät
      3. Ketkä pitäjää hallitsivat
      4. Keitä muita pitäjässä asui
      5. Asukkaiden sielunhoito
      6. Uskonnollista eksytystä
    8. 1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)
    9. Lisälukemista: Keräilijät ja metsästäjät
    10. Tehtäviä
    11. Lisälukemista: Maanviljelystalous
    12. Tehtäviä
    13. Lisälukemista: Maanviljelyksen seurauksia
    14. Lisälukemista: Muinaisten kaupunkien kasvu
    15. Tehtäviä
    16. Lisälukemista: Yhteiskuntasiveyden erityisongelmia
      1. Oikeudet ja velvollisuudet
      2. Heikommista huolehtiminen
      3. Itsekkyyden syitä
      4. Suhtautuminen vierasheimoisiin
      5. Oikeus elää
      6. Yhteiskunta kerää varoja
      7. Eriarvoisuus
      8. Toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla
      9. Itsemurhat
      10. Armokuolema
      11. Abortti
      12. Ehkäisyvälineet
      13. Tehtäviä
  10. Lisälukemista: Ihmisoikeudet Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa 26.8.1789
  11. Lisälukemista: Ihmiskäsityksiä
    1. Hyvän luonnontutkimuksen (luonnontieteen) ihmiskäsitys
      1. Elämän synty
      2. Elämän kehitys
      3. Työkalut
      4. Maanviljely ja kotieläimet
      5. Valtarakenne (kulttuuri) kehittyi
      6. Ihmisen perintötekijät
      7. Ihminen ja ympäristö
      8. Itsetietoisuus
      9. Ihmisen ja muiden eläinten välillä on aste-eroja
      10. Ihminen kehittyi yhteisössä
      11. Valtarakenteen vaikutus nuoreen ihmiseen
      12. Pyrkimykset muovata valtarakenteita
      13. Tehtäviä
    2. Uskontojen ihmiskäsityksiä
      1. Elollisen ja elottoman erottaminen
      2. Usko mahtiin
      3. Usko yliluonnolliseen
      4. Sielu
      5. Henki ja aine
      6. Epikuroksen aineellinen sielu-usko
      7. Sielujen säilyttäminen palsamoinnilla
      8. Kuoleman jälkeinen palkinto ja rangaistus
      9. Jumalien sielut
      10. Korkein henki
      11. Olemassaolon muodot uskonnoissa
      12. Onko sielu olemassa jo ennen syntymää
      13. Luonnontutkimus ei tunne sielua tai henkeä
      14. Onko eläimillä sielu
      15. Ylsi vai useita kokonaisuuksia
      16. Miksi ihmiset ajattelevat olevansa kuolemattomia
      17. Miksi kuollaan
      18. Ihmisen riippuvuus itseään mahtavammista voimista
      19. Yritykset vaikuttaa luonnonvoimiin
      20. Uhrilaitos
      21. Uhrilaitoksen korvikkeet
      22. Hyvät ja pahat henget
      23. Papin ja hallitsijan valta eriytyvät
      24. Siveellinen maailmanjärjestys
      25. Usko yliluonnollisiin voimiin jarrutti kehitystä
      26. Paholaisusko haittasi lääketieteen kehitystä
      27. Tehtäviä
    3. Muinaisen Kreikan ihmiskäsityksiä
      1. Hyvät ja pahat
      2. Pahan syyt
      3. Ihmiskeskeinen ajattelu
      4. Ihmisen paikka kaikkeudessa
      5. Kasvatus yksilön muovaajana
      6. Sääty-yhteiskunta ja kansalaisyhteiskunta
      7. Yli-ihmisoppi
      8. Platonin kirjojen hahmo Sokrates
      9. Viisas on muukalainen
      10. Valtio yksilön yläpuolella
      11. Onko ihminen hyvä, paha, molempia, ei kumpaakaan
      12. Tehtäviä
    4. Karl Marxin ihmiskäsitys
      1. Tehtäviä
    5. Ihmiskäsitysten vaikutuksia, lasten ja naisten asema
      1. Menneiden ihailu
      2. Lapset menneinä aikoina
      3. Yksityisyyden lisääntymisen vaikutuksia
      4. Miesten ja naisten tasa-arvo
      5. Tasa-arvoliikkeet
      6. Seksismi
      7. Sukupuolieroihin liittyvät uskomukset
      8. Uskonnot ja seksismi
      9. Toiminnallinen seksismi
      10. Ennakkoluulojen hyväksikäyttö
      11. Shovinismi
      12. Fallismi
      13. Sopeutuvuus
      14. Postmoderni feminismi
      15. Tehtäviä
  12. Vähemmistöt
    1. Elämänkäsitysvähemmistöt
      1. Muinainen yhteiskunta
      2. Suvaitsemattomuus ja yksijumalaisten uskontojen nousu
      3. Jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut ovat suvaitsevia
      4. Erilaisten käsitysten suvaitsemiseen vaikuttaneita tekijöitä
      5. Jumalat palkitsevat ja rankaisevat
      6. Väärin ajattelevien vainot
      7. Suurvallat alkoivat suvaita eri uskontoja
      8. Keskiajan Eurooppa ei suvainnut
      9. Myös reformoidut olivat aluksi suvaitsemattomia
      10. Ranskan suuri vallankumous lisäsi suvaitsevuutta
      11. Harhaoppisten valtio edisti suvaitsevuutta
      12. Kauppa vaati suvaitsevuutta
      13. Jyrkin uskonto
      14. Jumalattomia teloitetaan yhä
      15. Yksityispääomatalous suosii uskontoja
      16. Intian uskontojen historiaa
      17. Uskontojen vallanvaihdokset olivat väkivaltaisia
      18. Siirtomaaherrat ja uskonnot
      19. Nykyinen Intia
      20. Kommunalistista lainsäädäntöä
      21. Intian jumalattomat (ateistit)
      22. Uskonnot politiikan välineinä
      23. Jumalattomat ja uskonnolliset vähemmistöt Suomessa
      24. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on erilaisia ryhmiä
      25. Kaikki evankelis-luterilaiset eivät ole edes kristillisiä
      26. Jumalattomat (ateistit)
      27. Oikeaoppiset (ortodoksit)
      28. Helluntailaiset
      29. Jehovan todistajat
      30. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus
      31. Tehtäviä
    2. Lisälukemista: Muita vähemmistöjä
      1. Ihmisrodut
      2. Valtiasrotu
      3. Todellisuus
      4. Rotusorto
      5. Tehtäviä
      6. Siirtotyöläiset
      7. Tehtäviä
      8. Saamelaiset
      9. Tehtäviä
      10. Mustalaiset (vai romanit?)
      11. Tehtäviä
      12. Suomenruotsalaiset
      13. Tehtäviä
      14. Juutalaiset
      15. Taustaa
      16. Adolf Hitler ja juutalaiset
      17. Martin Luther ja juutalaiset
      18. "Juutalaisista ja heidän valheistaan" on suomennettu
      19. Suomen evankelöis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Gustav Johansson kannatti Lutherin juutalaisvastaisuutta
      20. Juutalaiset suurvarkaita ja maarosvoja
      21. Synagogat poltettakoon tai hajotettakoon, jos eivät pala
      22. Juutalaisten koulut ja talot palamaan
      23. Juutalaiset asukoot ulkosuojissa kuten mustalaiset
      24. Juutalaisten kirjat hävitettäköön jumalanpilkkana
      25. Rabbiineilta kiellettäköön kuolemanrangaistuksen uhalla opettaminen
      26. Juutalaisilta kiellettäköön tienkäyttöoikeus
      27. Juutalaiset pysyköön kotonaan
      28. Juutalaisilta kiellettäköön koron ottaminen ja ottettakoon omaisuus pois
      29. Juutalaisille käteen työkaluja
      30. Juutalaiset karkotettakoon maasta
      31. Artikkelin kirjoittajan arvio vuodelta 1970
      32. Erik H. Eriksonin ja evankelis-luterilaisten käsitys
      33. Tehtäviä
      34. Vammaiset
      35. Vammaisten oikeuksien julistus
      36. Kuntoutus
      37. Viestintä
      38. Kuulolaitteet ja viittomakieli
      39. Puhevammaiset
      40. Näkövammaiset
      41. Koulutus
      42. Työ
      43. Vammaisystävällinen suunnittelu
      44. Tehtäviä
      45. Alkoholismi ja huumausaineiden väärinkäyttö
      46. Alkoholismin hoito
      47. Huumausaineet
      48. Huumausaineiden päävaikutukset
      49. Riippuvuus
      50. Riippuvuuden katkaisu
      51. Ennaltaehkäisy
      52. Yhteiskunnallisten epäkohtien lievittäminen
      53. Tehtäviä
  13. Lisälukemista: Politiikka ja kansanvalta
    1. Valtio ja kansanvalta (demokratia)
    2. Valtion oikeutus
    3. Valtioaatteet
      1. Valtio toimintaympäristönä
      2. Valtion vähimmäistehtävät
      3. Kansanvalta (demokratia)
      4. Kansanvallan historiaa
      5. Avoin kansanvalta
      6. Edustuksellinen ja suora kansanvalta
      7. Äänestysprosentit laskevat
      8. Edustajat arpomalla
      9. Tehtäviä
    4. Antiikin kansanvalta (demokratia)
      1. Antiikin valtiomuotoja
      2. Suora kansanvalta: kansankokous
      3. Tehtäviä
    5. Kansanvallan kehitysvaiheet
    6. Yläluokan vallan vaihe
      1. Puoluetoiminnan kolme aluetta
      2. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      3. Puolue järjestönä
      4. Puolue äänestäjäkuntana
      5. Kansanedustuslaitos
      6. Julkisen keskustelun paikat
      7. Tiedotusvälineet
      8. Ylin aate
    7. Puoluedemokratian vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    8. Yleisökansanvallan vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    9. Nykydemokratian piirteitä
      1. Uudet osallistumismuodot
      2. Puoluevalta säilyy eduskunnassa
      3. Asiamiehestä luottamusmieheksi
      4. Lukutaitokuilu
      5. Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?
      6. Tehtäviä
    10. Politiikka
      1. Mitä politiikka on
      2. Politiikan tutkimus
      3. Poliittisia päätöksen- tekojärjestelmiä
      4. Sivistyssanoja
      5. Päätettäviä asioita
  14. Tulevaisuus
    1. Kokoava katsaus nykymaailmaan
      1. Vuoden 1958 ennuste vuodesta 2007
      2. Kännykkätelevisio
      3. Perintötekijät (geenit)
      4. Palloistuminen (globalisaatio)
      5. Tietokone
      6. Öljy
      7. Tekoaineet
      8. Tsunamit ja maanjäristykset
      9. Energian langaton siirto
      10. Avaruuden valloitus
      11. Keinoauringot ja merivirtojen ohjailu
      12. Säteilyenergialla kulkevat autot
      13. Vedenalainen maatalous, valaiden kasvatus ja peltojen lannoitus
      14. Kuulennot jokapäiväisiä
      15. Tehtäviä
    2. Teknistyminen ja automaatio, robotit
      1. Mikä on robotti
      2. Teollisuusrobotit
      3. Manipulaattorit eli käsittelylaitteet
      4. Robotin toiminta
      5. Robotin ohjelmointi
      6. Robotit ja tarkkuus
      7. Robottien etuja ja haittoja
      8. Vapautus yksitoikkoisesta työstä
      9. On mahdollista, että robotit lisäävät työttömyyttä
      10. Työn uudelleen jakaminen
      11. Kiinalainen tekee kaiken halvemmalla kuin robotit
      12. Tehtäviä
    3. Toteutuuko informaatioyhteiskunta
      1. Kehittyneisyys-
      2. järjestys
      3. Tehtäviä
      4. Palveluammatit
      5. Viestinnän lisääntyminen
      6. Viestien siirto nopeutuu
      7. Informaation mittaaminen
      8. Informaatiosaaste
      9. Vääristelty informaatio
      10. Valhe voi olla levittäjälleen hyödyllinen
      11. Kauhukuvia
      12. Todellisuuskäsitys ja informaation vaikutukset
      13. Usein halutaan uskoa todeksi se, mitä toivotaan todeksi
      14. Päätöksen tekijöillä ei ole tarpeellista informaatiota
      15. Tehtäviä
    4. Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat
      1. Erilaisia lähestymis- tapoja
      2. Perinteinen näkemys
      3. Lähestymis- tapojen jaottelua
      4. Muotojen jaottelua
      5. Teknokraattinen ja inhimillinen tulevaisuuden- tutkimus
      6. Kuvaileva, käsikirjoitus- ja kehitys- ajattelutapa
      7. Arvioiva tulevaisuuden- tutkimus
      8. Mahdolliset tulevaisuudet
      9. Myönteinen, arvioiva ja arvioivan jälkeinen
      10. Ennakoiva, tulkitseva, arvioiva ja selvittelevä lähestymistapa
      11. Tulkitseva lähestymistapa
      12. Arvioiva lähestymistapa
      13. Selvittelevä lähestymistapa
      14. Eräs pelottava tulevaisuus: elämysyhteiskunta
      15. Yhteenveto:
      16. Tulevaisuuden- tutkimuksen anti arjessa
      17. Tehtäviä
  15. Aikamme suuria kysymyksiä
  16. Lisälukemista: Etuvisa
    1. Epimetheus - leirin uskontokisa
      1. Tähän visailuun osallistuminen on kielletty tosikoilta
  17. Lisälukemista: Lordivisa
  18. Lisälukemista:  Siveystesti
    1. Tehtäviä


Maailmanuskonnot

Osioon Maailmanuskonnot pääset napauttamalla tästä

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko "Minun katsomukseni on:"
vai

"Minun käsitykseni on:"

Todellisuuskäsitys

Käsityksen (katsomuksen) käsite

Käsitys (katsomus) on asenne, jonka vallitessa asioita tarkastellaan.

Tehtäviä:

  1. Luettele 10 erilaista käsitystä (katsomusta).
  2. Käsitys voi olla sekä tosi että epätosi. Luettele 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi tosia ja 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi epätosia. Myös opettaja laatii samanlaiset listat.
  3. Vertaa listaasi muiden oppilaiden listoihin. Esiintyykö niissä eroja?
  4. Jos eroja esiintyy, väitelkää omien käsitystenne puolesta.
  5. Verratkaa opettajan listaa oppilaiden llistoja. Missä asioissa opettaja on mielestäsi väärässä?

Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää

(Tämä on tarkoitettu lähinnä opettajille, oppilailla aivosoluja on vielä riittävästi.)

Ruotsalaiset tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan uusia aivosoluja aikuisilta otetuista kantasoluista.

Tulokset antavat toivoa Parkinson-, Alzheimer- ja MS-potilaille, sillä nämä sai­raudet tuhoavat vähitellen aivosoluja.

Svenska Dagbladet -leh­den mukaan aivokirurgit ovat saaneet solut lisäänty­mään ja kehittymään kol­mentyyppisiksi aivosoluiksi .

Kun solut saivat välittäjäai­netta,ne alkoiva tviestiä keskenään ne alkoivat viestiä (kommu­nikoida) keskenään.

Aineellinen todellisuuskäsitys

Mikä aineellinen todellisuuskäsitys on

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet. Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys" ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppimateriaalissa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys. Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia. Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen). Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määritelmä

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa. Poikkeuksen tekevät jotkut ns. filosofit (=viisauden ystävät, Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi).

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Esitetyn lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin. Erään vanhan määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen. Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen. Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle.

Korjataan määritelmää vielä kerran:

1) Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.

2) Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia". Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineen tarkka määritelmä vaatii luultavasti yllä olevaa paljon suuremman joukon lauseita. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.

Myös se käsitys, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) on syytä torjua.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon.

On syytä torjua myös se käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (ns. solipsismi). Muitakin kuin minä on aidosti olemassa.

Yksi vai monta todellisuutta

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä).

Edesmennyt Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristillisyyden syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
  1. ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus 
  2. aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.
  • yleiset ominaisuudet - muuttumaton todellisuus
  • oliot - muuttuva aistitodellisuus
Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (1. universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista. Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.

Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan

  1. aineellisten olioiden todellisuuden 
  2. tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 
  3. ja ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus. Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua. Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisauden ystävien luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalla olemassa muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella. Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua myös kristillisyyden  ja muhamettilaisuuden henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan näyttöä aineellisen todellisuuden rinnalla olevan henkisen todellisuuden olemassaolosta ei ole. Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joiden olemassaolosta ei ole näyttöä.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.

Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota. Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla. Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia. Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja). Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä. Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa. Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi organismien toimintaa alkeishiukkasten avulla. Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia. Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa. Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.

Intialainen taikuri B. Premanand (1930-) on haastanut uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926-) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei ole vastannut tähän haasteeseen.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.

Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristilliset ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta". Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti muhamettilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta. Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan. Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millaisia alkeishiukkasia on löydetty.
  2. Miten alkeishiukkaset vaikuttavat toisiinsa?
  3. Mitä virheellisiä käsityksiä on liitetty aineelliseen todellisuuskäsitykseen?
  4. Miksi hyvin monet fyysikot kannattavat aineellista todellisuuskäsitystä?
  5. Miksi useimmat uskonnot vastustavat aineellista todellisuuskäsitystä?

Todellisuuskäsitysten kannatus ja mitä ne kieltävät

www.adherents.com ilmoittaa suurimpien todellisuuskäsitysten arvioiduiksi kannattajamääriksi seuraavat:

  1. kristillisyys: 2 miljardia
  2. muhamettilaisuus: 1,3 miljardia
  3. Hinduismi: 900 miljoonaa
  4. Sekulaari/uskonnoton/agnostikko/ateisti: 850 miljoonaa
  5. Buddhalaisia: 360 miljoonaa
  6. Kiinalaiset perinteiset uskonnot: 225 miljoonaa

Luvuista on turha väitellä, koska täsmällisiä tilastoja ei ole. Arvio uskonnottomien määrästä on noin 14 %, mikä vastaa esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltain todellisia lukuja.

Seuraavassa ei ole tarkoitus tehdä yksityiskohtaisia vertailuja katsomusten välillä eikä edes tarjota sellaiselle aineksia.

Kun kristillisten kymmenen käskyä on uudessa Katekismuksessa suomennettu uudelleen, on kuitenkin aiheellista julkistaa myös muiden katsomusten siveellisiä (moraalisia) perusperiaatteita.

Suomennokset on tehty vapaasti eikä ehdottoman sanatarkasti. Vieraskielisiä sanoja ei ole pyritty kirjoittamaan täsmällisesti.

Juutalaisten ja kristillisten kymmenen käskyä (oikeastaan kieltoa)

  1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
  2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
  3. Pyhitä lepopäivä.
  4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
  5. Älä tapa.
  6. Älä tee aviorikosta.
  7. Älä varasta.
  8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
  9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
  10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

muhamettilaisuuden viisi peruspilaria

  1. Uskontunnustus: 'Allah on ainoa jumala ja Muhammed on hänen profeettansa'
  2. Rukoile viidesti päivässä Mekkaan päin kääntyneenä
  3. Paasto kerran vuodessa Ramadan -kuukauden aikana
  4. Zakah, eli armonlahja 2,5 % netto lahjoitus tuloista köyhille ja tarvitseville
  5. Hajj, eli pyhiinvaellus Mekkaan kerran elämässä jos varaa

Hindujen yhteiset siveelliset ihanteet

  1. Ahimsa (väkivallattomuus)
  2. Satya (totuudellisuus)
  3. Brahmacharya (tila, joka on lakkaamatonta äärimmäisen totuuden etsimistä)
  4. Maitri (ystävyys)
  5. Dharma (raaka käännös: velvollisuuden täyttäminen)
  6. KaruNa (myötätunto)
  7. Viirya (rohkeus)
  8. Dama (itsehillintä – sekä henkinen että fyysinen)
  9. Shaucha (puhtaus – sekä henkinen että fyysinen)
BrihadaaraNyaka Upanishad ilmaisee hindujen siveelliset ihanteet kolmella sanalla:
  1. Daamyata: itsekontrolli
  2. Datta: anteliaisuus
  3. Dayadhvamh: myötätunto

Jumalaton (ateisti) /uskonnoton/ epäilijä

Jumalattomuus eli ateismi ei ole muuta kuin väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa".

Jumalattomia eli ateisteja ovat ihmiset, joiden mielestä jumalattomuus eli ateismi on tosi.

Ateismi on todellisuutta (ei siveyttä) koskeva käsitys.
 
Ateisteilla on erilaisia järjestöjä kuten Suomen ateistiyhdistys ja ateisteja kuuluu runsaasti myös Vapaa-ajattelijain liitton.

Seuraavassa tarkastellaan esimerkkinä Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelmaa. Siellä on ollut aika pitkään seuraavat kiellot: 
  1. Älä tapa
  2. Älä varasta
  3. Älä valehtele
Näille siveysohjeille antaa yleispätevyyttä se, että ne muodostavat elinehtoja koko inhimilliselle yhteiskunnalle.

Ohjelmassa todetaan, että myös suuret eli siveysohjeet ovat vain yleisiä periaatteita ja niistä on aina olemassa poikkeuksia.

Vapaa-ajattelijain mielestä on aina kysyttävä kenelle tai mitä varten toiminta on hyvää tai pahaa.

Vapaa-ajattelijat kannattavat seurausetiikkaa, jonka mukaan teon arvon määräävät teon seuraukset.

Suurista uskonnoista vapaa-ajattelijain seurausetiikkaa lähinnä lienee buddhalaisuus. 

Buddhalaisten kymmenen järkevää käyttäytymissääntöä

  1. Pidättäytyminen hengen riistämisestä (tappamisesta)
  2. Pidättäytyminen ottamasta mitä ei ole annettu (varastamisesta)
  3. Pidättäytyminen laittomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä
  4. Pidättäytyminen valehtelemisesta
  5. Pidättäytyminen juoruamisesta
  6. Pidättäytyminen karkeasta ja herjaavasta kielenkäytöstä
  7. Pidättäytyminen joutavasta ja pinnallisesta puheesta
  8. Pidättäytyminen kateudesta
  9. Pidättäytyminen pahantahtoisuudesta
  10. Pidättäytyminen virheellisistä käsityksistä
Nämä käyttäytymissäännöt ovat ilmeisesti jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä, sillä viisi ohjetta, joita kaikkien buddhalaisten odotetaan noudattavan, ovat:

  1. Pidättäytyminen hengen riistämisestä (tappamisesta)
  2. Pidättäytyminen ottamasta mitä ei ole annettu (varastamisesta)
  3. Pidättäytyminen laittomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä
  4. Pidättäytyminen valehtelemisesta, panettelusta ja pettämisestä
  5. Pidättäytyminen huumaavista aineista

Kiinalaiset perinteiset uskonnot

Kungfutse:

"Älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi" [Keskustelut XII: 2].

”Ellei ihminen huolehdi kaukaisista, hän saa surua läheisistä” [Keskustelut XV:11]

”Paha on palkittava oikeudella, hyvä hyvällä” [Keskustelut XIV:36]

”Ellei Teillä itsellänne, herra, olisi ahneutta, ette saisi kansaa varastamaan vaikka varastamisen palkitsisitte" [Keskustelut XII:18]

"Kun hallitset, miksi laisinkaan turvautuisit tappamiseen. Kun tahdot hyvää, kansakin haluaa hyvää. Hallitsijain hyveet ovat kuin tuuli, kansan hyveet kuin ruoho. Kun tuuli puhaltaa, ruoho taipuu" [Keskustelut XII:19].

”Harvoin erehtyy teoissaan se, joka pitää itsensä kurissa” [Keskustelut XV:5]

”Erehdyksen tekeminen ja sen korjaamatta jättäminen – se vasta on erehdys” [Keskustelut XV:29]

”Puheelta vaaditaan, että se selvästi ilmaisee ajatuksen – siinä kaikki” [Keskustelut XV:40]

”Ellei puhe ole totta ja luotettavaa, toiminta rehellistä ja kunniallista, niin voisiko sellaisella vaelluksella tulla toimeen edes lähimpien naapurien kanssa?” [Keskustelut IV:23]

”Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista” [Keskustelut II:15]
 
Laotse:

”Viisas on tekemisissä ainoastaan sen kanssa, mikä on ennakkoluulotonta” [Tao-Te-King:2].

”Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla” [Tao-Te-King:3].

”Varkaus estyy, kun kalleuksiin ei panna arvoa” [Tao-Te-King:2].

”Pysyä lempeänä on olla voittamaton” [Tao-Te-King:52].

”Vaikeus kansan hallitsemisessa johtuu liiallisesta valtiotaidosta” [Tao-Te-King:65]. 

Helsingin Sanomain Älymystö: pastori Terho Pursiainen:

  1. Älä pure ruokkivaa kättä
  2. Älä kadehdi
  3. Älä saalista
  4. Älä koske toisen omaan
  5. Älä ole loinen
  6. Älä juorua
  7. Älä saastuta perussuhteita
  8. Älä vedä välistä
  9. Älä sorra erilaista
  10. Älä pane vahinkoa kiertämään

Tehtäviä

  1. Laatikaa uskonnottoman kymmenen käskyä.
  2. Laatikaa uskonnottoman kymmenen kieltoa.
  3. Pohtikaa, riittäisikö vähemmän kuin kymmenen.

Elämänkäsitys

Kuolema

Käsityksiä kuolemasta ja hautajaisista

Hautajaiset ovat häitä paremmin säilynyt perinne.

Saksalainen jumaluustieteen (teologian) ja viisaustieteen (filosofian) tohtori Joachim Kahl kysyy, onko kuolema jumaluustieteen (teologian) viimeinen valttikortti.

Kuolema on ihmisen itsesäilytysvietin vastainen tapahtuma.

Ihmisen alitajunta ei voi käsittää joskus kuolevansa.

Alitajunta on niitä aivojen kerroksia, jotka olivat olemassa jo apinamaisilla esi-isillämme, ja useimmat eläimet eivät normaalisti tajua joskus kuolevansa. Lapset tajuavat kuoleman täydellisesti vasta 10-11 vuoden iässä.

Antiikin Epikuros (k. 270 eaa.) edusti tavallaan tätä esi-isiemme tervettä käsitystä sanoessaan: Niin kauan kuin elän, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema on, ei ole minua. Siis kuolema ei liikuta minua. 

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, missä ihmisen kehityksen vaiheessa kuolemaan alettiin liittää uskonnollisia käsityksiä.

Jotkut arvelevat, että Cro Magnonin ihmisellä joka eli n. 40000 - 50 000 vuotta sitten, hautaustavat viittaavat siihen, että uskonnollisia käsityksiä esiintyi.

Jotkut marxilaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että uskonnollisten käsitysten mukaa ntulo voidaan jäljittää hyvin lähelle historiallisen ajan (ajan, jolta on kirjoitettuja muistiinpanoja) alkua.

Heidän mielestään vasta valtioiden synty muutti alkukantaisen taikuuden (magian) uskonnoksi.

Varjomaailma

Aikaisemmin vainajien henkien ehkä ajateltiin elävän jonkinlaisessa varjomaailmassa, henkien maailmassa, mutta esimerkiksi ajanlaskumme alussa juutalaisista saddukealaiset (temppelipuolue) eivät uskoneet varsinaiseen kuoleman jälkeiseen elämään, kun taas farisealaiset (oppositiopuolue) ja essealaiset (farisealaisuutta vielä jyrkempi haara) uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään.

Kuolemattomat sankarit

Itämaisissa taruissa jumalat tai sankarit saavuttivat kuolemattomuuden; kansan oli vaikea käsittää, että mahtavien sankareiden täytyisi kuolla, ja niin sankareiden uskottiin saavuttavan kuolemattomuuden.

Egyptiläisen kuolemattomuususkon esikuva oli Osiristaru, ja Osiriksen kuolemaa ja ylösnousemusta jäljittelemällä kuninkaat eli faaraot uskoivat saavuttavansa kuolemattomuuden.

Syntyi ruumiiden palsamointitaito (ruumista käsiteltiin siten, että se ei mädäntynyt), ja ruumiille rakennettiin mahtavia lepopaikkoja kuten pyramideja.

Sumerilaisten suurin juhla oli maaliskuussa, kun luonto heräsi eloon ja Dumuzi-jumala heräsi kuolleista yhtyäkseen rakastajattareensa Innannaan. Kuoleman ja ylösnousemuksen ajatus liittyi siis luonnon kuolemaan syksyllä ja henkiin heräämiseen keväällä. 

Maailman vanhimmaksi sankaritaruksi on sanottu Gilgamesh- eeposta, jossa elämänetsijä Gilgamesh turhaan etsii kuolemattomuutta. Kuolemattomia olivat vain jumalat.

Taikuus kuolemattomuuden saavuttamiseksi

Kun jumalat ja sankarit saattoivat voittaa kuolemattomuuden, mysteeriuskonnoissa ajateltiin saavutettavan kuolemattomuus jumalia jäljittelevällä taikuudella (magialla).

Muualla tässä oppikirjasarjassa kuvattu kristillinen ehtoollinen sisältää jumalan kuoleman ja ylösnousemuksen aiheet jumalan ruumiin ja veren muodossa.

Taivas ja Helvetti

Uskonnollisten menojen avulla ajateltiin voitavan vaikuttaa myös kuoleman jälkeisen elämän laatuun. Osiris- jumala tuomitsi ihmiset taivaaseen (ikuiseen onnellisuuteen) tai helvettiin (ikuisiin kärsimyksiin) pelkästään tekojen perusteella, mutta myöhemmin ajateltiin kuoleman jälkeisen elämän lajiin voitavan vaikuttaa myös muilla keinoilla.

Esimerkiksi kristillisessä roomalaiskatolisessa kirkossa (ainakin tavallisten ihmisten keskuudessa) uskotaan edelleen, että omaisten ja pappien esirukouksilla /rukous on avustamispyyntö jumalille tai pyhimyksille) voidaan auttaa vainajaa kuoleman jälkeisessä elämässä.

Robert Graves kertoo Claudius-romaaneissaan, että vielä Augustuksen puoliso Livia uskoi pääsevänsä helvetistä taivaaseen, jos Rooman senaatti julistaisi hänet jumalaksi. Olihan mahdoton ajatus, että jumala joutuisi viettämään aikaansa helvetissä. 

Sellaiset uskonnot, jotka lupasivat kuolemattomuutta ja nimenomaan vielä kuoleman jälkeistä onnen tilaa levisivät sotilaiden (mithralaisuus) ja orjien (kristillisyys) keskuuteen.

Sielunvaellus

Hindulaisuudessa ongelma ratkaistiin toisin. Sielun ajateltiin automaattisesti siirtyvän toiseen ihmiseen, elolliseen olentoon tai lopulta yhtyvän jumalaan. Taivas ja helvetti jäivät jonkinlaisiksi väliasemiksi.

Jos ihminen täytti velvollisuutensa, hänen kuoleman jälkeinen olotilansa oli aikaisempaa parempi.

Köyhien ja alempiin kasteihin kuuluvien hallitsemismenetelmänä hindulaisuus on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin mysteeriuskonnot ja niiden nykyaikaiset perilliset.

Jos nykyinen kärsimys on rangaistusta aikaisemmasta elämästä, kärsimys on helppo hyväksyä. Jos velvollisuuden täyttämällä voi seuraavassa elämässä saavuttaa paremman olotilan, ylempiä on parasta totella.

Kuolemaan liittyvät juhlamenot

- Jos kuolet, niin kuole kunnolla että saadaan hautajaiset, sanoi pikkupoika isoäidilleen.

Kuolemaan liittyvinä riiteillä (juhlamenoilla) on ajateltu olevan mm. seuraavat tehtävät: 

  1. Kun elävät osallistuvat esimerkiksi kuolemattomuususkoa kuvaaviin juhlamenoihin, tämä vahvistaa elävien omaa kuolemattomuususkoa. Suomessa papit ja saarnaajat menevät esimerkiksi jonkun omaisen pyynnöstä mielellään puolustamaan kuolemattomuususkoa jopa jumalattomien (ateistien) haudoille. Jumalattomien (ateistien) mielestä tällainen on väärin ja haudan häpäisyä. Merkittäviä valtiomiehiä on haudattu uskonnollisin menoin, vaikka he ovat olleet uskonnottomia. Mm. Intian pääministeri Jawaharlal Nehru ja suomalainen valtiomies Väinö Tanner ovat olleet uskonnottomia, jotka on haudattu uskonnollisin menoin.
  2. Juhalmenot auttavat sielua eroamaan ruumiista ja löytämään kuolemanjälkeisessä elämässä oikean tien. Esimerkiksi puolalaiset ajattelevat ruumiin tulevan kevyemmäksi, kun sielu lähtee, ja he jättävät ikkunan auki, jota sielu pääsee matkalleen. Kynttiläin polttamisella halutaan näyttää sielulle tietä.
  3. Juhalamenojen avulla ja vainajaa kehumalla estetään vainajan sielua kummittelemasta jälkeenjääneille. Hautakivi on alun perin tarkoitettu pitämään sielun haudassaan. Niissä valtarakenteissa (kulttuureissa), joissa on ajateltu olevan useita sieluja, haudalle on pantu monta hautakiveä.
  4. Juhalamenot auttavat yhteisöä mukautumaan jäsenen menetykseen. Toisaalta on väitetty, että juhalamenojen avulla paisutetaan surua, joka käytetään sitten uskonnon vaikutuksen tehostamiseksi.
  5. Hautajaisten suuruus ja vaikuttavuus kuvastavat vainajan yhteiskunnallista asemaa, ja näyttävillä hautajaisilla suku osoittaa vaikutusvaltaansa.
  6. Hautajaisiin saattaa kuulua myös omaisuuden jakamista.
  7. Hautajaiset ovat suuri kansanjuhla, joka antaa elämään väriä.
  8. Toivomalla "kunniallisia hautajaisia" ihminen eläessään haluaa, että häntä arvostetaan vielä kuoleman jälkeen. Niissä yhteiskunnissa, joissa uskonnolla on vielä paljon vaikutusvaltaa, monet jumalattomatkin (ateistitkin) saattavat haluta juhlistaa kuolemaansa uskonnollisin menoin. Useimmiten jumalattoman (ateistin) uskonnolliset hautajaiset kuitenkin järjestetään vastoin vainajan toivomuksia.

Hautaustavat

Hautajaistapoja on monenlaisia, ja itse hautaaminen voidaan suorittaa mihin tahansa muinaiskreikkalaisten neljästä "alkuaineesta": maahan, veteen, tuleen ja ilmaan.

Siellä, missä maata on runsaasti, maahan hautaaminen on yksinkertainen ja halpa ruumiin hävittämistapa.

Eräissä valtarakenteissa (kulttuureissa) ruumis jätetään taivasalle, jolloin luonnon omat hygieenikot, tavallisesti raadonsyöjälinnut, huolehtivat siitä. Mongoliassa sanotaankin, että kotka on paimentolaisen ruumisarkku. Tämä tapa sopii erämaihin mutta ei tiheästi asutuille seuduille.

Vesi on perinteisesti ollut merellä kuolleiden merimiesten hautausmaa, mutta ilman ruumiin polttamista veteen hautaaminen ei tule laajassa mittakaavassa kysymykseen. Intiassa tuhka haudataan mahdollisuuksien mukaan johonkin kolmesta pyhästä joesta, joita ovat Ganges, Indus ja Jamuna. Joskus jokeen heitetään myös kokonainen ruumis.

Polttohautaus on halpa ja tehokas ja se sopii tiheään asutuille seuduille.

Onpa ruumiita käytetty jälkeenjääneiden ravinnoksikin. Erityisen mahtavan henkilön syömisen on ajateltu lisäävän syöjän omaa mahtia. Tästä tapa syödä jumalan ruumista lienee alun perin saanut alkunsa. Tosin vain harvat rippikoulun päättäneet kristilliset nuoret ajattelevat ehtoollisessa harrastavansa ihmissyöntiä.

Ruumiin käyttäminen lääketieteellisiin tarkoituksiin

Ruumiin voi luovuttaa testamentilla eli jälkisäädöksellä myös lääketutkimuksen tarkoituksiin. Lopuksi ruumis polttohaudataan valtion kustannuksella. Ajatus. että opiskelijat leikkelevät minun ruumistani, voi tuntua oudolta, mutta tällä tavalla vainaja voi auttaa tutkimusta ja jälkeen jääneiden elämää.

Uskontojen vaikutus ruumiin hävittämistapaan

Uskonnolliset käsitykset ovat usein suuresti vaikuttaneet ruumiin hävittämistavan valintaan.

Kristillisellä keskiajalla polttamista pidettiin tehokkaana paholaisten hävittämistapana, ja siitä syystä noitia poltettiin jopa elävinä.

Protestantit, jotka uskovat ruumiiden ylösnousemukseen mutta eivät varsinaiseen sieluun, ovat perinteisesti suosineet maahan hautaamista. Sanonta "kevyet mullat" viittaa vainajan nousemiseen haudastaan, kun Jeesus viimeisenä päivänä herättää kuolleet.

Esimerkiksi Hitleriä edeltäneessä Saksassa vapaa-ajattelijat menestyivät polttohautauksen kannattajana (heillä oli n. 750 000 jäsentä). Myöhemmin myös protestanttiset kirkot ovat liittyneet polttohautauksen hyväksyvän järjestöihin.

Suomessa evankelis-luterilainen kirkko omistaakin yhtä lukuun ottamatta kaikki polttohautauslaitokset (krematoriot). 

Hindut, jotka ovat jo kauan uskoneet aineettomaan sieluun, polttavat ruumiin, mieluiten santelipuusta tehdyllä avoroviolla jonkin pyhän virran rannalla.

Hautaustavat ja ajatustunteet (emootiot)

Hautaustapoihin liittyy perinnesidonnaisia ajatustunteita (emootioita). Muinaiskreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo, että eräs heimo, joka söi ruumiita, kauhistui tapaa polttaa ruumiita.

Polttohautausta käyttänyt heimo puolestaan kauhistui ruumiiden syömistä. Vaikka kuningas lupasi molemmille heimoille suuren summan toistensa tapojen noudattamisesta, kumpikaan ei mistään hinnasta suostunut.

Saastaiset ja pyhät hautausmaat

Joissakin yleisissä valtarakenteissa (kulttuureissa) hautajaisiin ei liity ollenkaan ajatustunteita (emootioita), joissakin yleisissä valtarakenteissa (kulttuureissa) esimerkiksi leski on tuomittu suremaan loppuiäkseen.

Eräissä muhamettilaisuuden maissa hautausmaita pidetään saastaisina, eräissä kristillisissä maissa pyhinä. 

Kuoleman kohtaaminen

On väitetty, että uskonto auttaa ihmisiä ja heidän omaisiaan kuoleman kohtaamisessa.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ns. maallistuminen on tehnyt kuoleman ihmisille helpommaksi kuin mitä se oli aikaisemmin.

Jumalattoman (ateistin) kuolema

Jumalattoman (ateistin) kuolema ei tutkimusten mukaan ole yhtään vaikeampi kuin uskovaisen.

Uskonnot ovat jopa yrittäneet väärentää historiaa kauhukertomuksilla kuuluisien jumalattomien (ateistien) kuolemasta. Toisaalta uskonnot ovat myös sepittäneet kauhukertomuksia toisten uskontojen ja uskonlahkojen johtajien kuolemasta.

On esimerkiksi roomalaiskatolinen kauhukertomus protestanttien johtajan Martin Lutherin kuolemasta.

Hautajaiset ja omaisten ajatustunteet (emootiot)

On väitetty, että vainajan sureminen laukaisee tunneajatukset (emootiot) siten, että suremisen jälkeen voi elää normaalia elämää.

Uusin tutkimus on kumonnut tämän käsityksen. Mitä enemmän suret, sen surullisemmaksi tulet. Asiantuntijat suosittelevat nykyään vaatimattomia ja hiljaisia hautajaisia, jotta surua ei tarpeettomasti lisätä.

Hautajaisten yhteydessä esimerkiksi syyllisyydentunto saattaa aiheuttaa sen, että omaiset tuhlaavat hautajaisiin kaikki rahansa. Tällöin he eivät menettele järkevästi. Eivät he voi enää korvata vainajalle mitään.

Kuoleman merkitystä tutkinut professori Warren Shibles sanoo, että rahojen käyttäminen hautajaisiin on kuin rahojen hautaamista. Immanuel Kant on osuvasti sanonut, että mitä enemmän rahaa annat surijoille, sitä iloisemmiksi he tulevat (hän tarkoitti hautajaisissa käytettyjä ammattisurijoita).

Asiantuntijat korostavat, että sikäli kuin esimerkiksi hautapuheita pidetään, niiden avulla pitäisi saada omaiset pikemmin unohtamaan surunsa.

Viralliset selvitykset

Kunkin henkilön kuolemisesta on tehtävä virallinen selvitys, jota kutsutaan kuolintodistukseksi. Lähinnä tulee kysymykseen henkilöä hoitanut lääkäri, tai jos kuolema on tapahtunut sairaalassa, sairaalan lääkäri. Jos kuolleelle suoritetaan oikeudellinen ruumiintarkastus tai ruumiinavaus, kuolintodistuksen antaa tarkastuksen tai avauksen suorittanut lääkäri. 

Kuolintodistus on kirjoitettava vahvistetulle lomakkeelle kahtena kappaleena, ja siihen on merkittävä lomakkeessa edellytetyt tiedot vainajasta ja kuolinsyystä.

Kuolintodistukseen on lisäksi merkittävä saadaanko vainaja haudata ilman poliisiviranomaisen lupaa. Kuolleena löydetyn vainajan hautaamiseen on kuitenkin aina saatava poliisiviranomaisen lupa. 

Sen, joka huolehtii hautaamisesta, on viipymättä toimitettava kuolintodistus tai kuolinselvitys sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa, tai jos tästä ei ole selvyyttä, kuolinpaikan väestörekisterin pitäjälle. 

Väestörekisterin pitäjän on annettava hautalupatodistus todettuaan, että vainaja on kirjoissa hänen pitämässään rekisterissä, tai saatuaan selvityksen siitä, ettei ole tietoa, missä rekisterissä vainaja on.

Uskonnottoman arkkuhautaus

Uskonnottoman polttohautaushautajaisen on esitelty toisaalla tässä oppimateriaalisarjassa.

Uskonnottoman henkilön hautaus voi tapahtua sekä hiljaisesti, ilman minkäänlaisia juhlamenoja tai eriasteisten juhlamenojen kanssa. Hautajaisten laatu pyritään ratkaisemaan vainajan eläessään esittämien toivomusten perusteella.

Vaikka jokaisella yhteisöllä on omat hautaustapansa, Suomessa uskonnottoman henkilön hautaaminen tapahtuu yleensä suurin piirtein seuraavasti (arkkuhautaus):

Haudalle lähdetään vainajan säilytyspaikalta siten, että arkun kummallakin puolella astelevat hautaan laskijat ja arkun jäljessä tulevat ensimmäisinä vainajan lähimmät omaiset.

Haudalle saavuttua lasketaan arkku hautaan, ja tällöin esitetään usein soittoa tai laulua. Tällöin voidaan huomioida se, mistä musiikista vainaja itse piti.

Työväenliikkeen veteraanien hautajaisissa kuullaan usein surumarssi, varsinkin, jos jonkin järjestön soittokunta on paikalla.

Myös kitaramusiikki ja siihen liittyvä laulu sopivat haudalle.

Jos vainaja on toiminut eri järjestöissä, järjestöjen liput juhlistavat hautausta. Myös uskonnottomien yhdistyksillä on lippuja, joita käytetään yhdistyksen jäsenten haudoilla.

Kun arkku on laskettu hautaan, niin välittömästi sijoitetaan haudan yläpuolelle valmiina oleva havutettu kehikko. Mitään mullan heittämistä hautaan ei uskonnottomissa hautajaisissa suoriteta. 

Tämän jälkeen seuraa hautapuhe. Usein puheen pitää jonkin järjestön edustaja. uskonnottomia hautapuhujia välittävät mm. Uskonnottomat juhlapuhujat ry, vapaa-ajattelijayhdistykset sekä Pro-Seremoniat Oy.

Hautapuheissa tarkastellaan yleensä elämää niistä näkökulmista, joita vainaja eläessään piti tärkeinä.

Vainajan katsomuksen vastaista saarnaamista pidetään yleensä sopimattomana. Varsinkin ulkona pidettävissä tilaisuuksissa sekä siksi, että vältettäisiin omaisten surun lisäämistä, ei ole suotavaa, että hautapuhe on kovin pitkä.

Puheen jälkeen haudalle lasketaan omaisten, yhteisöjen (esim. kunta), järjestöjen ja ystävien kukkalaitteet ja seppeleet. Kukkia tai seppelettä laskettaessa voidaan mainita, keneltä ne ovat, mutta kovin monien puheiden pitämistä on syytä välttää. Adressien lukeminen on syytä jättää muistotilaisuuteen. 

Usein järjestetään vielä toinen musiikkiesitys. Välittömästi sen jälkeen tavallisesti joku omaisista kiittää osanotosta, esittää kutsun muistotilaisuuteen, jos sellainen järjestetään, ja lopuksi hän ilmoittaa, että tilaisuus on päättynyt. Päättymisen ilmoittamisella vältytään esimerkiksi uskovaisten omaisten tai ystävien mielenilmaisuilta. 

Vaatimattomin mutta omalla tavallaan vaikuttavin on hiljainen hautaus. Tällöin haudalla ei puhuta muuta kuin todetaan tilaisuuden päättyneen. Käytännössä tilannetta on usein vaikea hallita, ja kukkalaitteita tai seppelettä laskettaessa tavallisesti joku erehtyy sanomaan jotakin, ja tämä rikkoo hiljaisen hautauksen tunnelman. Hiljainen hautaus edellyttää hyvää ennakkovalmistelua. 

Jos käytettävissä on joku sisätila, edellä kuvatut seremoniat voidaan suorittaa siellä. 

Hautajaisten kitkaton sujuminen voidaan toteuttaa painattamalla etukäteen hautajaisten ohjelma.

Uskonnottoman vainajan arkun koristeina ei käytetä ristiä.

Uskonnottoman vainajan hautakiveen ei laiteta ristiä. Vapaa-ajattelijoilla on liekkisymboli, jota käytetään kuolinilmoituksissa (jos kuolemasta ilmoitetaan lehdessä), adresseissa, hautajaisten ohjelmassa ja hautakivessä. 

Lippuja käytettäessä lipunkantajat menevät haudalle arkun edellä ja sijoittuvat haudan eri puolille pääpuoleen. Jos on vain yksi lippu, se sijoittuu vainajan oikealle puolelle.

Muistosanoja esitettäessä lippu voidaan asettaa ns. kunniantekoasentoon, mutta sekavuuksien välttämiseksi suositellaan lipun pitämistä koko ajan pystyssä. Sisätiloissa liput viedään etukäteen paikalle ja asetetaan arkun pääpuoleen. 

Muistopuheen pitäjä asettuu tavallisesti arkun pääpuoleen vainajan oikealle puolelle. Jos kukkalaitteiden tai seppeleiden laskijat haluavat esittää muistosanoja, ne esitetään tavallisesti samasta paikasta. 

Surupukujen käyttö on ollut vanha uskonnollinen perinne, mutta uskonnottomissa hautajaisissa tämä alkaa olla harvinaista. Kuitenkin vainajan lähiomaiset pukeutuvat tavallisesti vielä tummasävyisesti. 

Lasten, varsinkin kovin nuorten, viemistä hautajaisiin on syytä välttää.

Hautausmaat Suomessa

Hautausmaiden omistussuhteet olivat Kirkko ja valtio - komitean mietinnön mukaan seuraavat:

Evankelisluterilaisen kirkon hautausmaita 498

Ortodoksisen kirkon hautausmaita 50

Väestörekisteriin kuuluvien hautausmaita 31

( niistä vapaa-ajattelijain omistamia 7)

Uskonnollisten yhdyskuntien hautausmaita 29

Hautausmaayhdistysten perustamia 20

Laitosten hautausmaita 5

Sotilashautausmaita 5

Kunnallisia hautausmaita 2

Lisäksi yksityisiä sukuhautoja oli 20.

Evankelisluterilaisista hautausmaista sellaisia, joihin haudataan myös väestörekisteriin kuuluvia, oli 497. Näistä 399:llä kirkkoon kuulumattomillakin oli oikeus lunastaa kaikkia hautoja 

Jos muuta hautasijaa ei ole saatavana, uskonnonvapauslain mukaan myös muihin uskontokuntiin kuuluva tai uskonnoton henkilö tulee saada haudata evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan.

Halvimmalla uskonnottomat saavat hautasijan vapaa-ajattelijain yhdistysten ylläpitämiltä hautausmaalta. Vapaa-ajattelijain hautausmaihin on haudattu jonkin verran myös vähemmistöuskontoihin kuuluvia.

Hautausmaat muissa maissa

Monissa muissa maissa hautausmaat ovat nykyään yhteiskunnan omistuksessa. Suomessa lähinnä evankelisluterilainen kirkko on pyrkinyt käyttämään omistamiaan hautausmaita aatteellisesti hyödykseen. 

Korkea-arvoisiakaan vainajia ei nykyään julisteta jumaliksi. Varsin monissa paikoissa heille kuitenkin pystytetään muistopatsaita. Niitä on pystytetty sekä uskovaisille että jumalattomille (ateisteille).

Intiassa Tamil Nadun osavaltion uudistajalle Ramasamille on pystytetty patsaita, joissa lukee "Ei jumalaa", koska hän oli ateisti. Kuuluisalle amerikkalaiselle jumalattomalle (ateistille) Robert Ingersollille on pystytetty patsas, ja Euroopasta löytyy koko joukko jumalattomien (ateistien) patsaita. 

Neuvostoliiton ensimmäisen johtajan V.I. Leninin ruumis on palsamoitu ja asetettu mausoleumiin Moskovan Punaiselle torille. Vaikka Leninin mauseleumi on vielä olemassa, melkein kaikki Leninin patsaat on hävitetty Neuvostoliiton hajottua.

Hautajaisteltta

Uskonnottomien hautajaisten järjestäminen on Suomessa toisinaan vaikeaa. Kaikilla uskonnottomien hautausmailla ei ole paikkaa, mihin mennä sateella. Jotkut evankelis-luterilaiset hautausmaat eivät salli uskonnottomien käyttää katettuja tiloja uskonnottomissa hautajaisissa. 

Yhdysvalloissa asiaan on löydetty ratkaisu: hautajaisteltta. Hautajaisteltta voidaan pystyttää mille tahansa hautausmaalle ennen hautajaisia ja purkaa se hautajaisten jälkeen aivan kuten paikkakunnalta toiselle siirtyvät sirkukset tekevät. 

Amerikkalaisilla hautausmailla saattaa olla omituisia hautakirjoituksia kuten 

RAKASTETTU ORJA JA PALVELIJA

KUOLI MIESTEN KANSSA SAAMIINSA LISÄTAUTEIHIN

HÄNEN KONEENSA PUTOSI MUTTA HENKENSÄ LIITÄÄ KORKEALLA 

Tehtäviä

  1. Mitä tehtäviä kuolemaan liittyvinä riiteillä on ajateltu olevan?
  2. Vertaile maahan hautauksen ja polttohautauksen etuja ja haittoja.
  3. Mitä täytyy tehdä, jos haluaa saada itselleen polttohautauksen?
  4. Miten Suomessa voi saada hautapaikan maahan hautausta varten?
  5. Keskustelkaa, pitäisikö kuolemantapauksen satuttua surra vai pyrkiä välttämään surua?
  6. Millainen on hiljainen hautaus?
  7. Millaiset ovat uskonnottoman vainajan hautajaiset normaalisti? Kuvaile hautajaisten kulkua.
  8. Kannattaako hautajaisiin käyttää paljon rahaa?
  9. Mitä lakisääteisiä toimia hautaukseen liittyy?
  10. Miten tutkimusta voi auttaa vielä oman kuolemansa jälkeen?
  11. Keskustelkaa, miksi ateisti Lenin palsamoitiin ja hänen ruumistaan säilytetään mausoleumissa Moskovan Punaisella torilla? Keskustelkaa, miksi Lenin patsaat on viime vuosina lähes tuhottu.
  12. Laadi puhe, jonka voisit pitää parhaan ystäväsi haudalla.
  13. Keksikää kolme sellaista hautaustapaa, joita ei ole mainittu edellä.
  14.  Kootkaa lehdistä kuolemaan liittyvää huumoria.
  15. Miksi hautaus ei ole Suomessa maksutonta, vaikka Suomen Sosialidemokraattinen puolue esitti sitä eräänä tärkeimmistä vaatimuksistaan vuonna 1903 Forssassa?
  16. Miksi eduskunta vuonna 2003 sääti lain evankelis-luterilaisesta hautausmaamonopolista? Tutustukaa hautaustoimilakiin. Mitä siinä sanotaan vainajan tuhkan sijoittamisesta?
  17. Suunnitelkaa jonkin koulusurman satavuotisjuhla.

Siveyden pätevyys

Historiaa

Muinaiskreikkalainen Sokrates lakkasi pohtimasta niitä käsityksiä, joita luonnonfilosofit olivat pohtineet ja keskittyi siveellisiin kysymyksiin. Mitä tuli ihmisen tehdä ja jättää tekemättä, mikä oli todella arvokasta ja tavoittelemisen arvoista? 

Sokrates oli sitä mieltä, että voidakseen arvostella, mikä oli todella arvokasta, ihminen tarvitsi itsetuntemusta.

Platonin mukaan hyve oli mahdollinen vain, jos hyvettä pidettiin tietona. Hän väitti, ettei kukaan tee tahallaan väärin. Hyveen oppiminen ei ole sääntöjen ulkoa oppimista vaan hyveen perusteiden oivaltamista. Oivaltaminen ilmenee oikeana käyttäytymisellä. Pahuus on sairautta, joka johtuu tietämättömyydestä. 

Platonin oppilaan Aristoteleen lähtökohta oli aivan toinen. Aristoteles kutsui ihmistä yhteiskunnalliseksi eläimeksi. Hän piti siveyttä yhteiskunnallisena suhteena, siveys ei ollut mitään ylimaallista kuten Platonilla eikä jumalten ilmoitusta vaan ihmisyhteisön säätelykeino.

Aristoteleen mukaan arvostamisen kohteena ei ole oikeastaan teko tai toiminta vaan se mielenlaatu ja tahto, josta se on lähtenyt, ne vaikuttimet, jotka ovat johtaneet toimivaa henkilöä. Nykyään sanotaan, että Aristoteles kannatti hyvesiveyttä (hyve-etiikkaa).

Jotkut (esimerkiksi sofistit eli viisaat) olivat puolestaan sitä mieltä, ettei löydy yleispätevää siveyttä.

Toisaalta useimmat uskonnot ovat pitäneet omaa siveyttään kautta aikojen yleispätevänä. Uskonnottoman käsityksen levitessä on pohdittu, missä määrin ja millä oikeudella uskonnosta riippumaton siveys voi asettaa yleispäteviä, velvoittavaa sääntöjä (normeja). 

On jopa väitetty, että jos siveys menettää uskonnon sille antaman tuen, joudutaan nihilismiin, joka tarkoittaa siveysnormien täydellistä puuttumista. Jopa Voltaire arveli, että henkisesti alhaiset ihmiset ehdottomasti tarvitsevat sellaisen siveyden, jota kannattaa usko rankaisevaan ja palkitsevaan taivaalliseen tuomariin.

Se pelko, että siveys häviäisi uskonnon myötä, on osoittautunut täysin aiheettomaksi. Siveys ei ole syntynyt uskonnosta, vaan siveyden pohja on ihmisen yhteiskunnallisessa tajunnassa.

Sosialistisissa maissa, joissa jumalattomuus levisi  laajalle, tapahtui pikemminkin tavallisten ihmisten siveyden lujittumista kuin sen rappeutumista. Sosialismin kaatuminen ja uskonnon paluu taas on merkinnyt lähes siveellistä luhistumista.

Mielipiteet siveydestä vaihtelevat

Kysymys siveyssääntöjen (normien) yleispätevyydestä on yhtä ajankohtainen kuin muinaisessa Kreikassa.

Toisaalta eri uskonnot ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Uskonnot ja useimmat jumalattomat (ateistit) ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Erilaiset jumalattomat (ateistit) ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei ole yleispäteviä sääntöjä (normeja). Tilanne on huomattavassa määrin sama kuin muinaisessa Kreikassa.

Siveyskäsitys osana todellisuuskäsitystä


Siveyskäsitys on osa ihmisen todellisuuskäsitystä. 

Siveys on  osa todellisuutta, mutta käskyt, kiellot, velvoitteet jne eivät ole tosia tai epätosia.  

Ovatko siveyssäännöt tietoa

Jotta esitetty väite olisi tietoa, sen on mm.
  1. oltava tosi.
  2. On myös esitetty, että ollakseen tietoa väitteen pitää olla perusteltu.
Viimeksi mainittu ehto on ongelmallisempi kuin ensimmäinen.  Näissä oppiaineistoissa käytetään yleensä heikkoa tiedon määritelmää: tiedolle asetetaan vain totuusvaatimus.

Siitä, mitä muita rajoitteita tiedolle on asetettava, kiistellään yhä.

Heikko tiedon määritelmä jättää pois kohdan 2.

Voivatko siveyssäännöt (normit) olla tosia.
 
Jos sanon "ulkona sataa", väitteen totuus on helppo selvittää katsomalla, sataako ulkona. Kokemustutkimuksen piiriin kuuluva väite on siis tosi silloin ja vain silloin, kun väitteessä esitetty asiantila vallitsee.

On tietysti koko joukko sellaisia kokemustutkimuksen väitteitä, joiden tarkistaminen on vaikeaa.

Jos joku väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu aasirotu, joka puhuu suomen kieltä, väitteen tarkistaminen nykyisillä teknisillä välineillä on mahdotonta.

Muinaiskreikkalainen Platon piti matematiikan lauseita ikuisina totuuksina, jotka olisivat tosia kaikissa maailmoissa.

Matematiikassa totuus tarkoittaa eri asiaa kuin kokemustutkimuksessa.

Koska matemaattisen totuuden luonteen havainnollistaminen on erittäin vaikeaa, seuraavassa esimerkissä kerrotaan hyvin yksinkertaisesta matemaattisesta merkkipelistä, joka poikkeaa tavanomaisesta koulumatematiikasta mutta kuuluu kuitenkin selvästi matematiikkaan.

Merkkipeliä pelataan tulitikuilla ja klemmareilla. Tulitikkujen ja klemmarien asettelua varten on viivoitin, johon tikkuja ja klemmareita asetetaan riviin.

Peli aloitetaan aina peruskuviosta. Peruskuvioiksi voimme valita yhden tai useampia tikkujen ja klemmarien kuvioita. Tässä tapauksessa valitaan peruskuvioksi yksi ainoa klemmari:



Peruskuvioiden lisäksi merkkipelissä tarvitaan yksi tai useampia sääntöjä, joiden avulla peruskuvioista johdetaan uusia kuvioita.

Peruskuviot ja säännöt voi valita muutoin vapaasti, mutta niitä ei saa valita siten, että peruskuvioista ja säännöistä voitaisiin johtaa mikä tahansa kaikista mahdollisista kuvioista.

Jos mikä tahansa kuvio voidaan johtaa, merkkipeliä sanotaan ristiriitaiseksi, koska sellainen matematiikka, josta seuraa mitä tahansa, on aivan käyttökelvotonta (esimerkiksi olisi totta, että 2+2=5).

Tähän merkkipeliin valitaan kaksi sääntöä:

  1. Sääntö l: Peruskuvion tai entisen kuvion molemmin puolin saa asettaa tulitikut. Jos a on tällainen kuvio, sääntö kuuluu: IaI.
  2. Peruskuvion tai entisen kuvion perään saa asettaa klemmarin. Jos b on tällainen kuvio, sääntö kuuluu: bU
Peruskuviota ja sääntöjä käyttäen voidaan johtaa uusia kuvioita. Esimerkiksi kuvio IUIUU voidaan johtaa peruskuviosta sääntöjen avulla seuraavasti:

  1. Aloitetaan peruskuviosta U
  2. Sääntöä 1. käyttäen lisätään molemmille puolille tulitikut: IUI
  3. Sääntöä 2. käyttäen lisätään saadun kuvion perään klemmari: IUIU
  4. Sääntöä 2. käyttäen lisätään saadun kuvion perään klemmari: IUIUU.
Näin olemme johtaneet väittämämme kuvion peruskuviosta sääntöjä käyttäen.

Sen sijaan kuviota UI ei voi johtaa sääntöjen avulla peruskuviosta, sillä mikään sääntö ei oikeuta meitä lisäämään pelkästään yhtä tulitikkua peruskuvioon.

Merkkipelissä on tapana sanoa, että peruskuvio on tosi. Myös kaikki ne kuviot, jotka voidaan sallittuja sääntöjä käyttäen johtaa peruskuvioista, ovat tosia. Muut kuviot ovat epätosia.

Matematiikassa peruskäsitteet määritellään peruslauseiden avulla. Logiikan päättelysääntöjen avulla peruslauseista johdetaan uusia lauseita. Sekä peruslauseita että logiikan ja määritelmien avulla aikaansaatuja uusia lauseita kutsutaan matematiikan tosiksi lauseiksi.

Sama lause saattaa olla jossakin matematiikan järjestelmässä tosi ja jossakin toisessa matematiikan järjestelmässä epätosi.

Esimerkiksi lause "suoran ulkopuolella olevan pisteen kautta kulkee yksi ja vain yksi tämän suoran suuntainen suora" on tosi vain ns. euklidisessa geometriassa, muissa geometrioissa se on epätosi. 

Meillä on siis ennestään kaksi erilaista totuuskäsitettä, kokemustutkimuksen totuus ja matemaattinen totuus. Voitaisiinko totuuksien valikoimaan vielä lisätä siveellinen totuus?

Viisaustieteilijät (filosofit) ovat olleet ja ovat edelleen tästä kysymyksestä erimielisiä. Voidaan väittää, että eri viisaustieteilijöillä (filosofeilla) on hieman erilaisia siveellisiä vaikuttimia mielipiteilleen.

Tässä kysymyksessä siveys ja tutkimus näyttävät puuroutuvan pahanlaatuisesti. Joku voisi tehdä senkin johtopäätöksen, etteivät siveys ja tutkimus voi olla siinä määrin toisilleen vieraita, kuin on usein väitetty.

Edvard Westermarck ja siveyden suhteellisuus

Suomalainen Edvard Westermarck on tullut kuuluisaksi mm. teoksellaan Eettinen relativismi (teos on kirjoitettu englanniksi ja siksi sanan siveys (moraali) tilalla on etiikka. Relativismi tarkoittaa suhteellisuutta.).

Eettinen relativismi eli oikeastaan siveellinen relativismi on näkemys, jonka mukaan inhimillisten olojen erilaisuudesta seuraa myös siveyssääntöjen (moraalinormien) erilaisuus, siveyssäännöt (moraalinormit) ovat suhteellisia eli relatiivisia, ei ole olemassa yleispätevää siveyttä (moraalia).

Westermarckin mielestä siveyssäännöt (normit) perustuivat tunteisiin, ja koska ihmisten tunteet vaihtelevat suuresti, Westermarck päätteli tästä, että myös siveyssäännöt (normit) vaihtelevat suuresti ja siis ovat suhteellisia.

Westermarckin käsitys, jonka mukaan siveyssäännöt (normit) perustuvat tunteisiin, ei ole saanut kovin yleistä kannatusta.

Merkittävänä alkukantaisten kansojen tutkijana Westermarck pystyi kyllä osoittamaan, että siveyssäännöt (normit) vaihtelevat suuresti valtarakenteesta ja olosuhteista riippuen.

Tämän vaihtelun ei ole kuitenkaan aina katsottu todistavan yleispätevän siveyden mahdottomuutta.

Kuten edellä on todettu, jotkut ajattelijat ovat pitäneet yleispätevän siveyden puuttumista vaarallisena.

Westermarck oli täsmälleen päinvastaista mieltä. Hänen mielestään vakaumus, jonka mukaan mistään ei löydy yleispätevää siveyden mittapuuta on päinvastoin omiaan tekemään ihmiset suvaitsevaisemmaksi ja taipuvaisemmiksi kuuntelemaan järjen ääntä. 

Suvaitsevaisuus oli eräs Westermarckin johtoajatuksia. Hän oli suvaitsevaisuutta ajaneen Ylioppilasyhdistys Prometheuksen perustaja ja puheenjohtajakin. Niinpä Westermarckin ajattelu pyrki tukemaan suvaitsevaisuutta. Vuonna 1905 perustettu yhdistys vietti äskettäin 100 – vuosijuhlaa, vaikka yhdistys on ollut välillä pitkään toimimatta. 

Rafael Karsten

Toinen prometheuslainen, professori Rafael Karsten pyrki kirjassaan Filosofinen etiikka I puolustamaan "humaanista etiikkaa", ja siitä syystä hän piti tärkeänä edustamansa siveyden (etiikan) pätevyyttä.

Karstenin mukaan siveyden pätevyys johtuu sen yhteiskunnallisesta alkuperästä. Karsten myöntää kuitenkin, että sen, mikä on pätevää, ei tarvitse olla ehdotonta. Täysin ehdotonta eli absoluuttista siveyttä "humaani etiikka" ei voi Karstenin mielestä tunnustaa.

Karsten näyttää olleen aikaansa edellä todetessaan, että voidaksemme päästä jonkinlaiseen tulokseen meidän täytyy olla selvillä siitä, mitä käsitteisiin sisältyy.

Kahdenlaisia totuuksia

Edellä on tarkasteltu kahdenlaisia totuuksia,
  1. kokemustutkimuksen totuuksia ja 
  2. matematiikan totuuksia. 
Ns. sivistyneistö on varsin yleisesti hyväksynyt sanan "totuus" käyttämisen näissä kahdessa tapauksessa.

Sen sijaan varsin monet ovat jyrkästi vastustaneet sanan "totuus" käyttöä jollakin kolmannella alueella.
 
Tämän aineiston toimittaja haluaisi, että sana ”totuus” varattaisiin vain kokeellisen tutkimuksen tuloksille eli sanaa "totuus" käytettäisiin vain merkityksessä 1.

Monet ovat pitäneet pitäneet selvänä, etteivät siveyssäännöt (normit) ja käskyt ole ainakaan matematiikan totuuksia.

Aristoteles ajatteli niiden olevan lähinnä käytännön totuuksia.

Humen giljotiini

David Hume väitti, ettei siitä, mitä on, voida päätellä, mitä pitäisi olla.

Tämä periaate on saanut nimen Humen giljotiini, ja se on ollut omiaan pelottamaan niitä, jotka olisivat muutoin olleet halukkaita ajattelemaan, että siveyssäännöt (normit) olisivat kokemustutkimuksen totuuksia.

Hume oli myös se, joka totesi, ettei esimerkiksi kauneus ole ympyrän ominaisuus, vaan arvostukset liittyvät johonkin muuhun kuin arvostuksen kohteeseen.

Saksalainen Immanuel Kant (k. 1804) ehdotti siveellisille totuuksille kokonaan uutta lokeroa. Lokero syntyi seuraavasta jaottelusta.

Ensiksi Kant erotti totuudet, jotka olivat tosia ilman kokemusta ja totuudet, jotka ovat tosia kokemuksen perusteella.

Toiseksi Kant erotti totuudet, jotka ovat tosia väitteeseen sisältyvien käsitteiden merkityksen perusteella totuuksista, joita ei voida päätellä pelkästään käsitteiden merkityksistä.

Näin syntyy neljä lokeroa.

  1. Totuudet, jotka eivät riipu kokemuksesta ja jotka ovat tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Tällaisia totuuksia sanotaan usein matematiikan totuuksiksi tai loogisiksi totuuksiksi, mutta esimerkkejä löytyy myös arkielämän lauseista. Esimerkiksi lause "vanhapoika on naimaton mies" on tosi pelkästään käsitteiden merkityksen perusteella ja toisaalta lauseen totuus ei riipu kokemuksesta.
  2. Totuudet, jotka riippuvat kokemuksesta mutta joiden totuus voidaan määrittää jo pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Hyvää tutkimusta kannattavat tutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että tämä laatikko on tyhjä.
  3. Totuudet, jotka eivät riipu kokemuksesta mutta jotka eivät ole tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Useimmat hyvää tutkimusta kannattavat tutkijat ovat sitä mieltä, että myös tämä laatikko on tyhjä, mutta Kant sijoitti sinne mm. siveyslakinsa.
  4. Totuudet, jotka riippuvat kokemuksesta ja jotka eivät ole tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Tähän laatikkoon kuuluvat kokemustutkimuksen lauseet ja tietysti monet arkipäiväiset lauseet kuten "nyt sataa".
Kant sijoitti sääntöihinsä ikivanhan, jo Kungfutsella, Buddhalla ja Platonilla esiintyneen kultaisen säännön. Kant muotoili sen seuraavasti:

"Toimi aina niin, että toimintaperiaatteesi kelpaisi yleisen lainsäädännön periaatteeksi." 

Rafael Karsten huomauttaa, että tässä kohden Kant huomaamattaan tulee kokemustutkimuksen alueelle. 

Friedrich Hegel (k. 1831) myönsi normien suhteellisuuden, mutta katsoi historiallisen kehityksen kulkevan kohti yleispäteviä siveyssääntöjä (normeja). Hegelin vaikutusta on havaittu joissakin marxilaisissa ajattelijoissa. 

Meidän vuosisadallamme normien totuus on eri tavoin yritetty sijoittaa Kantin lokeroiden ulkopuolelle. Esimerkiksi saksalainen Max Scheler ( k. 1928 ) väitti, että tunteet ovat eräs tiedon laji. Scheler yritti myös lajitella normeja yleispätevyyden asteen mukaan. 

Kunnianhimoisimman yrityksen määritellä normien totuus lienee tehnyt muutoin hyvää todellisuuskäsitystä edustava Kurt E. Baier v. 1958 ilmestyneessä kirjassaan Siveellinen katsantokanta. Baierin ajatuksia arvosteli ankarasti Paul Taylor, mutta toinen hyvän todellisuuskäsityksen edustaja Kai Nielsen osoitti v. 1968 Taylorin arvostelun kestämättömäksi. 

Kurt Erich Baier on ollut Pittsburghin yliopiston professori. Hänellä on tohtorinarvo Wienin, Melbournen ja Oxfordin yliopistoista. Hän on opettanut aiemmin Melbournen yliopistossa ja Canberran yliopiston collegessa. Baier on kirjoittanut teoksen ”Siveellinen näkökulma” sekä yhdessä Nicholas Rescherin kanssa toimittanut teoksen Arvot ja tulevaisuus. Hän on myös toiminut Amerikan filosofisen yhdistyksen puheenjohtajana. 

Vaikka Baieria vastaan suunnattu kritiikki on kumottu, Baierin näkökantoihin ei tarvitse kuitenkaan yhtyä.

Matemaattisen totuuden ja kokemustutkimuksen totuuden lisäksi Baier määrittelee kolmannen totuuden, siveellisen totuuden.

Baierin määritelmää ei tietenkään ole pakko hyväksyä, sillä määritelmät ovat sopimuksia kielenkäytöstä.

Baier ehdottaa erästä uutta kielenkäyttöä koskevaa sopimusta, ja vanhaan kielenkäyttöön tyytyväisten ei tarvitse tietenkään tällaista uutta sopimusta hyväksyä.

Ei siis ole mitään pakkoa hyväksyä mielipidettä, jonka mukaan totuuskäsitteen aluetta laajennettaisiin siveyden alueelle.

Itse asiassa useimmat jumalattomat ovat sitä mieltä, että totuuskäsite on pidettävä nykyisessä merkityksessään tai että totuuskäsitteen alaa olisi jopa supistettava nykyisestä.

Romanialaissyntyisen suomalaisen professori Gabriel Sandun johtama työryhmä tutkii, onko totuuskäsite hyödyllinen vai haitallinen.

Baierin mukaan normi on tosi, jos se on siveellisesti hyväksyttävissä. 

Milloin normi on sitten siveellisesti hyväksyttävissä. 

Baier asettaa kolme ehtoa:

  1. Sääntö ei saa olla suunniteltu edistämän itsekkäitä pyrkimyksiä vaan säännön tulee olla periaatteellinen.
  2. Sääntöjen tulee soveltua kaikille ainakin periaatteessa. Säännöt ovat kaikille tarkoitettuja. Tämä merkitsee mm., että
a) Täytyy olla mahdollista opettaa sääntö kaikille.

b) Säännön täytyy olla sellainen, ettei sen tarkoitus mitätöidy silloin, kun joku toimii sen mukaan.

c) Säännön täytyy olla sellainen, ettei se mitätöidy, jos joku tekee tunnetuksi, että hän on omaksunut sen.

d) Sääntö ei saa olla sellainen, että kaikkien olisi suorastaan mahdotonta toimia sen mukaan.
  1. Säännön tulee olla sellainen, että se ottaa huomioon yhtäläisesti kaikkien hyvän. Tähän sisältyy puolueettomuuden eli oikeudenmukaisuuden ajatus
Vastaus kysymykseen, voivatko normit olla tosia, jäi riippumaan toisaalta siitä, mitä tarkoitamme totuudella ja toisaalta siitä, olemmeko valmiit hyväksymään jotkin ehdot normien totuuden tutkimiseksi.

Melkein kaikkien uskonnottomien mielestä totuuskäsitettä ei pitäisi laajentaa koskemaan siveyssääntöjä (normeja) tai siveyslauseita yleensäkään. Siveyssääntöjen (normien) totuusvaatimus on peräisin uskonnoista.

Yrityksiä perustella normeja tutkitaan seuraavissa luvuissa.

Tehtäviä

  1. Luettele viisi jonkin uskonnottoman sääntöjärjestelmän (normijärjestelmän) sääntöä (normia).
  2. Tarvitseeko siveys uskontoa pysyäkseen voimassa?
  3. Millä tavalla sosialismi on vaikuttanut siveyteen?
  4. Mikä on siveyden ja todellisuuskäsityksen suhde?
  5. Milloin esitetty väite on tietoa?
  6. Milloin kokemustutkimuksen väite on tosi?
  7. Milloin matematiikan väite on tosi?
  8. Voitko sanoa tietäväsi asian, jos olet lukenut sen sanomalehdestä?
  9. Pohdi, kuinka paljon itse asiassa tiedät tovereistasi.
  10. Mitä suomalaisen yhteiskunnan nykyisistä säännöistä (normeista) haluaisit poistettavan?
  11. Mitä sääntöjä (normeja) haluaisit lisättävän yhteiskuntamme sääntöihin (normistoon)?
  12. Luettele sellaisia sääntöjä (normeja), jotka itse hyväksyt mutta joita sinun on vaikea noudattaa.
  13. Mitä tarkoittaa Humen giljotiini?
  14. Mistä on peräisin sääntöjen (normien) totuusvaatimus?

Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristillisyys nousi valtaan Rooman valtakunnassa?

Esimerkki: vääräoppisten ja noitien vainot

Seuraavassa on esitetty muutamia elämänkäsityksen kannalta tärkeitä tapahtumia. Täydellisempi luettelo löytyy Internetistä osoitteesta:

http://www.chronicon.com/
noita/ajat.html#1


392 Rooman keisari Theodosius I julisti kaiken, mikä ei ole kristillistä lainsuojattomaksi. kristillisyydestä on tullut Rooman valtionuskonto ja vääräoppisuus on rikos myös valtiota vastaan.

430 Rooman valtakunnan laki säätää kuolemanrangaistuksen harhaoppisuudesta.

743 Rooman piispainkokous kieltää uhraamisen hengille, koska nämä ovat pahoja henkiä.

829 Pariisin piispainkokous toteaa, että koska Raamattu määrää, ettei noita saa elää (Moos. 22:17), on kuninkaan rangaistava noitia ankarasti.

1184 Paavi Lucius III perustaa kirkollisen inkivisition ja määrää piispat tutkimaan (inquisitio) kaikki kirkon virallisesta opista tapahtuneet hairahdukset. Inkvisition perusta on luotu.

1225 Tuomas Akvinolainen (1225–1274) syntyy. Hän hyväksyy myöhemmin käsityksen paholaisten ja ihmisten välisistä sukupuolisuhteista. Hänen mukaansa noidat pystyvät lentämään paholaisen avulla, luomaan harhakuvia ja nostattamaan myrskyjä (säämagia).

1252 Paavin kiertokirje sallii harhaoppisten kiduttamisen.

1420-ja 30-luku Ensimmäiset uuden noitaopin mukaiset oikeudenkäynnit käydään Keski-Euroopassa.

1431 Ranskalainen "Orleansin neitsyt" ja vapaustaistelija Jeanne (Joan) d´Arc (noin 1410–1431) poltetaan Rouenissa (Ranska) elävältä.

1435 Wienin yliopiston professori Johannes Niderin teos "Muurahaiskirja" ilmestyy. Teoksessa kerrotaan miten paholainen karkotetaan sen valtaan joutuneesta ihmisestä.

1527 Västeråsin valtiopäivät Ruotsissa: päätettiin, että "Jumalan sanaa on puhtaana saarnattava valtakunnassa". Västeråsin sääntö ja vuoden 1528 selitys. Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kuolemanrangaistus ulotetaan siis periaatteessa myös nk. valkoiseen (hyväntahtoiseen) magiaan. Kaikki taikuus selitettiin vuonna 1528 Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi.

1556 Marketta Karviainen tuomitaan kuolemaan Maarian käräjillä ehtoollisleivän anastamisesta noituuden harjoittamista varten.

1543 Mikael Agricolan ABC-kiria ilmestyy.

1615 Suomalainen vääpelin vaimo Birgitta alistetaan kaksi kertaa vesikokeeseen Narvassa. Hän kelluu ja tunnustaa kidutuksen jälkeen käyttäneensä "paholaisen keinoja". Hänet tuomitaan kuolemaan ja poltetaan.

1620 Kuninkaallinen komitea antaa lausunnon, jonka mukaan paholaisen liittolaiset on tuomittava kuolemaan.

1633 Inkvisitio tuomitsee Galileo Galilein (1564–1642) harhaoppisena ja hänet pakotetaan julkisesti luopumaan kopernikaanisesta maailmankuvasta.

1649 Pietari Brahe (1602–80) ottaa Turun akatemian konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Valpuri Kyni joutuu oikeuteen Huittisissa. Hän säilyttää henkensä sitkeän kiistämisensä ansiosta. Vesilahdella mestataan noitamies Olavi Luikko. Eurajoella tuomitaan kuolemaan Kerttu Matintytär.

1666 Isaac Newton (1642–1727) luo nykyaikaisen fysiikan perustan. Ahvenanmaan noitavainot alkavat.

1779 Kuolemanrangaistus noituudesta poistuu Ruotsin rikoslaista. Kustaa III toteaa, että noituus on mahdoton rikos, jota "valistuneet hallitukset eivät edes mainitse rikoslaeissaan".

1793 Tiettävästi viimeinen noidan kuolemantuomio Euroopassa pannaan toimeen Puolassa, viisi vuotta kuolemantuomion lakkauttamisen jälkeen.

200x Noitia teloitetaan Afrikassa.

Tehtäviä

  1. Mitä kristilliset tarkoittavat pahoilla hengillä?
  2. Mistä sai alkunsa kristillinen oppi, että sairaudet johtuvat pahoista hengistä?
  3. Miten kristilliset yrittivät häätää pahoja henkiä?
  4. Mitä kristilliset tarkoittavat paholaisella?
  5. Miksi keisari Theodosius I ei kannattanut minkään lajin uskonnon tai vakaumuksen vapautta?
  6. Miksi uskonnon ja vakaumuksen vapaus kiellettiin Kustaa Vaasan Ruotsissa?
  7. Ottakaa selvää, mikä oli vesikoe. Mitä muita kokeita noituuden toteamiseksi käytettiin?
  8. Ottakaa selvää, miten noitia kidutettiin.
  9. Miksi ei voida koskaan selvittää kristillisten eri aikoina uskonnollisista syistä surmattujen ihmisten määrää?
  10. Ottakaa selvää, mikä lopetti noitavainot Euroopassa.
  11. Käydäänkö meidän aikanamme uskonsotia?

Esimerkki: kristillisyyden hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon

Ortodoksien kannatus

Ortodoksisuus eli oikeaoppisuus on kristillisten kirkkojen ryhmä, johon kuuluu nykyisin n. 250 miljoonaa kannattajaa (luvussa on mukana myös idän ortodoksit). Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.

Historiaa

Idän ortodoksiseksi kirkoksi kutsutaan nykyään kirkkoa, joka jakamattoman kirkon aikana kattoi alueeltaan neljä viidestä vanhasta patriarkaatista (alue, jonka johdossa oli korkea-arvoinen piispa), viidennen ollessa Rooma.

Vuoden 381 Konstantinopolissa pidetystä toisesta yleiskristillisestä kirkolliskokouksesta lähtien Konstantinopolin yleiskristillistä piispaa pidettiin asemaltaan toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki.

Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi 28. ohjeistossaan Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä ohjeistoa eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 ohjetta.

Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. ohjeen viralliseksi päätökseksi. Niinpä nykyisin Konstantinopolin yleiskristillisellä piispalla (ekumeenisella patriarkalla) on asema ensimmäinen vertaistensa joukossa, mutta hän ei silti ole kaikkien ortodoksien päämies kuten paavi katolisessa kirkossa.

Vuoden 1054 suuressa hajaannuksessa katolinen kirkko jakaantui lännen katoliseen (yleinen) kirkkoon ja idän ortodoksiseen (oikeaoppinen) kirkkoon. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat ns. Firenzen liiton Firenzessä pidetyssä kirkolliskokouksessa (1438—1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin aatteellisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen Venäjä kieltäytyi Paavin alaisuudesta.

Oppi

Opiltaan ortodoksinen kirkko edustaa ennen vuonna 1054 tapahtunutta suurta hajaannusta vallinneen jakamattoman yleisen kirkon seitsemässä yleiskristillisessä kirkolliskokouksessa määriteltyä uskonsisältöä. Näiden kokousten ohjeistojen määrittelemiä periaatteita ortodoksinen kirkko pitää luovuttamattomina. Niitä ei voida siis koskaan muuttaa.

Uskontunnustus

Ortodoksinen kirkko tunnustaa uskonsa siinä muodossa, kun vuonna 325 järjestetty Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous, ja vuonna 381 järjestetty Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous ovat sen määritelleet. Ortodoksinen kirkko käyttää uskontunnustuksenaan Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustusta.

Suomen ortodoksinen kirkko

Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu noin 58 000 ihmistä eli 1,1 prosenttia suomalaisista.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaattiin autonomisena arkkipiispakuntana. Konstantinopoli tunnetaan nykyisin paremmin turkkilaiselta nimeltään Istanbul.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mistä johtuu, että ortodoksisella kirkolla on maailmassa on vain noin 250 miljoonaa kannattajaa, kun katolisella kirkolla niitä sanotaan olevan noin 1 200 miljoonaa?
  2. Tutkikaa opetussuunnitelmien avulla, millä tavalla evankelisluterilaisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelma eroaa ortodoksisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelmasta. Word – versio löytyy osoitteesta http://www.oph.fi/info/
    ops/po_16_1_versio.doc
  3. Ottakaa selvää Internetillä, millainen on Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus. Osoite on http://fi.wikipedia.org/wiki/
    Nikaian_uskontunnustus
  4. Verratkaa evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon käyttämiä versioita tästä uskontunnustuksesta. Mitä eroja niissä on?
  5. Millä tavalla Suomen ortodoksit eroavat Suomen evankelis-luterilaisista

Esimerkki: Antiikin harhaoppiset

kristillisen katolisen kirkon tai myiden kristillisten kirkkojen harhaoppisia käsityksiä on tietysti mahdotonta esittää peruskoulun oppikirjassa laajuuden vuoksi ja myös siitä syystä, että suurin osa niistä on hävinnyt kumpujen yöhön.

Seuraavassa on tarkasteltu muutamia sellaisia harhaoppisia käsityksiä, joiden jäsenet ovat erityisen raskaasti kärsineet suurten kirkkojen vainoista tai yrittäneet säilyttää antiikin kristillisyyttä vanhempaa perinnettä.

Gnostilaisuus

Gnostilaisuus esiintyi monien ajan uskonnollisten suuntauksien, muun muassa kristillisyyden, yhteydessä Välimeren alueelta Keski-Aasiaan saakka. Sana gnostilaisuus tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνοσισ), joka tarkoittaa suomeksi tietoa.

Nykyiset kristilliset väittävät, että gnostilaisuus oli kristillisyyden kanssa kilpaileva uskonto. Gnostilaiset Timothy Freke ja Peter Gandy väittävät kirjassaan The Jesus Mysteries Was the Original Jesus a Pagan God, Element 2003, ISBN 0 7225 3677 1 (Jeesus-mysteerit, oliko alkuperäinen Jeesus pakanajumala), että gnostilaisuus oli kristillisyyden alkuperäinen muoto.

Tässä yhteydessä ei voida ryhtyä esittämään kovin monia väitteitä puolesta ja vastaan. Sen verran käytyä keskustelua voidaan huomioida, että kun Rooman paavi lähetti Palestiinaan ihmisiä etsimään alkuseurakuntaa, Palestiinasta löytyi gnostilaisia kristillisiä.

Gnostilaisuus voidaan jakaa hyvin moneen erilaiseen suuntaukseen. Sen pääsuuntaukset ovat persialainen gnostilaisuus, johon kuuluvat sellaiset uskonnot kuin manikealaisuus ja mandealaisuus, sekä syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus.

Manikealaisuus ja mandealaisuus ovat kuitenkin hyvin omanlaisiaan uskonnollisia perinteitä, ja niitä käsitellään yleensä omina uskontoina niiden omilla nimillä, kun taas gnostilaisuudella viitataan lähinnä syyrialais-egyptiläiseen gnostilaisuuteen.

Sen pääsuuntauksia olivat setiläinen gnostilaisuus ja valentinolainen kristillisyys. Setiläinen gnostilaisuus saattoi olla muiden gnostilaisten suuntausten pohjana. Valentinolainen kristillisyys omaksui enemmän aineksia kristillisyydestä.

Tulee huomata, että käsite "gnostilaisuus" on kehitetty vasta 1600-luvulla ja sitä on usein käytetty, osin virheellisesti, kaikista suuntauksista, joihin kuului salattua, vain sisäpiirille tarkoitettua tietoa. Tämän johdosta käsitteen täsmällisyys ja käyttökelpoisuus on usein myös kyseenalaistettu.

Yleensä käsitettä "gnostilaisuus" käytetään melko tarkkaan rajatussa merkityksessä, jolloin gnostilaisuus voidaan erottaa esimerkiksi erilaisista esoteerisistä suuntauksista, mystiikasta ja New Age -liikkeistä.

Esoteerisuus tarkoittaa tietämystä, joka on vain vihittyjen suljetun piirin saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen, yleisesti saatavilla oleva tieto.

Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnon harjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan.

Gnostilaisuus oli luonteeltaan jyrkän kaksijakoista. Kaikkeuden luominen kuvattiin usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena.

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Pahan aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä.

Luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton.

Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla.

Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miksi muinaisen Rooman kristillisyys pyrki hävittämään esoteerisen kristillisyyden.
  2. Ottakaa Internetin avulla selvää, millaisia olivat manikealaisuus ja mandealaisuus.
  3. Pohtikaa, mikä vaikutus juutalaisuudella oli a) kristillisyyson b) muhamettilaisuuteen ja c) gnostilaisuuden eri muotoihin.
  4. Mitkä ovat gnostilaisuuden ja kristillisyyden jyrkimmät erot?
  5. Ottakaa selvää, mikä vaikutus Platonilla oli gnostilaisuuteen.

Nestorialaisuus

Nestoriolaisuus oli 400-luvulla Konstantinopolin arkkipiispa Nestorioksen mukaan nimetty oppi, jonka mukaan Kristus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala — hän oli syntyään ihminen, mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen.

Yleisen katolisen kristillisyyden mukaan Kristus oli sekä ihminen että jumala.

Opin mukaan Neitsyt Maria ei ollut Jumalansynnyttäjä vaan vain Jeesuksen äiti. Oppi tuomittiin harhaopiksi Efeson konsiilissa vuonna 431.

Se ei kuitenkaan heti hävinnyt, vaan sai lähetystyön ja silkkitien ansiosta runsaasti kannattajia Aasiassa.

Nestorialaisuudella on historiallisesti usein viitattu Assyrian kirkkoon ja sen tekemään lähetystyöhön Aasiassa, mutta ilmaisu on hieman epätarkka.

Samoihin aikoihin vaikutti myös monofysitismi, joka opetti päinvastaista oppia, jonka mukaan Kristus oli vain näennäisesti ihminen. Tämä oppi tuomittiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miksi Nestorios joutui riitaan Bysantin hallitsijaperheen kanssa.
  2. Ottakaa selvää, mille alueille nestorialaisuus levisi.
  3. Ottakaa selvää, millä tavalla ortodoksinen kirkko vainosi nestoriolaisia?
  4. Miten nestorialaisvainot vaikuttivat muhamettilaisuuden leviämiseen?
  5. Pohtikaa, olisiko muhamettilaisuudestatullut suuri uskonto, jos ortodoksit eivät olisi vainonneet idän nestoriolaisia.

Pelagiolaisuus

Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella (Luuk 10:25–28).

Pelagiolaisuus pohjaa ensisijaisesti Raamatun evankeliumeihin ja Jeesuksen opetukseen tekojen merkityksestä pelastuksessa (Matt 16:27, Luuk 10:25–28, Mark 12:28–34, Matt 25:31–45).

Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristillisten siveydestä: jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?

Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan?

"Emme mitenkään kykene tarpomaan hyveen polkua, ellei meillä ole toivoa kumppaninamme."

Antiikin aikana erityisesti kirkkoisä Augustinus vastusti pelagiolaisuutta. Augustinus painotti Paavalin kirjeitä, varsinkin Roomalaiskirjettä, ja uskon merkitystä tekojen sijaan.

Pelagiolaisuus julistettiin vuonna 419 Karthagon kirkolliskokouksessa harhaopiksi. Siitä myöhemmin kehittynyt puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus puolestaan julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa vuonna 529.

Vaikka pelagiolaisuuden voidaan katsoa olevan täysin Raamatun neljän evankeliumin mukainen oppi ja sisäisesti ristiriidaton, se aiheutti ongelman kirkolle ja sen arvovallalle: jos ihminen kykenee löytämään jumalan omin voimin, tällöin Jeesuksen sovitustyöllä ei enää ole merkitystä, eikä Jeesuksella ole enää vapahtajan asemaa, vaan hänellä on arvo enää ennustajana ja opettajana.

Lisäksi tällöin oppi ”ei pelastusta kirkon ulkopuolella” menettää mielekkyytensä. Tämän vuoksi se julistettiin harhaopiksi ja Augustinuksen esittämä ennalta määräytymisoppi nousi kirkon viralliseksi linjaksi.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila, Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 439.

Pelagiolaisuus nousi esille udelleen ns. reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) aikana erityisesti Erasmus Rotterdamilaisen opettamana, ja kristillinen humanismi, vastakohtana puhdasoppisuudelle (fundamentalismille) nojaa pelagiolaisuuteen.

Pelagiolaisuus tuotiin luterilaisuuteen filippistien taholta, vaikka Martin Luther itse pitikin sitä kirottuna harhaoppina ja tuomitsi sen ankarasti.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millaista oli uuden ajan alun kristillinen humanismi.
  2. Millä tavalla kristillinen humanismi eroaa meidän aikamme sekularistisesta humanismista?
  3. Miksi Martin Luther ei hyväksynyt kristillisten humanistien pelagiolaisuutta?
  4. Ottakaa selvää, mistä asioista kristillinen katolinen kirkko ja Martin Luther olivat eri mieltä.
  5. Pohtikaa, millä tavalla kristillinen humanismi ja evankelis-luterilaisuus eroavat toisistaan.

Puolipelagiolaisuus

Puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus on pelagiolaisuudesta 400-luvulla kehittynyt suuntaus, joka pyrki sovittamaan yhteen Pelagiuksen ja Augustinuksen käsitykset.

Siinä, missä pelagiolaisuuteen liittyy näkemys ihmisen vapaasta tahdosta sekä kyvystä omin voimin lähestyä hakeutua pelastukseen (= taivaaseen) puolipelagiolaisuus kyllä myöntää ihmisen kykenevän itse hakeutumaan pelastukseen (= taivaaseen) mutta häneltä puuttuu tahto tähän (liha on heikko vaikka henki onkin vahva).

Puolipelagiolaisen näkemyksen mukaan jumala herättää ensin ihmisessä halun lähestyä luojaansa ja etsiytyä uskonratkaisuun, jonka jälkeen ihminen sitten valitsee joko sovituksen hyväksymisen (taivaan) tai sen hylkäämisen (helvetin) välillä. Pelastus siis riippuu sekä jumalan että ihmisen toimista.

Puolipelagiolaisuus julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa 529. Se nousi kuitenkin katolisessa kirkossa uudelleen esiin reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) myötä luterilaisuuden ja ennen kaikkea kalvinismin omaksuman jyrkän ennaltamääräytymiopin takia; katolinen kirkko hylkäsi vastareformaation (väärä nimi: vastauskonpuhdistuksen) myötä alun perin Augustinuksen muotoileman ennaltamääräytymisopin.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila.

Vaikka kaikkien läntisten kirkkokuntien opin mukaan pelastus on jumalan työtä eikä ihmisellä itsellään ole mitään osuutta pelastuksessaan, toisaalta katolisuus ja toisaalta monet alun perin kalvinismista lähtöisin olevat kirkkokunnat, kuten arminiolaisuus, metodismi ja helluntailaisuus, ovat hyvin lähellä semipelagiolaisuutta.

Tehtäviä

  1. Mitä haittaa evankelis-luterilaisille olisi ollut siitä, että Martin Luther olisikin asettunut Pelagiuksen eikä Augustinuksen opin kannalle?
  2. Millainen ennaltamääräytymisoppi on muhamettilaisuusissa?
  3. Miten muhamettilaisuuden ennaltamääräytymisoppi näkyy muhamettilaisten puheissa?
  4. Miten evankelisluterilaiset suhtautuvat nykyisin ns. hyviin töihin?
  5. Ottakaa selvää, mitä asioita nykyiset evankelisluterilaiset pitävät kaikkein ankarimmin kiellettyinä.

Areiolaisuus

Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten, kuin yleinen (katolinen) kirkko. Areiolaisten mukaan jeesus on jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Areiolaisuuden perustaja oli munkki Areios 300-luvulla.

Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Jeesuksen olevan syntyneen, ei luodun, ja jumalan kanssa samaa olemusta.

Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaiseen kristillisyyson ja vasta myöhemmin yleiseen (katoliseen) kristillisyyson. Syynä tähän oli se, että areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta harhaoppisina, kun Rooman keisarit alkoivat suosia kristillisyyttä. He pakenivat mm. germaanien alueille ja tekivät siellä lähetystyötä.

Athanasioksen uskontunnustus on tehty areiolaisia vastaan.

Tehtäviä

  1. Kopioikaa Internetistä Ahtanasioksen uskontunnustus paperille.
  2. Yksi oppilas lukee sen nopeasti luokan edessä.
  3. Laskekaa, kuinka moni ymmärsi siitä yhtään mitään.
  4. Mitä yhteistä on areiolaisuudella ja muhamettilaisuusilla?
  5. Pohtikaa, onko areiolaisuus saattanut vaikuttaa muhamettilaisuuteen.

Markionilaisuus

Markion (n. 110–160, syntynyt Sinopessa) on varhaisen kristillisen kirkon tunnetuimpia katolisen valtavirran ulkopuolella vaikuttaneita johtajia. Markion perusti oman markionilaisen kirkkonsa, joka oli merkittävä kilpailija katoliselle kristillisyyslle toisen vuosisadan jälkipuoliskolla.

Kristillisen kirkon valtavirta on kuitenkin jo Markionin ajoista lähtien tuominnut Markionin harhaoppiseksi.

Markionista tiedetään suhteellisen vähän, ainoina tietolähteinä ovat Markionin vastustajien kirjoitukset.

Markion syntyi Vähän Aasian Sinopessa, nykyisen Turkin alueella. Eräiden tietojen mukaan hänen isänsä oli kristillinen piispa, joka kuitenkin myöhemmin kirosi Markionin hänen opetustensa takia. Markionin tiedetään olleen varakas laivanomistaja.

Noin vuoden 140 tienoilla Markion siirtyi Roomaan, jossa hänestä tuli paikallisen kirkon taloudellinen tukija. Samalla hän kehitteli omaa ajatteluaan ja sai myös ajatuksilleen tukijoita.

Rooman kirkko kirosi Markionin vuonna 144, jonka jälkeen Markion perusti omaisuutensa turvin omia seurakuntiaan ympäri Rooman valtakuntaa.

Markionin ajattelun keskeisin ajatus on jyrkkä ero vanhatestamentillisen luojajumalan ja Uuden testamentin jumalan välillä.

Markionin mukaan näissä kahdessa on kyse kokonaan eri jumalista, luojajumala on ankara tuomari, kun taas Uuden testamentin jumala on hyvä ja armahtava.

Markion ajatteli Jeesuksen ilmoittaneen kokonaan aiemmin tuntemattoman hyvän jumalan, kun taas joidenkin Markionin vastustajien mukaan hän piti Vanhan Testamentin jumalaa jopa pahana.

Markion jakoi todellisuuden kahtia, hän näki maailman pahana, hän inhosi erityisesti ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta ja näki liskojen, krokotiilien ja ihmisen syntymän kaltaiset asiat osoitukseksi maailman saastaisuudesta.

Niinpä hänen mukaansa Jeesuskaan ei tullut maailmaan syntymän kautta, vaan hän ilmestyi maailmaan täysi-ikäisenä, eikä hän ollut ainetta, vaan jonkinlainen aaveenomainen henkiolento.

Toisin kuin katolisessa kristillisyysssa, Jeesus ei ollut Markionille tosi ihminen, eikä Jeesus todella kärsinyt ja kuollut ristillä.

Vanhatestamentillisen Jumalan myötä Markion hylkäsi myös Vanhan Testamentin.

Markionin sanotaan myös luoneen ensimmäisen uusitestamentillisen kokoelman kokoamalla yhteen hyväksymänsä varhaiskristilliset kirjoitukset.

Evankeliumeista Markion hyväksyi vain muokkaamansa version Luukkaan evankeliumista ja apostolisista kirjoituksista vain osan Paavalin kirjeistä.

Markionin mukaan oikea kristillinen oppi oli Paavalin jälkeen päässyt saastumaan ja hänen omana pyrkimyksenään oli palauttaa oppi alkuperäiseen puhtauteensa.

Markionin katsotaan vaikuttaneen merkittävällä tavalla siihen, että kristillinen kirkko ryhtyi keräämään kirjoituksiaan yhteen arvovaltaiseksi kokoelmaksi.

Markionin oppi muistuttaa monin tavoin gnostilaisuutta, mutta eroaa kuitenkin siitä mm. sillä ettei Markion harrastanut gnostilaisten kaikkeuden olemusta käsitteleviä pohdintoja.

Tehtäviä

  1. Miksi käsitys, että Jeesus olisi ollut pelkkä henkiolento eikä ihminen, oli vaaraksi katoliselle kirkolle?
  2. Miksi oppi, jonka mukaan oli kaksi jumalaa, oli vaarallinen katoliselle kirkolle?
  3. Nykyinen tutkimus on osoittanut osan Paavalin kirjeistä myöhemmiksi väärennöksiksi. Olisiko Markionilla voinut olla tietoa tästä?
  4. Miksi Markion ei käyttänyt vanhimpana pidettyä Markuksen evankeliumia vaan myöhemmin syntynyttä (?) Luukkaan evankeliumia?
  5. Millä tavalla kristillisyyden historia olisi ollut erilainen, jos Vanha testamentti olisi kokonaan hylätty?

Monofysitismi

Monofysitismi oli kristillinen antiikin aikainen oppi, jonka mukaan Jeesus ei ole sekä ihminen että jumala, vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto. Jeesuksen ihmisyys oli monofysiittien mielestä näennäistä.

Monofysitismi tuomittiin harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.

Kokouksen kutsui koolle keisari Markianus. Sen aiheena oli Jeesus: miten jumalan poika voi olla yhtä aikaa sekä ihminen että jumala? Oliko hän maan päällä ollessaan vain näennäisesti ihminen?

Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Jeesuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Toista, päinvastaista antiikin aikaista näkemystä edustivat nestoriaanit, joiden mukaan Jeesus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala. Nestoriolaisuus tuomittiin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mistä syystä Jeesuksen ihmisyys oli suurille kristillisille kirjoille tärkeä?
  2. Miten käy ristiinnaulitsemistarulle, jos ristiinnaulittu ei ole ollenkaan ihminen?
  3. Mitä Jeesuksen henkiolentomaisuus vaikuttaa kristilliseen pelastusoppiin?
  4. Miksi Muhammedia ei pidetty henkiolentona?
  5. Ottakaa selvää, miten hindujumalat tulivat ihmisiksi (esim. Vishnun ihmiseksi tulemiset).

Montanolaisuus

Montanolaisuus oli 100-luvulla vaikuttanut kristillinen lahko, joka sai nimensä perustajansa Montanuksen mukaan. Tunnetuin montanolainen lienee ollut Tertullianus.

Montanolaisuudessa oli keskeisenä ajatus Jeesuksen pikaisesta paluusta taivaasta maan päälle. Montanus näki Jeesuksen lupauksen lohduttajan lähettämisestä täyttyneen hänessä itsessään, siis Montanuksessa, ja ilmenevän hänen lahjojensa kautta.

Montanus näki näkyjä ja ilmestyksiä ja kertoi näiden näkyjen tulevan suoraan jumalalta. Montanus myös lupasi samojen lahjojen olevan tarjolla seuraajilleenkin.

Ennustaminen ja yleisesti saatavilla oleva tieto olivat montanolaisuuden tunnistettavimpia piirteitä.

Montanolaiset myös arvostelivat kirkon heikkoa siveyttä. Erityisesti leskien uudelleen avioituminen oli heidän mukaansa suuri pahe.

Montanolaisuudessa kolminaisuus saatettiin nähdä peräkkäisenä: jumalan ja Jeesuksen aikaa seurasi Pyhän Hengen aika, joka taas on toteutunut Montanuksen kautta. Montanolaisuudessa kehittyi jopa näkemys, jonka mukaan Montanus itse oli kolminaisuuden kolmas persoona, vaikka tämä ei ilmeisestikään ollut Montanuksen oma näkemys.

Katolinen kirkko asettui montanolaisuutta vastaan korostamalla ensimmäisen vuosisadan raamatullisten kirjoittajien arvovaltaa, mutta vaikka montanolaisuuden laajempi kannatus katosikin muutaman sukupolven aikana, montanolaisuus pysyi eri muodoissaan hengissä aina 800-luvulle saakka.

Tämän päivän helluntailaisuudessa on kuitenkin paljon samoja piirteitä kuin montanolaisuudessa, ja helluntailaisuutta on kutsuttu myös uusmontanolaisuudeksi.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, kuinka monta kertaa hindujumala Vishnu on palannut Maan päälle.
  2. Mitä helluntailaissaarnaaja tarkoittaa, kun hän sanoo ”Jeesus on täällä”.
  3. Ottakaa selvää, kuinka monta kertaa esimerkiksi Jehovan todistajat ovat ennustaneet Jeesuksen tuloa Maan päälle.
  4. Ottakaa selvää, millä tavalla kristillisyyden eri haarat eroavat toisistaan siveyssääntöjen suhteen.
  5. Miten kristillisten siveyssäännöt ovat muuttuneet Suomessa?

Esimerkki: Lasten ristiretki 1212

Poliittista juonittelua ja kristillisten johtajien rappio

Ristiretkillä tarkoitetaan ihmiskunnan historiassa monia asioita. Tunnetuimmat ristiretket tehtiin Palestiinan valloittamiseksi takaisin kristillisille muslimeilta. Ruotsalainen kirjailija Jan Guillou on tarkastellut näitä retkiä ruotsalaisten näkökulmasta suuren suosion saavuttaneessa romaanisarjassaan:
  1. Vägen till Jerusalem (1998) – Tie Jerusalemiin
  2. Tempelriddaren (1999) – Temppeliherra
  3. Riket vid vägens slut (2000) – Pohjoinen valtakunta
  4. Arvet efter Arn (2001) – Arnin perintö
Jan Guilloun mukaan ristiretket epäonnistuivat ja Palestiina menetettiin muhamettilaisille poliittisen juonittelun ja kristillisten johtajien siveellisen alennustilan takia. Lisäksi saraseeneilla oli paremmat hevoset, parempi siveys ja paremmat aseet. Pohjana uuden ajan ilmiöiden kuvaukselle esitetään seuraavassa katkelma siitä siveellisestä tilasta, joka vallitsi ennen valistusta.

Paimenpoika innostajana

Vaikka yleinen ristiretki-innostus oli jo laimennut Euroopassa, eräs paimenpoika onnistui Vendomesta, Luoteis-Ranskasta innostaa suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. "Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä."

Monet aikuisetkin ajattelivat tässä ihmeellisessä innostuksessa olevan jumalaista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.

Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja (lahjoituksia) ja siunauksen (kristillinen hyvän onnen toivotus) toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.

30 00 lasta marssii

Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan eli Palestiinaan.

Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin

Lapset päätyivät kuitenkin Egyptiin ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi. Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon.

Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin

Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä.

Täpärästi pelastuneet lapset

Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta ne 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan kotiin.

Innocentius III yritti sittemmin koota oikeaa ristiretkeä lasten antaman esimerkin avulla, mutta ehti itse kuolla 1216 ennen kuin mitään saatiin aikaan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää orjakaupan historiasta.
  2. Esiintyykö vielä orjuutta?
  3. Mitä tarkoitetaan ihmiskaupalla?
  4. Onko Suomessa ihmiskauppaa?
  5. Ketkä harjoittavat nykyään ihmiskauppaa?

Esimerkki: Varsinaiset kristilliset ristiretket

Luettelo

1099 – Ensimmäinen ristiretki, Jerusalem vallataan

1147–1149 – Toinen ristiretki

1189–1191 – Kolmas ristiretki, Saladin valtaa Jerusalemin

1202–1204 – Neljäs ristiretki, Konstantinopoli vallataan

1219 – Viides ristiretki, Egyptiin

1228 – Kuudes ristiretki

1248–1254 – Seitsemäs ristiretki

1270 – Kahdeksas ristiretki, Tunisiaan

1271 – Yhdeksäs ristiretki

Tähän luetteloon ei ole otettu mukaan erilaisia ruotsalaisten sotaretkiä Suomeen eikä paikallisia uskonsotia.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä kaikkea tapahtui ristiretkillä.
  2. Ottakaa selvää, miksi kristilliset epäonnistuivat useimmissa ristiretkissä.
  3. Ottakaa selvää, miksi kurdihallitsija Saladin oli niin menestyksekäs.
  4. Mistä johtuu, että nykyiset kurdit eivät ole yhtä menestyksekkäitä.
  5. Ottakaa selvää niistä keinoista, joilla paavi sai Euroopan hallitsijat lähtemään ristiretkille.
  6. Ottakaa selvää Temppeliherrain ritarikunnan kohtalosta Ranskassa.
  7. Ottakaa selvää siitä, keitä olivat albigenssit.
  8. Ottakaa selvää albigenssien kohtalosta.
  9. Miksi harhaoppiset kukistettiin julmasti? Eivätkö kristilliset käsittäneet mielipiteen ja sananvapauden merkitystä?
  10. Ottakaa selvää, millaisen tuomion Suomessa voi saada ns. jumalanpilkasta.
  11. Ottakaa selvää, koska jumalanpilkkatuomioita on annettu Suomessa tällä vuosituhannella.
  12. Ovatko Suomen nykyiset kristilliset mielestänne mielipiteen ja sananvapauden kannattajia?
  13. Millaisen tuomion jumalanpilkasta saa Pakistanissa?

Esimerkki: Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset

Kerettiläiset

Kerettiläiseksi kutsutaan oppia, joka on ristiriidassa kristillisen virallisen oppirakennelman kanssa. Tämän opin levittäjä ja sen kannattaja on kerettiläinen. Tuomas Akvinolaisen mukaan kysymyksessä oli tahallinen uskonnollinen erhe, johon kerettiläinen syyllistyi vielä senkin jälkeen, kun virallinen totuus oli toimivaltaisten kirkollisten viranomaisten toimesta vahvistettu.

Katolinen kirkko halusi säilyttää saavuttamansa valta-aseman ja joutui taistelemaan virallisesta opista poikkeavia ryhmiä vastaan.

Kirkon kannalta vaarallisimpia harhaoppia edustavia joukkoliikkeitä olivat valdolaiset eli valdesilaiset, albigenssit ja kataarit.

Nämä uskonnolliset vähemmistöryhmät uhkasivat kirkon valtaa, mitä ei voitu hyväksyä. Saatuaan ylivallan kirkko alkoi edellyttää, ettei sen opista poikkeavaa uskonnollista ajattelua saanut esiintyä.

Inkvisitio eli tutkimuslaitos

Harhaoppien vastainen taistelutehtävä annettiin 1200-luvulla erityiselle elimelle: inkvisitiolle. Inkvisiosta kehittyikin aikansa johtava tiedustelu- ja tutkintalaitos, joka edelleen hakee vertaistaan tehokkuudessaan ja järjestelmällisyydessään.

Kerettiläisyys oli kristillisten mielestä luopumista jumalasta. Lähellä - ellei aivan ilmeisenä - oli ajatus, että samalla se merkitsi antautumista paholaisen valtaan.

Myöhemmin myös noidat määriteltiin kerettiläisiksi ja kirkko alkoi soveltaa heihin samoja menettelytapoja kuin muihin harhaoppisiin.

Harhaoppisten vastaista taistelua käytiin aluksi etenkin Pyreneillä ja alppiseuduilla. Nämä seudut olivat kaukana vauraimmista ja hallinnollisesti kehittyneimmistä seuduista, joilla katolisen kirkon asema oli vahva.

Laajat vääräoppisten teloitukset

Vuonna 1022 Ranskan kuningas Robert määräsi Orleansin kerettiläiset mestattaviksi.

Tätä pidetään keskiajan ensimmäisenä laajamittaisena kerettiläisteloituksena.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin sukupuoliorgioiden järjestämisestä yöllä. He kokoontuivat muka salaiseen paikaan soihtuineen loihtimaan esiin paholaista kunnes paha henki ilmestyi.

Tämän jälkeen kokousten osanottajan harjoittivat sukupuolista kanssakäymistä keskenään ja sukulaisuussuhtaista piittaamatta. He syyllistyivät myös ihmissyöntiin. Näissä menoissa alkunsa saaneet lapset murhattiin polttamalla kahdeksan päivän ikäisinä.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin myös siitä, että he olisivat kokeneet yliluonnollisia elämyksiä ja matkanneet pitkiä matkoja "pyhän hengen" vallassa ilman, että siihen kului lainkaan aikaa.

Nämä kerettiläiset palvoivat syytteiden mukaan paholaista ja maksoivat hänelle veroa. Paholainen ilmestyi heille lentävänä enkelinä, petoeläimen hahmossa tai mustana miehenä.

Nämä tarinat eivät olleet totta. Ne olivat ennakkoluulojen, vanhojen uskomusten ja myyttien sekä tarkoituksellisten valheiden keitos.

Kataarit

Kataarit muodostivat 1000 luvulta lähtien kasvavan kerettiläislahkon. He edustivat omasta mielestään "puhdasta uskoa". Kataarien todellisuuskäsitys oli voimakkaan kaksijakoinen.

He painottivat paholaisen osuutta ja uskoivat, että kaikki aine ja ylipäänsä maallinen elämän vaihe oli paholaisen luomaa ja hallitsemaa.

Monet kataarit katsoivat, että Paholainen vangitsi ihmisen sielun lihan vangiksi luomalla myös ihmisen.

Suvunjatkaminen oli synneistä suurin, sillä se saattoi yhä uusia ja uusia sieluja lihan vangeiksi.

Koska Vanhan testamentin jumala Raamatun mukaan loi aineen, täytyi hänen olla itse paholainen.

Oikea jumala sen sijaan oli hengellinen ja tämän maailman tavoittamattomissa.

Koska myös Vanhan testamentin mainitsemat henkilöt olivat olleet ainetta, olivat hekin pahan hengen luomia ja osa pimeyden valtakuntaa.

Jeesus puolestaan ei ollut ainetta, vaan puhtaasti henki, joka oli piilossa pysyttelevän jumalan luoma ja hänen ruumiinsa oli pelkkä harhakuva.

Jeesus oli lähetetty maan päälle opastamaan siitä, kuinka vapautua maallisista kahleista. Koska Jeesus ei ollut ainetta, ei hän ollut voinut kärsiä ristinkuolemaa. Risti oli kaiken pahan symboli.

Kristillinen katolinen kirkko oli paholaisen perustama. Paholainen halusi sen avulla harhauttaa ihmisiä, joilla kuitenkin oli kyky yksilöinä vapauttaa itsensä lihallisen olemassaolon kahleista seuraamalla kataarilaisia oppeja.

Kataarit eivät suinkaan palvoneet paholaista vaan taistelivat mielestään sen valtaa vastaan.

Kataarien opin teki vaaralliseksi se, että kaikki maallinen selitettiin paholaisen aikaansaamaksi.

Tästä voitiin päätellä, että maallisen hyvinvoinnin tavoittelussaan monet ihmiset antautuivat paholaisen palvelukseen - muutoinhan maallista vaurautta, hyvinvointia ja nautintoa ei ollut muualta saatavissa.

Paholaisen hallitseva osa saattoi johtaa ajattelemaan, että maailmaa hallitsikin kokonaan hän eikä jumala.

Kataarit alkoivat saada kasvavaa jalansijaa 1100-luvulta lähtien. 1400-luvulla tämä pääasiassa mannereurooppalainen kerettiläislahko oli jo kokonaan hävitetty.

Valdolaiset

Valdolaiset eli valdesilaiset ovat saaneet nimensä Lyonissa syntyneen varakkaan kauppiaan Peter Valdon mukaan, joka luopui koko omaisuudestaan ja alkoi noudattaa omaa kristillisen katolisen opin kanssa kilpailevaa oppiaan.

Hän sai lukuisia seuraajia, mikä uhmasi katolisen kirkon valta-asemaa. Liike syntyi 1100-luvulla ja heitä alettiin vainota kuten albigensseja. Paavi Eugenius IV määräsi heitä vastaan hyökättäväksi vuosina 1440 ja 1445. Vuonna 1487 paavi Innocentius VIII uudisti nämä määräykset.

Valdolaiset liittyivät vuonna 1532 kalvinilaiseen lahkoon. Valdolaislahko on edelleen muutamia kymmeniä tuhansia jäseniä ja se kokoontuu vuosittain Italiassa.

Albigenssit

Albigenssit olivat Eteläranskalaisen kaupungin (Albi) mukaan nimensä saanut kerettiläisryhmä. Hekin uskoivat voimakkaan kaksijakoiseen maailmaan, jossa hyvä ja paha taistelivat alianomaan keskenään.

Albigenssit uskoivat kataarien tavoin pahan hallitsevan aineellista maailmaa. Ainoa hyvä oli ihmisen henki (sielu).

He vastustivat avioliittoa, lasten saamista ja lihan sekä muiden eläintuotteiden käyttämistä ihmisen ravinnoksi. Monet albigenssit tekivät itsemurhan nälkälakon avulla.

Vaikka albigenssitkin julistettiin kerettiläisiksi, heidän kannattajiensa määrä lisääntyi ja paikallinen väestö suojeli heitä kirkon kostotoimista piittaamatta.

Paavi Innocentius III käynnisti albigensseja vastaan ristiretken (1209–1229) Pohjois-Ranskassa. Vuoteen 1350 mennessä katolinen kirkko oli onnistunut hävittämään tämän lahkon kaikkialta Länsi-Euroopasta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt juutalaisuudessa.
  2. Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt muhamettilaisuusissa.
  3. Miksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ei esiinny harhaoppisia lahkoja?
  4. Pohtikaa, miksi uskonnot ovat tappaneet valtavia määriä ihmisiä.
  5. Pohtikaa, miten tämä voitaisiin tulevaisuudessa estää.

Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla

Reformaatio

Reformaatio (jota reformoidut itse kutsuvat ”uskonpuhdistukseksi”) on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka alun perin pyrki muuttamaan kristillisen katolisen kirkon oppia ja sen piirissä ilmenneitä käytäntöjä. Lopulta reformaatio kuitenkin johti siihen, että katolisesta kirkosta erosi useita erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.

Reformaation johtajat

Reformaation pääarkkitehteina olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset, tärkeimpinä Martin Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.

Raamatun tulkintariita

Keskeisenä kiistana oli kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta, eli onko hyväksyttävä paavin ja kirkolliskokousten muotoilema kirkon tulkinta Raamatusta, vai voiko Raamattua tulkita myös itse.

Kansan kieli juhlamenoihin

Tässä yhteydessä reformoidut pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen.

Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin

Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä, vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta.

Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen

Hallitsijoita reformaatio kiinnosti, koska se antoi mahdollisuuden alistaa kirkko valtiolle ja siten estää paavin sekaantuminen politiikkaan. Kirkon vuosisatojen kuluessa keräämä huomattava omaisuus houkutteli joitakin velkaantuneita hallitsijoita.

Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä

Nykyään erilaisia protestantteja arvioidaan olevan noin 370 miljoonaa.

Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä

Luterilaisia on maailmassa runsaat 63 miljoonaa. Kolmannes luterilaisista asuu Pohjoismaissa. Luterilaisia kirkkoja on ympäri maailmaa niin Euroopassa, Amerikassa, Afrikassa kuin Aasiassa. Euroopan luterilaisiin kirkkoihin kuuluu noin 37 miljoonaa henkeä.

Katolinen reformaatio

Katolinen vaste eli katolinen reformaatio oli katolisen kirkon vastaus protestantismin leviämiseen 1500-luvun Euroopassa.

Jo ennen Martin Lutheria oli katolisessa kirkossa ollut liikehdintää kirkon opin ja hallinnon kehittämiseksi. Katolinen vaste syntyi vastustamaan muutoksia ja sen päämääränä oli suojella kirkon oppia ja kehittää sen keskiajalla syntyneitä rakenteita.

Tärkeimmät katolista kirkkoa koskeneet päätökset syntyivät Trenton kirkolliskokouksessa, joka pidettiin vuosien 1545 ja 1563 välillä. Trenton kokouksessa päätettiin pyhistä toimituksista, jumalanpalvelusjärjestyksestä, uskonnollisista määräyksistä sekä kirkon opista.

Reformaatio oli fundamentalismia

Reformaatio oli siis uskonnollista fundamentalismia eli paluuta pyhistä kirjoista kiinni pitämiseen.

Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa

Vuonna 1523 aatelisherra Kustaa Eerinkinpojan johtama kapinaliike karkotti tanskalaiset Ruotsista ja Suomesta Lyypekin kauppakaupungin tuella. Kustaasta tuli kuningas, jonka jälkimaailma muistaa Kustaa Vaasana.

Keskushallintoa muutettiin saksalaisten esikuvien mukaan. Riippuvuus Lyypekistä mitätöitiin ns. kreivisodassa.

Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta

Ruotsissa alettiin toteuttaa reformaatiota, jonka turvin kuningas saattoi takavarikoida suuren osan kirkon omaisuudesta.

Kiristyvä verotus ja kirkkoon kohdistuvat toimenpiteet saivat aikaan useita kapinoita, joista uhkaavin on ns. Dacken sota Smoolannissa 1540-luvulla. Kapinat kukistettiin verisesti.

Valtakautensa lopulla Kustaa ajautui viisivuotiseen sotaan Venäjää vastaan. Kuningas kuoli vuonna 1560.

Kustaa Vaasa tuki Olaus Petriä, joka oli ollut Marttin Lutherin oppilaana Saksassa. Västeråsin valtiopäivät 1527 vahvisti käytännössä sen, että suhteet paavin ja katolilaisuuden kanssa katkesivat.

Heti valtiopäivien jälkeen alettiin purkaa luostarilaitosta. Suomessa ainoastaan Naantalin luostari jatkoi toimintansa vuoteen 1584 asti.

Reformaation aiheuttamat uskonsodat

Kolmikymmenvuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota sodittiin Euroopassa 1618–1648, suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella.

Sodan alkusyynä oli riita katolisten ja protestanttien välillä. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan pyrkimys rajoittaa Habsburg -suvun hallitseman keisarikunnan valtaa.

Seuraavia nimiä, tapahtumia ja vuosilukuja ei tarvitse opetella ulkoa.

Kolmikymmenvuotinen sota oli siinä määrin monimuotoinen ja sekava uskonsota, että ilman alla olevan tekstin läpilukemista sotaa on vaikea ymmärtää.

Sodan taustaa

Augsburgin rauhassa 1555 saksalaisen keisarin ja luterilaisten ruhtinaiden välillä vahvistettiin Speyerin valtiopäivien 1529 päätös, jonka mukaan luterilaisia siedettiin valtakunnassa tästedes ja ruhtinaskuntien uskonto määräytyi niiden ruhtinaan mukaan.

Vääräuskoiset saivat muuttaa vapaasti valitsemaansa maahan, ja luterilaiset saivat pitää vuoden 1552 jälkeen valtaamansa maat, mutta katolisen kirkon piispat, jotka kääntyivät luterilaisuuteen, menettivät läänityksensä.

Poliittiset jännitteet kasvoivat 1600-luvulla. Espanjan Filip II oli Habsburg -sukua ja himoitsi Saksan länsiosien maita omien Alankomaidensa lisäksi. Ranska taas halusi rajoittaa Habsburgien vallan kasvua, koska suvun alueet muodostivat jo sen itärajan. Ruotsi ja Tanska taas pyrkivät laajentumaan Itämeren etelärannikolle.

Ferdinand II oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan keisari ja Böömin kuningas. Uskonnolliset jännitteet kasvoivat jo keisari Rudolf II:n aikana (hallitsi 1576–1612), käännynnäiset piispat eivät suostuneet luovuttamaan maitaan; kalvinismi levisi Saksassa, eikä sitä suojannut mikään sopimus; Itä-Euroopan, Puolan ja Itävallan Habsburgit yrittivät palauttaa katolista uskoa. Protestanttien kirkkoja tuhottiin eri puolilla Saksaa ja uskonnon harjoittamiselle asetettiin rajoituksia.

Keisari Rudolf II ja hänen seuraajansa Matias (1612–1619) eivät kuitenkaan levittäneet katolisuutta määrätietoisesti, vaan sallivat protestanttiset liikkeet välttäen ristiriitoja protestanttisten ruhtinaiden kanssa.

Väkivaltaisuuksien alku

Väkivaltaisuudet alkoivat saksalaisessa Donauwörthin kaupungissa 1606, jonka luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden. Tämä aiheutti mellakan puhkeamisen.

Baijerin ruhtinas Maximilian (1573–1651) riensi katolisten apuun. Levottomuuksien päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi ja perustivat Evankelisen unionin, protestanttien puolustusliiton 1608 Friedrich IV:n, Pfalzin vaaliruhtinaan (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat Katolisen liigan Maximilianin johdolla 1609.

Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan

Protestantit heittävät kaksi keisarillista virkamiestä Hradcanyn kuninkaanlinnan ikkunasta 23. toukokuuta 1618. Tapausta pidetään alkuna kolmikymmenvuotiselle sodalle.

Keisari Matias kuoli ilman poikaa 1617 ja nimesi perijäkseen Steirmarkin Ferdinandin, josta tuli Böömin kuningas ja Pyhä Rooman keisari Ferdinand II. Ferdinand II oli jesuiittojen kouluttama ja kiivas katolinen.

Böömin protestantit, jotka olivat enemmistönä katolisen mielivallan alla, vaativat kuningasta apuun. Kuningas hylkäsi pyynnön. 23. toukokuuta 1618 väkijoukko valtasi palatsin ja heitti kaksi kuninkaan ministeriä ulos ikkunasta. Tätä pidetään Böömin kapinan ja kolmikymmenvuotisen sodan alkuna.

Tarinan mukaan ministerit putosivat lantakasaan ja selvisivät hengissä.

Böömin kapina 1618–1625

Böömin kuningas valittiin vaalilla ja tšekit halusivat johtajakseen Pfalzin vaaliruhtinaan Friedrich V:n, Friedrich IV:n pojan.

Ferdinand II:n lähetettyä kaksi virkamiestään, Martinitzin ja Slavatan Hradčanyn linnaan Prahaan valmistelemaan hänen valtaannousuaan ja kuninkuuttaan

Böömin kalvinistit heittivät heidät ulos palatsin ikkunasta. Neuvottelijat ja kirjuri selviytyivät hengissä defenestraatiosta putoamalla lantakasaan.

Tästä alkoi kapina, joka levisi Böömiin, Sleesiaan, Lausitziin ja Määriin, joissa kiistat katolisten ja protestanttien välillä olivat jo ennestään kiivaat.

Sota laajenee

Ferdinandilla ei ollut tarpeeksi joukkoja kapinan kukistamiseen, ja hänen oli pakko kutsua serkkunsa, Espanjan Filip IV avuksi taltuttamaan kapinointia.

Böömiläiset olivat ilman liittolaisia avuttomia keisareja vastaan, ja he kutsuivat avuksi Friedrich V:n johtaman Evankelisen unionin.

Böömiläiset lupasivat suojelijalleen Böömin kuninkuuden. Kirjeitä lähetettiin Savoijin herttualle, Saksin vaaliruhtinaalle ja Transilvanian Gabriel Bethlenille.

Itävallan hovi sai kuitenkin kirjeet haltuunsa ja julkisti ne heikentäen böömiläisten lupausten arvoa.

Kapina sujui aluksi hyvin böömiläisten kannalta, Ylä-Itävallan luterilaiset ja kalvinistiruhtinaat liittyivät kapinaan ja Ala-Itävalta pian sen jälkeen. Vuonna 1619 kreivi Heinrich Matthias von Thurn johti armeijan Wienin piiritykseen.

Transilvanian ruhtinas Gabriel Bethlen johti sotajoukon Unkariin Osmanien sulttaanin siunauksella. Keisari, joka oli ollut osallisena Uzkok-sotaan, joutui kokoamaan lisäjoukkoja estääkseen kapinallisia valtaamasta koko maata.

Kreivi Karel Bonaventura Buquoy, Itävallan armeijan komentaja löi kreivi Peter Ernst von Mansfeldin johtamat Evankelisen unionin joukot Sablatin taistelussa 10. kesäkuuta 1619.

Tämä katkaisi kreivi Thurnin yhteyden Prahaan, ja hän hylkäsi Wienin piirityksen. Mansfeldin kenttähovista löytyivät todisteet, joiden mukaan Savoiji oli lähettänyt protestanteille huomattavia summia rahaa ja jopa joukkoja Reininmaan puolustukseen. Juonen paljastuttua Savoiji vetäytyi sodasta.

Mansfeld onnistui kokoamaan armeijansa uudelleen pohjoisessa Böömissä, Ala- ja Ylä-Itävallan kapinalliset aateliset solmivat sopimuksen böömiläisten kanssa elokuussa ja 22. elokuuta 1620 Ferdinand erotettiin virallisesti Böömin kuninkuudesta ja Friedrich V asetettiin asemaan.

Transilvanialaiset ajoivat keisarin armeijat Unkarista 1620 mennessä. Friedrichin kruunaus aiheutti närää Evankelisessa unionissa, jonka jäsenet olivat enimmäkseen luterilaisia, ja osa luterilaisista vetäytyi sodasta.

Espanjan kuningas lähetti armeijan Brysselistä Ambrosio Spinolan johtamana tukemaan keisaria ja Espanjan lähettiläs Wienissä, Don Inigo Onate, taivutteli luterilaista Saksia liittymään Böömiä vastaan vaihtokaupaksi Lausitzista.

Saksi hyökkäsi, ja Espanjan armeija lännessä Ylä-Pfalzissa esti protestantteja siirtämästä joukkojaan. Onate suunnitteli siirtävänsä vaaliruhtinaan arvon Pfalzilta Baijerille.

Johan Tzerclaesin, Tillyn herttuan johtama Katolisen liigan sotajoukko kukisti Ylä-Itävallan kapinan, ja keisarin joukot kukistivat Ala-Itävallan. Yhdessä sotajoukot siirtyivät Böömiin.

Ferdinand II löi Friedrich V:n Valkeavuoren taistelussa lähellä Prahaa 8. marraskuuta 1620 päättäen hänen "talvikuninkuutensa" vain kahden kuukauden jälkeen.

Böömin uskovapaus lopetettiin, 27 kapinajohtajaa teloitettiin, protestantit pakenivat maasta ja Tšekki jäi kolmeksisadaksi seuraavaksi vuodeksi Habsburgien valtaan.

Evankelinen unioni hajoaa

Häviö Valkeavuorella aiheutti Evankelisen unionin hajoamisen, vaikka muutamat liittolaiset Frederikin kanssa jatkoivat taistelua Pfalzissa. Protestantit voittivat Tillyn Wieslochissa huhtikuussa 1622, mutta hävisivät sen jälkeen. Mansfeldin johtamat protestanttisen armeijan jäänteet pyrkivät Alankomaiden rajalle, Tilly voitti ne 6. elokuuta 1623 Stadtlohnissa, ja vain kolmannes 21000 miehestä pääsi pakoon. Ilman rahaa ja varusteita armeija hajotettiin 1624.

Frederick V:n maat jaettiin ja hänet julistettiin lainsuojattomaksi saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, hänen Reinin-Pfalzin maansa jaettiin katolisille ruhtinaille, ja vaaliruhtinaan asema siirrettiin Baijerin herttua Maximilianille, joka oli hänen kaukainen serkkunsa.

Maaton Frederick V pakeni ulkomaille ja taivutteli Alankomaita, Tanskaa ja Ruotsia tukemaan hänen asiaansa.

Protestanttien asema sai murskaavan iskun, omaisuuden takavarikointi ja Böömin ylimystön tukahdutus johtivat maan palaamisen katolisuuteen kahdensadan vuoden hussiittilaisuuden ja muun harhaopin jälkeen.

Protestanttisuus kiellettiin. Espanja sai maita Rein-Pfalzin alueella valmistautuessaan jatkamaan sotaa Alankomaita vastaan. Transilvanian Gabriel Bethlen solmi rauhansopimuksen keisarin kanssa tammikuussa 1622 ja sai alueita Itä-Unkarista.

Tanskan väliintulo 1625–1629

Tanskan kuningas Kristian IV (1577–1648) pelkäsi protestanttisen valtakuntansa puolesta ja johti armeijan keisarikuntaa vastaan Saksan protestanttiruhtinaiden hakiessa turvaa.

Englanti, Ranska ja muut vallat huolestuivat Habsburgien vallan kasvusta, mutta eivät voineet liittyä sotaan sisäisten ongelmien vuoksi. Tanskaa kismitti myös Habsburgien valta Holsteinin ruhtinaskunnassa.

Tanska oli saavuttanut ajan mittakaavassa merkittävän vaurauden ja vakauden tason Skaggerakin verojen ja Ruotsin maksamien sotakorvausten ansiosta. Hampuri oli pakotettu Tanskan alaisuuteen 1621 ja Tanskan kruununperijästä oli tehty Bremen-Verdenin piispa.

Ainoa yhtä hyvin toimeentuleva maa Euroopassa oli Baijeri.

Ranskan valtionhoitaja kardinaali Richelieu oli myös valmis maksamaan Tanskan sotaretkestä Saksaan. Kristian hyökkäsi keväällä 1625 20000 miehen palkkasoturiarmeijan johdossa. Armeijan hän oli varustanut lähes pelkästään omilla varoillaan. Sotaretki kohdistui Saksiin, eikä kohdannut aluksi juurikaan vastarintaa.

Taistellakseen tanskalaisia vastaan Ferdinand II tarvitsi Albrecht von Wallensteinin, Friedlandin herttuan apua. Tämä böömiläinen ylimys oli rikastunut takavarikoimalla maanmiestensä omaisuuden.

Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia

Wallenstein asetti Ferdinandin käyttöön 30000–100000 miehen armeijan vastineeksi oikeudesta ryöstää myös vallatut alueet.

Kuningas Kristian ei tiennyt Wallensteinin joukkojen olemassaolosta ja joutui perääntymään katolisten saatua ensimmäisen voittonsa Dessaun sillan taistelussa Mansfeldin johtamia joukkoja vastaan huhtikuussa 1626. Mansfeld kuoli muutamia kuukausia myöhemmin sairauteen.

27. elokuuta Tillyn johtama Katolisen liigan armeija tuhosi Tanskan joukot Lutter am Barenbergessa. Kristianin huono onni jatkui, hänen mahdolliset liittolaisensa Englanti ja Ranska olivat sisällissodassa, Ruotsi soti Puolaa vastaa, eivätkä Brandenburg tai Saksi halunneet järkyttää itäisen Saksan heiveröistä rauhantilaa liittymällä sotaan.

Yhdistetyt katoliset sotajoukot marssivat pohjoiseen valloittaen ja ryöstäen Mecklenburgin, Pommerin ja 1627 koko Jyllannin. Wallenstein ei kuitenkaan saanut vallattua Tanskan pääkaupunkia Själlannin saarella, koska hansakaupungit tai Puola eivät sallineet keisarillisen laivaston rakentamista Itämerelle.

Hän aloitti Stralsundin piirityksen. Kaupunki oli ainoa sotaakäyvien valtioiden kaupunki, jossa oli tarpeelliset telakat laivaston rakentamiseksi Tanskaa vastaan. Armeijan ylläpito maksoi kuitenkin ylettömästi verrattuna siihen mitä sodasta Tanskaa vastaan voisi saada.

Seuraavan kahden vuoden aikana yhä enemmän maata alistettiin katolisille valloille. Katolisten täydellinen voitto näytti jo varmalta, kun Katolinen liiga yllytti keisari Ferdinand II:sta ottamaan takaisin kaiken luterilaisen omaisuuden, joka Augsburgin rauhan jälkeen oli menetetty. Maaliskuun 1629 hyvitysjulistuksen mukaan näihin kuuluivat kaksi arkkihiippakuntaa, kuusitoista hiippakuntaa ja sadat luostarit.

Aateliset ja maaorjat yhtä kaikki jättivät maansa Böömissä ja Itävallassa mieluummin kuin kääntyivät katolisiksi.

Lyypekin rauhassa 22. toukokuuta 1629 Kristian IV hylkäsi protestanttien tukemisen säilyttääkseen valtansa Tanskassa. Hän menetti kaikki tiluksensa Saksassa.

Ruotsin väliintulo 1630–1635

1630 Ferdinand II:n hovi alkoi epäillä Wallensteinin pyrkivän kääntämään saksalaisia ruhtinaita puolelleen ja pyrkivän itse keisarin asemaan. Ferdinand vapautti Wallensteinin velvollisuuksistaan 1630 ja joutui luottamaan Tillyn johtamiin katolisen liigan joukkoihin.

Kustaa II Aadolf tuli Saksan luterilaisten avuksi kuten Kristian IV ennen häntä, mutta myös hakemaan taloudellisia etuja Itämeren etelärannikolta.

Kustaa II Aadolfia tukivat jälleen taloudellisesti Ranskan Ludvig XIII:n pääministeri Richelieu ja alankomaalaiset. Hänen armeijansa voitti monia taisteluja, ja vuosina 1630–1634 ajoi katoliset joukot pois ja valtasi takaisin miehitettyjä protestanttien alueita.

Kesällä 1630 hyvin varustettu Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla.

Pommerin, Brandenburgin ja Saksin ruhtinaat eivät osanneet päättää osallistuisivatko sotaretkeen, mikä viivytti hyökkäyksen alkua.

Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin

Tällä aikaa Tillyn joukot piirittivät Magdeburgin, joka kapinoi keisaria vastaan, ja valtasivat ja ryöstivät kaupungin 20. toukokuuta 1631 tappaen kaikki sen protestanttiasukkaat. Sodan jälkeen kaupungissa oli vain 400 asukasta.

Ruotsin armeija marssi etelään Saksiin. Breitenfeldin taistelussa 17. syyskuuta 1631 Kustaa II Aadolfin ja Saksin valitsijaruhtinas, Juhana Yrjö I:n joukot löivät katolisten Johan Tzerclaes von Tillyn ja kreivi Gottfried Heinrich Pappenheimin armeijat Leipzigin pohjoispuolella.

Katolinen ratsuväki ajoi ensin saksilaisjoukot pakoon, ja ne pysähtyivät vain hetkeksi ryöstämään ruotsalaisten leirin. Tämän jälkeen Ruotsin ratsuväki ajoi keisarillisen ratsuväen pakosalle, jolloin myös keisarin jalkaväki pakeni kentältä.

Katoliset menettivät 6000 miestä, yli puolet joukoistaan, mutta Kustaa II Aadolf saattoi korvata menetyksensä omaan armeijaansa värvätyistä vangituista palkkasotureista. Voittoisan taistelun jälkeen muutkin protestanttiset ruhtinaskunnat liittyivät sotaan. Ruotsin joukot viettivät talven Etelä-Saksassa.

Kustaa Aadolf suuntasi Baijeriin ja armeija saavutti maaliskuussa Tonavan. Lech-virralla käytiin voittoisa taistelu Göran Wrangelin ja Kustaa Hornin johdolla, Tilly sai surmansa 14. huhtikuuta 1632 ja ruotsalaiset valtasivat Münchenin.

Ferdinand II:n oli turvauduttava tappion edessä Wallensteinin apuun, joka hätäisesti keräsi uuden palkkasoturijoukon hyökäten Saksiin syksyllä 1632.

Wallenstein ja Kustaa II Aadolf kohtasivat Lützenin taistelussa 16. marraskuuta 1632. Protestantit voittivat, mutta Kustaa II Aadolf sai surmansa, samoin katolisten Pappenheim.

Protestanttien armeijan johtajaksi tuli Saksin-Weimarin ruhtinas Bernhard, joka valtasi Baijerin voiton jälkeen. Tällä välin Wallenstein hyökkäsi Ruotsin tukialueille Sleesiaan.

Ferdinand II:n epäilykset Wallensteinia kohtaan nousivat jälleen loppuvuodesta 1633 hänen kerättyään rauhanliikettä katolisen armeijan johdon keskuudesta. Peloissaan, että Wallenstein olisi vaihtamassa puolta, Ferdinand pidätytti hänet poistettuaan hänet joukkojen komennosta.

Eräs Wallensteinin komentajista, kapteeni Devereux salamurhasi hänet Chebin (saksaksi Eger) kaupungintalolla 25. helmikuuta 1634.

Vuosina 1633–1634 Heilbronnin liiton toivottiin kääntävän sodan protestanttien eduksi. Keisarillisten joukkojen voitto Nördlingenin taistelussa 6. syyskuuta 1634 päättyi kuitenkin protestanttien kannalta katastrofiin.

Ruotsin komentaja Kustaa Horn jäi vangiksi ja Ruotsin armeija vetäytyi Itämeren rannikolle. Uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin Johan Banér.

Kalvinismi laillistetaan

Osapuolet tapasivat Prahassa 1635, jossa jälleen vahvistettiin Augsburgin rauha vuodelta 1552, jonka tilanteen mukaan katolisten ja protestanttien maat määräytyivät.

Hyvitysjulistus hylättiin näin ollen, ja kalvinismi laillistettiin. Saksan ruhtinaita kiellettiin solmimasta liittoja keskenään, ja Saksan ruhtinaskuntien armeijat yhdistettiin keisarin määräysvaltaan.

Ranskaa sopimus ei kuitenkaan miellyttänyt, koska Habsburgit säilyivät voimakkaina, ja se liittyi sotaan 1636.

Ranskan väliintulo 1636–1648

Viimeisessä vaiheessaan sodasta tuli valtataistelu hallitsijoiden välillä, ja uskonto lykättiin syrjemmälle.

Ranska, vaikkakin katolinen maa, oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan kilpailija, ja päätti liittyä sotaan protestanttien puolella.

Kardinaali Richelieu uskoi Habsburgien olevan liian voimakkaita hallitessaan Ranskan itärajan takaisia alueita ja käyttäessään vaikutusvaltaansa Alankomaissa.

Ranska julisti sodan Habsburgien Espanjalle toukokuussa 1635. Ranska oli liitossa Alankomaiden ja Ruotsin kanssa.

Espanja hyökkäsi Ranskaan ja tuhosi Champagnen ja Burgundin provinsseja ja uhkasi jopa Pariisia 1636. Keisarillinen kenraali Johann von Werth ja espanjalainen komentaja kardinaali Ferdinand Habsburg johtivat Habsburgien armeijoita. Keisari Ferdinand II kuoli vuonna 1637 ja Ferdinand III seurasi häntä.

Ruotsalainen kenraali Johan Banér löi Saksin ja Itävallan joukot Wittstockissa 4. lokakuuta 1636 vaikeuttaen Habsburgien asemaa. Espanjan joukot ajettiin Ranskasta 1636. Keisari koki seuraavan merkittävän iskun Rheinfeldenissä 2. maaliskuuta 1638, jonka jälkeen keisarilliset armeijat joutuivat luovuttamaan vähitellen asemansa.

Alueiden tuhoaminen jatkuu

Kenraali Banérin kuoleman jälkeen toukokuussa 1641 ylipäälliköksi tuli Lennart Torstensson. Hän valtasi sotaretkillä 1642–1645 Tanskan ja tuhosi laajoja alueita läntisessä Saksassa ja Itävallassa.

Kardinaali Richelieu kuoli 1642, Ludvig XIII kuoli 1643 ja Ludvig XIV astui valtaistuimelle vain viisivuotiaana. Hänen sijaishallitsijansa, kardinaali Mazarin, alkoi toimia rauhan palauttamiseksi. Neuvotteluja käytiin Münsterissä ja Osnabrückissa 1645, mutta ne olivat tuloksettomia.

Ruhtinas Louis II de Condén joukot löivät espanjalaiset Rocroissa 18. toukokuuta 1643. Ranskan armeija hävisi marraskuussa Tuttlingenissä, mutta se ei parantanut Habsburgien asemaa.

Condén ja Henri Turennen armeijat murskasivat Baijerin Freiburg im Breisgaussa elokuussa 1644 ja 3. elokuuta 1645 itävaltalais-baijerilaiset joukot Nördlingenissä. Katolisten viimeinen merkittävä komentaja, kreivi Franz von Mercy sai surmansa taistelussa.

Ruotsin sotatoimet siirtyvät 1645–1648 Böömiin, Määriin ja Baijeriin. Ruotsin marsalkka Lennart Torstensson voitti katolisen armeijan 6. maaliskuuta 1645 Jankaun taistelussa Prahan lähellä.

Vasta kun Keskiseen Baijeriin hyökättiin, Maximilian myöntyi rauhaan, ja 14. maaliskuuta 1647 Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi solmivat Ulmissa aselevon. Keisari ei taipunut tästä, vaan taistelut jatkoivat Saksassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa vuoden 1647 ajan. Syksyllä Maximilian liittyi uudelleen sotaan.

Vuonna 1648 Ruotsin marsalkka Carl Gustaf Wrangel ja Ranskan Turenne ja Condé löivät keisarin ja Baijerin armeijan 15. toukokuuta 1648 Zusmarshausenin ja 20. elokuuta Lensin taisteluissa.

Ainoastaan Itävalta oli enää turvallisesti Habsburgien käsissä. Tämän jälkeen ruotsalaiset saartoivat Prahan, jonka pieni puoli ryöstettiin heinäkuussa ja ranskalaiset ja ruotsalaiset joukot piirittivät Müncheniä. Hyökkäyksen uhka Wieniin ja Lensin taistelu taivuttivat Ferdinandin suostumaan voittajien ehtoihin.

Westfalenin rauha

Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 24. lokakuuta 1648. Neuvottelut käytiin Ferdinand III:n, Ranskan, Espanjan, Alankomaiden, Ruotsin, Portugalin ja paavin edustajien kesken.

Prahan rauhansopimus, sisältäen aikaisemman Augsburgin sopimuksen jäi voimaan, tosin rajoiksi määrättiin vuoden 1624 rajat, mikä oli protestanteille eduksi. Ranska sai Metzin, Toulin ja Verdunin hiippakunnat ja Alsacen lukuun ottamatta Strasbourgia ja Mülhousea.

Ranska sai myös äänivallan Saksan valtiopäivillä.

Ruotsi sai Länsi-Pommerin ja Bremenin ja Stettinin hiippakunnat, ja äänioikeuden Saksassa.

Baijeri sai vaaliruhtinaan arvonimen, ja sai siten äänestää keisarinvaalissa. Brandenburg-Preussi sai Itä-Pommerin ja Magdeburgin hiippakunnan.

Sveitsi tunnustettiin itsenäiseksi.

Protestanttinen yhdistyneet Alankomaat tunnustettiin itsenäiseksi. Se oli kapinoinut Espanjaa vastaan aikaisemmat 80 vuotta, mutta oli edelleen ollut virallisesti Habsburgien omaisuutta.

Saksan ruhtinaat saivat oikeuden ulkopolitiikkaan, mutta eivät saaneet julistaa sotaa keisariaan vastaan.

Keisarin valinta ennen edellisen kuolemaa kiellettiin. Pfalz jaettiin Frederik V:n pojan Kaarle Ludvigin ja Baijerin vaaliruhtinaan Maximilianin kesken.

Se jakautui siten katoliseen ja protestanttiseen osaan, joista Kaarle Ludvig sai Reinin Pfalzin ja Maximilian piti Ylä-Pfalzin.

Sodan jälkiseuraukset

Sodan aiheuttamista tuhoista on kiistelty. Arviota Saksan väestön kolmanneksen surmasta ei enää pidetä totuudenmukaisena. Keski-Euroopan talouden kehitykselle sota oli kuitenkin merkittävä tuho.

Nykyisen arvion mukaan Saksan väestömäärä laski viidenneksen, mutta joillain alueilla kaksi kolmasosaa väestöstä tapettiin tai pakeni.

Linnoitetut kaupungit ja etenkin Hampuri ja Bremen selviytyivät parhaiten.

Westfalenin rauhan suorana seurauksena Saksa jakaantui hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, jotka kuitenkin kuuluivat nimellisesti keisarikuntaan sen lopettamiseen 1806 asti. Tätä hajanaisuutta on ajateltu Saksan sotilaallisuuden syyksi.

Espanjan heikkous tuli nyt esille. Espanjan sotiessa Ranskaa vastaan Portugali irtaantui kuningaskunnasta, johon se oli liitetty Filip II:n aikana. Ranskasta tuli nyt Manner-Euroopan suurvalta.

Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset vuodet (1643–1645) Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.

Westfalenin rauhan julistuksia pidetään nykyisten itsenäisten valtioiden alkuna. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat, ja valtion kansalaisuutta alettiin pitää tärkeimpänä asiana lainkäytön kannalta. Ennen monet limittäiset poliittiset ja uskonnolliset velvoitteet olivat olleet tärkeämpiä.

Tehtäviä

  1. Tämän oppimateriaalin toimittajan vaimon esi-isä taisteli kolmikymmenvuotisessa sodassa ja tuli hengissä takaisin. Hän ei kuitenkaan saanut minkään lajin hyvitystä Ruotsin valtiolta sille tekemistään palveluksista. Mistä tämä johtui?
  2. Ottakaa selvää tavallisten suomalaisten osallistumisesta kolmikymmenvuotiseen sotaan.
  3. Ottakaa selvää, mitä muita uskonsotia käytiin katolisten ja protestanttien välillä.
  4. Mitä tarkoittaa Pitkien puukkojen yö? Vihje Pärttylinyönä eli pyhän Bartolomeuksen päivänä 24. elokuuta 1572 tapahtui hugenottien Pariisin joukkomurha, jossa kuoli yli kolmetuhatta protestanttia. Ottakaa selvää katolisten ja protestanttien sodista Ranskassa.
  5. Mitä tarkoittaa sivistyssana defenestraatio? Miten sitä on sovellettu Keskisessä Euroopassa eri aikakausina?
  6. Yrittäkää ottaa selvää siitä, mitkä olivat historian suurimmat kansanmurhat.
  7. Missä kaikissa selville saamissanne kansanmurhilla uskonnoilla tai muilla aatteilla oli vaikutusta siihen, että kansanmurha tapahtui?

Noitavainot jatkuvat

Nigerian noitavainot

Nigerian kristilliset ovat surmanneet ihmisiä noituudesta syytettyinä meidän vuosituhannellamme.

Noitavainot Suomessa

Noitavainot olivat yleisiä keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa.

Koska noitavainot kuuluvat pikemmin yleiseen historiaan kuin elämänkäsitystietoon, tässä annetaan seuraava linkki, jonka avulla oppilaat voivat tutustua noitavainojen historiaan ja noituuteen Suomessa:

http://www.chronicon.com/noita/

Tehtäviä

  1. Mitä noituus on?
  2. Miksi noituutta harjoitettiin?
  3. Miksi kristilliset vainosivat ja tappoivat noitina pidettyjä?
  4. Millaisia menetelmiä käytettiin, että syytetty olisi tunnustanut syyllistyneensä noituuteen?
  5. Tapettiinko sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse katsoneet olevansa noitia?
  6. Miksi Suomessa ei ole nykyään noitavainoja?
  7. Miten voidaan välttää se, etteivät noitavainojen kaltaiset tapahtumat toistu meidän aikanamme tai tulevaisuudessa?
  8. Keksikää 10 loitsua ja 10 rukousta ja kokeilkaa, kumpi tehoaa paremmin.
  9. Toistakaa koe muutaman kerran.
  10. Taksi kyyditsi pappia, kun auton moottori yhtäkkiä sammui. Taksi ehdotti papille, että rukoillaan, että auto lähtisi käyntiin. Pappi rukoili. Papin ihmeeksi auto läksi käyntiin. Mikä oli todellisuudessa syynä siihen, että auto lähti uudestaan käyntiin?
  11. Oletko toiminut pääsiäisnoitana? Paljonko tienasit?
  12. Miksi Suomen hallitus valmistelee lakia, joka sallisi kidutuksen Suomessa?

Valistus

Järki ja ihmisoikeudet

"Tulee päivä, jolloin tyranneja, pappeja ja heidän harhaan johdettuja rikollisia kätyreitään nähdään vain teatterilavalla ja historian lehdillä ja jolloin aurinko nousee vapaiden ihmisten suvulle, ihmisten, jotka eivät tunnusta herrakseen mitään muuta kuin oman järkensä."

Näin kirjoitti ranskalainen vallankumousmies ja matemaatikko Antoine Condorcet 1700-luvun lopulla.

Valistus on 1700-luvulla Euroopassa esiintynyt ajatussuunta, joka pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin valtarakenteen ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Nimitys valistusaika ilmentää sitä vastakohtaisuutta, joka vallitsi verrattuna edelliseen vuosisataan. 1600-luvulle olivat ominaisia mm. tiukka säätyerottelu (säätyjä: aatelisto, papisto, kauppiaat, talonpojat), ankara kirjallinen sensuuri (valtio valvoi, mitä kirjoja sai julkaista) sekä toisinajattelevien vainot, jotka ilmenivät paholaisen (jumalan päävastustaja) pelkona ja noitavainoina.

Sokeaa uskoa alettiin vastustaa

Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan. Poikkeuksen 1600-luvulla olivat muodostaneet Hollanti ja Englanti, joissa säätyerot olivat jo alkaneet kaventua. Näistä maista monet valistusajattelijat saivat turvapaikan.

Luonnontutkimukset olivat edistyneet edellisillä vuosisadoilla, ja tämä vaikutti todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan). Myös tiedot muista maanosista vaikuttivat käsityksiin yhteiskunnasta ja uskonnosta.

Valoisamman tulevaisuuden odotus

1700-luvulla vallitsi ensi kertaa se käsitys, että oma vuosisata oli edellistä kehittyneempi ja että järjen johtamina voitiin odottaa yhä valoisampaa tulevaisuutta.

Kun edellinen vuosisata oli taistelua kokemustutkimuksentotuuden ja muiden "totuuksien" välillä, valistuksen vuosisata merkitsi tämän taistelun tulosten, kokemustutkimuksen totuuden, leviämistä yhä useammille elämän alueille. 

Toisaalta 1700-luvun järkeen perustuva ajattelu aiheutti jo valistusaikana vastavaikutuksia. 

Valistusajattelija Jean Jacques Rousseau kysyi onko taiteiden ja tutkimuksen edistyminen todella lisännyt ihmisten onnea ja hyvettä. Hän vastasi tähän kysymykseen kielteisesti. Hän vaati paluuta luontoon.

Valistuksen vastustajat

1800-luvun romantiikka oli vastavaikutus valistusajan järkeen perustuvalle ajattelulle.

Nykyinen postmodernismi on myös jyrkästi valistusajattelun vastainen. 

Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla

Englantilaisen Francis Baconin mukaan kaikki tieto perustuu yksinomaan kokemukseen. 

Hollantilainen Hugo Grotius korosti luonnonoikeutta vastakohtana tahtoon perustuvalle oikeudelle. Käsityksestä, että kaikkialla oli alun perin vallinnut ihmisten luonnosta johtuva luonnonoikeus, muodostui perusta valistuksen yhteiskunnallisille opeille. 

Ranskalainen Rene Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana. 

Englantilaisen Thomas Hobbesin aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) vaikutti voimakkaasti valistusajan ajattelijoihin. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) mukaan aine on ensisijainen ja ajattelu on vain aineen tuote eli jotain, jota tapahtuu aineessa. 

Englantilaisen John Locken ajattelu korosti aistihavaintojen ja itsehavaintojen merkitystä tiedon lähteenä. Locken mukaan ihmisellä ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia, vaan tieto syntyy kokemuksen ja havaintojen avulla. 

Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)

Aikaisempi "maailmanhistoria" oli ollut Lähi-idän ja Euroopan historiaa. Marco Polon kertomukset olivat jo vuosisatoja aikaisemmin tehneet tunnetuiksi Kiinan ja Intian oloja. Ns. löytöretket toivat Eurooppaan valtavan määrän tietoa eurooppalaisille vieraista maista ja uskonnoista. 

Muut valtarakenteet olivat erilaisia kuin Euroopan valtarakenne.

Antiikin tutkimus oli osoittanut, että antiikin ei-kristilliset pystyivät elämään hyveellisesti.

Nyt löytöretket osoittivat, että myös muiden uskontojen kuin kristillisyyden kannattajat elivät hyveellisesti.

Tämä heikensi kristillisyyden valta-asemaa ja oli omiaan vahvistamaan deismiä (käsitys, jonka mukaan jumala on olemassa, muta ei vaikuta todellisuuden tapahtumiin) ja jumalattomuutta (ateismia).

Epäilijät (joita nykyään kutsutaan agnostikoiksi Julian Huxleyn keksimän sanahirvityksen mukaan) asettuivat näiden katsomusten välimaastoon väittäen, ettei voitu tietää, oliko jumalaa olemassa vai ei. Johdonmukaisinta jumalattomuutta (ateismia) edustivat ranskalaiset aineellisen todellisuuskäsityksen edustajat (materialistit).

Valistusajattelua

Valistunut itsevaltius

Monet valistusajattelijat hyväksyivät myös itsevaltiuden, jos se oli valistunutta. Tekemällään yhteiskuntasopimuksella ihmiset saattoivat rajoittaa oikeuksiaan luovuttamalla osan niistä hallitsijan käyttöön.

Kansanvalta

Jyrkintä kansanvaltaa (demokratiaa) edusti Rousseau, joka vaati hallitsijan tilalle välitöntä kansanvaltaa mutta samalla alistumista enemmistön päätöksiin.

Vallan kolmijako

Charles de Secondat Montesquieu vaati valtiovallan jakamista kolmeen osaan,
  1. lainsäädäntövaltaan, 
  2. toimeenpanovaltaan ja
  3. tuomiovaltaan. 
Lait piti säätää tai oikeammin tutkimalla palauttaa luonnonoikeuden mukaisiksi.

Vaatimuksia alettiin toteuttaa

Valistuksen vaatimuksia alettiin vähitellen toteuttaa eri maiden lainsäädännöissä.

Alettiin vaatia kidutuksen ja orjuuden poistamista.

Vankiloiden ja mielisairaaloiden oloja alettiin parantaa.

Viime aikoina kidutuksen ja orjuuden kannatus on jälleen alkanut lisääntyä. Myös Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa.

Valistus ja kasvatus

Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen.

Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaluokkiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.

Rousseau kokosi nämä näkemykset teokseensa Emile. Käytännössä valistuksen kasvatusajatuksia alkoi toteuttaa Johann Heinrich Pestalozzi. 

Vapaa kilpailu taloudessa

Myös talouden alalla syntyi uusia ajatuksia. Kun valtiovalta oli rajoittanut vapaata kilpailua edellisellä vuosisadalla, valistus kannatti vapaata kilpailua.

Uudet näkemykset kokosi skotlantilainen Adam Smith kirjaansa kansojen varallisuudesta. Hänen taloudellista ajattelutapaansa kutsutaan liberalismiksi, ja tällä ajattelutavalla on ollut suuri merkitys meidän aikaamme asti.

Omaisuus, puolesta ja vastaan

Valistusaatteiden piirissä omaisuutta pidettiin yleensä luonnollisena oikeutena.

Vuosisadan loppupuolella ranskalainen Franrois Noël Babeuf vaati omaisuuden poistamista.

Valtio ja avioliitto

Anarkismin (valtiottomuuden) ensimmäisiin edustajiin kuulunut William Godwin halusi poistaa omaisuuden lisäksi valtion ja avioliiton.

Edistysusko

Condorcet uskoi ihmiskunnan saavuttaneen täysi-ikäisyyden ja rajattoman edistyksen asteen. 

Valtarakenteiden rappio

Historioitsijat tutkivat valtarakenteiden rappion syitä.

Erityisen kuuluisaksi tuli Edward Gibbonin Rooman valtakunnan rappiota ja tuhoa käsittelevä teos. Gibbonin suurteoksen kristillisyyttä käsittelevät osat on koottu teokseen kristillisyyden historia.

Tämä antiikin jumalankuvin koristettu teos pyrki kuvaamaan kristillisyyden historiaa puolueettomasti, mutta sen ajan papisto hyökkäsi voimakkaasti Gibbonin teosta vastaan. 

Valistusaatteiden seurauksia

Valistus vaikutti yläluokkaan

Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti mm. siihen aikaan yleinen lukutaidon puute. Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Suvaitsevaisuus lisääntyi

Suvaitsevuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta. Jesuiittajärjestö (sotilaallisesti järjestetty katolisen kirkon taistelujärjestö) lakkautettiin, ei ollut uskonsotia kuten edellisellä vuosisadalla, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani.

Tasa-arvoisuus lisääntyi

Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi (kidutukset poistettiin tai niitä vähennettiin), maaorjuus lakkautettiin Keski-Euroopasta, taistelu orjuuden poistamiseksi alkoi Yhdysvalloissa, hallinto kehittyi vallanjaon periaatteiden pohjalta ja alkavan liberalismin hengessä, terveydenhoitoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansansivistys levisi.

Tutkimuksen alalla kehitys johti mm. kansantaloustutkimuksen, tilastotutkimuksen, yhteisötutkimuksen (sosiologian), kokeellisen mielitutkimuksen (psykologian) ja valtaraknteiden historian (kulttuurihistorian) syntymiseen.

Rappeutuiko valistus?

On myös joskus väitetty, että vaikka valistus 1700-luvun puolivälissä edellytti avointa ja avaraa suhtautumista ihmistä ja valtarakenteita koskeviin kysymyksiin, se myöhemmin rappeutui ahdasmieliseksi ja saivartelevaksi poroporvarillisuudeksi.

Ihmisen itsemääräämisoikeus

Saksalainen Immanuel Kant sanoi, että valistus osoitti ihmisen itsemääräämisoikeuden ja johti hänet täysi-ikäisyyteen ottaen tunnuslauseekseen muinaisroomalaisen Horatiuksen ajatuksen uskalla hankkia tietoa.

Valistus Ruotsi-Suomessa

Kannattajat

Suomessa valistusaatteet levisivät 1700-luvulla lähinnä sivistyneistön keskuuteen. Eräissä kartanoissa oli valistusajattelijain teoksia. Myös oppineet ja papit tunsivat jonkin verran näitä aatteita. Valistuksen aatteet olivat myös esillä Vallhalla -seurassa, joka toimi v. 1781–1786.

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluontoisen katsomuksen esittäjä silloisessa Ruotsi-Suomessa oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren, joka tunsi ranskalaisten aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien (materialistien) tuotantoa.

Vastustajat

Valistusaatteet synnyttivät Suomessa myös vastustusta. Turun piispa Juhana Brovallius nimitti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja) ja jumalattomia (ateisteja) ihmiskunnan häpeätahroiksi, ja vuonna 1749 itse kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta uskonnollisiin kysymyksiin.

Henrik Gabriel Porthanin mukaan jumalattomuutta (ateismia) on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Erityisesti Porthan varoitti jumalattomuuden (ateismin) levittämisestä rahvaan (talonpoikien) ja porvareiden keskuuteen.

Hän kirjoitti vapaamielisestä papista: "Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää helvetin tulen pelkäksi vertauskuvalliseksi lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan..."

Herrojen vapaa-ajattelu

Kun valistusaatteet levisivät pääasiassa aateliston keskuuteen, Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta, "joka ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana."

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa esiintyi nurjamielisyyttä papistoa kohtaan. Papisto moitti aatelisia siitä, että nämä eivät käyneet kirkossa eivätkä edes lähettäneet palvelusväkeäänkään.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä kuten juopottelusta, ahneudesta jne.

Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi

Herrasväen uskonnon halveksinta oli silloisen hallitusmuodon vastainen. Hallitus sääti lain, jonka mukaan kirkon toimitusten käyttö oli virkanimitysten ehto.

Valistunut itsevaltias murhattiin

Kuningas Kustaa III oli valistunut itsevaltias, ja hän uudisti elinkeinoelämää ja rikoslainsäädäntöä. Hänet murhattiin ja hän kuoli 29.3.1792. 

Tehtäviä

  1. Miksi erästä 1700-luvun ajatussuuntaa kutsuttiin valistukseksi?
  2. Mitkä aikaisempien vuosisatojen saavutukset edistivät valistuksen syntyä?
  3. Mitä asioita valistus arvosteli?
  4. Mitä asioita valistus puolusteli?
  5. Mitä erilaiset valistusajattelijat ajattelivat yhteiskunnasta?
  6. Mitä seurauksia valistusaatteista oli?
  7. Mitä vaikutuksia valistuksella oli Suomessa?
  8. Tarvittaisiinko valistusta yhä?
  9. Millä perusteilla postmodernismi vastusti valistusta?

Valistusajattelijoita ja ensyklopedia

Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta

"Suurmiehet, jotka Ranskassa valistivat päitä lähestyvää vallankumousta varten, esiintyivät itsekin äärimmäisen vallankumouksellisesti. He eivät tunnustaneet minkäänlaisia ulkopuolisia arvovaltoja. Uskonto, luonnonkäsitys, valtiojärjestys - kaikki alistettiin ankaraan arvosteluun, kaiken oli astuttava järjen tuomioistuimen eteen, todistettava oikeutensa olemassaoloon tai luovuttava siitä."

Näin kirjoitti kuuluisa sosialisti Friedrich Engels noin sata vuotta valistusajan jälkeen.

Kaikki suuret "päiden valistajat" eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja), esimerkiksi Rousseau ja Voltaire eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja).

Ranskassa roomalaiskatolinen kirkko puolusti voimaperäisesti vanhaa yhteiskuntajärjestystä.

Kun kuningas valistusajattelijain vaikutuksesta vapautti maaorjat, kirkko yritti estää kirkon maaorjien vapautusta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) vaikuttivat voimakkaasti Ranskan vallankumouksen syntyyn.

Vapaa-ajattelijat

Nimitys vapaa-ajattelija on peräisin 1600-luvun Englannista. Siihen aikaan vapaa-ajattelija tarkoitti valtiokirkon opista poikkeavasti ajattelevaa.

Myöhemmin vapaa-ajattelija on alkanut tarkoittaa ateistia. Englantilainen vapaa-ajattelu vaikutti valistusajattelijoihin.

Siveelliset jumalattomat (siveelliset ateistit)

Jean Meslier

Ranskalainen katolisen kirkon pappi Jean Meslier vaikutti myös voimakkaasti valistuksen syntyyn.

Hän toimi kirkkoherrana pienessä maalaisseurakunnassa.

Hän totesi, että korkeat kirkonmiehet sortivat yhdessä aatelisten kanssa talonpoikia.

Kun Meslier saarnatuolista käsin puolusti talonpoikia, hän joutui piispojen vihoihin.

Vähitellen Meslier hylkäsi koko uskonnon. Hänestä tuli jumalaton (ateisti) ja aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja (materialisti).

Hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa panna ajatuksiaan paperille, ja juuri nämä ajatukset julkaistiin myöhemmin teoksena Meslierin testamentti.

Meslierin testamentti

Testamenttinsa esipuheessa Meslier sanoo pyrkivänsä avaamaan ihmisten silmät näkemään kaiken heihin kohdistuvan vääryyden ja sen taikauskoisuuden, jota kirkko heihin istuttaa vääryyttä tukeakseen. 

Meslierin kirkkoon kohdistamaa arvostelua kutsutaan siveelliseksi uskontokritiikiksi. Meslier kirjoitti mm.: 

"Minä voin sanoa viisaan Salomonin tavoin, että olen ihmeekseni ja suuttumuksekseni nähnyt jumalattomuuden hallitsevan maailmaa ja niin suuren turmeluksen oikeudenkäytössä, että ne, joiden tehtävänä oli jakaa sitä toisille, olivat kaikkein rikollisimpia...

Kaikki tämä herätti minussa niin suurta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa elämää kohtaan, että olin Salomonin tavoin sitä mieltä, että kuolleet olivat paljon onnellisempia kuin ne, joissa vielä henki on... 

Uskonto tukee poliittista valtaa, olkoon tämä kuinka ilkeä tahansa, ja hallitus puolestaan tukee uskontoa, niin tyhmää ja masentavaa kuin tämä lieneekin.

Papit, jotka ovat uskonnon palvelijoita, käskevät kirkonkirouksen ja ikuisen kadotuksen (tarkoittaa helvettiä) uhalla tottelemaan virkamiehiä, ruhtinaita, kuninkaita... ja ruhtinaat puolestaan pakottavat kunnioittamaan pappeja, toimittamaan näille hyviä virkapaikkoja ja suuria tuloja..."

Kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettävä pappien suoliin

Ilmaistessaan syvän inhonsa uskonnon nimessä harjoitettua huijausta kohtaan Meslier kertoo yksinkertaisesta kansanmiehestä, joka oli lausunut toivomuksen, että "kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettäisiin pappien suoliin." Tämä myöhemmin monin tavoin vääristelyn kohteeksi joutunut lause on siis alun perin ollut historiassa nimettömäksi jääneen kansanmiehen suuttumuksen ilmaus.

Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on ollut kansan pettäminen

Meslier ei yritä selittää uskonnon syntyä, vaan hän antaa sen kuvan, että uskontojen alkuperäinen tarkoituskin on ollut kansan pettäminen. Tätä myöhemmin kansan keskuuteen laajalle levinnyttä käsitystä kolme pettäjää: Mooses, Jeesus ja Muhammed kutsutaan "pettäjäteoriaksi".

Taivas ja Helvetti

Puheet taivaasta ja helvetistä Meslier leimaa saduiksi.

Kuolemattomuutta ei ole

"Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään hyvää toivottavana eikä mitään pahaa pelättävänä. Käyttäkää siis viisaasti aikanne eläen hyvin ja nauttien siitä mahdollisuuksien mukaan iloiten elämän hyvyyksistä ja työnne hedelmistä."

Kaikki uskopnnot ovat vääriä

Kun kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskontoaan oikeaksi, Meslier pitää tätä parhaana todisteena siitä, että ne ovat kaikki vääriä.

Raamatun ihmekertomukset ovat pakanallisten satujen jäljitelmiä

Meslier käsittelee myös Raamatun ihmekertomuksia. Hän pitää niihin uskomista naurettavana, koska on hyvin helposti todettavissa, että ne ovat kaikki pakanallisten runoilijain kertomien satujen jäljitelmiä.

Jos Jeesus oli jumala, miksi hän ei  auttanut kaikkia sorrettuja ja kärsiviä

Meslier ei pidä uskottavana, että kaikkivaltias ja äärettömän viisas jumala olisi laskeutunut maan päälle yksinomaisena tarkoituksenaan muutamien harvojen sairaiden parantaminen ja muutamien ns. ihmeiden suorittaminen. Eikö hän olisi pikemmin tullut parantaakseen kaikki ihmiset orjuudesta, paheista ja synnistä?

Mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen

Meslierin mukaan mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen, koska aine ja (maailman) kaikkeus ovat ikuisia.

Aineen ulkopuolista sielua ei ole

Hän ei tunnustanut mitään aineen ulkopuolella olevaa henkeä tai sielua.

Tietosanakirja

Valistusajattelijain suurin voimannäyte oli tietosanakirja Ensyklopedia. Se sisälsi 28 nidettä ja seitsemän täydennysosaa. Tietosanakirjan toimittajana oli Denis Diderot.

Kysymyksessä ei ollut tavallinen tietosanakirja vaan kaiken rakenteellinen esitys. Kirjoittamiseen osallistui erilaisia ihmisiä, ja artikkelien kannanotot vaihtelivat valistuneen yksinvallan ihailusta kommunismia lähenteleviin kannanottoihin sekä deismistä (jumala on olemassa, mutta ei vaikuta todellisuuteen) jumalattomuuteen (ateismiin).

Kirkko yritti useita kertoja estää tietosanakirjan painamisen, mutta useista painokielloista ja Rooman paavin pannaan julistamisesta huolimatta Diderot onnistui ystävineen painattamaan kirjan Pariisissa - tosin painopaikaksi jouduttiin merkitsemään ulkomailla sijaitseva paikkakunta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat

Kuuluisimmat niistä ranskalaisista aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajista (materialisteista), jotka avustivat Ensyklopediaa, olivat Julien Offroy de la Mettrie, Claude Adrien Helvetius ja Paul Henri Thierry von Holbach (d'Holbach ). 

Denis Diderot'ta arvostettiin sosialistisissa maissa, koska hänen aineellisen todellisuuskäsityksensä (materialisminsa) katsottiin sisältäneen Karl Marxin aineelliselle todellisuuskäsitykselle (materialismille) sukua olevia ajatuksia.

La Mettrie on tullut kuuluisaksi luonnonlakeihin perustuvan (mekaanisen) aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) kehittäjänä. 

Helvetiusta arvostetaan mm. siksi, että hän ryhtyi soveltamaan aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia) yhteiskuntaelämään.

Ryhmän kiistatta selvin jumalaton (ateisti) oli kuitenkin d'Holbach, ja hänen teoksensa Luonnon järjestelmä sisältää johdonmukaisen esityksen valistusajan aineellisesta todellisuuskäsityksestä (materialismista). Teos löytyy Internetistä, myös englanninkielisenä.

D'Holbach oli alun perin saksalainen paroni (vapaaherra) Pfalzista, mutta hän suoritti elämäntyönsä Ranskassa. Parooni d'Holbachin "filosofisessa hovissa" vierailivat lähes kaikki merkittävät valistusajattelijat. Niinpä d'Holbachin lyhennelmä Luonnon järjestelmästä on tiivistelmä koko valistusajattelusta. Lyhennelmän sisällysluettelo on seuraava:

Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo

  1. Luonnosta
  2. Liikkeestä ja sen alkuperästä
  3. Aineesta (materiasta) ja sen liikkeestä
  4. Niistä liikkeen laeista, jotka ovat kaikille esineille yhteisiä. Vetovoima ja työntövoima. Vastustusvoima. Välttämättömyydestä.
  5. Järjestyksestä ja epäjärjestyksestä, järjestä, sattumasta.
  6. Ihmisestä. Fyysisen ja siveellisen ihmisen erottamisesta. Ihmisen alkuperästä.
  7. Sielusta ja henkisyyden järjestelmästä.
  8. Henkisistä kyvyistä, jotka kaikki perustuvat kykyyn tajuta, tuntea tai kokea.
  9. Älyllisten kykyjen moninaisuudesta. Ne riippuvat kuten siveelliset ominaisuudetkin fyysisistä syistä. Yhteiskuntaelämän, politiikan ja siveyden luonnolliset perusteet.
  10. Mielemme ei luo ajatuksia itsestään. Ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia.
  11. Oppi inhimillisestä vapaudesta.
  12. Todistus käsitykselle, että kohtalonusko on vaarallista.
  13. Sielun kuolemattomuudesta. Dogmi kuoleman jälkeisestä elämästä. Kuolemanpelosta.
  14. Ihmisen hillitsemiseen riittävät kasvatus, siveys ja lait. Kuolemattomuuden kaipuusta. Itsemurhasta.
  15. Ihmisen edusta eli ajatuksista, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Ihminen ei voi olla onnellinen ilman hyvettä.
  16. Ihmisen väärät käsitykset siitä, mikä tekee hänet onnelliseksi, ovat hänen kärsimystensä tärkein lähde. Hyödyttömistä parannuskeinoista, joita kuitenkin halutaan käyttää.
  17. Jumala-ajatuksen alkuperä.
  18. Mytologiasta ja jumaluusopista (teologiasta)
  19. Jumaluusopin (teologian) sekavia ja ristiriitaisia ajatuksia
  20. Clarken jumalatodistukset
  21. Muut jumalatodistukset
  22. Deismistä. Optimismista. Lopullisista päämääristä
  23. Onko kansoille tai yksilöille etua jumaluuskäsitteen vaikutuksesta siveyteen, politiikkaan ja tutkimukseen?
  24. Jumaluusopin (teologian) käsitteet eivät voi olla siveyden perustana. Jumaluusopillisen (teologisen) siveyden ja luonnollisen siveyden vertailua. Jumaluusoppi (teologia) vahingoittaa inhimillisen hengen kehitystä.
  25. Miksi ihmisten jumalakäsityksistä ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. Ihmisen jumalan suhteen osoittaman käyttäytymisen epäjohdonmukaisuus ja hyödyttömyys.
  26. Tässä teoksessa esitettyjen näkökohtien puolustusta. Jumalattomuudesta. Onko jumalattomia (ateisteja).
  27. Voidaanko jumalattomuus (ateismi) yhdistää siveyteen.
  28. Jumalattomuuden (ateismin) perusteet. Voiko tämä järjestelmä olla vaarallinen? Pystyvätkö joukot käsittämään sitä?
  29. Luonnon lakikirjan lyhennelmä.

Kolme d'Holbachin pääväitettä

Tästä sisällysluettelosta voidaan nähdä d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä:

  1. Uskonto tarjoaa väärän perustan siveydelle.
  2. Uskonto on ristiriidassa todellisuustutkimuksen kanssa.
  3. Uskonto, erityisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä, on pääsyyllinen mädäntyneeseen yhteiskuntajärjestelmään.

Lisälukemista: Voltaire

Puhuttaessa valistusajattelijoista mainitaan aina myös Voltaire. Tässä kurssissa hänestä ei puhuta kovin paljon, sillä hän ei ollut omaperäinen ajattelija, vaan hänen maailmanmaineensa perustui siihen, että hän oli taitava kiistakirjoittaja, runoilija ja historioitsija.

Hänet kasvatettiin jesuiittaopistossa. Käytännön elämässä hän puolusti suvaitsevuutta, ihmisyyttä ja vapautta. Hän puolusti pelottomasti kirkollisen ja valtiollisen vainon uhreja ja joutui itsekin elämään maanpaossa.

Voltaire ei ollut jumalaton (ateisti), vaan hän uskoi jumalaan jolla oli rajalliset voimat. Tästä huolimatta hän laati ateisti Meslierin testamentista lyhennelmän ja levitti teosta. Voltaire kirjoitti, että Meslierin testamentti pitäisi olla jokaisen kunniallisen miehen taskussa.

Voltaire oli saanut vaikutteita etenkin englantilaisilta. Poliittisesti hän kannatti valistunutta yksinvaltaa. Pyöveli poltti kuitenkin hänen teoksensa Kirjeitä englantilaisista vaarallisena uskonnolle ja porvarilliselle yhteiskuntajärjestykselle. Vanhoilla päivillään Voltaire alkoi taistella vääryyttä kärsineiden puolesta ja maaorjuuden jäänteitä vastaan.

Vaikka Voltaire ei vaatinutkaan valtion ja kirkon eroa, kirkko oli hänen mielestään alistettava siviilioikeuden alaiseksi. Kirkon omaisuutta oli verotettava ja pappien saatava palkkansa valtiolta. Avioliitto oli maallistettava, kirkollisia juhlapäiviä vähennettävä sekä lakkautettava luostarit. Eri uskontokunnat tuli laillistaa.

Nykyaikana Voltairen vaatimukset eivät ehkä tunnu kovin jyrkiltä, mutta hänen omana aikanaan niitä vastustettiin ankarasti. Valistushallitsijoinakin mainitut kuninkaat tyytyivät toteuttamaan lähinnä elinkeinoelämän kannalta tärkeitä uudistuksia sekä inhimillistämään jossain määrin oikeuslaitosta. Sen sijaan kirkon etuoikeuksiin ei juuri uskallettu kajota.

Voltaire taisteli myös ihme- ja henkiuskoa vastaan. Perisynti-, kolminaisuus- ja neitseestäsyntymisoppeja hän piti mielettöminä. Hänen mielestään myös sielun kuolemattomuusoppia vastaan puhuivat järkiperusteet, mutta siveyden tukipönkkänä Voltaire piti sitä tarpeellisena.

Tehtäviä

  1. Miten nimityksen "vapaa-ajattelija" merkitys on muuttunut?
  2. Miten Jean Meslier arvosteli uskontoa?
  3. Mitkä olivat d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä?
  4. Miten Voltaire erosi Meslieristä ja d'Holbachista?
  5. Pohdi, miten valistusajattelijaan suhtauduttaisiin, jos hän olisi luokkatoverisi.
  6. Onko suomalaisessa yhteiskunnassa asioita, joita
    1. a) vastaan haluat taistella
    2. b) joita haluat puolustaa?
  7. Keskustelkaa lauseesta "uskalla hankkia tietoa".

Hume ja Kant

Varsinaisten valistusajattelijain lisäksi valistuksen vuosisadalla eli kaksi ajattelijaa, joiden ajattelu ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vieläkään.

Heidän ajatuksiinsa törmätään aina, kun pohditaan inhimillisen tiedon mahdollisuuksia tai siveyden luonnetta ja totuusarvoa. Nämä ajattelijat olivat David Hume ja Immanuel Kant.

David Hume

David Hume syntyi Edinburghissa Skotlannissa v. 1711 ja sai koulutuksensa kotikaupunkinsa yliopistossa. Hänestä piti tulla lakimies, mutta hän piti suuremmassa arvossa antiikin runoilijoita kuin lakikirjaa.

Häntä kiinnostivat jo nuorena viisaustieteen (filosofian) kysymykset. Oleskeltuaan Ranskassa valistusajattelijain optimismi tarttui häneen ja hän kirjoitti pääteoksensa Tutkimus inhimillisestä luonteesta.

Kuollessaan kotikaupungissaan v. 1776 Hume oli ehtinyt kohdata monenlaisia ihmisiä. Hän oli erään englantilaisen kenraalin yksityissihteerinä Hollannissa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Yritettyään turhaan saada professorinvirkaa Glasgowin yliopistosta hän toimi kirjastonhoitajana Edinburghissa. Lontoossa hän eli vapaana kirjailijana.

Hän toimi myös pari vuotta lähetystösihteerinä Pariisissa ja tutustui valistusajattelijoihin, mm. Diderot'oon ja d'Holbachiin. Palatessaan Englantiin hän toi mukanaan Rousseau'n. Hän kuoli rauhallisesti odottamatta mitään kuoleman jälkeistä elämää.

Humen ajatuksia tarkastellaan tässä kurssissa toisessa yhteydessä. Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain niihin ajatuksiin, jotka jyrkästi erottavat Humen valistusajattelijoista. Nämä samat ajatukset ovat aiheuttaneet kiistoja, jotka eivät vieläkään osoita laantumisen merkkejä.

Siveyden alueella Hume esitti ajatuksen, jota on myöhemmin kutsuttu Humen giljotiiniksi. Humen mukaan siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla. Tämä merkitsee sitä, ettei Humen mukaan tosiasioita koskevista väitteistä voida johtaa siveyssääntöjä.

Tiedon alueella Hume väitti, ettei lause "kaikella on syynsä" ole mikään logiikan totuus, vaan tämän väitteen totuus riippuu kokemuksesta.

Toiseksi Hume väitti, ettei tiedossamme olevia luonnonlakeja voida lopullisesti todistaa, sillä myöhemmät havainnot voivat osoittaa aikaisemmat havaintomme luonnonlaeista paikkansa pitämättömiksi. Ei ole mikään ajatusvälttämättömyys, että luonnonlait ovat tulevaisuudessa samanlaiset kuin mitä ne ovat olleet tähän asti.

Toisaalta Hume oli valmis perustelemaan siveyttä inhimillisinä tunteilla. Vaikka Hume ei pitänyt syysuhdetta ajatusvälttämättömyytenä, hän epäilemättä itse ajatteli, että kaikella on syynsä. Ja vaikka Hume ei katsonut, että luonnonlait voitaisiin lopullisesti todistaa havainnoilla, hän kuitenkin ajatteli, että luonnonlait ovat olemassa.

Immanuel Kant

Saksalainen Immanuel Kant ei ollut tyytyväinen niihin johtopäätöksiin, joihin David Hume oli päätynyt. Hän halusi saattaa sekä siveyden että tiedon vankemmalle pohjalle.

Kant syntyi v. 1724 käsityöläisperheeseen, jossa vallitsi uskonnollinen mieliala ja ankara uskonnollinen siveys. Hän saavutti eri oppiarvot normaalissa järjestyksessä. Hän tuli ensin dosentiksi ja sitten professoriksi. Hän eli täsmällisesti kuin kellon koneisto eikä koskaan poistunut itäpreussilaisesta kotikaupungistaan Königsbergistä (jossa on nykyisin venäläinen kaupunki Kaliningrad).

Kantin kotiseudun uskonnollisuus oli pietismiä jolle oli ominaista, että uskon asioita pidettiin varmoina ilman todistusta. Königsbergin pietismin erikoisuus oli kuitenkin järjen korostaminen. Vaikka Kant myöhemmässä elämässään perehtyi luonnontutkimukseen, hän sanoo rajoittaneensa tiedon alaa tehdäkseen uskolle tilaa.

Kant yritti ratkaista Humen esittämän ongelman kokemustiedon mahdollisuudesta seuraavasti.

Hän väitti, että vaikka kaikki tietomme alkaa kokemuksesta, itse meidän kokemuksiimme sekaantuu tietoja, joiden alkuperän täytyy olla kokemusta edeltävä.

Kantin mukaan nämä tiedot vastaavat kysymykseen, minkä ehtojen perusteella kokemus on mahdollinen.

Kokemuksen perusteita ei voida perustaa kokemukseen, koska tällöin syyllistyttäisiin Kantin mukaan kehäpäätelmään.

Jotkut ajatukset ovat Kantin mielestä meissä valmiina emmekä ammenna niitä kokemuksesta, vaikka nämä ajatukset voivat toimia vain kokemuksen yhteydessä.

Kantin mukaan avaruus, aika, väite että kaikella on syynsä, ainekäsite jne. ovat käsitteitä, jotka eivät ole peräisin luonnosta vaan meistä itsestämme.

Kantin mukaan tiedon sisällys saadaan kokemuksesta, mutta tiedon muoto on lähtöisin meistä itsestämme. Kokemuksesta saamamme tiedon sisällys siis palautuu meissä oleviin muotoihin.

Esimerkiksi Friedrich Hegel (k.1831) oli sitä mieltä, että Kantin menettely tässä asiassa oli yhtä viisasta kuin se teoreetikon aikomus, että hän tahtoi oppia uimaan menemättä veteen.

Ludwig Feuerbach (k. 1872) puolestaan totesi Kantista, että se, mikä ihmiselle on tietoa kokemuksen perusteella, on viisaustietelijälle (filosofille) hänessä valmiina.

Vladimir Lenin (k. 1924) kirjoitti muistiinpanoissaan Hegelistä mm.:

"Tieto on luonnon heijastumista ihmisessä. Mutta se ei ole yksinkertaista, välitöntä eikä kokonaista heijastumista vaan monimutkainen tapahtumasarja...

Hegel todella todisti, että loogiset muodot ja lait eivät ole tyhjää kuormaa, vaan todellisen maailman heijastusta. Oikeastaan hän ei todistanut, vaan nerokkaasti oivalsi."

Suomalainen kaikkeustieteilijä Kari Enqvist (1954 -) on tuonut keskusteluun käsitteen karkeistus. Inhimillinen todellisuuskäsitys on aina karkeistus.

Heijastuksen sijasta voidaan sanoa, että ihmisen ja hänen ulkopuolisen todellsisuutensa välillä vallitsee takaisinkytkentöjä. Kielteiset takaisinkytkennät heikentävät jotain inhimillistä toimintaa ja myönteiset takaisinkytkennät vahvistavat sitä.

Toisaalta viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsessa on sisäänrakennettuna kyky oppia jotain kieltä ja muitakin vastaavia ominaisuuksia.

Ihmiseen kuten muihinkin eläinlajeihin on biologisen kehityksen aikana kasaantunut rakenteita, jotka auttavat niitä selviämään olemassaolon taistelussa.

Toisaalta nykyisen hyvän tutkimuksen valossa on selvää, että käsitteet avaruus ja aika sekä väite, että kaikella on syynsä, opitaan lapsuuden ja nuoruuden aikana.

Vaikka ihmisessä kuten myös muissa eläimissä on synnynnäisiä valmiuksia, hänessä ei ole synnynnäistä tietoa. Hyvä tutkimuksen mukaan Kant oli tässä kysymyksessä perinpohjaisen väärässä.

Kantin mukaan tietoa siveydestä ei voida saada kokemuksesta, vaan siveyden perusteet ovat valmiina meissä itsessämme. Tästä syystä Kantin siveysajattelua on sanottu myös intuitiiviseksi (intuitio = sisäinen oivallus).

Siveyslaki, jonka jokainen Kantin mukaan löytää itsestään, kuuluu seuraavasti:

Toimi aina niin että toimintaperiaatteesi kelpaisi yleisen lainsäädännön perustaksi.

Kantin siveyslaki on eräs muunnos ikivanhasta, jo Buddhan, Kungfutsen ja Platonin esittämästä kultaisesta säännöstä.

Arvostellessaan Kantin siveyslakia tukijat ovat kiinnittäneet huomionsa mm. siihen, ettei se koske toiminnan sisällystä vaan pelkästään sen muotoa. Kun Kant soveltaa lakiaan ihmisten tekoihin, hän joutuu vetoamaan sellaisiin oletuksiin, jotka eivät seuraa hänen laistaan.

Kant on mm. sitä mieltä, että kaikissa olosuhteissa on pidettävä lupauksensa. Voidaan aivan ristiriidatta kuvitella yhteiskunta, jossa lupauksia ei ollenkaan anneta. Sääntö, jonka mukaan lupauksia ei tarvitse pitää, voidaan tällöin korottaa yleiseksi laiksi.

Erityisesti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) ovat korostaneet, että siveyden, myös meidän siveystajuntamme, lähde on ensisijaisesti yhteiskunta.

On myös sanottu, että Kant sekoittaa todellisuuden ja inhimillisen käsityksen todellisuudesta.

Ihmisellä on perittyjä valmiuksia, mutta nekin ovat luonnon tuote, ihmisen pitkän kehityksen (evoluution) vuosimiljoonien aikana luomia. Tällaisia valmiuksia on hyvin monilla muilla eläimillä.

Tehtäviä

  1. Miten arvelet Immanuel Kantin ja David Humen erilaisten elämäntapojen vaikuttaneen heidän ajatteluunsa?
  2. Mitä Hume väitti siveyden alueella?
  3. Mitä Hume väitti tiedon alueella?
  4. Mitä Hume väitti luonnonlakien todistettavuudesta?
  5. Mitä Kant väitti siveyden alueella?
  6. Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  7. Mitä Kant väitti tiedon alueella? Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  8. Pohdi, mistä omat siveelliset käsityksesi ovat peräisin.
  9. Oletko itse joskus rikkonut lupauksesi? Menettelitkö mielestäsi oikein vai väärin?
  10. Mikä estää ihmisiä toimimasta kultaisen säännön mukaisesti?
  11. Mitä tarkoittavat todellisuus ja inhimillinen käsitys todellisuudesta?
  12. Miten ihminen saa tietoa todellisuudesta?
  13. Mikä on karkeistus?

Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta

Yhteiskunta ja ihmiskunta

Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat ihmiskunnan.

Valtio, yhteiskunta ja kansakunta

Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein.

Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa.

Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan.

Nykyään yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori).

Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä.

Historiallisia yhteiskuntatyyppejä

Yhteiskuntia voidaan tyypitellä mm. seuraavasti länsimaista historiallista kehitystä seuraillen:
  1. metsästys- ja keräily-yhteiskunta
  2. maatalousyhteiskunta
  3. teollisuusyhteiskunta ja
  4. tietoyhteiskunta.

Yhteiskunnallisen ajattelun kehitys

Kehitysopin seurauksia

Kun (Charles Darwinin) kehitysoppi oli 1800- luvun loppupuolella levinnyt eri puolille maailmaa, kiinnostus ihmisyhteisöjen kehitystä kohtaan kasvoi. Kuten eläinlajit olivat vähitellen kehittyneet luonnollisen valinnan seurauksena yksinkertaisista yhä monimutkaisemmiksi, ajateltiin myös ihmisyhteisöjen kehittyneen samaan tapaan.

Ihmiskunnan synty

Nykyään ajatellaan yleisesti, että varhaiset esivanhempamme, jotka elivät muutamia miljoponia vuosia sitten, keräilivät kasveja ja söivät haaskoja. Monet ajattelevat, että yhteisö oli pieni ja koottu ruoka jaettiin.

Metsästys- ja keräilytalous

Metsästys- ja keräilytalouteen siirryttiin n. 1-2 miljoonaa vuotta sitten. Metsästys- ja keräilytaloudessa lähes ainoa työnjako liittyi siihen, että pitkiä metsästysretkiä, joille ei voitu ottaa mukaan lapsia, tekivät miehet, ja kasvisten keräilyä suorittivat naiset. Orjien tai työläisen käyttöön ei ollut mitään tarvetta.

Maanviljelys ja karjanhoito

Maanviljelys ja karjanhoito levisivät erityisesti viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten (mahdollisesti eri aikoina eri paikoissa) ja aiheuttivat suuria muutoksia yhteiskunnissa.

Aluksi yhteiskunnallista valtaa siirtyi maanviljelystä harrastaville naisille, ja myös varhaisten uskontojen jumalat olivat naisia.

Pohjoisilla seuduilla, joilla metsästys oli tärkeää, yhteiskunnallista valtaa siirtyi metsästystä harjoittaville miehille.

Orjanomistus-
yhteiskunta ja yksityisomistus

Maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittava yhteiskunta tarvitsi työvoimaa. Aikaisemmin vangiksi saadut vihollismiehet oli usein tapettu ja naiset otettu vaimoiksi. Nyt viholliset säästettiin, ja heistä tehtiin orjia. Syntyi orjatyövoimaan perustuva yhteiskunta, jossa tuotantoylijäämä synnytti yksityisomistuksen.

Maaorjuus ja sodat

Orjanomistusyhteiskunta alkoi orjien kohtelun parantuessa käydä taloudellisesti kannattamattomaksi. Vähitellen entisistä orjista ja köyhistä ihmisistä muodostuivat palkkatyöläiset ja maaorjat.

Kuninkaat jakoivat maat ”jalosukuisille” (aatelisille), ja talonpojista tehtiin maahan sidottuja maaorjia. ”Jalosukuiset” (aateliset) hoitivat hallintoa ja oikeuslaitosta sekä toimittivat kuninkaille sotilaita.

Maaorjuuden kaltainen tila valiitsi myös Kiinassa ja Intiassa.

Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi

Teollisuuden nousu synnytti pääomatalouden (kapitalismin), jonka aatteellisia tukijoita ovat taloudellinen vapaamielisyys (liberalismi) ja säilyttäjät (konservatismi).

Teollisuustyöväestön keskuuteen levisi yhteisötalouden kannatus (sosialismi). Yhteisötaloudellisia (sosialistisia) aatteita ovat mm. sosialidemokratia (jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle ansioidensa mukaan) ja kommunismi (jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan).

Tehtävä

Ohje

Lue alla oleva teksti. Katso alempana olevasta osiosta "1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto" merkitykset niille sanoille, jotka ovat sinulle outoja. Mikäli sanaa ei löydy edes sieltä, käytä Internertin hakua.  Kirjoita lukemasi perusteella lyhyehkö kirjoitus, jossa kerrot, mikä alla kuvatussa yhteiskunnassa oli mielestäsi hyvää ja mikä huonoa.

Tekstin lähde: Vilhelm Mobergin teos Maastamuuttajat 1, alkuteos Utvandrarna 1948, suomentanut Kristiina Kivivuori, Otava 1958.

1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät

Itse pitäjä

Ljuderin pitäjä Kongan kihlakunnassa käsittää kaksi peninkulmaa pitkän ja puoli peninkulmaa leveän alueen. Maa on multa-, kangas- ja hiekkamaata. Vettä on vähän, kaksi jokea ja neljä pienehköä järveä tai lampea. Sata vuotta sitten seudulla kasvoi vielä tiheitä honkametsiä, ja lehtimetsät ja lehtoniityt peittivät laajoja alueita, jotka nyt ovat hakamaina.

Tammikuun 1. päivänä 1846 Ljuderissa oli 1 925 asukasta, 998 miespuolista ja 927 naispuolista. Vuodesta 1750 lukien väestö oli kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Maattomien asukkaiden, syytinkiläisten, päivätyötorpparien, mäkitupalaisten, palkollisten, ruotuvaivaisten, turvattomien ja vakinaista asuinpaikkaa vailla olevien lukumäärä oli karttunut saman ajan kuluessa noin viidenkertaiseksi. 

Mistä ihmiset elivät

Maakirjan mukaan Ljuderissa on 43 täystaloa, jotka vuonna 1750 olivat 87 omistajan hallussa. Perinnönjaossa tapahtuneet tilojen lohkomiset olivat vuoteen 1846 mennessä nostaneet viljelyosuuksien lukumäärän 254: ksi, joista kaksi kolmannesta oli kahdeksannesmanttaalin taloja tai sitä pienempiä. Yli yhden manttaalin taloja oli enää vain neljä, Kråkesjön ja Gåsamålan säterit, Ljuderin pappila ja nimismiehenpuustelli Ålebäck.

Elinkeinoina harjoitettiin sata vuotta sitten karjanhoitoa, maanviljelystä ja sen ohella viinanpolttoa sekä jossakin määrin käsityöläisammatteja. Viljan hinnat olivat vielä niin alhaiset, etteivät talolliset voineet hankkia elatustaan jalostamatta viljaa viinaksi. Viinapannuja pitäjässä oli 1840-luvulla suunnilleen 350; noin joka kuudennella pitäjäläisellä oli oma astia juoman valmistusta varten. Viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; jos puolen manttaalin talossa oli 20 kannun vetoinen astia, oli neljännesmanttaalin talossa 10 kannun vetoinen. Isoin pannu oli tulella Kråkesjön säterissä ja toiseksi isoin pappilassa, joka oli manttaalilaskussa Kråkesjöstä seuraava. Kaikki viinan valmistajat saivat vapaasti myydä tuotettaan.

Mutta kun kirkkoherra Enok Brunsaderista tuli seurakunnan rovasti vuonna 1833, hän määräsi, ettei pappilassa saanut sunnuntaisin myydä eikä tarjoilla viinaa, paitsi päiväläisille ja talonväelle. Vuonna 1845 pitäjänkokous päätti, ettei kirkon edustalla saatu jumalanpalveluksen aikana myydä viinaa lähempänä kuin 200 sylen päässä pyhäköstä. Ja sen pitäjäläisen, joka antoi viinaa Herran ehtoollisella käymättömälle lapselle, piti maksaa yhden pankkoriksin sakko vaivaiskassaan. Sama pitäjänkokous varoitti vanhempia totuttamasta lapsiaan viinan juontiin. Vain niiden lasten, joissa ilmeni taipumusta viinaan, tuli saada sitä nauttia, mutta niin runsaita määriä, että he tulivat siitä kipeiksi; tällä tavoin heidät saattoi vieroittaa mieliteostaan. 

Ketkä pitäjää hallitsivat

Ljuderin huomattavin mies oli 1840-luvulla rovasti Enok Brusander, joka virkansa kautta edusti Kaikkivaltiasta, taivaan ja maan kuningasta. Mahtiasemaltaan oli häntä lähinnä Ålebäckin kruununnimismies Alexander Lönnegren, joka oli saanut virkansa kuninkaan käskynhaltijalta ja edusti maallista majesteettia, Ruotsin ja Norjan hallitsijaa Oskar I:tä, jonka kaksi valtakuntaa olivat tästä maailmasta. Syntyperän ja maallisen omaisuuden puolesta oli Kråkesjön säterin omistaja, luutnantti ja ritari Paul Rudeborg pitäjän ensimmäinen mies. Hän ja hänen puolisonsa olivat ainoat, joilla oli aatelisnimi ja aatelisten edut. Kihlakunnankäräjillä pitäjää edusti lautamies, kirkonisäntä ja kauppias Per Persson Åkerbystä, luutnantti Rudeborgin jälkeen asukkaista rikkain.

Nämä neljä miestä olivat ne, jotka pitäjää hallitsivat, hengellisten ja maallisten virkojensa nojalla sekä niiden sanojen, jotka luemme Roomalaiskirjeen 13. luvun kolmesta ensimmäisestä värssystä: »... ne vallat, jotka ovat, ovat Jumalan säätämät.» 

Keitä muita pitäjässä asui

Niiden 254 talollisen ja torpparin lisäksi, jotka omistivat ja pitivät hallussaan manttaaliin pantua maata, oli pitäjässä kirjoilla 39 käsityöläistä ja kisälliä, 92 mäkitupalaista, 11 ruotusotamiestä, 6 kestikievaria ja krouvaria, 5 hevoskauppiasta ja 3 kulkukauppiasta. Edelleen pitäjässä oli 274 palkollista, 23 ruotuvaivaista, 104 »varsinaista pitäjänvaivaista», 18 viallista ja ontuvaa, 11 kuuroa ja mykkää, 8 sokeaa, 6 heikkonäköistä, 13 pahoin raajarikkoista, 4 halvattua, 5 vajavaista, 3 höperöä, 1 »puolihöperö», 3 huoraa ja 2 varasta. 27 paikkakunnalta poistunutta henkilöä, joista ei ollut sen koommin kuultu, oli merkitty kirkonkirj aan 'Pitäjästä poistuneisiin'.

Köyhät, »varsinaiset pitäjänvaivaiset ja epäkelvot», oli jaettu kolmeksi luokaksi, joista pitäjänlautakunnan pöytäkirjoissa oli erityiset määräykset.

Ensimmäisen luokan vaivaisia olivat epäkelpoisimmat, vanhat ja raajarikot, jotka olivat kokonaan työhön kykenemättömiä. Heille annettiin ensimmäisen luokan vaivaisapua eli täysi ylläpito, joka teki vuosittain 3 riksiä pankkoa ynnä neljä vakallista jyviä.

Toiseen luokkaan luettiin ne, jotka vain osaksi tai puoliksi olivat epäkelpoja ja kykenivät osaksi tai puoliksi elättämään ja vaatettamaan itsensä ja lapsensa. Heille annettu apu käsitti vuotuisen rahasumman, jonka suuruus vaihteli 12 killingistä 1 riksiin, sekä enintään kaksi vakallista köyhänjyviä.

Kolmannen luokan vaivaisia olivat ne, jotka tarvitsivat apua vain tilapäisesti; heille jaettiin 'Ljuderin Seurakunnan Almuja' lautakunnan suorittaman tutkimuksen jälkeen. Näitä alimman luokan vaivaisia olivat myös ne, jotka paheellisen elämän tai laiskuuden kautta olivat itse aiheuttaneet köyhyytensä; heistä tuli lautakunnan päätöksen mukaan »muistaa pienimmällä vaivaisavulla ja siten totuttaa raittiuteen ja uutteruuteen».

Köyhät orpolapset lautakunta antoi huutokaupalla ruokolle »sopiviin taloihin niin edulliseen hintaan kuin mahdollista oli». Näille »huutolaispojille» ja »huutolaistytöille» pyrittiin löytämään kasvatuskoti, jossa he »saisivat semmoista isällistä hoitoa, että he säällisellä ajalla tottuisivat uutteruuteen ja hyville tavoille».

Olot olivat samanlaiset kuin kaikissa muissakin pitäjissä siihen aikaan. 

Asukkaiden sielunhoito

Kansa kasvatettiin puhtaaseen evankelisluterilaiseen oppiin, vuoden 1686 kirkkolain määräysten mukaan, ja harhaopeilta ja vanhingollisilta uusilta uskonliikkeiltä sitä varjeli Kunink. Majesteetin 'Plakaatti ja Kielto' tammikuun 12:nnelta 1726, »tämä terveellinen säädös, jonka tarkoituksena oli ylläpitää hyvää järjestystä seurakunnassa ja kristillistä yhtenäisyyttä opissa».

Kirkkolaissa papistoa kehotettiin valvomaan, että lapset saivat oppia välttävän sisälukutaidon, niin että »he omin silmin voisivat nähdä, mitä Jumala pyhässä sanassaan sääti ja käski». Lukutaitoa pidettiin suotavana pelkästään sielun autuuden saavuttamiseksi, ja sen opettaminen oli kauan aikaa lukkarin tai lasten vanhempien huolena. Joka syksy seurakunnanpaimen järjesti ruoduittain uskonopin tai Lutherin Vähän Katekismuksen kuulusteluja, joissa kaikkien naimattomien seurakuntalaisten lukutaitoa koeteltiin ja joihin heidät voitiin sakon uhalla velvoittaa saapumaan.

Vuonna 1836 pitäjä palkkasi oman koulumestarin, Rinaldo-nimisen entisen husaarin, jolta oli toinen silmä puhki ja jolle siitä syystä oli ennen määräaikaa myönnetty ero sotaväestä. Koulumestarin vuotuinen palkka oli kolme tynnyriä rukiita ja yksi killinki päivältä jokaista opetettavaa lasta kohden. Lisäksi lasten vanhempien kuului järjestää hänelle asunto ja toimittaa polttopuut. Rinaldo kuljeskeli kylissä ja piti koulua talollisten luona,  joista kukin vuorollaan antoi käyttöön jonkin kamarin tai ullakkohuoneen. Lukukauden pituus oli kussakin paikassa koulumestarin itsensä määrättävissä. Hän oli ottanut tehtäväkseen opettaa lapsille ulkoa Lutherin Vähän Katekismuksen. Omasta aloitteestaan hän rohkeni opettaa hiukan myös turhanaikaisia ja maailmallisia aineita: laskentoa, kirjoitusta, isänmaan historiaa ja maantietoa.

Useimmat sekä mies- että naispuoliset asukkaat osasivat auttavasti lukea sisältä. Yhteisen kansan joukossa oli myös monia, jotka osasivat kirjoittaa nimensä; harvassa oli niitä jotka osasivat kirjoittaa enemmänkin. Naisista oli kirjoitustaitoisia vain vähäinen osa; kukaan ei ymmärtänyt, mitä hyötyä naissuvulle voisi olla kirjoitustaidosta. 

Uskonnollista eksytystä

Ruotsin kirkkohistoriasta tuttu niin sanottujen åkelaisten uskonollinen eksytys, joka sai alkunsa naapuripitäjässä Elmebodassa 1780-luvulla, koetteli myös Ljuderia. Åkelaisiksi lahkolaisia sanottiin lahkon perustajan, Elmebodan Östergöhlissä asuvan talollisen Åke Svenssonin mukaan. He pyrkivät jäljittelemään ensimmäistä kristillistä seurakuntaa ja ottivat uudelleen käytäntöön apostolisen ajan laitoksia. Åkelaiset eristäytyivät kirkosta eivätkä tunnustaneet paikkakuntansa hengellistä enempää kuin maallistakaan esivaltaa. Kaiken ihmisten välisen erottelun säädyn tai omaisuuden nojalla he katsoivat sotivan Jumalan sanaa vastaan, ja omassa piirissään he ottivat käytäntöön täydellisen omaisuudenyhteyden. Kukaan heistä ei sanonut mitään maallista tavaraa omakseen. Jumalanpalveluksen ja ehtoollisellakäynnin he suorittivat omassa keskuudessaan.

Uuteen uskonliikkeeseen liittyi nelisenkymmentä henkeä Elmebodan ja Ljuderin pitäjistä. Suuri osa lahkolaisista kuului Åke Svenssonin sukuun, jota oli levinnyt laajalle molempiin pitäjän. Harhaopin tyyssijana Ljuderissa oli Kärragärden talo, jonka omisti Åken lanko, Andreas Månsson.
 
Åkelaiset kutsuttiin Växjön tuomiokapitulin kuulusteltaviksi ja heille annettiin ankarat varoitukset ja nuhteet. Mutta he olivat parantumattomia ja vastasivat kirkonmiehelle sopimattomin puhein. Heidät julistettiin kirkonpannaan, mutta he pysyivät eksytyksessään. Silloin heidät saatettiin maallisen tuomioistuimen eteen ja haastettiin Kongan kihlakunnanoikeuteen Ingelstadiin, missä käräjäoikeus -vaati heitä tottelemaan voimassa olevia lakeja ja noudattamaan säädettyjä kirkonmenoja.

Åke Svenssonia ja hänen kannattajiaan ei saatu peruuttamaan harhaoppejaan. He kieltäytyivät palaamasta ainoan oikean ja totisen kirkon yhteyteen.

Kirkon rauhan ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi asia siirrettiin Göötan hovioikeuteen, joka päätöksessään julisti että Elmebodan ja Ljuderin lahkolaiset, olivat »peräti mielenvikaisia ja vailla täyttä ymmärrystä. Niinpä hovioikeus katsoi sekä yleisen järjestyksen että eksyneidein oman edun vaativan, että heitä pidettäisiin hospitaalissa: Göötan hovioikeus päätti, että Åke Svensson ja seitsemän muuta lahkon päämiestä, jotka eritoten ja moninaisin tavoin ovat mielenvikansa osoittaneet, oli vietävä Tukholmaan ja Danvikenin hullujenhuoneeseen saamaan tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa.

Kahdeksan lahkolaista oli siis hovioikeuden tuomion alaisia ja hulluinhoitolaisiksi julistettuja. Heidät luovutettiin paikkakunnan kruununnimismiehen huostaan, ja kruununpalvelijan toimesta heidät vietiin vuonna 1786 Danvikenin hullujenhuoneeseen. Åke Svensson, Andreas Månsson Kärragärdestä ja kaksi muuta telkien taakse vietyä siirtyi hospitaalissa manan majoille nautittuaan kaksi vuotta tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa. Åke oli kuollessaan vasta kolmekymmentäviisivuotias.

Muut åkelaiset pääsivät vähin erin vapaiksi ja saivat mielenviastaan parantuneina palata kotipitäjiinsä, missä nämä entiset hulluinhoitolaiset sittemmin viettivät sävyisää ja harmitonta elämää. Ja monen vuoden ajan näytti siltä kuin åkelaisuuden uhkaava palo olisi ainaiseksi tukahdutettu.

Mutta 1840-luvulla tätä vaarallista uskonnollista eksytystä ilmeni jälleen Ljuderin pitäjässä; tapahtuma kuuluu kuitenkin jo kertomuksen puitteisiin.

1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)

Huusholli talousaskareet kuten ruuanlaitto

Irtolainen henkilö, jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa

Itsellinen maaseudulla tilapäisansioilla elävä vakituista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö

Itseviikko palkollisten vuotuinen vapaaviikko pyhäinmiestenpäivän aikaan, yleensä vain tällöin oli mahdollista siirtyä toisen talon palvelukseen

Joutolainen loinen (katso ao. määritelmää)

Kartano iso komearakennuksinen maatila

Lampuoti itsenäisen tilan vuokraaja

Lampuotitila viljelykseen käytettäväksi aiottu manttaaliinpantu vuokratila, joka hallintansa puolesta on jonkun toisen tilan alainen

Lampuotivero tilan vuokra, josta vain pieni osa maksettiin rahana

Loinen maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka korvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisen luona

Maanomistaja kartanon omistaja, talonpoika tai pientilan haltija

Maanvuokraaja lampuoti, torppari tai mäkitupalainen

Maaton vuodeksi kerrallaan pestattu palkollinen tai tilapäinen työntekijä, joka ei omistanut tai vuokrannut maata

Manttaali maatilan veroluku, jonka perusteella aiemmin määrättiin tiluksen maavero ja jolla on vieläkin merkitystä jakoperusteena

Manttaalikirja tai -luettelo: henkikirja

Manttaaliluku useista eri maksuista yhdistetty maatilalle manttaalin mukaan määräytynyt vero

Muonamies omassa ruuassaan maanomistajan rakennuksessa asuva maataloustyöntekijä, joka sai osan palkastaan viljana, maitona ym. tuotteina

Mäkitupa omalla tai vuokramaalla oleva mökki, jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisen elantonsa muualta

Mäkitupalainen mäkitupa-alueen vuokramies, mäkituvan omistaja

Palkollinen palvelusväkeen kuuluva henkilö, kuten pehtori, renki, piika tai muonamies

Palkollisasetus vuodelta 1805, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita

Palkollissääntö vanha laki vuodelta 1865, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita, kumottiin työsopimuslailla 1922

Palstatila suuremmasta tilasta, emätilasta, erotettu yksityisoikeudellisesti itsenäinen tila, jonka manttaali ja verot sisältyivät emätilan manttaaliin ja veroihin; asetus vuodelta 1926 muutti palstatilat lohkotiloiksi

Pehtori maataloustyönjohtaja, joka tavallisesti vastasi tilan maatalouden hoidosta

Piika maalaistalossa talon ruuissa oleva naispuolinen palvelija tai palkollinen

Renki maalaistalossa talon ruuissa oleva työmies

Syytinki kiinteistön kaupassa omistajan itselleen tai muille pidättämä oikeus johonkin etuun esim. elinikäiseen eläkkeeseen ja hoitoon

Säteri säterikartano, -tila: verosta vapaa aatelisen asumatila

Säteriratsutila -rustholli, -rustitila: kruunulle perustettu säteri, joka ratsupalvelusta vastaan luovutettiin entiselle haltijalleen tai joka muuten sai pitää säterivapautensa

Säterivapaus aatelisen vapaus velvollisuudesta maksaa veroa sen talon puolesta, jossa hän itse asui

Taksvärkki päivätyö, jota tehden maksettiin talolle sen mailla olevan rakennuksen ja viljelysmaan vuokra

Talo itsenäinen rakennettu maatila, joka on tavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saa siitä pääasiallisen elantonsa

Talollinen, talonpoika itsenäisen, varsinkin keskikokoisen maatilan omistaja

Tinki määräajassa suoritettavaksi määritelty työmäärä

Torpankontrahti torppaa koskeva isännän ja torpparin välinen suullinen tai kirjallinen sopimus, jossa sovittiin mm. taksvärkeistä

Torppa maanviljelystä varten vuokralle annettu maatilan alue, jolla on tai jolle on aiottu rakentaa tarpeelliset rakennukset

Torppari torpan vuokramiesoikeuden haltija

Torpparilaki laki vuokra-alueiden lunastamisesta vuodelta 1918

Lisälukemista: Keräilijät ja metsästäjät

Siitä, millainen inhimillinen valtarakenne (kulttuuri) oli miljoona vuotta sitten, on vaikea saada tarkkoja tietoja. Aivan viime vuosiin saakka eri puolilla maailmaa on esiintynyt keräilijä- ja metsästäjäkulttuureja, joiden on arveltu poikkeavan vain vähän esi-isiemme vastaavista kulttuureista.

Usein tarkasteltu esimerkki ovat Afrikassa Angolan, Namibian ja Botswanan rajamailla Kalaharin autiomaassa elävät kungit. Aikaisemmin kungeja kutsuttiin halveksivasti bushmanneiksi (pensasihmiset) ja heidän valtarakennettaan (kulttuuriaan) vähäteltiin tai heillä ei oletettu olevan minkäänlaista valtarakennetta (kulttuuria).

Erityisesti 1960-luvulla ennakkoluulottomat tutkijat perehtyivät kungien valtarakenteeseen (kulttuuriin), ja siitä voitiin löytää kaukaisten esi-isiemme elämäntapaa muistuttava elämäntapa.

Metsästäjä-keräilijätaloudelle on ominaista liikkuva elämäntapa. Kosteana kesäaikana lokakuusta toukokuuhun kungit vaeltavat noin 30 hengen eli noin kuuden perheen ryhmissä.

He pystyttävät tilapäisleirejä mongongopähkinämetsiin ja vaihtavat leiripaikkaa muutaman viikon välein. Syynä paikan vaihtamiseen on se, että muutoin ravinnonhankintamatkat tulevat liian pitkiksi. Vaeltamisessa on siis kyse mukavuudesta, ei kilpajuoksusta nälän kanssa.

Eri ryhmien välillä on laaja, vapaamuotoinen yhteyksien verkosto. Lahjojen antaminen ja saaminen (ei vaihto) on tärkeää kungien yhteisöissä.

Kuljeksivan joukon yksilöluku, noin 30 ihmistä, on suunnilleen sama kaikissa metsästäjä- keräilijäyhteisöissä. Jos yksilöitä olisi vähemmän, ryhmä olisi liian heikko, jos heitä olisi enemmän, ravinnonhankinta olisi vaikeampaa.

Kuivina talvikuukausina kungit kerääntyvät pysyville vesikuopille yli sadankin ihmisen joukoiksi. Se on kiihkeän seuraelämän, tanssimisen, parantamisen, aikuistumismenojen, tarinoitten kertomisen, lahjojen antamisen ja avioliittojen järjestämisen aikaa.

Tällä elämän julkisella vaiheella on myös omat haittansa. Suuri ihmisjoukko merkitsee sitä, että työtä ravinnon hankkimiseksi on tehtävä enemmän. Usein syntyy myös riitoja.

Heti, kun sateet alkavat, ihmiset hajaantuvat pieninä ryhminä mongongometsiin. Ryhmien kokoonpano ei ole kuitenkaan välttämättä sama kuin edellisenä kesänä: julkisen vaiheen aikana ihmisillä on tilaisuus liittyä niihin, joiden kanssa he mieluiten elävät, ja jotkut ryhmät hajoavat sisäisten jännitysten vuoksi.

Metsästäjä- keräilijät eroavat esimerkiksi isoista apinoista siinä suhteessa, että vaikka apinat elävät noin 30 yksilön ryhmissä, ne eivät yleensä keräänny suuremmiksi joukoiksi kuten metsästyksellä ja keräilyllä elävät ihmiset.

Mitä tulee taiteiden ja tutkimuksen puuttumiseen, on totta. että vaeltavilla ihmisillä on hyvin vähän taide-esineitä yms., mutta tämä johtuu liikkumisen tarpeesta. Leiristä toiseen siirtyessään kungit kuljettavat koko omaisuutensa, keskimäärin 12 kiloa, mukanaan. Useimmat lentoyhtiöt sallivat nykyään 20 kiloa matkatavaroita ilman lisämaksua.

Perinteensä kungit kuljettavat päässään, eivät selässään. Heidän laulu-, tanssi- ja tarinaperinteensä on aivan yhtä rikas kuin minkä tahansa muun kansan.

Missään tapauksessa kungit eivät ole tietämättömiä ympäristönsä suhteen. He tuntevat sen pikkupiirteitä myöten. He ovat antaneet nimen yli 200 kasvilajille, ja yllättävän suurta osaa näistä kasveista he pitävät syötävinä.

Ruokavaliosta lihan osuus on vain 30–40 %. Keräilijätaloudessa perusravintona ovat siis kasvikset. Vain pohjoisilla alueilla, joilla kasvien saanti riippuu vuodenajasta, metsästys ja kalastus tuottavat valtaosan ravinnosta.

Sukupuolten välillä vallitsee useimmiten sellainen työnjako, että miehet metsästävät ja naiset keräilevät. Tämä johtuu käytännöllisistä syistä: metelöivien lasten kanssa on vaikea metsästää, eikä keräilijätalouksissa ole yleensä järjestetty lasten päivähoitoa.

Kung-heimon naiset synnyttävät kerran kolmessa tai neljässä vuodessa. Tämä väli on yleinen ilmiö keräilijätaloudella elävillä kansoilla, ja tiheämpi synnyttäminen ei sopisi liikkuvaan elämään, sillä kahden lapsen kantaminen olisi liian raskasta. Kung-heimon äidit imettävät 3-4 vuotta, mikä on omiaan estämään uudestaan raskaaksi tulemista.

Kung-heimon miehet metsästävät vähän yli 21 tuntia viikossa, ja heidän kokonaistyöaikansa on noin 44 tuntia viikossa. Naiset käyttävät keräilyyn hieman yli 12 tuntia viikossa, ja kun kaikki muu työ - talousaskareet lastenhoitoa lukuun ottamatta lasketaan mukaan, naisen työaika on 40 tuntia viikossa. Koska naiset enimmäkseen huolehtivat lapsista, heidän työaikansa on kuitenkin pitempi kuin miesten.

Kungeilla ei ole ruokavarastoja. Ravinnon varastointi olisi vastoin sitä tapaa, että kungit jakavat ruokansa.

Jakamisen kanssa samaa juurta on kungien suuri tasa-arvoisuus. Kungeilla ei ole päälliköitä eikä johtajia. Ongelmat ratkaistaan yleensä ennen kuin niistä syntyy uhkaa yhteisölle. Keskustelut ovat yleisiä, ja yleinen naljailu lopettaa helposti riidat alkuunsa. Tutkija kysyi kerran eräältä kungilta, oliko heillä päälliköitä. Mies vastasi: "Kaikkihan me olemme päälliköitä, jokainen on oma päällikkönsä."

Tasa-arvoisuus vaatii omia juhlamenoja (rituaaleja) silloin, kun onnistunut metsästäjä palaa leiriin. Niiden tarkoituksena on vähätellä koko asiaa, jotteivät ylpeys ja itserakkaus saisi jalansijaa.

Onnekkaan metsästäjän pitää istua aivan hiljaa, kunnes joku muu tulee kysymään, että mitä tänään sait. Hänen pitää vastata, ettei hänestä metsästämään ole ja ettei hän ole nähnyt mitään paitsi ehkä jonkun pienen. Mitä suurempi saalis, sitä enemmän sitä vähätellään.

Metsästäjä - keräilijöillä on erittäin vähän työkaluja, mutta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja huolellisesti valmistettuja. Metsästäminen ja keräily vaativat molemmat huomattavaa ammattitaitoa.

Tutkijat sanovat, että emme voi varmasti tietää, elivätkö esi-isämme kuten kungit, mutta metsästäjä - keräilijän elämäntavalla on varmasti ollut merkittävä vaikutus nykyihmisen muotoutumisessa.

Tehtäviä

  1. Luettele metsästäjä- keräilijäheimon siveyden pääperiaatteet.
  2. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi yksityisomistus, itsekkyys ja ylpeys eivät saaneet jalansijaa metsästäjä- keräilijäheimoissa.
  3. Miksi metsästäjä- keräilijäheimoissa vallitsi tasa-arvo eri yhteisön jäsenten sekä myös sukupuolten välillä?
  4. Pohtikaa, vallitseeko kouluyhteisössä tasa-arvo oppilaiden kesken? Mitä syitä vallitsevaan asiantilaan löydät?
  5. Pohtikaa miten oppilaiden välistä tasa-arvoa voitaisiin lisätä.
  6. Keskustelkaa, onko laiskuutta olemassa. Haluaisitko laiskotella? Kirjoita lyhyt aine aiheesta "laiskottelu elämän tarkoituksena".

Lisälukemista: Maanviljelystalous

Maailman kansojen enemmistö siirtyi jonkin tyyppiseen maanviljelyyn tai karjanhoitoon noin 10 000 vuotta sitten.

Kenties kahden miljoonan vuoden ajan ihmisen esivanhemmat olivat harjoittaneet liikkuvaa metsästys- ja keräilytaloutta, joille oli ominaista tekniikan ja perinteiden muuttumattomuus.

Sitten vanha elämäntapa hylättiin käytännöllisesti katsoen kokonaan muutamassa tuhannessa vuodessa. Uuden elämäntavan oireita on löydettävissä 20 000–30 000 vuotta vanhoista aineistoista.

Maailman väkiluvun arvioidaan olleen 10 000 vuotta sitten 5-10 miljoonaa. Kahdeksassa tuhannessa vuodessa se määrä kasvoi 300 miljoonaksi.

Maanviljelykseen siirtyminen tapahtui itsenäisesti useilla eri seuduilla. Maanviljelysvallankumouksen kolme tärkeintä puolta ovat nopea siirtyminen liikkuvasta elämästä pysyvään asumiseen, väkiluvun kasvu ja muutoksen yleismaailmallisuus.

Maailmassa tapahtui 10 000 vuotta sitten myös valtava ilmaston muutos. Jääkausi loppui ja ilmasto lämpeni.

Maanviljelys merkitsi yhteisön rakenteen muuttumista. Syntyi ylijäämää, joka aiheutti rikkaiden ja köyhien yhteiskuntaluokkien synnyn.

Yhteiskunnan kehitys edellytti myös omaisuuden turvaamista. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin hallintokoneisto ja armeijat.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miksi maanviljelys aiheutti voimakkaan väkiluvun kasvun.
  2. Etsikää lehdistä hallinnollista virkavaltaisuutta puoltavia ja vastustavia kirjoituksia.
  3. arvittaisiinko yhteiskunnassa mielestäsi nykyistä pehmeämpää vai kovempaa linjaa? Kirjoita lyhyt aine käsityksesi perustetuista.

Lisälukemista: Maanviljelyksen seurauksia

Maanviljelyksen synnystä ei ole kirjallisia historiallisia todisteita. Meidän aikanamme tapahtuu vielä metsästäjä- keräilijäheimojen siirtymistä maanviljelykseen. Tutkimalla näitä siirtymisiä voidaan saada jonkinlaista tietoa maanviljelyksen seurauksista.

Useimmat metsästäjä-keräilijät asettuivat jo tuhansia vuosia sitten aloilleen viljelemään maata tai hoitamaan karjaa. Muutamat elävät yhä vanhaan malliin, mutta monet näistä ryhmistä ovat siirtymässä pysyvään asumismuotoon.

Jotkut kung-heimon jäsenistä ovat vaihtamassa alaa ja heitä tutkitaan tarkasti. Tutkijat ovat todenneet, että siinä siirtymävaiheessa, missä kungit nyt ovat, vallitsee ristiriita jakamisen ja säästämisen välillä.

Jakaminen on keskeinen asia metsästäjä- keräilijäelämässä, ja säästäminen tai taloudellinen varojen käyttö on yhtä keskeinen asia maanviljelyssä ja karjanhoidossa.

Kungien leireissä ruoka jaetaan oitis niin omille kuin vieraillekin.

Jos paimentolainen menettelisi samoin karjansa tai maanviljelijä satonsa suhteen, hän olisi äkkiä entinen paimentolainen tai maanviljelijä.

Monet perheet kärsivät näiden ristiriitaisten vaatimusten puristuksessa. (Yhteismaanviljelystä tai yhteisyyteen perustuvaa karjanhoitoa ei kukaan ole kundeille tarjonnutkaan.)

Jotkut kungit ovat joutuneet lopettamaan maanviljelyksen tai karjanhoidon jaettuaan liian suuren osan tuloksesta sukulaisilleen. Jotkut toiset ovat joutuneet erityksiin pidettyään kiinni yksityisomaisuudestaan.

Maanviljelys on Afrikassa vallitsevan tavan mukaan jätetty naisten hoidettavaksi.

Miehet huolehtivat kungien karjasta, ja kun he saavat tuloja karjan myynnistä, heidän arvoasemansa naisiin nähden nousee.

Kun maatilat ovat toisistaan erillään, mies voi esimerkiksi pahoinpidellä vaimoaan ilman, että yhteisö tulee apuun (kuten oli laita aikaisemmin).

Lapset oppivat aikaisemmasta poiketen, että on olemassa naisten töitä ja miesten töitä, poikien leikkejä ja tyttöjen leikkejä.

Myös syntyvyys on alkanut kungien keskuudessa kasvaa maanviljelykseen ja karjanhoitoon siirtymisen jälkeen. Lapsia ajatellaan kylissä jo mahdollisena työvoimana.

Ihmiset ovat alkaneet suhtautua maahan omistavammin kuin aikaisemmin. Vaeltajat eivät tarvinneet maanomistusta, mutta toisin on maanviljelijäin laita. Hän on valmis sotimaan maistaan.

Lisälukemista: Muinaisten kaupunkien kasvu

Kungien metsästäjä- keräilijätaloudessa lahjojen antaminen sekä jakaminen ovat yleisiä. Sen sijaan vaihto ja kauppa alkoivat suuressa mitassa vasta paimentolais- ja maanviljelysaikana.

Maanviljelys tuotti kyliä ja pieniä kaupunkeja. Kun kaupungit kasvoivat suuremmiksi, myös niissä vallitsevat yhteiskunnalliset suhteet muuttuivat. 5 000 tai 500 ihmistä ei voida hallita samoilla menetelmillä kuin 50 ihmistä.

Laadittiin yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia säädöksiä. Syntyi päälliköltä, sovittelijoita, shamaaneja eli tietäjiä, etuoikeutettuja ryhmiä ja useimmiten myös uskonto, joka soveltui ihmisten hallitsemiseen.

Suurkaupungin olemassaolo riippuu tarkasti järjestetyistä toiminnoista, joita valvoo keskitetty vallankäyttö. Entisestä kylän tai pikkukaupungin käsityöläisestä tulee osa suurempaa yritystä, jossa häntä voidaan vaatia työskentelemään yhteisen hyvän puolesta. Vastineeksi hän saa kaupunkiyhteisön yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut sekä armeijan suojelun.

Ensimmäisinä suurkaupungin merkkeinä pidetään yhteiskunnan kykyä sijoittaa varoja julkisiin töihin kuten uskonnollisten rakennusten (temppelien), yläluokan asuntojen (palatsien) ja kanavien rakentamiseen.

Maanviljelyksen ja karjanhoidon tuottama ylijäämä oli välttämätön, jotta kuninkaat, sotilaat, uskonnolliset johtajat (papit), hallintovirkamiehet ja muut yhteiskunnan hallitsemisesta toimeentulonsa saavat olisivat voineet toimia.

Yksityisomistuksen synty aiheutti erityisesti omaisuuden puolustamisen tarpeen ja sotilaiden arvon kohoamisen.

Paitsi ryöstösaalista sodankäynti tuotti myös orjia, joita käytettiin koneiden sijasta suurten rakennushankkeiden toteuttamisessa.

Orjatyövoiman riisto mahdollisti myös sen. että ns. vapaat kansalaiset saattoivat keskittyä työnteon sijasta erilaisiin harrastuksiin kuten taiteisiin ja sen ajan ”tieteisiin”.

Tehtäviä

  1. Mitä muutoksia a) maanviljelys ja karjanhoito, b) kaupunkien synty, aiheuttivat siveydessä.
  2. Pohtikaa, miksi monet ihmiset pitävät metsästäjä - keräilijäheimoissa esiintyneitä siveellisiä periaatteita yhtä tavoiteltavina.
  3. Kuvitelkaa, mitä muutoksia tulevaisuuden keksinnöt saattavat aiheuttaa siveydessä.

Lisälukemista: Yhteiskuntasiveyden erityisongelmia

Oikeudet ja velvollisuudet

Yhteisön jäsenet kohdistavat toisiinsa monenlaisia odotuksia. Näistä odotuksista koostuvat usein yhteisön jäsenilleen asettamat velvollisuudet. Velvollisuuksien vastapainona ovat yksilön oikeudet.

Esimerkiksi varhaisessa maanviljelystalouksissa yksilö saattoi odottaa, että yhteisö antoi hänelle suojaa sekä muiden maanviljelijäin harjoittamaa rosvousta että muiden heimojen hyökkäyksiä vastaan.

Heikommista huolehtiminen

Metsästäjä- keräilijätaloudessa pyrittiin huolehtimaan yhdessä myös oman yhteisön heikommista jäsenistä. Tarvittaessa annettiin apua myös heimon tai ryhmän ulkopuolisille.

Itsekkyyden syitä

Maanviljelysyhteiskunta muutti taloudellisia olosuhteita niin, että monet näistä siteistä katkesivat. Maanviljelijä ei voinut jakaa satoaan kaikille tarvitseville, vaan hän joutui päinvastoin puolustamaan omaisuuttaan, jotta hän olisi säilynyt hengissä seuraavaan satoon asti.

Suhtautuminen vierasheimoisiin

Myös suhtautuminen muihin heimoihin ja kansoihin muuttui.

Vierasheimolaisesta voitiin tehdä orja, mikä oli epäilemättä jonkinlainen parannus verrattuna siihen, että hänet olisi esimerkiksi tapettu ja syöty.

Orjuudesta muodostui kuitenkin vuosituhansia kestänyt inhimillisen sorron muoto, ja yhä Yhdistyneet kansakunnat -järjestö joutuu ponnistelemaan orjuuden jäänteiden poistamiseksi.

Kun orjat vapautettiin ja heistä tuli vapaita työläisiä, heidän asemansa ei välttämättä parantunut.

Oikeus elää

Oikeus elää on epäilemättä perustava ihmisoikeus. Koska käytännöllisesti katsoen kaikki yhteisö tuomitsevat murhan, tämä oikeus on yleisesti tunnustettu yhteisön sisäisenä oikeutena.

Yleensä yhteisö pyrkii suojaamaan yksilön henkeä. Sen sijaan tappamisen oikeus tunnustetaan vielä varsin yleisesti kansojen välisissä suhteissa. Muiden kansojen ihmisiä saa tappaa sodassa. Mitä enemmän sotilas tappaa, sitä suurempi sankari hän on.

Erilaiset rauhanliikkeet pyrkivät estämään sotia, ja eräät rauhanliikkeen muodot pyrkivät siihen, että myös yksilöt kieltäytyisivät sodassa tappamisesta (pasifismi).

Eräiden uutisten mukaan Yhdysvaltain sotilaat ovat käyttäneet fosforipommeja vain vihollisia vastaan. Keitä muita vastaan niitä olisi voitu käyttää?

Oikeus elää riippuu myös taloudellisista seikoista. Jos yhteisö ei pysty tai halua järjestää jäsenilleen riittävästi ravintoa, osa heistä voi kuolla nälkään. Kehitysmaissa kuolee jatkuvasti ihmisiä, varsinkin lapsia, nälkään.

Oikeus elää sisältää myös oikeuden elämää edistäviin palveluihin kuten terveydenhuoltoon, vaatetukseen, asuntoon, työhön, koulutukseen, vanhuudenturvaan jne.

Yhteiskunta kerää varoja

Edistääkseen elämää yhteisö tarvitsee varoja.

Pääomatalouden (kapitalistisissa) yhteiskunnissa tämä varojen kerääminen tapahtuu verotuksen avulla.

Yhteisötalouden (sosialistisessa) yhteiskunnassa osa tuotantolaitosten tuotosta siirretään suoraan näihin tarkoituksiin (vastaa liikevaihtoveroa).

Verojen kerääminen on välttämätöntä, jotta oikeus elämään voitaisiin taata sairaalle, vanhuksille, työttömille ja muille ryhmille, joiden kyky huolehtia toimeentulosta on heikentynyt.

Eriarvoisuus

Kaikissa yhteiskunnissa esiintyy edelleen huomattavaa ihmisten eriarvoisuutta.

Erityisen selvänä tämä eriarvoisuus ilmenee taloudellisilla alueella (omaisuus- ja palkkaerot).

On luonnollista, että kootessaan tarvitsemiaan varoja yhteiskunta verottaa eniten varakkaimpia ihmisiä.

Toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla

Toisilla suomalaisilla on valtaa paljon enemmän kuin toisilla.

Heikoimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole koulutusta, varallisuutta eikä työtä.

Elämä saattaa alkaa tuntua heistä tarkoituksettomalta, koska he eivät pysty toteuttamaan niitä päämääriä, joita heillä on.

Paitsi heikon yhteiskunnallisen (sosiaalisen) aseman vuoksi elämä voi alkaa tuntua tarkoituksettomalta odottamattomien vaikeuksien vuoksi.

Jos nämä vaikeudet aiheuttavat yhteiskunnallisen arvoaseman romahtamisen, seuraukset saattavat olla yksilön näkökulmasta kohtalokkaat.

Itsemurhat

Äärimmäinen vaste (reaktio) elämän kokemiseen tarkoituksettomaksi on itsemurha. Suomi on eräs maailman johtavia itsemurhamaita.

Tämä kertoo siitä, että kaiken hyvinvoinnin keskellä monet suomalaiset voivat pahoin. Viime vuosina etenkin nuorten naisten itsemurhat ovat Suomessa lisääntyneet.

Myös joukkoitsemurhia, jossa itsemurhaaja on murhannut muita, ovat lisääntyneet.

Monet uskonnolliset yhteisöt paheksuvat itsemurhaa. Toisaalta esiintyy myös sellaisia ajatussuuntia, jotka katsovat, että yksilöllä on oikeus itse ratkaista kysymys omasta elämästään.

Armokuolema

Itsemurhan ajatus voi tulla myös vaikeasti sairaalle ihmiselle, joka tietää, että hän kuolee lähitulevaisuudessa, ja edessä on vaikeita kärsimyksiä.

Hän voi kuitenkin olla jo niin vaikeasti sairas, ettei hän pysty tekemään itsemurhaa. Tällöin herää kysymys, voiko joku muu ihminen, esimerkiksi lääkäri, auttaa häntä.

Puhutaan armokuolemasta (eutanasiasta). Armokuolema (eutanasia) voi tulla kysymykseen myös sellaisessa tapauksessa, jossa yksilön aivot ovat kuolleet ja hänestä on tullut eräänlainen kasvi, joka säilyy hengissä mutkikkaiden teknisten laitteiden avulla.

Jotkut ajatussuunnat pitävät armokuolemaa (eutanasiaa) murhana, jotkut suhtautuvat siihen tietyin varauksin myönteisesti.

Passiivisella armokuolemalla (eutanasialla) tarkoitetaan sitä, ettei kuolevaa ihmistä pyritä pitämään keinotekoisesti hengissä esimerkiksi tehohoidolla, vaan hänen annetaan kuolla ns. luonnollinen kuolema.

Aktiivisella armokuolemalla (eutanasialla) tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi syöpäpotilasta, jonka kuolema on aivan lähellä ja jota ei voida enää mitenkään pelastaa, autetaan kuolemaan.

Suomessa lainsäädäntö ei varsinaisesti tunne armokuolemaa (eutanasiaa), mutta ainakin passiivista armokuolemaa (eutanasiaa) esiintyy, ja huomattava osa terveydenhoitohenkilökunnasta on sitä mieltä, ettei kuolevaa ihmistä pitäisi yrittää pitää keinotekoisesti hengissä.

Kyse on usein taloudellisista säästöistä. Suomessa köyhällä ja vähäosaisella ihmisellä on muita suurempi todennäköisyys joutua ainakin passiivisen armokuoleman (eutanasian) kohteeksi.

Abortti

Oikeudesta elämään puhutaan joskus myös abortin eli raskauden keskeyttämisen yhteydessä. Jotkut uskonnolliset ryhmittymät ovat sitä mieltä, että raskauden keskeyttäminen on sikiön murha. Sikiö ole vielä tiedostava olento.

Maanviljelysvallankumouksen jälkeisessä yhteiskunnassa väestön lisääntyminen on muodostanut ongelmia. Tiheään asutuilla seuduilla taudit, nälänhädät ja sodat vähensivät aikaisemmin väestön määrää, mutta etenkin lääketutkimuksen kehitys on edistänyt väestöräjähdystä.

Raskauden keskeyttämistä on jo erittäin kauan käytetty syntyvyyden säännöstelykeinona, mutta terveydenhoidollisesti alkeellisissa olosuhteissa ja heikolla ammattitaidolla suoritettu raskauden keskeyttäminen on ollut naiselle hengenvaarallinen, ja paljon ihmisiä on kuollut raskauden keskeyttämiseen ammattitaidottomien henkilöiden avustuksella.

Koska raskauden keskeyttämistä joka tapauksessa tapahtuu, valistuneissa maissa ne on pyritty laillistamaan ja siirtämään sairaaloihin. Sairaalassa suoritettu raskauden keskeytys (abortti) on naiselle vaaraton. Jos raskauden keskeytyksen (abortin) suorittaminen on vastoin naisen omaa siveellistä vakaumusta, se voi aiheuttaa hänelle henkisiä haittoja.

Ehkäisyvälineet

Nykyään ei-toivottu raskaus johtuu usein huolimattomuudesta. Viime vuosikymmeninä on kehitetty niin tehokkaita ehkäisyvälineitä, ettei kenenkään suomalaisen tarvitse tulla raskaaksi vastoin tahtoaan. Erityisesti ehkäisypillerit ovat viime vuosina kehittyneet entistä vaarattomammiksi.

Kehitysmaissa tilanne on paljon ongelmallisempi. Raskauden keskeyttämismenetelmät ovat sikäläisissä olosuhteissa kalliita.

Katolisten kristillisten ja muhamettilaisten ennakkoluulot estävät monilla alueilla järkevän syntyvyyden säännöstelyn.

Myös sosiaaliturvan puuttuminen panee monissa kehitysmaissa ihmiset hankkimaan runsaasti lapsia turvatakseen vanhuuden toimeentulonsa.

Tehtäviä

  1. Onko jossakin olosuhteissa oikein tappaa?
  2. Mitä asioita kuuluu ihmisarvoiseen elämään?
  3. Mitä voidaan sanoa verotuksen puolesta ja verotusta vastaan?
  4. Miksi jotkut kokevat elämänsä tarkoituksettomaksi?
  5. Mistä johtuu, että raskauden keskeytyksiä (abortteja) tehdään?
  6. Miten raskauden keskeytysten (aborttien) määrää voitaisiin vähentää?
  7. Miten kehitysmaiden syntyvyyden säännöstelyongelmia voitaisiin ratkaista?
  8. Mitä asioita haluaisit muuttaa omassa elämässäsi?
  9. Mistä asiasta pidät kaikkein eniten?
  10. Mistä asiasta pidät kaikkein vähiten?

Lisälukemista: Ihmisoikeudet Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa 26.8.1789

Keskustelkaa näistä nykyisyyden valossa:

1. Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun.

2. Kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Nämä ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen.

3. Kaikki itsemääräämisoikeus (suvereniteetti) perustuu pohjimmaltaan kansaan.

4. Vapaus merkitsee valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.

5. Lailla olkoon oikeus kieltää vain sellaiset teot, jotka vahingoittavat yhteiskuntaa.

6. Laki ilmentää yleistä tahtoa. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä osallistua sen muotoilemiseen. Kaikkien tulee olla saman lain alaisia, olipa kysymys suojelemisesta tai rankaisemisesta. Kaikki kansalaiset ovat lain edessä samanarvoisia ja siis myös yhtä oikeutettuja pääsemään kaikkiin julkisiin arvoihin, virkoihin tai toimiin, kukin kykynsä mukaan ja ilman muuta eroa kuin heidän erilaiset ansionsa ja taitonsa.



10. Ketään älköön ahdistettako hänen mielipiteittensä tähden, ei edes uskon asioissa, elleivät ne ilmene tavalla, joka häiritsee laissa säädettyä yleistä järjestystä.

11. Vapaa ajatusten ja mielipiteiden vaihto kuuluu ihmisen kalleimpiin oikeuksiin. Jokainen kansalainen saakoon siis vapaasti ilmaista ajatuksiaan puhuttuina, kirjoitettuina tai painettuina. Hän olkoon kuitenkin vastuussa tämän oikeuden väärinkäyttämisestä tapauksissa, joista laissa säädetään.



14. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä tutkia ja todeta yleisen veron tarpeellisuus, siihen vapaasti suostua, valvoa varojen käyttöä sekä määrätä veron jakautumisesta, perusteista, kannosta ja pysyvyydestä.

Lisälukemista: Ihmiskäsityksiä

Hyvän luonnontutkimuksen (luonnontieteen) ihmiskäsitys

Elämän synty

Hyvän luonnontutkimuksen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on osa maapallolla esiintyvää elollista luontoa.

Elollinen luonto on todennäköisesti syntynyt maapallolla. Elämää syntyy elottomasta aineesta kaikkialla, missä olosuhteet ovat elämän synnylle suotuisat.

Elämää on todennäköisesti syntynyt myös monilla muilla planeetoilla kuin Maapallolla.

Siitä, miten elämä meidän planeetallamme on syntynyt, ei ole vielä täyttä selvyyttä.

Eräisen arvioiden mukaan elämä on syntynyt meren pohjan tuliperäisillä alueilla, ns. mustissa savuttajissa. Siellä esintyy edelleen elämää, joka ei tarvitse happea.

Eräiden arvioiden mukaan elämä sai alkunsa alkunsa matalissa merenlahdissa, joissa oli runsaasti elämän tarvitsemia aineita.

Ensin syntyivät yksinkertaiset elämän muodot, joita nykyään edustavat yksisoluiset eliöt (vieläkin yksinkertaisempaa elämän muotoja edustavat virukset ja prionit).

Elämän kehitys

Ulkoiset olosuhteet (esim. avaruuden säteily) aiheuttavat jatkuvasti vähäisiä muutoksia perintötekijöissä. Jos muutos heikentää eliön kykyä tulla toimeen ympäristössään, uusi perintötekijä häviää. Jos muutos parantaa eliön kykyä tulla toimeen ympäristössään, uusi perintötekijä saattaa jäädä eloon.

Näin ympäristö jatkuvasti muovaa eliöitä. Yksinkertaisista eliöistä kehittyi vähitellen mutkikkaampia.

Merestä elämä levisi myös maan pinnalle. Kasvien tuottama happi mahdollisti eläinten elämän maan pinnalla. Eläimet hengittävät happea. 

Muutamia miljoonia vuosia sitten maapallolle ilmaantui kehityksen tuloksena ihminen.

Tänä aikana on tapahtunut erilaisia muutoksia. Jääkausia on tullut ja mennyt kuten tapahtuu tulevaisuudessakin. Suuren osan tästä ajasta ihminen on elänyt metsästäjä-keräilijänä ruohoaavikoillaan ja luolissaan.

Hän on elänyt erilaisina, enimmäkseen pieninä, yhteisöinä. Säilyäkseen hän on taistellut luonnonvoimia ja toisia eläinlajeja vastaan.

Työkalut

Tärkeää osaa ihmisen kehityksessä merkitsi hänen kykynsä käyttää kättä ja työkaluja. Jotkut ovat sitä mieltä, että käden ja työkalujen käyttö vaikutti kääntäen ihmisen aivojen kehitykseen, hänestä tuli eläin, jonka aivotoiminnat olivat kehittyneet nimenomaan työkalujen käyttöön sopiviksi.

Myös jotkut älykkäät eläimet käyttävät työkaluja, mutta eläimillä työkalujen käyttö on ihmiseen verrattuna vähäistä.

Työkalut ja ihmisen käden tuotteet eivät suinkaan ole menettäneet merkitystä meidän aikanamme. Eri puolilla maailmaa kohoaa suuria kaupunkeja ja suuria tehtaita.

Rikkaiden maiden asukkaat ympäröivät itsensä kotonaankin, työpaikan ulkopuolella, itsensä erilaisilla työkaluilla aina sähkökäyttöistä hammasharjaa myöten.

Joskus on arveltu, että ihmisen viisauden laatu on ensisijaisesti teknistä.

Maanviljely ja kotieläimet


Vähitellen ihminen oppi käyttämään luontoa järkiperäisesti hyväkseen. Hän ryhtyi kasvattamaan kasveja ja kotieläimiä.

Ihmisen olemassaolo tuli riippuvaiseksi viljelykasveista ja kotieläimistä.

Kääntäen näiden kasvien ja eläinten olemassaolo tuli riippuvaiseksi ihmisestä.

Valtarakenne (kulttuuri) kehittyi

Kymmenentuhannen viimeiseksi kuluneen vuoden eli noin neljänsadan sukupolven aikana ihmisen valtarakenne (kulttuuri) on ratkaisevasti muuttunut.

Ihminen löysi maanpinnasta metalleja. Siitä alkoivat pronssikausi, rautakausi ja lopulta se elektroninen kausi, jota elämme.

Ihmisen käsitys itsestään muuttui. Ihminen ajatteli olevansa (virheellisesti) luonnon herra.

Ihmisen perintötekijät

Ihmisen perintötekijät eivät ole  suuresti muuttuneet neljänsadan sukupolven aikana. Esi-isillämme, jotka tekivät meidän mielestämme alkeellisia keksintöjä kuten viljely, kotieläinten käyttö, pyörä, kanootti jne., oli rakenteellisesti jokseenkin samanlaiset aivot kuin meillä.

Ihminen ja ympäristö

Nykyihmisen kykyä kehittää tekniikkaa ei epäile juuri kukaan. Onkin joskus sanottu, ettei mikään ole niin viisas kuin ihminen paitsi insinööri.

Sen sijaan on esitetty vakavia epäilyksiä ihmisen kyvystä tulla toimeen tekniikkansa tai eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. 

Ihminen on eri tavoin pyrkinyt tekemään eron itsensä ja muiden eläinten välillä. On mm. väitetty, että ihminen on maapallolla ainoa eläin, joka pystyy käyttämään kieltä.

Simpansseilla ja gorilloilla suoritetut kokeet ovat viime aikoina osoittaneet tämän käsityksen virheelliseksi. Isojen apinoiden on tosin vaikea oppia puhumaan, mutta viittomakieltä ne on saatu oppimaan. Onpa eräällä simpanssilajilla todettu esiintyvän luonnonvarainen mykkäkieli.

Kieltä esiintyy myös merissä, mm. delfiineillä.

Itsetietoisuus

On myös väitetty, että vain ihminen pystyy tiedostamaan itsensä, että vain hän tietää olevansa olemassa. Eräälle puhuvista simpansseista esiteltiin sivistymättömiä simpansseja.

Hän kutsui näitä luteiksi ja likaisiksi olioiksi. Kun hän sai tehtäväkseen jakaa läsnä olevien kortit kahteen kasaan, toiseen ihmiset ja toiseen eläimet, hän pani oman korttinsa ihmisten kasaan ja muiden simpanssien kortit eläinten kasaan. Epäilemättä hänellä oli varsin inhimillinen tietoisuus itsestään.

Eräät eläimet tunnistavat itsensä peilistä.

Ihmisen ja muiden eläinten välillä on aste-eroja

Luonnontutkimuksen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on sitä samaa kuin muut eläimet, mutta ihmisessä esiintyy eräitä ominaisuuksia huomattavasti suuremmassa määrin kuin muissa eläimissä.

Vaikka ihminen eroaa tässä määrällisessä suhteessa huimasti muista eläimistä, asteikko eläimestä ihmiseen on liukuva.

Ei ole syytä olettaa, että ihmisen kehityksessä olisi joskus tapahtunut sellainen äkkijyrkkä muutos joka teki hänestä ajattelevan, puhuvan ja itsestään tietoisen olennon.

Inhimillisen elämän kuuluminen siihen elämään, jonka eri muodoissa näemme ympärillämme, ei ota mitään pois arvoista ja päämääristä, jotka ovat ihmiselle tärkeät.

Ihminen kehittyi yhteisössä

On sanottu, että muista simpansseista eristetty simpanssi ei ole simpanssi ollenkaan. Luonnontutkimuksen käsityksen kannattajat korostavat usein, että ihminen kehittyi ihmiseksi yhteisössä. Jos ihminen leikataan erilleen häntä ympäröivästä maailmasta, hän ei muodosta mielekästä kokonaisuutta. Tietoisena oleminen on jatkuvaa vuorovaikutusta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä.

Ihmisen henkistä laatua tarkastellaan tavallisesti suhteessa hänen ympäristöönsä. Jos ihmiseen halutaan vaikuttaa, se tapahtuu huomattavassa määrin hänen ympäristönsä avulla.

Syntyneellä ihmisellä on perintötekijänsä, mutta hän on kuitenkin monessa suhteessa ominaisuuksia vailla oleva.

Ihmiseen ja hänen kasvuunsa elämän aikana vaikuttavat erittäin monet tekijät, mm. hänen osakseen tuleva kohtelu, ravinto, pieneliöiden ja loisten hyökkäykset, avaruussäteily, ympäristömyrkyt, työ, elinympäristö jne.

Valtarakenteen vaikutus nuoreen ihmiseen

Eniten häneen voidaan sanoa vaikuttavan valtarakenteen, perheen, heimon, kansan, rodun tai ihmislajin perinteiden.

Kun maailmaan syntynyt uusi yksilö omaksuu valtarakenteen, hänestä tulee suureksi osaksi ympäristönsä tuote. Hänen käsityksensä todellisuudesta saattaa olla suuresti erilainen kuin samoilla perintötekijöillä varustetun henkilön käsitys jossain toisessa valtarakenteessa..

Jo muinaiskreikkalaiset pyrkivät selvittämään, millainen olisi ihanteellinen ihminen. Ihmisen todellista olemusta on pyritty myöhemmin lukuisia kertoja selvittämään, mutta se on ollut vaikeaa, sillä sekä yksilö että laji ovat täynnä muistijälkiä ihmiskunnan menneisyydestä. Kuitenkin on tärkeää pohtia sitä, mitkä ovat ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet, mitä voimme tehdä ja mitä saamme toivoa.

Pyrkimykset muovata valtarakenteita

Ajattelijat ovat pyrkineet myös muovaamaan valtarakennetta niin, että ihminen yksilönä, kansana ja lajina selviytyisi paremmin elämässään. Ihminen voi tällä tavoin pyrkiä ohjaamaan omaa kehitystään. Ihmisen erikoisvarustuksia ovat mm. järki ja kirjoitustaito.

Tehtäviä

  1. Miksi ihmisen aivot kehittyivät enemmän kuin muiden eläinten?
  2. Onko ihmisen ja simpanssin välinen ero aste-ero vai laadullinen ero?
  3. Miksi yhteisö on ihmiselle tärkeä?
  4. Pohtikaa, millainen teidän mielestänne olisi ihanteellinen ihminen.
  5. Pohtikaa, miksi useimmat ihmiset poikkeavat mistä tahansa ihannetyypistä.
  6. Pohtikaa, voimmeko vaatia ystäviltämme, että he olisivat ihanteellisia ihmisiä.
  7. Mistä johtuu, että et ole kaikista asioista samaa mieltä vanhempiesi ja opettajiesi kanssa?

Uskontojen ihmiskäsityksiä

Elollisen ja elottoman erottaminen

Meidän aikanamme jo lapset oppivat erottamaan elollisen ja elottoman. Muinaiset ihmiset eivät aina pystyneet tällaista erottelua suorittamaan. Se maailma, jossa he elivät, oli elävä, tunteva ja liikkuva maailman. He olettivat usein, että kaikkialla, missä liikuntaa tapahtui, esineessä tai ilmiön takana, oli jokin elävä syy, joka aiheutti liikkeen.

Usko mahtiin

Näin syntyi usko voimaan, mahtiin. Kyseessä oli yritys selittää ilmiöitä, ja kun luonnon tuntemus oli vajavaista, turvauduttiin mielikuvituksen luomaan selitykseen.

Tosin ihmisillä on edelleen vahva taipumus keksiä itse uskomattomia selityksiä.

Kun luonnontutkimus kehittyi, luonnon ilmiöitä ryhdyttiin selittämään uusilla menetelmillä. Vanhojen selitysten katsottiin olevan yhteen sopimattomia uuden todellisuustutkimuksen kanssa, Vanhojen selitysten sanottiin vetoavan yliluonnolliseen.

Usko yliluonnolliseen

Eräissä uskonnoissa ja koulukunnissa usko yliluonnolliseen on säilynyt. Uskonnoissa oletetaan yliluonnollisia olentoja, jotka voivat saada aikaan ns. luonnonlakien vastaisia tapahtumia.

Eräät ajatussuunnat väittävät edelleen, etteivät todellisuustutkimuksen selitykset ole riittäviä vaan niiden lisäksi tarvitaan yliluonnollisia selityksiä.

Sielu

Jotkut muinaiset ihmiset kuvittelivat, että jokaisella esineenä oli kaksi olemusta, varsinainen aineellinen olemus ja sieluolemus.

Viimeksi mainittu sai aikaan liikkeen tai elämän.

Samalla oliolla saatettiin ajatella olevan useita erilaisia sieluja.

Eräs sielun laji saattoi irrottautua ruumiista ja kulkea vieraissa paikoissa. Tällaisen sielun avulla muinaiset ihmiset selittivät mm. unia.

Henki ja aine

Sielu-usko ei välttämättä edellyttänyt uskoa jumaliin. Hindulainen samkhya ei alkuperäisessä muodossaan edellyttänyt uskoa jumaliin, mutta tämän opin mukaan olevainen koostui hengestä ja aineesta. Henki oli voima, joka aiheutti aineen muutokset.

Epikuroksen aineellinen sielu-usko

Sielu-uskoa saattoi esiintyä myös aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisessa (materialistisessa) ajattelussa.

Esimerkiksi muinaiskreikkalainen ajattelija Epikuros oli sitä mieltä, että sielu koostuu tavallista ohuemmasta aineesta. Tämä sielu hajoaa ruumiin mukana.

Sielujen säilyttäminen palsamoinnilla

Eräät muinaisegyptiläiset ajattelivat, että jos kuolleen ihmisen ruumis pystyttäisiin säilyttämään (esimerkiksi palsamoinnilla), sielu voisi jatkaa elämäänsä.

Kuoleman jälkeinen palkinto ja rangaistus

Vähitellen he kehittivät monimutkaisen opin, jonka mukaan Osiris- jumala palkitsisi tai rankaisisi sieluja kuoleman jälkeisessä elämässä sen mukaan, miten he olivat eläneet maanpäällisen elämänsä.

Jumalien sielut

Myös jumalien saatettiin ajatella koostuvan erilaatuisista osista.

Vuonna 1970 Syyriassa suoritetut kaivaukset ovat osoittaneet, että Jahveh- jumalalla ajateltiin olevan erillisen sielun, joka vaelteli uskovaisten keskuudessa.

Kun Jahveh ruumiillisessa muodossa vaelsi maan päällä, häntä kutsuttiin Isä Jahveksi tai Jahven Pojaksi.

Viimeksi mainittua pidetään nimen Jeesus alkumuotona. Heprean kielellä Jeesus on Joshua eli Jehoshuah, mikä tarkoittaa "Jahve pelastaa".

Korkein henki

Intian uskonnossa atman (henki, joka ilmenee minänä) ja brahman (ikuisesti kasvava, ikuisesti lisääntyvä, uhrin voima) yhdistettiin myöhemmin Korkeimmaksi hengeksi.

Olemassaolon muodot uskonnoissa

Uskonnoissa esiintyy kolme olevaisen muotoa:
  1. aine, 
  2. henkilökohtainen (persoonallinen) sielu ja
  3.  ei-henkilökohtainen (persoonaton) henki. 

Onko sielu olemassa jo ennen syntymää

Nämä kolme saattavat esiintyä myös ihmisessä, mutta eniten on keskusteltu siitä käsityksestä, onko olemassa ihmisen ruumiista erillistä henkilökohtaista (persoonallista) sielua, joka säilyisi kuoleman jälkeen.

Hindulaisuuden mukaan tämä sielu olisi olemassa jo ennen syntymää.

Luonnontutkimus ei tunne sielua tai henkeä

Luonnontutkimuksen käsityksen edustajat vastaavat kysymykseen sielun olemassaolosta kielteisesti. Heidän mielestään ihmisen henkiset toiminnat ovat vain korkealle kehittyneen, monimutkaisen aineen tapahtumia. Mitään aineesta erillistä sielua ei tarvita näiden toimintojen selittämiseen.

Onko eläimillä sielu

Juutalaisperäiset suuret uskonnon (kristillisyys ja muhamettilaisuus) uskonnot ajattelevat, että ihmisen erottaa eläimestä sielu, henkisten toimintojen tyyssija, joka on kuolematon.

Ylsi vai useita kokonaisuuksia

Uskontojen ja luonnontutkimuksen ihmiskäsitysten pääero on, että luonnontutkimuksen käsityksen mukaan ihminen on yksi kokonaisuus, mutta uskontojen mukaan hän koostuu kahdesta erilaisesta aineksesta, ruumiista ja sielusta. 

Edesmennyt akateemikko Oiva Ketonen sanoi kirjassaan Rajalla, ettei kahtiajakoa ole voitu perustella, ja on epäselvää, voidaanko sitä muotoillakaan niin, että sen puolesta tai sitä vastaan voitaisiin esittää erityisiä väitteitä. Se ei anna todentuvaa pohjaa rajanvedolle ihmisen ja eläimen välillä.

Ne, jotka meidän aikanamme ovat sitä mieltä, ilmaisevat asian toisella tavoin.

Miksi ihmiset ajattelevat olevansa kuolemattomia

Voidaan kysyä, miksi usko ruumiista erilliseen sieluun on edelleen varsin yleinen, vaikka hyvä tutkimus ei pysty tällaista väitettä tukemaan.

Luonnontutkimus vastaa tähän, että ihminen haluaa uskoa sieluun, koska hän toivoo olevansa kuolematon.

Miksi kuollaan

Luonnontutkimuksen käsityksen mukaan kehitysoppiin kuuluu luonnonvalinta.

Luonnonvalinta säätelee jälkeläisten määrän, niiden vanhenemisen ja kuoleman, niin että laji, ryhmä tai valtarakenne mahdollisimman hyvin säilyy ympäristössään.

Luonto muovaa yksilöiden ruumiinrakenteen ja käyttäytymisen sellaiseksi, että vanheneminen tapahtuu ryhmän kannalta edullisimmassa iässä. Luonnon valittuja siis ovat oikeastaan vasta ne, jotka myös kuolevat lajin kannalta oikeaan aikaan.

Vanhenemiseen on monia syitä. Toisaalta siihen ovat välittömät ruumiilliset syyt. Toisaalta vanhenemisella on tarkoituksensa luonnon kiertokulussa.

Vanhenemisen perimmäinen syy eli vanhenemisen tarkoitus on, että yksilö poistuu lajin näyttämöltä kun oikea aika on tullut.

Muinaisroomalainen runoilija sanoi: "Elävien olentojen sukupolvet katoavat seuraten nopeasti toisiaan ja niin kuin juoksijat ojentavat edelleen elämän soihdun. Vanha pannaan syrjään, jotta tilaa tulisi uudelle."

Ihmisen riippuvuus itseään mahtavammista voimista

Tärkeimpiä niistä piirteistä, jotka erottavat uskonnot luonnontukimuksen käsityksestä, on uskontojen käsitys, että ihminen on riippuvainen joistakin häntä itseään mahtavammista yliluonnollisista voimista.

Tätä piirrettä on pidetty niin tärkeänä, että monet ovat halunneet määritellä uskonnon aatteeksi, jossa esiintyy uskoa yliluonnollisiin voimiin. Tässä oppimateriaalissa uskonto on määritelty järjestäytyneeksi jumaluskoksi (teismiksi). 

Luonnonttutkimuksen käsityksen mukaan luonnossa vallitsevat ei-henkilökohtaiset (persoonattomat) säännönmukaisuudet (invarianssit), joista tavallisesti käytetään nimitystä luonnonlait.

Ihminen ei voi mitenkään muuttaa näitä luonnonlakeja, vaikka järkensä avulla ihminen hän voi yhä kasvavassa määrin käyttää luontoa hyväkseen.

Muinaisten ihmisten tiedot ja taidot eivät riittäneet luonnonvoimien hallintaan, vaan he olivat paljon nykyistä ihmistä suuremmassa määrin luonnonvoimien armoilla.

Yritykset vaikuttaa luonnonvoimiin

Kuitenkin he yrittivät vaikuttaa luonnonvoimiin.

Ei-henkilökohtaisiin (persoonattomiin) luonnonvoimiin yritettiin vaikuttaa taikuuden (magian) avulla.

Henkilökohtaisia (persoonallisia) luonnonvoimia sieluja yritettiin lepyttää esimerkiksi uhreilla. Esimerkiksi jumalille uhrattiin eläimiä ja jopa ihmisiä.

Hindulaisessa veda-uskonnossa uhrit merkitsivät tärkeää osaa. Kun ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden uskottiin kulkevan kohti rappiota, jumalien toivottiin hidastavan tätä kehitystä. Kaikkeuden olemassaolon uskottiin riippuvan uhrilaitoksesta.

Uhrilaitos

Uhrilaitos on usein merkinnyt julmuutta (ihmisuhrit) ja riistoa (papit söivät uhrieläimet).

Uhrilaitoksen korvikkeet

Yhteiskunnallinen kehitys on vähitellen muuttanut uskontoja niin, että uhrilaitos on korvattu erilaisilla jumalanpalveluksilla ja rukouksilla (rukous on uskovaisen jumalille esittämä toivomus tai kiitos toivomuksen täyttämisestä).

Hyvät ja pahat henget

Kauan sitten monet muinaiset ihmiset ajattelivat yliluonnollisten voimien voivan olla sekä hyviä että pahoja.

Henkilökohtaiset (persoonalliset) voimat saattoivat suuttua, ja niitä piti lepyttää.

Joissakin uskonnoissa voimat alettiin jakaa hyviin voimiin ja pahoihin voimiin.

Hyvistä voimista kehittyi jumalia, joiden suosiota tavoiteltiin, ja pahoista voimista kehittyi paholaisia, joita tuli lepyttää.

Meille suomalaisille paholaisten lepyttäminen on ehkä outo perinne, mutta esimerkiksi New Delhin kadulla voi vielä olla lauantaipaholaisen alttari, jolle ihmiset heittävät rahaa.

Papin ja hallitsijan valta eriytyvät

Vähitellen papin ja hallitsijan tehtävät eriytyivät, mutta usein hallitsijan katsottiin saaneen valtansa jumalilta.

Esimerkiksi Hammurabin lain ja Mooseksen lain väitettiin olevan peräisin suoraan jumalalta.

Siveellinen maailmanjärjestys

Usein uskontoihin sisältyi ajatus siveellisestä maailmanjärjestyksestä. Esimerkiksi hindut ajattelivat kärsimysten olevan rangaistusta aikaisemmassa elämässä suoritetuista pahoista teoista.

Monet hallitsijat olivat sitä mieltä, että uskonto auttaa heitä kansan hallitsemisessa.

Usko yliluonnollisiin voimiin jarrutti kehitystä

Kun ihmisen yläpuolelle asetettiin yliluonnolliset voimat, jumalat, uskontojen johtajat (papit) ja hallitsijat, tämä jarrutti luonnontutkimuksen käsityksen mielestä ihmisen pyrkimystä luonnon herraksi.

Kun ihminen toisaalta varustettiin jumalallisella sielulla, tämä eristi ihmisen luonnontutkimuksen käsityksen mielestä muusta luonnosta niin, ettei ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta pyritty ymmärtämään oikein.

Paholaisusko haittasi lääketieteen kehitystä

Erityisesti paholaisusko on luonnontutkimuksen käsityksen mielestä ollut omiaan hidastamaan lääketutkimuksen kehitystä. Sairauksien on usein ajateltu johtuvan paholaisesta.

Esimerkiksi kristillisten pyhä kirja Uusi testamentti kertoo, että Jeesus ajoi mielisairaista pois paholaisia, riivaajia.

Eksorkismi, paholaisen häätömanaus, on aikaisemmin ollut yleinen, ja yhä saamme lehdistä lukea, että jopa Euroopassa tavataan eksorkismia sairauksien hoitokeinona.

Uusin paavi (kristillisen katolisen kirkon johtaja) on aloittanut eksorkistikoulutuksen uudestaan. 

Tehtäviä

  1. Laatikaa luettelo luonnontutkimuksen käsityksen ja kristillisyyden tärkeimmistä eroista.
  2. Pohtikaa vanhenemisen tarkoitusta luonnon kiertokulun näkökulmasta.
  3. Mitkä havainnot muinaiset ihmiset tulkitsivat todisteeksi ruumiista erillisen sielun olemassaolosta?
  4. Pohtikaa, ovatko käsite "yliluonnollinen" ollenkaan järkevä (naturalistit sanovat, että kaikki, mitä on olemassa, on osa luontoa).

Muinaisen Kreikan ihmiskäsityksiä

Hyvät ja pahat

Jo muinaiset ihmiset jakoivat ihmisiä, heidän tekojaan ja luonnonvoimia hyviin ja pahoihin.

Yleensä oman ryhmän (esimerkiksi heimon) ulkopuolisia ihmisiä pidettiin automaattisesti vaarallisina ja siitä syystä pahoina, mutta myös toisenlaista suhtautumista esiintyi.

Jotkin uskonnot käyttivät erittäin raakoja menetelmiä poistaakseen yhteisöstä sen, mitä he pitivät pahana.

Pahan syyt

Monissa valtarakenteissa (kulttuureissa), mutta erityisesti muinaisessa Kreikassa, pohdittiin pahan syitä myös ilman uskonnollisia selityksiä.

Myös muinaisen Intian aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit, charvakat) pohtivat pahan syitä jumalattomuuden (ateismin) lähtökohdista.

Ihmiskeskeinen ajattelu

Idän uskonnoilla ja käsityksillä oli omat kasvatusjärjestelmänsä, mutta niiden tarkoitus oli usein säilyttää jo olemassa olevat uskonnolliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset laitokset.

Kreikassa kehittyi ajatussuunta, jonka mukaan ihmistä piti pyrkiä kehittämään ihmisenä. Kreikkalainen ajattelu oli suuressa määrin ihmiskeskeistä. On sanottu, että toiset kansakunnat loivat jumalia, kuninkaita ja henkiolentoja, mutta kreikkalaiset loivat ihmisiä.

Kreikkalaisille ihminen oli osa lainmukaista maailmanjärjestystä (kuten hinduillekin), mutta kreikkalaiset pyrkivät ennakkoluulottomasti tutkimaan ihmisen paikkaa tässä kokonaisuudessa. Kreikkalaiset kehittivät ihmisihanteen, jota yksityiset ihmiset enemmän tai vähemmän muistuttivat.

Ihmisen paikka kaikkeudessa

Kun tahdottiin oikein ilmoittaa ihmisen paikka (maailman) kaikkeudessa, kreikkalaiset ajattelivat hänen kuuluvan ensi kädessä yhteiskunnan eli kaupunkivaltion muodostamaan pienempään kokonaisuuteen.

Kreikkalaisten ihanneihminen oli tästä syystä olemukseltaan yhteiskunnallinen olento. Hänen oma luontonsa määrää hänet palvelemaan sitä yhteisöä, johon hän kuuluu.

Kasvatus yksilön muovaajana

Kreikkalaisen kasvatuksen kantavana ajatuksena oli ihmisen muovaaminen yleispätevän ihmisihanteen mukaiseksi, ei yksilöllisyys eikä se, että yksilö vapaasti kehittäisi henkilökohtaisia taipumuksiaan ja erikoispiirteitään.

Vanhimmassa kreikkalaisessa ajattelussa esiintyivät luonnonjärjestys, yhteiskunnan järjestys ja ihmisen henkisen elämän järjestys toistensa malleina ja keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa.

Sääty-yhteiskunta ja kansalaisyhteiskunta

Sääty-yhteiskunnissa on usein ajateltu, että ylempien säätyjen ihmiset ovat parempia kuin alempien säätyjen ihmiset ja että ihmisten jakaminen kasteihin tai yhteiskuntaluokkiin on täysin luonnonjärjestyksen mukaista.

Muinaisessa Kreikassa kaupunkivaltion kansanvalta (demokratia) syrjäytti sääty-yhteiskunnan, ja myös ihmisten eriarvoisuuden arvostelua alkoi esiintyä.

Osa sen ajan opettajista, katsoi, että ihmisen kasvattaminen ihanteen mukaiseksi oli mahdollista. Eräs opettaja sanoi, että meillä kaikilla on sama luonto, niin kreikkalaisilla kuin barbaareillakin (kreikkalaiset kutsuivat muita kansoja halventavalla nimellä barbaarit). Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Useimmat lain määräykset ovat luonnon vastaisia.

Yli-ihmisoppi

Luonnonmukaisuuteen pyrkiminen synnytti kuitenkin myös vastakkaisen ajatussuunnan. Jotkut opettajat julistivat jonkinlaista yli-ihmisoppia, jonka mukaan lait ovat heikkojen ja elinkelvottomien keino estää vahvoja ja elinvoimaisia pääsemästä valtaan.

Platonin kirjojen hahmo Sokrates

Sokrates (470–399 eaa.) katsoi olevansa ihmissielun lääkäri. Jos halutaan parantaa tauteja, on tiedettävä mitä terveys on. Ruumiin terveys ilmenee ulospäin voimana, kestävyytenä, kauneutena jne. Sielun terveys ilmenee ulospäin hyveinä.

Sokrateella ajatellaan usein olleen seuraavat kolme käsitystä: Ei voi omistaa tietoa hyvästä olematta hyvä, kukaan ei tee tahallaan pahaa ja hyvä ihminen on aina onnellinen.

Näitä käsityksiä on usein pidetty naurettavina. Pahuus on ollut jopa vuosisatojen ajan suunnitelmallista ja tietoista, ihmisiä on kidutettu ja poltettu. On tavallista, että hyve jää palkitsematta ja paha rankaisematta.

On myös sanottu, että Sokrates tarkoitti hyvän ymmärtämisellä jotain muuta kuin tavanomaiseen kouluopetukseen osallistumista. Hyveen tuntemiseen ei riitä, että osaa ulkoa siveellisiä ohjeita. Vasta kun olemme tulleet hyviksi ihmisiksi, olemme täysin ymmärtäneet, mitä hyvyys on.

On sanottu, että Sokrateen mielestä vain hyvä ihminen on todella vapaa ihminen. Joka tekee pahaa, hän on himojensa orja. Hän poikkeaa teoissaan siitä, mitä Sokrates kutsuu luonnoksenne, siis itsestään.

Sokrateen mukaan hyvyys ei merkitse, että oikeamielinen ihminen olisi turvassa kärsimykseltä ja ulkonaiselta onnettomuudelta. Se ei merkitse, että paha rangaistaisiin.

Se tarkoittaa vain sitä, että hyveellisellä on etuoikeus, jota mitkään maalliset suhdannevaihtelut eivät voi häneltä riistää: hän saa tuntea itsensä vapaaksi, tuntea, että hän on toteuttanut parhaan itsessään, inhimillisyytensä.

Sokrateen mielestä vapaudessa on kysymys ennen kaikkea ihmisen sisäisestä elämästä, siveydestä eikä politiikasta.

Kuten kaupunkivaltiossa oli vapaita ja orjia, myös sielujen valtakunnassa on vapaita ja orjia. Henkisesti vapaa on ihminen, jota johtaa hänen järkensä eivätkä hänen intohimonsa.

Kertomuksen mukaan Sokrates tuomittiin kuolemaan mm. nuorison turmelemisesta ja jumalattomuudesta syytettynä. Sokrates alistui tuomioonsa, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus paeta. Sokrateen mukaan valtio oli yksilön yläpuolella, ja valtiota tuli totella, vaikka se menetteli väärin.

Viisas on muukalainen

Sokrateen oppilaat tekivät erilaisia johtopäätöksiä. Aristippos ajatteli, että yksilö ja yhteiskunta ovat luonnostaan ristiriidassa keskenään ja että Sokrateen kansalaisihanne on mahdottomuus.

Viisaan on hänen mielestään syytä eristäytyä yhteiskunnasta. Viisaan koti on koko maailma, mutta kuitenkin hän on muukalainen ihmisten joukossa. Aristippos perusti koulukunnan, joka korosti nautintoja ja kärsimyksiä siveyden määrääjinä.

Valtio yksilön yläpuolella

Sokrateen ajatusten varsinainen kirjoittaja Platon (428–348 eaa.) puolestaan asetti valtion yksilön yläpuolelle.

Platonin valtioon kuuluvat hindulaisuuden neljä kastia. Hindujen pappeja vastaavat kuitenkin viisauden ystävät. Johtajien, tulee olla viisaita, mutta on sanottu, ettei Platon tarkoittanut sellaisia viisaita kuin nykyiset filosofian professorit. Filosofien tuli olla ensisijaisesti hyviä ihmisiä.

Platon piti sotaa luonnonjärjestykseen kuuluvana, ja seuraavan kastin muodostivat (kuten myös Intiassa) yhteiskunnan vartijat, sotilaat, joilta edellytettiin urhoollisuutta. 

Kolmanteen kastiin kuuluivat ravinnontuottajat.

Neljännen kastin, josta ei erikseen puhuta, muodostivat luonnollisesti orjat.

Kuten hindut Platon korosti rodun puhtautta ja vastusti kastien välisiä avioliittoja. Hindujen tapaan Platon uskoi myös sielunvaellusoppiin. Platonin käsitys jumalasta muistutti läheisesti hindujen Brahmaa, maailmansielua.

Platonin valtioihannetta ei ole missään pitempiä aikoja kokeiltu.

Erityisesti Platonin ajattelu vaikutti myöhemmin merkittävästi myöhäisantiikin uskonnolliseen ajatteluun. G. H. v. Wright näkee kuitenkin Platonin hindulaisvivahteisen ihmisen kasvuajatuksen täysin vastakkaisena sille kristillisen Augustinuksen käsitykselle, että ihminen on perisynnin turmelema.

Platonin ajatuksessa, että ihminen itse, ilman toisen apua, itseään toteuttamalla, voi saavuttaa jumaluuden tason, v. Wright näkee ihmisen korottamista, joka on hänen mielestään täysin vierasta kristillisyyslle.

Onko ihminen hyvä, paha, molempia, ei kumpaakaan

Kysymykseen siitä, onko ihminen hyvä vai paha, antiikin ajattelijat antoivat siis pääpiirteissään kolmenlaisia vastauksia.

Eräät pitivät ihmistä perusluonnoltaan hyvänä, ja he uskoivat, että ihmisyhteisöä voidaan kehittää periaatteessa kansanvallan (demokratian) keinoin. 

Toiset eivät uskoneet ihmisen perimmäiseen hyvyyteen vaan vahvemman oikeuteen tehdä heikommalle mitä he haluavat.

Platon uskoi, että osa ihmisistä, ne, jotka hän katsoi soveliaiksi johtamaan yhteiskuntaa, pystyi olemaan hyviä. Ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin merkitsi kuitenkin sääty-yhteiskuntaa. 

Tehtäviä

  1. Laatikaa opettajan avustuksella pieni haastattelututkimus, jolla selvitetään, missä määrin muinaisen Kreikan erilaisia ihmiskäsityksiä esiintyy meidän aikanamme. Haastatelkaa koulunne oppilaita ja laatikaa haastatteluista pieni yhteenveto.
  2. Vertailkaa koulun kasvatustavoitteita muinaisen Kreikan ihmisihanteeseen.
  3. Uskotko sinä vahvemman oikeuteen?
  4. Jos voisit teettää tovereillasi mitä tahansa, miten kohtelisit heitä?
  5. Millainen on mielestäsi paha ihminen?
  6. Oletko mielestäsi hyvä vai paha?
  7. Millainen ihminen toivoisit olevasi?

Karl Marxin ihmiskäsitys

Karl Marxin käsitykset ihmisestä ovat vaikuttaneet merkittävästi myöhempien sosialistien ja kommunistien ajatteluun.

Marxin ihmiskäsitystä tarkasteltaessa on huomattava, että hänen käsityksensä ovat muuttuneet tai kehittyneet hänen tullessaan vanhemmaksi.

Eri teoksissaan Marx kiinnittää huomiota ihmisen eri piirteisiin.

Sosialismi on siveyssääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta vaaditaan hänen kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan hänen ansioidensa mukaan.

Kommunismi on siveyssääntö (normi), jossa jokaiselta vaaditaan hänen kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan hänen tarpeidensa mukaan.

Koska erityyppiset sosialidemokraattiset ja kommunistiset puolueet ovat pitäneet Karl Marxia oppi-isänään, hänen ajatustensa tulkinnasta ei olla yksimielisiä. Seuraavassa Marxin ihmiskäsitystä on pyritty luonnehtimaan hänen omia sanojaan kansantajuistamalla.

Nuoren Marxin kirjoituksista voidaan poimia mm. seuraavia ajatuksia. 

Ihminen on luonnonolento. Elollisena luonnonolentona ihminen on varustettu luonnollisilla voimilla, hän on toimiva luonnonolento. Nämä voimat esiintyvät hänessä taipumuksina, kykyinä ja vietteinä. Toisaalta hän on luonnonolentona kärsivä ja rajoittunut olento. 

Ihminen on yhteiskunnallinen olento. Ihmisen toiminta on yhteiskunnallisen elämän vaikutuksen alaista. 

Ihmiset eroavat eläimistä erityisesti siinä suhteessa, että he tuottavat paitsi välttämättömyystarvikkeita myös sellaisia tuotteita (esim. taidetta), joka ei palvele välittömien tarpeiden tyydyttämistä. Ihminen on siis luova olento. 

Ihminen omaksuu olemuksensa kokonaisena ihmisenä. Ihminen käyttää aistejaan, havaintokykyään ja vaikuttimiaan maailman omaksumiseen tehdäkseen siitä oman maailmansa. 

Tehtäviä

Pohtikaa yhdessä, mitä Karl Marx tarkoitti sanoessaan, että ihminen on
  1. luonnonolento
  2. yhteiskunnallinen olento
  3. luova olento
  4. kokonainen ihminen 

Ihmiskäsitysten vaikutuksia, lasten ja naisten asema

Menneiden ihailu

Kun nykyajan perhettä on arvioitu, sitä on usein vertailtu teollistumattomaan, maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Vanhan ajan perheen turvallisuutta on usein ihailtu. Vahva perinne opetti, miten erilaisissa elämän tilanteissa käyttäydytään. 

On tarpeen muistaa, että tämä perinne oli varsin jäykkä, ja se ei useinkaan antanut tilaa yksilön luovuudelle ja vapaudelle. 

Vanhan ajan perhettä on ihailtu myös siitä syystä, että lapsi oppi työnteon ja muun arkielämän seuraamalla sitä, mitä aikuiset tekivät. Nykyajan kaupunkilaislapsi näkee vain harvoin, millaista työtä vanhemmat tekevät.

Menneiden aikojen muistelu ja ihailu on kuitenkin petollista. Kun esimerkiksi vanhan ajan suomalaista ihmistä on tutkittu, on todettu, että 1500- luvun suomalainen oli usein lyhytjännitteinen, äkkipikainen ja väkivaltainen. Nykyisessä yhteiskunnassa häntä ehkä pidettäisiin häiriintyneenä. Hän joutuisi hankaluuksiin ympäristönsä kanssa, ja on mahdollista, että häntä pidettäisiin sopimattomana lasten kasvattajaksi.

Lapset menneinä aikoina

Lapset olivat ennen vanhaan mukana kaikessa toiminnassa. Paljon ihmisiä eli samassa huoneessa, kun asunnot olivat ahtaita. 

Lapsia ei ainoastaan kuritettu raa'asti, vaan etenkin antiikin Kreikassa ja Roomassa lasten sukupuolinen hyväksikäyttö oli yleistä. 

Antiikin ajasta neljännelle vuosisadalle jälkeen ajanlaskun alun oli yleistä, että vanhemmat omissa riidoissaan ja pettymyksissään surmasivat lapsensa.

Neljänneltä vuosisadalta kolmannelletoista vuosisadalle lapsenmurhat vähenevät, mutta niiden tilalle tuli hylkääminen. Lapsi annettiin hoitajan huostaan, lähetettiin luostariin, kasvatuskotiin, kaukaisten sukulaisten luo tai palvelijaksi jollekin aateliselle. 

Neljänneltätoista seitsemännelletoista vuosisadalle lapsi nähdään vahana tai savena, jota vanhempien täytyy muovata pieksemällä tai kasvattamalla. 

1700-luvulta alkaen piekseminen alkoi vähentyä. Edelleenkin lasta lyötiin, mutta häntä ei hakattu säännöllisesti. Lapsen kanssa ei leikitty. Hänelle annettiin uskonnollista kasvatusta. Päämääränä oli kukistaa lapsen tahto. 

Viimeisten sadan vuoden aikana lapsi on pyritty pikemmin "aivopesemään" vallitseviin tapoihin, arvoihin ja sääntöihin (normeihin) kuin kukistamaan hänet. 

Viime vuosikymmeninä on esiintynyt myös käsitys, jonka mukaan lapsi jokaisena ikäkautena tietää itse parhaiten, mitä hän tarvitsee. Vanhempien tulee vain pystyä selvittämään lapsen tarpeet ja auttamaan häntä. On ajateltu, että tuloksena olisi lapsi, joka luottaa itseensä, kunnioittaa muita ja ymmärtää ympäristöään.

Tämän päivän perheessä kaikki edellä kuvatut (kristilliset) historialliset mallit, saattavat elää rinnakkain.

Yksityisyyden lisääntymisen vaikutuksia

Yksityiselämän eristäminen julkisuuden katseilta on saanut aikaan sen, että yhä harvemmin näemme tuttavamme lyövän vaimoaan tai pahoinpitelevän lastaan.

On helppo unohtaa tai torjua tuollaisten asioiden olemassaolo. Siksi viimeaikaiset tiedot perheväkivallan ja lasten pahoinpitelyn yleisyydestä Suomessa ovat olleet tärkeitä. Ne muistuttavat niistä kovista paineista, joiden keskellä perheet suojamuuriensa eristäytyneisyydessä elävät. 

Nykyään ajatellaan usein, että kun ihmisen pitää julkisuudessa teeskennellä ja näytellä, niin perheen piirissä hänen pitää olla aito: pahantuulinen, kiukkuinen, kelju jne. Epäilemättä esimerkiksi koulu kasvattaa ihmisiä tällaiseen elämänasenteeseen opettaessaan koululaisen toimintamallia (roolia).

Julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon kehitysmaiden lasten todella suurista ongelmista: köyhyydestä, nälästä, sairauksista ja kuolemasta.

Toisaalta on nähty, että jotain arvokastakin näillä lapsilla saattaa olla, sellaista, mitä meidän hyvin ravituilta ja oppia saavilta lapsiltamme puuttuu. Eräs kehitysmaa-asiantuntija kirjoittaa: "Lapset, jotka ovat aliravittuja, suojattomia, huonosti vaatetettuja, saavat ainakin varttua yhteisössä, jossa ihmissuhteet ovat läheiset, jossa keskinäinen kanssakäyminen on tiivistä ja jossa läheisimmät kokoavat voimansa yhteen vaikeina aikoina."

Miesten ja naisten tasa-arvo

Jotkut ovat kiinnittäneet huomionsa siihen, että 1960-luvun noususuhdanteessa tarvittiin Suomessa naistyövoimaa, ja silloin puhuttiin kovasti miesten ja naisten tasa-arvosta. Kun 1970-luvulla tuli taloudellisia lamakausia ja työttömyys kohosi pysyvästi korkeaksi, alettiin puhua yhtä painokkaasti äidinpalkasta, kotiäidin merkityksestä, perhepolitiikan laiminlyömisestä jne.

Muutos on näkynyt jopa ruokaresepteissä: kotiruokaa mainostetaan entistä enemmän.

Historiaa ja yhteiskuntaa ovat tutkineet pääasiassa miehet. On ennustettu, että naisten näkökulman huomioon ottaminen tulee muuttamaan myös perhettä koskevien tutkimusten tuloksia. 

Taloushistoria kertoo, että taloudellinen kehitys on vaikuttanut voimakkaasti naisten asemaan yhteiskunnassa. Metsästäjä- keräilijätaloudessa mies ja nainen olivat suurin piirtein tasa-arvoisia.

Perinteisen elinkeinorakenteen järkkyminen aiheutti heilahduksia eri suuntiin. Maanviljelysalueella esiintyi naisten hallitsemaa yhteiskuntia, joiden jumalatkin olivat naisia. Metsästys- ja paimentolaisalueilla kehittyi voimakkaasti miesvaltaisia yhteiskuntia.

Osuus ruuan hankinnassa vaikutti myös määräysvaltaan. Kun ylijäämää syntyi, ja puolustautumisesta ja ryöstämisestä tuli tärkeitä tekijöitä, valta siirtyi miehille, joilla se on sen jälkeen useimmissa kulttuureissa ollut.

Muinaisten yhteiskuntien arvojärjestys kirjattiin myös uskontoihin. Hindulaisuus, juutalaisuus, kristillisyys ja muhamettilaisuus kirjasivat miehen johtavan aseman pyhiin (uskonnon piirissä arvovaltaisiin) kirjoihinsa, ja tällä on vaikutusta yhä.

Tasa-arvoliikkeet

Miesten ja naisten eriarvoisuus on synnyttänyt erilaisia tasa-arvoliikkeitä. Erityisesti naisten aseman parantamiseksi toimineita liikkeitä kutsutaan naisasialiikkeiksi. Jyrkintä naisasialiikettä edustaa feminismi. (Latinankielen femina = nainen. ) Valitettavasti tälle sanalle ei ole hyvää suomennosta.

Aivan kuten rotuerottelua kutsutaan rasismiksi (englanninkielen race = rotu), sukupuolierottelua on alettu kutsua seksismiksi (latinakielen sexus = sukupuoli).

Seksismi

Seksismi tarkoittaa kaikkea, mikä luo, sisältää, edistää tai hyväksikäyttöä mitä tahansa epäolennaista tai asiaankuulumatonta sukupuoleen liittyvää erottelua.

Tavat sisältävät usein tällaista erottelua. Voi olla, että esimerkiksi tutustuminen vaatii sukupuolen tuntemista.

Henkilö on seksisti, jos hänellä on seksistisiä uskomuksia, mielipiteitä, vakaumuksia tai periaatteita. Henkilön seksistisyys voi ilmetä myös hänen käyttäytymisestään.

Usein seksistinen käyttäytyminen on konemaista tapojen noudattamista. Sikäli kuin näihin tapoihin ei liity uskomuksia, henkilöä ei sanota seksistiksi.

Sukupuolieroihin liittyvät uskomukset

Yleensä seksistillä on sukupuolieroihin ja niiden seurauksiin liittyviä uskomuksia.

Seksistit saattavat esimerkiksi ajatella, että sukupuolten fyysisestä erosta täytyy aina seurata ero yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa.

Seksistit ajattelevat usein, että on olemassa naisten töitä ja miesten töitä ja että miesten ja naisten aseman on säilyttävä nykyisellään.

Usein seksistit uskovat, että mies on naiseen verrattuna ylivoimainen.

Osa näistä uskomuksista on sellaisia, että ne voidaan tutkimusten avulla osoittaa virheellisiksi. Tällaisia uskomuksia feministit voivat tehokkaasti vastustaa.

Uskonnot ja seksismi

Usein seksismi liittyy todellisuuskäsitykseen, ja se saattaa perustua mm. uskontoon. Jos esimerkiksi uskonto sanoo, että mies on arvokkaampi kuin nainen, tätä käsitystä ei voida uskonnon sisällä vastustaa tosiasiaväitteillä.

Toiminnallinen seksismi

Joskus seksismi seuraa henkilön yleisestä elämäntyylistä ja muista katsomuksista: silloin puhutaan toiminnallisesta seksismistä.

Ennakkoluulojen hyväksikäyttö

Periaatteeton mukautuminen olosuhteisiin (opportunismi) johtaa usein seksististen ennakkoluulojen hyväksikäyttöön. Tällaisesta on feministien mukaan kyse mm. silloin, kun vaimo silittää miehen housut.

Shovinismi

Viime vuosina feministit ovat alkaneet käyttää nimitystä shovinisti. Alun perin shovinismi tarkoitti kansalliskiihkoa. Miehiä, joiden feministit katsovat käyttäytyneen erityisen naisia loukkaavasti, he kutsuvat shovinistisioiksi. 

Feministien mukaan shovinisti ei ole tietämätön, tyhmä tai yhteiskunnan ennakkoluulot omaksunut henkilö, vaan hän on kieroutunut, mahdollisesti suorastaan luonnoton luonnevikainen (perverssi) tai siveellisesti vajavainen.

Fallismi

Kansalliskiihko edellyttää, että shovinisti pystyy samaistumaan kansakuntaan, joka on ikään kuin henkilö (persoona). On sanottu, ettei miesten shovinismi voi olla samaistumista henkilöön (persoonaan), joka tarkoittaa kaikkien miesten muodostamaa kokonaisuutta.

Tästä syystä eräät feministit ovat korvanneet nimityksen shovinisti nimityksellä fallisti. Fallos tarkoittaa miehen siitintä. 

Feministit sanovat, että fallistien mielestä kaikki arvokkaat inhimilliset ominaisuudet ovat miespuolisia, ja että fallistien mielestä kaikki valtarakenteiden, tekniikan ja tutkimuksen saavutukset ovat miesten saavutuksia.

Feministien mielestä fallistit eivät pidä naista henkilönä (persoonallisuutena) yhtä suuressa määrin kuin miestä. Vaikka fallistit tunnustavat, että nainen on periaatteessa ihminen, he pitävät naista vajavaisena tai epätäydellisenä samaan tapaan kuin he pitävät eläimiä ihmistä alempina olentoina. 

Vaikka fallistit tekevät havaintoja naisten kyvyistä, he kieltävät näkemänsä. Usein he pyrkivät aliarvostamaan naisten saavutuksia. Joskus fallistit pyrkivät arvioimaan naisia tilanteissa, joissa naisilla ei ole kunnollisia mahdollisuuksia tuoda kykyjään esiin.

Miehet olettavat, että jos luistelutaidoton nainen ei opi ensi yrityksellä luistelemaan, se johtuu naisellisuudesta eikä harjoituksen puutteesta. Työssä miesten ja naisten yhteistoiminta voi olla niin heikkoa, että se haittaa naisten kykyjen esiin tulemista.

Sopeutuvuus

Suomessa naisen osaan (rooliin) on kuulunut suuri sopeutuvuus. Sopeutuvuudesta on ollut usein seurauksena se, että nainen hyväksyy alistetunkin aseman.

Naiset ovat usein enemmistönä esimerkiksi uskonnollisissa liikkeissä, joissa naisilta on kielletty johtavat asemat.

Toisaalta naisten sopeutuvuus on johtanut heidän menestymiseensä koululaitoksessa ja sosiaalityöntekijöinä, jotka arvostavat sopeutumista.

Postmoderni feminismi

Ns. postmoderni (postmodernismi on "modernismin" eli valistusajattelun vastainen ajatussuunta) feministi on kääntänyt vanhat asetelmat päälaelleen, ja se katsoo, että nainen on melkein joka suhteessa parempi kuin mies.

Tällainen feminismi on seksismiä. Postmodernin feminismin mielestä tyypilliset naisten viat ovatkin hyveitä, esimerkiksi tunteiden asettaminen järjen edelle on postmodernin feminismin mukaan tärkeää. 

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miten sukupuolierotteluun kuuluvia tapoja voitaisiin vähentää nykyajan Suomessa.
  2. Pohtikaa, miten miesten ja naisten tasa-arvoa voitaisiin edistää työpaikoilla.
  3. Pohtikaa, miten miesten osuutta lasten kotikasvatuksessa ja opettajan sekä sosiaalityöntekijän ammateissa voitaisiin lisätä.
  4. Pohtikaa, miten miesten ja naisten tasa-arvoisuutta sukupuolielämässä voitaisiin lisätä.
  5. Pohtikaa, miten kotiväkivaltaa ja lasten pahoinpitelyä voitaisiin vähentää.
  6. Tutkikaa, mitä todellisia eroja on sukupuolten välillä.
  7. Tutkikaa, mitä myönteistä löytyy sukupuolten välisistä todellisista eroista.
  8. Kuvittele, että olisit vastakkaista sukupuolta.
  9. Miten tämä muuttaisi elämääsi?

Vähemmistöt

Elämänkäsitysvähemmistöt

Muinainen yhteiskunta

Yhteiskuntatutkijat esittävät usein muinaisen yhteiskunnan paikkana, jossa ei suvaittu yleisestä mielipiteestä poikkeavaa ajattelua.

Myös kirjallisuus ja historianopetus ovat olleet omiaan vahvistamaan tätä käsitystä.

Esimerkiksi suomalainen kirjailija Mika Waltari kuvaa teoksessaan Sinuhe egyptiläinen, kuinka faarao Ekhnatonin (Akhenaten) pyrkimykset uudistaa muinaisegyptiläistä uskontoa epäonnistuvat.

Historianopetuksessa on usein kerrottu, että muinaiskreikkalainen Sokrates joutui tyhjentämään myrkkymaljan jumalanpilkasta syytettynä. (Taustalla oli myös sen ajan poliittinen juonittelu.)

Edellä kuvatut esimerkit liittyvät maanviljelyksen leviämisen jälkeiseen aikaan. Tällöin kurinpidosta vastaavat armeija ja papisto olivat jo pitkälle kehittyneitä, ja maanviljelyksen onnistumisen oletettiin riippuvan jumalien suosiosta.

Faarao Ekhnaton yritti korvata vanhojen jumalien palvonnan auringon palvonnalla. Varsinkin kristilliset historiankirjoittajat ovat nähneet tässä kehitystä yksijumalaisuuden suuntaan.

kristilliset ajattelevat usein, että yksijumalainen uskonto on jotenkin parempi kuin monijumalainen. Tämä historiaa koskeva näkemys sisältää kaksi virhettä.

Auringonpalvonta ei suinkaan ollut Ekhnatonin keksintö, vaan se on peräisin yhteiskuntakehityksen varhaisemmalta kaudelta, ajalta, jolloin palvottiin luonnonilmiöitä.

Suvaitsemattomuus ja yksijumalaisten uskontojen nousu

Käytäntö on myös osoittanut, että monijumalaiset uskonnot ovat yleensä hieman suvaitsevaisempia kuin yksijumalaiset.

Historia näyttää osoittavan, että uskonnollisen suvaitsemattomuuden nousu osuu yksiin yksijumalaisten uskontojen nousun kanssa.

Jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut ovat suvaitsevia

Esihistoriallisten (kirjoitustaidottomien) yhteiskuntien suvaitsevaisuuden määrää on vaikea luotettavasti arvioida.

Nykyisten metsästäjäkeräilijäheimojen perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä, koska jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut suvaitsevaisia ja jotkut sijoittuvat äärimmäisyyksien välimaastoon.

Joka tapauksessa esimerkiksi uskonnolliset käsitykset levisivät heimosta toiseen.

Saamelaisten muinainen uskonto oli saanut vaikutteita germaaneilta.

Muinaissuomalaiset palvoivat slaavilaista ukkosenjumala Perkunasta, joka edelleen tunnetaan suomenkielessä nimellä Perkele.

Kokonaiset kansat saattoivat vaihtaa uskontoa hallitsijoiden perässä. Tällainen olisi tuskin mahdollista meidän aikanamme paitsi Venäjällä.

Erilaisten käsitysten suvaitsemiseen vaikuttaneita tekijöitä

Kun eri heimot yhdistettiin valtioksi, erilaisia uskonnollisia käsityksiä oli lähes pakko suvaita.

Valtion sisällä uskonnolliset käsitykset kuitenkin yhtenäistyivät ajan oloon.

Hallitsija saattoi johtaa myös papistoa, ja joka tapauksessa yhteiskuntaa johtavan luokan käsitykset vaikuttivat yhtenäistävästi.

Eri heimojen jumalat sulautuivat vähitellen yhteen, ja kun vähemmistökielet hävisivät, jumalilla oli vain yhdet nimet.

Papiston etu vaati, että jumalia ei vaihdettu. Faarao Ekhnaton asettui olemassa olevan papiston etuja vastaan, ja niin hänen muutospyrkimyksensä epäonnistui.

Jumalat palkitsevat ja rankaisevat

Ajatus siitä, että jumalat palkitsevat tai rankaisevat ihmisiä vaikutti myös suvaitsemattomuuden lisääntymiseen.

Juutalaisten kertomus Joonasta kuvaa tätä ajattelutapaa.

Merellä puhkesi kova myrsky, ja ajateltiin, että joku laivalla olevista oli aiheuttanut jumalan vihan. Joona ilmoitti olevansa pakenemassa jumalaa, ja kun hänet heitettiin mereen, myrsky asettui.

Jumalan ajateltiin usein rankaisevan kokonaista kansaa yksilön tekemistä rikoksista. Tästä ajattelusta on peräisin käsitys, että yhteisön on rangaistava niitä, jotka eivät usko yhteisön jumalaan tai jumaliin.

Myös Suomen rikoslaissa edelleen esiintyvä jumalanpilkan rankaiseminen juontaa juurensa tästä muinaisesta ajattelusta kuten professori Edvard Westermarck vuosisadan alussa osoitti.

Väärin ajattelevien vainot

Euroopassa poltettiin kristillisellä keskiajalla suuri määrä vääräoppisia ihmisiä roviolla, koska näin haluttiin välttää jumalan rangaistus.

Osittain samaan perinteeseen liittyivät noitavainot. Noituudesta epäiltyjä vainottiin myös siksi, että heidän ajateltiin paholaisen avulla aiheuttavan sairauksia ja aineellisia vahinkoja.

Kun mahtavat valtiot valloittivat laajoja alueita, kuninkailla oli epäilemättä suuri kiusaus pakottaa valloitettujen alueiden asukkaat voittajien uskontoon. Tällainen pakottaminen aiheutti kapinoita.

Suurvallat alkoivat suvaita eri uskontoja

Itämaiset suurkuninkaat havaitsivat usein parhaaksi antaa valloitettujen alueiden säilyttää uskontonsa. Joskus he yrittivät yhdistää eri alueiden uskontoja. Erityisen kuuluisaksi tämän opin edustajana tuli Aleksanteri Suuri.

Muinainen Rooma noudatti tätä suurkuninkaiden oppia, ja valtakunnassa suvaittiin yleensä lähes kaikkia uskonnollisia käsityksiä sekä myös jumalattomuutta (ateismia).

Tosin uusin tutkimus väittää keisari Caligulan joutuneen vaikeuksiin mm. siitä syystä, että hän ilmoitti olevansa jumala ja suosi egyptiläistä Osiris-Isis – kulttia.

Keskiajan Eurooppa ei suvainnut

Kun kristillinen katolinen kirkko keskiajalla hallitsi suurta osaa Euroopasta, muita uskontoja tai jumalattomuutta (ateismia) ei suvaittu.

Myös reformoidut olivat aluksi suvaitsemattomia

Kun reformaatio uuden ajan alussa hajotti kristilliset, suvaitsevaisuus ei aluksi lisääntynyt, sillä noudatettiin oppia "kenen maa sen uskonto", ts. hallitsija määräsi alueensa uskonnosta.

Kun pikkuruhtinaiden maita yhdistettiin valtioiksi, suvaitsevaisuutta oli pakko lisätä.

Ranskan suuri vallankumous lisäsi suvaitsevuutta

Ranskan vallankumous suuntautui jossain määrin myös papistoa vastaan ja oli omiaan levittämään suvaitsevaisuuden aatetta.

Harhaoppisten valtio edisti suvaitsevuutta

Euroopasta Yhdysvaltoihin paenneet harhaoppiset perustivat valtion, jonka tuli perustuslain mukaan olla uskontojen suhteen puolueeton.

Kauppa vaati suvaitsevuutta

Myöhemmin kaupan kehitys alkoi vaatia suvaitsevuuden lisäämistä.

Jyrkin uskonto

Erityisen jyrkästi muut uskonnot tuomitsee muhamettilaisuus, ja muhamettilaisuuden hallitsemilla alueilla käsitysvapaus on hyvin harvinaista.

Jumalattomia teloitetaan yhä

Erityisen kielteisesti muhamettilaisuus suhtautuu jumalattomuuteen (ateismiin). On edelleen muhamettilaisuusilaisia maita, jotka eivät myönnä jumalattomille (ateistille) viisumia ja teloittavat oman maan ateisteja.

Myös kristillisen katolisen kirkon hallitsemilla alueilla käsitysvapaus on usein hyvin vähäistä.

Yksityispääomatalous suosii uskontoja

Talousjärjestelmistä erityisesti yksityispääomatalous (yksityiskapitalismi) on sitoutunut puolustamaan uskontoja, ja neuvostoliittolaiset tutkijat pystyivät aikoinaan osoittamaan, ettei jumalattomilla (ateisteilla) ole yhdessäkään yksityispääomatalousmaassa (yksityiskapitalistisessa maassa) samoja kansalaisoikeuksia kuin uskontokuntiin kuuluvilla.

Useimmat Euroopan yksityispääomatalousmaat (yksityiskapitalistiset) maat ja myös Yhdysvallat ja Kanada sallivat jumalattomien (ateistien) muodostaa järjestöjä puolustamaan oikeuksiaan. Tällaisia järjestöjä on myös Intiassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Intian uskontojen historiaa

Intian uskontojen kehitys kuvaa hyvin pitkäaikaista taistelua sekä eri uskontojen että jumalattomuuden (ateismin) ja uskontojen välillä.

Arjalaisten vallattua läntisiä osia valloittajat sijoittivat itsensä pappis- ja sotilaskasteihin, ja papiston valtavat etuoikeudet synnyttivät vastustusta, joka huipentui muinaisen Intian jumalattomuuden (ateismin) nousuna.

Jumalattomia (ateisteja) seurasivat Intian hallitsijoina buddhalaiset (joista jotkut pitävät edelleen itseään jumalattomina). Kuningas Ashoka lähetti lähetyssaarnaajia levittämään buddhalaisuutta.

Hindupapisto jatkoi kuitenkin olemassaoloaan syrjässä vallankahvasta, ja vähitellen hindut nousivat uudestaan valtaan. He olivat omaksuneet joitakin piirteitä myös buddhalaisuudesta, mutta joka tapauksessa buddhalaisuus hävitettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan sen syntymaasta Intiasta.

Uskontojen vallanvaihdokset olivat väkivaltaisia

Väkivalloin rikotut Buddhan kuvat kertovat, ettei tämä tapahtumasarja ollut pelkästään rauhanomainen. Osittain kuvien rikkomiseen olivat syynä myöhemmät muhamettilaiset valloittajat.

muhamettilaisuuden tunkeutuminen Intian pohjoisosiin merkitsi, että muhamettilaiset hallitsijat hallitsivat hinduväestöä. Nykyinen Pakistan ja nykyinen Bangladesh osoittavat, että muhamettilaisuuden käännytystyö onnistui eräillä alueilla täydellisesti.

Eräät muhamettilaiset olivat jopa suvaitsevaisia, ja hinduismi säilyi Intian eteläosissa, jonne muhamettilaiset eivät päässeet tunkeutumaan.

uhamettilaisten väkivaltaisuudesta kertoo mm. se, että lähes kaikki Pohjois-Intian muinaismuistomerkit ovat muhamettilaisuusilaisia, esimerkiksi hindutemppelit hävitettiin. Nykyiset hindutemppelit ovat myöhäisemmältä ajalta.

Siirtomaaherrat ja uskonnot

Englantilaiset siirtomaaherrat suosivat Intiassa kristillisyyttä, mutta lukuun ottamatta Keralaa ja eräitä muita alueita, joilla kristillisyyttä on ollut jo vuosituhansia, kristillisyys ei pystynyt rauhanomaisin keinoin leviämään Intiaan.

Intian itsenäistyttyä alue jaettiin Pakistaniin ja Intiaan sen mukaan, kumpia on enemmän, muhamettilaisia vai hinduja. muhamettilaisenemmistöiset alueet sai pääsääntöisesti Pakistan, hinduenemmistöiset sai Intia.

Nykyinen Intia

Nykyisessä Intiassa esiintyy suuri määrä erilaisia hindulaisia uskontoja sekä kaikki suuret uskonnot. Uskontokuntien välisiä levottomuuksiakin esiintyy, erityisesti hindujen ja muhamettilaisten väliset ovat tulleet tunnetuiksi.

Intian valtio on muodollisesti uskontojen suhteen puolueeton, mutta se on jossain määrin käytännössä suosinut enemmistön uskontoa eli erilaisia hinduismin muotoja.

Kommunalistista lainsäädäntöä

Lainsäädäntöä on jossain määrin eriytetty eri uskontojen mukaan, joka uskontokuntaa varten on erilainen avioliittolaki jne.

Intiassa eri uskontokuntien ihmiset elävät omissa yhteisöissään ja noudattavat omia juhliaan ja tapojaan. Osavaltioiden kalenterit huomioivat eri uskontojen juhlia kohtuullisessa määrässä. Tätä kutsutaan nimellä kommunalismi (kommuuni yhteisö, jokainen yhteisö elää omien perinteidensä mukaan).

Intian jumalattomat (ateistit)

Myös jumalattomat (ateistit) ovat Intiassa järjestäytyneet, ja jotkut jumalattomien (ateistien) järjestöt muistuttavat uskontojen kommuuneja.

Jumalattomille (ateisteille) on kuitenkin sekä Intiassa että muualla ollut ominaista pikemmin tavallinen yhdistystoiminta kuin syvällisempi yhteistoiminta.

Uskonnot politiikan välineinä

Viime vuosikymmeninä erityisesti erilaiset kristilliset yhteisöt ovat tiivistäneet yhteistoimintaansa. Myös jonkinlaista uskontojen yhteisrintamaa jumalattomuutta (ateismia) vastaan on yritetty luoda. Uskontoja käytetään Suomessakin politiikan välineenä.

Eri uskontojen välisen yhteisrintaman ansiosta monissa yksityispääomatalouden (yksityiskapitalistisissa) maissa on saavutettu tilanne, jossa eri uskontoja kohdellaan lähes tasapuolisesti. mutta jumalattomien (ateistien) asema on yleensä heikompi kuin uskontojen.

Jumalattomat ja uskonnolliset vähemmistöt Suomessa

Suomessa hieman alle 85 % väestöstä kuuluu muodollisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Henkilöllä, joka uskoo evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustukseen, ei varmaan ole Suomessa yhteiskunnallisia vaikeuksia todellisuuskäsityksensä vuoksi.

Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on erilaisia ryhmiä

Evankelis-luterilaisen kirkon sisälläkin on kuitenkin hyvin monenlaisia ryhmiä.

Laestadiolaiset, jotka opillisesti eroavat evankelis-luterilaisista, ovat kuitenkin tämän kirkon jäseniä. Laestadiolaiset, erityisesti ns. vanhalaestadiolaiset, ovat pyrkineet muodostamaan omia yhteisöjä (kommuuneja), joilla on muusta väestöstä poikkeava elämäntapa.

Monet asiat aina television katselusta vääräoppisen papin kuunteluun ovat olleet näissä yhteisöissä kiellettyjä. Koska myös syntyvyyden säännöstely on kiellettyä, laestadiolaisalueiden väestö lisääntyy.

Viranomaiset suhtautuvat kuitenkin laestadiolaisten vaatimuksiin erittäin ymmärtäväisesti. Monien kansanedustajien ja ministerien menestyminen riippuu laestadiolaisten äänistä.

Erityisesti Keskustapuolue ja Kokoomus ovat niitä puolueita, joita laestadiolaisen on lupa äänestää. Kun esimerkiksi television katselusta koulussa syntyy ongelmia, viranomaiset antavat laestadiolaisille opettajille ja oppilaille luvan olla katsomatta televisiota.

Kouluissa evankelis-luterilaisille ja ortodokseilla on yleensä mahdollisuus oman uskonnon mukaiseen uskonnonopetukseen.

Kaikki evankelis-luterilaiset eivät ole edes kristillisiä

Evankelisluterilaisen kirkon sisällä on myös paljon niitä, joita ei voida pitää kristillineninä, jos kristillisyyttä mitataan uskolla kirkon uskontunnustukseen.

Oppi kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, helvetistä, on varsin keskeinen kristillisyysssa, mutta tähän opinkappaleeseen uskoo enää vain noin puolet Suomen kansasta.

Noin kolmannes Suomen kansasta on sitä mieltä, etteivät he tiedä, onko jumalaa olemassa.

Kirkon jäseninä on myös selviä jumalattomia (ateisteja).

Näiden kirkon sisällä olevien epäilijöiden tai jumalattomien (ateistien) oikeuksia ei (perustuslaista huolimatta) huomioida esimerkiksi kouluissa, puolustusvoimissa, vankiloissa, sairaaloissa jne., koska tavallinen lainsäädäntö vaatii evankelisluterilaisen kirkon jäseniä osallistumaan uskonnonopetukseen, jumalanpalveluksiin jne.

Jumalattomat (ateistit)

Evankelisluterilaisen kirkon jälkeen toiseksi suurin ryhmä ovat jumalattomat (ateistit).

Jos epäilijät harjoittaisivat yhteistoimintaa, kuten on laita joissakin maissa, he voisivat muodostaa jumalattomia (ateisteja) suuremman vähemmistöryhmän.

Jumalattomia (ateisteja) on Suomen Gallupin suorittamien mielipidetiedustelujen mukaan noin 300 000.

Kuten muualla näissä oppimateriaaleissa on esitetty, jumalattomille (ateisteille) ei ole Suomessa myönnetty läheskään samoja oikeuksia kuin eri uskontojen edustajille.

Oikeaoppiset (ortodoksit)

Evankelis-luterilaisen kirkon ohella toinenuskonnollinen ryhmä, jonka etuoikeudet on Suomessa hyvin turvattu, ovat ortodoksit.

Valtio avustaa ortodoksista kirkkoa, johon kuuluu n. 58 000 jäsentä monin tavoin ja huomattavin rahasummin.

Maailmansotien välisenä aikana suhtautuminen ortodokseihin oli Suomessa myönteistä, koska monet ajattelivat, että Itä-Suomen ortodoksit muodostavat luotettavan väestöryhmän mahdollisessa taistelussa jumalattomien (ateistien) johtamaa Neuvostoliittoa vastaan.

Kun ortodoksinen väestö jouduttiin toisen maailmansodan seurauksena lopullisesti evakuoimaan Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta, valtiovalta pyrki tukemaan hajalleen joutuneiden ortodoksien uskonnollista toimintaa.

Ortodokseilla on oikeus oman tunnustuksensa mukaiseen uskonnonopetukseen kouluissa. Kun ortodokseista on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tullut käytännössä Venäjän valtiokirkko, tämä ei kuitenkaan ole saanut isänmaallisia piirejämme muuttamaan suhtautumista ortodokseihin.

Helluntailaiset

Seuraavaksi suurin uskonnollinen ryhmä ovat helluntailaiset. He eivät eroa opillisesti kovin suuresti evankelis-luterilaisista, ja suhtautuminen helluntailaisiin on viime aikoina ollut myönteistä.

Monet viihdetaiteilijat ovat ryhtyneet esiintymään helluntailaisten tilaisuuksissa. Helluntailaisten lapset osallistuvat enimmäkseen evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen.

Helluntailaisista osa on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, osa väestörekisteriin kuuluvia, sillä mutkikkaasta lainsäädännöstä johtuen helluntaiseurakunnat ovat yleensä vain rekisteröityjä yhdistyksiä eivätkä rekisteröityjä uskontokuntia. Helluntailaisia arvellaan olevan n. 50 000.

Jehovan todistajat

Seuraavaksi suurin uskonnollinen ryhmä ovat Jehovan todistajat. Heitä on noin 15 000.

Jehovan todistajat eroavat opillisesti aika paljon evankelis-luterilaisista, ja mahdollisesti tästä johtuen asenteet Jehovan todistajien suhteen ovat Suomessa huomattavan kielteisiä.

Monia ärsyttää myös Jehovan todistajien tapa myydä kirjallisuuttaan ja tehdä propagandaa ovelta ovelle kulkien.

Eräät Jehovan todistajien uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät tavat, joista eräät saattavat haitata terveydenhoitoa, ovat myös vaikuttaneet kielteisiin asenteisiin.

Tässä suhteessa Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia, vaan esimerkiksi kristillisellä katolisella kirkolla ja muhamettilaisuusilla on säädöksiä, jotka haittaavat nykyaikaista terveydenhoitoa.

Jehovan todistajat ovat rakentaneet huomattavan määrän valtakunnansaleja eri puolille maata.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteuttamista on Suomessa haitannut mm. se, ettei jumalattomille (ateisteille) Jehovan todistajille ja muutamille pienryhmille ole haluttu antaa samoja ihmisoikeuksia kuin muilla katsomuksellisilla ryhmillä on.

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen mukaan esimerkiksi vanhemmilla tai laillisilla holhiijilla on oikeus määrätä lastensa siveellisestä ja uskonnollisesta kasvatuksesta yhdenmukaisesti oman vakaumuksensa kanssa.

Viime vuosina yhteiskunta on ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin esimerkiksi sellaisten vähemmistöjen kuin mustalaiset ja saamelaiset ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Myös uskonnollisten vähemmistöjen asemaa on ehdotettu parannettavaksi. Ainoa vähemmistö, jota kohtaan tunnetut ennakkoluulot eivät ole vähentyneet, ovat jumalattomat (ateistit).

Tehtäviä

  1. Laatikaa luetteloa siitä, mitkä tekijät ovat edistäneet suvaitsevuutta, mitkä suvaitsemattomuutta.
  2. Pohtikaa, mikä on eri aikoina ollut kasvatuksen vaikutus suvaitsevuuteen.
  3. Pohtikaa, miksi eri uskontoja suvaitaan helpommin kuin jumalattomuutta (ateismia).
  4. Tutkikaa, miten jumalattomien (ateistien) ja uskonnollisten ryhmien oikeudet oli turvattu sosialistisissa maissa (Kiina).
  5. Pohtikaa autoritaarisen (kovan, jäykän persoonallisuustyypin) vaikutusta suvaitsevuuteen. Mitkä tekijät tekevät ihmisestä kovan?
  6. Tutkikaa, mitä alle 10 000 uskonnollisia vähemmistöryhmiä Suomessa esiintyy. Miten näihin vähemmistöryhmiin suhtaudutaan?
  7. Mitä suvaitsemattomuuden muotoja olet havainnut esiintyvän koulussa?
  8. Mitä suvaitsemattomuuden muotoja olet havainnut esiintyvän kodeissa?
  9. Missä asioissa olet itse suvaitsematon?
  10. Aiotko tulla entistä suvaitsevaisemmaksi? Mitä aiot tehdä?
  11. Tehkää lista niistä ateistien ihmisoikeuksista, jotka ovat Suomessa vielä toteuttamatta.
  12. Miksi jumalattomilla (ateisteilla) ei ole Suomen kouluissa oikeutta oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen, vaikka se on kaikilla uskontokunnilla?
  13. Pohtikaa miten jumalattomien (ateistien) ihmisoikeudet voitaisiin toteuttaa a) Suomessa b) koko maailmassa.

Lisälukemista: Muita vähemmistöjä

Ihmisrodut

Ihminen on laji, joka usein on totuttu jakamaan eri rotuihin. Rotujakoja on monia, eikä jakoperusteista ole yksimielisyyttä.

Itse rotujako on yleensä kuitenkin tehty ihmisen ulkonäön perusteella, jolloin päähuomio on kiinnitetty ihon, hiusten ja silmien väriin sekä kasvonpiirteisiin.

Ihonvärin perusteella ihmislaji on jaettu kolmeen päärotuun: euripidinen eli valkoinen, negridinen eli musta ja mongolidinen eli keltainen.

Päärotujen arvioidaan eriytyneen toisistaan 30 000 - 40 000 vuotta sitten ja ihon vaihtelevat värit johtuvat sopeutumisesta erilaisiin luonnonoloihin. Erikoisesti auringon säteilyn määrällä on tärkeä merkitys. Nykymaailmassa rotujen sekoittuminen jatkuu kuitenkin yhä kiihtyvää vauhtia.

Valtiasrotu

Eräänä ensimmäisistä rotuteoreetikoista mainitaan ranskalainen Joseph Arthur de Gobineau (1816-82). Hänen mukaansa ihmisten biologiset rotuominaisuudet määräävät ihmisten käyttäytymisen ja yhteiskunnallisen aseman. Tällaisilla näkemyksillä perusteltiin myös yhteiskunnan etuoikeutettujen luokkien asemaa. De Gobineaun ajatukset puhtaasta, germaanisesta valtiasrodusta periytyivät seuraavalle vuosisadalle kansallissosialisteille eli natseille.

Aikansa fyysistä antropologiaa edusti puolestaan George Vacher la Lapouge (1854-1936), joka arveli kallon mittasuhteiden olevan ratkaisevia arvioitaessa ihmisten lahjakkuutta: pitkäkalloiset olisivat älykkäitä (germaanit), leveäkalloiset tyhmiä.

Todellisuus

Todellisuudessa tutkimus on osoittanut, että kaikissa roduissa on riittävä geenipotentiaali turvaamaan kaikkein lahjakkaimpienkin yksilöiden esiintymisen. Henkisten kykyjen, älykkyyden, lahjakkuuden sekä suorituskyvyn ja luonteen laadun erot johtuvat valtaosin historiallisista, taloudellisista sekä muista ei-biologisista syistä.

Rotusorto

Rotusorto on eräs maailman polttavimpia ongelmia ja ääriesimerkin siitä tarjosi Etelä-Afrikan tasavallan harjoittama apartheid-politiikka. Nyt sekin on kaatunut, ja vuosikymmeniä vankilassa olleesta Nelson Mandelasta tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti.

Rotuerottelun perustana oli maan jakaminen eri rotujen alueisiin. Afrikkalaisväestölle oli varattu muutamia satoja, pieniä ns. bantustaneja, jotka ovat hajallaan maan eri puolilla, taloudellisesti elinkelvottomia ja huonoa maata. Niiden ulkopuolella afrikkalaisilla ei ollut muuta oikeutta kuin olla työssä valkoisten palveluksessa. 21 miljoonasta asukkaasta vain n. 20 % oli valkoisia.

Rotuerottelu oli tehty aukottomaksi rotulakien ja mm. kommunismin tukahduttamisesta annetun lain (1950) avulla. Lait oli kirjoitettu niin epämääräisiksi, että melkein mikä tahansa mustien mielenilmaus, joka kohdistui hallitusta vastaan, voitiin tulkita lainvastaiseksi.

Elinkeinoelämässä parhaiten palkatut ja ammattitaitoa vaativat työt oli varattu valkoisille, koulutus oli mustille paljon kalliimpaa ja koulutustaso haluttiin pitää alhaisena.

Mustien ammattiliitot eivät voineet käydä palkkaneuvotteluja, lakko-oikeutta ei ollut ja kaikki poliittiset sekä kansalaisoikeudet (äänioikeus, kokoontumisvapaus jne.) oli riistetty mustalta väestönosalta. Passilakien avulla puolestaan valvottiin mustien liikkumista: rikkomuksista langetettiin sakkoja, vankeutta ja pakkotyötä valkoisten maatiloilla.

Kiihkeän kansallisuushengen perustana oli maan ylivoimaisesti suurin kirkkokunta, reformoitu kirkko. Sen vaikutus ulottui kaikkialle yhteiskuntaan ja se oli toiminut edelläkävijänä rotusorron rakentamisessa ja kehittelyssä. Kristuksen ja hänen kansansa (valkoiset) perivihollisiksi kirkko mainitsi kommunismin, muhamettilaisuuden, liberalismin ja modernismin.

Apartheid-politiikka ulottui myös Namibiaan, koska se oli taloudellisesti täysin riippuvainen, ja Etelä-Afrikka piti sitä hallussaan vastoin monia YK:n päätöksiä.

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat ihmislajin päärodut? Mihin näistä arvelette laskettavan intiaanit?
  2. Miksi rodut sekoittuvat nykyään yhä kiihtyvää vauhtia?
  3. Millä vuosisadalla rotuteorioita kehitettiin innokkaasti?
  4. Mainitkaa kaksi etnistä ryhmää, joita kansallissosialistit erityisesti vainosivat Kolmannen valtakunnan aikana.

Siirtotyöläiset

Saksan liittotasavallan siirtotyöläisten asema on esimerkkinä tänä päivänä kärjistyneestä siirtolaisongelmasta ja vähemmistöjen asemasta. Siirtotyövoima Saksan liittotasavallassa oli jo n. 4.7 miljoonaa vuonna 1982. Turkkilaiset muodostavat tästä työvoimasta n. 60 %.

Jo alun alkaen siirtotyöläisjärjestelmä perustui kestämättömille oletuksille, joiden mukaan siirtotyöläisten arveltiin viipyvän vain muutamia vuosia maassa, tulevan ilman perhettään ja solmivan vain sellaisia työsopimuksia, että heidät voidaan irtisanoa tarvittaessa lyhyen ajan kuluessa.

Näin ajateltiin, että siirtolaiset voitaisiin majoittaa helposti, heidän tarvitsemansa terveys- ja sosiaalipalvelut olisivat vähäisiä eikä siirtolaislapsia varten tarvitsisi rakentaa kouluja. Samalla toivottiin, että työvoiman kasvava tarjonta hillitsisi ammattiyhdistysten palkkapolitiikkaa.

Toisin kuitenkin kävi. Useat siirtotyöläiset jäivät maahan saatuaan ammattikoulutusta ja työnantajatkin halusivat hillitä työvoiman vaihtuvuutta. Perheelliset työläiset taas olivat luotettavampia kuin perheettömät. Edelleen pitkään maassa viipyneet siirtolaiset alkoivat liittyä ammattiliittoihin eikä palkkavaatimusten hillitseminen onnistunut kuten oli suunniteltu.

Siirtolaisten ja vähemmistöjen ongelmat ovat kaikkialla samantyyppisiä: taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä.

Noin 75 % siirtotyöläisistä Liittotasavallassa sijoittuu teollisuuteen ja rakennusalalle. Samalla heille on jätetty tietysti kaikkein likaisimmat, raskaimmat ja huonoimmin palkatut työt. Kun taloussuhdanteet kääntyvät laskuun, siirtotyöläiset joutuvat ensimmäisinä työttömiksi.

Siirtolaisten keskittyessä kaupunkeihin niiden asuntomarkkinat häiriytyvät ja monet siirtolaiset joutuvat asumaan ala-arvoisissa asumuksissa. Samoin kasvavat alkuperäisväestön epäluulot muukalaisia ja vieraskielisiä kohtaan. Usein seuraa siirtolaisten eristäytyminen omiksi yhteisöikseen.

Sivistyksellisistä ongelmista kieliongelmat ovat etualalla. Vieraskielisen on mahdotonta nauttia samalla tavalla palveluista kuin alkuperäisasukkaan jo kielen puolesta.

Lasten koulutuksessa puolestaan on aina vaanimassa puolikielisyys, jos lapset eivät saa koulutusta äidinkielellään. Saksan kielen opetus tuottaa hankaluuksia, koska koululaisten vanhemmista n. 45 % ei osaa juuri lainkaan saksaa eivätkä siis voi auttaa lapsiaan koulutehtävissä.

Työttömyyden noustua Liittotasavallassakin merkittäväksi ongelmaksi, siirtotyöläisten määrää yritetään nykyisin supistaa. Taloudellisten lamakausien aikana siirtotyöläisiin kohdistuneet vihanpurkaukset ovat myös lisääntyneet.

Niille siirtotyöläisille, jotka lähtisivät takaisin kotimaahansa, suunnitellaan maksettavaksi korvauksia. Tarkoituksena on palauttaa siirtolaisille heidän maksamansa eläkemaksut, kun he muuttavat ja lupaavat etteivät palaa Liittotasavaltaan.

Ranskassa on noin viiden miljoonan ihmisen pääasiassa Afrikasta peräisin oleva muhamattilainen vähemmistö. Sen ongelmat ovat samantapaisia kuin Saksan siirtotyöläisten. Ranskassa osa muslimeista ei hyväksy Ranskan lakeja eikä YK:n ihmisoikeussopimuksia. Monet Ranskan muslimeista eivät hyväksy uskontojen ja valtion erosta johtuvaa uskonnoista riippumatonta koululaitosta.

Tehtäviä

  1. Missä muissa Keski-Euroopan maissa kuin Saksan Liittotasavallassa tiedätte olevan runsaasti siirtotyöläisiä?
  2. Minkä ikäisten ihmisten arvelette lähtevän todennäköisimmin siirtotyöläisiksi?
  3. Mihin maahan on siirtynyt paljon suomalaisia siirtotyöläisiksi?
  4. Keskustelkaa siitä minkälaisia vaikutuksia siirtolaisuudessa saattaa olla siirtotyövoimaa luovuttavissa maissa.
  5. Keskustelkaa siitä, pitäisikö Suomeen ottaa siirtotyöläisiä, jos eläkeläisten määrä tulevaisuudessa kasvaa ja työvoimaa tarvitaan?
  6. Ottakaa selvää, mitä Ranskan siirtolaisten keskuudessa on todellisuudessa viime aikoina tapahtunut. (Suomalaiset viestintävälineet ovat tähän tehtävään kelpaamattomia.)

Saamelaiset

Saamen kansa on nykyisin levittäytyneenä Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille. Vuonna 1971 saamelaisia laskettiin olevan n. 50 000, joista kuitenkin alle 10 % asui Suomessa. Pääelinkeinoinaan saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, maataloutta ja metsätaloutta.

Saamelaiset ovat Fennoskandian varhaisasutusta jo 4000-vuoden takaa, mutta he joutuivat norjalaisten ja ruotsalaisten ahdistamina vetäytymään karuille tuntureille.

Saamelaisia verotettiin raskaasti, ja eri valtiot kiistelivät siitä kenelle kuuluivat saamelaisten asuinsijat (saamelaiset eivät alkuaan tunteneet maan yksityisomistusta).

Ruotsin vallan aikaisiin lakeihin perustuneet saamelaisten nautintaoikeudet poljettiin pian maahan ja unohdettiin. 1500-luvulta lähtien saamelaiset joutuivat kristillisen pakkokäännytyksen uhreiksi sekä idästä että lännestä käsin.

Taloudellisen riiston, väkivallan ja viinan voimalla saamelaisten omat "pakanallisiksi" tuomitut kulttimenot noitarumpuineen, puisine jumalankuvineen, kivisine seitoineen ja joikuineen yritettiin kitkeä pois.

Saamen kieli joutui samoin juuritettavien listalle "paholaisen kielenä". Lopuksi toinen maailmansota ja saksalaisten tihutyöt tuhosivat Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat alueet.

Tähän asti saamelainen elämäntapa on elänyt ja säilynyt lähinnä porosaamelaisten keskuudessa, ja paimentolaisuutta vierastavat talokassaamelaiset ovat voimakkaammin sulautuneet pääväestöön.

Varsinkin Tenojokilaaksossa saamelainen perinne elää vielä voimakkaasti ja Utsjoen eristyneisyys, saamen kielen merkitys viestintävälineenä sekä jossain määrin voimakas lestadiolaisuus lasketaan perinnettä säilyttäviin tekijöihin.

Käsityöt ovat elinvoimaisia vielä tänään, samoin joikaaminen on keskeinen tekijä saamelaisessa elämässä. Osa korkeatasoisesta lauluperinteestä on kristillisen käännytystyön takia hävinnyt, samoin sadunkerronta. Uskomustarinoita kerrotaan vielä, mutta monipuoliset saamelaiset leikit ovat hävinneet.

Taloudellisten elinehtojen niukkuuden lisäksi saamelaisten usko omaan itseensä on heikentynyt, sillä aina ja kaikessa ovat saamelaiset jääneet tappiolle: elinkeinoissa, perinteissä, kielessä vieläpä saamelaisten mukaan ulkonäössäkin.

Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, mutta omaksuu nykyisin nopeasti lainoja germaanisista kielistä. Se on jakautunut useisiin eri murteisiin, joista kuitenkin tunturilappia puhuu n. 90 % saamelaisista. Länsi- ja itäruijalaista murretta puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta Inarin murre eli järvilappi sekä kolttien kieli eroavat jo täysin siitä. Valtioiden rajat ja niiden kansallisuusluonne ovat tehneet karhunpalveluksen saamen kielelle.

Opetuskielenä saamea on kautta aikojen syrjitty ja vuoteen 1934 asti julkaistiin saameksi vain kirkollisia tekstejä. Perinteisesti sekä Ruotsi että Neuvostoliitto hoitivat asiat saamelaisten kannalta parhaiten perustamalla mm. saamenkielisiä kouluja. Norjassa ja Suomessa asiat ovat olleet huonommin.

Yleisen mielipiteen ja syrjinnän paineessa jotkut saamelaiset ovat itsekin ryhtyneet vastustamaan saamen opetusta kouluissa ja näkevät suomen tai englannin kielen hyödyllisemmäksi. Kuitenkin kalottialueella saame on välttämätön, koska norjaa tai suomea eivät kaikki ymmärrä.

Yhteispohjoismainen Saamelaiskonferenssi on esittänyt Pohjoismaille, että saamen kielellä tulisi voida asioida viranomaisten kanssa, julkisissa laitoksissa sekä että saamen taitoon kiinnitettäisiin huomiota täytettäessä virkoja saamelaisalueella.

Suomessa pääsi yhteistoiminta käyntiin vasta 1945 perustetun Sami Liitton myötä, jonka ohjelmassa olivat taloudelliset ja sivistykselliset kysymykset. Yhdistyksen toimesta on saatu saamenkielisiä radiolähetyksiä, uutisia ja jumalanpalveluksia.

Näkyvimmin Sami Liitton rinnalla toimii enontekiöläinen Johti Sabmelazzat (Jutaavat Saamelaiset), joka on perustettu 1968. Yhteensä saamelaisenemmistöisiä yhdistyksiä on noin 30.

Ylipäänsä saamelaisyhdistysten toiminta on kuitenkin jäänyt verraten laimeaksi, johon ovat syynä osallistumisen puute, huono talous, yhdistystoiminnan hajanaisuus, aktivistien väliset pitkät välimatkat sekä ahdas laestadiolaisuuskin.

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat saamelaisten pääelinkeinot? Keksittekö mitkä ovat eräille saamelaisille sivuelinkeinoja ja joista he saavat kausiluontoisia tuloja?
  2. Vielä tänäkään päivänä lestadiolaisuus ei salli joikaamista uskovaisille. Mitä mieltä olette itse joikaamisen "pakanallisuudesta"? Onko joikaamisesta mielestänne vahinkoa joikaajalle tai jollekulle toiselle ihmiselle?
  3. Etsikää kartalta Ruija, Enontekiö, Tenojoki, Utsjoki ja Inari.
  4. Mitä muita arktisen alueen kansoja tiedätte olevan olemassa kuin saamelaiset? Tiedättekö jotakin heidän elinkeinoistaan?
  5. Saamelaiskirjailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että saamelaiset usein kuvataan pieniksi Pikisilmiksi, lenkosääriksi, sivistymättömiksi, usein likaisiksi ja sukupuuttoon kuoleviksi. Onkohan tämä aivan totta?
  6. Tiedättekö mainita jonkun tunnetun saamelaisen nimeltä?
  7. Mitä hyötyä tekniikasta on ollut saamelaisille (moottorikelkat, asunnot jne.)?
  8. Mistä johtuu, että opetushallitus on huolehtinut saamelaisten oikeuksista kouluissa mutta ei kymmenkertaisen vähemmistön eli ateistien oikeuksista?

Mustalaiset (vai romanit?)

Huomautus: Tämän kirjoittaja ei tiedä, olisiko kohteliasta kutsua mustalaisia mustalaisiksi vai romaaneiksi. Opettaja voi paikallisten opetusviranomaisten kulloistenkin ohjeiden mukaan käyttää soveliainta nimitystä.

Maailmassa arveltiin olevan vuonna 1978 noin viisi miljoonaa mustalaista ja Euroopassa on varsinkin Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa merkittävät mustalaisvähemmistöt. Suomessa on yli 6 000 mustalaista eli enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Monet Suomen mustalaisista ovat muuttaneet Ruotsiin vähemmistöpolitiikkamme takia.

Mustalaisväestö on levittäytynyt tasaisesti lähes koko maahan, joskin kaupungistuminen on viime aikoina aiheuttanut keskittymistä kaupunkeihin. Yli puolet mustalaisväestöstä on lapsia, ja kaikesta sosiaalisesta kurjuudesta huolimatta mustalaisväestö lisääntyy lievästi jatkuvasti.

Mustalaisten kieli on sukua eräille Luoteis-Intian kielille, sillä mustalaiset ovat alun perin noin vuoden 1 000 tienoilla lähteneet täältä pitkälle vaellukselleen. Mustalaiskieli on jakaantunut lukuisiin murteisiin ja Suomen mustalaiset puhuvat yhtä neljästä päämurteesta, ns. kalemurretta. Kieleen on tullut luonnollisesti paljon lainoja venäjän, ruotsin ja suomenkielistä.

Suurin osa mustalaisaikuisista osaa jossain määrin mustalaiskieltä, mutta kieli on kuitenkin Suomessa uhanalainen.

Mustalaisperinne on suurelta osin ns. kirjoituksetonta, ja muualla maailmassa on kerätty ja julkaistu runsaasti mustalaisten vanhaa satuperinnettä. Suomessa ovat kuitenkin sukujen historioiden muistitieto ja kertomukset arkipäivän tapahtumista suosittuja. Mustalaislaulut ovat tunnettuja laajalti heimon ulkopuolellakin, ja Suomessa on useita menestyviä mustalaistaiteilijoita ja -ryhmiä.

Puhuttaessa Suomen mustalaisvähemmistöstä nousee aina päällimmäiseksi kaikinpuolinen sosiaalinen ja sivistyksellinen kurjuus. Mustalaisten terveydellinen tila, asunto-olot, työllisyys, koulutus, tulotaso jne. ovat paljon huonompia kuin pääväestön keskimäärin.

Ajatelkaa, että neljännes työikäisistä mustalaisista on luku- ja kirjoitustaidottomia ja kolme neljännestä koko mustalaisväestöstä joutuu elämään osittain yhteiskunnan tuen varassa.

Yhtä mustalaisten huonetta asuu keskimäärin 3-4 henkeä ja nämäkin asunnot ovat useasti junavaunuja, huonokuntoisia hökkeleitä ja liitereitä. Ne ovat mustalaisten koteja useasti vielä tänäänkin, eikä erilaisin lainajärjestelyin ole ongelmaa pystytty ratkaisemaan.

Mustalaisten aineellisten ja hengellisten olojen parantamiseksi perustettiin vuosisadan alussa ei-mustalainen, hengelliselle pohjalle perustuva Mustalaislähetys.

Sen ohjelmana on ollut koko ajan mustalaisten sopeuttaminen ja sulauttaminen pääväestöön. Näin on ajateltu parhaiten turvattavan mustalaisten sosiaalisten olojen kohentaminen ja mustalaisperinteen vaaliminen.

Tehtäviä

  1. Missä mustalaisia asuu Suomessa? Mitä tiedätte mustalaisten liikkuvuudesta?
  2. Mitä synonyymiä suomen kielessä käytetään sanalle mustalainen?
  3. Mustalaisten perinteisiä ammatteja ovat olleet hevoskauppias, povari, kupari- ja hopeaseppä, muusikko, parantaja jne. Miten tiedätte käyneen useille näistä ammateista nykyaikana?
  4. Tiedättekö mainita nimeltä jonkun mustalaislaulajan tai -näyttelijän? Entä jonkin mustalaisista koostuvan teatteriryhmän tai yhtyeen?
  5. Kuvaile mustalaismiehen ja mustalaisnaisen perinteistä vaatetusta.

Suomenruotsalaiset

Suomessa on ollut ruotsinkielistä väestöä aina 1200-luvulta alkaen ja he ovat aina olleet keskittyneenä saaristoon ja rannikoille.

Sosiaalihistoriallisesti suomenruotsalaiset ovat jakaantunet kahteen pääryhmään: säätyläisiin, joihin luettiin vanha porvaristo, virkamiehet, rannikkomaaseudun kartanonomistajat ja papisto, sekä rahvaaseen, johon kuuluivat rannikon ruotsinkieliset talonpojat, kalastajat, käsityöläiset ja ruukkiteollisuuden, sittemmin kaupunkien tehtaiden ruotsinkielinen työväki.

Nykyisin ruotsinkielisten osuus kaupan alalla ja virkamieskunnassa on suhteellisen suuri, maa- ja metsätaloudessa sekä työväestössä puolestaan pienempi.

Suomen ollessa valtiollisesta Ruotsin yhteydessä, ruotsi oli maan virallinen kieli ja aina 1800- luvun puoliväliin asti ruotsi hallitsi Suomen elämää. J.V. Snellmanin toiminta johti kuitenkin tilanteen muuttumiseen, ja vuonna 1886 myös suomesta tuli maan virallinen kieli.

Suomen saavuttaessa itsenäisyyden, ruotsin kielen asema turvattiin lainsäädännöllä. Vanha Hallitusmuotomme (tärkein perustuslakimme) vuodelta 1919 snoi: "Suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet".

Varsinkin koulut ja erilaiset sivistyslaitokset ovat tunnusomaisia suomenruotsalaiselle perinteelle. Kaikkialla, missä puhutaan ruotsia, on esimerkiksi ruotsinkielisiä peruskouluja. Ruotsinkielisiä lukioita on maassamme useita kymmeniä. Ruotsinkielisiä kunnallisvirkailijoita ja toimittajia valmistaa Svenska social och kommunalhögskola kaupallista koulutusta antaa Svenska handelshögskola ja Åbo Akademi (per. 1918) on maamme ruotsinkielinen yliopisto.

Ruotsinkielinen sanomalehdistö on sekin melko vahva, joista Hufvudstadsbladet ja Vasabladet ovat suurimmat. Kirjankustantamoista kaksi on ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisiä teattereita toimii Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Tunnetuin lienee Svenska Teatern Helsingissä.

Ruotsinkielistä perinnettä tukevat monet järjestöt, mutta tärkein ruotsinkielisen sivistyksen tukija on Föreningen Konstsamfundet, vuorineuvos Amos Andersonin (1878-1961) testamentilla perustama säätiömäinen yhdistys. Se tukee monin tavoin ruotsinkielistä perinnettä jakaen apurahoja, kustantaen Hufvudstadsbladetin jne.

Ruotsinkieliset seurakunnat on vuodesta 1923 alkaen kuuluneet omaan hiippakuntaansa, jonka piispa on Porvoossa. Poliittisessa elämässä Svenska Folkpartiet (per. 1906) kerää suurimman osan suomenruotsalaisten äänistä. Ruotsinkielisillä on samoin oma 1952 perustettu varuskuntansa, Nylands brigad Tammisaaren Dragsvikissa.

Aina 1950-luvulle saakka ruotsinkielisen väestönosan määrä kasvoi, jonka jälkeen tapahtui käänne. Tähän ovat vaikuttaneet ruotsinkielisten voimakas maastamuutto Ruotsiin sekä avioituminen suomenkielisten kanssa. Noin 60 000 suomenruotsalaista on muuttanut Ruotsiin ja vuonna 1968 todettiin keskimäärin 35 %:n ruotsinkielisistä avioituvan suomenkielisen kanssa. Vuoden 1980 alussa ruotsinkielisiä oli maassamme noin 301 500.

Tehtäviä

  1. Kuka oli J.V. Snellman? Tiedättekö minkä nimistä suomenkielistä lehteä hän julkaisi?
  2. Mainitkaa jokin muu ruotsinkielinen oppilaitos kuin tekstissä mainitut.
  3. Missä Åbo Akademi sijaitsee? Entä missä kaupungissa Svenska handelshögskola?
  4. Mainitkaa jokin muu ruotsinkielinen sanomalehti kuin tekstissä mainitut. Ottakaa selvää mikä on Hufvudstadsbladetin tämänhetkinen levikki.
  5. Kuka on Porvoon hiippakunnan piispa? Kuka on Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtaja? Montako paikkaa RKP:llä on nykyisessä eduskunnassa?
  6. Millä vuosikymmenellä siirtolaisuus Ruotsiin oli voimakkaimmillaan?
  7. Keskustelkaa siitä, mistä johtuu, että suomenruotsalaisten oikeudet kouluissa on toteutettu paljon paremmin kuin ateistien oikeudet, vaikka ateisteja on suunnilleen yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia.
  8. Kuinka paljon suomenruotsalaisia on tällä hetkellä?

Juutalaiset

Taustaa

Juutalaisten historia kuuluu pikemmin historian opetukseen kuin elämänkäsitystietoon. Saksan johtajan Adolf Hitlerin hirmuteot käsitellään siellä yksityiskohtaisesti. Harvempi tietää, että myös uskonnot ja myös kristilliset ovat vainonneet juutalaisia.

Myös evankelisluterilaiset ovat vainonneet heitä. Näytteenä tästä seuraavassa esitetään Vapaa Ajattelija - lehden vuonna 1970 julkaistu kirjoitus, joka perustuu Martin Lutherin suomennettuun kirjaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan".

Adolf Hitler ja juutalaiset

Suomennokset tekivät Suomen kansallissosialistit. Kirjaa voi olla vaikea saada mistään. Vapaa Ajattelijan kirjoittaja lainasi sen aikoinaan Helsingin Kallion kirjastosta. Luultavasti Helsingin Yliopiston kirjastosta tämä kirja löytyy.

"Hitlerin kuolemasta on kulunut 25 vuotta (siis vuonna 1970, huomautus 2002). Adolf Hitler (1889-1945) tunnetaan kansallissosialistisen Saksan johtajana, joka tuli puolueen vaalivoiton (1932) jälkeen valtakunnan kansleriksi 1933, presidentiksi ja ylipäälliköksi 1934 ja asevoimain komentajaksi 1938. Hitler aloitti toisen maailmansodan 1939 ja teki itsemurhan Saksan luhistuttua 1945. Hitler kuuluu niihin valtiomiehiin, joiden kuoleman maailma muistaa heidän hirmutekojensa vuoksi.

Jo kirjassaan "Taisteluni" (1925) Hitler hahmotteli valloitusretken itään sekä "alempien" rotujen hävittämisen. Voidaan vielä ymmärtää, että hän tällä ohjelmallaan nousi valtavan kansansuosion turvin valtaan täysin demokraattisin menetelmin Saksassa, onhan myös meillä Suomessa havaittavissa juuri nyt äärioikeiston ja populismin voimakasta nousua (siis vuonna 1970, huomautus 2002). Sen sijaan tuntuu vaikealta ymmärtää, että jo vuonna 1925 julkaistuista hyökkäyssuunnitelmista huolimatta naapurivaltiot jatkuvasti luottivat Hitlerin valheisiin.

Suomen kansa tietää, että Hitler tuhosi keskitysleireillä miljoonia juutalaisia, slaaveja ja myös muihin kansoihin kuuluneita (jopa suomalaisia). Harvat sen sijaan tietävät, että Saksassa lietsottiin juutalaisvihaa levittämällä Suomen kansan suuresti rakastaman Martti Lutherin (1483-1546) vuonna 1543 ilmestynyttä kirjaa "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Vuosina 1931-1937 otettiin Hans Ludolf Parisiuksen Münchenissä laatimasta lyhennetystä kansanpainoksesta peräti yhdeksän painosta.

Martin Luther ja juutalaiset

Lutherin juutalaisvastaisuus ei supistunut tähän yhteen kirjaan, sillä vielä samana vuonna, 1543 hän kirjoitti ja julkaisi toisen juutalaisvastaisen kirjansa "Shemhamforaksesta ja Kristuksen suvusta". Näiden lisäksi Lutherin tiedetään eräissä viimeisistä saarnoistaan julkisesti varoittaneen kristillisiä kavahtamaan juutalaisia.

"Juutalaisista ja heidän valheistaan" on suomennettu

Lutherin kirja "Juutalaisista ja heidän valheistaan" ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Suomentaja T. T. Karanko sanoo esipuheessa mm. seuraavaa:

Suomalainen esipuhe Lutherin kirjaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan"

"Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä... Yksinpä juutalaistuneitten vallanpitäjien pelonkin vuoksi oli parasta peittää unhoon suuren uskonpuhdistajan tämänlaatuinen julistus, kuten myös sitten tapahtuikin.

Mutta vain ajaksi. Sillä Adolf Hitlerin valtava kansallinen herätystyö ja kansallissosialistisen Saksan valtakunnan voimakas nousu teki vihdoinkin lopun juutalaisuuden ja juutalaisen hengen vaikutuksesta ei ainoastaan Saksassa, vaan koko Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Ja sanottakoonpa uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se on kuitenkin ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä..."

Suomen evankelöis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Gustav Johansson kannatti Lutherin juutalaisvastaisuutta

Karanko mainitsee lisäksi, että mm. edesmennyt arkkipiispa Gustaf Johansson edusti Suomessa jokseenkin samoja käsityksiä juutalaisista kuin Luther.

Näin puhui Luther kirjassaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan":

Juutalaiset suurvarkaita ja maarosvoja

"He (juutalaiset) elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästä varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden...

Miten meidän kristillisten on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

Synagogat poltettakoon tai hajotettakoon, jos eivät pala

Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa...

Juutalaisten koulut ja talot palamaan

Sillä mitä me olemme tähän asti tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi... Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12-16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan...

Juutalaiset asukoot ulkosuojissa kuten mustalaiset

Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.

Juutalaisten kirjat hävitettäköön jumalanpilkkana

Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

Rabbiineilta kiellettäköön kuolemanrangaistuksen uhalla opettaminen

Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet...

Juutalaisilta kiellettäköön tienkäyttöoikeus

Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

Juutalaiset pysyköön kotonaan

Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti.

Jos te ruhtinaat ja herrat ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, mitä juutalaiset ovat ja miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava...

Juutalaisilta kiellettäköön koron ottaminen ja ottettakoon omaisuus pois

Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa...

Juutalaisille käteen työkaluja

Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)...

Juutalaiset karkotettakoon maasta

Mutta jos pelkäämme, että he voisivat meitä ruumiin, vaimon, lasten, palvelusväen, karjan jne. puolesta vahingoittaa, jos heidän pitäisi meitä palvella ja tehdä työtä meille, koska hyvinkin on otaksuttavaa, että sellaiset jalot maailman herrat ja myrkylliset, äkäiset käärmeet mihinkään työhön tottumattomina varsin vastenmielisesti niin suuresti nöyrtyisivät kirottujen gojimien alaisiksi, niin meneteltäköön, kuten minä tiedän muiden kansojen, kuten Ranskan, Espanjan, Böömin jne. menetelleen ja tehtäköön tili heidän kanssaan, mitä he ovat meiltä kiskoneet ja sen mukaan jaettakoon sovinnolla, mutta heidät karkotettakoon maasta.

Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!

... heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon...

Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat, ettemme tulisi osallisiksi heidän kauheaan jumalanpilkkaansa ja kaikkiin paheisiinsa, emmekä heidän kanssaan vetäisi päällemme Jumalan vihaa ja tulisi kirotuiksi..."

Artikkelin kirjoittajan arvio vuodelta 1970

"Sekä Luther että Hitler olivat vaarallisten pakkomielteiden vaivaamia mielisairaita. Mielisairaina yksilöinä heitä voidaan jopa ymmärtää. Sen sijaan on vaikeaa ymmärtää, että kokonaiset kansat seuraavat mielisairaita.

Ankaran uskonnollinen koulutus sai Lutherin kokemaan Raamatun normit pakonomaisesti ja hyökkäämään raivoisasti kirkon piirissä vallitsevaa leväperäisyyttä vastaan.

Myös Hitleriä voidaan pitää jossain määrin koululaitoksen uhrina. Huono arkkitehti olisi varmaan ollut maailmalle pienempi paha kuin huono valtiomies.

Mikäli vapaan kasvun arvoa ei tunnusteta, maailma tuottaa vielä monia pakkomielteiden vallassa olevia valtiomiehiä ja uskonnollisia johtajia, joita toiset kaavoihin kasvatetut ihmiset seuraavat arvostelukyvyttömästi.

Lutherin kirjan avulla lietsottiin juutalaisvihaa kansallissosialistisessa Saksassa. Tuntuu kohtalon ivalta, että sodan jälkeisessä Länsi-Saksassa perustettiin kristillisdemokraattinen puolue, jottei kaikki toistuisi.

Juuri kristillisporvarillinen normisto teki Hitleristä sen, mikä hän oli. Kohtalon ivalta tuntuu sekin, että jäljelle jääneet juutalaiset soveltavat arabeihin varsin hitleriläisiä menetelmiä.

Homo sapiens - viisas ihminen - missä on viisautesi?"

Erik H. Eriksonin ja evankelis-luterilaisten käsitys

Lutheria mielisairaana on käsitelty kirjassa Erikson, Erik H. 1966 "Nuori Luther Psykoanalyyttinen ja historiallinen tutkimus" Helsinki.

Evankelis-luterilaiset kiistävät sekä Erik H. Eriksonin että Vapaa Ajattelijan kirjoittajan väitteet siitä, että Luther olisi ollut mielisairas. Lutherin hirveää lapsuutta ja hänen poliittista toimintaansa käsitellään toisaalla näissä oppikirjoissa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miksi Adolf Hitler vainosi juutalaisia.
  2. Ottakaa selvää miksi Muhammedin kerrotaan surmanneen 800 juutalaismiestä ja myyneen naiset ja lapset orjiksi.
  3. Miksi Suomen kansallissosialistit suomensivat Lutherin kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan?
  4. Miksi Suomen kouluissa ei kerrota juuri mitään Muhammedin ja Lutherin osuudesta juutalaisvainoihin?
  5. Miten valloitetuille kansoille ja heidän uskonnoilleen yleensä kävi muinaisina aikoina?

Vammaiset

Vammaisten olot ovat sadan vuoden aikana parantuneet valtavasti. Aikaisemmin "vaivaisten" hoito oli pelkän yhteiskunnan ylempien luokkien hyväntekeväisyyden varassa. Vammaiset nähtiin tällaisen avun passiivisiksi kohteiksi.

Tärkeimpiä vammaishuollon kehityksessä ovat olleet kansaneläke- ja työeläkejärjestelmien luominen sekä invalidihuoltolain synty ja kehitys.

Vammaisten oikeuksien julistus

YK:n yleiskokouksen hyväksymässä Vammaisten oikeuksien julistuksessa todetaan mm. näin:

"Sana 'vammainen' tarkoittaa jokaista henkilöä, joka fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa synnynnäisen tai muun puutteellisuuden vuoksi on täysin tai osittain kykenemätön tyydyttämään normaaliin yksilölliseen ja/tai sosiaaliseen elämään liittyviä tarpeitaan."

Koska nykyaikaisen vammaishoidon periaatteisiin kuuluu se, että mahdollisuuksien mukaan vammaisille pyritään luomaan mahdollisuudet myös käyttää muillekin kansalaisille suotuja oikeuksia ja palveluksia, on vammaisten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kasvattamisella tärkeä asemansa. Tätä korostaa myös YK:n julistus. Samoin se tähdentää, että vammaisia on suojeltava kaikkea hyväksikäyttöä, kaikkia syrjiviä, loukkaavia tai alentavaa säännöksiä tai kohtelua vastaan.

Kuntoutus

Kuntoutus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen:

  1. Lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on saada vamman vaikeusaste mahdollisimman pieneksi. Lääkinnällistä kuntoutusta ovat mm. fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia.
  2. Sosiaalisen kuntoutuksen päämääränä on vammaisen ja hänen perheensä sopeuttaminen yhteiskuntaan. Pyrkimyksenä on saada vammaisesta mahdollisimman itsenäinen.
  3. Kasvatuksellisen kuntoutuksen tavoitteena on antaa vammaiselle mahdollisimman suuri tieto- ja taitomäärä. Tärkeänä osana on alle kouluikäisten kouluvalmiuden lisääminen.
  4. Ammatillisen kuntoutuksen tehtävänä on tukea sopivan työn saamista ja säilyttämistä eri toimenpitein, mm. ammatillisen koulutuksen avulla.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin muistaa, ettei kuntoutus koskaan saa muodostua itsetarkoitukseksi - vammaiset eivät ole koekaniineja.

Viestintä

Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu tarve olla viestiyhteydessä ympäristönsä kanssa. Hän lähettää ja vastaanottaa sanomia eri tavoin: puhuu, kuuntelee, lukee, kirjoittaa. Osalle vammaisista viestintä tuottaa vaikeuksia. Tällaisia ovat mm. kuulovammaiset, näkövammaiset, puhevammaiset ja kehitysvammaiset.

Kuulolaitteet ja viittomakieli

Huonokuuloiset käyttävät viestinnässä apuna kuulolaitetta ja huulilukua. Tämä edellyttää ympäristön hyvää valaistusta ja melun vaimentamista. Syntymästään asti kuuroilla on oma äidinkielensä: viittomakieli. Viittomakieli on elävä ja itsenäinen kieli. Sillä on omat kieliopilliset ja lauserakenteelliset sääntönsä. Se muodostuu erilaisista käsimerkeistä eli viittomista, ilmeistä, eleistä, pantomiimista, sormiaakkosista ja puheesta.

Puhevammaiset

Toisille vammaisille puhuminen tuottaa vaikeuksia. Syynä vähän saattaa olla kuulovamma, CP-vamma, änkytys tai jokin muukin seikka. Puhevammaista on maltettava kärsivällisesti kuunnella loppuun asti, sillä lähes kaikkien puhevammaisten puhe on ymmärrettävää, jos vain kuuntelijalla on halua yrittää ymmärtää.

Näkövammaiset

Koska valtaosa nykyisestä tiedonvälityksestä perustuu näköön, aiheutuu tästä näkövammaisille viestintäongelmia. Heikkonäköisillä on mahdollisuus käyttää apunaan lisävalaistusta, suurennus- ja kiikarilaseja sekä lukutelevisiota, jolla teksti suurennetaan jopa 50-kertaiseksi. Sokeat taas joutuvat turvautumaan pistekirjoitukseen, nauhureihin ja muihin äänentallennusvälineisiin.

Koulutus

Vammaisten koulutustaso on huomattavasti alhaisempi kuin muiden kansalaisten. Myös sellaiset tekijät kuin vanhempien varakkuus, koulutustaso ja asuinpaikka vaikuttavat vammaisten kohdalla keskimääräistä voimakkaammin koulutustasoa alentavasti.

Vaikka vammaiset itse toivovat, että mahdollisuuksien mukaan vammaiset tulisi sijoittaa ns. normaalikouluihin, vain noin 1/4 kouluista on ilmoittanut voivansa ottaa vaikeammin vammaisia suojiinsa.

Vammaisten ammattikouluissa linjavalikoima on suppea, eivätkä ne sovellu vaikeavammaisille. Lukiossa tai korkeakoulussa jatkaa opiskeluaan vain noin kolmannes vammaisikäluokasta.

Osa kehitysvammaisista jää kokonaan oppioikeuden ulkopuolelle. Vammaiset katsovat, että jos vastuu kehitysvammaisten opetuksesta siirrettäisiin sosiaaliviranomaisilta kouluviranomaisille, saataisiin riittävä määrä opettajia myös vammaisia varten.

Työ

Viime vuosikymmenien työttömyysvuosina vammaisten työllisyystilanne on huonontunut nopeammin kuin muun väestön. Myös eläkejärjestelyissä on epäkohtia, sillä välillä käy niin, että työnteosta seuraa vammaisen eläkemenetyksiä ja toimeentulo vain huononee.

Suojatyön tarkoituksena on antaa vammaisille mahdollisuus työskennellä avoimia työmarkkinoita suojatummassa ympäristössä. Irtisanomisuhka on pieni, eikä työ ole pakkotahtista. Maassamme on nykyään suojatyökeskuksia, ja paikkoja ollaan lisäämässä.

Todella työkyvyttömiä voivat olla vain sairaat tai vaikeasti psyykkisesti vammaiset; fyysisesti vammaisten osalta on kyse melkein aina sopivan työn puutteesta. Tähän asti onkin ihminen sopeutettu työhön, mutta tulevaisuudessa on välttämätöntä sopeuttaa työ ihmiseen.

Vammaisystävällinen suunnittelu

Koska vammaisten kohdalla on näihin päiviin asti ajateltu lähinnä vain laitoksia, erityiskouluja ja ei yhdyskunta- ja rakennussuunnittelu ole riittävästi huomioinut heitä. Vammainen kohtaa päivittäin lukuisia liikunta- ym. esteitä ja joutuu helpommin erilaisiin vaaratilanteisiin kuin muut. Siksi suunnittelulla on tärkeä osa kaikessa rakentamisessa, eivätkä vammaisystävälliset ratkaisut suinkaan aina ole kalliimpia kuin muut ratkaisut.

Vammaisjärjestöjen yhdyskuntaprojekti (VYP) on vuodesta 1977 alkaen kartoittanut liikuntaesteitä sekä kerännyt ja välittänyt suunnittelijoille sekä päätöksentekijöille tietoja vammaiset huomioivasta suunnittelusta ja rakentamisesta. Hyvät suunnitteluratkaisut auttavat ja suojelevat vammaisia sekä vähentävät oppaiden, avustajien, kantanen jne. tarvetta. Samalla näistä ratkaisuista on usein apua vanhuksille ja lapsille.

Tehtäviä

  1. Mitä mieltä olette hyväntekeväisyydestä ja armeliaisuudesta vammaisten ongelmien ratkaisukeinoina? Mitä ajattelette vammaisten tuumivan tällaisista keinoista?
  2. Minkälaisiin osa-alueisiin vammaisten kuntoutus voidaan jakaa?
  3. Luetelkaa joitakin vammaisryhmiä.
  4. Tärkeimpiä kehitysvammaryhmiä ovat hermoston kehityshäiriöt, epämuodostumat ja vajaamielisyys. Pohtikaa miten kehitysvamma voi syntyä synnytyksen aikana tai kehitysiässä.
  5. Kehitysvammaisille on tuotettu muutamia ns. selkokirjoja. Tiedättekö mikä on selkokirjallisuudelle tunnusomaista
  6. Ottakaa selvää mitä tarkoittaa tekstissä mainittu CP-vamma.
  7. Mitä tarkoitetaan suojatyöllä?
  8. Luetelkaa joitakin vammaisia kohtaavia liikuntaesteitä. Minkälaisia ratkaisuja tiedätte käytetyn näiden esteiden voittamiseksi? Minkälaisia vaaratilanteita esim. sokea kohtaa kadulla? Osaatko mainita jonkun teknisen ratkaisun, joka auttaa sokeaa jalankulkijaa?
  9. Portaiden yhteydessä olevia luiskia voidaan käyttää esim. rullatuolin kulkuväylinä. Mihin muuhun niitä voitaisiin käyttää?
  10. Kuinka suuri osa junista, linja-autoista ja raitiovaunuista on paikkakunnallasi matalalattiaisia?

Alkoholismi ja huumausaineiden väärinkäyttö

Kysymys: Onko olemassa huumausaineiden tai alkoholin oikein käyttöä?

Alkoholismi on Suomessa merkittävä terveydellinen ja mielenterveydellinen ongelma. Joskus alkoholismi on määritelty yksinkertaisesti siten, että kaikenlainen alkoholin käyttö, joka aiheuttaa yksilölle tai yhteiskunnalle haittaa on alkoholismia. Alkoholistin riippuvuus alkoholista haittaa hänen henkistä ja ruumiillista terveyttään, ihmissuhteita sekä taloudellista toimeentuloa.

Alkoholistiksi tulemiseen kuluu yleensä 5-15 vuotta, ja siinä on havaittu monia eri vaiheita. Aluksi oireina ovat muistinmenetykset sekä masentuneisuus ja syyllisyyden tunteet alkoholin käytön jälkeen.

Alkoholismin kehittyessä esiintyy yksinjuopottelua, alkoholin kätkemistä varastoksi ja mielenkiinnon menetys omaisia ja ympäristöä kohtaan. Vihdoin ns. kroonisessa alkoholismissa alkoholia tai muitakin päihdyttäviä aineita nautitaan ympäri vuorokauden, missä tahansa ja seuraa valikoimatta.

Oireet näkyvät käsien vapinana, hermotulehduksina, mahakatarrina ja verenkierron sekä maksan toiminnan häiriöinä. Myös henkisessä suorituskyvyssä tapahtuu tavallisesti laskua, joka liittyy usein aivokudoksen kutistumiseen.

Dopamiini - niminen aivojen välittäjäaine (joka aiheuttaa hyvänolon tunnetta) on tärkein sekä alkoholismin että voimakkaan uskonnollisuuden taustalla oleva aine. Osittain tämän välittäjäaineen toiminta riippuu perintötekijöistä eli sekä alkoholismi että uskonnollisuus ovat jossain määrin perityviä.

Alkoholismin hoito

Vaikeimmat alkoholismiin liittyvät henkiset häiriöt joudutaan hoitamaan psykiatrisissa sairaaloissa. Nk. katkaisuhoito pyritään sen sijaan antamaan tavallisesti avohoidossa. Katkaisuhoidossa potilaan krapula- ja vierotusoireita lievitetään keskusteluilla ja lääkehoidolla. Samalla korjataan alkoholismista johtuneet ravitsemushäiriöt.

Myös alkoholistien psykoterapia ja ryhmäterapia, jossa pyritään alkoholistin perhesuhteiden ja sosiaalisen tilan korjaamiseen ovat tärkeitä hoitomuotoja.

AA-liike on ryhmähoitomuoto, jossa kuntoutumassa olevat tai jo kuntoutuneet alkoholistit jakavat kokemuksiaan ja ohjaustaan toiselleen. Maassamme on yli 3 000 AA-jäsentä noin 75 paikkakunnalla. Alkoholistien kuntoutuksessa ovat työskennelleet myös Suoja Pirtti ry:n hoitokodit ja A-kodit.

Huumausaineet

Huumausaineiden käytön aloittaneissa nuorissa on havaittu kaksi päälinjaa: toiseen kuuluvat murrosikäkriisissä olevat nuoret, toiseen ns. moniongelmaiset nuoret.

Murrosiän kriisiin joutuneiden nuorten tilanne on kärjistynyt nopeasti. Vaikka näiden nuorten perheillä ei useinkaan ole taloudellisia vaikeuksia, voivat perheenjäsenten väliset suhteet kuitenkin olla vaurioituneita.

Nuori tuntee vieraantuneisuutta, ahdistusta ja on epävarma: tasapainoton nuori on altistunut huumausaineiden tarjonnalle. Huumausaineiden käytön alettua oireet vain pahenevat. Hoitoon hakeutuneiden kohdalla useimmiten oireet katoavat, kun huumausaineiden käyttö saadaan loppumaan.

Moniongelmaisuus taas on pitkän ajan kuluessa kehittynyt henkinen ja sosiaalinen ongelmaryhmä. Näiden nuorten perheiden taloudellinen asema on usein heikko, vanhemmat ovat kärsineet avioeroista alkoholismista tai työttömyydestä. Toimettomuus ja vieraantuneisuus vaivaavat nuoria ja huumausaineiden käyttö voi olla keino paeta todellisuutta tai keino osoittaa pätevyyttään ikätovereille.

Huumausaineiden päävaikutukset

  1. Huumausaineiden päävaikutuksen mukaan ne voidaan jakaa esim. seuraavasti:
  2. Aistiharhoja aiheuttavat aineet, joihin kuuluvat mm. LSD ja kannabisvalmisteet kuten marihuana ja hasis.
  3. Keskushermostoa kiihottavat aineet kuten esim. amfetamiini.
  4. Opiaatit, joita saadaan oopiumunikosta. Opiaatteja ovat esim. oopiumi ja heroiini.
  5. Haihtuvat tekniset liuottimet, joihin esim. tinneri ja lakat kuuluvat.
  6. Keskushermostoa lamaavat aineet kuten erilaiset unilääkkeet.
  7. Alkoholi (esitellään toisaalla)
  8. Tupakka (esitellään toisaalla)
  9. Kahvi
  10. Uudet huumausaineet (esitellään toisaalla)

Riippuvuus

Huumausaineiden käytön tunnetuimpia seurauksia on usein syntyvä henkinen tai ruumiillinen riippuvuus käytetystä aineesta. Henkinen riippuvuus ilmenee haluttomuutena ja masentuneisuutena, kun huumausainetta ei ole nautittu. Käyttäjä kokee aineen välttämättömänä hyvinvoinnilleen.

Fyysisessä riippuvuudessa puolestaan käyttäjän elintoiminnot ovat jo tottuneet siihen että käytettävää ainetta on jatkuvasti elimistössä. Mikäli ainetta ei saada, on seurauksena väsymys, pahoinvointi, tuskaisuus, vapina ja verenkierron häiriöt.

Riippuvuuden katkaisu

Sairaalahoidossa ruumiillinen riippuvuus kyetään voittamaan antamalla potilaalle asteittain pieneneviä annoksia väärinkäytettyä ainetta. Tämän jälkeen henkinen riippuvuus voi kuitenkin suistaa henkilön takaisin huumausaineen käyttöön.

Vuoden 1969 jälkeen on maahamme perustettu useita nuorisopoliklinikoita ja nuorisoasemia väärinkäyttäjien hoitamiseksi. Tällaisia ovat mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämät nuorisoklinikat ja A-klinikkasäätiön nuorisoasemat maan eri puolilla.

Neuvontaa ja hoitoa antavat samoin maamme kasvatusneuvolat ja mielenterveystoimistot, koulupsykologit ja -terveydenhoitajat. Vaikeimmat henkiset häiriöt hoidetaan sairaaloissa. Hoitomuotoina on käytetty ryhmä-, yksilö-, perhe- ja työterapiaa.

Ennaltaehkäisy

Huumausaineiden käyttöä on pyritty ehkäisemään ennakolta mm. lisäämällä tullivalvontaa ja kansainvälistä yhteistyötä salakuljetusreittien selvittämiseksi.

Huumausaineiden saannin ehkäiseminen on vahva ase huumausaineongelmassa. Vuonna 1972 hyväksyttiin huumausainelaki, joka korotti enimmäisrangaistuksen huumausainerikoksista 10 vuoteen vankeutta.

Asiallisella tiedottamisella on samoin pyritty tekemään huumausaineiden käyttöön liittyvät päävaarat selviksi jo koululaisille.

Myös huumausaineen ongelmakäyttäjien hoito voidaan nähdä ennaltaehkäisyllä, koska se auttaa käyttäjää ja vähentää sitä mahdollisuutta, että väärinkäyttäjä turvautuisi huumausaineiden kaupusteluun.

Yhteiskunnallisten epäkohtien lievittäminen

Yhteiskunnallisten epäkohtien kuten asunnottomuuden, työttömyyden ja ajanviete- sekä harrastustilojen puutteen lievittäminen ja poisto ovat myös tehokkaita yhteiskunnallisen tason ennaltaehkäiseviä keinoja.

Tehtäviä

  1. Alkoholismia on sanottu suomalaiseksi kansansairaudeksi. Kuinka paljon suomalaiset keskimäärin käyttävät alkoholia vuodessa? Mitä tiedätte suomalaisista juomatavoista?
  2. Millainen mielikuva teillä on tekstissä mainitusta ns. kroonista alkoholismia potevasta henkilöstä? Kuvailkaa häntä ja hänen käytöstään. Mitä mieltä olette periaatteessa kroonisten alkoholistien auttamisesta, hoidosta ja kuntoutuksesta?
  3. Mitä tarkoittavat kirjaimet AA sanassa AA-liike?
  4. Missä maailman kolkassa tiedätte valmistettavan oopiumia erikoisen paljon?
  5. Kun väärinkäyttäjä on huumausaineista fyysisesti riippuva ja yrittää epätoivoisesti keksiä rahat jostain aineen ostamiseksi, millaisia laittomia keinoja hän voi sortua käyttämään?
  6. Milllaista tehokasta "apuvälinettä" tullimies voi käyttää etsiessään huumausaineita mm. autoista?
  7. Helsingin kaupungin koululaisista n. 70 % ilmoitti huumausaineiden kokeilun aloittamisen syyksi uteliaisuuden ja toverien esimerkin. Mitä mieltä olette asiasta? Keskustelkaa nuorten huumausaineiden käytöstä.
  8. Mitä mieltä olet alkoholin saannin helpottamisesta ja alkoholin hinnan laskemisesta?
  9. Ottakaa selvää, mikä on dopamiini ja millaisia vaikutuksia sen liiallisella määrällä tai sen puutteella on.

Lisälukemista: Politiikka ja kansanvalta

Valtio ja kansanvalta (demokratia)

Valtio on ihmisyhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi.

Valtion oikeutus

Neljä perinteistä käsitystä valtion alkuperästä ja oikeutuksesta ovat:

  1. Yliluonnollinen tai luonnollinen valta: valtion valta on saatu korkeammalta voimalta (kuten jumalilta) tai se on syntynyt "luonnostaan" ihmisen sisäsyntyisestä tarpeesta sääntöihin ja järjestykseen.
  2. Luonnonoikeudet: ihmisellä on "luonnollisia", luovuttamattomia oikeuksia, ja valtiot ovat syntyneet suojellakseen niitä.
  3. Yhteiskuntasopimus: kansa on muodostanut valtion yhteisellä sopimuksella tarkoituksenaan synnyttää etuja ja hyötyjä, jotka eivät ole saavutettavissa ilman yhteistyötä.
  4. Ristiriita-ajattelu: valtiot eivät ole syntyneen minkään tietoisen päätöksen seurauksena, vaan väkivaltaisessa yhteydenotossa, jossa vahvin ryhmittymä on saanut alueen haltuunsa.

Valtioaatteet

Eri valtioilla saattaa olla erilainen on erilainen alkuperä.

Eräitä valtioaatteita ovat:

  1. sopimusajattelu,
  2. liberalismi ja libertarismi
  3. marxismi,
  4. konservatismi ja
  5. anarkismi
  6. kommunalismi (esitellään muualla)
Sopimusajattelu perustuu yhteiskuntasopimuksen ajatukseen, ja on tärkeimmistä aatteista ainoa, joka ei liity yksittäiseen poliittiseen aatteeseen - luultavasti koska useat aatteet ovat omaksuneet sen omalla tavallaan.

Sopimusajattelussa valtion tulee heijastaa yleistä, koko yhteisön etua ja sovittaa se yksityisiin etuihin.

Liberalismi perustuu enimmäkseen luonnonoikeuteen: valtion päätarkoituksena on siitä riippumattomien luonnollisten oikeuksien turvaaminen.

Liberaalien keskuudessa on kuitenkin ollut erimielisyyttä siitä, mitä luonnolliset oikeudet lopultakin ovat. Arvostelijain mukaan niitä ei ole olemassakaan, koska niitä ei voida havaita luonnosta.

Toisaalta on myös liberaaleja, jotka nojaavat sopimusteoriaan (useimmiten liberaalien vasemmistosiipeä, jotka ovat vastakkaisessa laidassa vähimmäis- eli ”yövartijavaltiota” kannattaviin oikeistoliberaaleihin eli libertaristeihin nähden).

Marxilainen ajattelu perustuu ristiriita-ajatteluun, etenkin ajatukseen luokkataistelusta. Tästä näkökulmasta valtion päätehtävänä on lakkauttaa epäoikeudenmukaisuudet omaisuudenjaossa, hallitsevan luokan ylivalta ja riisto.

Konservatiivinen valtioajattelu perustuu luonnollisen tai etenkin aikaisemmin yliluonnollisen vallan ajatukselle: olemassa olevat perinteet ja nokkimisjärjestykset nähdään yhteisölle hyödyllisinä, ja valtion tehtävänä on tukea niitä.

Anarkistisessa ajattelussa valtio ei ole muuta kuin tarpeeton ja hyväksikäyttävä osa yhteiskuntaa.

Valtio toimintaympäristönä

Valtio on eräs ihmisen järjestäytymisen muoto. Sitä edelsivät suku, heimo tai päällikkökunta ja nykyään on meneillään palloistuminen (globalisaatio). Valtio syntyi ihmisyhteisön valtarakenteista. Valtio mahdollisti hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ja muiden elinkeinojen ylijäämään kohdistuvan verotuksen turvin.

Kauppa ja teknologia vaativat uudenlaista hallintoa ja lakeja. Jotkut ajattelevat, että palloistunut (globaali) tietotekniikka ja palloistunut (globaali) vapaakauppa ennakoisivat palloistunutta (globaalia) hallintoa ja palloistuneita (globaaleja) lakeja.

Palloistuminen (globalisaatio) tuskin merkitsee valtion nopeata häviämistä, mutta selvästi sen vallan vähenemistä. Ylin taso (globaali taso) valvoo muodostuttuaan alempia, yleisiä valtarakenteita (kulttuureja) ja valtioita.

Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa palloistunutta (globaalia) yhteistoimintaa. Tähän liittyy myös ajatus kokonaisturvallisuudesta.

Valtion vähimmäistehtävät

Valtion vähimmäistehtävinä on pidetty mm:

  1. järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
  2. miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
  3. omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
  4. sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
  5. rikosten rankaisu ja määrittely
  6. oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
  7. poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
  8. valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on laajentunut.

Kansanvalta (demokratia)

Kansanvalta (demokratia) on hallitusmuoto, jossa valtion asioista päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille.

Usein kansanvaltaan (demokratiaan) liittyvät vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Kansanvallaksi (demokratiaksi) kutsutaan myös yhdistyskansanvaltaa ja yrityskansanvaltaa, joissa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Kansanvallan kannattajista käytetään usein nimitystä "demokraatti."

Kansanvallan historiaa

Varhaisimmat kansanvallaan muodot esiintyivät muinaisen Intian eräissä tasavalloissa 500-luvulla eaa. Käsite kansanvalta tulee antiikin Kreikasta ja sen ottivat käyttöön atenalaiset 400-luvulla eaa.

Ateenalaisessa kansanvallassa äänioikeus oli vain neljäsosalla tai kuudesosalla aikuisista miehistä.

Äänioikeus perustui kansalaisuuteen, ei vaurauteen: kaikki "vapaat kansalaiset" olivat yhtäläisesti äänioikeutettuja, olivatpa he miten köyhiä tahansa. Ateenassa äänestettiin suoraan päätöksestä, ei edustajista, mitä on kutsuttu suoraksi kansanvallaksi.

Sana ”demokratia” juontuu kreikan sanoista demos (=kansa) ja kratos (=valta, kratein=hallita), siis kansanvalta.

Kansanvallan nykyisiä muotoja syntyi 1700-1800-luvuilla kansanedustuslaitosten (parlamenttien) kautta, eikä sillä ole suoraa yhteyttä antiikin Kreikkaan.

Varsinainen kansanvallan leviäminen tapahtui 1900-luvulla. Nykyisin noudatetaan yleensä edustuksellista kansanvaltaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.

Avoin kansanvalta

Sir Karl Popperin mielestä kansanvaltaisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille ja arvostelulle.

Edustuksellinen ja suora kansanvalta

Nykyiset kansanvallat, kuten myös Suomi, ovat pääasiassa edustuksellisia kansanvaltoja. Sveitsissä on ollut edustuksellisen kansanvallan lisäksi käytössä suoran kansanvallan eräs muoto jo puolitoista sataa vuotta.

Edustuksellisessa kansanvallassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan valtuutusta kesken vaalikauden.

Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.

Äänestysprosentit laskevat

Viime vuosikymmenien yleisenä suuntauksena on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku. Kansanvallan pelastamiskeinoiksi on tuotu suoran kansanvallan lisääminen muun muassa tietotekniikan suomin mahdollisuuksin.

Myös erilaisia suoran kansanvallan sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten, että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti.

Monet jyrkät kansanvallan kannattajat, kuten anarkistit, kannattavat suoraa kansanvaltaa tai valtuutettuja, jossa valtuutetuilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa valtuutetut, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.

Edustajat arpomalla


On myös ehdotettu, että edustajat valittaisiin äänivaltaisista kansalaisista arpomalla. Tällöin poliittisten puolueiden merkitys vähenisi ja kaikki todellisuudessa esiintyvät kansalaismielipiteet tulisivat eduskunnan työssä näkyviin. Tässä tapauksessa tiedostusvälineiden nykyisinkin suunnaton valta vain kasvaisi.

Tehtäviä

  1. On sanottu, että kansan ja sen edustajien pitää saada lisää valtaa, kunhan sitä ei käytetä talouspolitiikkaan. Keskustelkaa kansanvallan ja talouspolitiikan välisistä suhteista.
  2. Miten poliittista valtaa käytetään omien itsekkäiden etujen ajamiseen?
  3. Voiko Suomi vähentää ylikansallisten monopolien kuten Microsoftin tai Intelin vaikutusvaltaa. Jos voi, miten?
  4. On sanottu, että kehitysmaiden köyhät saavat kerran neljässä vuodessa päättää, mikä rikkaiden ryhmä saa hallita seuraavat neljä vuotta. Voiko kansanvalta auttaa kehitysmaiden köyhiä?
  5. Maailmankauppajärjestö, Kansainvälien valuuttarahasto ja Maailmanpankki antavat köyhien maiden hallitukselle ohjeita, jotka usein edelleen heikentävät köyhien asemaa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  6. Sisällissodat ja ulkomainen velka ovat monissa kehitysmaissa sidoksissa toisiinsa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  7. On sanottu, että nykymaailmaa hallitsevat Yhdysvaltain armeija, ilmavoimat, laivasto ja merijalkaväki. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  8. On sanottu, että Adolf Hitler keksi kansanauton (Volkswagen), jotta Hitlerin mahdolliset vastustajat asuisivat mahdollisimman hajallaan. Millä tavalla palloistuva (globalisoituva) maailmantalous hävittää paikallisyhteisöt?
  9. Miksi köyhiä vihataan laiskoina työttöminä, likaisina kerjäläisinä, paikkoja pilaavina irtolaisina, vastuuttomina taudinkantajina ja luontoa tuhoavana liikaväestönä? Miten näihin asenteisiin voitaisiin vaikuttaa.
  10. On laskettu, että ihmisarvoa alentavan köyhyyden poistaminen Suomesta maksaisi tasan yhden miljardin. Tämä on mitätön osa valtion talousarviosta. Miksi eduskunta ei myönnä tätä määrärahaa?
  11. Köyhät saataisiin äänestämään, jos äänestämisestä maksettaisiin palkkio. Miksi äänestysprosenttia ei haluta kohottaa tällä tavalla?
  12. Mitä yhteismaiden aitaaminen merkitsee kehitysmaiden köyhille? Tutkikaa, miten Ruotsin kuninkaat aloittivat Suomessa yksityistämisen. Mitä Suomessa on vielä yksityistämättä?
  13. Miten tietotekniikka on edistänyt työläisten valvontaa ja heikentänyt heidän vapaa-ajan yhteisöjään? 
  14. Miten nykyiset tiedostusvälineen vaikuttavat kansanvaltaan?
  15. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että köyhät pysyvät köyhinä, rikkaat rikkaina?

Antiikin kansanvalta (demokratia)

Antiikin valtiomuotoja

Antiikin kansanvalta (demokratia) sai alkunsa Ateenassa.

Demokratian voidaan katsoa syntyneen 500-luvulla eaa. Silloin hallintojärjestelmät vaihtelivat eri kaupunkivaltioissa.

Kreikan kaupunkivaltioissa oli vallankäytön tapoina käytössä mm.
  1. harvainvalta (oligarkia),
  2. ylimystön valta (aristokratia),
  3. yksinvalta (tyrannia) ja
  4. kansanvalta (demokratia).
Näistä esikuvallisina kaupunkivaltiot pitivät Ateenan kansanvaltaa ja Spartan harvainvaltaa.

Ateenassa oli aluksi vallalla ylimystön valta, josta siirryttiin harvainvaltaan, josta siirryttiin kansanvaltaan Kleistheneen johdolla, joka joutui valtansa säilyttääkseen toteuttamaan kansanvaltaa. Tätä varhaista kansanvaltaa kehitti vuosina 460-429 eaa. Perikles.

Suora kansanvalta: kansankokous

Ylintä päätösvaltaa Ateenassa käytti kansankokous.

Kansankokoukseen saivat osallistua vain vapaasyntyiset, 20 vuotta täyttäneet, asekuntoiset miehet.

Ulkopuolelle jäivät Ateenaan muualta muuttaneet, naiset, alle 20-vuotiaat ja orjat.

Kansankokouksia pidettiin lähes viikoittain ja hyvällä puhetaidolla oli suuri merkitys.

Yksinvaltiaiden valtaanpääsyä pyrittiin ehkäisemään äänestyksellä, jonka toteuttamiseen vaadittiin 6000 ääntä; kansanvaltaa epäilyttävät pyrkyrit häädettiin kymmeneksi vuodeksi maanpakoon.

Äänestyslipukkeina käytettiin saviruukkujen sirpaleita.

Kansankokouksen rinnalla toimeenpanevana elimenä toimi viidensadan neuvosto.

Tuomiovaltaa käytti kansantuomioistuin, jonka tuomaristoon kuului joissakin tapauksissa jopa 1500 tavallista kansalaista, jotka valittiin arvalla.

Jotta köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus valtiollisten tehtävien hoitamiseen, niistä alettiin maksaa palkkaa.

Henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millainen oli Rooman tasavallan kansanvalta.
  2. Ottakaa selvää, miten uuden ajan kansanvalta syntyi Euroopassa.
  3. Mitkä tekijät ovat viimeisinä vuosisatoina haitanneet pahiten kansanvallan kehitystä?
  4. Milloin naiset saivat ensimmäisen kerran äänioikeuden a) koko maailmassa b) Suomessa c) Sveitsissä?
  5. Missä maissa naisilla ei ole vielä äänioikeutta? Mistä johtuu, että tällainen asiantila vallitsee?

Kansanvallan kehitysvaiheet

Tärkein lähde: Professori Heikki Paloheimo, Tampereen yliopisto, Puolueet edustuksellisessa demokratiassa

Nykyaikaisen edustuksellisen kansanvallan (demokratian) historia voidaan jakaa kolmeen eri kehitysvaiheeseen:
  1. Yläluokan vallan vaihe, joka edusti säätyvaltiopäivien aikaista perinnettä, mutta jatkui elinvoimaisena vielä useita vuosikymmeniä yksikamarisen eduskunnan aikana.
  2. Puoluekansanvallan vaihe, joka kehittyi asteittain 1900-luvun aikana, kun puolueet kehittyivät joukkopuolueiden suuntaan. Vahvimmillaan puoluekansanvallalle ominaiset piirteet olivat Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla.
  3. Yleisökansanvallan vaihe, joka alkoi kehittyä viimeistään 1980-luvulla, kun puolueiden asema kansalaisyhteiskunnassa alkoi heikentyä. Eduskunnassa niiden asema sen sijaan ei ole heikentynyt.
Puolueiden toimintatavat niin niiden sisäisessä toiminnassa kuin kansanedustus-
laitoksessa ovat olleet erilaisia edustuksellisen kansanvallan eri kehitysvaiheissa. Niin ikään äänestäjien kiinnittyminen puolueisiin ja puolueiden kiinnittyminen äänestäjiin on vaihdellut ajasta toiseen.

Yläluokan vallan vaihe

Puoluetoiminnan kolme aluetta

  1. puolue kansanedustus-
    laitoksessa,
  2. puolue järjestönä ja
  3. puolue äänestäjäkuntana.

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. edustajan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä
  2. arvostetun aseman merkitys
  3. paikalliset yhteydet tärkeitä

Puolue järjestönä

  1. pieni jäsenmäärä
  2. puolue on avoin tulla ja mennä
  3. johtotehtäviin valitaan arvostetuissa tehtävissä ansioituneita henkilöitä
  4. puoluejärjestö ei tee kansanedustajia sitovia päätöksiä (vapaa mandaatti)

Puolue äänestäjäkuntana

  1. heikko puoluesamastuminen
  2. heikko puolueuskollisuus
  3. ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä äänestyspäätöksessä

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustajien vapaus tehdä itse päätöksiä (vapaa mandaatti)
  2. parlamentti on aidon julkisen keskustelun paikka

Julkisen keskustelun paikat

  1. Kansanedustuslaitoksella tärkeä tehtävä

Tiedotusvälineet

  1. puoluelehdistö
  2. radiolähetykset
  3. paikallinen mainonta

Ylin aate

  1. kansallisen yleisen edun aate
  2. yleinen mielipide ja lainsäätäjän tahto voivat poiketa toisistaan

Puoluedemokratian vaihe

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmillä tärkeä osa
  2. ryhmäpäätökset sitovat kansanedustajia

Puolue järjestönä

  1. suuri jäsenmäärä
  2. puoluekuri
  3. johtotehtäviin päästään puolueen järjestötehtävissä
  4. pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  5. korostetaan "leirin" kannattajien ja johtajien mielipiteiden samankaltaisuutta

Puolue äänestäjäkuntana

  1. vahva puolueuskollisuus
  2. luokkapohjainen sitoutuminen puolueisiin

Kansanedustuslaitos

  1. yksilökeskeisyyden sijasta eduskunnan työssä korostuu eduskuntaryhmien toiminta;
  2. ryhmäkurin merkitys korostuu
  3. eduskunnan ulkopuolinen puoluejärjestö pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  4. eduskunnan itsenäisyys puoluejärjestöihin nähden heikkenee

Julkisen keskustelun paikat

  1. puolueiden järjestöt
  2. puolueiden väliset neuvottelut
  3. puolueiden ja etujärjestöjen väliset neuvottelut

Viestintävälineet

  1. puoluelehdet kuihtuvat ja kuolevat
  2. kansalliset televisiolähetykset, uutis- ja ajankohtaisohjelmat
  3. puolueiden jäsenpostia sekä paikallisesti että valtakunnallisessa mittakaavassa

Ylin aate

  1. korostetaan kannattajien ja edustustehtäviin valittujen mielipiteiden samankaltaisuutta
  2. kansanvaltainen luokkataistelu

Yleisökansanvallan vaihe

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmät lisäävät itsenäisyyttään parlamentin ulkopuoliseen puoluejärjestöön nähden

Puolue järjestönä

  1. jäsenistön merkitys puolueessa vähenee
  2. puolueiden luokkapohjainen yhteys määrättyihin väestöryhmiin heikkenee
  3. erilaiset asiantuntijaryhmät suunnittelevat puolueen toiminnan
  4. poliittiset johtajat kohtaavat äänestäjät yleisönä viestintävälineiden välityksellä
  5. puoluejohtajan valta ja vastuu lisääntyvät

Puolue äänestäjäkuntana

  1. poliittisten valintojen henkilöityminen
  2. poliittiset valinnat tehdään viestintävälineiden poliittisista johtajista välittämien mielikuvien perusteella
  3. puoluesamastuminen heikentyy
  4. liikkuva äänestäminen lisääntyy

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustuslaitoksen päätöksenteko on yhä enemmän sidoksissa erilaisiin ylikansallisiin hallintoihin (EU)
  2. etujärjestöyhteydenpidon rinnalle tulee aikaisempaa enemmän muun kansalaistoiminnan näkökulmia;
  3. puolueiden ulkopuolinen kansalaisjärjestötoiminta alkaa aikaisempaa enemmän vaikuttaa kansanedustuslaitoksen päätöksentekoon

Julkisen keskustelun paikat

  1. poliittista keskustelua käydään entistä enemmän viestintävälineissa (mediassa)
  2. poliittiset aloitteet tuodaan esille tiedotusvälineissä
  3. uuden tyyppisen kansalaistoiminnan virittämä keskustelu (Greenpeace Inarissa)

Viestintävälineet

  1. hajautuva viestistä
  2. televisiotoiminnan rinnalle webbisivustot, sähköposti, chattipalstat, intranet

Ylin aate

  1. postmodernismi
  2. ei suuria ismeja,
  3. samaistumisen moninaisuus
  4. poliittisten suunnitelmien ja sitoumusten lyhytaikaisuus
  5. poliitikot muuttuvat asiamiehistä luottamusmiehiksi

Nykydemokratian piirteitä

Uudet osallistumismuodot

Poliittinen osallistuminen perinteisillä tavoilla (äänestäminen, puoluetoiminta) on vaatimattomampaa kuin puoluekansanvallan kaudella.

Uusien osallistumismuotojen suosio lisääntyy hiljalleen (esim. vetoomukset, mielenosoitukset, yhteydenotot viranomaisiin, boikotit, henkilökohtaiset kulutuspäätökset, nettiosallistuminen, chattipalstat).

Puoluevalta säilyy eduskunnassa

Yleisökansanvallan vaiheessa puolueet säilyttävät hallitsevan asemansa eduskuntavaalien ehdokasasettelussa, vaalien ja vaalikampanjan käytännön järjestelyistä, ja niin ikään eduskunnassa ja hallituksessa.

Virikkeet hallitusten ja eduskuntien päätöksentekoon tulevat kuitenkin aikaisempaa useammin kansallisvaltion ulkopuolelta ja kansallisvaltion sisällä taas puolueiden ulkopuolella esiintyvästä kansalaistoiminnoista.

Näin syntyy uutta julkista keskustelua puolueiden ehdokaslistoilta valittujen poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan uusia osallistumismuotoja harjoittavien ryhmien välille.

Asiamiehestä luottamusmieheksi

Yleisökansanvallan aikakaudelle on ominaista poliittinen epävarmuus.

Poliittiset päätöksentekijät joutuvat usein sopeutumaan tilanteisiin, joita ei etukäteen osattu kunnolla ennakoida. Poliittisen elämän pitkän tähtäimen suunnittelu ja ohjelmointi eivät tällöin onnistu samalla tavalla kuin puoluekansanvallan aikakaudella.

Tämä yhteiskunnallisessa ympäristössä tapahtunut muutos, siirtyminen epävarmuuden aikaan, vaikuttaa myös äänestäjien ja vaaleilla valittujen edustajien väliseen suhteeseen.

Puoluekansanvallan aikakaudella kansanedustajien toiminnassa korostui asiamiehen rooli. Äänestäjät tarkastelivat kansanedustajaehdokkaita asiamiehinä, joiden tehtävänä oli panna täytäntöön puolueen poliittisia ohjelmia.

Yhteiskunnallisen ympäristön epävarmuudesta johtuen näin käsitys äänestäjä-päämiehen ja poliitikko-asiamiehen välisestä suhteesta ei enää toimi.

Poliittisiin johtotehtäviin valittujen henkilöiden on osattava toimia yllättävissäkin tilanteissa, joita vaalikampanjan aikana ja vaalipäivänä ei vielä osattu ennakoida.

Tämä asetelma tekee poliitikoista yhä selkeämmin luottamusmiehiä, joille äänestäjät antavat verraten vapaan vallan (kullekin puolueelle ominaisiin arvoihin liittyvin odotuksin).

Poliitikkojen henkilökohtainen kyvykkyys nousee aikaisempaa tärkeämmäksi valintaperusteeksi, kun äänestäjät tekevät äänestyspäätöksiään.

Lukutaitokuilu

Perinteisen poliittisen osallistumisen vähentyessä kansalaisten koulutustaso vaikuttaa entistä voimakkaammin siihen, kuinka hyvä poliittinen lukutaito heillä on.

Puoluevallan aikakaudella puolueiden järjestötoiminta kehitti myös niiden kansalaisten poliittisia taitoja, joilla oli vaatimaton koulutus.

Yleisödemokratian aikakaudella puolueiden osuus (rooli) kansalaiskasvatuksen paikkana (areenana) on heikentynyt.

Tuloksena on noidankehä, jossa puolueiden kiinnostus vähän koulutusta saaneita kohtaan on heikentynyt, koska nämä ryhmät ovat äänestäjinä passiivisia. Noidankehän tuloksena yleisökansanvaltaan syntyy lukutaitokuilu.

Ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito, osallistuvat politiikkaan. Ne, joilla on heikko poliittinen lukutaito, vieraantuvat poliittisesta elämästä, mutta saattavat olla valmiita osallistumaan poliittiseen vastaliiketoimintaan.

Vastaliikkeitä (Greenpeace Inarissa) sen sijaan harjoittavat ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito.

Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?

  1. Kansalaisten vapaan kansalaistoiminnan edellytysten edistäminen
  2. Kansalaiskasvatuksen vahvistaminen
  3. Edustuksellisen kansanvallan laitosten vuorovaikutuksen lisääminen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  4. Puolueiden avautuminen vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  5. Puolueiden toimintaa ei kannata yrittää uudistaa puoluekansanvallan aikakaudelle ominaisin toimintaperiaattein. Se voisi johtaa pikemminkin puoluetoiminnan museointiin kuin sen uudistamiseen. Puolueiden toimintaa tulee uudistaa yleisökansanvallan aikakauteen sopivilla toimintatavoilla.

Tehtäviä

  1. Miten vapaan kansalaistoiminnan edellytyksiä voidaan edistää?
  2. Miten kansalaiskasvatusta voidaan vahvistaa (muissakin ryhmissä kuin elämänkasvatustietoa opiskelevissa)?
  3. Miten edustajien ja äänestäjien vuorovaikutusta voitaisiin lisätä?
  4. Miten puoluetoiminta saataisiin nykyistä avoimemmaksi?
  5. Mitä uusia toimintatapoja ehdotat kansanvallan lisäämiseksi?

Politiikka

Mitä politiikka on

Politiikka tulee kreikankielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Tällöin huomautetaan perinteisen määrittelyn "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuuluvan ennen kaikkea hallinnon alaan.

Politiikka on myös määritelty "eturistiriidaksi päämääristä".

Politiikkaa on siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.

Sanalle ”politiikka” ei ole hyvää suomennosta. Julistamme kilpailun suomennoksen löytämiseksi.

Yleensä politiikkaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen tähtäävä toiminta.

Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikassa merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede.

Politiikan käsite voidaan ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause "henkilökohtainen on poliittista".

Politiikan tutkimus

Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre (myös allgemeine Staatslehre eli "yleinen valtio-oppi"), ja anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten käsitettä political science.

Politiikan kysymyksiä, poliittisia aatteita ja poliittista ajattelua tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian laitoksilla. Luonnollisesti kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita.

Poliittisia päätöksen-
tekojärjestelmiä

Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä on useita, lähinnä kolmea yleistä eri tyyppiä.
  1. Yleisin on jonkinlainen kansanvalta, jossa kaikki ihmiset päättävät yhdessä asioista.
  2. Perustuslaillinen tasavalta on kansanvallan rajoitetumpi muoto.
  3. Yksinvallassa (diktatuurissa) tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa (autoritaristisissa) valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista.

Sivistyssanoja

Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön valtaan. Jos poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia (anarkokapitalismi on mahdollinen käsitys).

Päätettäviä asioita

Eri asioita, joista päätetään, ovat mm.:
  1. Turvallisuuspolitiikka
  2. Ulkopolitiikka
  3. Koulutuspolitiikka
  4. Kielipolitiikka
  5. Sosiaalipolitiikka
  6. Talouspolitiikka

Tulevaisuus

Kokoava katsaus nykymaailmaan

Vuoden 1958 ennuste vuodesta 2007

Lähde: Tekniikka ja talous 18.1.2007

Mummun vintiltä tai antikvariaateista kannattaa nyt etsiä Maailma vuonna 2007 -kirjaa. Siinä tiedemiehet kertoivat jo 50 sitten, minkälaista tekniikkaa meillä tänään käytetään.

Mihail Vasiljevin ja Sergei Gustsevin toimittama kirja julkaistiin alun perin vuonna 1958 Neuvostoliitossa. Suomessa se ilmestyi vuonna 1960 Tammen kustantamana.

Kirjassa on hämmästyttävän paljon ennustuksia, jotka ovat toteutuneet. Toisaalta iso osa tekniikkanäkymistä ei ole toteutunut - ainakaan vielä.

Kännykkätelevisio

Kännykkätelevision olemassakin olosta tiedemiehet tiesivät, vaikka he eivät vempeleestä kännykkä-nimitystä tienneet käyttääkään.

He maalailivat, että vuonna 2007 savukekoteloa muistuttava "vähäinen koje" toimii sekä televisiovastaanottimena että lähettimenä. Sellainen on kaikilla maapallon asukkailla, kirjassa kerrotaan.

Jatko on kuin suoraan nykyisten teleoperaattoreiden mainoksista.

Kirjassa ystävykset lähtevät luontoretkelle eivätkä pääse katsomaan jalkapallo-ottelua stadionille. Ei hätää, sillä koje välittää ottelun. "Istutte romanttisen järven rannalla, hengitätte raikasta metsäilmaa sekä seuraatte dramaattista kamppailua stadionilla", kirja kertoo.

Perintötekijät (geenit)

Geenitutkimus oli 1950-luvulla vasta suuri lupaus, mutta tutkijat ennustivat, että vuoteen 2007 mennessä "perinnöllisyystekijöiden" biologinen salakieli on ratkaistu ja sitä pystytään lukemaan.

Kun atomien järjestystä geeneissä ja kromosomeissa opitaan muuttamaan, pystytään antamaan kasveille ja eläimille hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka niiden on ihmisten tahtoa totellen siirrettävä uusille sukupolville, kirja raportoi.

"Ihmisestä tulee elävän luonnon herra."

Palloistuminen (globalisaatio)

Globalisaatiosta (palloistumisesta) tiedemiehet eivät puhuneet, mutta mistäpä muusta tässä on kyse: "Valtakuntien väliset erot supistuvat, sama tiede ja tekniikka määrää kehityksen niin lännessä kuin idässä, niin tropiikissa kuin lauhkeilla alueilla."

Tietokone

Elektroninen laskukone, "sähköaivot" - siis tietokone - on itsestään selvä tulevaisuuden työväline vuonna 1958 tiedemiesten näkemyksissä.

Neuvostoliiton tiedepiirit uskoivat öljyyn. Sen riittävyys ei ollut ongelma. Pelkästään Siperiassa mustaa kultaa arveltiin olevan yllin kyllin.

Öljy

Öljystä jalostettavien muovien ennustettiin syrjäyttävän metalleja ja puun tavaroiden valmistusmateriaaleina.

Öljystä arveltiin valmistettavan pakkauksia ja elintarvikkeita, kuten rasvaa ja sokeria.

"Perheenäiti kantaa öljyyn pakattua öljyä kaupasta kotiin vuonna 2000."

Tekoaineet

Varmana pidettiin sitä, että 21. vuosisadalla ihmiset pukeutuvat kokonaan tekokankaisiin. Koko ympäristö olisi valmistettu pitkälti "tekoaineista".

Tsunamit ja maanjäristykset

Tiedemiehet varoittivat myös "zunamista", valtameren jättiläismäisestä aallosta. Heillä oli jo vuonna 1958 tutulta kuulostava ratkaisu ihmishenkien pelastamiseksi.

He ennustivat ultraääntä käyttävän hyökyaaltopalvelun torjuvan "zunamin" kaltaiset katastrofit 2000-luvulla.

"Jo muutamia sekunteja maanjäristyksen jälkeen laitteet ilmoittavat aallon voiman sekä määrittävät sen liikesuunnan. Automaattilaitteet katkaisevat radio-ohjelman ja alkavat lähettää varoituksiaan. Rannalla olevia ihmisiä kehotetaan pakenemaan vuorille tai poistumaan laivoilla avomerelle."

Energian langaton siirto

Nurjimmasta päästä pieleen menneistä tekniikkaennusteista on ilman polttoainetta lentävä lentokone. Se perustuisi energian langattomaan siirtoon. Ilmassa oleva lentokone saa tarvitsemansa energian maan pinnalta.

Moskovasta Sotshiin lentävä lentokone saisi "energiapitoisen sädekimpun" maasta voima-asemilta, joita reitillä on neljä tai viisi.

Avaruuden valloitus

Neuvostovisioissa sovelluksella oli suuret mahdollisuudet myös avaruuden valloituksessa. Energiapitoinen sädekimppu voisi tuhota vaarallisia meteoreja avaruusrakettien tieltä.

Keinoauringot ja merivirtojen ohjailu

Keinotekoisen auringon odotettiin loistavan suurkaupunkien yllä päivin ja öin. Insinöörien uskottiin voivan tukahduttaa Maan kylmiä merivirtoja ja ohjata lämpimiä virtoja kylmille seuduille.

Säteilyenergialla kulkevat autot

Tiedemiehet uskoivat suurjaksovirran mullistavan autoilun vuoteen 2007 mennessä. Teitä pitkin kulkisivat autot, joilla ei ole polttoainesäiliötä eikä johtimia vaan paraboliset antennit, jotka ottavat vastaan voimanlähteenä käytettävää säteilyenergiaa.

Asfalttitiet olisi vuonna 2007 hakattu auki ja puolen metrin syvyyteen olisi upotettu kaapeli. Tien varrelle olisi perustettu muuntaja-asemia. "21. vuosisadalla ihmiset nyrpistävät nenäänsä betoniteille, joissa ei ole suurjaksokaapelia ", kirjoittajat ennustivat.

Vedenalainen maatalous, valaiden kasvatus ja peltojen lannoitus

Vuonna 2007 ihmiskunta harjoittaa laajamittaista vedenalaista maataloutta ja meren karjanhoitoa. Mereen on liuotettava fosforia ja typpeä, jotta vesikasvit tuottaisivat suuremman sadon.

Erään tiedemiehen mukaan pitäisi myös harkita maailman kaikkien suurien merien muuttamista valaiden kasvattamoiksi.

Kirjassa arvioidaan, että maailmaan mahtuisi hyvinkin 20–30 miljardia ihmistä. Pelloille pitäisi vain kylvää riittävästi uusimpia lannoitteita, jotta ravinto riittäisi.

Kuulennot jokapäiväisiä

Vuonna 1958 tiedemiehet ennustivat tähtienvälisten lentojen jäävän haaveeksi 2000-luvulla.

Retket Maan ja Kuun välillä ovat 21. vuosisadan koittaessa muuttuneet kuitenkin "jokseenkin jokapäiväisiksi". Kuu olisi ihmiskunnan seitsemän manner. Marsiin tutkijat arvelivat lähetettävän liikkuvan laboratorion vuonna 1965–71.

Venuksessa ja Marsissa mahdollisesti asuvien ajattelevien olentojen varalta pitäisi varusteisiin liittää kojeita, joiden avulla ihminen voisi radioteitse tai television välityksellä päästä yhteyteen niiden asukkaiden kanssa.

Neuvostoliitossa kirjoitettu kirja ylistää yllättävän vähän neuvostojärjestelmää. Parissa kohdassa tieteeseen ja tekniikkaan keskittyvä kirja kehaisee toki Leniniä. Kirjassa mainitaan, että vuonna 2007 vietetään lokakuun vallankumouksen 90. vuosipäivää, mutta juhlan mittasuhteista ei sanota mitään.

Tuolloin henkeä nosti ensimmäinen tekokuu Sputnik, jonka Neuvostoliitto laukaisi taivaalle vuonna 1957. Tulevaisuus näytti niin hyvältä, että vuoden 2007 tiedemiehet ennustivat olevan valoisa ja kaunis.

"Onnelliset ihmiset viettävät silloin kiinnostavaa elämää", tiedemiehet kirjoittivat.

Tehtäviä

  1. Etsikää esimerkiksi Internetistä nykyisiä tulevaisuuden ennusteita.
  2. Tutkikaa, ovatko tieteiskirjallisuuden (science fiction) tulevaisuudenennusteet pitäneet paikkansa.
  3. Pohtikaa, millä tavoin kasvihuoneilmiö vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen.
  4. Pohtikaa, kuinka suuren määrän ihmisiä Maa pystyy elättämään.
  5. Mitkä asiat estävät väestönkasvun pysähtymisen.
  6. Miten väestönkasvun rajoittamista voitaisiin edistää.
  7. Montako lasta perheessä pitäisi olla, jotta väestönkasvu pysyisi ennallaan.
  8. Miksi vanhusten osuus Suomen väestöstä kasvaa?
  9. Mitä olemme velkaa menneille sukupolville?

Teknistyminen ja automaatio, robotit

Mikä on robotti

Nimitystä robotti käytti ensimmäisen kerran tshekkoslovakialainen tieteiskirjailija Karel Capek vuonna 1921 ilmestyneessä teoksessaan R.U.R.. Myöhemmin tämä nimitys on levinnyt kaikkiin kieliin.

Capekin kirjassa robotit olivat tehdasmaisesti valmistettuja palkkaorjia, jotka erosivat oikeista ihmisistä vain korkeimpien ajatus- ja aistitoimintojen suhteen. Kirjassa robotit kapinoivat ihmisten ylivaltaa vastaan.

Robotit ovat kuuluneet  tieteiskirjallisuuden vakiokalustoon. On osoitettu, että on mahdollista valmistaa robotteja, jotka pystyvät valmistamaan itsensä kaltaisia robotteja. Käytännössä kehitys ei ole kuitenkaan näin pitkällä. Tieteiskirjojen sivuilla lisääntymiskykyiset robotit saattavat kapinoida ihmisiä vastaan.

Robotit ovat nykypäivän todellisuutta, mutta niistä ei ole kehittynyt sellaisia ihmisille vaarallisia olentoja, joita esiintyy tieteisromaaneissa. Tärkein robottien laji on nykyään teollisuusrobotit.

Teollisuusrobotit

Ulkoisilta piirteiltään nykyaikainen teollisuusrobotti ei juuri muistuta ihmistä. Tavallisesti robotilla ei ole jalkoja tai edes pyöriä, vaan robotti on kiinni tehtaan lattiassa. Tietokone muodostaa robotin aivot. Tietokone ohjaa robotin kättä, jossa on 5-7 niveltä akselia

Teollisuusrobotteja käytetään mm. maalaamisessa, pistehitsauksessa, kokoonpanotehtävissä, kappaleiden syöttämisessä puristimiin, painevalimoissa, takomoissa, lastuavissa työstökoneissa jne. Monissa tapauksissa robotit vielä etsivät parhaita sovellutuksiaan.

Manipulaattorit eli käsittelylaitteet

Kaikki automaattiset käsittelylaitteet eivät ole robotteja. Yksinkertaisempia automaattisia käsittelylaitteita kutsutaan tekniikassa manipulaattoreiksi.

Jotta voitaisiin sanoa, onko laite robotti vai manipulaattori, robottia on pyritty määrittelemään. Erään määritelmän mukaan robotti on yksikätinen automaattinen kone, joka ottaa ja asettaa paikoilleen, pinoaa ja järjestää, maalaa, hitsaa ja käyttää työkaluja usean akselin suunnassa.

Toisessa määritelmässä vaaditaan, että liikkeiden laajuuden ja keskinäisen järjestyksen tulee olla ohjelmoitavia.

Kolmannessa määritelmässä vaaditaan lisäksi, että robotin on pystyttävä havainnoimaan ympäristöään ja muuttamaan toimintatapaansa havaintojen perusteella.

Robotin toiminta

Robotin toimintatila ilmaistaan usein kuutiometreissä. Jotta robotti voisi tehdä töitä kolmiulotteisessa (pituus, leveys, korkeus) avaruudessa, se tarvitsee vähintään kolme akselia. Robotin omat liikkeet tarvitsevat lisäksi kaksi lisäakselia, joten robotissa on tavallisesti 5-7 akselia.

Ensimmäinen robotin omista liikkeistä on tavallisesti kiertyminen tornin tai pylvään ympäri. Torniin liittyy nivelikäs puomi. Niveliä tarvitaan myös sitä varten, että robotin käsivarsi voisi kiertää erilaisia esteitä.

Robotin nopeus ja liikkeiden tarkkuus riippuvat käsiteltyjen esineiden koosta. Suuria esineitä käsiteltäessä myös robotin metalliosat taipuvat ja liikkeet tulevat epätarkemmiksi.

Robotin osien liikkeet saadaan aikaan joko hydraulisilla laitteilla tai sähkömoottoreilla. Nykyään sähkömoottorit ovat syrjäyttämässä hydrauliset laitteet. Hydraulisissa laitteissa nesteiden lämpölaajeneminen aiheuttaa epätarkkuuden lisääntymistä.

Robotin ohjelmointi

Robotti ohjelmoidaan tavallisesti siten, että käyttäjä ensimmäisellä kerralla näyttää robotin tartuntaelintä siirrellen, miten työ on tehtävä. Ohjausjärjestelmä muistaa liikkeet ja pystyy toistamaan ne myöhemmin. Radan näyttäminen on helpompaa kuin tietokoneohjelman kirjoittaminen.

Usein robotille tarvitsee ilmoittaa vain joukko toimintapistettä (esimerkiksi pistehitsauksessa). Muut liikkeet laskee taloudellisiksi robotin tietokone. Raskaita robotteja voidaan ohjelmoida myös kytkemällä robotin tietokoneeseen kevyempi opetuskäsi. Tällaista opetuslaitetta käytetään varsinkin silloin, kun liikerata on ohjelmoitava yksityiskohtaisesti.

Robotit ja tarkkuus

Tulevaisuudessa robotit pystyvät nykyistä tarkempiin suorituksiin, ja ne pystyvät tunnistamaan esineiden muotoja ja asentoja. Nykyisiä robotteja voidaan käyttää jo suurta tarkkuutta vaativassa hitsauksissa sekä pienimpien elektronisten laitteiden kokoamisessa.

Eräitä esimerkkejä robotin työtahdista: sadasta osasta koostuva elektroninen laite, yksivartinen robotti kokoaa tuhat laitetta tunnissa; kahdestatoista osasta koostuvan venttiilin kokoaminen, kaksivartinen robotti kokoaa 320 venttiiliä tunnissa.

Robottien etuja ja haittoja

Työnantajien näkökulmasta katsottuna roboteilla on ihmistyövoimaan verrattuna monia etuja. Robotit alentavat työvoimakustannuksia ja tuottavat siten taloudellista hyötyä. Roboteilla ei ole tunteita kuten ihmisillä, vaan robotit tekevät aina mitä käsketään - sikäli kuin robotti ei ole rikki.

Robotit eivät väsy, vaan ne työskentelevät koko ajan lasketulla vauhdilla. Robotit eivät tarvitse nukkua eivätkä ne lähde äitiyslomalle. Roboteille ei tarvitse maksaa eläkkeitä, kun ne tulevat vanhoiksi, ja robotit säästävät sosiaaliturvamaksuissa. Robotit eivät lakkoile korkeampien palkkojen puolesta.

Toistaiseksi robottien rakentamisessa käytetään ihmisiä, mutta teoriassa ihmisten määrää voidaan vähentää myös robottiteollisuudessa. Robotit voidaan opettaa valmistamaan itsensä kaltaisia robotteja.

Robotteja voidaan käyttää myös vaarallisissa töissä, ja ne voivat käsitellä helposti sellaisia myrkkyjä, jotka ovat ihmisille hengenvaarallisia.

Vapautus yksitoikkoisesta työstä

Periaatteessa robotit toteuttavat ihmisen ikivanhaa unelmaa vapautua yksitoikkoisesta teollisuustyöstä.

On mahdollista, että robotit lisäävät työttömyyttä

Työntekijäin näkökulmasta robotit eivät ole ollenkaan yhtä tervetulleita kuin työnantajien mielestä.

On mahdollista, että tulevaisuudessa robotit lisäävät työttömyyttä. Jos robotit lisäävät työttömyyttä, hyödyn roboteista korjaavat sekä yrittäjät että kuluttajat. Työttömät jäävät tämän robotisoituneen yhteisön ulkopuolelle.

Työn uudelleen jakaminen

Robotisoituneen yhteiskunnan työttömyyttä voidaan poistaa mm. jakamalla työt uudestaan työaikaa lyhentämällä.

Työntekijäjärjestöt ovat vaatineet työajan lyhentämistä työttömyyden vähentämiseksi. Työnantajat ovat vastustaneet työajan lyhentämistä teollisuuden kilpailukykyyn vedoten.

Jos nykyistä lyhyemmästä työajasta maksettaisiin nykyisen suuruinen palkka, tuotteet kallistuisivat ja menisivät nykyistä huonommin kaupaksi.

Tämä vaikeus voidaan poistaa lyhentämällä työaikaa kaikissa robottien käyttöön siirtyneissä maissa.

Kiinalainen tekee kaiken halvemmalla kuin robotit

Kehitysmaissa työntekijäin palkat ovat usein niin alhaiset, että ihmistyövoima tuottaa teollisuustuotteita halvemmalla kuin robotit.

Sosiaaliedut puuttuvat usein kokonaan, ja jopa lapsityövoimaa saatetaan käyttää teollisuustyössä.

On mahdollista, että teollisuusmaiden työttömyys voidaan lopullisesti poistaa vasta sitten, kun työntekijäin olosuhteet kehitysmaissa on saatettu teollisuusmaiden työläisten olosuhteiden tasolle.

Teollisuusmaiden pitäisi siirtää esimerkiksi aseteollisuuteen suunnattuja voimavaroja kehitysmaiden auttamiseen.

Kehitysmaiden asukkaiden elinolosuhteita on pyrittävä kohottamaan niin, että he pystyvät kuluttamaan myös kehitysmaissa tuotettuja teollisuustuotteita.

Nämä toimenpiteet auttavat vain, jos kehitysmaat situotuvat hillitsemään väestönkasvua. Esimerkiksi intialaisten keskimääräinen elintaso ei ole noussut sen jälkeen, kun siirtomaaisännät poistuivat maasta.

Tehtäviä

  1. Muistelkaa, millaisissa tehtävissä robotit ovat esiintyneet elokuvissa ja kirjoissa. Verratkaa tieteiskuvitelmien robotteja todellisiin robotteihin.
  2. Keksikää joitakin kotona tai koulussa suoritettavia tehtäviä, joiden suorittamiseen sopisi nykyaikainen teollisuusrobotti.
  3. Pohtikaa, mitä etuja ja haittoja roboteista voi olla ja kuinka niiden haittoja voidaan vähentää.
  4. Mistä johtuu, että robotit ovat yleistyneet oletettua hitaammin ja tietokoneet oletettua nopeammin?
  5. Millaisia robotteja viime aikoina on kehitetty? Mitä hyödyllistä nämä robotit tekevät?
  6. Ovatko Matrix - elokuvien kauhukuvitelmat roboteista mielestäsi mahdollisia?

Toteutuuko informaatioyhteiskunta

Kehittyneisyys-

järjestys

Eri yhteiskunnat on joskus asetettu seuraavaan kehittyneisyysjärjestykseen:

  1. maatalousyhteiskunta tai esiteollinen yhteiskunta, jossa suurin osa työvoimasta työskentelee alkutuotannon ammateissa,
  2. teollinen yhteiskunta, jossa enemmistö työvoimasta työskentelee teollisuuden tai jalostuksen aloilla,
  3. jälkiteollinen yhteiskunta, jossa enemmistö työvoimasta työskentelee palveluammateissa.
  4. informaatioyhteiskunta.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, mikä ero on tiedolla ja informaatiolla.

Palveluammatit

Eräiden tietojen mukaan oma maamme on siirtynyt jälkiteolliseen vaiheeseen, työvoimastamme 56 % luetaan palveluammatteihin kuuluviksi.

On ennustettu, että seuraava kehitysvaihe on informaatioyhteiskunta. Informaatioyhteiskunnassa enemmistö väestöstä työskentelee viestinnän palveluksessa.

Viestinnän lisääntyminen

Suomessa kesti 150 vuotta, ennen kuin sanomalehtien yhteenlaskettu levikki ylitti miljoonan rajan. Radiolupien miljoona ylitettiin 30 vuodessa. Miljoonas televisiolupa lunastettiin noin kymmenessä vuodessa televisiotoiminnan aloittamisesta.

Viestinnän määrä on lisääntynyt ja se on tehnyt sitä kasvavalla vauhdilla. Useimpien joukkoviestimien käyttömäärät ovat lisääntyneet, joissakin tapauksissa vähentyneen kulutuksen syynä on ollut korvautuminen: televisio on korvannut radion kuuntelua ja elokuvien katsomista teattereissa.

Ajankäytöllä mitaten käytämme yhä suuremman osan ajastamme viestimällä.

Viestintä halpenee viestittyä ja vastaanotettua merkkiä kohden.

Viestien siirto nopeutuu

Viestintälinjan siirtokyky on hieman yli sadassa vuodessa parantunut monta kymmentä miljoonaa kertaa tehokkaammaksi. Tällä hetkellä uusinta tekniikkaa edustaa viestintäsatelliitti.

Kymmenessä vuodessa mikrosuorittimen tietojenkäsittelykyky on satakertaistunut hinnan säilyessä ennallaan. Tämä merkitsee pienoistietokoneiden leviämistä kaikille elämänaloille, jopa kotitalouksiin. Tulevaisuudessa pienoistietokone ehkä ohjaa sekä talomme lämmitystä, autot sisältävät jo suuren joukon tietokoneita.

Informaation mittaaminen

Muinaisissa yhteiskunnissa informaatio tallennettiin ihmisen muistiin ja sitä välitettiin suullisesti. Vähitellen informaatiota alettiin tallentaa savitauluihin. Muinaisten ihmisten tiedot luonnon ilmiöistä olivat vaatimattomat, ja epävarmuus tulevien tapahtumien suhteen oli suuri.

Kun informaatioteoriaa alettiin kehittää meidän vuosisadallamme, pohjaksi otettiin fysiikasta peräisin oleva epäjärjestyksen mitta. Informaatio määriteltiin epävarmuuden vastakohdaksi.

Jos meillä on kaksi valintamahdollisuutta, mutta meillä ei ole mitään tietoa kumpi valinta kannattaa, oikean valinnan todennäköisyydet ovat 50 % ja 50 %.

Tällöin epävarmuuden mitta on suurin mahdollinen ja informaatiota ei ole.

Jos tiedämme, että todennäköisyydet ovat 60 % ja 40 %, epävarmuus on edelleen suuri, mutta meillä on jo jotakin informaatiota ensimmäisen vaihtoehdon hyväksi.

Epävarmuuden mitta on nyt pienempi ja informaation mitta suurempi.

Informaation tarve työn tuottavuuden parantamiseksi on kiistaton. Informaatiolla on merkitystä myös yksityiselle elämälle.

Mitä enemmän tiedämme, sitä paremmin pystymme toteuttamaan myös henkilökohtaisia tavoitteitamme. Sekä tiedolla että viestinnällä voi sellaisenaankin olla meille arvoa.

Vaihdamme mielellämme tietoja muiden ihmisten kanssa, vaikka näillä tiedoilla ei olisi suurtakaan käyttöarvoa.

Olemme kiinnostuneita uusista tutkimustuloksista, vaikka ne eivät vaikuttaisi meidän omaan elämäämme.

Informaatiosaaste

Puhutaan myös informaatiosaasteesta. on alettu epäillä, onko kaikki virastoissa kiertävä tai yksityiskoteihin jaettava paperi tarpeellista. On myös alettu epäillä, onko esimerkiksi television tai tietokoneen äärellä istuminen oikea tapa elää.

Viestintätekniikka tarjoaa tehokkaita keinoja vaikuttaa ihmisiin aatteellisesti. Tietokoneiden avulla voidaan esimerkiksi olla koko ajan selvillä kansan mielialoista. Ihmisten joukkokäyttäytymistä pystytään entistä paremmin ennustamaan.

Voi olla, että tulevaisuudessa pieni vähemmistö hallitsee nykyaikaisen viestintätekniikan (IT) avulla kokonaisia kansoja säätelemällä tutkimuksen avulla kansan mielialoja.

Kokonainen kansa saatetaan yhtenäistää jonkin aatteen tai uskonnon puitteisiin tavalla, josta muinaiset uskonnolliset johtajat saattoivat vain uneksia.

Vääristelty informaatio

Voidaan myös kysyä, kuinka paljon informaatio sisältää informaatiota. Informaatio saattaa sisältää myös tahallisia vääristelyjä. Myös valhe on biteillä mitattuna informaatiota.

Ehkä yleisin tapa vääristellä informaatiota on valita tietokokonaisuudesta ne väitteet, jotka näyttävät tukevan omaa aatetta.

Usein yhteiskunnan vallitsevat aatteet vakiinnuttavat oman tietovalikoimansa kansan mieliin. Vakiintuneen tiedon vastainen aineisto herättää usein ärtymystä.

Suomessa esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla) on ollut suuria vaikeuksia välittää tietoa, joka on valtiokirkolle kiusallista.

Myös tietoinen valhe on yleinen tapa vääristellä informaatiota. Valhe on siitä vaarallinen, että se saattaa aiheuttaa vasteita, jos se tulee ilmi.

Viestintävälineemme välittävät myös valheita. Jos informaatio sisältää valheita, sen käyttöarvo alenee käyttäjän näkökulmasta tarkasteltuna.

Valhe voi olla levittäjälleen hyödyllinen

Varsinkin poliittinen lehdistö sekoittaa usein informaatioon arvostuksia. Tällöin informaation vaikutus vastaanottajaan saattaa olla kokonaan toinen kuin ilman arvostuksia.

Ei ole varmaa, tuleeko informaatioyhteiskunta. Pisimmällä tässä kehityksessä ovat USA, Kanada, Iso-Britannia ja Japani.

Jos informaatioyhteiskunta tulee, emme vielä tiedä, mitkä ovat sen käsitykset ja mikä on sen elämän laatu.

Kauhukuvia

Tieteiskirjallisuudessa on esitetty kauhukuvia passiivisista informaation kuluttajista, jotka robottien ja tietokoneiden työstä vapauttamina kuluttavat aikaansa viestintävälineiden tarjoaman mielikuvitusmaailman äärellä.

Kun vaikuttamistarkoituksessa levitetty, tietoisesti valikoitu tai tahallisesti vääristelty informaatio lisääntyy räjähdysmäisesti, yksilön mahdollisuudet valita informaatiotulvasta tosi ja käyttökelpoinen tieto heikkenevät.

Todellisuuskäsitys ja informaation vaikutukset

Yksilön todellisuuskäsitys vaikuttaa huomattavasti hänen tapaansa valita informaatiota. Oman todellisuuskäsityksen mukainen tieto muistetaan, vastakkainen tieto torjutaan. Usein oman todellisuuskäsityksen puolustamista pidetään hyvänä, sen arvostelemista pahana asiana.

Usein halutaan uskoa todeksi se, mitä toivotaan todeksi

Jos ihmisyhteisölle asetetaan joitakin yleisiä päämääriä, eri todellisuuskäsitykset eivät ole tasa-arvoisia näiden päämäärien toteuttamisen näkökulmasta.

Yleisten päämäärien ja omien käsitysten välillä saattaa olla arvoristiriitoja. Todellisuuskäsityksiin saattaa sisältyä virheellistä informaatiota. Tämän vaikutus moninkertaistuu, kun todellisuuskäsitystä käytetään informaation valinnassa.

Päätöksen tekijöillä ei ole tarpeellista informaatiota

Päätöksen tekijäin voi olla vaikeaa saada kaikkea tärkeää informaatiota. Jos asiantuntijat vieraantuvat todellisuudesta ja päättäjät luottavat asiantuntijoihin, päätösten seuraukset saattavat olla ennalta arvaamattomia.

Voi olla, että jonkin käytännön asian tietää parhaiten se tavallinen kansalainen, joka on joutunut asian kanssa usein tekemisiin.

Päättäjät luottavat usein mieluummin ns. asiantuntijoihin kuin ihmiseen, jota päätös läheisesti koskee.

Toisaalta tiedotusvälineet saattavat ohjailla ihmisten mielipiteitä ennakolta tiettyyn suuntaan, ja sitten päättäjät painostetaan tekemään jotain, koska yleinen mielipide sitä vaatii.

Tehtäviä

  1. Hankkikaa eri puolueiden lehtiä ja tutkikaa samaa uutista eri lehdistä. Pohtikaa, miksi eri lehdet antavat asiasta erilaisen kuvan.
  2. Pohtikaa, miten valheellista informaatiota voi käytännössä paljastaa.
  3. Pohtikaa, miten tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä.

Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat

Erilaisia lähestymis-
tapoja

Jotkut jakavat tulevaisuusajattelun erilaisiin lähestymistapoihin, jotka ovat olleet historian eri ajanjaksoina ja eri kulttuureissa erilaisia. Toisaalta tulevaisuudentutkimuksessa tiedonalana voidaan nähdä erilaisia suuntauksia, jotka voidaan jakaa ajallisesti tai niissä yleisimmin käytettyjen menetelmien mukaisesti.

Nämä suuntaukset heijastavat laajemmin yleisiä tutkimuksen suuntauksia. Seuraavassa esitellään muutamia useimmin käytettyjä lähestymistapoja ja jaottelumalleja ja päädytään lopuksi nelijakoon, joka perustuu ennakoivaan, tulkitsevaan, arvioivaan sekä selvittelevään lähestymistapaan.

Perinteinen näkemys

Tulevaisuudentutkimuksen tarkoitus on tutkia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja sen jälkeen panna alulle ja osallistua näitä vaihtoehtoja koskevaan julkiseen keskusteluun.

Jo Sir Thomas More julkaisi oman kuvitelmansa parhaasta mahdollisesta maailmasta, Utopiasta, vuonna 1516.

Tulevaisuudentutkija samoin kuin kuka tahansa vakavasti otettava tutkija on velvollinen noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä tutkimuksen ja tiedon hankkimisen periaatteita.

Lähestymis-
tapojen jaottelua


Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat jaotellaan joskus
  1. ennustamiseen
  2. haaveyhteiskunnan pohtimiseen (utopia-ajatteluun) ja
  3. käsitysten erittelyyn.
Nämä lähestymistapansa pohjautuvat ihmisen tarpeeseen ymmärtää yhä paremmin ihmisen, yhteiskunnan ja ympäristön välisiä suhteita.

Muotojen jaottelua

Tulevaisuudentutkimuksen muodot voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. Haaveellisen hyvien yhteiskuntien pohtiminen (utopioihin perustuva lähestymistapa)
  2. Pelottaviin yhteiskuntiin (dystopioihin) perustuva lähestymistapa,
  3. Samankaltaisuuksiin (analogioihin) perustuva lähestymistapa,
  4. Järjestelmäajattelu (systeemiajattelu)
  5. Käsikirjoituslähestymistapa (skenaariolähestymistapa), ja
  6. Kehitysajatteluun perustuva (evolutionaarinen) lähestymistapa.

Teknokraattinen ja inhimillinen tulevaisuuden-
tutkimus

Tämä jaottelu perustuu tulevaisuudentutkimuksen harjoittamisen tarkoitukseen. Se on hyödyllinen silloin, kun tiedonalaa tarkastellaan historiallisesti.

Käsikirjoitusmenetelmä (skenaariomenetelmää) on tärkeä menetelmä myös inhimillisessä tulevaisuudentutkimuksessa.

Teknokraattinen lähestymistapa oli vallalla 1970-luvulle saakka ja sen avulla pyrittiin tulevaisuutta ennustamaan tarkasti ja yksityiskohtaisesti.

Suurin osa nykyäänkin käytössä olevista menetelmistä on alun perin kehitetty tämän käsityksen perusteella. Tuloksena oli usein yksinkertaistettuja ja kapea-alaisia tutkimuksia, joiden luotettavuus ei ollut kovin hyvä.

Inhimillisen käsityksen painottaminen oli ja on tärkeä erityisesti silloin, kun halutaan korostaa tulevaisuuteen vaikuttamista - toisaalta tietoista tulevaisuuden tekemistä ja toisaalta tulevaisuuden ei-tiedollista puolta.

Kuvaileva, käsikirjoitus- ja kehitys-
ajattelutapa

Kuvaileva tulevaisuudentutkimus on ennustamista, jonka pyrkimyksenä on esittää menneisyyden kehityslinjojen jatkamiseen perustuvia ennusteita.

Näihin tulevaisuutta koskeviin arvioihin liitetään korkea todennäköisyys. Tämä käsitys perustuu siten siihen, että tapahtumat ja aika käsitetään koostuvaksi erilaisista säännönmukaisesti toistuvista tai kehittyvistä ilmiöistä, joista on mahdollista saada tietoa seuraamalla niiden kehitystä taaksepäin tarpeeksi pitkälle ja vetämällä siitä luotettavia johtopäätöksiä tulevan kehityksen suunnan ja määrän ennustamiseksi.

Käsikirjoitusajattelun lähtökohta on se, että tulevaisuudesta ei voida saada suoraa ja varmaa tietoa. Pikemminkin tulevaisuus nähdään monina erilaisina vaihtoehtoina, joita ja joihin johtavaa kehitystä voidaan tarkastella erilaisten käsikirjoitusten avulla.

Kehitysajattelu perustuu ajatukseen, että yhteisöjen kehitys ei noudata suoraviivaista kaavaa, vaan ne kehittyvät välillä hyppäyksittäin ja ennakoimattomasti. Niinpä yhteiskunnallisesta kehityksestä löytyy murroskausia ja mutkikkaiden muutosten jaksoja, jolloin tasaisen kehityskauden aikana kehitetyt tulevaisuuden ennakoimisen mallit eivät enää annakaan luotettavaa tietoa tulevasta kehityksestä.

Arvioiva tulevaisuuden-
tutkimus

Jotkut katsovat, että tulevaisuudentutkimuksen taustalla vaikuttaa kolme peruslähestymistapaa, jotka ovat löydettävissä laajemmaltikin tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa: ennakoiva, tulkitseva ja arvioiva lähestymistapa.

Ennakoiva tulevaisuudentutkimus pyrkii tarkkaan ja virheettömään tulevaisuuden ennakoimiseen ja tarkoituksena on täsmällisen ja virheettömän, usein matemaattisen tiedon saaminen tulevaisuudesta.

Tulkitsevassa lähestymistavassa pyritään ymmärtämään erilaisuuden, erilaisten arvojen ja perinteiden merkitys tulevaisuuden hahmottamisessa ja toivottavan tulevaisuuden valitsemisessa.

Arvioivassa lähestymistavassa painoa ei panna niinkään ennusteiden tai käsikirjoitusten laatimiselle sinänsä, vaan pikemminkin tutkitaan ja kyseenalaistetaan niitä oletuksia ja alkuasetelmia, joista tulevaisuutta lähdetään hahmottamaan ja niitä odotuksia, joita toivottava vaihtoehto pannaan täyttämään.

Tässä lähestymistavassa tärkeintä ei niinkään ole tiedon saaminen sinänsä vaan pikemminkin tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden tekeminen ja ihmisten osallistuminen yhteisölliseen toimintaan.

Nykyhetken näkyvät ilmenemismuodot - laitokset, käytännöt, järjestelmät ja jopa käytetyt kielelliset mielikuvat ja käsitteet - määräytyvät sen perusteella, että jokin määrätty todellisuuskäsitys monien erilaisten joukosta on saavuttanut hallitsevan aseman.

Päämääränä arvioivassa tulevaisuudentutkimuksessa on horjuttaa näitä valta-asetelmia, jotta viime kädessä voitaisiin muuttaa yhteisöjen olosuhteita siten, että tulevaisuuden sukupolvien ja kaiken elollisen tarpeet otetaan päätöksenteossa huomioon.

Mahdolliset tulevaisuudet

Perinteisessä tulevaisuudentutkimuksessa painotetaan mahdollisten tulevaisuuksien oikeutusta.

Vaihtoehtoja lähestytään siten, että tulevaisuuskäsityksen sisältö ja muoto eivät saa määräytyä sen rakentajan omien henkilökohtaisten käsitysten mukaisesti.

Tekijät ymmärretään asiantuntijoiksi. Uusimmat käsitykset, kehitysajattelu ja varsinkin arvioiva tulevaisuudentutkimus ovat kehittyneet osittain arvostelusta tätä perinteisempään ajatteluun pohjautuvaa käsitystä kohtaan.

Kehityslähestymistavan mukaan perinteisillä menetelmissä ei voida saada tarpeeksi kattavaa tietoa ja ymmärrystä tulevaisuuden vaihtoehdoista, koska todellisuuden luonne muuttuu.

Sen vuoksi tulevaisuudentutkimuksen kohteena pitäisi olla käsitys sellaisesta tulevaisuudesta, joka on avoin, yhtaikaa sekä selkeästi määräytynyt että määräytymätön ja samalla kertaa ihmisen toiminnan kohde.

Käsityksen kannattajat hyväksyvät yleisen kehitysajattelun sovellukset yhteiskunnalliseen tutkimukseen ja ajatteluun ja siten tulevaisuuden käsitetään muodostuvan mutkikkaiden ilmiöiden kehityksestä.

Arvioivassa tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuus on ilmiöitä, jotka ovat olemassa myös nykyhetkessä ajatuksissamme ja tunteissamme. Tästä syystä tulevaisuus vaikuttaa väistämättä myös nykyisyyteen ja myös ajatustunteiden (emootioiden) osa-alueet otetaan tutkimuksen piiriin.

Myönteinen, arvioiva ja arvioivan jälkeinen

Lähestymistavat voidaan jakaa myös
  1. myönteisiin
  2. arvioiviin ja
  3. arvioivan jälkeisiin (postarvioiviin)

Ennakoiva, tulkitseva, arvioiva ja selvittelevä lähestymistapa

Voidaan ajatella, että tarkoituksenmukaisin tapa jaotella tulevaisuudentutkimus voisi olla seuraavanlainen:

Tulevaisuudentutkimuksen taustalla vaikuttaa kolmen sijasta neljä peruslähestymistapaa, jotka ovat perustaltaan löydettävissä laajemmaltikin tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa: ennakoiva, tulkitseva, arvioiva sekä selvittelevä.

Ennakoiva lähestymistapa

Ennakoiva lähestymistapa antaa parhaat mahdollisuudet silloin, kun painopiste asetetaan tulevaisuuteen, joka ei ole nykyhetkestä ajallisesti kovin kaukana ja jossa kuvattavaan tilanteeseen ei ole vaikuttamassa kovin paljon erilaisia muuttujia.

Perustana on välineellinen ajattelu - tulevaisuudentutkimuksen avulla pyritään löytämään työkaluja tulevaisuuden muokkaamiseksi ja oman toiminnan suuntaamiseksi.

Menetelmät perustuvat aikasarjoihin ja matemaattiseen mallintamiseen ja tavoitteena on yhden mahdollisimman selkeän ja täsmällisen ennusteen laatiminen päätöksenteon ja suunnittelun avuksi.

Tulkitseva lähestymistapa

Tulkitseva lähestymistapa perustuu käsitykseen, että tulevaisuus muodostuu erilaisista vaihtoehdoista.

Näiden tulevaisuuden vaihtoehtojen rakentamisessa otetaan huomioon mahdollisimman tasa-arvoisesti kaikkien osapuolten erilaiset arvot ja kulttuuriset käytännöt.

Tärkeintä ei ole ennusteiden laatiminen vaan käsityksen muodostaminen. Selvitellään esimerkiksi päämäärän asettelua tai erilaisten valtarakenteiden tai yhteisöllisten tekijöiden vaikutuksia päätöksentekoon ja sitä kautta toteutuvaan tulevaisuuteen.

Arvioiva lähestymistapa

Arvioivassa lähestymistavassa painoa ei panna niinkään ennusteiden tai käsikirjoitusten laatimiselle sinänsä, vaan päämääränä on pikemminkin kyseenalaistaa ja tutkia niitä oletuksia ja alkuasetelmia, joista tulevaisuutta lähdetään hahmottamaan.

Tärkeintä on silloin ihmisten osallistuminen ja yhteisölliseen toimintaan.

Toisaalta arvioivan lähestymistavan tärkein perustelu ei ole toimia pelkästään vasteena kahdelle edelliselle lähestymistavalle, vaan sillä ja sen piirissä kehitetyillä erityismenetelmillä voidaan nähdä olevan oma merkityksensä erityisesti silloin, kun tarkastellaan sellaisia ryhmiä, kulttuureita tai käytäntöjä, joita on vaikea ymmärtää perinteisempien näkökulmien kautta.

Selvittelevä lähestymistapa

Selvittelevän tulevaisuudentutkimuksen perustana on arvottavan käsityksen lisäksi välineellinen ajattelu - tulevaisuudentutkimuksen avulla pyritään selvittämään mahdollisia, todennäköisiä, ehdollisesti mahdollisia, toivottavia ja pelottavia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kehittämään sitten työkaluja tulevaisuuden muokkaamiseksi ja oman toiminnan suuntaamiseksi pitemmällä aikavälillä.

Selvittelevän tulevaisuudentutkimuksen piiriin voidaan itse asiassa sijoittaa suurin osa esimerkiksi Suomessa tehtyä tulevaisuudentutkimus ja sen piirissä kehitetyt ajatukset, menetelmät ja mallit.

Eräs pelottava tulevaisuus: elämysyhteiskunta

Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen ennustaa businesshenkisessä kirjassaan The Dream Society (=unelmayhteiskunta, 1999), että informaatioyhteiskunnan aikakauden jälkeen on tulossa ”dream society”, joka on käännetty ”unelmayhteiskunnaksi”, ”elämysyhteiskunnaksi” ja ”tarinayhteiskunnaksi

Jensenin mukaan tulossa oleva elämysyhteiskunta merkitsee ajatustunteiden (emotionaalisuuden) painottumista niin tuotteiden ja palveluiden tarjonnassa kuin kulutuksessakin.

Jos informaatioyhteiskunta korosti päätä ja järkeä, niin unelmayhteiskunta korostaa tunteita. Laitteistojen ja ohjelmistojen sijaan elämyksiä tuottavat sisällöt tulevat päähuomion kohteiksi.

Informaatioyhteiskunta ei ole elämysyhteiskunnan vastakohta, vaan se teknologisessa mielessä muodostaa perustan elämysten tuotannolle, sisällön tuotannolle.

Yhteenveto:

Tulevaisuuden-
tutkimuksen anti arjessa

Tulevaisuus on avoinna ihmisille mahdollisten toimintojen ja valintojen rajattomana valikkona. Vaikka jokapäiväiset toimintomme perustuvat olettamukseen, että maailmassa on kuitenkin jotain pysyvää ja kestävää, muutoksen kiihtyvä nopeus vaikuttaa valintoihimme ja arvoihimme.

Tiedotusvälineet ja aikamme käsitykset tekevät arkielämästämme yhä enemmän mielikuviin perustuvaa. Tästä huolimatta meidän on mahdollista ja ehkä jopa velvollisuus pohtia ja arvottaa siveyskäsitysten pohjalta erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tiloja – mahdollisia tulevaisuuksia – ja tehdä omat valintamme näiden pohdintojen tulosten pohjalta.

Tämä edellyttää sitä, että pohdimme valintojemme seurauksia mahdollisimman monesta eri näkökulmasta.

Yhteenvetona voimme sanoa, että tulevaisuus ei ole jossain siellä, mihin olemme menossa, vaan se on jotain sellaista, mitä olemme yhdessä luomassa.

Tehtäviä

  1. Kuuluvatko tietokonepelit informaatioyhteiskuntaan vai elämysyhteiskuntaan?
  2. Pitäisikö meidän elää miellyttävästi ja oikeasti vai pyrkiä hankkimaan elämyksiä esimerkiksi tietokonepelien tai seikkailumatkojen avulla?
  3. Miksi varakkaat ihmiset hankkivat elämyksiä kokeilemalla esimerkiksi vaarallisia harrastuksia, kerjäämistä jne.?
  4. Kumpi on tärkeämpää, järjestää elämyksiä vauraille ihmisille vai auttaa maailman sairaita ja nälkää näkeviä?
  5. Miksi maailman rikkain mies William (Bill) Gates luopuu yrityksensä johtamisesta ja ryhtyy päätoimiseksi hyväntekeväisyysihmiseksi?
  6. Miksi tunteiden ylikorostaminen on vaarallista?
  7. Miten viestintävälineiden luomat mielikuvat estävät ihmiskuntaa lopettamasta köyhyyttä ja kasvihuoneilmiötä?

Aikamme suuria kysymyksiä

Keskustellaan siveellisestä näkökulmasta aikamme suurista kysymyksistä. Keskustelun jälkeen kukin kirjoittaa lyhyen aineen yhdestä suuresta kysymyksestä. Mahdollisimman monta ainetta luetaan tunnilla, ja sen jälkeen niistä keskustellaan.

Suuria kysymyksiä ovat esimerkiksi:
  1. yksilö - lähimmäinen - yhteisö
  2. oma kansa - muut kansat - maailmankansalaisuus
  3. tekniikka - talous - aatteet
  4. kilpailu - rinnakkaiselo - rauha
  5. ihmisen ja maailman tulevaisuus.

Lisälukemista: Etuvisa

Epimetheus - leirin uskontokisa

Tähän visailuun osallistuminen on kielletty tosikoilta

Koska vastausten suhteen vallitsee mitä suurin erimielisyys, testin laatijat eivät ole edes yrittäneet löytää oikeita vastauksia.

Kysymyksiä on aivan sattumalta kuudes osa Raamatun Pedon luvusta 666 = 1+2+Ž3+…+35+36.

1 Jaakobin poikain isän nimi oli

a) Iisakki
b) Mooses
c) Abraham
d) Israel

2 Mikä seuraavista kristillisten Raamatun henkilöistä on todennäköisimmin ollut olemassa?

a) Mooses
b) Jeesus
c) Maria
d) Paavali

3 Avioliitto on

a) yhteiskunnallinen sitoumus
a) taloudellinen sopimus
b) sopimus lasten kasvattamisesta
c) kauppa

4 kristillisten mielestä kristillisten taivaaseen (ikuisiin riemuihin) pääsee jos

a) uskoo kyseisen uskonnon uskontunnustukseen
b) tekee hyviä töitä
c) kristillisten jumalan armosta
d) lahjoittamalla rahaa kirkolle

5 Käytöstä poistetut kirkot voitaisiin

a) muuttaa nuorison tanssipaikoiksi
b) muuttaa rikkaiden yksityisasunnoiksi
c) muuttaa asunnottomien asuntoloiksi
d) muuttaa elokuvateattereiksi

6 Suvivirsi koulun päättäjäisissä on

a) loukkaus uskonnottomien vakaumusta kohtaan
b) evankelis-luterilaisen kirkon vallan näyttöä
c) rehtorin mahtailua
d) koululaisten kiusaamista

7 Viiniä voidaan valmistaa

a) viinirypäleistä
b) marjoista
c) omenoista
d) kutsumalla Jeesus paikalle

8 Automerkki Pontiac viittaa

a) maaherraan
b) Pilatukseen
c) Jeesukseen
d) kuvernööriin

9 Utilitaristi on

a) seuraussiveyden (seurausetiikan) kannattaja
b) irstailija
c) hyötyä tavoitteleva
d) itsekäs

10 Satanismin perustaja on

a) Saatana
b) Perkele
c) Paholainen
d) Anton Szandor LaVey

11 Mikä seuraavista on jumalattomille (ateisteille) tarkoitettu

a) Epimetheus – leiri
b) Rippileiri
c) Prometheus – leiri
d) Varjorippikoulu

12 kristillisten mukaan jumalattomat (ateistit) ovat

a) vuohia
b) lampaita
c) pukkeja
d) karitsoita

13 Mitä sukua Joosef oli kristillisten mukaan Jeesukselle

a) isä
b) isäpuoli
c) setä
d) isoisä

14 Mikä seuraavista evankelisluterilaisessa uskontunnustuksessa mainituista olioista on oikeasti olemassa

a) Jumala
b) Jeesus
c) Pyhä Henki
d) seurakunta

15 Evankelis-luterilaisen rippikoulun todellinen tarkoitus on

a) järjestää nuorille seurustelutilaisuus
b) järjestää nuorille mahdollisuus oppia ryyppäämään
c) järjestää nuorille mahdollisuus oppia tupakoimaan
d) kouluttaa evankelisluterilaiselle kirkolle uusia veronmaksajia

16 Kristillinen kaste on ollut alun perin

a) paholaisen häätömanaus (eksorkismia)
b) päänpesua
c) lapsen vanhempien pelottelua
d) aikuisten uskoon käännyttämistilaisuus

17 Kristillinen ehtoollinen on alun perin ollut
  1. a) muinaiskreikkalainen jumalan veren ja ruumiin nauttiminen
  2. b) juomingit
  3. c) viininmaistiaiset
  4. d) laihduttamista
18 Uuden suomaksi ilmestyneen teoksen /Ateismi: Lyhyt johdanto/ on kirjoittanut

a) Alister MacGrath
b) Ilkka Niiniluoto
c) Timo Airaksinen
d) Julian Baggini

19 Elokuva ”Pahuus” perustuu Jan Guillou’n kirjaan ”Pahuus”. Jan Guillou on
  1. a) satanisti
  2. b) kristillinen
  3. c) ateisti
  4. d) agnostikko
20 1960- luvun suosittu järjestö Pakanakilta oli
  1. a) uuspakanallinen järjestö
  2. b) ei-kristillisten uskontojen yhteistyöjärjestö
  3. c) nykyisen Pakanaverkon edeltäjä
  4. d) jumalattomien (ateisti-) nuorten järjestö
21 Suomen paavi on nimeltään
  1. a) Paarma
  2. b) Vikström
  3. c) Simojoki
  4. d) Benedictus XVI
22 Martin Luther oli
  1. a) juutalainen
  2. b) suuri juutalaisten ystävä
  3. c) juutalaisten vastustaja
  4. d) pyhimys
23 Kristillisen tarun mukaan Jeesus ympärileikattiin. Ympärileikkaus on
  1. a) hiusten poisto muualta kuin päälaelta
  2. b) tatuointi
  3. c) reiän tekeminen koruja varten
  4. d) poikalapsen siittimen esinahan poisto
24 Kristillisen tarun mukaan Jeesus kastettiin joessa,
  1. a) koska hän oli likainen,
  2. b) jotta hän oppisi peseytymään,
  3. c) jotta hän oppisi uimaan,
  4. d) jotta hän oppisi kävelemään vetten päällä.
25 Suihkussa pitäisi käydä

a) kaksi kertaa päivässä
b) kerran päivässä
c) kaksi kertaa viikossa
d) kerran viikossa

26 Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmaksut perii valtio. Mielestäni

a) tämä on loukkaus muita ryhmiä kohtaan
b) vähentää kirkosta eroamista, kun jäsenmaksu peritään huomaamatta
c) ei kuulu vapaaseen yhteiskuntaan
d) hyödyttää evankelis-luterilaista kirkkoa

27 Jos Pakanaverkon uskonnot haluaisivat valtion jäsenmaksujensa perijäksi, se

a) ei onnistuisi millään
b) ehdotus vaiettaisiin kuoliaaksi
c) aiheuttaisi hyökkäyksiä Pakanaverkon uskontoja kohtaan
d) onnistuisi helposti

28 Arkipyhät pitäisi mielestäni

a) poistaa ja antaa niiden sijaan itse valita saman verran lomaa sopivana ajankohtana
b) siirtää lauantaiksi
c) vaihtaa uusiin kansallisiin vapaapäiviin
d) säilyttää ennallaan

29 Evankelisluterilaisen kirkon hallinto on

a) kansanvaltainen eli demokraattinen
b) rajoitetusti kansanvaltainen
c) piispainvaltainen
d) pappisvaltainen

30 Katolisen kirkon hallinto on

a) kansanvaltainen eli demokraattinen
b) rajoitetusti kansanvaltainen
c) kardinaalivaltainen
d) paavin yksinvalta

31 muhamettilaisuusilaiset kirkot ovat

a) kansanvaltaisia
b) rajoitetusti kansanvaltaisia
c) imaamivaltaisia
d) shariavaltaisia

32 Jotkut kristilliset sanovat, että jumala on rakkaus. Väite mielestäni

a) kieltää rakkauden olemassaolon, koska jumalia ei ole olemassa
b) määrittelee väärin sanaa ”rakkaus”
c) on pelkkää propagandaa
d) on peiteltyä jumalankieltämistä (ateismia)

33 Uskonto on mielestäni

a) toiveajattelua
b) perusteetonta uskoa olemattomiin
c) tarpeetonta
d) harhaanjohtavaa

34 Toivo on mielestäni

a) päiväunia
b) perusteltua
c) ilmaus ihmisen haluista
d) poliittista propagandaa

35 Pahojen töiden anteeksisaaminen ehtoollisviiniä juomalla ja öylätti- nimistä jauhotuotetta syömällä on mielestäni

a) itsepetosta
b) huijausta
c) teeskentelyä
d) aiheetonta juopottelua

36 Jos perustat uskonnon, sinun kannattaa ottaa siihen ehtoollinen mukaan, koska

a) nuoret pitävät viinistä
b) uskonnot saavat Alkosta viiniä muita halvemmalla
c) juopotkin saadaan mukaan uskontokuntaasi
d) raittiusväki jää jumalankieltäjiksi (ateisteiksi)

37 Tuhlaajapoikiin ja – tyttöihin pitäisi mielestäni suhtautua seuraavasti

a) päästämällä heidät velkajärjestelyihin
b) laittamalla heidät velkavankeuteen
c) maksattamalla heillä velkoja vaikka lopun ikäänsä
d) sallimalla yksityinen konkurssi (osakeyhtiöille se on Suomessa sallittu)

38 Rakkauden pitää olla mielestäni

a) järjen hallinnassa
b) mahdollisimman rajua
c) suuria tunteita herättävää
d) kristillistä

39 kristillisyyden mukaan kristillisyyden jumala on
  1. kaikkivaltias,
  2. kaikkiviisas ja
  3. kaikkitietävä.
Pahaa on kuitenkin olemassa. Tämä on helposti selitettävissä, koska

a) jumalaa tai jumalia ei ole oikeasti olemassa
b) kristilliset ovat erehtyneet antamaan jumalalleen ristiriitaisia ominaisuuksia
c) pahaa ei ole olemassa
d) kaikkivaltius on mahdotonta

40 Perkele- jumalan tunnus on

a) viisitähti (pentagrammi)
b) risti
c) Davidin tähti
d) kuusikulmio, jonka kärjet on yhdistetty monikulmion keskipisteeseen

41 Perkele oli alun perin

a) ukkosen jumala
b) kiroilun jumala
c) paholainen
d) Saatana

42 Aasi on

a) älykkäämpi kuin hevonen
b) juutalaisten kulkuneuvo
c) kristillisyyden vertauskuva
d) mukava kotieläin

43 Sanonta ”ensin Jeesus ratsasti aasilla ja sitten aasit ratsastivat Jeesuksella” on

a) aasien pilkkaa
b) jumalanpilkkaa
c) Jeesuksen pilkkaa
d) uskovaisten pilkkaa

44 Missä seuraavista puolueista on mukana kristillisiä
a) kristillisdemokraatit
b) kokoomus
c) keskustapuolue
d) sosialidemokraattinen puolue
e) vasemmistoliitto
f) vihreät
g) perussuomalaiset

45 RGB tarkoittaa

a) punavihreitä
b) värisokeita
c) sosialidemokraattien, vihreiden ja kokoomuksen hallitusta
d) television ja tietokoneiden näyttöjen värijärjestelmää

46 Nykyinen arkkiateisti on

a) Hilja Mäkelä
b) Erkki Hartikainen
c) Timo I. Vasama
d) Mikko Vasara

47 Tarun mukaan Jeesus syntyi

a) luolassa
b) saunassa
c) Naistenklinikalla
d) Kätilöopistolla

48 Diakonissa on

a) venäläinen prostituoitu
b) pelastusarmeijalainen
c) naispappi
d) evankelisluterilaisen kirkon sisäinen sosiaalityöntekijä

49 Tarun mukaan Jeesus oli ammatiltaan

a) puuseppä
b) kalastaja
c) lääkäri
d) poliitikko

50 Oikeus järjestää Epimetheus- leirejä on

a) Protulla
b) Suomen Ateistiyhdistyksellä
c) Vapaa-ajattelijain liitolla jäsenyhdistyksineen
d) Millä tahansa nuorisojärjestöllä, joka on omaksunut kreikkalaisen taruhahmon Epimetheuksen periaatteet

51 Mikä on ateistien tärkein juhla

a) nimiäiset
b) Epimetheus- juhla
c) häät
d) hautajaiset

52 Järjestääkseen Epimetheus- juhlan sinun on

a) itse päätettävä järjestää iso juhla aikuistumisen kunniaksi
b) saatava juhlaan vanhempien lupa
c) saatava juhlaan rehtorin lupa
d) saatava juhlaan opetushallituksen lupa

53 Suurimmat lahjat

a) saa Epimetheus- juhlassa
b) saa Prometheus- juhlassa
c) saa häissä
d) saa hautajaisissa

54 Seuraavista juhlista minua kiusaa eniten

a) joulu
b) pääsiäinen
c) helatorstai
d) loppiainen

55 Kristillisessä Jeesus-tarussa Jeesuksen isä oli

a) Joosef
b) Pyhä Henki
c) Jumala
d) roomalainen sotilas

56 Tarun Jeesus ristiinnaulittiin koska

a) hän halusi sitä itse
b) hänet petettiin (ihminen voi siis pettää jumalaa)
c) hän rikkoi roomalaista lakia
d) koska monet muutkin vapahtajajumalat ristiinnaulittiin tai seivästettiin
e) koska paholainen ei ollut käytettävissä

57 kristilliset juhlivat jumalan kuolemaa, koska

a) jumala on kuollut
b) jumalan kuolemaa on juhlittu helleenisessä maailmassa jo ennen kristillisyyden syntyä
c) kristillisten oli pakko omia muinainen kevätpäiväntasauksen juhla itselleen
d) juutalaiset juhlivat tarustonsa mukaista orjuudesta vapautumista pääsiäisenä

58 Joulupukin esikuva on

a) Korvatunturin pukki
b) syntipukki
c) muinaisen talvijuhlan turkki nurinpäin kulkeva lahjojen tuoja
d) konnuuksistaan tunnettu katolisen kirkon pyhimys Nikolaus

59 Suurin kristillinen kirkko maailmassa on

a) katolinen kirkko
b) evankelis-luterilainen kirkko
c) ortodoksinen kirkko
d) Saatanan kirkko

60 Syntiä

a) ei ole olemassakaan
b) on evankelis-luterilaisten oppien vastaisesti eläminen
c) on muhamettilaisuuden oppien vastaisesti eläminen
d) on katolisen kirkon oppien vastaisesti eläminen

61 Hurskas on

a) hevosen nimi
b) frankkien keisari
c) kurjuus
d) on kristillisyyden jumalalle mieluisa ihminen

62 Satanistien tunnus on

a) nurinpäin käännetty risti
b) vuohenpää
c) viisitähti
(pentagrammi)
d) puolisuunnikas

63 Hakaristi on alun perin ollut

a) intialainen hyvän onnen merkki
b) Adolf Hitlerin keksintö
c) Suomen ilmavoimien merkki
d) auringon vertauskuva

64 Naisrauha julistettiin vuonna

a) 1316
b) 1275
c) 1290
d) 1240

65 Ensimmäinen kristillinen, jonka tekstejä on säilynyt meidän aikaamme asti (kopioina) on

a) Jeesus
b) Pietari
c) Juudas
d) Paavali

66 Jos taruhahmo Jeesus kirjoitti, hän kirjoitti

a) arameaksi
b) hepreaksi
c) kreikaksi
d) latinaksi

67 Ensimmäiset kristilliset tekstit on kirjoitettu

a) hepreaksi
b) arameaksi
c) kreikaksi
d) latinaksi

68 kristillisyys syntyi nykyisessä

a) Turkissa
b) Kreikassa
c) Roomassa
d) Egyptissä

69 kristillisyyden alkuperäinen nimi oli

a) gnostilaisuus
b) juutalaisuus
c) paavalismi
d) platonismi

70 kristilliset nousivat Roomassa valtaan, kun heitä oli

a) 100 %
b) 60 %
c) 50 %
d) 10 %

71 Sanan ”filosofia” (= viisauden ystävä) keksi

a) Pythagoras
b) Sokrates
c) Platon
d) Jeesus

72 Piispat kutsutaan Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhlaan koska
  1. a) presidentti on kristillinen
  2. b) viralliset kirkot haluavat näyttää muille mahtiaan
  3. c) eduskunta on kristillinenenemmistöinen
  4. d) koska halutaan näyttää, että Suomessa syrjitään jumalattomia (ateisteja)
73 Rukous on

a) oman edun tavoittelua pyytämällä apua jumalilta, pyhimyksiltä, hengiltä jne.
b) jonkin tuttavan edun tavoitteluun pyytämällä apua jumalilta, pyhimyksiltä, hengiltä jne.
c) kumartamista yhteen suuntaan ja pyllistämistä toiseen suuntaan
d) tarpeetonta taikauskoa

74 Virsi on

a) laulettu rukous
b) uskonnollinen laulu
c) mikä tahansa laulu
d) jumalaton (ateistinen) laulu

75 Kansainvälinen (Internationaali) on

a) ekumeeninen laulu
b) kristillinen laulu
c) muhamettilainen laulu
d) työväenlaulu

76 Laulun ”Imagine” on tehnyt

a) Buddha
b) Jeesus
c) Muhammed
d) John Lennon

77 Laulua Imagine on

a) kuunneltava seisaaltaan
b) kuunneltava istualtaan
c) ei pidä kuunnella ollenkaan
d) laulettava mukana

78 Euroopan vanhin rakennus on

a) Aasiassa
b) Roomassa
c) Iso-Britanniassa
d) Irlannissa

79 Da Vinci-koodi – kirjan juoni perustuu

a) väärennettyyn aineistoon
b) Raamattuun
c) alkukristillisiin kirjoituksiin
d) historiankirjoitukseen

80 Avioliittoon pääsemiseen tarvitaan

a) 18 vuoden ikä ja toinen osapuoli
b) rippikoulun käynti
c) Protu-leirin käynti
d) Epimetheus-leirin käynti

81 Valkoista huntua saa käyttää

a) kuka tahansa
b) rippikoulun käynyt
c) Protu-leirin käynyt
d) Epimetheus-leirin käynyt

82 Huivia saavat käyttää

a) kaljupäät
b) muhamettilaisenaiset
c) edesmennyt Juice Leskinen
d) demokratian pioneerit

83 Mahtihäihin tarvitaan

a) rahaa ja rahaa
b) maistraatin virkahenkilö ja rahaa
c) pappi ja rahaa
d) tuomari ja rahaa

84 Sanonnan ”hautajaisiin käytetty raha on kuin rahan hautaamista” on keksinyt

a) jumalaton (ateisti)
b) konkurssin tehnyt hautaustoimiyrittäjä
c) Immanuel Kant
d) joukkohautojen kehittäjä

85 Sana ”joulu” tulee

a) sanasta ”jeesus”
b) sanasta ”hjul”
c) sanasta ”yule”
d) sanasta ”koulu”

86 Joulukuusen latvassa oleva tähti viittaa

a) Mithran tähteen
b) kristilliseen taruun
c) Saatanan palvontaan
d) kommunismiin

87 Kristillisen tarun mukaan Jeesus tarvitsi apua ristin kantamiseen.

Avun tarve johtui siitä, että

a) Jeesus ei ollutkaan jumala, kuten kristilliset väittävät
b) kristillisten jumala ei ole kaikkivaltias
c) jumalan pojan kännykästä oli loppunut virta, eikä hän saanut apua isältä
d) Jeesus oli laiska

88 Vaikeinta on

a) siivittä lentäminen
b) jäättömän veden päällä käveleminen
c) hiilillä (500^o C) käveleminen
d) vatsasta puhuminen

89 Mikä seuraavista kiistää jumalien olemassaolon

a) jumalisuus (teismi)
b) jumalattomuus (ateismi)
c) yksijumalaisuus (monoteismi)
d) kolmijumalaisuus (triteismi)

90 Hallelujaa on

a) Popedan albumin nimi
b) ”kiittäkää herroja”
c) ”ylistäkää Jahvea”
d) ”ylistäkää Allahia”

91 Hyvä Paimen Uuden testamentin mukaan

a) myy villat hyvällä voitolla
b) ei varasta naapurin lampaita
c) pitää lauman koossa
d) käyttää paimenkoiraa

92 Papin takamus on

a) valkea
b) ihonvärinen
c) violetti
d) musta

93 Papit

a) saavat lyödä vaimoaan ilman rangaistusta
b) pappeja sakotetaan pahoinpitelystä kuten muitakin
c) papit lyövät vaimoaan yhtä usein kuin muutkin miehet
d) pappien pitäisi lopettaa vaimon lyöminen

94 Periaate ”joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee” on

a) kristillinen
b) juutalainen
c) muhamettilainen
d) suomalainen

95 Mikä ei kuulu joukkoon

a) Jahve
b) Jeesus
c) Pyhä Henki
d) Pullon henki

96 Evankelis-luterilaisen kirkon Raamattu loppuu sanoihin

a) Sen pituinen se
b) Aamen
c) Tule, Herra Jeesus!
d) Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa

97 Mikä ei kuulu joukkoon

a) alussa oli alkuräjähdys
b) alussa oli sana
c) lopussa oli loppurysähdys
d) lopussa ei ollut mitään

98 Mikä seuraavista ei pidä paikkaansa

a) muhamettilainent harrastavat seksiä enemmän kuin kristilliset
b) kristilliset harrastavat seksiä enemmän kuin muhamettilainent
c) katoliset harrastavat seksiä enemmän kuin evankelis-luterilaiset
d) hindut harrastavat seksiä enemmän kuin kungfutselaiset

99 Jeesuksen kuvat eivät naura, koska

a) taruhahmolla Jeesus ei ollut huumorintajua
b) siihen aikaan olivat vitsit vähissä
c) viini oli siihen aikaan kallista
d) taiteilijat eivät ole lukeneet Juudaksen evankeliumia

100 Jouluna meitä häiritään joululauluilla, koska

a) evankelis-luterilainen kirkko haluaa näyttää mahtiaan
b) Yleisradio haluaa mielistellä evankelis-luterilaista kirkkoa
c) kauppiaat haluavat mielistellä evankelis-luterilaista kirkkoa
d) enemmistö tekee mitä haluaa vähemmistöjen oikeuksista piittaamatta

101 Kaupat ovat kiinni sunnuntaina, koska

a) Mooses ei ollut kauppias
b) Jeesus ei pitänyt rahanvaihtajista
c) kristillisyyden jumala laiskottelee joka seitsemäs päivä
d) elämä olisi liian helppoa, jos ostokset voisi tehdä vapaapäivinä

102 Dollarin kääntöpuolella oleva teksti ”In God We Trust” (Jumalaan me uskomme) on

a) Yhdysvaltain perustuslain vastainen
b) kansainvälisten sopimusten vastainen
c) ajattelun vapauden vastainen
d) jumalattomien syrjintää

103 Eurossa ei ole uskonnollisia tekstejä, koska

a) niitä ei ole huomattu sinne laittaa
b) Ranska ei hyväksyisi niitä
c) joku valittaisi asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen
d) Euroopalla ei ole presidenttiä

104 Sammalkieli oli

a) Mooses
b) David
c) Joosef
d) Erik

105 kristilliset siirsivät Jeesuksen syntymäpäivän jouluun vuonna

a) 350
b) 0
c) 70
d) 1100.

106 Maailman suurin liikeyritys on

a) Katolinen kirkko
b) Mafia
c) Wall-Mart
d) Exxon (Esso)

107 Esikuvat ovat ominaisia

a) kristillisille
b) muhamettilaisille
c) hindu-uskonnoille
d) buddhalaisille uskonnoille

108 Esikuvien käyttö heijastaa

a) julkimopalvontaa
b) vanhakantaista opetustyyliä
c) arvovallan menetelmää (auktoriteetin menetelmää)
d) ihmisten älyn aliarviointia

109 Uskontokuntiin kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa, jotta

a) he eivät pääsisi koulunkäynnistä vähemmällä kuin evankelis-luterilaiset
b) uskontokuntiin kuulumattomia voitaisiin käännyttää kristillisiksi
c) uskonnonopettajien työllisyys olisi turvattu
d) voitaisiin vähitellen siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen kaikille pakolliseen uskonnon opetukseen

110 muhamettilaisille myönnetään etuoikeuksia jumalattomiin nähden, koska

a) viranomaiset pelkäävät muhamettilaisia
b) viranomaiset suosivat uskontoja
c) viranomaisilla on virheellinen käsitys muslimeista
d) muhamettilaisuus on sukua juutalaisuudelle ja kristillisyyslle

111 Evankelis-luterilaisille ja ortodokseille opetetaan kouluissa pakko-uskontoa koska

a) täytyyhän koulussa tehdä jotain perustuslain vastaista
b) täytyyhän koulussa tehdä jotain kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen vastaista
c) eduskunta haluaa tehdä kaikista tasapäisiä kristillisiä
d) uskovaiseksi tuloon tarvitaan tavallisesti uskonnon taruston osaamista

Lisälukemista: Lordivisa

Alla olevassa Lordin euroviisulaulun sanat suomeksi on esitetty vinolla tekstillä ja kysymykset tavallisella Times New Romanilla.

Hard Rock hallelujaa!
Hard Rock hallelujaa!


Tehtävä 1
  1. a) Mitä tarkoittaa Hard?
  2. b) Mitä tarkoittaa Rock?
  3. c) Mitä tarkoittaa hallelujaa?
Ovat pyhimykset repaleina syntisten yössä

Tehtävä 2

a) Mitä tarkoittaa pyhimys?
b) Mitä tarkoittaa syntinen?

Ilman opastavaa valoa ovat karitsat eksyksissä

Tehtävä 3

a) Mitä Lordi tarkoittaa opastavalla valolla?
b) Mitä Lordi tarkoittaa sanoessaan, että karitsat ovat eksyksissä?

Ukkosen lailla seinät romahtaa ja kivet vieriä saa

Tehtävä 4

a) Mikä kielivirhe on yllä olevassa lauseessa
b) Mitä lauseen vertaus mielestäsi tarkoittaa
c) Mihin Lordin ennuste, että seinät romahtavat ja kivet vierivät, perustuu?

Rockin tuomiopäivässä pitää sielut paljastaa

Tehtäviä 5

a) Mitä kristilliset ja muhamettilainent tarkoittavat tuomiopäivällä?
b) Mitä kristilliset ja muhamettilainent tarkoittavat sielulla?
c) Mitä lordi tarkoittaa sielujen paljastamisella?

Salamat voimallaan väärät profeetat maahan iskee

Tehtävä 6

a) Mitä juutalaiset tarkoittivat profeetoilla?
b) Mitä tarkoittaa sääprofeetta
c) Mitä juutalaiset erottivat oikean profeetan ja väärä profeetan?
d) Mitä Lordilla on vääriä profeettoja vastaan ja miksi?

Kuun kohotessa merkkiä odotamme ja ihmeissämme nousemme

Tehtävä 7

a) Mitä merkkiä Lordi odottaa kuun kohotessa?
b) Miksi Lordi on ihmeissään?
c) Miksi lordi nousee?

Rock'n'Roll enkelit tuo hard rock hallelujaan

Tehtäviä 8

a) Mitä on Rock’n’Roll?
b) Mitä kristilliset tarkoittavat enkeleillä?
c) Missä määrin enkelit kuuluvat mielestäsi Rock’n’Roll:iin?

Demonit ja enkelit yhdessä ovat tulleet katsomaan

Tehtäviä 9:

a) Mitä ovat demonit
b) Miten kristillisyyden demonit eroavat kristillisyyden enkeleistä?
c) Mitä yhteistä kristillisyyden demoneilla ja enkeleillä on?

Rock'n'Roll enkelit tuo hard rock hallelujaan Jumalan luomakunnassa yliluonnollisen korkealle kohoaa

Tehtäviä 10

a) Mitä jumalalla tarkoittavat 1) kristilliset 2) muhamettilainent
b) Mitä kristilliset tarkoittavat puhuessaan luomakunnasta
c) Mitä kristilliset tarkoittavat yliluonnollisella
d) Paljonko on yliluonnollisen korkea metreissä?

Tosiuskovaiset toki pelastetaan

Tehtäviä 11

a) Mikä ero on tosiuskovaisella ja fundamentalistilla?
b) Ovatko muhamettilainenterroristit tosiuskovaisia?
c) Mitä kristilliset ja muhamettilainent tarkoittavat pelastamisella?

Täytyy veljien ja siskojen pysyä uskossaan

Tehtäviä 12

a) Mitä kristilliset tarkoittavat uskossa olemisella?
b) Miksi Lordin veljien ja siskojen täytyy pysyä uskossa?
c) Mikä on uskon ja tiedon välinen ero?

Tuomiopäivänä rokin uskalikot voittaa

Tehtäviä 13

a) Milloin on Lordin tuomiopäivä?
b) Keitä rokin uskalikot silloin voittavat?
c) Miksi rokin uskalikot voittavat?

Harlekiineista hyvät uudet kuninkaat saa 

Tehtäviä 14

a) Mitä tarkoittaa harlekiini?
b) Onko harlekiinikuninkaita ollut oikeasti olemassa?
c) Miksi Lordi kannattaa kuningaskuntaa?

Salamat voimallaan väärät profeetat maahan iskee

Tehtäviä 15

a) Luettele vähintään viisi ukkosenjumalaa
b) Miksi Lordin ukkosenjumala ei pidä vääristä profeetoista?
c) Mitä mieltä sinä olet sääprofeettojen kyvystä ennustaa ukonilmoja?

Kuun kohotessa merkkiä odotamme ja ihmeissämme nousemme

Rock'n'Roll enkelit tuo hard rock hallelujaan Demonit ja enkelit yhdessä ovat tulleet katsomaan Rock'n'Roll enkelit tuo hard rock hallelujaan Jumalan luomakunnassa yliluonnollisen korkealle kohoaa On siivet selässä, sarvet päässä

Tehtäviä 16

a) Voiko Lordin selässä olevilla siivillä lentää?
b) Miksi linnut voivat lentää, mutta ihmiset eivät?
c) Keitä Lordi aikoo puskea sarvillaan?
d) Miksi monilla uroseläimillä on sarvet päässä?

On hampaat terävät ja silmät punaiset

Tehtäviä 17

a) Miksi joillakin eläimillä on terävät hampaat?
b) Miksi ihmisillä ei ole teräviä hampaita?
c) Millä nimellä kutsutaan ihmistä, jolla on punaiset silmät?
d) Miksi valokuvaan tulevat joskus punaiset silmät?

En ole enkeli, en edes langennut enkeli Liity siis meihin tai on osoitteesi helvetti

Tehtäviä 18

a) Mitä kristilliset tarkoittavat langenneella enkelillä?
b) Miten kristillisyys selittää langenneet enkelit?
c) Mitä kristilliset tarkoittavat helvetillä?
d) Miksi Lordi pelottelee hard rockin vastustajia helvettiin joutumisella?

Lisälukemista:  Siveystesti

Alla oleva moraalitesti eli siveystesti suoritetaan seuraavasti:

a) Opettaja monistaa yhden lomakkeen jokaiselle oppilaalle ja itselleen.

b) Lomakkeista ei keskustella ennen niiden täyttämistä.

c) Jokainen oppilas ja opettaja laskevat omien pisteittensä keskiarvon.

d) Joku oppilas laskee oppilaiden keskiarvojen keskiarvon.

e) Verrataan kaikkien oppilaiden keskiarvoa opettajan keskiarvoon.

f) Pohditaan, mistä ero opettajan keskiarvon ja oppilaiden keskiarvon välillä johtuu.

g) Vasta tämän jälkeen tutustutaan alkuperäiseen testiin osoitteessa

http://wjh1.wjh.harvard.edu/~moral/test.html

1. Pekka ajaa moottoriveneellä ja huomaa, että kaukana viisi ihmistä on hukkumaisillaan. Jos Pekka ei aja heidän luokseen suurimmalla mahdollisella nopeudella, hän ei ehdi ajoissa, ja kaikki viisi hukkuvat.

Ajaakseen huippunopeudella Pekan pitää keventää lastiaan. Ainoa keino keventää lastia on kiihdyttää äkkiä ja aiheuttaa matkustajan putoaminen veneestä.

Tämä matkustaja ei osaa uida vaan hukkuu. Jos Pekka kiihdyttää äkkiä, yksi matkustaja hukkuu, mutta Pekka pelastaa viisi uimaria kukkumasta. Pekka päättää kiihdyttää äkkiä.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)

Vastaus:____

2. Satu on viemässä viittä sairasta ihmistä sairaalaan. He ovat kuolemaisillaan, ja he kuolevat, jos Satu pysähtyy matkallaan yhdenkin kerran.

Siirtäessään sairaita kiireesti autoon, Satu pamauttaa oven kiinni, ja muutaman metrin pitkä paksu köysi jää oven rakoon ja roikkuu auton sivussa.

Satu ajaa sairaalaan nopeinta reittiä, joka on kapea päällystämätön vuoristotie. Tätä tietä ajaessaan Satu näkee, että vuoristokiipeilijä on menettämäisillään otteensa ja on putoamaisillaan kohti kuolemaa.

Jos Satu pysähtyy, vuoristokiipeilijä voi käyttää auton sivulla roikkuvaa köyttä ja vetää sen avulla itsensä turvaan, mutta silloin on liian myöhäistä pelastaa viisi ihmistä.

Jos Satu jatkaa pysähtymättä, yksi ihminen kuolee ja viisi pelastuu. Satu vihaa vuoristokiipeilijää ja haluaa hänen kuolevan. Tästä syystä Satu päättää olla pysähtymättä ja jatkaa matkaa.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)

Vastaus:____

3. Eino saa viestin, jonka mukaan rahtilaivan kapteeni on saanut tartunnan tappavaan tautiin. Kapteeni itse on ainoa taudin kantaja ja hän on vastustuskykyinen taudille. Jokainen, joka saa hänestä tartunnan,

kuolee. Laivassa ei ole ketään matkustajia. Laiva on matkalla kaukaiselle saarelle, ja kapteeni aikoo omin käsin jakaa lastin viidelle saaren asukkaalle.

Kapteeni ei tiedä, että hän on saanut tartunnan. Laivassa ei ole radiota, jolla kapteenia voitaisiin varoittaa. Eino ottaa helikopterin keskeyttääkseen matkan, mutta jo kaukaa hän näkee, että laiva on jo laiturissa. Ainoa keino, millä Eino voi estää kapteenia levittämästä tautia, on käyttää ohjusta ja räjäyttää laiva.

Jos Eino ei käytä ohjusta, kapteeni jää henkiin ja viisi saaren asukasta kuolee. Einolla ei ole mitään halua loukata tartunnan saanutta, mutta hän haluaa pelastaa viisi ihmistä ja lähettää ohjuksen, joka tappaa kapteenin mutta jättää viisi saarelaista henkiin.

Teko on mielestäni 1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:____

4. Esa on palomies, joka yrittää pelastaa viisi lasta palavasta talosta. On vain yksi ikkuna, jonka kautta lapset voidaan siirtää turvallisesti pois. Ikkuna on juuttunut kiinni. Esan on heti rikottava tämä iso painava ikkuna tai muutoin kaikki viisi lasta kuolevat.

Ikkunan ulkopuolella alhaalla maassa on mies, joka on turvassa ja odottaa pois siirtämistä ja jota Esa ei voi auttaa, jos hän lyö painavan ikkunan rikki.

Jos hän ei lyö ikkunaa rikki, alhaalla oleva mies pelastuu. Jos Esa rikkoo ikkunan, alhaalla oleva mies kuolee, mutta viisi lasta voidaan siirtää turvallisesti pois.

Esa päättää rikkoa ikkunan.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:____

5. Raiteilla seisoessaan Anneli näkee tyhjän valvomattomat junanvaunun pian törmäävän viiteen ihmiseen. Annelin lähellä on vipu, jota voidaan työntää ja joka alentaa jalankulkusillan kaidetta niin, että yksi ihminen putoaa jalankulkusillalta vaunun saapumisraiteelle, missä vaunu osuu häneen.

Vaunun vahti hidastuu tästä yhdestä ihmisestä niin, että viisi ihmistä ei joudu vaunun alle.

Jos Anneli ei työnnä vipua, vaunu jatkaa matkaansa ja viisi ihmistä jää sen alle, mutta yksi sillalla ollut pelastuu. Anneli vihaa sillalla seisonutta ihmistä ja toivoo näkevänsä hänet kuolleena.

Anneli päättää työntää vipua.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

6. Juha ajaa moottoriveneellään kapean kanavan ulostuloaukkoa kohti ja huomaa hain lähestyvän kanavaa. Takanaan kanavassa hän näkee viisi uimaria.

Jos Juha pysyy paikallaan, hänen veneensä sulkee kanavan sisäänpääsyn ja estää haita hyökkäämästä viiden uimarin kimppuun.

uitenkin Juha näkee yhden uimarin lähellä edessäpäin kanavan ulkopuolella olevan hukkumaisillaan. Juha voi pelastaa tämän yhden uimarin suuntaamalla veneensä hänen luokseen, mutta silloin hän jättää kanavan avoimeksi haille.

Jos Juha suuntaa veneensä yhden uimarin suuntaan, tämä ei huku, mutta hai syö viisi uimaria. Jos Juha pysyy paikallaan, yksi uimari kuolee ja viisi pelastuu.

Juhalla ei ole mitään tätä yksinäistä uimaria vastaan, mutta hän haluaa pelastaa viisi uimaria ja pysyy paikallaan.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

7. Anna huomaa moottoriveneellä ajaessaan etäällä viisi uimaria, jotka ovat hukkumaisillaan. Jos Anna ei aja heidän luokseen täydellä nopeudella, hän ei ehdi ajoissa, ja kaikki viisi kuolevat. Jotta Anna voisi ajaa täydellä nopeudella, hänen on kevennettävä lastiaan. Ainoa keino keventää lastia on työntää uimataidoton matkustaja omin käsin veneestä. Tällöin matkustaja hukkuu, mutta Anna pelastaa muut viisi uimaria.

Anna päättää työntää yhden matkustajan veneestä ja pelastaa viisi uimaria.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

8. Erja on lähellä rautatien vaihdetta rautatieasemalla, kun hän huomaa tyhjän junanvaunun liikkuvan ilman valvontaa. Se liikkuu niin nopeasti, että se osuttuaan tappaa kenet tahansa. Vaunu kulkee kohti korjausmiestä, joka on juuttunut kiinni vaihteeseen jalastaan. Vähän matkan päässä alempana on viisi korjausmiestä. Erja voi kääntää vaihdevipua ja vapauttaa yhden korjausmiehen, jolloin yksi mies pelastuu, mutta vaunu jatkaa matkaansa ja tappaa viisi korjausmiestä.

Erjä päättää olla kääntämättä vaihdetta, jolloin yksi mies kuolee ja viisi pelastuu.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

9. Tauno on palomies, joka yrittää pelastaa viisi lasta palavasta talosta. On vain yksi ikkuna, jonka kautta lapset voidaan pelastaa, ja se on juuttunut kiinni.

Taunon pitää käyttää heti jotain esinettä rikkoakseen tämän painavan ikkunan tai muutoin kaikki viisi lasta kuolevat. Ainoa riittävän iso esine on hänen edessään oleva mies, joka on turvallisesti poistumassa palavasta talosta.

Tauno voi rikkoa ikkunan heittämällä palavan esineen kohti miestä, joka hyppää palavan esineen tieltä kohti ikkunaa, rikkoo sen, putoaa ja kuolee, mutta viisi lasta voidaan siirtää turvallisesti pois.

Jos Tauno ei heitä palavaa esinettä, mies pääsee pakoon ja pelastuu, mutta viisi lasta kuolee.

Tauno vihaa miestä ja haluaa nähdä hänet kuolleena. Tauno päättää heittää miestä palavalla esineellä, jolloin mies kuolee mutta viisi lasta pelastuu.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

10. Heljä ajaa moottorivenettä lahdella ja huomaa joitakin uimareita vaikeuksissa. Viisi uimaria on hukkumaisillaan Heljän edessä olevassa kanavassa.

Lähempänä on yksi uimari hukkumaisillaan. Jos Heljä pysähtyy säästääkseen yhden uimarin, viisi muuta uimaria hukkuu kanavassa.

Jos Heljä jatkaa kohti viittä uimaria jättäen yhden uimarin oman onnensa nojaan, yksi uimari hukkuu mutta viisi pelastuu.

Heljä ei halua yhden uimarin hukkuvan, mutta hän haluaa pelastaa viisi uimaria ja jatkaa matkaansa, jolloin viisi uimaria pelastuu ja yksi uimari hukkuu.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

11. Marko seisoo radalla ja näkee tyhjän valvomattoman tavaravaunun kulkevan kohti viittä ihmistä. Markon lähellä on vipu, jota vääntämällä voidaan alentaa jalankulkusillan kaidetta ja pudottaa yksi ihminen raiteelle, jota pitkin vaunu kulkee.

Tällöin vaunu hidastuu, koska pudonnut ihminen hidastaa sitä ja viisi ihmistä pelastuu ja yksi kuolee.

Muuten viisi kuolee ja yksi pelastuu.

Marko päättää työntää vipua, jolloin yksi kuolee ja viisi pelastuu.

Teko on mielestäni (1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)
Vastaus:___

12. Tuula on rakennussiivoojana ylimmässä kerroksessa, kun hän näkee, että teräspalkin päässä oleva vaihdelaatikko on murtumassa. Vaihdelaatikosta riippuu ylhäällä oleva taso, jolla on viisi ihmistä.

Jos vaihdelaatikko murtuu, ihmiset tasolla putoavat ja kuolevat. Tuula voi pelastaa viisi ihmistä, jos hän heti ryntää pitkin teräspalkkia käynnistääkseen vaihdelaatikon pysäytysmekanismin.

Tuulan ja vaihdelaatikon välissä on portti, jolla seisoo yksi ihminen. Jos Tuula ryntää portin läpi, tämä yksi ihminen putoaa kadulle ja kuolee. On liian äänekästä, jotta Tuula voisi varoittaa ketään.

Jos Tuula ei tee mitään, vaihdelaatikko hajoaa ja viisi ihmistä putoaa ja kuolee.

Tuula vihaa tätä portilla seisovaa ihmistä ja haluaa hänen kuolevan. Tuula päättää pudottaa yhden ihmisen ja pelastaa viisi.

Teko on mielestäni 1. kielletty) 2. 3. (4. sallittu) 5. 6. (7. pakollinen)

Vastaus:___

Tehtäviä

1. Keksikää lisää samantyyppisiä tehtäviä. Laittakaa yhdeksi pelastettavaksi joku kuuluisa ihminen tai taruhahmo kuten esimerkiksi George W Bush, Lordi, Jeesus tai Muhammed. Lisätkää tai vähentäkää toisessa vaihtoehdossa pelastuvien ihmisten määrää.

2. Testatkaa näillä tehtävillä muita koulun oppilaita.

3. Pohtikaa, mitä testin tuloksen sanovat koulunne oppilaiden siveydestä (moraalista).