Vanhat aineistot alkavat tästä

Sisällysluettelo
  1. Vanhat aineistot alkavat tästä
  2. Ihminen ja maailma
    1. Uskonnot ja kehitysoppi
    2. Elämän tarkoitus
    3. Tehtäviä
    4. Nuoren siveellinen kasvu
      1. Kehityspsykologian näkökulma
      2. Yksilön siveellinen kehitys
      3. Sähköshokkikoe
      4. Tehtäviä
      5. Persoonallisuuden piirteitä
      6. Kova ja helläluontoinen persoonallisuus
      7. Tehtäviä
      8. Yksilön tietoisuuden osatekijöitä
      9. Ajatustunteiden hallinta
      10. Tehtävä
      11. Emootiot eli ajatustunteet
      12. Vieraantuminen
      13. Tehtäviä
    5. Kulttuuri (valtarakenteet) ja tietoisuus
      1. Uusi kulttuurin määritelmä: Kulttuuri on yleinen valtarakenne.
      2. Vanha sekava kulttuurin määrittely
      3. Vanhoja jaotteluja hieman uudistettuina
      4. Suomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) vaiheita
      5. Tehtävä
      6. Tietoisuuteen vaikuttaminen
      7. Työväen valtarakenne (kulttuuri)
      8. Uudenaikaistuminen
      9. Yksiulotteinen ihminen?
      10. Tehtävä
      11. Taide valtarakenteen (kulttuurin) osana
      12. Tehtäviä
      13. Valtarakenne (kulttuuri) ja sukupuolisuus
      14. Tehtäviä
      15. Sukupuolisuus taiteissa
      16. Tehtäviä
      17. Todellisuuskäsityksiin liittyvää musiikkia
      18. Tehtäviä
      19. Uskonnollinen musiikki: hindulaisuus
      20. Uskonnollinen musiikki: virsilaulu
      21. Tehtäviä
      22. Sotamusiikki
      23. Isänmaallinen musiikki
      24. Vallankumouksellinen musiikki
      25. Sisällissotamusikki
      26. Kisällilaulut
      27. Rauhanmusiikki
      28. Jumalaton musiikki
      29. Tehtäviä
  3. Kansalaisyhteiskunta
    1. Vallan kolmijako
    2. Tehtäviä
    3. Kansanvallan (demokratian) kehitys maailmalla
    4. Perusturvallisuus ja perustarpeet
      1. Mitä perustarpeet ovat
      2. Menneisyyden suomalainen yhteiskunta
      3. Sosiaalipolitiikka
      4. Tehtäviä
    5. Ammattiyhdistysliike
      1. Mitä ammattiyhdistysliike on?
      2. Keskusjärjestöt
      3. Suomen työmarkkinakehityksen tärkeitä vuosia
      4. Tavoitteet ja arvot
      5. Tehtäviä
    6. Yhteiskunta ja oikeusnormit
      1. Oikeudellisesti pakotettu (sanktioitu) käyttäytyminen
      2. Oikeudellisesti merkityksellinen käyttäytyminen
      3. Rikollisuus
      4. Hallinnolliset pakotteet
      5. Tehtäviä
      6. Kansalais-
      7. tottelemattomuus
      8. Tehtäviä
      9. Terrorismi
      10. Tehtäviä
  4. Kestävä kehitys
    1. Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnan
    2. Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita
    3. Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet
    4. Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä
    5. Tehotiloilla taudit leviävät helpommin
    6. Eläimille syötetään liikaa antibiootteja
    7. Tehtäviä
    8. Öjy loppuu
    9. Tehtäviä
    10. Köyhyys
    11. Tehtäviä
    12. Energiavisa
    13. Tehtäviä
    14. Kierrätys
    15. Tehtäviä
  5. Käsityksen (katsomuksen) käsite
    1. Tehtäviä
  6. Äiti Teresan suuri huijaus
    1. Kirjoittaja
    2. Propaganda ja totuus
    3. Koulutus
    4. Miksi ihmiset uskovat tähän taruun
    5. Sivuraiteella
    6. Itsensä toteuttavat kuvaukset
    7. Katolisen kirkon esittämä arvostelu
  7. Hindulaisuus
  8. Buddhalaisuus
  9. Juutalaisuus
  10. Kristinusko
  11. Islam
  12. Jumalattomat ja siveys
    1. Jumalaton on vapaa valitsemaan siveytensä
    2. Valitseeko jumalaton jonkin uskonnon siveyden?
    3. Mitä piirteitä suomalainen ateisti valitsee siveyteensä?
    4. Miten jumalaton siveys eroaa uskonnollisesta?
    5. Jumalattoman siveyden suuntauksia
    6. Jumalattomien suhtautuminen kostoon
    7. Todellisuuskäsitykset ja jumalaton siveys
    8. Jumalattomat ja ihmisarvo
    9. Ihminen on osa luontoa
    10. Omatunto on yhteisön tunto
    11. Ihmiselle on annettava valinnan vapaus itseään koskevissa kysymyksissä
    12. Järjestä on apua siveellisissä päätöksissä
    13. Tieto auttaa siveellisissä ratkaisuissa
    14. Ihmisen on itse asetettava päämääränsä
    15. Ihminen on vastuussa tässä ja nyt
    16. Pahoja tekoja ei saa antaa anteeksi vaan vahingot on pyrittävä korvaamaan
    17. Toinen ei voi sovittaa toisen tekoja
    18. Ihmiset eivät ole keskimäärin pahoja eivätkä hyviä
    19. Uskontojen siveyssäännöt vanhentuvat
    20. Mahdottomia siveyssääntöjä ei pidä asettaa
    21. Usko ei ole hyve
    22. Ei ole viisasta uskoa valheisiin
    23. Todellisuustutkimus poistaa luonnonvoimien aiheuttamaa pahaa
    24. Talousjärjestelmän kehittämien poistaa omaisuusrikoksia
    25. Ihmisten aiheuttama paha
    26. Suvaitsemattomuus pahan lähteenä
    27. Yksilön siveellinen kehitys on riippumatonta hänen uskomuksistaan
    28. Onnellisuus ei ole siveettömyyttä
    29. Jumalattomilla on erilaisia yhteiskuntakäsityksiä
    30. Ihmisen velvollisuudet muita ihmisiä kohtaan
    31. Jumalattomilla ei ole yhteistä kantaa sotaan
    32. Tehtäviä
    33. Uskovaisten ennakkoluuloja jumalattomien suhteen
    34. Tehtäviä
  13. Valtiouskonnon aika Suomessa
    1. Kuninkaan ja papiston valta
    2. Tehtäviä
    3. Kyläyhteisöt
    4. Tehtäviä
    5. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri
      1. Kristillisiä käsityksiä
      2. Valta ja kristinusko
      3. Alttarin ja valtaistuimen liitto
      4. Uskontopakko
      5. Kirkkokuri
      6. Sukupuolisiveyden valvonta
      7. Uskonnonopetuksen tehostaminen
      8. Tehtäviä
      9. Noitavainot ja puhdasoppisuus
      10. Kertomus noidan polttamisesta
      11. Tehtäviä
    6. Tavat ja juhlat
      1. Kirkollisen vihkimisen alkuperä
      2. Naittaminen
      3. Kaste oli paholaisen häätömanaus
      4. Kuolema
      5. Kekri ja pyhäinpäivä
    7. Tehtäviä
    8. Pietismi
    9. Tehtäviä
  14. Teollistumisen alku
    1. Paikallisyhteisön heikkeneminen
    2. Ryhmäkylien häviäminen
    3. Tehtäviä
    4. Uskonnolliset herätysliikkeet
    5. Tehtäviä
    6. Yhteiskunnallisia muutoksia
    7. Tehtäviä
    8. Ateismi Suomessa ennen Suomen itsenäistymistä
    9. Tehtäviä
    10. Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus
      1. Yhteiskunnalliset muutokset
      2. Tehtäviä
    11. Ajattelun vapaus
      1. Tehtäviä
    12. Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa
    13. Tehtäviä:
    14. Tulevaisuuden tutkiminen
      1. Mahdolliset, todennäköiset ja toivottavat tulevaisuudet
    15. Tehtäviä:
  15. Ihmiskunnan tulevaisuus
    1. Ennustaminen
    2. Luonnontutkimuksen käsitys ihmiskunnan tulevaisuudesta
    3. Tehtäviä
  16. Uskontojen käsityksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta
    1. Hindulaisuus
    2. Lähi-idän vanhat uskonnot
    3. Juutalaisuus
    4. Kristinusko
    5. Islam
    6. Horoskoopit
    7. Tehtäviä
  17. Tieteiskirjallisuus, utopiat, dystopiat ja tietokonepelit
    1. Utopiat
    2. Tieteiskirjallisuus
    3. Tieteiselokuvat
    4. Tieteissarjakuvat ja avaruuswesternit
    5. Massatuhot
    6. Optimistit ja pessimistit
    7. Yhteiskunnalliset sanomat
    8. Tieteiskirjallisuutta suomeksi
    9. Kansainväliset palkinnot
    10. Mllaista tieteiskirjallisuuden pitäisi olla?
    11. Robotit
    12. Pako todellisuudesta
    13. Tietokonepelit
    14. Tehtäviä
  18. Tulevaisuusvisa
    1. Yleisimmät uskomukset (uskoo olevan totta 2010)>
    2. Onko maapallon ulkopuolisesta älystä saatu todisteita?
    3. Seuraava satoja ihmishenkiä vaativa terrori-isku tapahtuu
    4. Suomen Suurin puolue
    5. Jääkiekon Suomen mestari 2009 - 2010
    6. Mikä katastrofi on kohdannut Suomea?
    7. Tehtäviä:
  19. Minun tulevaisuuteni
    1. Mitä itse omistan 31.12.2010?
    2. Miten minulle käy?
    3. Tehtäviä:
  20. Yhteiskunnallisten epäkohtien tulevaisuus
    1. Työttömyys
    2. Henkirikosten määrä
    3. Kovien huumeiden ongelmakäyttäjät
    4. Uudet HIV – tapaukset
    5. Lintuinfluenssaan kuolleet Suomessa
    6. Alkoholin käyttö
    7. Tupakointi
    8. Kirkkoon kuuluminen
    9. Kannabiksen kulutus
    10. Valtion velka
    11. Piratismi
    12. Helsingin Sanomain tilaajamäärä
    13. Silikonirinnat
    14. TV:n katselu
    15. Tehtäviä:
  21. Lisälukemista: Esimerkki sekulaarisesta humanismista: satanismi
    1. Miksi sivistyssanoja
    2. Sanan "saatana" alkuperä
    3. Saatanan kirkko
    4. Yhdeksän Saatanallista Julkilausumaa
    5. Yhdeksän Saatanallista Syntiä
    6. Maan Yksitoista Saatanallista Sääntöä
    7. Kysymyksiä ja vastauksia satanismista
      1. Tehtäviä
  22. Lisälukemista: Islamilainen jumaluusoppi ja naiset
    1. Naisen tarkoitus
    2. Tehtäviä
    3. Nainen on alempi olento
    4. Nainen on epäpuhdas
    5. Epätasa-arvo sukupuolisasioissa
    6. Tyttöjen silpominen
    7. Erityisesti naisiin kohdistuvia julmia rangaistuksia
    8. Vain naista rangaistaan
    9. Epätasa-arvo perinnön suhteen
    10. Verikosto
    11. Myötäjäiset
    12. Naisen oikeus sivistykseen
    13. Naisen kotoa poistuminen
    14. Naisen pukeutuminen
    15. Naisilta kielletyt ammatit
    16. Tasa-arvo taivaassa
    17. Avioliiton solmiminen
    18. Avioero
    19. Myötäjäismurhat
    20. Naisia vankilassa
  23. Lisälukemista: Islamin siveyden yksityiskohtia
    1. Orjuus
    2. Koraani rajoittaa naisen ihmisoikeuksia
    3. Jalkavaimoja ja haaremeita
    4. Avioliitto ja avioero
    5. Naisten pahoinpitely
    6. Muutoksia joissain maissa
    7. Ns. aviorikos
    8. Kuolemanrangaistus
    9. Eunukit
    10. Orjakauppa
    11. Koraani on ylitse muiden
    12. Perimätieto
    13. Islamilainen tapa
    14. Uskovaisten teot
    15. Mystikot
    16. Luostarit
    17. Islam ja ihmisoikeusasiakirjat
    18. Islam ei ole yhteensopiva kansanvallan kanssa
    19. Islam ja todellisuustutkimus (tiede)
  24. Lisälukemista: G. A. Wallin Mekkassa 7.12.1845
  25. Lisätehtäviä: Islam
  26. Lisälukemista: Aatteita ja poliittisia suuntauksia
    1. Mikä on poliittinen aate
    2. Eräitä aatteita (ideologioita)
    3. Valtiojärjestyksiä
    4. Politiikkaan liittyviä aiheita
    5. Tehtäviä
    6. Säilyttäjät (konservatiivit)
      1. Keitä ovat konservatiivit
      2. Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta
      3. Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa
      4. Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)
      5. Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä
      6. Konserva- tivismin perusteluja
      7. Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista
      8. Tehtäviä
    7. Liberalismi eli vapaa kilpailutalous
      1. Mitä liberalismi on
      2. Liberalismin historiaa
      3. Valistusajattelu ja liberalismi
      4. Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys
      5. Liberalismi ja valtio
      6. Liberalismi ja seuraussiveys
      7. Varhaisen liberalismin seuraauksia
      8. Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä
      9. Liberaalit orjakauppiaina
      10. Liberaalit byrokraatteina
      11. Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa
      12. Niukkuuden laki
      13. Tehtäviä
    8. Sosialismi ja kommunismi
      1. Sosialismi
      2. Kommunismi
      3. Sosialismin ja kommunismin vertailua
      4. Sosialismin ja kommunismin esteitä
      5. Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa
      6. Utopiat
      7. Ensimmäinen sosialismin määritelmä
      8. Talous vaikuttaa yhteiskuntaan
      9. Osuustoiminta
      10. Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä
      11. Laki kielsi ammattiliitot
      12. Kommunistisen puolueen manifesti
      13. Kommunistisen puolueen manifesti alkaa
      14. Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla
      15. Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten
      16. Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo
      17. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki
      18. Pikkuporvarillinen sosialismi
      19. Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)
      20. Utopismi on tehotonta
      21. Manifesti päättyi sanoihin
      22. Kartl Marxin Pääoma
      23. Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet
      24. Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys
      25. Dialektiikka
      26. Sosiali-
      27. demokratian hajoaminen
      28. Tehtäviä
    9. Hajonneen sosialidemokratian perillisiä
      1. Kommunismi, revisionismi, reformismi
      2. Ensimmäinen internationaali
      3. Toinen internationaali
      4. Karl Kautsky
      5. Eduard Bernstein
      6. Enemmistöläiset eli bolshevikit
      7. Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä
      8. Toinen internationaali herätetään henkiin
      9. Tehtäviä
    10. Fasismi
      1. Fasismin syitä
      2. Kansallis-
      3. sosialismi
      4. Berliinin valtiopäivätalon poltto
      5. Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta
      6. Pohjoinen rotu
      7. Fasismin pääpiirteitä
      8. Sotalaitos esikuvana
      9. Valesyylliset (syntipukit)
      10. Yhdessä tehdyt rikokset
      11. Tehtäviä
    11. Suomen poliittiset puolueet
      1. Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)
      2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
      3. Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)
      4. Vasemmistoliitto
      5. Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)
      6. Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),
      7. Suomen Kristillis-
      8. demokraatit (lyhenne KD)
      9. Perussuomalaiset
      10. Tehtäviä
    12. Nuoret ja politiikka
    13. Tehtäviä
    14. Valistuksen vastustajat
      1. Francis Wheen
      2. Valistuksen arvot on hylätty
      3. Rikastumisen suosiminen
      4. Uskonto ja rahanteko
      5. Kuolema on opittua käytöstä
      6. Rikastuminen rikastumis-
      7. oppailla
      8. Yksinkertais-
      9. tamisen huippu
      10. Postmodernismi
      11. Alan Sokal
      12. Kristillinen arkkipiispa ymmärtää muslimien tappokäskyjä
      13. Heimokulttuuri ja palloismi
      14. Tehtäviä
    15. Uuskonservatismi Yhdysvalloissa
      1. Ronald Reagan
      2. Avustajat hoitivat ajattelun
      3. Mies, joka nujersi kommunismin horoskoopeilla
      4. Tähdistä
      5. ennustaminen
      6. Tehtäviä
    16. Poliittiset vähemmistöt
      1. Mitä poliittiset vähemmistöt ovat
      2. Porvarit ja sosialistit
      3. Myös kansanvallassa enemmistö voi sortaa vähemmistöjä
      4. Poliittisia vankeja Suomessa
      5. Virkakieltojärjestelmät
      6. Sisällissodat
      7. Kansanmurhat
      8. Sotilas-
      9. vallankaappaukset
      10. Yksipuolue-
      11. järjestelmät
      12. Tehtäviä
    17. Tilapäistö eli prekariaatti
      1. Uusi luokka
      2. Epäonnistuja
      3. Keitä kuuluu tilapäistöön
      4. Tilapäisyys
      5. Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä
      6. Tilapäistön syitä
      7. Monopoli-
      8. kapitalistinen imperialismi
      9. Ongeman ratkaisu-
      10. ehdotukset
      11. Epävarmuudessa elävät
      12. Palkkatyön ulkopuolinen työ
      13. Pahimmin syrjäytyneet
      14. Toisten armoilla elävät
      15. Tehtäviä
      16. Tilapäistön järjestö
      17. Järjestön tarkoituksena on 
      18. Järjestö vaatii
      19. Voit vaikuttaa
      20. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus
      21. Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä
      22. Tehtäviä
  27. Kestävä kehitys
    1. Kasvihuoneilmiö
    2. Tehtäviä
  28. Lisälukemista: Juudaksen evankeliumi
    1. Alku
      1. Tehtäviä
    2. Jeesuksen maanpäällinen tehtävä
      1. Tehtäviä
    3. Kohtaus 1: Jeesuksen dialogi opetuslastensa kanssa: Kiitosrukous
      1. Tehtäviä
    4. Opetuslapset vihastuvat
      1. Tehtäviä
    5. Jeesus puhuu Juudakselle yksityisesti
      1. Tehtäviä
    6. Kohtaus 2: Jeesus ilmestyy opetuslapsille uudestaan
      1. Tehtäviä
    7. Opetuslapset näkevät temppelit ja keskustelevat siitä
      1. Tehtäviä
    8. Jeesus antaa temppelinäystä allegorisen (=vertauskuvallisen) tulkinnan
      1. Tehtäviä
    9. Juudas kysyy Jeesukselta tästä sukupolvesta ja ihmissukupolvista
      1. Tehtäviä
    10. Kohtaus 3: Juudas selostaa näyn ja Jeesus vastaa
      1. Tehtäviä
    11. Juudas kysyi hänen omasta kohtalostaan
      1. Tehtäviä
    12. Jeesus opettaa Juudasta kosmologiasta: henki ja itsestään syntynyt
      1. Tehtäviä
    13. Adamas ja taivaan valot
      1. Tehtäviä
    14. Kosmos, kaos ja manala
      1. Tehtäviä
    15. Hallitsijat ja enkelit
      1. Tehtäviä
    16. Ihmiskunnan luominen
      1. Tehtäviä
    17. Juudas kysyi Adamin ja ihmiskunnan kohtalosta
      1. Tehtäviä
    18. Jeesus keskustelee Juudaksen ja muiden kanssa heikkojen tuhosta
      1. Tehtäviä
    19. Jeesus puhuu kastetuista ja Juudaksen kavalluksesta
      1. Tehtäviä
    20. Päätös: Juudas kavaltaa Jeesuksen
      1. Tehtäviä
  29. Lisälukemista: Jahve - setä vastaa
    1. Kysymyksiä ja vastauksia
    2. Kilpailu

Ihminen ja maailma

Uskonnot ja kehitysoppi

Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Richard Dawkins pohtii Free Inquiry - lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa. Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/plasebo.html

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen "jumalakeskus" ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.

Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia. Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa. un Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä.

Elämän tarkoitus

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.

- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
- Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
- No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.

Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:

- Matti on oikias, tuokaapa minun housuni niin kävellään kaikki.

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901-85)). Eräät muinaiskreikkalaiset (esim. Platon, (427-347 eaa.) ). olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt E. Baier (1917 -)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Todellisuudessa nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää jonkin asian selittäjänä. Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (182-1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisten tekojen olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jonkin elämässä piilevän jumalallisen tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen "miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?" voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä "onko elämällä tarkoitus?" on ensin huomioitava sanan "tarkoitus" eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi "miksi jätit auton valot palamaan?" Toiseksi voidaan kysyä "mikä on tämän työkalun tarkoitus?"

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti. Nykyaikaisen todellisuuskäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin tekniikka on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton. Miksi sitten oletetaan, että ateistin, jonka mielestä elämällä ei ole mitään ennalta tiedettävää tarkoitusta, pitäisi muka tehdä itsemurha, jos hän todella uskoisi elämän tarkoituksettomuuteen?

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta "miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?", hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti - ikään kuin kutsuilla olemiseen pitäisi olla jokin erityinen syy. Monet uskonlahkot vastustavat syntyvyyden säännöstelyä, koska niiden oppien mukaan sukupuolielimet on tarkoitettu lisääntymiseen.

Vaatimus, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on puhtaasti arvosidonnaista puhetta, joka ei liity ollenkaan totuuskysymyksiin. (David) Humen giljotiinin mukaan tosiasioita ja arvoja ei voi loogisesti johtaa toisistaan; tästä näkökulmasta katsoen oletus jostakin elämän "todellisesta" tarkoituksesta on silkkaa hölynpölyä.

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) todellisuuskäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Todellisuustutkimuksen (tieteellisen) todellisuuskäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.

Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat. Teistiset uskonnot ovat muovautuneet orjanomistusyhteiskunnassa, jossa orjilla oli inhimilliset isännät ja kaikilla ihmisillä yhteinen kosminen isäntä.

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei välttämättä millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) saattaa päin vastoin lisätä hänen arvoaan. Ne, jotka hylkäävät nykyajan todellisuuskäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan "tarkoitus" eri merkitykset. He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei voisi olla tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, hän ei voi omistaa itse itseään ja antaa itse elämälleen tarkoitusta. Aivan kuten lapselle saattaa merkitä shokkia se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä shokkia määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittää, että "maallisen" elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen "iankaikkisen" elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys. Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisisiä seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin. Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jussi on pieni, koska hän on pienempi kuin puu. Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus. Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Saarnamies varoitteli viinan kiroista:

- On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
- On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
- Ja on viinan syy, että ammutte ohi!

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Paul Kurtzin mukaan uskonnottoman etiikan ensimmäinen sääntö on, että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää. Joissakin uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että "maanpäällinen" elämä olisi jollakin tavalla arvotonta.

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Onnellisen elämän ehdot ovat aina olleet ihmisille epävarmoja, ja tämä on saanut ihmisiä jopa vapaaehtoisesti luopumaan sekä vapaudesta että vastuusta jonkin heitä suuremman vallan hyväksi, joka sanelee heille elämän tarkoituksen. Vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty oletus on, että jokainen tavoittelee onnea omalla tavallaan. Sellaisessa yhteiskunnassa, joka ei enää jakaudu orjiin ja isäntiin, kukaan ei voi määritellä tarkoitusta kenellekään muulle kuin itselleen ja omalle elämälleen.

Tehtäviä

  1. Miten selitetään luonnonilmiöitä?
  2. Miten selitetään inhimillisiä pyrkimyksiä?
  3. Onko luonnonilmiöllä elämä tarkoitusta?
  4. Onko ihmisen elämällä ihmisen ulkopuolista tarkoitusta?
  5. Mikä on ihmisen elämän tarkoitus?

Nuoren siveellinen kasvu

Kehityspsykologian näkökulma

Psykologia tutkii yksilön käyttäytymistä ja elämyksiä. Erityisesti kehityspsykologia tutkii yksilön henkistä kehitystä.

Ihmisen henkiseen kehitykseen vaikuttavat sekä hänen perintötekijänsä että se ympäristö, jossa hän kasvaa.

Lapsuuden aikana ihminen oppii kävelemään, puhumaan, suorittamaan yksinkertaisia toimia mutta myös käyttäytymään. Havaitseminen ja ajattelu vaativat molemmat oppimista.

Vastasyntyneellä lapsella on joitakin yksinkertaisia tarpeita ja tunteita, mutta aikuisen tarpeissa ja tunteissakin on paljon opittua.

Ihmisen käyttäytymiseen siveellisenä olentona vaikuttavat hänen tarpeensa ja tunteensa mutta myös hänen ajattelunsa ja todellisuuskäsityksensä. Yhteiskunnan jäseneksi lapsi ja nuori kasvaa yhteisössä. Tällöin puhutaan usein yksilön sosiaalisesta kehityksestä tai yksilön siveellisestä kehityksestä.

Yksilön siveellinen kehitys

Jotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua. Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu amerikkalainen Lawrence Kohlberg, jonka käsitys siveellisen kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta.

1980 - luvulla feministit vastustivat Kohlbergin käsitystä, mutta nyt, kun on osoittautunut, ettei naisten ja miesten välillä olekaan eroja tässä suhteessa, feministienkin on syytä muuttaa käsityksiään asiasta.

Kohlbergin mukaan yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen:

I Esisiveellinen taso

Tällä tasolla lapsi huomioi sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.

II Sovinnainen taso

Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia.

III Itsenäis-periaatteellinen taso

Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveelliset arvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.

Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen. Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta:

I Esisiveellinen taso

1. Itsekeskeis-aineellinen vaihe

Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö sitä hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan valtaa omaavien määräyksiin.

2. Välineellinen vaihe

Suoritetaan tekoja, jotta niillä päästään tavoitteeseen. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tulisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.

II Sovinnainen taso

3. Myötätunto ja rakkaus

Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tehdään toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää.

4. Laki ja järjestys

Toiminnasta tuleesiveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen käsitysten mukainen. Suorittaa velvollisuutensa, kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.

III Itsenäis-periaatteellinen taso

5. Siveys on sopimusvaraista ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia

Tässä vaiheessa siveys säännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvallisuuden vaatimukseen. on sanottu, että tällainen on johtavien kapitalististen maiden virallinen siveys.

6. Yleispätevät periaatteet

Siveys perustuu seuraavantyyppisiin yleispäteviin sääntöihin "Mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se ensiksi heille" eikä määräyksiin. Yksilö tekee itse päätöksensä yhden korkeimman periaatteen mukaisesti, mikä perustuu ajatuksiin oikeudesta, molemminpuolisuudesta, tasa-arvoisuudesta lain edessä sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.

Yksilön soveyskehitystä on tutkittu tämän teorian puitteissa eri kulttuureissa ja eri todellisuuskäsitysten piirissä. Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten valtava enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.

Eräässä tutkimuksessa testattiin 10-28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia. Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien.

"Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa."

Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla.

Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse pyytää sitä päästäkseen vaikeista tuskistaan. Hän vastasi suurin piirtein näin:

"Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies kyllä voi saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia."
Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.

Nämä molemmat vaiheet kuuluvat esisiveellisen tasoon. Keskimäärin vain puolet yhden henkilön vastauksista kuuluu samaan vaiheeseen, loput kuuluvat ylempään tai alempaan vaiheeseen.

Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin:

"Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen."
Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.

Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

"Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kenen kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä Jumalalta."
Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tämä näkemys painottaa "lakia ja järjestystä". Ehkäpä tällaisen siveyskäsityksen omaava henkilö jopa tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä "laki ja järjestys".

Äskeinen 16 -vuotias vastasi 20 -vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

"Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on useinkin kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin - olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia."
Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla, nimittäin itsenäisten periaatteiden tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä. Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pitää paikkansa kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä.

Koehenkilömme järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:

"Ihmishenki on kaikkien siveellisten ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikista tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää."
Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta Kohlbergin mukaan tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille. Tässä vaiheessa siveys i ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön arvon kunnioituksen periaatteisiin.

On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen näkökulmasta niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt kuin se, mitä peri aatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.

Sokrates väitti, että se, joka tietää, mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: "Ei tietenkään." Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.

Sähköshokkikoe

Vuonna 1936 suoritettiin seuraava koe. Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja. Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan eteen, mistä he voivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja 15- volttisia ja sitten yhä voimakkaampia aina 450- volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.

Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa ja 200 voltin kohdalla jo lähes sietämätöntä tuskaa. Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta. Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450 voltin shokkeihin. Miten he saattoivat? Heidän on täytynyt ymmärtää tehneensä väärin. He tiesivät, mikä on oikein,' mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti. Ehkäpä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein.

Kohlbergin teorian mukaisessa siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan "tietää".

Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista kävi ilmi, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista kieltäytyi ainoastaan 13 % jatkamasta.

Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.

Koululaitoksen suhteen Kohlbergin ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisiakin. Useimmat ovat kuitenkin katsoneet, että Kohlbergin ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä. Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, millä eri vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä aseistakieltäytyjäksi.
  2. Keskustelkaa omista kokemuksistanne siveyskehityksessä. Onko sinulla lapsuudenmuistoja, jotka liittyvät siveyskehitykseesi. (Esimerkiksi eräs seitsenvuotias sanoi: Älä nimittele toisia, senkin torvi!)
  3. Tutkikaa jonkin esimerkin avulla, miten yleispätevillä periaatteillakin voidaan päätyä vastakkaisiin tuloksiin.
  4. Pohtikaa, toteutuuko tämän oppiaineen opetuksessa siveyskehityksen kuudenteen vaiheeseen kuuluva oikeudenmukaisuus.
  5. Tarkastelkaa joitakin sellaisten henkilöiden tekemiä ratkaisuja, jotka ovat toteuttaneet omassa elämässään ihanteitaan.

Persoonallisuuden piirteitä

Persoonallisuudella tarkoitetaan yksilön piirteiden muodostamaa kokonaisuutta. Usein on tapana puhua ihmisen luonteesta. Luonnetta kuvataan usein kertomalla yksilön tarpeista, harrastuksista, arvostuksista yms.

Ihmisillä on tavattoman monenlaisia käyttäytymismuotoja ja ominaisuuksia. Joskus voidaan sanoa, että yksilö on esimerkiksi sisäänpäin kääntynyt tai ulospäin suuntautunut, mutta useimmat ihmiset sijoittuvat tällaisten tyyppien väliin.

Tutkimuksissa on löydetty mm. seuraavia jaotteluja:

Hilpeä - alakuloinen
Tunnollinen ja luotettava - pintapuolinen ja epäluotettava
Valpas ja toimelias - veltto ja verkkainen
Tasapainoinen - epävakainen tunne-elämä
Joustava ja avoin - jäykkä ja sulkeutuva
Vallanhaluinen - alistuva
Toiveikas - tulevaisuutta synkkänä pitävä
Helläluontoisuus - kovaluontoisuus

Seuraavassa on tarkasteltu helläluontoista ja kovaluontoista ihmistyyppiä, koska ne ovat tärkeitä siveyden näkökulmasta.

Kova ja helläluontoinen persoonallisuus

Vanhemmat eivät siedä lapsiltaan mitä tahansa hyökkäävyyttä tai arvostelua. Monien vanhempien mielestä lasten pitää hyväksyä kaikki, mitä he itse pitävät kalliina tai pyhänä. Ankara kasvatus johtaa siihen, että vanhempia ja omaa itseä kohtaan tunnettu hyökkäävyys torjutaan tietoisuudesta.

Eräiden tutkijoiden mielestä hyökkäävyys ei kuitenkaan häviä vaan suuntautuu uusiin kohteisiin. Ankaran kasvatuksen saanut suuntaa hyökkäävyytensä muihin kuin omaan väestöryhmäänsä sekä vieraisiin aatteisiin ja tapoihin. Ylemmilleen hänestä tulee liehittelevä ja makeileva, alemmilleen suvaitsematon ja hyökkäävä. Hän vartioi kateellisena savuttamaansa yhteiskunnallista asemaa. Miksi hän on niin tarkka asemastaan? Koska hän ei siedä arvostelua.

Sen sijaan että tällainen henkilö huomaisi itsessään esimerkiksi ahneutta, saituutta, itsekkyyttä ja laiskuutta, hän näkee näitä ominaisuuksia muiden ryhmien jäsenissä. Toisiin ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot tulevat niin voimakkaasti tunnepitoisiksi, ettei niitä sen vuoksi voi ajatella järkevästi tai selvittää keskustelemalla.

Tästä syntyy erityinen käsittämis- ja ajattelutapa. Näistä ihmisistä tulee koko olemukseltaan jäykkiä. He näkevät kaiken mustana tai valkoisena, hyvänä tai pahana. He huomioivat ympäristöään sillä tavalla valikoiden, etteivät he huomaa tai paina mieleensä sellaista, mikä on ristiriidassa heidän ennakkoluulojensa kanssa. Heillä on puutteellinen moniselitteisyyden sieto. Heidän on vaikea tunnustaa yhteiskunnan moniarvoisuutta. Heidän on vaikea eläytyä toisten tunteisiin ja ajattelutapoihin.

Tällaista persoonallisuutta kutsutaan kovaluonteiseksi eli autoritaariseksi. Kovaluontoisen persoonallisuuden tutkimukset aloitettiin 40-luvulla Theodore Adornon johdolla Yhdysvalloissa, ja näitä tutkimuksia on suoritettu myös Suomessa. Kovaluontoisen persoonallisuuden vaikutusta kulttuuriamme on usein pyritty vähättelemään, mutta Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama autoritaarisuustutkimus osoitti, että kovaluontoisiin ihmisiin kuuluu mahdollisesti jopa puolet Suomen kansasta. Todellisuuskäsitykseltään kovaluontoiset suomalaiset olivat useimmiten uskovaisia, mutta sen sijaan poliittisten puolueiden välillä esiintyy tässä suhteessa vain vähäisiä eroja. Vastaavaan tulokseen päätyi Satu Pulkkinen verratessaan ateistisia ja uskovaisia opiskelijoita.

Kovaluontoinen persoonallisuus suhtautuu kielteisesti vähemmistöryhmiin, hänellä on voimakkaita ennakkoluuloja esimerkiksi mustalaisia, mustaihoisia afrikkalaisia (espanjan kielen negro = musta), sukupuolisesti poikkeavia, työttömiä, ateisteja jne. kohtaan. Tällainen henkilö vaatii yleensä kovia rangaistuksia (esimerkiksi: jumalanpilkka olisi rangaistava nykyistä ankarammin).

Vastakkaisen tyylin kehittäneille ihmisille on ominaista moniselitteisyyden sieto ja joustavuus (vilkkaus, avoimuus uusille vaikutteille, taipumus kokeilla uusia työmenetelmiä ja apuvälineitä sekä eläytyä uusiin ajattelutapoihin). Kun joustavat ihmiset kykenevät arvioimaan toisia ihmisiä monipuolisesti ja vivahteikkaasti eivätkä aseta ihmisiä erilaisiin karsinoihin, niin jäykät lankeavat luokittelemaan ja "tietävät tarkalleen", millaisia ovat ulkomaalaiset, naiset, miehet, ylioppilaat, poliisit ja sotilaat.

Tutkimusten suorittajia on arvosteltu siitä, että he ovat antaneet vastenmielisyytensä fasismia ja rotuerottelua kohtaan vaikuttaa itseensä.

Jos tarkastellaan Kohlbergin esittämiä siveyskehityksen vaiheita, niin kova persoonallisuus saattaa sijoittua kaikille siveyskehityksen tasoille. Lähinnä kova persoonallisuus kuitenkin liittyy vaiheeseen 4, "laki ja järjestys". Kuitenkin esimerkiksi monet jenginuoret, jotka edustavat kovaa persoonallisuutta, näyttävät kuuluvan esisiveelliselle tasolle.

Kun ankara kasvatus tuottaa kovan, "lakia ja järjestystä" vaativan persoonallisuuden, ns. vapaata kasvatusta on viime vuosina syytetty siitä, että se tuottaa esisiveelliselle tasolle jääneen kovan persoonallisuuden. Yhteiskunnan taipumus suosia pikemmin "lain ja järjestyksen" kovuutta kuin siveydestä piittaamatonta kovuutta on yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta ymmärrettävää. Voidaan kuitenkin kysyä, edistääkö kovuuden suosiminen tässäkään muodossa kansalaisten todellista hyvinvointia.

Tehtäviä

  1. Testatkaa varovaisesti autoritaarisuustestillä (liite) koulunne oppilaiden kovuutta. Pyrkikää myös kysymyksillä selvittämään, onko testattava saanut mielestään vapaata kasvatusta vai ankaraa kasvatusta.

Yksilön tietoisuuden osatekijöitä

Yksilön siveyskasvu edellä esitetyllä tavalla on tärkeä osa hänen tietoisuutensa kasvua. On voitu osoittaa, että siveyskehitys todella tapahtuu asteittain ja että mitään astetta ei voida sivuuttaa. On myös todettu, että siveyskehitys ei voi kulkea taaksepäin. Tämä antaa kasvattajalle toivoa. Kasvatus voi kuitenkin joskus pysäyttää siveyskehityksen.

Siveyskehitystä auttaa yhteentörmäys siveysongelmien kanssa. Myös omaa astetta korkeammalla oleville asteille kuuluviin vastauksiin tutustuminen auttaa siveyskehitystä.

Siveyskehityksen tuloksena syntynyt tapa ajatella siveyskysymyksiä ja syntynyt siveyssäännöt muodostavat tärkeän osan tietoisuutta.

Ajatustunteiden hallinta

Toinen tärkeä tietoisuuden alue on kyky käsitellä omia ajatustunteitaan eli mootioitaan. Emootio on jotakin, joka koostuu tunteista, toiminnasta, tilanteesta ja ajattelusta.

Tunteita ovat esimerkiksi jännitys, hilpeys, mielihyvä, kauhu.

Tunteisiin liittyviä toimintoja ovat mm. punastuminen, huokaus, huutaminen, otsanrypistys, hymy, nauru, ivahymy, raivo, murahdus, säikähdys, ärsyyntyminen, kauhistuminen, kiihtyminen ja välinpitämättömyys.

Tunteisiin liittyviä tilanteita ovat mm. tapahtumien synnyttämä tai tulevien tapahtumien pelko, ahneus, elämänilo, mustasukkaisuus, sääli, toivo, halu, pelästys, shokki, hämmästys.

Tunteisiin liittyvää ajattelua esiintyy mm. syyllisyydessä, häpeässä, uskollisuudessa, rakkaudessa, vihastumisessa, pelossa ja huolestumisessa.

Esimerkki: Näet tilanteen. Ajattelet tilannetta. Lihaksesi jännittyvät. Lähdet juoksemaan.

Tehtävä

  1. Kuvitelkaa, mitä tapahtui.

Emootiot eli ajatustunteet

Koska emootiot sisältävät ajattelua, niitä voidaan hillitä järkevän ajattelun avulla. Muinaissuomalaisessa yhteiskunnassa esiintyi kosto rangaistusmuotona, mutta vähitellen yhä useammat ovat oppineet ymmärtämään, ettei kosto hyödytä ketään. Vihastunut tai mustasukkainen ihminen ei käyttäydy järkevästi, ja tästä syystä nämä emootiot aiheuttavat yksilölle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Henkisesti kypsä ihminen pystyy hillitsemään nämä emootiot.

Etenkin uskovaisilla ihmisillä on usein voimakkaita pelkoja ja syyllisyydentunteita. Syyllisyyden tunteminen on pikemmin itsensä rankaisemista kuin käyttäytymisensä korjaamista. Syyllisyyttä tunteva ihminen voi toistaa pahan tekonsa ja taas tuntea syyllisyyttä. Tapansa parantanut ihminen sen sijaan pääsee eroon tästä tunteesta.

Pelolla on oma merkityksensä luonnossa, mutta ajattelevalle ihmiselle turhista peloista on huomattavaa vahinkoa. Henkisesti kypsä ihminen osoittaa myös rohkeutta. Elämään liittyy aina jokin määrä riskejä, jotka on siedettävä.

Itsekunnioitus on kypsän ihmisen ominaisuus. Vain ihminen, joka on oppinut tuntemaan oman arvonsa, pystyy antamaan arvon muille. Toisen ihmisen arvon kieltäminen on usein heijastusta omista alemmuudentunteista.

Eri aikoina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat käsittäneet todellisuuden hyvin eri tavoin. Alkukantainen ihminen näki kaikkialla luonnossa salattuja voimia, ja hän toimi alkeellisen maailmankuvan pohjalta. Meidän mielestämme monet hänen teoistaan olivat järjettömiä.

Maailmankuva, käsityksemme luonnosta ja ihmisen asemasta siinä, on tärkeä osa tietoisuuttamme. Mitä paremmin maailmankuvamme vastaa todellisuutta, sitä tehokkaammin pystymme toimimaan. Virheellisistä käsityksistä seuraa virheellistä toimintaa.

Tietomme ilmiöiden syistä, seurauksista ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista vaikuttavat siihen, miten koemme tilanteen ja miten toimimme.

Myös persoonallisuuden rakenteella on vaikutusta toimintatapoihimme. Jäykkä, autoritaarinen persoonallisuus ei herkästi sopeudu uusiin olosuhteisiin, ja tästä saattaa olla hänelle vahinkoa. Toisaalta uusien olosuhteiden nopeasta käsittämisestä ja huomioimisesta saattaa olla vahinkoa sellaisessa ympäristössä, jota autoritaariset persoonallisuudet hallitsevat. Voidaan puhua yhteisön henkisestä kypsyydestä. Kypsä yhteisö pystyy mukautumaan uusiin tilanteisiin oikeaa vauhtia.

Tilanteesta tekemämme johtopäätökset riippuvat kyvystämme ajatella. Erityisen vaikeaa on ajatella luovasti, hahmottaa tilanne tavalla, jota ei ole aikaisemmin tehty tai tavalla, joka on meille ennestään tuntematon.

Ajattelemalla joudumme arvioimaan myös tekojemme mahdollisia seurauksia. Mitä paremmin osaamme ajatella ja mitä enemmän tiedämme, sitä parempiin tuloksiin pääsemme.

Ajattelun avulla opimme myös ymmärtämään, mitä voimme lähimmäisiltämme vaatia. Meidän on opittava ihmissuhteissamme hyväksymään toinen ihminen sellaisena kuin hän on, ja meidän on mahdollisimman pitkälle noudatettava kanssakäymisessämme sellaisia pelisääntöjä, jotka molemmat voivat hyväksyä.

Rakentaessamme elämänsuunnitelmaamme voimme toisaalta omaksua itsekkään asenteen, pyrkiä rikkauteen, kunniaan, nautintoihin ja valtaan. Tällainen tulevaisuus ei ole kuitenkaan koskaan kaikille ihmisille mahdollinen. On epärealistista kuvitella, että sellainen tulevaisuus olisi mahdollinen juuri minulle, tavalliselle ihmiselle. Katteettomat toiveet aiheuttavat tarpeettomia pettymyksiä.

Toisaalta voimme ajatella tekevämme suuria tekoja ihmiskunnan hyväksi. Vaikka meillä olisi kykyjä ja ymmärrystä, tällaiset haaveet ovat kuitenkin useimmiten katteettomia. Paitsi että ihmiskunnan voimavarat ovat rajoitetut, voi olla, etteivät yhteisömme jäsenet perinteeseen, uskontoon yms. asioihin vedoten ollenkaan halua niitä hyviä asioita, joita pyrimme heille tarjoamaan.

Voimme yleensä saavuttaa jotakin vain toimimalla yhdessä toisten ihmisten kanssa, koettamalla ymmärtää heidän pyrkimyksiään ja tuomalla nöyrästi esiin omiamme.

Ehkä juuri nyt enemmän kuin koskaan ihmiskunta tarvitsee yksilöiden ja yhteisöjen henkistä kasvua. Tämä lienee mahdollista vain rajoittamalla jossain määrin juoksemista aineellisten tavaroiden ja kaupan hyllyltä ostettavien nautintojen perässä.

Edellä todettiin, ettei Sokrates ollut kovin väärässä, kun hän korosti tiedon tärkeyttä hyvän ja oikean lähteenä. Erilaista tietoa on nykyään tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki saatavilla oleva tieto ei kuitenkaan ole todellista tietoa, totta. Sekä suurvaltojen välinen tietosota (informaatiosota) että eri aatteiden välinen tietosota vinouttavat usein pahasti saapuvien tietojen antamaa kuvaa. Valitsemalla omalle aatteelle mieluisat tiedot ja karsimalla pois epämieluisat asioista saatetaan antaa täysin väärä kuva, vaikka esitetyt yksityiskohdat sinänsä olisivat tosia.

Henkisesti kypsä ei ole ihminen, joka kuuliaisesti lukee ulkoa, mitä hänen käsketään lukea, vaan henkilö, joka pystyy omakohtaiseen tiedon hankintaan sekä erottamaan oleellisen tiedon, ihmisyyden suuret linjat, epäoleellisesta rihkamatiedosta.

Vieraantuminen

Yksilöitä ja ryhmiä, joissa vallitsee välinpitämättömyyden ja epävarmuuden tunteita, sanotaan usein vieraantuneiksi. Vieraantumista kuvaa Fjodor Dostojevski antaessaan miehen "Kellariloukossa puhua seuraavasti:

"Loppujen lopuksi, hyvä herrasväki: on parasta olla mitään tekemättä! Parasta on tietoinen toimettomuus! Ja eläköön kellariloukko" ...
... Parasta olisi, jos minä edes itse uskoisin jotain siitä, mitä olen nyt kirjoittanut. Vannon, hyvä herrasväki, etten usko sanaakaan, en pienintä sanaakaan kaikesta tästä mitä olen nyt kyhännyt..."

Sanan "vieraantuminen" yleistymiseen on eniten vaikuttanut Karl Marx. Hänen mielestään työntekijä, joka on menettänyt mahdollisuuden valvoa sekä työolosuhteita että työnsä tulosta, on vieraantunut itsestään. Sen ohella hän on vieraantunut muista ihmisistä, sillä hänen yhteytensä näihin perustuu siihen, että hän tarjoaa vaihtoa, tarjoaa jotakin hyödyllistä vastikkeena saamastaan hyödystä.

Max Weber puolestaan kiinnittää huomionsa byrokratian eli virkavaltaisuuden kasvuun nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Edistäessään tehokkuutta byrokratia lisää vieraantumista, jota voidaan nimittää tarkoituksettomuudeksi. Tehokkuudesta, joka oli alun perin vain keino, onkin tullut päämäärä.

Nykyään vieraantumista erotetaan mm. seuraavia lajeja: vallanpuute, tarkoituksettomuus aineellisesti hyvissä olosuhteissa, normittomuus, eristysvieraantuminen ja itsevieraantuminen.

Vieraantumisen syynä on usein pidetty yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, mutta uudenaikaistumiseen on kuitenkin liittynyt myös vieraantumiselle täysin vastakkainen ilmiö, myötäelämisen taidon kasvu, kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja kyky tarkastella asioita myös muiden ihmisten näkökulmasta. Myötäelämisen taidon avulla nykyaikainen yhteiskunta voi pyrkiä kohti uutta solidaarisuutta.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa esiintyykö kouluympäristössä vieraantumista.

Kulttuuri (valtarakenteet) ja tietoisuus

Uusi kulttuurin määritelmä: Kulttuuri on yleinen valtarakenne.

Tässä aineistossa noudatetaan uutta kulttuurin määritelmää. Uusi määritelmä johtuu siitä, että aineiston tekijät pyrkivät olemaan rehellisiä. Yhteiskunnallista todellisuutta ei pyritä peittelemään latinankielestä peräisin olevilla sekavilla sivistyssanoilla. Oppilailta ei liioin voida vaatia sekavien sivistyssanojen osaamista. Mieluiten oppilailta on vaadittava todellisuuden tuntemusta aivan omin sanoin ja itse ajateltuna esitettynä.

Vanha sekava kulttuurin määrittely

Koska esimerkiksi Ylioppilastutkintolautakunta on useinkin edellyttänyt, että oppilaat osaavat kirjoittaa sekavia, seuraavassa on vanha aineisto "kulttuurista"

Suomalaisen kansanmiehen suhtautumista kulttuuriin kuvaa kasku, jonka mukaan hän meni apteekkiin, löi pullon tiskiin ja sanoi: "Antakaapas tähän sitä kulttuuria".

Kulttuurilautakunnat käsittävät kulttuurin usein taiteiksi.

Sana "kulttuuri" johtuu latinankielen sanasta, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät tätä sanaa tarkoittamaan myös "hengenviljelyä".

Erik Ahlman sanoi, että toimintana kulttuuri on (aineellisen tai henkisen) aineksen muokkaamista sellaiseksi, mitä se ei alkuaan, luonnostaan, ole. Tämän toiminnan tuloksia ja myös tilaa, joka syntyy, sanotaan myös kulttuuriksi.

Ensimmäisen Tietosanakirjan kulttuuri- hakusanan kirjoittaja Arvi Grotenfelt katsoo, että kulttuuri pyrkii muuttamaan taistelun olemassaolosta yhteistyöksi inhimillisen olemassa olon kohottamiseksi. Aineellisen toiminnan ja ihmishengen viljelemisen välillä hän toteaa kehitystä edistävän vuorovaikutuksen: kun ihminen muovailee ympäröivää luontoa ja muodostelee luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä toiminta vaikuttaa takaisin häneen itseensä siten, että hänen omat ruumiilliset ja henkiset kykynsä voimistuvat. Hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyvät ja ne saavat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken, jonka johdosta verkalleen siveyssuhteet, tunteet ja käsitteet hienostuvat ja jalostuvat.

Vanhoja jaotteluja hieman uudistettuina

Ateismin sanakirjan (Google: "Dictionary of Atheism) mukaan kulttuuri on yleinen valtarakenne.

Valtarakenne (kulttuuri) jaetaan usein aineelliseen valtarakenteeseen (kulttuuriin) ja aineettomaan valtarakenteeseen (henkiseen kulttuuriin).

Aineellinen valtarakenne (kulttuuri) on sellaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden yms. muodostama kokonaisuus. Niinpä aineellisella kansanvaltarakenteella (kansankulttuurilla) on myös taidearvo.

Aineeton valtarakenne (henkinen kulttuuri) sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet.

Ihmisen käyttäytymistä joudutaan tutkimaan ainakin neljän erityyppisen järjestelmän kannalta. Ne ovat elollinen (biologinen) järjestelmä eli ihmisen elimistö, mielen (psykologinen) järjestelmä eli minä (persoonallisuus), yhteisöllinen (sosiaalinen) järjestelmä kuten ryhmä tai yhteiskunta sekä valtarakenteiden (kulttuurin) muodostama järjestelmä.

Nämä järjestelmät vaikuttavat toisiinsa mm. siten, että yksilö elollisena (biologisena) ja mielellisenä (psykologisena) kokonaisuutena asettaa ne edellytykset, joiden vallitessa yhteiskunta ja valtarakenne (kulttuuri) pääsevät kehittymään.

Kun yleinen valtarakenne (kulttuuri) vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan valtarakenteen (kulttuurin) sisäistämisestä, yksilö oppii valtarakenteen (kulttuurin) arvot, tavat ja mitat (normit).

Yhteiskunnan tasolla valtarakenteen (kulttuurin) arvopäämäärät saavat muotonsa yhteiskunnallisissa laitoksissa. Valtarakenteeksi (kulttuuriksi) nimitetään usein kokonaisuutta, joka käsittää tiedon, uskomukset, taiteen, siveyskäsitykset, lain, perinteen sekä kaikki muut sellaiset kyvyt ja tavat, jotka ihminen on yhteiskunnan jäsenenä omaksunut.

Valtarakenne (kulttuuri) antaa myös yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. Jokin teko, ele tai ilme saattaa eri valtarakenteissa (kulttuureissa) merkitä aivan eri asioita.

Suomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) vaiheita

Tehtävä

  1. Mitä historiassa kerrottiin tästä?
Muinaissuomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) tiedon välitys ja tiedon säilytys oli suullista. Ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina Suomessa vallitsi rautakauden valtarakenne (kulttuuri). Tähän valtarakenteeseen (kulttuuriin) sisältyi suomalaisten vuosituhansien kuluessa omaksumaa aineksia mutta myös roomalaisten vaikutusta.

Muinaissuomalaisten uskonnossa vainajilla ja esi-isillä oli tärkeä asema. Palvontamenoja harjoitettiin ainakin perheen, suvun ja kyläkunnan puitteissa, joskus myös usean pitäjän valtarakenteen (kulttuurin) yhteisvoimin.

Biologispohjainen yhteisö koostui perheestä, suvusta ja heimosta. Aluepohjaisia yhteisöjä olivat kylä, pitäjä ja maakunta.

Esihistoriallisten suomalaisten valtarakenneryhmien (kulttuuriryhmien) normijärjestelmä perustui esi-isien palvontaan liittyvään uskontoon.

Ruotsalaisten valloitettua huomattavan osan maata kirkon hallintoelimet asetettiin jo olemassa olevien hallintoelinten johtoon tai yläpuolelle. Vanhan (ns. pakanallisen eli ei-kristillisen) valtarakenteen (kulttuurin) hävittämisellä ei pidetty kiirettä, ja vielä reformaation (ns. protestanttisten lahkojen synty) aikaan saatettiin tutkia vanhaa muinaissuomalaisten uskontoa.

Vielä 1900- luvulla Suomessa eli ihmisiä, jotka maanviljelys- ja metsästystoimissaan turvautuivat vanhaan muinaissuomalaiseen uskontoon. Esimerkiksi saatettiin ajatella, ettei pienenevän kuun aikaan voida kylvää maan pinnalla kasvavaa viljaa. sen sijaan maan alla kasvavia perunoita voitiin kylvää.

Kristillinen valtarakenne (kulttuuri) voimisti otettaan reformaation jälkeen, ja vanhaa ei-kristillistä (pakanallista) valtarakennetta (kulttuuria) koetettiin juuria pois. Lopullisesti kristillinen valtarakenne (kulttuuri) näyttää voittaneen Suomessa 1900 -luvulla ja huomattavassa määrin kansanopetuksen ja kansakoululaitoksen kehityksen vuoksi.

Reformaatio erotti valtiovallan ja kirkollisen vallankäytön, ja kun käsitysvapauden (huonompi sana uskonnonvapauden) aate viime vuosisadan lopulla alkoi saada kannatusta, valtio ja kunta muodostuivat valtarakenteen (kulttuurin) ylärakenteiksi, joihin perheet ja yksilöt liittyivät. Poliittisen toiminnan laajentuessa yhä enemmän aikaisemmin evankelis-luterilaisen kirkon hoidossa olleita tehtäviä siirtyi yhteiskunnalle.

Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen suomalainen valtarakenne (kulttuuri) on joutunut entistä enemmän tekemisiin muiden maiden valtarakenteiden (kulttuurien) kanssa. Valtion yläpuolella olevaksi laitokseksi mielletään usein Yhdistyneet Kansakunnat -järjestö. Televisio tuo tapahtumat maapallon toiselta puolelta suomalaisen olohuoneen nurkkaan.

Suomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) eristyneisyyttä on kuitenkin lisännyt se, että suomenkieltä ei juuri puhuta maamme rajojen ulkopuolella.

Aineellisen valtarakenteen (kulttuurin) alueella Suomi on varsin nopeasti omaksunut ulkomaisia vaikutteita. Mitä Suomessa ei kannata valmistaa, sitä voidaan tuoda ulkomailta. Tämä tuonti on voitu kustantaa pääasiassa metsäteollisuuden viennillä. Sen sijaan ei-aineellisen valtarakenteen (henkisen kulttuurin) tuotteiden tuottaminen ja tuonti ovat ongelmallisempia.

On esimerkiksi kirjallisuuden lajeja (kuten tieteiskirjallisuus), jotka ovat meidän maassamme täysin kannattamattomia suomen kieltä puhuvien ihmisten pienen määrän vuoksi. Tietokirjallisuuden suomentamisesta ja kustantamisesta vastaavat muutamat harvat kustannusyhtiöt, jotka voivat valvoa, mitä suomalaiset tietävät. Erityisen kipeänä tämän valvonnan ovat kokeneet suomalaiset vähemmistöryhmät kuten jumalattomat (ateistit).

Tietoisuuteen vaikuttaminen

Muinaissuomalaisessa valtarakenteessa (kulttuurissa) perhe oli tärkein valtarakenteen (kulttuurin) tietojen, uskomusten, arvojen, taidekäsitysten, siveysikäsitysten, lain ja perinteen välittäjä. Valtarakenne (kulttuuri) muuttui vain hitaasti, sillä samat käsitykset siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Kristillisellä kaudella ensin katolinen (= yleinen) ja sitten luterilainen (= pieni pääasiassa Suomessa, Pohjoismaissa ja Saksassa vaikuttava lahko) kirkko ryhtyivät johtamaan suomalaista valtarakennetta (kulttuuria). Valtio lisäsi vähitellen vaikutusvaltaansa aineellisen valtarakenteen (kulttuurin) alueella, mutta kirkko pyrki kaikin tavoin hallitsemaan aineetonta valtarakennetta (henkistä kulttuuria).

Työväen valtarakenne (kulttuuri)

Vuosisatamme alkupuolella syntynyt työväen valtarakenne (kulttuuri) edusti kirkosta riippumatonta, joskus jopa kirkkoon kielteisesti suhtautuvaa valtarakennetta (kulttuuria). Alettiin julkaista työväestölle tarkoitettuja (sosialistisia) kirjoja ja lehtiä. Rakennettiin työväentaloja, ja niissä järjestettiin erilaisia tilaisuuksia. Syntyivät työväenlauluperinne ja näyttelemisharrastus. Työväen valtarakenne (kulttuuri) otti taiteen poliittisen valistuksen välineeksi.

Talonpojat pystyttivät nuorisoseuratalojaan ja yhdessä porvariston kanssa suojeluskunnan taloja.

Sivistysharrastuksen seurauksena perustettiin työväen- ja kansalaisopistoja sekä kansanopistoja.

Erityisesti poliittinen työväenliike oli ajanut kansakoululaitoksen kehittämistä. Kansakoulu joutui kuitenkin vahvasti kristillisisänmaallisten piirien valvontaan, ja kansakouluissa laulettiin uskonnollisia ja isänmaallisia, usein myös sotahenkisiä lauluja. Kansalaissodan ja toisen maailmansodan välisen ajan koulukasvatus on varmaan jättänyt pysyviä jälkiä suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin).

Uudenaikaistuminen

Toisen maailmansodan jälkeen erityisesti radio, elokuvat, iskelmämusiikki ja laajeneva lehdistö vaikuttivat suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin). Kaupallinen viihde alkoi vähitellen syrjäyttää omatoimista taideharrastusta. Työväentalot ja seurojentalot jäivät tyhjiksi, ja nuoriso matkusti kymmenien kilometrien päähän huvitilaisuuksiin, joissa viihdeteollisuuden luomat kuuluisuudet esiintyivät suurissa halleissa tai tanssilavoilla.

Viisipäiväiseen viikkoon siirtyminen lisäsi suomalaisten vapaa-aikaa, mutta televisio, viihdelehdistö ja muut kaupallisen kulttuurin tuotteet ovat täyttäneet vapaa-ajan niin, että omaehtoinen kulttuuriharrastus ei ole lisääntynyt. Työväentaloja ja seurojentaloja puretaan tai ne rappeutuvat käyttökelvottomiksi.

Perhe, koululaitos sekä uskonnot ja aatteet vaikuttavat varmasti kaikkein voimakkaimmin valtarakenteen (kulttuurin) piirissä esiintyvään tietoisuuteen. Toisaalta ihmisiin voidaan vaikuttaa lukuisien yhteiskunnan laitosten ja rakenteiden avulla.

1960-luvulla suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin) tunkeutui joukko uusia aatteita. jotka liittyivät ulkomailla esiintyneeseen uusvasemmistolaisuuteen. Eniten huomiota herättivät aseistakieltäytyjät, mutta myös sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolisia vähemmistöjä edustavat liikkeet tulivat kuuluisaksi. Järjestettiin laajoja Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia ja puhuttiin rotuerottelua vastaan. Eräs uusvasemmiston aatteellisista ihanteista oli Herbert Marcuse, joka arvosteli ankarasti kapitalististen maiden valtarakennetta (kulttuuria). Hänen pääteoksensa saatiin suomennettua 60-luvun lopussa, jolloin uusvasemmistolaisuus oli jo mennyt pois muodista.

Yksiulotteinen ihminen?

Teoksessaan Yksiulotteinen ihminen Herbert Marcuse kirjoitti mm.:

"Elämän välttämättömät tarpeet ovat ainoat tarpeet, joilla on varaukseton oikeus tyydytykseen: ravinto, vaatetus ja asunto, jotka vastaavat saavutettua kulttuuritasoa...

Viime kädessä yksilöitten itsensä on vastattava kysymykseen, mitkä ovat tosia ja mitkä vääriä tarpeita. Mutta vain viime kädessä, jos ja kun he ovat vapaat antamaan omat vastauksensa. Niin kauan kuin heidät pysytetään kykenemättöminä itse määräämään itsestään, niin kauan kuin heitä aivopestään ja käsitellään (aina viettejä myöten), ei heidän vastauksiaan voida pitää heidän ominaan...

Vapautuminen on aina riippuvainen orjuuden tiedostamisesta ja tämän tietoisuuden syntymistä on aina estänyt se, että hallitsevana ovat olleet vieraat tarpeet ja tyydytykset, jotka ovat suuressa määrin muuttuneet yksilön omiksi...

Yhteiskunnallinen valvonta pakko synnyttää valtavan hukkatuotannon ja hukkakulutuksen tarpeen, tarpeen tehdä tylsistävää työtä kun se ei enää ole todella välttämätöntä, tarpeen rentoutua tavalla, joka lievittää ja pitkittää tätä tylsistymistä, tarpeen pitää kiinni sellaisista pettävistä vapauksista kuin vapaa kilpailu hintojen ollessa säädetyt, vapaa lehdistö, joka itse sensuroi itsensä ja vapaus valita mieleisensä tavaramerkki samalla kun vallitsee periaatteellinen kulutuspakko.

Kun hallitseva kokonaisuus on luonteeltaan tukahduttavaa, voidaan vapaudesta tehdä mahtava herruuden välikappale. Se, että yksilö voi valita, ei ole ratkaiseva määriteltäessä ihmisen vapauden astetta. Ratkaisevaa on se mitä yksilö voi valita ja mitä hän valitsee..

Kun herrat valitaan vapailla vaaleilla, niin se ei poista herroja enemmän kuin orjiakaan. Vapaa valinta laajasta tavaroiden ja palvelusten valikoimasta ei merkitse vapautta jos nämä tavarat ja palvelukset ylläpitävät yhteiskunnallisesti valvottua raadannan ja pelontäyteistä elämää - toisin sanoen jos ne ylläpitävät vieraantuneisuutta. Ja että yksilö omaehtoisesti luo uudelleen tarpeet, jotka hänet on pakotettu omaksumaan, ei tee hänestä itsenäistä, se todistaa vain kuinka tehokas valvonta on...

Jos työntekijä ja hänen johtajansa viihdyttävät itseään samoilla televisio-ohjelmilla ja käyvät samoissa virkistyspaikoissa, jos konekirjoittajatar on yhtä viehättävästi laitettu kuin hänen työnantajansa tytär, jos mustaihoinen afrikkalainen omistaa Cadillacin, jos he kaikki lukevat samaa sanomalehteä, niin tämä yhtäläistyminen ei merkitse, ettei luokkia enää ole, se osoittaa vain, kuinka laajalti väestö on omaksunut ne tarpeet ja tyydytykset, jotka ovat omiaan säilyttämään sen järjestelmän joka vallitsee..."

Tehtävä

  1. Tutustukaa suomalaiseen valtarakenteiden arvosteluun (kulttuurikritiikkiin).

Taide valtarakenteen (kulttuurin) osana

Antti Eskola kirjoittaa taiteen tehtävistä valtarakenteessa, jota hän kutsuu kulttuuriksi, mm. seuraavaa:

"Vapaa-ajan vieton laitoksilla voidaan tarkoittaa väljästi sen tyyppisiä asioita kuin taiteen ja viihteen erilaiset muodot, urheilu jne. Jos esimerkkinä tähän ryhmään kuuluvien laitosten tehtävistä ajatellaan taidetta, niin lienee selvää, ettei sen ainakaan pääasiallisena tehtävänä ole taloudellisten laitosten tapaan lisätä yhteiskunnan aineellisia voimavaroja tai poliittisten laitosten tavoin huolehtia yhteiskunnan päätöksenteosta ja siinä syntyvien arvoristiriitojen sovittelusta. Jälkimmäinen tehtävä tosin ei ole kaukana taiteen vaikutusalueesta, sillä onhan olemassa yhteiskunnallisesti osallistuvaa ja jopa poliittista taidetta.

Useimmiten kuitenkin taiteen tärkeimpänä yhteiskunnallisena tehtävänä pidetään sen vaikutusta ihmisen henkiseen elämään eli kuten eräs taidetta yhteiskunnallisena laitoksena kuvannut sosiologi kirjoittaa:

'Taiteen välityksellä tavallinen ihminen voi irtautua arkisesta ja rutiininomaisesta turhauttavasta ja sekasortoisesta, rumasta ja vastenmielisestä:'

Kulttuurin perustekijöistä taide ei välitä pääasiallisesti tietoja, mutta sen sijaan uskomukset, arvot, moraalikäsitykset ja perinne voivat saada ilmaisunsa taiteessa. Taiteen avulla voidaan siirtää esimerkiksi arvoja tuleville sukupolville. Tällöin taiteen merkitys on säilyttävä. Taiteen avulla voidaan yrittää myös herättää ihmisiä huomaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia.

Jotkut taideteokset vaikuttavat voimakkaasti ihmisten tunteisiin. Näin voidaan joko vahvistaa tai heikentää joitakin arvoja.

Uskonnot ovat kautta aikojen ymmärtäneet taiteen merkityksen vaikuttamiskeinona. Mahtavat rakennukset, veistokset, maalaukset, musiikki, tanssi, kirjallisuus kaikki ne ovat palvelleet uskontoja.

Taide on palvellut ihmisyyttä. Se on paljastanut epäoikeudenmukaisuutta mutta myös laulanut kapinaa tai valanut uutta uskoa ihmisyyden voittoon."

Tehtäviä

  1. Miten eri viestintävälineet pyrkivät vaikuttamaan tietoisuuteemme?
  2. Pohtikaa erilaisia taiteen tavoitteita ja taiteen merkitystä ihmiselle.
  3. Etsikää ostakin kulttuurilehdestä valtarakenteidemme (kulttuurimme) nykyistä tilaa kuvaava kirjoitus ja tutustukaa siihen.

Valtarakenne (kulttuuri) ja sukupuolisuus

Lähde: http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/
sosiaaliantropologia/luonto1.html

Luonto ja meemit (kulttuuriperintötekijät) ihmisen ohjaajina

Olemme toisessa oppikirjassa tarkastelleet kulttuurin ja ympäristön välistä suhdetta. Olemme myös viitanneet luonnonympäristöstä johtuviin ja sopeutumista edistäviin muutoksiin ruumiinrakenteessa. Ympäristö ja ruumiimme eivät yksin riitä selittämään kulttuurien ilmenemismuotoja. Yhteisöelämä, kaikessa monimuotoisuudessaan, ei palaudu vain luonnontaloudellisiin, maantieteellisiin tai luonnontutkimuksen tosiasioihin. Tämän osuuden pääaihetta mukaillen luonnon ja kulttuurin suhde on toisiaan täydentävä.

Koska ihminen on ruumiinsa välityksellä kuitenkin osa luontoa, ruumiillisista tosiasioista koostuva rakenteellinen kokonaisuus ja toiminnallinen järjestelmä, luonnontieteellistä näkökulmaa suosiva henkilö voisi väittää, että juuri tässä seikassa piilee ihmisen käyttäytymisen perusta, joka myös mahdollistaa hänen toimintansa selittämisen ja vertailun kaikkialla, riippumatta kulttuurisista tekijöistä. Tällöin ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi voitaisiin valita sukupuolinen käyttäytyminen. Tällainen olettamus on kuitenkin virheellinen. Ymmärtääksemme kulttuuristen käytäntöjen ja uskomusten voiman, tämän osuuden lopuksi on tarkasteltava juuri ihmisen sukupuolisuuden ja kulttuurin välistä suhdetta.

Sukupuolinen käyttäytyminen kulttuurisena käyttäytymisenä

Sukupuolisuus on perimän säätelemä ja lajin säilymiseen tähtäävä ominaisuus, joka ilmaisee ihmisen sukupuolen. Sukupuolisuuden ilmeneminen ihmisyhteisöissä on voimakkaasti sidoksissa kulttuuriseen ympäristöön. Sukupuolisuutta ja sukupuolista käyttäytymistä on tarkasteltava siihen liittyvien kulttuuristen arvojen ja käytäntöjen kautta. Sukupuolinen käyttäytyminen on eräs yhteisökäyttäytymisen muoto. Tästä seuraa, että se on kaikissa ihmisyhteisöissä säädeltyä. Toisin sanoen, sukupuolinen kanssakäyminen on aina rajoitettua. Jokaisessa yhteisössä on ryhmiä ja henkilöitä, joiden kanssa sukupuolisuhteet ovat kiellettyjä. Nämä kiellot ilmenevät usein sukulaisten välisten sukupuolisuhteiden kieltoina.

Arvot ja sukupuolikäyttäytyminen

Sukupuolisuuteen liittyvien arvojen ilmeneminen ihmisen käyttäytymisessä on yleensä varsin näkyvää. Eräs esimerkki on latinalaiselle maailmalle ominainen macho- käyttäytyminen, miessukupuoleen liittyvä miehisyyden ja sukupuolisuuden ylikorostaminen, miehisen sukupuolikykyjen palvonta ja sen julkinen näyttäminen. Kiinnostavaa on, että naisihanne Etelä-Amerikassa ja Välimeren alueella perustuu varsin erilaisille arvoille. Useissa tutkimuksissa on väitetty, että latinalaiselle maailmalle ominaisessa kulttuurissa naisen käyttäytyminen on sidottu kunnian ja häpeän arvoihin, jotka mielletään ensisijaisesti sukupuolisiksi arvoiksi. Kunnian säilyttäminen on mahdollista käyttäydyttäessä seksuaaliarvojen mukaisesti.

Arvot korostavat aviollista uskollisuutta ja sukupuolista puhtautta. Häpeä on tulos niiden rikkomisesta. Naisen sukupuoliset tarpeet olisi täten alistettu kunnian säilyttämiselle. Jos kulttuuriympäristö samanaikaisesti korostaa miesten sukupuolista kyvykkyyttä ja sukupuolisia tarpeita, se kertoo myös kaksinaissiveydestä. Kyse on tietoisista arvoista, ei välttämättä tosiasiallisesta käyttäytymisestä. Ihmiset eivät ole kulttuurisen ajatusmaailman sokeita vankeja.

Mutta vaikka ihmisten käyttäytyminen voi olla ristiriidassa yleisen arvomaailman kanssa, kulttuuriset arvot tai säännöt säätelevät voimakkaasti ihmisten elämää. Yhteisössä eläminen olisi mahdotonta, jos sen jäsenet eivät jakaisi keskenään, tiedostaen ja tiedostamattaan, säännöstöä, joka arvottaa heidän käyttäytymistään. Sukupuolikäyttäytyminen osoittaa tämän selvästi. Vaikka tietyt aatteelliset painotukset eivät estäisi ihmisiä rikkomasta tai koettelemasta sukupuolisen käyttäytymisen rajoja ja jatkamaan elämäänsä tämän jälkeen, löytyy myös runsaasti esimerkkejä, joissa sukupuolisten arvojen vastainen käyttäytyminen on johtanut rikkojien pidättämiseen ja kuolemaan.

Esimerkit eivät ole vieraita Välimeren alueen ja Lähi-idän kulttuureille. Rangaistusten syy on myös selvä. Sukupuolisten arvojen mukaista tai vastaista käyttäytymistä ei arvioida pelkästään yksilöiden käyttäytymisenä, vaan yksilöiden katsotaan viestivän käyttäytymisellään laajemman yhteisön, sukunsa ja viime kädessä koko yhteiskunnan, siveellisestä tilasta. Sukupuoliarvojen rikkominen on rikos suvun kunniaa ja yhteisön siveellistä tai uskonnollista valveutuneisuutta kohtaan.

Sukupuolikielteiset arvot

Sukupuolisuuteen liitetään myös kielteisiä ulottuvuuksia. Toisinaan puhutaan jopa ruumiskielteisyydestä. Tällaista asennetta saattaa ilmetä tiettyjen kristillisten lahkojen piirissä. Sukupuolisuus nautintona mielletään kielteiseksi ominaisuudeksi. Sen tehtävät liitetään suvun jatkamiseen, sillä uskonnollisen ihmisen päämääränä on henkinen kilvoittelu, maallisten nautintojen tavoittelu on tuomittavaa. Näiden päämäärien saavuttamiseksi sukupuoliset tarpeet on jyrkästi kiellettävä.

Miksi juuri sukupuolisuus nähdään kulttuuria uhkaavana tekijänä? Miksi esimerkiksi uskonnollisten pyrkimysten saavuttamiseksi ihmisten on alistuttava naimattomuuteen? Tämä on yleistä monissa uskonnollisissa järjestelmissä, joissa pyhyyden tavoittelu ja elämän perimmäisten syiden löytäminen nähdään mahdollisiksi ainoastaan kieltämällä sukupuolisuus, luostarilaitos toimii oivallisena esimerkkinä. Luostari on paikka, jonne voivat vetäytyä henkilöt, jotka haluavat keskittyä uskonnolliseen elämään. Nimi tulee latinan sanasta claustrum, suljettu.

Miespuolisia luostarin pysyviä asukkaita kutsutaan yleensä munkeiksi ja naispuolisia nunniksi. Munkiksi tai nunnaksi tuleminen on suuri asia erityisesti luostaritoimintaa harjoittavissa kristillisissä uskonnoissa ja vaatii sitoutumista. Sukupuolisuuden katsotaan uhkaavan sen rajan rikkomista, joka erottaa ihmisen luonnosta.

Sukupuolikäyttäytyminen ja valtasuhteet

Lisäksi on väitetty, että sukupuolinen käyttäytyminen ilmenee valtasuhteina, hallintana ja epätasa-arvona. Täten, vaikka sukupuolinen käyttäytyminen ilmentää ensisijassa miehen ja naisen välistä suhdetta sekä sukupuoleen liitettyjä arvoja, se saattaa olla samalla vallan ja hyväksikäytön väline. Viime kädessä tämä merkitsee, että sukupuolinen käyttäytyminen yhteisökäyttäytymisen muotona, vahvistaa ja ylläpitää aina vallitsevia yhteisösuhteita, sukupuoliarvojärjestystä ja siveellisiä kannanottoja sukupuolisuuden merkityksestä.

Vaikka macho-käsite tai häpeän ja kunnian siveys eivät soveltuisikaan kuvaamaan suomalaista kulttuuria, on esitetty, että myös Suomessa tyttöjen ja poikien siveellinen asema määrittyy eri tavoin - juuri sukupuolikokemusten kautta. Tosin sanoen, se mikä on pojille sallittua ja heidän miehisyyttään tukevaa, on uhka tyttöjen maineelle. Tyttöjen sukupuolisen käyttäytymisen perusta olisi tällöin maineen varjeleminen. Jos tämä pitää paikkansa, ovat tytöt ja pojat varsin eriarvoisessa asemassa.

Sukupuolisen eriarvoisuuden räikein esimerkki on kuitenkin sukupuolinen väkivalta. Tosin eräiden väitteiden mukaan, raiskaukset ovat muistumia muinaisesta lajinsäilymiseen tähtäävästä kamppailusta, taistelusta ihmissuvun olemassaolon puolesta. Kyse olisi siis välttämättömästä sukupuolitoiminnosta, joka mahdollistaa osaltaan lajin säilymisen. Näkemys painottaa, että lajinkehityksen myötä raiskaus-malli on jäänyt ihmissuvun perimään ehdollistaen yhteisökäyttäytymisen muotoja. Totta tai ei, selitys ei kumoa väitteitä epätasa-arvosta ja teon vahingollisuudesta. Näyttäisi paremminkin siltä, että nimenomaan eriarvoisuus tuottaa yhteisökäyttäytymisen muotoja, jotka mielletään lainvastaisiksi, mutta joita ylläpidetään eriarvoisuudesta johtuen. Jos kulttuurinen ilmasto mahdollistaa loukkaavan sukupuolikäyttäytymisen ja erilaisen siveyssäännöstön mies- ja naissukupuolelle, laki ei riitä naisen turvaksi.

Ihmisen käyttäytymisen eräs keskeinen piirre on perimän ja kulttuuristen sääntöjen välinen jännite. Voidaanko esimerkiksi koskaan sanoa, että jokin teko on ihmiselle luonnollinen? Mikä on perimän osuus käyttäytymisessämme? Ihmisen sukupuolisuus on raskaasti säädeltyä, mutta samalla se on hänelle välttämätöntä, ilmeistä ja mielihyvää tuottavaa.

Kumpaa ulottuvuutta meidän pitäisi painottaa? Olkoot vastaus mikä tahansa, sukupuolisella käyttäytymisellä on aina yhteisöllisiä seurauksia ja kulttuuriset ehtonsa. Näin ollen myös raiskauksissa, lasten sukupuolisessa hyväksikäytössä tai sukulaisten välisessä sukupuolielämässä ei ole kyse pelkästään ihmisen mielen ja ruumiin toimintahäiriöistä, tekoon syyllistyneen henkilön mielen järkkymisestä, vaan kulttuurisen todellisuuden arvoista ja yhteisöelämässä vallitsevista suhteista. Seikka, joka tosin näyttää usein unohtuvan ongelmaa pohtivilta virkamiehiltä.

Sukulaisten välisen sukupuolielämän kielto: onko se kulttuurinen sääntö vai yleisinhimillinen ohje?

Sallitun ja ei-sallitun sukupuolikäyttäytymisen eräs keskeinen rajaaja on sukulaisten välisen sukupuolielämän kielto. Monissa yhteiskunnissa suvun, perheen ja avioliiton käsitteet ja niihin liittyvät käytännöt ja uskomukset ovat hyvinkin erilaisia, on ilmeistä, että myös sukulaisten välisen sukupuolielämän säädökset voivat olla erilaisia. Sen tarkastelu ei ole mahdollista viittaamalla vain esimerkiksi Suomen lakiin, joka nimeää sukulaisten sukupuolielämä kieltoon syyllistyneet ja määrittelee tuomion, joka seuraa määrättyjen sukulaisten välisestä sukupuolisuhteesta.

Lähisukulaisten, esimerkiksi vanhempien ja lasten, väliset sukupuolisuhteet eivät ole olleet aina kiellettyjä. Kuninkaan ja hänen tyttärensä tai hallitsevan perheen sisarusten välisillä avioliitoilla pyrittiin estämään jumalallista alkuperää olevien hallitsijoiden sekoittuminen alamaisiinsa, sillä jumalan on avioiduttava ainoastaan toisen jumalallista alkuperää olevan olennon kanssa.

Tämäntapaisia liittoja on solmittu esimerkiksi muinaisessa Egyptissä, Persiassa, Perussa ja Japanissa. Myös Tyynen meren saarilta, kuten Havaijilta, on tavattu vastaavia käytäntöjä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että sukulaisten sukupuolisuhteet ovat olleet lähes aina ja kaikkialla kiellettyjä. Kaikista yhteiskunnista näyttäisi löytyvän sääntöjä, joilla sallitut ja ei-sallitut sukupuolikumppanit erotetaan jyrkästi toisistaan.

Yhteiskunnallisten seurausten tarkastelua vaikeuttavat kulttuuriset erot, ennen kaikkea avioliittosäädösten ja sukulaisuuskäsitteen osalta. Onko perhe poliittinen ja oikeudellinen yksikkö, osa laajempaa sukuyhteisöä, joka määrittää perheen tehtävät? Vai onko perhe ennen kaikkea talousyksikkö? Onko sen ensisijainen tehtävä perheenjäsenten hyvinvoinnin turvaaminen? Vai liittyvätkö perheen tehtävät jälkeläisten yhteiskuntakelpoisuuden varmistamiseen? Ovatko perheenjäsenten keskinäiset suhteet erilaisia eri kulttuureissa, koska perheenjäsenten käsitteet eroavat eri kulttuureissa? Miksi määrättyjen perheenjäsenten välinen sukupuolinen käyttäytyminen mielletään vahingolliseksi ja miksi se on kiellettyjä?

Freudin käsitys

Seksuaalisuus edusti Sigmund Freudille (1856-1939) luontoa, jonka kahlitseminen, yhteisöllisen elämän turvaamiseksi, oli mahdollista ainoastaan säätelemällä sukupuolikäyttäytymistä ja määrittelemällä ne kohteet, joiden kanssa sukupuolinen kanssakäyminen oli joko sallittua tai kiellettyä. Freud tähdensi sukulaisten välisten halujen luonnollisuutta. Sukupuolisen kehityksen myötä lapsi kuitenkin vapautuu niistä ja suuntaa sukupuoliset tarpeensa perheen ulkopuolelle. Freudin mukaan sukulaisten väliset halut olivat osa yksilön seksuaaliviettiä. Freud korosti, että sukupuolisten tarpeiden ensimmäinen kohde on aina lapsen omat vanhemmat. Perheessä tapahtuvan kasvatuksen myötä sukupuolisen kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Kiellon syyt palautuisivat täten yhteisölliselle elämälle välttämättömään kasvatukseen, joka toimii perheessä.

Westermarckin käsitys

Freudin näkemykset olivat osaltaan suunnattu Edvard Westermarckin (1862 - 1939) kehitysopillisia ajatuksia vastaan. Westermarckin mukaan lapsuusiän läheisyydestä ja tuttuudesta seuraa sukupuolinen välinpitämättömyys ja haluttomuus niin vanhempien ja lasten kuin sisarustenkin välille. Tämä oli Westermarckin mukaan osoitus luonnollisesta ja vaistonvaraisesta sukupuolisuuden kieltämisestä, jonka hän liitti lajinkehitykseen. Westermarckin näkemys on täysin päinvastainen kuin Freudin, vaikka molemmat korostivat juuri perheen merkitystä sukupuolisten halujen suuntaajana.

Molemmissa näkemyksissä tähdennetään perhe-elämän merkitystä tunteisiin perustuvana vastavoimana yksilöiden haluille. Freudin lähestymistapaan liittyy kuitenkin yhteisöllinen piirre, sillä hän näkee lähisukulaisten sukupuolisuhteen kiellon välttämättömänä yhteisöelämän jatkumiselle ja yhteisökasvatuksen takaajana. Westermarckin lähtökohta puolestaan sisältää luontokorostuksen, sillä Westermarck korosti kiellon luonnollista perustaa, joka hänen mukaansa oli ihmisen lajinkehityksen tulos ja ihmislajin säilymisen tae.

Kehitysopin mukainen lähestymistapa on varsin yleinen ja yleisesti hyväksytty. Se väittää, että lähisukulaisten sukupuolielämän kielto estää lajin rappeutumista ja ylläpitää lajin säilymistä. Lajin rappeutuminen tuskin ilmenee välttämättä heti seuraavissa sukupolvissa, ja vaikka lähisukulaisten välisestä sukupuolisesta kanssakäymisestä johtuvat haitalliset seuraukset ilmenisivätkin jo lapsissa ja lastenlapsissa, kuten esimerkiksi verenvuototauti, miten ihmiset itse osaisivat heti yhdistää nämä oireet käyttäytymiseen? Olettaen, että heidän päättelyynsä ei vaikuta luonnontieteiden esittämät tosiasiat.

Näkemys pitää sisällään oletuksen, että kyseessä on ihmiskunnan historian kannalta keskeinen oivallus, joka palautuu ihmiskunnan muinaishistoriaan. Näkemystä voidaan tukea olettamalla, että luontoa tarkkailemalla, kuten kotieläimiään, ihminen on ratkaissut lajia rappeuttavien oireiden ja lähisukulaisten sukupuolisen kanssakäynnin välisen yhteyden. Näkemyksen ongelma on kuitenkin sama kuin Westermarckin näkemyksessä. Jos sukupuolinen haluttomuus on ihmiselle luonnollista tai käyttäytymisen rappeuttavat vaikutukset ilmeisiä, niin miksi koko kieltoa tarvitaan.

Freudilaisen, westermarckilaisen ja rappeutumamallin lisäksi on esitetty suuri joukko erilaisia selityksiä. Mainittakoon, että kaikilla kolmella ensin mainitulla on yhä kannattajansa, westermarckilaisuus elää jopa uutta nousukautta.

Muita käsityksiä

Amerikkalaiset esittivät 1940- ja 1950-luvuilla, että lähiomaisten sukupuolisuhteiden olisi täten välttämätön yhteiselämän jatkumiselle ja yhteiskunnallisen järjestyksen säilymiselle. Se tarjoaa keinon, jolla uhka saadaan pieneksi ja valtasuhteita ylläpidetään. Tällaista lähestymistapaa on sittemmin ankarasti arvosteltu, sillä sen on nähty syyllistävän lapset.

Jos valtasuhteet ovat välttämättömiä yhteiskunnalle ja sukulaisten sukupuolisuhteiden nähdään uhkaavan niitä, niin silloin lapset, omiin vanhempiinsa kohdistuvine sukupuolisine haluineen, muodostaisivat uhan yhteiskuntajärjestykselle. Tällainen lähestymistapojen yhdistäminen johtaa varsin epämiellyttävään näkemyksen lasten ja vanhempien suhteesta ja lasten yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Ehkä yleistäen voidaan esittää, että monissa selityksissä korostetaan lähisukulaisten sukupuolielämän kiellon merkitystä erilaisten sukulaisuusjärjestelmien ja avioliittomuotojen syntymiselle.

Yksilön on pakko etsiä aviokumppaninsa oman jäsenryhmänsä ulkopuolelta. Tämän seurauksena on syntynyt erilaisia liittolaissuhteita, joiden on väitetty puolestaan synnyttäneen yhteiskunnallisen valmiuden. Kieltoa ei tarkastella enää perheenjäsenten suhteiden määrittäjänä ja osana kasvatuksena, jonka seurauksena yhteiskunnallinen järjestys taataan, vaan osana laajempaa verkostoitumista sekä poliittisten liittoumien ja uusien ryhmien aikaansaajana.

Johtopäätöksiä

Luultavaa on, että lähisukulaisten sukupuolisuhteiden kiellolle ei löydy yksiselitteistä ja varmaa vastausta. Edellä esitettyihin väitteisiin sisältyy osa totuudesta. Mikään niistä ei pysty kuvaamaan ja selittämään ilmiötä kokonaisuudessaan. Kulttuurien maailma on siksi erilainen, että yhteisöelämää kaikkialla jäsentävä käytäntö, ei avaudu tutkijalle tai lukijalle, jos emme ymmärrä sen yhteyttä perheen, sukulaisuuden ja avioliiton erilaisiin ilmenemismuotoihin. Ilmiön alkuperää on turha etsiä.

Tehtäviä

  1. Millaiset kiellot ohjaavat sukupuolista käyttäytymistä a) kristillisessä katolisessa kulttuurissa b) islamilaisessa kulttuurissa c) hindu-uskontojen kulttuureissa?
  2. Millaisia perintötekijöihin perustuvia eroja suomalaisten sukupuolikäyttäytymisessä on?
  3. Millaisia ympäristötekijäin määräämiä eroja suomalaisten sukupuolikäyttäytymisessä on?
  4. Millä tavalla tyttöjen ja poikien käsitykset sukupuolielämästä eroavat toisistaan Suomessa?
  5. Millaisia kieltoja katolinen kristinusko asettaa pappien, nunnien ja munkkien sukupuolikäyttäytymiselle?
  6. Miten sukupuolten tasa-arvoa voitaisiin parantaa Suomessa?
  7. Millä tavalla ammatinvalinta vaikuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon Suomessa?
  8. Millä tavalla Freudin ja Westermarckin käsitykset lähisukulaisten sukupuolielämän kiellosta eroavat toisistaan?
  9. Millaisen tuomion Suomessa saa, jos on sukupuolisessa kanssakäymisessä lähisukulaisen kanssa?

Sukupuolisuus taiteissa

Esimerkki: Tristan ja Isolde

Tristan ja Isolde on keskiajan kuuluisin lemmenpari, josta aikanaan kirjoitettiin lukuisia erilaisia tarinoita. Myöhemmin mm. säveltäjä Richard Wagner palasi tähän aiheeseen.

Kuningas Mark päättää mennä naimisiin Isolden kanssa. Valkotukkainen Tristan-ritari lähetetään hakemaan puolisoa kuninkaalle. Mahdollisuus päästä kuningattareksi saa Isolden vastaamaan myöntävästi, ja niin heidät varustetaan matkalle kohti kuningas Markin hovia. Matkalla Tristan ja Isolde nauttivat erehdyksessä juomaa pullosta, joka oli tarkoitettu häälahjaksi.

Isolden ja kuningas Markin oli määrä nauttia ennen häävuoteeseen käymistä. Kyseessä oli siis lemmenjuoma. Juoman huumaamana Isolde luopuu neitsyydestään ja he sitoutuvat toisiinsa ikuisesti. Kuten tarina painottaa, he ovat valinneet kohtalonsa. Mutta samalla kun he rakastuvat toisiinsa, samalla heissä kummassakin on jotain, mikä estää heitä saamasta yhteistä onnea.

He rakastavat toisiaan, mutta Isolde haluaa kuningattareksi ja Tristan haluaa luovuttaa Isolden kuninkaalle. Tristanin ristiriitainen tilanne johtuu siitä, että toisaalta hänellä on ritarin velvollisuudet kuningasta kohtaan. Toisaalta hän on kaikkein voimakkain ritari, mikä merkitsee sitä, että kenelläkään ei olisi voimaa ottaa Isoldea pois häneltä.

He eivät voi karata yhdessä, sillä molemmat ovat kuninkaan omaisuutta: Tristan ritarina ja Isolde morsiamena. Feodaalisen vaatimuksen mukaan kumpikaan ei ollut toisensa valtiatar eikä herra. Tällainen tilanne rakastavaisten kesken koettiin luonnottomana, sillä jokaisella täytyy olla ylempänsä. Molemmilla oli jo ylempänsä, ja se oli kuningas.

Isolde menee naimisiin kuninkaan kanssa. Hääyönä hän onnistuu vaihtamaan neitsyen tilalleen niin, että kuningas ei huomaa mitä oli tapahtunut. Muutenkin Isolde tapailee Tristania salaa, ja hovitarinoiden tapaan Tristanista tulee nyt Isolden salainen palvoja.

Ruumiillista suhdetta heidän välilleen ei voi syntyä sillä Isolde on nyt kuninkaallinen ja ritarille ehdottomasti kielletty. Hovissa kuitenkin juorutaan heistä, ja eräänä yönä heidät paljastetaan. Kuningattaren makuuhuoneen lattialle on levitetty jauhoja niin, että salaisen vieraan jalan jälki kavaltaisi rakastajan. Tristan loikkaa suoraan ikkunasta Isolden vuoteeseen, mutta onnettomasti hänen jalastaan putoaa veripisara lattialle, mikä paljastaa hänet.

Tristan tuomitaan kuolemaan, mutta hän onnistuu pakenemaan vieden Isolden mukanaan. He elävät kolme vuotta henkipattoina metsässä ja kärsivät niukkaa elämää. Eräänä päivänä kuningas Mark itse löytää heidät metsästä nukkumasta. Tristan on laittanut miekkansa hänen ja Isolden väliin. Kuningas tulkitsee merkin, ja ymmärtää että Tristan ei ole koskenut naiseen kertaakaan koko tänä aikana. Siksi kuningas ei tapa heitä.

Kolme niukkaa vuotta on kuluttanut lemmen loppuun. Isolde kaipaa kuningattaren arvoaan ja Tristan ritarin seikkailujaan. Tristan antaa Isolden pois, koska avioliiton kautta tämä on kuninkaan omaisuutta. Kuitenkin hän pysyttelee lähistöllä siltä varalta, että kuningas ei pidä Isoldea hyvin.

Kun Tristan haavoittuu kuolettavasti eräässä taistelussa, hän sanoo, että vain Isolde pystyy parantamaan hänet. Isoldea lähdetään noutamaan ja sovitaan, että palaavassa laivassa on valkoiset purjeet, jos Isolde on mukana, ja mustat, jos Isolde ei tule. Kun laiva sitten saapuu valkein purjein, Tristanin puoliso valehtelee purjeiden olevan mustat. Tristan kuolee epätoivoisena. Kun oikea Isolde saapuu paikalle kaikki, on jo myöhäistä. Nähdessään rakkaan ritarinsa kuolleena myös Isode murtuu, ja hän kuolee Tristanin ruumiin äärelle.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millä tavalla oopperan tarina eroaa yllä kerrotusta.
  2. Ottakaa selvää, millä tavalla elokuvat "Tristan ja Isolde" tarina eroaa yllä kuvatusta.
  3. Muuntakaa tarinaa siten, että se sopisi nykyaikaan.
  4. Onko Suomessa arvojärjestystä, joka kieltää toisistaan pitävien ihmisten avioitumisen.
  5. Mitä yhteistä on kuningaskunnan ja jonkin uskonnon mukaisella arvojärjestyksellä?

Todellisuuskäsityksiin liittyvää musiikkia

Nuoriso täyttää viikonloppuisin tanssipaikat. Iskelmälaulajilla ja rocklaulajilla on omat kannattajansa. Lauluissa on sanat, jotka kertovat meille jotakin. On sanottu, että iskelmämusiikki kuvastaa enimmäkseen perinteisiä arvoja. Iskelmissä ei yleensä oteta rohkeasti kantaa elämänkysymyksiin. Sukupuoliasioistakin iskelmissä puhutaan usein peitellysti.

On myös sanottu, että rockmusiikki on yleensä, perusluonteeltaan edistyksellisempää, enemmän muutokseen tähtäävää kuin iskelmämusiikki. Vaikka rocksävelmien sanat saattavat olla hyvin yksinkertaiset, niissä puhutaan usein asioista peittelemättä, niiden oikeilla nimillä".

Jotkut ovat tahtoneet nähdä rockmusiikissa ilmauksen nuorison ikuisesta kapinasta vanhempia sukupolvia vastaan, eräänlaista nuorison itsenäistymispyrkimystä. Rockmusiikin avulla nuoriso erottuu "lällärimusaa" harrastavista vanhoista.

Erityisesti ns. punkrock on korostanut erottumista ympäristöstä.

Popmusiikin katsomuksellinen luonne tulee ilmi myös siinä, että nuorisoryhmillä kuten jengeillä on omaan todellisuuskäsitykseen vetoavat laulajasuosikit.

Tanssi, joka liittyy popmusiikkiin, on nuorison seurustelumuoto. Kun meidän kulttuurissamme ei ole tapana "iskeä" tyttö- tai poikakavereita kadulta, tanssitilaisuudet tarjoavat ujoillekin nuorille yleisesti hyväksytyn mahdollisuuden tutustua toista sukupuolta oleviin ihmisiin. Tästä syystä popmusiikin kantavia ajatuksia on sukupuolielämään liittyvän rakkauden korostaminen.

Viimeksi mainitusta syystä monet uskonlahkot ovat paheksuneet popmusiikkia ja siihen liittyvää tanssia. Vuonna 1965 Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan enää 5 % suurkaupungin asukkaista piti tanssia syntinä ja mielipidettään ei osannut sanoa 9 %.

Erilaiset nuorison rocktapahtumat kokoavat nykyään kesäisin suuria määriä kuulujoita.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa muutamia iskelmiä ja muutamia rocksävelmiä ja vertailkaa niiden sanoitusten katsomuksia.
  2. Mitä on raskas metalli?
  3. Mitä mieltä olet tangomarkkinoista.
  4. Pidätkö jazzista?
  5. Miksi Suomen presidentit ovat viime aikoina osallistuneet jazztapahtumiin?

Uskonnollinen musiikki: hindulaisuus

Hindulaisuuden mukaan jumalan kolmas persoonallisuus Shiva tanssii aikanaan maailmankaikkeuden pirstaleiksi, ja tanssiva Shiva on erittäin suosittu uskonnollisten veistosten aihe. Monista hindutemppeleistä voi kuulla rockmusiikkia muistuttavan terävän rytmin, joka liittyy uskonnollisiin tansseihin. Uskonnollisten tanssien opiskelu saattaa kestää erityisissä kouluissa vuosikausia.

Hindulaisiin seremonioihin liittyy yhteislaulua, jolloin kaikki paikalla olevat laulavat esimerkiksi hymnejä jumalille, mutta tansseissa kaikki tapahtumat saatetaan kuvata ilman yhtään sanaa, pelkästään eleillä. Jotta kaikki katsojat ymmärtäisivät, eleitä täytyy harjoitella erittäin perinpohjaisesti, ja tanssijoilta vaaditaan erinomaisia näyttelijän kykyjä.

Erittäin suosittu hindulainen näytelmä mutkikkaine tansseineen on Ramajana, eepos, joka kertoo, kuinka jumala Vishnu tuli maan päälle Raman hahmossa ja auttoi ihmisiä. Eepoksessa mm. paholaiskuningas ryöstää Raman vaimon, ja apinain kuningas Hanuman auttaa Ramaa monin tavoin. Hanumanista itsestään on tullut suosittu jumala, ja apinajumalan temppeleissä soi rytmikäs musiikki, joka liittyy Ramajanaan.

Uskonnollinen musiikki: virsilaulu

Kun rockkansa sunnuntai-aamuna hieroo vielä unia silmistään, seurakuntanuoret ja muut uskovaiset rientävät kirkkoihin, joissa Suomessa soitetaan urkumusiikkia ja lauletaan virsilaulua. Etenkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa tärkeän osan tätä jumalanpalvelukseksi kutsuttua uskonnollista seremoniaa muodostavat ns. messut.

Eri uskonlahkoilla on usein erilaista musiikkia. Esimerkiksi ns. heränneillä on omia virsikirjoja kuten Siionin virret. Helluntaiseurakunnissa suositaan kitaralla säestettyä kuorolaulua, mutta kirkkokuoro kuuluu useimpiin kristinuskon lahkoihin.

Uskonnoissa musiikilla pyritään uskonnollisen tunteen voimistamiseen.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa nauhoilla tai levyiltä intialaista ja eurooppalaista uskonnollista musiikkia ja tehkää sävelkulkuja koskevia vertailuja.
  2. Pohtikaa, mistä syystä nämä musiikkityylit eroavat toisistaan.

Sotamusiikki

Sotaan liittyvä musiikki on luultavasti yhtä vanhaa kuin sota. Alkuasukasheimot kiihottivat itseään tanssilla ja musiikilla lähtiessään sotaan. Sotatorvista kehittyivät torvisoittimet, ja torvisoittokunnat soittavat edelleen mielellään marssimusiikkia, jota on käytetty runsaasti sotilasmusiikkina. Suomen luultavasti tunnetuin sotamarssi on Porilaisten marssi, jota soitetaan, kun Tasavallan presidentti saapuu johonkin julkiseen tilaisuuteen.

Isänmaallinen musiikki

Ranskan vallankumouksen aikaan syntyi vallankumouksellinen musiikki, jonka tunnetuin sävelmä lienee Marseljeesi. Suomalaiset ylioppilaat eivät kuitenkaan ehtineet laulamaan Marseljeesia, kun vaaran huomannut Runeberg laati heitä varten Maammelaulun, joka on isänmaallista musiikkia.

Vallankumouksellinen musiikki

Vallankumouksellinen musiikki tuli Suomeen vasta vuosisatamme alussa, kun Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi sosialismiin tähtäävät tavoitteet. Sosialismi tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jossa jokaiselle annetaan ansioidensa mukaan.

Nykyään tätä musiikkia kutsutaan työväenmusiikiksi. Kuuluisin työväenmusiikin sävelmä on Internationale eli Kansainvälinen, ja työväenliikkeen tilaisuuksissa se lauletaan seisoalleen nousten. Suomessa Kansainvälisen työväen marssin lisäksi lauletaan usein Oskar Merikannon säveltämää Työväen marssia ja Taistojen tiellä nimistä alun perin porvarilliseen sävelmään sovitettua työväenlaulua.

Sisällissotamusikki

Vuoden 1918 tapahtumien aikaan Suomessa syntyivät punakaartilaismusiikki ja valkokaartilaismusiikki. Ehkä tunnetuin punakaartilaismusiikkiin kuuluva sävelmä on nykyään Varshavjanka. Punakaartilaiset lauloivat kuitenkin pikemmin Punakaartilaisten marssia. Tunnetuin valkokaartilaismarssi lienee Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärin marssi. Kun valkoiset voittivat, työväki lauloi surulauluja kuten Punakaartilaisen hauta, Laulu Hennalasta, Sotaorvon vala ja Kuolemaantuomitun hyvästijättö. Maanalaisuuteen joutuneet kommunistit lauloivat Vapaata Venäjää, ja tanssipaikalla saattoi syntyä tappelu, jos haitarinsoittaja uskalsi soittaa tämän sävelmän.

Espanjan sisällissota synnytti lukuisia työväenlauluja kuten Madridin ruusut, ja toisen maailmansodan aikainen fasismin vastainen vastarintaliike synnytti lisää fasismin vastaisia lauluja kuten Bandiera rossa.

Kisällilaulut

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen työväenliikkeessä laulettiin ahkerasti kisällilauluja, ja viime aikoina työväenlauluperinne on kohdistanut arvostelua hyvin moniin kapitalistisen yhteiskunnan piirteisiin, erityisesti työttömyyteen.

Rauhanmusiikki

Paitsi sota myös rauha on saanut aikaan suuren määrän lauluja, ja itse Dimitri Shostakovitsh on säveltänyt rauhanpuolustajain marssin.

Jumalaton musiikki

Paitsi uskonnot myös ateistit ovat luoneet suuren määrän lauluja. Uskonnottomia lauluja lauletaan, kun lapselle annetaan nimi, kun nuori osallistuu nuorisojuhlaan, kun uskonnottomat menevät naimisiin tai kun uskonnoton kuolee.

Erityisesti ateistien hautajaislaulut eroavat jyrkästi uskovaisten vastaavista. Suomen tunnetuin ateistien hautajaislaulu on venäläisen kansansävelmän mukaan tehty Surumarssi.

Työväen vallankumouksessa kuolleiden hautajaislaulu, josta Neuvostoliiton perustajan Vladimir Leninin kerrotaan pitäneen, on Sait kärsiä puolesta aatteen.

Suomalaisella ateistijärjestöllä Vapaa-ajattelijain liitolla on kaksikin Vapaa-ajattelijain marssia, joita lauletaan järjestön tilaisuuksissa.

Kuuluisaan Beatles- yhtyeeseen kuulunut John Lennon sävelsi ja sanoitti vähän ennen kuin hänet murhattiin seuraavan laulun:

John Lennonon Imagine

Imagine there's no heaven it's easy if you try no hell below us
Above us only sky
Imagine all the people living for today
Imagine there's no countries it isn't hard to do nothing to kill or die for and no religion too
Imagine all the people living life in peace you - you may say
I'm a dreamer
but I'm not the only one I hope some day you'll join us
and the world will be as one Imagine no possessions
I wonder if you can
no need for greed or hunger a brotherhood of man
Imagine all the people sharing all the world you may say
I'm a dreamer
but Ilm not the only one I hope some day you'll join us
and the world will live as one.


Internetissä julkaistu suomennos Imaginesta

Uneksi! Ei valtioita,
ei liene vaikeaa.
Ei enää tappamista,
ei uskontoakaan.
Uneksi! Ihmiskunta
elää rauhassaan.

Sanot: Olen uneksija,
vaan en suinkaan ainoa.
Mukaan toivon sinutkin,
maailma yhteen sulaa.

Uneksi! Ei alistusta,
pystytkö tähänkin?
Ei puutetta ja nälkää,
veljeys kunniaan.
Uneksi! Ihmiskunta
jakaa yhdess' maan.

Sanot: Olen uneksija,
vaan en suinkaan ainoa.
Mukaan toivon sinutkin,
maailma yhdess' elää.

Suomentanut
Pertti Manninen
tammikuussa 2000.

Tehtäviä

  1. Opetelkaa laulamaan John Lennonin Imagine. Yrittäkää esittää se jossakin koulunne juhlassa.
  2. Vertailkaa isänmaallisia lauluja, työväenlauluja sekä valkokaartilais- ja talonpoikaisarmeijan lauluja.
  3. Kuunnelkaa tallenteilta uskonnottomien lauluja.
  4. Jos ryhmäänne kuuluu musiikin harrastajia, sanoittakaa ja säveltäkää oma aatteellinen laulu. Tarvittaessa voidaan tyytyä jonkin vanhan laulun uudelleensanoittamiseen.
  5. Miten laulujen sanoilla voitaisiin edistää ihmisten keskeistä suvaitsevuutta?

Kansalaisyhteiskunta

Vallan kolmijako

Suomen perustuslain 3§:ssä säännellään valtiollisten tehtävien jakamisesta. Sen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallitusvaltaa (toimeenpanovaltaa) käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Säännös kuvastaa ajatusta vallan kolmijako-opista, jonka kaiketi keskeisimpänä kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieuta (1689-1755). Vallan kolmijaon tarkoituksena on hajauttaa vallankäyttöä eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan.

Vallan kolmijako-opin mukaisen järjestelmän käytännön toteutuminen on kuitenkin vaikeata. Tuskin missään on pystytty tarkasti rajaamaan vallankäyttö mainitun ihanteen mukaisesti, vaikka kolmijako-oppia onkin maailmanlaajuisesti sovellettu.

Esimerkiksi Suomessa toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus omaa myös lainsäädäntövaltaa. Ei voidakieltää, etteivätkö tuomioistuimetkin käyttäisi jossain laajuudessa lainsäädäntövaltaa. Suomalaisen oikeuskulttuurin piirissä on tosin yritetty tuomarien itsensä, mutta osittain myös oikeustieteen taholta pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että tuomioistuinten tehtävänä on ainoastaan toteuttaa lainkäyttöön liittyvät tehtävät, eikä toimia oikeuden luojina.

Suomessa tuomareiden on perinteisesti ajateltu olevan "virkamiesmäisiä" norminsoveltajia. Maailmanlaajuisesti tällainen ajattelumalli on kuitenkin alkanut rapautua. Yhä useammassa yhteydessä puhutaan nk. tuomioistuinaktivismista, jolla tarkoitetaan tuomioistuinten toimintaa itse asiassa lainsäätäjänä. Kehitys on johtanut siihen, että tuomioistuimet omalla toimeliaisuudellaan hoitavat myös lainsäätäjälle (eduskunnalle) kuuluvia tehtäviä ja näin luovat oikeutta omien tulkintakäytäntöjensä kautta.

Tuomioistuinaktivismin kanssa samaa ongelmaa kuvaavat käsitteet tuomarivaltio ja tuomarisoituminen. Niin kutsutun tuomarivaltiokeskustelun ensimmäinen aalto Suomessa oli 1980-luvulla ja tämä keskustelu on alkanut tauon jälkeen uudelleen.

Samassa yhteydessä on aiheellista mainita myös käsitteet oikeuden politisoituminen ja politiikan oikeudellistuminen. Ensin mainitulla tarkoitetaan sitä, että tuomioistuimet käyttävät poliittisluonteista harkinta- ja päätösvaltaa. Jälkimmäisellä viitataan puolestaan siihen, että lainsäätäjän vapaalle poliittisluonteiselle harkintavallalle on olemassa tiettyjä perustuslaillisiin näkökohtiin liittyviä rajoituksia.

Vaikka tuomioistuimia ei Suomessa ole pidetty erityisen aktiivisina ja lainsäätäjän asemaan pyrkivinä, niin täälläkin on viime vuosina havaittu ainakin heikkoja merkkejä tuomioistuinten aseman korostumisesta ja muuttumisesta aktiivisemman vallankäyttäjän suuntaan.

Tämä kehitys on samalla merkinnyt tuomioistuinten poliittisen vallankäytön kasvua, koska tuomioistuimet joissain ratkaisuissaan tekevät käytännössä myös poliittisia, siis ei välttämättä pelkästään lakeihin perustuvia, tulkintoja siitä, miten jokin asia pitää ratkaista.

Toisaalta tuomioistuinten poliittisluonteinen vallankäyttö on lainsäätäjänä toimivaan eduskuntaan nähden hyvin rajattua, jolloin voidaan puhua. Politiikka tuomioistuinten päätöksenteossa tulee sinänsä erottaa esimerkiksi sen tyyppisestä politiikasta, jota poliittiset puolueet harjoittavat, vaikka poliittisella vallankäytöllä tuomioistuimissa usein voidaan ratkaista sellaisia asioita, jotka olisivat puoluepolitiikankin pohjalta arvotettavissa.

Monissa maissa tuomioistuinten poliittisen vallankäytön kehittyminen on ollut huomattavasti voimallisempaa ja näkyvämpää kuin Suomessa. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että tuomioistuinten merkitys poliittisina toimijoina on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana.

Eräässä tutkimuksessa todettiintuomioistuinten poliittisen merkityksen vaihtelevan huomattavasti Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa, kun tällä merkityksellä tarkoitetaan tuomioistuimia poliittisina toimijoina ja yhteiskunnan arvoja muotoilevina päätöksentekijöinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on alettu kiinnittää enemmän huomiota tuomioistuinten toimintaan poliittisessa järjestelmässä.

Tehtäviä

  1. Miten tuomarisoitumista voitaisiin ehkäistä?
  2. Miksi lakeja ei säädetä niin selviksi, ettei niitä tarvitsisi tuomarien tulkita?
  3. Mitä ovat lautamiehet ja mikä tehtävä heillä on käräjäoikeuksissa?
  4. Millä perusteilla lautamiehet valitaan?
  5. Mihin puolueisiin arvelet suomalaisten tuomarien kuuluvan?
  6. Vaikuttavatko iltapäivälehtien kirjoitukset tuomioistuinten päätöksiin?
  7. Miksi tuomiot ovat viime vuosina Suomessa koventuneet, vaikka lakeja ei ole kovin paljon muutettukaan?
  8. Mitä mieltä olet siitä, että monissa maissa vankien määrä kasvaa?
  9. Onko vankien määrä kasvanut viime vuosina Suomessa. Miksi?

Kansanvallan (demokratian) kehitys maailmalla

Vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymiseen on eräs tärkeä este. Runsaat luonnonvarat.

Järjestelmä toimii seuraavasti: jos valtiossa ei ole runsaita luonnonvaroja, paras ja ainoa tapa valtion johdon saada itselleen varallisuutta on se, että kansa tuottaa varallisuutta (jota valtio voi verottaa). Näin ollen kansa, joka on tyytymätön kohteluunsa voi vaikuttaa valtionjohdon varakkuuteen ja kykyyn hallita esimerkiksi lakkoilemalla, tai muilla epäsuorilla keinoilla.

Sen sijaan niillä alueilla, joilla on suuret luonnonvarat, kansa on heikommassa asemassa. Poliittinen johto saa varansa elämiseen ja armeijan ylläpitoon luonnonvaroista ja kansan vaikutusmahdollisuudet eliitin elämään ovat huomattavasti heikommat. Johdon ei tarvitse kiinnostua kansan hyvinvoinnista, sillä valta, voima ja kunnia pysyy heillä kansan kiinnostuksesta riippumatta. Tämä antaa valitettavan vähän lohtua ja toivoa arabian öljyrikkaille alueille.

Harvainvaltaisten valtioiden määrä maailmassa putosi roimasti 90-luvun alkaessa johtuen Neuvostoliiton romahtamisesta. Me kaikki tunnemme ja tiedämme, mitä tapahtui Itä-Euroopassa tuolloin. Sen sijaan, kuinka moni on huomannut, että Afrikassa tapahtui samanlainen kehityskulku 90-luvun alussa?

Diktatuurien määrä tippui jyrkästi yli 30:stä ollen nykyään alle 5.

Valitettavasti Afrikassa kehitys ei edennyt kohti pysyviä kansanvaltoja (demokratioita), vaan enemmän tai vähemmän sekavia oloja, joissa valtiota joko ei ole (Somalia), tai sitten se on liian heikko edes turvatakseen rauhan ja järjestyksen alueellaan. Kehittyneet maat voisivat auttaa maanosan tilannetta edes hitusen tunnustamalla Somalimaan ja Puntmaan, jotka julistautuivat itsenäisiksi vuosina 1991 ja 1998.

Länsimaisten tullien poisto olisi tärkeää, sillä se lisäisi näillä alueilla nimenomaan ihmisten työnteosta johtuvaa varallisuutta ja lisäisi näin tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia maansa politiikkaan ja poliittiseen johtoon.

Tehtäviä:
  1. Mitkä valtiot ovat mielestäsi yhä diktatuureja?
  2. Onko kansanvalta kehittynyt viime aikoina Suomessa?
  3. Mikä on kansanvallan tilanne Suomen naapurimaissa?
  4. Mistä Afrikan heikko tilanne mielestäsi johtuu?
  5. Mistä köyhyys mielestäsi johtuu?

Perusturvallisuus ja perustarpeet

Mitä perustarpeet ovat

Psykologiassa tarpeella tarkoitetaan sellaista elimistössä esiintyvää tasapainohäiriötä, jota seuraa tasapainon palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Esimerkiksi kun ruumiin polttoaine alkaa vähentyä, syntyy nälkä. Työnteon synnyttämä maitohappo puolestaan aiheuttaa väsymystä, jonka poistaminen suoritetaan lepäämällä.

Osa tarpeista on synnynnäisiä. Nälkä, jano, sukupuolitarve sekä ulostamisen ja levon tarve ovat synnynnäisiä. Osa tarpeista on opittuja, mutta usein opitut tarpeetkin johtuvat synnynnäisistä. Opittuja tarpeita ovat esimerkiksi seuran ja itsetehostuksen tarve, mieltymys tiettyihin ruokiin, kirjoihin, ihmisiin tai aatteisiin. Jotkut tavat kuten tupakointi synnyttävät tarpeita.

Tarpeiden tyydyttäminen on yleensä mahdollista vain yhteistyössä yhteisön kanssa. Yhteisön työkykyinen jäsen voi yleensä helposti tyydyttää ravinnontarpeensa, suojautumisen tarpeensa (asunto, vaatteet) sekä perustavaa laatua olevat yhteisölliset tarpeensa. Menneisyydessä lapset, sairaat ja vanhukset olivat kaikkein heikoimmassa asemassa.

Menneisyyden suomalainen yhteiskunta

Menneisyyden suomalaisessa yhteiskunnassa mm. suurperhe pyrki huolehtimaan lapsista (esim. orvoiksi jääneistä), sairaista ja vanhuksista. Lapsista huolehtiminen on ollut yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaista, koska he aikuiseksi kasvettuaan pystyvät huolehtimaan vanhuksista. Toisaalta vanhusten asemaa pyrittiin turvaamaan mm. korostamalla vanhojen ihmisten viisautta sekä vanhempien kunnioitusta yleensä. Usein vanhukset myös välittivät tietojaan ja arvomaailmaansa lapsille sillä aikaa, kun aikuisikäiset olivat arkisissa askareissaan.

Myös eri uskonnot korostivat hyväntekeväisyyttä orpoja, leskiä, sairaita ja yksinäisiä vanhuksia kohtaan, mutta joka tapauksessa menneiden aikojen työikäinen väestö (aktiiviväestö) pyrki selviytymään yhteiskunnan vähäosaisista mahdollisimman pienin kustannuksin. Vielä nykyään kerjäläiset ovat kehitysmaiden arkea. Kehitysmaissa myös orvoksi jääneet lapset saattavat joutua hankkimaan toimeentuloaan kerjäämällä.

Sekä lapsia että vanhuksia on menneinä aikoina pyritty käyttämään mahdollisimman paljon työvoimana. Eräissä kehitysmaissa esiintyy yhä lapsityövoiman käyttöä.

Suomessa orpoja ja vanhuksia annettiin ennen vanhaan huutolaisiksi (= huutokapalla) suuriin taloihin. Kunta maksoi huutolaisen pitämisestä pienen rahasumman, ja huutolainen annettiin sille isännälle, joka suostui pitämään tätä pienimmällä rahalla. Tällä tavalla pyrittiin säästämään veroissa. Koska huutolaisista maksetut korvaukset olivat vähäisiä, heidän saamansa kohtelu saattoi olla ihmisarvoa alentavaa. Huutolaisilla yritettiin teettää mahdollisimman paljon työtä, ja heille tarjottiin mahdollisimman vähän ruokaa ja vaatteita.

Kunnalliskoti eli "vaivaistalo" eli "hoitola" merkitsi pyrkimystä yhtenäistää vanhusten ja muiden työrajoitteisten kohtelua. Kunnalliskodeissa asukkailla pyrittiin teettämään mahdollisimman paljon työtä, jotta laitoksista ei koituisi veronmaksajille kustannuksia. Etenkin vanhusten kohtelu oli kunnalliskodeissa ennen vanhaan niin huonoa, että vielä nykyäänkin jotkut vanhukset saattavat pelätä joutumista vanhainkotiin. Myös Suomessa tiedetään kunnalliskotien vanhusten kuolleen hoitamattomiin sairauksiin ja jopa nälkään.

Sosiaalipolitiikka

Sosiaalilainsäädäntöä kehittämällä on sosiaaliapujärjestelmää 1900 -luvulla huomattavasti parannettu. Vielä puoli vuosisataa sitten kunnallinen "köyhäinapu" saattoi Suomessakin rajoittua jauhojen ja silakoiden antamiseen toimeentulovaikeuksiin joutuneelle perheelle.

1900 -luvun alkupuolella suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoite oli luokkavastakohtaisuuksien heikentäminen ja suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden lisääminen. Puhuttiin "'työväenkysymyksestä".

1950-luvun puolivälissä suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoite oli kohtuullinen elintaso, sosiaalinen turvallisuus ja viihtyvyys eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille. Sosiaalipolitiikan kohteena olivat kaikki väestöryhmät.

Sosiaalipolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa, joka jaetaan tavallisesti talouspolitiikkaan, kulttuuripolitiikkaan (epämääräinen käsite) ja sosiaalipolitiikkaan.

Sosiaalipolitiikka jaetaan nykyään sosiaaliturvapolitiikkaan, työpolitiikkaan, terveyspolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan, asuntopolitiikkaan ja kansainväliseen sosiaalipolitiikkaan.

Talouspolitiikka pyrkii kansantulon lisäämiseen, ja sosiaalipolitiikka koettaa vaikuttaa kansantulon jakautumiseen.

Sosiaalipolitiikan tavoitteina ovat mm. torjua erilaisten sosiaalisten riskien aiheuttama turvattomuus, taata jokaiselle mahdollisuus saavuttaa kohtalainen elintaso, kohottaa elintasoa ja tasata yhteiskuntaryhmien välisiä taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia.

On sanottu, että sosiaalipolitiikka on toimintaa, joka lisää ja ylläpitää tasa-arvoisuutta kansalaisten kesken.

Sosiaalipolitiikkaan ovat vaikuttaneet erityisesti seuraavat kehitystekijät:

1. Teollistuminen ja työnjaon lisääntyminen
2. Yhteiskunnan kansanvaltaistuminen.
3. Väestökriisi.

Sosiaalipolitiikkaa on perusteltu mm. seuraavasti:

1. Pyrkimys hyvinvointiin.
2. Tulonsiirrot lisäävät tasa-arvoa.
3. Ihmisyysperusteluilla: oikeudenmukaisuuden toteutuminen edistää rauhaa.

Työpolitiikan alueella perusturvallisuutta ovat edistäneet mm. työsuojelun kehittyminen, työehto-sopimusten parantuminen ja työvoimapolitiikka, johon kuuluu mm. työttömyyden torjuminen. Teollisuuden alkuaikoina työolosuhteet saattoivat olla vaaralliset, ja paljon työntekijöitä kuoli tai loukkaantui työtapaturmissa. Työtapaturmia sattuu vieläkin, mutta työsuojelun avulla niitä on onnistuttu vähentämään. Viime vuosisadalla työsopimuksia ei ollut, ja työläiset joutuivat tekemään pitkiä työpäiviä heikolla palkalla. Työttömät joutuivat kerjuulle. 1900 -luvulla näissä asioissa on Suomessakin saatu aikaan merkittäviä parannuksia.

Terveyspolitiikka perustuu nykyään kansanterveyslakiin.

Asuntopolitiikkaan on vaikuttanut mm. kaupungistuminen. Ihmisten muuttaessa maalta kaupunkeihin heille on jouduttu rakentamaan paljon asuntoja. Aravalainojen ja lapsiperheiden asumistuen avulla on Suomessa pyritty tasaamaan asumismahdollisuuksia, mutta yhä edelleen osa väestöä asuu heikosti varustetuissa tai ahtaissa asunnoissa. Suurissa kaupungeissa on edelleen tuhansia asunnottomia.

Koulutuspolitiikan avulla on pyritty vähitellen parantamaan heikompiosaisten koulutusmahdollisuuksia. Vuonna 1921 säädettiin yleinen oppivelvollisuus, ja kun peruskoulu saatiin 1970-luvulla, koulutuksen tasa-arvoisuus lisääntyi huomattavasti. Myös opintolainojen avulla on pyritty parantamaan vähävaraisten koulutusmahdollisuuksia. Työvoimapolitiikkaan liittyy mm. työttömien uudelleenkoulutus ja työttömyysturva.

Aluepolitiikan avulla on pyritty tasaamaan eroja valtakunnan eri alueiden välillä. Erityisesti kehitysaluepolitiikan avulla on pyritty luomaan uusia työpaikkoja maan köyhimmille alueille.

Kansainvälinen sosiaalipolitiikka merkitsee rikkaiden ja köyhien maiden välisten elintasoerojen tasaamista. Erityisesti kehitysapupolitiikassa Suomi on jäänyt jälkeen muista pohjoismaista. Yleisesti ottaen kansainvälinen sosiaalipolitiikka on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi. Ihmisten on vaikea tinkiä elintasostaan maapallon toisella puolella elävien köyhien hyväksi.

Sosiaalivakuutus on tärkeä osa sosiaaliturvapolitiikkaa. Sosiaalivakuutuksen avulla pyritään vakuutuksen menetelmin turvaamaan toimeentulon jatkuvuus.

Suomen sosiaalivakuutuksen alku on vuoden 1895 laissa, jolla määriteltiin työnantajan vastuu työntekijää kohtaavasta vammasta.

Vammaisturvaan liittyvät tapaturmavakuutuslaki vuodelta 1948, liikennevakuutuslaki vuodelta 1959 ja sotilasvammalaki vuodelta 1948.

Työttömyysturvaan liittyvät työttömyyskassalait (1943 ja 1960) ja lait työttömyyskorvauksista (1959 ja 1967).

Sairausturvaan liittyvät sairausvakuutuslaki vuodelta 1963 (täydellisenä voimassa vuodesta 1967), sairaanhoitovakuutus, työtulovakuutus ja äitiysvakuutus, sairausavustuskassajärjestelmä (1880- luvulla ns. apukassoja, nykyinen laki vuodelta 1942).

Vanhuus- ja työkyvyttömyysturvaan liittyvät kansaneläkelaki (1937-1956), työsuhde-eläkelait TEL, LEL sekä yrittäjien eläkelait (1970)

Yksinhuoltajuusturvaan liittyvät tapaturmavakuutuslaki, liikennevakuutuslaki, sotilasvammalaki, perhe-eläkelaki (1969,1970) ja työeläkelait perhe-eläkkeiden osalta.

Rintamasotilaseläke on viimeisin sosiaalivakuutuksen laji.

Tärkeän osan sosiaaliturvapolitiikkaa muodostavat sosiaaliavustukset. Sosiaaliavustusten tarkoitus on saada aikaan elinkustannusten tasausta määräsuuruisin, julkisista varoista maksettavan avustuksin.

Äitiysavustuslait ovat vuosilta 1937 ja 1949. Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948.

Lapsen elatustukeen kuuluvat lapsen hoitotuki ja erityislapsilisä (1974).

Perhelisää on maksettu vuodesta 1943.

Laki kodinperustamislainoista on vuodelta 1944

Lapsiperheiden asumistuesta on lait vuosilta 1940 ja 1962.

Opintotukeen kuuluvat mm. opintolainojen valtiontakaus ja korkotuki, opintoraha sekä stipendit ja apurahat.

Muita sosiaaliavustuksia ovat mm. sotilasavustus ja invalidiraha.

Kolmannen sosiaaliturvapolitiikan osa-alueen muodostavat sosiaalipalvelut. Sosiaalipalvelut voidaan määritellä palveluiksi, jotka neuvonnalla, työvoima-avulla tai muin erityisjärjestelyin pyrkivät auttamaan perheitä ja yksilöitä.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan aloittivat yksityiset järjestöt, ja valtion hoitoon tämä toiminta siirtyi v. 1944.

Kasvatusneuvolat, avioliitto- ja perheneuvolat ovat suhteellisen uusia palvelumuotoja.

Avioliiton ulkopuolisen lapsen ja hänen äitinsä palvelut, lasten päivähoito, kodinhoitopalvelut, vanhusten sosiaalipalvelu, vammaisten sosiaalipalvelu, ammatinvalinnanohjaus ja oikeusapupalvelu ovat muita sosiaalipalveluiden muotoja.

Neljäs sosiaaliturvapolitiikan osa-alue on sosiaalihuolto. Sosiaalihuolto merkitsee yksittäistapauksissa suoritettavia, harkinnanvaraisia rahallisia tai muita toimenpiteitä.

Vuonna 1852 annettiin asetus yhteisten vaivaisten holhouksesta. V. 1879 annettiin vaivaishoitoasetus.
V. 1922 annettiin köyhäinhoitolaki ja vuonna 1956 huoltoapulaki.

Sosiaalihuoltoon liittyvät mm. toimeentulohuolto (avohuolto ja laitoshuolto), lasten ja nuorten huolto, ja päihteiden väärinkäyttäjien huolto.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa mitä perusturvallisuuden kehityksestä sanottiin historiassa ja yhteiskuntaopissa.
  2. Vertailkaa perusturvallisuuden toteutumista Suomessa ja kehitysmaissa.
  3. Pohtikaa, mistä johtuvat suuret erot eri maiden varallisuuden välillä.
  4. Miten ihmisoikeusajattelu on vaikuttanut sosiaalilainsäädännön kehitykseen?
  5. Miten lasten ja nuorten perusturvallisuus on taattu a) Suomessa, b) kehitysmaissa

Ammattiyhdistysliike

Mitä ammattiyhdistysliike on?

Työntekijöiden yhdistystoiminnan juuret ovat Suomessa 1800-luvun puolessavälissä, Suomen teollistumisen alkuvaiheessa. Ensimmäiset työntekijöiden yhdistykset perustettiin 1850-luvulla, mutta varsinainen murros alkoi 1880-luvulla, kun kirjanpainajat, maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiään.

Tänään palkansaajien järjestäytymisaste on Suomessa teollisuusmaiden korkeimpia: 80 prosenttia kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Palkansaajien yhdistymisvapaus on taattu Suomen perustuslaissa ja työsopimuslain säännöksissä. Myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimukset takaavat työntekijöiden yhdistymisvapauden ja työehtosopimusten aseman.

Keskusjärjestöt

Ammattiliitot ovat järjestäytyneet johonkin kolmesta keskusjärjestöstä. Palkansaajien keskusjärjestöjä ovat

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (21 jäsenliittoa)
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK (20 jäsenliittoa)
Korkeakoulutettujen ammatillinen keskusjärjestö AKAVA (32 jäsenliittoa)

Myös työnantajat ovat yleensä järjestäytyneet oman alansa työnantajaliittoon. Nämä puolestaan kuuluvat toimialansa mukaan työnantajien keskusjärjestöihin, joita ovat

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Valtion työmarkkinalaitos
Kunnallinen työmarkkinalaitos
Kirkon sopimusvaltuuskunta

Suomen työmarkkinakehityksen tärkeitä vuosia

1889
Asetus työväen suojelusta, ammattientarkastajat.

1895
Tapaturmakorvauslaki.

1905
Suurlakko eli kansallislakko

1907
Suomen Ammattijärjestö perustetaan 15.4. Tampereella.
Suomen Yleinen Työnantajaliitto (vuodesta 1918 Suomen Työnantajain Keskusliitto, STK) perustetaan.

1917
Suomen Ammattijärjestön jäsenmäärä lähes nelinkertaistuu yli 160 000:een.
SDP:n Me vaadimme ohjelma, marraskuun suurlakko ja 8 tunnin työaikalaki. Suomen itsenäistyminen.

1918
Kansalaissota.

1920
Vasemmistososialistit ja kommunistit saavat enemmistö Suomen Ammattijärjestön edustajakokoukseen ja päättäviin elimiin.

1922
Työsopimuslaki, vuosiloma 4-7 päivää.

1923
Työehtosopimuslaki.

1926
Vasemmistososialistien, kommunistien ja sosialidemokraattien linnarauha Ammattijärjestössä
Sosialidemokraatti Matti Paasivuori puheenjohtajaksi

1927
Ammattientarkastuslakiin työläistarkastajat.

1929
Linnarauha päättyy.
Vakavia poliittisia ristiriitoja Ammattijärjestössä
Sosialidemokraatit ryhtyvät perustamaan uutta keskusjärjestöä.

1930
Viranomaiset lopettavat Suomen Ammattijärjestön toiminnan heinäkuussa, ennen Lapuan liikkeen talonpoikaismarssia.
Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) perustetaan 19.10.

1934
Kommunistit kehottavat jäseniään ja kannattajiaan liittymään SAK:hon.

1937
Kansaneläkelaki.

1939
Vuosilomalaki, vuosiloma vakinaisissa töissä 5-12 päivää.

1940
SAK:n ja STK:n yhteinen julkilausuma, ns. tammikuun kihlaus
STK tunnustaa SAK:n työläisten edustajaksi ja keskinäiset neuvottelut tarpeellisiksi.

1942
Palkkasäännöstely
SAK:n, STK:n ja muiden järjestöjen edustajat ovat mukana palkkasäännöstelyä hallinnoimassa

1944
SAK:n ja STK:n ensimmäinen yleissopimus
Yleissopimus luo puitteet työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja niiden jäsenjärjestöjen neuvotteluille.

1945
Uusi palkkasäännöstelypäätös vauhdittaa valtakunnallisten työehtosopimuksien tekemistä.
Liiketyönantajain Keskusliitto, LTK (vuodesta 1995 Palvelutyönantajat) perustetaan.

1946
SAK-STK yleissopimus uusitaan. Laki tuotantokomiteoista.
Työsopimuslain uudistus, laki työriitojen sovittelusta ja laki työtuomioistuimesta
Työaikalain muutos pidentää vuosiloman 12-14-päiväiseksi

1947
Valtakunnalliset työehtosopimukset ovat muotoutuneet työehtosopimusjärjestelmäksi
Yleissopimuksen ja työehtosopimusten mukaiset luottamusmiehet tulevat vakiintuneeksi osaksi suomalaista työelämää
Syksyllä runsaasti lakkoja
Palkkasäännöstely muuttuu indeksisidonnaiseksi.
SAK:n jäsenmäärä nousee yli 340 000:een.

1948
Lapsilisälaki.
Tapaturmavakuutuslaki.

1949
Sosialidemokraattien ja kommunistien suhteet ammattiyhdistysliikkeessä pohjalukemissa
SAK erottaa seitsemän ammattiliittoa jäsenyydestään, koska ne ovat aloittaneet työtaistelut ilman keskusjärjestön lupaa.
Viisi liittoa palaa ja hyväksytään takaisin SAK:n jäsenyyteen.

1950
Yritys lopettaa palkkasäännöstely.
Palkkasäännöstelyn paluu.
Vakautuskausi alkaa.

1955
SAK, STK, Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK) ja hallitus eivät kykene sopimaan vakautuksen ja palkkasäännöstelyn jatkosta.
Valtalakia, joka mahdollisti hinta- ja palkkasäännöstelyn, ei enää hyväksytä eduskunnassa.

1956
Maataloustuotteiden hinnankorotus johtaa yleislakkoon.
Yleislakko kestää 19 päivää, lakossa noin 420 000 työntekijää.
SAK:n ajama palkankorotus toteutuu. Teollisuus saa verohelpotuksia.
Eduskunta hyväksyy SAK:n vastustuksesta huolimatta yksimielisesti lain, joka kytkee maataloustulon palkansaajien yleiseen ansiotasoon.
Hinnat jatkavat nousuaan.
SAK:ssa vuoden lopussa lähes 290 000 jäsentä.
Kansaneläkelain uudistus.
Tasaeläkemalli hyväksytään SAK:n, Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen Keskusliiton (TVK) ja STK:n vastustuksesta huolimatta.

1957
SAK:n järjestöllinen hajaannus alkaa.

1958
Työturvallisuuslaki

1959
Yleiseksi työajaksi 45 t/viikossa, keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 42 tuntia.

1960
Ammattiyhdistysliikkeen hajaannus syvenee.
Suomen Ammattijärjestö, SAJ, perustetaan.
Vuosilomalain muutos, vuosiloma 18-24 päivää.
Työttömyysvakuutuslaki, päivärahoja korotetaan ja maksetaan useammalta päivältä kuin aiemmin.
Myös työnantajat osallistuvat kassojen kustannuksiin.

1961
Työntekijäin eläkelaki (TEL) ja lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työeläkelaki (LEL) hyväksytään.

1962
Eduskunta ratifioi Kansainvälisen työkonferenssin sopimuksen samapalkkaisuudesta.
Eläkelait tulevat voimaan 1.7.1962.

1962-66
SAK ja STK neuvottelevat vuosina 1962-1964, kuinka samapalkkaisuus huomioidaan työehtosopimuksissa.
Työehtosopimuksista poistuvat erilliset naispalkkataulukot ja määräykset vuoteen 1966 mennessä.

1964
SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen eheytysneuvottelut alkavat.
Työehtosopimuksiin suositus työajan lyhentämisestä
Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain eläkelaki
Valtion virkamiesten työsuhteiden neuvottelemista koskeva menettelytapalaki

1965
SAK, SAJ ja TVK sopivat STK:n kanssa, että vuonna 1966 aloitetaan siirtyminen 40 tunnin viikkotyöaikaan.
Lyhennettyyn työviikkoon siirrytään 1.1.1970 mennessä.

1966
Sosialidemokraatit ja kansandemokraatit sopivat eheytyksen edellytysten parantamisesta.
Niilo Hämäläinen (sd.) valitaan SAK:n puheenjohtajaksi ja Arvo Hautala (kd.) II puheenjohtajaksi.
SAK-STK irtisanomissuojasopimus.
Valtion eläkelaki ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki

1967
SAK-STK lomapalkkasopimus.
Uusi ammattitautilaki.

1968
Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus solmitaan, ns. Liinamaa I (allekirjoitettu 27.3.1968, sopimuskausi 1.1.1969-31.12.1969)
Indeksiehtojen poistaminen, vuokrien ja hintojen valvonta, vapaa-ajan tapaturmavakuutus, työnantajat alkavat periä jäsenmaksuja suoraan ammattiliittojen jäsenten palkoista.
Sovitaan julkisen sektorin sopimusmenettelyjen muuttamisesta. SAK-STK rationalisointisopimus.

1969
SAK muuttuu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, SAK.
Ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen.
SAK:n ammattiliittojen valta työehtosopimustoiminnassa kasvaa.
SAK-STK luottamusmiessopimus.
SAK-LTK rationalisointisopimus.

1970
Työsopimuslain uudistus: irtisanomissuoja, luottamusmiesoikeudet, kokoontumisoikeus, syrjintäkielto.
Toinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Liinamaa II allekirjoitettu (11.9.1969, sopimuskausi 1.1.-31.12.1970): erorahajärjestelmä tulee voimaan.
SAK-LTK yleissopimus, luottamusmiessopimus ja turvallisuustyösopimus.
Julkisen sektorin neuvottelu-, sopimis- ja lakko-oikeuden laajennus tapahtuu
Kunnallinen sopimusvaltuuskunta (vuodesta 1987 Kunnallinen työmarkkinalaitos) perustetaan.

1971
Sopimus työmarkkina- ja talouspoliittisesta kokonaisratkaisusta ns. UKK-sopimus.
Neljän viikon vuosiloma vuonna 1973
SAK-STK koulutussopimus ja tiedotussopimus.
Vähimmäispalkkalaki.
Julkisen sektorin valtakunnalliset työehtosopimukset
Valtion työsuhdeasiain neuvottelukunta perustetaan
Valtion sektorin luottamusmiessopimus

1972
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyy, ns. HL (Hämäläinen-Laatunen) -sopimus: lomaltapaluuraha 10 % lomapalkasta, sairausajan palkkaetujen parantaminen.

1973
Vuosilomalain uudistus.
Työsuojelunvalvontalaki, työsuojeluhallinto, työsuojeluvaltuutetut tulevat voimaan vuonna 1974.
Valtionvarainministeriön palkkaosasto aloittaa toimintansa valtion työmarkkinalaitoksena.

1974
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Lindblom-sopimus: lapsilisien korotus, äitiysloma 7 kuukautta, verohelpotuksia, ansiokehitystakuu.

1976
SAK, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton (STTK) ja STK:n työsuojelusopimus.
Ryhmähenkivakuutus.

1977
SAK-LTK työsuojelusopimus.
Talviloma.

1978
Yhteistoimintalaki.
Työterveyshuoltolaki.
Talviloma vuosilomalakiin.
Isyysloma 12 päivää.
SAK-STK irtisanomissuojasopimuksen uudistaminen.
SAK-STK ja SAK-LTK rationalisointisopimusten uusiminen.
Neljän palkansaajakeskusjärjestön yhteistyö tiivistyy. SAK:n, TVK:n, Akavan ja STTK:n puheenjohtajien säännölliset tapaamiset alkavat.

1979
Talvilomaoikeuden laajennus.

1980
Opintovapaalaki.
Äitiyspäivärahan pidennys ja vanhempainloma
Ensimmäiset työehtosopimukset, jotka mahdollistivat, että sairaan lapsen hoitajana voi äidin suostumuksella olla myös lapsen isä.

1981
Keskitetty työehto- ja talouspoliittinen ratkaisu syntyvät, ns. Pekkanen I
Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan parannus äitiys-, vanhempain- ja sairaspäivärahoissa
SAK-STK ja SAK-LTK sopimukset yhteistoiminnan edistämisestä ja sopimukset yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta.

1984
SAK uhkaa yhteislakolla eli eri tuotannonalojen lyhyiden lakkojen sarjalla.
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ns. Pekkanen II, johon sisältyi vuonna 1986 alkava työajan lyhennys 16/32 tuntia.
Ansiosidonnainen työttömyysturva.
Laki irtisanomismenettelystä.
SAK-STK irtisanomissuojasopimuksen uudistaminen uutta lakia vastaavaksi.
SAK-LTK irtisanomissuojasopimus.
Työtuomioistuimen hyvityssakkojen enimmäismäärän korotus 10 000 markasta 90 000 markkaan.

1985
Laki kotihoidontuesta.

1986
Työmarkkinapelisääntöjä koskeva lakipaketti, työsopimuslaissa irtisanomis- ja koeaikoja pidennetään, työehtosopimuslaissa työnantajien vastuuta kiristetään ja ammattiosastojen vastuuta työrauhasta lievennetään.
Toimihenkilöjärjestöt TVK ja STTK tekevät STK:n ja LTK:n kanssa keskitetyn työmarkkinaratkaisun, ns. toimihenkilötupon.
SAK:n avainalojen yhteislakko 13.-15.3.1983. SAK tekee oman keskitetyn ratkaisun, josta työnantajapuolelta vain LTK jää pois.
Työajan lyhennyksen jatkamisesta 68 tunnilla vuosina 1987-1990.
SAK-STK rationalisointi- ja yhteistoimintasopimusten uudistus.
Tasa-arvolaki hyväksytään, laki voimaan 1.1.1987.

1986-1990
Työajan lyhennys joko päivittäisestä tai viikkotyöajasta tai sitten kokonaisina lomapäivinä, ns. pekkaspäivinä.

1987
Työturvallisuuslainsäädäntöä muutettiin, työsuojeluvaltuutetulle oikeus keskeyttää vaarallinen työ.
Työsopimuslakiin syrjintäkielto työhönotossa.
Aikuisten opintotuki.

1988
Työsopimuslain ja yhteistoimintalain uudistukset hyväksytään työnantajajärjestöjen vastustuksesta huolimatta.
Henkilörekisterilaki.
Yksilölliset työajat lakisääteisiksi
Kotihoidontuki laajenee.
Valtioneuvoston kanslia asettaa tulopoliittisen selvitystoimikunnan laatimaan taloudellisia selvityksiä ja laskelmia tulopoliittisia neuvotteluja ja päätöksentekoa varten.

1989
Työttömyysturvalain muutos.
Työministeriö aloittaa toimintansa.
Henkilörahastolaki hyväksytään, laki voimaan 1.1.1990.
Uusi yhdistyslaki.
SAK-STK irtisanomissuojasopimus uusitaan vastaamaan uudistettua työsopimuslakia.
SAK-STK sopimus yhteistoiminnasta ja tiedotustoiminnasta yrityksissä uusitaan.
SAK-LTK sopimus yhteistoiminnasta ja tiedotustoiminnasta yrityksissä.

1990
Konserniyhteistyötä koskevat säännökset yhteistoimintalakiin, muutokset voimaan 1.1.1991.
Työajan lyhennys (loppiainen 1.1.1992 alkaen)
SAK-LTK yleissopimus. SAK-STK ja SAK-LTK luottamusmiessopimukset. SAK-STK lomapalkkasopimus uusitaan.

1991
Irtisanomismenettelylain kumoaminen ja irtisanomista koskevien määräysten sisällyttäminen työsopimuslakiin, laittoman irtisanomisen korvauksen enimmäismäärän nosto
Vuosilomalain muutos, loman säästämisjärjestelmä
Ammattikoulutusraha.
SAK-STK koulutussopimus ja SAK-STK irtisanomissuojasopimus uusitaan.
Vaikea talouslama alkaa Suomessa.
STK vaatii työlainsäädännön ja työehtosopimustoiminnan perusteellista muuttamista, esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista.
STK:n vaatimukset saavat kutsumanimen 'saatanalliset säkeet'.
LTK sanoutuu irti näistä periaatteellisista vaatimuksista.
Pankinjohtaja Sorsan ehdottaman palkanalennukset sisältänyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu katuu, kun markka devalvoituu.
Tulopoliittinen ratkaisu rakentuu palkkojen jäädyttämiselle ja työeläkemaksujen ja työttömyysvakuutusmaksujen osittaiselle siirtämiselle työnantajien vastuulta työntekijöille.

1992
TVK menee konkurssiin.
Pääosa sen jäsenliitoista siirtyy STTK:hon.
SAK uhkaa yhteislakolla

1993
SAK uhkaa yleislakolla, kun hallitus aikoo muuttaa olennaisesti työlainsäädäntöä.
STK ja teollisuudenkeskusliitto yhdistyvät Teollisuus ja Työnantajat (TT) keskusjärjestöksi.

1995
Ulkomaisten työntekijöiden työehdot
Vuorotteluvapaa.
Työaikalaki.
Yhteistoimintalain muutokset: Eurooppa-tason konserniyhteistyö

1996
Päivähoitolaki.
Työaikalain kokonaisuudistus.
Epätyypillisissä työsuhteissa olevien eläketurva
Vuosilomalain osittaisuudistus.
Ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot
Henkilöstörahastolain uudistus.
Yhteistoimintalain uudistus.
Tel-yhtiöiden hallintolaki.

1997
TT-SAK yleiset sopimukset.
PT-SAK yhteistoimintasopimus.
Työeläkelaitoksen sijoitusuudistus.
Sopimus työeläke- ja työttömyysvakuutusjärjestelmään koottavista ns. puskurirahastoista sekä työttömyysvakuutuksen rahoitusuudistuksesta

1998
Työttömyysvakuutusrahaston perustaminen.

1999
Varhaiseläkeuudistus.

2000
Sopimus ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasokorotuksesta vuonna 2002

2001
Uusi työsopimuslaki.
Työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmien uudistamisesta saavutettiin neuvottelutulos (ns. sosiaalipaketti).

2002
Uusi työterveyshuoltolaki.
Sopimus helatorstaista voimaan (helatorstai lyhentää työaikaa ansioita alentamatta).
Työeläkeuudistuksesta ratkaisu, voimaan vuonna 2005

2003
Työttömyysturvalain uudistus.
Uusi työturvallisuuslaki.
Tapaturma- ja ammattitautilain uudistus
Perhevapaat -uudistus

2004
Ammatillisen kuntoutuksen uudistus

Tavoitteet ja arvot

Palkansaajien yhteistyöllä tasa-arvoiseen ja kansanvaltaiseen yhteiskuntaan

Ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on palkansaajien ja heidän perheidensä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen kaikissa elämän vaiheissa parantamalla palkka- ja työehtoja sekä ammatillisia, taloudellisia, terveydellisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä etuja, oikeuksia ja vapauksia.

Tavoitteitaan ammattiyhdistysliike toteuttaa yhteistyössä muiden palkansaajajärjestöjen ja yhteiskunnallisten uudistusliikkeiden kanssa.

Ammattiyhdistysliikkeen toiminta perustuu vapauden, solidaarisuuden, tasa-arvon, demokratian ja rauhan ihanteisiin kaikkea riistoa ja sortoa vastaan. Periaateohjelma on rakennettu kuuden oikeuden periaatteelle.

Oikeus työhön

Jokaisella on oikeus tehdä vapaasti valiten edellytyksiään vastaavaa ja mielekästä työtä.

Oikeus riittävään ja oikeudenmukaiseen toimeentuloon

Jokaisella on oikeus turvattuun toimeentuloon, joka takaa hyvän elämisen laadun. Jokaisella on myös oikeus yhdenvertaisiin palveluihin ja mahdollisuus toimeentulon vaarantumatta jäädä elämäntilanteensa mukaisesti pois palkkatyöstä. Tulojen ja varallisuuden jakautuminen on oikeudenmukainen.

Oikeus vaikuttamiseen ja omaehtoiseen edunvalvontaan

Jokaisella on oikeus vaikuttaa työehtoihinsa, työoloihinsa ja laajemmin yhteiskuntaan. Tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua on vaikuttamisen perusta.

Oikeus terveelliseen ja viihtyisään ympäristöön

Jokaisella on oikeus terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön.

Oikeus henkisesti rikkaaseen elämään

Jokaisella on oikeus monipuoliseen tietojen, taitojen ja yhteistoiminnan kehittämistä edistävään elämään sekä vapaa-aikansa valintaan elämäntilanteen mukaan.

Oikeus rauhaan ja velvoite kansainväliseen vastuuseen

Jokaisella on oikeus elää maailmassa, josta sodat ja taloudellinen, ruumiillinen ja henkinen alistaminen on poistettu. Yhteisvastuu kaikkien maiden ihmisiä kohtaan edellyttää, että työntekijöiden ihmis- ja kansalaisoikeudet ja -vapaudet sekä turvallisuus ja tulonjaon oikeudenmukaisuus hyväksytään kaikkialla ja että näitä oikeuksia valvotaan kansainvälisesti.

Tehtäviä

  1. Miksi kannattaa olla ammattiyhdistyksen jäsen?
  2. Mille alalle aiot? Mikä ammattiliitto toimii sillä alalla?
  3. Miten ammattiliiton jäsenet voivat vaikuttaa?
  4. Jos koulussa olisi koululaisten ammattiliitto, mitä sen pitäisi mielestäsi tehdä?
  5. Miksi ammattiyhdistysliikettä vastustetaan monissa maissa?
  6. Millainen Suomi olisi, jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi koskaan perustettu?
  7. Miten ammattiyhdistysliike suhtautuu pätkätyöläisiin?
  8. Miten työttömyyttä voitaisiin vähentää?
  9. Miten työttömien asemaa voitaisiin parantaa?
  10. Mitä uhkia Suomen työläisillä on tulevaisuudessa?
  11. Mitä sinävoi tehdä työntekijäin oikeuksien säilyttämiseksi ja kehittämiseksi?

Yhteiskunta ja oikeusnormit

Oikeudellisesti pakotettu (sanktioitu) käyttäytyminen

Sanktiolla tarkoitetaan oikeustutkimuksessa pakotetta.

Käyttäytyminen, johon oikeusjärjestelmä liittää pakotteen eli sanktion, on oikeudellisesti sanktioitua. Nämä pakotteet saattavat olla myönteisiä (positiivisia) tai kielteisiä (negatiivisia).

Myönteisiä pakotteita kutsutaan palkinnoiksi ja kielteisiä pakotteita rangaistuksiksi.

Pakotteilla pyritään vaikuttamaan inhimilliseen käyttäytymiseen palkitsemalla toivottu käyttäytyminen ja rankaisemalla ei toivottu käyttäytyminen. Samalla pakotteet osoittavat, mikä käyttäytyminen on toivottavaa ja mikä paheksuttavaa.

Koulussa normien rikkomisesta on rangaistu mm. jälki-istunnolla. Käyttäytymisen ja huolellisuuden todistusarvostelulla on myös pyritty palkitsemaan normien mukainen käytös.

Usein puhutaan käsky- ja kieltonormeista. Edelliset käskevät tekemään jotakin, jälkimmäiset kieltävät tekemästä jotakin. Salliminen on myös merkityksellistä siksi, että sallimalla jotakin voidaan ilmaista jotakin muuta kielletyksi tai voidaan ilmaista, että henkilön ei tarvitse välttämättä ja rangaistuksen uhalla tehdä jotakin.

Eri käyttäytymisohjeiden ja niiden noudattamisen valvomisen kokonaisuutta, joka pitää yllä yhdenmukaista käyttäytymistä yhteiskunnassa, kutsutaan sosiaaliseksi valvonnaksi (eli sosiaaliseksi kontrolliksi). Se jaetaan viralliseen ja epäviralliseen. Virallinen valvonta tarkoittaa lähinnä oikeusjärjestystä. Epävirallinen valvonta liittyy esimerkiksi johonkin ammattikuntaan tai muuhun ryhmään kuten jengiin. Ammattikunnan tai ryhmän mielipide määrää, mitä jäsen saa tehdä ja mitä hän ei saa tehdä.

Epävirallisen valvonnan sijasta puhutaan usein ensisijaisesta (primäärisestä) valvonnasta. Ensisijainen valvonta ohjaa käyttäytymistä ihmissuhteiden kuten vanhempien ja lasten tai työyhteisön välisten henkilökohtaisten suhteiden kautta. Sen sijaan toissijainen (sekundaari) eli muodollinen (formaali) valvonta on persoonatonta kuten esimerkiksi tuomioistuimen ja syytetyn suhde.

Suomen oikeusjärjestys perustuu voittopuolisesti rangaistuksille. Muussa sosiaalisessa valvonnassa sen sijaan palkinnoilla on huomattava merkitys.

Kielteiset pakotteet jakautuvat kostaviin ja ennalleen palauttaviin. Edellisten tehtävänä on osoittaa yhteiskunnallista paheksuntaa väärin tehnyttä kohtaan. Rangaistukset muodostavat näiden pakotteiden suurimman ryhmän. Ennalleen palauttavilla pakotteilla pyritään palauttamaan ennalleen oikeudenloukkauksen tai muun ei-toivottavan käyttäytymisen aiheuttama tila. Vahingonkorvauksen ohella näihin kuuluvat mm. oikeustoimien pätemättömyyttä ja mitättömyyttä koskevat säädökset.

Käyttäytyminen, johon kohdistetaan virallisia pakotteita, johtaa usein myös epävirallisiin pakotteisiin. Rikoksentekijä voi saada epämieluisaa julkisuutta, menettää työpaikkansa jne.

Yhä suurempi osa inhimillistä käyttäytymistä on viime vuosikymmeninä liitetty oikeudellisen pakotejärjestelmän piiriin. Se, mikä aikaisemmin olisi ollut vain siveellisen, uskonnollisen tai tapanormin rikkomista, on saanut oikeudellisen merkityksen. Eräillä elämänalueilla lähes kaikkea käyttäytymistä säädellään pakottein.

Oikeudellisesti merkityksellinen käyttäytyminen

Oikeudellisesti merkityksellistä käyttäytymistä on kaikki käyttäytyminen, johon oikeusjärjestys liittää oikeusvaikutuksia.

Vaikka käyttäytymiseen ei liity oikeudellisia pakotteita, oikeusjärjestys saattaa pitää sitä toivottavana tai ei-toivottavana. Esimerkkinä voidaan mainita äänestäminen. Oikeusjärjestyksemme pitää äänioikeuden käyttämistä toivottavana, mutta sen käyttämättä jättämisestä ei seuraa rangaistusta.

Joissakin maissa äänestäminen saattaa olla pakollista.

Usein kielletty tai käsketty käyttäytyminen sisältää käyttäytymisvelvollisuuden epämiellyttävän seuraamuksen uhalla. Esimerkiksi velan maksamatta jättämisestä on oikeudellisia seuraamuksia. Sopimuksen rikkomisesta voidaan sopimuksessa määrätä korvausvelvollisuus.

Oikeudelliset pakotteet saattavat seurata vain inhimillisestä käyttäytymisestä. Oikeusjärjestys yleensä sallii pakotteiden käytön vain jos käytös osoittaa tiettyjä tahdon piirteitä kuten tahallisuutta, huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä jne. Yleensä oikeusjärjestys edellyttää tekijällä syyllisyyttä, jotta pakotteita voitaisiin käyttää. Jos teko ei ole tahallinen tai tuottamuksellinen, ei tekijää yleensä voida tuomita.

Eräissä tapauksissa oikeusjärjestys sallii käytettävän pakkotoimia nimenomaan siksi, että henkilön ei katsota olevan vastuunalaisen käyttäytymisestään. Näin on laita esimerkiksi mielisairaiden kohdalla.

Yksityisoikeudelliset pakotteet ovat tavallisesti ennalleen palauttavia. Niiden täytäntöönpano riippuu asianosaisten toiminnasta ja tahdosta.

Yhteiskunnassamme esiintyy ns. osavaltarakenteita (osakulttuureja), joissa vallitsevat omat, joskus oikeudelliseen normijärjestelmään, nähden jyrkästi ristiriitaiset käyttäytymissäännöt. Esimerkiksi rikolliset saattavat elää pitäen ensisijaisena käyttäytymisohjeenaan oman osavaltarakenteensa (osakulttuurinsa) normistoa.

Rikollisuus

Oikeustutkimuksessa rikoksina pidetään tekoja, joista on laissa säädetty rangaistus. Rangaistuksilla tarkoitetaan nimenomaan niitä pakotteita, jotka oikeusjärjestys nimeää rangaistuksiksi.

Ne teot, jotka kussakin yhteiskunnassa ja eri aikakausina on määritelty rikoksiksi, vaihtelevat. Ainoastaan hyvin pieni osa rikoksista on siinä mielessä ajattomia, että ne on melkein kaikissa yhteiskunnissa määritelty rikoksiksi.

Rikoksiksi määritellään ne käyttäytymismuodot, joita yhteiskunnassa pidetään kaikkein paheksuttavimpina. Rikoslailla on kiinnekohdat ns. viralliseen siveysjärjestelmään, jota se ylläpitää ja vahvistaa.

Rikoksiksi määritellään yleensä vain ne teot, joiden paheksuttavuudesta vallitsee verrattain suuri yksimielisyys. Yhteiskunnan valtaapitävät ryhmät määrittelevät rikokset. (Suomessa määrittelyn suorittaa eduskunnan enemmistö.) Tästä syystä rikoslaki ei välttämättä suojaa tasapuolisesti eri yhteiskuntaryhmien tärkeinä pitämiä arvoja ja etuuksia. Rikoslaki on ennen kaikkea yhteiskunnan pakkovallan väline.

Nykyisin voimassa oleva rikoslakimme on vuodelta 1889. Siihen on kuitenkin tehty lukuisia muutoksia. Enää vain noin puolet sen säädöksistä on alkuperäisessä muodossa. Voidaan kuitenkin sanoa, etteivät muutokset ole olleet niin merkittäviä, että ne olisivat muuttaneet rikoslain luonnetta, joka heijastaa 1800- luvun lopun sääty-yhteiskunnan arvostuksia.

Rikosoikeuden keskeisimpiä periaatteita on ns. suhteellisuusperiaate. Sen mukaan rangaistuksen on oltava jonkinlaisessa suhteessa rikokseen. Vanha sovitusperiaate edellytti samanlaisuutta, "silmä silmästä, hammas hampaasta", nykyään rangaistuksen pitää olla suhteessa rikoksentekijän syyllisyyteen.

Rikosoikeuden kaksi päälinjaa ovat: joko rangaistaan teosta tai tekijää. Suomen rikosoikeus rankaisee teosta. Tekijärikosoikeudessa sen sijaan pyritään arvioimaan rikollista kokonaisvaltaisemmin.

Suomessa tekorikosoikeuteen pitäytymistä on pidetty jonkinlaisena takeena oikeusturvasta.

Suomen järjestelmä ei juuri tunne kolmijakoa rikkomuksiin, rikoksiin ja törkeisiin rikoksiin. Rangaistukset on kuitenkin määritelty usein erilaisiksi esimerkiksi näpistyksen, varkauden ja törkeän varkauden tai pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn osalta.

Voidaan sanoa, että meidän rikoslakimme suojaa ennen kaikkea perinteisiä, yksilöllisiä oikeushyviä. Sen suoja on puutteellinen yhteisten oikeushyvien osalta eli tapauksissa, joissa rikos ei kohdistu yksilöön vaan laajempiin ihmisjoukkoihin.

Perinteisiin rikoksiin kuuluvat väkivalta-, omaisuus, kunnianloukkaus-, siveellisyys- ja kotirauharikokset. Tällaiset rikokset muodostivat ydinosan vuoden 1889 rikoslaissa.

Yhteiskunnalliseen ja tekniseen kehitykseen liittyviä rikoksia ovat esimerkiksi verorikokset, liikennerikokset ja rikokset ympäristöä ja työtä vastaan. Verrattuna perinteisiin rikoksiin nämä viimeksi mainitut ovat seurauksiltaan kohtalokkaita. Esimerkiksi liikennerikoksiin liittyvien liikennekuolemien määrä ylittää moninkertaisesti henkirikosten aiheuttamat kuolemat. Luonnon saastuminen on seurauksiltaan kohtalokkaampaa kuin perinteinen omaisuus- tai väkivaltarikollisuus. Verorikoksin aiheutetaan valtiolle aivan erisuuruisia tappioita kuin valtion omaisuutta muutoin anastamalla tai vahingoittamalla.

Näitä rikoksia, joiden rangaistukset ovat puutteellisia, ei yleisesti koeta samalla tavalla rikoksiksi kuin perinteisiä rikoksia. Ne eroavat perinteisistä rikoksista myös siinä, että tekijät saattavat olla hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Toisia kutsutaankin valkokaulusrikollisiksi vastakohtana perinteisille omaisuus- ja väkivaltarikoksille, jotka ovat pääasiassa köyhien ja onnettomien ihmisten epämielekästä käyttäytymistä.

Hallinnolliset pakotteet

Valvontapolitiikkaan kuuluvat mm. lastensuojelu, päihdeaineiden väärinkäyttäjien huolto, mielisairashuolto ja tarttuvien ja vaarallisten tautien ehkäisytoimet.

Näille valvontatoimille on tyypillistä, että pakkotoimien edellytykset on määritelty paljon väljemmin kuin varsinaisten rangaistusten edellytykset. Toimet voivat olla kuitenkin kohteiden näkökulmasta ankarampia kuin varsinaiset rangaistukset. Niistä päättämiseen ei aina liity samoja oikeusturvan takeita kuin rikosoikeudenkäyntiin, koska toimet ovat virallisesti huoltotoimia, kasvatusta tai lääketutkimuksen (lääketieteellisiä) toimia.

Virka- tai palvelusvelvollisuus sekä laitosvalta synnyttävät erikoisnormiston, joka yleistä rikoslakia yksityiskohtaisemmin määrää virkamiehen, palvelusvelvolliset tai laitokseen sijoitetun käyttäytymisestä. Paitsi että näiden säädösten rikkominen voi johtaa rangaistukseen normaalissa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä, on olemassa erityisiä kurinpitomenettelyjä, joissa hallintoviranomaiset käyttävät kurinpitorangaistuksia.

Esimerkiksi virkamiehiä varten on sekä virkarikoksia koskevat lait että erityiset säädökset siitä, millä edellytyksillä virkamies voidaan kurinpitotoimin panna viralta.

Sotilaskurista määräävät sekä sotaväen rikoslaki että sotilaskurinpitoasetus.

Laitosvallan alaisia vankeja, työlaitoksessa olevia, korkeakouluissa ja kouluissa opiskelevia varten ovat erityiset järjestyssäännöt, jotka oikeuttavat kurinpitotoimiin.

Kunnanvaltuusto voi hyväksyä järjestyssääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa sakko.

Nykyään monissa laeissa säädetään, että lain ja asetuksen rikkominen ovat rangaistavia.

Poliisilain nojalla poliisin määräyksiä on poliisin toimivallan rajoissa toteltava. Rikkoja voidaan tuomita niskoittelusta.

Elinkeinotoiminnassa monien ammattien harjoittaminen on luvanvaraista. Lupaehtojen rikkomisesta seuraa rangaistus.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, onko lain noudattaminen rangaistusten pelosta siveellistä.
  2. Pohtikaa lausetta "tilaisuus tekee varkaan".
  3. Pohtikaa piilorikollisuutta.
  4. Pohtikaa, miten rikollisuutta voitaisiin ehkäistä ennalta.
  5. Pohtikaa, onko kaikilla kansalaisilla yhtä hyvä oikeusturva.
  6. Pohtikaa tulisiko äänestäminen vaaleissa määrätä pakolliseksi.

Kansalais-

tottelemattomuus

Kansalaistottelemattomuus on toimivaa, mutta väkivallatonta lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä.

Kansalaistottelemattomuutta on harrastettu Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeiden toimesta. Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat muun muassa lakot, talojen valtaus, kaupunkitapahtumat, passiivinen vastarinta, mielenosoitukset ja marssit. Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa.

Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitteli alkuperäisen kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan "Resistance to civil government" vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience. Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus; hänen mielestään oli siveellisesti täysin oikeutettua yksinkertaisesti irrottautua valtiosta. Kunhan henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle päin velvoitteita. Kirjoituksessaan Thoreau selittää, ettei tahtonut maksaa veroja vaan vastustaa Meksikon sotaa ja orjuutta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä kansalaistottelemattomuuden muotoja esiintyy nykyään Suomessa.
  2. Ottakaa selvää, mitä kansalaistottelemattomuuden muotoja esiintyy nykyään muualla Suomessa.
  3. Ottakaa selvää, miten väkivallatonta vastarintaa on käytetty kansalais- ja ihmisoikeuksia edistettäessä.
  4. Miten rauhanliike on käyttänyt väkivallatonta vastarintaa?
  5. Miten eri kansanliikkeet käyttävät väkivallatonta vastarintaa nykyään?

Terrorismi

Terrorismi (ransk. terrorisme, latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on uhkailun ja pelottelun kautta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion laitokset kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber".

Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää puolueellisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisissä keskusteluissa, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin jopa muodostaa uuden valtiojohdon.

Termit "terrorismi" ja "terroristi" ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, keistä "terroristeista" on tullut myöhemmin valtionpäämiehiä.
  2. Mistä johtuu, että nykyään esiintyy itsemurhaterroristeja?
  3. Mitä mieltä olet väkivallan käyttämisestä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi?
  4. Mitä mieltä olet väkivallan käyttämisestä kansan vapauttamiseksi toisen kansan hallinnosta?
  5. Mitä Yhdysvaltain presidentti George W Bush tarkoittaa puhuessaan terrorismista?

Kestävä kehitys

Lähde: Ulkoasiainministeriö
Kehitysyhteistyö
Riitta Saarinen
(Kehitysuutiset 4/06)

Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnan

Suomi elää yhä vähemmän syrjässä muun maailman kehityksestä. Tämän ymmärtää kun tarkastelee tuoretta Maailman tila 2006 -raporttia ja pohtii viimeaikaisia uutisia. Intian ja Kiinan nopealla taloudellisella kasvulla on kaikkialle ulottuvat (globaalit) vaikutukset aina ympäristön kuormittumisesta alkaen. Ilmaston lämpenemisellä on selvä yhteys äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen. Mittavat luonnonkatastrofit, kuten Aasian tsunami, vaikuttavat pitkään laajalla alueella. Äärimmilleen tehostunut ruuan tuotanto vaatii veronsa, ja eläintauteihin, kuten lintuinfluenssaan, on varauduttava jo Suomessakin.

Tuoreimmassa Maailman tila - raportissaan sitä julkaiseva Worldwatch-instituutti keskittyy Intiaan ja Kiinaan, joiden raju taloudellinen nousu on instituutin mielestä yksi tämän hetken suurimmista epävarmuustekijöistä maailmassa. Tosin nousuun liittyy sen mielestä myös paljon mahdollisuuksia.

Raportin mukaan kestävän kehityksen saralla on edistytty viime vuosina merkittävästi.

Silti on tiedostettava, ettei ympäristön tilanne maailmassa ole kokonaisuudessaan parantunut. Pikemminkin se heikkenee yhä, joten tilanteen parantamiseksi vaaditaan paljon työtä. YK:n vuosituhattavoitteisiin, joista yksi on ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen, on vielä pitkä matka.

Intia ja Kiina ovat nopeasti kohoamassa suurvalloiksi ja kasvaessaan ne vaativat väistämättä enemmän myös niille kuuluvaa osaa maailman luonnonvaroista. Toteutuessaan tämä kehitys johtaisi maailman kulutuksen kasvamiseen ennen näkemättömästi.

Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita

Intian ja Kiinan 2,5 miljardia asukasta haluavat enemmän energiaa, ruokaa ja raaka-aineita. Kasvaneen kysynnän vaikutukset näkyvät jo nyt ympäri maailmaa.

Raportin mukaan Yhdysvallat kuluttaa yhä kolme kertaa enemmän viljaa henkilöä kohti kuin Kiina ja viisi kertaa enemmän kuin Intia. Yhdysvalloissa hiilidioksidipäästöt henkilöä kohti ovat kuusinkertaiset Kiinaan ja 20-kertaiset Intiaan verrattuna.

Jos Kiinassa ja Intiassa kulutettaisiin yhtä paljon luonnonvaroja ja päästettäisiin saasteita saman verran henkilöä kohti kuin Yhdysvalloissa nyt, tarvittaisiin pelkästään Kiinan ja Intian talouksien ylläpitämiseen kaksi maapalloa.

On selvää, että Intian ja Kiinan valinnat vaikuttavat ratkaisevasti siihen koko maapallon kehitykseen. Näiden kahden maan lähivuosien valinnat johtavat joko suurempaan luonnontaloudelliseen (ekologiseen) ja poliittiseen epävakauteen tai kehitykseen, joka perustuu tehokkaille tekniikoille ja luonnonvarojen kestävälle käytölle.

Myönteistä kehitystä osoittaa se, että esimerkiksi Kiinassa on tätä nykyä yli 2000 ympäristöjärjestöä, kun niitä 1990-luvun alussa oli tuskin lainkaan. Vuonna 2004 voimaan tulleet lait antavat kiinalaisille kansalaisjärjestöille vahvemman laillisen aseman, jonka turvin ne voivat osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet

Intiassa ja Kiinassa asuu 40 prosenttia maailman väestöstä, mikä on yhtä paljon kuin 20 seuraavaksi suurimmassa maassa yhteensä. Keskiluokan osuus näissä maissa on kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.

Sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinassa alle dollarilla päivässä elävän väestön määrä väheni vuosina 1980-2001 66 prosentista 17 prosenttiin ja Intiassa 50 prosentista 35 prosenttiin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaurauden lisääntymisestä huolimatta noin 800 miljoonaa intialaista ja 600 miljoonaa kiinalaista elää kahdella dollarilla päivässä. Tuloerojen kasvaessa noin 140 miljoonaa kiinalaista ja 250 miljoonaa intialaista elää aliravittuna.

Toistaiseksi kiinalaisen ekologinen jalanjälki on keskimäärin 1,6 ja intialaisen 0,8 hehtaaria. Keskivertoamerikkalaisen jalanjälki on sen sijaan 9,7 hehtaaria ja eurooppalaisen jalanjälki lähenee 5:ttä hehtaaria.

Yhdysvallat käyttää eri hyödykkeitä henkilöä kohti 10-20 kertaa enemmän kuin Intia ja Kiina mutta myös kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maat, jotka ovat miltei yhtä rikkaita kuin Yhdysvallat.

Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä

Intian tiede ja ympäristökeskuksen johtaja Sunita Narain toteaa raportissa, että Intia ja Kiina haluavat toteuttaa läntistä kasvun mallia, mutta se malli on tuhoisa. Sellainen kasvu vaatii valtavasti luonnonvaroja - ja tuottaa valtavasti saasteita.

Yksi suurista kysymyksistä on vesi. Veden tarjonnan varmistamiseksi maat tarvitsevat kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä - ei vain rahaa ja tekniikkaa.

Intian on esimerkiksi kerättävä enemmän sadevettä ja käsiteltävä jätevettä. Tätä nykyä maan jätevedestä käsitellään vain noin kymmenen prosenttia. Monet joet ovat muuttuneet haiseviksi viemäreiksi. Intian kaupunkien vedenkulutuksen odotetaan kuitenkin kaksinkertaistuvan ja teollisuuden vesivaatimusten kolminkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.

Kiinalla on vain kahdeksan prosenttia maailman makeasta vedestä, minkä pitäisi riittää 22 prosentille maailman väestöstä. Kuivuus ja voimakkaat saasteet pahentavat vesipulaa, koska niiden vuoksi osaa vedestä ei voida käyttää lainkaan.

Tehotiloilla taudit leviävät helpommin

Eräs raportin mielenkiintoisimmista artikkeleista tarkastelee eläintehotuotantoa, joka leviää eri puolille maapalloa ja hävittää pieniä tiloja ja alkuperäisiä eläinrotuja. Samalla lihantuotanto keskittyy muutamille suuryrityksille. Viimeaikaiset eläintaudit, kuten ihmiseenkin tarttuvat lintuinfluenssa ja hullun lehmän tauti, kertovat laajemmasta maatalouden muutoksesta.

Siipikarjan määrä maailmassa on nelinkertaistunut vuodesta 1961. Tehotuotanto on nopeimmin kasvava tapa tuottaa eläimiä. Sillä saadaan nyt 74 prosenttia maailman siipikarjatuotteista, puolet sianlihasta, 43 prosenttia naudanlihasta ja 68 prosenttia kananmunista.

Tehotiloilla on otolliset olot tautien leviämiselle eläimistä ihmisiin. Oletettavasti taudit syntyvät ja leviävät helpommin siksi, että eläimiä tuotetaan ahtaissa ja epäsiisteissä oloissa. Suurilla tiloilla eläimet ovat myös perinnöllisesti hyvin samankaltaisia.

Eläimille syötetään liikaa antibiootteja

Myös tehdasmainen ruuantuotanto voi levittää ruokaperäisiä tauteja. Eläimille syötetään myös runsaasti antibiootteja, minkä takia ruokaperäisten tulehdusten ja muiden tautien hoitaminen on entistä vaikeampaa.

Tuorein esimerkki siitä, kuinka eläintaudit voivat uhata ihmisiä, on lintuinfluenssa, jonka kanssa eläinten kasvattajat ovat taistelleet jo vuosia. Lintuinfluenssa voi levitä tilalta tilalle ja tapaa kokonaisia lintuparvia. Viime aikojen pahin epidemia puhkesi Aasiassa 2003 ja vaikuttaa yhä alueella asuvien ihmisten terveyteen sekä siipikarjan tuotantoon.

Tehotuotannon moninaisista ongelmista johtuen lihateollisuus etsiikin tällä hetkellä uusia malleja lihan tuotantoon.

Tehtäviä

  1. Miten Kiinan ja Intian kasvava energian saatavuus pitäisi mielestäsi turvata?
  2. Miten Kiinan ja Intian asukkaille voitaisiin turvata puhdas juomavesi?
  3. Miten tehomaatalouden ongelmista voitaisiin päästä eroon?
  4. Miten aliravitsemus voitaisiin poistaa Kiinasta ja Intiasta?
  5. Voiko pieni Suomi tehdä näissä asioissa mitään?
  6. Mitä suuri Yhdysvallat voisi tehdä näissä asioissa?
  7. Voidaanko luonnon tuhoutuminen tulevaisuudessa mielestäsi välttää?

Öjy loppuu

Lähde: Paul Roberts: Kun öljy loppuu. Uuden energiatalouden vaihto-ehdot, Edita 2006. 412 sivua, 35 euroa.

On pitkä kuuma kesä 2002. Kiinan poliisi huomaa olevansa keskellä ankaraa kotimaista öljysotaa. Maan kaksi suurinta öljy-yhtiötä Petro China ja Sinopec jakavat bensiinimarkkinoita: aseina pelottelu, rautaputkiväkivalta ja hintojen polkeminen. Tarkoitus on saada hallintaan parhaimmat paikat valtateiden varrelta ja kaupunkien liepeiltä.

Sota on kuin toisinto Amerikan 1800-luvun lopun öljykenttäsodista, kirjoittaa amerikkalainen taloustoimittaja Paul Roberts opuksessaan Kun öljy loppuu.

Samalla Kiinan tilanne kertoo paljon siitä, mitä öljyn vuoksi maailmalla tapahtuu. Energiamarkkinoista on tullut entistä vahvemmin osa maiden ulkopolitiikkaa. Omien etujensa vuoksi (lue öljyriippuvuuden vuoksi) USA on Irakissa.

Öjyn vuoksi Kiina on kehittänyt suhteita kaikkiin öljyntuottajiin: Lähi-itään, Venäjään, Venezuelaan.

Energiamaailman keskus siirtyy itään. Vain 14 vuoden kuluttua Kiina kuluttaa kymmenyksen maailman kaikesta öljystä, polttaa kaksi viidesosaa maailman poltetusta kivihiilestä sekä aiheuttaa lähes viidesosan kaikista energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä.

Samalla öljy vähenee - sen jokainen länsimaassa asuva kuluttaja tuntee jo kukkarossaan. Öjytynnyrin hinta heiluu 70-80 dollarissa eikä mahdottomana pidetä 100 dollarin ylitystä.

Halvan öljyn kausi on ohi, uskoo Roberts ja hänen laillaan siihen uskovat myös markkinat. USA:n presidentin George W Bushin hallinto ja varapresidentti Dick Cheney etunenässä ovat yrittäneet muuttaa mustaa valkoiseksi ja saada öljyn hinnan putoamaan 15-20 dollariin tynnyriltä - turhaan.

Maailma on liian riippuvainen öljystä. Kysyntä on nyt noin 80 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuonna 2035 sen arvioidaan olevan 140 miljoonaa tynnyriä. Eikä yhtäkään todella suurta öljylöytöä ole tehty vuosiin.

Mutta onko muutosta tulossa? Liian hitaasti.

Roberts kirjoittaa, että nykyiseen öljytalouteen lähteineen, putkineen, tankkereineen, jalostamoineen, voimaloineen ja siirtojohtoineen on sitoutunut jo kymmenentuhannen miljardin dollarin pääoma.

Summa on niin mieletön, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta kirjata sitä tappiokseen. Siksi muutos on hidasta: energiayhtiöt yrittävät minimoida tappionsa ja poliitikot omansa. Äänestäjät eivät halua oikeasti kuulla, mitä on edessä.

Mitä siis ihmiskunnalla on edessä? Robertsin mielestä kivulias muutos, koska liian harva haluaa tehdä etukäteen yhtään mitään.

Tehtäviä

  1. Mitä tehdään sitten, kun sekä öljy että ydinvoimaloissa käytettävä uraani loppuvat?
  2. Kuka maksaa öljyteollisuuden ja ydinvoimateollisuuden sijoitusten kuoletukset sitten, kun öljy ja uraani loppuvat?
  3. Kuinka monta nollaa on luvussa kymmenen tuhatta miljardia?
  4. Mitä seurauksia on uusiutumattomien luonnonvarojen (öljy, kivihiili, uraani) käytöstä pitkällä tähtäyksellä?
  5. Miten Suomi voisi vähentää öljyn käyttöä?
  6. Suomi käyttää EU:n jäsenmaista eniten henkeä kohti sähköä? Mistä tämä johtuu? Vihje: Mitkä teollisuudenalat käyttävät paljon sähkö?
  7. Miten Suomi voisi vähentää a) energian kulutusta b) öljyn käyttöä?

Köyhyys

Tutkimus: 40 prosenttia venäläisistä köyhiä

21.6.2006 (STT)

Lähes 60 miljoonaa venäläistä eli noin 40 prosenttia maan väestöstä elää toimeentulominimin alapuolella, selviää YK:n kehitysohjelman (UNDP) tekemästä tutkimuksesta. Toimeentulominimiksi määritellään Venäjällä noin 3,4 euroa päivässä.

Venäjän tilastokeskuksen vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 18 prosenttia venäläisistä eläisi köyhyysrajan alapuolella.

Kansalaiskamarin yhteiskunnallisista asioista vastaavan komitean puheenjohtaja Aleksandra Otshirova myöntää, että ainakin 15 prosenttia venäläisistä elää toimeentulominimin alapuolella. Hänen mukaansa joka seitsemäs venäläinen ei pysty täyttämään perustarpeitaan, kuten hankkimaan ravintoa tai vaatteita.

Köyhyys Venäjällä on hyvin erikoista, sillä se ei kosketa vain tiettyjä osia työkykyisestä väestöstä, vaan mikä tärkeintä, myös työssäkäyviä, Otshirova sanoi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
  2. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa koko maailman väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  3. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Intian ja Kiinan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  4. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Ruotsin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  5. Mistä johtuu, että näin suuri osa ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella?
  6. Miten Suomesta voitaisiin poistaa köyhyys?
  7. Miten Kiinasta ja Intiasta voitaisiin poistaa köyhyys?
  8. Miten Venäjältä ja Yhdysvalloista voitaissiin poistaa köyhyys?

Energiavisa

Hauska energiavisa löytyy osoitteesta

http://www.tampere.fi/ytoteto/energia/energiaa/

Tehtäviä

  1. Jos sinulla on Internet - yhteys käytössäsi (kotona tai koulussa), laadi itsellesi energiansäästösuunnitelma.
  2. Esittele energiansäästösuunnitelma koulussa ryhmällesi.
  3. Yhdistelkää energiansäästöohjelmanne ja laatikaa kouluanne varten energiansäästöjuliste.

Kierrätys

Osoitteessa

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/
ymparistokemia/kierratys.html


on artikkeleita kierrätyksestä. Tutustukaa niihin ja vastatkaa seuraaviin kysymyksiin. Opettaja voit tarvittaessa monistaa osia elellä mainitusta aineistosta.

Tehtäviä

  1. Järjestäkää kilpailu ympäristömerkkien tuntemisesta.
  2. Mikä on tuotteen elinkaari?
  3. Mitä ongelmajätteitä on kotonasi?
  4. Mitä ongelmajätteille pitää tehdä?
  5. Miten jätteitä käsitellään kotipaikkakunnallasi?
  6. Miten jätteiden hyötykäyttöä voitaisiin mielestäsi tehostaa?
  7. Miten voit itse vähentää jätteiden syntymistä?

Käsityksen (katsomuksen) käsite

Käsitys on inhimillinen käsitys jostain asiasta. Käsitys voi olla todellisuuskäsitys tai asenne., jonka vallitessa asioita tarkastellaan.

Tehtäviä

  1. Luettele 10 erilaista käsitystä (katsomusta).
  2. Tosiasiakäsitys voi olla sekä tosi että epätosi. Luettele 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi tosia ja 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi epätosia.
  3. Luettele 10 mielipidettä, joita kannatat. Luettele 10 mielipidettä, joita vastustat.
  4. Myös opettaja laatii samanlaiset listat.
  5. Vertaa listaasi muiden oppilaiden listoihin. Esiintyykö niissä eroja?
  6. Jos eroja esiintyy, väitelkää omien käsitystenne puolesta.
  7. Verratkaa opettajan listaa oppilaiden listoihin.
  8. Missä asioissa opettaja on mielestäsi väärässä?

Äiti Teresan suuri huijaus

Mother Theresa: The Final Verdict (Äiti Teresa: Lopullinen tuomio)
kirjoittanut Aroup Chatterjee
Kolkata, Intia
Meteor Books, 2003
ISBN 81-99248-00
427 sivua, nidottuna $14,99

Kirjoittaja

Aroup Chatterjeen kirja Mother Theresa, The Final Verdict (Äiti Teresa, Lopullinen tuomio) kertoo Äiti Teresasta aivan päinvastaista kuin koulujen uskonnonopetus ja tiedostusvälineen. Chatterjeella on kaksi tärkeää ominaisuutta, jotka tekevät hänen työstään merkittävän lisän keskusteluun.

Ensiksi, hän on henkilökohtaisesti perehtynyt siihen osaan Kolkataa (entinen Kalkutta), jossa lähetysasema (Missionaries of Charity) sijaitsee. Hän on kasvanut siellä ja työskennellyt järjestössä vapaaehtoisena.

Toiseksi Chatterjee on lääkäri ja ymmärtää Kolkatan köyhien auttamiseen liittyviä lääketutkimuksen (lääketieteellisiä) kysymyksiä. Kun Chatterjeen kirjoituksia ja tutkimustaitoja verrataan muiden Äiti Teresasta kirjoittaneiden vastaaviin, kukaan ei voi kiistää Chatterjeen ainutlaatuista perehtyneisyyttä siihen kaupunkiin, jossa taru Äiti Teresasta on syntynyt.

Propaganda ja totuus

Eräs päävaikutelmista tämän kirjan suhteen on se, kuinka suuri ero on propagandalla ja totuudella. Lännen kuva kertoo epäitsekkäästä nunnaluostarista jota johtaa pieni sankaritar Balkanilta. Hän kulkee ympäri Kolkataa etsien kuolevia ja köyhiä ihmisiä. Hän vie heidät moniin sairaaloihin, orpokoteihin, kouluihin ja muihin hyväntekeväisyyslaitoksiin.

Tosiasiassa järjestöllä ei ole Kolkatassa sairaalaa. Sen nunnat eivät kierrä kaduilla etsimässä köyhiä ihmisiä autettaviksi. Kaupungin pahimmassa slummissa ei ole edes järjestön soppakeittiötä.

Järjestön pääasiallinen toiminta Kolkatassa tapahtuu kuolevien saattokodissa, jonka nimi on Nirmal Hriday. Siellä ei ole lääkäriä, kertakäyttöruiskuja tai jäähdytettyä ruumishuonetta. Siellä ovat voimassa paholaismaiset säännöt.

Sinne mahtuu noin sata ihmistä, mutta se on harvoin täynnä. Nirmal Hridayhin lähetetyiltä miehiltä ja naisilta on ajettu päät paljaiksi ja he nukkuvat ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kenttäsängyissä. Heidät on numeroitu ja heitä kohdellaan usein huonosti. Kun ke kuolevat, heidät kastetaan, heidän luvallaan tai ilman sitä.

Näin tapahtuu huolimatta rahavirrasta ja kaikenlaisesta avusta, jonka avulla voitaisiin muuttaa oloja, ei vain Nirmal Hridayssa, vaan paljon laajemmalla alueella.

Melkoinen osa järjestölle lahjoitetuista laitteista myydään tai niitä käytetään epäasianmukaisesti. Sairasautoja, jotka on saatu ulkomailta tarunomaiselle köyhien auttajalle, käytetään nunnien kuljettamiseen kaupungilla.

Huomattava osa Äiti Teresan vetovoiman tuottamista suurista summista käytetään pappien kouluttamiseen tai muuhun uskonnolliseen työhön pikemminkin kuin köyhien auttamiseen.

Koulutus

Mitä tulee koulutukseen kuilu tarun ja todellisuuden välillä on suuri. Malcom Muggeridgen (mainosti Teresaa) haastattelemana Teresa väitti, että järjestö kouluttaa tuhansia köyhiä lapsia Kolkatassa. Todellisuudessa parillasadalla lapsella on koulutusta pari tuntia päivässä. Se on pääasiassa katolisen katekismuksen opettelua.

Miksi ihmiset uskovat tähän taruun

Chatterjeen mukaan tähän kuiluun tarun ja todellisuuden välillä on kaksi merkittävää syytä.

Toisaalta on olemassa lännen tiedotusvälineiden tarukoneisto, joka rakastaa hyviä tarinoita - katolisen kirkon tukema tarukoneisto.

Toinen syy kuilulle on, suureksi osaksi tiedotusvälineiden tarukoneiston vuoksi, ihmisten haluttomuus ymmärtää Äiti Teresan todellisia päämääriä.

Kuten Äiti Teresa itse avoimesti myönsi, hänen ja hänen järjestönsä tehtävä ei ole ruumiiden parantaminen vaan sielujen pelastaminen.

Teresa sanoi: "Me emme ole sairaanhoitajia, me emme ole lääkäreitä, me emme ole opettajia, me emme ole sosiaalityöntekijöitä. Me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia."

Siis ruumiiden kurjuus ei ole yhtä tärkeää kuin rukousponnistelut sielujen puolesta. Tämä arvojärjestys mielessä on ymmärrettävää, että nunnat käyttävät enemmän aikaa rukouksiin hyvin sopivissa puhtaissa kappeleissa kuin niiden suhteellisen harvojen ihmisten hoivaamiseen, joista järjestö itse asiassa huolehtii.

Sivuraiteella

Pari kertaa Chatterjee näyttää joutuvan sivuraiteille. Hän esimerkiksi tarkastelee pitkään sitä korruptiota, jota liittyy moniin Nobelin palkintopäätöksiin. Tavallisesti hän perustelee nämä syrjähypyt. Pohdiskelu Nobelin palkinnoista liittyy Teresan vuonna 1979 saamaan Nobelin palkintoon.

Pitkä ja hyvin kiinnostava luku käsittelee Kolkatan kaupunkia, ja moni ihmettelee, mitä tekemistä tällä on Äiti Teresaa käsittelevässä kirjassa. Itse asiassa tämä luku merkitsee tässä asiassa paljon.

Chatterjee kertoo kaupungin historiaa ajalta, jolloin se tunnettiin aikalaisten silmissä Kalkutan mustana aukkona ja joka on yhä pelottava helvetinkolo, jossa ihmisiä kuolee kaduille.

Itsensä toteuttavat kuvaukset

Kukaan muu ei ole luonut vankempaa kuvaa Kolkatasta tungokseen asti täytenä slummina kuin Äiti Teresa ja hänen mainostajansa, mutta harvat ovat kiinnittäneet huomiota näiden synkkien kuvausten itseään toteuttavaan luonteeseen.

Chatterjee laskee, että kielteinen käsitys Kolkatasta on maksanut 4,5 miljardia dollaria menetettyinä turistituloina ja investointeina. Kuinka monta miljoonaa avun tarpeessa olevaa olisi tullut autettua, jos edes osa tästä rahasta olisi tullut kaupunkiin?

Toisaalla Chatterjee arvostelee Äiti Teresaa siitä, että hänen saamansa tuki on kaventanut muiden, paljon tehokkaampien avustusjärjestöjen saamaa tukea.

Kun otetaan huomioon Teresan järjestön toiminnan alkeellinen taso ja huono laatu, toiminta Kolkatassa olisi parasta lopettaa kokonaan ja sallia paremmin järjestettyjen ja oikeampien avustusjärjestöjen saada osakseen jotain huomiota.

Katolisen kirkon esittämä arvostelu

Ei ole yllättävää, että Chatterjeen oli vaikea löytää kustantajaa tällaiselle räjäyttävälle kirjalle. Kirjan on kustantanut intialainen kustannusyhtiö Meteor, joka sijaitsee Kolkatassa.

Ei ole liioin yllätys, että Vatikaanin johto on ollut vähemmän kuin vakuuttunut. Isä C. M. Paul, joka kuuluu Äiti Teresan pyhimykseksi julistamista tutkivaan ryhmään, ei pitänyt Chatterjeen tarkoitusperiä kunniallisina. Kuten oli ennustettavissa, Paul syytti Chatterjeetä väitteiden irrottamisesta asiayhteydestä vihamielisessä tarkoituksessa ja kyvyttömyydestä tehdä hyviä töitä kuten Äiti Teresa teki.

Tällainen kritiikki on epäonnistunutta, koska se olettaa, ettei Äiti Teresaa voida arvostella rehellisesti ja että sopimattomat tosiasiat ovat aina asiayhteydestään irrotettuja. On toivottavaa, ettei tällainen jälkikritiikki vähennä kiinnostusta tähän tärkeään kirjaan. Äiti Tereresa, Lopullinen tuomio elää otsikkonsa periaatteen mukaan.

Hindulaisuus

Uuden esityksen hindulaisuudesta löydät napauttamalla tästä

Buddhalaisuus

Uuden esityksen buddhalaisuudesta löydät napauttamalla tästä

Juutalaisuus

Uuden esityksen juutalaisuudesta löydät napauttamalla tästä

Kristinusko

Uuden esityksen kristinuskosta löydät napauttamalla tästä

Islam

Uuden esityksen islamista napauttamalla tästä

Jumalattomat ja siveys

Jumalaton on vapaa valitsemaan siveytensä

Koska jumalattomuus (ateismi) on olemassaoloa koskeva tosiasiaväite, se ei sinänsä ota kantaa siveyteen.

Jumalaton (ateisti) on vapaa valitsemaan itse siveytensä.

Valitseeko jumalaton jonkin uskonnon siveyden?

On harvinaista, että jumalaton (ateisti) valitsee jonkin uskonnon siveyden kokonaisuudessaan. Jos jumalaton (ateisti) elää jonkin uskonnon valta-alueella, hän saattaa omaksua osan valtauskonnon siveydestä, mutta on vaikea löytää tapauksia, joissa hän olisi omaksunut jonkin uskonnon siveyden kokonaisuudessaan.

Asiaa ei ole juuri tutkittu. Lwrence Kohlbergin siveellisen kehityksen asteikolla uskontojen hallitsemissa maissa elävät jumalattomat menestyvät uskovaisia paremmin. Sen sijaan ateistien aikoinaan hallitsemissa maissa eroja jumalattomien ja uskovaisten välillä ei ole tiettävästi havaittu.

Mitä piirteitä suomalainen ateisti valitsee siveyteensä?

Hyvin usein suomalainen jumalaton (ateisti) valitsee siveyteensä niitä piirteitä, joita pidetään yleisinhimillisinä. Posthumanismin aikakautena jumalaton (ateisti) usein ottaa huomioon myös muut tuntevat olennot kuten eläimet.

Miten jumalaton siveys eroaa uskonnollisesta?

Jumalaton (ateistinen) siveys eroaa esimerkiksi hindulaisesta ja buddhalaisesta siveydestä mm. siinä suhteessa, että yleensä ateistien mielestä ei ole olemassa jälleensyntymistä ja sellaista kuolemanjälkeistä elämää, jossa hyvä palkittaisiin ja paha rangaistaisiin.

Jumalattomat (ateistit) eivät yleensä usko buddhalaisten siveelliseen maailmanjärjestykseen. Ei ole sellaista syyn ja seurauksen lakia, että hyvä ja paha saisivat aina palkkansa, ei liioin sielunvaellusta.

Jumalattomat (ateistit) eivät usko juutalaisten tapaan, että olisi olemassa jumala, joka palkitsee hyvät teot ja rankaisee pahat. Pikemmin jumalattomat (ateistit) ovat yhtä mieltä hellenistisen Raamatun kirjoittajan Saarnaajan kanssa siitä, että varsin usein paha jää rankaisematta.

Jumalattomat (ateistit) eivät usko zarathustralaisten ja kristittyjen viimeiseen tuomioon, jolla hyvät palkittaisiin ja pahat rangaistaisiin. Jumalattomat (ateistit) eivät yleensä edes pidä tällaista viimeistä tuomiota siveellisesti hyväksyttävänä: äärellisen elämän aikana suoritetuista pahoista teoista ei ole oikein tuomita ketään ikuiseen kärsimykseen (kristillinen sana: helvettiin).

Jumalattomat (ateistit) eivät usko muslimien tapaan, että olisi olemassa kaikkia aikoja varten taivaassa laadittu siveys. Päinvastoin jumalattomat (ateistit) katsovat, että ihminen on vasta pyrkimässä kohti oikeudenmukaisuutta, joka hänen itsensä on määriteltävä.

Jumalattomuuden (ateismin) erottaa uskonnoista mm. se, etteivät jumalattomat (ateistit) yleensä usko jumalien tai luonnon palkitsevan ja rankaisevan ihmisiä.

Jumalattomien (ateistien) siveys on usein ihmis- tai luontokeskeistä. Siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää, ja siveyden toteutuminen riippuu ihmisistä.

Jumalattoman siveyden suuntauksia

Ei ole kaikille jumalattomille (ateisteille) yhteistä siveyttä. Esimerkiksi marxilainen jumalattomuus (ateismi) korosti siveyden historiallista kehitystä ja siveyden riippuvuutta yhteiskunnan rakenteesta kun taas porvarillinen jumalattomuus (ateismi) korostaa luonnontutkimuksen ja ajattelun merkitystä siveyden perustana.

Jumalattomien suhtautuminen kostoon

Usein jumalattomuus (ateismi) pitää koston ja rangaistuksen käyttöä sinänsä epätoivottuna ja tehottomalla. Usein jumalattomuus (ateismi) korostaa ihmisen kasvattamista rankaisemisen ja palkitsemisen sijasta.

Jumalaton (ateistinen) siveys ei yleensä ole ns. palkintosiveyttä.

Todellisuuskäsitykset ja jumalaton siveys

Jumalattomuus (ateismi) liittyy usein tiettyihin hyvän tutkimuksen käsityksiin. Tällöin on tapana puhua todellisuustutkimuksen (tieteellisestä) todellisuuskäsityksestä.

Jumalattomat ja ihmisarvo

Ihmiset ovat biologisesti ja henkisesti periaatteessa samanlaisia. Verrattuna ihmisten välisiin yhtäläisyyksiin erot ovat lähes merkityksettömiä. Tästä syystä kaikkia ihmisiä on pidettävä tasa-arvoisina.

Ihminen on osa luontoa

Ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Ihminen on luonnon tuote ja osa luontoa. Ihmisellä on päämääriä, joita hän toteuttaa mm. muokkaamalla luontoa, kulttuurin avulla. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota luonnon säilyttämisen nykyistä parempaan huomioon ottamiseen.

Omatunto on yhteisön tunto

Ihminen on kehittynyt elämään yhteistyössä muiden ihmisten kanssa, ihmisyhteisössä. Yhteisö muokkaa yksilöä, omatunto on oikeastaan yhteisön tunto. Yhteisö antaa inhimilliselle elämälle mielekkyyden, ja siveys on yhteisön tuote. Kaikki ihmiset ovat "veljiä tai sisaria keskenään."

Ihmiselle on annettava valinnan vapaus itseään koskevissa kysymyksissä

Ihminen kykenee itse tekemään siveellisiä ratkaisuja. Hänelle on annettava ainakin häntä itseään koskevissa kysymyksissä valinnan vapaus ja yhteisöä koskevissa kysymyksissä todellinen vaikutusmahdollisuus.

Järjestä on apua siveellisissä päätöksissä

Ihminen on ajatteleva olento. Siitä syystä hän voi ja hänen on syytä käyttää siveellisissä ratkaisuissaan mahdollisimman paljon järkeään (sivistyssana: rationalismi, ratio = järki).

Tieto auttaa siveellisissä ratkaisuissa

Ihminen pystyy saamaan tietoa ympäristöstään. Hän käyttää tietojaan tehdessään ratkaisujaan. Mitä paremmin hän tuntee ympäristönsä, sitä parempia ovat myös hänen siveelliset ratkaisunsa.

Ihmisen on itse asetettava päämääränsä

Kaikkeus ei ole jumalten luoma tai jumalten määräysvallassa. Ihmisen on itse asetettava omat päämääränsä kaikkeudessa. Kaikkeus kehittyy omien lakiensa, luonnonlakien, mukaisesti. Näitä lakeja voidaan saada selville hyvällä tutkimuksella.

Ihminen on vastuussa tässä ja nyt

Koska ei ole olemassa syntymää edeltävää tai kuoleman jälkeistä elämää, ihminen on vastuullinen teoistaan tässä elämässä. Kärsimyksiä on pyrittävä välttämään, ja olemme vastuussa myös muiden ihmisten ja tuntevien olentojen kärsimysten lievittämisestä.

Pahoja tekoja ei saa antaa anteeksi vaan vahingot on pyrittävä korvaamaan

Vaikka jumalattomat (ateistit) yleensä suhtautuvat kielteisesti kostoon ja rangaistuksiin, he eivät hyväksy uskontojen "syntien anteeksiantamista". Monet jumalattomat (ateistit) ovat sitä mieltä, että pahojen tekojen anteeksiantaminen edistää uusien pahojen tekojen tekemistä vapauttamalla ihmisen entisen syyllisyyden taakasta. Sen sijaan monet jumalattomat (ateistit) yrittävät osoittaa, ettei syyllisyydentunnon tunteminen ole viisasta. Syyllisyyden tuntemisen sijasta on muutettava käyttäytymistään.

Toinen ei voi sovittaa toisen tekoja

Tietysti pahoja tekoja voi sovittaa korvauksen avulla, mutta muutoin jumalattomat (ateistit) eivät yleensä usko minkäänlaiseen sovitus- tai pelastusoppiin. Käsitys, että joku voisi kärsimyksellä sovittaa jonkun toisen pahoja tekoja, on useimpien jumalattomien (ateistien) mielestä siveetön.

Ihmiset eivät ole keskimäärin pahoja eivätkä hyviä

Koska ei ole olemassa jumalia, jotka määräisivät, mikä on hyvää tai mikä on pahaa, ei ole järkevää sanoa, että ihmiset ovat pahoja tai että ihmiset ovat hyviä.

Se, kuinka paljon ihmiset tekevät hyvinä pidettyjä tekoja ja kuinka paljon pahoina pidettyjä tekoja riippuu mm. siitä, mitä tekoja valtarakenteessa (kulttuurissa) pidetään hyvinä ja mitä pahoina.

Hyvin monet tekijät kuten talousjärjestelmä, poliittinen järjestelmä, kasvatusjärjestelmä jne. vaikuttavat siihen, missä määrin yhteisön siveyssääntöjä noudatetaan.

Uskontojen siveyssäännöt vanhentuvat

Jumalattomien (ateistien) mielestä uskonnot sisältävät paljon sellaisia siveyssääntöjä, jotka ovat kauan sitten vanhentuneita.

Mahdottomia siveyssääntöjä ei pidä asettaa

Monet jumalattomat (ateistit) ovat sitä mieltä, että yhteisöjen ei pidä asettaa kovin jyrkästi ihmisen luonnollisten viettien ja taipumusten vastaisia normeja.

Monien jumalattomien (ateistien) mielestä uskonnot ovat monesti menneet liiallisuuksiin yrittäessään säädellä esimerkiksi ihmisten sukupuolielämää.

Usko ei ole hyve

Se, mihin ihminen uskoo, ei ole jumalattomien (ateistien) mielestä mikään ihmisen hyvyyden tai pahuuden mitta. Monissa uskonnoissa epäuskoa pidetään suurimpana pahana (syntinä eli jumalien tahdon vastaisena). Monien jumalattomien (ateistien) mielestä epäily on hedelmällistä, sillä se, joka ryhtyy epäilemään vanhoja ajatuksia, voi luoda uusia.

Ei ole viisasta uskoa valheisiin

Toisaalta jumalattomien (ateistien) mielestä ei ole viisasta uskoa hyvän todellisuustutkimuksen (tieteen) vastaisiin väitteisiin, sillä jos, ihmisellä on totuuden kanssa ristiriidassa oleva käsitys ympäristöstään, hän tekee tyhmiä ratkaisuja. Koska hyvän todellisuuskäsityksen mukainen toiminta on kaikkein tuloksellisinta, jumalattomat (ateistit) pyrkivät yleensä - rauhanomaisin keinoin ja ilman vähäisintäkään väkivaltaa - edistämään hyvän todellisuuskäsityksen leviämistä.

Todellisuustutkimus poistaa luonnonvoimien aiheuttamaa pahaa

Menneinä aikoina maailmassa esiintyi paljon sellaista pahaa, jonka aiheutti ihmistä ympäröivä luonto. Ihminen joutui taistelemaan petoja ja nälkää vastaan, ja sairaudet tappoivat paljon ihmisiä nuorena. Esimerkki ns. musta surma tappoi puolet Euroopan asukkaista. Useimmilla seuduilla ihmisen keski-ikä oli vain 30 vuotta.

Talousjärjestelmän kehittämien poistaa omaisuusrikoksia

Hyvän todellisuustutkimuksen avulla ihminen on onnistunut poistamaan paljon luonnonvoimien aiheuttamaa pahaa. Myös ihmisyhteisöissä on monilla seuduilla paljon edistytty ihmisten välisten ristiriitojen poistamisessa. Talousjärjestelmiä kehittämällä on eräissä maissa onnistuttu huomattavasti vähentämään omaisuusrikoksia.

Ihmisten aiheuttama paha

Ihmisyhteisöissä esiintyy kuitenkin vielä runsaasti pahaa, jopa sellaista pahaa, joka uhkaa ihmiskunnan olemassaoloa.

Jumalattomien (ateistien) mielestä tämän pahan aiheuttaja ei ole joku jumala tai paholainen, vaan paha johtuu ihmisten puutteellisesta kyvystä hoitaa yhteisiä asioita.

Yksilöllistä pahaa esiintyy aina jonkin verran siitä syystä, ettei mikään yhteisö ole toistaiseksi pystynyt yhtenäistämään jäseniään niin perusteellisesti, ettei joku toimisi muiden paheksumalla tavalla.

Monet jumalattomat (ateistit) ovat sitä mieltä, että pyrkimällä liian kovakouraisesti poistamaan jotakin pahaa aiheutetaan usein paljon suurempaa pahaa.

Vapaus johtaa usein parempiin tuloksiin kuin pakko.

Suvaitsemattomuus pahan lähteenä

Suvaitsevuus merkitsee sitä, että paheksumistaipumusta pyritään hillitsemään.

Mitä enemmän suvaitaan, sitä vähemmän on paheksuttavia ja pahoina pidettäviä asioita.

Valistusajattelijat sanoivatkin, että ihminen saa tehdä mitä tahansa, kunhan hän ei teoillaan aiheuta vahinkoa muille.

Nykyisen käsityksen mukaan inhimillisyys kuitenkin joskus vaatii ihmisen tekoihin puuttumista silloin, kun hän yrittää aiheuttaa itselleen suurta vahinkoa ja kärsimystä.

Yksilön siveellinen kehitys on riippumatonta hänen uskomuksistaan

Etenkin eräissä kristinuskon lahkoissa ajatellaan, että uskoon tullut ihminen tekee hyviä tekoja. Jumalattomat (ateistit) eivät hyväksy tällaista näkemystä.

Hyvyyteen ei ole mitään oikotietä tai kuninkaantietä, vaan ihmisen on kasvettava hyväksi suurin piirtein niiden kehitysvaiheiden kautta, jotka Lawrence Kohlberg on esittänyt.

Koska on olemassa erilaisia jumalattomia (ateisteja), ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä siitä, millainen on hyvä jumalaton (ateisti). Näinhän asia uskovaisista puhuttaessa uskovaistenkin kesken.

Onnellisuus ei ole siveettömyyttä

Päinvastoin kuin eräät uskonnot, jumalattomat (ateistit) arvostavat yleensä myös aistien tarjoamia nautintoja.

Monet jumalattomat (ateistit) kannattavat huomattavaa vapautta sukupuolielämän muotojen suhteen. He korostavat, että sukupuolielämän on perustuttava ehdottomaan tasa-arvoon ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Ketään ei saa pakottaa sukupuolielämään sen enempää mielen (henkisillä) kuin aineellisillakaan pakotteilla.

Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että kaikilla täysikasvuisilla on oikeus sukupuolielämään.

Jumalattomilla on erilaisia yhteiskuntakäsityksiä

Monilla uskonnoilla on selvä kanta yksityisomistukseen nähden. Jumalattomilla (ateisteilla) ei ole tässä suhteessa mitään yhtenäistä käsitystä.

Onsosialistisia jumalattomia (ateisteja) ja erilaisia porvarillisia jumalattomia (ateisteja).

Myös monet sosialistiset jumalattomat (ateistit) hyväksyvät henkilökohtaisen yksityisomaisuuden kuten asunnon, vaatteet, auton, kesähuvilan yms.

Ihmisen velvollisuudet muita ihmisiä kohtaan

Kun monissa uskonnoissa ihmisen velvollisuudet jumalia kohtaan on asetettu etusijalle, jumalattomat (ateistit) asettavat etusijalle joko ihmisen velvollisuudet itseään kohtaan tai ihmisen velvollisuudet lähimmäisiään ja yhteisöä kohtaan.

Näitä velvollisuuksia on myös yritetty tasapainottaa. Lähimmäisenrakkaudella jumalattomat (ateistit) tarkoittavat usein myötäelämisen taitoa eli empatiaa.

Jumalattomilla ei ole yhteistä kantaa sotaan

Jumalattomilla (ateisteilla) ei ole yhtenäistä suhtautumista sotaan, mutta varsin monet jumalattomat (ateistit) suhtautuvat sotaan kielteisesti.

Jumalattomat (ateistit) muodostavat merkittävän osan nykyisestä rauhanliikkeestä. Sadankomitealiikkeen ja Vietnamin sodan vastustajien kantaviin voimiin kuulunut Nobelin palkinnon saaja Bertrand Russell oli tunnettu jumalattomana (Näin kertoo esimerkiksi Russellin henkilökohtaisesti tuntenut filosofi John Searle teoksessaan "Mind, Language and Society, Phoenix, 1999.).

Useimpien jumalattomien (ateistien) kielteisyys sodan suhteen on vähintään samaa tasoa kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan hyökkäyssota on aina tuomittavaa.

Tehtäviä

  1. Milloin olet mielestäsi onnellinen?
  2. Milloin olet mielestäsi onneton?
  3. Millä tavoin ateistien siveys eroaa uskontojen siveydestä?
  4. Vertailkaa eri siveysjärjestelmiä, esitetty 7. luokan kurssissa, jumalattomien siveyteen ja eri uskontojen siveyteen.
  5. Mistä johtuu, etteivät jumalattomat ole yksimielisiä kaikista siveellisistä kysymyksistä?
  6. Pohtikaa, kannattaako yhteiskunnan pyrkiä yksimielisyyteen kaikista siveellisistä kysymyksistä.Pohtikaa, onko siveellistä tehdä jollakin tavalla siitä syystä, että tekoa seuraa rangaistus tai palkinto.

Uskovaisten ennakkoluuloja jumalattomien suhteen

Uskovaiset ovat usein väittäneet, että jumalaton (ateistinen) siveys johtaa epäilyyn, siveettömyyteen tai pelkkiin siveyttä koskeviin sopimuksiin.

Mitä tulee epäilyyn, jumalattomat (ateistit) voivat hyvällä syyllä sanoa, että uskontojen vuosituhansia vanhat siveyssäännöt aiheuttavat nykyajan ihmisille runsaasti epäilyjä, ja Suomessa suoritetut mielipidetutkimuksen osoittavat, että valtaosa kristityistäkin on hylännyt huomattavan osan alun perin olennaisilla osina kristinuskoon kuuluneita siveyssääntöjä.

Jumalatonenemmistöisten sosialistimaiden (entinen Neuvostoliitto, Kiina) käytäntö taas osoittanut, ettei ateismi johda sen suurempaan siveettömyyteen kuin uskonnotkaan. Monet esimerkiksi Neuvostoliitossa vierailleet kristityt olivat päinvastoin panneet merkille, että siellä siveys oli vahvempi kuin Suomessa, jossa enemmistö ihmisistä on kristittyjä.

On tietysti huomattava, että kristittyjen myönteisiin lausuntoihin Neuvostoliiton siveydestä on vaikuttanut mm. se, että jumalattomuuden (ateismin) leviämisestä huolimatta monet kristilliset siveyssäännöt olivat säilyneet Neuvostoliitossa.

Tässä ei oteta kantaa yksittäistapauksiin kuten J. V. Stalin (ateisti) tai Adolf Hitler (katolinen kristitty).

Uskovaiset ovat väittäneet, että siveydeltä putoaa pohja, jos meidän on tyydyttävä ihmisten välisiin sopimuksiin ja valittava siveytemme lukuisista jumalattoman (ateistisen) siveyden suuntauksista. Tähän voidaan tietysti väittää, että uskonnollisia siveysjärjestelmiä (moraaleja) on yhtä paljon kuin uskontoja - jos ei enemmänkin.

Uskovaiset ovat myös väittäneet, että ilman uskontoa elämällä ei ole mitään suurta, kaiken kattavaa tarkoitusta, jota ihmisen tulisi toteuttaa. Uskovaisten mukaan tällainen aiheuttaa vieraantumista. Toisaalla tässä kirjassa on esitetty, että uskonnot eivät pysty antamaan inhimilliselle elämälle mitään järjellistä tarkoitusta.

Jumalattomien (ateistien) mielestä uskovaiset eivät ole pystyneet perustelemaan käsitystään, jonka mukaan inhimilliset tavoitteet eivät kelpaisi elämämme äärimmäisiksi päämääriksi.

Jumalattomien (ateistien) mielestä jumalan mukana ei tarvitse heittää menemään mitään sellaista, jota ihmiset luonnostaan ja yleensä arvostavat.

Useimmat meistä haluavat olla onnellisia. Useimmat meistä tietävät, milloin he ovat onnellisia. Meidän ei tarvitse filosofien tavoin kiistellä siitä, mitä onnellisuus on. Riittää, että pystymme kokemaan onnea. Eivät filosofit ole pystyneet määrittelemä mitä tarkoitetaan tuolilla, mutta tämä ei estänyt ihmiskuntaa istumasta.

Useimmat meistä haluavat välttää kärsimystä. Kaipaamme turvallisuutta ja mielenrauhaa. Inhimillinen rakkaus ja ystävyys ovat meille tärkeitä.

Se, että elämä jonakin päivänä päättyy väistämättä, ei vähennä vaan suuressa määrin lisää arvostamiemme asioiden arvoa.

Useimmat meistä haluavat luoda jotain itse, toteuttaa itseään. Työ, josta pidämme, antaa meille tyydytystä.

Inhimillisen tyydytyksen lajeja on liian paljon tässä lueteltaviksi, mutta ne kaikki voidaan saavuttaa ilman jumalia.

Vaikka oma elämämme olisi kunnossa, emme ole tyytyväisiä siihen, että eri puolilla maailmaa esiintyy paljon kärsimystä ja kurjuutta. Emme voi poistaa kaikkia kärsimyksiä, mutta voimme esimerkiksi hävittää poliittisen kiihkoilun sekä diktatuurin ja taistella rodullisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden puolesta.

Uskovaiset haluavat jotenkin selittää, mikä on kärsimyksen tarkoitus. Jumalattomien (ateistien) mielestä on olemassa tarpeetonta ja tarkoituksetonta kärsimystä. Vain joskus kärsimys voi olla hyödyllistä. Näin on, jos kärsimys auttaa meitä ymmärtämään joitakin asioita paremmin.

Jumalattomien (ateistien) mielestä kärsimys ei ole jotain, joka pitäisi selittää oikeutetuksi, vaan jotain, jota vastaan meidän on taisteltava.

Jumalattomat väittävät, että puhtaasti inhimilliset tarkoitukset, meidän itse asettamamme päämäärät ja tarkoitukset, riittävät tekemään elämästämme mielekästä.

Filosofit ovat sanoneet, että vaikka ihmiset näyttävät hakevan onnellisuutta, tästä ei voida päätellä, että ihmisten pitäisi hakea onnellisuutta. On kysytty, onko perusteltua syytä uskoa, että onnellisuus on hyvä asia.

Uskovaiset eivät ole kuitenkaan tässä kysymyksessä yhtään paremmassa asemassa kuin jumalattomat (ateistit). Uskovaisten väitteestä, että on olemassa jumala, ei voida päätellä, että tätä jumalaa pitäisi totella.

Joka tapauksessa me joudumme itse ratkaisemaan sen, millä perusteella valitsemme hyvinä pitämämme asiat.

Uskovainen saattaa myöntää, että onnellisuus on hyvä asia, mutta hän voi jatkaa, että jumalaton siveys johtaa itsekkyyteen. Voidaan tietysti väittää, että esimerkiksi yksityisen kristityn yksityinen pelastuksen tavoittelu saattaa olla mitä itsekkäintä puuhaa, ja voidaan myös väittää, että monet uskovaiset osoittavat varsin kiitettävää itsekkyyttä.

Siveydessä on pohjimmaltaan kysymys ihmisten itsekkäiden pyrkimysten yhteensovittamisesta. Siveyden olemukseen kuuluu, että pyrimme jakamaan onnellisuutta mahdollisimman tasapuolisesti. Siveyteen kuuluu oikeudenmukaisuus.

Uskovaiset ovat myös väittäneet, että oikeudenmukaisuuden vaatimus on peräisin uskonnoista. Tätä väitettä ei ole pystytty todistamaan tai kumoamaan, sillä koko kirjoitetun historian ajan on esiintynyt sekä uskovaisia että jumalattomia (ateisteja), jotka ovat korostaneet oikeudenmukaisuuden vaatimusta.

Väitteen alkuperä ei sano mitään väitteen pätevyydestä. Jos uskovaisilla ja jumalattomilla (ateisteilla) on yhteisiä siveysperiaatteita, tämä ei sano mitään siitä, kumpi on parempi, uskonnollinen vai jumalaton (ateistinen) siveys. Jos paremmuutta halutaan tutkia, sitä on tutkittava niiden väitteiden perusteella, jotka eivät ole yhteisiä.

On sanottu, että uskontojen siveys on yksinkertaisempi, koska ne tarvitsevat vain yhden siveysperiaatteen, joka voi olla karman laki tai käsitys, että jumalaa on toteltava. On väitetty, että jumalattomat (ateistit) joutuvat hyväksymään siveytensä perustaksi useita periaatteita.

Siveysperiaatteiden lukumäärä ei ole mikään peruste arvioida siveysperiaatteiden paremmuutta. Jos joka tapauksessa joudutaan hyväksymään yksi periaate, miksi niitä ei voitaisi hyväksyä useampia?

Itse asiassa lienee mahdotonta rakentaa toimivaa siveysjärjestelmää yhden ainoan periaatteen varaan.

On myös väitetty, että rakentaessamme jumalatonta (ateistista) siveyttä joudumme nojautumaan uskontojen jo aikaisemmin esittämiin siveysperiaatteisiin. Tähän jumalattomat (ateistit) vastaavat, ettei meillä ole mitään todisteita siitä, että ihminen eläinlajina olisi koskaan elänyt muutoin kuin yhteisöissä. Päinvastoin tutkijat ovat nykyään varsin yksimielisiä siitä, että ihminen on aina ollut yhteisöissä elävä eläin. Yhteisössä vallitsee aina jäsenten välisten oikeuksien, velvollisuuksien ja pakotteiden järjestelmä. Siveys on yhteisön, ei uskonnon tuote.

Uskovaiset ovat myös usein väittäneet, etteivät ihmiset kunnioita toisten ihmisten oikeuksia, jos heitä ei uhkaa kuolemanjälkeinen rangaistus. Voidaan kuitenkin väittää, etteivät esimerkiksi kristityt, jotka ajattelevat heitä uhkaavan kuoleman jälkeisen rangaistuksen (ns. helvetin), ole osoittaneet mitenkään korkeampaa toisten ihmisten oikeuksien kunnioitusta kuin jumalattomat (ateistit).

Mitä tulee esimerkiksi kristilliseen keskiaikaan, voidaan väittää, että toisten ihmisten oikeuksien kunnioitus oli silloin alimmillaan. Ajaessaan uskonnon etua keskiajan kristityt kumosivat vanhan roomalaisen tai germaanisen oikeuden periaatteet ja korvasivat ne sellaisilla, joiden, avulla uskontoa saattoi käyttää oman edun tavoitteluun. Erityisen selkeästi uskonnon käyttö oman edun tavoittelussa ilmenee hindujen kastilaitoksessa.

Tehtäviä

  1. Etsikää joitakin sellaisia siveyssääntöjä, joista jumalattomat (ateistit) ovat yleensä eri mieltä uskontojen kanssa.
  2. Vertailkaa näitä sääntöjä käyttäen arvosteluperusteina esimerkiksi niiden vaikutusta onnellisuuden lisääntymiseen ja kärsimyksen vähenemiseen.

Valtiouskonnon aika Suomessa

Kuninkaan ja papiston valta

Suomesta (joka kuului siihen aikaan Ruotsiin) tehtiin yhden valtiouskonnon (kristillinen evankelis-luterilaisuus) maa Upsalan kirkolliskokouksessa vuonna 1593. Kaarle -herttuan kokoon kutsumassa kokouksessa hyväksyttiin joukko kristillisiä uskontunnustuksia (pääasiassa eri aikoina eri puolilla maailmaa pidettyjen kirkolliskokousten päätöksiä), joihin valtio määräsi kaikki maassa asuvat uskomaan maasta karkotuksen uhalla.

Upsalan kokouksen (1593) ja Isonvihan (1713-1721) välistä, pääosin 1600-luvulle sijoittuvaa ajanjaksoa nimitetään pohjoismaisessa historian kirjoituksessa puhdasoppisuuden ajaksi. Nimitys "puhdasoppisuus" johtuu siitä, että evankelis-luterilaiset sanoivat "puhdistavansa" kristinuskon sellaisesta kristillisestä katolisesta perinteestä, joka ei vastannut uskonlahkon perustajan Martti Lutherin käsityksiä.

Kuten fundamentalistiset lahkot yleensä evankelis-luterilaiset sanoivat nojautuvansa lahkon perustajan ajatuksiin (erityisesti Iso Katekismus - niminen Martti Lutherin kirja), vanhoihin pyhiin kirjoihin (Raamattu) ja kirkolliskokousten päätöksiin (uskontunnustuksiin).

Samalla luotiin voimakas keskitetty valtajärjestelmä.

Evankelis-luterilainen puhdasoppisuus vahvisti kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon valta-asemaa ulottamalla valvonnan tavallisten ihmisten arkeen ja elämäntapoihin huomattavasti kattavammin kuin keskiajan kristillinen katolisuus.

Kristilliseltä katoliselta ajalta periytyvät tavat pyrittiin kitkemään pois ja korvaamaan kristillisillä evankelis-luterilaisilla tavoilla. Tosin jopa muinaissuomalaisia tapoja ja uskomuksia säilyi syrjäseuduilla 1900 - luvulle asti. Vasta kansakoululaitos lutherilaisti Suomen lopullisesti.

Tehtäviä

  1. Mistä syistä Ruotsin valtio päätyi yhden sallitun uskonnon maaksi?
  2. Miksi ihmiset alistuivat siihen, että kirkko puuttui heidän yksityiselämäänsä?
  3. Mitä tekisit, jos uskovaiset yrittäisivät vaikuttaa sinun yksityiselämääsi?

Kyläyhteisöt

Länsi- ja Etelä-Suomessa oli kiintei­den peltojen viljelyyn perustuva kyläkulttuuri noin 1100-lu­vulle tultaessa. Ennen 1750-luvulla alkanutta iso- ja uusjakoa suo­malaiset kylät olivat yhteisomistukseen perustuvia yhteisöjä. Ajanjakso jakaantuu kristillisen keskiajan kulttuuriin (noin 1100 - 1500-luvuilla) ja sääty-yhteiskunnan kulttuuriin (noin 1600 - 1800-luvuilla). Kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon valtaan nousu vaikutti voimakkaasti tähän muutokseen.

Naapuruus ja kyläyhteisö olivat tulleet sukua tärkeämmiksi. Yhteisöllisen todellisuuskäsityksen mukaisesti kyläkulttuuri korosti yhteistä osallistumista työntekoon ja päätöksen tekoon.

Esiteollisen ajan luontaistaloudessa kaikki tarvittava tuotettiin omassa taloudessa tai paikallisyhteisössä. Länsi-Suomessa maata­loustuotanto keskittyi peltoviljelyyn, jota harjoitettiin kyläläisten yhteistyönä. Kyläyhteisö omisti viljelysmaan, ja jokainen perhe sai viljeltäväkseen sarkoja sekä hyvistä että huonoista pelloista.

Sarkajaosta oli seurauksena, että naapureiden oli noudatettava samaa kylvön ja sadonkorjuun rytmiä ja että talot sijaitsivat ryhmäkylässä toistensa välittömässä läheisyydessä. Myös muut yhteistyöhankkeet, kuten tervanpoltto, kalastus tai vesimyllyt vaativat kyläläisten yhteenliittymistä osuustoiminnalli­siin yhtiöihin ja työliittoihin.

Sukulaiset ja naapurit auttoivat muutenkin toisiaan vastavuoroisesti kaikenlaisissa hankkeissa. Talkoot tarkoittivat työmuotona sitä, että talo sai käyttöönsä työvoimaa kun tarjosi työläisille ruokaa ja juomaa. Yhteistyö ja talkoot alkoivat hävitä Suomesta lopullisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Viljelijät olivat vahvasti sidoksissa viljelyksiinsä. Toiminnan keskipiste oli talo, jonka varallisuutta ja pysyvyyttä pyrittiin kaikin tavoin varmista­maan ja ylläpitämään. Tässä elämäntavassa arvostet­tiin ainakin ulkonaisesti sitä, että ihmisellä on uskollinen puoliso, kuuliaiset lapset ja hyvät naapurit. Lasten kasvatuksessa korostettiin työteli­äisyyttä, tottelevaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tehtäviä

  1. Miksi muinaissuomalaiset tekivät töitä yhdessä?
  2. Miksi muinaissuomalaiset talonpojat asuivat kylissä?
  3. Millaista osuustoimintaa Suomessa on nykyään?

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri

Kristillisiä käsityksiä

Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko opetti, että uskovainen ihminen palkitaan kristinuskon jumalan armosta kuoleman jälkeen ikuisella onnellisella elämällä Taivaassa ja että muita rangaistaan ikuisella kärsimyksellä Helvetissä.

Taivaan ajateltiin olevan jossain ylhäällä (monien uskontojen jumalat asuivat ylhäällä ja monet planeettojen nimistä kuten Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto ovat muinaisten jumalien nimiä) ja Helvetin alhaalla maan alla, koska esimerkiksi tulivuoret syöksivät "tulta ja tulikiveä", joka käsitettiin soveliaiksi aineiksi kuoleman jälkeisen rangaistuksen toteuttamiseen.

Evankelis-luterilaisen kristillisyyden mukaan Taivaaseen pääsi pääasiassa uskon ja jumalan armon avulla. Katolisessa kristillisyydessä painotettiin siihen aikaan myös hyvien töiden merkitystä. Viime vuosisadan lopulla evankelis-luterilaiset ja katoliset kristityt sopivat kiistansa tässä kysymyksessä. Nykyään kristittyjen pappien enemmistö ajattelee, että Taivaaseen pääsee lähinnä vain uskon ja kristinuskon jumalan armon voimalla.

Virallisen evankelis-luterilaisen kristinuskon mukaan joskus tulee ns. maailmaloppu, jolloin kaikkien aikojen kuolleet herätetään uuteen elämään ruumiillisessa muodossa (ts. luodaan uudestaan tyhjästä) ja pidetään viimeinen tuomio, jossa uskovaiset ihmiset päästetään Taivaan ikuisiin iloihin ja muut Helvetin ikuisiin kauhuihin.

Uskomisesta ja ns. rukoilemisesta (avun pyytämisestä kristittyjen jumalalta) ajateltiin olevan hyötyä myös kuolemaa edeltävässä ns. maallisessa elämässä. Tämä selittää omalta osaltaan valtiovallan halun pakottaa kaikki maassa asuvat yhteen ja samaan uskoon.

Valta ja kristinusko

Kuningas ja papisto pyrkivät lisäämään valtaansa hallintoa tehostamalla. Valtio vaati uskonnollista yhtenäisyyttä. Örebron valtiopäivillä vuonna 1617 annettiin laki, jonka mukaan muiden kuin kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon harjoittaminen oli maasta karkotuksen uhalla kielletty. Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko pyrki valvomaan jäsentensä elämää ja siveyttä. Syntyi virkamieskirkko, joka vaikutti yhteis­kuntaan sen kaikilla mahdollisilla tasoilla.

1600-luvun pappisvaltainen käsitys hallitsijasta ja hänen valtaoi­keudestaan perustui kolmisäätyoppiin. Sen mukaan kristinuskon jumala oli säätänyt yhteiskunnan kolmiportaiseksi: opetussäädyn tehtävänä oli julistaa kristinuskon sanomaa, poliittisen säädyn tehtävä oli ylläpitää järjestystä ja perhe edusti ihmisen jokapäi­väistä elämää.

Oppi sisältyi Martti Lutherin kirjan Katekismus ns. huoneentauluun. Se merkitsi, että kuningas oli saanut valtansa kristinuskon jumalalta ja hän oli siten tämän jumalan sijainen maan päällä. Kuningasta pidettiin käytännössä maanpäällisenä jumalana, jonka viisautta ei tavallinen ihminen kyennyt arvostelemaan.

Alttarin ja valtaistuimen liitto

Papisto vakiintui puhdasoppisuuden aikana aikaisempaa kiin­teämmäksi osaksi valtakunnan hallintoa. Uusi evankelis-luterilainen kirkkolaki säädettiin vuonna 1686. Lain henki oli puhdasop­pisuuden läpitunkema. Viran menetyksen ja valtakunnasta karko­tuksen uhalla siinä kiellettiin ketään opettamasta "harhaisia käsi­tyksiä". Pappisvalassa liittyivät yhteen kuuliaisuuslupaus kirkolliselle esimiehelle ja valtakunnan hallitukselle. Tällä tavoin kirkko ja valtio muodostivat yhden ja saman kokonaisuuden, "alttarin ja valtaistuimen" liiton.

Puhdasoppisuuden ajalla vakiintuneelle sunnuntai-aamun kokoontumiselle (jumalanpalvelukselle) oli ominaista järjestys ja papin pitämän puheen (saarnan) hallitseva asema. Se oli koko­naisvaltainen tapahtuma, jossa toteutui sekä valtakunnan yhtenäi­syys paikallistasolla että käsitys yhteisen uskon välttämättömyy­destä jokaiselle yhteisön jäsenelle. Sunnuntain kokoontuminen (jumalanpalvelus) oli myös valtiovallan tiedotuskanava ennen sanomalehtien aikaa. Papisto sai luettavakseen kuulutuksia kansalle.

Uskontopakko

Uskontopakko tulee hyvin ilmi ns. ehtoollisen viettoa koskevassa pakkomääräyksessä: ehtoollisella piti käydä ainakin kerran vuodessa. Sana "ehtoollinen" tulee sanasta "ehtoo" = ilta. Tällä viitataan Uuden testamentin kertomukseen illasta, jona Jeesuksen kerrotaan asettaneen ehtoollisen.

Ehtoollinen on muinaisten helleenisten mysteeriuskontojen tapa, jolla pyritään saavuttamaan ikuinen elämä syömällä jumalan lihaa ja juomalla jumalan verta, kristinuskossa leivänpala (öylätti) ja viiniä, jotka toisen käsityksen mukaan muuttuvat syötäessä todelliseksi jumalan lihaksi ja vereksi, toisen käsityksen mukaan ne eivät muutu vaan ovat jumalan lihan ja veren vertauskuvia.

Yleinen ajattelutapa oli, että kirkossa käyntiin voitiin velvoittaa, mutta koska ehtoollinen on uskon ilmaus, siihen ei katsottu voitavan pakottaa. 1600-luvun sääntöjen mukaan kirkossa piti käydä aina sunnuntaisin. Tärkeimmäksi asiaksi muodostuivat sunnuntaiaamun papin puheet (saarnat). Poissaolosta ilman pätevää syytä voitiin rangaista sakoilla. Käytännössä vaatimukset koskivat lähinnä juhlapäiviä sekä vuosit­taisia kiitos-, katumus- ja rukouspäiviä.

Kirkkokuri

Kirkkokuri ja oikeuslaitos liittyivät yhteen. Valtio ja kirkko olivat yksi ja sama asia. Rikoksen tekijän silloisen kristillisen siveyden vastaisen teon (synnin) julistaminen kirkon puhujakorokkeelta (saarnastuolista) ja siihen liittyvät katumusharjoitukset, kuten kirkon edessä seiso­minen, olivat luonteeltaan häpeärangaistuksia.

Häpeärangais­tukset lisääntyivät 1600-luvun puolivälissä. Jalkapuu otettiin käyt­töön 1660. Sen ohella käytettiin varsinkin sukupuolirikkeistä häpeäpenkillä istuttamista kirkon oven suulla. Kristillisen siveyden vastaisten tekojen (syntien) julkisen tunnustamisen (julkiripin) ehtoja tosin kiristettiin siten, että ketään ei saanut alistaa siihen ilman oikeuden edeltävää tuomiota. (YK:n Ihmisoikeuksien julistus kieltää häpeärangaistukset.)

Sukupuolisiveyden valvonta

Kirkon järjestyksenpitovelvollisuuksiin kuuluivat myös kristillisen sukupuolisiveyden valvonta ja kotisovun ylläpito. Kristillisen siveyden rikkomiset eivät olleet tuon ajan evankelis-luterilaisuudessa yksityisasioita.

Kristillisen siveyden rikkominen (synnin tekeminen) ei koskenut vain rikkonutta itseään, vaan kristillisten normien mukainen elämä oli silloisen uskonnon mukaan ehtona koko yhteisön menestykselle. Sovitta­mattoman (tunnustamattoman) siveyden rikkomisen (synnin) katsottiin tuottavan rangaistuksen kaikille.

Julkinen kristillisen siveyden rikkomisen (syntien) tunnustaminen (julki­rippi) oli rangaistus raskaimmista rikoksista, joihin kuuluivat sukupuolirikkomukset, väkivaltarikokset ja väärä vala (valheellinen lausunto oikeuden istunnossa). Seurakunnasta erottamista (pannaa) käytettiin lähinnä uhkauksena; sitä ei tiettävästi koskaan toteutettu.

Uskonnonopetuksen tehostaminen

Evankelis-luterilaisen kristinuskon valtaan noususta lähtien sen tärkein tavoite on ollut uskonnonopetuksen tehostaminen. Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan jokaisen piti oppia ne kristinuskon kohdat, jotka oli kirjattu Martti Lutherin kirjaan Katekismus. Sitä pyrittiin virsikirjan ohella levittämään kaikkiin koteihin.

Koululaitoksesta tuli 1600-luvulla yhtenäistämispolitiikan väline. Hallinnon tehostuminen ja keskittäminen toivat mukanaan paineita myös koululaitosta kohtaan. Ensim­mäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1642. Se oli suuri ja kallis teos, jota painettiin 1200 kap­paletta, jotka oli tarkoitettu seurakunnille. Varsinainen kansan kirja se ei ollut.

Papin johtamat kokoukset, ns. kinkerit vakiintuivat osaksi uskonnonopetusta 1600-luvun jälkipuoliskolla. Aluksi kuulustelumatkat rajoitettiin perhekuntiin, jotka eivät voineet tulla kirkkoon kuulusteltaviksi.

Kinkereiden vaikuttimena oli uskonnonopetuksen tehostaminen, ja niiden avulla pyrittiin tavoittamaan kaikki kirkon jäsenet (seurakuntalaiset). Lisäksi kinkerit sopivat paitsi kristinuskon tuntemuksen tarkkailuun, myös kaikkinaiseen seurakuntalaisten elämän valvontaan paikan päällä, itse kylissä. Niinpä kinkereissä keskusteltiin kyläkunnan tavoista ja sovusta.

Kirkkolaissa määrättiin, että papin tuli käydä seurakuntalaisten luona talo talolta, silloin kun siihen löytyy molemmille sopiva tilaisuus.

Vaikka puhdasoppisuuden ajan esivalta pyrki kaikin keinoin valvomaan kansan elämää ja uskonnollisia tapoja, se ei siihen täydellises­ti pystynyt. Erilaisia poikkeamia virallisesta uskonnosta esiintyi. Valtiovallan toimet vieraita uskoja vastaan teräs­tyivät 1640-luvulla. Ensisijassa oli kyse kristilliseltä katolilaiselta ajalta periy­tyvien tapojen pois kitkemisestä. Käytännössä vastustettiin usein juuri katolisuudesta periytyviä eikä niinkään kristinuskoa edeltäneeltä ajalta peräisin olevia tapoja. Esimerkiksi kansanparantajien toimintaan kirkko ei puuttunut. Myös ennustaminenoli sallittua.

Tehtäviä

  1. Miksi evankelis-luterilainen kirkko halusi opettaa kansan lukemaan?
  2. Miksi Suomessa on uskonnonopetusta?
  3. Miksi Suomessa on elämänkatsomustiedon opetusta?
  4. Kuka hankki Suomeen elämänkatsomustiedon opetuksen?
  5. Millaista elämänkatsomustiedon opetuksen pitäisi olla sinun mielestäsi?

Noitavainot ja puhdasoppisuus

Noitavainojen alkuna pidetään Paavi Innocentius VIII:n bullaa Summis desiderantes affectibus vuodelta 1484, jossa hyväksyttiin noitien polttaminen (se perustuu Raamattuun). Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien Jacob Sprenger (1436-1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430-1505) kirjoittama kirja Malleus maleficarum, saksaksi käännettynä der Hexenhammer, eli Noitavasara, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi. Noitavasarassa musta magia selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin.

Noitavainot eivät olleet keskiajan ilmiö, vaan alkoivat uuden ajan, renessanssin ja humanismin aikana. Vainot olivat kovimmillaan Galileo Galilein aikana.

Oikeudenkäynneissä saatettiin käyttää kuulustelumenetelmänä kiduttamista, puolueellista painostamista tai henkistä murtamista niin pitkään, kunnes syytetty alkoi jo itsekin uskoa noituuteensa. Ennen pahimman mahdollisen rangaistuksen eli kuolemantuomion langettamista syytettyä testattiin yleensä jollakin hyvin mielivaltaisella noitatestillä - yksi tunnetuimmista oli syytetyn heittäminen järveen. Jos syytetty kellui, hän oli luultavasti noita, jos hän taas hukkui, niin sitten hän oli ollut syytön.

Näistä testeistä oli tosin vielä melkoisen helppo kääntää asiat omaksi edukseen, jos vain oli tarpeeksi viisas sen tehdäkseen ja osasi uida: tunnetuin tarina kertoo naisesta, joka selitti kellumistaan sillä, että oli vetänyt kunnolla kevyttä ilmaa sisäänsä ja sulkenut sitten suunsa. Tuomitsijat uskoivat tämän selityksen ilman sen kummempia mutinoita.

Jos kuolemantuomio laitettiin täytäntöön, poltettiin syytetty yleensä roviolla, sillä lieskojen kuviteltiin ajavan pahoja henkiä tehokkaasti tiehensä. Elävältä polttaminen ei ollut mitenkään harvinaista, se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Kristillisen evankelis-luterilaisen puhdasoppisuuden aikana Suomeen levisi yleiseurooppa­lainen noitateoria noitavainoineen. Noitavainot olivat kiihkeimmillään Euroopassa 1500-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan.

Vainot perustuivat tuona aikana laajalle levinneeseen uskomukseen niin sanotuista noitasapateista (sapatti on juutalaisten lepopäivä, lauantai). Kristinuskon jumalan päävastustajan paholaisen kanssa liiton tehneiden noitien uskottiin lentävän öisiin pitoihin, joissa palvel­tiin paholaista. Noitien pelko sai paikoin valtavat mittasuhteet, mikä johti suuriin noitien joukkoteloituksiin roviolla polttamalla.

Suomessa varsinaiset noitasapattioikeudenkäynnit ajoittuvat 1660-luvun puolivälistä 1670-luvun loppuun. Vuoden 1675 valtiopäivillä jo suurin osa papistosta oli kääntynyt arvostelevalle kannalle noitaoikeudenkäyntien suhteen. Noitasapatti­teoria ei saanut Suomessa yhtä laajaa kannatusta kuin muualla Euroopassa.

Syytösten taustalla oli tavallisesti riita jostakin taloudellisesta vahingosta. Useimmiten oikeudenkäyn­neissä olivat kyseessä kansanomaiset tavat ja uskomukset, jotka liittyvät onneen ja epäonneen.

Esimerkiksi Nigerian kristityt ovat teloittaneet noitia vielä tällä vuosituhannella, ja noitavainoja on esiintynyt edelleen myös muualla, pääasiassa kehitysmaissa.

Usko yli-inhimillisiin olentoihin ja niiden voimaan joko auttaa tai vahingoittaa ihmistä on ollut menneinä aikoina varsin yleinen. Erilaiset usko­mukset eivät kuitenkaan aina saa vakiintunutta muotoa virallisine oppeineen ja papiston ylläpitämine menoineen.

Ihmisillä on syvälle juurtuneita käsityk­siä, joita ei aina välttämättä hahmotella sanoiksi asti, vaan jotka paljastuvat luotettavimmin siinä, mitä ihmiset tekevät.

Viral­linen uskonto saattaa pyrkiä ulottamaan vaikutuksensa kansan uskomuksellisiin tapoihin ja sulkea niitä piiriinsä. Monet ei-kristilliset tavat ja perin­teet ovat Suomessa säilyneet evankelisluterilaisen kirkon vastustuksesta huolimatta.

Kertomus noidan polttamisesta

Seuraavassa katkelma Leif Esper Andersenin nuorisoromaanista Noitaroihu savuaa.
WSOY, Porvoo, 1977, kirja on poistettu Helsingin kaupunginkirjastosta.

- Ihmiset olivat ihan hurjina. Ne huikkailivat ja huusivat ja tanssivat rovion ympärillä. Ne joivat ylen määrin paloviinaa, ja naiset joivat myös. Äiti makasi hiljaa tikkailla. Minä istuin puussani, ja puu oli niin lähellä että saatoin nähdä hänet, kun tanssivien ihmisten väliin tuli vähän rakoa. Pyöveli ja hänen renkinsä seisoivat hänen vierellään, ja pappi myös. Minä itkin ja purin tikkua, etten huutaisi. En tiedä mitä ne olisivat tehneet minulle jos olisivat huomanneet minut. Tiesin vain, että ne olivat humalassa ja hulluja.

- Tuli oli tarttunut hyvin puihin ja liekit kohosivat yhä vain ylemmäksi. Sitten pyöveli ja hänen renkinsä alkoivat nostaa tikkaita pystyyn. Kun ne oli saatu puoliväliin, niistä katkesi toinen jalka, ja silloin täytyi papinkin mennä tukemaan niitä. Se, joka oli myynyt tikkaat, oli tehnyt hyvät kaupat.

- Lopulta ne saivat tikkaat nostetuksi pystyyn, ja niiden yläpäässä oli äiti kiinni sidottuna. Väki metelöi ympärillä aina vain enemmän ja kansaa oli tullut yhä lisää. Monet olivat naapurikylistä. Jotkut äidit nostivat lapsiaan, jotta nämä näkisivät paremmin, mutta näytti siltä että lapset itkivät.

- Pari miestä keräsi kiviä ja alkoi heitellä äitiä niillä. Yksi kivistä ainakin osui, mutta kun pyöveli näki sen, hän tönäisi tikkaita. Ne huojuivat ennen kuin kaatuivat, sillä niissähän oli vain yksi jalka, ja sitten ne kääntyivät ympäri kaatuessaan. Käänsin pääni pois, mutta ennätin nähdä että äiti kaatui selälleen tuleen.

- Hänen tuskanhuutonsa kuului selvästi muiden metelöinnin ylitse, mutta sitä ei kestänyt kauan. Hän oli kai kärsinyt sen mikä hänen piti kärsiä. Muut muuttuivat kuin eläimiksi kun hän huusi, mutta roviossa ei ollut mitään katsottavaa, vain tulta, sillä liekit loimusivat korkealle ilmaan.

- En kestänyt olla siellä enää kauemmin. Laskeuduin puusta. Viimeisen osan matkasta putosin. Sitten juoksin. Muutamat niistä näkivät minut, mutta kukaan ei juossut perään. Minä vain juoksin ja juoksin ja - niin, sitten tulin tänne.

Tehtäviä

  1. Mistä usko noituuteen johtui?
  2. Miksi noitavainot levisivät myös Suomeen?
  3. Etsikää esimerkiksi Internetistä kertomus suomalaisen noidan polttamisesta.
  4. Mitä Aira Brinkin nuorisoromaanissa Velhojuuri kerrotaan noitavainojen ajasta?
  5. Miksi myös Aira Brinkin nuorisokirja Velhojuuri on ollut Helsingin kaupungin kirjaston poistomyynnissä?
  6. Kuka oli Aira Brink eli Aira Sinervo?
  7. Ottakaa selvää Aira Sinervon kohtalosta.
  8. Mistä saa niitä kirjoja, jotka on poistettu kirjastoista?
  9. Selvittäkää, miksi noitavainoja esiintyy yhä (esimerkiksi Nigerian kristittyjen keskuudessa).

Tavat ja juhlat

Kirkollisen vihkimisen alkuperä

Hyvin vanhoja perinteitä esiintyy esimerkiksi häätavoissa. Kirkollinen vihkiminen tuli pakolliseksi kristillisessä katolisessa kirkossa Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1563. Vaikka kristillisen evankelis-luterilaisen luterilaisen käsityksen mukaan avioliitto ei ole ns. pyhä toimitus (sakramentti), vaan oikeustoimi, myös kristillisessä evankelis-luterilaisessa kirkossa alettiin vähitellen pitää kirkollista vihkimistä avioliiton solmimisen välttämättömänä muotona. Kirkolliset normit juurtuivat kuitenkin hyvin vaivalloisesti kansan tapoihin. Kansan käsityksen mukaan avioelämä alkoi jo kihlauk­sesta ja kuulutuksista, eikä kirkko voinut asialle paljon mitään.

Naittaminen

Häät olivat suvun ja kyläyhteisön kannalta tärkeitä, saattoihan niillä olla monenlaisia yhteisöllisiä vaikutuksia. Avioliiton solmimisen aloite oli perinteisesti vanhem­milla, ja sen vaikuttimet olivat pääosin taloudellisia. Nuoret saat­toivat olla ventovieraat toisilleen ja heidät naitettiin huomattavan nuorina. Kristitty evankelis-luterilainen alueellinen kirkollinen johtaja (piispa) Gezelius oli määrännyt miehen naimakel­poisuusiäksi 18 ja naisen 14 vuotta. Varhaiseen avioliittoon kannusti työvoiman tarve.

Pohjalaistalossa häiden saattoivat kestää kahdesta kolmeen päivään ja vieraiden määrän nousi joskus moneen sataan. Häiden tärkeys nimenomaan suvun juhlina näkyy myös karjalaisessa tavassa kutsua paikalle myös suvun vainajat. Monet muut ikivanhat tavat säilyivät häiden yhteydessä, sillä se oli arka siirtymävaihe, jolloin ihminen oli altis kaiken­laiselle pahansuopaiselle vaikutukselle.

Hääseurueen lähtiessä pahat henget pyrittiin karkottamaan. Liikkeelle ei saanut lähteä suorinta tietä, vaan talo oli kierrettävä henkien harhauttamiseksi. Pahalta silmältä suojauduttiin kuljettamalla morsian kasvot verhot­tuna (morsiushuntu). Morsiamen hedelmällisyyttä ja kykyä synnyttää poikalapsia koetettiin varmistaa monin maagisin keinoin - nykyäänkin on tapana heittää riisiä hääparin ylle.

Kaste oli paholaisen häätömanaus

Sama ilmiö esiintyy myös muiden siirtymäriittien yh­teydessä. Ns. lapsen kastamiseen liittyi usein monenlaisia lapsen menestykseksi tarkoitettuja taikoja: kapaloihin kätkettiin hopearahoja lapsen rikastumisen toivossa, virsikirjan lehti puoles­taan auttoi lukemaan oppimisessa, kasteveden heittäminen katolle auttoi kasvamaan pitkäksi. Monenlaisten vaarojen uskottiin vaanivan kastamatonta lasta, siksi häntä ei saanut jättää hetkek­sikään yksin.

Kasteessa kristitty evankelisluterilainen pappi ripotteli vettä lapsen päähän (tästä nimitys kastaminen) ja luki paholaisen häätömanauksen. Alun perin kaste oli siis paholaisen häätämistä (eksorkismi).

Myöhemmin virallinen kristillinen evankelis-luterilainen kirkko luopui paholaisen häätämisestä kasteen yhteydessä, mutta paholaisten häätämistä (eksorkismi) esiintyy edelleen eri puolilla maailmaa. Nykyisen kristillisen evankelis-luterilaisen opin mukaan kaste on ns. pyhä toimitus (sakramentti), jossa lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen.

Käytännössä yhtä tärkeää on ollut 1500-luvulta lähtien yleistyneen tavan mukaisesti nimen antaminen. Nimen antamisesta uskontokuntiin kuulumattomalle lapselle puhutaan toisaalla tässä oppikirjasarjassa.

Kuolema

Suomalaisten muinaisuskossa ihmiselämän katsottiin jatkuvan kuoleman jälkeen maallisen elämän kaltaisena. Vainaja sai mukaansa monenlaista tavaraa kuoleman jälkeistä elämää varten. Pitkälle kristilliselle ajalle asti kuolemaan liitet­tiin vastaavanlaisia uskomuksia.

Kun kuolema oli todettu, vainajan silmät oli viipymättä peitettävä, jotta kuollut ei olisi "katsonut itselleen seuralaista" mukaansa. Ikkuna tai uuninpelti voitiin avata, jotta sielu pikemmin poistuisi huoneesta. Ruumiin läheisyydessä tuli liikkua hiljaa, koska sen uskottiin aistivan tapahtumat ja kuulevan keskustelut. Samasta syystä vainajasta oli puhuttava pelkkää hyvää.

Oli myös pidettävä huoli siitä, että arkkua kirkko­maalle kannettaessa jalkapuoli oli matkan suuntaan, ettei vainaja olisi palannut kotiin kummittelemaan.

Kekri ja pyhäinpäivä

Maatalouselinkeinoon liittyvät vuotuisjuhlat ovat kaikkein sitkeimmin säilyttäneet kristinuskon voittoa edeltäneen ajan perinnettä. Hyvänä esimerk­kinä tästä on kekri, syyskesästä myöhäissyksyyn sijoittuva sadon­korjuun ja vuodenvaihteen juhla. Se on ollut satovuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä. Alkujaan kekriä on vietetty vaihtelevina ajankohtina sen mukaan kun työt on saatu päätökseen.

Myöhemmin 1800-luvulla kekri alkoi keskittyä kristilliseen pyhäinmiesten päivään eli marraskuun ensimmäiseen päivään.

Kekri on ollut aikoinaan vuoden suurin merkkipäivä. Se vastasi nykyistä kristillisen joulun seutua ja uutta vuotta, ja ei ole yllättävää, että nykyisistä kristillisen joulun ja uudenvuoden tavoista monet ovat peräisin kekristä.

Kun kristillisen joulun merkitys kasvoi, kekrin merkitys väheni. Esimerkiksi jouluoljet ja monet joululeikit ovat peräisin kekrin juhlinnasta. Joulurauhan tavoin aikaisemmin puhuttiin kekrirauhasta.

Kekrinä myös mässäiltiin ruoalla ja juomalla. Perinteisesti kekrinä teurastettiin pässi, karitsa tai pukki ja lihat syötiin aamulla. Myös nauta tai sika saatettiin teurastaa. Ateriaan saivat ottaa osaa vain oman perheen jäsenet, mutta vainajat mukaan lukien. Kekripuuro voitiin viedä saunaan, jonne kuolleita vainajia odotettiin aterialle.

Vuodenvaihteen juhlaksi kekrin tunnistaa monenlaisista enteiden tarkkailuista. Varsinais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa on kekrinä valettu tinoja samoin kuin nykyisin uutena vuotena: Tytöt saattoivat kysyä naimisiin pääsystä halkosylistä: jos tuli parillinen määrä, miehen saaminen oli vuoden kuluessa todennä­köistä. Illalla uuniin lasketuista haloista katsottiin talon vaurastu­mista tai köyhtymistä: jos halot yön aikana lisääntyivät, talo vaurastui, jos taas vähenivät, köyhtyminen oli tiedossa.

Tehtäviä

  1. Miksi kristityt kirkot eivät tuhanteen vuoteen puuttuneet avioliittojen solmimiseen?
  2. Miksi kristityt kirkot nykyään haluavat pitää kiinni oikeudestaan vihkiä avioliittoon?
  3. Millaiset ovat siviilihäät? Laatikaa ohjelma siviilihäihin.
  4. Mitä kristillinen kaste tarkoitti alun perin?
  5. Millaiset ovat uskonnottoman nimiäiset? Laatikaa ohjelma nimiäisiin.
  6. Miksi kekriä juhlivat enää vain keskustapuoluelaiset?
  7. Miksi monet uskovat yhä enteisiin (esimerkiksi juhannusyönä).

Pietismi

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt kirkon sisällä toiminut herätysliike. Pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Sana pietas tulee latinasta ja tarkoittaa hurskautta. Se syntyi protestiliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta (ns. luterilainen ortodoksia) vastaan. Liike korosti persoonallisen uskonelämän merkitystä. Se saarnasi parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä. Johann Arndtia (1555-1621) pidetään pietismin ensimmäisenä edustajana. Pietismin tunnetuimpana edustajana taasen pidetään Philipp Jakob Speneriä (1635-1705). Pietismin jatkona nähdään herrnhutilaisuus ja metodismi. Pietistit kokoontuivat myös kirkon ulkopuolella. Kokouksissa luettiin Raamattua, keskusteltiin hengellisistä asioista ja laulettiin. Pietismin sisällä oli monenlaisia uskonnollisia suuntia.

Kirkollinen pietismi, johon Spener kuului, oli nimenomaan kirkon sisällä toimiva liike. Spener julkaisi pietistisen ohjelmakirjoituksen Pia desiderian (suom. kirkon uudistus). Herätys levisi lähinnä hovi-, aatelis- ja virkamiespiireihin. August Hermann Francke (1663 - 1727) oli Spenerin läheinen työtoveri. Hallen yliopistoa pidettiin pietismin keskuksena.

Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Professori A. H. Francea pidetään yhtenä liikkeen tunnetuimmista edustajista. Liike kuului kirkollisiin pietisteihin. Hallen pietismissä oli selkeä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan; muodin mukaiseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti.

Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita. He olivat myös aktiivisia lähetystyön tekijöitä. Hallen pietismissä opetettiin, että uusi syntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon. Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia-oppia", joka tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla.

Radikaalipietismi suhtautui kielteisesti kirkkoon ja sen pappeihin.

Würtenbergiläinen pietismi kuului myös radikaaleihin pietisteihin.

Erityisesti pietistismin estämiseksi säädettiin Pohjoismaissa konventikkeliplakaatti, joka kielsi rangaistuksen uhalla pitämästä seuroja.

Myös Suomessa noituuden ja kansanomaisten taikojen sijasta kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon huomio alkoi 1600-luvun lopussa suuntautua Saksasta virranneisiin uskonnollisiin vaikutteisiin.

Saksalainen pietismi kehitti ajatuksen aktiivikristittyjen pienoisseurakunnasta seurakunnassa. Seuroissa toteutettiin yleistä pappeutta: kuka tahansa sai julistaa uskontoa ja tulla sitä kautta ns. Pyhän Hengen (kristinuskon jumalan kolmas persoonallisuus) välittäjäksi. Pyhän Hengen varsinaiseksi vaikutus­kentäksi ajateltiin vain uskovaisten sisäpiiri. Toinen pietis­tien vaalima poikkeava korostus koski parempien aikojen toivoa. Pietistit odottivat maanpäällistä ihanaa aikakautta ennen viimeistä tuomiota. Tavallista pappisvirkaa sinänsä ei halveksittu, ja luterilaista oppia pidettiin oikeana.

Jyrkin pietismi oli hyökkäävää. Se syytti papistoa siveellisestä rappiosta. Suomalainen mystiikan harrastus näyttää kulkeutuneen tänne Upsalassa 1670 - 1680-luvuilla opiskel­leiden mukana sekä saksalaisen kirjallisuuden välityksellä. Jyrkän pietismin tulo maahan merkitsi keski­luokan kapinaa pappisvaltaa vastaan. Jyrkkä pietismi näyttää kuitenkin olleen vain lieveilmiö. Saksalainen pietismi merkitsi yleisesti ottaen vain tietynlaista uskonnollista suuntausta kirkon sisällä, ja sen perimmäisenä tavoitteena näyttää olleen palauttaa uskonnosta vieraantunut pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi.

Muutamassa vuosikymmenessä yksityisissä tiloissa järjestetyt hartauskokoukset lisääntyivät Suomessa kiihtyvällä tahdilla. Pietististen hartauskokousten suosion kasvu aiheutti evankelis-luterilaiselle kirkolle ja valtiolle ongelmia. Uskoon tulleet (heränneet) olivat valmiita kärsimään mitä tahansa uskonsa tähden. Siinä piili pietismin varsinainen uhka: voimakas kristillinen usko saattoi asettaa kirkon ja valtion liiton kyseenalaiseksi. Kuitenkaan ajan pietismi ei suuntautunut mitenkään puhdasoppisuutta vastaan vaan pelkästään laimentuneen uskon voimistamiseen (herätykseen).

Vastavedoksi pietismille kehitettiin lainsäädäntö, jossa ei puututtu uskonkäsityksiin vaan ainoastaan kiellettiin liikkeen yleisin toimintamuoto eli kokoontuminen yhteiseen epäviralliseen hartaudenharjoitukseen. Laki vuodelta 1726 kieltää luvattomat kokoukset, joiden tarkoituksena on uskonnon harjoitus yksityisissä tiloissa. Teks­tissä painotetaan, että uskonnon harjoitusta sinällään ei pidetä pahana, vaan kaikkia huonekunnan päämiehiä kehotetaan koto­naan opettamaan lapsilleen, omaisilleen ja palkollisilleen mitä ovat kirkossa kuulleet ja Raamatusta oppineet. Sen sijaan sitä, että yksityisissä tiloissa tutut ja tuntemattomat kokoontuisivat yhteen uskonnonharjoitukseen vedoten, pidetään vahingollisena uutuutena, joka johtaa vaarallisiin asioihin. Laki säilyi voimassa Suomessa vuoteen 1870 saakka.

Puhdasoppisuuden ajan uskonnollisuudessa on piirteitä, joita nykyajan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää. Valmius alistua ulkopuolisille auktoriteeteille ja uskonnollisten tapojen runsaus näyttävät oudoilta.

Ihmiset elivät olosuhteissa, joissa keskimääräinen elinikä oli 30 - 40 vuotta ja imeväiskuolleisuus oli suurta. Vielä 1800-luvun jälki­puoliskolla joka kuudes elävänä syntynyt lapsi menehtyi alle vuoden kuluessa syntymästä. Nykyaikaista lääketiedettä ei ollut, vaan kaikki lääketiede oli kansanparannuksen tasolla. Perättäiset kato­vuodet loivat helposti nälänhätiä ja maata kiertävien köyhien kerjäläisarmeijoita. Olemassaololle oli tyypillistä jatkuva epävarmuus.

Näissä olosuhteissa ihmisten oli jotenkin tultava toimeen toistensa kanssa, mikä oli omiaan vahvistamaan yhteisöllisten velvollisuuk­sien merkitystä. Niihin kuului velvollisuus jakaa omastaan tarpeen tullen, laiskuuden, juoppouden ja avioliiton ulkopuolisen sukupuolielämän jyrkkä tuomitse­minen, perinnäistapojen ja sosiaalisen järjestyksen vanhoillinen vaaliminen, jne. Yksilöllisyys ja oman edun tavoitteluun ei ollut viisasta - välien katkaise­minen yhteisöön oli vaarallista. Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus opetettiin nuorena. Kirkko puolusti niitä koko arvovallallaan. Kirkolla ja valtiolla oli niin paljon valtaa, että niitä toteltiin usein varsin nöyrästi.

Vanhoista tavoista ja maagi­sista uskomuksista oltiin haluttomia luopumaan. Maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvien taikojen, siirtymäriitteihin liittyvien enteiden tarkkailun sekä monenlaisten avio- ja perheonneen liitty­vien perinnäistapojen pohjana on paitsi ikiaikainen perinne - "näin on ollut tapana tehdä" - myös ainainen huoli elinkeino- ja avio-onnesta.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa pietismiä ja antiikin mysteeriuskontoja esimerkiksi Timothy Freke'n ja Peter Gandy'n teoksen "The Jesus Mysteries" perusteella (opettaja avustaa, teos luonnollisesti löytyy koulun kirjastosta).
  2. Millaisia vanhoja tapoja ja maagisia uskomuksia on koulutovereillasi (haastattele).
  3. Tutkikaa, missä määrin pietistien tavoitteet toteutuivat aikanaan oikeassa elämässä.

Teollistumisen alku

Paikallisyhteisön heikkeneminen

Teollistuminen alkoi Suomessa 1800-luvun keskivaiheilla. 1830-1840-luvuilla perustettiin esimerkiksi Fiskarsin konepaja, ja Finlaysonin puuvillatehtaasta kasvoi suuryritys. 1860-luvulla teollisuuden harjoittamiselta poistettiin taloudelliset esteet, ja en­simmäiset rautatiet rakennettiin. 1890-luvulla Suomessa oli jo useita yli tuhat henkeä työllistäneitä yrityksiä. Varsinaisena teol­listumisen ajan taitekohtana voidaan pitää 1860-70-luvun vaihdet­ta, sillä sen tuntumaan osui myös suuri kulttuurinen murros. Pai­kallisyhteisön alkoi tuolloin korvata kansalaisyhteiskunta. 1800-luvun loppuun mennessä taloudellinen luokka-asema sivuut­ti vanhan säätyjaon (aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat, torpparit, työläiset) yhteiskunnallisen arvostuksen perustana.

Ryhmäkylien häviäminen

Kun peltomaat järjestettiin uudestaan isojaossa ja uusjaossa, perinteinen yhteisöllinen kulttuurimuoto alkoi hiljalleen kadota. Ryhmäkylien hajoaminen alkoi 1800-luvun lopulla; muutoksen rajuudesta kertoo, että noin 70 % taloista siirrettiin uuteen paik­kaan. Teknisesti ja taloudellisesti kehittyneempi maatalous johti myös siihen, että tila alettiin mieltää yhä eneneväs­sä määrin liikeyrityksenä. Yhteislaiduntaminen lakkasi kun metsien arvo alkoi nousta. Lähes kaikki entiset yhteistyömuodot hävisivät vähi­tellen ja naapurisopukin alkoi murentua. Maaseudun väestö oli jakaantunut talon omistajiin eli talonpoikiin, vuokaviljelijöihin (torppareihin), mäkitupalaisiin, kesteihin, loisiin jne.

Muutos johti yhtäältä perhekeskeisen elämäntavan yleistymiseen. Kun ihmiset katkaisivat suhteitaan laajem­paan kyläyhteisöön, elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin. Tämä johti siihen, että perheenjäsenet turvautuivat lisääntyvässä määrin vain toisiinsa. Myös avioliiton luonne muuttui: perintei­sessä luontoistaloudessa avioliitto merkitsi aina myös tuotantoyk­sikön perustamista ja siksi puolisoa valittaessa kiinnitettiin huomiota omaisuuteen ja työkykyyn. Vähitellen avioliiton solmi­misessa kumppaneiden omien mielipiteiden merkitys kasvoi. Lisäksi muun yhteisön valta liiton solmimisessa heikkeni; päätöksen katsottiin kuuluvan yksistään parille itselleen. Lainsäädännössä vanhempien naittajanvalta lakkautettiin 1864. Muutos asenteissa heijastui myös tapoihin: säätyläispariskunnat alkoivat istua kirkossa vierekkäin, kun aikaisemmin miehet ja naiset istuivat eri puolilla kirkkosalia.

Paikallisyhteisöihin sidoksissa olleen elinkeinonharjoituksen katoamisen myötä ihmisten näköalat toisaalta myös laajenivat. Kyläläisistä tuli paitsi perheenjäseniä, myös kansalaisia. Paikalli­suus väistyi perimmäisenä viitekehyk­senä ja niiden tilalle tulivat valtakunnalliset käsitykset. Rautatiet, maantieyhteyksien parantaminen ja kanavien raken­nus vaikuttivat myös ajatusten leviämiseen. Lisäksi maassa omaksuttiin ensimmäistä kertaa yhteinen aika.

Tehtäviä

  1. Mitä hyviä puolia teollistumisessa oli?
  2. Mitä huonoja puolia teollistumisessa oli?
  3. Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten välisiin suhteisiin?
  4. Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten ajatteluun?
  5. Millä tavalla teollistuminen vaikutti lainsäädäntöön?

Uskonnolliset herätysliikkeet

1800-luvun muutoksia heijastivat erilaiset kansanliikkeet, joista ensimmäisiä tulivat uskonnolliset herätysliikkeet. Vuosi­sadan loppuun mennessä oli syntynyt myös raittiusliike, kansanva­listusliike, työväenliike ja nuorisoseuraliike. Liikkeet olivat peri­aatteessa maanlaajuisia, ja niissä ihmiset alkoivat järjes­täytyä ja toimia samanarvoisina kansalaisina. Valtion ja kirkon ulkopuolelle muodostui yksi­tyisten liikkeiden ja yhdistysten kansalaisyhteiskunta, jossa ei enää välttämättä tunnettu säätyjakoa eikä muitakaan jyrkkiä arvoasteikkoja.

Aikakaudelle tyypillistä oli itsevalvonnan korostus. Ydinperhe erottautui yhä selvemmin ympäristöstä, ja perheen ulkopuolinen elämänalue laajeni, julkisuudessa alettiin edellyttää tunteiden välittömästä ilmaisusta pidättymistä.

Ruokailutavat muuttuivat, ja ruumis ja sen toiminnot kätkettiin: koko talonväen tai kyläkunnan yhteissaunomisesta luovuttiin, pihoille alettiin rakentaa erillisiä ulkohuoneita (ulkokäymälöitä, WC:n edeltäjiä), kansa­koulussa käsien ja kynsien puhtautta tarkkailtiin yhtä valppaasti kuin täsmällisyyttä. Raittius- ja terveysaate nähtiin keinoiksi vaikuttaa tapoihin. 1800-luvun loppuun mennessä kahvi ja tee olivat vallanneet oluen ja viinan markkinoita.

Isonvihan jälkeen 1700-luvulla myös papiston keskuuteen alkoi jossain määrin levitä valistusajattelu, joka korosti suvaitsevaisuutta ja oman­tunnon vapautta. Papisto puolusti yleensä edelleen käsitystä uskonnon hyödyllisyydestä jokapäiväisen elämän kannalta (poikkeuksista kerrotaan alempana). Vähitellen pappilat alkoivat levittää uusi­a viljelymenetelmiä ja uusia viljelykasveja.

1700-luvun puolivälissä maalaisväestön keskuudessa syntyi uskonnollisia herätysliikkeitä. Ne alkoivat Varsinais-Suomessa ja levisivät pian Satakuntaan ja Uudellemaalle. Kuuluisimpia on Kalannin pitäjässä puhjennut uskonnollinen herätys, joka aöloi Liisa Eeron­tyttären kokemasta hurmoksesta. Liisa Eerontytär oli piika (palvelija), joka paimeneen lähtiessään oli ottanut mukaan pietistisen hartauskirjan. Luettuaan sitä hänen tuli voimakas tunne kristinuskon jumalan vihasta ja omasta syntisyydestä. Hän palasi kirkuen ja valittaen kyläänsä, ja monet muut tulivat herätykseen.

Järjestäytyneet herätysliikkeet syntyivät 1800-luvun alkupuoliskolla eri puolilla maata toisistaan riippumatta. Ne syntyivät kansan keskuudessa virallisen uskonnon ulko­puolella. Osa uskonnollisista herätyksistä laantui, mutta osa lähti vahvistumaan ja vakiinnuttamaan toimintaansa.

1900-luvulle tultaessa herätysliikkeet olivat vakiintuneet neljäksi järjestäytyneeksi ja selvästi toisistaan erottautuvaksi liik­keeksi.

Ns. rukoilevaisuus on muodostunut Satakunnassa, Var­sinais-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Mikkelin seudulla synty­neiden erillisten herätysten pohjalta. Sen pääasialliseksi kannatus­alueeksi vakiintui Länsi-Suomi.

Ns. körttiläisyyden eli herännäisyyden juuret ovat Savossa. Myöhemmin Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) johtama Savon herännäisyys yhdistyi Pohjanmaalla syntyneeseen liikkeeseen. Herännäisyyden vaikutus­alueeksi vakiintui Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Savo sekä Pohjois-Karjalan pohjoisosat.

Ns. evankelinen herätysliike on syntynyt herännäisyyden sisäisen jakaantumisen seurauksena. Liikkeen johtaja Fredrik Gabriel Hedberg (181-1893) vaikutti Varsinais-Suomessa, mistä muodostui Keski- ja Etelä-Pohjan­maan ohella liikkeen kanta-alue.

Ns. laestadiolaisuus on puolestaan saanut nimensä Ruotsin Lapissa kirkkoherrana toimineen Lars Leevi Laestadiuksen (1800-1861) toiminnasta alkaneesta herätyk­sestä. Liike vaikutti aluksi varsinkin saamelaisalueilla, mutta levisi myöhemmin etelää kohti. Liikkeen vankimmaksi kannatusalueeksi muodostui Oulun pohjoispuolinen alue.

Herätysliikkeet olivat leimallisesti kansan parista nousseita liikkeitä, vaikka joissakin papit olivat mukana alusta pitäen. Herätysliikkeissä korostui pietismin tapaan uskonnollisen veljeyden tavoite, ja niissä korostettiin yksilöllisen uskon merkitystä. Niihin kuului tukeutuminen Raamattuun, jonka keskeiseksi sanomaksi tulkittiin kristinuskon siveyden mukainen käytös (synnin vastustaminen), kristinuskon jumalan armo (uskovainen ei joudu Helvettiin) ja kristinuskon siveyden vastaisen käytöksen (syntien) anteeksisaaminen (sovitus). Lisäksi herätysliikkeissä painottui viimeisen tuomion odotus, mikä osittain selittää niiden pidättyväistä suhtautu­mista sivistyneistön parissa levinneisiin kulttuurivirtauksiin ja edistysajatteluun.

Herätysliikkeissä heijastuu myös kaupunkien ja maaseudun erilaisten arvojen ja elämänta­pojen välinen ristiriita. Herätysliikkeet olivat vastalause kaupun­kien ja sivistyneistön uskonnosta luopumista vastaan. Kaupungeissa monet säätyläiset ja porvarit olivat vähin erin jättäytyneet pois evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta. Herätysliikkeissä puolestaan ihanteena on ollut ahkeruutta, työtä ja avuliaisuutta kunnioittava, sekä huvituksia vieroksuva elämäntapa. Niille oli tärkeää erityisesti perheen ja avio­liiton säilyvyys sekä raittiuden edistäminen.

Evankelis-luterilainen kirkko oli 1800-luvulle tultaessa muuttunut sen verran opillisesti suvaitse­vaisemmaksi, että se ei katsonut tarpeelliseksi valvoa jäsentensä näkemyksiä entiseen tapaan eikä tarjota heille turhan yksityiskohtaisia käytösnormeja. Herätysliikkeiden vastalauseen pääsisältönä on ollut paluu aikaisempien sukupolvien selkeään ja yksinkertaiseen uskonnollisuuteen, jossa korostuvat kyläkulttuurin arvot. Samalla ne tarjosivat viiteryhmän, jossa kristinuskon toteutta­minen saa valtakunnallista kirkkoa huomattavasti selkeämmät puitteet. Pienissä uskovien ryhmissä kirkon edustama oppi muuttui arvoiksi ja normeiksi, joiden mukaan tuli elää ja toimia.

Vanhoillisuudesta huolimatta herätysliik­keillä oli myös uudenaikaistumista tukevia vaikutuksia. Yksilön korostus ja ajatus pappien ja kansan kesken vallitsevasta uskonnollisesta tasavertaisuudesta olivat periaatteessa kansanvaltaisia ilmiöitä. Myös naisilla oli herätysliikkeissä aiempaa tasaveroisempi asema. Heränneitten yhteisö edusti pidemmälle vietyä kansanvaltaisuutta kuin voi tavata muualta sen ajan yhteis­kunnasta. Ihmiset alkoivat pitää itseään yhä enemmän itsenäisinä, omaa elämää viettävinä ja lähiyhteisöistään irrallisina. Herätysliikkeillä oli myös vaikutusta kansanomaisten uskomusten hylkää­miseen.

Sivistyneistö oli alkanut omaksua 1800-luvun vaihteessa romantiikan aatevirtauksia, jotka korostivat järjen sijaan tunnekokemusta ja mystistä historiankäsitystä. Kansallisro­manttisen ajattelun innoittamina tutkijat kiinnostuivat oman kansan muinaisista tavoista ja uskomuksista. Tavallisen kansan suullinen perinne, sadut ja eeppinen runous tulivat suuren kiinnos­tuksen kohteiksi, ja niin myös Suomessa virisi harrastus kerätä talteen erilaisia kansanuskon ilmauksia. Kansanrunouden keruun eräänä vaikuttimena kansallisuusaatteen lisäksi on epäilemättä ollut havainto perinteen nopeasta katoamisesta. Kuuluisin romantiikan mytologianharrastuksen tulos Suomessa on Elias Lönnrotin 1835 julkaisema runoelma Kalevala, joka pohjautui hänen itse kerää­määnsä suomalaiseen kansanrunouteen.

Tutkimusmatkoja tehtiin myös suomalaisille vieraisiin kulttuureihin. Esimerkiksi G. A. Wallin matkusti muslimiksi tekeytyneenä Mekkaan 1845 (pyhiinvaellus Mekkaan on vääräuskoisilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty).

Suomalaisten herätysliikkeiden lisäksi myös angloamerikka­laista alkuperää oleva herätyskristillisyys saapui Suomeen 1900-luvun vaihteessa. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että näissä on kyseessä pitkälti samantyyppiset painotukset kuin herä­tysliikkeissä, mutta siinä missä edelliset edustavat kotoperäistä herätystä, joka jäi vaikuttamaan evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jälkim­mäiset edustavat muualta tulleita liikkeitä, joista useimmat järjes­täytyivät aikanaan omiksi kirkkokunnikseen. Näitä ovat Adventti­kirkko, Helluntaiseurakunnat, Metodistikirkko, Pelastusarmeija, Suomen baptistiyhdyskunta ja Vapaakirkko.

Tehtäviä

  1. Mistä uskonnollisten herätysliikkeiden nousu johtui?
  2. Kuinka paljon ihmisiä herätysliikkeisiin kuuluu nykyään?
  3. Milla tavalla herätysliikkeet vaikuttavat nykyään?

Yhteiskunnallisia muutoksia

Vuoden 1852 köyhäinhoitoasetus määräsi, että jokainen seurakunta muodosti köyhäinhoitoyhdyskunnan. Tämä li­säsi papiston työtaakkaa ja se alkoi valittaa, että papin oli jäämässä sivuasiaksi.

Senaatti asetti vuonna 1859 komitean uudistamaan kunnallishallintoa. Lähtökohtana oli, että pitäjänkokous saisi valitsemansa esimiehen johdolla käsitellä pitäjän maalliset asiat, kun taas kirkonkokous kirkkoherran johdolla käsittelisi uskonnolliset asiat. Sekä papisto että herätysliikkeet suhtautuivat myönteisesti ajatukseen kunnallisten ja kirkollisten asiain erottamiseen toisis­taan. Asetus kunnallishallituksesta maalla vahvistettiin 1865, ja sen perusteella kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan. Kaupunkien kunnallisasetus hyväksyttiin vuonna 1873. Sen mukaan köyhäinhoito ja kansanopetus siirtyivät seurakunnilta kaupungin viranomaisille.

Kansanopetusta uudistettiin. Senaatin (silloinen hallitus) vuonna 1858 antaman julistuksen mukaan pitäjillä oli oikeus perustaa kirkon hallinnosta erotettuja kansakouluja. Sen sijaan kylä- ja pyhäkouluissa annettava lasten alkeisopetus jäi kirkon vastuulle. Varsinainen asetus kansakoulu­toimen järjestämisestä tuli voimaan vuonna 1866. Toisin kuin kunnallishallinnon uudistukset, itsenäisen kansakoulun perusta­minen herätti papiston keskuudessa myös vastustusta. Erityisesti herätysliikkeet vastustivat koulutuksen siirtämistä pois kirkolta.

Oppikoulujen kuuluminen tuomiokapitulien valvontaan synnytti keskustelua jo 1800-luvun puolivälissä. 1860-luvulla opetta­jien enemmistö kannatti koulujen hallinnon uudistamista. Oppikoulut siirtyivät pois kirkon valvonnasta uuden kouluylihallituksen aloittaessa toimintansa ja uuden kirkkolain astuessa voimaan vuoden 1870 alussa.

Kirkon ja valtion suhteita määriteltiin uudestaan. Kirkosta tuli hallinnollisesti aikaisempaa itsenäisempi suhteessa valtioon. Kirkolla tuli olla oikeus säätää ne lait, jotka koskivat vain sitä itseään sekä oikeus päättää kirkollisista kirjoista. Tätä varten oli perustettava kirkon oma elin, kirkolliskokous, jonka tehtävänä oli kirkkolain ehdottaminen. Hallitsijan (Venäjän keisari) ja säätyjen (silloiset valtiopäivät) hyväksymän kirkkolain tuli koskea vain evankelis-luterilaista kirkkoa, eikä valtakunnan kaikkia asukkaita. Valtiolle puolestaan kuului oikeus valvoa sen alueella toimivia uskonnollisia yhteisöjä ja tarkistaa, että niiden toiminta oli valtion yleisen edun mukaista. Niinpä kirkon ylin hallintovalta jätettiin edelleen hallitsijalle (Venäjän keisarille).

1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistystoiminta. Vanhemmat yhdistykset, Pipliaseura (Piplia =Raamattu) ja Evankelinen seura olivat vielä luonteeltaan yhteiskunnan ohjaamia kansan uskonnolliseen opetukseen tarkoi­tettuja yhdistyksiä, joiden jäsenet tulivat johtavasta luokasta. Uusi­muotoinen yhdistystoiminta perustui puolestaan omaehtoisen kansa­laistoiminnan heräämiseen. Lisäksi yhdistystoiminnalle loivat pohjaa herätysliikkeet, jotka muistuttivat joiltakin osin yhdistyksiä. Myös suvaitsevuuteen ja uskonnonvapauteen pyrkiviä yhdistyksiä yritettiin perustaa, mutta niitä ei vielä sallittu (historiaa esitetään alempana).

Kristillinen hyväntekeväisyys sai uusia muotoja. Kun lakisääteinen köyhäinhoito oli yhteiskunnan tehtävä, kirkol­lisesta hyväntekeväisyydestä (diakonia) tuli vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa. Aineellisen hädän lievitys yhdistettiin uskonnon levittämiseen. Virike uusimuotoisen hyväntekeväisyyden järjestämiseen saatiin Saksasta, Pietarista ja Tukhol­masta, jossa oli jo perustettu hyväntekeväisyyslaitoksia. Vuonna 1867 perustettiin ensimmäinen diakonissalaitos Helsinkiin. Sen sääntöjen mukaan laitoksessa toimivien sisarten tuli olla joko naimattomia tai leskiä, ja heidän tehtävänään oli hoitaa sairaita, köyhiä ja turvattomia lapsia. Vuonna 1870 perustetun vankeinhoitoyhdistyksen tehtävänä oli auttaa vapautuneita vankeja työn ja asunnon saamisessa ja tukea heidän uskoon tulemistaan.

1860-luvulta lähtien herätysliikkeiden aiemmin luvaton toiminta hyväksyttiin uudessa kirkkolaissa. Lapsille alettiin pitää kristillisiä pyhäkouluja.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviä siirrettiin yhteiskunnalle?
  2. Onko evankelis-luterilaisella kirkolla vielä yhteiskunnallisia tehtäviä?
  3. Ovatko kirkko ja valtio Suomessa täysin toisistaan erotettuja?

Ateismi Suomessa ennen Suomen itsenäistymistä

Suomessa muinaissuomalainen uskonto vaikutti vielä voimakkaana 1600 - luvulla, eikä papisto välittänyt, minkä lajin takauskoa kansa harrasti, kunhan papin kymmenykset maksettiin. Pappien veronkeruu- ja kinkerimatkat olivat usein suuria juominkeja, pitiväthän papit kapakkaakin. Minkäänlaisesta henkisestä vapaamielisyydestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä 1600 - luvulla maassamme poltettiin suuri määrä ihmisiä noitina.

1700 - luku mainitaan usein luonnontieteiden harrastuksen ja hyödyn vuosisatana. Valtiovallan vapaamielisyydestä ei voida kuitenkaan puhua, sillä mm. kuolemantuomio harhaoppisuudesta säilyi voimassa. Taloudellisista syistä oli kuitenkin pakko alkaa sietää vääräoppisia ulkomaalaisia diplomaatteja ja kauppiaita. Papiston juoppous oli ehkä vähenemään päin, ahneus sen sijaan lisääntyi. Alempaa papistoa kehotettiin taisteluun pakanallista ja katolista taikauskoa vastaan, usko paholaiseen pidettiin edelleen uskonnon pääkappaleena.

Valistusaatteet levisivät 1700 - luvulla sivistyneistömme keskuuteen. Valistusfilosofien teosten ja ajatusten tyyssijoja olivat eräät kartanot, joskin myös papiston ja eräiden muiden oppineiden keskuudessa tunnettiin jossain määrin näitä aatteita. Valistuksen ajan aatteet olivat esillä myös aatteellisessa Valhall - seurassa (178-1786). Julien Offray de La Mettrien (1709-1751) , dHolbachin ja Claude Adrien Helvetiuksen (17515-1771) teoksia oli lähinnä Monrepon kirjastossa. Fagervikin kartanon kirjastossa oli puolestaan Denis Diderotin (1713-1784) teoksia.

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluonteisen maailmankäsityksen esittäjä 1700 - luvulla oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren (175-1795). Hänet on ikuistettu jopa Helsingin Yliopiston juhlasalin seinämaalauksessa. Kellgren tunsi hyvin Voltairen (1684-1778) ja La Mettrien tuotannon, ja hän oli selvä ateisti. Hän korosti yleisinhimillistä siveyttä.

Ateistisävyisten aatevirtausten tunkeutuminen Suomeen synnytti 1700 - luvulla vastareaktioita. Ensimmäinen merkittävä vastustaja oli Turun piispa Johana Brovallius (piispana 1749-1755). Hän nimitti materialisteja ja ateisteja ihmiskunnan häpeätahroiksi. Ateismi sai kovan vastustajan Brovalliuksen seuraajasta Kaarle Mennanderista , samoin piispa Jaakko Cadolinista. Vuonna 1749 jopa kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta esityksissään uskonnollisiin kysymyksiin.

Piispoja ja kuningasta tuloksellisemmin työskentelivät ateisminsävyisiä aatevirtauksia vastaan 1700 - luvun loppupuolella Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) ja Frans Mikael Franzen (1772-1847). Molemmat todella pystyivät vaikuttamaan aikansa kulttuuriin. Porthanin mukaan ateismia on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Erityisesti Porthan varoitti ateismin levittämisestä rahvaan keskuuteen. Caloniukselle hän kirjoitti vapaamielisestä papista, jonka nimi oli Bonsdorff: "Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää Helvetin tulen pelkäksi allegoriseksi (vertauskuvalliseksi) lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan. Mitä on tehtävä mielettömälle, joka selittää tämmöisiä asioita talonpojille?".

Rahvaan pitämisestä pimeydessä seurasi säätyjen välinen juopa, joka ilmeni mm. siten, että Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät vuoden 1771 eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta, "joka usein ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana".

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa kyti sangen yleinen nurjamielisyys papistoa kohtaan. Papisto moitti usein aatelistoa siitä, ettei se käynyt kirkossa "eikä edes lähettänyt sinne palvelusväkeäkään". Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä, hurjasta juopottelusta, ahneudesta ym. Erityisesti sivistyneistö vastusti pappien pyrkimystä muuttaa pappilat herraskartanoiksi; useissa tapauksissa talonpojat asettuivat vielä pappien puolelle, vaikka he valtiopäivillä vaativat selvyyttä pappien oikeuksista.

Herrojen julkinen uskonnon halveksinta oli voimassa olevan hallitusmuodon vastainen; hallituksen oli sen vuoksi säädettävä laki, jonka mukaan kirkon sakramenttien hyväkseen käyttö olisi virkanimitysten ehtona.

Sivistyneistön ja rahvaan välinen ero säilyi 18. vuosisadalla. Sivistyneistön keskuuteen levisi hegeliläinen rationalismi, rahvaan keskuudessa levisi herännäisyys. Huomattavin hegeliläinen ajatteli­jamme oli J. V. Snellman (1806-1881). Hegeliläisyys korosti valtion etua ja valtion yhtenäisyyttä. Kovin vapaamielisiksi esim. J. V. Snellmanin ajatuksia uskonnonvapaudesta ei voida luonnehtia, mutta omana aikanaan niillä on ollut uskonnonvapautta edistävä vaikutus.

J. V. Snellman oli valtiokirkkojärjestelmän vastustaja. Valtio-opis­saan hän myönsi kansalaisille oikeuden erota valtiokirkosta ja perus­taa vapaita seurakuntia, jopa hän myönsi kansalaisille oikeuden olla kuulumatta mihinkään seurakuntaan. Näin vapaamielinen hän ei ollut aikaisemmin, sillä 1841 hän ajatteli, että jokaisen kansalaisen kuu­luminen johonkin kirkkokuntaan oli valtion olemassaolon tae.

Snellman oli sitä mieltä, ettei totuuden etsimistä saanut rajoittaa mihinkään erityiseen säätyluokkaan, vaan oppimattomankin piti pyrkiä vapaan vakaumuksen muodostamiseen. Snellman katsoi, että juuri us­konnollinen vakaumus tarvitsi vapaan ajattelemisen raitista tuulta. Kirkon jäsenen tuli saada tunnustaa sellaistakin vakaumusta, joka eroaa kirkon yhteisestä opista ja uskontunnustuksesta. Kirkollista yhdyskuntaa Snellman vertasi tieteelliseen yhdistykseen, jonka jäse­nillä on yhteinen tarkoitusperä, totuuden etsiminen, mutta kukaan heistä ei tahdo sitoa vakaumusta määrättyihin teorioihin.

Opettajalle Snellmanin mielestä oli myönnettävä opettamisvapaus. On vain vaadittava, että uskonnollisen seurakunnan opettaja oli suoritta­nut määrätyt tieteelliset opinnäytteet ja osoittanut sitä siveelli­syyttä elämässä, jota hänen tärkeä virkansa edellyttää. Snellmanin mielestä valtion tulee pitää silmällä opin ja jumalanpalveluksen si­veellistä puhtautta, mutta uskonopin totuus on asia, joka on valtio­vallasta riippumaton.

Snellman sanoi mm., että jos valtio tahtoisi kehityksestä huolimatta ylläpitää valtiokirkkojärjestelmää, niin sen täytyisi vastustaa va­listuksen asiaa ja perustaa johtonsa jäsentensä tietämättömyyteen. Ei mikään valtiomies ole vielä keksinyt keinoa kasvavaa valistusta vastaan. Kasvava sivistys tekee valtiolle välttämättömäksi myöntyä uskonnonvapauden periaatteeseen.

Suomen jouduttua 1809 Venäjän yhteyteen ortodoksinen uskonto tuli maamme toiseksi valtion uskonnoksi. Ortodokseilla oli mahtava suo­jelija hallitsijassa. Tämä oli omiaan synnyttämään vapaampia tuulia. 1800- luvun alkupuoli oli ateisminsävyisten aatteiden suh­teen laimeaa.

1800- luvun puolivälissä uskonnollinen vapaamielisyys alkoi saada ja­lansijaa sivistyneistön keskuudessa. Niinpä vuosina 1859 ja 1863 pa­pisto valitti, että sivistyneessä luokassa esiintyy kasvavaa välinpi­tämättömyyttä, jopa vihamielisyyttä kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Frederik Elfving totesi 1884 sivistyneistön ja kirkon välisistä suh­teista mm.: "Epäuskoiset kuuluvat kaikki valtiokirkkoon ja heidän on pakko kuulua omatakseen poliittiset: oikeudet, mutta mi­tään muuta yhteyttä heillä ei siihen ole, paitsi että he suorittavat säännöllisesti maksunsa papistolle, ovat kirjoilla sen luetteloissa ja käyttävät sitä hyväkseen kasteissa, häissä ja hautajaisissa. Pa­pisto taasen ottaa vaieten vastaan heidän rahansa."

Eräänä piirteenä sivistyneistön välinpitämättömän asenteen voimistu­miseen liittyi myös se, että samanaikaisesti akateemisista kodeista peräisin olevien teologian ylioppilaiden määrä alkoi vähetä.

Sivistyneistön asenteeseen vaikutti ratkaisevasti luonnontieteiden kehitys, ennen kaikkea. Darwinin "Lajien synty", joka ilmestyi 1859.

1860 - luvun a­lussa saatiin sopivasti poliittisesti vapaamielinen lehti, Helsingfors Dagblad, jossa ryhdyttiin pohtimaan uskonnonvapautta ja kehitysoppia.

Uskonnonvapaudesta kirjoittivat mm. Anders Chydenius ja Robert Lager­borg v. 1863. Ensimmäisessä kirjoituksessa korostettiin, ettei us­konnon asiaa aikakautenamme voida erottaa uskonnonvapaudesta. Uskon­non muuttaminen pakolliseksi merkitsee iskua sen sydäntä kohti. Toi­sessa kirjoituksessa puolustettiin siviiliavioliittoa. Asianomais­ten on saatava itse ratkaista, tarvitsevatko he avioliitolleen papin vahvistusta. Kolmas kirjoitus koski valankaavaa. Väärästä valasta rangaistiin sakolla ja iankaikkisella kadotuksella.

Suomessa kehitysoppi huomioitiin julkisuudessa puolikymmentä vuotta "Lajien synnyn" ilmestymisen jälkeen. Eläintieteen ylimääräinen professori V. Mäklin piti 1864 tiedeseuran 25-vuotis­juhlakokouksessa esitelmän Darwinin teoriasta. Esitelmöitsijä ei oikein osannut an­taa arvoa kehitysopille. "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskiöld puolestaan kirjoitti Darwinin teoriasta Litterär Tidskriftissä.

Myös entistä vapaamielisempää lainsäädäntöä alettiin suunnitella.

Kun vuoden 1869 kirkkolakia valmisteltiin, itse J. V. Snellman antoi senaatin täysistunnossa 14.11.1864 lausunnon, jonka mukaan Suomessa vallitsi siinä määrin valistunut ja suvaitsevainen yleinen mielipide, että se kyllä suostuisi myöntämään kaikille kristinuskon tunnustajil­le samat kansalais- ja valtiolliset oikeudet. Snellman ei kuitenkaan pitänyt eriuskolaislain aikaansaamista käytännön kannalta minään kii­reellisenä asiana.

Vuoden 1869 kirkkolaki tunnusti periaatteessa yksilön oikeuden erota evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyä johonkin toiseen uskonto­kuntaan. Ehdotuksen varsinainen laatija piispa F. L. Schauman veto­si siihen käsityskantaan, että todellista uskonnollisuutta ei voinut olla ilman vapautta. Ulkonaisten puitteiden käyttäminen yksilön taivuttamiseksi johonkin määrättyyn uskontunnustukseen oli ristirii­dassa uskonnon sisimmän olemuksen kanssa.

Vuoden 1869 kirkkolaissa tunnustettu rajoitetun uskonnonvapauden periaate ei voinut kuitenkaan käytännössä toteutua, ennen kuin oli yhteiskunnallisella lailla säädetty, miten eroaminen Suomen evanke­lisluterilaisesta kirkosta ja liittyminen johonkin toiseen uskonto­kuntaan oli tapahtuva. Vapaamielisten voimakkaasta painostuksesta huolimatta kesti kaksi vuosikymmentä, ennen kuin kirkkolain edellyt­tämä eriuskolaislaki v. 1889 saatiin aikaan.

Vuoden 1877 eriuskolaislakiehdotus olisi sallinut erota luterilai­sesta kirkosta liittymättä mihinkään muuhun seurakuntaan. Tällaiset eronneet pidettäisiin kuitenkin ehdotuksen mukaan luterilaisen seura­kunnan kirjoissa, mutta siihen hengellisessä suhteessa kuulumatta. Esitys olisi mahdollistanut myös siviilivihkimisen.

Myös vuoden 1888 valtiopäiville esitti lakivaliokunta, että evankelis­luterilaisesta seurakunnasta saisi erota liittymättä mihinkään uskon­tokuntaan. Tällaista eroamismahdollisuutta puolusti myös yliopiston silloinen rehtori, hegeliläinen filosofi Thiodolf Rein (Valvoja 1888). Ehdotus raukesi talonpoikaissäädyn ja pappissäädyn vastustukseen.

Vuoden 1889 eriuskolaislaki ulotettiin koskemaan vain protestanttisia eriuskolaisia, ei muita. Lain 1§:n mukaan oli vain uskontokunnilla, "jotka seisovat raamatun ja apostolisen uskontunnustuksen pohjalla, mutta eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon", oikeus eriusko­laisseurakuntina harjoittaa uskontoa maassa. Ortodoksisen kirkon ase­tusteitse järjestettyyn asemaan laki ei kajonnut.

Eriuskolaislain syntyaikoina esiintyi myös järjestäytymistä uskonnon­vapauden puolesta. Helmikuussa 1887 Viktor Heikel ja Mathilda Asp julkaisivat 50 huomattavassa asemassa olevan kansalaisen allekirjoit­taman kutsun uskonnonvapaus-, ja suvaitsevaisuusyhdistys-nimisen jär­jestön perustamiseksi. Kutsussa sanottiin mm., että uskonnon pakko tukehduttaa uskonnollisen elämän sekä tuottaa ulkokultaisuutta ja vä­linpitämättömyyttä. Edelleen siinä todettiin, että valtiokirkko ei ainoastaan tuota sellaista pakkoa, vaan myös katkeruutta. ja tyytymät­tömyyttä kaikissa niissä, joita pakotetaan tunnustamaan oppia, jota he eivät hyväksy, ja kannattamaan kirkkoa, joka ei heitä tyydytä.

Yhdistyksen säännöt lähetettiin asianmukaisessa järjestyksessä vah­vistettavaksi. Senaatti kuitenkin siirsi asian käsittelyn tuomiokapituleille, jotka torjuivat hankkeen vihaisesti. Valmistavien koko­usten pitämistä kuitenkin jatkettiin, kunnes poliisiviranomaiset puuttuivat asiaan.

Vuoteen 1889 sijoittui myös kuuluisa "Uskonsota Jyväskylässä". Se oli ensimmäinen kansanvalistuksen lipun alla suoritettu rynnäkkö kristinuskoa vastaan. Uskonsodan juuret olivat Darwinin opin leviä­misessä sivistyneistön keskuuteen. Lehtori A. J. Melasta kehittyi 1870- ja 1880- luvuilla se henkilö, jonka johdolla lähinnä ylioppi­laat taistelivat uskonnollisia arvoja ja papistoa vastaan. Tämän liikkeen keskuksena oli Savo-Karjalainen ylioppilasosakunta. Osa­kunnan vaikutus ulottui myös Kuopioon, missä vapaamieliset aatteet henkilöityivät Minna Canthissa ja hänen tuttavapiirissään.

1880- luvun puolivälissä oli muodostunut pieni puolueryhmä, joka ot­ti uskonnonvapauden asian ohjelmaansa. Muutamat nuoret, etupäässä kirjailijoita ja taiteilijoita, olivat alkaneet vaatia, että suomen­mielisten harrastuksiin olisi kieliohjelman ohella sisällytettävä kansanvaltaisuus yhteiskunnallisella ja vapaamielisyys henkisellä alalla.

Uskonnonvapauden asiaa ajettiin innolla, ja ryhmän harvat edustajat vuoden 1888 valtiopäivillä kannattivat eriuskolaislain säätämisen lykkäämistä parempiin aikoihin. Nuoren kirjailijaryhmän käsissä oli puolenkymmentä sanomalehteä, joista Keski-Suomi Jyväskylässä oli hei­dän päätulkkinsa, ensin Ahon veljesten, sitten Eero Erkon johdolla.

Vuonna 1888 Keski-Suomi oli jo esittänyt siinä määrin vanhoillisia piirejä ärsyttäviä ajatuksia, että nämä perustivat oman lehden, Suomalaisen. Mm. J. H. Erkko oli Keski-Suomessa lausunut, ettei kirkko voi nykyistä ihmiskuntaa uudistaa vaan kivetyttää.

Vuoden 1889 ensimmäisessä numerossa Keski-Suomi aloitti kirjoitussar­jan "Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta". Kirjoituksessa asetettiin kehi­tysoppi paratiisimyyttiä vastaan. Suomalainen hyökkäsi Keski-Suomea vastaan, ja sanasota kesti useita kuukausia. Keskusteluun osallistui mm. Minna Canth sekä Juhani Ahon toimittama Savo-lehti Kuopiosta.

Saman vuonna alkoivat Minna Canth ja A. B. Mäkelä julkaista Kuopiossa Vapaita Aatteita - nimistä aikakauslehteä. Vuoden lopulla lehti esitteli kehitysoppia 42 sivua pitkässä artikkelissa. Painoylihallituksen ennakkosensuuri alkoi kuitenkin poistaa lehdestä kaikki asialli­set kirjoitukset, joten lehti oli seuraavana vuonna lopetettava tar­koitustaan vastaamattomana.

Voitaneen sanoa, että marxilainen työväenliike tuli Suomeen melko hi­taasti. Ensimmäisen internationaalin perustaminen 1864 ja Pariisin kommuuni vv. 1870-1871 vaikuttivat ehkä porvariston sisäiseen rau­haan, mutta työväenyhdistyksiä alettiin (porvarien johdolla) perus­taa vasta 1880- luvulla. Suomen työväenpuolue perustettiin 1899 Turussa. Työmies- lehti aloitti ilmestymisensä 1895. Lehden toimit­tajana oli 1896-1899 Matti Kurikka, josta kerrotaan, että hänen itsenäinen esiintymisensä teki työväestöön suuren vaikutuksen.

Vuonna 1903 työväenpuolueen ohjelmasta tuli sosialistinen, ja puolue otti nimekseen "sosialidemokraattinen puolue Suomessa". Puolueohjelman pohjana oli Itävallan sosialidemokraattisen puolueen ohjelma, joka puolestaan perustui Karl Kautskyn Erfurtin ohjelmaan.

Forssan ohjelmassa vaadittiin mm.: "Uskonto on julistettava yksityis­asiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskon­nolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka it­se järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kou­luista."

Rinnan sosialististen aatteiden leviämisen kanssa vaikutti edelleen porvarillinen vapaamielisyys. Vuosisadan vaihteen tienoilla esiin­tyivät erityisesti keskustelupiiri "Raketen" (1896-1900) ja Euterpe -­lehden ympärille muodostunut ryhmittymä. Euterpe ilmestyi vv. 1902­1905. Nämä ryhmät saivat vaikutteita mm. ranskalaisesta uudisradika­lismista, Friedrich Nietzscheltä ja Georg Brandesilta. Euterpen nä­kyvimpiä hahmoja olivat Rolf Lagerborg, Gunnar Castren ja Georg Schauman.

Vuonna 1905 perustettiin ylioppilasyhdistys Prometheus, jonka toimin­taan otti osaa suuri joukko nimekkäimpiä tiedemiehiä ja -naisia, mm, Edward Westermarck, Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Knut Tallqvist, Wilhelm Bolin, Yrjö Hirn, Georg Schauman, Harry Federley, Alma Söderhjelm, Gunnar Castren, K. H. Wiik, Viktor Heikel ja Ernst Lampen.

Suurlakon aiheuttamien raikkaiden tuulten puhaltaessa vanhoillinen yliopiston rehtori Rabbe Axel Wrede vahvisti. ylioppilasyhdistys Prometheuksen säännöt. Sen sijaan yritykset laajentaa yhdistys valta­kunnalliseksi epäonnistuivat. Vuonna 1906 perustetun Prometheus -lii­ton sääntöjä ei vahvistettu, ja aikanaan ne hylättiin.

Ylioppilasyhdistys Prometheuksen toiminta oli vilkasta. Yhdistys järjesti mm. esitelmätilaisuuksia. Yliopiston konsistorille ja koulu uudistustoimikunnalle lähetettiin kirje, jossa vaadittiin tunnustuk­sellisen uskonnon opetuksen poistamista kouluista ja ylioppilastut­kinnosta. Senaatille ehdotettiin, että uskonnonvapauskomitean teh­täväkenttää laajennettaisiin käsittämään kirkon erottaminen valtiosta.

Yhdistys julkaisi kaksi kirjaakin: Edward Westermarckin "Siveys ja kristinusko" sekä Rolf Lagerborgin "Kristinuskon kasvatusta vai maal­lista siveyskasvatusta". Prometheuslaisten äänitorvia olivat myös Nuori Suomi ja Framtid -lehdet.

Tällä hetkellä yhdistyksen perinteitä jatkaa Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prome­theus ry, Janne Vainio, Vedenottamontie 12 E 38, 00980 Helsinki, puh. 050 365 6808, sähköposti janne.vainio@helsinki.fi.

Puolueista riippumatonta kustannus­toimintaa edustivat S. E. Kristiansonin vv. 1909-1917 julkaisema Vapaa Ajatus- lehti sekä salanimellä Asa Jalas julkaistu laaja kirja­sarja. (Eräiden lähteiden mukaan Vapaa Ajatus ilmestyi v. 1917 ni­mellä Vapaa Ajattelija.) Kristianson katosi kansalaissodan aikana, eikä hänen myöhempiä vaiheitaan tunneta.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät hidastivat todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1800 - luvulla?
  2. Mitkä tekijät edistivät todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1900 - luvulla?
  3. Ketkä ajoivat täydellistä todellisuuskäsitysten vapautta 1900 - luvulla.

Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus

Yhteiskunnalliset muutokset

1900-luvun alun voimakkaat yhteiskunnalliset muutokset kuten suurlakko, kansanedustusjärjestelmän uudistus, vallankumouksellinen liikehdintä, venäläistämispolitiikka, Venä­jän vallankumous sekä Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut kansalaissota vaikuttivat käsityksiin. Papisto menetti asemansa yh­tenä valtiopäivien säädyistä. Poliittiseen muutokseen liittyi syvä todellisuuskäsityksen muutos: yhteiskunnan arvoja ja järjestystä ei enää pidetty jumalan säätäminä ja pysyvinä, vaan ihmisten synnyttäminä.

Muutos horjutti erityisesti kirkkoa, jota oli pidetty yhteiskunnan keskeisenä arvovaltana. Kirkko miellettiin usein osaksi sitä järjestelmää, jota vastaan liike kansanvallan puolesta suuntau­tui. Muutosta johti poliittinen työväenliike. Työväenliikkeen mukaan kirkko oli erotettava valtiosta, uskonto julistettava yksi­tyisasiaksi, uskonnonopetus poistettava koulusta ja uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi.

Kirkon johto ja papisto asettuivat kansalaissodassa lähes yksimielisesti valkoisten puolelle. Sodan päätyttyä valkoisten voit­toon myös kirkon ja uskonnon vaikutusvalta kasvoivat. Valkoisten mielestä kristinuskon tehtävä oli kansallisen yhtenäisyyden sekä kristillisen siveyden palauttamisen. Evankelis-luterilainen kirkko vastusti jyrkästi kommunismia. Papiston poliittinen vaikutusvalta kasvoi, ja eduskunnassakin oli runsaasti pappeja.

1920-luvulla oikeistolaisuus synnytti lapuanliikkeenä tunnetun kansannousun, jota myös monet papit asettuivat avoimesti tukemaan. Liik­keen väkivaltaiset ja laittomat toimet käänsivät evankelis-luterilaisen kirkon johdon lopulta liikettä vastaan vuonna 1932. Kirkollisten piirien toiminta kansalaissodassa ja lapuanliikkeessä laski evankelis-luterilaisen kirkon arvostusta etenkin sisällissodan hävinneiden mielissä.

Vuonna 1922 säädettiin ja vuotta myöhemmin voimaan astui ns. uskonnonvapauslaki. Oikeutta erota kaikista uskontokunnista oli vaadittu jo pitkään. Vuoden 1889 eriuskolaislaki ei sallinut tätä. Uuden uskonnonvapauslain mukaan jokainen kansalainen sai oikeuden erota evankelis-luteri­laisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ilman velvollisuutta liittyä muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnollisen täysi-ikäisyyden rajaksi määriteltiin 18 vuotta. Kirkkoon kuulumattomat vapautettiin kaikista kirkollisveroista, sitä vastoin kunnallisveroa maksavien liikelai­tosten, osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuli edelleen maksaa kirkollisveroa osakkaiden uskontoon katsomatta (nykyäänkin osa yhteisöveron tuotosta annetaan kirkolle). Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi käytännössä hautausmaamonopoli (muut saavat perustaa hautausmaita, mutta käytännössä kunnat voivat estää sen kaavoituksella, korkealla maan hinnalla ja kohtuuttomilla hoitovaatimuksilla), eikä sitä ole purettu vieläkään, päinvastoin evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaamonopolia on äskettäin vahvistettu uudella hautaustoimilailla.

1800-luvun alun ja toisen maailmansodan välisenä aikana yhtenäiskulttuuri alkoi hajota ja yhteiskunta eriytyä. Kunnan ja seurakunnan erottaminen toisistaan, kirkon ja koulun alkava hallinnollinen eriytyminen ja köyhäinhoidon siirtyminen kunnal­lishallinnon vastuualueelle merkitsivät yhteiskunnan eriytymistä.

Pohjoismaissa valtio ja kunnat omaksuivat laajamittaisesti aikaisempia kirkon tehtäväalueita. Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa kehitys ei toteutunut aivan samoin. Siellä yhteiskunnan sosiaalihuoltoa toteutetaan edelleen aatteellisten ja kirkollisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Saksalaiset uskonnolliset hyväntekeväisyysjärjestöt ovat yhdessä suurin julkinen työnantaja Saksan valtion jälkeen. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltion malli on sen sijaan perustunut siihen, että kunta ja valtio ovat ottaneet hoitaakseen aikaisemmin kirkolle ja vapaaehtoisorganisaatioille kuuluneita tehtäviä. Toisaalta Ranskassa ja Yhdysvalloissa eriytyminen on edennyt loppuun saakka toisin kuin pohjoismaissa. Siellä esimerkiksi uskonnonopetus ei ole mahdollista yhteiskunnan kouluissa. Koulu ja kirkko on siellä lopullisesti erotettu toisistaan.

Sen sijaan, että uskontoa pidettiin aikaisemmin kansakunnan perustana, alettiin ymmärtää, että kansakunnan ahkeruudesta ja siveydestä johtuivat sivistyksen saavutukset: taide, tiede, koulutus ja hyvä yhteiskunta. Kansallisvaltion olemassaoloa alettiin juhlistaa kansal­lisin juhlapäivin, kansainvälisin urheilukilpailuin, sotilasparaatein, muistomerkein ja erilaisin muistomerkein.

Tehtäviä

  1. Mihin suuntaan todellisuuskäsitykset muuttuivat 1900 - luvun alussa?
  2. Millä tavalla uskonnottomien asema muuttui 1900 - luvulla?
  3. Millä tavalla uskontojen asema muuttui 1900 - luvulla?

Ajattelun vapaus

Niitä tekijöitä jotka vaikuttavat ajattelun vapauden kehittymiseen historiallisena ilmiönä, on tarkasteltu toisaalla tässä oppikirjasarjassa. Myös ajattelun vapauden yleistä kehitystä Suomessa on tarkasteltu erik­seen toisaalla. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota vain muutamiin taustatekijöihin.

Kaikille pakollinen valtionuskonto haittasi kanssakäymistä ulkomaalaisten kanssa. Valtakunnan taloudelliset edut vaativat, että ulkomaalaisil­le kaupan, elinkeinon ja sotapalvelusten harjoittajille myönnettiin erioikeuksia. Vuoden 1779 valtiopäiväpäätös maahan asettuvien ulkomaalaisten vapaasta uskonnonharjoittamisesta on tärkein il­maus tästä kehityksestä. Juutalaisten asema oli meillä kuten useim­missa maissa horjuva. Vuoden 1779 valtiopäiväpäätöksellä juutalaisille tosin myönnettiin oikeus harjoittaa uskontoaan Tukholmassa sekä kahdessa tai kolmessa suuressa kaupungissa, mutta kun Suomi liitettiin Venäjään, katsottiin, ettei juutalaisilla ollut ollenkaan oikeutta ol­la Suomessa.

Kun ortodoksisia alueita liitettiin Ruotsi-Suomeen Stolbovan rauhassa 1617, ortodoksit saivat pitää uskontonsa ja jumalanpalveluksensa. Useiden uskontojen esiintyminen johti muuallakin maailmassa Augsburgin uskonrauhan (1555) periaatteen "kenen valta, sen uskonto" hylkäämiseen, niin suosittu kuin tämä periaate on ollut.

Kun Suomi liitettiin Venäjään, ortodoksinen uskonto sai hallitsijasta vahvan suojelijan. Monet suomalaiset puolestaan pitivät evankelislu­terilaista uskontoa suojana Venäjän valtapyrkimyksiä vastaan.

Itsenäisyytemme aattona ortodoksisella, katolisella ja juuta­laisella uskonnolla oli kullakin oma ulkopoliittinen sävynsä. Vuonna 1917 Suomessa oli noin 63 000 ortodoksia, alle tuhat roomalaiskato­lista ja alle kaksituhatta juutalaista.

Katolisten kysymyksellä lienee ollut merkitystä, sillä itse­näisyyden tunnustamisen saaminen Vatikaanilta ei ollut merkityksetön asia. Paavi Benediktus XV tunnusti Suomen itsenäisyyden 2.3.1918.­ Kun Vatikaani tunnusti Suomen itsenäisyyden, sille oli vakuutettu, että Suomessa vallitsi uskonnonvapaus. Vuoteen 1920 mennessä Rooma oli alkanut kuitenkin pitää Suomen uskonnonvapautta näennäisenä, jopa kyseenalaisena. Tässä Rooma oli aivan oikeassa, uskonnonvapauslaki kaikkine puutteineen tuli voimaan vasta 1.1.1923.

Myös juutalaiskysymyksessä uhkasi ulkopoliittinen painostus. Venä­jällä toimi salainen juutalaisten tietotoimisto, joka ryhtyi toimi­maan julkisesti ja otti käsiteltäväkseen myös Suomen juutalaiskysy­myksen. Tietotoimisto aikoi mm. pyytää, etteivät länsivallat tunnus­taisi Suomen itsenäisyyttä, ellei maassa ratkaistaisi asiallisesti juutalaiskysymystä. Tällainen toiminta jäi kuiten­kin vain suunnitelmaksi, sillä Suomen juutalaiskysymys ratkesi sosi­alidemokraattien pitkäaikaisen ponnistelun tuloksena vuoden 1917 lo­pulla.

Ortodokseja ei leimattu epäisänmaallisiksi kuten työ­väenliike, vaan ortodoksisesta uskonnosta toivottiin vastustajaa kom­munismin kehitykselle. Suomen ortodoksisen kirkon suomalaistaminen oli tarkoituksenmukaista heräävän kapitalismin näkökulmasta, sen vai­noaminen ei ollut. 1920- luvulla ja myöhemminkin Suomen kirkolliset ja poliittiset piirit, jotka koostuivat osittain samoista henkilöistä, seurasivat tarkasti Neuvostoliiton ja sen ortodoksisen kirkon kehi­tystä.

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti v. 1919, että Suo­men, Viron ja Itä-Karjalan ortodoksiset kirkot yhtyvät yhdeksi kirk­kokunnaksi. Suomen valtiovalta suhtautui asiaan myönteisesti. Ei liene suuria vaikeuksia selittää tätä kirkkotoimintaa poliittiseksi juonit­teluksi. Itä-Karjalan suhteen tämä juonittelu loppui 1920 Tarton rauhansopimuksella.

Vahvin poliittinen voima, joka ajoi uskonnonvapauden toteuttamista Suomessa, oli kuitenkin sosialidemokraattinen työväenliike. Ilman sen vaikutusta uskonnonvapauslaki olisi saattanut jäädä huomattavas­ti silloista vaillinaisemmaksikin. Työväenliikkeen toimintaa uskonnon­vapauslain toteuttamiseksi on tarkasteltu toisessa kohdassa tätä oppikirjasarjaa. Myös tässä yhteydessä on syytä huomauttaa siitä, että us­konnonvapauslain vaillinaisuuteen vaikutti työväenliikkeen häviö vuoden 1918 sisällissodassa.

Myös voimakas uskonnonvastainen propaganda sekä papiston usein epä­inhimillinen käyttäytyminen vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen niin, että kirkon edustajat myönsivät eräänä syynä kehitykselle uskonnonva­pauden suuntaan olevan uskonnonvastaisen propagandan vaikutuksen. Teologian tohtori Erkki Kaila sanoi uskonnonvapauslakia eduskunnassa käsiteltäessä v. 1921 mm.: "Suomi ei ole niitä maita, jotka olisivat uskonnollisesti niin rikkinäisiä, että sen tähden tällainen uskonnon­vapauslaki olisi välttämätön. Lukuun ottamatta muutamia harvoja eri­uskolaisia seurakuntia ja itärajalla asuvaa kreikkalaiskatolista väestöä ei suuremmassa määrässä eriuskoisia ole. Mutta maassamme on viimeisinä vuosikymmeninä ollut vaikuttamassa voimakas agitatsioni uskonnottomuuden puolesta ja sen johdosta on suuri osa kansastamme ilmeisesti asettunut uskonnottomalle kannalle. Tämä on seikka, joka tekee yleisen uskonnonvapauden meillä välttämättömäksi."

Vuoden 1918 sisällissotaa seurannut poliittinen oikeistoaalto, joka jatkui toiseen maailmansota asti, on haitannut ajattelun vapauden edistymistä Suomessa. Vuonna 1923 tullut uskonnonvapauslaki korvattiin uudella, yhä epätäydellisellä uskonnonvapauslailla vasta vuonna 2003.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät edistivät Suomessa ajattelun vapautta?
  2. Mitkä tekijät hidastivat Suomessa ajattelun vapauden kehitystä?
  3. Mitä tekijät nykyään haittaavat eniten ajattelun vapautta?

Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa

Vielä sotien jälkeen Suomen elinkeinorakenne oli vanhanaikainen muuhun Eurooppaan ja jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Suomessa noin puolet ammatissa toimivasta väestöstä työskenteli maa- ja metsätaloudessa. Monet heistä olivat köyhiä pienviljelijöitä, jotka hankkivat talvisin tilapäisansioita metsätöistä. Osan vuotta he olivat itse asiassa työttöminä, mutta yhteiskunta ei siihen aikaan tukenut tilapäistyöttömiä.

Alkeellisissa oloissa elävät köyhät ihmiset raatoivat kesät hevonen ainoana apunaan maataloustöissä ja talvet kirveen ja pokasahan kanssa metsätöissä. Pientila oli, kuten yleinen sanonta kuului, kerjuun tiellä. Siirtolaiset asutettiin pientiloille, vaikka muualta maailmasta saadun kokemuksen perusteella tiedettiin etukäteen, että pientilat tulisivat häviämään. Puu ui teollisuuslaitoksiin ja teollistuminen eteni.

Ruotsi ja Norja oli­vat sivuuttaneet saman vaiheen noin 40-50 vuotta aikaisemmin. Yhteiskuntapolitiikassa tapahtui muutos: ta­loudellinen kasvu ja teollistuminen otettiin ohjelmalliseksi tavoit­teeksi. Sotien jälkeisille vuosikymmenille oli ominainen talouskasvu. Suomi kävi muutamassa vuosikymmenessä läpi yhteiskunnallisen muu­toksen, joka muualla oli tapahtunut huomattavasti pidemmän ajan kuluessa. Sama maatalousväestön osuuden lasku, mikä Suomessa tapahtui kolmessa vuosikymmenessä, vei esimerkiksi Ranskassa aikaa noin sata vuotta ja Norjassa noin kahdeksankymmentä vuotta.

Teollisuustyöväestön määrän lisääntymisen ohella myös palve­luelinkeinoissa työskentelevien määrä kasvoi. Suomi siirtyi maatalous yhteiskunnasta melko nopeasti palveluelinkeinojen yhteiskuntaan. Sadat tuhannet ihmiset siirtyivät maata­lousympäristöstä kaupunkeihin palkkatyöhön. Kuntien ja valtion virkakoneistojen kehittäminen loi myös työpaikkoja, joita ollaan nyt karsimassa.

Suurin maaltapako tapahtui 1960-70-luvuilla. Osa lähti syntynyttä työttömyyttä pakoon muihin maihin kuten Ruotsiin. 1980-luvun loppuun tultaessa yli 80 % suomalaisista asui taajamissa.

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ehkä lisääntyneet, mutta niitä pyrittiin ratkaisemaan 1950-luvulta lähtien samassa tahdissa talouskasvun kanssa. Muutos näkyy esimerkiksi yleisenä koulutustason kohoamisena. Vuonna 1940 vain 10 % ikäluokasta siirtyi oppikouluun, mutta jo vuonna 1958 vastaava osuus oli noussut 54 %:iin. Vuonna 1968 säädetty ja 1970-luvun kuluessa koko maassa toimeenpantu peruskoulu-uudistus puoles­taan takasi koko ikäluokalle aikaisempaa keskikoulua vastaavan koulutustason. Lukion aloitti vielä 1950-luvun alussa vain vajaa 10 % ikäluokasta; vuonna 1980 vastaava osuus oli jo 50 % ja 1990-luvulla määrä on vakiintunut vajaaseen 60 %:iin.

Koulutuksessa näkyy myös miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisääntyminen. Sotien jälkeisenä aikana uusien ylioppilaiden enemmistö on ollut naisia. Vuonna 2001 uusista ylioppilaista naisia oli 58 % ja tohtorintutkinnon suorittaneista 46 %.

Perheissä on tapahtunut muutos kohti monta huoltajaa. Perheiden varainhankintaa ei ole enää isän varassa. Naiset ovat usein perheen ulkopuolisessa työssä, ja Suomessa tätä on pidetty sukupuolten välisen tasa-arvon paranemisena. Tosin naiset saavat edelleen keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä johtuu osittain pienipalkkaisten ammattien naisvaltaisuudesta ja osittain suoranaisesta syrjinnästä.

Perheessä asuvien suomalaisten määrä on laskussa. Yksin asuvien määrä on vastaavasti lisääntynyt, samoin kuin avoliittojen. Vielä 1970-luvulla arvioitiin, että vain kolme prosenttia pariskunnista asui yhdessä ilman vihkimistä. Vuositu­hannen vaihteeseen mennessä kaikista parisuhteessa asuvista joka viides asui avoliitossa ja esikoislapsista yli puolet syntyi vanhem­mille, jotka eivät olleet naimisissa. Lisäksi lasten määrä perheessä vähenee, yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvussa ja avioerot ovat yleistyneet. Kaikki nämä kertovat siitä, että vanha perhemalli on menettänyt suosiotaan.

Avioliiton virallistaminen, elinikäinen sitoutuminen ja lasten merkitys ovat saaneet antaa sijaa yksilön aseman turvaamiselle.

Uutta perhemallia kutsutaan joskus elämänuraperheeksi, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat suhtautuvat työhönsä urana, jota suunnitellaan. Työe­lämässä menestyminen on tärkeää sekä naiselle että miehelle. Niinpä myös lasten hankintaa harkitaan entistä tarkemmin. Kahden vanhemman uraperheessä myös lapset suunnitellaan tarkasti. Tällaisessa perheessä kaikki osapuolet ovat periaatteessa tasavertaisia. Puolisoiden väliset suhteet eivät enää perustu ulkoisiin pakotteisiin, kuten taloudelliseen riip­puvuuteen tai yhteisön normien paineeseen. Suhteessa ollaan puhtaasti sen itsensä tähden. Kyseessä on viime kädessä yksilöllisille arvoille pohjautuva perhe.

Epävarmuutta on jouduttu sietämään aina, mutta viime aikoina myös erilaisuuden sieto on lisääntynyt. Taloudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääntyessä sallivuus ja suvaitsevaisuus lisääntyvät. Vastaavasti perheen merkitys heikkenee. Hyvinvointivaltiossa perhe ei enää ole elämässä selviytymisen kannalta vält­tämätön. Normit, jotka ovat suojanneet kahden vanhemman elinikäistä perhemallia, heikkenevät. Avioeroon, avioliiton ulkopuolisiin sukupuolisuhteisiin ja seksin myyntiin suhtaudutaan aikaisempaa sallivammin.

Kuten esimerkiksi postmodernistit ovat väittäneet, ilmiöön liittyy myös tieteen, teknologian ja rationaalisuuden (=järkiperäisyyden) arvovallan murenemista. Voidaan olla monta mieltä "suurten kertomusten" katoamisesta, mutta on merkkejä edistyksen ja rationaalisuuden arvovallan heikkenemisestä länsimaissa. Tämä saattaa merkitä vanhoillisuuden lisääntymistä tulevaisuudessa sekä perinteiden, myös uskonnollisten, arvonnousua.

Monet itsenäiset arvojärjestelmät ja todellisuuskäsitykset esiintyvät rinnakkain. Erilaisten ryhmittymien välillä on yhä suurempia aatteellisia eroja. Myös aatteet siirtyvät entistä helpommin maasta toiseen. Eri kansallisuudet ovat aikaisempaa tiiviimmässä kanssakäymisessä keskenään. Lisäksi on syntynyt aatteellisia liik­keitä ja järjestöjä, jotka välittävät sanomaansa entistä tehok­kaammin ja ajankohtaisemmin nykytekniikan tarjoamilla väli­neillä kuten Internetillä.

Maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun alussa, jolloin Suomeen saapui vuosittain noin 10 000 vierasmaa­laista. Vuonna 2001 Suomessa asui lähes 100 000 muiden maiden kansalaista. Suurimmat ryhmät ovat peräisin Venäjältä, Virosta ja Ruotsista. Seuraavaksi suurimmat kansalaisryhmät tulevat Somaliasta ja Irakista, joista on vastaanotettu pakolaisia. Huomattava pakolaisten ryhmä on myös entisen Jugosla­vian alueelta saapuneita. Pakolaisten saapumisen myötä musli­mien määrä Suomessa lisääntyi 1990-luvulla. Arviot muslimien määrästä Suomessa vaihtelevat, mutta heitä lienee jo yli 10000. Vuonna 2002 Suomessa toimi kahdeksantoista rekis­teröityä islamilaista seurakuntaa.

Muslimien kohdalla ovat puhuttaneet esimerkiksi kouluopetukseen liittyvät asiat, uskonnollisten säädösten noudattaminen työpaikoilla, ympärileik­kaus ja hautausmaat. Se, ettei muslimeja suuremmalla vähemmistöryhmällä, ateisteilla, ole riittävästi hautausmaita, ei ole juuri herättänyt keskustelua. Suomalainen yhteiskunta asettaa uskonnot, myös muut kuin kristilliset, etuoikeutettuun asemaan uskonnottomiin nähden.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten mukana saapuneiden uskon­tojen harjoitus rajoittuu yleensä kyseisten kansallisten vähemmistöjen keskuuteen. Suomeen saapuu myös sellaisia vierasperäisiä uskontoja, jotka pyrkivät saamaan kannattajia juuri suomalaisen väestön keskuudesta. Monista eri uskonnollisista kulttuureista peräisin olevat uudet uskonnolliset liikkeet ovat yleistyneet tasai­sesti 1970-luvun alusta lähtien. Huolimatta siitä, että tällaiset ovat ajoittain saaneet tiedo­tusvälineissä runsaastikin huomiota, niiden kannattajamäärät ovat edelleen aika pieniä.

Sotavuosien jälkeen kansakunta oli paljon aikaisempaa yhtenäi­sempi. Vuosisadan alun poliittis-yhteiskunnalliset vastakohtai­suudet olivat tasoittuneet. Tästä muutoksesta oli seurauksena myös valtiokirkkojen aseman vahvistuminen.

Käsitykset isänmaasta, yhteiskunnan arvovalloista ja kansallisen kulttuurin luonteesta ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi. Nuori, 1960-luvulla uusvasemmistolaiseksi liikkeeksi radikalisoitunut ikäpolvi arvos­teli kärkevästi myös kirkkoa. Vapaamielisyyden, moniarvoisuuden ja edistyksen nimissä kirkkoa kritisoitiin perinteisten arvojen linnakkeeksi. Valtionkirkon katsottiin myös edustavan porvaril­lista hegemoniaa, jolle todellinen ihmisrakkaus ja heikom­piosaisten asia olivat vieraita.

Tehtäviä:

1. Millä tavalla Suomen elinkeinorakenne muuttui viime vuosisadalla?
2. Millainen on hyvinvointivaltio?
3. Mitä muutoksia suomalaisten ajattelussa on tapahtunut viime aikoina?

Tulevaisuuden tutkiminen

Mahdolliset, todennäköiset ja toivottavat tulevaisuudet

Koska tulevaisuus ei ole vielä todellisuutta, on inhimillisesti mahdollista pohtia vain erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Ilmeisesti tulevaisuus eroaa sekä nykyisyydestä että menneisyydestä. Kaikkeus kokonaisuutena kehittyy ihmisestä riippumatta, mutta me kaikki voimme jossain määrin vaikuttaa tämän planeetan elämän tulevaisuuteen.

Joitakin ilmiöitä kuten ilmastonmuutoksia voidaan tarkastella vain hyvin pitkinä ajanjaksoina. Myös ihmisen kehitystä voidaan tarkastella hitaana miljoonien vuosien aikana tapahtuvana. Jos haluat opetella lisää sivistyssanoja, tällöin on tapana puhua megatrendeistä.

Mahdolliset uudet tulevaisuuden vaihtoehdot syntyvät inhimillisistä keksinnöistä, suunnitelmista, uskomuksista ja toimenpiteistä jotka ovat mahdollisia. Sivistyssana on tässä tapauksessa trendinvauva.

Pyrkimys miesten ja naisten tasa-arvoon voi sisältää osana pyrkimyksen samanpalkkaisuuteen. Sivistys on tässä tapauksessa haarautuva trendi.

Kun trendinvauva saavuttaa laajaa hyväksymistä, sitä voi pääsuuntaus. Sivistyssana on mainstream.

Muotia on puhua heikoista viesteistä. Uutistenlukijan käyttämä sivistyssana on heikot signaalit. Yllätyksistä käytetään sivistyssanaa wild cards.

Koska tulevaisuuden tapahtumia ei vielä ole olemassa, emme voi tehdä minkäänlaisia tilastoja tulevaisuuden tapahtumista. Menneisyyden ja nykyisyyden tilastojen perusteella voimme kuitenkin arvailla, mihin suuntaan ollaan menossa. On esimerkiksi voitu ennustaa, että alkoholin käyttö lisääntyy Suomessa tai että miesten tupakointi vähenee ja naisten tupakointi lisääntyy.

Viikon lottoriviä ei voi ennustaa, mutta pörssikursseja voi lyhyellä tähtäyksellä arvata oikeinkin. Myös kulutustuotteiden menekkiä voidaan lyhyellä tähtäyksellä ennustaa. On esimerkiksi melko luultavaa, että digibokseja myydään melko paljon lähimmän vuoden kuluessa.

Yhteiskunnallisen kehityksen ennustaminen on osoittautunut erityisen vaikeaksi. Ennusteilla on taipumus vaikuttaa siihen, mitä ihmiset tekevät. Jos ennustetaan talousromahdusta, se hyvin todennäköisesti tulee, koska hätääntyneet ihmiset yrittävät varjella omaisuuttaan sellaisilla keinoilla, jotka eivät lopulta auta kuin harvoja keinottelijoita.

Myös tieteiskirjallisuudessa esiintyy vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mutta käytännössä tieteiskirjailijain ennusteet ovat olleet hyvin usein aivan virheellisiä. Tieteiskirjailijoiden on ollut jopa vaikeaa pysyä tietotekniikan nopean kehityksen mukana. 1950 - luvulla ennustettiin, että vuonna 2000 olisi runsaasti avaruusturisteja, mutta tähän mennessä tällaiseen turismiin on ollut varaa vain muutamilla hyvin rikkailla ihmisillä. Mikrotietokoneita silloin ei osannut ennustaa kukaan, ja IBM:n johtajan tiedetään sanoneen, että Ruotsin kokoinen maa tarvitsee vain yhden tietokoneen.

Myös tulevaisuuden kasvatusta on yritetty ennakoida, ja erityisen yllättävää on ollut, etteivät tietokoneet ole mitenkään mullistaneet koululaitosta. Opettaja karttakeppeineen tekee työtään lähes samoin kuin 100 vuotta sitten paitsi että oppilaat eivät enää ole yhtä kilttejä.

Tehtäviä:

  1. Pohtikaa, onko kouluja 1000 vuoden päästä.
  2. Pohtikaa, millainen ilmasto on 1000 vuoden päästä.
  3. Montako ihmistä (jos yhtään) on 1000 vuoden päästä.
  4. Onko 1000 vuoden päästä a) enemmän b) yhtä paljon c) vähemmän köyhiä kuin nykyään.
  5. Onko 1000 vuoden päästä käytössä robotteja? Jos on, onko niitä a) vähemmän kuin nykyään b) yhtä paljon kuin nykyään c) enemmän kuin nykyään.
  6. Onko Suomi olemassa 1000 vuoden päästä?
  7. Muistaako kukaan sinut 1000 vuoden päästä?

Ihmiskunnan tulevaisuus

Ennustaminen

On helppoa ennustaa, että talvea seuraa kevät, kevättä kesä ja kesää syksy. Sen sijaan on paljon vaikeampaa ennustaa esimerkiksi viiden vuorokauden säätä. Nykyisten sääennusteiden laadinnassa käytetään valtavaa tietomäärää ja suuria tietokoneita, mutta siitä huolimatta ennusteet aika-ajoin epäonnistuvat. Säätä määräävät lainalaisuudet ovat monimutkaisia, ja säähän vaikuttavat erittäin monet tekijät.

Olisi hyödyllistä tietää, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tavallisesti ihmiset ovat kaikkein kiinnostuneimpia niistä asioista, joiden ennustaminen on kaikkein vaikeinta. Jokainen tietää, että talvea seuraa kevät, mutta kuka osaa sanoa varmasti, millainen sää on ensi viikonloppuna?

Todellisuustutkimuksen (tieteiden) kehitys on lisännyt huomattavasti ennustusmahdollisuuksiamme. On selvitetty mm. suuri määrä luonnon lainalaisuuksia. Niiden perusteella pystytään ennustamaan tulevia luonnon tapahtumia (esim. auringon- ja kuunpimennykset tarkasti). Jopa maanjäristyksiä kyetään nykyisin ennustamaan.

Mitä useammat tekijät ilmiöön vaikuttavat ja mitä monimutkaisempia lainalaisuuksia siihen liittyy, sitä vaikeampaa ennustaminen yleensä on. Inhimilliset voimavarat ovat rajoitetut, ja kun ennusteen laadinnassa tarvittavien tietojen määrä kasvaa, tehtävä saattaa käydä mahdottomaksi.

Ennustamista vaikeuttaa myös se, että suoritettavat mittaukset tai itse ennuste vaikuttavat usein tutkittavaan ilmiöön. Puhutaan mm. itseään toteuttavista ennusteista ja itsensä mitätöivistä ennusteista. Jokin ennuste saattaa aiheuttaa niin paljon vastalauseita, että päättäjien on puututtava asiaan ja muutettava kehityksen kulkua. Viime aikoina mm. uusiutumattomien luonnonvarojen loppumista koskevat ennusteet sekä saastumista koskevat ennusteet ovat alkaneet vaikuttaa yhteiskuntien päätöksen tekoon.

Yksityistä ihmistä kiinnostaisi kaikkein eniten hänen oma tulevaisuutensa. Joitakin yleisiä ennusteita voidaan laatia tutkimalla yksilön terveydentilaa, henkisiä kykyjä, nykyistä yhteiskunnallista asemaa, mielipiteitä jne. Yksilön tulevaisuuden yksityiskohtiin vaikuttavat erittäin monet tekijät. Ennusteen tekemiseen tarvittaisiin niin paljon yksilöä ja häntä ympäröivää yhteiskuntaa koskevia tietoja, että ennusteen tekeminen on käytännössä täysin mahdotonta.

Yhteiskunnan päätöksentekijöitä kiinnostavat ennusteet yhteiskunnan tulevaisuudesta. Koska yhteiskunnat ovat nykyään hyvin mutkikkaita, on erittäin vaikeaa laatia ennusteita niiden tulevasta kehityksestä.

Yhteiskuntatutkijat käyttävät nykyään mm. tilastotutkimuksen menetelmiä. Vaikka on käytännössä mahdotonta ennustaa neljätoistavuotiaan yksilön jäljellä olevaa elinikää, neljätoistavuotiaiden suomalaisten keskimääräinen jäljellä oleva elinikä voidaan ennustaa varsin tarkasti, ja tämän ennusteen perusteella voidaan määrittää henkivakuutusmaksuja, eläkevakuutusmaksuja jne.

Vaikka yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä on paljon, sitä saatetaan pystyä ennustamaan tilastotutkimuksen keinoilla. Säännöllisesti julkistetaan mm. taloudellista kehitystä koskevia ennusteita.

Erityisen tärkeitä ennusteet ovat silloin, kun ne paljastavat tulevaisuuden vaaroja. Ennusteet ovat mm. paljastaneet, että asevarustelu on lisännyt ydinsodan ja jopa ihmiskunnan täydellisen tuhon uhkaa. Ennusteiden seurauksena rauhanliike on saavuttanut entistä laajempaa kannatusta. Ennusteet ovat myös paljastaneet, että mikäli ei ryhdytä toimenpiteisiin saastumisen pysäyttämiseksi, elinympäristömme tuhoutuu. Erityisen suuren vaaran ihmiselle muodostaa merien saastuminen, sillä sen seurauksena ilmakehän happivarasto alkaisi ehtyä ja meitä uhkaisi tukehtuminen. Vastaavasti tropiikin metsien hakkaaminen aiheuttaa saman tukehtumisvaaran, koska kasvit tuottavat huomattavan osan ilmakehän hapesta. Ennusteiden seurauksena ympäristönsuojeluliike on saavuttanut entistä laajempaa kannatusta.

Ennusteet ovat osoittaneet, että kehitysmaiden väestönkasvu muodostaa vakavan uhan ihmiskunnan tulevaisuudelle. Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset, ja rajoittamaton väestönkasvu johtaa nälänhätien ja kurjuuden lisääntymiseen. Tämä uhka ei ole synnyttänyt samanlaista kansanliikettä kuin sodan ja saastumisen uhat. Kehitysapua tukevien järjestöjen lisääntyminen on kuitenkin eräs merkki ongelman ymmärtämisestä. Perhesuunnittelun toteuttamista kehitysmaissa vaikeuttaa mm. katolisen kirkon kaikki nykyaikaiset syntyvyyden säännöstelymenetelmät kieltävä asenne.

Toisaalta ennusteet ovat paljastaneet tulevaisuuden mahdollisuuksia ja antaneet ihmisille toivoa nykyistä paremmasta tulevaisuudesta. Tämä toivo on auttanut ihmisiä ja heidän järjestöjään taistelemaan ihmiskunnan paremman tulevaisuuden puolesta.

Luonnontutkimuksen käsitys ihmiskunnan tulevaisuudesta

Erityisesti luonnontutkijat ovat olleet huolestuneita maapallon uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn ja mineraalien tuhlauksesta. Lisäksi he ovat olleet huolestuneita elinympäristömme säilymisestä elinkelpoisena. Lyhyellä tähtäyksellä ihmiskunnan säilymisen ratkaisevat ydinsodan välttäminen ja ympäristön säilyttäminen elinkelpoisena.

Nykyisissä suunnitelmissa aurinko esiintyy tavallisesti uusiutuvana luonnonvarana. Todellisuudessa myös Aurinko palaa aikanaan loppuun. (Asiaa käsitellään myös maantiedossa ja fysiikassa.)

Aurinko on ns. kiintotähti, ja sitä kiertää joukko planeettoja eli kiertotähtiä. Maa on eräs auringon kiertolaisista. Aurinko sisältää pääasiassa vetyä, alkuaineista kevyintä ja yksinkertaisinta. Tunnetun maailmailmankaikkeuden osan, meidän metagalaksimme, yleisin alkuaine on vety. Auringon sisäosien valtavassa paineessa vallitsee erittäin korkea lämpötila. Tässä lämpötilassa vedyn ytimet yhtyvät ja muodostavat heliumin ytimiä. Tällöin vapautuu energiaa, jota aurinko säteilee mm. valona ja lämpönä.

Auringon polttoainetta, vetyä, ei kuitenkaan ole rajattomasti. Noin kahden miljardin vuoden kuluttua sen arvellaan vähentyneen siinä määrin, että aurinko muuttaa muotoaan.

Auringon tulevaa kehitystä on voitu ennustaa tarkkailemalla kiintotähtien kehitystä ja käyttämällä hyväksi ydinfysiikan tietoja. Meidän Aurinkomme kuuluu ns. keltaisiin kääpiöihin, jotka eivät räjähdä tai toimi muutoin epäsäännöllisesti. Vetypolttoaineen vähentyessä meitä ei uhkaa paleltuminen vaan palaminen. Aurinko laajenee vähitellen ns. punaiseksi jättiläiseksi, ja on arvioitu, että maapallo joutuu tämän punaisen jättiläisen kaasukehän sisään, jossa se sulaa ja häviää auringon aineen sekaan.

Jos ihmisiä on vielä maapallolla auringon muuttuessa punaiseksi jättiläiseksi, he joko kuollevat tai siirtyvät pois maapallolta. Voidaan ajatella, että he siirtyvät kaukaisemmille planeetoille tai toisiin aurinkokuntiin.

Kun luonnontutkijat pohtivat maailman tulevaisuutta, he vain harvoin kiinnittävät huomionsa näin kaukaisiin tapahtumiin. Varsin yleinen käsitys on, ettei ihmiskunta tai sivistys voi säilyä niin kauan. Monet tutkijat ajattelevat ihmiskunnan tuhoutuvan oman harkitsemattomuutensa seurauksena.

Ihmiskunta voisi kuitenkin ottaa itselleen kaksi pitkän tähtäyksen päämäärää, joista ensimmäinen olisi säilyminen niin kauan kuin maapallo on asumiskelpoinen ja toinen olisi siirtyminen muille planeetoille auringon muuttuessa punaiseksi jättiläiseksi.

Vielä pitemmällä tähtäyksellä ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, miten meidän tuntemamme maailmankaikkeuden osa, meidän metagalaksimme, kehittyy. Tästä asiasta on kolme kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen mukaan metagalaksimme säilyy pääpiirteissään muuttumattomana. Uusia tähtiä syttyy ja entisiä sammuu, ja ihmiskunnan elämä voisi teoriassa jatkua ikuisesti. Toisen teorian mukaan metagalaksimme on hajoamassa. Ihmiskunnan elinmahdollisuudet loppuisivat viimeistään silloin, kun pitenevistä välimatkoista johtuen ei olisi enää mahdollista siirtyä uuden kiintotähden planeetalle entisen sammuessa. Myös kiintotähtien muodostuminen vähenisi aineen levitessä yhä laajemmalle. Jos olisi olemassa muita metagalakseja, ihmiskunta voisi pelastua siirtymällä metagalaksista toiseen. Kolmannen teorian mukaan meidän metagalaksimme hajoaa tällä hetkellä, mutta kaukaisessa tulevaisuudessa se rysähtää yleisen vetovoiman vaikutuksesta takaisin kasaan. Tällöin ihmiskunnan säilymismahdollisuudet riippuvat siitä, onko mahdollista välttää tuohon rysäykseen joutumista. Koska tuohon rysäykseen arvioidaan olevan aikaa kymmeniä miljardeja vuosia, ihmiskunnalla on aikaa miettiä keinoja.

Nykyisen luonnontutkimuksen mukaan elämä ja ihminen ovat syntyneet maapallolla. Luonnontutkijat suhtautuvat epäilevästi ajatukseen, että jokin syntynyt, vasta lyhyen ajan olemassa ollut eläinlaji voisi jatkaa olemassaoloaan ikuisesti. Huolimatta siitä, onko tätä päämäärää ollenkaan mahdollista saavuttaa, ihmiskunta voisi ottaa tavoitteekseen jopa ihmislajin ikuisen säilymisen.

Monet tähtitutkijat pitävät erittäin todennäköisenä, että Linnunradassa on muita planeettoja, joilla on älyllistä elämää. Luonnontutkimuksen mukaan samat olosuhteet, jotka vallitsivat kauan sitten maapallolla, synnyttävät elämää myös muualla avaruudessa. Kiintotähtien välimatkat ovat kuitenkin niin suuret, että on erittäin vaikea saada yhteyttä avaruuden muihin älyllisiin olentoihin.

Jos muualla avaruudessa on älyllistä elämää, on erittäin todennäköistä, että siellä on myös ihmistä kehittyneempiä älyllisiä olentoja. Me emme voi tietää, miten nämä olennot suhtautuisivat ihmisiin tai ihmiskunnan toiveisiin, mutta on mahdollista, että he auttaisivat ihmisiä. Tieteiskirjailijat ovat esittäneet kuvitelmia sekä ihmisiin myönteisesti että kielteisesti suhtautuvista olioista.

Riippumatta siitä, onko ihmiskunnalla mahdollisuuksia elää lajina ikuisesti, on mahdollista, että avaruudessa eläisi ikuisesti olemassa ollut ja tulevaisuudessakin ikuisesti olemassa oleva älyllisten olioiden laji. Tällöin äly ei olisi syttyvä ja sammuva ilmiö vaan jossakin aina säilyvä. Jos meidän metagalaksimme on vaarallinen elää voi olla, ettei sellaisia olentoja ole koko meidän tuntemassamme avaruuden osassa.

Miten jokin ikuinen laji suhtautuisi varsin lyhyen aikaa olemassa olleeseen eläinlajiin kuten ihmiseen, sitä on huomattavan vaikea arvailla. Todennäköisesti ihmisen kaltaiset eläinlajit olisivat sille varsin yhdentekeviä. Tuntuisi varsin mielettömältä, että sellainen eläinlaji ryhtyisi komentelemaan ihmisiä siihen tapaan kuin muinaiset uskonnot ajattelivat jumalien komentelevan ihmisiä. Tähtitutkijat eivät kannata v. Dänikenin esittämiä ajatuksia, joiden mukaan avaruusolennot olisivat lukuisia kertoja vierailleet maassa ja ihmiset olisivat pitäneet heitä jumalina.

Ihminen voisi ottaa erääksi tavoitteekseen yhteyden saamisen Linnunradan muihin älyllisiin olentoihin. Aivan kuten erilaisten kansojen ja erilaisten yhteiskuntajärjestelmien välinen yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, myös Linnunradan sivilisaatioiden välinen yhteistyö voisi olla hyödyllistä.

Tehtäviä

  1. Laatikaa kuvitelmia siitä, mitä tapahtuu 50/100/1000/ jne. vuoden kuluttua.
  2. Kootkaa lehtileikkeitä uudesta aseteknologiasta ja kansainvälisestä asekaupasta.
  3. Pohtikaa maailman nälkä- ja pakolaisongelmien syitä.
  4. Pohtikaa ydinvoimaloiden jäteongelmia. Millainen ydinreaktori voi räjähtää?
  5. Pohtikaa kansalaistottelemattomuutta luonnonsuojelun välineenä.
  6. Pohtikaa syitä ihmisten välinpitämättömyyteen ihmiskunnan ongelmien suhteen.
  7. Voiko yksilö vaikuttaa? Mikä on henkilökohtainen vastuusi?
  8. Pohtikaa kolmannen maailmansodan todennäköisyyttä ja seurauksia. Mitä voidaan tehdä maailmansodan syttymisen estämiseksi?

Uskontojen käsityksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta

Hindulaisuus

Hindulaisuudessa esiintyvät useimmat myöhempien uskontojen esittämät ennusteet maailman tulevaisuudesta. Koska hindulaisuuden käsitteistö on mutkikas ja sen esittäminen suomen kielellä vaikeaa, seuraavassa on esitetty vain päälinjoja ja niitäkin hieman yksinkertaistettuina.

Manun lakikirjan ensimmäisessä luvussa sanotaan mm.:

"Maailman luomiset ja maailman häviämiset ovat lukemattomat."

Usein erotetaan neljä maailmankautta:
  1. kultakausi, jolloin ihmiset elivät koko aikakauden jumalten pöytävieraina kuningas Prithun alaisina, joka hedelmöittää maan ja karkottaa sairauden,
  2. kausi, jolloin ihmisen elinikä vähenee neljänneksellä ja uhrilaitos perustetaan,
  3. kausi, jolloin laittomuus ja rappio lisääntyvät ja voitonhimo vallitsee,
  4. kausi, jolloin pahuus ja katastrofit huipentuvat äärimmilleen, kunnes jumala palauttaa maailman uudelleen kultakauteen.
Hindulaisuuden kolmiyhteinen jumala vaikuttaa maailman kohtaloissa seuraavasti:

Brahma on luojajumala, joka jaksoittain tuottaa maailmoja ja aikakausia.

Vishnu on kaiken ylläpitäjä.

Shiva on hävittäjä, joka jokaisen aikakauden lopussa tanssii maailman pirstaleiksi.

Hindulaisen miimaamsaa -koulukunnan mukaan maailmalla ei ole ollut alkua eikä sillä tule olemaan loppua. Käsitys Jumalasta maailman luojana on tarpeeton. Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa. Jos jumala on luonut maailman, hänen täytyy olla paha olento, joka on luonut niin paljon pahaa. Sekä hyvä että paha ovat seurausta ihmisen siveellisistä tai epäsiveellisistä teoista. Erilaiset jumalat ovat vain ihmishengen luomuksia. Kuitenkin tämä koulukunta uskoo kuoleman jälkeiseen elämään.

Hindulaisuudessa esiintyy myös käsitys, että aineellinen maailma on Brahman ilmentymä, joka aikanaan palaa aineettomaan muotoon.

Muinaisen Intian materialistit (charvakat) puolestaan väittivät, että kaiken olemassaolo on sattuma ja ettei ole luonnonlakeja vaan jokaisella oliolla on oma luontonsa.

Lähi-idän vanhat uskonnot

Muinaissumerilaisilla esiintyi luomiskertomus, ja Gilgamesh - eepoksessa kerrotaan, kuinka jumalat halusivat tuhota ihmiskunnan vedenpaisumuksella, mutta eräs ihminen sai varoituksen ja pelastui perheineen rakentamassaan arkissa. Useimmat Lähi-idän vanhat uskonnot käsittelevät kuitenkin pikemmin ihmisen kuin maailman kohtaloa.

Zarathustralaisuus kehittyi muinaisessa Persiassa (nykyinen Iran) noin vv. 1000- 600 eaa. Zarathustralaisilla on kaavio maailmankausista. Maailmankulku käsittää 12 000 vuotta, joka jakautuu neljäksi 3000 vuoden jaksoksi:
  1. Valon jumala luo maailman, joka jää aineettomaan olotilaan.
  2. Maailma siirtyy aineelliseen olotilaan.
  3. Pimeyden jumala ryntää asunnostaan valon maailmaan, jolloin pahuus ja hyvyys sekoittuvat toisiinsa. Maailma on tämän jälkeen nykyisen kaltainen.
  4. Esiintyy vapahtajia, jolloin pahuuden ja hyvyyden sekoitus vähitellen hajoaa ja maailma palaa kirkastumisen jälkeen alkuperäiseen olotilaansa.

Juutalaisuus

Juutalaiset omaksuivat sumerilaisen luomiskertomuksen, mutta tulevaisuuden ennustaminen näyttää saavuttaneen suosiota vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Juutalaiset eivät keskittyneet maailman kohtalon ennustamiseen, vaan heille oli tärkeintä pohtia juutalaisten tulevaa kohtaloa. Alettiin odottaa messiaskuningasta, joka vapauttaisi juutalaiset vieraiden kansojen alaisuudesta. Juutalaisten käsitys kehityksestä oli yksisuuntainen, mitään maailman tuhoa ei ennustettu. Ns. profeetat ennustivat kuitenkin jumalan rangaistusta koko kansalle, jos se ei tee parannusta eli ala elää profeettojen siveyskäsityksen mukaan.

Kristinusko

Kristityt omaksuivat zarathustralaisen käsityksen maailmanlopusta. Viimeisinä aikoina arkkienkeli Mikaelin taivaalliset sotajoukot ja jumalan päävastustajan Saatanan sotajoukot käyvät Harmageddonin taistelun, jossa Mikaelin sotajoukot voittavat Saatanan sotajoukot ja Saatana heitetään tuliseen järveen. Sitten seuraa tuhatvuotinen valtakunta, jonka jälkeen Saatana vielä kerran päästetään irti ja lyödään uudestaan. Kuolleet herätetään haudoistaan, ja toiset määrätään taivaaseen, toiset helvettiin. Monet kristityt uskovat aineellisen maailman kokonaan häviävän tämän jälkeen.

Kristittyjen käsityksen mukaan ennen maailman alkua oli olemassa vain jumala, joka oli ollut olemassa ikuisesti. Tämä jumala loi maailman tyhjästä sanan voimalla. Aineellisen maailman hävittyä kristittyjen käsityksen mukaan tulevat olemaan olemassa vain taivas ja helvetti, jotka jatkavat olemassaoloaan ikuisesti.

Islam

Islam on omaksunut pääpiirteissään kristillisen käsityksen maailman kohtalosta. Islamin taivas eroaa kristittyjen taivaasta siinä suhteessa, että kun kristittyjen taivaassa keskitytään ylistämään jumalaa, islamin taivaassa juodaan viiniä ja nautitaan ikuisesti nuorten naisten ja miesten seurasta ja sukupuolielämästä.

Horoskoopit

Paitsi maailman kohtaloa uskonnot ovat pyrkineet ennustamaan kansojen ja jopa yksilöiden kohtaloita. Muinaisessa Intiassa syntyivät horoskoopit, joiden avulla tähtien asennosta lapsen syntymähetkellä yritettiin päätellä hänen tuleva kohtalonsa. Tietysti kuu, aurinko ja planeetat vaikuttavat monin tavoin elämään maapallolla, mutta nykyisen tutkimuksen mukaan ne eivät voi vaikuttaa yksityisen ihmisen kohtaloon. Erityisen tärkeitä muinaisissa horoskoopeissa olivat ne tähtikuviot, joiden kautta aurinko näyttää kulkevan vuoden aikana, ns. eläinradan merkit. Niin kaukaisilla tähdillä ei varmasti voi olla vaikutusta ihmisten elämään.

Intiasta horoskoopit kulkeutuivat Eurooppaan. Vuosituhansien aikana tähtikuvioiden asema auringon suhteen muuttui aivan toiseksi, mutta yhä Euroopan tähdistäennustajat käyttävät vanhoja intialaisia horoskooppeja. Intialaiset itse ovat vaihtaneet ne ajan tasalla oleviin. Suomessakin arvioidaan olevan toista miljoonaa horoskooppeihin uskovaa ihmistä.

Muinaisessa Kreikassa ja Roomassa hallitsijat eivät ryhtyneet mihinkään ratkaiseviin toimiin kysymättä ensin ennustajapappien neuvoa. Ennustajapapit antoivat moniselitteisiä neuvoja, jotka voitiin jälkeenpäin tulkita kummin päin tahansa.

Viime vuosina lehdistö on jälleen esitellyt Nostradamuksen ennusteita, joiden on jälkikäteen väitetty esittäneen maailman tapahtumia. Etukäteen Nostradamuksen ennusteista ei ole kuitenkaan voitu päätellä mitään.

Aikakauslehdistö on myös mainostanut kaikenlaisia "selvännäkijöitä" ja julkaissut heidän ennusteitaan, mutta käytännöllisesti katsoen kaikki ennusteet ovat toistaiseksi erehtyneet.

Nykyinen tutkimus ei tue käsitystä, jonka mukaan ihmisellä olisi joitakin yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pystyisi ennustamaan tulevaisuutta. Etenkin niissä maissa, joissa uskonnoilla on keskeinen asema, monet ihmiset haluavat uskoa yliluonnollisiin kykyihin, ja tästä hyötyvät monenlaiset huijarit. Onpa eräisiin yliopistoihin perustettu professorin virkoja tällaisten muinaiseen taikauskoon perustuvien "yliluonnollisten" ilmiöiden tutkimiseksi.

Suomessa radio ja televisio järjestivät aikoinaan kokeita, joiden tarkoituksena oli tutkia, pystyisivätkö suomalaiset "ajatusten lukemiseen" eli arvaamaan sattumaa paremmin eräitä korteilla arvottuja kuvioita. Vanhoilla tilastollisilla laskentamenetelmillä päädyttiin aluksi siihen tulokseen, että keskimääräiset arvaukset poikkeaisivat tilastollisesti merkitsevästi satunnaisista.

Eräs psykologi teki kymmenen vuotta työtä ja osoitti, että vanhoissa tilastollisissa menetelmissä oli ollut virheitä. Virheettömillä tilastollisilla menetelmillä suoritetut laskelmat osoittivat, etteivät keskimääräiset arvaukset poikkea tilastollisesti merkitsevästi satunnaisista.

Tehtäviä

  1. Mitä yhtäläisyyksiä ja mitä eroja on hindulaisella ja kristillisellä käsityksellä maailman kohtalosta?
  2. Mitä yhtäläisyyksiä ja mitä eroja on zarathustralaisella ja kristillisellä käsityksellä maailman kohtalosta.
  3. Verratkaa todellisuustutkimuksen käsitystä maailman kohtalosta uskontojen esittämiin käsityksiin. Minkä uskonnon esittämä käsitys näyttää olevan lähinnä todellisuustutkimuksen (tieteen) käsitystä?
  4. Pohtikaa syitä horoskooppien suosioon.
  5. Pohtikaa, miksi lehdistö haluaa julkaista kertomuksia ennustajista ja muista selvännäkijöistä.
  6. Yrittäkää ennustaa viikon lottorivi ja tutkikaa, poikkeaako tulos merkitsevästi satunnaisesta. Esiintyykö lottovoittajissa runsaasti vai ei ollenkaan kuuluisia selvännäkijöitä?

Tieteiskirjallisuus, utopiat, dystopiat ja tietokonepelit

Utopiat

Muinaiskreikkalainen Platon esitti teoksessaan Valtio käsityksensä ihanneyhteiskunnasta. Platonin valtiota johtivat perinpohjaisen koulutuksen saaneet filosofit, mutta muutoin yhteiskunta oli järjestetty Intian kastilaitoksen tapaan. Platonin valtiota ei ole vähäisiä epäonnistuneita kokeiluja lukuun ottamatta toteutettu missään.

Thomas More (k. 1535) esitti teoksessaan Utopia käsityksensä ihanneyhteiskunnasta. Moren yhteiskunta perustui yhteisomistukseen, mutta muutoin hän oli katolinen. Hänet teloitettiin, kun hän ei tunnustanut Englannin kuningasta paavin tilalle Englannin kirkon päämieheksi.

Moren romaanin mukaan tulevaa tai muutoin kuviteltua yhteiskuntaa kuvaavia teoksia kutsutaan utopioiksi. Suomalainen Raoul Palmgren on teoksessaan Toivon ja pelon utopiat esitellyt erityisesti suomennettua utopiakirjallisuutta.

Utopiat jaetaan usein kahteen lajiin: optimistisiin ja pessimistisiin. Optimistisissa utopioissa maailma on nykyistä parempi, pessimistisissä nykyistä huonompi.

Optimistinen utopia tähtää usein toimintaan paremman tulevaisuuden puolesta. Myös pessimistisen utopian tarkoitus voi olla myönteinen: ihmiskuntaa on varoitettava tulevista vaaroista.

Tieteiskirjallisuus

Tieteiskirjallisuus on utopiakirjallisuutta nuorempaa. Tieteiskirjallisuuden synnystä on esitetty monenlaisia mielipiteitä.

Eräiden asiantuntijoiden mielestä jotkin muinaiset tarut ovat selviä tieteisnovelleja.

Toiset ajattelevat lajin alkaneen keskiaikaisista noita- ja kummitusjutuista tai Jonathan Swiftin Gulliverin retkistä (1726) tai Mary Shelleyn Frankensteinista (1818) tai Edgar Allan Poen kertomuksista (183-49).

Varsin monet ovat sitä mieltä, että tieteiskirjallisuuden isä on ranskalainen Jules Verne, joka aloitti romaanituotantonsa 1862.

Mainittu arvonimi on haluttu antaa myös englantilaiselle H. G. Wellsille, jonka Aikakone ilmestyi 1895 tai amerikkalaiselle Hugo Gernsbackille, joka perusti Amazing Stories (Hämmästyttäviä tarinoita) -lehden v. 1926 ja ryhtyi julkaisemaan siinä tieteiskertomuksia.

Maasta kuuhun ja Kuun ympäri muodostavat Jules Vernen tunnetuimman tieteistarinan. Baltimoren tykkikerho kaivaa Floridan kamaraan syvän kuopan, valaa siihen valtavan tykin ja lennättää kuuhun alumiinikuulan, jossa on kolme matkustajaa.

Ammus ei osu maaliin, vaan kiertää sen ympäri, palaa maahan ja molskahtaa Tyyneen valtamereen, josta se korjataan talteen.

On väitetty, että "Vernen mielikuvitukselliset ennustukset ovat käyneet ihmeellisestä toteen pieniä yksityiskohtia myöten Apollo -kuulennoissa". Yhdenmukaisia yksityiskohtia löytyy vain muutama, ja nekin voidaan selittää luonnollisella tavalla ennustusmystiikkaan turvautumatta.

Suomennoksia on julkaistu myös sukellusvenekapteeni Nemon seikkailuista. Toinen kuuluisa Vernen romaanihenkilö on Robur Valloittaja.

H. G. Wellsin Aikakoneen ajatuksena on kone, jonka avulla voi siirtyä ajassa eteen ja taaksepäin. Aikamatkustaja pysähtelee eri ajankohtiin, ja ihmiskunnan tulevaisuutta esitetään biologiaan pohjautuvan pessimismin sävyisenä.

Tieteiselokuvat

Tieteiskirjallisuutta on esitetty runsaasti myös elokuvien avulla. Ensimmäisenä varsinaisena tieteiselokuvana pidetään v. 1902 tehtyä Vernen romaaniin pohjautuvaa pahvikulissielokuvaa Matka kuuhun. 1920-luvulla valmistuivat kuuluisat tieteiselokuvat Aelita, ohjaaja Protazanov (1924), Metropolis, Lang (1926) ja Nainen kuussa (Lang 1929).

Tieteissarjakuvat ja avaruuswesternit

Sarjakuvasankarit Flash Gordon ja Buck Rogers astuivat myös mukaan tieteiselokuviin, mutta näissä elokuvissa pääpaino on tavanomaisilla seikkailuilla, todellisuustutkimuksen (tieteen) tehtävä on vain kuljettaa sankarit mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Nykyään tällaisia tieteiselokuvia kutsutaan avaruuswesterneiksi.

Näihin aikoihin valmistuivat myös sellaiset merkkiteokset kuin Things to Come (Menzies, 1936) ja Nykyaika (Chaplin, 1936).

Massatuhot

Sodan jälkeen tieteisromaanien ja tieteiselo, kuvien määrä kasvoi, mutta niissä kuvattiin usein massatuhoa, sädeaseiden räiskettä ja avaruuden kummajaisia. Nämä elokuvat on jaettu viiteen ryhmään:
  1. Hullut tutkijat, jotka neuvoista huolimatta jatkavat kokeitaan väärään suuntaan.
  2. Avaruusmatkat, jotka pohjautuvat todellisuustutkimukseen (tieteeseen).
  3. Avaruuden hirviöt, joita kohdataan avaruusmatkoilla tai jotka saapuvat mellastamaan maapallolle.
  4. Atomikokeiden aiheuttamat mutaatiot (perintötekijöiden muutokset)
  5. Atomisodan jälkeinen maailma ja tulevaisuuden kuvaukset
  6. Kyberpunk eli elämää tietokoneveroissa
1960-luvun alkupuolella yleisön kiinnostus tieteiselokuviin väheni, mutta niiden laatu parani. Tri Outolempi (Kubrick, 1963 ), Pommin varjossa (Lumet, 1964), Alphaville (Godard, 1965), Fahrenheit 451 (Truffaut, 1966), Fantastinen matka (Fleischer, 1966), Barbarella (Vadim, 1967), 2001: avaruus-seikkailu (Kubrick, 1968), Kuvitettu mies (Smight, 1969) ja Marooned (Sturges, 1969) ovat niistä kuuluisimmat.

1970-luvulla, aikana ennen Tähtien sotaa, esitettiin Suomessa mm. Apinoiden planeetta (5 elokuvaa), Andromeda uhkaa, Solaris, Tappokone, Maailma vuonna 2002, Zardoz ja Logans Run.

Tähtien sodan (Lucas, 1977) saama menestys innoitti useita tuottajia lohkaisemaan palansa kakusta. Niinpä viime vuosina on alkanut jälleen tulvia markkinoille uusia avaruuswesterneiä.

Optimistit ja pessimistit

Myös tieteiskirjallisuudessa esiintyy sekä optimistisia että pessimistisia utopioita eli dystopioita. Sosialististen maiden tieteiskirjailijat kirjoittivat (ilmeisesti pakon sanelemina) enimmäkseen optimistisia tulevaisuuden kuvauksia, kun taas kapitalistisissa maissa pessimistiset kuvaukset ovat tehneet parhaiten kauppansa.

Yhteiskunnalliset sanomat

Yhteiskunnalliselta taustaltaan tieteiskirjailijat ovat erilaisia, ja myös heidän tasonsa vaihtelee.

Joukossa onmyös korkeatasoisia asiantuntijoita kuten Isaac Asimov, joka on kirjoittanut toistasataa teosta. Paitsi että Asimov on pätevä hän kirjoittaa kaunokirjallisesti korkeatasoisia tieteisromaaneja, joista kuuluisin lienee Säätiötrilogia.

Tämä teossarja kuvaa koko Linnunradan käsittävää valtiota, jonka tutkijat ennustavat tuhoutuvan yhteiskunnallisen kehityksen takia.

Laaditaan suunnitelma sivistyksen piilottamisesta kahteen eri paikkaan tulevien raakalaisuuden aikojen ajaksi.

Todennäköisesti Asimov on kirjoittanut teoksensa varoitukseksi ihmiskunnalle, mutta on epätodennäköistä, että tuollainen säätiö sivistyksen säilyttämiseksi olisi perustettu.

On myös sanottu, että Asimovin teossarja on laajempaan mittakaavaan siirretty kertomus Rooman valtakunnan synnystä ja tuhosta.

Asimovin viimeinen tieteiskirja Nemesis on synkkä. Nemesis oli muinaisina aikoina oikeutetun koston jumala.

Tieteiskirjallisuutta suomeksi

Kuuluisia tieteiskijailijoita, joisen teoksia on suomennettu, ovat mm.: Arthur C. Clarke, Ray Bradbury, Robert Heinlein, Kurt Vonnegut, John W. Campbell, Larry Niven, Carl Sagan ja Strugatskin veljekset.

Kansainväliset palkinnot

Tieteiskirjallisuudessa esiintyy myös kansainvälisiä palkintoja, joista kuuluisimmat ovat Hugo-palkinto (Hugo Gernsbackin kunniaksi) ja Nebula- palkinto. Tieteisromaani, joka on saanut molemmat näistä palkinnoista, on todennäköisesti merkittävä.

Suomessa ei kannata kirjoittaa tieteisromaaneja, mutta suurten kielten vaikutusalueilla tilanne on toinen. Esimerkiksi Carl Saganille on maksettu erään tieteisromaanin käsikirjoituksesta kaksi miljoonaa dollaria.

Suomalaisia klassikkoja ovat mm.Erkki Ahosen Paikka nimeltä Plaston ja Syvä matka.

Mllaista tieteiskirjallisuuden pitäisi olla?

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei tieteisromaani saa olla liian mielikuvituksellinen.

Toiset pitävät liikaa nykyisen todellisuustutkimuksen (tieteen) tosiasioihin perustuvia tieteisromaaneja tylsinä.

Jonkinlaisena rajana mielikuvituksellisuudelle voisi pitää sitä, ettei romaani sisällä pääasiassa sellaisia tapahtumia, jotka nykyisen todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan tiedetään mahdottomiksi. Tällaiset kuvaukset saattavat edistää kansanomaisen taikauskon leviämistä.

Tieteiskirjallisuuden sankareille ja sankarittarille lähes kaikki näyttää mahdolliselta. Muinaisten uskontojen jumalat pystyivät vain murto-osaan niistä teoista, joita tehdään tieteisromaaneissa.

Etevimmät sankarit siirtyvät paikasta toiseen ajatuksen voimalla, ja varhaisen tieteiskirjallisuuden merkilliset kulkuneuvot käyvät peräti tarpeettomiksi. Kokonaisia planeettoja tuhotaan voimalla, josta muinaiset jumalat saattoivat vain uneksia. Lääke, joka antaa ikuisen elämän tai auttaa ihmisiä näkemään tulevaisuuteen ei ole mitenkään harvinainen tieteisromaaneissa.

Robotit

Tekninen kehitys huipentui jo kauan sitten roboteissa, jotka tulivat ihmistä viisaammiksi ja hävittivät ihmiset maailmankaikkeudesta.

Eräässä tieteisromaanissa sankari tavoitti kristittyjen jumalan ja tuhosi hänet. Romaani herätti närkästystä Englannissa.

Feministien korkeimmatkin unelmat on toteutettu eräissä tieteisromaaneissa, joissa naiset hallitsevat.

Pako todellisuudesta

Tieteiskirjallisuudesta on sanottu, että se auttaa ihmisiä pakenemaan nykyisen todellisuuden ongelmista. Toisaalta hyvä tieteiskirjallisuus kehittää mielikuvitusta, joka on varmasti tarpeen nykyisiä ongelmia ratkottaessa.

Tietokonepelit

Tieteiskirjallisuuden ja tieteiselokuvien markkinoita ovat viime aikoina vieneet tietokonepelit. Tietokoneen avulla yksi tai useampia pelaajia voi seikkailla kuvitellussa maailmassa.

Usein nämä kuvitellut maailmat on sijoitettu menneisyyteen. Tietokoneohjelman avulla voi esimerkiksi pelata toista maailmansotaa tai perustaa valtioita ja esittää sellaisen diktaattoria. Toisaalta myös tieteiskirjallisuutta on siirretty tietokonepeleiksi.

Kääntäen joistakin tietokonepeleistä on tehty myöhemmin elokuvia.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Raoul Palmgrenin teoksen Toivon ja pelon utopiat avulla, mitä utopiakirjallisuuteen kuuluvia teoksia on lähimmässä kirjastossa.
  2. Tutkikaa, mitä tieteisromaaneja on lähimmässä kirjastossa.
  3. Keskustelkaa lukemistanne tieteisromaaneista. ( Se, joka on lukenut jonkin tieteisromaanin selostaa sen sisältöä muille.)
  4. Hankkikaa Aikakone- lehden viimeinen numero ja lukekaa ääneen joitakin sen artikkeleita.
  5. Laatikaa listaa erilaisista tieteiskirjallisuudessa esiintyvistä käsitteistä.
  6. Selostakaa lyhyesti jokin hiljattain televisiossa tieteisfilmi.
  7. Mitä sarjakuvia voisi pitää tulevaisuuden kuvauksina?
  8. Mitä tietokonepelejä sinä olet pelannut?
  9. Millaisista tietokonepeleistä pidät?
  10. Keskustelkaa tietokonepelien merkityksestä.
  11. Ottakaa selvää, mistä elokuva Matrix kertoo.

Tulevaisuusvisa

Vaikka City – lehden visaan osallistuneet 2089 lukijaa eivät ole mitenkään edustava näyte Suomen kansasta, esitämme seuraavassa artikkelin (City 13/2006) tärkeimpiä tuloksia.

Yleisimmät uskomukset (uskoo olevan totta 2010)>

74 % uskoo, että lesboparit saavat oikeuden hedelmöityshoitoihin

61 % uskoo, että USA on hyökännyt Iraniin

58 % uskoo, että HIM on saanut USA:ssa top 10 – hitin

50 % uskoo, että viiniä saa maitokaupoista

49 % uskoo, että Nokian pääkonttori on muuttanut ulkomaille

39 % uskoo, että kansaneläkkeen vanhuuseläkeraja on nostettu 70 vuoteen (nykyisin 65 vuotta)

29 % uskoo, että geenimanipuloidut elintarvikkeet on kielletty EU:n aluella

27 % uskoo, että USA on vetäytynyt Irakista

22 % uskoo, että uusi mullistava energianlähde on keksitty

17 % uskoo, että avaruuteen tehdään charter- matkoja

12 % uskoo, että Suomen jalkapallojoukkue on päässyt EM tai MM lopputurnaukseen

10 % uskoo, että Suomella on kestävyysjuoksija maailman huipulla

7 % uskoo, että nuuskaa saa myydä Suomessa laillisesti

4 % uskoo, että joku kuolleeksi luultu suuri rocktähti (Jim Morrison, Elvis,…) on todistettavasti elossa

Luterilaiseen kirkkoon kuuluu vuonna 2010

Uskoo

Kuuluu

6 %

alle 50 %

60 %

17 %

36 % 70 %

40 %

80 %

yli 90 %

1 %

Onko maapallon ulkopuolisesta älystä saatu todisteita?

Vastaajia

Vastaus

8 %

Kyllä

92 %

Ei

Seuraava satoja ihmishenkiä vaativa terrori-isku tapahtuu

Vastaajia

Vastaus

3 %

11.9.2009

2 %

9.9.2009

2 %

4.7.2007

1 %

7.7.2007

1 %

8.8.2008

Suomen Suurin puolue

Vastaajia

Vastaus

54 %

SDP

22 %

Kok.

17 %

Kesk.

3 %

Vihr.

2 %

Vas.

Jääkiekon Suomen mestari 2009 - 2010

Vastaajia

Vastaus

21 %

Kärpät

18 %

HIFK

15 %

TPS

12 %

Jokerit

10 %

Tappara

Mikä katastrofi on kohdannut Suomea?

Vastaajia

Vastaus

20 %

Alueellinen eriarvoisuus

18 %

Koulutetun työvoiman maastamuutto

9 %

Pandemia

4 %

Metsätuho

1 %

Ydinonnettomuus

1 %

Sota

42 %

Suomea ei kohtaa mikään katastrofi

Tehtäviä:

  1. Opettaja laatii yllä olevista listasta ja taulukosta kyselylomakkeen (tyhjentämällä luvut) ja ryhmä suorittaa välitunnilla pienen mielipidetiedustelun.
  2. Tehkää mielipidetiedustelusta tilasto. Jos kukaan oppilaista ei vielä osaa prosenttilaskua, opettaja laskee prosentit.
  3. Keskustelkaa siitä, miksi tilasto eroaa City – lehden tilastosta (oppilaat viisaampia?)
  4. Pohtikaa, mitkä yllä olevista kysymyksistä ovat todella tärkeitä.
  5. Laatikaa kysymyksiä, joita ei ole mainittu yllä, mutta jotka ovat todella tärkeitä (ei kai Kauniit ja rohkeat ole todella tärkeä?)

Minun tulevaisuuteni

Tämän oppikirjan tekijöiden tarkoitus oli kirjoittaa osio aiheesta ”Minun tulevaisuuteni”. Koska siitä kuitenkin päätetään muualla, tässä oppikirjassa kerrotaan vain siitä, miten City – lehden lukijatutkimuksen ihmiset näkevät oman tulevaisuutensa. Toinen mahdollisuus olisi kysyä asiaa ”asiantuntijoilta”, mutta valitettavasti heidän ennusteensa ovat tavallisesti menneet vielä enemmän pieleen kuin tavallisten ihmisten ennusteet. Esimerkiksi IBM:n pääjohtaja (IBM oli pitkään maailman suurin tietotekniikkayritys ja on tätä kirjoitettaessa maailman toiseksi suurin) ennusti aikoinaan, että Ruotsin kokoinen maa tarvitsee vain yhden tietokoneen.

Mitä itse omistan 31.12.2010?


Mitä itse omistat

%

Kännykkä

97

Kannettava tietokone

81

MP3-soitin

77

Vedenkeitin

68

Taulutelevisio

60

Samppanjaa jääkaapissa

39

Rullaluistimet 39%

Tatuointi

38

Lävistys

31

TV-puhelin

27

Kodin murtohälytin

26

Jokin ampuma-ase

11

Sähköauto

4

Silikonia jossain päin kehoa

3

Elektroninen lemmikkieläin

1


Tässä on unohdettu kysyä, omistatko omakotitalon tai ainekin kerrostalohuoneiston. Tämän asian ratkaiseminen ei liene vaikeaa. Jos nykyinen meno jatkuu, vuonna 2010 kaikki asunnot ovat niin kalliita, että tavallinen nuori ihminen voi hankkia sellaisen vain perimällä sen vanhemmiltaan. Jos eläkkeet lopetetaan niin, että vanhempien talo tai kerrostaloasunto menee elämiseen, asiat ovat vielä huonommin. Pahimmassa tapauksessa vuonna 2010 vain rikkaimmilla on varaa yleensä asua. Köyhien asunnothan voidaan purkaa ja rakentaa tilalle vaikka golfkenttiä.

Miten minulle käy?

City – lehto pyysi lukijoita vastaamaan asteikolla 1-5 seuraavasti:

1 = vähenee voimakkaasti

2 = vähenee

3 = pysyy ennallaan

4 = kasvaa

5 = kasvaa voimakkaasti

Vastaukset jakautuivat seuraavasti:

Asiantila

Arvosana

Varallisuus

4,0

Onnellisuus

3,8

Sukupuolielämä

3,6

Fyysinen kunto

3,4

Paino

2,9

Kuten jo John Stuart Mill muinaisuudessa totesi, varallisuus ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä. Heti perässä tulevat lisääntyvä sukupuolielämä ja fyysinen kunto. Ainoastaan paino pääsee tulevaisuudessa putoamaan. Johtuukohan se yhteiskunnan säästötoimista?

Tehtäviä:

1.Opettaja poistuu tunniksi, jotta oppilaat saavat haaveilla tulevaisuudesta keskenään.

2.Seuraavalla tunnilla tehdään yhteenveto oppilaiden haaveista.

3.Pohditaan sitä, miksi haaveet eivät ole samanlaisia.

4.Pohditaan, eroavatko tyttöjen ja poikien haaveet.

5.Pohditaan, mitkä ovat tärkeimmät esille tulleet haaveet.

6.Päätetään, miten haaveet toteutetaan.

7.Jos haaveiden toteutumisen edellytykset eivät näytä hyviltä, valitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Yhteiskunnallisten epäkohtien tulevaisuus

Työttömyys

City – lehden lukijat arvioivat työttömien määrän laskevan 275000:sta 260000:een.

Henkirikosten määrä

City- lehden lukijat arvelevat henkirikosten määrän kasvavan 114:stä 166:een

Kovien huumeiden ongelmakäyttäjät

City – lehden arvioivat kovien huumeiden käyttäjien määrää seuraavaksi. Vuonna 2005 määrä oli noin 20000.

Käyttäjiä

%

10 000

7

20 000

38

30 000

46

yli 40 000

9

Uudet HIV – tapaukset

Vuonna 2004 oli noin 130 HIV – tapausta.

Määrä

%

Ei yhtään

1

10

1

50

9

100

37

200

38

400

11

1000

2

yli 2000

1

Lintuinfluenssaan kuolleet Suomessa

Määrä

%

Ei kukaan

62

10

23

100

8

1000

5

yli 10 000

2

Alkoholin käyttö

City – lehden asteikolla 1-5 alkoholin käyttö lisääntyy arvosanalla 3,4.

Tupakointi

City – lehden asteikolla 1 – 5 tupakointi vähenee arvosanalla 2,3

Kirkkoon kuuluminen

City – lehden asteikolla 1 – 5 kirkkoon kuuluminen vähenee arvosanalla 2,0.

Kannabiksen kulutus

City – lehden asteikolla 1 – 5 kannabiksen kulutus kasvaa arvosanalla 3,5

Valtion velka

City – lehden asteikolla 1 – 5 valtion velka kasvaa arvosanalla 3,3.

Piratismi

City – lehden asteikolla 1 – 5 piratismi kasvaa arvosanalla 3,5.

Helsingin Sanomain tilaajamäärä

City – lehden asteikolla 1 – 5 Helsingin Sanomain tilaajamäärä vähenee arvosanalla 2,8.

Silikonirinnat

City – lehden asteikolla 1 – 5 silikonirinnat lisääntyvät arvosanalla 3,1.

TV:n katselu

City – lehden asteikolla 1 – 5 TV:n katselu lisääntyy arvosanalla 3,3.

Tehtäviä:

  1. Mitkä yllä olevista yhteiskunnallisista ongelmista ovat sellaisia, joiden pitäisi
    1. lisääntyä
    2. vähentyä.
  2. Miten nämä tavoitteet (lisääntyminen tai vähentyminen) voitaisiin mielestäsi saavuttaa?
  3. Mitä yllä mainitsemattomia yhteiskunnallisia ongelmia tiedät?
  4. Aikooko hallitus tehdä mitään näiden yhteiskunnallisten ongelmien poistamiseksi?
  5. Mitä mieltä olet digitaalitelevisiosta?

Lisälukemista: Esimerkki sekulaarisesta humanismista: satanismi

Miksi sivistyssanoja

Sivistyssanaa "saatana" on käytetty tässä tekstissä suomentamatta siitä syystä, että "saatana" on Suomen kielen käytetyimpiä sanoja. Vaikka "saatana" kirjoitetaan kahdella aa:lla, satanismi kirjoitetaan yhdellä aa:lla suurin piirtein samoista syistä kuin sana sosialidemokraatti (tämän kirjoittaja on sosialidemokraattisen puolueen vapaajäsen). Sana sekulaarinen saattaa tarkoittaa melkein mitä tahansa, ja sitä tarkastellaan erikseen toisaalla näissä oppimateriaaleissa. Tässä yhteydessä sekulaarisen suomennokseksi riittää satanistien käyttämä sana "maallinen". Humanismi voi myös tarkoittaa melkein mitä tahansa. Tässä yhteydessä humanismi tarkoittaa ihmiskeskeisyyttä vastakohtana jumalakeskeisyydelle.

Mainittakoon, että tekstinkäsittelyohjelma alleviivaa sanan "saatana", koska tekstinkäsittelyohjelman oikoluvun kehittäneet äidinkielen opettajat eivät pidä tämän sanan käyttöä suotavana. Koska tätä sanaa pidetään vähemmän toivottavana, vastaliike satanismi on ottanut sen käyttöön.

Sanan "saatana" alkuperä

Sana "saatana" johtuu seemiläisten kielten sanasta "Å¡á¹­n", mikä tarkoittaa vastustamista, jarruttamista ja jonkin vastaisuutta.

Persialaisessa zarathustralaisessa uskonnossa (josta ovat jäljellä enää vain Intian parsilaiset), esiintyy Pahuuden Ruhtinas, josta juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat alkaneet käyttää nimitystä "saatana". Zarathustralaisuudessa Saatana oli yhtä mahtava kuin Jumala. Tämän uskonnon mukaan Jumala voittaa Saatanan viimeisessä taistelussa ihmisten avulla. Juutalaisuudessa Saatana alennettiin juutalaisten jumalaa Jahvea alemmaksi olennoksi.

Muinaiset kansat, jotka eivät tunteneet luonnonilmiöiden syitä, selittivät niitä olennoilla, joita pidettiin joskus aineellisina olentoina ja joskus aineettomina. Muinaissuomalaisilla ei ollut kovin paljon tällaisia käsitteitä, ja sanan "jumala" suomalaiset ovat luultavasti lainanneet balttilaisilta, kuten myös muinaissuomalaisten mahtavimman jumalan, ukkosenjumalan, josta käytettiin nimitystä Perkele. Kun kristityt valloittivat Suomen, he sanoivat suomalaisille, että ukkosenjumala Perkele olikin Pahuuden Ruhtinas. Kristillisestä perinteestä huolimatta monet kristityt suomalaiset pyytävät tiukan paikan tullen apua Perkeleeltä.

Varhaisessa juutalaisuudessa Saatana oli henkiolento, jonka juutalaisten heimojumala Jahve lähetti koettelemaan, säilyttivätkö ihmiset uskonsa Jahveen, vaikka Jahve Saatanan välityksellä lähetti juutalaisille kärsimyksiä. Tunnetuin tällainen juutalainen kertomus on Jobin kirja Raamatussa. Jobin kirjan voit lukea osoitteesta http://www.evl.fi/raamattu/1992/Job.html.

Kristinuskossa Saatanaa pidetään henkiolentona (kristillinen nimitys jumalaa alemmille henkiolennoille on "enkeli"), joka ennen "ihmisen luomista" asettui omasta vapaasta tahdostaan vastustamaan kristinuskon jumalaa, aiheutti ihmisille syntiinlankeemuksen, jonka vuoksi ihmiskunta kärsii perisynnistä.

Syntiinlankeemuskertomuksen voit lukea osoitteesta
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html#o3.
Kristillisen kertomuksen mukaan Saatana yritti vaikuttaa myös kristillisen taruston Jeesukseen lupaamalla hänelle kaiken vallan tällä planeetalla. Tämän kertomuksen voit lukea osoitteesta http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.4.html#o11.

Kristillisen Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan Saatana häviää lopulta taistelun kristinuskon jumalan joukoille ja heitetään Helvettiin (joka on kristittyjen mukaan ikuisen kärsimyksen paikka). Kertomusta voit lukea osoitteesta
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.18.html#o27.

Viimeiseen taisteluun asti kristityt ajattelevat Saatanan riehuvan maan päällä ja aiheuttavan pahaa ihmisille ja kristinuskolle.

Käsitys, että Saatana on Helvetin valtias, ei perustu kirjoitettuun Raamattuun vaan on peräisin varhaisesta kristinuskosta.

Joissakin gnostilaisen kristillisyyden muodoissa Saatanaa ylistetään olentona, joka antaa ihmisille tiedon. Tästä johtuu nimitys Lucifer (= valon tuoja). Jotkut väittivät, että juutalaisuuden ja kristinuskon jumala olikin Saatana, koska maailmassa oli niin paljon pahuutta.

Vuonna 1967 Anton Szandor LaVey (1930-1997) perusti Saatanan kirkon. Tämän kirkon mukaan Saatana ei ole olemassa oleva olento vaan nimitys inhimilliselle riippumattomuudelle (eli Immanuel Kantin mukaan siveelliselle itsemääräämiselle eli autonomialle). Jotkut satanistit pitävät Saatanaa olemassa olevana olentona. Koska Suomen satanistit ovat innokkaasti esitelleet

LaVey:n ajatuksia, seuraavassa esitellään Saatanan kirkkoa esimerkkinä satanismista. Suomessa Saatanan kirkon eräitä perusajatuksia esitti 1960 - luvulla tunnettu paranormaalien ilmiöiden kannattaja Jarl Fahler (1926-1990). Fahlerin ja Saatanan kirkon mukaan jokainen ihminen on jumala.

Saatanan kirkko

Satanismi katsoo Saatanan palvonnan olevan pelkästään harhaoppista kristinuskoa, joka yleensä toimii vain rikollisen toiminnan naamiona, ja satanistit sanoutuvat näin ollen siitä jyrkästi irti. Satanistien kärjellään seisova viisitähti yhtenä viivana piirrettynä on LaVeyn kehittämä. Viisitähden sisällä on vuohen pää.

Yhdeksän Saatanallista Julkilausumaa

The Satanic Bible:sta
©1969 Anton Szandor LaVey

1. Saatana edustaa nautintoa pidättyväisyyden sijaan!

2. Saatana edustaa elintärkeää todellisuudentajua hengellisen haihattelun sijaan!

3. Saatana edustaa tahriintumatonta viisautta tekopyhän itsepetoksen sijaan!

4. Saatana edustaa ystävällisyyttä sen ansaitseville rakkauden kiittämättömiin haaskaamisen sijaan!

5. Saatana edustaa kostoa toisen posken kääntämisen sijaan!

6. Saatana edustaa vastuuta vastuussa oleville henkisistä verenimijöistä vampyyreista huolehtimisen sijaan!

7. Saatana edustaa ihmistä vain yhtenä eläimistä, toisinaan parempana, useammin huonompana kuin nelijalkaisia, koska hän on "jumalallisen hengellisen ja älyllisen kehityksensä" ansiosta tullut eläimistä häijyimäksi!

8. Saatana edustaa kaikkia niin kutsuttaja syntejä, koska ne kaikki johtavat ruumiilliseen, älylliseen tai emotionaaliseen mielihyvään!

9. Saatana on ollut paras ystävä joka kirkolla on koskaan ollut, koska Hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet!

© Suomennos, Church of Satan:in luvalla, Wooki / Pakanaverkko ry 2002
päivitetty: 25.08.2003

Yhdeksän Saatanallista Syntiä

©1987 Anton Szandor LaVey

1. Tyhmyys - ensisijainen saatanallisista synneistä. Satanismin perisynti. Harmillista ettei tyhmyys satu. Tietämättömyys on asia sinällään, mutta yhteiskuntamme elää yhä enenevässä määrin tyhmyydestä. Se on riippuvainen siitä, että ihmiset tekevät mitä tahansa heidän käsketäänkin tehdä. Tiedotusvälineet mainostavat sivistynyttä tyhmyyttä ajattelutapana, joka ei ole ainoastaan hyväksyttävä vaan jopa kiitettävä. Satanistien on opittava näkemään temppujen läpi eikä heillä ole varaa olla tyhmiä.

2. Teeskentely - katteeton rehentely voi olla äärimmäisen ärsyttävää eikä se noudata Alemman Taikuuden pääperiaatteita. Se pitää, yhtälailla tyhmyyden ohella, rahan kierrossa nykypäivänä. Jokainen saadaan tuntemaan itsensä isoksi kihoksi, olipa hänestä sellaiseksi tai ei.

3. Solipsismi - voi olla erittäin vaarallista satanistille. Vasteittesi, vastavasteittesi ja ajatustunteittesi heijastaminen johonkuhun, joka luultavasti on itseäsi paljon sopeutumattomampi. On virhe odottaa ihmisiltä samankaltaista tahdikkuutta, kohteliaisuutta ja kunnioitusta kuin mitä itse heille luontaisesti osoitat. He eivät sitä tee. Sen sijaan, satanistin tulee pyrkiä soveltamaan sanontaa "Tee toisille kuten he tekevät sinulle". Suurimmalle osalle meistä se käy työstä ja vaatii jatkuvaa valppautta, ettet pääse vaipumaan miellyttävään illuusioon siitä, että kaikki ovat kaltaisiasi. Kuten sanottu, tietyn kaltaiset utopiat olisivat ihanteellisia filosofien kansakunnassa, mutta valitettavasti (tai ehkäpä onnekkaasti machiavellistisesti ajatellen) olemme kaukana tuosta tilanteesta.

4. Itsepetos - tämä löytyy "Yhdeksästä saatanallisesta julkilausumasta", mutta ansaitsee tulla toistetuksi tässäkin. Toinen perisynti. Meidän ei tule osoittaa kunnioitusta yhdellekään meille esitetyistä pyhistä lehmistä, joihin kuuluvat myös roolit, joita meidän itsemme odotetaan esittävän. Itsepetokseen tulisi vaipua vain silloin, kun se on hauskaa ja se tulisi tehdä tietoisesti. Mutta silloin se ei ole itsepetosta!

5. Laumaan mukautuminen - tämä kohta on ilmeinen saatanallisesta näkökulmasta. On hyväksyttävää taipua jonkun muun toiveisiin, jos se loppujen lopuksi hyödyttää sinua itseäsi. Mutta vain hölmöt seuraavat laumaa antaen persoonattoman kokonaisuuden määrätä tekemisistään. Avainasia on valita hallitsijansa viisaasti sen sijaan, että tulee monien eri ihmisten päähänpistojen orjuuttamaksi.

6. Käsityksen puute - tämäkin voi tuottaa satanistille paljon tuskaa. Sinun ei tule koskaan päästää unohtumaan kuka ja mikä olet, ja millainen uhka voit olla, perimmäiseltä olemukseltasi. Teemme historiaa juuri nyt, joka päivä. Pidä aina laajempi historiallinen ja sosiaalinen kuva mielessäsi. Se on tärkeä avain niin Alempaan kuin Ylempäänkin Taikuuteen. Huomaa millaisen kaavan mukaan asiat kulkevat ja muokkaa se mieleiseksesi. Älä anna lauman rajoitusten vaikuttaa itseesi - tiedosta, että työskentelet täysin toisella tasolla kuin muu maailma.

7. Entisten oppien unohtaminen - tiedosta, että tämä on yksi tapa aivopestä ihmiset hyväksymään jotakin uutta ja erilaista, kun se todellisuudessa onkin jotakin, joka joskus oli laajalti hyväksyttyä, mutta joka vain tuodaan nyt esille uudessa pakkauksessa. Meidän odotetaan ylistävän tällaisen pakkauksen luojan nerokkuutta ja unohtavan alkuperäisen. Tällainen johtaa kertakäyttöyhteiskuntaan.

8. Haitallinen ylpeys - ensimmäinen sana on tässä tärkeä. Ylpeys on hienoa siihen pisteeseen asti, kun alat heittää vauvaa pois kylpyveden mukana. Satanismin sääntö on: Jos se toimii sinulle, hienoa. Kun se lakkaa toimimasta; kun olet maalannut itsesi nurkkaan ja ainoa keino selviytyä tilanteesta on sanoa: "Olen pahoillani, tein virheen, toivoisin, että voisimme sopia tämän jotenkin", tee se.

9. Estetiikan puute - tämä on Tasapainotekijän fyysinen sovellus. Alemmassa Taikuudessa estetiikka on tärkeää ja sitä tulisi kehittää. On selvää, ettei kukaan voi kääriä rahaa suurimmasta osasta klassisen kauneuden ja muodon osoituksia, joten niiden arvoa vähätellään kulutusyhteiskunnassa, mutta se, että omaa silmää kauneudelle, tasapainolle, on olennainen saatanallinen väline ja sen käyttäminen on taikuuden suurimman tehokkuuden edellytys. Kyse ei ole siitä, minkä pitäisi olla miellyttävää, vaan siitä, mikä on. Estetiikka on henkilökohtainen, jokaisen omaa luonnetta heijastava, asia, mutta on olemassa kaikkia miellyttäviä ja sopusointuisia rakenteita, joiden olemassaoloa ei tulisi kiistää.

Maan Yksitoista Saatanallista Sääntöä

©1967 Anton Szandor LaVey

1. Älä jaa mielipiteitä tai neuvoja ellei sinulta niitä pyydetä.

2. Älä kerro huoliasi muille ellet ole varma, että he haluavat kuulla niistä.

3. Ollessasi toisen asumuksessa, osoita hänelle kunnioitusta tai älä mene sinne.

4. Jos vieras asumuksessasi ärsyttää sinua, kohtele häntä julmasti ja armottomasti.

5. Älä tee seksuaalisia lähestymisyrityksiä ellet saa parittelukutsua.

6. Älä ota sitä, mikä ei sinulle kuulu, ellei se ole toiselle taakka, josta hän selkeästi tahtoo tulla vapautetuksi.

7. Tunnusta magian voima, jos olet käyttänyt sitä saadaksesi haluamasi. Jos kiellät magian voiman kutsuttuasi sitä onnistuneesti, menetät kaiken saamasi.

8. Älä valita mistään, minkä ei tarvitse olla sinun asiasi.

9. Älä vahingoita pikkulapsia.

10. Älä tapa ei-ihmis-eläimiä muutoin kuin hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi tai ravinnoksesi.

11. Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet.

Kysymyksiä ja vastauksia satanismista

K: Miten on mahdollista, että satanistit uskovat Saatanaan mutta eivät Jumalaan?

V: Satanistit eivät usko Saatanaan sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan henkilöityneeseen (personifioituun) yliluonnolliseen jumaluuteen - satanisti on itse oma jumalansa (ja Saatanansa): Vapaa tekemään omat ratkaisunsa ja velvollinen kantamaan niiden seuraukset.

K: Jos satanistit eivät kerran usko Saatanaan, miksi sitten nimi "satanismi"? Eikö se sido ajatusmallia kristillisjuutalaiseen retoriikkaan, vaikka itse ajattelussa (filosofiassa) ei yhteyksiä siihen olisikaan?

V: Satanismi on syntynyt ja kukoistaa länsimaisen pseudokristillisen kulttuuripiirin "ikeen alla", joten olipa ajattelumme (filosofiamme) sidoksissa siihen tai ei, mitä se ei ole, ovat elämämme kuitenkin sitä, tahdoimmepa sitä sitten, taikka emme. Länsimainen ihminen oppii pienestä pitäen kristinuskon "kielen", symboliikan, miksi ei siis käyttäisi "kieltä", jonka jo tuntee, osoittaakseen nykyisessä elinympäristössämme vallitsevat puutteet ja niiden korjaamisen mahdollisuudet? Nähdäkseni ihminen, joka tarttuu nimeen "Saatana" ja sen kristinuskon mukaiseen "selitykseen" on itse sidoksissa kristillisjuutalaiseen retoriikkaan, toisin kuin satanisti, joka pystyy käyttämään ko. nimeä "omiin tarkoituksiinsa" - "taistelemaan maailmassa vallitsevaa vääryyttä vastaan sen omin asein".

Satanismissa "Saatanan" ainoa nimi ei ole "Saatana" - Satanic Bible:ssakin luetellaan n. kolmen sivun mittainen lista vanhoja tai vielä vanhempia jumaluuksia, joiden nimeä voi esim. rituaaleissa käyttää "Saatanan" asemasta tai rinnalla - hindulaisesta kulttuuripiiristä tuleva satanisti käyttänee luultavasti mieluiten "Saatananaan" Shivaa tai Kalia jne.

Niin kauan kuin uskontoja on ollut olemassa, on niissä "pyritty kohden hengen- ja halveksuttu lihan riemuja". Näitä kahta on pidetty toisilleen vastakohtaisina, maallisia nautintoja paheksuttavina ja niistä pidättäytymistä oikeellisena tapana valmistautua "jumalan valtakuntaan siirtymiseen". Satanismi on lihan ja maallisen uskonto - se pitää nautinnoista pidättäytymistä epäluonnollisena ja tätä elämää mahdollista tulevaa "sielun vaellusta" tms. tärkeämpänä. Evil they name us - evil we are, jos tämä on "pahaa" ja "väärin", niin olkoon - he nimesivät meidät, mutta me kannamme nimeämme ylpeästi, edustaen avoimesti kaikkien "hengen uskontojen" vastustajaa ja vastakohtaa!

K: Mitä eroa on satanismilla ja saatanan palvonnalla?

V: Mitä yhteistä niillä on? Saatanan palvonta on vain yksi uskonto lisää, joka vaatii sokeaa uskoa johonkin yliluonnolliseen jumalolentoon ja itsen nöyrtymistä tämän "suuremman voiman" edessä - satanistin näkökulmasta ei siis saatananpalvonnalla ja "perinteisellä" kristinuskolla juurikaan ole eroa, kun taasen satanismi itsessään edustaa todellista "kolikon kääntöpuolta" oppeineen, joiden mukaan ihmisen lihallinen Itse on korkein ja ainoa auktoriteetti, "jumaluus".

K: Onko satanismi vain ateismia?

V: Ei, mutta se on tavallaan myös ateismia. Satanismi yhdistää ja hyödyntää ainutkertaisella tavalla tosiasioita (faktaa) ja kuvitelmia (fiktiota): Se seisoo lujasti järkiperäisyyden (rationaalisuuden) kivijalalla, mutta pystyy silti vastaamaan ihmiseläimen kaikkiin tarpeisiin - uskonnollisuuden, itsen sekä omien mielikuvien ilmentämisen tarvetta unohtamatta.

K: Miksi satanistit polttavat kirkkoja, kaatavat hautakiviä jne.?

V: Satanistit eivät polta kirkkoja, kaada hautakiviä jne.

K: Ovatko satanistit rikollisia / uusnatseja / syrjäytyneitä nuoria?

V: Eivät ole.

K: Miksi niin monet lähteet väittävät satanistien olevan rikollisia / uusnatseja / syrjäytyneitä nuoria?

V: Eräs selitys tälle on, että jotkin satanismista mitään tietämättömät tai sen opit täysin väärin käsittäneet ihmiset (esim. mainitut rikolliset, uusnatsit, syrjäytyneet nuoret jne.) koettavat toisinaan etsiä teoilleen tai ajattelumallilleen oikeutusta satanismin yksilönvapautta korostavasta ajattelusta (filosofiasta) tai vain samaistuvat sen vertauskuvien (symboliikan) "kapinalliseen" puoleen (aspektiin). Se, että joku sanoo olevansa satanisti, ei kuitenkaan tarkoita, että näin välttämättä olisi ja onkin omituista, kuinka jopa eräät itseään "tutkijoiksi" nimittävät ihmiset voivat tehdä "tutkimuksiaan" lähtien liikkeelle täysin vastakkaisesta olettamuksesta.

Edellä kuvatun kaltaisten "tutkimusten" olemassaoloa selittää osaltaan se, että monet näistä lähteistä ovat luonteeltaan uskonnollisesti puolueellisia - ts. (kristillisen) kirkon ja sen "tutkijoiden" toimeenpanemia. Samoja syytöksiä (mm. rituaalimurhat ym. hirvittävyydet), joita näissä kirjoituksissa satanismiin / satanisteihin kohdistetaan, ovat valtauskonnot, jotka ovat kokeneet asemansa uhatuksi, käyttäneet kautta aikojen propagandamyllyjensä vetenä

K: Miksi satanisteja pelätään / vihataan?

V: Tätä kai pitäisi kysyä niiltä, jotka pelkäävät ja vihaavat. Oma arvaukseni on, että ihmiset pelkäävät sitä, mitä eivät ymmärrä ja vihaavat sitä, mitä pelkäävät. Suurille massoille, jotka ovat tottuneet tulemaan ohjailluiksi tuotteen luota toiselle, ja ylipäätään tottelemaan milloin mitäkin ehdottomia määräyksiä täysin vailla omaa harkintakykyä, on kamalan pelottava (ja näin ollen vihattava) ajatus, että voisi löytyä joitakin toisia, jotka ovat vapaita heidän kahleistaan, mutta eivät silti voi hirvittävän huonosti (kuten - näin heille on kerrottu - Pitäisi Tapahtua kaikille, jotka Sääntöjä uhmaavat).

K: Mitä tekemistä satanismilla on Pakanaverkko ry:n kanssa? Mikä on satanismin yhteys muihin mukana oleviin uskontokuntiin (esim. wiccaan)?

V: Satanismi todella poikkeaa merkittävästi, eikä vain muista Pakanaverkko ry:ssä mukana olevista uskontokunnista vaan myös kaikista muista maailman uskonnoista.

Satanismia ei olla "suuressa maailmassa" perinteisesti laskettu pakanauskontoihin kuuluvaksi, mutta Pakanaverkko ry:n määritelmään (katso Pakanuus), jonka mukaan pakanauskonnoksi ovat laskettavissa kaikki valtauskontojen ulkopuoliset suuntaukset, se sopii. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esim. satanismi ja wicca olisivatkin sitten "melkein sama asia" - kaikkea muuta: Olkoon, että satanismin ja wiccan "juuret" risteävät joiltain osin, on silti kysymyksessä kaksi aatemaailmaltaan (ideologialtaan), pyrkimyksiltään ja toimintatavoiltaan täysin erilaista uskontokuntaa.

Suomen ollessa niinkin pieni ja yhden valtaa pitävän uskonnon kyllästämä maa kuin se on, on kuitenkin tarpeen ja järkevää, että tämän valtauskonnon ulkopuoliset suuntaukset yhdistävät vähäiset voimavaransa niiltä osin, kuin niiden kaikkien intressit risteävät.

K: Millaisia ovat satanistien harjoittamat rituaalit?

V: Voisin kertoa tästä sinulle, mutta sitten minun pitäisi tappaa sinut ;-)

No ei sentään.. mutta tämä kysymys on sen verran laaja, etten siihen voi vastata mitenkään kattavasti. Tiivistettynä: RTFM (Read The Fuckin' Manual) eli Anton LaVeyn kirjallisuus (lähinnä The Satanic Bible ja The Satanic Rituals) käsittelee juuri näitä(kin) asioita.

Edes jotakin sanoakseni:

Ylempää Taikuutta voi harjoittaa yksinään, jolloin kyseessä on yleensä hyvinkin yksilöllinen rituaali, ja jonka suoritustavasta ei näin ollen voi sanoa paljonkaan yleisellä tasolla. Yleensä käytetään kuitenkin Satanic Bible:ssa kuvattuja löyhiä "raameja" rituaalin "henkilökohtaisen osion" rinnalla.

Myös ryhmä-rituaalit ovat mahdollisia (osallistujamäärä voi olla mitä tahansa kahdesta ylöspäin) ja näiden tapauksessa käytetään yleensä (ellei sitten kysymyksessä ole ryhmä, joka on hyvin läheinen ja avoin toisilleen, esim. aviopari) "vakiomuotoisia" eli ennalta "käsikirjoitettuja" rituaaleja - näistä löytyy esimerkkejä The Satanic Rituals:ista.

Rituaalit jaetaan kolmeen eri luokkaan käyttötarkoituksensa mukaan: Seksi-, myötätunto- ja tuhorituaaleihin. Seksirituaalien tarkoituksena on herättää mielenkiintoa halutussa henkilössä, parantaa omia kykyjä, lisätä partnerin halukkuutta jne. Myötätuntorituaali voi kohdistua itseen tai toiseen henkilöön: Tämä on rituaali, jossa toivotaan jollekin henkilölle tapahtuvaksi joitakin tiettyjä taikka ennalta määrittelemättömiä myönteisiä asioita tai yksinkertaisesti "kerätään omaa voimaa kasaan". Tuhorituaalin tarkoitus on raivata pois esteitä, joita itsen ja omien tavoitteiden välille on kasaantunut. Rituaaleja käytetään siis tiettyjen asioiden / tapahtumien saavuttamiseksi, mutta myös vain itsen "puhdistamiseksi" ja "selkeyttämiseksi".

K: Miksi järkiperäisyyttä (rationaalisuutta) korostavat satanistit harjoittavat taikuutta? Eikö se ole järjetöntä (epärationaalista)?

V: Taikuus tuloksineen tai tulosodotuksineen voi jonkun mielestä ja joissakin tapauksissa uhmata arkipäivän ajatuskulkuja (logiikkaa). Taikuuden harjoittamiselle voidaan kuitenkin antaa täysin järkiperäiset perustelut: itsesuggestio jne.

Taikuutta harjoittavat satanistit - kuten satanismi ylipäätään - yhdistävät ja käyttävät tietoisesti, tarkoitushakuisesti ja järkiperäisesti perusteltavin keinoin tosiasioita ja kuvitelmia, luonnollista ja yliluonnollista. Ainoa hyväksyttävä itsepetoksen muoto on itsen tietoinen huijaaminen. Jos ja kun näin toimimalla tavoitteet, joiden saavuttaminen muutoin olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, ovat saavutettavissa, on se jopa suositeltavaa.

K: Uskovatko satanistit kuoleman jälkeiseen elämään?

V: Satanistit uskovat, että jos jonkinlaista kuolemanjälkeistä elämää on, on siitä ja siinä elämässä menestymisestä aika huolehtia sitten - se mikä on tärkeää tässä ja nyt, on tämä ja nyt.

K: Miksi satanistit ovat pahoja ja itsekkäitä?

V: Ovatko he? Jos se, että rakastaa elämäänsä, tahtoo nauttia sen hedelmistä ja jakaa ne oman valintansa mukaisten ihmisten (tai eläinten) kanssa niin paljon, että on tarvittaessa valmis puolustamaan oikeuttaan tähän ihmisiä tai asioita, jotka koettavat tätä estää, vastaan on "pahaa" ja "itsekästä", niin silloin satanistit yksinkertaisesti haluavat olla "pahoja" ja "itsekkäitä".

K: Miksi satanistit tuntuvat pitävän kaikenlaisesta pelottavasta?

V: Hyvä vastakysymys kysyjälle voisi olla: Miksi pelkäät kaikenlaista, mistä satanistit pitävät?

Kysymys on luultavimmin siitä, että satanistit pitävät erilaisista asioista kuin monet muut: "Erikoisista" asioista. Erilaiset, tavanomaisuudesta poikkeavat, uudet jne. asiat ovat usein ihmisten mielestä pelottavia - pelottavat asiat taasen mielletään usein kernaasti vältettäviksi asioiksi, "pahoiksi".

Nykymaailmassa ihminen opetetaan pitämään "valoisista", "iloisista", "hauskoista" yms. asioista. Tässä ei toki ole mitään väärää, mutta sen kieltäminen, että myös "pimeissä", "synkissä" jne. asioissa on oma viehätyksensä ja voimansa, jonka ne paljastavat niille, jotka niitä osaavat kunnioittaa, on tasapainon kannalta turmiollista. "Valoisista" asioista pitämisen ja voiman saamisen tullessa nyky-ihmiselle siis luonnostaan, on hänen tasapainon saavuttaakseen kohdistettava tietoisesti huomionsa "pimeisiin" sellaisiin ja näin ystävystyttävä myös niiden kanssa.

Satanistit eivät siis pidä VAIN synkistä asioista - satanistit (toisin kuin useimmat) pitävät MYÖS synkistä asioista.

K: Mitä satanistille symboloi numero 666 / käännetty risti / vuohen pää?

V: Numero 666 on (kristittyjen) Raamatun ilmestyskirjasta löytyvä "pedon luku". Sillä ei kuitenkaan ole satanisteille - ainakaan yleisesti: jokainen on toki vapaa lainaamaan, muokkaamaan ja käyttämään "omia" symbolejaan kuten tahtoo - sen kummempaa käyttöarvoa (ellei sellaiseksi sitten katsota satunnaista shokkiarvon hyödyntämistä ;-) ). Pikemminkin kuin luvun 666, satanistit katsovat numeron 9 olevan nk. "Saatanan luku" (tämän perusteluista kiinnostuneet katso Anton LaVey: "The Satanic Rituals", luku "The Unknown Known").

Sama pätee myös alasylöisin olevaan ristiin: Jotkin satanistit voivat satunnaisesti hyödyntää tällaista käänteiskristillistä "rekvisiittaa" esim. rituaaleissaan symboloimaan "tästä maailmasta / näistä ihmisistä / tästä ajattelumallista irtautumista" tai muuta vastaavaa, mutta mitään "suurta", yleispätevää satanistista merkitystä niillä ei ole.

Sen sijaan vuohen pää on satanisteille moniulotteinen ja tärkeä vertauskuva (symboli). Eräs sen merkityksistä sivuaa kristillistä ajatusta, jonka mukaan ihmiset jaetaan "vuohiin ja lampaisiin" - satanistit katsovat kuuluvansa ensiksi mainittujen joukkoon (ja "lampaiden" edustavan laumamielialaa).

Toinen merkitys tälle vertauskuvalle on "syntipukki", joka taasen puolestaan sopii Saatanan vertauskuvaksi sikäli, että kautta aikojen kaikki "pahat asiat" on laskettu tämän Pimeyden Ruhtinaan tiliin - sen sijaan, että näiden asioiden aikaansaajat (ihmiset) olisivat ottaneet vastuun (omista) ratkaisuistaan.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, mainittakoon tämän symbolin muotoon liittyvä merkitys: Kuten oheisesta kuvastakin käy ilmi, vuohen sarvet, korvat ja leuka muodostavat kärjellään seisovan pentagrammin (viisitähden). Neljän kärjen katsotaan edustavan muinaisia alkuaineita (maa, vesi, tuli ja ilma) ja viimeisimmän, alaspäin osoittavan kärjen edustavan "henkeä" - hengellistä aluetta. Tämä tarkoittaa maallisuuden ja rationaalisuuden korostamista yli hengellisen haihattelun. Kärki ylöspäin oleva viisitähti (pentagrammi) kuvaa (symboloi) "korkeampien voimien suojelusta" - näin ollen satanistien käyttämä - käänteinen viisitähti (pentagrammi) kuvaa (symboloi) myös tuosta "suojeluksesta" luopumista: Vapauden ja sitä seuraavan vastuun tehdä omia ratkaisuja ottamista.

Satanistien tärkein vertauskuva on (symboli) baphomet. Church of Satan:in virallisilta sivustoilta (www.churchofsatan.com, historia-osasto) löytyy kattava kirjoitelma sen historiasta ja käytöstä. Satanistit käyttävät myös yleisesti lukuisia muita vertauskuvia - mm. puolisuunnikas, käärme jne.

K: Miksi satanistit pitävät aina mustia vaatteita?

V: Lika ei näy niistä niin helposti ja on kätevää, kun tarvitsee pestä vain yhden väristä pyykkiä =D

Satanistit pukeutuvat kuten haluavat (eivät siis välttämättä mustaan), syövät mitä haluavat, katsovat sellaisia elokuvia ja kuuntelevat sellaista musiikkia kuin haluavat jne., joka on toki luonnollista satanismin ollessa individualismia korostava uskontokunta.

Siihen, miksi jotkut satanististeista tuntuvat pitävän mustiin pukeutumisesta, löytyy varmaankin lähes yhtä monta erilaista vastausta, kuin vastaajia, koskapa, kuten sanottu, mitään yhteistä "sääntöä" ei tällaisesta ole. Voin siis vastata vain omalta kohdaltani: Itse pukeudun usein, en aina, mustiin, koska koen tällöin oloni "kotoisaksi" - heijastavani parhaiten ulkoisella olemuksellani omaa itseäni.

K: Miksi satanistit vihaavat kristittyjä?

V: Suurin osa ystävistäni ja suvustani on (ainakin nimellisesti) kristittyjä, voin siis ainakin omalta osaltani vakuuttaa, ettei yo. kysymykseen sisältyvä väittämä pidä sellaisenaan paikkaansa.

Yleisesti ottaen satanistit vihaavat kristinuskon luonnottomia, kykeneviä rankaisevia ja kykenemättömiä palkitsevia sekä tasavertaisuutta ja heikkoutta ylistäviä oppeja ja halveksuvat ihmisiä, jotka sokeasti antavat johdattaa itsensä tällaisia noudattamaan.

K: Onko Satanic Bible suomennettu? Mistä sitä saa? Löytyykö se netistä?

V: Satanic Bible:a ei ole suomennettu (ruotsinkielistä versiota on saatavilla). Englannin kielistä laitosta löytyy ainakin suurimmasta osasta verkkokirjakauppoja, Akateemisen Kirjakaupan valikoimista ja sitä saa tilattua lähes mistä tahansa kirjakaupasta (mm. kaikista Suomalainen Kirjakauppa-ketjun liikkeistä):

LaVey, Anton Szandor: The Satanic Bible
Avon Books, 1969, ISBN: 0-380-01539-0
OVH. n. 70mk

Kirjastoista Satanic Bible:a ei juuri löydy (kummallista?) vaikka kysyntää tuntuisi kyllä olevan... Kyseisen kirjan sisältö kuuluu - luonnollisesti - tekijänoikeussuojan piiriin eikä sitä näin ollen saa levittää internetissä.

K: Ovatko rock / heavy / black metal / jne. yhtyeet "oikeasti" satanistisia tai niiden jäsenet satanisteja?

V: Jotkut ovat ja jotkut eivät ole. Yleensä ne yhtyeet, jotka kiistävät saatanallisuutensa / satanistiutensa eivät ole (katso kysymys "Pitääkö minun kutsua itseäni satanistiksi"). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ne yhtyeet, jotka itseään saatanallisina / satanisteina mainostavat, sellaisia "oikeasti" olisivat. Saatana myy, ja monet vain käyttävät tätä hyväkseen. Lisäksi on useita tapauksia, joissa koko asian joko tarkoituksella tai tietämättömyyttään väärin käsittäneet ihmiset vain luulevat olevansa tai tahtoisivat olla satanisteja (tai lähinnä tahtovat "tulla tunnetuiksi satanisteina") - näiden huijareiden ("feikkien") erottaminen todellisista tapauksista ei yleensä ole vaikeaa ihmiselle joka on edes pintapuolisesti perehtynyt todelliseen saatanalliseen ajatteluun (filosofiaan).

On myös tärkeää huomata, ettei satanismi ole mitenkään sidoksissa tiettyyn musiikin suuntaukseen: (läheskään) kaikki satanistit eivät edes pidä metalli-musiikista, ja esimerkiksi monia perinteisen (klassisen) musiikin teoksia pidetään yleisesti yhtälailla "saatanallisina" kuin joitakin metalli-genreen kuuluvia kappaleita.

K: Miten satanistiksi tullaan?

V: Ensimmäisen asteen initiaatiota voit hakea kun olet todistettavasti kaatanut hautakiven.. uhm, ei vaineskaan: Vierastaisin ylipäätään sanontaa "tulla satanistiksi" - joko olet tai et ole ja ne, jotka ovat, sen kyllä ennemmin tai myöhemmin tietävät. Mitään sisäänpääsyriittejä (initiaatioita) ei tarvita, mihinkään järjestöön ei ole pakko liittyä eikä edes uutta verokorttia tarvitse hakea.

K: Allekirjoitan täysin satanismin opit, saanko minä / pitääkö minun nyt kutsua itseäni satanistiksi?

V: Nykyisen kaltainen ahdasmielinen maailma voi olla paha paikka pienelle satanistille, eikä näin ollen ole välttämättä urakehityksen tms. kannalta järkevää ääneen jokaiselle kysyjälle tunnustaa olevansa satanisti - se, mikä kuitenkin on tärkeää (ja järkevää), on, että olet ainakin itsellesi ja lähipiirillesi, jolle asiasta päätät kertoa, rehellinen: Onhan toki kovin kiittämätöntä ja kaksinaamaista olla antamatta ansiota (krediittiä) sille, jolle ansio (krediitti) kuuluu.

Usein tällaisten "pseudo-satanistien" kuulee marmattavan, etteivät he oikeastaan ole mitään velkaa Anton LaVeylle, Church of Satan:ille taikka satanismille, koska ovat itse muodostaneet omat näkemyksensä - ei ole "heidän syynsä", jos satanismi sattuu edustamaan samoja asioita, kuin heidän "oma" aatteensa (ideologiansa). On kuitenkin ymmärrettävä, ettei kukaan ole koskaan tullut satanistiksi "opiskelemalla": Satanismi edustaa ihmisen luonnollista käyttäytymistä, normaaleja toimintamalleja jne., asioita, jotka satanisti löytää itsestään sisäsyntyisinä ja joiden mukaisesti hän toimii luonnostaan. Anton LaVey nimesi nämä asiat ensimmäisenä ja hän nimesi ne satanismiksi sekä perusti Church of Satan:in tämän nimen vartijaksi.

Ei myös ole yhdentekevää, kuten useat tuntuisivat ajattelevan, sanooko olevansa satanisti vai sanooko olevansa "samaa mieltä satanistien kanssa": Jälkimmäistä vaihtoehtoa käyttävä kun tulee samalla rivien välissä sanoneeksi myöskin, että kokee satanismin liian "ahtaaksi" tai "sitovaksi" omille yksilöllisille ajatuksilleen, mikä toki on loukkaus yksilönvapautta (individualismia9 korostavalle uskontokunnalle. Tietenkään yksilön, joka ei koe satanismin oppeja (kokonaisuudessaan) omikseen, ei tule itseään satanistiksi kutsua, mutta jos olet satanisti niin kyllä: Sinä saat ja sinun pitää kutsua itseäsi satanistiksi - ainakin itsellesi.

K: Miten / missä voisin tavata oikeita satanisteja?

V: Liity Pakanaverkkoon ;-)

© Wooki / Pakanaverkko ry 2002
päivitetty: 14.01.2005

Anton Szandor LaVey (ASL)

Anton Szandor LaVey (1930-1997) oli nykyajan tunnetuin satanisti. Hänen alkuperäinen nimensä oli Howard Stanton Levey ja hänen vanhempansa ja muut sukulaisensa olivat mitä ilmeisimmin hyvin tavallisia ihmisiä - toisin kuin ASL itse halusi uskotella.

ASL toimi monissa ammateissa, mm. valokuvaajana ja sirkuksen työntekijänä. Hän harjaantui myös eteväksi muusikoksi, mikä avasi hänelle tien Hollywoodin moniin seurapiireihin. ASL tuli 1960-luvulla tunnetuksi omalaatuisten juhlien järjestäjänä. Näitä juhlia, joissa tehtiin paljon sellaista, mikä ei ollut amerikkalaisten mielestä hyvien tapojen mukaista, hän alkoi kutsua Saatanan kirkon tilaisuuksiksi.

ASL piti itseään aina jumalattomana (ateistina) ja järkiperäisenä (rationalistina), joka ei uskonut sen enempää henkilökohtaiseen (persoonalliseen) jumalaan kuin Saatanaankaan. Saatana oli hänelle villin elämänvoiman vertauskuva hieman samaan tapaan kuin viininjumala oli Dionysos kreikkalaisille. Tunnetuista ajattelijoista ASL:n ajattelu lienee lähimpänä Nietzscheä. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat Satanic Bible ja Satanic Rituals, mutta niitä ei ole suomennettu.

Tehtäviä

  1. Milloin suomalainen sanoo "saatana" ja mistä syystä?
  2. Käytätkö sinä sanaa "saatana"?
  3. Milloin suomalainen sanoo "Perkele" ja mistä syystä?
  4. Käytätkö sinä sanaa "Perkele"?
  5. Miksi "satanismi" kirjoitetaan yhdellä ii::lä?
  6. Miksi "satanismi" ja yleisnimi "saatana" kirjoitetaan pienellä kirjaimella mutta juutalais-kristillisislamilainen "Saatana" kirjoitetaan isolla kirjaimella?
  7. Mitä tarkoittaa sana "maallinen"? Mikä on sen vastakohta?
  8. Mikä ero on humanismilla ja sekulaarisella humanismilla?
  9. Onko mielestäsi oikein, että äidinkielenopettajain tekemä oikolukuohjelma alleviivaa sanan "saatana"?
  10. Miksi sanan "saatana" alkuperäisessä muodossa on vain konsonantteja?
  11. Ottakaa Internetin avulla selvää, millainen elämänkäsitys on Intian parsilaisilla.
  12. Ottakaa Internetin avulla selvää, millaisiin henkiolentoihin ihmiset ovat eri aikoina uskoneet.
  13. Ottakaa Internetin avulla selvää suomen kielen käsitteiden "jumala" ja "Perkele" eli "Perkunas" alkuperästä
  14. Mitä ukkosenjumala Perkeleen vertauskuva mielestäsi tarkoittaa?
  15. Miten henkiolento Saatana kehittyi zarathustralaisuudesta juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin siirryttäessä?
  16. Mitä Jarl Fahler ja satanistit tarkoittivat sanoessaan, että jokainen ihminen on jumala?
  17. Ottakaa selvää, mitä Koraani sanoo Saatanasta (hakusanat: Saatana Muhammed suura)?
  18. Mitä Internetiin kirjoittaja tarkoitti sanoessaan VITTU PILLU SAATANA...?
  19. Käytätkö sinä näitä sanoja?
  20. Ottakaa selvää, keitä olivat gnostilaiset.
  21. Mitä Anton Szandor LaVey ajatteli Saatanasta?
  22. Miksi satanistit käyttävät vertauskuvanaan viisitähteä ja vuohen päätä? Mikä satanistien määritelmässä ei vastaa nykyajan kemian käsitystä luonnosta?
  23. Mikä ero on kristittyjen ja satanistien käsitteellä "synti"?
  24. Mitkä kohdat satanistien julkilausumissa ovat mielestäsi a) hyviä b) huonoja c) huumoria?
  25. Miksi satanistit käyttävät yhdeksää tai yhtätoista mutta eivät kymmentä?
  26. Ottakaa selvää, mitä tarkoittaa solipsismi.
  27. Ottakaa selvää, mitä tarkoittaa estetiikka.
  28. Mitä satanistit tarkoittavat taikuudella eli magialla? Mitä muinaiset ihmiset tarkoittivat taikuudella?
  29. Mitä saatanallisista säännöistä ovat mielestäsi a) hyviä b) huonoja c) huumoria.
  30. Mitä a) poliittista b) elämänkäsitystä satanistit mielestäsi edustavat?
  31. Miksi kirkkoja vastustavat satanistit ovat perustaneet Saatanan kirkon? (Ottakaa huomioon Yhdysvaltain olot.)
  32. Mitä ovat rituaalit? Ottakaa selvää, mitä rituaaleja on a) sekularistisilla humanisteilla ja b) satanisteilla? Kannattavatko kaikki jumalattomat (ateistit) rituaaleja?
  33. Ottakaa selvää, mitä tekee osakeyhtiö Pro-Seremoniat.
  34. Ottakaa selvää, mitä tarkoittaa posthumanismi. Miten posthumanismi eroaa humanismista ja satanismista?
  35. Mitä Saatanan kirkko ajattelee a) jumalista b) Saatanasta?
  36. Mitä tarkoittaa pseudokristillinen?
  37. Mitä satanistit ajattelevat nautinnoista?
  38. Mitä eroa on satanismilla ja Saatanan palvonnalla?
  39. Pidätkö sinä synkistä asioista?
  40. 40. Luku 666 = 1+2+3+4+...35+36. Miksi muinaiset ihmiset ovat pitäneet tätä lukua merkittävänä? Miten monta kertaa luku 6 esiintyy ukkosenjumala Perkeleen vertauskuvassa?
  41. Ottakaa selvää, mitä "syntipukki" on alun perin tarkoittanut.
  42. Pukeutuvatko satanistit aina mustaan?
  43. Minkä lajin musiikin ystävät suosivat mustaa?
  44. Miksi enkeleillä on enkelinkuvissa aina valkoiset vaatteet?
  45. Miksi enkeleille piirretään siivet?
  46. Mikä on enkeleiden sukupuoli?
  47. Mistä kristinuskon piirteistä satanistit eivät pidä?
  48. Mitä sisäänpääsyriittejä on a) kristityillä b) humanisteilla c) satanisteilla? Mitä sisäänpääsyriittiä edustaa Protu?
  49. Ovatko satanistit mielestäsi a) parempia ihmisiä kuin muut b) huonompia ihmisiä kuin muut c) yhtä hyviä ihmisiä kuin muut?
  50. Mitä ovat "Saatanalliset säkeet"? Ottakaa niistä selvää Internetin avulla.
  51. Mitä tarkoittaa kristittyjen jako vuohiin ja lampaisiin?
  52. Onko satanismi mielestäsi uskonto?
  53. Jos Suomeen yritettäisiin perustaa uskontokunta nimeltä Saatanan kirkko, hyväksyttäisiinkö se uskontokuntien rekisteriin?
  54. Ottakaa selvää, mikä on Suomen uskontokuntien rekisteri. Olisiko tällainen rekisteri mahdollinen sellaisessa maassa, jossa vallitsee täydellinen vakaumuksenvapaus?
  55. Ketkä päättävät, mitä järjestöjä hyväksytään Suomessa uskontokuntien rekisteriin?
  56. Miksi uskontokuntien rekisteriin pääsyä on Suomessa rajoitettu?
  57. Mitä uskontokuntia on Suomessa jätetty kelpuuttamatta uskontokuntien rekisteriin?
  58. Voitaisiinko Suomen kouluissa järjestää Saatanan kirkon oppien mukaista uskonnon opetusta.
  59. Kokeilkaa, mitä tapahtuu, kun pidätte Saatanan kirkon oppeja esittelevän päivänavauksen.
  60. Mitä tarkoittaa paranormaali? Ottakaa selvää, mitä Suomen skeptikot sanovat paranormaaleista ilmiöistä.
  61. Onko paranormaaleja ilmiöitä oikeasti olemassa?
  62. Mitä taikuri James Randi on luvannut henkilölle, joka esittää hänen läsnä ollessaan jotain yliluonnollista?
  63. Ottakaa selvää, mitä satanistit tarkoittavat a) alemmalla taikuudella b) ylemmällä taikuudella.
  64. Ottakaa selvää, mistä taikatemppujen teko on peräisin?
  65. Mihin taikuritaide perustuu?
  66. Opetelkaa joitakin yksinkertaisia taikatemppuja.
  67. Miksi Saatana myy nykyään?
  68. Ottakaa selvää, miten suuri osa evankelis-luterilaisista kristityistä uskoo Saatanan olemassaoloon.
  69. Onko usko Saatanan olemassaoloon yleisempää kristittyjen vai muslimien keskuudessa?
  70. Miksi ei voida sanoa "ihminen on hyvä" tai "ihminen on paha"?
  71. Millainen on sinun mielestäsi a) hyvä ihminen b) paha ihminen?
  72. Oletko sinä mielestäsi keskimääräistä parempi vai huonompi ihminen?
  73. Oletko sinä mielestäsi keskinkertaista älykkäämpi vai keskinkertaista tyhmempi?
  74. Miksi satanistit eivät pidä tyhmyydestä?
  75. Voidaanko tyhmyyttä vähentää, ja jos voidaan, niin miten.

Lisälukemista: Islamilainen jumaluusoppi ja naiset

Naisen tarkoitus

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin taruston mukaan jumala loi miehen maan tomusta ja naisen jumala loi miehen kylkiluusta tyydyttämään miehen tarpeita eli seksiobjektiksi (suurat 2.35-36, 17.19-20, 20.120-121, 12.22-44, 4.117, 43.15-19, 52.39, 37.149-50, 53.2-22, 53.27, 2.178, 2.228, 2.282, 3.3, 4.11, 4.34, 4.43, 5.6, 33.32-33, 33.53, 33.59).

Ohje: Kirjoita esimerkiksi hakuohjelma Googlen hakuruutuun "Koraani". Napauta linkkiä 4. Valitse Muokkaa / Etsi ja kirjoita 43. Saat suomennoksen suurasta 43.

Miehellä saa olla enintään neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä jalkavaimoja (orjia).

Naisella saa olla vain yksi mies.

Itse al-Ghazali on kirjassaan "Book of Counsel of Kings" kirjannut naiselle seuraavat rangaistukset luomistarun Eevan käytöksen rangaistukseksi. Tarun mukaan Eeva söi hedelmää puusta, josta jumala oli kieltänyt syömästä.
  1. Kuukautiset
  2. Lasten synnyttäminen
  3. Ero isästä ja äidistä ja naimisiin meno vieraan kanssa
  4. Raskaus
  5. Ei itsemääräämisoikeutta
  6. Pienempi perintöosuus (enintään puolet)
  7. Hänen velvollisuutensa suostua miehen määräämään avioeroon ja hänen oma oikeudettomuutensa erota
  8. Miehellä on laillinen oikeus neljään vaimoon, mutta naisella voi olla vain yksi mies.
  9. Tosiasia, että hänen pitää olla eristettynä kotiinsa
  10. Tosiasia, että hänen on pidettävä päänsä verhottuna sisällä
  11. Tosiasia, että todistajana yhtä miestä vastaa kaksi naista
  12. Tosiasia, ettei hän saa mennä ulos ilman aviomiehen tai sukulaisen seuraa
  13. Tosiasia, että miehet voivat ottaa osaa perjantain ja juhlapäivien rukouksiin ja hautajaisiin mutta naiset eivät
  14. Pätemättömyys hallitsijoiksi ja tuomareiksi
  15. Tosiasia, että hyveitä on tuhat ja niistä vain yksi on naisten ja 999 miesten
  16. Tosiasia, että jos nainen on siveetön, häntä kidutetaan viimeisellä tuomiolla (tapahtuu maailmanlopun ja kuolleiden herättämisen jälkeen paikassa, jota kutsutaan Helvetiksi) vain puolet siitä kuin muita
  17. Tosiasia, että kun heidän miehensä kuolee, heidän on odotettava kolme kuukautta, ennen kuin he voivat mennä uudelleen naimisiin
  18. Tosiasia, että jos hänen miehensä eroaa hänestä, hänen on odotettava kolme kuukautta tai kolme kuukautiskiertoa, ennen kuin hän voi mennä uudelleen naimisiin

Tehtäviä

  1. Kopioikaa yllä mainitut suurat Internetistä yhdeksi tiedostoksi.

Nainen on alempi olento

Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, että miesten on koheltava lempeästi kahta heikkoa olentoa, naista ja orjaa.

Islamissa ensin tulevat miehet, sitten tulevat hermafrodiitit ja vasta sitten tulevat naiset.

Nainen on epäpuhdas

Suura 5.6:

Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskää kasvonne ja kätenne kyynärpäätä myöten, pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten. Ja jos olette tahriintuneet, tehkää itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla. Jumala ei sälytä päällenne hankaluuksia, mutta tahtoo, että vaeltaisitte puhtaudessa ja että Hänen armonsa teissä tulisi täydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset.

Epätasa-arvo sukupuolisasioissa

2.223. Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!

4.34. Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myös niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.

Tyttöjen silpominen

Tyttöjen sukupuolielinten silpominen (tyttöjen ympärileikkaus) on monissa islamin maissa yleinen. Tämän tavan tarkoitus on estää naista saamasta sukupuolista nautintoa ja pettämästä aviomiestään.

Suuri määrä tyttöjä sairastuu ja kuoleekin silpomisen seurauksena.

Se, että tapa on islamia vanhempi, ei ole puolustus. Se, että tätä tapaa ei ole mainittu Koraanissa, ei tee siitä ei-islamilaista tapaa.

Hyvin monet islamin tavat hunnutus mukaan lukien ovat islamia vanhempia ja muista kulttuureista peräisin.

Erityisesti naisiin kohdistuvia julmia rangaistuksia

  1. Kivittäminen aviorikoksesta (Suomessa ei ole tällaista rikosta, tutkikaa sanakirjasta, mitä se tarkoittaa)kohdistuu yleensä vain naiseen.
  2. Jos miehiä yleensä ollenkaan rangaistaan aviorikoksesta, rangaistus on yleensä sata raipaniskua, vaikka kuolemantuomiokin on teoriassa mahdollinen.
  3. Väärästä todistuksesta aviorikoksen suhteen naineen henkilön suhteen kahdeksankymmentä raipaniskua (raiskatut naiset joutuvat helposti tämän rangaistuksen kohteeksi).
  4. Uskosta luopuminen rangaistaan kuolemantuomiolla. (Tätä käytetään myös omien pyrkimysten tielle ilmaantuneiden miesten hävittämiseen.)
  5. iinin juominen rangaistaan kahdeksallakymmenellä raipaniskulla. Brittitoimittaja kertoo juoneensa viiniä saudiprinssin kanssa. Seuraavana päivänä prinssi tuomitsi jonkun viiniä juoneen vankilaan.
  6. Varkaalta katkaistaan ensimmäisellä kerralla oikea käsi, ja silpomista jatketaan seuraavilla kerroilla ja lopulta varas voidaan surmata.
  7. Ryöstö maantiellä rangaistaan kaikkien raajojen amputoinnilla, ryöstömurha telotuksella miekalla tai ristiinnaulitsemisella.

Vain naista rangaistaan

Mies voi raiskata naisten nähden naisia, mutta miespuolisten todistajien puuttuessa häntä ei tuomita. Nainen ei voi edes ilmiantaa raiskaajaa, sillä hän voi joutua oman perheen kunniamurhan kohteeksi.

Miehen on lupa tappaa vaimo ja tämän rakastaja, jos hän tapaa heidät itse teossa.

Epätasa-arvo perinnön suhteen

4.11. Jumala määrää lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmatta osaa siitä, mitä vainaja on jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia. Mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen osan, kaikki tämä kuitenkin vasta sen jälkeen, kuin testamentin määräämät erät tai velka on vähennetty. Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti tietävä, viisas.

4. 12. Ja teille kuuluu puolet siitä, mitä vaimonne ovat jälkeensä jättäneet, jollei heillä ole lapsia; mutta jos heillä on lapsia, tulee osallenne neljäs osa vaimojenne jäämistöstä, sen jälkeen kuin heidän mahdolliset testamenttimääräyksensä ovat täytetyt tai velka on vähennetty.
He (vaimot) saakoot puolestaan neljännen osan siitä, mitä te olette jälkeenne jättäneet, jollei teiltä jää lapsia; mutta jos teiltä jää lapsia, niin tulee heidän osalleen kahdeksas osa teidän jäämistöstänne, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty. jos miehellä tai naisella, joka jättää perinnön jälkeensä (ei ole vanhempia eikä lapsia, mutta) on veli tai sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty, loukkaamatta kenenkään oikeutta. Tämä on Jumalan säännös; katso, Jumala on tietävä, lempeä.

Koska nainen perii vähemmän kuin mies, nainen ei ole yhtä toivottu lapsi kuin mies. Jos tyttö on ainoa lapsi, hän perii vain puolet omaisuudesta, loput menevät isänpuoleisille miessukulaisille. 99 % esimerkiksi Pakistanin katulapsista on tyttöjä.

Jos aviomies kuolee, nainen perii vain neljäsosan. Jos vaimoja on useita, tilanne on tietysti vielä huonompi.

Verikosto

2.178. Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla mitalla.

Tästä ilmenee, että

1. Islam hyväksyy verikoston
2. Nainen, mies ja orja ovat eriarvoisia verikoston suhteen.

Euroopassa verikostoa tavataan lähinnä enää vain muslimialueilla (entisessä Jugoslaviassa).

Myötäjäiset

Myötäjäiset käytetään käytännössä perheen menoihin kuten kodin sisustamiseen jne. Vaikka naisella on periaatteessa oikeus omaisuuteen, se ei käytännössä toteudu. Mies määrää yleensä kaikesta, mutta mies ei ole velvollinen maksamaan edes naisen terveydenhoitokuluja.

Naisen oikeus sivistykseen

Kalifi Omarin (634-644) kerrotaan sanoneen: "Estäkää naisia oppimasta kirjoittamaan! Sanokaa ei heidän oikuilleen!"

Yleissääntö on, että islamilaisen lain alaisuudessa nainen saa oppia lähinnä Koraania, uskontoa ja taloustöitä.

Miehen oikeus väkivaltaan naista kohtaan

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 314) islamilaisella miehellä on oikeus väkivaltaan vaimoaan kohtaan seuraavissa tapauksissa:
  1. Nainen kieltäytyy kaunistautumasta miestään varten
  2. Nainen kieltäytyy tyydyttämästä miehen sukupuolisia tarpeita
  3. Poistuu kotia ilman miehen lupaa tai islamilaisen lain tunnistamaa syytä
  4. Kieltäytyy uskonnollisista velvoitteistaan

Naisen kotoa poistuminen

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 317) naisen kotoa poistumista koskevat seuraavat kiellot ja käskyt:
  1. Nainen voi poistua kotoa vain todellisen tarpeen vaatiessa
  2. Poistumiseen pitää olla aviomiehen tai laillisen holhoojan lupa
  3. Poistuessaan naisen pitää olla hyvin peitetty, kasvot mukaan lukien, jotta hän ei ole houkutteleva ympärillä oleville miehille; hänen pitää kulkea pää kumarassa vilkuilematta sen enempää vasemmalle kuin oikeallekaan
  4. Hänellä ei saa olla hajusteita. Profeetta on sanonut: "nainen joka käyttää hajusteita ja menee miesten eteen, on huorin tekijä (katso sanakirjasta, mitä huorin tekijä tarkoittaa)
  5. Hän ei saa kävellä keskellä tietä miesten keskellä. Huomauttaessaan moskeijasta poistumisesta profeetta sanoi: "Naisilla ei ole oikeutta kävellä miesten keskellä - pysykää sivussa.
  6. Hänen tulee kävellä siveällä ja ujolla tavalla (suura 24.31).
  7. Kun hän puhuu vieraan kanssa, hänen äänensä tulee säilyä normaalina (suura 33.32).
  8. Myymälässä ja toimistossa hänen tulee välttää jäämistä kahden kesken miehen kanssa suljetun oven taakse. Profeetta on sanonut: "Mies ja nainen eivät voi olla koskaan kahden kesken ilman että paholainen sekaantuu asiaan ja tekee pahimman."
  9. Hän ei saa koskaan kätellä miestä.
  10. Edes naisystävän talossa hän ei saa poistaa mitään häntä peittäviä vaatteita, jos mies on talossa piilossa. Profeetta on sanonut: "Nainen, joka ottaa pois viittansa (verhonsa) muualla kuin omassa tai miehensä talossa, repii irti kirjekuoren, joka suojaa häntä jumalan edessä.
  11. Nainen ei saa matkustaa 30 kilometriä kauemmaksi ellei hänellä ole seuranaan hänen miehensä tai hänen sukulaisensa.
  12. Nainen ei saa koskaan yrittää matkia miestä.

Naisen pukeutuminen

Nainen saa pukeutua miten tahansa seuraavien sääntöjen puitteissa:
  1. Hänen pukunsa on peitettävä koko ruumis lukuun ottamatta kasvoja ja käsiä.
  2. Hänen pukunsa ei saa olla liian hieno ja huoliteltu.
  3. Sen pitää olla paksusta ja läpinäkymättömästä aineesta.
  4. Se ei saa olla liian tiukka eikä liian väljä.
  5. Se ei saa olla hajustettu.
  6. Se ei saa muistuttaa mitään miesten vaatteita.
  7. Se ei saa muistuttaa mitään uskottomien vaatteita.
  8. Se ei saa olla ylellinen, lumoava eikä kallis.

Naisilta kielletyt ammatit

1. Nainen ei saa olla valtion johtaja
2. Nainen ei saa olla armeijan johtaja
3. Nainen ei saa olla imaami
4. Nainen ei saa olla tuomari

Tasa-arvo taivaassa

Muslimit ovat omaksuneet kristittyjen käsityksen, jonka mukaan maailmanlopun jälkeen kuolleet herätetään ja osa viedään ns. taivaaseen, jossa heitä odottavat ikuiset nautinnot, ja osa viedään ns. helvettiin, jossa heitä odottavat ikuiset kidutukset.

Nainenkin voi päästä taivaaseen, mutta vain, jos hänen miehensä on ollut häneen tyytyväinen.

Muslimien taivas on kuitenkin lähinnä miehille tarkoitettu ilotalo, jossa miehiä odottavat tummasilmäiset nuoret kauniit naiset.

Itsemurhaterroristi tai muuten sodassa islamin puolesta kuollut voi päästä taivaaseen heti odottamatta viimeistä tuomiota. Taivaassa itsemurhapommittajaa odottaa 70-80 nuorta neitsyttä.

Avioliiton solmiminen

Monissa islamin koulukunnissa oikeus avioliiton solmimiseen on vain naisen laillisella holhoojalla, ei siis naisella itsellään.

Mainittakoon, että islamin mukaan laittomasti Pakistanin valtion johtajana ollut Benazir Bhutto ei ollut solminut avioliittoaan itse.

Nainen saa mennä naimisiin vain muslimin kanssa.

Mies voi naida myös muun kuin muslimin.

Monissa islamin koulukunnissa neitsyt voidaan naittaa kenelle tahansa holhoojan määräämälle.

Myös alaikäisiä voidaan naittaa.

Tarun mukaan profeetta Muhammedilla oli yhdeksänvuotias vaimo Aisha.

Paitsi massamurhista, orjakaupasta, petoksista, ryöstöistä, ja kidutuksista taru Muhammedista kertoo myös pedofiliasta.

Onkin sanottu, että muslimien olisi viisasta tunnustaa, että kertomuksilla Muhammedista ei ole mitään historiallista pohjaa.

Avioero

Islam on tehnyt miehelle helpoksi vaihtaa vaimoa. Kun harvalla on varaa pitää yhtä aikaa neljää vaimoa, muslimimiehet ovat turvautuneet useisiin perättäisiin avioliittoihin. Itse al-Ghazali suositteli tätä käytäntöä.

Miehen tarvitsee vain sanoa kolme kertaa "sinä olet eronnut" ja avioero astuu heti voimaan. Mies ei tarvitse esittää avioerolle mitään syytä. Erossa nainen menettää lapsensa.

Nainen pääsee yleensä eroon vain miehensä luvalla ja menettää myötäjäisensä (jos niitä ylipäätään on jäljellä).

Myötäjäismurhat

Miehen suku voi kiristää myötäjäisiä vielä jälkeenpäin. Jos myötäjäisiä ei tule lisää, naisia saatetaan polttaa.

Eräässä tapauksessa Pakistanin poliisi kirjasi myötäjäismurhan keittiötapaturmaksi. Esimerkiksi Pakistanissa on todettu tuhansia myötäjäismurhia.

Naisia vankilassa

Ennen islamilaista hallintoa Pakistanissa oli vain noin 30 naista vankilassa. Islamilainen hallinto satakertaisti naisvankien määrä 3000.een.

Lisälukemista: Islamin siveyden yksityiskohtia

Orjuus

Kuten kristinusko ja sitä aikaisemmat uskonnot islam hyväksyy orjuuden. Muslimien mukaan orjia on kuitenkin kohdeltava ystävällisesti. Jos isäntä ei tarvitse orjaa jalkavaimokseen, orjan on sallittava mennä naimisiin. Orjalla on oikeus ostaa vapautensa. Orjan vapauttaminen on hyvä teko. Orjan voi kuitenkin tappaa, ja jalkavaimon, johon on kyllästynyt, voi myydä.

Koraani rajoittaa naisen ihmisoikeuksia

Koraani sanoo: "Miehet olkoot naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumala on antanut toisille ennen toisia...". Kaikista yhteisöllisistä kysymyksistä Koraani käsittelee eniten naisen asemaa.

Jalkavaimoja ja haaremeita

Miehellä saa olla samaan aikaan enintään neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä jalkavaimoja (orjia). Koraanin mukaan vaimoja on kohdeltava ystävällisesti ja tasapuolisesti, jos mies ei pysty käsittelemään heitä tasapuolisesti hänen on tyydyttävä yhteen. tarun mukaan profeetalla itsellään oli kuitenkin lempivaimo.

Haaremilaitoksen kerrotaan syntyneen Abbasidien hallitsijasuvun aikana. Haaremeissa rikkaiden vaimoja ja jalkavaimoja saatettiin pitää tarkasti vartioituina kaltereiden takana.

Avioliitto ja avioero

Mies maksaa vaimolle, kun avioliitto solmitaan, ja näin saatu omaisuus jää vaimon omaisuudeksi.

Mies voi erota vaimostaan koska tahansa, mutta hän ei voi ottaa vaimoaan takaisin ennen kuin tämä on ollut naimisissa ja eronnut.

Yleensä nainen ei voi erota millään perusteella.

Naisten pahoinpitely

Mies voi lyödä vaimoaan (tämä oikeus oli Suomessakin voimassa varsin pitkään vanhan Ruotsin lain mukaan).

Muutoksia joissain maissa

Monissa islamilaisissa maissa avioliitto ja avioero on nykyään asetettu viranomaisten valvontaan, ja eräissä islamin maissa on siirrytty yksiavioisuuteen.

Eräissä maissa on myös helpotettu naisen avioeron saantimahdollisuuksia. Toisaalta islamin elpyminen mm. Iranissa, Pakistanissa ja Afganistanissa on johtanut vakavaan taantumaan naisen asemassa.

Ns. aviorikos

Koraani sanoo: "Avioliittoa rikkovalle naiselle ja miehelle teidän on annettava sata raipaniskua kummallekin."

Koska myös Muhammadin lempivaimoa epäiltiin uskottomuudesta, ja Muhammad myöhemmin taivaalliseen ilmestykseen perustuen totesi syytökset perättömiksi, todistajia aviorikokselle tarvitaan yleensä neljä.

"Niille, jotka panettelevat naituja naisia eivätkä sitten esitä neljää todistajaa, teidän on annettava kahdeksankymmentä raipaniskua..."

Jos uskoton on vietellyt muslimin, tämä rangaistaan uskottoman kuolemalla.

Kuolemanrangaistus

Eräissä paikoissa aviorikos rangaistaan aina naisen kuolemalla.

Kuolemanrangaistus on myös seurauksena jumalan, profeetan ja hänen edeltäjiensä pilkkaamisesta sekä islamista luopumisesta. Vastaavia rangaistuksia on ollut voimassa myös kristityillä.

Naispuolisen avionrikkojan kivittäminen on yleensä suoritettava säädyllisellä tavalla. Nainen haudataan ensin vyötäröään myöten maahan, ja sitten hänet kivitetään.

Viime vuosina avionrikkojanaisia on kivitetty kuoliaiksi hyvin monissa muslimimaissa.

Julmuus on useimmissa islamin maissa lisääntymässä.

Eunukit

Haaremien vartijoina käytettiin kastroituja miehiä (miehiä, joilta oli poistettu kivekset). Tällaisia miehiä kutsutaan eunukeiksi. Aluksi eunukkeja saatiin kristillisestä Bysantista, jossa heitä käytettiin kirkkaan äänensä vuoksi kirkkokuorossa.

Orjakauppa

Haaremilaitos ja armeija lisäsivät orjakauppaa. Toisaalta henkivartiokaartiin ja armeijaan kuuluvat orjat saattoivat sopivassa olosuhteissa hallita kokonaisia valtakuntia.

Koraani on ylitse muiden

Ylin arvovalta islamissa on Koraanilla. Kuten kaikki ns. pyhät kirjat Koraanikin vaatii selittämistä, joka on jumaluustieteilijäin.

Jumaluustieteilijät selittävät, mitä tavallisen ihmisen on tehtävä arkipäiväisessä elämässään.

Islamissa arkipäivän velvollisuuksista on säädetty harvinaisen tarkasti. Esimerkiksi käsien, parran ja hiusten pesusta on tarkat ohjeet, samoin suun, sierainten ja korvan puhdistamisesta.

Vaatetuksesta, koruista, tervehtimisestä jne. on monissa islamin maissa yleinen laki.

Perimätieto

Muslimien tapojen yleispiirteitä löytyy Koraanista, mutta yksityiskohdat perustuvat perimätietoon.

Kilpailevat hallitsijat ja lahkot ovat yrittäneet käyttää perimätietoa hyväkseen, ja tunnustipa eräs mies aikoinaan laskeneensa liikkeelle neljätuhatta itse keksimäänsä perimätietoa.

Jumaluustieteilijät jakoivat perimätietoa kolmeen ryhmään, "aitoon", "hyvään" ja "heikkoon". Myöhemmin luokitteluja tihennettiin niin, että perimätietoa oli noin viittäkymmentä lajia.

Islamilainen tapa

Islamilainen tapa muotoutui osittain ns. Muhammadin tekemisistä, osittain ensimmäisten hallitsijain ratkaisuista ja osittain islamia edeltäneistä arabiperinteistä.

Luonnollisesti ns. Muhammadin järjestelmää, joka oli suunniteltu suojaamaan muutamia lampaita ja kameleja, jouduttiin huomattavasti kehittämään, kun islamista tuli maailmanvalta.

Uskovaisten teot

Uskovaisten teot jakautuvat viiteen luokkaan:
  1. pakolliset,
  2. suositeltavat, mutta eivät pakolliset,
  3. yhdentekevät (näitä on aika vähän),
  4. paheksutut, mutta eivät kielletyt,
  5. kielletyt.
Oikeaoppisten muslimien mukaan laki perustuu
  1. ensisijaisesti Koraaniin,
  2. jos Koraanista ei löydy neuvoa, profeetan sanoihin ja tekoihin,
  3. jos edellisistä ei löydy neuvoa, yhteisön yksimieliseen hyväksyntään,
  4. jos edellisten perusteella ei päästä ratkaisuun, yhdenmukaisuuteen (analogiaan).
Shiialaisessa lahkossa imaamilla saattaa olla oikeus määrätä, mitä uskovaisen on uskottava tai tehtävä. Esimerkiksi Ajatollah Khomeini on teoksissaan esittänyt varsin yksityiskohtaisia ohjeita arkiaskareisiin.

Mystikot

Myös islamissa on mystikoita, jotka elävät yksinäisyydessä sekä rukoilevat ja mietiskelevät. Erityisesti paastot ja uskonnollisten tekstien lukeminen ovat heille tärkeitä. Jotkut mystikot ajattelivat pystyvänsä saavuttamaan suoran yhteyden jumalaan. Eräs heistä opetti, että ihminen on lihaksi tullut jumala. Hänet teloitettiin vääräoppisella.

Koska mystikoksi ei voinut tulla kuka tahansa ilman opastusta, syntyivät erilaiset fakiirien ja dervissien veljeskunnat. Näiden luostareita muslimit tukivat samaan tapaan kuin tehdään vanhemmissa uskonnoissa.

Eräät mystikot tanssivat hiilillä (tarvitaan vain sopiva hiillos, paksu nahka, ja kuka tahansa voi kävellä kuusi askelta hiilillä johtuen jalkahiestä), purivat lasia ja käsittelivät käärmeitä. Kuuluisat hengitysharjoitukset syntyivät siksi, että oli tarpeen lukea rukous kolmeen kertaan vetämättä välillä henkeä.

Intiassa dervissiveljeskunnat ovat sulautuneet hindulaiseen yhteiskuntajärjestelmään, ja heidän keskuudessaan saattaa vallita jopa kastilaitos.

Luostarit

Islamilaiset luostarit eroavat kristillisistä ja buddhalaisista siinä suhteessa, ettei niiden pääsyvaatimuksiin kuulu naimattomuus.

Islam ja ihmisoikeusasiakirjat

Islam ei tunnusta YK:n Ihmisoikeuksien julistusta eikä Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta.

Islamilla on olemassa pari ihmisoikeusasiakirjaa, mutta niistä puuttuvat kaikki ratkaisevan tärkeät ihmisoikeudet.

Islam ei ole yhteensopiva kansanvallan kanssa

Islam ei ole yhteensopivakansanvaltaisen hallintojärjestelmän kanssa, vaikka joissakin harvoissa islamilaisissa maissa ollaan pyrkimässä demokratiaan.

Turkki haluaa EU:n jäseneksi, mutta vaikka Turkissa uskonto ja valtio on ennestään erotettu toisistaan, paljon joudutaan muuttamaan, ennen kuin Turkki pääsee EU:n jäseneksi.

Ibn Warraq on käsitellyt islamia ja ihmisoikeuksia em. teoksen 7. luvussa.

Islam ja todellisuustutkimus (tiede)

Islam ei esimerkiksi hyväksy kehitysoppia ja todellisuustutkimuksen (tieteen) käsityksiä elämän ja kaikkeuden synnystä.

Vaikka islamin sisällä on ollut lahkoja, jotka ovat korostaneet järjen käytön merkitystä, lahkot on aikojen kuluessa raaasti tukahdutettu.

Vapaamielisistä islamilaisista ajattelijoista ja runoilijoista tiedetään yleensä parhaiten teloitusvuosi ja se, kuka kalifi hänen teloitutti.

Lisälukemista: G. A. Wallin Mekkassa 7.12.1845

(lainaus Kopioston sallimissa rajoissa)

Ensimmäinen velvollisuutemme oli suorittaa suuressa Haram-moskeijassa pyhiinvaeltajille kuuluvat menot. Pitkällä matkalla likaantuneen ihrâmin olimme jo pesseet Mekasta muutaman tunnin matkan päässä olevassa pienessä Wâdi Fâtimehin kylässä, siellä olimme myös suorittaneet ghuslin, pesun lämpimässä lähteessä.

»Todistan, että tämä Haram on sinun Haramisi ja tämä talo sinun talosi (ka’beh).»

Sen jälkeen seurasi at-tawâf eli seitsemän vaellusta Kaaban ympäri.

Hän lausui sanoja, jotka sisälsivät rukouksia ja toivotuksia, että pyhiinvaellusmatkamme muodostuisi meille hyödylliseksi koko elämämme ajaksi, joita sanoja me kertailimme laahautuessamme eteenpäin tungoksessa pitäen toisiamme lujasti kädestä.

Seitsemännen ja viimeisen kierroksen aikana pysähdyimme itäkulmaan, mihin musta kivi on pantu. Sen ympärillä tungeksi alituiseen hirvittävästi ihmisiä, jotka halusivat suudella pientä, mustaa, nyt jasmiiniöljyllä valeltua nystyräkiveä.

Tästä huolimatta onnistuin monta kertaa suutelemaan mustaa kiveä ilman että ainoakaan isku minuun osui.

Sitten lähdimme lähellä olevalle Zemzem-lähteelle, annoimme vedennostajan muutamasta kolikosta vintata meille vettä ja valelimme itsemme ja ihrâmimme tällä pyhällä vedellä, joka on suolaista ja pahan makuista. Näin oli ensimmäinen palveluksemme Herran temppelissä suoritettu.

Näiden kahden pyhän kiven välimatka on jokseenkin Helsingin Esplanadin pituinen katu ja tämä matka taivalletaan hitaasti juosten kaikenkaltaisia sanoja ja rukouksia kertaillen tai sitten vaiti.

Tälläkin juoksuradalla on sellainen tungos. että täytyy varoa joutumasta kumoon tyrkätyksi. Näin monia, jotka olivat kaatuneet ja loukanneet kasvonsa veriin.

Seuraavan päivän, joulukuun 8. iltana pyhiinvaeltajat lähtivät kukin erikseen vajaan peninkulman päässä kaupungista sijaitsevaan Minaan viettääkseen siellä yön.

Seuraavana aamuna kaikki lähtivät suureen, tasaiseen laaksoon, jossa sijaitsee Arafâtin vuori. Se oli nyt syysvehreydessään aika kaunis.

Kun näin oli puuhailtu noin puoleenpäivään, kiivettiin pienelle hiekkakummulle Arafât-vuoren lähellä. Siellä odotettiin asriin asti, jolloin kaikki kameleineen lähtivät itse vuoren juurelle jääden kamelin selkään istumaan liikkumattomana arolla auringonlaskuun saakka.

Tämä olikin koko matkan päätarkoitus, jota varten tuhannet olivat saapuneet mitä etäisimmistä maista. Se oli at-wagf eli at-waqfeh bi-Arafât.

Kun sitten aurinko vihdoin laski, mikä julistettiin kanuunanlaukauksella, kaikki lähtivät paluumatkalle ilman pienintäkään järjestystä.

Seurasin heitä, mutta harvoin muistan niin kärsineeni kuin tästä ratsastuksesta. Kamelin käynti on jo sinänsä nykivää, mutta sen nelistäminen on ruumista pahasti pehmittävää, ruhjovaa ja tottumattomalle jona vaarallista.

Pelkäsin matkaa jo muutenkin kuluneen ruumisparkani vuoksi, jota nyt ravisteltiin ja piestiin niin armottomasti, että arvelin jäsenteni irtoavan. Onneksi tämä kamelin nelistys ei kestänyt kuin vajaan tunnin, jolloin saavuttiin Muzdalifeen, pyhiinvaeltajien yöpymisleiriin.

Seuraavana aamuna palasimme Minaan, missä ensimmäinen tehtävämme oli teurastaa vohla. Lihan annoimme köyhille.

Ihrâm riisuttiin nyt yltä ja pukeuduttiin tavalliseen pukuun, minkä jälkeen markkinat alkoivat, mikä monelle olikin koko matkan päätarkoitus.

Minua kuitenkin huvitti kuljeskella ympäri katselemassa eri kansojen edustajia, joita oli virrannut tänne kaikilta maailman ääriltä. Miinassa viivyttiin joulukuun 10., 11. ja 12. päivä - eivät erikoisen hauskoja päiviä minulle, sillä teltan puutteessa olimme koko päivän alttiit kuumalle auringolle ja yöllä sade kasteli meidät läpimäriksi.

Joulukuun 11. ja 12. päivien välinen yö otettiin vastaan kanuunanlaukauksin, ilotulituksin ym., mikä muodosti juhlien huippukohdan ja lopun.

Mutta koska matkakassani tänne tullessani sisälsi vain vähän yli yhden ainoan hopearuplan, minun täytyi hankkiutua sieltä nopeasti pois. Viivyin kyllä vielä kaksi päivää käyttäen ne katsellakseni tarkemmin Mekkaa ja al-Haramia.

Sama on itse kaupungin laita. Mekka on haiseva ja likainen kaupunki, se kun on korkeahkojen vuorten väliin ahdettu.

Moskeija on kuitenkin se keskus, jonka ympärillä elämä enimmäkseen pyörii ja siellä etupäässä vietinkin aikani.

Muuten siellä vallitsi sama kirjavuus ja kaupankäynti kuin yleensä moskeijoissa: kuka nukkuu, kuka kertailee Koraania kerjätäkseen itselleen jonkin rovon, kuka rukoilee.

Mutta huolimatta suuresta kansanpaljoudesta en milloinkaan nähnyt moskeijaa täyteen ahdettuna enkä kaupungilla yleensäkään erikoista tungosta paitsi Kaabaa kierrettäessä tai mustaa kiveä suudeltaessa.

Lisätehtäviä: Islam

  1. Vertaile toisiinsa kristittyjen käsitystä avioliitosta ja muslimien käsitystä avioliitosta.
  2. Pohtikaa eri syitä islamin pyhään sotaan.
  3. Pohtikaa syitä siihen, että islamin siveys pyrkii määräämään arkielämän pikkuasioistakin.
  4. Pohtikaa syitä islamin ankaraan rikoslakiin (esimerkiksi varkaalta hakataan käsi poikki).
  5. Islamin alkuaikoina kohtalonusko (usko, että jumala oli määrännyt ennalta toiset taivaaseen ja toiset helvettiin, vertaa Augustinus) oli laajalle levinnyt. Pohtikaa kohtalonuskon mahdollisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Millä tavalla kohtalonusko vaikuttaa siveyteen?
  6. Pohtikaa, mitä vaikutuksia arabialaisen paimentolaiskulttuurin leviämisellä vanhoille maanviljelysalueille oli luonnon tasapainoon?
  7. Pohtikaa syitä islamistien itsemurhaiskuihin.
  8. Tutkikaa mitä Ihmisoikeuksien julistuksen kohtia Islam ei hyväksy.
  9. Pohtikaa syitä siihen, miksi ihmisiä teloittamalla käännytystä harjoittaneet uskonnon (kristinusko ja islam) ovat maailman suurimmat uskonnot (kerrotaan, että ruotsalaiset teloittivat vahingossa jo joukon ennestään kristinuskoon kääntyneitä suomalaisia siitä syystä, että ruotsalaiset eivät osanneet suomea).
  10. Miehillä Ihram-vaate koostuu kahdesta valkoisesta kankaanpalasta. Naisille ei ole määrätty mitään tiettyä asua, mutta on tapana pukeutua kokopitkään asuun ja hijabiin (päähuiviin). Selvittäkää myös muiden Wallinin matkakertomuksessa esiintyvien outojen sanojen merkitys Internetillä.

( Kristitty professori Jussi Aro sanoo, että jos Muhammad olisi profeettana todella nähnyt tulevaisuuteen, hän olisi saarnannut kannattajilleen oppia maanviljelyksestä ja metsänistutuksesta eikä viimeisestä päivästä. )

Lisälukemista: Aatteita ja poliittisia suuntauksia

Mikä on poliittinen aate

Poliittinen aate (ideologia) on käsitys siitä, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi järjestää ja kuinka se tehdään. Tavoitteet ja keinot vaihtelevat eri aatteiden (ideologioiden välillä).

Eräitä aatteita (ideologioita)

  1. Anarkismi
  2. Distributismi (talousoppi, joka pyrkii turvaamaan markkinoiden toiminnan mahdollisimman laajapohjaisella tuotantovälineiden omistuksella)
  3. Fasismi Kansallisuusaate (nationalismi)
  4. Keskustalaisuus (sentrismi)
  5. Kommunismi
  6. Konservatismi
  7. Kommunalismi (esitellään toisaalla)
  8. Kristillisdemokratia
  9. Liberalismi
  10. Libertarismi
  11. Marxismi
  12. Sosialidemokratia
  13. Sosialismi

Valtiojärjestyksiä

Politiikkaa harjoitetaan käytännössä useimmiten jonkinlaisessa valtiollisessa (poliittisessa) järjestyksessä, esim.:
  1. Monarkia (kuningasvalta)
  2. Feodalismi (läänityslaitos, aateliston valta)
  3. Tasavalta

Politiikkaan liittyviä aiheita

  1. Suomen politiikka
  2. Siirtomaajärjestelmä eli kolonisaatio
  3. Valtion ja kunnan tehtävät
  4. Puolue
  5. Hallitus
  6. Eduskunta
  7. Valta
  8. Valtio
  9. Hyvinvointivaltio
  10. Hyvinvointiyhteiskunta
  11. Kansalaisyhteiskunta
  12. Pehmeä politiikka
  13. Yhteisöllinen (kollektiivinen) ja yksilökeskeinen (individualistinen) politiikka

Tehtäviä

  1. Mitä poliittisia puolueita Suomessa on?
  2. Mitkä ovat suurimmat puolueet
  3. Mitä aatteita nämä puolueet edustavat?
  4. Keillä poliitikoilla on Suomessa eniten valtaa?
  5. Mitä tarkoittaa hyvinvointivaltio?
  6. Onko Suomi hyvinvointivaltio?
  7. Mitkä puolueet ajavat köyhien, työttömien, sairaiden ja vanhusten asiaa?
  8. Miten valtion ja kunnan tehtävät eroavat toisistaan?
  9. Mitä tarkoittaa sosiaalipolitiikka?
  10. Mitä tarkoittavat vasemmisto ja oikeisto? Vasemmistolaiset istuvat eduskunnassa puhemiehestä katsoen vasemmalla, oikeistolaiset puhemiehestä katsoen oikealla ja keskustalaisen näiden välissä.
  11. Miksi keskusta on oikeistoa?

Säilyttäjät (konservatiivit)

Keitä ovat konservatiivit

Osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisimman paljon ennallaan, osa haluaa muuttaa jonkin verran, osa haluaa muuttaa paljon ja osa haluaa muuttaa kaiken.

Konservatismi on poliittinen, henkinen ja sosiaalinen katsomus, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän. Tämä määritelmä on siinä mielessä osuva, että Neuvostoliiton hajottua kommunisteja on alettu kutsua konservatiiveiksi. Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta.

Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille. Konservatismi oli vastavaikutusta rationalismille (= järkeä korostava ajattelusuunta), uudistuspolitiikalle, liberalismille, luonnonoikeudellisille käsityksille vapaudesta ja samanarvoisuudesta sekä valtiollisten oikeuksien laajennukselle.

Sana konservatismi johtuu luultavasti ranskalaisen Le Conservateur- lehden nimestä. (Latinankielen conservare = säilyttää.)

1700-luvun lopulla aatelisto, papisto ja virkamiehistä eivät pitäneet vallankumouksellisen keskiluokan pyrkimyksistä. Asenteilleen hallitsevat ryhmät kehittivät teoreettisen perustelun.

Ote norfolkilaisen kirkkoherra Woodforden päiväkirjasta (tammikuun 26. p. 1793)

"Nautin aamiaisen, päivällisen jne. jälleen kotona. Päivälliseksi tänään siansylttyä, vasikanmunuaisia ja sydäntä paahdettuna. Bidewellin väki toi sanomalehtemme Norwichista. Ranskan kuninkaan Ludwig XVI:N julmat ja verenhimoiset alamaiset ovat epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti mestanneet hänet viime maanantaina. Pelkäänpä, että Ranskan näytettyä esimerkkiä kauheat ajat ovat edessä kaikkialla Euroopassa."

Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää maailman arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen.

Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta

Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Samoin kuin ihmisruumissa yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. (Muistakaamme vanha vertaus kapinallisesta vatsasta.) Konservatiiveille yhteiskunta on valtion (pään) ohjaama elimistö. Ajattelu on toinen kuin esimerkiksi liberaaleilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yritysten asioihin.

Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa

Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä. Valtion lujuutta ja puolustustahtoa korostetaan.

Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut mm. kokoomuspuolue. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9.12.1918 sanotaan mm.:

11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva."

Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanotaan mm.:

"..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava."

Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)

Konservatiivit ovat aina kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa pääomataloutta (kapitalismia). Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen.

Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle (kollektiiville). Konservativismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden siveellisen arvon.

Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberaalien kanssa. Kokoomuslainen J. K. Paasikivi sanoi v. 1936 mm.:

"Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka.

Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne."

Konservatismia vastustavat sosialistit ovat varmaan Paasikiven kanssa yhtä mieltä sekä kansan tarpeiden tyydyttämisestä että tapahtuneesta valtavasta kehityksestä. Sen sijaan he ovat eri mieltä siitä, mistä tapahtunut kehitys johtuu. Sosialistien mielestä työväestön elintason nousu johtuu järjestäytyneen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen taistelusta eikä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä.

Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä

Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä.

Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa.

Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa.

Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

Konserva-
tivismin perusteluja

Konservatismi perustelee tasaista kehitystä mm. seuraavasti:
  1. Kumouksellinen uudistaminen on sokeata ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alunperin oli tarkoituksena.
  2. Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
  3. Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
  4. Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Konservatismin vastustajat puolustavat vallankumouksen käyttämistä mm. kehitysmaiden sotilasdiktatuurien kaatamisessa. Vallankumousta vaaditaan yleensä silloin, kun konservatiiviset sotilasdiktaattorit estävät kaikenlaisen kehityksen.

Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista

  1. Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja siveys (kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
  2. Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä.
  3. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
  4. Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
  5. Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten päivälehtien (esimerkiksi Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja Kaleva) uutisia, ja politiikkaa, miten konservatiivisuus tulee ilmi uutisten valinnassa (uskonto, maanpuolustus, jne.).
  2. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten lehtien yleisönosastoja. Mitä arvoja kirjoittajat edustavat? Keitä vastaan yleisönosaston kirjoituksissa voimakkaimmin hyökätään?
  3. Tutkikaa konservatiivien asenteita työttömiin.
  4. Onko 2000 -luvun Kokoomus konservatiivinen puolue?
  5. Miten konservatiivit suhtautuvat hyvinvointivaltioon?

Liberalismi eli vapaa kilpailutalous

Mitä liberalismi on

Liberalismi on ensisijaisesti valtio-, talous- ja yhteiskuntaoppi, joka korostaa yksilön vapautta päättää taloudellisista kysymyksistä. Liberalismin talousoppi perustuu yksityisomistukseen ja korostaa yritysten mahdollisimman vapaata määräysvaltaa ja kilpailua.

Nykyisin ei enää juuri esiinny alkuperäistä liberalismia. Myös erilaiset liberaalipuolueet ovat ottaneet ohjelmiinsa yritysten määräysvaltaa rajoittavia sosiaaliohjelmia. Tällaista liberalismia kutsutaan sosiaaliliberalismiksi.

Monet vanhanliberalismin periaatteet ovat jääneet elämään yhteiskunnallisessa ajattelussa: perusoikeudet ja vallanjako valtiosäännöissä; ajatus, että yksilöllinen vapaus, poliittinen suvaitsevaisuus ja mielipiteitten moninaisuus palvelevat kokonaisuuden parasta.

Liberalismin historiaa

Keskiajan lopulla tavaroiden suurtuotanto alkoi olla teknisesti mahdollista. Ns. löytöretket avasivat maailmanmarkkinat ja siirtomaista saatiin rikkauksia (raaka-aineita, orjia jne.). Tämä edisti rahataloutta.

Keskiajalla käsityöläisten ja talonpoikien pientuotanto oli palvellut suoraan kulutusta. Kun tavarat kulutettiin, ei syntynyt varsinaisia ylijäämiä, jotka olisi pitänyt myydä muihin maihin.

Säätyvaltion oikeuskäytäntö oli ollut monessa suhteessa ennalta arvaamaton. Kun tavaroiden tuottamisesta saatua voittoa alettiin käyttää tuotannon laajentamiseen, tarvittiin takuut siitä, ettei oikeuslaitos ennalta arvaamattomalla tavalla puuttunut yritysten toimintaan. Näin syntyivät liberalistiset oikeudet ja säännöt.

Keskiajan sääty-yhteiskuntaa ryhtyi vastustamaan valistusaate. Kun kirkko oli ollut sääty-yhteiskunnan voimakkaita tukijoita, valistusajattelijat arvostelivat voimakkaasti kirkkoa ja uskontoa. Katolinen kirkko oli keskiajalla Euroopan suurin maaorjien omistaja.

Valistusajattelu ja liberalismi

Jumalanoikeutta vastaan valistus asetti luonnonoikeusajattelun:

  1. Poliittinen valta ei perustu jumalan tahtoon vaan ihmisten keskinäisiin sopimuksiin
  2. Oikeus- ja valtiojärjestyksen on palveltava ihmisten hyvinvointia ja vastattava järjen vaatimuksia
  3. On olemassa myötäsyntyisiä ihmisoikeuksia, joita jokaisen valtion on kunnioitettava.

Myös taloustutkimuksen esikuvan valistus löysi luonnosta. Luonnossa vallitsevat luonnonlait, joiden rajoissa luonto säätelee itseään. Taloudessa vallitsevat taloudelliset lainalaisuudet.

Liberalismi ajatteli, että kun taloudellinen toiminta vapautetaan, se säätelee itse itseään ja takaa parhaan, luonnollisimman tuloksen. Ajateltiin, että kun kansalaiset vapautettaisiin valvomaan omia etujaan, heidän tuotteliaisuutensa kohoaisi. Koko yhteiskunnan tuotanto kasvaisi.

Englantilainen Adam Smith (1723-1790) muotoili valistuksen taloudelliset opit järjestelmäksi.

Merkittävin liberalistisen talousteorian arvostelija oli Karl Marx. Hänen ajatuksiaan käsitellään sosialismin yhteydessä.

Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys

Liberalismin mukaan ihmiselle on lajiominaista taloudellinen itsekkyys. Jokainen pyrkii saamaan työstään tai omaisuudestaan mahdollisimman suuren hyödyn.

Siveyden näkökulmasta on mielekästä kysyä, kenelle kuuluu tavaroiden avulla saavutettavissa oleva nautinto ja valta. Tällöin on tutkittava, mistä tavaroiden arvo on peräisin.

Liberalismin mukaan tavaran arvo on se rahamäärä, joka siitä myytäessä saadaan. Myyntihinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta. Jos kysyntä on suuri ja tarjonta pieni, hinta on korkea, jos kysyntä on vähäinen ja tarjonta on suuri, hinta on alhainen. Kysyntä riippuu ostajien varallisuudesta ja tarpeista. Tarjonta riippuu mm. tuotannontekijöistä.

Ihmisten halu ja kyky ostaa tavaroita käynnistävät tuotantotekijät. Tuotantotekijöitä ovat mm. raha, maa ja työvoima. Jos tuottajia on useita, syntyy kilpailua. Menestyäkseen kilpailussa tuottajan tulee tuottaa sellaisia tavaroita, joita ostajat haluavat. Tuottajien välinen kilpailu pitää hinnat alhaisina. Näin liberalismin mukaan tuottajien oman edun tavoittelu johtaa myös kuluttajien etuun.

Tuotannontekijöistä liberalistinen teoria korostaa työvoimaa. Tavaraan sisältyvä työ määrää sen arvon. Myös pääoman hankintaan sisältyvä työ siirtää arvonsa pääoman avulla tuotettuihin tavaroihin.

Liberalismi ja valtio

Liberalismin mukaan paras on sellainen valtiovalta, joka jättää talouden ja yhteiskunnan kehittymään mahdollisimman rauhassa pyrkimättä ohjailemaan kehitystä.

Valtion tehtävänä on turvata vapaa markkinatilanne ja ihmisen perusoikeudet. Liberalismi korostaa erityisesti omistusoikeutta. Adam Smith sanoi valtion päätehtäväksi yksityisomistuksen turvaamisen. Käytännössä omaisuuden suoja on usein ollut tärkeämpi kuin yksilön hengen, kunnian, vapauden jne. suoja.

Eräiden valistusajattelijoiden mukaan oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on periaatteessa kaikilla. Eräät liberaalit ajattelivat, että äänioikeuden pitää kuitenkin riippua varallisuudesta.

Liberaalit ajattelivat, että vain riittävän varakas henkilö on oma herransa. Vain varakas ihminen pystyi ilmaisemaan aidosti omaa tahtoaan. Usein tämä pitikin paikkansa.

Esimerkiksi Weimarin Saksassa maatyöläisiä marssitettiin suljettuna rivistönä äänestyspaikalle, joissa kartanonherra otti vastaan äänestysliput esimerkiksi tyhjään sikarilaatikkoon tai liemikulhoon. Äänestyksen tulos oli yleensä tilanherran mielen mukainen.

Liberaalit ajattelivat myös, että vain ne, jotka maksavat veroja, ovat oikeutettuja päättämään verovarojen käytöstä. Liberaalien yleinen käsitys oli myös, että se, joka on osannut hankkia varallisuutta, osaa muita paremmin päättää yhteiskunnan asioista.

Äänioikeus annettiin vain niille, jotka maksoivat tietyn vähimmäismäärän veroja. Yleinen äänioikeus toteutui vasta 1900-luvulla.

Liberalismi ja seuraussiveys

Liberalismi julistaa tavoitteekseen kaikkien ihmisten hyvän. Tunnuksena on: mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle.

Vanhemman liberalismin perustajiin kuulunut John Stuart Mill oli myös seuraussiveyden ja onnellisuussiveyden -(utilitarismi) kehittäjiä. Hän katsoi, että vapaa kilpailu johtaa etujen tasapainon kautta mahdollisimman suureen onnellisuuteen.

Liberalismin mielestä mielihyvää tuottaa ennen kaikkea aineellisten hyödykkeiden omistaminen.

Liberaalien mielestä vapaaseen kilpailuun perustuva talousjärjestelmä pystyy tuottamaan eniten tavaroita, jotka puolestaan lisäävät onnellisuutta. Näin liberalismi päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan kilpailutalous on myös siveellisesti paras järjestelmä.

Varhaisen liberalismin seuraauksia

Liberalismin mukaan työläisille tuli taata vapaus myydä työvoimansa niin kalliilla kuin pystyivät. Työvoimaa oli kuitenkin jatkuvasti tarjolla enemmän kuin tarvittiin ja palkat pysyivät alhaisina.

Perhe ei pystynyt elämään yhden ihmisen palkalla. Koska työvoiman hyväksikäyttöä ei saanut rajoittaa, oli mahdollista käyttää nais- ja lapsityövoimaa.

Työaika kasvoi keskiaikaan verrattuna.

Myös kirkollisina juhlapäiviä alettiin teettää töitä. Kun papisto valitti Ranskassa Napoleon I:lle, että työläiset ovat töissä myös sunnuntaisin, Napoleon vastasi, että työläisten on syötävä myös sunnuntaina.

Vähitellen työläisten sopimusvapautta kuitenkin rajoitettiin, mm. työaika rajoitettiin 12 tuntiin vuorokaudessa ja kiellettiin alle 9- vuotiaiden lasten työnteko.

Liberaalit vastustivat Englannin parlamentissa tällaisia vapauden rajoituksia. 1900-luvun sosiaalilainsäädäntö tapahtui vastoin liberaalien tahtoa.

Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä

Saksassa lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin varsin varhaisessa vaiheessa. Syy ei kuitenkaan ollut humanitaarinen vaan sotilaallinen: oli havaittu liian aikaisen raskaan työn tekevän nuorista rampoja ja sotilaiksi kelpaamattomia.

Liberaalit orjakauppiaina

Perinteisen liberalismin mukaan myös orjat olisivat olleet vapaita myymään työvoimaansa, mutta tästä huolimatta monet liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita. Orjat olivat omaisuutta eivätkä vapaasti itseään myyvää työvoimaan.

Liberaalit byrokraatteina

Nouseva liberalismi joutui usein taistelemaan aateliston hallitsemaa virkakoneistoa vastaan, mutta vähitellen myös byrokratiasta tuli liberalismin liittolainen.

Kun lainsäädäntövalta (parlamentit) oli vaarassa joutua sosialistien käsiin, toimeenpanovalta ja tuomiovalta säilyivät vahvasti yksityisomistuksen kannattajien käsissä.

Tuomariksi tai virkamieheksi saattoi kohota vain henkilö, jolla oli varaa kouluttaa itseään.

Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa

Käytännössä yksityisomistuksen puolustaminen sivuutti usein liberaalien muut tavoitteet, ja liberaalit hyväksyivät toimenpiteitä, jotka rajoittivat vapaata kilpailua. Täysin vapaata kilpailu on ollut vain harvoin. Yleensä yhteiskunnat ovat esimerkiksi rajoittaneet väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa.

Eräät vaikutusvaltaiset amerikkalaiset suvut ovat vauhdittaneet vaurastumistaan pyssyillä.

Niukkuuden laki

Liberalismin ihmiskuvan mukaan ihmiset ovat kilpailunhaluisia ja haluavat jatkuvasti lisää hyödykkeitä. Käsitystä, jonka mukaan ihminen ei tule koskaan tyytyväiseksi, kutsutaan niukkuuden laiksi. Jos ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja he lakkaavat kilpailemasta keskenään saadakseen lisää yhä suurempia, uudempia ja kalliimpia hyödykkeitä, liberalismin ihmiskuva ei enää voi väittää olevansa yleispätevä.

On mahdollista, että tulevaisuudessa ihmiset arvostavat nykyistä enemmän puhdasta luontoa tai ajattelun syvyyttä aineellisten hyödykkeiden sijasta. Esimerkiksi ajattelun syvyydessä kilpaileminen ei kannustaisi tavarantuotantoon.

Tehtäviä


  1. Pohtikaa kysymystä siitä, kuuluuko tavaroista koituva hyöty
a) kaikille
b) tuottajille
c) niille, joilla on varaa kuluttaa
d) teollisuusmaiden asukkaille
e) työläisille, jotka tuottavat ne
f) pääomasijoitusten tekijöille
g) jollekin muulle ryhmälle. Mille?
  1. Tutkikaa, esiintyykö kehitysmaissa vielä lapsityövoiman käyttöä. Mitä voitaisiin tehdä näiden lasten hyväksi?
  2. Tutkikaa päivälehtien pääkirjoituksista, mitä liberalismin mukaisia ja mitä liberalismin vastaisia ajatuksia niistä löytyy.

Sosialismi ja kommunismi

Sosialismi

Sana sosialismi juontaa juurensa latinankielen sanasta socius, joka tarkoittaa toveria. Sosialismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava ansionsa mukaan. Usein yhteiskuntaa, joka omistaa lähes kaikki tuotantovälineet, sanotaan sosialistiseksi. Todellisuudessa tällainen yhteiskunta ei välttämättä ollenkaan vastaa sosialistista sääntöä (normia).

Kommunismi

Kommunismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava tarpeidensa mukaan.

Sosialismin ja kommunismin vertailua

On väitetty, että kommunistinen yhteiskunta on huomattavasti vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

Koska sosialismia tai kommunismia ei ole koskaan eikä missään toteutettu yllä olevien määritelmien mukaisina, ei ole näyttöä siitä, että kommunistinen yhteiskunta olisi vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

Saattaa olla, että ihmisten palkitseminen heidän ansioidensa mukaan on vaikeampaa kuin ihmisten tarpeiden tyydyttäminen.

Sosialismin ja kommunismin esteitä

Erityisesti maan, ihmisten (orjien ja erilaisten pakosta työtä tekevin) ja tuotantovälineiden (teollisuus jne.) yksityisomistuksen on katsottu usein estävän sekä sosialismin että kommunismin toteutumisen.

Suomessa maan ja tuotantovälineiden omistus on melko uusi asia. Maan yksityisomistuksen säätivät Ruotsin kuninkaat ja tuotantovälineitä on otettu laajasti käyttöön vasta parin viimeisen vuosisadan aikana.

Orjia Suomessa lienee ollut jo muinaisina aikoina. Orjiin verrattavia piikoja, renkejä ja torppareita Suomeen syntyi, kun Ruotsin kuninkaat jakoivat maat ja säätivät perintölakeja, jotka loivat maata omistamattoman köyhälistön.

Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa

Jo muinaisissa yhteiskunnissa omaisuuden kasautuminen harvojen käsiin synnytti arvostelua. Muinaiskreikkalainen Aristoteles kertoo miehestä, joka vaati maan jakamista tasan kansalaisten kesken sekä teollisuuden ottamista valtion huostaan.

Platonin Valtiossa on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus.

Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin (buddhalaiset, essealaiset).

Kristinuskon alkuaikoina tämän uskonnon asenne yksityisomistukseen oli jonkin verran horjuva, mutta yksityisomistuksen kannattajat lienevät olleet koko ajan enemmistönä.

Kristillisen katolisen kirkon Tuomas Akvinolainen totesi keskiajalla, että yksityisomistus on perisynnin seuraus. Lisäksi Akvinolainen katsoi, että yksityisomistus on maallisen omaisuuden taloudellisen käytön takia välttämätön.

Keskiajalla esiintyi joukko harhaoppisia kapinoivia lahkoja, jotka kannattivat yhteisomistusta. Kapinat kukistettiin usein verisesti.

Utopiat

17. ja 18. vuosisadan välisenä aikana syntyi utopistinen sosialismi. Se on saanut nimensä Thomas Moren (1478-1535) kirjoittamasta teoksesta Utopia. Utopia on latinaa, ja suomeksi se merkitsee "paikka ei missään".

Moren Utopia oli paikka, jossa vallitsi tuotantovälineiden yhteisomistus. More ei kannattanut vallankumousta, ja hän piti yhteisomistusta mahdollisena vain valistuneen valtionpäämiehen hyvän tahdon seurauksena.

More oli katolinen, ja aluksi utopistinen yhteisomistus sai vaikutteita luostarilaitoksesta (esim. Campanellan Aurinkovaltio) ja uskonnosta.

Usein ihannevaltioiden elämä oli esitelty pikkutarkkoina sääntöinä.

Joissakin utopioissa esiintyi myös radikalismia sukupuolielämän suhteen (Campanella kannatti Raamattuun ja Platonin Valtioon vedoten sukupuolisuhteissa naisten yhteisyyttä).

Utopisteja esiintyi myös valistusaikana (Babeuf) ja Ranskan vallankumouksen aikaan. Filippo Buonarotti kirjoitti vuonna 1828 tämän liikkeen historian.

19.vuosisadan alkupuolella esiintyivät utopistit Henri de Saint-Simon, Charles Fourier ja Robert Owen.

Ensimmäinen sosialismin määritelmä

Saint-Simon kannatti ihmiskunnan kehityksen aatetta. Myöhemmissä aatteissa tällä ajatuksella on ollut varsin keskeinen merkitys.

Hän toivoi teollisuusjohtajien järjestävän yhteiskunnan uudelle pohjalle.

Jokaiselle olisi annettava työtä kykyjen mukaan ja palkkaa aikaansaannosten perusteella (ensimmäinen sosialismin määritelmä).

Talous vaikuttaa yhteiskuntaan

Fourierin mielestä taloudelliset ilmiöt vaikuttivat voimakkaasti valtioon ja yhteiskuntaan.

Myös tällä ajatuksella on ollut keskeinen asema myöhemmissä sosialistisissa aatteissa.

Osuustoiminta

Fourier suunnitteli mm. tuotannon ja kulutuksen yhdistämistä osuustoiminnassa, jolloin välikädet jäisivät pois. Kaikki palkkatyöläiset muuttuisivat voitosta osallisiksi omistajiksi. Taloutta hoidettaisiin suurina, kannattavana yksiköitä. Alistussuhteet lakkautettaisiin myös perheissä.

Owen kohosi käsityöläisen pojasta tehtaanomistajaksi ja toteutti aatteitaan omassa tehtaassaan. Myöhemmin hän järjesti myös epäonnistuneita sosialistisia kokeiluja. Owen ehdotti yksityisomistuksen tilalle uutta, osuustoiminnalliseen yhteistoimintaan perustuvaa tuotantoa.

Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä

Liberaalien ja konservatiivien kiistellessä siitä, mille perustalle markkinatalous pitäisi rakentaa, teollisuus laajeni ja teollisuustyöväestön määrä kasvoi.

Tuotannon synnyttämä vauraus jäi harvojen käsiin. Enemmistö kansasta eli jatkuvasti nälkärajan tuntumassa.

Ennen teollista yhteiskuntaa työläisten asemaa turvasivat mm. kunnalliset työaikalait. 1500- luvulla eräiden kaivosten työaika oli vain 36 tuntia viikossa. Ammattikunnista ja oppipoikien koulutuksesta oli säädöksiä, jotka turvasivat työläisten toimeentuloa.

Laki kielsi ammattiliitot

Liberalismi vapautti työläiset sellaisista säädöksistä. Laki kielsi ammattiliitot. Työaika ja palkka perustuivat pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Käytännössä työläisten vapaus myydä työvoimansa johti heidän kurjistumiseensa.

Kommunistisen puolueen manifesti

Toisin kuin eräs opetushallituksen käyttämä asiantuntija arveli, Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen periaateohjelma vaan Karl Marxin ja Friedrich Enelsin jo puolitoista vuosisataa sitten kirjoittama julistus.

Vähitellen työväestölle alkoi muodostua käsitys yhteisistä eduista. Syntyi järjestäytynyt työväenliike. Aluksi tämä liike koostui paikallisista ryhmistä, mutta vuonna 1847 nämä järjestöt yhtyivät Marxin ja Engelsin johdolla Kommunistien liitoksi. Vuonna 1948 Marx ja Engels julkaisivat järjestön ohjelman, Kommunistisen puolueen manifestin. Vanhan Oikeamielisten liiton tunnus "kaikki ihmiset ovat veljiä" korvattiin tunnuksella "kaikkien maiden proletaarit (=köyhälistö) liittykää yhteen".

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) perustivat aatteen, joka koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: viisauden ystävyydestä (filosofiasta), kansantaloustutkimuksesta ja sosialismista.

Kommunistisen liikkeen sisällä vaikutti aluksi myös anarkismi (=valtiottomuus) joka vastusti valtiovaltaa ja mm. Marxin tapaa johtaa kansainvälistä työväenliikettä. Anarkistit jäivät kuitenkin vähemmistöryhmäksi, ja heistä on jäljellä enää vähäisiä ryhmiä.

Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen julistus, kuten eräät opetushallituksen ”asiantuntijat” aikoinaan väittivät vaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittama.

Kommunistisen puolueen manifesti alkaa

"Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit..."

Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla

"Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ... sortaja ja sorrettu ovat... käyneet keskeytymätöntä taistelua... mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön."

Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten

  1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin
  2. Korkea progressiivinen (=suurituloisille suurempi veroprosentti) vero
  3. Perintöoikeuden lakkauttaminen
  4. Kaikkien emigranttien (maasta pois muuttaneiden) ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen
  5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus
  6. Kulkulaitosten (= liikenteen) keskittäminen valtion käsiin
  7. Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti
  8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten
  9. Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen
  10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.

Kommunistisen puolueen manifesti sisältää myös voimakkaita hyökkäyksiä niitä sosialismin muotoja vastaan, joita Marx ja Engels pitivät virheellisinä.

Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo

"Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen kurkun."

Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki

Sekä Marx että Engels olivat opiskelleet Berliinissä saksalaista filosofiaa. Heihin vaikutti voimakkaasti aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki. Tärkein tuon ajan teos oli Ludwig Feuerbachin Kristinuskon olemus (1841).

Pikkuporvarillinen sosialismi

Pikkuporvarilliseksi sosialismiksi manifesti sanoi sellaista sosialistista ajattelua, joka vaati paluuta menneisyyden tuotantosuhteisiin ja ammattikuntalaitokseen.

Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)

Manifesti arvosteli myös Pierre Joseph Proudhonin yksilöanarkismia.

Utopismi on tehotonta

Utopistista sosialismia manifesti piti tehottomalla.

Manifesti päättyi sanoihin

"Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Köyhälistöllä (proletaareilla) ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma."

Kartl Marxin Pääoma

Teoksessaan Pääoma Marx esitti perusteluja sosialismille. 

Marx totesi, että myydessään työvoimaansa työläinen ei saa sen arvoa vastaavaa hintaa eli sitä arvoa, jonka työläisen työ lisää tavaroihin. Yrittäjä maksaa työläiselle vain niin paljon kuin on välttämätöntä. Kapitalistisessa järjestelmässä yrittäjä ottaa tämän erotuksen itselleen.

Marxin mukaan jokainen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä on riistojärjestelmä, jossa tuotantovälineiden omistajat hyötyvät työntekijöiden kustannuksella.

Marx ja Engels katsoivat, että kapitalistisen tuotantotavan ristiriidat johtavat väistämättä vallankumoukseen, jonka seurauksena on luokaton yhteiskunta.

Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet

Yhteiskunnallisella kehityksellä on Marxin ja Engelsin mukaan seuraavat vaiheet:

  1. Alkukommunistinen yhteiskunta, jossa tuotteet kulutetaan melko välittömästi pienyhteisön piirissä.
  2. Orjayhteiskunta, jossa on kehittymätöntä pientuotantoa.
  3. Sääty-yhteiskunta, jossa on pientuotantoa.
  4. Kapitalistinen yhteiskunta, jossa on teollista tuotantoa.
  5. Sosialistinen yhteiskunta, jossa on kehittynyt teollinen tuotanto.
  6. Kommunistinen yhteiskunta, jossa jokaiselle voidaan jakaa tuotteita tarpeittensa mukaan.

Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys

Marxin ja Engelsin mukaan viisaustieteen (filosofian) peruskysymys on kysymys hengen ja aineen välisestä suhteesta. Marx ja Engels ratkaisivat peruskysymyksen aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisesti (materialistisesti): aine on ensisijainen ja henki vain aineen korkein tuote.

Dialektiikka

Marxin ja Engelsin ajatteluun vaikutti voimakkaasti Friedrich Hegelin dialektiikka. Tästä syystä heidän ajatteluaan kutsutaan dialektiseksi materialismiksi.

Seuraavista ajatuksista käytetään nimitystä dialektiikan lait.

  1. Laki määrän muuttumisesta laaduksi: Määrällisen muutoksen jatkuessa on lopulta seurauksena myös laadullisia muutoksia. Kun esimerkiksi kiinteän kappaleen lämpötilaa kohotetaan, se muuttuu nesteeksi.
  2. Laki kieltämisen kieltämisestä: Esimerkiksi ennen kapitalismin aikaa tapahtui omaisuuden kerääntymistä pienyrittäjälle hänen oman työnsä perusteella. Tämä tuotantomuoto oli riittävä vain suhteellisen vähän kehittyneessä yhteiskunnassa. Tuotantomuodon kielto, tuhoutuminen, tapahtuu kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä. Kapitalisti riistää nämä pienet yksityiset omaisuudet. Kehittyessään kapitalismi synnyttää epäkohtia. Pääoma tulee kahleeksi tuotantotavalle. Kapitalismi itse luo oman tuhoutumisensa edellytykset. Kapitalismin kielto, kiellon kielto, palauttaa asiat siksi, mitä ne olivat ennen ensimmäistä kieltoa, ei kuitenkaan laadullisesti samanlaisiksi vaan olennaisesti rikastuneiksi.
  3. Laki ristiriidasta: Kaikessa olevaisessa on ristiriitoja. Ristiriidat, jotka pyrkivät tasoittumaan tai purkautumaan, vievät kehitystä eteenpäin.

Hegelin ajattelusta peräisin olevat sanat ovat monien nykyajan ihmisten mielestä outoja.

Vallankumouksellisessa sosialismissa ne ovat kuitenkin usein säilyneet, sillä dialektiikan lakien katsottiin kuvaavan yhteiskunnan kehitystä kohti sosialismia.

Kapitalistisen tuotannon määrällisen kasvun ajatellaan aiheuttavan äkillisen laadullisen muutoksen, vallankumouksellisen siirtymisen sosialismiin.

Laki kieltämisen kieltämisestä ennustaa kapitalismin kumoutumista. Laki ristiriidasta ennustaa luokkaristiriitojen vievän kehitystä kohti sosialismia.

Marxin mukaan erilaiset yhteiskunnan laitokset kuten sivistys, uskonto ja taide heijastelevat yhteiskuntien ristiriitoja.

Esimerkiksi orjanomistusyhteiskunta tuottaa juuri kyseiselle tuotantomuodolle ominaisen valtarakenteen taiteineen, tutkimuksineen, uskontoineen ja siveyksineen (moraaleineen).

Marxin mukaan tuotannon määrä ja sosialistiset omistussuhteet tuottavat lopulta kommunistisen yhteiskunnan, jossa yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat lopullisesti hävinneet.

Sosiali-

demokratian hajoaminen

1900-luvun alkuun mennessä sosialistinen katsomus Marxin ja Engelsin esittämässä muodossa oli levinnyt kaikkiin teollistuneisiin maihin.

Ensimmäinen maailmansota jakoi sosialidemokratian lopullisesti kahtia.

Osa sosialidemokraateista päätyi kannattamaan hallituksiaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Osa julisti sodan kapitalistien välienselvittelyksi, jossa työläisten ei kannata tapattaa itseään.

Sosialidemokraattien vasemmistolaisen haaran johtaja Vladimir Lenin omaksui sodanvastaisen kannan ja alkoi käyttää itsestään nimitystä kommunisti.

Tehtäviä

  1. Miksi utopistisosialistien haave sosialismia toteuttavasta hallitsijasta tai sosialismia toteuttavista teollisuusjohtajista ei ole toteutunut?
  2. Miten Marxin ja Engelsin sosialismi erosi utopistisosialistien sosialismista?
  3. Miksi Marxin ja Engelsin edustama sosialismi sai laajaa kannatusta viime vuosisadan lopulla?
  4. Miksi osuustoiminta ei enää oikein menesty kapitalistisissa maissa?
  5. Mitkä kommunistisen manifestin kohdat on toteutettu Suomessa, ja mitä kohtia ei ole toteutettu Suomessa?
  6. Kootkaa sanomalehdistä tai kirjallisuudesta sosialismin vastaisia väitteitä ja keskustelkaa niiden sisällöstä.
  7. Pohtikaa, kumpi olisi helpompi toteuttaa, sosialismi vai kommunismi.
  8. Pohtikaa, olisiko mahdollista toteuttaa sekä sosialismi että kommunismi.

Hajonneen sosialidemokratian perillisiä

Kommunismi, revisionismi, reformismi

Ranskan suuren vallankumouksen johtajat jaettiin oikeistoon, keskustaan ja vasemmistoon.

Kansalliskokouksessa puheenjohtajasta katsoen vasemmalla istuvat esittivät jyrkempiä (radikaalimpia) mielipiteitä, ja siitä lähtien jyrkkiä uudistuksia kannattavia on kutsuttu vasemmistolaisiksi. Uudistusten vastustajia on alettu kutsua oikeistolaisiksi.

Nykyään on myös taantumuksia alettu kutsua uudistuksiksi.

Ranskan vallankumouksen aikaan keskusta liittoutui ensin oikeiston kanssa ja tuhosi vasemmiston. Sitten keskusta tuhosi oikeiston. Lopulta koko vallankumous tuhoutui, vaikka osa sen saavutuksista jäi voimaan.

Sosialistisen liikkeen historiaan liittyvät erilaiset kansainväliset liitot, ns. internationaalit (international = kansainvälinen).

Kommunistien liitto toimi vain vuoteen 1852 asti.

Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen internationaali, ja se lakkasi käytännössä toimimasta vuonna 1864.

Internationaalin kansalliset jäsenjärjestöt olivat hyvin erilaisia.

Englannin järjestö edusti lähinnä uudistuksia eli reformeja vaativaa linjaa.

Ranskan työläisten edustajissa olivat enemmistönä Marxin vastustajan, Proudhonin (anarkistiteoreetikko) kannattajat.

Proudhon vastusti poliittista toimintaa, poliittisia puolueita, lakkoja ja luokkataistelua ja puolusti kapitalismin kukistamista osuuskuntien avulla.

Ensimmäinen internationaali

Ensimmäinen Internationaali hyväksyi pääasiassa Karl Marxin kannan mukaisia päätöksiä:

  1. Työväenluokan tuli ottaa haltuunsa valtiovalta.
  2. Kuljetuksen ja vaihdon välineet sekä maaomaisuus on otettava valtion haltuun.
  3. Ammattiliitot ja lakot ovat tarpeellisia.
  4. Osuustoiminta on myönteistä, mutta työväenliikkeen päätehtävä on valtiollisen vallan haltuunotto.
  5. Vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää ja suhtauduttiin myönteisesti työsuojelulainsäädäntöön, vaikka jotkut arvostelivat sitä kapitalismin paikkailuna.
  6. Työväenluokka tarvitsee itsenäisen poliittisen puolueen.
  7. Kansallisia vapaustaisteluja tuetaan.
  8. Työläisiä kehotettiin lopettamaan työt, jos heidän maassaan syttyy sota. Työläisten ei tule osallistua kapitalistien välisiin sotiin.

Ensimmäinen Internationaali päättyi riitoihin marxilaisten ja vähemmistöön jääneiden vasemmistoanarkistien (Mihail Bakunin) välillä. Vasemmistoanarkistit vastustivat liikkeen keskitettyä johtoa.

Toinen internationaali

Toinen Internationaali toimi vv. 1889-1914.

Internationaalien välillä Euroopassa kehittyi sosialidemokraattisia puolueita marxilaisuuden yleisperustalta.

Myös toisessa Internationaalissa vaikuttivat aluksi anarkistit, mutta 1896 heidät erotettiin.

Taistelu poliittisista toimintaoikeuksista yhdisti marxilaiset ja reformistit (vähittäisten uudistusten kannattajat).

Tämän jälkeen alkoi yhteenotto marxilaisten ja reformistien välillä.

Reformismi (reformi = muutos, uudistus) oli esiintynyt kansainvälisessä työväenliikkeessä sen perustamisesta lähtien. Reformismi suhtautuu yleensä kielteisesti vallankumouksiin. Usein uudistusten puolesta käytävä taistelu asetetaan vallankumouksen vaihtoehdoksi.

Kun kapitalistisen yhteiskunnan sisällä saatiin aikaan uudistuksia, monet reformistit alkoivat uskoa, että kapitalistinen yhteiskunta voidaan näiden uudistusten avulla muuttaa hyväksi. Englannissa reformismi oli jo viime vuosisadan lopulla työväenliikkeen päävirtaus.

Saksassa esiintyi 1800-luvun viime vuosina pyrkimyksiä yhdistää marxilaisuutta ja Immanuel Kantin ajattelua.

Karl Kautsky

Marxilaista keskustaa edusti toisessa Internationaalissa Karl Kautsky (1854-1938).

Suomen sosialidemokraattinen puolue oli ennen kansalaissotaa kautskylaisella kannalla. Kautskya on myöhemmin syytetty kapitalistisen yhteiskunnan automaattisen romahduksen odottamisesta.

Eduard Bernstein

Reformismi tarvitsi marxismista eroavia perusteluja, ja näin kehitettiin revisionismi. Revisionismi tarkoittaa marxismin revisointia eli muuttamista.

Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut entinen marxilainen Eduard Bernstein (1850-1932).

Bernstein esitti ajatuksensa v. 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset. Suomen presidentin Mauno Koiviston vaimo on sanonut Koiviston olevan bernsteinilainen.

Bernstein pyrki osoittamaan, että luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja että keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti.

Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti, suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen. Bernsteinin arvostelu merkitsi itse asiassa luopumista koko marxismista.

Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskustalainen Kautsky pyrki sovittelemaan oikeiston ja vasemmiston välillä.

Enemmistöläiset eli bolshevikit

Venäjän sosialidemokraattisessa puolueessa voitolle pääsivät V. I. Leninin johtamat vasemmistolaiset. Sana bolshevikki tarkoittaa yksinkertaisesti enemmistöläistä.

Toinen Internationaali vastusti työväenpuolueiden tukea sodalle.

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914, Englannin työväenpuolue, Ranskan sosialistinen puolue, Saksan sosialidemokraattinen puolue, Itävallan sosialidemokraattinen puolue, Belgian työväenpuolue sekä Australian ja Etelä-Afrikan työväenpuolueet antoivat sodassa tukensa hallituksilleen.

Näin työläiset taistelivat toisten maiden työläisiä vastaan kapitalististen maiden välisessä sodassa.

Venäjän bolshevikkipuolue, Serbian sosialidemokraattinen puolue ja Unkarin sosialidemokraattinen puolue vastustivat sotaa.

Suhtautuminen sotaan hajotti lopullisesti toisen Internationaalin.

Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä

Leninin johtamat enemmistösosialidemokraatit saivat Venäjällä vuonna 1917 lopullisesti valtiollisen vallan haltuunsa ja perustivat Neuvostoliiton.

Lenin kehitti edelleen marxismin vasemmistolaisen haaran aatetta. Vuonna 1919 perustettiin kolmas eli kommunistinen internationaali (Komintern).

1980 luvulla Venäjän kommunistit päättivät siirtää maan kapitalismiin ja ns. reaalisosialismi romahti tukijansa menetettyään lähes kaikkialla.

Toinen internationaali herätetään henkiin

Venäjän vallankumouksen jälkeen mm. Karl Kautsky asettui jyrkästi vastustamaan Leniniä. Englantilaiset ja saksalaiset sosialidemokraatit herättivät v. 1920 henkiin toisen Internationaalin, mutta sen ja kolmannen Internationaalin välillä ei koskaan päästy yhteistyöhön.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaa ja Suomen kommunistisen puolueen ohjelmaa. Mitä eroja niissä on?
  2. Pohtikaa, mistä johtuivat Suomen kommunistisessa puolueessa esiintyneet erimielisyydet.
  3. Pohtikaa, mitkä sosialistien tavoitteista ovat Suomessa toteutuneet ja mitkä eivät.
  4. Pohtikaa, miksi reaalisosialismi romahti.
  5. Pohtikaa, voisivatko sosialismi tai kommunismi nousta uudelleen vahvoiksi vaikuttajiksi.

Fasismi

Fasismin syitä

Ensimmäinen maailmansota loukkasi Saksan ja Italian kansallisylpeyttä. Saksa oli hävinneiden puolella, Italia voittajien puolella.

Benito Mussolini marssi Italiassa mustapaitojensa kanssa Roomaan vuonna 1922. Siellä kuningas nimitti hänet pääministeriksi.

Hän alkoi harjoittaa oikeistolaista, kansallismielistä politiikkaa kohdistaen hyökkäyksensä vasemmistoa, liberalismia ja demokraattisia asenteita vastaan.

1930-luvulla Italia alkoi esittää vaatimuksia siirtomaiden valtaamisesta. Näin syntyi fasismi. Sana fasismi tulee risukimppua tarkoittavasta sanasta ”fascia”. Mussolini ihaili muinaisen Rooman sotilasdiktaattoreita (keisareita).

Saksassa talouspula koetteli erityisesti keskiluokkaa.

Ensimmäinen maailmansota oli jo monelle merkinnyt säästöjen menetystä. Kansallismieliset olivat merkinneet säästöillään sotaluottoja, jotka olivat sodan jälkeen arvottomia.

Seuraavien vuosien inflaatio (rahan arvon huononeminen) vei loputkin säästöt. Saksassa oli paljon ihmisiä, joiden pienomistukseen perustunut elämänmuoto oli järkkynyt. Tämä tarjosi hyvän kasvupohjan saksalaiselle fasismille, natsismille. Sana ”natsi” tulee sanasta ”national” = kansallinen.

Kansallis-

sosialismi

Jo fasismin ensimmäisen aallon aikana 1920- luvun alussa Adolf Hitler oli yrittänyt vallankaappausta Saksassa. Hanke epäonnistui, ja Hitler joutui vajaaksi vuodeksi lievään vankeuteen.

Kansallissosialistien (natsi) varsinainen menestys alkoi vasta 1930-luvun alussa, kun fasismin toinen aalto ravisteli monia Euroopan maita. Keväällä 1930 kansallissosialistit tulivat Saksan valtiopäivien suurimmaksi puolueeksi.

Ääniä kansallissosialistit saivat ensisijaisesti laman ravistelemalta keskiluokalta, ihmisiltä, jotka elivät köyhälistön elämää mutta katsoivat kuuluvansa keskiluokkaan.

Jo saman vuoden syksyn vaaleissa kansallissosialistien kannatus aleni. Vasemmiston, erityisesti kommunistien kannatus taas kasvoi.

Hitler alkoi pelätä, ettei hän saa koskaan valtaa vaalien avulla. Myös muut olivat hätkähtäneet vasemmiston vallan uutta kasvua.

Eräät teollisuuspiirit alkoivat voimakkaasti tukea kansallissosialisteja. Tasavallan presidentti, vanha Hindenburg taivutettiin nimittämään Hitler valtakunnankansleriksi vuonna 1933. Näin kansallissosialistit saivat vallan käsiinsä täysin laillisesti ja kansanvallan (demokratian) keinoin.

Berliinin valtiopäivätalon poltto

Samana vuonna kun Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi, oli taas uudet vaalit. Viikkoa ennen äänestyspäivää paloi Berliinin valtiopäivätalo.

Kansallissosialistit olivat sen sytyttäneet, mutta he syyttivät kommunisteja.

Alkoivat väkivaltaisuudet. Poliisit eivät puuttuneet kommunisteihin ja juutalaisiin kohdistettuun väkivaltaan. Tästä huolimatta kansallissosialistit saivat vain 44 % äänistä.

Mutta samana vuonna pidettiin uudet vaalit. Armeijan ja suurteollisuuden tuki Hitlerille oli selvä. Äänestäjät epäilivät vaalisalaisuuden pitämistä ja äänestivät toivotulla tavalla. Nyt kansallissosialistit saivat 95 % äänistä.

Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta

Kansallissosialistit itse korostivat liikkeensä piittaamattomuutta kansanvaltaisista (demokraattisista) menetelmistä. Kansanvaltainen (demokraattinen) ajattelu korostaa ihmisten periaatteellista tasa-arvoisuutta ja kykyä elää järkensä avulla sovussa.

Pohjoinen rotu

Kansallissosialistit sanoivat pohjoista rotua (jota he virheellisesti nimittivät arjalaisiksi) herraroduksi, joka ajattelee verellään. Valtio ja johtaja olivat kansallissosialistien mielestä lakien ja oikeuksien yläpuolella. Yksilöillä oli arvoa vain suhteessa valtioon.

Fasismin pääpiirteitä

Fasismi on esiintynyt monissa muodoissa. Myös italialaisella ja saksalaisella fasismilla on eroja. Niiden yhteisiä piirteitä ovat kansallisuusaate, johtajuusperiaate, sodan käyttäminen politiikan välineenä ja vähemmistöryhmien (kommunistit, juutalaiset jne.) syyttäminen kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta.

Kansallisuusaatteen eli oman kansan ja valtion ihannoimisen ja muiden halveksimisen avulla ihmisten huomio voidaan kääntää oman yhteiskunnan epäkohdista kansallisen yhtenäisyyden korostamiseen.

Käytännössä tämä merkitsee alistumista voimakkaan johdon alaisuuteen. Edustuksellinen kansanvalta (demokratia) ei takaa voimakasta kansallista politiikkaa, siksi vaaditaan keskitettyä johtoa. Siksi vainotaan kaikkia johdonmukaisia kansanvallan kannattajia (demokraatteja).

Kansallisuusaatteen äärimmäinen muoto on rotuoppi. Oma kansa korotetaan rodullisesti muita ylemmäksi. Tämän opin avulla oikeutetaan väkivalta ja sodat.

Koska valtio edusti kansallista yhtenäisyyttä ja kaikkien parasta, ei riittänyt, että oppositio (= hallituksen vastustajat) kiellettiin, vaan johtajan arvovaltaa tuli lujittaa kaikilla aloilla.

Yhteiskunnan esikuvaksi tuli sotalaitos jäykkine käskysuhteineen, Kansan tuli osallistua järjestön vaikuttaviin voimanosoituksiin, tuli totella eikä kysellä.

Italian fasistisen nuorisojärjestön tunnus oli "uskoa, totella, taistella".

Sotalaitos esikuvana

Sotalaitos ei ollut pelkästään yhteiskunnan vaan myös yksilön esikuva. Sotilaassa ilmenevät fasismin hyveet: valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus.

Mussolini sanoi: "Vain sota jännittää kaikki ihmisenergiat korkeimmilleen". Hitler kertoo: "Kuultuani sodan alkamisesta vaivuin polvilleni ja kiitin taivasta sydämeni kyllyydestä".

Tavallisten kansalaisten on usein vaikea ymmärtää monimutkaista yhteiskuntaa. Vahvan johtajan yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin ovat tervetulleita, varsinkin, jos ne kohottavat omaa itsetuntoa.

Valesyylliset (syntipukit)

Fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja joidenkin heikkojen ryhmien kehnouteen. Alistetuiksi ryhmiksi valitaan yleensä sellaisia, joita voidaan vihata ilman laajaa vastustusta. Kun valitaan syyllisiä epäkohtiin, perinteiset ennakkoluulot pyritään huomioimaan.

Yhdessä tehdyt rikokset

Tavallisesti kielletyt teot kuten väkivaltaisuudet, ryöstöt ja murhat eivät näihin syyllisiksi leimattuihin vähemmistöihin sovellettuina ole ainoastaan sallittuja vaan jopa kansallisia kunniatekoja. Yhdessä tehdyt rikokset sitoivat kansallissosialisteja entistä kiinteämmin yhteen.

Vihollista edustaa useimmiten sisäpoliittinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, ateistit jne.), sitten muut kansat ja rodut. Joukko fasistisia liikkeitä löysi valesyyllisen (syntipukin) juutalaisista. Tämä perinne elää yhä uusfasistisissa järjestöissä, jotka vaikuttavat etenkin Saksan liittotasavallassa, Italiassa ja Ranskassa mutta myös Suomessa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa uusnatseista kertovia uutisia. Mitä menetelmiä he käyttävät nykyään?
  2. Pohtikaa, miksi pankit ja suurteollisuus tukivat Adolf Hitleriä.
  3. Pohtikaa, miksi Rooman paavi tuki Mussolinia ja Hitleriä.
  4. Millä tavalla fasismia ilmeni 1930-luvun Suomessa?
  5. Jos Hitlerin tapainen henkilö pyrkisi valtaan Suomessa, mitä tekisit?
  6. Onko toveripiirissäsi ketään fasistisesta ajattelevaa henkilöä? Mistä arvelet hänen ajattelunsa johtuvan?
  7. Miksi kansallissosialistit ja fasistit hävisivät toisen maailmansodan?

Suomen poliittiset puolueet

Seuraavassa käsitellään eduskuntapuolueita

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)

on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Toisaalta puolue on taloudellisesti varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä.

Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988.

Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen.

Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeisiä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaisempaa suuremman huomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

Keskusta selvisi suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 presidentinvaalissa oli Matti Vanhanen, joka menestyi odotettua huonommin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)

on eräs Suomen suurimmista puolueista. Se perustettiin 1899 sosialistisena työväenpuolueena. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto-jaottelussa sitä pidetään vasemmistolaisena, sosialidemokratiaa edustavana puolueena.

Sosiaalisesti siinä on sekä konservatiivisia että liberaaleja aineksia. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. SDP:n puheenjohtaja on Jutta Urpilainen.

1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä.

Tätä asemaa on arvosteltu kutsumalla sitä valtionhoitajapuolueeksi. Hallituksessa SDP on istunut 1970-luvulta nykyhetkeen (vuonna 2006) vain vähäisin katkoksin, joista merkittävin on ollut Esko Ahon porvarihallitus vuosina 1991–1995.

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeissa ja teollisuuskaupungeissa. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas oli Tarja Halonen, joka valittiin uudelle kaudelle

Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)

on eräs Suomen suurimmista eduskuntapuolueista. Se perustettiin 9. joulukuuta 1918 kuningasvaltaa kannattaneiden puolueena.

Kokoomus oli 1960-luvun loppuun asti aatteellisesti konservatiivinen puolue, jonka jälkeen liberalismin merkitys puolueessa on kasvanut.

Nykyisin Kokoomus määrittelee itsensä keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus suhtautuu myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen, Euroopan yhdentymiseen sekä Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen. Puolueen nuorisojärjestö on Kokoomuksen Nuorten Liitto. Myös naisille on oma Kokoomuksen Naisten Liittonsa.

Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään.

Veljespuolueita 

  • Iso-Britannia: Konservatiivipuolue (UK)-
  • Saksa: Kristillidemokraattinen Unioni (CDU)-
  • Ruotsi: Maltillinen Kokoomus
  • Norja: Höyre (Oikeisto)

Vasemmistoliitto

on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen puolue, jolla on 19 kansanedustajaa. Puolue määrittelee linjakseen punavihreyden ja yleisvasemmistolaisuuden erottautuen näin sosiaalidemokraateista ja kommunisteista.

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3500 kannattajaa.

Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat.

Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen.

Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Vasemmistoliittoa perustettaessa tuli puolueeseen mukaan varsin erilaisia aineksia. Eräs Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista - syynä entisen vähemmistön mukaantulo.

Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun alkupuolella perustettuaan SKP:n uudelleen.

Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)

on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.

Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),

politiskt parti i Finland, grundat av Axel Lille i maj 1906. Partiledare sedan 2006 är Stefan Wallin.

Svenska folkpartiet är ett allmänborgerligt (enligt partiprogrammet frisinnat) parti som ser som sin främsta uppgift att tillvarata den finlandssvenska befolkningens rättigheter och intressen i Finland.

I Europaparlamentet har Svenska folkpartiet f.n. en ledamot, Henrik Lax, som ingår i Alliansen liberaler och demokrater för Europa.

Partiet har varit i regeringsställning oavbrutet sedan 1979, med en eller två ministerposter, i samarbete med samtliga finska partier som bildat koalitionsregering sedan dess. Svenska folkpartiets minister har förutom sin ministerportfölj alltid också skött uppgiften som nordisk samarbetsminister.

Suomen Kristillis-

demokraatit (lyhenne KD)

aiemmin Suomen kristillinen liitto [SKL]) on poliittinen puolue Suomessa.

Kristillistä maailmankuvaa edustava puolue sijoittuu poliittisessa kentässä keskustaoikeistoon. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto.

Monissa sosiaalisissa kysymyksissä puolueen kannanotot esimerkiksi lapsiperheiden ja pienituloisten puolesta ovat kuitenkin lähempänä vasemmiston perinteisiä näkemyksiä.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen

Perussuomalaiset

on suomalainen poliittinen puolue, joka syntyi vararikkoon päätyneen Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta vuonna 1995. Oman kuvauksensa mukaan Perussuomalaiset on kansallismielinen ja EU-kriittinen puolue, joka tukeutuu kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan. Puolueen pää-äänenkannattaja on Perussuomalainen.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten kansanedustajamäärä kasvoi yhdestä kolmeen ja kansanedustajiksi valittiin Raimo Vistbacka, Tony Halme ja Timo Soini. Uusina kansanedustajina eduskuntaan nousivat Soini Uudeltamaalta ja Halme Helsingistä, jälkimmäinen vaalipiirinsä yhtenä ääniharavana. Puolueen ehdokas presidentinvaalissa 2006 oli Timo Soini, joka sai 3,4 % äänistä.

Tehtäviä

  1. Selvittäkää, miten eduskuntapuolueet suhtautuvat uskonnottomien ihmisoikeuksiin.
  2. Mitä muita puolueita Suomessa on eduskuntapuolueiden lisäksi?
  3. Miten puoluerekisteriin merkittävä puolue perustetaan?
  4. Miksi puolueen perustaminen on melko vaikeaa?
  5. Miten puolueiden käsitykset ovat muuttuneet toisen maailmansodan jälkeen?

Nuoret ja politiikka

Nuorten kiinnostus politiikkaan on nousussa. Tämä johtopäätös on vedettävissä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksesta Kansalaismielipide ja kunnat - ilmapuntari 2004. Muutos näkyy halukkuudessa osallistua puoluepolitiikkaan, lähteä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja halukkuudessa jäsenyyteen kunnallisissa lautakunnissa.

Vaikka politiikasta kiinnostuneiden nuorten lukumäärä ei ole vielä suuri, niin muutos näyttää alkaneen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös puolueet ovat onnistuneet saamaan aiempaa enemmän nuoria ehdokkaita vaaleihin. Se vahvistaa kyselytutkimuksen tietoja.

Kun on nuoria ehdokkaita, sen olettaisi myös johtavan nuorten äänestysinnon lisääntymiseen Syitä nuorten kiinnostuksen lisääntymiselle on varmasti useita. Politiikassa on jo aseman saaneita nuoria ministereinä, Euroopan parlamentin jäseninä ja kansanedustajina. He saavat paljon julkisuutta ja luovat esikuvia, joita halutaan seurata.

Koko ajan tapahtuu asioita, joita yritetään hallita poliittisin keinoin. Politiikka näyttäytyy nyt tärkeänä asiana - myös kunnallispolitiikka.

Kun jokaisen arkeen vaikuttavia yhteiskunnan palveluja joudutaan asettamaan arvojärjestykseen (priorisoimaan), näyttäytyy politiikka jokaista koskettavana. Pelkästään edistysmielinen rokki ei riitä muuttamaan asioita.

Nuorten kiinnostus näkynee vaalituloksessa. Silloin puolueet paikallistasolla ovat vedenjakajalla. Nuorille pitää antaa todellisia ja vaikutusvaltaisia tehtäviä. Heille pitää antaa mahdollisuus kasvaa tehtäviinsä. Mikäli heille jää vain maskotin osa, ei kiinnostus jatku kauan.

Mahdollisimman paljon puheenjohtajuuksia nuorille tuo uusia ajatuksia ja luo toivoa tulevaisuuteen myös väestötappiokunnissa ja pitää nuoret jatkossakin kiinnostuneina politiikasta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä poliittisten puolueiden orisojärjestöjä paikkakunnallanne toimii.
  2. Millaista toimintaa paikkakuntanne nuorisojärjestöillä on?
  3. Millainen poliittinen toiminta kiinnostaisi sinua?
  4. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi oman kunnan asioihin?
  5. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskelijain asemaan?

Valistuksen vastustajat

Francis Wheen

Pääasiallinen lähde: Francis Wheen: "Kuinka humpuuki valloitti maailman Nykyajan harhojen lyhyt historia". Suom. Seppo Hyrkäs. Ajatus. 348 s. 35 e.

Brittilehtimies Francis Wheen (s. 1957) aloitti Guardian -lehden lähettinä 1974. Myöhemmin hän oli New Statesmanin, Independentin, Esquiren, Observerin, Private Eyen ja BBC:n palveluksessa.

Wheen on ollut Vuoden kolumnisti 1997, hän on kirjoittanut Karl Marxin elämänkerran, joka on käännetty yli 20 kielelle (suomeksi vuonna 2000), ja kirjailija sai siitä Isaac Deutscher -palkinnon 1999. Kirjoituksistaan Wheen sai George Orwellin palkinnon 2002.

Valistuksen arvot on hylätty

Wheenin mukaan käynnissä on valistuksen ja tutkimuksen vastainen kiihotus. Hän sanoo, että valistuksen arvot, joista tärkein on todellisuustutkimuksen antama tieto, on hylätty.

Kaksi tapausta vuonna 1979 oli erityisen merkittäviä: ajatollah (Ajatollah tarkoittaa uskonnollista johtajaa shiialaisessa islamissa) Khomeinin paluu Iraniin ja kellon kääntäminen keskiaikaan sekä Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien (=vanhoillinen, säilyttäjä) nousu valtaan Britanniassa.

Imaami (imaami on islamilainen johtaja) ja sekatavarakauppiaan tytär edustivat kahta vahvaa oppia, joiden ristiriita kärjistyi Manhattanilla, kun muslimien itsemurhalentäjät tuhosivat World Trade Centerin kaksoistornit. Pääministeri Thatcherin ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin tavoitteena oli pääomatalouden (kapitalismin) vapauttaminen kaikesta yhteiskunnan ohjauksesta.

Rikastumisen suosiminen

Rikkaita piti suosia, sillä jotain jäi muillekin. Näin ajattelee myös palloismi (globalismi). Rikastumisen opaskirjoja virtaa markkinoille valtavia määriä.

Uskonto ja rahanteko

Uskonto yhdistettiin rahantekoon, monenlaista itsehoitoa ja mystiikkaa (pyrkimys saavuttaa yhteys jumalaan, perimmäiseen todellisuuteen tai henkiseen totuuteen) myytiin hyvällä hinnalla.

Kuolema on opittua käytöstä

Vanheneminen ja kuolemakin ovat vain opittua käytöstä, joten Demi Moore ilmoitti elävänsä 130 vuotta. Myös Madonna, Michael Jackson, jopa Mihail Gorbatsov, Bill ja Hillary Clinton sekä Cheri Blair kuuluivat superguru Chopran ja Wackygaten (wacky = tärähtänyt) piiriin.

Rikastuminen rikastumis-

oppailla

Ainoa keino vaurastua rikastumisoppailla on kirjoittaa sellainen itse. Nimimerkki Veli TY julkaisi 1998 ilkeilykirjoituksen "Jumala on meklarini, liikemiesmunkki paljastaa hengellis-taloudellisen kasvun 7½ salaisuutta".

Yksi niistä kuului: "Jos jumala soittaa, ota puhelu vastaan."

Markkinat tarvitsivat arvovaltaisen taustan, ja Francis Fukuyama laajensi menestyskirjaksi kirjoituksensa historiasta, jonka päätepisteenä on taloudellisesti vapaamielinen (liberaali) kansanvalta. Samaa menetelmää käytti hänen Samuel Huntington kirjassaan valtarakenteiden (sivilisaatioiden) sodasta.

Yksinkertais-

tamisen huippu

Periaatteena oli yksinkertaistaa niin paljon, että sen tajuavat "jopa tv-keskustelujen juontajat".

Postmodernismi

Varsinaista järjen rappiota merkitsi postmodernismi, joka oli Wheenin mukaan yliopistojen vastenmielisimpiä ilmiöitä. Postmodernistit halveksivat suuria kertomuksia ja yleisiä luonnonlakeja. He käyttivät valtaa täysin häikäilemättä ja alensivat opiskelijan arvosanaa, jos "todellisuudesta" puuttuivat lainausmerkit.

Ylipapitar Luce Irigarayn mukaan Einsteinin yhtälö E = mc2 on seksuaalisesti rajaava. Michel Foucault vieraili Iranissa ja hurmaantui Khomeinin keskiaikaisesta hallinnosta.

Sananvapauden tukahduttaminen ja naisten sorto olivat "tekstuaalista merkitysleikkiä".

Alan Sokal

Fysiikan professori Alan Sokal suuttui petoksesta valistusta kohtaan ja lähetti postmoderniin Social Text -lehteen kirjoituksen, jonka piti paljastaa "kokemustutkimuksen menetelmään kätkeytyvät sukupuoliset ja rotuennakkoluuloiset olettamukset". Lisää tietoa saat esimerkiksi kirjoituksesta, joka on osoiteessa:

Kirjoitus oli täynnä hölynpölyä, mutta lehteen se meni täydestä ja nöyryytti postmodernisteja Derridasta Deleuzeen ja Kristevaan.

Kristillinen arkkipiispa ymmärtää muslimien tappokäskyjä

Khomeini julisti Salman Rushdielle tappokäskyn ystävänpäivänä 1979, ja Canterburyn arkkipiispa (Britannia) ilmoitti ymmärtävänsä sen hyvin. Samaa ymmärtämystä julistivat alkuvuodesta 2006 Pohjoismaiden piispat pilapiirrosvihalle - hyläten valistuksen ja kansanvallan perusperiaatteet.

Heimokulttuuri ja palloismi

Nyt maailman hallitsevia voimia ovat heimokulttuuri (kommunitarismi) ja palloismi (globalismi), eikä kumpikaan kaipaa kansanvaltaa. Muslimitkin ovat Wheenin mukaan hämmästyneitä siitä valmiudesta, jolla eurooppalaiset älyköt ovat hyväksymässä uskonnollisen kiihkoilun.

Valistuksen arvot eivät enää kuulukaan kaikille: "Sosialidemokratia ruotsalaisille! Hirmuvalta arabeille!”

Wheen sanoo kirjassaan, että vain harvoin on tarvittu enemmän järkevää ajattelua, ja vain harvoin sitä on ollut vaikeampi löytää.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa ”humpuuki”?
  2. Kuka oli Karl Marx?
  3. Kuka oli Isaac Deutscher?
  4. Kuka oli George Orwell?
  5. Mitä tarkoittaa ”keskiaika”?
  6. Minkä ajatussuunnan keskeiset arvot olivat vapaus, veljeys ja tasa-arvo?
  7. Mitä tarkoittaa pääomatalous (kapitalismi)?
  8. Mitä tarkoittaa libertarismi?
  9. Mitä tarkoittaa palloismi (globalismi)?
  10. Keitä ovat Michael Jackson, Mihail Gorbatsov, Bill ja Hillary Clinton, Cheri Blair ja Chopra?
  11. Mitä tarkoittaa guru?
  12. Mistä johtuu sana ”postmodernismi”?
  13. Mitä aatetta postmodernismi vastustaa?
  14. Mihin postmodernistien kirjaan Paavo Lipponen on kirjoittanut esipuheen?
  15. Etsikää Internetistä Alan Sokalin suomeksi julkaistu kirjoitus. Tutustukaa siihen.
  16. Mikä on ainoa keino rikastua rikastumisoppailla?
  17. Keskustelkaa Muhammedin pilakuvista?
  18. Mitä tarkoittaa kommunitarismi?
  19. Mitä tarkoittaa palloismi (globalismi)?
  20. Mitä tarkoittaa sosialidemokratia?
  21. Missä maissa asuu arabeja?
  22. Miksi järkevää ajattelua vastustetaan usein varsin voimaperäisesti?
  23. Kuka on Salman Rushdie? Miksi muslimit ovat antaneet tappokäskyn? Pitäisikö tappokäskyä mielestäsi noudattaa?
  24. Mitä mieltä olet sananvapaudesta?
  25. Miksi pohjoismaiden kristityt piispat suuttuivat Muhammedin pilakuvista, vaikka he eivät ole suuttuneet Jeesuksen pilakuvista?

Uuskonservatismi Yhdysvalloissa

Ronald Reagan

Pääasiallinen lähde: Richard Reeves: Ronald Reagan “The Triumph of Imagination” Simon & Schuster. 573 s. 32.50 e.

Teos esittelee Yhdysvaltain 40. presidenttiä Ronald Reagania (1911—2004). Presidentti kuuluu myös suomalaiseen kevyeen musiikkiin. Erkki Liikanen osallistui sävelmällä Reikani, Reikani Syksyn sävel -kilpailuun vuonna 1983, ja hän sijoittui postikorttiäänestyksessä toiseksi.

Suomalaiset olivat tottuneet odottamaan presidenteiltä sitoutumista verovaroin rahoitettuun hyvinvointivaltioon ja sovittelevaan asenteeseen Neuvostoliittoa kohtaan. Reagan edusti kaikkea päinvastaista: hänestä veroja keräävä valtio ja Neuvostoliitto olivat paholaisesta.

Jos ne pannaan kuriin, muu hoituu itsessään, kuului Reaganin poliittinen ohjelma..

Miten ne pantiin kuriin, siitä kertoo Richard Reevesin elämäkerta President Reagan: The Triumph of Imagination.

Kirja perustuu kirjoitettuhiin lähteisiin ja aikalaisten haastatteluihin sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin politiikan toimittajana. Se ei ole arvioivaa historiankirjoitusta vaan viihdyttävää tietokirjallisuutta. Viihdettä tarjoavat ennen kaikkea kuvaukset siitä, kuinka rajoittunut ja pinnallinen ihminen Reagan oli.

Avustajat hoitivat ajattelun

Reagan karttoi presidenttinä ollessaan päänsä vaivaamista. Avustajat hoitivat ajattelun ja ruumiillisen työn. Tällainen ilmapiiri oli otollinen esimerkiksi Iran-kontra-skandaalin synnylle.

Skandaalissa Reaganin turvallisuuspoliittinen esikunta myi laittomasti aseita Iraniin. Rahoilla ostettiin aseita Nicaraguan oikeistolaisille contrasisseille. Kun tämä paljastui, Reagan otti televisiopuheessa vastuun, joka silti jäi neuvonantajille.

Jos hänen presidenttikautensa olisi katkennut tähän skandaaliin, hän olisi jäänyt historiaan mitättömänä presidenttinä.

Reaganin onneksi vuonna 1985 Neuvostoliiton johtajaksi nousi Mihail Gorbatshov. Gorbatshovin valtaannousun myötä alkoi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vuoropuhelu, jossa Reagan ajoi häikäilemättä mutta sopivan pehmeästi alakynnessä olleen Gorbatshovin nurkkaan.

Mies, joka nujersi kommunismin horoskoopeilla

Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelun päättyminen lopetti kylmän sodan, ja Reagan poistui Valkoisesta talosta miehenä, joka nujersi kommunismin.

Tietenkään Reagan ei tehnyt tätä kaikkea yksin. Kylmän sodan historioitsijat kirjoittavat omia juttujaan vielä pitkään, mutta Reevesin kirjan perusteella kunniaa pitää antaa myös Joan Quigley -nimiselle tähdistäennustajalle.

Reagan teki päätöksiä Quigleyn laatimien horoskooppien perusteella, seikka, jota Reagan ei yrittänyt erityisemmin kiistää, kun asia paljastui vuonna 1988.

Hän oli jo saavuttanut tavoitteensa. Neuvostoliitto hajoaisi kolmen vuoden päästä.

Tähdistä

ennustaminen

Yhdysvallat oli muuttunut vanhoillisemmaksi (konservatiivisemmaksi) ja veronkevennysten vaurastuttamat rikkaimmat amerikkalaiset luottivat taas itseensä.

Jotkut tosin huomauttavat, että reaganilainen taloudenpito, tähdistöennustamistalous, oli paisuttanut maan valtiontalouden vajeen ennätyssuureksi.

"Ei hullumpaa, ei ollenkaan hullumpaa", presidentti lopetti yksinkertaisen jäähyväispuheensa kansakunnalle.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa ”hyvinvointivaltio”?
  2. Mikä oli Neuvostoliitto?
  3. Mikä presidentti Ronald Reagan oli alkuperäiseltä ammatiltaan?
  4. Miksi Reagan televisiopuheissaan toisti jopa käsikirjoittajien kirjoitusvirheet?
  5. Mitä kahta asiaa Reagan vastusti jyrkästi?
  6. Kuka on Mihail Gorbatshov?
  7. Mitä tarkoitti ”kylmä sota”?
  8. Voiko tähdistä ennustaa oikeasti?
  9. Miksi Aadolf Hitler lakkasi toisen maailmansodan aikana uskomasta tähdistäennustajiin?
  10. Keiden yhdysvaltalaisten tulot ovat kohonneen Reaganin kaudella ja sen jälkeen? Keiden tulot ovat säilyneet reaalisesti ennallaan?
  11. Mistä kommunismin kaatuminen Neuvostoliitossa sinun mielestäsi johtui?
  12. Mitä Reagan tarkoitti paholaisella?
  13. Mitä tapahtuu, jos Yhdysvaltain valtiontalouden vaje jatkaa kasvamistaan?
  14. Miksi Iraniin ei olisi saanut myydä aseita?
  15. Keitä olivat Nicaraguan taistelevat osapuolet? Millainen tilanne Nicaraguassa on nykyään?
  16. Mitä ovat horoskoopit? Miksi niitä julkaistaan monissa lehdissä?

Poliittiset vähemmistöt

Mitä poliittiset vähemmistöt ovat


Poliittisen vähemmistön muodostaa sellainen puolue tai ryhmittymä, jonka ajatuksilla ei ole väestön enemmistön kannatusta.

Poliittinen vähemmistö saattaa olla yhteiskunnassa hyväksytty. Esimerkiksi Suomessa mikään puolue ei muodosta yksin enemmistöä. Kaikki puolueet ovat eräässä mielessä poliittisia vähemmistöjä.

Porvarit ja sosialistit

Tavallisesti Suomessa katsotaan, että enemmistön muodostavat joko porvarilliset puolueet tai sosialistiset puolueet. Puhutaan porvarienemmistöstä tai sosialistienemmistöstä.

Porvarilliset puolueet pitivät korkeimpana arvona yksityisomistusta, kun taas sosialistiset puolueet katsoivat ennen, että yksityisomistuksen on väistyttävä yleisen edun niin vaatiessa.

Nykyään Suomen eduskunnassa ei ole edustettuna varsinaisia sosialistipuolueita. Jotkut yksittäiset kansanedustajat saattavat olla edelleen sosialisteja.

Myös kansanvallassa enemmistö voi sortaa vähemmistöjä

Vaikka poliittinen vähemmistö on yhteiskunnassa hyväksytty, enemmistö saattaa tehdä päätöksiä, jotka sortavat vähemmistöä.

Vaikka sosialistiset puolueet ovat perinteisesti kannattaneet ihmisoikeuksien laajentamista myös ateisteja koskeviksi, porvarillinen enemmistö on yleensä estänyt omantunnonvapauden laajentamisen.

Poliittinen enemmistö voi enemmistöpäätöksellä ottaa vähemmistöltä pois kansalaisoikeuksia.

Poliittisia vankeja Suomessa

Esimerkiksi Suomessa porvarillinen enemmistö lakkautti 1920- luvulla Sosialistisen työväenpuolueen, johon oli liittynyt runsaasti kommunisteja.

Kommunisteja ja kommunisteiksi epäiltyjä suljettiin sen jälkeen vankiloihin. Vasta kun Suomi oli hävinnyt toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle, Suomi salli kommunistisen puolueen toiminnan (mutta lakkautti IKL:n).

Virkakieltojärjestelmät

Tuoreempi esimerkki on Saksan Liittotasavallan virkakieltojärjestelmä. Esimerkiksi kommunistisen puolueen jäsenten ei sallita Liittotasavallassa olla yhteiskunnan virassa.

Sisällissodat

Sisällissota saattaa rajoittaa häviölle jääneiden oikeuksia. Suomessa sisällissodan v. 1918 voitti porvaristo. Vähemmistöä suljettiin vankiloihin, ja heitä ammuttiin tai kuoli nälkään useita kymmeniä tuhansia. Tämä oli asukasta kohti laskettuna eräs historian suurimpia kansanmurhia.

Kansanmurhat

Fasistit ja kansallissosialistit ovat valtaan päästyään kieltäneet kilpailevat poliittiset ryhmittymät. Fasistit ovat soveltaneet myös laajamittaista kansanmurhaa nujertaessaan vastustajiaan.

Sotilas-

vallankaappaukset

Sotilasvallankaappaus johtaa usein kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden kieltämiseen. Tällä hetkellä sotilasdiktatuureja on edelleen olemassa. Sotilasdiktatuuria vastustaa usein kansan enemmistö, ja sotilasdiktatuurien harjoittama sorto saattaa olla poliittisen enemmistön sortamista. Sotilasdiktatuurit ovat olleet enimmäkseen oikeistolaisia.

Yksipuolue-

järjestelmät

Sosialistiset vallankumoukset kuten Venäjän vallankumous ja Kiinan vallankumous saattavat johtaa yksipuoluejärjestelmään, jonka vallitessa porvarillisten puolueiden toiminta on käytännössä kiellettyä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa sotilasdiktatuurien vastustajiin kohdistamia menetelmiä.
  2. Tutkikaa poliittisten vähemmistöjen kohtelua eri maissa esim. Amnesty Internationalin raporttien perusteella.
  3. Pohtikaa historian valossa (maa on pannukakku, aurinko kiertää maata jne.) onko enemmistö aina oikeassa. Miten enemmistö keskiajalla suhtautui kerettiläisten ja noitien polttamiseen? Miten enemmistö suhtautui Hitleriin?

Tilapäistö eli prekariaatti

Uusi luokka

On onnetonta, että ns. sivistyssanoilla sekoitetaan ihmisten ajatustunteet (emootiot). On myös onnetonta, että myönteisyys eli positiivisuus asetetaan lähes kaiken yhteisöllisen toiminnan ennakkoehdoksi.

Sanaa ”työtön” ei sentään ole väännetty ulkomaankielille. On myös onnetonta, ettei suomen kielestä on vaikea löytää kunnollisia sanoja tarpeellisille uusille luokitteluille.

Tässä artikkelissa käsitellään epävarmuudessa ja tilapäisyydessä eläviä ihmisiä. Siihen saakka, kun parempaa sanaa ei ole ilmaantunut, tämän kirjoittaja käyttää tästä ihmisluokasta nimitystä tilapäistö, sulkeissa
prekariaatti.

Epäonnistuja

Eräs mahdollinen sana olisi epäonnistuja eli luuseri =loser), mutta mm. seuraavista syistä tätä sanaa on vaikea ottaa käyttöön:
  1. epäonnistuja voi tosiasiassa osata tehdä useimpia asioita paremmin kuin onnistujien enemmistö. Myös tämän kirjoittaja on epäonnistuja
  2. epäonnistujasta eli luuserista on tehty eräissä poliittisissa piireissä haukkumissana. (Niissä piireissä työttömästäkin on tehty haukkumasana.)
  3. sanan köyhälistö eli proletariaatti vakiintunutta merkitystä on vaikea muuttaa ja kaikki tähän uuteen luokkaan kuuluvat eivät ole varsinaisesti köyhälistöä

Keitä kuuluu tilapäistöön

Tilapäistö eli prekariaatti on tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien tai muutoin epävarmuudessa elävien ihmisten luokka.

Uudessa sivistyssanassa prekariaatti yhdistyvät englannin kielen sana precarious, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa, ja proletariaatti eli köyhälistö.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmia kuvaa tyypillisesti taloudellinen epävarmuus, joka johtuu tilapäisistä työsuhteista saadun palkan ja yhteiskunnan tuen riittämättömyydestä ja epävarmuudesta.

Valtiosta riippuen esimerkiksi pätkätyöläisten, opiskelijoiden, köyhien lasten, työttömien, sairaiden ja eläkeläisten voidaan ajatella kuuluvan tilapäistöön eli prekariaattiin.

Tilapäisyys

Tilapäistön eli prekariaatin voi myös ajatella viittaavan yhteisölliseen suhteeseen, tapahtumasarjaan tai pyrkimykseen, joka koskettaa lähes kaikkia, mutta toisia vahvemmin ja toisia heikommin.

Tällöin voidaan puhua tilapäistön eli prekariaatin sijaan tilapäisyydestä eli prekaarisuudesta tai tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta, joka viittaa yhteiskunnassa tapahtuviin, toimeentulon epävarmuutta lisääviin muutoksiin.

 Itse tilapäistön eli prekariaatin käsitettä ei pidä sekoittaa tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta huolestuneen verkoston kanssa.

Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä

Työväenliikkeeltä vaikutteita saaneet poliittiset ryhmät pitävät tilapäistöä eli prekariaattia tärkeänä, ja siitä käydään poliittista keskustelua.

Tilapäistöön eli prekariaattiin voi kuulua ihmisryhmiä, jotka perinteisessä köyhälistö-rikkaisto (proletariaatti-kapitalisti) -jaottelussa ovat eri puolilla.

Voidaan esimerkiksi nähdä, että pienyrittäjän ja tämän työntekijän edut ovat usein yhteisiä.

Toisaalta työntekijäpuolella edut saattavat olla vastakkaisia, koska korkean irtisanomiskynnyksen katsotaan lisäävän määräaikaisia työsuhteita.

Tilapäistön syitä

Tilapäistöön kuuluminen riippuu kunkin valtion sosiaalipolitiikasta, työlainsäädännöstä, työmarkkinoista ja talouden palloistumisesta (globalisaatiosta). Suomessa pidetään tärkeänä sosiaaliturvaa sekä pitkiä ja vakinaisia työsuhteita, ja toisaalta laittomien siirtolaisten asema ei täällä ole niin tärkeä asia kuin räissä muissa maissa.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmaan on toki viidentoista minuutin miettimisellä mahdollista keksiä lukuisia entisiä tai uusia ratkaisutapoja. Valitettavasti yhteiskuntien suurrikkaistot (rosvokapitalistit) pystyvät tällä hetkellä torjumaan kaikki ratkaisuyritykset.

Monopoli-

kapitalistinen imperialismi

Elämme Karl Marxin sanoja käyttäen monopolikapitalistisen imperialismin kautta. Monopoli on yritys, joka on markkinoilla määräävässä asemassa ja voi esimerkiksi hinnoitella tuotteensa miten haluaa. Maailman tunnetuimpia monopoleja ovat mm. tietotekniikkayritykset Microsoft ja Intel.

Imperialismi tarkoittaa nykyään maailmanlaajuista valtaa, jota selvimmin edustaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat (USA).

Ongeman ratkaisu-

ehdotukset

Ongelman ratkaisuehdotukset saattavat vaihdella niin, että toisessa ääripäässä on vaatimus sosialistisesta tai kommunistisesta yhteiskunnasta ja pysyvistä työsuhteista ja toisessa pätkätöiden hyväksyminen ja vaatimus sosiaaliturvan muuttamiseen niin, että ne sopivat paremmin yhteen.

Tilapäistön eli prekariaatin puolesta puhuneet poliittiset ryhmät painottavat etenkin perustulotyyppistä sosiaalivakuutusta ansiosidonnaisen järjestelyn sijaan.

Usein sosiaalivakuutusta johtavat talouselämästä tulleet johtajat eivätkä vakuutustoiminnan asiantuntijat. Esimerkiksi suuren eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtoon nimitettiin pankkiuran tehnyt ekonomi eikä vakuutusasiantuntijaa. (Esimerkiksi kirjoittaja on toiminut 9 vuotta tilastotutkijana ja mm. suorittanut riskiteorian kurssin yliopistossa, joten minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mistä kirjoitan. Tosin en ole juuri nyt ollenkaan käytettävissä työtehtäviin. Toki vakuutusyhtiöissä on lakisääteiset matemaatikkonsa, mutta heidän laskelmiaanhan ei tarvitse enää nykyään huomioida.)

Epävarmuudessa elävät

Epävarmuudessa eläviä ihmisiä ovat mm:

  1. pätkätyöläiset,
  2. joustotyöläiset,
  3. osa-aikatyöläiset,
  4. työttömät
  5. yhteen suunnitelmaan eli projektiin palkatut työläiset
  6. vuokratyöläiset,
  7. sosiaali- ja terveydenhuollon heitteille jättämät
  8. vapaan ammatin harjoittajat eli freelancerit jne.
Epävarmuudessa eläminen vaikeuttaa kaikkea tulevaisuuden suunnittelua.

Palkkatyön ulkopuolinen työ

Paljon työtä tai paremminkin tuotantoa on myös palkkatyön ulkopuolella. Omaishoito, vanhemmuus, kodeissa tehty uusintava työ ja opiskelu ovat tyypillisiä esimerkkejä. Tällaisesta työstä ei saa korvausta tai sitä saa vain vähän.

Pahimmin syrjäytyneet

Yhteiskunnassa pahimmin syrjäytyneitä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat tai paperittomat siirtolaiset.

Toisten armoilla elävät

Monet elävät toisten armosta tai toisten armoilla jatkuvassa elämää vaikeuttavassa epävarmuudessa.

Tehtäviä

  1. Keitä tilapäistöön kuuluvia sinä tunnet?
  2. Keksikää yllä mainitsemattomia ryhmiä, jotka kuuluvat tilapäistöön?
  3. Miksi koululaisille ei makseta palkkaa?
  4. Miksi suuresta osasta tärkeää työtä kodissa ja esimerkiksi järjestöissä ei makseta mitään palkkaa?
  5. Keskustelkaa millaista asunnottoman elämä on talvella?
  6. Miksi asunnottomille ei rakenneta esimerkiksi kunnallisia vuokra-asuntoja?
  7. Miltä sinusta tuntuisi elää toisten armoilla?
  8. Miksi valtioneuvosto (hallitus) ja talouselämä jatkuvasti toistavat sitä, että pitää oppia elämään epävarmuudessa?
  9. Voiko olla onnellinen jatkuvassa epävarmuudessa?
  10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Ovatko ne taloudellisesti mahdollisia?
  11. Miksi työtä ei anneta jokaisen kykyjen mukaan?
  12. Miksi työstä ei makseta kaikille ansioiden mukaan?
  13. Mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
  14. Miksi kaikille ei anneta edes vähimmäistarpeiden verran?
  15. Mitä seurauksia monopolikapitalistisesta imperialismista on ollut?

Tilapäistön järjestö

Prekariaatti.org on yritys auttaa ihmisiä pääsemään pois toisten armoilla elämisestä. Epävarmuutta yritetään muuttaa voimaksi järjestäytymällä samaan tapaan kuin esimerkiksi työväenliike teki menneisyydessä.

Prekariaatti.org on tilapäistön eli prekariaatin toimintaverkosto toimeentulon ja oikeuksien puolesta, epävarmuutta, syrjäyttämistä ja markkinoiden mielivaltaa vastaan.

Sen tarkoituksena on kehittää keskustelua ja toimintaa niiden kesken, jotka haluavat luoda ja voittaa uusia vapauden tiloja ja samalla vähentää epävarmuutta.

Järjestön tarkoituksena on 

  • Luoda kohtaamispaikka, eräänlainen virtuaalisen yhteisön, jossa keskustellaan, jaetaan kokemuksia ja pohditaan muutosta.
  • Tarjota neuvontaa työsuhteisiin ja toimeentuloon liittyvissä ongelmatilanteissa
  • Toimia joustavana painostusryhmänä
  • Herättää keskustelua ja kannustaa ihmisiä omaehtoiseen toimintaan oikeuksien ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi.
Jäsenet ovat pätkätyöläisiä, opiskelijoita, vapaan ammatin harjoittajia eli freelancereita, pätkäaktivisteja jne.

Järjestö vaatii

joustavuuden rinnalle turvaa, taattua toimeentuloa ja pätkätyöläisille samoja oikeuksia kuin vakinaisilla työntekijöillä.

Se vaatii kaikille osuutta yhteiskunnallisesta rikkaudesta, jonka tuottamiseen me kaikki osallistumme. Ketään ei pidä pakottaa myymään työtään hinnalla millä hyvänsä.

Järjestö ei halua antaa valmiita vastauksia siihen, miten maailma pitäisi järjestää. Pikemminkin se haluaa lisätä vähäosaisten tai muuten syrjittyjen vapautta.

Joitain vaatimuksia

  • Joustavuudesta on maksettava.
  • Kaikille on taattava toimeentulo ilman ehtoja.
  • Ilmaiset peruspalvelut.
  • Vanhemmuuden kulut on tasattava kaikkien työnantajien kesken.
  • Nöyryyttäminen on lopetettava, esimerkiksi toistuvista työttömien pakkokoulutuksista on luovuttava.

Voit vaikuttaa

osallistumalla omista lähtökohdistasi ja jakamalla kokemuksesi muiden kanssa, synnyttämällä keskustelua ja perustamalla toimintaryhmiä.

Voit myös kirjoittaa, osallistua keskusteluun ja jakaa kokemuksiasi. Voit järjestää muiden kanssa yhdessä jonkin tapahtuman paikkakunnallesi tai työpaikallesi.

Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus

Periaatteessa joustavuus on hyvä asia, mutta joustavuus ei saa tarkoittaa surkeaa toimeentuloa ja jatkuvaa turvattomuutta. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus. Periaatteessa on aivan hyvä, että 8-16 ja 40 vuotta samassa työpaikassa – mallille löytyy vaihtoehtoja.

Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä

Ammattiliitoilla on edelleen tärkeä asema työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa. Valitettavasti liitot eivät ole juuri olleet kiinnostuneet tilapäistön eli prekariaatin tilanteesta vaan keskittyvät enimmäkseen vakituisten työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen.

Toinen ongelma on ammattiliittojen suuntautuminen ainoastaan ”suomalaisten” työntekijöiden puolustamiseen vaatimalla esimerkiksi uusien EU-maiden työvoiman vapaan liikkumisen rajoittamista.

Osa ammattiliittojen ongelmista suhteessa johtuu suoraan niiden aloittaisesta järjestömallista. Tilapäistö eli prekariaatti liikkuu työpaikalta ja alalta toiselle jatkuvasti. Järjestäytyminen ei siis voi perustua tiettyyn työyhteisöön tai ammattiin kuten ennen monopolikapitalistista imperialismia.

Keskeinen suomalaisten ammattiliitojen ongelma on niiden asema sosiaalidemokraattisen puolueen jatkeena.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteiskunnallisten ristiriitojen tunnustamista, ei yksimielisyyspolitiikan (konsensuspolitiikan) jatkoa.

ällaista toimintaa on turha odottaa maan keskeiseltä valtakeskittymältä, joka on osaltaan vastuussa nykyisen tilanteen syntymisestä.

Toisaalta ammattiliitoissa on mukana paljon hyvää työtä tekeviä vastuuta muista tuntevia ihmisiä.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyä on ammattiliittoihin kuulumisesta?
  2. Miksi ammattiliitot eivät pysty ajamaan tilapäistön etuja.
  3. Miksi työpaikkoja siirretään halpatyövoiman maihin?
  4. Miksi tytönantajat haluavat lisätä pätkätöitä?
  5. Mikä vika kompromissista on oikeudenmukaisuuden kannalta?
  6. Onko 700 euron perustoimeentulo jokaiselle suomalaiselle mahdollinen toteuttaa nyt? Vastauksen on perustuttava laskelmiin.
  7. Mitä säästöjä perustoimeentulon toteuttaminen aiheuttaisi kuntien ja valtion virastoille?
  8. Miksi osa suomalaisista vastustaa ankarasti perustoimeentulon toteuttamista?
  9. Miksi uuden työvoiman tuottaminen on vanhempien maksettava?
  10. Millä tavalla epävarmuus rajoittaa ihmisen valinnan vapautta?
  11. Missä asioissa suomalaisilla on valinnan vapaus? Missä asioissa suomalaisilla ei ole valinnan vapautta?
  12. Miksi pikkurahalla korjattavissa olevia suomalaisen yhteiskunnan ongelmia ei korjata?
  13. Mistä syistä kalliisti koulutettuja ihmisiä (jopa tohtoreita) pidetään Suomessa työttöminä?
  14. Miksi poliitikkojen puheet eivät vastaa todellisuutta?
  15. Mitä sinä voisit tehdä a) suomalaisen b) maailman tilapäistön auttamiseksi?
  16. Oletko sitä mieltä, että sinä et koskaan joudu tilapäistön jäseneksi?
  17. Oletko sitä mieltä, että et tule koskaan vanhaksi tai sairaaksi?
  18. Mikä on vakuutus?
  19. Mitä pakollisia vakuutuksia Suomessa on?
  20. Mitä vapaaehtoisia vakuutuksia Suomessa on?
  21. Ajatteletko, että poliitikot ovat ymmärtäneet, mitä vakuutus on?

Kestävä kehitys

Kasvihuoneilmiö

Kasvihuoneilmiöstä löytyy tietoja Internetistä Opetushallituksen sivuilta. Kirjoita Googlen hakukenttään sanat "kasvihuoneilmiö" ja "opetushallitus".

Tutustukaa tähän materiaaliin. Jos ryhmällä ei ole käytettävissä tietokonetta, opettaja voi monistaa materiaalin ryhmälle.

Tehtäviä

  1. Toisaalta on väitetty, että kasvihuoneilmiö aiheuttaa Suomen ilmaston lämpenemisen. Toisaalta on väitetty, että kasvihuoneilmiö aiheuttaa meren suolapitoisuuden laskemisen, jolloin Golf – virta kääntyy ja Pohjois-Euroopan ilmasto jäähtyy Alaskan ilmastoa muistuttavaksi. pohtikaa, kumpi olisi Suomelle pahempi vaihtoehto.
  2. Tehkää yhteenveto siitä, mitä koululainen voi tehdä kasvihuoneilmiön vähentämiseksi.
  3. Pohtikaa, mitkä valtiot ovat ratkaisevassa asemassa kasvihuoneilmiön pysäyttämisessä.
  4. Mitä Suomen tasavallan presidentti voisi tehdä tässä asiassa?
  5. Mitä Suomen eduskunta voisi tehdä tässä asiassa?
  6. Miten tavallinen ihminen voi vaikuttaa Suomen eduskuntaan?
  7. Mitä YK voisi tehdä tässä asiassa

Lisälukemista: Juudaksen evankeliumi

Juudaksen evankeliumi opetustarkoituksessa ja tekijänoikeuslain mukaisesti:

Juudaksen evankeliumin taustaa löydät Juha Molarin sivulta http://personal.inet.fi/ business/molari/juudas.pdf

Juudas Iskariotin evankeliumi
Suomennos Juha Molari

HTML-muunnos Erkki Hartikainen

Suomennos perustuu Rudolphe Kasserin, Marvin Meyerin ja Gregor Wurstin käännökseen17 ja koptinkieliseen tekstieditioon.

Selityksiä ja osa viitteistä löytyy Juha Molarin teksteistä sikäli kuin löytyy.

Molariuksen teksti on vinolla ja tehtävät opiskelijoille ovat normaalilla

Alku

Ilmoituksen salainen selostus, jonka Jeesus puhui keskustelussa Juudas Iskariotin kanssa kolme päivää ennen kuin hän juhli pääsiäistä.

Tehtäviä

  1. Minkä uskontojen taruhahmo on Jeesus?
  2. Minkä uskontojen taruhahmo on Juudas Iskariot? Mitä tarkoittaa Iskariot?
  3. Mitä kevään juhlia oli muinaissuomalaisilla?
  4. Mihin taruun juutalaisten pääsiäisen juhliminen perustui?
  5. Miten taruhahmo Jeesus tarujen mukaan juhli pääsiäistä?
  6. Mitkä uskonnot juhlivat pääsiäistä? Miksi ne juhlivat pääsiäistä?
  7. Miksi ateistit eivät juhli pääsiäistä?
  8. Onko mielestäsi oikein, että pitkäperjantai ja pääsiäismaanantai ovat valtiollisia juhlapäiviä, vaikka ne ovat pelkästään eräiden uskontojen juhlapäiviä?
  9. Onko mielestäsi oikein, että Yleisradion uutislähetykset tekevät kristillistä pääsiäispropagandaa?

Jeesuksen maanpäällinen tehtävä

Kun Jeesus ilmestyi maan päälle, hän teki ihmeitä ja suuria ihmetekoja ihmiskunnan pelastukseksi. Vaikka jotkut [kulkivat] oikeamielisyyden tiellä, muut kulkivat rikkomuksissa. Kaksitoista opetuslasta kutsuttiin. Hän alkoi puhua heille maailman tuonpuoleiset mysteerit ja mitä tapahtuisi lopussa. Usein hän ei ilmestynyt opetuslapsilleen itsenään, vaan hänet havaittiin heidän keskuudessaan lapsena.

Tehtäviä

  1. Missä eri muodoissa jumalien (esimerkiksi kristinuskossa, hindulaisuudessa ja antiikin aikana) kerrotaan ilmestyneen Maan päälle?
  2. Mitä ihmetekoja eri jumalien kerrotaan Maan päällä tehneen?
  3. Mitä tarkoittaa uskontojen käyttämä sana "opetuslapsi"? Miksi koululaisia ei kutsuta opetuslapsiksi?
  4. Missä uskonnoissa esiintyy maailmanloppu ja missä uskonnoissa ei? Onko tieteen mukaan maailmanloppua?
  5. Mitä ovat mysteerit?
  6. Mitä eri asioita eri uskonnot pitävät rikkomuksina?
  7. Mitä eri uskonnot pitävät oikeamielisenä?

Kohtaus 1: Jeesuksen dialogi opetuslastensa kanssa: Kiitosrukous

Eräänä päivänä hän oli opetuslastensa kanssa Juudeassa. Ja hän tapasi heidät kokoontuneena yhteen ja istumassa hartaassa seremoniassa. Kun hän [lähestyi] opetuslapsiaan, yhteen kokoontuneita ja istuen esittämässä kiitosrukousta leivästä, [hän] nauroi.

Opetuslapset sanoivat [hänelle], "Mestari, miksi sinä naurat kiitosrukoukselle? Me olemme tehneet sen, mikä on oikein".

Hän vastasi ja sanoi heille, "Minä en naura teille. <Te> ette tee tätä oman tahtonne tähden, vaan koska sen avulla teidän jumalaanne kiitetään.

He sanoivat, "Mestari, sinä olet ... meidän jumalamme poika."
Jeesus sanoi heille, "Miten te tunnette minut? Todella [minä] sanon teille: ihmisten sukupolvi, joka on teidän kanssanne, ei tunne minua".

Tehtäviä

  1. Missä päin maailmaa oli tarujen Juudea?
  2. Mitä ovat seremoniat?
  3. Millaisia seremonioita on a) muslimeilla b) kristityillä ja c) hinduilla d) Pro-Seremonioilla?
  4. Mikä on kiitosrukous leivästä? Millaiseen todellisuuskäsityksen rukoukset perustuvat?
  5. Mikä on rukous?
  6. Miksi eri uskonnot kehuvat ja kiittävät tarujen jumalia?
  7. Mitä tarkoittaa sanonta "jumalamme poika"?

Opetuslapset vihastuvat

Kun hänen opetuslapsensa kuulivat tämän, he alkoivat vihastua ja raivostua ja alkoivat pilkata häntä sydämissään.

Kun Jeesus havaitsi heidän [ymmärryksensä] puutteen, [hän sanoi] heille, "Miksi tämä mielenkuohu on johtanut teitä vihaan? Teidän jumalanne, joka on teidän kanssanne ja ... on yllyttänyt teidät vihaan teidän sielu[ssanne].

Joka teistä on [kyllin vahva] ihmisten keskuudessa, ilmaiskoon täydellisen ihmisen ja seisokoon kasvojeni edessä".

He kaikki sanoivat, "Me olemme väkeviä." Mutta heidän henkensä ei uskaltanut seistä [hänen] edessään, paitsi Juudas Iskariotin. Hän saattoi seisoa hänen edessään, mutta ei kyennyt katsomaan häntä silmiin.

Ja hän käänsi kasvot pois. Juudas [sanoi] hänelle, "Minä tiedän, kuka sinä olet ja mistä sinä olet tullut. Sinä olet Barbelon kuolemattomasta valtakunnasta. Ja minä en ole arvoinen lausuakseni häntä, joka lähetti sinut."

Tehtäviä

  1. Mitä uskonnot tarkoittavat "sielulla"?
  2. Mitä tarkoittaa "kuolematon valtakunta"?
  3. Eräiden alkukristittyjen (perinteisten gnostilaisen, gnosis = tieto) jumala kävi läpi joukon muutoksia, joissa sen olemus laajenee itsestään useiksi sitä seuraaviksi "sukupolviksi", pareiksi mies- ja naispuolisia olentoja, joita kutsutaan aioneiksi (aioni = aikakausi). Näistä ensimmäinen oli Barbelo eli Kaitselmus, tälle uskonnolle keskeinen hahmo, joka oli osallisena kaikissa sitä seuranneissa muutoksissa. Aioneita pidettiin jumalan eri ominaisuuksien edustajina tai henkilöityminä. Tässä mielessä Barbelo ja muut aionit voidaan nähdä myös vertauskuvallisina olioina, jotka mahdollistavat salatun tiedon kuvaamisen merkityksellisellä tavalla mysteereihin mukaan päässeille henkilöille. Yhdessä jumala ja aionit muodostivat tässä uskonnossa henkisen maailman kokonaisuuden, Pleroman eli Täyteyden. Muita aioneita olivat muun muassa Turmeltumattomuus, Totuus ja Viisaus. Vertailkaa gnostilaisuutta ja suurinta kristillistä uskontoa katolisuutta.
  4. Ottakaa selvää, miksi gnostilaisia kristityt vähenivät Rooman valtakunnassa?
  5. Onko viisasta katsoa vihaista eläintä silmiin?
  6. Milloin toista ihmistä katsotaan silmiin?

Jeesus puhuu Juudakselle yksityisesti

Tietäen, että Juudas oli ajattelemassa jotakin mikä oli ylistettävää, Jeesus sanoi hänelle, "Astu eroon muista ja minä kerron sinulle valtakunnan salaisuudet. Sinun on mahdollista saavuttaa se, mutta sinä tulet murheelliseksi suuresta tehtävästä.

Joku muu asettuu paikallesi, jotta kaksitoista [opetuslasta] voisivat tulla jälleen täyttymykseen heidän jumalansa kanssa."

Juudas sanoi hänelle, "Milloin sinä kerrot minulle nämä asiat, ja [milloin] valon suuri päivä sarastaa tälle sukupolvelle?"

Mutta kun hän sanoi tämän, Jeesus jätti hänet.

Tehtäviä

  1. Mitä "valon suuri päivä" saattaisi tarkoittaa eri uskonnoissa?
  2. Mikä saa ihmiset ajattelemaan, että on joitakin salaisuuksia?
  3. Onko sinulla salaisuuksia? Miksi?

Kohtaus 2: Jeesus ilmestyy opetuslapsille uudestaan

Seuraavana aamuna, tämän tapahduttua, Jeesus [ilmestyi] hänen opetuslapsilleen jälleen. He sanoivat hänelle, "Mestari, mihin sinä menit ja mitä sinä teit, kun sinä jätit meidät?"

Jeesus sanoi heille, "Minä menin toisen suuren ja pyhän sukupolven luo".

Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, "Herra, mikä on se suuri sukupolvi, joka on suurempi ja pyhempi kuin me, jotka emme ole nyt näissä valtakunnissa?"

Kun Jeesus kuuli tämän, hän nauroi ja sanoi heille, "Miksi te ajattelette sydämissänne voimakkaasta ja pyhästä sukupolvesta?

Todella [minä] sanon teille, ei yksikään tä[stä] aioni[sta] syntynyt näe tuota [sukupolvea]. Ja tähtien enkelten isäntä ei hallitse tuota sukupolvea, ei kuolevaisista henkilöistä kukaan voi liittyä siihen, koska tämä sukupolvi ei tule. ...

... joka on tullut ...

Kansan sukupolvi [teidän] keskuudessanne on ihmisten sukupolvesta ...

...voima, jota toiset voimat ...

... [jolla] te hallitsette."

Kun [hänen] opetuslapsensa kuulivat tämän, kukin heistä harmistui hengessä. He eivät voineet sanoa sanakaan. Toisena päivänä Jeesus meni ylös [heidän] luokseen. He sanoivat [hänelle], "Mestari, me olemme nähneet sinut [näyssä], sillä meillä on ollut suuria yöllisiä [unia." ...

... [Hän sanoi], "Miksi on [teillä...

... kun] <te> olette menneet piiloon?"

Tehtäviä

  1. Mitä "pyhä" tarkoitti muinaissuomalaisilla?
  2. Mitä "pyhä" tarkoittaa kristityillä, muslimeilla ja hinduilla?
  3. Mitä tarkoittavat enkelit esimerkiksi kristinuskossa ja islamissa?
  4. Mikä on "enkelten isäntä"?
  5. Miksi muinaiset ihmiset eivät pystyneet erottamaan unta ja valvetodellisuutta?
  6. Mitä unet ovat nykyisen tieteen käsitysten mukaan?
  7. Mitä "pyhä sukupolvi" voisi tarkoittaa gnostilaisuudessa?

Opetuslapset näkevät temppelit ja keskustelevat siitä

He [sanoivat, "Me olemme nähneet] erään suuren [talon, jossa on laaja] alttari [ja] kaksitoista miestä - he ovat pappeja, me sanoisimme - ja eräs nimi. Ja kansanjoukko odotti alttarin luona, [kunnes] papit ...
[... ja saivat] uhrit. [Mutta] me odotimme."

[Jeesus sanoi], "Millaisia ovat [papit]?"

He [sanoivat, Jotkut ...]

... kaksi viikkoa; [jotkut] uhraavat omat lapsensa, toiset vaimonsa, ylistyksessä [ja] nöyryydessä toistensa kanssa; jotkut makaavat miesten kanssa; jotkut sekaantuvat [teurastukseen]; jotkut tekevät syntien paljouden ja laittomuuden tekoja. Ja miehet, jotka seisovat alttarin [edessä], vetoavat teidän [nimeenne],ja teidän epätäydellisiin kaikkiin tekoihinne. Uhrit on tuotu saattamaan valmiiksi ..."

...Sen jälkeen kun he sanoivat tämän, he olivat vaiti, sillä he murehtivat.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa "temppeli"
  2. Mitä tarkoittaa "alttari"?
  3. Mitä tarkoittaa "pappi"?
  4. Mitä tarkoittaa "uhri"?
  5. Mitkä uskonnot ovat käyttäneet ihmisuhreja? Oliko kristittyjen taruhahmo Jeesus ihmisuhri a) gnostilaisen käsityksen mukaan b) katolisen kristinuskon mukaan?
  6. Mitä tarkoittaa kristinuskon sana "synti"?
  7. Millaista uhraamista muinaissuomalaiset ovat harrastaneet?

Jeesus antaa temppelinäystä allegorisen (=vertauskuvallisen) tulkinnan

Jeesus sanoi heille, "Miksi te murehditte?" Todella minä sanon teille, kaikki papit, jotka seisovat alttarin edessä, vetoavat minun nimeeni. Taas minä sanon teille, minun nimeni on kirjoitettu tähtien sukupolvien ...

... päälle ihmisten sukupolvien kautta. [Ja he] kylvävät hedelmättömiä puita, minun nimessäni, häpeällisellä tavalla."

Jeesus sanoi heille, "Nuo, jotka te olette nähneet, saavat uhreja alttarin luona - nämä ovat ne, joita te olette. Tämä on jumala, jota te palvelette. Ja te olette nuo kaksitoista miestä, jotka te olette nähneet. Karja, jonka te olette nähneet tuoduksi uhrattavaksi, ovat monet ihmiset, jotka te johdatte eksyksiintämän alttarin edessä...

... seisoo ja käyttää minun nimeäni sillä tavalla. Ja hurskaiden sukupolvet jäävät kuuliaisiksi hänelle. Hänen jälkeensä toiset ovat siellä [haureuden harjoituksista], ja toiset ovat siellä lasten tappamisista, ja toiset ovat {sen vuoki että} makaavat miesten kanssa. [Ja toiset tulöevat niist] jotka pidättäytyvät, ja loput {ovat} saastuneesta, laittomasta ja erheellisestä kansasta. Ja {he ovat myös} heistä, jotka sanovat,´Me olemme enkelten kaltaisia´.

He ovat ne tähdet, jotka tuovat kaiken tähän lopputulokseen. Ihmisten sukupolville on sanottu,´Katso, Jumala on saanut sinun uhrisi papin käsistä´ - se on, erehdyksen virasta. Mutta se on Herra, kaikkeuden Herra, joka käskee,´Viimeisenä päivänäheidät pistetään häpeään.´"

Jeesus sanoi [heille], "Lopettakaa uh[raaminen ...] jota te olette ...

... alttarilla, sillä he ovat yli teidän tähtienne ja teidän enkeltenne ja ovat jo päässeet heidän lopputulokseensa siellä. Niin antakaa heidän olla [kietoutuen ansaan] edessänne. Ja antakaa heidän mennä

[ - noin 15 riviä puuttuu - ]

sukupolvet ...

... Leipuri ei voi ruokkia koko luomakuntaa[taivaan] alla. Ja ...

... heille ...

... ja

... meille ja ...

... Jeesus sanoi heille, "Lopettakaa kamppailu kanssani. Kullakin teistä on oma tähtenne ja joka[inen]

[ - noin 17 riviä puuttuu -]

[ ... ]ssa joka on tullut [...

...ilmaantua] tämän aioonin puuta [...]

varten ajalla [...]

mutta hän on tullut kastelemaan Jumalan paratiisin, ja [sukupolvi] joka kestää, koska [hän] ei saastuta tämän sukupolven [elämäntavalla], vaan [...]

... koko iäisyyttä varten."

Tehtäviä

  1. Tutkikaa esimerkiksi Internetin avulla, millainen kaikkeuden syntykäsitys oli gnostilaisilla?
  2. Tutkikaa esimerkiksi Internetin avulla, millä tavalla säieteorian keksijän Gabriele Venezianon ja Stephen Hawkingin käsitykset kaikkeuden kehityksestä eroavat toisistaan? Miksi Veneziano ajattelee, että aika on ollut aina olemassa, mutta Hawking ajattelee, että ajalla on alku?
  3. Mitä mieltä gnostilaiset olivat homoseksualismista?
  4. Mitä mieltä katolinen kristillinen kirkko on homoseksualismista?
  5. Mitä mieltä sinä olet homoseksualismista?
  6. Mitä tarkoittaa "hurskas?
  7. Mitä tarkoittaa "haureuden harjoitus"?
  8. Mitä tarkoittaa "paratiisi"? Etsikää vähintään kolme erilaista paratiisitarua.
  9. Mitä eri uskonnot tarkoittavat "iäisyydellä".
  10. Onko ajalla alkua tai loppua?

Juudas kysyy Jeesukselta tästä sukupolvesta ja ihmissukupolvista

Juudas sanoi [hänelle, "Rabbi], millaisia hedelmiä tämä sukupolvi tuottaa?"

Jeesus sanoi, "Sielut kaikista ihmissukupolvista kuolevat. Kun nämä ihmiset kuitenkin ovat käyttäneet loppuun valtakunnan ajan ja henki jättää heidät, heidän ruumiinsa kuolevat, mutta heidän sielunsa jäävät eloon ja heidät otetaan ylös."

Juudas sanoi, "Ja mitä tehdään ihmissukupolvien lopulle?".

Jeesus sanoi, "On mahdotontakylvää siementä [kalliolle] ja kerätä sadoksi sen hedelmä. [Tämä] on siis se tie

[...saastunut] sukupolvi

[...] ja turmeltunut Sofia[...]

... käsi, joka on luonut kuolevaiset ihmiset, niin että heidän sielunsa menee ylös ikuisiin valtakuntiin. [Todella] minä sanon teille,

[...] enkeli [...]

voima on mahdollista nähdä, että [...]

... nuo, joille [...]

...pyhät sukupolvet [...]."

Sanottuaan tämän Jeesus lähti.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa rabbi? Missä uskonnoissa on rabbeja?
  2. Mitä tarkoittaa sana "sielu" eri uskonnoissa?
  3. Onko nykytieteen mukaan olemassa aineesta erillistä sielua?
  4. Mitä tarkoittaa sanonta "Sielut kaikista sukupolvista kuolevat"?
  5. Mitä tarkoittaa sana "sofia"? Miksi tätä sanaa edelleen käytetään etunimenä?
  6. Mitä tarkoittaa "filosofia"? Miksi ei puhuta pelkästään "sofiasta" vaan "filosofiasta"?
  7. Mitä gnostilaiset tarkoittivat sanalla "voima"?
  8. Mitä "voima" tarkoittaa fysiikassa?

Kohtaus 3: Juudas selostaa näyn ja Jeesus vastaa

Juudas sanoi, "Mestari, kuten sinä olet kuunnellut kaikkia heitä, kuuntele nyt myös minua. Sillä minä olen nähnyt suuren näyn."

Kun Jeesus kuuli tämän, hän nauroi ja sanoi hänelle, "Sinä kolmastoista henki, miksi sinä yrität niin kovasti? Mutta puhu ja minä siedän sinua."

Juudas sanoi hänelle, "Näyssä, jonka minä näin itsestäni, ikään kuin kaksitoista opetuslasta oli kivittämässä minua ja vainosivat [minua vakavasti]. Ja minä myös tulin paikkaan, jossa [...]

... sinun jälkeesi. Minä näin [erään talon...].

Ja minun silmänieivät voineet [käsittää] sen kokoa. Merkittävät ihmiset piirittivät sitä. Ja tässä talossa <oli> vehreä kattoa ja talon keskellä oli [kansa

- kaksi riviä puuttuu - ]

sanoen,´Mestari, ota minut mukaan tämän kansan kanssa.´" [Jeesus] vastasi ja sanoi, "Juudas, sinun tähtesi on johtanut sinut eksyksiin."

Hän jatkoi, "Ei kukaan kuolevaisesta syntynyt ole arvollinen astumaan siihen taloon, jonka sinä olet nähnyt, sillä se paikka on varattu pyhälle.

Ei aurinko eikä kuu hallitse siellä, eikä päivä, vaan pyhä asuu siellä aina, ikuisessa valtakunnassa pyhien enkeleiden kanssa.

Katso, minä olen selittänyt sinulle valtakunnan salaisuudetja minä olen opettanut sinua tähtien erehdykset. Ja [...]

... lähetän sen [...] kahteentoista aioniin.

Tehtäviä

  1. Mitä ovat näyt, joista uskonnon puhuvat? Ovatko ne harha-aistimuksia, unia vai huumaavien aineiden aikaansaamia?
  2. Mitä johtuu, että erämaahan nälkiintyneenä lähetetty intiaani saattaa nähdä heimon toteemieläimen?
  3. Mitä mieltä olet tähdistä ennustamisesta?
  4. Voivatko avaruuden tähdet ajatella? Entä ihmistähdet?
  5. Missä uskonnoissa rangaistuksena on kivittäminen? Mitkä ovat tekoja, joiden johdosta ihmisiä kivitetään?
  6. Missä uskonnoissa elossa olevia ihmisiä on poltettu? Miksi?
  7. Millä perusteilla ihmistä pidetään Suomessa merkittävänä?

Juudas kysyi hänen omasta kohtalostaan

Juudas sanoi, "Mestari, voisiko olla minun siemen hallitsijoiden valvonnan alaisuudessa?".

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle, "Tule, että minä

[- kaksi riviä puuttuu -]

mutta että sinä tulet surulliseksi muiden sukupolvien tähden - ja sinä tulet hallitsemaan heitä. Viimeisinä päivinä he kiroavat sinun noususipyhään [sukupolveen]."

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa nimitys "Mestari"?
  2. Mitä yllä olevassa katkelmassa ennustetaan taruhahmo Juudaksen tulevaisuudesta?
  3. Mitä mieltä katolinen kristinusko on taruhahmo Juudaksen kohtalosta?
  4. Mitä tarkoittavat "viimeiset päivät"
  5. Onko viimeisiä päiviä oikeasti olemassa? Missä mielessä?

Jeesus opettaa Juudasta kosmologiasta: henki ja itsestään syntynyt

Jeesus sanoi, "[Tule], että minä opettaisin sinulle [salaisuudet], joita yksikään ihminen ei ole koskaan nähnyt. On suuri ja rajaton valtakunta, jonka laajuutta ei mitkään enkelten sukupolvi ole nähnyt. [Jossa] on suuri näkymätön [Henki], jota ei enkelten silmä ole koskaan nähnyt,

ei sydänten ajatus ole koskaan käsittänyt,
eikä sitä ole koskaan kutsuttu millään nimellä."

Ja kirkas pilvi ilmestyi sinne. Hän sanoi, "Tulkoon enkeli minun palvelijaksenii."

Mahtava enkeli, valaistu jumalallinen Itsestään-Syntynyt, nousi näkyviin pilvestä. Hänen vuoksensa neljä muuta enkeliä tuli toisesta pilvestä ja he alkoivat palvelijai enkeli Itsestään-Syntyneelle.

Itsestään-Syntynyt sanoi´Tulkoon [...] ja se tuli [...].

Ja hän [loi] ensimmäisen valaisun hänen yläpuolelleen.

Hän sanoi,´Tulkoon enkelit palvelemaan [häntä].' Ja lukemattomat saapuivat.

Hän sanoi,´[Tulkoon] valaistu aioni´. Ja hän saapui.

Hän loi toisen valaisun yläpuolelleen ja enkelten lukemattoman määrän toimittamaan palvelusta. Tämä on, miten hän loi loput valaistut aionit. Hän teki heidät hallitsemaan heitä.

Ja hän loi heitä varten lukemattoman määrän enkeleitä avustamaan.

Tehtäviä

  1. Miksi uskonnoissa puhutaan "salaisuuksista"?
  2. Mitä tekstissä tarkoitetaan näkymättömällä hengellä, jota ei ole nähty eikä nimetty
  3. Mikä on Itsestään-Syntynyt?
  4. Mikä on Itsestään-Syntyneen, aionien ja enkeleiden suhde tässä tarussa?
  5. Mitä tekstin sana "valaisu" tarkoittaa?

Adamas ja taivaan valot

"Adamas oli ensimmäisessä valaisevassa pilvessä, jota ei mikään enkeli ole koskaan nähnyt kenenkään niiden parissa, joita kutsuttiin´Jumalaksi´. Hän[...]

...että [...]

...kuva [...]

ja [tämän] enkelin kaltaisuuden mukaan. Hän valmisti Setin turmeltumattoman [sukupolven] ilmentymään [...] kaksitoista [...] kaksikymmentäneljä [...].

Hän valmisti seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan.

Itse seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa valmisti kolmesataakuusikymmentä taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan, jotta heidän lukumääränsä olisi viisi kutakin varten.

Kaksitoista aionia kahdestatoista taivaan valosta asetti heidän isänsä, kuusi taivasta kullekin aionille,sellaiseksi, että kuusikymmentäkaksi taivasta on kuuttakymmentäkahta taivaan valoa varten.

Ja kutakin[niitä varten viisi] taivaankantta, [koko] kolmeasataakuuttakymmentä [taivaankantta varten...].

Heille oli annettu valta ja [suuri] [lukematon] enkelten sotajoukko kunniaksi ja palvonnaksi, [ja sen jälkeen myös] neitsythenget, kaikkien aionien ja taivaitten ja taivaankansien kunniaksi ja [palvonnaksi].

Tehtäviä

  1. Selvittäkää Internetillä, mikä on Adamas.
  2. Selvittäkää internetillä, mikä on gnostilaisten Set?
  3. Mikä on Adamasin ja Hengen suhde?
  4. Mistä ovat peräisin luvut 72, 360, 5 ja 12? Miten nämä luvut suhtautuvat toisiinsa?
  5. Mihin sotaan tarvittiin enkelten sotajoukkoa?

Kosmos, kaos ja manala

"Isä ja seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa kutsuvat noiden kuolemattomien suurta joukkoa kosmokseksi - se on kadotukseksi. Taivaan valot ovat Itsestään-Syntyneen ja hänen seitsemänkymmenenkahden aioninsa kanssa. Hänessä ilmestyi ensimmäinen ihminen turmeltumattomissa voimissa. Ja aioni ilmestyi hänen sukupolvensa kanssa. Aionia, jossa oli tiedon pilvi ja enkeli, kutsutaan nimellä [...]
...El.

[...] aioni [...] tämän jälkeen [...] sanoi,´Hallitkoon kaksitoista enkeliä kaaosta ja [manalaa].´

Ja katso, pilvestä ilmestyi eräs [enkeli], jonka kasvot sädehtivät tulesta ja jonka ulkonäkö tahraantui verestä. Hänen nimensä oli Nebro, joka merkitsee´kapinoitsijaa´; muut kutsuvat häntä nimellä Jaldabaoth.

Eräs toinenkin enkeli, Saklas, tuli pilvestä.

Niin Nebro loi seitsemän enkeliä ja Saklaksen palvelijoiksi. Ja nämä valmistivat kaksitoista enkeliä taivaissa, kunkin saadessa osan taivaissa.

Tehtäviä

  1. Mikä on kosmos"
  2. Mikä on manala?
  3. Mikä on "kadotus"
  4. Mitä eri kielissä tarkoittaa "el"?
  5. Selvittäkää Internetillä Nebro, Jaldabaot, ja Saklas.

Hallitsijat ja enkelit

"Kaksitoista hallitsijaa puhui kahdentoista enkelin kanssa:´Olkoon kukin teistä[ ... ]

... ja heidät

[ ... ] sukupolvi

[ - yksi rivi puuttuu - ]

enkelit:

Ensimmäinen on [S]et, jota kutsutaan Kristukseksi.

[Toinen] on Harmathoth, joka on [ ... ].

[Kolmas] on Galila.

Neljäs on Jobel.

Viides [on] Adonaios.

Nämä viisi hallitsevat manalaa, ennen kaikkea kaaosta.

Tehtäviä

1. Mitä tarkoittaa "Kristus"?
2. Mitä tarkoittaa "Harmahoth"?
3. Mitä tarkoittaa "Galila"?
4. Mitä tarkoittaa Jobel?
5. Mitä tarkoittaa "Adonaios"
6. tekstin sana "isä"?

Ihmiskunnan luominen

"Silloin Saklas sanoi hänen enkeleilleen,´Luokaamme ihminen kaltaiseksi ja kuvaksi´. Hän muovasi Adamin ja tämän vaimon Eevan, joka kutsutaan pilvessä nimellä Zoe

Tällä nimellä kaikki sukupolvet etsivät ihmistä. Kaikki sukupolvet kutsuvat naista näillä nimillä. Nyt Sakla ei käs[kenyt ... ]

...paitsi [ ... ]

...suku[polvet ... ]

tämä [ ... ].

Ja [hallitsija] sanoi Adamille, `Sinä elät pitkään lastesi kanssa.´"

Tehtäviä

  1. Minkä kaltaiseksi Saklas loi ihmisen?
  2. Mikä on Adam?
  3. Mikä on Eeva?
  4. Mikä on Zoe?
  5. Mitä lapsia Adamilla oli gnostilaisten mukaan?
  6. Mitä gnostilaiset ajattelivat näistä lapsista?

Juudas kysyi Adamin ja ihmiskunnan kohtalosta

Juudas sanoi Jeesukselle, "[Miten] kauan aikaa ihminen elää?"

Jeesus sanoi, "Miksi sinä ihmettelet tätä, että Adam sukupolvineen on elänyt elämänsä tuokion pitkään ikään hallitsijana paikassa, jossa hän sai valtakuntansa?"

Juudas sanoi Jeesukselle, "Kuoleeko ihmishenki?"

Jeesus sanoi, "Tämän vuoksi Jumala määräsi Mikaelin antaa ihmisten henget heille lainaksi, jotta he toimittaisivat palveluksen, mutta Mahtava määräsi Gabrielin lahjoittaa henget suurelle sukupolvelle ilman hallitsijaa - se on, hengen ja sielun. Siksi sielujen [loput]

[- yksi rivi puuttuu -]

Tehtäviä

  1. Mikä on tarun Mikael?
  2. Mikä on tarun Gabriel?
  3. Mikä ero uskonnoissa on hengellä ja sielulla?
  4. Mitä tarkoittaa, että henget on annettu lainaksi?
  5. Mistä johtuu, että ihmiset ovat pitkäikäisempiä kuin esimerkiksi koirat ja kissat?

Jeesus keskustelee Juudaksen ja muiden kanssa heikkojen tuhosta

"[ ... ] valo

[-kaksi riviä puuttuu-]

ympärillä [ ... ]

olkoon [ ... ]

henki, [joka on] sinussa, asuu tässä [lihassa] enkelten sukupolvien keskuudessa. Mutta Jumala antoi tiedon Adamille ja niille, jotka olivat hänen kanssaan, jotta kaaoksen ja manalan kuninkaat eivät hallitsisi heitä."

Juudas sanoi Jeesukselle, "Mitä nuo sukupolvet tekevät?"

Jeesus sanoi, "Todella sanon minä sinulle, kaikkia niitä varten tähdet tuottavat aineet täydellistymiseksi.

Kun Saklas täyttää elämän tuokion siirtääkseen häntä varten, heidän ensimmäinen tähtensä ilmestyy sukupolville. Ja he täydentävät sen, minkä he sanoivat heidän tehtäväkseen.

Silloin he harjoittavat haureutta minun nimessäni ja surmaavat lapsensaja he [ ... ]

[noin kuusi ja puoli riviä puuttuu -]

minun nimeni ja hän [ ... ]

teidän tähtenne [kolmen]toista aionin yli. Tämän jälkeen Jeesus [nauroi].

[Juudas sanoi], "Mestari, [miksi sinä naurat meille]?"

[Jeesus] vastasi [ja sanoi], "Minä en naura [sinulle] vaan tähtien erehdykselle, koska nämä kuusi tähteä kuljeskelevat näiden viiden taistelijan kanssa ja he kaikki tuhoutuvat luotuineen."

Tehtäviä

  1. Mitä uskonnot tarkoittavat puhuessaan lihasta?
  2. Mitä Adam tarkoittaa a) gnostilaisuudessa, b) juutalaisuudessa, c) katolisessa kristinuskossa d) islamissa?
  3. Miksi Jeesus ei naura ihmisten piirtämissä Jeesuksen kuvissa? Nauraako Väinämöinen ihmisten piirtämissä kuvissa? Miksi?
  4. Miksi islam kieltää Muhammedin kuvien piirtämisen?
  5. Voivatko tähdet ajatella ja erehtyä? Mitä tähdet ovat oikeasti? Miksi tähdistä ei voi ennustaa tulevaisuutta?

Jeesus puhuu kastetuista ja Juudaksen kavalluksesta

Juudas sanoi Jeesukselle, "Katso, mitä tulevat tekemään nuo, jotka on kastettu sinun nimessäsi?"

Jeesus sanoi, "Todella minä sanon [sinulle], tämä kaste

[ ... ] minun nimeni

[ - noin 9 riviä puuttuu - ]

minulle. Todella [minä] sanon sinulle, Juudas, [nuo, jotka ] uhraavat Saklakselle [ ... ]

Jumala

[- kolme riviä puuttuu -]

kaikki mikä on pahaa.

"Mutta sinä nouset kaikkien heidän yläpuolelleen. Sinun tähtesi uhrataan mies, joka pukee minut.

Jo sinun sarvesi on noussut ylös,

sinun vihasi on leppynyt,

sinun tähtesi on osoittanut kirkkauden,

ja sinun sydämesi on [ ... ].

"Todella [ ... ]

sinun viimeinen [ ... ]

tulee

[- noin kaksi ja puoli riviä puuttuu -]

surra

[noin kaksi riviä puuttuu -]

hallitsija, kunnes hän on tuhottu. Ja silloin Adamin suuren sukupolven kuva korotetaan, taivaan, maan ja enkelten yläpuolelle, tuo sukupolvi, joka on ikuisesta valtakunnasta, on olemassa. Katso, sinulle on kerrottu kaikki. Nosta silmäsi ja katso pilveen ja valoon siinä ja tähtiin sen ympärillä. Tähti, joka johtaa tien, on sinun tähtesi."

Juudas nosti silmänsä ja näki valoisan pilven. Ja hän astui siihen. Nuo, jotka seisoivat maan päällä, kuulivat äänen tulevan pilvestä, sanoivat,[ ... ]

suuri sukupolvi [ ... ] ...

kuva [ ... ]

[- noin viisi riviä puuttuu -].

Tehtäviä

  1. Mitä "kastaminen" tarkoittaa eri uskonnoissa?
  2. Mistä johtuu, että jotkut pilvet ovat valoisia ja jotkut tummia?
  3. Mitä pilvet ovat oikeasti?
  4. Miksi pilven laidalla ei voi istua?
  5. Mitä ääniä pilvistä kuuluu nykyään?

Päätös: Juudas kavaltaa Jeesuksen

[ ... ] Heidän ylipappinsa napisivat, koska [hän] oli mennyt vierashuoneeseen rukoillakseen. Mutta jotkut kirjanoppineet katselivat häntä siellä tarkkaavaisesti voidakseen vangita hänet rukouksen aikana, sillä he pelkäsivät kansaa, koska kaikki pitivät häntä profeettana.

He tulivat Juudaksen luo ja sanoivat hänelle, "Mitä sinä teet täällä? Sinä olet Jeesuksen opetuslapsi." Juudas vastasi heille niin kuin he toivoivat. Ja hän sai jonkin verran rahaa ja antoi hänet heidän käsiinsä.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa profeetta?
  2. Mistä eri syistä uskonnolliset johtajat ovat vanginneet ihmisiä? Vieläkö uskonnolliset johtajat vangitsevat ihmisiä? Missä maissa?
  3. Mitä mieltä gnostilaiset yleensä olivat väitteestä, että jumalakin voitaisiin tappaa?
  4. Onko palkkamurhaajia yhä olemassa? Missä?
  5. Selvittäkää montako euroa Juudas sai.

Lisälukemista: Jahve - setä vastaa

Jahvetti - setä eli lyhyesti Jahve - setä on päättänyt aloittaa lukijain kysymyksiin vastaamisen. Kysymyksiä voi lähettää oppikirjan toimitukseen.

Vanhentuneita kysymyksiä poistetaan ja uusia kysymyksiä lisätään siten, ettei kysymysten määrä kasva.

Kysymyksiä ja vastauksia

  1. Mikä on paras tapa mietiskellä? Suomalaiskansalliset ruokaunet.
  2. Mitä ovat "ruokaunet" Savoksi? Ruokalepo.
  3. Miten ruokaunet suoritetaan? Syödään terveellisesti ja etsitään sopiva sänky. Sängyn on syytä olla kaksoispussijousitettu ja jousitukseltaan pehmeä. Jotta ruoka ei nousisi kurkkuun, sängyn tyynyn puoleista päätä on syytä lisäjalkojen avulla kohottaa 20 cm. Myös moottorisänky kelpaa, jos selkäranka ei jää mutkalle. Sänkyyn asetutaan siten, että ensin istutaan sängyn jalkopäästä katsoen vasennalle reunalle ja käännytään käsillä tukien oikealle kyljelle. Tällöin makuuasento ei rasita sydäntä ja aivot saavat riittävästi happea. Nukutaan mieluummin täysi tunti, mutta hätätilassa vähempikin riittää.
  4. Miten asunnottomat voivat mietiskellä? Sata vuotta sitten asunnottomilla oli tapana mietiskellä syksyisin heinäladoissa. Valitettavasti sellainen ei ole nykyään mahdollista. Tämä asia on syytä ottaa vaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan.
  5. Maailmassa on suuri määrä erilaisia kieliä ja ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan. Vielä tätäkin enemmän haittaa se, että ihmiset ovat eri asioista eri mieltä. Miten tämä ongelma voitaisiin ratkaista? Asetetaan kaikkiin niihin paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat, valvontakameroita ja mikrofoneja. Tiedot kerätään tietokoneisiin, jotka joutoaikoinaan tunnistavat oliota, tapahtumia, puheita jne. Jos ihmisten käyttämät käsitteet ovat huonoja, tietokoneet voida tehdä parempia. Ne voivat myös poistaa huonoja käsitteitä ja luoda uusia käsitteitä. Kone vastaa ihmisten kysymyksiin itse tekemiinsä havaintoihin perustuen ja itse kehittämällään kielellä.
  6. Miten ihmiset voivat ymmärtää koneen edellisen tehtävän mukaisia vastauksia? Rakennetaan toinen kone, joka opettaa kysyjät ymmärtämään ensimmäisen koneen kieltä
  7. Miten käy, jos ihmiset eivät opi toisen koneen kieltä? Silloin ihmiset jäävät vastauksia vaille.
  8. Voidaanko lauseesta "Kaikki keijut ovat kauniita" päätellä lause "Keijuja on olemassa"? Ei. Harjoitustehtävä: Missä suhteessa viisauden ystävien ajattelu on erehtynyt väittäessään päinvastaista?
  9. Voidaanko lauseesta "Keiju Kaisa on kaunis" päätellä lause keijuja on olemassa? Ei. Harjoitustehtävä: Missä suhteessa viisauden ystävien ajattelu on erehtynyt väittäessään päinvastaista?
  10. Mitä on "oppi todellisuudesta" muinaiskielellä? Ontologia.
  11. Mitä lause "Pekka kuuluu todellisuuteen" on viisauden ystävien kielellä? Pekka on olemassa.
  12. Mitä lause "Pekka ei kuulu todellisuuteen" on viisauden ystävien kielellä? Pekka ei ole olemassa.
  13. Mitä tapahtuisi, jos kasvit, joista valmistetaan, tupakkaa, kuolisivat sukupuuttoon? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  14. Mitä tapahtuisi, jos kaikki Suomen järvet muuttuisivat viinaksi? Energiaongelma olisi Suomen osalta lopullisesti ratkaistu.
  15. Kuka minä olen? Jahve - setä.
  16. Mistä minä tulen? Kotoa.
  17. Mihin minä menen? Kotiin.
  18. Mitä minä toivon? Lottovoittoa.
  19. Mitä minä osaan? Melkein kaikkea muuta osaan kuin arvata oikean lottorivin.
  20. Mitkä ovat elämänvaiheeni? Elämänvaiheeni ovat syntymä, elämä ja kuolema.
  21. Mikä on ollut elämäni suurin ongelma? Rahan puute.
  22. Osaako Lordi laulaa? En tiedä, en ole kuullut hänen laulavan.
  23. Kumpi on tärkeämpi, demokratia vai kansanvalta? Presidentti George W Bushin mukaan demokratia on tärkeämpi.
  24. Onko kestävä kehitys mahdollista kaikkeudessa, jossa kaikki energia huononee lämmöksi? Ei.
  25. Onko minulla oma elämänkatsomus? Ei, minulla on vain elämänkäsitys.
  26. Miten tulevaisuutta voidaan tutkia? Valitettavasti ei mitenkään, koska tutkittavaa ei ole vielä todellisuudessa olemassa.
  27. Miten toimin tulevaisuuden hyväksi? Nukkumalla mahdollisimman pitkään tulevaisuus tulee minun näkökulmastani nopeammin. Jos osaisin nukkua talviunta kuin karhu, Suomessa olisi vain kesä.
  28. Onko luonnolla tulevaisuutta? Ainakin sähkömagneettisella säteilyllä on tulevaisuus.
  29. Miksi yliluonnollisia ilmiöitä ei ole saatu aikaan? Mitään ei ole yritetty tehdä luonnon ulkopuolella.
  30. Kumman haluaisin itselleni, kulttuuriperinnön vai rahaperinnön? Rahaperinnön.
  31. Mitä tapahtuisi, jos eduskunta valittaisiin arpomalla yli 18 vuoden vanhojen henkilöiden joukosta. Toteutuisi kansanvalta.
  32. Mitä tapahtuisi, jos Suomen kaikkien voikukkien tilalle istutettaisiin ruusuja? Olisimme täynnä ruusunpiikkejä.
  33. Mitä en suvaitse? Että minut herätetään kesken unien.
  34. Mikä seuraavista teoista on paras? a) syöminen b) juominen d) ulostaminen e) nukkuminen? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  35. Mikä on parempi nimitys lässyttämiselle? Itsensä ilmaiseminen.
  36. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin on satakymmenprosenttista? Sanoja on oppinut hahmottamaan kokonaisuuksia.
  37. Milloin viimeksi ajattelin vapaasti? Muistaakseni 15 vuotta sitten ajattelin kerran vapaasti.
  38. Mikä on luonnon pahin vika? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  39. Onko identiteettiä olemassa? Toisten mielestä se on olemassa, toisten mielestä ei.
  40. Mikä on opetuksen ydintehtävä? Tukea oppilaan pituuskasvua mutta ei lihomista.
  41. Mitä maailman palloistuminen edellyttää? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  42. Montako kulttuuria on olemassa? Montako kulttuuria on tuhannen vuoden päästä? Vastaaminen jätetään harjoitustehtäväksi.
  43. Kuinka monta kulttuuritiedettä on olemassa? Vastaaminen jätetään harjoitustehtäväksi.
  44. Riittääkö hyvä elämä vai pitääkö elää paras elämä? Ei riitä.
  45. Mikä on ihmisen paras ystävä? Koira.
  46. Mikä on ihmisen pahin vihollinen? Toinen ihminen.
  47. Onko Jahve - setä olemassa? On, Jahve - setä on todellisuuteen kuuluvan ihmisen kirjailijanimi. Tämän ihmisen äidin äidinisä oli nimeltään Jahvetti.
  48. Onko Jahve - sedällä poika? Ei. Sen sijaan Jahve - sedällä on tyttären poika.
  49. Kumpi on parempi, monokulttuuri vai monikulttuuri? Word ei hyväksynyt sanaa "monikulttuuri", joten kyllä monokulttuuri on Wordin mielestä parempi sana.
  50. Mitä on kansainvalta englanniksi? UN.
  51. Mitä sika ymmärtää pyhäpäivästä? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  52. Miten sian oikeuksia voitaisiin parantaa?
  53. Miksi maailmassa on rikkaita ja köyhiä? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  54. Mitä syrjinnän lajia pitäisi a) lisätä b) vähentää? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  55. Kuina monta tiedettä on olemassa? Mitkä niistä ovat oikeasti tieteitä? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  56. Jos kaikkeus muutettaisiin hiekanjyväsiksi, kuinka monta hiekanjyvästä saataisiin? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  57. Miten katsomuksellista harkintaa voi oppia? Katsomalla voi oppia katsomaan.
  58. Kuinka paljon painaa vastuu? 0 kg.
  59. Kumpi painaa enemmän, kilo rautaa vai kaksi kiloa höyheniä? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  60. Voiko elämäänsä ohjata passiivisesti? Voi.
  61. Onko ihminen hyvä vai paha? Riippuu ihmisestä ja riippuu kysyjästä.
  62. Mikä on maansa puolustamisen vastakohta? Rauha.
  63. Mikä kestää koulussa? Metrin ratakisko, Jos se on lyhyempi. se varastetaan, ja jos se on pitempi, se väännetään mutkalle.
  64. Kumpi on tasa-arvoisempi, rauha vai demokratia? Vastaus jätetään harjoitustehtäväksi.
  65. Onko luonnolla tulevaisuutta? On.
  66. Mitä tekisit, jos elämänkatsomustiedon sijasta pääsisit aikaisemmin koulusta? Vastaus jätetään oppilaille.

Kilpailu

Jahve - setä julistaa kaikille Suomen vähintään yksi vuotta ja enintään sata vuotta täyttäneille seuraavan kilpailun:

Keksi mahdollisimman monta uutta sivistyssanaa, joita voidaan käyttää uusien suomen kielen sanojen kuten "pissis" sijasta. Latinan, kreikan, heprean, sanskritin ja arabiankielisistä sanoista saa lisäpisteitä.

Vastaukset lähetetään tietysti oppikirjan toimiyukselle.