Vanhat aineistot

Sisällysluettelo
  1. Satuja ja arvotuksia
    1. Suomalaisia kansansatuja: Hölmöläisten myllynkivi
      1. Tehtäviä:
    2. Uusia kansansatuja: Punavihreä Hilkka ja Susi Hukkanen
    3. Suomen kansan arvotuksia
  2. Elämänkäsitystiedon perusteita
    1. Matti Häyryn kirjoitus Metro-lehdessä 30.5.2007
      1. Tehtäviä:
  3. Havainnot ja toimintojen suuntaaminen niiden avulla
    1. Havainnot ja unet
    2. Toiminnan suuntaaminen ja tavoitteet
      1. Tehtäviä:
  4. Työn merkitys
    1. Kolme pientä porsasta
      1. Tehtävä:
    2. Miksi tehdään työtä
    3. Työ ja ihminen
      1. Tehtäviä:
  5. Pelisääntöjä periaatteita
    1. Hyvä ja paha
      1. Tehtävä
      2. Tehtävä
      3. Tehtäviä:
  6. Periaatteiden ja pelisääntöjen ero
    1. Erilaisia mielipiteitä
    2. Yleissääntö
    3. Mikä on tärkeää?
      1. Tehtäviä:
  7. Velvollisuus
    1. Varo kehäpäätelmiä!
      1. Tehtäviä
  8. Oikeudenmukaisuus
    1. Oikeudenmukaisuuden sovellutuksia
      1. Tehtäviä:
    2. Esimerkki: Nälkä
      1. Tehtäviä:
    3. Miksi on lakeja ja mittapuita (normeja)
      1. Tehtäviä:
  9. Rehellisyys ja epärehellisyys
    1. Rehellisyys
    2. Epärehellisyys
      1. Tehtäviä:
  10. Yhteiselämän perusteita
    1. Järjestyssääntöjen tarpeellisuus
    2. Kirjoittamattomat säännöt
      1. Tehtäviä:
    3. Tavat
    4. Sanaton viestintä
    5. Käsityksiä tavoista
      1. Tehtäviä
  11. Matkailu kansojen lähentäjänä
    1. Suhtautuminen ulkomaalaisiin
      1. Tehtäviä:
  12. Juhlia
    1. Kansallisia juhlia
    2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä
      1. Tehtäviä:
    3. Vapunpäivä, suomalaisen työn päivä
      1. Tehtäviä:
    4. Äitienpäivä
      1. Tehtäviä:
    5. Puolustusvoimain lippujuhla
    6. Suomen lipun päivä
      1. Kysymys:
    7. Itsenäisyyspäivä
      1. Tehtävä:
  13. Kevään juhlat
    1. Vappu
      1. Tehtäviä:
    2. Kevään juhlat eri kulttuureissa
      1. Tehtäviä:
  14. Ennen vanhaan
    1. Muinaissuomalainen uskonto
    2. Tonttu
      1. Kysymyksiä:
    3. Taruja peikoista ja maallisista
      1. Tehtäviä:
    4. Vedenhaltija Näkki
      1. Tehtäviä:
    5. Kertomuksia noidista
      1. Tehtäviä
    6. Suomalaisia jättiläiskertomuksia
      1. Kysymys:
    7. Saamelainen jättiläiskertomus
      1. Tehtävä
    8. Saamelainen vedenpaisumuskertomus
      1. Tehtävä:
    9. Kummitukset
      1. Kysymys:
    10. Entisajan taikoja
      1. Tehtäviä:
    11. Muinaissuomalaisten käsitys vainajasta
      1. Kysymyksiä
    12. Vainajien ja haltijoiden ruokkiminen
      1. Kysymyksiä:
    13. Muinaissuomalaisten jumalat
    14. Ukkonen
      1. Kysymyksiä:
    15. Ilmarinen, tuulen ja matkamiesten jumala
      1. Kysymyksiä:
    16. Aurinko ja kuu
      1. Kysymyksiä:
    17. Kasvullisuuden jumalia
      1. Kysymyksiä:
  15. Suomensukuisten kansojen elämää
    1. Jääkaudet pohjoisten kansojen elämään vaikuttavana tekijöinä
    2. Entisaikojen asunnot Suomessa
      1. Tehtäviä:
    3. Pyykinpesu isoisän aikaan
  16. Suomensukuisten kansojen elämää nykyään
  17. Kansanrunousaiheisia kertomuksia
    1. Suomalaisia kertomuksia
    2. Kertomus Sammosta
    3. Sammon ryöstö
    4. Taistelu Sammosta
      1. Tehtäviä:
    5. Väinämöisen ja Ilmarisen kosiomatka
      1. Tehtäviä:
    6. Lemminkäisen surma
      1. Tehtäviä:
    7. Väinämöinen ja Joukahainen
      1. Kysymyksiä:
    8. Aino
      1. Tehtäviä:
    9. Kalevanpojan sota
      1. Kysymyksiä:
  18. Minä ja muu maailma
    1. Muiden maiden kansansatuja
    2. Kuinka ihminen menetti karvansa
    3. Miten ihminen sai tulen
    4. Kuinka aurinko saatiin kulkemaan säännöllisesti
    5. Mustekala ja rotta
    6. Korean valtakunnaan perustaminen
    7. Tang Valloittaja poistaa kuivuuden
    8. Buddhan elämä jäniksenä
    9. Jeesus karkottaa pahan hengen
    10. Muhammedin öinen matka Jerusalemiin
      1. Tehtäviä:
  19. Lapsen asema perheessä eri kulttuureissa
    1. Afrikkalaiset kulttuurit (yleiset valtarakenteet)
    2. Afrikkalaisia uskomuksia
    3. Elämää Afrikassa
      1. Tehtäviä:
    4. Lapsia Afrikassa: kääpiölapsen elämää
      1. Tehtäviä:
      2. Tehtäviä:
    5. Lapsia Mongoliassa
      1. Tehtäviä:
    6. Lapsiorjuutta arabimaassa 2000-luvulla
      1. Lapsuus
      2. Ryöstö
      3. Orjuus
      4. Elämä orjana Sudanissa
      5. Pahoinpitelyä
      6. Ei pakomahdollisuutta
      7. Islam
      8. Vääristynyt todellisuuskäsitys
      9. Muita orjia
      10. Lahjana sisarelle
      11. Orjana Lontooseen Hananille
      12. Pako
      13. Uhkauksia
      14. Uusi elämä
      15. Sudanin arabihallitus hyväksyy orjuuden
      16. Tehtäviä:
  20. Monikulttuurisuus
    1. Mitä monikulttuurisuuden nimissä voi tehdä ja mitä ei?
      1. Tehtäviä:
  21. Ihmisen kehityshistoria
    1. Maapallon kehitys
      1. Tehtävä:
    2. Elämän kehitys
    3. Ihmisen kehitys
      1. Tehtäviä:
  22. Kultakausi ja onnen maa
    1. Unto Monosen Satumaa
      1. Tehtäviä:
    2. El Dorado, kultamaa
    3. Kulta-aika: ihmiset ja jumalat
    4. Rauhan aika ennen aikojen alkua
      1. Tehtäviä:
  23. Ihminen ja luonto
    1. Kauneus luonnossa
      1. Tehtäviä:
    2. Ympäristö ja luonto
      1. Tehtäviä:
  24. Kestävä kehitys: Elämän vesi
    1. Veden tärkeys
    2. Makea vesi
    3. Taistelu makeasta vedestä
    4. Padot
    5. Tulvat
    6. Keinokastelu
    7. Vesistöjen saastuminen
    8. Kannattako vettä kuljettaa maapallon toiselle puolelle?
    9. Sähkön tuotanto
    10. Patoja murtuu
    11. Kansainvälinen yhteistyö
    12. Ovatko vesi ja ilma kauppatavaroita?
    13. Kuivuudet ja nälänhädät
    14. Mitä voimme vaatia
      1. Tehtäviä:
  25. Espanja parantaa ihmisapinoiden oikeuksia?
    1. Päätös velvoittaisi maata myös auttamaan uhanalaisia populaatioita myös Afrikassa ja Aasiassa
      1. Tehtäviä:

Satuja ja arvotuksia

Suomalaisia kansansatuja: Hölmöläisten myllynkivi

Tätä satua kerrottiin ahkerasti siihen kun tämän oppikirjan kirjoittaja oli vielä lapsi.

Hölmöläisten ruis oli pellolta korjattu ja viety saunaan, missä se nyrkeillä takomalla puitiin sitten, kun se oli löylyssä kuivattu. Nyt ryhdyttiin jyviä uutisjauhoiksi jauhamaan. Tällöin huomattiin, ettei Hölmölässä ollut myllyä.

Olipa hyvä, että emme myllyn puutetta aikaisemmin huomanneet, arvelivat hölmöläiset, - muuten olisi ryhdytty turhaan etukäteen hätäilemään. Nythän vasta kannattaa hätäillä, kun on hätä.

Ryhdyttiin miettimään, mitä olisi tehtävä tässä myllyasiassa.

Kaikki miehet panivat virsut jalkaan, eväskontin selkään ja lähtivät sopivia myllynkiviä etsimään.

Nurmia, kankaita, soita, pientareita ja ahoja he kulkivat ja myllynkiviä etsivät.

Metsää samoilivat, järvenrantaa rämpivät ja lopulta nousivat korkealle mäelle. Siellä mäen laella he vihdoin viimein näkivät melko suuren, pyöreähkön kiven.

Tuossapa se nyt vihdoin on kuin onkin oikein sopiva päällimmäinen kivi meidän myllyymme!

Viikkomäärin mäen laella sitä kiveä hakattiin, porattiin ja takoa kalkuteltiin siihen asti, kun se oli saatu tasaisen pyöreäksi. Keskelle kiveä porattiin kohtalaisen suuri reikä, niin kuin myllynkivessä tulee olla ja niin kuin olivat neuvoneet tekemään toispaikkakuntalaiset, joilla oli ennestään mylly ja myllynkivet.

Myllyä ei ollut ajateltu rakentaa sinne korkealle mäelle keskelle metsää, vaan alas kosken partaalle. Hölmöläiset ajattelivat, että totta kai myllynkiven on oltava siellä, missä myllykin on. Ja niin piti siis myllynkivi viedä mäeltä alas.

Käsky sen vuoksi annettiin, että kaikki miehet sylkäiskööt käsiinsä ja kiveä kantamaan alas mäeltä.

Suuri oli punnerrus ja puhkuminen, ennen kuin raskas kivi miehissä saatiin edes maasta nousemaan, saati sitten kannetuksi alas jyrkkää mäen rinnettä myöten.

Kun oli päästy puoliväliin, irtaantui mäen syrjästä pieni kivi, joka iloisesti lähti vierimään jyrkännettä alas.

Katsokaa, katsokaa! huusi silloin muuan hölmöläisistä, - noinhan meidän myllynkivemmekin nätimmin menisi mäkeä alas!

Voi, voi meitä, kun emme tuota keinoa ennemmin huomanneet! valittivat toiset, - turhaan olemme tässä raskasta myllynkiveämme kiskoneet ja kantaneet ja hikipäin raataen aikaamme tuhlanneet. Kantakaamme nyt kivemme takaisin ylös ja annetaan sen sitten itsestänsä alas vieriä.

Hölmöläiset rupesivat kantamaan myllynkiveä takaisin mäen päälle. Ja jos oli ollut ankara työ kiveä alas kannettaessa, niin nytpä vasta oli kaksinkertainen työ kiveä ylös jälleen vietäessä. Mutta saatiinhan se viimein taas mäen harjalle.

No, nyt oli myllynkiven annettava mennä itsestänsä.

Mutta entä jos kivi ties minnekä karkaa, kun se päästetään yksinään menemään? arveli joku. Olisi ehkä pantava joku tarkka, uskottu mies mukaan kiveä vartioitsemaan ja taitavasti alas ohjailemaan.

Hyvä on tuuma'. Yksi meistä ruvetkoon tuohon kiven silmään vartijaksi, ettei kivi karkaa eikä kaadu lappeelleen.

Pulskin mies joukosta määrättiin siksi uskotuksi mieheksi. Hän pisti päänsä myllynkiven silmään ja toiset rupesivat miehissä pyörittämään kiveä liikkeelle. Kivi läksi pyörimään ja mies kiven mukana.

Alas jyrkännettä kivi vieri niin että korpi rytisi ja kalliot pauhasivat.

Kivi meni järveen, joka oli mäen alapuolella.

Miehet tulivat mäen päältä alas järven rantaan kiveä hakemaan. Mutta sielläpä ei missään näkynyt miestä eikä kiveä. Hölmöläiset kauan aikaa turhaan etsittyään tuumivat pahoillaan että:

Oli kun olikin uskottu miehemme sittenkin kelvoton petturi, kun meiltä noin viekkaasti kiven varasti ja vei mennessään!

Hölmöläiset laittoivat kuulutuksen kaikille tiedoksi, että jos missä tahansa tulee vastaan semmoinen mies, jolla on harmaa parta ja kirjava vyö ja kaulassa myllynkivi, niin otettakoon kiinni ja tuotakoon Hölmölään takaisin!

Tehtäviä:

  1. Miten entisajan myllyt näkyvät paikannimissä ja ihmisten nimissä?
  2. Miten vilja oikeasti puitiin entisaikoina?
  3. Miten jyvät erotettiin akanoista?
  4. Miten vilja puidaan nykyään?
  5. Missä nykyajan oikeat myllyt sijaitsevat?
  6. Oletko nähnyt myllynkiven? Millainen se on?
  7. Millä tavalla vesimylly ja tuulimylly erosivat toisistaan?
  8. Miten vesimylly toimi?
  9. Onko maailmassa vielä käytössä vanhanajan myllyjä? Missä?
  10. Miten ruis korjattiin pelloilta sata vuotta sitten?
  11. Mihin rukiin olkia käytettiin?

Uusia kansansatuja: Punavihreä Hilkka ja Susi Hukkanen

Olipa kerran Punavihreä Hilkka, joka oli päivisin päiväkodissa. Sitten Satulan kunnassa aloitettiin säästäminen ja päiväkoti suljettiin. Hilkan mummo asui yksin pienessä vanhassa talonrötiskössä metsän keskellä. Mummon olisi pitänyt päästä sairaalaan tai ainakin vanhainkotiin, mutta säästämisestä johtuen yhtään paikkaa ei ollut kummassakaan vapaana. Niinpä Hilkka päätti lähteä käymään mummon luona ja poimia mummolle matkan varrella sijaitsevalta kedolta mansikoita.

Matkan varrella vastaan tuli Susi Hukkanen.

Ennen kuin susi ehti syödä ketään, paikalle tuli Otso Mesikämmen.

Silloin susi luikki tiehensä, sillä se oli kätkenyt saalinsa maahan eikä ollut koskaan maksanut niistä veroja. Näin Hilkka ja mummo säästyivät suden suusta, mutta kun susi ei vieläkään maksanut verojaan, Hilkka ei pääsyt päiväkotiin eikä mummo vanhainkotiin.

Suomen kansan arvotuksia

Mikä kulkee Helsingin ja Tampereen välillä liikahtamatta paikaltaan?

RAUTATIE

Mikä on tärkeintä, mitä pikkulapsi kysellessään oppii?

SEN, KUINKA VÄHÄN AIKUISET TIETÄVÄT

Mikä on itkettänyt naisia kaikkein eniten?

SIPULI

Mistä taitavinkaan taskuvaras ei voi varastaa?

TYHJÄSTÄ TASKUSTA

Mikä on paras voimisteluliike, jos haluaa vähentää painoaan?

TYÖNTÄÄ ITSENSÄ KAUEMMAS RUOKAPÖYDÄSTÄ

Mikä ero on käärmeellä ja kirpulla?

KÄÄRME KULKEE OMALLA VATSALLAAN, KIRPPU TOISEN VATSALLA

Miksi linnut ovat köyhiä?

RAHA EI KASVA PUUSSA

Minkä kasvin tunnistaa pimeässä?

NOKKOSEN

Kaikki tallaavat sitä. Silti se ei ole koskaan vihainen. Mikä sen on?

JALKAKÄYTÄVÄ

Onko ihmisellä etelänapa vai pohjoisnapa?

ETELÄNAPA

Mikä on terveellisin Alkossa myytävä päähän menevä aine?

MUOVIKASSI

Kuinka monta suurmiestä on syntynyt Oulussa?

EI YHTÄÄN. SIELLÄ ON SYNTYNYT VAIN VAUVOJA.

Mikä talo on jokaisen oma?

KOHTALO

Mikä on maailman suurin rikka?

AMERIKKA

Mikä on ennen peseytymistä puhtaampi kuin peseytymisen jälkeen?

VESI

Mitä voi tehdä kaksi poikaa mutta ei kaksi tyttöä?

PISSATA YHTÄ AIKAA POTTAAN.

Elämänkäsitystiedon perusteita

Lähde: 

Matti Häyryn kirjoitus Metro-lehdessä 30.5.2007

Miten ihmisen minuus muodostuu? Kuka tai mikä minä olen? Kuinka paljon minusta on yksilöllistä ja mitkä piirteeni ovat yhteisiä muiden kanssa? Mitä minusta voi muuttaa muuttamatta sitä kuka mielestäni tai muiden mielestä olen?

Itseään voi ajatella aineellisena kappaleena, jolla on sisäinen ja ulkoinen menneisyys. Aineellisena kappaleena olen tällä hetkellä tietyn ikäinen, pituinen, painoinen ja värinen. Jotkut näistä ominaisuuksista ovat muuttuneet tai voivat muuttua tekemättä lovea identiteettiini. Lapsena olin nuorempi ja lyhyempi ja vuosikymmen sitten painavampi. Värini muuttuu lievästi vuodenaikojen mukaan. Mutta nämä ovat ominaisuuksia joita minä jatkuvana oliona kannan mukanani.

Sisäinen menneisyyteni on paitsi ruumiin myös mielen historiaa. Muistan, että minulle on tapahtunut asioita, minuun on kohdistettu odotuksia ja minä olen tehnyt valintoja. Ulkoisesti tiedän, että olen asunut ja matkustellut monissa paikoissa, käynyt kouluja, opiskellut, tehnyt erilaisia töitä, solminut ihmissuhteita ja purkanut niitä. Kaikki nämä ovat osa tarinaani minuna. Mutta mitä tapahtuu jos jokin näistä palasista haastetaan?

Ajattelen itseäni suomalaisena, mutta entä jos minut onkin otettu ottolapseksi Ruotsista tai Venäjältä? Pitäisikö minun kannustaa eri joukkuetta jääkiekossa? Ajattelen itseäni terveenä, mutta entä jos joudun onnettomuuteen tai sairastun? Lakkaanko olemasta minä ja muutun toiseksi henkilöksi? Ajattelen itseäni valkoisena miehenä, mutta entä jos juureni ovat mustassa Afrikassa ja sukupuoleni vaihdettiin leikkauksella heti syntymäni jälkeen? Murtuisiko minuuteni tiedon myötä?

Järjen valossa millään näistä ei tarvitse olla ratkaisevaa merkitystä sille kuka tai mikä olen. Tunteiden ja yhteisöllisen elämän tasoilla tilanne voi olla toinen. Vuosisata sitten käytiin oikeutta siitä, polveudummeko apinoista vai loiko kristittyjen jumala meidät.. Puoli vuosisataa sitten murhattiin Euroopassa miljoonia ihmisiä kansallisen alkuperänsä vuoksi. Sairaus, vammaisuus, kansallisuus ja sukupuoli voivat tänäänkin haitata työpaikan saantia tai vakuutuksen ottamista.

Ulkoisella kuvallamme itsestä ja muista voi olla monenlaisia seurauksia. Mutta se annammeko luokitusten vaikuttaa sisäisesti, on oma asiamme. Ihminen voi vangita itsensä ja muut maiden kansalaisiksi tai sukupuolten edustajiksi. Vaikeampaa ja palkitsevampaa on vapauttaa olemisensa määritelmistä ja nähdä toisetkin yksilöinä, oman elämänsä tekijöinä.

Minä olen minä.

Tehtäviä:

  1. Miten voin tietää, että minä olen minä enkä sinä?
  2. Mitkä ovat varhaisimmat muistoni?
  3. Mieti, milloin ajattelin ensimmäisen kerran, että minä olen minä.
  4. Millä tavalla minä eroan muista ihmisistä?
  5. Mitä yhteistä ja mitä samaa on ihmisissä ja kotieläimissä?
  6. Mistä tiedämme, että meillä ja isoilla apinoilla on yhteinen esi-isä
  7. Pitääkö muiden läsnä ollessa teeskennellä ajattelevansa toisin kuin oikeasti ajattelee?
  8. Mitä kaikkea teen koulun ulkopuolella?
  9. Mitä toiveita ja pelkoja minulla on?
  10. Mikä minusta tulee isona?
  11. Mitä teen, kun pääsen eläkkeelle (pääsenkö?)?

Havainnot ja toimintojen suuntaaminen niiden avulla

Hölmöläiset rakensivat talon. He unohtivat tehdä siihen ikkunat. Talosta tuli aivan pimeä. Hölmöläiset päättivät, että taloon on hankittava valoa. Joku keksi, että kannetaan valoa säkillä sisälle. Tämä ei ole sinänsä huono ajatus. Voidaanhan esimerkiksi vettä kantaa talon sisälle. Hölmöläiset kuitenkin epäonnistuivat yrityksissään kantaa taloon säkissä valoa. Havainnot osoittivat alun perin hyvältä näyttäneen ajatuksen huonoksi.

Usein lapsille esitetään kysymys, kumpi painaa enemmän, kilo lyijyä vai kilo höyheniä. Monet menevät lankaan ja vastaavat, että kilo lyijyä. Onhan lyijy tunnetusti painavaa. Muita kilo on painon mitta, ja tietysti kilo mitä ainetta tahansa painaa yhtä paljon.

Kysymys on huomattavasti vaikeampi, jos kysytään, kumpi putoaa nopeammin lattialle, kilo höyheniä vai kilo lyijyä. Jos pudotus suoritetaan luokassa, kilo lyijyä putoaa nopeammin. Mutta jos luokasta poistetaan kaikki ilma, jos luokka pumpataan tyhjiöksi, molemmat putoavat yhtä nopeasti. Tämä johtuu siitä, ettei tyhjiössä ole ilmanvastusta, joka hidastaa putoamista.

Muinaisilla ihmisillä oli monia käsityksiä, joita he eivät voineet tai ymmärtäneet tarkistaa havaintojen avulla. Monet ihmiset ajattelivat, että maapallo on pannukakun muotoinen, ja oli varsin yleinen käsitys, että aurinko kiertää maapalloa eikä maapallo aurinkoa. Tähtien luultiin sijaitsevan jonkinlaisella kristallikuorella, ja sateen ajateltiin tihkuvan kristallikuoren rei'istä.

Nykyään melkein kaikki tietävät, että maa on pallon muotoinen, että maa kiertää aurinkoa, että tähdet ovat muita

planeettoja tai aurinkoja ja että sade tulee pilvistä.

Kerrotaan, että muutamia satoja vuosia sitten Galileo Galilei -niminen italialainen ryhtyi pudottelemaan punnuksia Pisan kaltevasta tornista. Hän mittasi putoamisaikoja, ja keksi säännöt, joita putoaminen noudattaa. Nykyään koululaiset voivat lukea näistä säännöistä kirjoistaan.

Galilein jälkeen tutkimalla on hankittu suuri määrä tietoa.

Galilei itse keksi kehittämällään kaukoputkella, että Jupiter- planeetalla on kuita, jotka kiertävät sitä. Käsitys kristallisesta taivaankannesta piti hylätä.

Mikroskoopilla keksittiin bakteerit, ja opittiin tuntemaan monien sairauksien syyt. Kokeilemalla on keksitty suuri määrä lääkkeitä. joiden avulla on pelastettu paljon ihmishenkiä.

Lääkkeiden kehittelyssä käytetään tosin koe-eläimiä, mutta näidenkin turhaa käyttöä pyritään vähentämään.

Havainnot ja unet

Näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti ovat tärkeitä havaintojen teossa. Näiden aistien toiminta-alaa jatkamme nykyään monilla keinoilla. Meillä on puhelimia, radioita, televisioita, kaukoputkia, mikroskooppeja ja mitä lukuisimpia havaintojen tekoa auttavia laitteita.

Myös unessa kuvittelemme, että aistimme. Tämä osoittaa, että aivomme ja ajattelumme vaikuttavat myös havaintoihimme. Usein näemme mitä toivomme näkevämme.

Jos nykyaikaisia tutkijoita ei olisi opetettu havaitsemaan oikein, he saattaisivat tehdä aivan yhtä virheellisiä havaintoja kuin muinaiset esi-isämme selittäessään luonnon tapahtumia henkien aiheuttamiksi.

Toiminnan suuntaaminen ja tavoitteet

Koiralla on paljon tarkempi hajuaisti kuin ihmisellä. Jäljittääkseen saaliseläimiä koira tarvitsee tarkkaa hajuaistia. Koiran toiminta on tavoitteellista, ja se käyttää hajuaistiaan tavoitteensa saavuttamiseksi.

Myös ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Ihminen ei elä pääasiassa metsästyksestä, joten hän ei tarvitse yhtä hyvää hajuaistia kuin koira. Ihmisellä on erittäin kehittynyt näköaisti, ja ihminen erottaa hyvin erilaiset värit. Ihmisellä on suuremmat aivot kuin koiralla, ja niin ihminen pystyy koiraa paremmin erittelemään näkemäänsä.

Samoin ihminen osaa puhua ja ihmiset kykenevät sopimaan yhteisistä tavoitteista.

Ihminen pystyy myös ennakoimaan tulevaisuutta. Havaintojen ja ajattelun avulla hän pystyy tekemään ennusteita siitä, mitä tapahtuu, jos hän toimii yhdellä tavalla tai toisella tavalla. Hän vertaa toimintansa seurauksia tavoitteisiinsa ja valitsee sellaisen toimintatavan, joka parhaiten näyttää johtavan hänen tavoitteisiinsa.

Tehtäviä:

  1. Suorittakaa opettajan johdolla jokin yksinkertainen koe, jonka avulla hankitaan tietoa.
  2. Miten voidaan erottaa unet ja oikeat havainnot?
  3. Jos teidän tehtävänänne on selvittää, minkälainen on kuun pinta, kuinka ratkaisette tehtävän? Mikäli tehtävä halutaan ratkaista toteamalla asia omin silmin, mitä apuvälinettä tarvitaan?
  4. Pohtikaa ryhmissä sitä, kuinka koulunkäynti voitaisiin tehdä vielä kiinnostavammaksi.
  5. Kuinka paljon painaa Kilon poliisi?

Työn merkitys

Kolme pientä porsasta

Tässä englantilaisessa kansansadussa seikkailee kolme pientä porsasta, jotka äiti lähetti maailmalle elättämään itsensä. Ensimmäinen porsas oli laiska ja kohdattuaan olkilyhdettä kantavan miehen, päätti porsas rakentaa niistä talonsa. Sitten tuli susi, joka uhkasi puhaltaa talon nurin, jos ei pääse sisälle. Koska porsas ei päästänyt sutta sisään, puhalsi susi olkitalon nurin ja söi possun.

Toinen porsas oli myös vähän laiska, mutta ei tehnyt taloaan oljista, vaan risuista. Kun susi taas tuli, se puhkui myös risutalon nurin ja söi toisenkin porsaan. Kolmas porsas oli taas ahkera, eikä tyytynyt olkiin tai risuihin, vaan kohdattuaan tiilikuormaa kantavan miehen, porsas päätti rakentaa talonsa niistä. Kun susi taas tuli paikalle ja yritti puhkua ja puhaltaa talon nurin, ei se onnistunutkaan. Oveluuteen turvautuen susi neuvoi porsaalle hyviä ruokapaikkoja ja he päättivät mennä aterialle yhdessä kello kuusi. Porsas oli kuitenkin vielä ovelampi ja meni aterialle tuntia aikaisemmin. Susi raivostui hävyttömään porsaaseen ja kiipesi katolle, yrittäen savupiipusta sisälle. Tällöin porsas pisti ison padan porisemaan ja susi molskahti siihen, sitten porsas söi suden.

Myös tässä sadussa tulee ilmi että susi on paha, minkä porsaatkin tiesivät. Kuten me kaikki tiedämme, laiskuus ei kannata ja siksi susi pystyi syömään kaksi ensimmäistä porsasta. Kolmas porsas ei kuitenkaan ollut laiska, vaan viisas ja ovela, siksi susi joutuikin itse syödyksi. Kertomus yrittää opettaa, ettei laiskuus kannata, vaan asiat on pyrittävä tekemään kunnolla.

Tehtävä:

Keksikää muita satuja kolmesta pienestä porsaasta.

Miksi tehdään työtä

Kun muinaiset esi-isämme keräilivät kasveja ja metsästivät, he eivät ehkä ajatelleet tekevänsä työtä. Siihen aikaan elämä muodosti kokonaisuuden.

Metsästys, viljelys, työ ja juhlat lomittuivat joustavasti yhteen. Työ tuotti tyydytystä samalla tavoin kuin mikä tahansa muu toiminta.

Muiden ryhmän tai heimon jäsenten auttaminen oli myös itsestään selvää.

Viljan viljely ja ylijäämien syntyminen johtivat suurten omaisuuksien syntymiseen. Nyt rikkaat alkoivat itse irtautua työnteosta ja teettää sen köyhemmillä. Rikkaat saattoivat nyt omistaa enemmän aikaa joko erilaisille henkisille harrastuksille tai kuluttaa aikansa laiskottelemalla.

Kun sotavankeja alettiin ottaa orjiksi, varakkaat ihmiset saivat halpaa työvoimaa pelloilleen ja verstaisiinsa.

Kun sitten lopulla syntyi suurteollisuus, käsityöläiset menettivät työnsä ja joutuivat yksitoikkoiseen tehdastyöhön. Työpäivän pituus kasvoi, kun tehtaanomistajat halusivat saada mahdollisimman suuria voittoja. Työläisten olot heikkenivät heikkenemistään. Työ sai huonon maineen. Kun perhe ei voinut elää isän ja äidin palkalla, alaikäisiä lapsiakin pakotettiin tehdastyöhön.

Työn mielekkyyttä ja samalla myönteistä suhtautumista siihen ovat parantaneet työolojen ja työväestön olojen kohentuminen. Tähän ovat paljon vaikuttaneet työväenliike ja ammattiyhdistysliike. Samoin koneiden kehitys on tuonut asiaan helpotusta.

Nykyinen hyvinvointi perustuu ihmisten tekemään työhön. Nykyään töitä on hyvin monenlaisia. Viime aikoina tehdastyön määrä on vähentynyt ja palveluammattien määrä on kasvanut.

Työttömyys on monissa maissa vakava ongelma. Ihmiset haluaisivat tehdä työtä, mutta sitä ei ole tarjolla kaikille. Ei ole mukavaa olla työtön.

Työ antaa elämään sisältöä. Ilman työntekoa on vaikea tulla toimeen, koska työttömyyskorvaukset ovat melko pieniä.

Toisaalta koneiden kehittyessä on myös ihmisten asenteiden työtä kohtaan muututtava. Kun koneet tekevät yhä enemmän perinteisiä töitä ihmisen puolesta, ei kaikkia ihmisiä ehkä voidakaan työllistää kuten ennen ja niin heille on keksittävä jotakin muuta yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja mielekästä toimintaa.

Työ ja ihminen

On sanottu, että ihmisestä kehittyi ihminen, koska hän ryhtyi käyttämään työkaluja ja kieltä. Käden käyttö työhön vaikutti esi-isiemme kehittymiseen ihmisiksi.

Kun työ on vaikuttanut ihmisen syntyyn, työ on ihmiselle tärkeää. Ihminen eroaa eläimistä mm. siksi, että ihminen pystyy puhumaan, ennakoimaan tulevia tapahtumia ja tekemään järjestelmällistä työtä. Työ on aina työtä tulevaisuuden hyväksi, ja työ liittyy ihmisen kykyyn ennakoida tulevia tapahtumia. Ihminen pystyy näkemään ennakolta, että työ auttaa häntä päämääriensä saavuttamisessa.

Työ edellyttää usein ihmisten yhteistyötä, ja yhteistyö on varmaan omalta osaltaan auttanut ihmisen kolmannen erikoisominaisuuden, puhekielen, kehitystä.

Työ ja harrastukset erotetaan usein sillä perusteella, että työstä maksetaan palkkaa mutta harrastuksista ei. Usein harrastukset ovat samalla tavalla työtä kuin varsinainen työkin. Työläinen, joka kotona hoitaa puutarhaa tai korjaa taloaan tekee työtä. Taiteilijan työtä on taulujen maalaaminen, mutta jos joku muu maalaa tauluja, sitä sanotaan harrastukseksi.

Monia tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä hoidetaan myös harrastuksena esimerkiksi erilaisissa yhdistyksissä.

Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hänen harrastuksensa on hänen työtään. Tästä syystä nuorten on syytä kiinnittää paljon huomiota oikean ammatin valintaan. Valitettavasti vain harvoilla on nykyäänkin mahdollisuus päästä siihen ammattiin, johon haluaisi.

Tehtäviä:

  1. Voidaanko sanoa, että koulunkäynti on koululaisen työtä?
  2. Mitä työtä haluaisit tehdä aikuisena?
  3. Mitä uusia ammatteja on syntynyt viime vuosina?
  4. Miksi nykyajan työt vaativat pitkää koulunkäyntiä?
  5. Mitä miltä olet, onko kaikkien ihmisten tehtävä työtä?

Pelisääntöjä periaatteita

Hyvä ja paha

Kuinka monta seuraavista lauseista olet kuullut aikaisemmin:

Mikä on yhdelle hyvä, se on toiselle paha.

Tee hyvää tai pahaa, edestäsi sen löydät.

Haukkuu paha koira hyvänäkin pidettäessä.

Aina uusi hempeämpi, ehkä vanha parempi.

Hyvien työt, pahain puheet.

Paha lehmä kiulunsa kaataa.

Haukkuu koira hyvääkin miestä.

Hyvä koira kuoltuaan, paha eläessään.

Susi oikeassa, lammas väärässä.

Hyvä on toisen housuilla tuleen istua.

Parempi koti koivuinen kuin kylä jalavapuinen.

Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.

Yllä olevat lauseet ovat Suomen kansan vanhoja sananlaskuja. Niissä esiintyy sellaisia sanoja kuin

hyvä

paha

oikea

väärä.

Tällaisia sanoja kutsutaan siveyssanoiksi eli moraalisanoiksi.

Tehtävä

Tutkikaa yhdessä opettajan kanssa, mitä sana "moraali" eli ”siveys” on eri asioissa ja eri aikoina tarkoittanut.

Sanalaskuissa asia sanotaan usein epäsuorasti.

Tehtävä

Keksikää lauseita, joissa esiintyy moraalisanoja.

Pohtikaa, mitä yllä olevilla sananlaskuilla on haluttu sanoa tai opettaa.

Nykyään lapsille saatetaan sanoa esimerkiksi seuraavia lauseita:

On väärin olla itsekäs.

On väärin varastaa tai valehdella.

On väärin olla epärehellinen.

On väärin olla kuuntelematta muita.

On väärin vihastua.

On väärin laiskotella.

On väärin juoruilla.

On väärin nimitellä.

On väärin jättää kotitehtävät tekemättä.

On väärin lyödä ihmisiä.

On väärin olla huolimaton.

On väärin pilkata muita.

Toisaalta lapsille voidaan sanoa esimerkiksi seuraavaa:

On hyvä puhua niin kuin ajattelee tai tuntee.

On hyvä olla muille ihmisille ystävällinen.

On hyvä välttää vihastumista.

On hyvä koettaa asettua toisen ihmisen asemaan.

On hyvä olla kärsivällinen.

On hyvä olla ahkera.

On hyvä oppia niin paljon kuin mahdollista.

On hyvä olla ystävällinen vanhuksille.

On hyvä oppia rakastamaan muita ihmisiä.

Voidaan myös sanoa:

On hyvä laiskotella.

On hyvä vihastua.

On hyvä vihata muita ihmisiä.

Mistä syystä kolme viimeistä lausetta tuntuvat oudoilta?

Voidaan myös sanoa:

On oikein totella lakia.

Sinun pitää olla ystävällinen muille ihmisille.

Sinä et saa tupakoida.

Hän on parempi oppilas kuin sinä.

Hän on huono oppilas.

Yllä olevissa esimerkeissä esiintyvät myös sanat

pitää

ei pidä

saa

ei saa

parempi

huonompi.

Sanoja hyvä, paha, oikein, väärin, pitää, ei pidä, saa, ei saa, parempi,huonompi avulla ilmaisemme käsityksiä joita sanotaan siveellisiksi eli moraalisiksi. Siveelliset eli moraaliset käsitykset koskevat ihmisten välisiä tapoja ja käyttäytymissääntöjä.

Voimme ilmaista niitä myös käskyjen ja kieltojen avulla. Hyväksymistä ja paheksumista voimme ilmaista myös äänensävyillä, liikkeillä, eleillä, kasvonilmeillä ja sanontatavoilla kuten "mitä sinä luulet tekeväsi".

Tehtäviä:

Keskustelkaa siitä onko oikein lyödä koulutovereitaan. Saako mielestänne lyödä takaisin? Oletteko samaa mieltä keskenänne vai onko joku toista mieltä? Kuinka perustelette asiaa, jos olette eri mieltä?

Periaatteiden ja pelisääntöjen ero

Erilaisia mielipiteitä

Eri ihmiset saattavat pitää eri asioita hyvinä ja pahoina tai oikeina ja väärinä. Jokseenkin täydelliset näkemyserot voivat johtua esim. erilaisista kulttuureista. Tutkimusretkeilijä Nansen havaitsi sata vuotta sitten, ettei eskimoiden kielessä ollut sanaa "sota" lainkaan ja eskimot pitivät sotilaita pelkästään tappajina. Samaan aikaan esim. Euroopassa ja Amerikassa sotilaallista toimintaa ja sotilaita taas arvostettiin hyvinkin paljon.

Ihmisten erilaiset mielipiteet periaatteista riippuvat hyvin monista tekijöistä. Ihmisen omaksuessa periaatteita hänellä on tietysti oikeus käyttää harkintaansa. Kun hän taas asettaa muille ihmisille periaatteita, on näiden ihmisten mielipiteet otettava huomioon.

Yleissääntö

Vanha yleissääntö (johon on tietysti poikkeuksia) sanoo, että ihminen saa tehdä mitä tahansa mistä ei ole vahinkoa muille ihmisille.

Usein ajatellaan, että periaatteet ovat yhteiskunnan pelisääntöjä, joita tarvitaan yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkimukset osoittavat, ettei tällainen ajattelu edusta moraalin korkeinta astetta.

Muutamia satoja vuosia sitten oltiin yksimielisiä siitä, että noituudesta tuomitut pitää polttaa.

Noidalla tarkoitettiin ihmistä, jota pidettiin tietäjänä tai ihmeiden tekijänä ja jonka ajateltiin toimivan usein paholainen - nimisen henkiolennon välikappaleena.

Siihen aikaan vallitsi pelisääntö "noidat on poltettava". Hyvin harvat nykyään myöntävät, että silloin meneteltiin oikein.

Yllä oleva esimerkki osoittaa, että järjen ja tutkimuksen avulla voidaan poistaa sellaisia sääntöjä, joita ei voida pitää moraalisesti hyväksyttävinä. Meidän on pyrittävä nojaamaan tietoihin ja todellisuuteen myös moraalista hyväksyttävyyttä koskevissa kysymyksissä.

Mikä on tärkeää?

On tärkeää tietää

mitä haluamme

mistä pidämme

mitä tiedämme

kuinka ymmärrämme moraalisen hyväksyttävyyden periaatteita eli moraalinormeja, itseämme ja muita, tunteiden toimintaa

Saatat tehdä väärin, koska

et tiedä mitä seurauksia teostasi on,

et ole selvillä omista päämääristäsi,

päämääräsi ovat, ristiriitaisia,

et ymmärrä tilannetta,

et pysty käsittelemään ongelmia,

et pysty ehkä hillitsemään itseäsi,

uskot järjettömän asioihin

vakaumuksesi ei vastaa todellisuutta,

tekosi ovat ristiriidassa ymmärryksesi kanssa,

vakaumuksesi ovat ristiriitaisia,

et tiedä kuinka muuttaa tapojaan,

petät itseäsi itsekkäistä syistä,

et halua ymmärtää kokonaisuutta,

loukkaat muita tahallasi,

siirrät omat ongelmasi muille tai olet kostonhaluinen,

et tiedä mikä on ongelmasi,

sinulla on ennakkoluuloja tai jäljittelet. sokeasti jotakuta.

Tehtäviä:

Keksikää joitakin käyttäytymisongelmia, jotka liittyvät lueteltuihin syihin. Yrittäkää ratkoa niitä.

Velvollisuus

Jos joku sanoo sinulle: "Sinun on tehtävä niin, koska se on velvollisuutesi", hän syyllistyy niin sanottuun kehäpäätelmään. "Sinun on tehtävä niin" tarkoittaa aivan samaa kuin "se on sinun velvollisuutesi".

Jos esimerkiksi ajattelet, että sinun on osallistuttava jokaiseen tappeluun koska se on velvollisuutesi, sinulle voi käydä huonosti.

Varo kehäpäätelmiä!

Lause "Ilman velvollisuudentuntoa vallitsisi epäjärjestys" tarkoittaa samaa kuin että ilman moraalisääntöjä vallitsisi epäjärjestys.

Tehtäviä

Pohtikaa mitkä velvollisuudet ovat tärkeitä koulussa.

Mitä velvollisuuksia sinulla on kotona ja toveripiirissä.

Keskustelkaa siitä, miksi käsityksenne velvollisuuksista eroavat toisistaan.

Miten velvollisuudet ovat muuttuneet viime aikoina?

Oikeudenmukaisuus

Ihmisillä on usein taipumus toimia itsekkäästi. Monet ajavat omaa etuaan muista ihmisistä välittämättä. Usein ystäviä ja sukulaisia kohdellaan paremmin kuin muita ihmisiä. Virkamiehiä ja päätöksen tekijöitä lahjomalla yritetään saavuttaa etuja.

Jo kauan sitten ihmisiä pyrittiin opettamaan oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Muinaiskiinalainen ajattelija Kungfutse opetti:

"Mitä et toivo tehtävän itsellesi, sitä älä tee muille."

Muinaiskreikkalainen ajattelija Platon puolestaan opetti:

"Minun pitää tehdä muille mitä toivoisin tehtävän itselleni."

Kungfutsen ja Platonin opetusta kutsutaan kultaiseksi säännöksi. Se opettaa välttämään itsekkyyttä ja suhtautumaan muihin ihmisiin tasapuolisesti.

Muinaiset Intian jainalaiset kehottivat kohtelemaan kaikkia eläviä olentoja samalla tavalla kuin toivoisi kohdeltavan itseään. Jainalaiset ovat rakentaneet mm. sairaalan, jossa he hoitavat sairaita lintuja.

Oikeudenmukaisuus merkitsee myös tasa-arvoa. Tasa-arvoisuuden periaatteet on esitetty Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien julistuksessa.

Oikeudenmukaisuuden sovellutuksia

Kultainen sääntö opettaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Jos minä olisin nälkää näkevä lapsi Afrikassa, toivoisin, että joku antaisi minulle ruokaa. Minun on kohdeltava tuota lasta, kuten toivoisin kohdeltavan itseäni. Minun on omalta osaltani pyrittävä auttamaan tuota lasta. Minun ei tule toivoa itselleni paljon karamelleja, hienoja vaatteita ja monenlaista tarpeetonta tavaraa, vaan minun on sanottava vanhemmilleni, että he auttaisivat mieluummin kehitysmaiden lapsia.

Monet sanovat, että oman maan asiat on pantava kuntoon ennen kuin ryhdytään auttamaan muita. Tämä ei ole oikeudenmukaista ajattelua. Tietysti epäoikeudenmukaisuutta omassa maassa on pyrittävä vähentämään.

Tasa-arvoperiaate vaatii kuitenkin, että on autettava siinä missä hätä on suurin.

Oletko kieltänyt muilta lapsilta joidenkin omistamiesi esineiden käytön? Oletko käyttäytynyt itsekkäästi? Antaako omistusoikeus oikeuden kieltää esineen käyttö muilta?

Tehtäviä:

  1. Maailmassa on tavattoman paljon asioita, joiden suhteen vallitsee epäoikeudenmukaisuutta. Tehkää luetteloa epäoikeudenmukaisuuksista.
  2. Pohtikaa, miten mainittuja epäoikeudenmukaisuuksia voitaisiin poistaa.
  3. Pohtikaa, miten omaa itsekkyyttä voi hillitä.

Esimerkki: Nälkä

Maailmassa tuotetaan tänä päivänä ruokaa enemmän kuin koskaan, niin paljon, että tasaisesti kaikille jaettuna sitä riittäisi jokaiselle kaksi kiloa päivässä: yli kilo viljaa, papuja ja pähkinöitä, noin puoli kiloa lihaa, maitoa ja munia sekä puoli kiloa hedelmiä ja vihanneksia. Tästä huolimatta noin miljardi ihmistä eli noin joka kuudes näkee nälkää.

Nälkä ja köyhyys liittyvät toisiinsa erottamattomasti. 1,2 miljardia ihmistä maailmassa joutuu elämään alle dollarilla, ja yli kolmen miljardin ihmisen on selviydyttävä alle kahdella dollarilla päivässä. Nälkä ei siis johdu ainoastaan ruuan puutteesta, vaan myös siitä, ettei köyhillä ole siihen varaa.

Toisaalta köyhyys aiheuttaa nälkää siten, että köyhillä ei ole ruuan tuottamiseen tarvittavia välineistä, kuten maata, siemeniä, työvälineitä, pääomaa, työvoimaa tai tietotaidoa. Kaksi kolmannesta maailman köyhistä elää maaseudulla ja kehitysmaiden tärkein työllistäjä ja elinkeino on maatalous.

Nälkä ja köyhyys koskettavat eniten naisia. Jokaisesta maailman kymmenestä köyhästä nälkäisestä seitsemän on naisia. Lisäksi noin kolmasosa kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Köyhyyden naisistumiseen ovat syynä muun muassa se, että naisilla ei ole riittävästi valtaa, koulutusta eikä tuotantovoimavaroja.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan nälkäongelmaan ei ole riittävän voimakkaasti puututtu osittain siksi, että on ajateltu taloudellisen kasvun vähentävän köyhyyttä ja nälän poistuvan itsestään. Köyhyyden vähentäminen vie aikaa ja nälkäongelmaan pitäisi reagoida välittömästi.

Toisaalta nälkä ei ole ainoastaan köyhyyden aiheuttamaa, vaan nälkäongelma tuottaa lisää köyhyyttä. Nälkäiset lapset eivät kasva normaalisti eivätkä opi riittävästi. Nälkäiset aikuiset eivät jaksa tehdä raskasta työtä, he sairastuvat useammin ja kuolevat nuorempina kuin ne, jotka saavat riittävästi ravintoa.

Thomas Malthus esitti 1798, että nälkä ei häviä koskaan, koska ihmiset lisääntyvät nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Joissakin maissa kuten Suomessa tämä ” Malt­husin laki” ei enää pidä paikkaansa. Sen sijaan esimerkiksi Intiassa nälkä ei ole vähentynyt ollenkaan maan itsenäistymisen jälkeen, koska väestö on kasvanut suurin piirtein samaa vauhtia kuin elintarvikkeiden tuotanto. On joka tapauksessa selvää, että maapallon ravinnontuotannolla on jokin yläraja. Jos ihmiskunnan lisääntymistä ei saada pysähtymään, ravinnon puute pysäyttää sen aikanaan joka tapauksessa.

Nykyinen nälkä ei ole ruuan tuotantoon liittyvä ongelma, sillä nykyisellä ravinnon tuotannolla kaikki maailman ihmiset voitaisiin ruokkia. Joillakin alueilla, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ruuan tuotanto on vähentynyt vaikka väestö on kasvanut. Syynä ovat olleet mm. poliittinen sekasorto, sodat ja huonot hallitukset, jotka eivät ole välittäneet köyhien nälästä. Vallanpitäjien lapset eivät ole juuri missään kärsineet nälästä.

Vuonna 2025 maailman väestön arvioidaan olevan jo noin 8 miljardia nykyisen 6 miljardin sijasta. Vettä ei riitä, metsiä ei voida hävittää ilman pahoja luonnontuhoja, ilmasto muuttuu väistämättä ja autiomaat kasvavat ja maaperä huononee. Keinokastelu lisää maaperän suolaisuutta.

Vaikka kasveja, joiden perintötekijöitä on muunneltu, vastustetaan voimakkaasti, köyhien maiden on pakko ottaa käyttöön tällaiset kasvit taatakseen elintarvikkeet kasvavalle väestölle.

Varakkaiden maiden tukimaksut maataloudelle ovat joinakin vuosina ylittäneet koko Afrikan kansantuotteen. On sanottu, että Afrikan köyhien sortoa harjoittavat hallitukset ja köyhissä maissa yleinen lahjonta olisi poistettava, jotta nälkää voitaisiin edes yrittää poistaa.

Suurin uskonto, katolinen kristinusko, vastustaa paavin johdolla syntyvyyden säännöstelyä. Raamatussa sanotaan mm.: Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." 29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.1.html#o1

Tehtäviä:

  1. Miten maailman nälkää voitaisiin lievittää nyt?
  2. Miten maailman nälkää voitaisiin vähentää tulevaisuudessa?
  3. Millä tavalla sinä voisit vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
  4. Millä tavalla Suomi voisi vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
  5. Miten uskontojen vaikutusta nälänhätiin voitaisiin vähentää?

Miksi on lakeja ja mittapuita (normeja)

Jos ihmiset ovat itsekkäitä ja ajavat omia etujaan muista välittämättä, tämä johtaa usein riitoihin ja yhteisön häviöön. Jo muinaiset esi-isämme kehittivät sääntöjä riitojen ratkaisemiseksi oikeudenmukaisuuden pohjalta.

Oikeutta käytiin käräjillä ja ylimpänä riitojen ratkaisijana oli usein heimopäällikkö, jonka oletettiin olevan puolueeton.

Kun opittiin kirjoitustaito, kuninkaat ja heimopäälliköt alkoivat merkitä muistiin erilaisia sääntöjä. Syntyivät lait. Erittäin kuuluisaksi on tullut kuningas Hammurabin laki, jossa säädetään, miten vahingonteko on korvattava. Laki voi olla hyvä tai huono, ja vahingon korvaaminen toisella vahingolta kuten oli laita kuningas Hammurabin laissa, ei varmaan ole järkevä periaate. Mutta kun laki on kaikille sama se lisää oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.

Jokaisessa yhteisössä vaikuttaa lakien lisäksi kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyritään noudattamaan. Tällaisia sääntöjä kutsutaan usein normeiksi. Hyvin yleisiä normeja ovat esimerkiksi kielto tappamiselle, varastamiselle ja valehtelemiselle.

Täsmällisemmin nämä normit on kirjoitettu sitten kunkin valtion lakeihin.

Tehtäviä:

  1. Tutkikaa millaisia lakeja ja järjestyssääntöjä on olemassa kouluja varten.
  2. Mitä kirjoittamattomia sääntöjä koulussa noudatetaan?

Rehellisyys ja epärehellisyys

Tämän osion lähteenä on käytetty pääasiassa Heikki Havinan alias Pentti Kähkösen teosta Totuus (ISBN 951-9214-33-X)

Rehellisyys

Rehellisyys on

  1. totuudellisuutta,
  2. totuuden "kunnioittamis­ta",
  3. totuushakuista suhtautumistapa,
  4. todellisuuden eli totuuden vapaaehtoista huomioon ottamista,hyväksymistä ja nou­dattamista ajatuksissa, asenteissa, pyrkimyksissä, toiminnassa ja yksilöiden välisessä viestinnässä.
Väittäjä on rehellinen, jos hänen väitteensä ovat hänen oman käsityksensä mukaan tosia. Ne voivat silti olla erheellisiä, mutta ne eivät saa olla valheellisia. — Tässä on tilaisuus viisaste­luun: Onko vangiksi joutunut sotilas epärehellinen, jos hän antaa viholliselle tahallisesti vääriä tietoja?

Rehellisyyttä on kahta päälajia:

Älyllinen rehellisyys (puolueettomuus): Ihminen hyväksyy tosiasiat sellaisinaan, koettamatta muuntaa niitä omien tarpeidensa tai toiveidensa mukaisik­si. Ihminen tyytyy tarvittaessa epätietoon ja torjuu uskomukset, joilla puuttuva tieto usein korvataan. — Älyllinen rehellisyys näyttää edellyttävän koulittua ajattelukykyä. Se "pun­nitaan" tietopiirin rajalla.

Siveellinen eli yhteisöllinen (vilpittömyys): Ihminen ei koeta pettää toisia ihmisiä väärillä väitteillä.

Rehellisyys on tavattoman hyödyllinen ominaisuus. Se on myös yhteiskunnan ehdoton edellytys. Jos kaikki ihmiset olisivat estotto­man epärehellisiä, yhteiskuntaelämä olisi mahdotonta.

Epärehellisyys

Epärehellisyyttä on kahta päälajia:

Älyllinen epärehellisyys (puolueellisuus, subjektiivisuus) on itsepetosta: Ihminen ei hyväksy tosiasioita sellaisinaan, vaan muuntaa tai värittää ne omien tarpeiden­sa tai toiveidensa mukaisiksi. Ihminen ei tyydy epätietoon, vaan korvaa tarvittaessa puuttuvat tiedot uskomuksilla ("tietopiirin rajan luvaton ylittäminen"). — Älyllinen epärehellisyys on tavattoman yleistä (koska sitä opetetaan tehokkaasti kodeissa, kouluissa ja kirkoissa). Siihen ovat syyllistyneet monet tiedehenkilötkin.

Siveellinen eli yhteisöllinen epärehellisyys (vilpillisyys): Ihminen koettaa pettää toisia ihmisiä väärillä väitteillä. Epärehellisyyttä esiintyy eniten asutuskeskuksissa, joissa ihmiset saavat runsaasti vaikutteita toisiltaan. Maaseudun asukkaat pysyvät rehellisempinä, koska luonto ei opeta heitä valehtelemaan. Nykyai­kana levittävät tosin koulut, kirjakaupat ja tiedotusvälineet "kult­tuuria" maaseudullekin...

Epärehellisyys on ihmiskunnan pahimpia ongelmia. Siitä johtuvat melkein kaikki muut ongelmat — mm. sodat.

Erään köyhän maan edustaja selvitteli kerran maansa ongelmia seuraavalla tavalla: "Me olemme köyhiä ja meillä ovat kaikki asiat rempallaan, koska me olemme epärehellisiä: me valehtelemme, varastamme ja petkutamme. Jos olisimme rehellisiä ja tekisimme ahkerasti työtä, meillä olisi kaikki hyvin." — Taloudellinen kehitysapu, jota jaetaan runsaasti "alikehittyneille" maille, olisi muutettava rehellisyyden ja ahkeruuden opetukseksi. Rehelliset ja ahkerat ihmiset tulevat toimeen omin neuvoin, asuvatpa he missä tahansa.

Epärehellisyyttä harjoitetaan monella tavalla. Se voi olla (aakkos­järjestyksessä) aivopesua, epäluotettavuutta (esim. lupausten rikko­mista), huijausta, huiputusta, kaunistelua, kieroilua, liioittelua (paisuttelua tai vähättelyä), luihuutta, manipulointia, mielipiteen-muokkausta, mustamaalausta, narrausta, nenästä vetämistä, petku­tusta, petollisuutta, propagointia, puijausta, puolueellisuutta, ri­kollisuutta, salailua ("vaarallisimmat valheet lausutaan vaikene­malla"), taktikointia, teeskentelyä, tekopyhyyttä ja tekopahuutta, uskottelua, valheellisuutta, vilpillisyyttä, vääristelyä, yksipuolisuut­ta... "Rakkaalla lapsella on monta nimeä."

Vääristely on hyvin salakavala epärehellisyyden muoto. Esimerk­ki: "Tiede on keksinyt hirvittäviä sota-aseita." Väite edellyttää, että sota-aseiden keksiminen kuuluu tieteen tehtäviin, mikä ei ole totta. Sota-aseet eivät ole tiedettä, vaan tekniikkaa. Vääristely perustuu tässä tapauksessa käsitteiden harhauttavaan sekoittami­seen.

Epärehellisyyttä on myös sellainen puolueettomuuspolitiikka, jossa totuutta ja epätotuutta pidetään samanarvoisina.

Aatteet (uskonnot ja ideologiat) ovat älyllisen epärehellisyyden tuotteita. Henkilöä, joka on omaksunut jonkin aatteen "hyvässä uskossa", ei voida kuitenkaan syyttää epärehellisyydestä. Hän on vain erehtynyt... tai häntä on petetty.

Tehtäviä:

  1. Oletko ollut epärehellinen? Miksi?
  2. Ovatko koulutoverisi olleet sinulle epärehellisiä? Miksi?
  3. Ovatko sukulaisesi olleet sinulle epärehellisiä? Miksi?
  4. Miten epärehellisyyttä voitaisiin vähentää esimerkiksi koulussa ja kotona?

Yhteiselämän perusteita

Ihmisten, joilla on erilaisia moraalisia ja muita käsityksiä, on koetettava tulla toimeen keskenään. Myös itsekkäiden etujen välisiä ristiriitoja on pyrittävä sovittelemaan.

Järjestyssääntöjen tarpeellisuus

Voidaan ajatella, että joka kerta, kun syntyy ongelmia tai erimielisyyksiä, asiasta sovitaan erikseen. Voisi kuitenkin käydä niin, että aikaa ei jäisi asioiden hoitamiseen vaan kaikki aika menisi erimielisyyksistä kiistelyyn. Jos koulun järjestyksestä ja työtavoista olisi sovittava joka tunnin alussa erikseen, aikaa hukkaantuisi aivan tarpeettomasti. Tästä syystä kouluun on laadittu järjestyssäännöt. Erimielisyydet voidaan usein ratkaista katsomalla järjestyssäännöistä, miten on sovittu meneteltävän.

Jo ensimmäisellä luokalla koulussa opitte tärkeimmät koulun säännöt.

Omakotitalossa asuvat häiritsevät harvoin naapureita. Omakotitaloja varten ei laadita järjestyssääntöjä. Sen sijaan kerrostaloissa esimerkiksi meluaminen yöllä häiritsee muita asukkaita. Kerrostalon järjestyssäännöissä on yleensä sovittu, että yöllä ei saa meluta. Kerrostalojen asukkaat käyttävät usein yhteistä saunaa, yhteistä pesutupaa, yhteistä parveketta jne. Koska myös näiden käyttö vaatii sopimaan vuoroja, on niistä maininnat talon järjestyssäännöissä.

Myös kaupunkiasuminen edellyttää järjestyksen säilymistä paljon suuremmassa määrin kuin maalla asuminen. Tästä syystä kaupunkeja varten on laadittu järjestyssääntöjä.

Kaupunki muuttuu ja käsitykset tarpeellisesta järjestyksestä muuttuvat.

Vaaleilla valitut luottamusmiehet muuttavat kaupunkienjärjestyssääntöjä, kun entiset käyvät vanhentuneiksi. Taloyhtiön osakkaat voivat taas muuttaa kerrostalon järjestyssääntöjä. Koulun kehittyessä muutetaan myös koulun järjestyssääntöjä.

Järjestyssäännöt on tarkoitettu kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Niitä ei ole tarkoitettu elämän kahlehtijoiksi. Pekka Puupää -elokuvien talonmies Pikkarainen, joka on riidoissa asukkaiden kanssa järjestyssääntöjen puolesta, ei kuulu hyvään yhteiselämään. Jos havaitset järjestyssäännöissä epäoikeudenmukaisuuksia, voit tehdä ehdotuksen sääntöjen muuttamiseksi.

Kirjoittamattomat säännöt

Kirjoitettujen yhteiselämän sääntöjen lisäksi esiintyy suuri joukko kirjoittamattomia. Esimerkiksi jokaisessa lasten toveripiirissä vallitsee tiettyjä sääntöjä, Jengin säännöt saattavat olla joskus ankarat ja epäoikeudenmukaiset. Jengien toiminnasta saattaa olla yhteiskunnalle ja nuorille ihmisille vahinkoa. On jokaisen nuoren oman edun mukaista pyrkiä kuulumaan sellaiseen toveripiiriin, jonka säännöt eivät ole huonot.

Jokaisessa kodissa on joukko kirjoittamattomia yhteiselämän sääntöjä. Lasten ollessa pieniä he joutuvat noudattamaan vanhempien yksinomaan laatimia sääntöjä. Myöhemmin lapset usein pyrkivät rikkomaan tai kiertämään sääntöjä, jolloin sääntöjä voidaan yrittää korjata yhteistuumin. Säännöille on aina eduksi, jos ne ovat yhteisesti hyväksyttyjä.

Tehtäviä:

  1. Tutkikaa koulunne järjestyssääntöjä. Pohtikaa miksi jokin sääntö on sellainen kuin se on. Onko säännöissämyös jotakin korjattavaa?
  2. Tutustukaa opettajan johdolla jonkin kerrostalon tai vaikkapa kaupunkinne järjestyssääntöön. Pohtikaa, onko säännöissä vanhentuneita kohtia.
  3. Pohtikaa millaisia sääntöjä on lasten toveripiireissä. Mitä korjattavaa näissä säännöissä on?
  4. Mitä sääntöjä vallitsee kotona? Pohtikaa, miten parhaiten saavutettaisiin yksimielisyys kotona vallitsevista säännöistä.
  5. Pohtikaa koulussa käytettäviä rangaistuksia. Mitkä niistä ovat mielestänne hyödyllisiä, mitkä haitallisia?

Tavat

Tapakulttuuri on perinteisesti ollut ylhäisön keino erottua tavallisista ihmisistä. Käytöstapojen pelissä yläluokka on aina ollut voittaja, koska se on saanut itse laatia säännöt. Aina kun alemmat kansanryhmät ovat omaksuneet ylempien tapoja, on ollut vaivatonta keksiä uusia, jotta erot pysyisivät näkyvillä.

Myös nykyään tästä löytyy esimerkkejä; ylpeily viinituntemuksella oli muutama vuosikymmen sitten vain yläluokkaisten harrastus, nyt kaikki osaavat (tai ainakin yrittävät) tutkia viinin maun kuulautta ja neliskulmaisuutta.

Jos siis tavat on kehitetty hovin edustajien minuuden (identiteetin) pönkittäjiksi, herää väistämättä kysymys siitä, kuinka tarpeellisia tai oleellisia ne oikeastaan ovat. Useat niistä hovin tavoista, joita Euroopassa on ihailtu ja matkittu, ovat olleet pelkästään hallitsijoiden ja muiden hovin jäsenten oikkuja tai päähänpistoja.

Monien tutuiksi tulleiden tapojen historia ei juuri päivänvaloa kestä. Hyvä ja tällaisista tapauksista yleisimmin käytetty esimerkki on se, että mies avaa naiselle oven ja päästää siis hänet kulkemaan ensin. Tämä kohteliaaksi leimattu tapa juontaa juurensa siitä, että keskiajalla ritarit laittoivat naisen kulkemaan edellään siltä varalta, että nurkan takana vaanii kavala salamurhaaja. Siis ei kannata välttämättä huolestua siitä, jos me suomalaiset emme aina ole selvillä kaikista tapakulttuurien hienouksista. Oikeastaan viisaampaa on olla käyttämättä sellaisia tapoja ja tottumuksia, joiden merkityksestä ei ole aivan varma.

Sanaton viestintä


Ilmeet ja liikkeet ovat usein olleet eräs tapa viestiä. Koska se on suurimmalta osin tiedostamatonta, se on joskus ollut varmempi keino arvioida muita ihmisiä kuin esimerkiksi käytöstapojen tarkastelu. "Jo antiikin Kreikassa..." ihmisestä on päätelty paljon kävelytyylin perusteella. Homeroksen teoksissa kuvattiin arvokkaaksi kävelytavaksi sotilaallinen, ryhdikäs marssiminen. Vain naisten tuli sipsutella viehkeästi. Arvostukset kuitenkin kääntyivät päälaelleen; Ateenan sotilasluokan menetettyä asemansa ihanteeksi tuli kävellä hitaasti ja rauhallisesti. Uutta ihannetta kuvaa Aristoteles Nikomakhoksen etiikassa: "kyky kävellä hitaasti on suurisieluisen ihmisen merkki".

Ilmeiden ja liikkeiden viestit voivat olla tietoisia. Kämmenten paljastaminen viestittää, että ihminen on aseeton. Antautumisen merkkinä koko maailmassa onkin kämmenten nostaminen näkyville. Antiikin ajan kreikkalaiset pitivät elettä ainoastaan naisille sopivana, miehen tekemänä se merkitsi miehisyyden menettämistä. Selän kääntämistä on aina pidetty torjuvana ja vihamielisenä eleenä. Se kertoo, että ihminen väheksyy muita läsnäolijoita niin paljon, että ei pidä heitä lainkaan huomionarvoisina. Siitä syystä aikoinaan alamaisten oli poistuttava hallitsijansa näköpiiristä takaperin kumarrellen.

Käsityksiä tavoista

Erilaiset tervehtimisen käytännöt ovat alunperin kehittyneet ilmaisemaan muille, millaisissa aikeissa ihminen lähestyy. Oikealla kädellä suoritettu kätteleminen sai alkunsa, kun roomalaiset sotilaat nostivat oikean kätensä osoittaakseen aseettomuuttaan. Kättely oli pitkään vertauskuvallinen ele, joka tarkoitti rauhanomaisen sopimuksen vahvistamista tai ystävällisten suhteiden luomista. Tavalliseksi tervehtimistavaksi se vakiintui vasta 1800-luvulla.

Hatun nosto on myös kohtelias ele, joka nykypäivänä tosin on yhtä harvinaista kuin hatun käyttökin. Entisaikoina hatunnostoon liittyi riski: riisumalla kypäränsä ritari osoitti tulevansa ystävällisin aikein, mutta jos vastapuoli ei ollutkaan yhtä myötämielinen, saattoi kyseinen soturi pian olla päätä lyhempi. Hatunnosto tervehtimiseleenä on ollut toki terveellisempi kuin kättely tai poskisuudelmat niinä aikoina, kun Euroopassa riehuivat erilaiset tautiepidemiat. Ranskassa hovin jäsenten tuli nostaa hattua, jos vastaan tuli vaikkapa palvelija, joka kantoi hallitsijan ruokaa.

On ilmeistä, että kadulle ei ole Suomessa soveliasta virtsata. Mutta saako ystävien seurassa röyhtäillä? Joitakin se ei häiritse, mutta mistään ei voi olla varma.

Monet pitävät vastenmielisiä esimerkiksi ruoka suussa puhumista ja maiskutusta. Samojen sanontojen käyttö jatkuvasti häiritsee monia.

Jos antiikin kirjoittavat esittävät näkemyksiään tavoista ja ”nuorison huonosta käytöksestä”. Vuonna 1626 ilmestyneessä hollantilaisen Erasmuksen tapaoppaassa esitetään muun muassa, että pöytäliina ei ole nenän niistämistä varten ja että pöydälle ei pidä syljeksiä.

Tavat leviävät usein riippumatta siitä, pidetäänkö niitä hyvinä vai huonoina. Suomalaisten ja saksalaisten lukioikäisten vuoden 2001 vertailussa 68 % saksalaisista nuorista oli sitä mieltä, että kiroilu kuuluu rikkaaseen kielenkäyttöön, mutta suomalaisista nuorista vain 18 % oli sitä mieltä.

Suomalaisten sananlaskujen mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa ja hiljaisuus hyve. Joissakin maissa tapa keskeytellä toisen puhe on tapa keskustella.

Röyhtäilyä ja sotkemista saatetaan paheksua, mutta yleensä niitä ei pidetä yhtä pahana kuin esimerkiksi juoruilua. Toisaalta juoruilu on tapa keskustella.

Tehtäviä

  1. Voiko kaikille olla mieliksi. Onko sellaisen yrittäminen edes viisasta?
  2. Pitääkö naapuria tervehtiä? Entä tuntematonta ihmistä hississä?
  3. Miten voisit auttaa naapurin vanhaa rouvaa?
  4. Keksi tilanteita, joissa sinun pitää ottaa toisen ihmisen tavat ja mieltymykset huomioon.
  5. Mitä tapoja koulussasi pidetään tärkeinä?
  6. Mitä tapoja kotonasi pidetään tärkeinä?
  7. Mitä tapoja naapurissasi pidetään tärkeinä?
  8. Mitä sinun pitäisi ottaa käytöksessäsi huomioon, jos olisit kaupunginjohtaja tai kunnanjohtaja?
  9. Mitä sinun pitäisi ottaa käytöksessäsi huomioon, jos olisit Suomen tasavallan presidentti?

Matkailu kansojen lähentäjänä

Suomen kieltä puhutaan Suomessa sekä jonkin verran Ruotsissa ja Venäjän Karjalassa. Muissa maissa myös tavat ja yhteiskunta ovat jonkin verran erilaisia kuin Suomessa. Usein tietomme muiden maiden ihmisistä ovat puutteelliset. Meillä saattaa olla ennakkoluuloja.

Saatamme esimerkiksi aluksi ajatella, että ruotsalaiset ovat ylpeitä tai että ruotsalaiset eivät pidä suomalaisista. Kun sitten matkustamme Ruotsiin ja tutustumme ruotsalaisiin, huomaamme, että ennakkoluulomme eivät pidä paikkaansa.

Myös toisen naapurimaan Venäjän Suomessa esiintyy paljon ennakkoluuloja. Mutta kun matkustamme naapurimaahan ja tutustumme itse ihmisiin, ennakkoluulomme varmaan häviävät. Huomaamme, että harrastamme samanlaisia asioita, iloitsemme samoista asioista, suremme samoja asioita kuin ihmiset naapurimaassa.

Kun eurooppalaiset alkoivat valloittaa siirtomaita Afrikasta, he eivät välittäneet ollenkaan ottaa selvää siitä, miten afrikkalaiset ihmiset asioista ajattelivat. Eurooppalaiset luulivat, että koska afrikkalaisilla on erilaisia tapoja ja uskomuksia kuin eurooppalaisilla, afrikkalaiset ovat jollakin tavalla huonompia kuin eurooppalaiset. Tämä käsitys on myöhemmin osoittautunut täysin vääräksi. Eurooppalaisilla on afrikkalaisilta paljon opittavaa esimerkiksi sopuisan yhteiselämän ja onnellisuuden suhteen.

Matkailu lähentää kansoja silloin, kun muiden maiden ihmisten ajatuksiin tutustutaan henkilökohtaisesti ja ennakkoluulottomasti. Jos muiden maiden asioita tutkii ainoastaan lukemalla vihamielisiä lehtiä tai kirjoja, voi olla, ettei ymmärrä näiden kansojen elämästä mitään. Kyseisen maan asukkaat ovat parhaita oman maansa olojen selittäjiä.

Ennakkoluuloton suhtautuminen merkitsee myös vieraan maan tapojen kunnioittamista. Ennen matkalle lähtemistä kannattaa tutustua siihen, miten kyseisessä maassa on kohteliasta käyttäytyä. Hyviä neuvoja löytää mm. matkailijoille tarkoitetuista opaskirjoista.

Suhtautuminen ulkomaalaisiin

Myös ulkomaalaiset matkustavat Suomeen. Parhaiten lisäämme kansojen välistä ymmärtämystä antamalla maastamme kuvan, joka on mielestämme mahdollisimman totuudenmukainen. Tarpeeton oman maan kehuminen ei edistä kansojen ystävyyttä.

Suomessa asuu vakituisesti jonkin verran ulkomaalaisia. Monet suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin ystävällisesti, mutta myös ennakkoluuloja esiintyy. Myös viranomaiset ovat syyllistyneet ulkomaalaisten huonoon kohteluun, ja joitakin ulkomaalaisia on pidetty vangittuina ja karkotettu Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteiden vastaisestikin.

Tehtäviä:

  1. Tutkikaa yhdessä opettajan kanssa jotakin matkailuopasta ja etsikää siitä turisteille tarkoitettuja käyttäytymisohjeita.
  2. Ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan usein ennakkoluuloja. Voitko mainita jonkun ennakkoluulon?
  3. Kertokaa matkoistanne vieraisiin maihin.
  4. Kertokaa kokemuksianne Suomessa asuvista ulkomaalaisista.

Juhlia

Kansallisia juhlia

Esitys kaikista suomalaisista juhlista löytyy myöhemmistä oppikirjoista.

Kansallisina juhlapäivinä nostetaan Suomen lippu lipputankoon. Virallisia liputuspäiviä on nykyään kuusi.

Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä

Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään helmikuun 28. pnä. Kalevala on suomalaisten kansalliskirja. Sen kokosi runonlaulajien kertomien runojen pohjalta Elias Lönnrot. Kalevala sisältää myös Lönnrotin omia ajatuksia. Vanhat runot eivät olleet yhtenäisiä, ja Lönnrot joutui muuttamaan niitä hieman saadakseen kirjaan yhtenäisen juonen.

Kalevala kertoo muinaisten esi-isiemme elämänmuodosta, kulttuurista ja toiveista. Kalevalan avulla voimme ymmärtää myös nykyajan suomalaisen kulttuurin alkuperää. Monet niistä elämänkysymyksistä, joita Kalevalan sankarit ja sankarittaret miettivät, askarruttavat meitä yhä.

Tehtäviä:

  1. Luetaan yhdessä jokin Kalevalan runo, joka kertoo muinaissuomalaisten elämästä ja toiveista.
  2. Pohditaan ovatko runossa tarkastellut kysymykset yhä ajankohtaisia.
  3. Pohditaan mitä hyvää ja mitä pahaa oli kalevalaisessa kulttuurissa verrattuna nykyiseen.

Vapunpäivä, suomalaisen työn päivä

Vappu, toukokuun ensimmäinen päivä, on ennen kaikkea suomalaisten työläisten juhla. Ammattiyhdistykset ja työväenpuolueet järjestävät eri puolilla maata suuria juhlia. Ammattiyhdistykset ja työväenpuolueet järjestävät vappuna vappumarsseja. Marsseilla lauletaan työväenlauluja ja kannetaan julisteita. Julisteissa vaaditaan työväestön palkkojen ja muiden olojen parantamista.

Vappu on myös ylioppilaiden perinteinen juhlapäivä. Vapunaaton iltana ylioppilaat järjestävät erilaisia juhlia ja tempauksia. Kuuluisin näistä on Havis Amanda -patsaan lakittaminen ylioppilaslakilla Helsingin Esplanadi-puistossa. Vappuna ylioppilaat alkoivat ennen käyttää ylioppilaslakkia, jota käytettiin koko kesä. Nykyään ylioppilaslakkia on tullut tavaksi käyttää vain vappuna.

Vappu on myös Pohjolan kevään juhla. Kun kevät tulee Suomeen myöhään, myös kevään juhla on vasta toukokuun alussa.

Tehtäviä:

  1. Tutkikaa jotakin työväen vappumarssilla laulettavaa työväenlaulua. Mitä toiveita ja vaatimuksia laulu sisältää? Onko siinä iloinen vai surullinen sävelmä?
  2. Tutkikaa jotakin ylioppilaiden vappulaulua. Millä tavalla se eroaa työväenlauluista?
  3. Millaisia vappujuhlia olette itse nähneet? Kootkaa yhteen kokemuksianne.

Äitienpäivä

Äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Tämä tapa tuli Suomeen Amerikasta. Äitienpäivän avulla myös suomalainen yhteiskunta haluaa virallisesti osoittaa kiitollisuuttaan sille työlle, jota suomalaiset äi' dit ovat tehneet Suomen rakentamiseksi ja uusien sukupolvien kasvattamiseksi.

Tehtäviä:

  1. Suunnitelkaa äitienpäiväjuhlien ohjelma.
  2. Mitä teette kotona äitienpäivänä?
  3. Miksi isänpäivä ei ole virallinen liputuspäivä?

Puolustusvoimain lippujuhla

Puolustusvoimain lippujuhlaa vietetään kesäkuun 4. pnä. Suomen puolustusvoimat eli Suomen armeija on tarkoitettu torjumaan aseelliset hyökkäykset Suomeen.

Suomen lipun päivä

Suomen lipun päivää vietetään juhannuspäivänä. Aikaisemmin juhannuspäivä oli aina kesäkuun 25. pnä. Juhannus on vanha kesäpäivän seisauksen juhla. Kesäpäivän seisauksella tarkoitetaan sitä kohtaa vuodesta, jolloin päivä on kaikkein pisin ja yö vastaavasti kaikkein lyhimmillään.

Myöhemmin kristityt ovat alkaneet pitää omaa juhlaansa juhannuksena.

Juhannuksen aattoiltana etenkin nuoret kokoontuvat juhannustansseihin. Puolen yön aikaan poltetaan juhannuskokkoa.

Juhannustanssien lisäksi juhannusaattona järjestetään kansanperinteisiin liittyviä juhlia.

Koska aurinko on juhannuksen aikaan mahtavimmillaan, ihmiset uskoivat ennen vanhaan, että juhannusyönä tehdyt taiat ovat erityisen tehokkaita. Erityisesti nuoret tytöt ajattelivat voivansa taikojen avulla saada itselleen sulhasen.

Juhannus on myös suosittu häiden pitoajankohta.

Kysymys:

Millaisia juhannusjuhlia kotiseudullasi pidetään?

Itsenäisyyspäivä

Suomessa kuten myös monissa muissa maissa itsenäisyyspäivä on merkittävin kansallinen juhla. Suomi julistettiin itsenäiseksi joulukuun 6. pnä vuonna 1917, ja itsenäisyyspäivää vietetään joulukuun 6. pnä.

Itsenäisyyspäivänä eri puolilla maata järjestetään juhlia ja sotilasparaateja. Tasavallan presidentti kutsuu maan asioihin ja suomalaiseen kulttuuriin eniten

vaikuttaneita henkilöitä sekä ulkomaisia diplomaatteja suuriin itsenäisyyspäivän juhliin, jotka pidetään Tasavallan presidentin linnassa Helsingissä. Tämä itsenäisyyspäivän vastaanotto on Suomen suurin seurapiiritapahtuma.

Itsenäisyyspäivänä myös ylioppilaat järjestävät kulkuetta.

Tehtävä:

Suunnitelkaa koulun itsenäisyysjuhlan ohjelma.


Kevään juhlat

Vappu

Suomen merkittävin kevätjuhla on vappu. Koska vappu on myös suomalaisen työn päivä, se on kansallinen juhlapäivä. Vapusta kansallisena juhlapäivänä kerrottiin jo edellä.

Vapunaattona varsinkin nuoret pukeutuvat kevätasusteisiin. Monet osallistuvat vapunaaton tanssiaisiin, joita järjestetään kaikkialla. Vappu on suomalainen karnevaali, juhlijat ostavat ilmapalloja, vappuhuiskia ja serpentiinejä. Vappujuoma on sima.

Vapunpäivänä ihmiset ovat vappumarsseilla, seuraamassa vappumarsseja tai muuten vain ulkoilemassa.

Tehtäviä:

  1. Millaisia vappujuhlia vietetään kotiseudullasi?
  2. Miten oma perheesi juhlii vappua?
  3. Jos vappu on lähellä, valmistakaa vappuhuiskia, serpentiinejä, julisteita yms. vappuun liittyvää.

Kevään juhlat eri kulttuureissa

Kevätpäivän tasaus on ollut vanha juhla-aika. Etelä-Euroopassa luonto herää kesään tähän aikaan, ja kevätpäivän tasaus on ennen ollut hedelmällisyyden juhla.

Kevätpäivän tasauksen juhlissa on yritetty taivutella myös hedelmällisyyden jumalia suosiollisiksi ihmisille, jotta kesän sato olisi hyvä.

Katolisissa kristityissä maissa karnevaalit ovat jäänne tästä vanhasta juhlasta. Suomalaisessa kulttuurissa kristittyjen viettämässä pääsiäisjuhlassa on kansan keskuudessa säilynyt vanhan hedelmällisyysjuhlan piirteitä. Vieläkin maassamme muistetaan pääsiäistaiat ja pääsiäisnoidat.

Kevätpäivän tasauksen aikaan myös monien kasvullisuuden jumalien ajateltiin muinaisessa Etelä-Euroopassa heräävän henkiin.

Brasiliassa karnevaaleista on tullut suuret samban tanssimisjuhlat. Vaikka juhlien synnyttämässä sekasorrossa kuolee ihmisiä, brasilialaiset eivät halua luopua karnevaaleistaan.

Tehtäviä:

  1. Suunnitelkaa koulua varten vappujuhlat.
  2. Ottakaa selvää vanhoista pääsisäistaioista.

Ennen vanhaan

Muinaissuomalainen uskonto

Muinaissuomalasia uskontoja harjoitettiin ennen kuin kristinusko tuotiin Suomeen. Näissä uskonnoissa oli erilaisia jumalia ja haltijoita lukuisa joukko. Tällaisia olivat esim. ukkosjumala, metsän-, veden- ja kodinhaltijat. Kullakin näistä oli oma toimintapiirinsä.

Näiltä jumalilta ja haltijoilla sitten rukoiltiin onnea ja menestystä esim. vedenhaltijalta hyvää kalaonnea.

Muinaissuomalaiset ajattelijat myös, että vainajat, siis jo kuolleet ihmiset, saattaisivat palata elävien joukkoon. Tämä oli syynä siihen, että vainajiakin palvottiin.

Eri jumalien uskottiin vaativan uhreja, ja näin esim. eläimiä uhrattiin ns. pyhien puiden äärellä.

Tonttu

Tonttu oli hyvä haltija, joka kantoi rikkautta ja tavaraa omistajalleen. Se ei viihtynyt riitaisissa perheissä.

Eräällä emännällä oli tonttu, joka kokosi hänelle rahaa. Emännän piti vastapalvelukseksi laittaa tontulle hyvää ruokaa. Tontulla oli erityinen kamari, jossa se sai yksin syödä.

Tontulla oli keskellä otsaa silmä. Renki vihasi tonttua, kun emäntä sitä hyvänä piti, ja monta kertaa renki otti tontun ruuan itselleen. Tonttu suuttui ja meni toiseen taloon, missä ei ollut tonttua. Se kokosi uuteen taloon tavaraa siitäkin talosta, josta hän oli lähtenyt pois.

Kysymyksiä:

  1. Onko tonttuja todella olemassa?
  2. Missä yhteydessä olet kuullut puhuttavan tontuista?

Taruja peikoista ja maallisista

Vähäkyrössä asui ennen vuorenpeikko. Se oli talossa nähtykin, sillä oli valkoiset vaatteet ja nupukkalakki. Talossa se teki kaikenlaisia kepposia. Jos joku kysyi illalla, oliko kello vedetty, se pysäytti yöllä kellon. Jos joku kysyi, oliko uuninpelti kiinni, se avasi yöllä pellin. Se kävi samassa saunassa kuin muutkin, ja sitä kutsuttiin Matiksi. Saunassa se itketti lastaan, mutta lasta ei koskaan nähty. Tuvassa se hyppeli leipävartaalla kuten orava.

Maanpäällinen poika oli kerran metsässä. Vastaan tuli kaunis tyttö. Tyttö tahtoi poikaa kotonaan käymään. Tyttö kielsi ottamasta, mitä kotoa tarjottiin. Siinä paikassa, missä he olivat, maa aukeni ja he tulivat maahisten kotiin. Koti oli komea ja kaikkea tarjottiin, mutta mitään ei poika ottanut.

Poika ja tyttö menivät naimisiin. Lähdettiin pojan kotiin. Mitään ei otettu mukaan. Tyttö sanoi, että ne tulevat jäljessä, mutta taakseen ei saa katsoa. Kun tultiin kotipihalle, poika katsoi taakseen. Puolet karjasta oli päässyt portista pihalle, mutta toinen, vielä suurempi puoli oli tulossa. Mutta ne, jotka olivat portin ulkopuolella, katosivat.

Tehtäviä:

  1. Piirtäkää kuva, jossa esiintyy kuviteltuja vuorenpeikkoja.
  2. Pohtikaa, miksi tarussa ei saanut katsoa taakseen.

Vedenhaltija Näkki

Karjalainen kansantarina kertoo:

"Vanhemmat ihmiset puhuivat minulle usein järven Näkistä, vedenhaltijasta. Suhtauduin aina epäillen juttuihin. Kerran sitten me pojat menimme joukolla uimaan joen rantaan. Emme ennättäneet vielä riisuutua, kun näimme joesta nousevan pitkätukkaisen naisen. Se katsoi alas veteen, mutta se nosti yläruumiinsa veden pinnan yläpuolelle, niin että rinnat ja vatsa olivat näkyvissä. Hirveän pitkä tukka oli valloillaan olkapäillä ja hartioilla ja siitä valui vesi virtanaan.

Kun se oli noussut näkyviin, se vaipui taas veteen. Se uudisti temppunsa neljä tai viisi kertaa, mutta sitten sitä ei enää näkynyt. Ymmärsimme heti, että se oli järven Näkki. Emme menneet uimaan, koska pelkäsimme, että Näkki ottaa meidät kiinni ja vie aaltoihin.

Eräänä päivänä kolme nuorta poikaa meni uimaan. Yksi pojista, vaikka hän oli uimataitoinen, vajosi aaltoihin, ehkä Näkin viemänä. Toiset pojat eivät huomanneet hänen vajoamistaan. Vasta viikon kuluttua pojan ruumis löytyi.

Tehtäviä:

  1. Keskustelkaa, miksi aikuiset ihmiset ennen vanhaan pelottelivat lapsia haltijoilla?
  2. Onko haltijoita tosissaan olemassa? Kannattaako niitä pelätä?
  3. Keskustelkaa siitä, miten on turvallista liikkua vesillä tai käydä uimassa.

Kertomuksia noidista

Eräässä talossa oli väki saunassa. Renki meni isännän ja emännän sängyn taakse piiloon. Emäntä tuli ja pani halon sänkyyn, jotta isäntä luulisi hänen olevan nukkumassa. Sitten emäntä voiteli itsensä ja sanoi: "Huus hiiteen, piisistä pihalle eikä mihinkään kiinni!"

Kun emäntä oli mennyt, renki otti hänen taikavoiteensa, voiteli itsensä ja yritti sanoa samat taikasanat. Hän ei kuitenkaan muistanut niitä oikein vaan sanoi: " Huus hiiteen, piisistä pihalle ja joka paikkaan kiinni!"

Renki lähti lentoon, mutta tarttui joka paikkaan kiinni- ja kolhiintui pahoin. Suurella suolla renki tapasi paljon noitia, joille keitettiin makkarapaistia käärmeistä.

Useiden henkilöiden olen kuullut ihmettelevän, minne linnut ovat tänä vuonna joutuneet. Lappalaiset ovat ne vieneet, sanoo jokainen. Kun kysyin, mitenkä lappalainen ne vie, vastasivat he, että se tulee tänne linnun muodossa, kulkee edellä ja linnut tulevat perässä.

Savossa eli ennen suuri noita ja silmänkääntäjä, jota kutsuttiin Kuikka-Koposeksi.

Kerran Kuikka-Koponen tuli mökkiin, jossa nimismies oli perimässä velkoja. Hän päätti maksaa mökinmiehen puolesta. Hän otti seinältä vanhan almanakan, repi lehdet irti ja maksoi niillä. Nimismiehestä almanakan lehdet näyttivät rahoilta. Kun maksu oli suoritettu ja mökinmies oli saanut siitä kuitin, almanakan lehdet alkoivat jälleen näyttää almanakan lehdiltä. Mökinmies oli kuitenkin saanut oikean kuitin eikä hänen tarvinnut myydä karjaansa veloista.

Tehtäviä

  1. On sanottu, että noidat olivat vanhan ajan kansanparantajia. Millä tavalla kansanparantajat yrittivät parantaa?
  2. Mitä haittaa on ollut siitä, että noituuden avulla kuviteltiin voitavan aiheuttaa tahallista vahinkoa naapureille?

Suomalaisia jättiläiskertomuksia

Kauvatsan Sääksjärvellä on järven rannalla suuri kallionlohkare, josta kerrotaan seuraava tarina.

Jättiläinen, jonka nimi oli Kanni, asui ennen muinoin järven rannalla. Muutaman kilometrin päässä oli mylly, jonka kolina harmitti jättiläistä. Eräänä aamuna hän lähti kantamaan kalliota pikkusormensa päässä heittääkseen sen myllyn päälle. Kun hän oli tullut lähelle myllyä, lauloi Untamon talon kukko. Jättiläinen pelästyi, sormi vavahti ja kivi putosi järven rannalle.

Kiven syrjässä näkyvät vieläkin syvennykset, jotka jättiläisen takin napit ovat painaneet. Kiveä sanotaan Kannin kiveksi.

Ennen muinoin asui Kiikalassa jättiläisiä, jotka olivat tavattoman vahvoja. Kerran lähti eräs jättiläinen yli Kurajärven, Vanhankylän rannasta Saarenkylän rantaan suuri hiekkasäkki selässä. Toinen jättiläinen veti salaa säkin pohjan rikki, joten hiekka varisi kaiken matkaa. Kun jättiläinen astui järvestä Mikkolan pellon puolelle, koko säkin sisus putosi siihen. Niin paljon hiekkaa jättiläisen säkistä vuoti, että vielä nykyäänkin ihminen voi kulkea järven yli, jos vain osaa käydä samaa tietä kuin jättiläinen.

Kysymys:

Miksi ihmiset ennen vanhaan selittivät luonnon erikoisuuksia kansansaduilla?

Saamelainen jättiläiskertomus

Ennen vanhaan asui maassa suuri ja julma jättiläinen, jonka nimi oli Staalo. Staalo oli ihmissyöjä, ja hän olisi väkevyydellään voittanut kaikki ihmiset, jos hän ei olisi ollut mahdottoman tyhmä.

Eräs viekas ihminen, jonka nimi oli Askovis, petkutti jättiläistä. Kerran Askovis oli joutunut Staalon valtaan ja ehdotti jättiläiselle, että he koettaisivat voimiaan. Heidän piti juosta puuta vasten ja puskea päänsä puun sisään.

Staalo juoksi kaikin voimin paksua petäjää vasten, mutta hän ei saanut siihen päätään pusketuksi Askovis sanoi säästävänsä kokeen huomiseksi, mutta yöllä hän koverteli koloja useihin puihin ja peitti kolot kaarnalla. Seuraavana päivänä hänen kokeensa onnistui erittäin hyvin, hän juoksi puulta puulle ja puski niihin päänsä korviaan myöten.

Askovis meni koivun luokse ja alkoi vääntää vitsaksia. Hän sanoi laittelevansa vitsoja, joilla kantaisi jättiläisen hopeat hänen aitastaan. Staalo lupasi hopeita hatullisen, mutta Askovis oli tehnyt hattuun reiän ja maahan kuopan niin, että hattu ei millään täyttynyt.

Tehtävä

Mitä kertomus voimakkaasta jättiläisestä ja järkeään käyttävästä ihmisestä on yrittänyt opettaa entisaikojen saamelaisille?

Saamelainen vedenpaisumuskertomus

Muinaisina aikoina saamelaiset liikkuivat poroineen ympäri Suomenmaata. Mutta saamelaiset kansansadut kertovat, että ennen saamelaisia täällä asui vanhempi kansa. Sitten Jubmel kaatoi maailman kumoon. Jubmel pyöräytti maan ylösalaisin niin, että vesi järvistä ja joista virtasi maan yli ja hukutti kaikki muut ihmiset paitsi kaksi lasta, tytön ja pojan.

Tytön ja pojan Jubmel vei korkealle vuorelle, jonka nimi oli Passevaare. Kun vaaraa ei ollut ja Jubmel. oli laskenut lapset menemään, nämä lähtivät eri ilmansuuntiin etsimään muita ihmisiä.

Kolme vuotta turhaan etsittyään he jälleen kohtasivat ja tunsivat toisensa. Sitten he erosivat, vaelsivat taas kolme vuotta, kohtasivat ja tunsivat toisensa. Mutta vielä kolme vuotta vaellettuaan he eivät enää tunteneet toisiaan. Heistä tuli mies ja vaimo, ja näistä kaikki nykyään elävät ihmiset polveutuvat.

Vanhoissa kertomuksissa esiintyy tietäjiä ja noitia, jotka ovat tavallisia ihmisiä mahtavampia. Edellisen kertomuksen Jubmel on vielä noitia ja tietäjiäkin mahtavampi. Hän pystyi hukuttamaan kaikki ihmiset, vaikka hän säästikin kaksi. Tällaisia vanhojen kertomusten henkilöitä kutsutaan jumaliksi.

Tehtävä:

Pohtikaa, mistä vedenpaisumuskertomukset, joita kerrotaan eri puolilla maailmaa, ovat saaneet alkunsa?

Kummitukset

Mylläri oli jalkaisin tulossa takaisin kirkonkylästä. Matkalla hän huomasi edellään jalkamiehen, jonka liikkeet ja käsien asento olivat samanlaiset kuin Kyyrän Jussin. Mylläri lähti tavoittamaan miestä, mutta vaikka hän miten lisäsi vauhtiaan, välimatka pysyi samana. Silloin mylläri tuumi, että jos mies on henki, sen askelten ääni ei kuulu. Hän pysähtyi ja kuunteli, mutta ei kuullut mitään. Niityn kohdalla oli vettä. "Jos se on mies, niin vesi räiskyy sen askelissa", mylläri ajatteli. Veden pinta ei liikahtanutkaan, kun kulkija meni sen yli. Tie teki mutkan. Mylläri ajatteli: "Tuossa minä saan sen kiinni. Hän otti käteensä aidanseipään ja juoksi mutkan poikki kulkijan eteen. Sitten hän huitaisi sitä seipäällä. Seiväs tapasi tyhjää ja haamu katosi siihen paikkaan.

Ennen vanhaan kuului eräässä paikassa talon emäntä käyneen kuolemansa jälkeen kotonaan monta kertaa. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän haki, hän sanoi, ettei hän saanut rauhaa, ennen kuin siitä astiasta, jolla mitattiin ihmisille viljaa, otettiin toinen, astiaa pienentävä pohja pois. Kun pohja poistettiin, emäntävainaja lakkasi kummittelemasta.

Kysymys:

Entisaikojen ihmiset uskoivat todella ihmisen haltijaan ja kummituksiin. Mistä johtuu, että niihin ei uskota nykyään?

Entisajan taikoja

Kyykäärmeen puremaa yritettiin ennen Lapissa parantaa seuraavilla taikamenoilla.

Otetaan yhdeksästä pajupensaasta vesa kustakin ja niiden kuorilla sidotaan pureman yläpuoli tiukkaan ja lausutaan:

"Hyi sinä hiien suksisauva

Matkasauva manalaisen!

Miks'sä läksit liikkehille,

Kulkusille kurja raukka,

Koitonna kiertämähän,

Marjatonna maailmalle?

Kotisi on kannon alla,

Pajun alla pesäs' paikka.

Siell'on hiis'sun synnyttänyt,

valutellut vatsastansa.

Ota omas, veä vihas,

Niele itse nuljakkasi,

Kirot suussasi sulata."

Juoppoutta yritettiin parantaa seuraavalla taialla:

Lypsetään maitoa kolmelta mustalta sialta tammilautaselle. Maitoa pannaan kolmesti ryypyn sekaan juopon tietämättä. Tämän jälkeen hänelle ei enää viina kelpaa.

Karjaonnen saattoi pilata pistämällä juhannusyönä kirnunmännän naapurin navetan ikkunasta sisään sanoen:

"Maito sinulle, voi minulle."

Jos tahtoi pedot naapurin karjaan, oli mentävä kujalle ja käännettävä niiden jäljet nurin.

Kun epäiltiin, että sairaus johtui jonkun taikomisesta, sairas parani, jos hänelle syötettiin ja juotettiin ennen käen kukkumista piiskaamalla tapetun, paljain käsin koskemattoman käärmeen lihaa.

Taikoja vastaan voitiin suojautua pitämällä paitaa väärin päin Yllä.

Para oli hyvä haltija, joka toi taloon rikkautta. Paroja saattoi olla useitakin. Para tehtiin mm. seuraavalla taialla:

"Synny para, synny para, saat puolen ruumiistani, Saat puolen sielustani!

Tehtäviä:

Keksikää itse jokin loitsu. Kokeilkaa, tehoaako se.

Muinaissuomalaisten käsitys vainajasta

Läheisen ihmisen kuolema oli esi-isiemme keskuudessa murhetta tuottava tapahtuma. Heidän oli vaikea ajatella, että se, mikä äsken oli olemassa, ei enää ollutkaan olemassa. Kuollutta verrattiin usein nukkuvaan. Aina ei tehty eroa elollisen ja elottoman välillä, vaan myös elottomia esineitä saatettiin pitää elollisina.

Vainajan ajateltiin säilyttävän entisiä ominaisuuksia siihen asti, kun hänen ruumiinsa olisi kokonaan mädäntynyt. Omaiset pyrkivät rajoittamaan vainajan toimintavapautta. Vainajan silmät suljettiin, jotta kuollut ei etsisi itselleen seuralaista. Kun vainajan ajateltiin säilyttävän myös kuulonsa, vainajasta ei saanut puhua pahaa. Vainajan saatettiin kuvitella jättävän vuoteensa. Tästä syystä omaisilla oli tapana vartioida vainajaa. Joskus sidottiin kuolleen jalat yhteen, jotta hän ei lähtisi kävelemään.

Vainajan saatettiin ajatella elävän vielä haudassaankin. Ajateltiin, että jos esimerkiksi arkku olisi liian ahdas, vainaja lähtisi liikkeelle. Sitä, miten vainaja tulisi ylös mullan alta, ei yleensä pohdittu.

Omaisten velvollisuus oli vainajan varustaminen välttämättöminä elintarvikkeilla, puvuilla, koristeilla, työ- ja talousesineillä, aseilla sekä muilla varusteilla. Karjalassa vainajalle saatettiin rakentaa pieni maja pyöreistä hirsistä.

Myöhemmin esi-isämme alkoivat uskoa myös haltioiden tapaisiin vainajien haamuihin, joiden ajateltiin olevan näkyviä mutta aineettomia.

Kysymyksiä

  1. Mistä on peräisin tapa sulkea vainajan silmät.
  2. Mistä on peräisin tapa, että vainajasta puhutaan vain hyvää?

Vainajien ja haltijoiden ruokkiminen

Esi-isämme viettivät vainajan muistoksi monta juhlaa ensimmäisenä hänen kuolemansa jälkeisenä vuotena. Vainajan oletettiin ottavan osaa juhliin kunniavieraana.

Ensimmäisen vuoden jälkeen muistojuhlia järjestettiin vain kaikkein arvovaltaisimmille vainajille. Joka vuosi vainajille kuitenkin annettiin osa kevään ensimmäisestä kalansaaliista ja osa syksyn ensimmäisestä sadosta.

Huomattavin vainajien muistojuhla oli syksyn satojuhla kekri eli köyri.

Vainajien työn jatkamista pidettiin esi-isiemme keskuudessa perheen velvollisuutena. Vainajat olivat tapojen tuomareita ja järjestyksen vartijoita.

Paitsi vainajille ruokaa annettiin myös haltijoille. Kodinhaltijalle vietiin ruokaa ullakolle tai lattian alle, karjanhaltijalle tallin kynnykselle tai navettaan, riihenhaltijalle riiheen ja saunanhaltijalle saunaan.

Ruokaa vietiin myös uhripuun juurelle. Esimerkiksi pihlaja oli usein uhripuu, ns. pyhä puu. Uhrin sai haltija tai vainaja.

Pyhiin kiviin oli kaiverrettu syvennyksiä, joihin uhrit pantiin.

Metsästäjä asetti ensimmäisen saaliinsa kuusen alaoksille, Tapion pöydälle.

Kysymyksiä:

  1. Mistä on peräisin maaseudulla yleinen käsitys, että esi-isien työtä on jatkettava?
  2. Nykyään on tapana muistaa kuuluisien ihmisten syntymän ja kuoleman muistopäiviä. Mistä tämä tapa on peräisin?

Muinaissuomalaisten jumalat

Saamelaisessa vedenpaisumuskertomuksessa Jubmel pystyi kaatamaan maailman kumoon. Muinaissuomalaisten taruhahmot eivät olleet aivan näin mahtavia. Suomalaisten uskomusten kohteena olivat pääasiassa erilaiset haltijat.

Kuitenkin muutamat luonnonilmiöt kuten ukkonen ja myrskytuuli saivat esi-isämme ajattelemaan, että tällaisia luonnonilmiöitä aiheuttivat jumalat.

Ukkonen

Muinaissuomalaiset uskoivat, että ukonilma johtui mahtavan olennon, ukkosenjumalan toimenpiteistä. Koska ukonilma merkitsi sadetta, ukkosenjumalalta toivottiin apua maanviljelystä vaivaavan kuivuuden poistamiseen.

Noin kolmesataa vuotta sitten Hämeessä vallitsi suuri kuivuus. Väki kokoontui juomaan Ukon maljoja sateen aikaansaamiseksi.

Talon katolle pantiin vakka rukiita tai ohria. Ukkosenjumala satoi jyviin vettä, jotta ne kostuivat. Sitten ne itivät ja niistä tehtiin maltaita. Maltaista tehtiin olutta, jota juotiin ulkona Ukon vakkajuhlissa. Juhla oli kesäkuussa kuivuuden aikaan.

Ukolta esi-isämme pyysivät apua moniin muihinkin asioihin. Ukon puoleen käännyttiin mm. karjaa laitumelle laskettaessa, kalastettaessa, metsästettäessä jne.

Sana "ukko" on jäänyt elämään moniin paikannimiin. Esimerkiksi Inarin järvessä Lapissa on saari, jonka nimi on Ukonkivi. Saari on muinainen uhripaikka.

Kysymyksiä:

  1. Mistä ukkosenjyrinä johtuu todellisuudessa?
  2. Mistä salamat johtuvat todellisuudessa?
  3. Miksi saamelaiset, jotka eivät harjoittaneet maanviljelystä, kääntyivät myös säiden jumalan puoleen?

Ilmarinen, tuulen ja matkamiesten jumala

Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy taitavana seppänä, taivaankannen ja Sammon takojana. Ilmarinen oli myös muinaissuomalaisten tuulen jumala.

Kun merellä riehuu myrsky, laivoilla ja veneillä liikkujat ovat suuressa vaarassa. Esi-isiemme laivat olivat puisia purjeveneitä ja niillä liikkuminen oli paljon vaarallisempaa kuin suurilla nykyaikaisilla rautalaivoilla matkustaminen.

Nykyään laivat liikkuvat moottorien avulla. Purjelaivat tarvitsivat tuulta. Sekä tyyni sää että myrsky olivat ennen laivoilla matkustaville vaarallisia.

Etenkin Lapissa kova tuuli saattaa olla talvella matkustavalle vaarallinen. Pakkassäällä kova tuuli lisää paleltumisvaaraa, ja lumisateella tuuli tukkii tien ja haittaa muutoinkin matkantekoa.

Raivoava myrsky sai esi-isämme ajattelemaan, että luonnonvoimien takana olisi mahtava olento, tuulen ja matkamiesten jumala Ilmarinen.

Erityisesti Ilmarinen oli merimiesten jumala. Tuhansien järvien Suomessa myös järvimatkailulla oli ennen suuri merkitys. Tiet olivat huonoja, ja kesällä oli helpompi matkustaa veneellä järviä pitkin kuin kivikkoisilla kyläteillä.

Kysymyksiä:

  1. Mistä johtuu nimi Ilmarinen?
  2. Mistä tuulet todellisuudessa johtuvat?

Aurinko ja kuu

Aurinko ja kuu olivat monien muinaisten kansojen mielestä ukkoseen ja tuuleen verrattavaa mahtavia olentoja.

Erityisen tärkeä auringon paluu pitkän pimeän jälkeen oli muinaisille saamelaisille, jotka uhrasivat auringolle.

Muinaissuomalaisille esi-isillemme kuu oli aurinkoa tärkeämpi. Kuun kasvun oletettiin vaikuttavan edullisesti kaikkeen. Maan pinnalla kasvavaa viljaa ei saanut kylvää vähenevän kuun aikana. Häät pyrittiin viettämään uudenkuun aikaan. Uuden kuun tervehtiminen oli yleinen tapa:

"Terve, terve uusi kuu!

Sinä täydeksi, minä terveeksi!"

Kuun vähenemisestä kertoo kansanperinne mm.:

"Erään miehen piti mennä varastamaan, mutta kuu paistoi liian kirkkaasti. Mies päätti ensin tervata kuun. Hän jäi kuitenkin kiinni tervaan, ja niin kuulla on miehen kasvot."

"Rahkonen lähti kosimaan, mutta kuu paistoi. Rahkonen otti tervapytyn ja läksi kuuta tervaamaan ja on siellä vieläkin."

"Kun kuun toinen reuna pimenee, sanotaan, että Rahkoo-Matti sen tervaa."

Kuun pimennyksen aikaan metelöitiin, jotta kuun syöjät lähtisivät pois.

Kysymyksiä:

  1. Mistä kuun kasvaminen ja väheneminen todellisuudessa johtuvat?
  2. Mistä kuunpimennys todellisuudessa johtuu?
  3. Miksi arvelet juhannuskokkoja poltettavan silloin, kun aurinko paistaa kauimmin?

Kasvullisuuden jumalia

Kevääseen ja kasvillisuuden heräämiseen liittyi Sämpsä Pellervoinen. Keväällä talviunessa lojuva Sämpsä herätettiin, puhuttiin Sämpsän kylvötöistä ja Sämpsän häistä.

Pellonpekko puolestaan kasvatti ohrat ja toi kansalle oluen.

Myös itse Ukko "ylinen jumala" esiintyy sateen tuojana ja kasvullisuuden jumalana. Eräissä paikoissa Karjalaa juhannusta, joka oli myös kasvullisuuden juhla, sanottiin Ukon juhlaksi.

Kysymyksiä:

Esi-isämme pyrkivät parantamaan viljan kasvua ja karjaonnea pyytämällä apua kasvullisuuden jumalilta. Miten meidän aikamme maanviljelijät ja karjankasvattajat tehostavat viljavuutta ja karjan tuottoisuutta?

Suomensukuisten kansojen elämää

Jääkaudet pohjoisten kansojen elämään vaikuttavana tekijöinä

Suomen nykyinen maisema on melko nuori. Sen ikä on vain noin kymmenen tuhatta vuotta. Sitä ennen maatamme peitti paksu jää. Pohjoisilla alueilla oli jääkausi.

Laajimmillaan tuo kahden tai kolmen kilometrin paksuinen jää peitti yli puolet maanosastamme Euroopasta.

Paksu jää aiheutti maankuoren painumista, ja vieläkin maa kohoaa hitaasti Pohjanmaalla.

Jääkauden jälkeen ilmasto muuttui lauhkeammaksi ja ihmisiä muutti pohjoisille alueille. Jääkauden jälkeiset ihmiset käyttivät aluksi kivikirveitä, kivikärkisiä nuolia ja muita kivestä, luusta ja puusta valmistettuja työkaluja. Tätä aikaa kutsutaan kivikaudeksi.

Ihmisten pääelinkeinoja olivat metsästys ja kalastus. Metsissä oli siihen aikaan runsaasti riistaa ja järvissä runsaasti kalaa. Ihmisiä oli vähän joten riista ja kala riittivät.

Suomalaiset tulivat jään vetäytyessä kaakosta, nykyisen Venäjän suunnalta. Idästä tulivat saamelaiset, jotka kalastivat, metsästivät ja hoitivat poroja. Suomensukuisia kansoja asuu edelleen Venäjän alueella. Lisäksi suomensukuisiin kansoihin kuuluvat ainakin kieleltään unkarilaiset.

Turkiskauppa oli siihen aikaan tärkeä elinkeino. Turkiksia myymällä suomalaiset saattoivat ostaa metalliesineitä ja siirtyä kivikaudesta ensin pronssikauteen ja sitten rautakauteen.

Metalliset työkalut tekivät mahdolliseksi myös maanviljelyksen. Metsää kaadettiin, puut poltettiin ja tuhkaan kylvettiin viljaa ja siinä kasvatettiin nauriita. Tällainen viljelys, josta metsä kaadettiin ja puut poltettiin, oli nimeltään kaski.

Kaski jouduttiin joidenkin vuosien kuluttua siirtämään uuteen paikkaan, mutta metsää oli runsaasti.. Entisen kasken pohjaa käytettiin karjan laitumella. Samalle paikalle voitiin tehdä uusi kaski vasta viidentoista vuoden kuluttua.

Entisaikojen asunnot Suomessa

Vasta vajaat parisataa vuotta suomalaiset ja muut suomensukuiset kansat ovat asuneet taloissa, joissa on uunit ja savupiippu.

Porotaloudesta elävät kansat kuten porosaamelaiset liikkuivat paljon. He asuivat kodassa. Kesällä riitti, että kota antoi suojaa tuulta ja sadetta vastaan. Talvella he asuivat turkiksilla tai turpeilla vuoratussa kodassa. Tällaisia asuntoja on nähtävänä Inarin saamelaismuseossa.

Metallikirveillä voitiin valmistaa myös hirsitaloja. Suomalaiset asuivat savutuvissa. Savutuvassa ei ole ollenkaan savupiippua. Uunin tilalla on kiuas. Kun kiuasta lämmitetään, kaikki savu tulee tupaan.

Kun savutupaa lämmitettiin, aikuiset menivät tavallisesti ulos, mutta koska lapset ja vanhukset eivät voineet mennä talvella ulos, ovea tai räppänää jouduttiin pitämään auki. Lapset ja vanhukset joutuivat oleskelemaan penkillä tai lattialla, ja kun ulkona oli kova pakkanen ja ovi auki, saattoi tulla kylmä.

Savutuvassa ei ollut ikkunoita, ja kun sähkövaloa tai öljylamppuja ei ollut, poltettiin päreitä. Kun savupiippuja alettiin rakentaa, monet suomalaiset vastustivat niiden rakentamista koska savutupa kulutti vähemmän puita kuin uloslämpiävä.

Savutuvassa pidettiin myös eläimiä, etenkin hevosia. Hevoset olivat ovensuussa. Kukko asui myös tuvassa ja herätti ihmiset aamulla, kelloa ei ollut.

Savupirteissä oli myös torakoita, isoja mustia ruotsintorakoita ja ruskeita venäjäntorakoita.

Ruoka syötiin puuastioista ja ne pestiin usein vain kerran viikossa. Ruokaa valmistettiin sekä kiuasuunissa että erillisessä kotarakennuksessa. Kaivoja ei ollut, joten vesi kannettiin sekä ihmisille että eläimille pitkien matkojenkin päästä lähteistä ja vesistöistä.

Kylpyhuoneita ei ollut vaan peseytyminen tapahtui savusaunassa. Savusaunaa ei lämmitetty joka päivä.

Vaatteet valmistettiin itse viljellystä pellavasta sekä villasta ja turkiksista. Lanka kehrättiin kotona ja kangas kudottiin itse.

Lapsilla ei ollut kenkiä, joten talvella he joutuivat oleskelemaan pääasiassa sisällä. Lasten ainoa vaate saattoi olla polveen ulottuva pellavapaita. Lapset eivät aina saaneet syödä aikuisten kanssa edes samassa pöydässä.

Kaskesta sirpillä leikattu vilja puitiin riihessä, ja jauhoja valmistettiin käsikäyttöisellä myllyllä tai käsikivin.

Lattioita ja huonekaluja ei maalattu, eikä silloin ollut muita pesuaineita kuin kotona keitetty suopa, hiekka ja vesi. Vain maitoastiat pestiin joka päivä maidon säilyvyyden parantamiseksi.

Heinää karjalle ei tehty pelloilta vaan kaskimailta, purojen varsilta, soilta ja rantaniityiltä.

Kesällä lasten työnä oli usein paimentaa karjaa, jotta se ei olisi mennyt viljakaskeen tai naurishalmeeseen.

Tehtäviä:

1. Tutustukaa entisaikojen elämään vierailemalla paikallisessa museossa, kotiseutumuseossa tai jossakin maalaistalossa, jossa vanhat ihmiset voivat kertoa entisaikojen elämästä.

2. Miten lasten elämä entisaikoina erosi nykyisestä?

3. Onko lapsilla toisenlaisia vaatimuksia nykyisin kuin ennen?

Pyykinpesu isoisän aikaan

Isoisä asui vanhassa puutalossa, jossa oli tupa, keittiö ja kamari. Vessaa talossa ei ollut, vaan tarpeen tullen käytiin navettarakennuksen toisessa päässä olevassa ulkokuussissa eli käymälässä.

Pyykinpesukonetta ei ollut. Kesällä pyykkiä pestiin joen rannassa. Suureen muuripataan pantii vettä ja lipeää. Kun vesi kiehui, muuripataan lisättiin vaatteita. Vaatteet huuhdottiin joessa.

Muuripadassa keitettiin lähinnä valkopyykkiä kuten lakanoita ja alusvaatteita.

Sodan jälkeen saippuaa ei ostettu kaupasta, vaan sitä valmistettiin itse rasvoista ja lipeästä. Saippuan valmistusohje löytyy esimerkiksi osoitteesta

http://saippuakuplia.tripod.com/valmistus.htm

Saippualla vaatteita pestiin veden kanssa jossain puuastiassa

Pyykinpesu on kuulunut naisten töihin. Iso pyykki pestiin muutaman kerran vuodessa; nokisen riihityksen jälkeen, sekä joulun ja juhannuksen edellä. Vaatteita pestiin yleisesti koivuntuhkasta valmistetulla lipeällä.

Yksinkertaisin tapa valmistaa lipeää oli valella tiinun (astian) pohjalle laitettua tuhkapussia kuumalla vedellä tai kiehauttaa kepin varassa riippuvaa tuhkapussia vesipadassa. Puhtaampi ja väkevämpi lipeäliuos saatiin laittamalla isohkon astian pohjalle olkia, niiden päälle paksu kerros tuhkaa ja valelemalla sitä kuumalla vedellä. Neste juoksutettiin astian alareunassa olevasta reiästä toiseen astiaan.

Saippuaa valmistettiin teuraseläinten talista ja muista teurasjätteistä. Suolatut ainekset laitettiin isoon pataan ja keitettiin väkevässä lipeäliemessä vellimäiseksi seokseksi, joka kaadettiin pesupunkkaan jäähtymään. Astian pintaan hyytynyt saippuakerros leikattiin paloiksi, jotka nostettiin laudalle kuivumaan. Mustalla pohjaliemellä, suovalla, pestiin lattioita, mattoja ja karkeita vaatteita.

Pyykinpesussa vaatteet liotettiin, hierottiin kahteen kertaan saippualla ja lipeävedellä sekä haudottiin moneen kertaan kuumalla vedellä. Hautomisen jälkeen vaatteet huuhdottiin ja hakattiin voimakkaasti pesukartulla, noin puolimetrisellä kädensijallisella puunuijalla, jossa oli litteä, leveähkö lapa. Työ tehtiin rannassa, kaivon tai lähteen vieressä.

Lipeäkäsittely olisi ollut värillisille villavaatteille liian kuluttava. Sen sijaan niihin hierottiin saippuaa.

Pesty pyykki huuhdottiin vedellä ja käsinpuristettu pyykki pantiin kuivumaan nurmikolle aidalle tai puiden oksille. Myöhemmin alettiin käyttää pyykkinarua.

Pestyt liinavaatteet silitettiin kaulaamalla; kostea vaate käärittiin kankaan sisään pyöreän puisen kaulaustukin ympärille, ja sitä työnnettiin kaulauslaudalla penkin tai matalan pöydän päällä, kunnes vaate oli silinnyt. Kaulauslautaa ja -tukkia on Suomessa käytetty jo 1600-luvulla. Vajaan metrin mittainen leveä kaulauslauta oli usein koristeltu erilaisin kuvioin, nimikirjaimin ja vuosiluvuin, ja se oli suosittu lahja sulhaselta morsiamelle.

Liinavaatteita silitettiin koneellisesti mankelilla, jossa vaatteet kulkevat kahden puristavan telan välitse tai kierivät alustallaan raskaan painon alla puutelalle käärittynä. Suomessa mankelit yleistyivät 1800-luvun loppupuolella.

Suomensukuisten kansojen elämää nykyään

Kielen perusteella on voitu päätellä, että suomalaisten lähimpiä sukulaiskansoja ovat karjalaiset, eestiläiset, vepsäläiset, vatjalaiset ja liiviläiset.

Karjalan kieltä puhutaan vielä jonkin verran Karjalassa, joka on Suomen itärajan takana. Virolaiset eli eestiläiset asuvat Suomen eteläpuolella.

Suomenkielelle kaukaisempaa sukua ovat saamenkieli, mordva ja tsheremissi.

Saamelaisia asuu Lapissa. Mordvalaisia ja tsheremissejä asuu Volga-joen rannoilla Venäjällä.

Vielä kaukaisempaa sukua suomenkielelle ovat syrjääni ja votjakki.

Unkari, voguli ja ostjakki ovat myös suomenkielen kaukaisia sukukieliä.

Nykyään suomensukuiset kansat elävät Suomesta itään sijoittuvilla alueilla.

Uusien tutkimusten mukaan suomalaisten esi-isät ovat alun perin asuneet Keski-Euroopassa.

Kansanrunousaiheisia kertomuksia

Suomalaisia kertomuksia

Muinaissuomalaiset eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Laulut ja runot opittiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista.

Yli sata vuotta sitten suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen muistiin merkitsemisestä. Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot kiersi Kajaanista itään olevilla alueilla kokoamassa vanhoja runoja. Nykyään nämä alueet kuuluvat Venäjään.

Kerätyistä runoista Lönnrot rakensi runokirjan, jonka nimi on Kalevala. Koulussa Kalevalasta puhutaan useimmin äidinkielen tunneilla.

Seuraavat kertomukset eivät ole suoraan Kalevalasta vaan niistä runoista, joiden pohjalle Lönnrot rakensi Kalevalan.

Kertomus Sammosta

Yöllä syntyi Väinämöinen- niminen sankari. Päivällä hän meni pajaan ja takoi rautahevosen, jolla hän ratsasti merellä. Lappalainen vihasi Väinämöistä ja ampui häntä jousipyssyllä. Väinämöinen sortui mereen ja ajelehti siellä kuusi vuotta ja seitsemän kesää.

Lintu, jonka nimi oli Kokko, teki pesänsä Väinämöisen polvelle. Tuuli vieritti kuitenkin linnun munan veteen. Hauki sieppasi sen. Kokko ja hauki taistelivat munasta. Kun Kokko sai munan hauen vatsasta, munan alapuoli oli muuttunut rautaiseksi maaemäksi, yläpuoli vaskiseksi taivaaksi, ruskuainen auringoksi, valkuainen kuuksi ja kuoren sirut tähdiksi taivaalle.

Lopulta tuuli kuljetti Väinämöisen Pohjolaan. Pohjolan emäntä lupasi toimittaa miehen kotiseudulleen, jos hän takoisi Sammon. Väinämöinen lupasi lähettää Ilmarisen takomaan Sampoa, jos hän pääsisi kotiinsa.

Pohjolan emäntä toimitti Väinämöisen kotiinsa. Väinämöinen kertoi Ilmariselle, että Pohjolassa on kaunis tyttö, jonka Ilmarinen saa omakseen, jos hän takoo Sammon.

Ilmarinen ei ollut halukas lähtemään. Väinämöinen sanoi, että kuusen latvassa on kultarinta näätä. Ilmarinen läksi sitä noutamaan. Silloin mahtava tietäjä Väinämöinen nosti tuulen, joka lennätti Ilmarisen Pohjolaan. Ilmarinen takoi Sammon ja yritti saada Pohjolan tyttären vaimokseen. Sitten hän palasi yksin kotiin.

Hän kertoi Väinämöiselle, että nyt Pohjolassa eletään hyvin. Sampo jauhaa syötäviä, myötäviä sekä kotipitoja.

Sammon ryöstö

Väinämöinen ja Ilmarinen päättivät matkustaa Pohjolaan ja ryöstää Sammon. Kolmanneksi he ottivat Vesiliito-nimisen miehen mukaan.

Kun he saapuivat Pohjolaan, Väinämöinen soitti kanteletta niin, että koko Pohjolan väki nukkui. Sitten hän meni käärmeeksi muuttuneena lukkojen läpi syvälle vuoren sisään, jonne Sampo oli kätketty. Sampo irrotettiin, vietiin veneeseen ja lähdettiin kotimatkalle.

Ilmarinen kysyi Väinämöiseltä, miksi tämä ei laula. Väinämöinen sanoi, että jos hän laulaisi, Pohjolan väki heräisi. Lopulta Väinämöinen kuitenkin lauloi ja Pohjolan väki heräsi. Pohjolan emäntä lähti ajamaan Väinämöistä takaa.

Taistelu Sammosta

Väinämöinen taikoi mereen saaren, johon Pohjolan vene pysähtyi. Silloin Pohjolan emäntä miehineen lähti lentämään Kokko linnun selässä. Lintu otti Sammon, ja Väinämöinen miehineen käytti miekkaa.

Eri runonlaulajilla on kertomukseen erilainen loppu, mutta joka tapauksessa suurin osa Sampoa tuhoutuu taistelussa. Ihmisille jää kansi tai murusia, jotka ovat nekin hyödyllisiä.

Tehtäviä:

  1. Pohtikaa, mitä laitetta Sammolla on kertomuksissa tarkoitettu.
  2. Mikä on kertomuksen opetus?

Väinämöisen ja Ilmarisen kosiomatka

Väinämöinen lähti veneellään kosimaan Pohjolan tytärtä. Matkalla Annikki, Ilmarisen tytär tapasi hänet. Väinämöinen yritti aluksi valehdella olevansa kalassa tai metsällä, mutta Annikki ei uskonut häntä. Lopulta Väinämöinen tunnusti olevansa matkalla Pohjolaan.

Annikki meni veljensä pajaan ja kertoi, että Väinämöinen on menossa kosimaan Ilmarisen morsianta Pohjolaan. Ilmarinen valjastaa reen, ottaa mukaan kultaa ja hopeaa ja lähtee matkaan.

Molemmat kosijat lähestyvät Pohjolaa ja emäntä kysyy, kummalle tytär annetaan, vanhalle rikkaalle tietäjä Väinämöiselle vai taitavalle seppä Ilmariselle.

Tyttö sanoo, että hänet on annettava Ilmariselle, koska Ilmarinen on Sammon takonut. Tyttö annetaan Ilmariselle, joka lähtee matkalle kotiinsa.

Kun Ilmarinen nukkuu, rekeen ilmaantuu toinen mies, johon Ilmarisen vaimo ihastuu. Ilmarinen suuttuu ja taikoo vaimonsa luodolle lokiksi.

Kotiin tultuaan Ilmarinen takoo itselleen vaimon kullasta ja hopeasta. Hän ei kuitenkaan ole siihen tyytyväinen.

Tehtäviä:

  1. Miksi sekä Väinämöinen että Ilmarinen ottivat mukaansa kosiomatkalle sekä kultaa että hopeaa?
  2. Miksi Pohjolan emäntä olisi halunnut antaa tyttärensä Väinämöiselle?
  3. Keskustelkaa vanhempien oikeudesta päättää lastensa avioliitoista.

Lemminkäisen surma

Hiitolassa vietettiin häitä, mutta Lemminkäistä ei kutsuttu niihin. Lemminkäinen huomasi kuitenkin, että häitä valmistellaan. Hän päätti lähteä häihin kutsumattomana ja varustautui sota-asuun. Isä ja äiti kielsivät lähtemästä, mutta hän lähti kuitenkin. Matkalla hänen oli voitettava kolme estettä. Kuumia kiviä täynnä olevan lammen Lemminkäinen jäädytti. Tiellä olevan käärmeen Lemminkäinen taikoi tien viereen. Häätalon pihalla oleville susille ja karhuille hän taikoi suut täyteen lampaita.

Sisälle hän meni talon nurkasta. Tupaan tultuaan hän pyysi juotavaa. Hänelle tuotiin olutta, jossa oli käärmeitä. Hän puhalsi käärmeet pohjaan ja joi. Sitten Lemminkäinen ihmetteli, miksi vieraalle ei tarjota häränlihaa. Märkähattu karjapaimen sanoi, että vieraan sija on ovensuussa.

Lemminkäinen huomautti, ettei hänen paikkansa ollut ovensuussa. Silloin karjapaimen lauloi Lemminkäisen Tuonelan jokeen.

Lemminkäisen äiti lähti etsimään poikaansa. Karjapaimen ei aluksi halunnut sanoa, mutta kun Lemminkäisen äiti uhkasi rikkoa riihen, hän ilmoitti taikoneensa Lemminkäisen Tuonelan jokeen.

Lemminkäisen äiti valmisti rautaharavan, jolla hän etsi poikaansa virrasta. Sitten hän löysi poikansa osina, kokosi ne, ja kysyi pojalta, vieläkö hänestä mies tulee: Lemminkäinen vastasi, että ei ole miestä menneessä, urosta uponneessa, mies mennyt, liha märännyt. Vielä Lemminkäinen virkkoi, ettei pidä tehdä syytä syyttömälle eikä vikaa viattomalle, pahain palkka maksetaan Tuonen mustassa joessa.

Tehtäviä:

  1. Pohtikaa vanhaa sananlaskua "maassa maan tavalla tai maasta pois".
  2. Mihin vanhaan suomalaiseen käsitykseen perustui Lemminkäisen vastaus, ettei hänestä tule enää miestä?

Väinämöinen ja Joukahainen

Vanha Väinämöinen ja nuori Joukahainen kohtasivat tiellä. Tiet olivat ennen vanhaan hyvin kapeita, joten toisen Oli väistyttävä. Vanhempana miehenä Väinämöinen käski nuoren Joukahaisen antaa tietä. Joukahainen väitti olevansa tiedoiltaan parempi kuin Väinämöinen. Miehet ryhtyivät kilpalaulantaan. Väinämöinen suuttui Joukahaisen röyhkeydestä ja lauloi Joukahaisen suohon. Joukahainen alkoi anella armoa. Väinämöinen kysyi, mitä Joukahainen antaisi hänelle, jos hän päästäisi miehen suosta. Joukahainen lupasi kaikenlaisia rikkauksia, mutta niitä Väinämöisellä oli jo ennestään. Lopulta Joukahainen lupasi Väinämöiselle sisarensa. Väinämöinen, joka oli vanhapoika, ilahtui tästä kovin ja päästi Joukahaisen suosta.

Joukahainen tuli pahoilla mielin kotiin. Hänen äitinsä kysyi, miksi hän oli pahoillaan. Joukahainen sanoi luvanneensa sisarensa Väinämöiselle.

Äiti sen sijaan oli uutiseen tyytyväinen:

"Tuota toivoin tuon ikäni... vävykseni Väinämöistä, suvukseni suurta miestä, laulajata langokseni."

Kysymyksiä:

  1. Mitä kertomus sanoo vanhempien ihmisten kunnioittamisesta?
  2. Mitä kertomus sanoo ylpeydestä?
  3. Miksi Joukahainen oli murheissaan siitä, että hän oli luvannut Väinämöiselle sisarensa?
  4. Miksi Joukahaisen äiti oli päinvastoin ilahtunut uutisesta?

Aino

Aino oli metsässä taittamassa vastoja. Osmoinen pyysi häntä lupautumaan vaimoksi itselleen.

Aino kieltäytyi ja juoksi itkien kotiin. Isä kysyi, miksi hän itki. Isälle hän sanoi, että hän on kadottanut kultaesineitä. Isä lohdutti häntä käskien syödä hyvää ruokaa.

Äidilleen Aino kertoi, että Osmoinen oli pyytänyt häntä omakseen. Äiti sanoi, ettei Ainon tulisi olla millänsäkään vaan hänen olisi mentävä aittaan ja pantava parasta päälle.

Aino menee aittaan, mutta siellä hän hirttäytyy. Äiti löytää hänet ja itkee niin, että kyynelistä syntyy kolme jokea.

Tehtäviä:

Miksi Aino oli peloissaan siitä, että Osmoinen oli pyytänyt lupautumaan hänelle vaimoksi?

Kalevanpojan sota

Untamo ja Kaleva riitaantuivat. Untamo läksi sotaan ja tappoi koko Kalevan suvun lukuun ottamatta yhtä, Kullervoa. Poika heitettiin veteen, mutta hän ei kuollut vaan onki kaloja. Poika heitettiin tuleen, mutta siellä hän vain kohenteli kekäleitä. Poika yritettiin hirttää, mutta hän vain istui hirsipuussa ja kirjoitteli.

Kullervo myytiin orjaksi. Hänellä yritettiin teettää orjan töitä, lapsenhoitoa, kaskenkaatoa ja karjan paimentamista. Kaikki työt hän teki huonosti.

Emäntä suuttui ja leipoi kiven orjan eväsleivän sisään. Silloin Kullervo suuttui ja taikoi lehmät karhuiksi ja susiksi. Kun emäntä tuli lypsylle, karhu repi hänen jalkansa.

Ilmarinen takoi Kullervolle miekan ja Kullervo lähti sotaan Untamoa vastaan. Kullervo kosti sukunsa murhan mutta runo kertoo:

"Jopa Kullervo kukistui, kaattihin Kalevan poika, miesten tappotantereelle, suurelle sotamäelle.

Kysymyksiä:

  1. Miksi Untamo yritti tappaa myös Kullervon?
  2. Mitä tarkoitti orjana oleminen? Mitä kertomus opettaa kostosta?

Minä ja muu maailma

Muiden maiden kansansatuja

Kuinka ihminen menetti karvansa

Mongolialainen kansansatu

Kauan sitten meret olivat pelkää mutaa ja kohoavat vuoret nyppylöitä. Silloin jumala loi ensimmäiset ihmiset savesta ja asetti kissan ja koiran vartioimaan heitä. Sillä aikaa jumala lähti hakemaan iankaikkisen elämän vettä kuolemattomuuden lähteestä. Sillä aikaa paholainen huiputti vartijoita tarjoamalla niille maitoa ja lihaa ja samalla paholainen pissasi ihmisten päälle, kun eläinten huomio oli ruoka-astioissa. Nähtyään ihmisten liatut turkikset jumala määräsi kissan nuolemaan ihmiset puhtaiksi. Kissan karhea kieli raastoi kaikki karvat, ja ihmiselle jäi karvoja vain päähän, kainaloihin ja sukupuolielinten luo. Sitten jumala antoi kaikki ihmisestä nuollut karvat koiralle. Lopuksi jumala ripotti iankaikkisen elämän vettä ihmisen päälle, mutta se ei tehonnut, kun paholainen oli ehtinyt virtsata ihmisten päälle.

Miten ihminen sai tulen

Amazonin alueen kansansatu

Ensimmäisillä ihmisillä ei ollut vielä tulta. He söivät lihat raakana kuten muutkin eläimet. Eräänä päivänä hän tapasi jaguaarin, jolla oli jousi ja nuoli. Jaguaari oli kaatanut monenlaista riistaa. Jaguaari otti pojan metsästystoverikseen. Jaguaarin majassa poika näki ensimmäisen kerran tulen ja söi paistettua lihaa. Jaguaarin vaimo ei pitänyt pojasta, ja niinpä jaguaari opetti pojan valmistamaan jousen ja nuolia. Kun jaguaarin vaimo uhkasi poikaa, hän ampui jaguaarin vaimon ja vei kotiinsa kypsää lihaa, nuolen, jousen ja hehkuvan kekäleen. Kylän miehet näkivät nämä ihmeelliset lahjat ja palasivat jaguaarin talolle ja varastivat sieltä tulen, kypsennetyn lihan sekä jouset ja nuolet. Ottopoikansa käytöksestä suuttuneena jaguaari syö nykyään lihan kypsentämättömänä, mutta ihmiset syövät sen kypsänä.

Kuinka aurinko saatiin kulkemaan säännöllisesti

Tyynen meren saarten satu

Kauan sitten aurinko kulki niin epäsäännöllisesti, etteivät ihmiset ehtineet tehdä peltotöitään valmiiksi. Maui päätti jarruttaa auringon vauhtia. Hän otti mukaansa nuijan ja vahvaa köyttä ja matkusti itään odottamaan auringon nousua. Kun aurinko pisti päänsä esiin, se joutui silmukkaan, jonka mauin veli kiristi niin kireälle, ettei aurinko päässyt enää liikkumaan. Havaijissa kerrotaan, että Maui sitoi auringon kuusi jalkaa (sädettä) köydellä puuhun ja löi aurinkoa nuijallaan (isoäitinsä leukaluulla) niin, että aurinko joutui lupaamaan kulkea hitaammin ja säännöllisemmin kuin siihen saakka. Sen jälkeen ihmisillä oli riittävästi aikaa peltotöihin.

Mustekala ja rotta

Tyynen meren saarten satu

Kerran kolme maaeläintä lähti lintujen mukaan kanoottimatkalle. Kun kuningaskalastaja nokki kanootin pohjaan reiän, se upposi. Linnut lensivät tiehensä, mutta eläimet jäivät veden varaa. Liitokala huomasi osaavansa uida, eikä sillä ollut hätää. Erakkorapu vajosi pinnan alle ja huomasi, että se voi ryömiä mihin tahansa. Rotta oli vähällä hukkua, kunnes mustekala vastasi hänen avunhuutoihinsa. Mustekala lupasi viedä rotan kuivalle maalle. Rotta ei suostunut tarttumaan mustekalan lonkeroihin vaan asettui mustekalan pään päälle ja ulosti ja virtsasi sinne kolme kertaa. Rannassa rotta vaati mustekalaa viemään sen kuivalle maalle, jotta sen jalat eivät kastuisi. Sitten hävytön rotta käski mustekalan tunnustella päälakeaan. Mustekala raivostui huomatessaan, mitä rotta oli tehnyt. Siksi mustekalalla on vielä tänäkin päivänä päässään mustia rupimaisia läikkiä, ja samasta syystä se käy kalastajien syöttinä käyttämän rotan kimppuun.

Korean valtakunnaan perustaminen

Korealainen kansansatu

Muinaiseen aikaan muuan jalkavaimo synnytti taivaan pojalle pojan, jonka nimi oli Hwanung. Poika halusi laskeutua taivaasta maan päälle hallitsemaan ihmisiä. Isä laskeutui maailman kolmelle korkealle vuorelle ja näki, että ihmisille olisi hyötyä hänen poikansa vallasta. Hän antoi pojalleen kolme taivaallista vallan merkkiä ja käski poikansa hallita maailmaa. Poika laskeutui 3000 hengen kanssa pyhää santelipuuta pitkin Suuren valkovuoren huipulle. Hän antoi paikalle nimen Pyhä kaupunki ja hänet tunnettiin taivaallisena kuninkaana. Yhdessä tuulen jumalan, sateen valtiaan ja pilvien herran kanssa Hwanung opetti ihmisille 360 erilaista taitoa, mm peltojen viljelyn, elämän suojelun, sairauksien parantamisen sekä oikean ja väärän erottamisen toisistaan.

Siihen aikaan eräässä luolassa asuivat karhu ja tiikeri. Ne pyysivät tämän tästä Hwanungia muuttamaan heidät ihmisiksi. Hvanung antoi niille hieman pujoa ja 20 valkosipulin kynttä ja käski niiden syödä niitä ja pysyä sata päivää poissa päivänvalosta. Karhu ja tiikeri söivät kasvit ja olivat syömättä kolme kertaa seitsemän päivää. Tiikeri ei onnistunut jatkamaan syömättömyyttä, mutta karhu onnistui ja sai palkkioksi naisen ruumiin.

Koska nainen ei voinut mennä naimisiin, hän kävi joka päivä santelipuun luona pyytämässä itselleen lasta. Lopulta Hwanung otti hänet vaimokseen. Karhunainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, jota kutsuttiin prinssi Tanguniksi. Hän valitsi pääkaupungikseen Pjongjangin ja antoi valtakunnalleen nimen Choson.

Tang Valloittaja poistaa kuivuuden

Kiinalainen kansansatu

Tang Valloittajan hallituskaudella sattui viiden (joidenkin toisintojen mukaan seitsemän) vuoden sateeton kausi. Ihmiset näkivät nälkää. Ennustajat halusivat miellyttää jumalia uhraamalla heille ihmisiä, mutta Tang meni mulperipuumetsään pyytämään jumalilta sadetta. Tang kävi makaamaan tekemälleen polttoroviolle, mutta juuri kun tuli alkoi syttyä, alkoi sataa ropisemalla ja tuli sammui.

Buddhan elämä jäniksenä

Intialainen kansansatu

Ennen kuin prinssi Siddhartha Gautama eli Buddha syntyi, hän kävi läpi monta elämää. Eräässä elämässään hän oli jänis. Hän asui metsässä yhdessä ystäviensä sakaalin, saukon ja apinan kanssa. Muut eläimet kunnioittivat jänistä, sillä se oli viisas ja lempeä. Eräänä päivänä jänis sanoi, että heidän kaikkien pitäisi olla syömättä ja antaa ruoka puutetta kärsiville. Apina löysi kypsiä mangoja, sakaali liskon ja ruukullisen maitoa, ja saukko tuoreita kaloja.

Jänis ei kuitenkaan löydä mitään ruokaa. Se päättää, että jos syömättä olemisen lopettanut nälkäinen tulee hänen luokseen, hän tarjoaa oman lihansa tämän syötäväksi. Henkien kuningas päätti koetella jäniksen vakaumusta ja esiintyy syömättä olijana. Jänis huudahtaa hänet nähdessään iloisena: "Pyhä mies, on erinomaista tulla pyytämään minulta ruokaa. Tänään annan sinulle lahjan, jollaista en ole koskaan aikaisemmin antanut. Et kuitenkaan syyllisty elävän olennon tappamiseen. Tule, ystäväni! Kerää polttopuita ja sytytä tuli! Ilmoita minulle, kun olet tehnyt sen! Uhraan elämäni hyppäämällä liekkien keskelle. Kun ruumiini on paistunut, voit syödä lihaani ja sitten suorittaa kaikki velvollisuutesi."

Sitten jänis ravistelee turkkinsa selittäen: "Jos turkissani on pieniä hyönteisiä, en tahdo aiheuttaa niille kuolemaa." Liekit eivät kuitenkaan polta nuotiossa jänistä, jonka henkien kuningas julistaa hyveelliseksi ja piirtää kuuhun jäniksen kuvan.

Jeesus karkottaa pahan hengen

Välimeren maissa syntynyt satu

Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lainopettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa. Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: "Mikä väittely täällä on?" Eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen."

Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni." He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. "Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: "Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: "Nyt hän kuoli." Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.

Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."

Muhammedin öinen matka Jerusalemiin

Arabialainen satu

Ehkä suurin näistä merkeistä tämän ajanjakson aikana oli profeetan matka yöllä siivellisellä Buraq -nimisellä hevosella läpi taivaiden Al-Aqsa moskeijaan Jerusalemiin, missä hän johti kaikkia aikaisemmin eläneitä profeettoja rukouksessa, jota seurasi hänen nousunsa Buraqilla, Gabriel mukanaan läpi seitsemän taivaan ja sitten ohi luodun maailman, Allahin seuraan - missä hänelle annettiin viisi rukousta, mitä hänen kaikki todelliset seuraajansa ovat tehneet siitä asti.

Kun hän kuvaili tämä ihmeellisen matkan Mekan ihmisille, he vain nauroivat, vaikka hän kuvasi tarkasti Al-Aqsa Moskeijan heille (ja he tiesivät, että hän ei ollut koskaan käynyt siellä ennen) ja vaikka hän kuvaili paikan missä hän oli pysähtynyt juomaan matkalla Jerusalemiin, ja vaikka hän kertoi heille, kuinka matkalla hän on oli kertonut eräälle miehelle, missä hänen kadonnut kamelinsa oli ja vaikka hän kertoi heille, että hän oli nähnyt karavaanin, mistä kukaan ei tiennyt, lähestymässä Mekkaa ja sen saapuisi myöhemmin sinä päivänä.

Tehtäviä:

  1. Ottakaa selvää, miten saduissa karhu ja jänis menettivät häntänsä.
  2. Miksi muinaiset ihmiset luulivat sairauksien johtuvan pahoista hengistä?
  3. Onko pajusta tehtyä haarukkaa käyttäen mahdollista löytää vesisuonia, jotka ovat maan alla?
  4. Siivellinen hevonen esiintyy monissa muinaisissa saduissa. Mitä muita eläinten tai eläimen ja ihmisen yhdistelmiä esiintyy muinaisissa saduissa?
  5. Etsikää jokin satu, jossa esiintyy siivellisiä ihmisiä.
  6. Ottakaa selvää, millainen on kiinalaisten tarujen lohikäärme.
  7. Ottakaa selvää siitä, miten Harry Potter tekee yliluonnollisia asioita.

Lapsen asema perheessä eri kulttuureissa

Afrikkalaiset kulttuurit (yleiset valtarakenteet)

Kulttuuri eli yleinen valtarakenne voi olla vaikea ymmärtää. Esim. jonkun kansan yleiseen valtarakenteeseen neli kulttuuriin kuuluvat kaikki tämän kansan taloudelliset, tieteelliset ja uskonnolliset tavat ja saavutukset.

Afrikassa on hyvin monenlaisia yleisiä valtarakenteita eli kulttuureja. Pohjois-Afrikassa yleiseen valtarakenteeseen eli kulttuuriin on vaikuttanut paljon uskonto, jonka nimi on islam. Muualla Afrikassa esiintyy monenlaisia usein hyvin vanhoja uskontoja, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti perinteisiin afrikkalaisiin yleisiin valtarakenteisiin eli kulttuureihin.

Afrikkalaisia uskomuksia

Hyvin yleinen usko Afrikassa on, että kaikilla aineellisilla kappaleina on elävä henki tai sielu. Siellä esiintyy uskoa sekä luonnonhenkiin että esi-isien henkiin.

Perheen tai ryhmän johtaja hoitaa usein uhreja hengille. Monissa yhteisöissä esiintyy myös noitatohtoreita. Heidän tehtävänsä ei- ole taikoa vaan selvittää pahan syy ja antaa neuvoja pahan poistamiseksi. He saattavat käyttää kasveja lääkkeinä.

Paha voi noitatohtorien mukaan johtua unohdetuista esi-isistä, pahantahtoisista hengistä tai noituudesta.

Noidat ovat tavallisia ihmisiä, joiden uskottiin perineen kyvyn noitua. Oltiin myös sitä mieltä, että mustasukkaisuuden, vihan tai surun takia jostakusta saattoi tulla noita.

Noituutta vastustetaan mm. taikakaluilla, joita kutsutaan Länsi-Afrikassa fetisheiksi tai jujuiksi.

Monissa Afrikan uskonnoissa esiintyy usko jonkinlaiseen ylimpään henkeen tai jumalaan. Yleensä tätä ylintä henkeä ei palvota, mutta myös poikkeuksia esiintyy.

Afrikan uskonnot eivät yleensä sisällä elämän nautinnoista kieltäytymistä kuten eräät kristinuskon ja islamin haarat. Monet Afrikan uskonnot ovat yhteisöllistä. Uskontoja harjoitetaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, ei yksilöllisten. Tavoitteena on sopusointu yhteisön ja henkien välillä.

Elämää Afrikassa

Afrikkaa pidetään nykyään paikkana, jossa ihminen on alkanut kehittyä apinan kaltaisista olioista. Afrikasta ihmiset ovat tämän käsityksen mukaan vähitellen vaeltaneet eri puolille maailmaa.

Afrikkaan on myöhemmin muuttanut ihmisiä monista maista. Nykyään Afrikassa asuu kaikenrotuisia ja kaikenvärisiä ihmisiä. Tumma- tai ruskeaihoiset (entiset neekerit) ovat kuitenkin väestön enemmistönä.

Afrikkalaisen elinkeinot ovat viime aikoihin asti olleet perinteisiä, maanviljelystä, karjanhoitoa, metsästystä, kalastusta, käsityötä, kauppaa jne. Viime vuosikymmeninä Afrikassa on myös rakennettu teollisuutta sekä kehitetty liikennettä ja nykyaikaista maataloutta.

Maaseudulla ihmiset saattavat vielä asua olkikattoisissa savimajoissa ja elää perinteisillä ammateilla.

Ravintona käytetään viljatuotteita, ja maanviljelyä harjoitetaan ilman koneita. Karjanhoidolla on tärkeä merkitys, ja maaseudulla ihmisen rikkautta saatetaan mitata karjan määrällä.

Maaseudun lapset oppivat perinteisiä taitoja ja ammatteja kotonaan. Kouluja ei ole riittävästi, ja monissa Afrikan maissa on lukutaidottomuutta.

Afrikkalaisessa maaseutuperheessä suvulla ja heimolla on edelleen tärkeä asema. Aikaisemmin avioliitot sovittiin usein sukujen kesken. Toisaalta suvut järjestelevät ja määräilevät asioita, toisaalta sukulaisia autetaan hädän hetkellä.

Monilla afrikkalaislapsilla ei ole riittävästi ruokaa. Etenkin kuivuudesta kärsivillä alueilla lapsia kuolee aika ajoin nälkään.

Viime aikoina afrikkalaiset ovat omaksuneet paljon eurooppalaisia tapoja. Kaikki eurooppalaiset tavat eivät suinkaan sovellu Afrikkaan, ja afrikkalaisessa elämänmuodossa olisi paljon arvokasta säilytettäväksi. Meitä suomalaisia saattaa huvittaa, että hallitus määrää maasai -heimon miehet käyttämään housuja, vaikka he ovat tulleet toimeen ilman housuja vuosimiljoonia.

Tehtäviä:

1. Käytetäänkö kehittyneissä maissa kasveja lääkkeinä ainakin joskus kuten Afrikassa?

2. Mitä arvelet, miksi myös afrikkalaiset haluavat rakentaa tehtaita ja muita tuotantolaitoksia.

3.frikassa voi joillakin alueilla sataa esim. vain kerran vuodessa. Kun kasvit ja eläimet eivät saa vettä, voi syntyä nälänhätiä. Kuinka nälkäalueiden ihmisiä on autettu?

4. Katsotaan filmi tai diasarja, joka käsittelee afrikkalaisten elämää tai kehitysaputyötä Afrikassa.

Lapsia Afrikassa: kääpiölapsen elämää

Kääpiömiehet ovat noin 140 cm pitkiä, ja kääpiönaiset ovat vain noin 130 cm pitkiä. Afrikassa kääpiöitä elää mm. Kongon sademetsissä.

Sademetsän kääpiöt eivät viljele maata. He elävät keräilemällä ja metsästämällä. Miehet metsästävät ja naiset ja lapset keräilevät kasveja ja muuta syötävää. Pienet vauvat kulkevat koko ajan äidin mukana kaulaan ripustetussa kantolaitteessa. 2-5-vuotiaat lapset ovat kotona isoäidin luona. Isommat lapset seuraavat vanhempia.

Pojat kulkevat isän mukana metsästysretkillä. Tytöt kulkevat äitinsä mukana keräilymatkoilla. Näin lapset oppivat aikuisena tarvitsemiaan taitoja.

Sateen jälkeen lapset lähtevät yhden aikuisen johdolla metsään keräämään hyönteisten toukkia. Toukat lajitellaan. Osa toukista kuivataan ja savustetaan, osa keitetään.

Kääpiöt elävät 10-100 hengen ryhmissä. Kaikki saalis ja keräilyn tuotto jaetaan tasan ryhmän jäsenten kesken. Tästä syystä kääpiöiden ei tarvitse koota varastoja. Aina joku onnistuu metsällä ja jakaa saaliinsa. Koska kääpiöt liikkuvat paikasta toiseen, varastojen kuljetus ei olisi mahdollistakaan.

Kääpiöt asuvat puiden oksista kootuissa majoissa. Liikkuvan elämäntavan vuoksi ei ole järkevää rakentaa suuria taloja. Kääpiöiden lehtimaja vastaa meidän telttaamme. Telttaa käytetään retkeiltäessä

Lapset auttavat aikuisia myös kotona kantamalla vettä ja puita. Illalla ja juhlissa tanssitaan nuotion loisteessa.

Köynnöskasveista, joita kutsutaan liaaneiksi, kudotaan koreja ja verkkoja. Koska sademetsässä on lämmintä, kääpiöt eivät käytä muita vaatteita kuin lannevaatetta. Koreihin keräillään kasveja ja muita elintarvikkeita, verkoilla ja keihäillä pyydetään riistaa.

Riisitauti uhkaa lapsia, sillä sademetsässä on pimeää. Myös kostean ilmaston kuumetaudit saattavat olla lapsille vaarallisia. Kuitenkin monet kääpiöt elävät melko vanhoiksi.

Tehtäviä:

1. Pohtikaa, miksi afrikkalaislapset auttavat mielellään vanhempiaan.

2. Miten suhtaudumme vanhempien auttamiseen?

Toisin kuin kääpiöt sademetsän asukkaat (entiset neekerit) harjoittavat maanviljelystä. Sademetsässä maanviljelys on usein kaskiviljelyä. Puut eli kaski kaadetaan ensin. Kun puut ovat kuivuneet, kaski sytytetään palamaan. Kaski palaa, kunnes sadekausi sammuttaa tulen. Tuhkaan kylvetään vilja. Kaskiviljelyä harjoitettiin ennen myös Suomessa.

Sademetsä ei kuitenkaan sovi kaskiviljelyyn, sillä maaperässä on niukasti kasvien ravintoaineita. Kaskiviljelyn jälkeen sademetsä katoaa, koska maaperä ei pysty kasvattamaan uutta metsää. Jo noin puolet maapallon sademetsistä on harkitsemattomasti tuhottu.

Sademetsän häviäminen on merkinnyt myös uhkaa kääpiöille. Entiset sademetsien vapaat asukkaat ovat joutuneet isompien mustien afrikkalaisten (entisten neekerien) maatyöläisiksi.Isot mustat afrikkalaiset (entiset neekerit) maksavat kääpiöille erittäin pieniä palkkoja, ja kääpiöt ovat usein lähes orjan asemassa.

Kääpiöt kertovat satuja ja sananlaskuja. Eräs kääpiöiden satu on seuraava:

Antiloopin ja kilpikonnan välillä oli kiistaa. Ne päättivät juosta kilpaa. Kilpikonna sijoitti lapsensa eri paikkoihin metsälammen ympärille. Sitten he aloittivat juoksunsa. Kilpikonna painautui piiloon. Antilooppi huusi kilpikonnaa, ja aina joku kilpikonnan lapsista vastasi sille eri paikoista. Antiloopin tielle sattuu kuoppa. Se putoaa siihen ja taittaa niskansa. Se on aina sanonut: "Minä olen voimakas ja väkevä". Mutta nyt se on kuollut oman voimansa ja väkevyytensä uhrina. Mutta kilpikonna lapsineen menee kotiinsa.

Tehtäviä:

Pohtikaa, mitä satu antiloopista ja kilpikonnasta halusi opettaa.

Lapsia Mongoliassa

Mongolian tasavalta sijaitsee kaukana Aasiassa. Sen naapureita ovat Kiina ja Venäjä.

Mongolia on harvaan asuttu maa. Lapsen koulumatka saattaa olla maaseudulla pitkä. Kymmenen kilometrin koulumatkaan hevosella menee aikaa melkein tunti.

Talvella Mongoliassa on kylmää, ja taloja lämmitetään puilla. Lapset auttavat vanhempia kantamalla puita ja siistimällä asuntoa.

Lapset pelaavat shakkia kuten Suomessakin. Monia pelejä pelataan heittelemällä ilmaan lampaanluita. Mongoliassa on paljon lampaita, lehmiä, hevosia ja kaksikyttyräisiä kameleita.

Illalla lapsille luetaan vanhoja satuja. Myös arvoituksia arvuutellaan. Vanhoja kansanlauluja lauletaan.

Aterioilla syödään paljon riisiä ja maitotuotteita. Juhla-aterioilla syödään lampaan- ja häränlihasta valmistettua kansallisruokaa boothia.

Kesälomalla kaupunkilaiset matkustavat maalle. Kesähuviloiden sijasta Mongoliassa käytetään jurttaa, joka on hieman lappalaiskotaa muistuttava teltta. Jurtassa voi asua myös talvella, jos se vuorataan moninkertaisella huovalla. Kesälomalla juodaan tammanmaitoa.

Mongolialaisperheessä on usein paljon lapsia. Mongoliassa toivotaan, että harvaan asutun maan väkiluku lisääntyisi.

Tehtäviä:

1. Laatikaa kuvaelma mongolilapsen elämästä ja leikkikää sitä luokassa. (Jurtta, matka kouluun, koulussa, lomalla, jne.)

2. Katsotaan filmi tai diasarja, joka kertoo aasialaisesta elämänmuodosta.

Lapsiorjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Lähde: Mikko Ellilän referaatti Mende Naazerin ja Damien Lewisin kirjasta Orja, Otava 2005

Kirjan kertomus on tositarina Mende -nimisen sudanilaisen tytön elämästä. Sitä lukiessa luulisi tapahtumien sijoittuvan 1800-luvulle, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosille 1983 -2004.

Lapsuus

Mende on Sudanin mustia afrikkalaisia. Hän syntyi Sudanissa Nuba -heimoihin kuuluvaan Karko -heimoon. Heimo asui vuorilla kaukana kaupungeista. Kirjan alkaa kertomuksella Menden lapsuudesta. Nubat ovat muslimeita. Menden lapsuusmuistot ovat onnellisia. Lapsuuden synkin muisto on Menden ympärileikkaus. Heimossa oli käytössä nuorten tyttöjen ympärileikkaus.Mendekin ympärileikattiin alle kymmenvuotiaana. Menden kuvaus ympärileikkauksesta on julma ja verinen. Ympärileikkauksen jälkeen Mende oli kolme päivää shokissa ja koomassa kauhusta ja kivusta. Mende kertoo kirjassaan, että osa heimon tytöistä kuoli ympärileikkauksen aiheuttamiin tulehduksiin ja jotkut nuoret naiset kuolivat synnytykseen ympärileikkauksen takia. Menden sisaren ensimmäinen lapsi kuoli ympärileikkauksen aiheuttamaan vaikeaan synnytykseen. Menden sisar oli tällöin noin 14-vuotias.

Mende aloitti kahdeksanvuotiaana valtion koulun. Koulun kaikki opettajat olivat arabeja. Jo ensimmäisen viikon jälkeen opettajat kielisivät oppilaita puhumasta omaa kieltää nubaa ja käyttämään vain arabiaa. Perusteluksi Mendelle sanottiin: "Nuba on tyhmä kieli koska kukaan ei ymmärrä sitä. Arabia on paljon parempi kieli." (s. 56) Jos lapset erehtyivät vastaamaan opettajalleen muulla kielellä kuin arabialla, heitä lyötiin. Koululaisille annettiin myös arabialaiset nimet ja he eivät saaneet käyttää koulussa muita nimiä. Myöhemmin he eivät myöskään saaneet keskustella keskenään muuten kuin arabiaksi. Jokaiselta luokalta värvättiin yksi luokkapoliisi, joka ilmoitti, jos lapset puhuivat muuta kuin arabiaa. Mende ymmärsi, että tapa, jolla arabiopettajat kohtelivat Nuba -lapsia, oli väärä: "He käyttäytyivät ikään kuin me emme olisi olleet yhtä hyviä ihmisiä kuin he." (s. 58)

Ryöstö

Mende kuuli lapsena tarinoita arabiryöstäjien, mujahidien, tekemistä ryöstöretkistä läheisiin kyliin. Ryöstöissä tapettiin raa'asti satoja tummia afrikkalaisia Nuba -heimolaisia. Kun Mende oli kolmetoistavuotias, arabit hyökkäsivät myös hänen kyläänsä. Kylän majat sytytettiin tuleen, monien miesten ja naisten kurkut leikattiin auki miekoilla ja kylän lapset ryöstettiin. Menden kuvaus ryöstöstä ja sen jälkeisestä ratsastusmatkasta oli karu ja julma. Mende kertoo kylän tuhosta seuraavasti: "Näin hyökkääjien leikkaavan ihmisten kurkkuja auki käyrien veitsien välähdellessä tulen valossa. En voi kuvata teille kaikkea sitä, mitä näimme juostessamme kylän läpi. Kenenkään ei pitäisi joutua todistamaan asioita, joita näin tuona yönä." (s. 11)

Mende kuvaa ryöstön jälkeistä hetkeä seuraavasti: "Mies, joka oli johtanut heitä, seisoi heidän edessään ja alkoi ärjyä komentoja. En kuullut tarkkaa mitä hän sanoi, mutta kaikki miehet vastasivat jymisevällä messuamisella: 'Allahu;akbar! Allahu;akbar! Allahu;akbar!' "Allah on suurin! Allah on suurin! Allah on suurin!". (s. 103) Arabiryöstäjät raiskasivat matkan aikana useat ryöstetyt lapset. Mende oli tällöin kolmetoistavuotias ja suuri osa lapsista vielä nuorempia. Raiskaus oli erityisen kivuliasta tyttölapsille tehdyn ympärileikkauksen takia.

Orjuus

Ryöstön jälkeen lapset vietiin kaupunkiin sotilastukikohtaan, josta arabialainen orjakauppias, Abdul Assim, kävi ostamassa heidät. Assim oli kerännyt suuren omaisuuden orjakaupallaan. Matkasta Khartumissa Mende kirjoittaa kirjassaan: "Nyt minua kyyditsi kaupungin halki avopakettiauton lavalla arabimies, joka kohteli meitä kuin olisimme olleet vain viisi lehmää." (s. 113) Orjakauppias hankki orjia myytäväkseen. Hänellä itselläänkin oli orja. Tämä jo vuosikymmeniä orjana ollut nainen opasti lapsia seuraavasti: "Kun olin kymmenvuotias, hyvin pieni niin kuin sinä nyt, minut siepattiin ja tuotiin tänne, ja täällä olen ollut siitä lähtien. En tiedä, mitä muuta sanoisin. Voin sanoa vain, että ole kärsivällinen ja tee, mitä ikinä he käskevät sinun tehdä. Ellet tee niin, he lyövät sinua." (s. 123) "Minä en saa astua tämän talon ulkopuolella. Etkä sinäkään todennäköisesti saa astua emäntäsi talon ulkopuolelle." (s. 132)

Arabit kutsuivat näitä mustia afrikkalaisia, jotka he olivat kaapanneet, nimellä abda eli orja. Abdul Azzim myi Menden eteenpäin. Hän pohtii pakenemisen mahdollisuutta: "Halusin epätoivoisesti jäädä Ashan ja muiden tyttöjen seuraan. Koska en voinut, ajattelin, että yrittäisin paeta. Tiesin kuitenkin, että kaikki ovet olivat lukossa. Vaikka onnistuisinkin pääsemään ulos talosta, mitä sitten tekisin? Olisin pieni nubatyttö yksin tässä valtavassa arabikaupungissa, josta en tiennyt mitään ja jossa minulla ei ollut ystäviä." (s. 131)

Elämä orjana Sudanissa

Mende oli myyty arabirouvalle, jota Mende kutsui Rahab -rouvaksi. "Mende, sinä lähdet tämän rouvan mukaan", hän sanoi viitoitellen kohti erästä heistä. "Sinun pitää totella häntä, sillä hän on nyt sinun emäntäsi." (s. 135) "Ostoksilla" mukana olleet naiset keskustelivat orjista: "Tiedätkös, Rahab", yksi naisista sanoi, "kun Dhalia kuulee, että sinulla on tämä tyttö talossasi, hän tulee hyvin kateelliseksi. Hänen täytyy heti mennä hankkimaan samanlainen itselleenkin." (s. 137)

Menden emänsä esitteli häntä ylpeänä ystävättärilleen uutena orjanaan. "Sinä olet siis löytänyt itsellesi orjan", kuulin yhden naisista sanovan vaimealla äänellä. "Me haluaisimme nähdä hänet. Missä hän on? Millainen hän on?" (s. 155) "'Hmmm... Sehän on ihmeellistä. Eikä sinun tarvitse maksaa hänelle mitään? Aina kun tarvitset häntä, hän on täällä? Niinkö se toimii? Hänellä ei ole vapaapäiviä tai jotain sellaista?' 'Ei', sanoi Rahab. 'Ei vapaapäiviä, ei lomia, ei palkkaa. Hän on aina täällä. Hän kuuluu minulle.'" (s. 156)

Menden uusi emäntä kutsui häntä halventavalla nimeltä "yebid", joka tarkoittaa "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Menden asuinpaikka oli pihan perällä oleva pieni lämmittämätön maja, jonka ovi lukittiin joka yö, jotta Mende ei pääsisi pakenemaan. Rahab-rouva opastaa Mendeä: "Sinä asut nyt täällä ja teet työtä minulle. Pysyt täällä koko loppuelämäsi. Ymmärrätkö?" (s. 141) Mende koki, että häntä kohdeltiin kuin koiraa. "Näin elämä jatkui - päivästä päivään samaa raadantaa, samaa jatkuvaa huonoa kohtelua. Päivät lomittuivat toisiinsa lähes huomaamattani."

Mende eristettiin talon ulkopuolisesta elämästä. Kun;Mende keskusteli puutarhurin kanssa, puutarhuri sai potkut ja Mendeä ei päästetty enää puutarhaan. Mende koki paljon fyysistä väkivaltaa emäntänsä kohdalta: "Pääni nytkähti taaksepäin, kun hän tarttui hiuksiini ja antoi minulle kirvelevän korvapuustin. 'Malesh - olen pahoillani. Malesh –Rahab -rouva', itkin 'Anteeksi! Älkää lyökö minua enää.' Mutta hän löi, yhä uudelleen ja uudelleen." (s. 148)

Pahoinpitelyä

Rahab löi;Mendeä viikoittain, jonkin vahingon tapahduttua tai täysin ilman syytä. Rahab saattoi antaa korvapuustin tai lyödä Mendeä sillä mikä hänen käteensä osui, harjalla, puupohjaisilla sandaaleilla tai vyöllä. Kerran;Rahab löysi Menden laulamasta nebon kielistä laulua ja hakkasi häntä tämän seurauksena puutarhaletkulla. "Sinä, et opi käyttäytymään, ellei sinua piiskata. Jos koskaan enää teet jotain tällaista, otan oikean piiskan ja suomin sinua kuin aasia. Kuuletko? Sinä et ole yhtään aasia kummempi." (s. 162)

Kerran;Mende tarjoili emäntänsä kutsuilla teetä ja Rahabin lapset kaatoivat hänet hyppynarulla, jolloin astiat rikkoontuivat. Rahab alkoi hakata Mendeä arabivieraidensa nähden. Hänen vieraansa yllyttivät Rahabia: "'Lyö häntä! Lyö!' hän huudahti.! Se on ainoa tapa. Näin hän muistaa, ettei tee sitä uudelleen.' ... Hänen suomiessaan minua naispuoliset vieraat taputtivat käsiään ja kuulin myös miesten naureskelevan. ... Mies heitti päätään taaksepäin ja purskahti nauruun. 'Tyttö ei ole sokea', hän hohotti, 'niin ehkäpä hän on vain typerä!' Ja kaikki muutkin purskahtivat nauruun." (s. 165)

Menden emäntä käytti vakavaa väkivaltaa mitättömistä asioista. Mende oli erehdyksissä paistanut kananmunat, vaikka Rahab oli pyytänyt haudutettuja munia. Tästä seurasi raivonpuuska ja rangaistus. "Ennen kuin ehdin reagoida, hän otti kiinni käsivarrestani. Toisella kädellä hän sieppasi paistinlastan paistinpannusta ja painoi polttavan kuuman metallin kyynärvarttani vasten. Kiehuvaa öljyä roiskui pitkin käsivarttani. ... Näin sanoen hän nykäisi lastan pois repäisten samalla mukaan kerroksen palannutta ihoa. Puristin tiukasti kyynärvarteni sisäpuolta ja luulin, että pyörtyisin kivusta." (s. 201);Mende joutui myös seksuaalisen ahdistelun uhriksi useiden isäntäväen miespuolisten vieraiden taholta.

Ei pakomahdollisuutta

Mendellä ei ollut pakomahdollisuuksia. "Vietin tuntikausia miettimässä pakenemista. Eräänä päivänä, kun olin tyhjentämässä likavesiä talon takana, näin rikkonaisen tuolin, joka lojui talon seinustalla. Kokeilin tuolia nähdäkseni, kestäisikö se painoni. Olin varsin hyvä kiipeämään ja ajattelin, että jos seisoisin tuolilla, saattaisin juuri ja juuri ylettyä taloa ympäröivän puutarhamuurin päälle. Silloin voisin hinata itseni ylös, pudottautua toiselle puolelle ja livahtaa tielle. Mutta mitä minä sitten tekisin? Olisin eksyksissä ja yksin keskellä Khartumia ympärillä pelkkiä arabeja. Kuka minua auttaisi? Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmin tiesin, että olisi toivotonta yrittää paeta yksi. Minä tarvitsin apua." (s. 150)

Mende teki töitä koko valveilla olonsa ajan joka päivän ja hänen oli kielletty menemästä talon ulkopuolelle. "'Sinä olet minun abdani!' hän kiljui. 'Äläkä väitä vastaan. Se tarkoittaa, että sinä pysyt tässä talossa ja teet, mitä minä sanon. Sinä teet työtä. Sinä et leiki. Onko selvä?;Abda (suom. orja)!'" (s. 152)

"'Mitä sinä mietit, yebit? Ei, älä kerro, minä tiedän: sinä mietit karkaamista. Kerronpa sinulle, mitä sinulle tapahtuu, jos yrität karata. Minä käsken Abdul Azzimin ja hänen rosvojaan etsimään ja tappamaan vanhempasi. Ja kun sinut sitten on tuotu takaisin tänne, ajan hiuksesi pois ja ympärileikkaan sinut. Kaikki tietävät, että kaikki nubat ovat khuluf - että he ovat epäpuhtaita. Ja, että he ovat vääräuskoisia." Mende oli kuitenkin muslimi kuten Rahabkin.

Islam

Hänen emäntänsä Rahab ja hänen miehensä Mustafa olivat muslimeja. Mende kuvaa heitä: ";Rahab ja;Mustafa uskoivat olevansa oikein hyviä muslimeja. ...Rahabilla ja Mustafalla oli hyvin kauniit muslaiyat (rukousmatot) - pehmeät ja silkkiset monimutkaisin islamilaisin kuviomallein koristellut. Rahab kertoi minulle ylpeänä, että heidän;muslaiyansa olivat peräisin niin kaukaa kuin islamin pyhimmästä maasta, Saudi-Arabiasta." ... "Aina ennen jokaista päivän viittä rukousta he kävivät läpi puhdistautumisrituaalin pesemällä käsivartensa, kasvonsa ja jalkansa. Sitten he kääntyivät kohti itää ja lausuivat rukouksensa hiljaisella äänellä ja hurskaasti." (s. 168)

Mende oli myös harras muslimi. Hän pyrki rukoilemaan viisi kertaa päivässä. Rahab yritti estää häntä: "'Et kai ole menossa rukoilemaan?' hän tiedusteli. 'Ei sinulla ole aikaa rukoilla. Ja mitä sitä paitsi luulet tekeväsi? Etkö tiedä, että islam ei ole sinun kaltaisiasi mustia ihmisiä varten?'" (s. 169)

Mende ihmetteli tätä: "Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä selvemmin tajusin, että kaikki sortajani olivat olleet muslimeja. Ryöstäjät olivat kaikki huutaneet 'Allahu akbar' hyökätessään kyläämme. Orjakauppias Abdul Azzim oli myös ollut muslimi. Ja nyt Rahab ja hänen perheensä. Kaikki nämä ihmiset uskoivat olevansa hyviä muslimeja. Ja kuitenkin he olivat tappaneet ja raiskanneet ja kiduttaneet ja orjuuttaneet heimoni nubia, jotka hekin olivat muslimeja." (s. 170)

Vääristynyt todellisuuskäsitys

Menden menneisyyteen kuuluvat asiat oli karsittu täysin hänen elämästään. Vuodet orjana olivat muuttaneet hänen käsitystä itsestään ja maailmasta: "Olin alkanut uskoa, että nämä arabit olivat kaikkivoipia, että heillä oli jonkinlainen Allahilta saatu oikeus hallita meitä. Näin todisteita tästä jokapäiväisessä elämässäni Khartumissa. Olin alkanut uskoa, että tällainen maailma oli: arabit orjuuttivat mustia. Olin vakuuttunut siitä, että he olivat voittamattomia." (s. 187)

Mende oli kaapattu 12-vuotiaana ja 16-vuotiaana hänen minäkuvansa oli vääristynyt. "Kaikkien noiden vuosien aikana Rahab oli tuhonnut täysin käsitykseni omasta minuudestani ja omasta arvostani. Uskoin, ettei minulla enää arvoa ihmisenä. Pelkäsin häntä kuollakseni. Ja olin yhä pelkkä lapsi.

Muita orjia

Mende tapasi yllättäen tutun nuba -tytön, joka oli orjana Rahabin ystävättärellä. Hän sai kuulla tältä, Kumalilta, että hänen perheensä oli selvinnyt hengissä hyökkäyksestä. Vuosituhannen vaihtuessa Mende meni isäntäväkensä mukana suurelle retkelle puistoon Rahabin ja Mustafan ystäväperheiden kanssa. Näillä arabeilla oli mukanaan kymmenkunta mustaa nuorta tyttöä, jotka muistuttivat Mendeä hänen orjuutensa alkuajoilta. Heidät oli myös ryöstetty väkivaltaisesti ja heitä pidettiin näiden varakkaiden arabien orjina. Mende arvioi, että puistossa olisi satoja hänen kaltaisia orjia, joilla oli samanlaisia kohtaloita kuin hänellä.

Lahjana sisarelle

Kun Mende oli ollut seitsemän vuotta orjana Rahabin talossa, hän sai kuulla, että Rahab lähettäisi hänet Englantiin, Lontooseen, sisarensa talouteen. Tällöin;Mende oli 19-vuotias. Menden tilalle Rahab oli hankkimassa uutta orjaa Abdul Azzimilta. "'Onko Rahab myynyt minut sisarelleen?' mietin vihaisena. 'Vai onko Rahab vain antanut minut hänelle, kuin hyödyllisen lahjan.'" (s. 208) Viisumin Englantiin Mende sai 18. toukokuuta vuonna 2000.

Edellisenä päivänä ennen Menden lähtöä Abdul Azzim toi Rahabille uuden orjan. Orjan nimi oli Nanu. Hän oli myös nuba, mutta gwaliheimosta.

Nanun tarina muistutti Menden elämää. Hänen isänsä oli kuollut sairauteen aiemmin ja hän asui kolmatta lasta odottavan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Eräänä yönä arabiryöstäjät hyökkäsivät hänen kyläänsä, murhasivat hänen äitinsä viiltämällä kaulan auki ja halkaisemalla hänen kohtunsa. Nanu näki miten hänen äitinsä kuoli ja hän näki kohdusta ulosviilletyn vauvan veressä lattialla. Arabit sytyttivät heidän majansa palamaan ja hänen pikkuveljensä kuoli tulipalossa. Nanu pääsi palovammojen kanssa ulos majasta ja yritti paeta, mutta mujahidit ryöstivät hänet kotikylästään ja veivät hänet armeijan leiriin. Hänet raiskattiin useita kertoja matkan aikana. Nanu oli tällöin vähän yli 10 vuotta vanha.

Orjana Lontooseen Hananille

Mende saapui Lontooseen Rahabin sisaren luokse. Sisaren nimi oli Hanan ja hänen miehensä oli töissä Sudanin suurlähetystössä ja oli virkaatekevä suurlähettiläs Abdul Mahmoud Al Koronky. Hanan ja hänen miehensä olivat hurskaita muslimeja. Hanan käytti muslimien huivia kodin ulkopuolella.

Mendeä ei kohdeltu täällä yhtä väkivaltaisesti kuin Rahabin luona. Mutta hän joutui tekemään enemmän työtä. Talo oli suurempi ja töitä oli enemmän. Mende teki työtä seitsemän päivää viikossa aamu puoli seitsemästä myöhään iltaan. Mendellä ei ollut vapaapäiviä ja hän ei saanut poistua talosta. Talon ovia pidettiin lukittuna ja häntä kiellettiin ankarasti ottamasta yhteyttä keneenkään talon ulkopuolelle. Hanan otti Mendeltä pois hänen passinsa. Mende koki olevansa Lontoossakin Rahabin sisaren perheessä yhä Rahabin orja, joskin lainassa Hananilla. Hän koki olonsa vielä yksinäisemmäksi Hananin luona. Mende kärsi masennuksesta ja harkitsi itsemurhaa.

Hanan ja Al Koronky lähtivät käymään perheineen Sudanissa. Mende meni täksi ajaksi Hananin ystävän Omerin ja Madinan luo. Hanan kielsi Mendeä poistumasta Omerin talosta. Madina ja Omer olivat kuitenkin aidosti ystävällisiä ihmisiä. Mende sai nukkua heidän tyttärensä kanssa samassa huoneessa. Hänen ei tarvinnut työskennellä talossa. Vastoin Hananin käskyä Madina otti Menden mukaan puistoretkille ja vierailulle ystäviensä luo. Mende huomasi, että Lontoo ei ollutkaan vaarallinen ja väkivaltainen paikka, toisinkuin Hanan oli häntä pelotellut.

Kun Omer vei lauantaisin Menden siivoamaan Hananin tyhjää taloa, Omar jätti Menden taloon yksinään ja antoi tälle talon avaimen. Mendelle

selvisi, että Omer ja Madina eivät tienneet hänen olevan Rahabin ja Hananin orja. Omer oli töissä Sudanin lähetystössä kuten Al Koronky. Kun Mende asui Omerin ja Madinan luona, Omer alkoi kysellä Menden töistä. Mende kertoi Omerille, että hän tekee jatkuvasti töitä eikä saa palkkaa. Omer ei kuitenkaan uskaltanut kysellä tarkemmin.

"Kun myöhemmin muistelin tätä, minusta tuntui, että Omer saattoi arvata todellisen tilanteeni. Hänhän oli kuitenkin sudanilainen, eikä orjuus ole harvinaista Sudanissa. Mutta ehkä hän ei halunnut tietää tarkemmin. Jos hän olisi saanut tietää totuuden minusta, hänen olisi ollut ilmoitettava siitä poliisille. Se olisi asettanut Omerin vastakkain ylemmässä asemassa olevan työtoverinsa kanssa. Tosiasiassa se olisi merkinnyt hänen diplomaatinuransa loppua." (s. 286)

Pako

Aika Omerin ja Madinan luona avasi kuitenkin Menden silmät. Hän huomasi, että Englannissa ei saanut pitää orjia. Mende päätti, että hänen oli paettava. Kun hän kävi Omerilla asumisensa aikana kaupassa, hän etsi sudanilaisia mustia. Lopulta hän löysi yhden eteläsudanilaisen miehen, joka tutustutti hänet kahteen nubaheimolaiseen, jotka asuivat Lontoossa. Yhdessä he suunnittelivat;Menden paon. Mende ei halunnut;Omerille ja Madinalle vaikeuksia, ja siksi hän suunnitteli pakenevansa, kun Al Koronky ja Hanan saapuisivat takaisin Lontooseen.

Mende pakeni kahden sudanilaisen nubaheimolaisen avustuksella 11. syyskuuta 2000. Pakenemisen jälkeen;Mende pelkäsi, että hänet siepataan uudelleen. "Minun suhteeni Koronky oli kaikkivaltias. Hän oli hallitus ja hän oli laki. Saatoin yhä olla Rahabin orja, mutta Koronkyä pelkäsin, nyt kun olin päässyt pakoon. En voinut uskoa, että koskaan pääsisin hänen kynsistään." (s. 298)

Uhkauksia

Mende ja hänen pelastajansa saivat monia uhkauksia Sudanista. Mendeä uhkailtiin, että hänen perheenjäsenensä etsittäisiin käsiin ja heitettäisiin vankilaan. Myös Sudanin Lontoon suurlähetöstä soiteltiin. "Tapahtumat huipentuivat siihen, että joukko sudanilaisia ministereitä puuttui asiaan ja yritti painostaa minut pakoon auttaneita henkilöitä lopettamaan suojelemiseni. Sitten perhe, jonka luona asuin, alkoi saada nimettömiä puheluita Sudanista. 'Me tiedämme, missä sukulaisenne asuvat', sanoi miesääni uhkaavasti, 'ja me tiedämme, mistä heidät löytää.'" (s. 304) Mende toteaa puheluiden jatkuneen kirjan kirjoittamisen päiviin saakka. Kaikki kirjassa mainitut lähetystön henkilöt ovat palanneet takaisin Sudaniin Englannista.

Mende sai puhelimella yhteyttä Sudanissa asuvaan perheeseensä. Perheelle oli valehdeltu Menden kohtalosta, mutta Mende sai selvitettyä oikeat tapahtumat. "Orjuusvuosieni painajainen ei siis päättynyt pakenemiseeni. Vain kärsimykseni luonne muuttui. Pakoni jälkeen en ollut enää kovinkaan huolissani omasta tulevaisuudestani tai turvallisuudestani. Sitä vastoin tunsin yhä enemmän huolta Sudanissa elävän perheeni sekä minut pakoon auttaneiden ja minulle vapauteni antaneiden ihmisten turvallisuudesta.

Uusi elämä

Vapautumisensa jälkeen;Mende joutui opettelemaan kaikki elämisen taidot, elämään liittyvät normaalit asiat, joita hän ei ollut nuoruudessaan oppinut. Tähän asti joku oli aina päättänyt hänen elämästään. Mende joutui aikuisena opettelemaan tekemään itse päätöksensä. Vaikeinta Mendelle oli oppia olemaan pelkäämättä. Hän pelkäsi, että ne jotka olivat pitäneet häntä vankinaan, lähtisivät hänen peräänsä. Mende sai turvapaikkaoikeuden Englantiin 23. joulukuuta 2002.

Sudanin arabihallitus hyväksyy orjuuden

Sudanin arabihallitus on sekaantunut mukaan mustien afrikkalaisten orjuuttamiseen. Mendekin vietiin ryöstön jälkeen armeijan leiriin ja Mende lähetettiin Lontooseen sudanilaisen diplomaatin kotiin orjaksi.

Ensimmäisessä televisiohaastattelussaan Mende sanoi: "Haluan sanoa, että siellä (Sudanissa) esiintyy orjuutta juuri nyt, tällä hetkellä. Minä olen siitä esimerkki ja elävä todiste, ja se tapahtui minulle itselleni. Tiedän myös, että Sudanissa on yhä monia orjuudessa eläviä ihmisiä. Haluan, että ihmiset tajuavat tämän ja sen, että heidän on tehtävä jotain sen lopettamiseksi." (s. 318)

Kirjan kirjoittamisen aikoihin Mende käy koulua ja opiskelee englantia. Hän lentää ympäri maailmaa pitämässä orjuudenvastaisia puheenvuoroja kansainvälisissä konferensseissa. Kirjan toinen kirjoittaja Damien Lewis oli käynyt ennen Menden tapaamista tutustumassa Sudanin orjuuteen: "Ja kuitenkin todellisuus oli paljon pahempi kuin olisin voinut kuvitellakaan: jouduin todistamaan sanoinkuvaamattomia kauhuja. Näitä ihmisiä ei vain ostettu ja myyty; heitä siepattiin raaoissa hyökkäyksissä, joissa satoja teurastettiin, raiskattiin, kidutettiin ja pahoinpideltiin. Kokonaisia kyliä poltettiin maan tasalle, ja ihmiset paloivat hengiltä majojensa sisällä. Olin kohdannut todellisen elävän painajaisen." (s. 321)

"Arabiheimoista muodostetaan puolisotilaallisia, AK47-rynnäkkökiväärein aseistettuja joukkoja, joiden käsketään käydä jihadia eli pyhää sotaa Nubavuorten ja etelän mustia heimoja vastaan. Palkinnoksi teoistaan nämä arabiheimot saavat pitää sotasaaliin - naudat, vuohet ja orjiksi myytävät ihmiset." (s. 322)

Sudanin kansallinen laki kieltää orjuuden. Kuitenkin Sudanin nykyinen hallitus, Kansallinen islamilainen rintama (NIF) on sulkenut silmänsä siltä, mitä sen maassa tapahtuu. Käytännössä NIF antaa valtuudet ryöstöille ja orjakaupalle, sulkemalla silmänsä teoilta. Se ei tee mitään estääkseen;jihad -joukkojen toimintaa tai rankaistakseen niitä.

Espanjan rasismin vastainen liitto (CECRA) myönsi vuonna 2002 Mendelle Kansainvälisen ihmisoikeuspalkinnon hänen rohkeudestaan kertoa tarinansa julkisesti kirjassaan.

Tehtäviä:

  1. Mitä on orjuus?
  2. Miten orjia hankitaan?
  3. Millaista orjan elämä on?
  4. Mitä Kalevala kertoo muinaisen Suomen orjuudesta?
  5. Miten nykyajan orjuutta voitaisiin vastustaa?
  6. Mitkä järjestöt tekevät orjuuden vastaista työtä?
  7. Miksi eräiden arabimaiden nykyajan orjuudesta ei puhuta kovin paljon Suomessa?

Monikulttuurisuus

Mitä monikulttuurisuuden nimissä voi tehdä ja mitä ei?

Valtarakenteen osia ovat mm. hallinto, lait, tavat, siveyskäsitykset ja jopa todellisuuskäsitykset. Kaikki valtarakenteet eivät ole kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta yhtä hyviä. Esimerkiksi ne islamin maat, jotka eivät tunnusta YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta vaan korvaavat sen omalla huomattavasti ihmisoikeuksia karsivalla julistuksellaan, eivät ole yhtä hyviä kuin ne maat, jotka sopimuksen tunnustavat ja sitä noudattavat.

Monikulttuurisuus tarkoittaa tavallisesti sitä, että saman valtion sisällä on useita yleisiä valtarakenteita. Aikaisemmin Suomessa puhuttiin esimerkiksi korkeakulttuurista, talonpoikaiskulttuurista ja työväenkulttuurista.

Melkein kaikki uskonnot ovat valtarakenteita, jotka pyrkivät toimimaan yhteiskunnan valtarakenteiden rinnalla ja jopa niiden sijasta. Sen sijaan, että kristillisten katolisenemmistöisten maiden ihmiset määräisivät itse elämästään, Roomassa istuva katolisen kirkon johtaja paavi pyrkii määräämään heidän elämästään. Monet paavin määräykset vaarantavat ihmiskunnan tulevaisuuden. Eräs tällainen on paavin pyrkimys estää syntyvyyden säännöstely. Onneksi edes paavin valtion ympärillä olevan Italian asukkaat ovat lähes lakanneet piittaamasta tästä paavin määräyksestä.

Suomessa eräät pienet uskonnot kuten evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivat laestadiolaiset, Jehovan todistajat ja mormonit ovat rajoittaneet jäsentensä elämää monilla tavoin. Uusi ilmiö ovat Suomeen saapuneet muslimit, joista osa ei edes tunnusta Suomen lakeja vaan pitää islamin määräyksiä maamme lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia tärkeämpinä.

Kommunitarismiksi kutsuttu oppi pyrkii siihen, että pienyhteisöt saisivat elää aivan niin kuin haluavat. Tämä on vääränlaista vapautta. Kaikkien ihmisoikeusasiakirjojen mukaan vapaus kuuluu jokaiselle yksilölle, eikä sitä voi rajoittaa papisto, suku tai muu vastaava. Yksilön vapautta voidaan rajoittaa vain perustuslakien ja kansainvälisten sopimusten rajoissa säädettävillä laeilla. Tästä huolimatta lukuisat Euroopan poliitikot puolustavat pikemmin kommunitarismia kuin länsimaista yksilön vapautta.

Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että kansallisuuksien eriytyminen ja ristiriidat on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian.

Ikävinä vertauskuvina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, mellakat sekä esikaupunkien köyhälistöalueiden syntyminen. Näistä yleensä seuraa rotuvihan ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista. Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Omien puolelle asettuminen on usein luonnollinen vaste siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista voimavaroista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Vapaamielisyydestään tunnetussa Alankomaissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.

Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rotuerottelua. Elävänä esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikutus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rotuerottelusta tai kansallisten ryhmien vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen perusta on rakentunut monikulttuurisuusaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.

Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä näyttöä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Yhteiskuntatutkimuksessa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kosketusoletuksen nimellä; tämän käsityksen mukaan riittävä määrä kosketuksia vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista ihmeratkaisua rotuvihan kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ihanteiden ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.

Usein kuultava kulunut väite siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia osia. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia tuotteita. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.

Pienemmissä asioissa valtaväestö kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia. Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnytyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudessa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikulttuurisuuden kannattajien vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.

Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.

Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi itsekkääksi.. Kuitenkin laajasti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8 %. Jos tämä ei edusta monikulttuurisuuden kannattajille vähemmistöä, niin mikä sitten?

Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä. Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja maailmantalouden paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.

Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.

Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin liikkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoiman tarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään. Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisten heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintäänkin epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.

Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat tietotekniikkayritykset vähentävät työntekijöitään.

Useimmat monikulttuurisuuden puolustajien väitteet osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin tyhjiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita. Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa. Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen oikeaoppisuuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat sitä meille kaikille tasapuolisesti, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.

Tehtäviä:

1. Keskustelkaa suomenruotsalaisen kulttuurin asemasta Suomessa.

2. Keskustelkaa saamelaisen kulttuurin asemasta Suomessa.

3.Keskustelkaa mustalaiskulttuurin asemasta Suomessa

4.Keskustelkaa laestadiolaiskulttuurin asemasta Suomessa.

5.Keskustelkaa Jehovan todistajien kulttuurin asemasta Suomessa.

6. Keskustelkaa paavin ohjeiden vaikutuksesta Suomeen.

7. Keskustelkaa islamin kulttuurin vaikutuksesta Suomeen.

8. Miksi sanaa ”neekeri” (espanjankielen;negro = musta) ei saa enää käyttää Suomessa?

9. Kutsutaanko mustalaisia nykyään mustalaisiksi vai romaneiksi?

Ihmisen kehityshistoria

Maapallon kehitys

Maapalloa ympäröi avaruus. Avaruuden yleisin aine on kaasu, jonka nimi on vety. Avaruuden ainehiukkasten välillä vallitsee vetovoima, jota kutsutaan yleiseksi painovoimaksi. Tämän saman voiman vaikutuksesta kappaleet putoavat kohti maan pintaa.

Tähdet syntyvät suurista kaasupilvistä, jotka paine puristaa kokoon. Kun tähti edelleen kehittyy, se puhaltaa aikanaan sitä ympäröivän kaasupilven pois ja tulee näkyväksi.

Aurinko on eräs tällainen tähti. Myös tähdet elävät ja muuttuvat. Yksi sekunti ihmisen iässä vastaa suunnilleen yhtä vuotta tähden elämässä. Tähden elämä on siis hyvin pitkä.

Tähden vanheneminen tarkoittaa sitä, että tähdeltä loppuu polttoaine. Vanha tähti luhistuu kasaan ja syntyy suuri paine. Tällöin tähti räjähtää ja sen osat sinkoutuivat avaruuteen. Maapallokin on syntynyt erään räjähtäneen tähden jätteistä.

Aluksi maapallo oli kuuma, hehkuva pallo. Vasta vähitellen se jäähtyi. Vesihöyry tiivistyi vedeksi, ja näin syntyivät meret ja vesistöt.

Siihen aikaan oli paljon tulivuoria. Ilman kaasut olivat toisenlaisia kuin nykyään. Auringon säteily oli nykyistä voimakkaampaa. Myrskyt raivosivat, ja salamat pommittivat maata ja merta.

On tutkittu, mitä tällaisissa olosuhteissa tapahtuu. Salamointi ja auringon säteily aiheuttivat uusien, monimutkaisten aineiden syntymistä. Syntyi juuri niitä aineita, joita elävät olennot tarvitsevat. Tällaisia aineita syntyi meriin ja erityisesti niitä kerääntyi mataliin merenlahtiin.

Tehtävä:

Pohtikaa, miltä Suomi näyttäisi, jos maapallolla ei olisi elämää.

Elämän kehitys

Miljoonia vuosia kului. Syntyi yhä monimutkaisempia aineita. Näiden joukkoon ilmaantui lopulta eräs, jolla on hyvin erikoinen ominaisuus. Se pystyy laatimaan itsensä kaltaisen hiukkasen, lisääntymään. Lisääntymisen yhteydessä tapahtuva kopiointi voi mennä vikaan. Osa hiukkasesta voi esimerkiksi irrota ja liittyä toiseen paikkaan. Voi syntyä uuden tyyppinen lisääntymiskykyinen hiukkanen.

Lopulta tällaisten hiukkasten ympärille kehittyi muista aineista ja hiukkasesta muodostuva solu, joka myös pystyi lisääntymään. Alkeellinen elämä oli syntynyt.

Jotkut oliot kiinnittyivät meren pohjaan ja alkoivat käyttää hyväkseen myös meren pohjan aineita. Syntyivät alkeelliset kasvit. Toiset oliot kehittivät itselleen kyvyn liikkua. Syntyivät alkeelliset eläimet.

Tällaisia alkeellisia kasveja ja eläimiä voi edelleen löytää järvien, lätäköiden ja merien vedestä tutkimalla vettä vahvasti suurentavalla mikroskoopilla.

Mikroskoopiksi sanotaan sellaista laitetta, jonka avulla voidaan nähdä paljon pienempiä kohteita kuin paljain silmin.

Alkeellisissa kasveissa ja eläimissä tapahtui koko ajan pieniä muutoksia. Suurin osa näistä muutoksista oli haitallisia, mutta jotkut muutokset olivat kasveille ja eläimille säilymisen kannalta hyödyllisiä. Näin yhä monimutkaisempia elollisia olioita kehittyi ja jäi elämään. Vedestä kasvit ja eläimet vähitellen siirtyivät myös kuivalle maalle.

Kasvit ja eläimet tarvitsevat rakennusosia, ravintoa. Kasvit ottavat ravintoaineet maasta ja vedestä. Energiaa kasvit saavat auringonvalosta. Eläimet saavat ravintoa ja energiaa kasveista ja muiden eläinten osista.

Kasvien kehitys muutti maapallon ilmakehää niin, että vähitellen ilma muuttui hengityskelpoiseksi.

Maalle siirtyneistä kasveista syntyivät valtavat saniaismetsät, ja niissä liikuskeli maalle siirtyneistä kaloista kehittyneitä hirmuliskoja. Hirmuliskot joutuivat vaikeuksiin, koska ne eivät pystyneet säätelemään ruumiinsa lämpötilaa. Pienet poikasiaan imettävät nisäkkäät valtasivat elintilaa hirmuliskojen kuoltua sukupuuttoon. Saniaispuiden tilalle tulivat nykyiset puulajit.

Elämä on saattanut syntyä myös merenpohjassa, jossa on tulivuoria ja maan sisuksista tulevaa lämpöä ja sellaisia kemiallisia aineita, joiden avulla voi syntyä elämää.

Ihmisen kehitys

Eräät nisäkkäät ryhtyivät elämään puissa. Niille kehittyivät kädet. Monet apinat elävät edelleen puissa. Käden avulla nämä eläimet pystyivät tekemään entistä monimutkaisempia asioita. Voitolle pääsivät ne eläimet, joiden aivot ja niissä tapahtuva ajattelu kehittyivät.

Jotkut apinoista ryhtyivät kävelemään maassa. Jotta he pystyisivät puolustautumaan maassa eläviä petoja vastaan sekä myös muunlaiseen yhteistoimintaan, ne tarvitsivat kieltä. Kielen ja käden taitojen kehitys edellytti aivojen ja ajattelun kehitystä. Näin kehittyivät ihmisen esi-isät.

Useimmat eläimet toimivat vaistojen varassa. Ihmisen esi-isille alkoi kuitenkin kehittyä kyky ajatella tulevia tapahtumia ja suunnitella tulevaisuutta. Ihmisen esi-isät alkoivat käyttää tulta ja työkaluja sekä;vaikuttaa tietoisesti elinympäristöönsä.

Näin kehittyi ihminen. Aluksi ihmiset elivät pienissä ryhmissä, kuten eräät Afrikan heimot ovat näihin päiviin asti eläneet. Ravintoa hankittiin keräilemällä. Kun ihmiset levittäytyivät pohjoisille alueille, metsästys ja kalastus muodostuivat tärkeiksi. Tämä johtui ilmastosta.

Maanviljelyksen syntyminen merkitsi suurta mullistusta ihmiskunnan elämässä. Maanviljelys sai alkunsa siementen keräilystä, mutta vähitellen viljaa ryhdyttiin tietoisesti kasvattamaan. Kun ihmisten määrä ravinnon lisäännyttyä kasvoi, yhteiskunnat kasvoivat, ja niihin syntyi työnjako. Naapuriheimojen tavarain rosvoilua harjoittaneiden ryhmien tilalle tuli armeija, mahtavimmalla armeijalla varustetuista heimopäälliköistä tuli kuninkaita ja tietäjistä ja poppamiehistä tuli pappeja.

Kaupankäynti lisääntyi ja sitä alkoivat harjoittaa ammattimaiset kauppiaat. Kuninkaat alkoivat verottaa kauppiaita ja maanviljelijöitä. Verotus ja kauppa kehittivät muistiin merkitsemisen tarvetta, syntyi kirjoitustaito.

Vaikka ihmisten tiedot lisääntyivät, he eivät pystyneet selittämään vielä luonnon tapahtumia tai yhteiskunnan asioita. Asioita selitettiin edelleen vanhojen tarujen avulla. Vasta viime aikoina uskonnolliset selitykset on korvattu tieteen selityksillä.

Paljon onnettomuutta aiheutti se, että kansat kävivät keskenään sotia. Hallitsijat tarvitsivat sodan käyntiin apulaisia. Syntyi aatelisto. Apulaisilleen kuninkaat antoivat kaikenlaisia etuoikeuksia ja rikkauksia. Köyhät ihmiset köyhtyivät entisestään. Vasta aivan viime aikoina tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden ajatukset ovat saaneet vaikutusvaltaa. Rauhanliike on ryhtynyt vastustamaan sotaa, mutta vielä ei sotia ole saatu loppumaan.

Tehtäviä:

1. Maapallo ja kynä vetävät toisiaan puoleensa. Mistä johtuu, että kynä putoaa kohti maapalloa mutta maapallo ei näytä putoavan kohti kynää?

2. Ota selvää mitä muita planeettoja kiertää meidän aurinkoamme?

3. Miksi maapallolla on elämää mutta kuussa ei ole?

4. Miksi elävät olennot tarvitsevat lisääntymiskykyä?

5. Tutkikaa mikroskoopilla lätäkön vettä. Millaisia olioita löydätte?

6. Tutkikaa mikroskoopilla jonkin kasvin soluja.

7. Tutkikaa kirjoista, millaisia hirmuliskoja maapallolla on ennen elänyt.

8. Mistä johtuu, että ihmisellä on kädet?

9. Katsotaan filmi tai diasarja Ihmisen kehittymisestä.

10. Miksi ihmiset pystyvät sopeutumaan uusiin olosuhteisiin helpommin kuin muut eläimet?

11. Mikä erottaa toisistaan esimerkiksi ihmisen ja apinan.

12. Maanviljelyksen synty oli suuri mullistus ihmisten elämässä. Mikä mullistus on tapahtunut viime aikoina?

13. Miten vanhat uskonnot selittivät ukkosen ja miten ukkonen selitetään nykyisin?

Kultakausi ja onnen maa

Tarut onnenmaasta, kultamaasta, muinaisesta onneen ajasta tai tulevasta onnen ajasta ovat yleismaailmallisia. Todellisuudessa mitään erityistä onnenmaata ei ole milloinkaan ollut. Unelmat onnen maasta elävät yhä, ja teknisesti olisi mahdollista toteuttaa maailma, jossa ihmisten ei juuri tarvitsisi tehdä työtä. Käytännössä väestön liiallinen lisääntyminen ja kehitysmaiden halpa työvoima estävät koneisiin, erityisesti robotteihin perustuvan yhteiskunnan synnyn. Seuraavassa on tarkasteltu paria uutta onnenmaata, suomalaista tangoa Satumaa, Eteläamerikkalaista Eldoradoa ja eurooppalaista kertomusta muinaisessa Kreikassa sijainneesta onnenmaasta.

Unto Monosen Satumaa

Unto Monosen tangossa Satumaa on seuraavat sanat:

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.

Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,

siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,

niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,

vaan;siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,

vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

Lennä, laulu, sinne, missä siintää satumaa,

sinne, missä oma armain;mua odottaa.

Lennä, laulu, sinne lailla linnun liitävän,

kerro, että aatoksissain on vain yksin hän.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,

niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,

vaan;siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,

vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

Tehtäviä:

1. Opetelkaa laulamaan Unto Monosen tango Satumaa.

2. Etsikää joku koulun oppilas tai opettaja, joka osaa säestää lauluanne.

3. Esittäkää Satumaa koulun kevätjuhlassa kristillisen Suvivirren sijaan.

El Dorado, kultamaa

Lähde:Wikipedia

ElDorado on satoja vuosia etsitty tarujen kaupunki Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Se on rakennettu kokonaan kullasta. Kaupunki aarteineen on vielä löytämättä, ja todennäköisesti se onkin vain liioiteltu versio Guatavi -järven aarteesta.

Espanjalaiset kuulivat Muichojen luona ensimmäisen kerran Guatavi -järvellä toimitettavasta uuden kuninkaan tunnustamisseremoniasta. Seremoniassa heimon uusi hallitsija vietiin Guatavi -järvelle ja riisuttiin alastomaksi. Tämän jälkeen hänet voideltiin pihkalla tai muulla tahmealla aineella ja päälle ripoteltiin kultajauhetta. Kullatun kuninkaan jalkojen juureen tuotiin kasa kultakoristeita ja jalokiviä, jotka tämä uhrasi jumalille heittämällä aarteet järveen.

Ensimmäisen kerran järven aarteita yritettiin etsiä vuonna 1545, tuloksia tuovan yrityksen teki bogotalainen kauppias Antonio de Sepulvea. Hän ryhtyi kuivattamaan järveä kaivamalla intiaanien avulla vieläkin näkyvän uran 1580-luvulla. Töiden aikana tapahtui onnettomuus, kun virtaava vesi laski järven pintaa 20 metriä ennen kuin uoma luhistui jättäen alle monta intiaania. Kultaa löytyi, mutta onnettomuuden takia yrityksestä luovuttiin. Löydetty aarre käsitti kultaisen ritarihaarniskan, kullalla koristellun sauvan ja suuren smaragdin. Löydöt lähetettiin Espanjan kuninkaalle Filip II:lle.

Saksalainen luonnontutkija Alexander von Humboldt arvioi vuonna 1810 järveen kerääntyneen kullan arvoa ja päätyi summaan joka nykydollareissa olisi yli 300 miljoonaa dollaria.

Valloittajien aikaan levisi tarina kultaisesta miehestä ja hänen kultaisesta kaupungistaan Manoasta. Se sijoitettiin Amazonin kartoittamattomaan viidakkoon, mistä monet sitä yrittivät etsiä. Vain harvat palasivat takaisin matkaltaan.

Kultaisen miehen muiston haalistuessa hänen nimen oletettiin viittaavan paikkaan, joka oli pullollaan kultaa ja rikkauksia, El Doradoon.

Kulta-aika: ihmiset ja jumalat

Lähde: Jean-PierreVernant: Ihmiset, jumalat, maailmankaikkeus, WSOY, Juva, 2001, ISBN 951-0-25188-7

Zeus istuu maailman valtaistuimella. Maailma on aikoja sitten saatu järjestykseen. Jumalat ovat taistelleet keskenään, ja eräät heistä ovat voittaneet. Kaikki paha on karkotettu taivaasta, joko kahlittu Tartarokseen tai lähetetty maan pinnalle kuolevaisten joukkoon. Entä miten ihmisten käy?

Historia ei ala välittömästi maailman synnystä vaan sillä hetkellä, kun Zeuksesta tulee kuningas, toisin sanoen ajasta, jolloin jumalten maailma on vakiintunut. Jumalat eivät elä ainoastaan Olympoksella, vaan jakavat ihmisten kanssa maa-alueita, varsinkin Kreikassa. Lähellä Korinttia Mekonessa on tasanko, jossa jumalat ja ihmiset elävät toistensa kanssa. He osallistuvat samoille aterioille, istuvat samojen pöytien ääressä ja juhlivat yhdessä. Merkittävää on, että jumalten ja ihmisten yhteiselossa jokainen päivä on juhlapäivä, onnen päivä. Siellä syödään, juodaan ja ollaan onnellisia; siellä kuunnellaan kun muusat laulavat Zeuksen kunniaa ja jumalten seikkailuista. Kaikki on parhain päin.

Mekonen tasanko on rikkauden ja yltäkylläisyyden maa. Kaikki kasvaa siellä itsestään. Sananlaskun mukaan palanen maata tässä laaksossa riittää luomaan rikkauksia, koska huono sää ja vuodenaikojen sattumanvaraisuus eivät siellä vaikuta. Elettiin kulta-aikaa, jolloin ihmisiä ja jumalia ei ollut vielä erotettu toisistaan. Kronoksen aikaa sanotaan toisinaan kulta-ajaksi, se edelsi hetkeä, jolloin taistelu puhkesi Kronoksen ja titaanien ja Zeuksen välillä, jolloin jumalten maailma ei ollut vielä antanut periksi raa'alle väkivallalle.

Rauhan aika ennen aikojen alkua

Ihmisillä oli oma paikkansa. Miten he elivät?

He eivät vain istuneet samassa pöydässä ja samoissa juhlissa jumalten kanssa: he eivät myöskään tunteneet yhtään pahetta, joka tänään vaivaa kuolevaisten rotua, noita pakenevia olioita, jotka elävät päivästä päivään tietämättä mitä huominen tuo tullessaan, näkemättä jatkuvuutta menneisyyden kanssa. He eivät lakkaa muuttumasta: he syntyvät, varttuvat, voimistuvat, heikkenevät ja kuolevat.

Noihin aikoihin miehet pysyivät nuorina, käsivarret ja jalat samanlaisina kuin ne olivat olleet aikojen alussa. He eivät varsinaisesti syntyneet. Ehkä he tulivat esiin maasta. Ehkä maaäiti Gaia oli synnyttänyt heidät samoin kuin jumalat. Pohtimatta heidän alkuperäänsä voidaan sanoa, että ehkä he yksinkertaisesti vain olivat jumalten joukossa, kuin jumalat.

Tuolloin miehet olivat aina nuoria, eivät tunteneet syntymää eivätkä kuolemaa. He eivät olleet riippuvaisia ajasta, joka kuluttaa voimat ja tekee vanhaksi. Satojen, ehkä tuhansien vuosien kuluttua he nukahtivat, samanlaisina kuin olivat olleet elämänsä kukassa. He katosivat niin kuin olivat ilmestyneetkin. Heitä ei enää ollut, mutta kyseessä ei oikeastaan ollut kuolema.

Heillä ei ollut enää työtä, ei sairautta, ei kärsimystä. Miesten ei tarvinnut viljellä maata. Mekonessa kaikki ravinto, kaikki maan hedelmät olivat heidän käytettävissään. Tuo elämä muistuttaa eräitä kertomuksia etiopialaisista: heitä odottaa joka aamu aurinkoinen pöytä, jossa on syötävää ja juotavaa valmiiksi katettuna. Pöydässä on myös lihaa, vilja kasvaa viljelemättä ja ruoka on valmiiksi kypsennetty. Luonto tarjoaa kaikkia sivistyneeseen elämään kuuluvia antimia. Näin miehet elivät noina kaukaisina aikoina. He tiesivät, mitä onni on.

Naista ei ollut vielä luotu. Jumalattaret edustivat naisellista puolta, mutta kuolevaisia naisia ei ollut olemassa. Ihmisolennot olivat vain miespuolisia. He eivät tunteneet sairauksia, vanhuutta, kuolemaa eivätkä työntekoa, mutta eivät myöskään liittoa naisen kanssa. Siitä lähtien kun miehen on siittääkseen lapsia yhdyttävä olentoon, joka on sekä samankaltainen että erilainen kuin hän, syntymästä ja kuolemasta tulee osa ihmiskuntaa. Syntyminen ja kuolema muodostavat olemassaolon kaksi vaihetta, jotka ovat toistensa edellytyksiä. Ilman kuolemaa ei ole syntymääkään.

Mekonessa jumalat ja ihmiset elivät yhdessä, liitossa, mutta sitten koitti eron hetki. Ero tapahtui sen jälkeen, kun jumalat olivat toteuttaneet keskenään suuren erottelun. He selvittivät kunniakysymykset ja kunkin etuoikeudet aluksi väkivallalla. Titaanien ja olymposlaisten kesken lähtö oli seurausta taistelusta, jossa väkivalta ja raaka ylivalta hallitsivat.

Heti kun ensimmäinen jako oli suoritettu, olymposlaiset lähettivät titaanit Tartarokseen ja sulkivat heidän jälkeensä tuon maanalaisen ja öisen vankilan portit. Sitten he asettuivat korkealle taivaisiin. Heidän välillään oli selvitettäviä ongelmia. Zeus sai tehtäväkseen toimittaa vallanjako; ei tosin enää raa'alla voimalla, vaan kaikkien olymposlaisten yksimielisen sopimuksen perusteella. Jako jumalten kesken tehtiin sekä avoimen yhteenoton jälkeen että sopimuksen perusteella. Osapuolet olivat, elleivät aivan samanarvoisia, niin ainakin liittolaisia ja sukulaisia, jotka ovat solidaarisia taisteltaessa saman päämäärän puolesta.

Tehtäviä:

  1. Jos suurin osa inhimillistä työtä voidaan siirtää koneiden, tietokoneiden ja robottien tehtäväksi, miksi tätä ihmisten ikiaikaista unelmaa ei ole ryhdytty toteuttamaan?
  2. Miten kävisi kullan arvon, jos kultaa olisi yhtä runsaasti kuin tarujen Eldoradossa? Ratkaisiko kulta ihmisten ongelmia, jos kultaa olisi rajattoman paljon?
  3. Tutkikaa mitä muita taruja menneestä tai tulevasta onnen maasta on esiintynyt a) Suomessa b) pohjoismaissa ja c) Euroopassa.
  4. Tutkikaa, miten muinaiskreikkalainen taru jatkuu (silloiseen keskustapuolueeseen kuuluva Prometheus ryhtyy ratkomaan kiistoja).
  5. Ottakaa selvää, miksi Satumaan sanoittaja ja säveltäjä Unto Mononen teki itsemurhan?
  6. Mikä muinaissuomalainen jumala vastaa muinaiskreikkalaisten Zeusta?
  7. Kuka oli Zeuksen vaimo? Millainen perhe Zeuksella oli?
  8. Miksi muinaiskreikkalaisten onneen maassa oli naispuolisia jumalia mutta ei naispuolisia ihmisiä?

Ihminen ja luonto

Kauneus luonnossa

Jotkut kasvit näyttävät meistä kauniilta. Saatamme olla eri mieltä siitä, mikä kasvi on kaunein, mutta useimmat meistä pitävät ainakin joitakin kasveja kauniina. Vierailulle mentäessä on usein tapana ilahduttaa isäntäväkeä viemällä heille kukkia, hyvin usein ruusuja. Monet haluavat asua omakotitalossa järven tai meren rannalla, koska monet pitävät rantamaisemaa kauniina. Kauniina pidettyjä maisemia on maalattu kankaalle ja valokuvattu.

Kauneus on ihmisen silmässä siinä mielessä, että pitkän kehityksensä aikana ihmisen esi-isät ovat oppineet vertailemaan eri ympäristöjä. Ehkä järven ranta on meistä kaunis, koska esi-isämme ovat kalastaneet järvien rannoilla. Ehkä ikimetsä on kaunis siitä syystä, että esi-isämme metsästivät siellä. Ehkä peltomaisema on kaunis siitä syystä, että esi-isämme saivat sieltä ravintoa.

Jotkut Australian eläimet saattavat näyttää suomalaisista rumilta. Suomalaisten esi-isät eivät ole koskaan asuneet siinä Australiassa, jossa nuo eläimet kehittyivät. Erityisesti eläinten pennut näyttävät monista ihmisistä kauniilta. Koira on syntynyt siten, että ihminen on ryhtynyt kesyttämään susia. Ehkä muutaman kuukauden ikäiset orvoksi jääneet sudenpennut ovat hellyttäneet esi-isiämme niin, että meillä on nyt sudesta polveutuvia koiria. Sudet ja koirat ovat niin läheistä sukua, että ne voivat lisääntyä keskenään.

Metsien hyötykäyttö kuten avohakkuut ja vesistöjen säännöstely kuten kosken patoaminen sähkövoiman tuotantoa varten saattavat rumentaa maisemaa. Maisema voi muuttua lopullisesti. Järviä ja soita on kuivatettu. On kaadettu sellaisia Lapin metsiä, joiden kasvamiseen on mennyt satoja vuosia. Kasveja kuolee sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena. Myös eläimiä kuolee sukupuuttoon.

Tehtäviä:

1. Mitkä kukat ovat mielestäsi kauniita?

2. Millainen maisema on mielestäsi kaunis?

3. Minkä eläimen pennut ovat mielestäsi kauniita?

4. Mitä sinä voit tehdä, että kauniit paikat ja kasvit säilyvät?

5. Mitä sukupuutto tarkoittaa? Miten sukupuuttoja voitaisiin ehkäistä?

Ympäristö ja luonto

Tutustukaa opettajan johdolla sivustoon

http://www.suomi.fi/suomi/ymparisto_ja_luonto/

Tehtäviä:

  1. Mitä tarkoittavat jokamiehenoikeudet?
  2. Kenelle kuuluu vastuu ympäristön säilymisestä?
  3. Mihin kaikkeen luonnossa tehtävään tarvitaan viranomaisten lupa?
  4. Saavatko lapset onkia ilman lupaa?
  5. Mihin ympäristön suojelulla pyritään?
  6. Miten ympäristöä suojellaan?
  7. Oletko käynyt kansallispuistossa tai luonnonpuistossa? Miksi sellaisia on perustettu?
  8. Mitä tarkoittaa maisemanhoito?
  9. Miten voit parantaa lintujen elinmahdollisuuksia?
  10. Millaisia luontoharrastuksia on?
  11. Mitä tarkoittavat kestävät kulutus- ja tuotantotavat?

Kestävä kehitys: Elämän vesi

Kun lähteet häviävät, ei voi enää keittää korpirojua sanoi Tippavaaran isäntä

Veden tärkeys

Tärkein lähde: Jorma Keskitalo: Elonkehässä, kustannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki, 2001, ISBN 951-566-050-5

Vesi on huoneenlämmössä neste. Kaikki maapallolla oleva vesi on peräisin vuosimiljoonien aikana kiertotähteen törmänneistä pyrstötähdistä (komeetoista) ja tulivuorten purkauksista. Vettä on saatavilla lähes kaikkialla maapallolla, ja se on kaiken tunnetun elämän perusehto.

Vesi on ihmiselle elintärkeä luonnonvara. Yli puolet ihmisen painosta on vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää työkykyä merkittävästi. Kahdenkymmenen prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Ilman vettä ei voida tuottaa ruokaa, ei pyörittää teollisuutta tai energiantuotantoa. Koska vettä poistuu ihmisessä monella tavalla, ihminen tarvitsee elääkseen jatkuvasti ja merkittäviä määriä vettä. Ihmisen pitäisi juoda vettä no.2,5 litraa päivässä.

Ihminen kuolee ensimmäisenä hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten vedenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen.

Veden haihtuminen vaatii paljon energiaa, ja käytännössä viilentää ihmisen ruumista. Tämän voi todeta itse: nuolaise kämmenselkää ja puhalla siihen. Tämä on hikoilun ja karvattomuuden etu. Kun ihminen pystyi karvattomuuden ja hikirauhasten lisäksi kantamaan mukanaan vettä juotavaksi ja elimistönsä viilentämiseksi, tästä tuli merkittävä kilpailuetu niihin eläimiin nähden, joilla oli turkki. Helteessä ihminen pystyi juoksemaan suurenkin eläimen käytännössä kuoliaaksi. Jotkut heimot metsästävät Afrikassa vielä tällä tavalla. Saaliiksi valitaan sellainen eläin, joka läkähtyy helteessä helposti..

Vesi on aina ollut ihmiselle tärkeä. Maanviljelyssä siitä tuli erityisen tärkeä, sitä tarvittiin juomiseen ja ruuanlaittoon verrattuna valtavia määriä. Makeaa vettä on saatavilla suuria määriä suurien jokien alueilla (Niili, Eufrat ja Keltainen joki). Ne synnyttivät ensimmäiset suuret valtarakenteet (kulttuurit).

Myös veden kyky sammuttaa tuli on tehnyt vedestä palvonnan kohteen. Vesi oli useassa valtarakenteessa (kulttuurissa) yksi alkuaine ja palvonnan kohde. Muinaisessa Kreikassa jotkut ajattelivat, että alkuaineita oli neljä: maa, ilma, vesi ja tuli. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ajattelivat jo silloin toisin. Heidän mukaansa aine koostui jakamattomista hiukkasista, joita he kutsuivat atomeiksi.

Tulevaisuudessa kyky tuottaa vedestä hallittua energiaa (ydinfuusion avulla) antaisi vedelle vielä uuden merkityksen. Se tekisi valtameristä käytännössä rajattoman energianlähteen ihmiselle.

Makea vesi

Suomessa on kymmeniätuhansia järviä ja lähes saastumattomat pohjavedet. Talousveden virratessa häiriöttä keittiön hanasta ei ensimmäisenä tule mieleen, että juomakelpoinen vesi on niukka luonnonvara, jonka puutteesta kärsii yhä suurempi osa maapallon väestöstä.

Vesi on kaiken tuntemamme elämän ehto. Kuvat kuusta ja Marsista kertovat puolestaan, millaiset olosuhteet olisivat ilman vettä. Ne kertovat myös, kuinka haavoittuva maapallon elämä on. Marsissa on jokiuomien ja maaperäkerrostumien perusteella virrannut muinoin vettä. Kun vapaa pintavesi katosi, katosi myös siellä mahdollisesti ollut elämä.

Vesi on uusiutuva luonnonvara ja se peittää kaksi kolmasosaa maapallon pinnasta. Siitä 97,5 prosenttia on suolaista valtamerten vettä. Valtaosa makeasta vedestä on sitoutunut Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköihin. Kaikesta vedestä vain 0,01 prosenttia on vapaata, ihmiskunnan käytettävissä olevaa makeaa vettä.

Makea vesi on jakautunut maapallolla epätasaisesti niin määrältään kuin laadultaan. Veden määrä vaihtelee vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Maapallon väestöstä asuu tätä nykyä 35 prosenttia ja vuonna 2025 yli puolet alueilla, jotka kärsivät veden niukkuudesta. 1,7 miljardia ihmistä joutuu elämään ilman puhdasta juomavettä. Puolet maapallon kuudesta miljardista asukkaasta on ilman vesijohtoa ja viemäriä.

Tässä yhteydessä voidaan muistuttaa siitä, että tämän kirjoittajan kodissa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä. Vettä jouduttiin hakemaan jopa joen toisella puolella olevasta lähteestä. Nykyään siinä talossa on vesijohto, viemäri ja jopa lämmin vesi, mutta talossa ei asu kukaan, koska se on syrjäseudulla.

Yhdyskunnat, maatalous ja teollisuus syytävät vesistöihin jätteitä. On laskettu, että joka kahdeksas sekunti kuolee jossain lapsi pilaantuneeseen veteen.

Kaksi vuosituhatta sitten ihmisiä oli alle kolme prosenttia nykyisestä, mutta makean veden määrä on pysynyt ennallaan, pohjavesi paikoin vähentynyt. Vesiongelmaa pahentaa kiihtyvällä vauhdilla se, että vuotuinen vedenkulutus kasvaa kaksi kertaa niin nopeasti kuin väestö.

Taistelu makeasta vedestä

Veden niukkuus synnyttää ristiriitoja, jopa sotia. Ihmiskunnan suuri ongelma on, kuinka taata kaikille siedettävä aineellinen elintaso ja turvata vesihuolto; ilman jälkimmäistä ei ole edellistä.

Vesi virtaa maasta toiseen. Se kuljettaa mukanaan ravinteita, jotka ovat elämisen ehto suurten jokien suistoissa ja tulvaniityillä. Vesi kuljettaa myös haitallisia aineita. Joet yhdistävät kansoja usein tavalla, jota kukaan ei toivo. Kun Romanian kultakaivoksista karannut syanidi tuhosi kalatTisza -joesta alkuvuodesta 2000, joutuivat unkarilaiset kärsimään seuraukset.

Lähes 40 prosenttia maapallon väestöstä elää vesistöalueilla, jotka ulottuvat oman maan rajojen ulkopuolelle. Vesi voi olla tärkeä luonnonvara siinä kuin öljykin. Vesivaroista käydään katkeraa kiistaa muun muassa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Kun veden säätely on yhden maan käsissä, siitä tulee helposti poliittinen hallintaväline sotilaallisen voiman lisäksi, mutta myös este rauhalle. Jos heikommalla osapuolella on vähänkään ylpeyttä ja itsetuntoa, taistelee se oikeuksistaan. Mitä köyhempi kansakunta on, sitä vaikeampi sen on kuitenkin pitää puoliaan.

Israelin ja Palestiinan välejä hiertää paitsi alueiden hallintaoikeus myös veden epätasa-arvoinen jako. Israelin armeija otti vuoden 1967 kuuden päivän sodassa haltuunsa keskeiset osat Länsirannan ja;Golanin ylängön vesivaroista. Yhdistyneet Kansakunnat on päätöslauselmillaan määrännyt Israelin vetäytymään valtaamiltaan alueilta. Päätöstä tuskin kuitenkaan pannaan koskaan täytäntöön, eikä ainakaan ulkopuolisin asevoimin niin kuin Irakin valloittamassa Kuwaitissa tehtiin.

Israelilaisten vedenkulutus on 400–650 (Gazan siirtokunnissa 1700) kuutiometriä henkilöä kohti vuodessa, kun vastaava luku palestiinalaisalueilla on 100. Länsirannan palestiinalaisväestö käyttää vettä viljelmiinsä saman verran kuin 1960-luvulla ja kotitalouksiinkin yhteensä vain hieman enemmän kuin silloin, vaikka väkimäärä on kaksinkertaistunut. Palestiinalaisten hallintaan on jätetty vain rippeet vesivaroista. Siten Israel heikentää palestiinalaisten elintasoa ja yhteisön toimivuutta.

Padot

Turkin valtaisat pato- ja voimalahankkeet Eufratin yläjuoksulla ovat olleet Syyrian ja Irakin harmina. Jo vuosituhansia sitten Eufrat ja Tigris merkitsivät elämää ja varhaista sivistystä Kaksoisvirranmaassa. Kun Turkin jättihanke valmistuu, se merkitsee Syyrian ja Irakin vesihuollon vaikeutumista.

Kitkaa on syntynyt myös Niilin yläjuoksun valtioiden ja Egyptin suhteissa. Egypti ja Sudan jakoivat Niilin vedet keskenään vuoden 1959 sopimuksella, mutta Etiopia on riitauttanut asian Ugandan tukemana. Etiopia vaatii vettä Sinisen Niilin yläjuoksulta kolmensadan neliökilometrin laajuisten viljelmien kasteluun. Egypti puolestaan aikoo perustaa laajoja viljelmiä autiomaahan ja ottaa tarvitsemansa lisäveden;Assuanin patoaltaasta Niilin varrelta.

Jokien rakentaminen on ollut monin paikoin syynä sekä tappavaan kuivuuteen että tulviin. Vuosina 1982–1984 kuoli satatuhatta ihmistä Mosambikin aavikoituneilla mailla, mikä johtui osittain vesien patoamisesta. Auringon polttamalla alueella kuoli nälkään laiduneläimiä, joista jäi jäljelle vain hiekasta törröttävät kylkiluut. Vuonna 1999 tuli vettä taivaan täydeltä. Valtaisat rankkasateet täyttivät patoaltaat, ja vettä jouduttiin juoksuttamaan ulos. Juoksutuksen aloituksessa viivyteltiin, minkä seurauksena betonikouruihin pakotetut joet syöksyivät esteettä Mosambikin alangoille peittäen ja tuhoten kaiken mahdollisen alleen.

Tulvat

Myös viimeaikaisissa Euroopan lukuisissa tulvissa on melkein poikkeuksetta ollut kyse siitä, että ihmisen toimenpiteiden vuoksi veden kululle ei ole valuma-alueella enää luonnollisia hidasteita: on kaivettu ojia soiden kuivattamiseksi, hakattu metsiä, perattu jokiuomia ja rakennettu ne suoriksi putkiksi. Kun lisäksi ilmastomuutos näyttää tunkevan päälle, ei ole ihme, että tavan takaa törmätään tuhotulviin ja muihin ääri-ilmiöihin.

Keinokastelu

Keinokastelu ahmaisee 70 prosenttia ihmiskunnan vedenkulutuksesta. Vettä pumpataan Kiinassa, Intiassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa enemmän kuin uutta tulee tilalle, minkä seurauksena pohjaveden pinnat alenevat.

Vettä käytetään yli tarpeen. Vesijohtoverkostojen vuotoihin voi hukkaantua kymmeniä prosentteja. Myös kastelukanavat vuotavat, vettä suodattuu maaperään väärissä paikoissa ja sitä haihtuu ilmaan niin, että menetykset voivat olla 60–80 prosenttia. Veden haihtuessa rikastuu suoloja monin paikoin maaperään. Araljärven kutistuminen ja eliöstön romahdus lienee pahin yksittäinen esimerkki kastelun aiheuttamista ympäristötuhoista. Hoitamattomat kanavat voivat lisäksi tukehtua vesikasvillisuuteen ja levittää tauteja. Lämpimissä maissa altaat liettyvät nopeasti.

Vesistöjen saastuminen

1960- ja 1970-lukujen kemikaalipäästöt pilaavat yhä maapallon pohjavesiä. Kyse on jälleen siitä, että vanhat teot tulevat esiin vuosikymmenten kuluttua, ja yhteiskunta ja luonto joutuvat maksamaan seuraukset. Viemäreihin, vuotaviin säiliöihin ja kaatopaikoille heitetyt myrkyt päätyvät lopulta vesiin. Ongelmapesäkkeitä ovat erityisesti maatalous, liikenne ja kaupunkien hallitsematon kasvu. Pohjavesien pilaantumista voitaisiin tehokkaasti estää vain vähentämällä haitallisten aineiden käyttöä.

Kannattako vettä kuljettaa maapallon toiselle puolelle?

Kesällä 2000 ihmeteltiin uutista, jonka mukaan Arabiemiirikunnat haluaa ostaa Suomesta vettä. Kyseessä ei ollut vitsi. Emiirikuntien vedenkulutus on neljätoistakertainen uusiutuviin vesivaroihin nähden, ja pohjavedet ovat ehtymässä. Maa tutkii kaikki mahdolliset keinot, jotta se selviäisi vesiongelmastaan. Ympäristönsuojelijat eivät ole kuitenkaan innostuneita maailmanlaajuisesta veden kuljettamisesta, jonka yhteydessä levitettäisiin polttoainepäästöjä ilmakehään ja kulutettaisiin suuret määrät uusiutumattomia luonnonvaroja kuljetuskalustoon. Järkevämpää olisi kehittää vedenkierrätystä ja säästää maataloudessa, joka vie kaksi kolmasosaa Arabiemiirikuntien vedenkulutuksesta. Jos jotain pitää kuljettaa kuivuusalueille, niin mieluummin valmiita elintarvikkeita sellaisilta alueilta, joissa vettä on riittämiin viljelylle.

Maapallon makeavesivarannosta lähes puolet on padottu. Eri puolilla maailmaa on suunnitteilla tai rakenteilla jättipatoja kastelun, sähköntuotannon ja teollisuuden tarpeisiin. Suuria hankkeita on muun muassa Intiassa, Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Edellä mainittuun Turkin patohankkeeseen kuuluu kaksikymmentäkaksi patoa ja yhdeksäntoista voimalaa.

Suurpatojen rakentaminen synnyttää melkein poikkeuksetta vakavia yhteiskunnallisia ja ympäristönsuojelullisia ongelmia. Asuinalueita, viljelmiä ja luonnon eliöjärjestelmiä jää tekoaltaiden alle. Kärsijänä on usein alkuperäisväestö, jonka oikeuksia poljetaan yleisen edun nimissä.

Tekoaltaiden aiheuttamat ristiriidat ovat tuttuja meillä Suomessakin, tuoreimpana esimerkkinä vielä rakentamaton Vuotoksen allas. Pohjoismaiden ankarin kamppailu käytiin Altan padon rakentamisesta. Lopulta Norjan poliisivoimat murskasivat luonnonsuojelijoiden ja saamelaisten rintaman.

Kasvava yleismaailmallinen vastarinta suurpatohankkeita kohtaan on johtanut siihen, että päättäjät eivät voi enää sivuuttaa ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiä.

Sähkön tuotanto

Sähköntuotantoa on usein pidetty taloudellisen kehityksen edellytyksenä kehitysmaissa. Vesivoimaa perustellaan halpana tuotantotapana. Ongelmana on kuitenkin, että edullisimmat ja helpoimmin käyttöön otettavat tuotantokohteet on jo suurelta osin rakennettu. Käyttämätöntä vesivoimaa on vuoristossa tai muutoin hankalasti hyödynnettävillä alueilla.

Patoja murtuu

Ikääntyvät padot - niin suuret kuin pienetkin - muodostavat omat vaaransa. Monet niistä ovat huonosti suunniteltuja tai rakennettuja. Vuosittain murtuu lukuisia patoja.

Perinteisen kehitysyhteistyön virheitä on tukea jättihankkeita, joiden aiheuttamat haitat voivat olla paikalliselle väestölle monin verroin hyötyjä suuremmat. Sen sijaan pitäisi edistää pienimuotoisia vesirakennusprojekteja ympäristö ja paikalliset asukkaat huomioon ottaen.

Kansainvälinen yhteistyö

Maailman laajuiset vesiongelmat voidaan ratkaista vain kansainvälisen yhteistyön avulla. YK on tärkeä, mutta sekin on voimaton, ellei päättäjillä ole tahtoa tai kykyä ongelmien ratkaisemiseen.

Asiantuntijat ja ympäristöministerit kokoontuvat vuosittain maaliskuussa maailman vesipäivänä makeavesifoorumiin. Useat tahot yrittivät saada Haagin foorumissa vuonna 2000 läpi ajatusta, että puhdas vesi kirjattaisiin ihmisoikeudeksi. Se määriteltiin kuitenkin taloudelliseksi hyödykkeeksi, vaikka ministerikokouksen vesijulistus myönsi puhtaan veden kuuluvan ihmisen perustarpeisiin.

Ovatko vesi ja ilma kauppatavaroita?

Maailman köyhimpien maiden huippukokous pidettiin kesäkuussa Haagin kokouksen jälkeen. Siihen osallistui poliitikkoja, tutkijoita, avustustyöntekijöitä ja ympäristönsuojelijoita. Kokouksen sanoma oli, että vedestä ei saa tehdä vapaata kauppatavaraa öljyn tapaan, vaan sen pitää olla käyttäjiensä valvonnassa.

Kuivuudet ja nälänhädät

Kuivuudet ja nälänhädät ovat monissa tapauksissa seurausta Maailmanpankin politiikasta, jolla paitsi edistetään vesihuollon yksityistämistä, myös rahoitetaan vettä tuhlaavien raha- eli vientikasvien, kuten puuvillan viljelyä. Esimerkiksi Pohjois-Intian kuivuusalueilla on kaivot porattava 650 metrin syvyyteen, kun vielä parikymmentä vuotta sitten pohjavesi oli 6,5 metrin syvyydessä. Sillä hetkellä kun markkinat pääsevät määräävään asemaan, rikkaan uima-allas saa etusijan köyhän juomaveteen verrattuna.

Mitä voimme vaatia

Ei ole liikaa vaatia, että vesi palautetaan luontoon yhtä puhtaana tai puhtaampana kuin se on sieltä otettu. Ei ole liikaa vaatia, että pohjavesi tunnustetaan kaikkien yhteiseksi luonnonvaraksi. Kuten ei sekään, että kasteluveden haaskaaminen lopetetaan, otetaan käyttöön vettä vähemmän vaativia viljelykasveja, teollisuus siirtyy suljettuun vesikiertoon ja teollisuusmaiden asukkaat opettelevat pienentämään päivittäisen vedenkulutuksensa puoleen pelkästään käyttötottumuksiaan muuttamalla.

Tehtäviä:

  1. Onko kotisi vesi hyvänlaatuista?
  2. Onko koulun vesi hyvänlaatuista?
  3. Mitkä asiat heikentävät Suomen jokien ja järvien laatua?
  4. Mitkä asiat heikentävät Suomenlahden, Itämeren ja Pohjanlahden vesien laatua?
  5. Miten köyhien maiden veden saanti voitaisiin mielestäsi turvata?
  6. Miten kotipakkakuntasi likavedet puhdistetaan?
  7. Miten kesämökkien jätevedet puhdistetaan?
  8. Millä tavalla runsas moottoriveneily likaa järviä?
  9. Miten voimme auttaa kuivuudesta kärsiviä maita?
  10. Miksi teollisuudessa ei ole yleensä toteutettu suljettua veden kiertoa?
  11. Mistä sinilevät johtuvat?
  12. Miksi uimarantoja saatetaan sulkea kesähelteillä?
  13. Miksi lähteet vähenevät?
  14. Miten sinä voisit säästää vettä?
  15. Miksi Torniojokea ei ole padottu?

Espanja parantaa ihmisapinoiden oikeuksia?

Lähde: 27.06.2006(MTV3-STT-Reuters)

Päätös velvoittaisi maata myös auttamaan uhanalaisia populaatioita myös Afrikassa ja Aasiassa

Espanjasta saattaa tulla ensimmäinen valtio, joka takaa oikeuden elämään ja vapauteen myös eläimille. Maan parlamentti aikoo esittää hallitukselle, että Espanja osallistuisi niin sanottuun ihmisapinaprojektiin.

Se tarkoittaa, että Espanja hyväksyisi ihmisapinat "ihmisten kanssa tasa-arvoiseksi osaksi yhteiskuntaa" ja myöntäisi niille oikeuden elämään vapaana ja ilman kidutusta. Asiasta oli tarkoitus päättää tällä viikolla, mutta äänestys siirrettiin tiukan asialistan takia parlamentin syyskuiseen istuntoon.

Suunnitelman puolustajat uskovat ainakin pääministeri Jose LuisRodriguesZapateron sosialistipuolueen tukevan aloitetta. Sosialistihallitus on jo osoittanut avoimuutta laillistamalla seksuaalivähemmistöjen avioliitot ja vähentämällä katolisen kirkon valtaa koulutuksessa.

Ihmisapinaprojekti on filosofikaksikko Peter Singerin jaPaola;Cavalierin vuonna 1993 aloittama hanke. Heidän mukaansa ihmisapinat, simpanssit, gorillat, orangit ja;kääpiösimpanssit, muistuttavat niin paljon ihmistä, että ne ansaitsevat oikeuden elämään.

Espanjassa on ainoastaan muutama sata ihmisapinaa, pääasiassa simpansseja. Päätös kuitenkin velvoittaisi maata auttamaan uhanalaisia populaatioita myös Afrikassa ja Aasiassa.

Tehtäviä:

1. Kuka on Peter Singer?

2. Mitä kirjoja hän on kirjoittanut?

3. Ottakaa selvää, miksi Peter Singer haluaa suojella mm. ihmisapinoita.

4. Ovatko ihmisapinat suojeltuja Suomessa?

5. Onko oikein, että eläinten suojat suunnitellaan niin huonosti, että Suomessa tuhat sikaa voi kuolla tulipalossa?

6. Mitä voi itse tehdä eläinten suojelun parantamiseksi Suomessa?