Opetushallituksen otsikko:

Maailman selittäminen katsomusperinteissä

Uskonnonfilosofia

Lukion elämänkatsomustieto 5

et14.htm - (ET 5)

Tätä on viimeksi muutettu 4.12.2012
Kaikki etkirjat löydät napauttamalla tästä

Sisällysluettelo
Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen opetussuunnitelmaksi
löydät napauttamalla tästä

Opetushallituksen opetussuunnitelman
löydät napauttamalla tästä

Kristittyjen kultainen sääntö.


mercedes

Poliisin tutkapartio riemastui, kun pitkän ja turhan tarkkailun jälkeen paikalle ajoi harmaa Mercedes selvää ylinopeutta

Saipa sinua odotella pitkään, poliisi sanoi Mercedestä ajaneelle nuorelle miehelle.

Ei ole minun vikani, mies vastasi. – Minä tulin niin nopeasti kuin pääsin.

bp

Euroopasta on löydetty väärennetty British Petroleumin huoltoasema.

Mikä ero on väärennetyllä ja väärentämättömällä huoltoasemalla?

mormons

Vainajat voivat itse päättää, ottavatko he kasteen vastaan, sanoo mormonien tiedottaja Ville-Matti Karumo Ilta-Sanomille.
Tämän tiedoston historiaa

ruotaanlahti
 
Alla olevan tekstin ydinosa (Jumalatodistusten yksityiskohtainen kritiikki) on alun perin kirjoitettu silloisen Iisalmen maalaiskunnan Ruotaan­lah­den kylässä kesällä 1978.

Vapaa-ajattelijain liitto painoi useita painoksia A4- kokoisia mo­nisteita nimellä Tieteellinen maailmankatsomus.

Tekstiä kehitetään koko ajan, ja siihen lisätään uusia osia.

Sisällysluettelo
  1. Opetushallituksen otsikko:
  2. Maailman selittäminen katsomusperinteissä
    1. Uskonnonfilosofia
      1. Lukion elämänkatsomustieto 5
      2. et14.htm - (ET 5)
  3. Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
    1. Eurooppalaiset arvot
      1. Eurobarometri 2008
    2. Mikä tekee onnelliseksi
      1. Eurobarometri 2008
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
  4. Keille tämä kirja on kirjoitettu
    1. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    2. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    3. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    4. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    5. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    6. Uskonnottomien arvokäsitykset
    7. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    8. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
  5. Tämä oppiaineisto
    1. Tämä oppiaineisto ei ota kantaa arvokäsityksiin
    2. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    3. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    4. Miten tätä aineistoa voi opettaa
  6. Aineiston historiaa
    1. Yleistä
    2. Uskontojen historia ja siveysoppi
    3. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    4. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    5. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    6. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    7. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    8. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    9. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    10. Neekeri on poistettu sanastosta
    11. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    12. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    13. Ratkaise itse
  7. Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt
    1. Mikä tekee myytistä myytin
    2. Myytti ja mytologia
      1. Yleistä
      2. Myyttien piirteitä
      3. Myyttien selityksiä
    3. Mytologia
    4. Myytti antropologiassa
    5. Myytit muinaisuudessa
    6. Tehtäviä
  8. Maailman myyttinen selittäminen nyt
    1. Uskonnollinen fundamentalismi
    2. Fundamantalismi ja arvot
    3. Pascal Boyer
    4. Kristillinen fundamentalismi
    5. Islamilainen fundamentalismi
    6. Huuhaa
    7. Kaupunkitarinat
    8. Esimerkkejä kaupunkitarinoista
    9. Tehtäviä
  9. Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus
    1. Uskonnon määritelmä
      1. Uusin määritelmä
      2. Perinteinen määritelmä
      3. Ilkka Pyysiäisen määritelmä
      4. Funktionalistinen määritelmä
      5. Lopuksi
  10. Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä
    1. Tavoite
    2. Suuri määrä erilaisia käsityksiä
    3. Uskontojen omat selitykset
    4. Antiikin ajattelijat
      1. Hesiodos
      2. Homeros
      3. Joonian luonnonfilosofit
      4. Epikuros uskontojen alkuperästä
      5. Euhemeros uskontojen alkuperästä
      6. Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä
    5. David Hume uskontojen alkuperästä
    6. Charles de Brosses uskontojen alkuperästä
    7. Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi
    8. Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan
    9. Jumalien määrä ja suvaitsevuus
    10. Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Edward B. Tylor ja sielutus
      2. James Frazer ja totemismi
      3. Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys
      4. Geertz ja uskonto mallina
    11. Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Sigmund Freud
      2. Carl Jung
    12. Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet
      2. Spencer ja vainajahenkien palvonta
      3. Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva
      4. Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin
      5. Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena
      6. Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä
      7. Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina
      8. Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta
    13. Richard Dawkins uskontojen alkuperästä
    14. Pascal Boyer
    15. Tehtäviä
  11. Uskonnot ja valta
    1. Yleistä
    2. Kirkon ja valtion ero
      1. Uuden ajan historiaa
      2. Euroopan unioni
      3. Ranska
      4. Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa
      5. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelma
      6. Yhdysvallat
      7. Japani
      8. Uskonnot historiassa
    3. Jumalanpilkkalait Suomessa
    4. Jussi Halla-ahon eduskuntakysely 2012
    5. Muiden maiden jumalanpilkkalait
  12. Uskonnot ja naiset
    1. Yleistä
    2. Vaimot ja aviomiehet
  13. Uskonnot ja homoseksuaalit
  14. Ateistien syrjintä
    1. Ateismin määritelmä
    2. Teismin määritelmä
    3. Inhimillinen tieto
    4. Ateistin määrittelemä
    5. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
    6. Uskonnon määritelmä
    7. Mitkä käsitykset eivät ole uskontoja
    8. Ateistien syrjintä maailmassa
    9. Ateistien syrjintä Euroopassa
    10. Ateistien syrjintä Suomessa
  15. Kirjoja ateismin ja uskontojen suhteista
  16. Uskontojen levinneisyys: Kymmenen suurinta uskontoryhmää
  17. Otteita ateistien historiasta
    1. Tapaus Demokritos
    2. Antiikin ateisteja
    3. Idän ateisteja
    4. Keskiajan ateisteja
    5. Valistusateistit
    6. Sosialistiset ateistit
    7. Ateisteja Suomessa
    8. Jyrkkiä ateisteja
      1. Friedrich Nietzsche ja kristinuskon taakka
      2. Daniel Dennett
      3. Sam Harris
      4. Christopher Hitchens
      5. A C. Grayling
      6. Filosofeja on käsitelty muualla näissä aineistoissa
  18. Raamatun ristiriidat
  19. Kristinuskon opit nykytutkimuksen mukaan
  20. Miksi ihmiset tuhlaavat voimavaroja uskontoihin
    1. Uskontojen saavutuksia
    2. Entiset selitykset eivät kelpaa
    3. Onko aivoissa jumalakeskus
    4. Vanhat kysymykset ovat vääriä
    5. Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen
    6. Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus
    7. Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia
    8. Minkä sivuvaikutuksia uskonnot ovat
    9. Aikuisten antamaan informaatioon luottaminen menneinä aikoina
    10. Uskonnot liian selittämishalun sivuvaikutuksia
    11. Ihmisen kyky erottaa todelliset syyt keksityistä on puutteellinen
    12. Professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta
    13. Tehtäviä
  21. Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus
    1. Kertausta
      1. Elämänkäsitys vai elämänkatsomus
      2. Inhimilliset käsitykset ja todellisuus
      3. Mikä on perustavaa laatua oleva vika on käsitteissä "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus"
    2. Muinaiset todellisuus- käsitykset
    3. Suullinen tieto ja pyhät kirjoitukset
    4. Toden ja epätoden informaation levittäminen helpottui
    5. Monenlaista selittämistä
    6. Tehtäviä
  22. Todellisuuskäsityksen vääristäjiä
    1. Yleistä
    2. Mitkä tiedon lähteet ovat luotettavia ja mitkä eivät
    3. Arvovaltaisimmatkin erehtyvät
    4. Uskon menetelmä
    5. Sisäinen oivallus
    6. Itsekorjaavuus
    7. Yliopistolaitoksen synty
    8. Tehtäviä
  23. Esimerkki virheellisestä ajattelusta: ”älykäs suunnittelu” (ID)
    1. Mitä ”älykäs suunnittelu” (ID) on
    2. Älykkään suunnittelun kannattajien väitteitä
    3. Älykäs suunnnittelu ja uskonnot
  24. Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo informaatiosta ja perintötekijöistä
    1. Eläintiede
    2. Perintötekijät eivät tiedä mitään
    3. Perintötekijät siirtävät informaatiota
    4. Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä
    5. Kuolemattomuus tekisi kehityksen mahdottomaksi
    6. Luonnonvalinta
    7. Sukupuolisuus sekoittaa perintötekijöitä
    8. Haitalliset perintötekijät karsiutuvat
    9. Satunnaiset muutokset
    10. Ympäristöstä siirtyy informaatiota perintötekijäin varastoon
    11. Richard Dawkins ”älykkäästä suunnittelusta” (ID)
    12. Kuka suunnitteli suunnittelijan
    13. Monimutkaisuutta on väitetty epätodennäköiseksi
    14. Jokainen monimutkainen piirre on syntynyt vähittäin
    15. Jos sunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia syntyisi luonnostaan
    16. Epätodennäköisyys ei kelpaa todisteeksi
    17. Paras mahdollinen peli pokerissa on mahdollinen
    18. Antropologi älykkäästä suunnittelusta
    19. Älykkään suunnittelun harha on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena
    20. Antropomorfismi perintötekijöissämme
    21. Suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse?
    22. Muinainen tarkoitusajatus
    23. Suunnittelun harha
    24. Kolme "älykkään suunnittelun" uskontoa
    25. Ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen
    26. Dennetin kolme perusasennetta
    27. Lapset voivat elollistaa elottomia
    28. Ostetaan uusi ukki
    29. Mitä suomalainen sano tiukan paikan tullen
    30. On tärkeää kiinnittää huomio tärkeimpään
    31. Älykäs suunnittelu on eräs muoto antropomorfismia
    32. Harha, joka on kehittynyt kehitysopin mukaisesti
    33. Tehtäviä
  25. Virheellisistä käsityksistä saattaa olla suurta vahinkoa
    1. Yleistä
    2. Pelastustiet
    3. On vain yksi totuus
    4. Myös totuus on karkeistus
  26. Mitä tahansa käsitystä ei pidä käyttää päätöksen teon pohjana
    1. Yleistä päätöksen teosta
    2. Virheellisiä käsityksiä on pyrittävä oikomaan
    3. Virheellistä käsityksistä saattaa olla hyötyä yhteisön yläluokalle
    4. Päätöksen teko kansanvallassa
    5. Taloudellinen valta on usein hyvin pienellä vähemmistöllä
    6. Suomessa pelätään yleisesti uskovaisten painostusta
    7. Tosiuskovaisen hypnoosilukko
    8. Liika dopamiini aiheuttaa jakomielitautia ja uskovaisuutta
    9. Mitä uskontojen tilalle
    10. Ateistit voivat harrastaa mitä tahansa paitsi uskonnollisia harrastuksia
    11. Tehtäviä
    12. Erimielisyydet siitä, mikä on uskonto
    13. Uskontojen lukumäärää ei tiedä kukaan
    14. Onko mikä tahansa aate uskonto
    15. Oikeus valita käyttämänsä kieli
    16. Käsitteiden rajaus
    17. Uskonnon määritelmä
    18. Ateismin jne. määritelmät
  27. Todellisuuskäsitykset
    1. Todellisuuskäsitysten jaottelua
    2. Todellisuuskäsitykset ovat karkeistuksia
    3. Järjen arvostus
    4. Huono sana "usko"
    5. Järki ja tunne
    6. Usko ja taikausko
    7. Korkeimmat henkivallat
    8. Tehtäviä
  28. Jumalat
    1. Määrä ja laatu
    2. Ihmisten käsitykset jumalista eroavat toisistaan suuresti
    3. Määritelmien tehtävä on rajoittaa
    4. En tiedä, mihin minä uskon
    5. Yksittäisen uskonnon jumalan määritteleminen
    6. Tehtäviä
  29. Uskonnollisuuden ulottuvuudet
    1. Tehtäviä
    2. Pascal Boyer ja uskonnollisuuden olemus
    3. Aivojen virhetoiminnot
    4. Miksi potkaisemme rikkoutunutta autoa
    5. Uskontojen kilta
    6. Vanhat selitykset
    7. Ihmismielen tapa käsitellä ja tulkita informaatiota
    8. Tehtäviä
  30. Agnostisismi eli agnostismi
    1. Yleinen agnostisismi
    2. Uskonnollinen agnostisismi (jumalaongelmaisuus)
    3. Agnostisismi todellisuuskäsityksenä
    4. Fideismi
      1. Uskonnollinen fideismi
      2. Agnostinen ateismi
      3. Uskonnolliset väitteet ja todellisuus
    5. Thomas Henry Huxley
    6. Bertrand Russell, ateisti vai agnostikko
    7. Asteikko usko - agnostisimi - ateismi
    8. Periaatteellinen agnostisismi
    9. Tehtäviä
  31. Uskontokritiikki: sosiologinen, moraalinen, antropologinen ja psykologinen
    1. Mikä otsikossa on vikana
    2. Eri uskontoja on arvosteltava eri perustein
  32. Yleisarvostelua uskonnoista
    1. Pääasiallinen lähde
    2. Yksityiskohtainen jumalatodistusten kritiikki
    3. Virheellisiksi osoitetut jumalatodistukset ovat yhä kovassa käytössä
    4. Jumaluusoppineet ja ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että jumalatodistukset ovat virheellisiä
    5. Ammattifilosofin esitys jumalatodistuksista
    6. Uskontoarvostelun pääkohdat
    7. Uskontojen historia arvostelun kohteena
    8. Uskontojen aiheuttamat kärsimykset
    9. Yhteiskunnan parantamisen vastustaminen
    10. Uskontojen hyödyllisyyden todistelu
    11. Tehtäviä
    12. Käsitykset, joiden mukaan kertomukset Jeesuksesta ovat satuja (myyttiteoriat)
      1. Jos uskonnon perustajaa ei ole ollut olemassa
      2. Hermann Samuel Reimarus
      3. Robert Funk
      4. Gerd Lüdemann ja Robert M. Price
      5. Tarukäsityksen historiaa
      6. Tehtäviä
  33. Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta
    1. Kirjoittaja
    2. Peter Pan ja Joulupukki
    3. Yritys tehdä yliluonnollisesta pelastajasta historiallinen henkilö
    4. Neljä syytä
    5. Jeesus ja kuningas Arthur
    6. Kärsimystarinat olivat lähi-idässä hyvin yleisiä
    7. Kuolema ja ylösnousemus olivat yleisiä sen ajan tarinoissa
    8. Paholaisen ennakkoon tekemät tarinat
    9. Myytistä tuli totta
    10. Mikä on todennäköisintä
    11. Uuden testamentin kirjeet
    12. Osa kirjeistä myöhäisiä väärennöksiä
    13. Jos Jeesuksen kuolema olisi ollut historiallinen tapahtuma
    14. Miksi maailma on nykyisin toisenlainen
    15. Kehäpäätelmiä
    16. Miksi muut tarinat pitäisi hylätä
    17. Vatsastapuhujat
    18. Mitä C. S. Lewis poltti piipussaan
    19. Jeesus on lopullisesti kateissa
    20. Mielikuvaystävä
    21. Kanavointi
    22. Loukatun vapahtajan raivo
    23. Pietismi
    24. Muilutus
    25. Eiväthän nuo ole oikeita kristittyjä
    26. Vain usko todistamattomaan pelastaa
    27. Kyselemättä hyväksyminen
    28. Kuvitelma neljällä tavalla
    29. Miksi sen kaiken täytyi tapahtua historiallisesti
    30. Tosiasiat eivät tuhoa uskoa
    31. Psykologiaa
    32. Tehtäviä
  34. Sosialistien uskontoarvostelu
    1. Mitä sosialismi on
    2. Kommunismi
    3. Sosialismin häviö ei alenna sosialistisen uskontoarvostelun arvoa
    4. Valistusajattelu vaikutti sosialisteihin
    5. Ludvig Feuerbach vaikutti sosialisteihin
    6. Karl Marxin uskontoarvostelu
    7. Karl Kautsky
    8. Joachim Kalh
    9. Tehtäviä
  35. Jumalatodistusten yksityiskohtainen kritiikki
    1. Jumalatodistusten kuuluisia teologikannattajia
      1. Ontologinen todistus
      2. Kosmologinen todistus
      3. Suunnittelijatodistus
      4. Ihmeisiin perustuva todistus
      5. Arvot ja moraalinen kokemus
      6. Tietoisuuteen perustuva todistus
      7. Uskonnollinen kokemus
      8. Tieto
      9. Pascalin vaaka
      10. Mitä tämä merkitsee
    2. Yleistä jumalatodistuksista
    3. Ensimmäisen syyn todistus
      1. Ensimmäinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen
      2. Toinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen
      3. Big Bang - todistus
      4. Millainen olisi "suuri rysäys"
      5. Kolmas vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen
      6. Neljäs vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen
    4. Luonnon järjestyksen todistus
    5. Luonnon järjestyksen todistuksen ensimmäinen muoto (a)
      1. Ensimmäinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a
      2. Toinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a
      3. Kolmas vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a
      4. Neljäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a
      5. Inhimillisestä ennustus- ja selitysjärjestelmistä, inhimillisistä käsitteistä
      6. Viides vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a
      7. Kuudes vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a
      8. Seitsemäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a
    6. Luonnon järjestyksen todistuksen toinen muoto (b)
      1. Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen b
    7. Luonnon järjestyksen todistuksen kolmas muoto (c)
      1. Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen (c)
    8. Hienosäätöargumentti
      1. Antrooppinen periaate
      2. Hienosäätöön perustuvat jumalatodistus
      3. Elämän riippuvuus hienosäädöstä
      4. Fysiikan vuorovaikutusten vahvuudet
      5. Kaikkeuden ominaisuudet
      6. Arvostelua
      7. Mikä on hienosäätöajatuksen vikana
      8. Tehtäviä
    9. Jumala tarkoituksen antajana
    10. Siveellinen todistus
    11. Tehtäviä
    12. Mietelauseita
    13. Ontologiset todistukset (laajassa mielessä)
      1. Eityhjä olemassaolo perustuu kokemukseen
      2. Kyse on siitä, mitä sanat "on olemassa" tarkoittavat
    14. Ontologinen todistus a
      1. Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen a
      2. Ehdottomuudet johtavat ristiriitoihin
      3. Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen a
      4. Kolmas vastaväite ontologiseen todistukseen a
    15. Ontologinen todistus b (ns. sarjatodistus)
      1. Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen b
      2. Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen b
    16. Ontologinen todistus c
      1. Vastaväitteitä ontologiseen todistukseen c
    17. Ontologinen todistus d
      1. Tehtäviä
    18. A priori todistus
      1. Vastaväitteitä a priori todistukselle
      2. Tehtäviä
    19. Pascalin vaaka
      1. Ensimmäinen vastaväite Pascalin vaakaan
      2. Toinen vastaväite Pascalin vaakaan
      3. Kolmas vastaväite Pascalin vaakaan
      4. Neljäs vastaväite Pascalin vaakaan
      5. Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme
      6. Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme
      7. Todistuksen siveys
      1. Todistus voidaan kääntää
      2. Tehtäviä
    20. Kuolemattomuususkoon perustuvat todistukset
      1. Uskovaisten kuolemattomuususkoon perustuva jumalatodistus
      2. Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle a
      3. Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle b
      4. Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle c
      5. Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle d
      6. Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle e
      7. Parapsykologian käyttö kuolemattomuuden todistamiseen
      8. Tehtäviä
    21. Vaistoon perustuva todistus, "yleinen ilmoitus"
      1. Ensimmäinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle
      2. Toinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle
      3. Kolmas vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle
    22. Ihmeisiin perustuva jumalatodistus
      1. Ensimmäinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle
      2. Toinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle
      3. Kolmas vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle
      4. Käsitetutkimuksen kanta ihmeisiin
    23. Raamatun ihmeet
      1. Mikä on suurempi ihme
      2. Tehtäviä
    24. Uskoon perustuva jumalatodistus (fideismi)
      1. Vastaväitteitä uskoon perustuvalle todistukselle
    25. Jumalan kokemiseen perustuva jumalatodistus
      1. Vastaväitteitä jumalan kokemiseen perustuvalle jumalatodistukselle
    26. Sisäiseen oivallukseen perustuva jumalatodistus
      1. Vastaväitteitä sisäiseen oivallukseen perustuvalle jumalatodistukselle
      2. Tehtäviä
    27. "Ilmoitetun jumaluusopin" arvostelua
      1. Raamatullinen todistus a
      2. Ensimmäinen vastaväite raamatulliselle todistukselle a
      3. Toinen vastaväite raamatulliselle todistukselle a
      4. Raamatullinen todistus b
      5. Vastaväite raamatulliselle todistukselle b
      6. Raamatullinen todistus c
      7. Vastaväite raamatulliselle todistukselle c
      8. Raamatullinen todistus d
      9. Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle d
      10. Raamatun ja nykytutkimuksen välisiä ristiriitoja
    28. Eräitä Raamatun sisäisiä ristiriitoja
      1. Eräitä yleisinhimillisen siveyden vastaisia Raamatun opetuksia ja tapahtumia
    29. Kultainen sääntö Palestiinassa
    30. Raamatullinen todistus e
      1. Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle e
      2. Raamatullinen todistus f
      3. Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle f
      4. Tehtäviä
    31. Kansanomaisia jumalatodistuksia
      1. Väite yksi:
      2. Vastaväite:
      3. Väite kaksi:
      4. Vastaväite:
      5. Väite kolme:
      6. Vastaväite:
      7. Väite neljä:
      8. Vastaväite:
      9. Väite viisi:
      10. Vastaväite:
      11. Väite kuusi:
      12. Vastaväite:
      13. Väite seitsemän:
      14. Vastaväite:
      15. Väite kahdeksan:
      16. Vastaväite:
      17. Väite yhdeksän:
      18. Vastaväite:
      19. Väite kymmenen:
      20. Vastaväite:
    32. Sumerilaisten uskonto ja sen vaikutuksia
    33. Taru Krishnasta
    34. Mithralaisuus, kristinuskon pahin kilpailija
    35. Lyhyt yhteenveto vapahtajajumalien ominaisuuksista
    36. Joulu, vapahtajien syntymäjuhla
      1. Tehtäviä
    37. Pahan ongelma kristinuskossa
      1. Pahan ogelma suppeassa mielessä
      2. Jumala, joka ei voikaan tehdä pahaa
    38. Ateistit ja paha
      1. Luonnollinen paha
      2. Ihmistä johtuva paha
      3. Tehtäviä
    39. Uskonnot ja mielenterveys
      1. Tehtäviä
    40. Aineen määritelmä
    41. Esimerkkejä aineesta
    42. Aineellinen todellisuuskäsitys ja ontologinen idealismi
    43. Kenen on todistuksen taakka
      1. Tehtäviä
    44. Erityinen ilmoitus
      1. Kristinuskon alkuperä Freke’n ja Gandy’n mukaan
  36. Sekulaarin humanismin ja vapaa-ajattelun historiaa ja nykysuuntauksia
    1. Yleistä
    2. Ateismin määritelmä
    3. Ateisteja on ollut aina
    4. Antiikin Kreikka
    5. Muinaisuus
    6. Keskiaika
    7. Valistus
    8. Sosialismi
    9. Suomi
    10. Darwinismi
    11. Tehtäviä
  37. Järjestöjä
    1. Ateistijärjestöt
    2. Sekulaarihumanistit
    3. Tavalliset humanistit
    4. Transhumanistit
    5. Uskonnolliset humanistit
    6. Muita humanisteja
    7. Tehtäviä
    8. Vapaa-ajattelijat
      1. Yleistä
      2. Vapaa-ajattelu
      3. Johdanto
      4. Vapaa-ajattelun ihanne
      5. Vapaa - ajattelijaliike
      6. Aatteelliset perustavoitteet
      7. Yhteiskunnalliset perustavoitteet
      8. Kulttuuriset perustavoitteet
      9. Tavoitteena sekulaari yhteiskunta
      10. Valtio, kirkko ja vakaumuksen vapaus
      11. Puolueeton lainsäädäntö
      12. Demokraattinen yhteiskunta
      13. Moniarvoinen kasvatus
      14. Ihminen ja luonto
      15. Ihmisen asema luonnossa
      16. Tiede ja järki
      17. Tekniikka ja ihmisen vastuu
      18. Etiikka
      19. Kriittiselle älylle perustuva etiikka
      20. Ihmisoikeudet
      21. Yksilön vapaus ja vastuu
      22. Maailman yhteisön etiikka
    9. Tehtäviä
    10. Muita erilaisilla peitenimillä varustettuja järjestöjä
  38. Humanismi ja kristinusko länsimaiden katsomuksellisina perusvirtauksina
    1. Antiikin Kreikka
    2. Rooma
    3. Keskiajan kristinusko
    4. Islam pyrki Eurooppaan
    5. Kristillinen yhtenäiskulttuuri
    6. Renessanssihumanismi
    7. Valistus
    8. Tehtäviä
    9. Ateismi
    10. Nykyisiä aatteita
    11. Sekulaari humanismi
    12. Sekulaarien humanistien hyveet
    13. IHEU - tavallinen humanismi
      1. Määritelmä
    14. Luontoon perustuva todellisuuskäsitys
    15. Kaikkeus
    16. Yliluonnollinen
    17. Aineellinen todellisuuskäsitys
    18. Luonnontieteellinen ihmiskäsitys
    19. Tehtäviä
    20. Posthumanismi
    21. Poliittinen humanismi
    22. Tehtäviä
    23. Kristinusko
    24. Tehtäviä
    25. Kristillinen humanismi
    26. Humanistinen tapakulttuuri
    27. Tehtäviä
  39. Lisälukemista
Alku

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys (life conception). Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on.

Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siltä kannalta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan myös arvojärjestelmissä käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US

2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus  = maailmankäsitys
maailmankuva      = maailmankäsitys            
elämänkatsomus    = elämänkäsitys
            


Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world tai world conception.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".

Myös muita vastaavia sanoja voidaan muodostaa kuten esimerkiksi "tiedekäsitys", "uskontokäsitys" jne.


Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä". Tässä on ongelmana se, että tieteestä ja sen sisällöstä on erimielisyyksiä.

Voidaan myös puhua eri uskontojen todellisuuskäsityksistä.

Myös jonkun yksilön todellisuuskäsityksestä voidaan puhua.

Sanaa elämänkäsitys (life conception) tarvitaan vain, jos halutaan korostaa sitä todellisuuskäsityksen osaa, joka käsittelee elämää.

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.


Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia. Tosiasiassa ne ovat mielipiteitä, vaikka vallitsekin erimielisyyttä siitä, ovatko ne juutalaisten vai jumalan mielipiteitä.

brainwashing

Kuten lukija saattaa arvata,
kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.
"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:
Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:
Yksilön todellisuuskäsitys sisältää kaikki hänen käsityksensä.
Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.
Yhteiskuntatieteilijät saattavat puhua myös jonkin yhteisön todellisuuskäsityksestä, mutta yhteisö, jossa tällainen yksimielisyys vallitsee, on yleensä hyvin pieni. Identtisillä kaksosilla voi olla lähes samat käsitykset.



Leo Apostel.

Leo Apostelin (1925-1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

lukio

Lukio, jossa tämän kirjoittaja opetti elämänkatsomustietoa.

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Tarkasti ottaen läheskään kaikilla ihmisillä ei ole käsitystä kaikista yllä luetelluista asioista.

Joka tapauksessa kaikki lukion oppiaineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan. Tavoitteiden valinta kuuluu tietysti oppilaalle itselleen. Tämän kirjoittaja sai lukiossa kaksi suositusta. Kirjailijan ammatti ja matemaatikon ammatti. Matemaatikko minusta tuli siksi, että matematiikkaa pääsi opiskelemaan ilman pääsykoetta ja minulla ei ollut varaa opiskella hyvätuloisiin ammatteihin.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee tässä asiassa lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

galaksit

Tehtäviä

  1. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
  2. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
  3. Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
  4. Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
  5. Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
  6. Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja  toimintaan käytännön tilanteissa?
  7. Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
  8. Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
  9. Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luottavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.


Ilkka Niiniluodon.

Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on kokonaiskäsitys ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Keille tämä kirja on kirjoitettu

empty

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti
sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm.

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontutkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen


Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Päästäksesi uskonnon määritelmään napauta tästä.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan.

Alla esitetystä aineistosta selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Kansainvälisistä tiedostoista (esimerkiksi Stanford Encyclopedia of Philosopy) selviää, että jokaisella jumalatodistuksella on pitkä lista professoreita kannattajina.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaisten uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

last-judgement

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista.

Tätä käsitystä on tarkasteltu erittäin perinpohjaisesti aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Luonnonilmiöillä on selityksiä, ei tarkoituksia. Tarkoituksia on eläimillä ja niiden yhteisöillä.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu toisalalla näisssä aineistoissa. Niissä esitettyjä kantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

right-wrong
Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, todellisuuden ja ihmismielen luonne sekä erityisesti todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia sitä, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppiaineisto

Tämä oppiaineisto ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppiainistossa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

propaganda

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty.

Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Sitä, mitä nimiä ja sivistyssanoja Ylioppilastutkintolautakunta tulee käyttämään, on tilastollisten tutkimusten valossa mahdoton ennustaa.

Miten tätä aineistoa voi opettaa

  • Tätä aineistoa ei pidä opettaa niin, että viisitoista minuuttia katsotaan kotitehtävien ratkaisuja, opettaja esitelmöi viisitoista minuuttia ja lopuksi oppilaat tekevät viisitoista minuuttia ohjattua työtä.
  • Esitelmää ei pidä liioin korvata Power Point -sulkeisilla.
  • Opetuksessa on huomioitava, että oppilaat ovat lukutaitoisia.
  • Lukutaistoisten oppilaiden kanssa on hyvä keskustella luetusta.

Tällä menetelmällä edesmennyt Tauno Nyberg opetti filosofiaa Helsingin yliopistossa.

Sen sijaan akateemikko ja filosofi Oiva Ketonen esitelmöi koko tunnin. Hänen hyvänä puolenaan voidaan pitää sitä, että hän oli hyvä esitelmöijä. Hänen huonoksi puolekseen on katsottu, että hän saattoi kysyä tentissä pelkkiä alaviitteitä.

Aineiston historiaa

Yleistä

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

humanrights

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.

Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia


Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnon opetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

Elämänkatsomustieto tuli lukion siitä syystä, että uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat aikaisemmin saivat uskontotuntien ajaksi vapaata. Tämä etu haluttiin poistaa lisäämällä uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden riesaksi elämänkatsomustieto.

kirkkohistoria

Tosin kauan sitten uskontokuntiin kuulumattomille oli opetettu lukiossa kirkkohistoriaa yllä olevan kuvan kirjalla.

SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja Heli Astala kuului niihin, joille kirkkohistoriaa opetettiin. Kun häneltä tentissä kysyttiin, että miksi Jeesus tapettiin, Heli pyysi ternttijää vaihtamaan kysymyksen ja näin myös tapahtui.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

eikka

Feton ja Protun alkuaikojen pitkäaikainen johtaja Eino Huotari.

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia


Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta


Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielen sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

yyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000, helluntailiikkeeseen yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70.000.

kirkosta-eroaminen

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain uusimisen jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan. Siihen asti kirkostaeroamishakemus piti tehdä henkilökohtaisesti, kun melkein kaikkia muita asioita sai hoitaa kirjallisesti.

Nyt uskontokuntiin kuulumattomien määrän kasvu on hidastunut.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…" vai "Minun käsitykseni on…"

Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt

Mikä tekee myytistä myytin


Bronislav Malinowski.

Myytin tekee myytiksi sen tarkoitusperä. Tunnettu antropolo­gi Bronislav Malinowski tote­aa:
"Myytti... ei ole luonteeltaan keksittyä, vaan se on elävä todellisuus, jonka uskotaan kerran, kauan sitten tapahtuneen ja joka on jatkuvasti siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisten kohtaloihin.

Myytti on villi-ihmiselle samaa mitä tosiuskovaiselle kristitylle merkitsee Raamatun luomis­kertomus, syn­tiinlankeemus ja lunastus Kristuksen ristikuoleman välityksellä.

Aivan samoin kuin meidän pyhät kerto­muk­semme elävät rituaaleissamme ja moraalissam­me, hallitsevat uskoamme ja kontrolloivat käyttäyty­mistämme, aivan sama tehtävä on myytillä villi-ihmi­sen elämässä".

Myytti ja mytologia

Yleistä

venus

Myytti eli jumalaistaru (muinaiskreikaksi μῦθος, mythos, 'puhe', 'kertomus', 'tarina') on jumalia, yliluonnollisia olentoja, kaikkeuden syntyä tai muuta vastaavaa aihetta käsittelevä kertomus.

Myös suuresti ihailtuja, tarunomaisia henkilöitä kutsutaan joskus myyteiksi tai myyttisiksi. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jumaltarustoon.

Kreikan kielen sana mythos piti alun perin sisällään useita erilaisia merkityksiä, kuten 'puhe', 'sana' ja 'kertomus'. Myöhemmin sana 'logos' peri sanan 'mythos' merkityksiä, ja viimeksi mainittu alkoi yhä useammin viitata valheeseen totuuden vastakohtana.

Arkikielessä myytillä tarkoitetaan tarunomaista asiaa, kuvitelmaa, uskomusta, harhakäsitystä tai jotain järkiperusteita vailla olevaa.

Logos (λόγος) on kreikan kielen sana, jolla on monia merkityksiä. Se voi tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta tai oppia.

Oikeudellisessa yhteydessä sana tarkoittaa lakia. Kreikkalaisessa oikeusjärjestelmässä lakia ei nähty ainoastaan kirjoitettuna lakina, vaan laki oli osa tuomarin puhetta. Tämän vuoksi kreikan kielen lakia tarkoittava sana tarkoittaa myös järkevää ja mielekästä puhetta.

Kreikan kielen sanan merkitystä on tulkittu eri tavoin uskonnossa, filosofiassa, psykologiassa ja retoriikassa. Sana logiikka on etymologisesti johdettu tästä kreikan kielen sanasta, samoin monien tieteenhaarojen nimissä esiintyvä sana logia.

Myyttien piirteitä

nooa

Myyttejä kuvaavat yleisesti seuraavat piirteet. Myytti on muodoltaan korostettu kertomus, jolla on pyhiä (uskonnollisia) ominaisuuksia:

  1. Myytit kuvaavat joitain tapahtumia vertauskuvallisessa muodossa, eivätkä niissä esiintyvät tapahtumat tai hahmot ole olemassa muutoin kuin myytin omassa todellisuudessa.
  2. Myyttinen kertomus viittaa yleensä johonkin alkuaikojen tapahtumiin.
  3. Tyypillisiä myyttien aiheita ovat:
    • Maailmankaikkeuden synty eli kosmogonia (esim. luomiskertomukset)
    • Jumalten synty eli teogonia (esim. Hesiodoksen Jumalten synnyn teogonia)
    • Eläinten ja ihmisten synty (esim. luomis- ja paratiisikertomukset)
    • Luonnonilmiöt ja luonnossa tapahtuvat muutokset (esim. vuodenajat; tulvat, kuten vedenpaisumus; myrskyt; auringonpimennykset)
    • Luonnossa esiintyvät kohteet (esim. puut, joet, lähteet ja vuoret)
    • Muodonmuutokset (esim. ihmisen muuttuminen eläimeksi, kasviksi tai lähteeksi)
    • Historialliset tapahtumat (esim. varhainen taistelu, kuten Troijan sota)
    • Sankarit (heerokset), suvut ja kansat
    • Sosiaaliset laitokset (instituutiot) ja taidot (esim. oikeuslaitos, sotataito, tuli)
    • Hirviöt ja pahat henget (demonit)
    • Kuoleman jälkeinen elämä ja kuolleiden asuinsijat.

Myyttien selityksiä

frazier

Sir James George Frazer

  1. Myytti on ihmiskunnan tiettyyn kehitysvaiheeseen liittyvä selitystapa. Tietyssä vaiheessa esimerkiksi myytti Babylonin tornista toimi selityksenä kielten moninaisuudelle. Tätä lähestymistapaa ovat edustaneet mm. J. G. Frazer ja E. B. Tylor.
  2. Myytti on vertauskuvallinen ilmaisutapa, joka ei pyri selittämään mitään, vaan sisältää itsessään selityksen (mytopoeettinen selitystapa). Myyttisen ajattelun avulla ihmiset ovat pyrkineet jäsentämään maailmaa vertauksin. Tätä lähestymistapaa ovat edustaneet mm. Max Müller ja Ernst Cassirer.
  3. Myytti on alitajuisen ja tiedostamattoman heijastumaa. Samalla myytit ilmentävät ihmisen perustavaa olemassaoloa; esimerkiksi Oidipus-myytti ilmentää sukulaiseen sekaantumisen (insestin) pelkoa. Tämä kuvaa psykoanalyysin lähestymistapaa, jota on edustanut tunnetuimmin C. G. Jung.
  4. Myytti pyrkii lujittamaan ihmisten yhteenkuuluvuutta. Heimoilla ja kansoilla on yhteisiä, jaettuja myyttejä ja käsityksiä, joiden kertominen vahvistaa ryhmän yhteenkuuluvuutta; tällaisia ovat esimerkiksi kertomukset esi-isistä ja heidän urotöistään. Tätä lähestymistapaa edustaa mm. Émile Durkheim.
  5. Myytti pyrkii laillistamaan käyttäytymisen muotoja ja laitoksia (instituutioita). Tällaisia ovat esimerkiksi erilaisista rituaaleista kertovat myytit.
  6. Myytin merkitys ei ole tapahtumien kuvauksessa tai tapahtumissa itsessään, vaan niiden rakenteessa. Myyttien rakenne esittää tietynlaisia vastakohtaisuuksia (kuten ihmiset-jumalat, luonnollinen-yliluonnollinen, elämä-kuolema), jotka myytti pyrkii sovittamaan. Tämä kuvaa strukturalismin lähestymistapaa, jota on edustanut mm. Claude Lévi-Strauss.
  7. Myytti on tarina tai uskomus, joka selittää jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä, ts. asioita joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Myytti voi olla totta tai sepitettä, mutta siihen uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Myytti voidaan suomentaa taruksi. Erityismerkityksessä myytti on kuitenkin nimenomaan elämän peruskysymyksiä käsittelevä kertomus, jonka avulla ihmisten on väitetty ymmärtävän itseään ja perustelevan elämäntapojaan. Satu eroaa myyttisestä kertomuksesta juuri siinä, että satuun ei uskota.

Mytologia

vainamoinen

Mytologia tarkoittaa jonkin kansan tai heimon eli kansallisen (etnisen) ryhmän yhteistä tarustoa ja käsityksiä. Mytologia käsitetään usein perinteiseksi. Nykyajan kaupunkitaruja ja uusia uskomuksia ja myyttejä ei helposti pidetä mytologiana.

Myytti antropologiassa

Ihmistieteessä (antropologiassa) myytti tarkoittaa yliluonnollista käsittelevää käsitystä vastakohtana johdonmukaiselle ja tutkimukseen perustuvalle ajattelulle.

Myytit ovat vastanneet niihin kysymyksiin, joihin muinainen ihminen ei ole silloisen tietämyksensä avulla löytänyt todenmukaista vastausta.

Uskonnot ovat käyttäneet myyttejä hyväkseen esimerkiksi selittämällä elämän jatkuvan tuonpuoleisessa.

Myytit muinaisuudessa

Hankalasti lähestyttäviin alueisiin ovat kuuluneet myös siveys ja oikeudenmukaisuus. Muinainen johtajisto on usein antanut ihmisille toimintamalleja myyttien avulla. Uskontojen kertomukset ovat myyttejä.

Jotkin myytit ovat voineet saada alkunsa tositarinoina, mutta alkuperäiset kertomukset ovat vähitellen muuttuneet, eivätkä ne enää ole totta. Ihmiset voivat muuttaa kertomuksia vahingossa tai tehdäkseen niistä mielenkiintoisempia.

Ennen kirjoitustaidon keksimistä myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle perimätietona. Kirjoitustaidon myötä eräistä myyteistä, kuten kirjoitetuista uskontojen käskyistä, tuli voimakkaampia.

kullervo

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaissuomalaisilla.
  2. Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaiskandinaaveilla.
  3. Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaisbalttilaisilla.
  4. Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaisvenäläisillä.
  5. Sepittäkää uusi myytti (sen pitää olla uskottavan tuntuinen).

Maailman myyttinen selittäminen nyt

Uskonnollinen fundamentalismi

bible

Uskonnollinen fundamentalismi (lat. fundamentum, perustus, pohja) on liike, joka korostaa pyhien kirjoitusten ja perimätiedon sanatarkkaa erehtymättömyyttä.

Sille on ollut ominaista kirjaimellisesti käsitettyjen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen.

Esimerkiksi eräät suomalaiset kristityt ovat lopettaneet sianlihan syönnin, koska Raamatun Vanha testamentti kieltää sen.

Myöhemmin sanaa fundamentalismi on alettu käyttää jyrkästä opillisesta vanhoillisuudesta tai ääriuskonnollisuudesta. Fundamentalismia katsotaan olevan monenlaista, muun muassa uskonnollista, poliittista ja aatteellista, ja sitä esiintyy monen uskonnollisen suuntauksen keskuudessa.   

Fundamantalismi ja arvot

naomi-klein

Naomi Klein

Fundamentalismia sisältyy moniin arvojärjestelmiin. Naomi Kleinin mukaan

"Vaarallisia ovat suljetut, fundamentalistiset opit, jotka eivät kykene elämään muiden aatteiden rinnalla. Niiden kannattajat eivät suvaitse toisinajattelijoita vaan vaativat itselleen rajatonta vapautta toteuttaa oma täydellinen järjestelmänsä."

Pascal Boyer

boyer

Fundamentalismi on halua säilyttää tietty arvojärjestyksen tyyppi, joka perustuu liittoutumisen psykologialle ja jota luopuruuden helppous ja kasvava todennäköisyys uhkaavat.

Fundamentalistinen väkivalta on toimintaa, jonka tarkoitus on lannistaa mahdollisia luopioita osoittamalla luopuruuden kova hinta. Fundamentalismiin liittyy neljä keskeistä piirrettä:

  • Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
  • Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
  • Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
  • Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen nykyaikaistunut ja paikallinen muoto.

Kristillinen fundamentalismi

Kristillisen fundamentalismin juuret ovat 1880-luvulla Princetonin teologisessa seminaarissa. Siellä noihin aikoihin Archibald Alexander Hodge ja Benjamin B. Warfield puolustivat Raamatun arvovaltaa historiallis-tieteellistä arvostelua vastaan.

Warfieldin seuraaja J. Gresham Machen jatkoi Raamatun erehtymättömyyden puolustusta 1920-luvulla ja siirtyi Princetonista Westminster Theological Seminaryyn Philadelphiassa ajauduttuaan erimielisyyksiin Princetonin virkatoveriensa kanssa.

glossolalia

Toinen fundamentalismin kehittymiseen vaikuttanut liike oli helluntailaisuuden nousu 1800-luvun lopussa.

Kuuluisan Los Angelesin Azusa Streetin herätyksen myötä 1906 kielilläpuhuminen yleistyi helluntalaisuudessa.

Fundamentalismin nousu liittyy erityisesti vuosien 1910–1915 nimellä Fundamentals (Perusteet, totuuden todistus) Los Angelesissa julkaistuihin halpoihin koko kansalle tarkoitettuihin kirjasiin, joita rahoittivat öljymiljonäärit Lyman ja Milton Stewart.

Vasta 1919 fundamentalismi järjestyi liikkeeksi. Kyseisenä vuonna 6.000 ihmistä kerääntyi ensimmäiseen World's Christian Fundamentals Associationin konferenssiin Philadelphiaan. Seuraavana vuonna baptistifundamentalistit perustivat Northern Baptist Conventionin ja presbyteerit oman yhteisönsä.

Fundamentalistiliike heikentyi vuoden 1925 jälkeen. Siitä huolimatta miljoonat uskovat edelleen Raamatun erehtymättömyyteen ja Kristuksen pian tapahtuvaan paluuseen. Toisen maailmansodan jälkeen muodostui evankelikalinen liike, joka elvytti ja yhdisti vanhoillista protestanttisuutta sekä säilytti joitain fundamentalismin käsityksiä laimennettuina.

Fundamentalismi aloitti uuden nousun 1970-luvulla. Uudet fundamentalistit olivat pienien kirkkokuntiin kuulumattomien seurakuntien pastoreita, lähinnä helluntalaisia, itsenäisiä baptisteja tai etelän baptisteja. 

jerry-falwell

Jerry Falwell.

Heidän kannatuspohjanaan ovat olleet suurehkot lähiöiden kirkot tai televisiotoiminta, josta he saavat varoja kuulumatta kirkkokuntiin. Jotkut keräävät varoja ja järjestävät postituslistoja vaikuttaakseen suoraan Yhdysvaltain politiikkaan. Jerry Falwell ja Pat Robertson ovat olleet 1980-luvun saarnaajista kuuluisimpia.

Islamilainen fundamentalismi

Koraanifundamentalismilla tarkoitetaan periaatteessa liikkeitä, jotka hylkäävät sunnan ja perustavat uskonnon vain Koraaniin.

Koraanifundamentalismia on, vastoin sanan mielleyhtymää, pidetty vapaamielisenä islamin suuntauksena, joka sai 1900-luvun alussa kannattajia etenkin länsimaistuneista muslimeista.

khomeini

Ajatollah Khomeini, joka määräsi mm. sen, kumpi jalka edellä on noustava ylös vessan pytyltä.

Myös Koraania, sunnaa ja shariaa noudattavia tarkasti noudattavia muslimeja voidaan oikeutetusti pitää fundamentalisteina.

Huuhaa

ufo

Toisalla näissä oppiaineistoissa on käsitelty laajasti erilaisia näennäistieteen eli valetieteen muotoja ja niiden uskonnollisia muunnoksia.

Kaupunkitarinat

Kaupunkitarina eli nykytarina tarkoittaa kaupungistuneessa yhteisössä kiertävää totena pidettyä mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa.

Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Yhteistä kertomuksille on usein se, että niiden uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella.

Tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Tyypillinen kaupunkitarina

Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:
"Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle.

Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. 'Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?' oli poliisimies vastannut."
Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.

Kaupunkitarinoiden leviäminen

rumor

Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.

Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.

Samantapaisia ilmiöitä

Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, puolustusvoimien tornihuhut, kalastajien kalavaleet sekä autoilijoiden essonbaarilegendat.

Essonbaarilegenda on saanut nimensä Esso-huoltamoketjun ja sen baareihin kokoontuvien kahviporukoiden mukaan. Tämä käsite on levinnyt myös Internetin autoaiheisille keskustelupalstoille, joilla sitä käytetään vastapuolen väitteiden leimaamiseen epäluotettavaksi.

Essonbaarilegendojen pääasiallinen sisältö on "varma" tieto tietyn automerkin, mallin, rakenteen tms. ongelmista, heikkouksista tai vikaherkkyydestä.

Joskus essonbaarilegendana kerrotaan, miten joku henkilö on selviytynyt sakoitta liikennerikkomuksesta hyvällä selityksellä tai kuinka automaattista nopeusvalvontatutkaa voidaan hämätä.

Esimerkkejä kaupunkitarinoista

Outo äiti
Arvaa, mitä mun siskolle kerran tapahtui, kun se oli ulkona. Sen takana käveli joku outo tyyppi. Sisko juoksi kotiin karkuun ja otti leipäveitsen käteensä. Se ajatteli, että se pelästyttää mut esittämällä kuollutta.

Se laittoi ketsuppia vereksi rinnalleen ja leipäveitsen niin kuin se olisi tapettu. Mutta silloin se outo tyyppi kadulta tulikin meille sisälle ja tietenkin pelästyi ihan hirveästi, kun näki mun siskoni.

Tyyppi alkoi pomppia siskon päällä ja kun sisko huusi, että pois mun päältä. Vasta silloin sisko huomasi, että se outo tyyppi olikin meidän äiti.

Äidin piti viedä sisko röntgenkuvauksiin ja siskolta oli murtunut jalka.

Moottoripyöräilijä

deer

Yhden kaverini serkku oli moottoripyöräilemässä, kun se näki hirven metsän reunassa. Hirvellä oli ongelma, sillä se ei saanut sarviaan pudotettua.

No, serkku meni hirven luo, tarttui sarvista ja kiskaisi kunnolla. Sarvet irtosivat ja niin irtosivat serkun käsistä nahkakin. Hirvi ei nimittäin tykännyt siitä, että siihen koskettiin.

Serkku pelastautui ainoastaan nahkaisen ajopukunsa ja pitkien hiustensa ansiosta. Hän heittäytyi maahan vatsalleen ja hirvi söi ainoastaan hänen 80-luvun takatukkansa.

Lääkärille tapahtuu virhe
Lääkäri Ulla-Kaisa Käpylä leikkasi potilaan, joka kuoli pieneen virheeseen. Leikkauksen aikana Ulla-Kaisalla oli vielä korvissaan korvakorut, mistä ongelmat alkoivat. Potilaan maha oli auki ja toinen korvakoru putosi potilaan mahaan huomaamatta.

Maha ommeltiin kiinni, ja kun kuolinsyytä etsittiin, huomattiin mahassa oleva korvakoru. Potilaan sukulaiset vaativat oikeudenkäyntiä tapahtuneesta.

Uimassa

beach

Perhe meni Amerikkaan lomalle. Kuumana hellepäivänä he päättivät mennä uimarannalle. Vanhemmat jäivät rannalle vahtimaan lapsia. Lapset sukeltelivat ja etsivät simpukoita. Yksi lapsista sukelsi, ja kun hän tuli pintaan, niin hän roikotti ruumista.

Vanhemmat juoksivat lasten luokse ja soittivat poliisin tutkimaan asiaa. Poliisi otti ruumiin ja lähti sitä tutkimaan. Silloin poliisimies huomasi, että se oli hänen oma tyttärensä, joka oli kuollut kaksi vuotta sitten.

Turistin kosto
Eräällä kalastushullulla oli oma salainen kala-apaja, josta sai aika runsaasti kalaa joka kerta. Kalahullusta tuli rikas, koska hän tienasi niin paljon rahaa kalalla.

Hän kävi joka päivä apajallaan. Hän tarkisti aina, ettei apajalla ollut ketään ja ettei häntä seurattu.

Eräänä päivänä hänen kauhunsa kävi toteen, sillä hänen apajallaan souteli miespuolinen henkilö.

vene-haulikko

Kalastajalla oli onneksi haulikko mukana sen takia, että hän voisi hyvällä tuurilla ampua sorsiakin. Kalastaja otti haulikkonsa ja tähtäsi soutajaa ja PAM!

Soutaja putosi veteen ja hukkui. Kalastaja meni katsomaan saalistaan ja huomasi, että mies oli ollut turisti, joka oli tullut katselemaan Suomen kauniita vesiä.

Kalastaja upotti ruumiin pohjaan ja lähti pois.

Monen, monen vuoden päästä kalastaja oli jo vanhus. Hän tuli näyttämään lapsilleen hyvää apajaa. He alkoivat onkia ja saivat runsaasti kalaa. Kaikki meni hyvin, kunnes he alkoivat virvelöidä. Ensin he saivat ison hauen ja siitä he vasta innostuivat ja onkivat lisää.

Seuraava saalis oli iso ja painava… Saalis oli turisti, jonka kalastaja oli ampunut. Turistilla oli haulikko, joka oli ladattu. PUM!

Niin turisti nousi vedestä ja ampui kalastajan ja tämän perheen.

Aikamatkalla Kiinanmuurilla

kiinan-muuri

Eräs vanha herra, Pekingin koulun entinen vahtimestari, oli aikamatkalla. Tällä hetkellä mies on sairaalassa kovan kuumeen, 55 astetta, takia. Hänet vietiin sairaalaan Kiinanmuurilta noin kello 3.57.53. Hän ei olisi lähtenyt!

On ihmeellistä, miten vanha mies voi pärjätä 89 kuukautta, 23 päivää ja 53 minuuttia 15 sekuntia noin korkeassa kuumeessa. Kun hänen olonsa oli parantunut 35 asteeseen, hän kertoi, että hän oli aikamatkalla Kiinan muurilla, mutta matka katkesi ihmeellisesti.

Ylilääkäri Lin Yang kysyi aikakoneesta, mutta herra ei muistanut mitään.

Tohtori Lin antoi hänelle totuusseerumia (omaa ihmelääkettään) ja potilas kertoi, että hänen ystävänsä rakensi aikakoneen ja hän vain testasi sitä.

Tehtäviä

  1. Etsi lisää kaupunkitarinoita ja kerro niitä muille ryhmäsi jäsenille.
  2. Onko Suomessa vielä essonbaareja? Missä?
  3. Keksi oma kaupunkitarina.

Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus

Uskonnon määritelmä

Uusin määritelmä

erkki

Erkki Hartikainen

Erkki Hartikaisen mukaan uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Perinteinen määritelmä

Perinteisen käsityksen mukaan uskontoon kuuluu usko yliluonnolliseen.

Ilkka Pyysiäisen määritelmä

pyysiäinen

Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia. Erilaiset asiat nähdään uskonnollisina silloin kun ne täyttävät tietyt tulkitsijan tietoisesti tai tiedostamattaan asettamat ehdot.

Funktionalistinen määritelmä

Peter Berger ja Thomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen voimavaroja muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä. Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen.

Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Luckmann: The Invisible Religion:

luckmann

Thomas Luckmann.

Uskonto ei ole kadonnut, vaikka se on menettänyt perinteisiä yhteiskunnallisia funktioitaan: siitä on kuitenkin tullut näkymätön.

Lopuksi

Tässä ei ole mahdollista luetella kaikkia mahdollisia uskonnon määritelmiä. Kukaan ei edes tiedä, kuinka monta uskonnon määritelmää on tällä planeetalla - muista planeetoista puhumattakaan

Funktionalismi on kaatunut, koska sen mukaan melkein kaikki "perimmäisiä kysymyksiä" käsittelevä on uskontoa.

Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki. Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:

  1. Usko uskonnon opinkappaleisiin
  2. Aatteellinen uskonnollisuus
  3. Kirkon kannattaminen
  4. Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
  5. Uskonnollisten elämysten kokeminen

Toisin kuin ulkomaisissa julkaisuissa, Koskelainen ei ole vetänyt uskonnon ulottuvuuksia hatusta, vaan ulottuvuudet on saatu selville faktorianalyysillä. Faktorianalyysi on todennäköisesti tehty Helsingin yliopiston tietokoneella.

Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä

primitive-religion

Tavoite

Seuraavassa rajoitutaan tarkastelemaan kysymystä siitä, miksi uskontojen väitteisiin uskotaan.

Suuri määrä erilaisia käsityksiä

Uskontojen alkuperästä on esitetty suuri määrä käsityksiä.

Koska uskonnot ovat huomattavasti vanhempia kuin historiankirjoitus, näitä käsityksiä on ollut vaikea todistaa.

Uskontojen vahvistettua asemaansa monissa korkeakouluissa tämänlaatuiset pohdinnat ovat viime aikoina vähentyneet.

Vaikka käsitykset uskontojen alkuperästä ovat yksittäin otettuina liian yksipuolisia, ne yhdessä muodostavat varmasti erään osaselityksen uskonnoille. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella vain pientä osaa näistä selityksistä.

Uskontojen omat selitykset

Juutalaiset, kristityt ja islam opettavat, että heidän uskontonsa on peräisin yliluonnolliselta oliolta, jota he kutsuvat jumalaksi.

Jumalat ovat näissä uskonnoissa ilmoittaneet itsestään ja tahdostaan joko uskontojen perustajille, niiden papeille tai suoraan uskonnollisten tekstien kirjoittajille.

Joissain uskonnoissa uskontojen tarumaisten perustajien ilmoitetaan kertoneen uskonnon sisällöstä oppilailleen.

Erityisesti uskonnoissa on esiintynyt ennustajia eli profeettoja, jotka ovat ilmoittaneet tulevista tapahtumista.

Antiikin ajattelijat

olympic

Hesiodos

Hesiodos esitti teoksessaan Jumalten synty ajatuksen, että Khaos oli kaiken synty.

Homeros

Homeros puolestaan ajatteli kaiken saaneen syntynsä Okeanoksen ja Tethyksen liitosta. Näiden kreikkalaisten ajattelun takana vaikutti todennäköisesti Babylonialainen eepos Enuma Elish, joka oli muinaisen lähi-idän tunnetuimpia teoksia.

Joonian luonnonfilosofit

Joonian luonnonfilosofit (fysiokoi <- fysis <- fynai = kasvuprosessi, syntyminen) olivat erityisen kiinnostuneita tästä alkuperäkysymyksestä.

Thales ajatteli Homeroksen tavoin kaiken syntyneen merestä.

Epikuros uskontojen alkuperästä


Epikuros

Muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan "Maailmankaikkeudesta".
  • Hän mainitsee ihmisten unissaan nähneen jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin.
  • Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla.
  • Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnonilmiöiden synnyttämän pelon.
  • Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun.
  • Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros uskontojen alkuperästä

Euhemeros (tätä nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä.

Monet hallitsijat ovat todellisuudessakin julistautuneet jumaliksi.

claudius

Eräät Rooman keisarit kuvittelivat, että heistä tulisi kuolemattomia, jos heidät julistettaisiin jumalaksi.

Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»

David Hume uskontojen alkuperästä

David Humen (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) teos "Uskonnon luonnollinen historia" oli uuden ajan ensimmäisiä yrityksiä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä.

Humen mukaan monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto josta nykyiset uskonnon muodot ovat kehittyneet.

Charles de Brosses uskontojen alkuperästä


Charles de Brosses.

Samaan aikaan ranskalainen Charles de Brosses (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) osoitti, että monijumalaisuutta (polyteismiä) oli edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta (fetisismi, fetissi = pyhä esine).

Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi

Toissa vuosisadalla jotkut väittivät, että joskus olisi vallinnut yksijumalaisuus, mutta tämä olisi rappeutunut myöhemmin monijumalaisuudeksi.

Tälle väitteelle ei ole löytynyt pitäviä perusteluja.

Rappeutumiskäsityksen alkuperää lienee haettava kristillisestä paratiisitarinasta.

Tämän tarun mukaan ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, elivät onnen tilassa (paratiisissa), jumalan välittömässä yhteydessä.

Kun he sitten toimivat jumalan kiellon vastaisesti (söivät hyvän ja pahan tiedon puusta), jumala karkotti heidät paratiisista.

Ilmeisesti taru olettaa monijumalaisten myöhemmin unohtaneen "oikean" jumalan.

Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan

Eräät väittivät, että uskonto on koko ajan kehittynyt kohti korkeinta astettaan, yksijumalaisuutta (monoteismia).

Jotkut menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että jumalattomuus on korkein kehitysaste.

Tätäkään arvoväritteistä kehityskäsitytä tosiasiat eivät ei tue.

Jumalien määrä ja suvaitsevuus

Yksijumalaisuutta ei voida pitää siveyden kannalta muita uskonnon muotoja kehittyneempänä.

Usein yksijumalaisuus johtaa suvaitsemattomuuteen, kun taas monijumalaisuus on yleensä suvaitsevaisempaa.

Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Edward B. Tylor ja sielutus

Edward B. Tylor.
Edward B. Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871, että uskonnon alkumuoto on sielutus (animismi,aima = sielu, henki).

Sielutuksen mukaan kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen.

Rafael Karsten piti sitä vielä uskontotieteen oppikirjassaan vuonna 1931 pääpiirteissään oikeana. Käsitystä vastaan esitettiin kahdenlaista arvostelua.

Niin sanottu esisieluttava (preanimistinen) koulukunta (muun muassa R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) väitti, että sieluttamista on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin.

James Frazer ja totemismi

karhu

Alkuyksijumalaisuudelle on sukua käsitys, jonka mukaan uskonnon alkumuoto olisi totemismi.

James Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä.

Totemistinen yhteiskunta jakaantuu niin sanottuihin klaaneihin.

Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen, kasvin tai satunnaisesti myös elottoman olion nimi.

Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä.

Käsitystä vastaan on esitetty, että totemismi ei ole välttämätön välivaihe uskontojen kehityksessä.

Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys

malinowski

Bronisław Malinowski katsoi, että uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä.

Malinowskin käsitystä kutsutaan funktionalismiksi, koska tämän käsityksen mukaan uskonnolla on yhteiskunnassa tehtävä eli funktio.

Geertz ja uskonto mallina

geertz

Clifford Geertz.

Clifford Geertz esitti teoksessaan The Interpretation of Cultures, että uskonto on sekä malli yhteiskunnasta että malli yhteiskunnalle.

Tässä hän arvosteli niitä malleja, jotka yksipuolisesti palauttivat uskonnon johonkin yhteiskunnalliseen tai psykologiseen ilmiöön.

Toisaalta taas hän arvosteli niitä, jotka korostavat vain uskonnon vaikutuksia tai ottavat uskonnolliset säännöt annettuina. Hänen mukaansa ihmiset uskonnossa tulkitsevat maailmaansa oman valtarakenteensa käsitteiden avulla. Uskonto kuitenkin on erittäin voimakas arvottaja ja vaikuttaa siten yhteiskuntaan.

Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Sigmund Freud



Sigmund Freund.

Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat harhakuvitelmia (illuusioita), ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien muodossa.

Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti niin sanottua totemismia.

Hän kehitti erikoislaatuisen käsityksen ihmiskunnan varhaisvaiheista.

Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa, kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyden tunteita.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, sekä sukupuolielämä äidin kanssa ovat siitä saakka olleet kiellettyjä (tabuja). Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi.

Carl Jung

jung

Carl Jung.

Saksalais-itävaltalaisen psykiatrin ja psykologin, Carl Jungin, käsitys eroaa Freudin käsityssta monissa kohdin. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Hän väittää mm., että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet

compte

Auguste Comte

Positivismin perustaja, ranskalainen Auguste Comte (1798–1857) erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta:

  1. uskonnollisen),
  2. metafyysisen
  3. ja positiivisen.

Alimmassa, uskonnollisessa, vaiheessa kaikki asiat selitettiin uskontojen avulla, suhteessa jumalaan. Comten mukaan jumala oli ollut kaiken ihmiselämän yllä valistukseen saakka. Ihmisen paikka yhteiskunnassa määräytyi sen mukaan, millainen suhde hänellä oli jumaluuden läsnäoloon maailmassa ja kaikkea hallitsevaan kirkkoon. Teologiseen vaiheeseen kuuluu kirkon oppien hyväksyminen kyseenalaistamatta ja se, ettei myöskään maailmaa koskevia kysymyksiä esitetty.

Spencer ja vainajahenkien palvonta

spencer

Herbert Spencer (1820–1903) kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kehitysasteilla.

Spencer väitti muun muassa, että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille osoitetaan alemmissa valtarakenteissa.

Vainajien palvonnalla on suuri merkitys uskontojen historiassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisena.

Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva



Émile Durkheim.

Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot, jossa hän esitti, että jumala on yhteisöllisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti yhteiskunnallisen vallankäytön välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä.

Uskonnossa yhteisö palvoo itseään. Ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.

Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

social-pressure

Yhteisön paine.

Yhteiskunta kohdistaa jäseniinsä tottelevaisuuden, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi.

Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on hyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on suuri valta yksilöihin.

Kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin suuren vaikutusvallan.

Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Ihminen on yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon.

Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja.

Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsitykseksi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellä on yleinen taipumus luoda mielteitä ja vertauskuvia. Jumala on tämän käsityksen mukaan ihmisen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin


Max Weber.

Max Weber ei esittänyt varsinaista teoriaa uskonnon synnystä mutta käsitteli sen seurauksista.

Erityisesti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki hän esitti, että protestantismin (erityisesti kalvinismin) vaikutus teollisuusyhteiskunnan syntyyn oli ratkaiseva.

Hänen mukaansa protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista. Kalvinismin erityinen vaikutus oli siinä, että kieltäessään turhat nautinnot se sai aikaan säästäväisyyttä ja sitä myöten vaurautta ja pääomien syntyä.

Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena

berger

Peter Berger.

Peter Berger ja Thomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kykyä muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä.

Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen. Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä

Jean Meslier.
Erityisesti valistusfilosofialle ja varhaiselle sosialistiselle liikkeelle oli ominaista uskonnon siveellinen arvostelu kritiikki. Ranskalainen valistusajattelija Jean Meslier aloitti tämän testamentissaan testamentissaan, ja sosialistisen liikkeen piirissä tätä arvostelua on säilynyt viime vuosisadan loppuun asti.

Jyrkimmässä muodossa tämä kritiikki sai muodon: kolme pettäjää,
  • Mooses (juutalainen taruhahmo),
  • Jeesus (kristillinen taruhahmo) ja
  • Muhammed (islamin taruhahmo).

Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina

feuerbach

Luvig Feuerbach.

Ludwig Feuerbach ei hyväksynyt tätä petoskäsitystä. Hänen mielestään ihminen palvoo jumalassa omaa itseään eli kuten eräät antiikin ajattelijat asian ilmaisivat: ihminen loi jumalat omiksi kuvikseen. Kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta


Karl Marx (oikealla)

Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia, jotka pohjautuvat paljolti yksilön virheelliseen tajuntaan. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.

Vuodenvaihteessa 1843-1844 Marx arvioi uskontoa myöhemmin hyvin kuuluisaksi tulleessa lausunnossaan seuraavasti:

"Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai on sitten - uudestaan kadottanut itsensä.

Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen todellisuuskäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman.

Uskonto on tämän maailman yleistä käsitystä, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys, sen yleinen lohdutus- ja oikeusperusta.

Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta vastaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon arvostelu on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan arvostelu muuttuu näin maan arvosteluksi, uskonnon arvostely oikeuden arvosteluksi, jumaluusopin arvostelu politiikan arvosteluksii."

Kristinuskon ja työväenliikkeen suhteista Kari Marx kirjoitti v. 1847 seuraavasti:

"Kristinuskon sosiaalisilla periaatteilla on jo ollut tuhannen kahdeksansataa vuotta aikaa kehittyä, eivätkä ne tarvitse mitään lisäkehittelyjä preussilaisten konsistoriaalineuvosten taholta.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat aiheuttaneet antiikin orjuuden, kaunistelleet keskiajan maaorjuutta ja kykenevät kyllä hätätilassa, joskin hieman kärsivin ilmein puolustamaan köyhälistön sortoa.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat hallitsevan ja sorretun luokan olemassaolon välttämättömyyttä ja antavat viimeksi mainitulle vain sen hurskaan toiveen että ensiksi mainittu harjoittaisi hyväntekeväisyyttä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet sijoittavat konsistoriaalineuvoksille sopivalla tavalla kaikkien surkeuksien hyvityksen taivaaseen ja oikeuttavat näin kyseisten surkeuksien jatkumisen maan päällä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet julistavat kaikki sortajien sorrettuja kohtaan tekemät halpamaisuudet ja joko oikeudenmukaisiksi rangaistuksiksi perisynnistä ja muista synneistä tai koettelemuksiksi, joita Herra (ts. Jumala) loppumattomassa viisaudessaan langettaa valittujen kannettaviksi.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.

Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista."

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö. Jo Marxin eläessä työväenliikkeessä esiintyi kuitenkin erilaisia suuntauksia. Jotkut niistä, kuten anarkismi, olivat voimakkaan ateistisia. Toisaalta alkoi esiintyä myös niin sanottua kristillistä sosialismia.

Marxin jälkeen työväenliikkeessä esiintyi kaksi pääsuuntausta, vallankumouksellinen suuntaus ja vähittäisiin uudistuksiin tähtäävä suuntaus.

Vallankumouksellinen suuntaus, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä kommunistit, on suhteellisen kauan säilyttänyt Marxin alkuperäiset ajatukset. Sen sijaan vähittäisiin uudistuksiin tähtäävässä suuntauksessa, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä sosialidemokraatit, on esiintynyt vähittäistä siirtymistä yhä lievempään uskonnon vastaisuuteen ja lopulta jopa uskontomyönteisyyteen.

Nykyään esiintyy uskontomyönteisiä suuntauksia myös kommunistissa liikkeessä.

Richard Dawkins uskontojen alkuperästä

Richard Dawkins.


Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.


Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen
Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa.

Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä.

Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. 


Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus
Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.


Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia
Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Dawkinsin ajatuksia on selostettu tarkemmin alempana tässä kirjassa.

Pascal Boyer

pboyer

Pascal Boyer.

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla. Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana. Boyerin mukaan

”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.”

Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien käsitysten ominaisuuksia.

Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esivanhempi, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa.

Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa. Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle.

Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitkä syyt pitivät uskontoa yllä alkukantaisissa heimoyhteisöissä.
  2. Pohtikaa mitä vahinkoa siitä käsityksestä, että kristinusko tai islam on uskonnon korkein kehitysaste, on ollut Afrikan, Aasian ja Amerikan kansoille.
  3. Pohtikaa miksi monijumalaisuus on yleensä ollut suvaitsevampaa kuin yksijumalaisuus.
  4. Keskustelkaa missä määrin uskontoa edelleen käytetään vallankäytön välineenä.
  5. Pohtikaa ihmisen riippuvuutta uskonnollisesta yhteisöstä esimerkiksi laestadiolaisten, körttiläisten tai helluntailaisten keskuudessa. Käyttäkää Lasse Naukkarisen filmiä "Armon aika" havaintomateriaalina.
  6. Vuonna 1973 suoritetun tutkimuksen mukaan käsitys "uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle" selitti kaikkein parhaiten uskonnollista suvaitsemattomuutta Suomessa. Pohtikaa mistä tämä johtui.
  7. Pohtikaa kysymystä siitä, missä määrin Karl Marxin selitys uskonnosta pätee Suomessa? Missä määrin se pätee jossain kehitysmaassa? Pohtikaa sitä, mikä saa nykyajan nuoret turvautumaan uskontoon.

Uskonnot ja valta

priest

Yleistä

Uskonnot ovat ainakin kirjoitetun historian ajan olleet tehokkain vallan käytön väline. Tämä voi olla eräs syy uskontojen sitkeähenkisyyteen.

Uskonnot sopivat vallan käyttöön hyvin, koska usein uskontoihin liittyy usko siihen, että oma uskonto on ainoa oikea.

Uskontojen käsite pyhä liittyy myös valtarakenteisiin. Kunnollista pyhän määritelmää ei löydy sanakirjoista eikä edes wikipediasta.

Emme yritä määritellä pyhää tässä. Valtarakenteissä pyhä on jotain, jota alamaiset eivät saa loukata.

Uskontojen monitulkintaisuudet kuten vertauskuvallisuus antavat vallanpitäjille mahdollisuuden tulkita uskontoja oman mielensä mukaan.

Monitulkintaisuutta käytetään myös poliittisissa aatteissa. Suomessa lait säädetään usein tahallaan epämääräisiksi ajatellen, että niitä voidaan myöhemmin tulkita eri tavoin.

Uskonnot sisältävät myös ulkoisesti ristiriitaisia väitteitä, ja tämä auttaa selittäjiä tulkitsemaan uskontoja mielensä mukaan.

Ne, jotka katsovat itselleen olevan hyötyä uskontojen kirjaimellisesta tulkinnasta (fundamentalismi) käyttävät vallan saatuaan uskontojen kirjoituksia ja perimätietoa varsin armottomasti vastustajiensa nujertamiseen.

Ne, joilla on vankka mielipide olkoon se uskovainen, agnostinen tai ateistinen, pärjäävät joidenkin tutkimusten mukaan paremmin kuin ne, joiden mielipiteissä on horjuvuutta.

Valtarakenteet käyttävät armottomasti hyväkseen epävarmoja, ja epävarmuus voi haitata jopa mielenterveyttä.

Kirkon ja valtion ero

senaatintori

Kirkon ja valtion ero on käsitys, jonka mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Sen taustalla on usein ateismi.

Valtio ja uskonto on erotettu tarkkaan toisistaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Suomessa kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä on kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, jotka  tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta.

Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.

Uuden ajan historiaa

Kirkon ja valtion eroa vaativa järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.

Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä. Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot.

Vapaa-ajattelijat vaativat kirkon ja valtion erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.

Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.

Euroopan unioni

eu

Euroopan unioni sitoutui Amsterdamin sopimuksen (1997) Julistuksessa (nro 11) kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta kunnioittamaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten asemaa, joka niille on kansallisessa lainsäädännössä annettu ja olemaan puuttumatta siihen.

Julistuksen teksti on seuraava:

»Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa. Euroopan unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.»

Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804). Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta.

Ranska

france

Ranskassa uskonnon ja valtion suhdetta kuvataan sanalla Laïcité, jonka voi suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen.

Ranskassa laïcité-periaate tarkoittaa käytännössä  sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta eikä uskontokuntiin kuuluvia tilastoida ainakaan valtion taholta. Uskonnollisiksi katsottavien symbolien, kuten huntujen käyttö on kielletty valtion kouluissa.

Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.  Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta. Luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on siten lainsäädännössä erityisasema.

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelma

forssan-kokous

»Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.»
  
Vasta vuonna 1923 voimaan tullut uskonnonvapauslaki antoi ateisteille täydet kansalaisoikeudet. Vaatimus valtion ja kirkon täydellisestä erottamisesta ei kuitenkaan ole täysin toteutunut.

Tärkeimmät toteutumattomat asiat ovat seuraavat:

  • valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
  • kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
  • kaiken uskontokunnille jaettavan rahallisen valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
  • uskonnon opetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
  • uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
  • yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille.

Tärkein luetelluista asioista on uskonnonopetuksen tai vastaavan opetuksen (esimerkiksi uskontotieto) lopettaminen kaikista yhteiskunnan ylläpitämistä tai tukemista oppilaitoksista päiväkodit mukaan lukien.

Jos tämä toteutuisi, valtio ja kirkko olisivat Suomessa enemmän erotetut kuin Ruotsissa, vaikka Suomessa varsin yleisesti luullaan, että valtio ja kirkko olisi erotettu toisistaan Ruotsissa.

Jos Suomessa siirrytään Ruotsin tai Britannian mallien mukaiseen uskontotietoon, on menty kirkon ja valtion erottamisessa taaksepäin.

Yhdysvallat

jefferson

Thomas Jefferson.

Yhdysvaltain kolmas presidentti Thomas Jefferson oli kirkon ja valtion eron kannattaja.

Yhdysvalloissa on liittovaltiotasolla säädetty valtion ja kirkon ero perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä. Perustuslain johdosta liittovaltion kongressi ei voi säätää lakia, joka koskee uskonnon perustamista tai rajoittaa uskonnon vapaata harjoittamista.

Perustuslakia on lisäksi tulkittu niin, että valtion laitosten tulee olla neutraaleja suhteessa uskontoihin. Esimerkiksi aamuhartaudet, uskonnollisten koulujen linja-autokuljetukset ja niin edelleen on todettu Yhdysvaltain perustuslain vastaisiksi.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys:

Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.

Vapaasti suomennettuna:

Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; tai vähentää sanan tai lehdistön vapautta tai ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen tai anomuksen tekemiseen hallitukselle epäkohtien korjaamiseksi.

Kuitenkin Edustajainhuoneen istunnot alkavat rukouksella. Lisäksi Yhdysvaltojen asevoimissa on liittovaltion maksamia sotilaspappeja.

Japani

Japanin perustuslaissa on ilmaistu ajatuksenvapaus ja valtion puolueettomuus uskontojen suhteen.

Uskonnot historiassa

Uskontojen ylivaltaa ihmiskunnan historiassa käsitellään perinpohjaisesti historian opetuksessa.

Jumalanpilkkalait Suomessa

halla-aho

Islamin pilkasta tuomitun kansanedustaja Jussi Halla-ahon kannattajat poistettiin oikeussalista.

Suomessa vuoden vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuolemantuomion. Vuoden 1889 Suomen rikoslaissa oli jumalanpilkkaa koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta.

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli

10 § (24.7.1998/563)
Uskonrauhan rikkominen


Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai

2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.

Jussi Halla-ahon eduskuntakysely 2012

Poliittisten oikeuksien, uskonnonvapauden ja sananvapauden edistäminen on Suomen ulkopolitiikan keskiössä. Millä tavoin hallitus aikoo aktiivisesti vastustaa mm. muslimimaiden pyrkimyksiä rajoittaa näitä oikeuksia ja kieltää uskontoihin kohdistuva kritiikki kansainvälisillä sopimuksilla?

Näkeekö hallitus ristiriitaisuutta siinä, että Suomen kansallinen lainsäädäntö (Rikoslain 17 luku 10 §) vastaa oleellisilta osin niitä muslimimaiden esityksiä, joita Suomi kansainvälisillä areenoilla on vastustanut?

Muiden maiden jumalanpilkkalait

blasphemy-sentences

Tietoa muiden maiden jumalanpilkkalaeista löytyy osoitteesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Blasphemy_law

Uskonnot ja naiset

Yleistä

Uskontojen suhdetta naisiin on käsitelty monissa paikoin näitä aineistoja. Yksityiskohtaisin esitys on sivulla 

http://www.dlc.fi/~etkirja/maailmanuskonnot.htm

Koska suomalaiset ovat erityisen kiinnostuneita kristinuskon naiskäsityksestä, seuraavassa on kristinuskon perustajan Paavalin käsitys naisista.

Lähde:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.5.html#v30

Vaimot ja aviomiehet

jesus-maria

21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.

22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,

23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.

24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta

26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla

27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.

28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,

30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.

31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään. 

Uskonnot ja homoseksuaalit

Kristinuskon suhteesta homoseksuaalisuuteen mainittakoon vain Paavalin varsin alkuperäisenä pidetty ensimmäinen kirje Timoteukselle, jossa Paavali sanoo mm.

8 Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. 9 Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien,

10 siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.

11 Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.

Myöhäisempina mainituissa kirjeissä kielletään myös naisten välinen homoseksuaalisuus.

lesbot

Islamin kielteinen suhde homoseksuaalisuuteen on merkitty Koraaniin.

Koraani: 7.79 Totisesti te käytte miesten luokse himoissanne naisten sijasta. Kylläpä olette kevytmielisiä ihmisiä!

Koraani: 26.165-166 Menisittekö kaiken maailman miehiin ja laiminlöisitte vaimonne, jotka Herranne on luonut teille? Niin, te olette rikollisia ihmisiä.

Koraani: 27.55-56 Entä Loot, kun hän sanoi kansalleen: Harjoittaisitteko törkeyksiä ehdoin tahdoin? Menisittekö tosiaankin miehiin naisten sijaan irstaudessa? Niin, te olette mielettömiä ihmisiä.

Uskontojen suhtautumista seksuaalisuuteen on käsitelty yksityiskohtaisesti seuraavassa asiakirjassa:

www.vaestoliitto.fi/@Bin/1418604/UskonnotJaSeksuaalisuus.pdf

Ateistien syrjintä

Pääpiirteissään suomalaiset voidaan jakaa

  • uskovaisiin,
  • agnostikkoihin (jumalaongelmaisiin) ja
  • ateisteihin (jumalattomiin).

Ateismin määritelmä

empty

Ateistien pyhä kirja.

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismin määritelmä

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa.

Teismin alalajit ovat deismi ja panteismi

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto

human-knowledge

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

problem

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi. Jotkut teistit ovat jopa sitä mieltä, että kysymys on periaatteesa ratkaisematon.

Uskonnon määritelmä

Päästäksesi uskonnon määritelmään napauta tästä.

Mitkä käsitykset eivät ole uskontoja

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Ateistien syrjintä maailmassa

Ateisteja syrjitään melkein kaikkialla maailmassa. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista selvittää tätä asiaa tarkemmin, koska sitä on tutkittu vain muutamissa maissa.

Sanaa "ateismi" ei mainita missään tunnetussa ihmisoikeussopimuksessa tai ihmisoikeusasiakirjassa.

Ateistien syrjintä Euroopassa

Vuoden 2012 tilastoja kuvineen ja karttoineen löydät

napauttamalla tästä.

Ateistien syrjintä Suomessa

aamuhartaus

Aamuhartaus koulun liikuntasalissa.

Ateisteja on Suomessa syrjitty jyrkimmin siihen aikaan, kun Suomi oli Ruotsin tai Venäjän siirtomaa.

Ateismia ei mainita missään Suomen laissa.

Ateistien syrjintää esiintyy kaikilla suomalaisen yhteiskunnan aloilla, mutta kaikkein jyrkintä ateistien syrjintä on koululaitoksessa (ja myös päiväkodeissa).

Eri uskontoihin kuuluville Suomen kouluissa on tarjolla oman uskonnon opetusta.

Agnostikoille Suomen kouluissa on tarjolla elämänkatsomustiedon opetusta.

Ateisteille ei ole Suomen koululaitoksessa tarjolla yhtään mitään.

Päin vastoin heidän on pakko osallistua jonkin muun ryhmän katsomusopetukseen.

Kirjoja ateismin ja uskontojen suhteista

atheist-books

Viime vuosina kirjoja ateismin ja uskontojen suhteista on ilmestynyt melko paljon myös suomeksi.

Erlaisia lukemislistoja löytyy hakusanoilla "ateismi", "ateisti" "kirja", "kirjat" jne. jokaisen makuun sopiva näärä.

Vastaavilla englannin kielisillä sanoilla kirjoja löytyy vielä huomattavasti suurempi määrä.

Vanhempia englanninkielisiä kirjoja löytyy osoitteesta:

http://www.prometheusbooks.com/

Käytettyjä kirjoja voi tilata halvalla osoitteest.

http://www.amazon.co.uk

Jos olet jo tilannut joitain ateistisia kirjoja tästä lähteestä, se suosittelee sinulle samanlaista lisälukemista.

Uskontojen levinneisyys: Kymmenen suurinta uskontoryhmää

uskonnot

Maailman kymmenen suurinta uskontoryhmää ovat:

  1. Kristinusko 2,1 miljardia
  2. Islam 1,3 miljardia
  3. Hindulaisuus 900 miljoonaa
  4. Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa
  5. Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa
  6. Samanismi, alkuperäiskansojen uskonnot 300 miljoonaa
  7. Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa
  8. Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa
  9. Juutalaisuus noin 13–15 miljoonaa
  10. Mormonit noin 13 miljoonaa.

Ei-uskonnollisia on noin 1,1 miljardia, ja he muodostavat kolmanneksi suurimman ryhmän.

Otteita ateistien historiasta

Tapaus Demokritos

demokritus

Demokritos

Demokritos ei ollut esisokraatikko, koska hän oli Sokrateen ja Platonin aikalainen. Demokritos oli Platonin pahin kilpailija. Platon ei kuitenkaan mainitse häntä sanallakaan lukuisissa kirjoissaan. Esimerkiksi Diogenes Laertiuksen mukaan Platon halusi hävittää Demokritoksen kirjoitukset. Ne on hävitetty joko Platonin aikana tai myöhemmin lukuun ottamatta aivan vähäisiä katkelmia.

Minun mielestäni se, että Demokritoksen teokset on hävitetty mutta ei esimerkiksi Epikuroksen kannattajan Lucretius Caruksen edellä mainittua teosta, viittaa siihen, että Demokritos oli antiikin uskonnollismielisen yläluokan mielestä vaarallisempi kuin Epikuros.

Niistä lukuisista tarinoista, joita kerrotaan Demokritoksen kuolemasta, on minun mielestäni uskottavin se, että köyhtynyt mies kuoli uskonnollishenkisen ylimystön hallitsemassa yhteiskunnassa nälkään.

boeree

C. George Boeree.

Professori C. George Boeree (psykologi, historioitsijja ja ateisti, s. 1952-) sanoo, että Demokritos ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään eikä jumaliin vaan perusti ateistijärjestön, jonka nimi oli Kakodaimoniotai eli Paholaisen kerho.

http://webspace.ship.edu/cgboer/greeks.html

hutchinson

Professori D. S. Hutchinson sanoo, että Demokritoksen mukaan jumalat ovat reaktioita luonnonilmiöihin, joita ihmiset eivät osanneet selittää ja siitä syystä väittivät niiden olevan jumalien aikaansaannoksia. Jumalat ovat siis inhimillisen mielikuvituksen tuote.

Antiikin ateisteja

Muinaisessa Kreikassa oli aivan selviä ateisteja. Eräillä tunnetuilla ateisteilla oli runsaasti oppilaita, ja on luultavaa, että näistä oppilaista melkoinen osa oli ateisteja. Siis ateisteja oli.

kritias
Kritias.

Platonin setä tai eno ja kuuluisa tyranni Kritias (455–403 eaa.) väitti, että jumalat on tietoisesti keksitty pelottelemaan ihmisiä tottelevaisuuteen ja lainkuuliaisuuteen. Eräät aatehistorioitsijat ovat päätelleet tästä, että uskaltaakseen sanoa näin Kritiaksella on täytynyt olla paljon valtaa.

Demokritoksen oppilasta Diagoras Meloslaista jopa katolinen kirkko pitää muinaiskreikkalaisena ateistina. Hänestä kerrotaan monia kaskuja (Cicero, Sextus Empiricus), mutta ei ole varmaa, tarkoittavatko kaskut samaa henkilöä. Ciceron kaskun mukaan Diagoras aiottiin jumalattomana heittää laivasta myrskyssä. Diagoraan kerrotaan ihmetelleen, mahtaako muissakin samaan myrskyyn joutuneissa laivoissa olla Diagoras.

Katolinen kirkko pitää ateistina myös Theodoros Kyreneläistä, joka kirjoitti teoksensa Jumalista noin vuonna 313 eaa. Theodoros sanoi, että jos jumala on olemassa, hän on lihaa. Jos jumala on olemassa, hän on ateisti. Theodoros halusi vapauttaa ihmiset jumalien pelosta.

diogenes

Diogenes Laertios.

Muinaisroomalainen historioitsija Diogenes Laertios kirjoittaa Theodoroksesta mm:

”Theodoros hylkäsi kerta kaikkiaan jumalia koskevat uskomukset. Olen saanut käsiini hänen teoksensa Jumalista, eikä se ole millään muotoa vähäpätöinen kirja. Väitetään, että suurin osa Epikuroksen näkemyksistä olisi peräisin tästä teoksesta.

Theodoros oli sekä Annikeriksen että dialektikko Dionysioksen oppilas, kuten Antisthenes sanoo Filosofien perimysjärjestyksissä. Hänen mukaansa päämäärä on ilo, ja sen vastakohta on kärsimys. Edellinen liittyy järkevyyteen ja jälkimmäinen järjettömyyteen. Hyviä asioita ovat järkevyys ja oikeudenmukaisuus, ja pahoja ovat niille vastakohtaiset tilat. Nautinto ja tuska ovat hyvän ja pahan välissä. Hän hylkäsi ystävyyden, koska sitä ei voi olla sen enempää järjettömien kuin viisaidenkaan välillä. Edellisessä tapauksessa myös ystävyys katoaisi hyödyn poistuttua, ja viisaat taas ovat itseriittoisia eivätkä tarvitse ystäviä. Hänen mukaansa on mielekästä, ettei kelpo mies surmaa itseään isänmaan puolesta, sillä järkevyyttä ei pidä heittää hukkaan järjettömille koituvan edun vuoksi.


Hän sanoi, että maailma on isänmaa. Varastaminen, aviorikokset ja temppelinryöstö ovat tarpeen tullen sallittuja. Mikään niistä ei ole häpeällistä luonnostaan, jos jätetään huomiotta niihin kohdistuva ennakkoluulo, joka on olemassa vain järjettömän massan koossa pitämiseksi.


Hän sanoi, että viisas tyydyttää estotta halunsa poikiin. Tämä antoi hänelle aiheen tällaisiin argumentteihin: ’Onko kirjoitustaitoinen nainen hyödyllinen sikäli kuin hän on kirjoitustaitoinen?’ ’Kyllä.’ ’Onko <kirjoitustaitoinen> poika ja nuorukainen hyödyllinen sikäli kuin hän on kirjoitustaitoinen?’ ’Kyllä.’ ’Eikö siis myös kaunis nainen ole hyödyllinen sikäli kuin hän on kaunis, ja eikö kaunis poika ja nuorukainen ole hyödyllinen sikäli kuin hän on kaunis?’ ’Kyllä.’ ’Eikö kaunis poika ja nuorukainen ole hyödyllinen sitä varten, mitä varten hän on kaunis?’ ’Kyllä.’ ’Eikö hän ole hyödyllinen yhdyntää varten?’ Kun tämä kaikki oli myönnetty, hän päätteli: ’Jos joku nauttii yhdynnästä sikäli kuin se on hyödyllistä, hän ei tee väärin. Jos joku siis nauttii kauneudesta sikäli kuin se on hyödyllistä, hän ei tee väärin.’ Tällaisissa argumenteissa hän oli vahvoilla.


Näyttää siltä, että hän sai nimen "Jumala” sen seurauksena, että Stilpon oli esittänyt hänelle tällaisen argumentin: ’Theodoros, onko niin, että olet sitä, mitä sanot olevasi?’ Kun toinen myönsi tämän, hän jatkoi: ’Sanotko jumalan olevan?’ Kun toinen oli vastannut myöntävästi, hän päätteli: ’Olet siis jumala.’ Theodoros hyväksyi johtopäätöksen mielihyvin, jolloin toinen sanoi nauraen: ’Saman argumentin mukaan myönnät olevasi myös naakka ja ties mitä kaikkea, senkin kelmi.’


Erään kerran Theodoros istuskeli hierofantti Eurykleideen kanssa. ’Sano minulle, Eurykleides’, hän pyysi, ’ketkä oikein loukkaavat mysteereitä?’ ’Ne, jotka paljastavat ne vihkimättömille’, pappi vastasi. ’Sinä siis loukkaat niitä, koska paljastat ne vihkimättömille’, päätteli Theodoros. Hän oli vähällä joutua Areiopagin neuvoston eteen, mutta Demetrios Faleronlainen pelasti hänet. Amfikrates sanoo teoksessa Kuuluisista miehistä, että hänet tuomittiin juomaan myrkkykatkoa.


Kun hän oleskeli Ptolemaios Lagoksenpojan hovissa, kuningas määräsi hänet lähettilääksi Lysimakhoksen luo. Theodoros osoitti olevansa suorapuheinen mies, ja lopulta Lysimakhos kysyi häneltä: ’Sanopa, Theodoros, etkö sinä olekin se, joka karkotettiin Ateenasta?’ ’Olet saanut oikeaa tietoa’, Theodoros vastasi. ’Minä olin Ateenan kaupungille liikaa samoin kuin Dionysos Semelelle, ja niin se heitti minut ulos.’ Lysimakhos jatkoi: ’Pidä huoli siitä, ettet enää koskaan tule tänne.’ Tähän hän vastasi: ’En missään tapauksessa tee sitä, ellei Ptolemaios taas lähetä minua.’ Paikalla ollut Lysimakhoksen asiainhoitaja Mithras huomautti hänelle: ’Näyttää siltä, ettet välitä sen enempää kuninkaista kuin jumalistakaan’, mihin Theodoros vastasi: ’Kuinka muka en välittäisi, kun olen varma siitä, että jumalat inhoavat sinua?’


Kerrotaan, että hän käveli kerran Korintissa perässään suuri joukko oppilaita. Kyynikko Metrokles, joka oli pesemässä villikirveleitä, sanoi hänelle: ’Jos pesisit vihanneksia, et tarvitsisi noin monta oppilasta, senkin sofisti.’ ’Ja jos sinä osaisit käsitellä ihmisiä, et tarvitsisi noita vihanneksia’, Theodoros vastasi. Kuten edellä on mainittu, samaa tarinaa kerrotaan myös Diogeneesta ja Aristippoksesta.


Tällainen henkilö Theodoros oli. Lopulta hän vetäytyi Kyreneen ja eli siellä yhdessä Magaan kanssa kaikkea kunnioitusta nauttien. Kun hänet karkotettiin Kyrenestä ensimmäisen kerran, hänen kerrotaan tokaisseen osuvasti: ’Paljon kiitoksia teille, Kyrenen miehet, kun ajatte minut Libyasta Kreikkaan.’"


Euhemeros (330-260) eaa. sanoi, että palvotut jumalat olivat alun perin olleet kuuluisia ihmisiä. Ajan oloon heidän maineensa on kasvanut niin, että heitä on alettu pitää jumalina.

Kristityt käyttivät myöhemmin mielellään Euhemeroksen ajatuksia yrittäessään vakuuttaa ihmiset siitä, että muinaisen Kreikan jumalat olivat vain Homeroksen sepitelmiä. Tällaisia ajatuksia esitettiin historian tunneilla vielä minun kouluaikoinani.

perkunas

Suomessa on käynyt päinvastoin kuin mitä Euhemeros ajatteli muinaisessa Kreikassa tapahtuneen. Elias Lönnrot teki muinaissuomalaisten vanhoista jumalista kuten Ilmarisesta ja Väinämöisestä tavallisia sankareita. Kristityt alensivat ukkosenjumala Perkeleen (Perkuunas) pääpaholaiseksi.

Idän ateisteja

Ateisteja on varmaan ollut myös ennen kirjoitustaidon keksimistä. On sanottu, että kaikkein alkeellisimmilla kirjoitustyyleillä ateismia ei voitu ilmaista. Joka tapauksessa esimerkiksi Kungfutsen (551–479 eaa.) seuraajissa oli kiinalaisen historiankirjoituksen mukaan ateisteja, vaikka kiinan kieltä kirjoitetaan yksinkertaisella merkkikielellä. On epäilyksetöntä, että nykyisessä Kiinassa on ateisteja.

Muinainen ateismi on hyvin usein arkistoitu uskontojen kirjoihin. Kun hakusanalla ”jumalaton” haetaan eri hakuroboteilla, löytyy 100–1000 viitettä, joista melkoinen osa viittaa Raamatun Vanhaan testamenttiin. On ilmeistä, että ateismia esiintyi ennen ajanlaskun alkua myös juutalaisten keskuudessa.

Professori Armas Salosen (1915–1981) mukaan kenties kaikkein vanhimmat merkit ateismista löytyvät Kaksoisvirranmaan (nykyisin Irak) nuolenpääkirjoituksista. Tietoja Kaksoisvirranmaan ateisteista on jo noin 4500 vuoden takaa. Kaksoisvirranmaan asukkaat olivat yleensä hyvin uskonnollisia, mutta välillä esiintyi myös nuolenpääkirjoituksiin dokumentoitua ateismia.

Muinaisen Intian ateismi, jota esiintyi ainakin jo noin 3000 vuotta sitten, on dokumentoitu uskonnollisiin kirjoituksiin harvinaisen perinpohjaisesti. Edes Helsingin yliopiston jumaluusopillinen tiedekunta ei voi väittää, ettei kysymyksessä olisi aivan selvä ateismi.

edamaruku - j

Joseph Edamaruku.

Laitan tähän otteita historian maisteri Joseph Edamarukun kirjoituksesta (suom. EH).

”Toisin sanoen Intian filosofian historia alkaa samanaikaisesti Intian ateismin historian kanssa. Brihaspathy, joka oli eräs Rigvedan kirjoittajista, oli Intian ensimmäinen kuuluisa ateisti.

Brihaspathy ja hänen oppilaansa kielsivät jumalien olemassaolon, sielun kuolemattomuuden ja kuoleman jälkeisen elämän. Hänen oppilaansa Dhishana selvitti, että vedalaiset rituaalit eivät olleet muuta kuin keino ansaita rahaa. Parameshtin, toinen vedalaisen ajan ajattelija, sanoi, että materia on äärimmäinen todellisuus. Hän selitti, ettei ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa jostakin kaiken alkuna olevan materian takana olevasta. Brighu, toinen vedalaisen ajan materialisti sanoi: “Aine on ikuista, sillä aineesta kaikki oliot saavat alkunsa ja aineeseen ne palaavat.”

Myös Vedat, Upanishadit ja muut tämän ajan kirjoitukset antavat tietoa ateisteista. Svansnaved Upanishad sisältää pääasiassa materialistisia ja naturalistisia opetuksia. Sen mukaan ei ole olemassa muuta kuin ainetta, ja tämän maailman lisäksi ei ole muuta maailmaa. Se selitti:

”Ei ole mitään jälleensyntymistä, ei mitään jumalaa, ei mitään taivasta, ei mitään helvettiä. Kaikki perinteinen kirjallisuus on itserakkaiden hölmöjen työtä, luonto on kaiken luoja, ja aika kaiken hävittäjä, nämä määräävät asioista eivätkä palkitse hyvettä tai pahetta määrätessään ihmisen onnellisuudesta tai kurjuudesta. Kauniiden puheiden pettämät ihmiset turvautuvat jumalien temppeleihin ja pappeihin, kun todellisuudessa ei ole mitään eroa jumalan (Vishnu) ja koiran välillä.”

upanishad

On tärkeää huomata, että tämä Upanishad kirjoitettiin noin seitsemän tai kahdeksansataa vuotta ennen kristillisen ajanlaskun alkua. Viidennellä vuosisadalla eaa. syntyivät buddhalaisuus ja jainalaisuus. Molemmat näistä uskonnoista perustuivat ateismiin. Tähän aikaan eli 62 toisinajattelevaa filosofia. Ajitha Kesha Kambaly, heistä kuuluisin, sanoo:

“Jaloista ylöspäin, hiusten latvoista alaspäin, ihon sisällä sijaitsee jiva, joka on tunnettu vanhana Atmanina (sieluna). Koko sielu elää. Kun ruumis on kuollut, sielu ei voi enää elää. Se elää yhtä kauan kuin ruumis elää, se ei voi elää ruumiin häviämisen jälkeen. Ne, jotka väittävät, että sielu on jotakin ruumiista erillistä, eivät voi sanoa, onko (ruumiista erotettu sielu) pitkä vai lyhyt, pallomainen, pyöreä vai kolmikulmainen tai neliömäinen, kuusikulmainen vai kahdeksankulmainen tai katkera, kirpeä, kovettava, hapan vai makea tai raskas, kevyt, kylmä, kuuma, sileä vai karkea. Siksi ne, jotka sanovat, että sielu on ruumiista erillinen, ovat väärässä.”

Nykyisen Intian ateismi nousi eri alueilla nykyaikaisen tieteen levitessä Intiaan. Sekä sivistyneiden paineet taikauskon hävittämiseksi että kastilaitoksen vastustajien vapautusliikkeet loivat johtajia, jotka sanoivat suoraan olevansa ateisteja. Tamil Nadun itsekunnioitusliikkeen johtajan E. V. Ramasamin eli Periyarin (1879–1973) patsaissa lukee ”No God” eli ”Ei Jumalaa”.

gora
Goparaju Ramachandra Rao

Goparaju Ramachandra Rao (Gora, 1902–1975), myös suomalaisten tunteman Lavanamin isä, perusti Andhra Pradeshiin Intian ateistikeskuksen.

Intian rationalistiyhdistyksen pitkäaikainen johtaja (äskettäin kuollut) Joseph Edamaruku on kotoisin Intian katoliselta alueelta Keralasta. Nuorempi Edamaruku, Sanal Edamaruku on äskettäin saanut mainetta apinamieshysterian hillitsijänä New Delhissä. Aikaisemmin hän auttoi Taslima Nasrinin ulos Bangladeshista, jossa Nasrin oli vaarassa menettää henkensä.

Tätä kirjoitettaessa Sanal Edamaruku on jumalanpilkkasyytettä paossa Euroopassa.

Keskiajan ateisteja

Eurooppalaiset ateistit jatkavat antiikin ateistien perinnettä. Kun kristityt pääsivät valtaan, he pyrkivät tuhoamaan kristinuskon vastaisen kirjallisen materiaalin, ja he onnistuivat siinä melko hyvin. Noin tuhannen vuoden aikana Euroopassa ei ollut kuuluisia ateisteja ja heidän kirjoituksiaan. Koska ateisteja syntyy myös itsestään, ateisteja epäilemättä oli.

Minulla ei ole tietoja muinaissuomalaisista ateisteista, mutta on luultavaa, että heitä oli.

Muinaisista skandinavialaisista riimukirjoituksista on löytynyt esimerkiksi se ajatus, että jumalista ei ole ihmisille mitään apua.

Aasiassa oli julkiateisteja myös Euroopan keskiajalla. Niitä oli sikäläisten ns. uskontojen sisällä, ja kristittyjen pyrkimys siirtää vanhan ajan ateisteja myöhempään ajankohtaan on paljastanut kirjoituksia, jotka osoittavat, että vanhakantaisia eli julkiateisteja oli Aasiassa silloin, kun Euroopassa oli keskiaika.

1500 – luvulla italialaiset alkoivat kyseenalaistaa katolista ajattelua. Pietro Pomponazzi (1462 - 1524) siirtyi aristoteelisesta ajattelutavasta nykyaikaiseen syysuhteeseen perustuvaan ajatteluun ja piti sielua kuolevaisena.

Samaan tapaan ajatteli myös Geronimo Cardano (1434 - 1517). Lucilio Vanini (1585 - 1619) sai vaikutteita edellä mainituilta ja katsoi, että materia oli yhtenäinen ja vakio.

Giulio Cesare Vanini (1585–1619) piti ihmistä periaatteessa koneena ja joutui vainon kohteeksi ympäri Eurooppaa ja tapetuksi kahden kirjansa takia.

sarpi

Paolo Sarpi.

Paolo Sarpi (1552–1623) oli jo moraalinen, luonnontieteellinen ja yhteiskunnallinen ateisti ja sekä Galileo Galilein (1564–1642) että Giordano Brunon (1548–1600) ystävä. Sarpia on esitelty Vapaa Ajattelijassa 4-5/ 2000.

Sarpi kehitti jumalauskolle psykologisen selityksen: Turhautuneet ihmiset loivat kaikkivoipaisen jumalan, joka oli kykenevä tekemään kaikkea sitä, mitä ihmiset eivät pystyneet. Tämä oli Sarpin mukaan ihmisten kurjuuden alkujuuri.

paolo-sarpi

Aatehistorian professori David Wootton on kirjoittanut Sarpin ajattelusta teoksen Paolo Sarpi Between Renaissance and Enlightenment. Teoksen mukaan Sarpia pidettiin ateistina. Paavi yritti kolme kertaa murhauttaa Sarpin mutta epäonnistui.

bruno

Giordano Bruno.

Useita Sarpin ystäviä kuten Giordano Brunon paavi onnistui murhauttamaan, ja monia Sarpin ystäviä kuten Galileo Galileita paavi vainosi. Sarpi oli ateisti siinä suhteessa, että hän teoksessaan Pensieri edusti moraalista ateismia, luonnontieteellistä ateismia ja ateistista yhteiskuntaa. Hän kielsi tässä teoksessa kaikki kristinuskon perusväitteet.

Tästä huolimatta kristillinen historiankirjoitus kieltäytyy tunnustamasta Serpiä ateistiksi, koska Sarpi ei missään kohden sano ”minä olen ateisti”.

Poliitikkona hän salasi pohjimmaiset ajatuksensa.

1600-luvulla piiloateisteja esiintyi jo laajalla alueella Euroopassa.

Valistusateistit

Julkiateismin nosti esiin vasta valistus, mannermaalla n. 1770.

holbach

Paul Henri Holbach.

Paul Henri Holbach’in (1723–1789) La Système de la Nature (1770) (=Luonnon järjestelmä) sisältää ateismin perusteet.

Perinpohjaisempaa ateismia d’Holbach toi esiin myöhemmissä teoksissaan ja julkaisemalla Jean Meslierin (1664–1729) testamenttina tunnetun teoksen, joka on mm. jyrkkää kristillisen siveyden arvostelua.

Meslierin testamentissa kerrotaan kansanmiehestä, jonka mielestä kaikki rikkaat ja vaikutusvaltaiset olisi hirtettävä pappien suoliin.

Katolinen kirkko kiistää, että Jean Meslieriä olisi ollut olemassakaan.

Sosialistiset ateistit

karl-marx

Karl Marx.

1800-luvulla ateismi sai vahvan liittolaisen sosialismista. Sekä Karl Marxin (1818–1883) johtamat kommunistit että Mihail Bakuninin (1814–1876) johtamat anarkistit olivat julkiateisteja.

Ateisteja Suomessa

Suomessa muinaissuomalainen uskonto vaikutti vielä voimakkaana 1600 – luvulla, eikä papisto välittänyt, minkä lajin takauskoa kansa harrasti, kunhan papin kymmenykset maksettiin. Pappien veronkeruu- ja kinkerimatkat olivat usein suuria juominkeja, pitiväthän papit kapakkaakin. Minkäänlaisesta henkisestä vapaamielisyydestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä 1600 –luvulla maassamme poltettiin suuri määrä ihmisiä noitina.

1700 – luku mainitaan usein luonnontieteiden harrastuksen ja hyödyn vuosisatana. Valtiovallan vapaamielisyydestä ei voida kuitenkaan puhua, sillä mm. kuolemantuomio harhaoppisuudesta säilyi voimassa. Taloudellisista syistä oli kuitenkin pakko alkaa sietää vääräoppisia ulkomaalaisia diplomaatteja ja kauppiaita. Papiston juoppous oli ehkä vähenemään päin, ahneus sen sijaan lisääntyi. Alempaa papistoa kehotettiin taisteluun pakanallista ja katolista taikauskoa vastaan, usko paholaiseen pidettiin edelleen uskonnon pääkappaleena.

Julien Offray de La Mettrie.

Valistusaatteet levisivät 1700 – luvulla sivistyneistömme keskuuteen. Valistusfilosofien teosten ja ajatusten tyyssijoja olivat eräät kartanot, joskin myös papiston ja eräiden muiden oppineiden keskuudessa tunnettiin jossain määrin näitä aatteita. Valistuksen ajan aatteet olivat esillä myös aatteellisessa Valhall – seurassa (1781–1786). Julien Offray de La Mettrien (1709–1751) , d’Holbachin ja Claude Adrien Helvetiuksen (1715–1771) teoksia oli lähinnä Monrepon kirjastossa. Fagervikin kartanon kirjastossa oli puolestaan Denis Diderot’in (1713–1784) teoksia.


Johan Kellgren.

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluonteisen maailmankäsityksen esittäjä 1700 – luvulla oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren (1751-1795). Hänet on ikuistettu jopa Helsingin Yliopiston juhlasalin seinämaalauksessa. Kellgren tunsi hyvin Voltairen (1684–1778) ja La Mettrien tuotannon, ja hän oli selvä ateisti. Hän korosti yleisinhimillistä siveyttä.

Ateistisävyisten aatevirtausten tunkeutuminen Suomeen synnytti 1700 – luvulla vastareaktioita. Ensimmäinen merkittävä vastustaja oli Turun piispa Johana Brovallius (piispana 1749–1755). Hän nimitti materialisteja ja ateisteja ihmiskunnan häpeätahroiksi. Ateismi sai kovan vastustajan Brovalliuksen seuraajasta Kaarle Mennanderista , samoin piispa Jaakko Cadolinista. Vuonna 1749 jopa kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta esityksissään uskonnollisiin kysymyksiin.

porthan

Henrik Gabriel Porthan.

Piispoja ja kuningasta tuloksellisemmin työskentelivät ateisminsävyisiä aatevirtauksia vastaan 1700 – luvun loppupuolella Henrik Gabriel Porthan (1739–1804) ja Frans Mikael Franzen (1772–1847). Molemmat todella pystyivät vaikuttamaan aikansa kulttuuriin. Porthanin mukaan ateismia on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Erityisesti Porthan varoitti ateismin levittämisestä rahvaan keskuuteen. Caloniukselle hän kirjoitti vapaamielisestä papista, jonka nimi oli Bonsdorff:

”Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää Helvetin tulen pelkäksi allegoriseksi (vertauskuvalliseksi) lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan. Mitä on tehtävä mielettömälle, joka selittää tämmöisiä asioita talonpojille?”.

porvoo

Rahvaan pitämisestä pimeydessä seurasi säätyjen välinen juopa, joka ilmeni mm. siten, että Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät vuoden 1771 eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta,

”joka usein ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana”.
Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa kyti sangen yleinen nurjamielisyys papistoa kohtaan. Papisto moitti usein aatelistoa siitä, ettei se käynyt kirkossa ”eikä edes lähettänyt sinne palvelusväkeäkään”.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä, hurjasta juopottelusta, ahneudesta ym.

pappila

Suurehko pappila.

Erityisesti sivistyneistö vastusti pappien pyrkimystä muuttaa pappilat herraskartanoiksi; useissa tapauksissa talonpojat asettuivat vielä pappien puolelle, vaikka he valtiopäivillä vaativat selvyyttä pappien oikeuksista.

Herrojen julkinen uskonnon halveksinta oli voimassa olevan hallitusmuodon vastainen; hallituksen oli sen vuoksi säädettävä laki, jonka mukaan kirkon sakramenttien hyväkseen käyttö olisi virkanimitysten ehtona.

1800-luvulla sivistyneistön keskuuteen levisi hegeliläinen rationalismi. Kovin vapaamielinen J. V. Snellman (1806-1881) ei ollut, mutta kannatti kansalaisille oikeutta erota valtiokirkosta ja jopa olla kuulumatta mihinkään seurakuntaan.

Jyrkkiä ateisteja

Friedrich Nietzsche ja kristinuskon taakka

nietzsche

Friedrich Nietzsche.

Nietzsche hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen "uudelleenarvioineen" luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän.

Hän meni kritiikissään pitemmälle kuin valistusajan agnostikko- ja ateistiajattelijat, jotka pitivät kristinuskoa vain virheellisenä.

Nietzsche ajatteli kristinuskon varhaisvaiheen historiassa yhä pahemmin vääristävän kuvan Jeesuksesta. Hän syytti varhaiskristittyjä Jeesuksen martyroimisesta, jahän piti apostoleita pelkurimaisina, vulgaareina ja katkerina.

Michelangelon veistos

Nietzschen kirjoittama lause
 "Viimeinen kristitty kuoli ristillä"
viittaa siihen, että hänen mielestään kristinusko oli oleellisesti Paavalin luomus.

Koska Nietzsche näki lennokkaan metafysiikan aikakauden ja objektiivisten totuuksien ajan olevan takanapäin, oli luontevaa ajatella, että ihmisten mielenkiinto keskittyisi nyt enemmän suoraan havaittavaan ilmiömaailmaan, jossa he elävät.

Daniel Dennett

dennett

Daniel C. Dennett.

Daniel C. Dennett on Tuftsin yliopiston filosofian professori.

Dennettin Lumous murtuu – Uskonto luonnonilmiönä (suom. Kimmo Pietiläinen; Terra Cognita 2007) on herättänyt Suomessakin laajaa keskustelua.

Uskontoja on myös pidetty ”korkeampina” ilmiöinä kuin ns. taikauskoa, vaikka ne sitä itseään ovatkin. On selvää, että joukkotuhoaseiden aikakaudella alkeelliseen taikauskoon perustuvien käsitysten aiheuttamat konfliktit voivat johtaa silmittömään tuhoon.

Dennett sanoo:

”... lisäksi kaikki tietävät paremmin – riippumatta siitä mitä ihmiset sanovat akateemisen taistelun pyörteissä. He paljastavat tämän yhä uudelleen arkielämässään.

En ole vielä tavannut postmodernia luonnontieteen kriitikkoa, joka pelkää lentokoneessa matkustamista, koska hän ei luota tuhansien ilmailuinsinöörien ja fyysikoiden laskelmiin, jotka ovat vahvistaneet ja hyödyntäneet lentämisen periaatteita, enkä myöskään ole kuullut hurskaasta wahhabista, joka mieluummin konsultoi suosikki-imaamiaan kuin geologien laskelmia Saudi-Arabian todennetuista öljyvaroista.

Jos ostat ja asennat uuden akun matkapuhelimeesi, odotat sen toimivan ja olet melko yllättynyt ja vihainen, jos niin ei käy. Olet täysin valmis panemaan pääsi pantiksi ympärilläsi olevan teknologian hämmästyttävästä luotettavuudesta etkä edes ajattele asiaa sen enempää.

Jokainen kirkko luottaa aritmetiikkaan kolehtitulojensa tarkassa seurannassa, ja syömme tyynesti aspiriinista Zoraxiin ulottuvia lääkkeitä luottaen siihen, että niiden turvallisuutta ja tehokkuutta koskevalla hypoteesilla on riittävät luonnontieteelliset todisteet” (s. 355).

Dennett on tarkoittanut teoksensa luonnokseksi, ja tätä hän myös usein korostaa. Filosofi on kuitenkin vaatimuksessaan tiukka ja niin pitääkin:

”Me voimme oppia tietämään paremmin, jos yritämme parhaamme mukaan selvittää asiat, eikä meillä ole tekosyytä jättää sitä tekemättä. Vai onko? Ovatko jotkin asiat kiellettyjä seurauksista riippumatta?” (S. 29.)

Tekijä tarkastelee tämän jälkeen sitä, olisiko paras tie maailmanrauhaan jossain tietyssä uskonnossa, vai kenties uskonnon luonnontieteellisessä tutkimisessa. Samalla paljastuu eräs mielenkiintoinen epäsymmetria:

”Kuka on oikeassa? En tiedä. Eivät tiedä myöskään miljardit ihmiset, joilla on intohimoisia uskonnollisia vakaumuksia. Eivät tiedä ateistitkaan, jotka ovat varmoja että maailma olisi parempi paikka, jos uskonnot kuolisivat sukupuuttoon.

On eräänlainen epäsymmetria: ateistit yleisesti suhtautuvat myönteisesti näkemystensä, käytäntöjensä ja syidensä intensiivisimpään ja objektiivisimpaan tutkimukseen. (Itse asiassa heidän lakkaamaton itsetutkistelun vaatimuksensa voi käydä varsin rasittavaksi.)

Sen sijaan uskonnolliset usein ärtyvät nenäkkyydestä, kunnioituksen puutteesta, pyhäinhäväistyksestä, johon halu tutkia heidän näkemyksiään viittaa.

Olen kunnioittavasti eri mieltä: he todellakin vetoavat tässä muinaiseen perinteeseen, mutta se on virheellinen eikä sen jatkumista tule sallia. Tämä lumous on murrettava ja se on murrettava nyt” (s. 29-30).

lapsiprostituutio

Tiesitkö, että yhä on temppeliprostituutiota?

Dennett pohtii myös sitä, ansaitseeko uskonto vaatimansa korkean moraalisen aseman. Ei ansaitse.

Kirjailija toteaa, että lumous, jonka murtamista hän vaatii,

”on tabu, joka vastustaa uskonnon suoraa, tieteellistä, kattavaa tutkimusta yhtenä luonnontieteellisenä ilmiönä muiden joukossa” (s. 30).

”[j]oskus ’yleisessä tiedossa olevat’ virheet ja myytit voivat elää loputtomiin yksinkertaisesti, koska niiden paljastamisesta on tehty pelottavaa tai hankalaa tai tabu. Perusteeton yhteinen oletus voi elää vuosia tai jopa vuosisatoja, koska jokainen olettaa, että jollakin muulla on hyvät syyt pitää sitä yllä eikä kukaan uskalla haastaa sitä” (s. 31).

Tabujen tonkimisessa on riskinsä, mutta Dennettin mukaan olisi vastuutonta käyttää niitä tietämättömyyden tekosyynä. Uskontojen luonnontieteellistä tutkimusta näet tarvitaan myös tärkeiden poliittisten päätösten tekemisessä.

Syy uskonnollisuuden luonnontieteellisen tutkimisen vastustamiseen on tietenkin se, että biologia on siinä väistämättä avainasemassa.

Jostain syystä nimenomaan biologiset selitysmallit ovat humanistis-sosiaalitieteellisesti suuntautuneelle väelle kauhistus.

Dennett on aidosti liikkeellä monitieteisellä ohjelmalla, jolloin humanisteille ja sosiaalitieteilijöillekin riittää työsarkaa uskontojen kaivelemisessa. Oppialojen väliselle kateudelle ja ”luonnontieteellisen imperialismin” pelolle ei siis tule antaa jalansijaa. Dennett nimittää näitä ilmiöitä osuvasti ”ideologiseksi rautaesiripuksi”.

Tekijä käyttää tässä yhteydessä apuna oletettua marsilaista tutkijaa, joka tarkastelee ihmisen uskonnollista toimintaa ikään kuin täysin ulkopuolisena, riittävän etäisyyden päästä. Näin eri teoriat myös saadaan parhaiten erotelluksi toisistaan. Tärkeintä evolutiivisessa tarkastelussa on kysymys kuka hyötyy?

meme

Meemi on Richard Dawkinsin vuonna 1976 teoksessaan The Selfish Gene (Geenin itsekkyys, 2. laitos, suom. K. Pietiläinen; Art House 1993) esittelemä kulttuurinen vastine geenille – itsekäs kopioituja. Uskonnon ei tarvitse edistää yksilön tai ryhmän biologista kelpoisuutta, kunhan se edistää uskontomeemin leviämistä. Suotta ei Dawkins ole kutsunut uskontomeemiä ”mielen virukseksi”.

Vaikka uskonnosta olisi kuinka paljon iloa ja hyötyä, se ei ratkaise niiden sanoman totuutta. Selvää on, että uskonnot ovat myös haitaksi – niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallis-valtiollisella tasolla.

Sam Harris

harris

Sam Harrisin kirjoista on suomennettu Uskon loppu ja Moraalinen maisema.

Kirjailijan viesti molemmissa teoksissa on se, että uskonnollisia uskomuksia kohtaan perinteisesti osoitetun kohteliaan hiljaisuuden aika on ohi. Uskonnollisiin oppeihin alistuminen on järjetöntä ja joukkotuhoaseiden aikakaudella myös vaarallista.

Rautakaudelta periytyvään taikauskoon perustuvat käsitykset voivat estää niin lääketieteen kehitystä kuin kantasolututkimustakin.

Tämän lisäksi tulevat jyrkät kiellot  sekä rahoituksen vähentäminen ehkäisyvälineiden jakelulta ja monilta tärkeiltä kehityshankkeilta, vaikka ihmiskunnan suurin ongelma on liikaväestö.

Usko jumalan luomaan ihmissieluun istuu lujassa myös paavissa. Sama pätee G.W. Bushiin ja hänen hallintoonsa. Uskonnollinen suhtautuminen asioihin estää ylimääräisen järjenkäytön, ja ihmishenkiä menetetään.

Järkevän huumepolitiikan kannalta uskonnollisuus osoittaa pahimmat puolensa; toisten yksityisasioihin – ”synteihin” – jatkuvasti puuttuva moralismi on johtanut kieltolakimielialaan, jonka epäonnistumista mm. Yhdysvalloissa ei voi olla havaitsematta.

Harris on huumeita koskevissa kannanotoissaan huomattavan vapaamielinen eli poliittisesti niin hankala kuin olla voi. Samalla hän kuitenkin osoittaa, että Yhdysvaltain ”sota huumeita vastaan” on lähinnä osoitus kristillisen järjettömyyden täydellisestä umpikujasta. Se on sekä taloudellinen että moraalinen vararikko.

crusades

Ristiretket.

Suurin osa sodista johtuu uskonnoista; kun eri opit asetetaan vastakkain ilman toivoa niitä puoltavista todisteista, ei niiden ”paremmuutta” voi ratkaista kuin asein.

Itsemurhapommittajan käyttäytymistä on mahdoton selittää niin kauan kuin huomiotta jätetään Koraani ja hadíthit, profeetta Muhammediin ja hänen aikalaisiinsa liittyvä islamilaisen perimätiedon kokoelma. Kun näiden vaikutus huomioidaan, voidaan ymmärtää Osama Bin Ladenin ja hänen seuraajiensa toimintaa.

Harrisin mukaan taloudellispoliittiset selitykset islamistiterrorismille eivät päd. Yhdysvallat on itse asiassa auttanut muslimimaita ja muslimeita paljon enemmän kuin häirinnyt ja nöyryyttänyt.

Tämä vain lisää länsimaita kohtaan tunnettua raivoa. Jos länsimaalaiset sitten yhtäkkiä kääntyisivät muslimeiksi, ei vihanpidolle enää olisi perusteita. 

muslim-wars

Shiiat ja sunnit tietysti tappaisivat yhä toisiaan, mutta muilta osin maailmantilanne rauhoittuisi merkittävästi. Kaikeksi onneksi muslimilahkojen keskinäinen vihanpito ohjaa osan väkivaltaisesta energiasta pois maailmanvalloituksesta ja terrorismista, Harris toteaa kyynisesti Uskon lopussa.

Lahkolaisten keskinäistä vihanpitoakaan ei voi selittää muuten kuin uskonnollisen uskon järjenvastaisella luonteella: eri lahkot vihaavat toisiaan, koska niiden jäsenet uskovat eri oppeihin. Järjellä ei asian kanssa ole mitään tekemistä. 

sam-harris

Sam Harris.

Uskontokriitikko ei kiellä ihmisen taipumusta hengellisyyteen ja pyhiksi luokiteltaviin kokemuksiin. Tekijä on perehtynyt itämaiseen mietiskelyperinteeseen, ja tältä pohjalta hän luonnostelee asennoitumista näihin hämäriin, mystisluontoisiin kokemuksiin. Harris suomii Uskon lopussa melkoisella ylenkatseella länsimaista filosofiaa; mm. vapaa tahto saa isän kädestä.

Näihin kysymyksiin keskittyvät esikoisteoksen luvut ”Uskon luonne”, ”Hyvän ja pahan tiede” ja ”Kokeita tietoisuudella”. Harris esittää käsitystensä tueksi sekä neurotieteellistä tutkimusta että filosofista pohdintaa aivotoiminnan, uskomusten, tietoisuuden ja moraalin luonteesta. 

brains

Tekijän viesti on harvinaisen selväjärkinen: kun hengellisten ja pyhien kokemusten neurologinen perusta ja niiden täsmällinen luonne on selvillä, niitä ei tarvitse selittää henkisesti köyhällä, alkukantaisella heimotaikauskolla. Moraalia koskeva luonnontiede on Harrisin mielestä mahdollinen.

Tekijä esittää varsin ikäviä tilastoja molemmissa kirjoissaan:

”Useiden tuoreiden kyselytutkimusten mukaan 22 prosenttia amerikkalaista on varmoja, että Jeesus palaa maan päälle seuraavien 50 vuoden kuluessa. Toiset 22 prosenttia uskoo, että näin käy todennäköisesti” (Uskon loppu, s. 207-208).

Harris kommentoi, että

”nämä ovat samat 44 prosenttia, jotka käyvät kirkossa kerran tai useammin viikossa, jotka uskovat kirjaimellisesti että Jumala lupasi Israelin maan juutalaisille ja jotka haluavat lopettaa evoluution opettamisen lapsille”.

Tämän ohella kirjailijaa huolestuttaa se, että

”yli 50 prosentilla amerikkalaisista on ’kielteinen’ tai ’erittäin kielteinen’ käsitys ihmisistä, jotka eivät usko Jumalaan, ja 70 prosenttia ajattelee, että on tärkeää että presidenttiehdokkaat ovat ’erittäin uskonnollisia’”.

Vain 28 % amerikkalaisista uskoo evoluutioon, mutta jopa 72% uskoo enkeleihin. Harris toteaa, että

”tällainen tietämättömyys keskittyneenä kömpelön suurvallan päähän ja vatsaan on nyt koko maailman ongelma”.

satan

Todettakoon vielä se, että 65 % amerikkalaisista on ”täysin varmoja, että Saatana on olemassa” (mt., s. 142) ja 74% kannattaa kuolemantuomiota (s. 144).

Euroopankaan tilanne ei näytä hyvältä. Ranskassa on nykyisellä syntyvyydellä muslimienemmistö 25 vuoden kuluttua, vaikka maahanmuutto loppuisi huomenna (Letter to a Christian Nation, s. 83-84). Tuntien muslimien suhtautumisen naisiin, juutalaisiin, homoseksuaaleihin, vääräuskoisiin ja ateisteihin, ei kehitys todellakaan vaikuta kovinkaan ruusuiselta.

Samoin muhamettilaiset harrastavat edelleen pakkoavioliittoja, kunniamurhia sekä rankaisevia joukkoraiskauksia. Länsi-Euroopan rikostilastotkaan eivät mairittele islaminuskoisia; Harrisin mukaan 70% Ranskan vankiloiden asukeista on muslimeja (Letter to a Christian Nation, s. 44).

Siitä ei ole kauan, kun Eurooppa oli vielä pimeyden vallassa. Kun kristinusko sai vapaasti mellastaa, paloivat noidat, oppineet ja kerettiläiset roviolla. Myöhemmin roihusivat juutalaiset natsien uuneissa, ja tälläkin kauheudella on juurensa kristinuskossa. Harris osoittaa molemmissa kirjoissaan asioiden välisen yhteyden. Katolinen ja protestanttinen kirkko olivat osallisia natsien hirmutekoihin.

davids-star

Juutalaiset ovat historiallisesti olleet niin kristityille kuin muhamettilaisille vihollisia, ja itse asiassa islamiin sisältyvä juutalaisvastaisuus on paljosta velkaa kristinuskolle. Ateistin kannalta kristityn on tietysti täysin järjetöntä syyttää juutalaisia Jeesuksen murhaamisesta, jos ja kun tämä kristinuskon mukaan oli jumalan tahto. Tällaisen itsestäänselvyyden tajuaminen on tietysti rautakautiseen heimotaikauskoon tukeutuvilta liikaa vaadittu.

Nykyään juutalaisviha on yleistä lähinnä islaminuskoisten keskuudessa – mm. äärijärjestö Hamasin perustamissopimuksessa mainitaan Siionin vanhempien päiväkirjat, joka on venäläinen väärennös ja juutalaisvastaisten salaliittoteorioiden vakiokauraa. Islamilaisessa maailmassa tällaisiin satuihin nojaaminen on edelleen arkipäivää.

”Juutalaisuus on luontojaan yhtä jakavaa, yhtä naurettavaa kirjaimellisuudessaan ja yhtä ristiriidassa nykyajan sivistävien vaikutusten kanssa kuin mikä tahansa muu uskonto. Käyttämällä ’uskonvapauttaan’ kiistanalaisella maalla juutalaiset siirtolaiset ovat nyt yksi tärkeimpiä esteitä rauhan tiellä Lähi-idässä. Heistä tulee suora islamin ja lännen välisen sodan syy, jos sellainen joskus syttyy Israelin ja Palestiinan konfliktista” (Uskon loppu, s. 86).

Kun pohtii ihmiskunnan uskontojen ja niihin verrattavien uskomusjärjestelmien nimissä tekemiä hirveyksiä, voi ottaa avuksi Harrisin siteeraaman Will Durantin osuvan lohkaisun:

will-durant
”Suvaitsemattomuus on vahvan uskon luonnollinen seuralainen; suvaitsevaisuus kasvaa vain, kun usko menettää varmuuden; varmuus on murhaavaa” (mt., s. 79).
Sam Harrisin viesti on kaikesta uskontoihin liittyvästä viheliäisyydestä huolimatta myönteinen; järki, tiede ja länsimainen vapaamielisyys voivat estää islamin ja lännen konfliktiin liittyvien uhkakuvien toteutumisen. Tähän tarvittaisiin jonkinlainen maailmanhallitus ja ennen muuta ikävien tosiasioiden hyväksyminen.

Uskonnollista uskoa pitää voida arvostella siinä missä uskoa astrologiaan, ufoihin, tonttuihin ja menninkäisiin. Raamattu ja Koraani eivät ole erehtymättömän jumalan aikaansaannoksia, vaan taikauskoisten, tietämättömien, vallanhimoisten ja julmien paimentolaisten alkukantaisia sepitteitä.

Christopher Hitchens

hitchens

Christopher Eric Hitchens.

Christopher Eric Hitchens (1949- 2011) oli brittiläis-yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän kirjoitti artikkeleita, kolumneja ja esseitä useisiin lehtiin, kuten Vanity Fair, The Atlantic, The Nation ja Slate. Kirjoitustensa myötä hänestä tuli vakioesiintyjä television keskusteluohjelmissa ja kysytty luennoitsija.

Hitchens arvosti Thomas Jeffersonia ja George Orwellia ja arvosteli ankarasti muun muassa Äiti Teresaa, Henry Kissingeriä ja Bill Clintonia.

Poliittisena havainnoitsijana Hitchens aloitti uransa vasemmistolaisissa julkaisuissa. Hitchens alkoi tehdä eroa vasemmistolaisuuteen 1980-luvun lopulla, jolloin hän alkoi arvostella sitä taipumuksesta kulttuuriseen relativismiin ja länsimaiden syyttämiseen maailman ongelmista.

Ratkaiseva sysäys oli länsimaisen vasemmiston ”vaisu reagointi” ajatolla Khomeinin Salman Rushdielle julistamaan fatwaan. New Yorkin syyskuun 11. päivän iskut vahvistivat hänen käsitystään siitä, että Yhdysvaltain on puututtava kansainvälisiin kriiseihin sekä arvosteluaan ”islamilaista fasismia” kohtaan.

enlightenment

Hitchens sanoi edustavansa valistuksen arvoja, kuten järkeä, tiedettä, vapaamielisyyttä sekä kirkon ja valtion eroa.

Uskonnot edustivat Hitchensille totalitarismia, moraalisen vastuun ohittamista, suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja väkivaltaa. Uskontokritiikistä ja ateismista hän kirjoitti vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken.

Hitchens sanoi muun muassa  olevansa pettynyt siihen, miten Yhdysvaltain uskonnollisissa yhteisöissä vastattiin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2008 hän sanoi:

”Silloin olisi ollut hyvä hetki puolustaa yhteiskuntaa, joka erotti valtion ja kirkon toisistaan ja antoi arvon sananvapaudelle ja vapaalle tutkimukselle. Mutta ei!”

Hitchensin mielesä Äiti Teresa ei ollut köyhien vaan köyhyyden ystävä. Todellista köyhien auttamista olisi Hitchensin mukaan ollut naisten tasa-arvo ja koulutus.

Hitchens puolusti islam-kriitikko Ayaan Hirsi Alia ja Muhammad-pilapiirroksia julkaissutta Jyllands-Postenia.

A C. Grayling

grayling

A C. Grayling.

Emeritusprofessori Anthony Graylingin mukaan ihmiskunnan hyvän elämän etsintä on ollut taistelua humanismin ja uskonnon välillä. Humanismi on pyrkinyt vapauttamaan ihmisen uskonnon vallasta, mutta uskonto on osoittautunut vastustuskykyiseksi niin antiikissa, renessanssin aikana, valistuksen ajalla kuin sen jälkeen.

Graylingin mukaan eräs keskeinen syy uskontojen säilymiseen on ollut se, että useimmat ihmiset ovat luonnostaan taikauskoisia ja ajattelemattomia, ja uskonnolliset valtarakenteet ovat olleet menestyksellisiä poliittisen vallan tai vaikutusvallan haltuunottamisessa.

Näin on toiminut esimerkiksi kristinusko suurimman osan historiaansa, samoin islam. Nykyisin fundamentalismi on voimakasta esimerkiksi Intiassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.

Grayling väittää, että suurin osa inhimillisestä edistyksestä on tapahtunut uskontojen vastustuksen edessä, ja että suurin osa ihmisten muusta kuin luonnollisista syistä johtuvasta kärsimyksestä johtuu uskonnon aiheuttamista riidoista ja uskontoon perustuvasta sorrosta. Grayling sanoo toivovansa valistuksen jatkuvan, niin, että tulevat sukupolvet tulevat näkemään tämän kaltaiset kirjat muistomerkkeinä menneisyydestä.

pantheon

Kaikkien jumalien temppeli (Pantheon).

Graylingin mukaan kuuden tai seitsemän vuosisadan ajan, antiikin Ateenan huippukaudelta keisarillisen Rooman Antoninusten hallitsijasuvun viimeiselle kukoistuskaudelle, hyvää elämää koskeva ajattelu perustui olennaisesti valistuksen ja humanismin mukaisille periaatteille.

Sen jälkeen, yli kaksi kertaa pitemmän ajan, länsimaat olivat kristinuskon vallan alaisina. Kristinusko hylkäsi suurimman osan antiikin moraaliajattelusta sen käsityksen hyväksi, että arvojen alkuperä on luonnollisen todellisuuden ulkopuolella, ilmaistuna persoonallisen jumalan käskyissä.

Noin vuodesta 1400 alkaen valistuksen ja humanismin ajattelu on jälleen vastustanut teististä yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Tällä itämaisella uskonnollisella käsityksellä – joka on siis samaa alkuperää kuin juutalaisuus ja islam – on ollut kahtalainen vaikutus länsimaiden kehitykseen ja hyvinvointiin.

Grayling on kirjoittanut oman viisauden kirjan ateisteille. Hyvä Kirja (The Good Book) pyrkii sekoittamaan Antiikin Kreikan filosofiaa, kungfutselaisia saagoja, keskiajan runoutta ja modernin tieteen löytöjä hyvän elämän hahmottamiseksi.

Kirjan luvut 1–3 käsittelevät antiikin moraaliajattelua, neljäs luku käsittelee uskonnollista moraalia kristinuskon esimerkin kautta ja loput luvut käsittelevät eettisen ajattelun uutta kehitystä renessanssista alkaen. Grayling kutsuu viimeksimainittua kehitystä ”toiseksi valistukseksi”.

renaissance

Graylingin mukaan tieteen noustua 1600-luvulta alkaen kaksi vastakkaista käsitystä luonnosta ja arvojen alkuperästä ovat kilpailleet entistä vahvemmin keskenään. Graylingin mukaan jännite näiden kahden todellisuuskäsityksen välillä on eräs nykymaailman suurimmista ongelmista.

Grayling pyrkii havainnollistamaan tätä kahdella tekstillä, joista toinen on kirjailija Junichiro Tanizakin japanilaista kauneuskäsitystä käsittelevästä teoksesta Varjojen ylistys, ja toinen on katkelma kirjailija Augustus Haren muistelmista viktoriaaniselta ajalta.

Esseessään Tanizaki ylistää yksinkertaisia ja luonnollisia asioita kauneutena. Graylingin mukaan Tanizakin havainnot edustavat näkemystä, jossa todellisuus ja kokemus siitä ovat hyviä asioita itsessään, ja jossa elämään kuuluu huomiokyky sekä älyllinen, aistillinen ja yhteisöllinen herkkyys.

girl-c

Hare taas kasvatettiin tiukan kristillisessä hengessä tähtäimessä ura pappina. Häntä kuritettiin usein ruumiillisesti ja hänen lelunsa otettiin pois nelivuotiaana. Graylingin mukaan Haren tarina on nykyaikanakin todellisuutta vieläkin ankarampana miljoonille naisille ja lapsille, jotka elävät maissa joissa uskonnolla on suuri vaikutusvalta, kuten fundamentalistisissa perheissä Yhdysvaltain etelävaltioissa, Afrikan islamilaisissa maissa tai Saudi-Arabiassa. Kuvaava esimerkki on naisten sukupuolielinten silpominen.

Graylingin mukaan länsimaisen sivilisaation olemassaolo ja luonne johtuu niin suuressa määrin antiikin Kreikasta, että ajatuksia hyvästä elämästä ei voi kunnolla käsitellä aloittamatta muinaisista ateenalaisista. Kreikan klassinen kausi tuotti kirjallisuutta, taidetta ja ajatuksia, joilla on ollut suuri merkitys koko länsimaiden historialle.

Tieteen, politiikan, kasvatuksen ja kirjallisuuden käsitteistön alku on Kreikassa (esimerkiksi sanat demokratia, politiikka, filosofia, historia). Rooma sai sivistyksensä Kreikasta ja levitti sen Eurooppaan. Myöhemmin kristinusko lainasi vaatteikseen kreikan kielen ja kreikkalaisen ajattelun voidakseen valloittaa sitä vanhemman kulttuurin, Grayling sanoo.

slaves

Grayling toteaa, että antiikkia ei ole syytä ihannoida tarpeettomasti. Antiikin kulttuurissa on paljon nykynäkökulmasta hylättävää, kuten sisällissodat, orjuuteen perustuva talous ja naisten sulkeminen kansalaisuuden ulkopuolelle.

Filosofi Platon moitti aikalaisiaan rahanahneudesta ja oikeusjuttujen nostelusta, ja Grayling toteaa tämän olevan tuttua nykyajastakin.

Merkityksellistä olivat omaperäiset, kestävät ajatukset ja tutkimuksen ilmapiiri. Graylingin mukaan kreikkalainen elämänkäsitys on parhaimmillaan kauneuden arvostamisessa, järjen kunnioittamisessa, ajattelun vapaudessa, moniarvoisuudessa sekä mystiikan ja valheellisen ylitunteellisuuden poissaolossa, kohtuullisuudessa.

Graylingin kymmenen käskyä ovat:
  • rakasta hyvin,
  • etsi hyvää kaikesta,
  • älä aiheuta vahinkoa kenellekään,
  • auta apua tarvitsevia,
  • ajattele itse,
  • ota vastuu,
  • kunnioita luontoa,
  • tee parhaasi,
  • ole informoitu,
  • ole rohkea.

Filosofeja on käsitelty muualla näissä aineistoissa

baggini

Julian Baggini.

Tässä ei toisteta muualla näissä aineistoissa perinpohjaisesti käsiteltyjen ateistien ajatuksia.

Tämän kirjoittaja on itse osallistunut teoksen Ateismi: lyhyt johdanto (Julian Baggini) suomentamiseen.

Kirjan julkaisija Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on sittemmin puhdistettu kirjoista ja rahoista, joten kirjaa voi yrittää saada Vapaa-ajattelijain liitosta. Sekin on vaikeaa, koska järjestö ei pidä enää toimistoaan auki.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä

Kristinuskon opit nykytutkimuksen mukaan

Lukeaksesi napauta tästä.

Miksi ihmiset tuhlaavat voimavaroja uskontoihin


Richard Dawkins.

Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja.

Richard Dawkins pohtii Free Inquiry – lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.

Uskontojen saavutuksia

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa.

Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.
 
Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa valtarakenteissa (kulttuureissa).

Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa.

Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla.

Entiset selitykset eivät kelpaa

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta

Onko aivoissa jumalakeskus

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Vanhat kysymykset ovat vääriä

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa.

Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä.

logarithmic-spiral

Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. 

Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.

Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia

Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Minkä sivuvaikutuksia uskonnot ovat

free-inquiry

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.
 
Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Aikuisten antamaan informaatioon luottaminen menneinä aikoina

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle.

angel-children

On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja.

Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja.
 
Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Uskonnot liian selittämishalun sivuvaikutuksia

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Ihmisen kyky erottaa todelliset syyt keksityistä on puutteellinen

Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia.

Professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta

Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa.


Kun Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä.

Tehtäviä

  1. Mistä johtui, että professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta?
  2. Etsikää sanomalehdistä tai Internetistä esimerkkejä syistä, jotka eivät ole oikeita syitä vaan meemejä.
  3. Missä määrin päiväkodit ja koulu ovat korvanneet vanhemmat uskontojen levittäjinä lasten keskuuteen?
  4. Tutkikaa koulunne opetussuunnitelmien ennakkoluulorakennetta.
  5. Tutkikaa koulunne opetussuunnitelmien poliittisia vaikuttimia. 

Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus

Kertausta

Sana "maailmankatsomus" on käännetty suomen kieleen saksan kielen sanasta "Weltanschauung". Monissa muissa kielissä tätä sanaa ei ole tai vastaavan sanan käyttö on harvinaista.

earth

Sana "maailmankatsomus" on kahdella tavalla haitallinen.

"Maailmankatsomus" ei koske vain maailmaa vaan koko kaikkeutta.

"Katsomus" viittaa näköaistiin.

Suomen kielen sana "käsitys" viittaa jossain määrin tuntoaistiin, mutta englanninkielen vastaava sana "comprehension" on aivan hyvä.

Tästä syystä tässä oppiaineistossa ei juuri käytetä sanaa "maailmankatsomus".

Elämänkäsitys vai elämänkatsomus

Käsitteiden johdonmukaisuuden vuoksi sana "elämänkatsomus" on korvatty näissä oppiaineistoissa sanalla "elämänkäsitys".

Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Inhimilliset käsitykset ja todellisuus

Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia. Todellisuus ei ole karkeistus vaan se on mitä on.

Inhimilliset käsitykset ovat usein virheellisiä. Todellisuus ei ole virheellinen vaan se on mitä se on.

Ihmisyksilöllä on melkein aina jonkinlainen käsitys hänen omista arvoistaan ja päämääristään. Tämä käsitys on osa hänen todellisuuskäsitystään, vaikka arvot ja päämäärät eivät ole tosia tai epätosia.

On siis erotettava toisistaan todellisuuskäsitys ja totuus siitä huolimatta, että ne on suomen kielessä johdettu samasta sanasta.

Englannin kielessä todellisuus on reality ja totuus on truth.

Mikä on perustavaa laatua oleva vika on käsitteissä "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus"

Koska ylioppilastutkintolautakunta pitää tiukasti kiinni omista sanoistaan, opettele alla olevat kappaleet ulkoa:
Perinteisesti on Suomessa ajateltu, että meillä on "maailmakuva" joka on kokeellisesti todennetun tiedon mukainen "tieteellinen" käsitys ja "elämänkatsomus", joka sisältää maailmankuvan lisäksi arvot yms. ilmaukset, jotka eivät ole tosia tai epätosia.

Näin saadaan yllättävä tulos: elämänkatsomus onkin laajempi kuin maailmankatsomus.
Koska Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on sitoutunut käsitteisiin "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus", ei ole todennäköistä, että ylioppilastutkintolautakunta muuttaa käsitteistöään.

Muinaiset todellisuus- käsitykset


Kristillinen taruhahmo Jeesus herättää kuolleista Lasaruksen.

Muinaisuudessa esimerkiksi useimpien luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu. Sairauksien saatettiin ajatella johtuvan pahoista hengistä (näin ajatteli esimerkiksi Jeesus).

Vuodenaikojen kiertokulkua ja aurinkokunnan rakennetta ei tunnettu.

Ilmiöitä selitettiin mitä moninaisimpien tarujen avulla. Kun ilmiön luonnollista syytä ei tunnettu, sitä yritettiin selittää antamalla syylle nimi.

Yhä esimerkiksi ns. kvasitieteen (=valetieteen eli näennäistieteen) piirissä esiintyy tämän tapaista valeselittämistä. Sepitetään kaiken nimisiä "aaltoja", jotka muka aiheuttavat mitä ihmeellisimpiä tapahtumia.

Suullinen tieto ja pyhät kirjoitukset

suullinen-tieto

Erilaiset tarut periytyivät suullisella perimätietona sukupolvelta toiselle. Tietysti suullinen tieto muuttui jatkuvasti olosuhteiden ja ihmisten vaihtuessa.

Kirjoitustaidon keksimisen jälkeen taruja voitiin merkitä muistiin, ja joissain maissa (esim. juutalaisten keskuudessa) alkoi esiintyä selvää kaavoihin kangistumista. Vanhoilliset vetosivat "pyhiin kirjoituksiin" pyrkiessään estämään muutoksia.

Esimerkkinä siitä, mikä on kirjoitetun sanan voima voidaan pitää yllä esiteltyä kiistaa sanoista "todellisuuskäsitys" ja "maailmankatsomus". 

Toden ja epätoden informaation levittäminen helpottui

ancient-writings

Kirjoitustaidon keksiminen helpotti informaation leviämistä ja omaksumista. Kehittyi ilmiö, josta joku suomalainen keksi käyttää nimitystä tiede.

Kokemukselle ei aluksi osattu antaa riittävää arvoa, vaan esim. muinaisessa Kreikassa todellisuuskäsitystä yritettiin selvittää järkeilemällä. Näin syntyi tieteeksi kutsuttu puhetaito, josta käytettiin myös nimitystä retoriikka.

Monenlaista selittämistä

Selittämistä on niin monenlaista, että oikeastaan sanan "selittäminen" käytöstä pitäisi luopua.

Ernest Nagel sanoi, että selittäminen on niiden olosuhteiden kuvaamista, joiden vallitessa selitettävä tapahtuma todennäköisesti tai varmasti sattuu.

Tällaisesta selittämistä sanotaan syysuhteen avulla selittämiseksi. Tästä selittämisestä käytetään myös vierasperäistä nimitystä kausaalinen (cause = syy) selittäminen.

Tämä vierasperäinen sana on syytä osata passiivisesti, sillä suomalaiset kirjoittajat käyttävät koko ajan kasvavaa määrää niin sanottuja sivistyssanoja. Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei ilmiölle voida yhtään mitään.

Inhimillistä toimintaa on tapana selittää myös päämäärillä, arvoilla, velvollisuuksilla jne.

teleological

Päämäärillä selittämistä kutsutaan myös teleologiseksi (telos = päämäärä) tai finalistiseksi (final = loppu) selittämiseksi. Nämä sivistyssanat on syytä osata passiivisesti.

Tehtäviä

  1. Keksi kolme tapahtumaa, jota selität syiden avulla.
  2. Keksi kolme tapahtumaa, joita selität päämäärien avulla.
  3. Keksi kolme tapahtumaa, joita selität velvollisuuksien avulla.

Todellisuuskäsityksen vääristäjiä

Yleistä

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoremmat hyväksyivät vanhemman polven käsitykset. He yksinkertaisesti uskoivat, että vanhat ja viisaat olivat oikeassa.

Luokkayhteiskunnissa hallitsevien luokkien sana oli laki, vähäosaisten oli uskottava, mitä ne, joilla oli valta, sanoivat.


Henkilöpalvonta on aiheuttanut sen, että yhä joistakin henkilöistä tehdään tähtiä, joiden sanaan miljoonat luottavat.

Kaiken huippu on tietysti paavi, joka on paavin istuimelta puhuessaan erehtymätön.

Mitkä tiedon lähteet ovat luotettavia ja mitkä eivät

buchler-randall

Alla oleva menetelmien arvostelu on peräisin Buchlerin ja Randallin johdatuksesta filosofiaan. Akateemikko Oiva Ketonen esitti sen luennoillaan ja dosentti Pertti Lindfors kirjoitti asiasta artikkelin Ylioppilaslehteen. Tällaista ei taida enää tapahtua 1960 -luvun jälkeen.

Arvovaltaisimmatkin erehtyvät

Arvovaltaisimmatkin tietolähteet saattavat erehtyä.

Usein törmää esimerkiksi väitteeseen, että Otavan Iso tietosanakirja sanoo niin ja niin. Otavan Iso tietosanakirjakin saattaa erehtyä, koska sen ovat kirjoittaneet erehtyväiset ihmiset.

Usein myös tietosanakirjojen artikkelien kirjoittajat vääristelevät asioita tahallisesti oman poliittisen tai uskonnollisen käsityksensä hyväksi.
 
Arvovallan eli auktoriteetin menetelmä ei ole luotettava tietojen hankkimismenetelmä. Pelkkä tietolähteen arvovalta ei riitä väitteen totuuden arvosteluperusteeksi. Kaikkea tietoa pitää saada arvioida uudestaan. 

Uskon menetelmä

quran

Suurten uskontojen mukaan riittävän luja usko riittää totuuden arvosteluperusteeksi.

Tämä käsitys on virheellinen. Ihmiset ovat lujasti uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin kuten siihen, että Maa on litteä, rotat syntyvät likaisista vaatteista jne.

Aikoinaan ihmiset uskoivat. että Aurinko kiertää Maata, ja tämä käsitys on kirjattu esim. Raamattuun. Ihminen, joka vakaassa uskossa noituuteen polttaa lähimmäisensä roviolla, on varmaan ollut uskossaan luja.

Tästä huolimatta hänen käsityksensä todellisuudesta on ollut virheellinen. Luja usko ei riitä tiedon totuuden arviointiperusteeksi. 

Sisäinen oivallus

intuition

Suurten nerojen "sisäistä oivalluskykyä" (intuitiota) pidetään edelleen tärkeänä tiedon lähteenä. Muinaiskreikkalainen Platon uskoi, että ihminen voisi sisäisen oivalluksen välityksellä olla kosketuksissa jonkinlaiseen oikean tiedon varjotodellisuuden (ideoiden todellisuuden) kanssa, josta hän voisi ammentaa tietoa.
 
Platonin ideoiden todellisuutta ei ole olemassa. Yhtä hyvin kuin mietiskely voi kokemuksesta riippuen johtaa oikeisiin tuloksiin se voi kokemuksen puutteen takia johtaa pahasti harhaankin.

Tietoa ei, voida luoda minkäänlaisella oivalluksella ilman kokemuksen vankkaa perustaa. Elämänviisautta voidaan kehittää pikemmin kokemalla elämää kuin kammiossaan mietiskelemällä.
 
Kaikenlaisiin mietiskelymenetelmiin on syytä suhtautua varauksella, sillä kokemus on vankasti osoittanut, että todellisuudesta eristyneet ihmiset eivät ymmärrä todellisuutta.

Kokonaan eri asia on joskus levätä ja vaikkapa antaa mielikuvituksensa vapaasti harhailla. Tämän voi tehdä ilman minkäänlaisia mietiskelyoppaita ja kallispalkkaisten "gurujen" (guru = opettaja) opastusta.

Kokemus on osoittanut, että päiväunet ovat hyvä mietiskelymenetelmä.

Itsekorjaavuus

feedback

Informaation käsittelyn pitäisi olla itsensä korjaavaa.

Mikä tahansa uusi informaatio jostain asiasta saattaa tehdä entisistä käsityksistämme epätosia.

Kun löydetään virheitä, käsityksiä on korjattava.

Asiallinen arvostelu on sallittava, jotta itsekorjaavuus toimii.
 
Arvostelua tarvitaan myös siksi, että yhä edelleen tarjotaan mitä mielettömimpiä käsityksiä uusina totuuksina.

Yliopistolaitoksen synty

Tiedettä on menneisyydessä yritetty käyttää myös ateismin tukahduttamiseen. Monissa maissa ensimmäiset yliopistot perustettiin virallisesta uskonnosta poikkeavien harhaoppien  tukahduttamiseksi, mutta yliopistoista tuli usein myöhemmin harhaoppien pesäpaikkoja.


Vakaumuksen vapauden vallitessa tutkimus ole "jumaluusopin palkkapiika" vaan rehellisesti totuuteen pyrkivä laitos, jonka päämääränä on erityisesti mahdollisimman onnellisen elämän takaaminen mahdollisimman monille.

Tehtäviä

  1. Jos aiot poliitikoksi, tarvitsetko enemmän puhetaitoa vai asiantuntemusta?
  2. Jos aiot professoriksi tarvitsetko enemmän ulkomuistia vai ajattelukykyä?
  3. Eräs preussilainen junkkeri erotti kaikki yliopiston professorit ja sanoi, että huoria, balettitanssijoita ja yliopiston professoreita voi aina ostaa rahalla. Pohtikaa sitä, mitä junkkeri näillä sanoilla tarkoitti.

Esimerkki virheellisestä ajattelusta: ”älykäs suunnittelu” (ID)

Mitä ”älykäs suunnittelu” (ID) on

intelligent-design

”Älykäs suunnittelu" on suomennos englanninkielen sanoista ”intelligent design” (lyhenne ID).

Suomenkielinen lyhenne olisi siis ÄS, mutta emme ota tässä aineistossa sellaista lyhennettä käyttöön.

Suunnittelua harrastavat tällä kiertotähdellä ensisijaiseti eläimet, myös eläimiin kuuluvat ihmiset.

Ihmisten suunnittelu on joskus hyvin typerää, joskus hyvin älykästä ja useimmiten jotain siltä väliltä.
 
Jumaluustieteilijät (teologit) ja viisauden ystävät (filosofit) tarkoittavat usein ”älykkäällä suunnittelulla” jotain aivan muuta kuin hyvin suoritettua eläimen tai inhisen tekemää suunnittelua. Tosissaan viisasta olisi rajoittaa suunnittelun älykkyyden arviointi eläinten ja ihmisten tekemisiin. 

Älykkään suunnittelun kannattajien väitteitä

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat (joihin yllättäen kuulu suuri joukko elämänkatsomustiedon opetuksen piirissä askartelevia), väittävät, että mikä tahansa monimutkainen rakenne on jonkin ”älykkään suunnittelijan” tuote. Usein he väittävät, että kaikkeutta ohjaa jonkinlainen ”johdatus”.

Älykäs suunnnittelu ja uskonnot

bush

  George W. Bush.

Useimmat ”älykkään suunnittelun” kannattajat ovat myös jonkin uskonnon kannattajia. Näihin kuuluu myös ”uudesti syntynyt” eli kristillisen herätyksen saanut Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush. Pieni osa ”älykkään suunnittelun” kannattajista (kuten filosofi Anthony Flew) tyytyvät uskomaan jonkinlaiseen ”johdatukseen” nimeämättä tätä suunnittelijaa sen tarkemmin.
 
Free Inquiry – lehden huhtikuun 2006 numerossa on kuva kahdesta kivikauden miehestä. He kumpikin istuvat kivellä. Toinen sanoo toiselle

”OK, viisas mies…jos jumalaa ei ole olemassa, kuka on suunnitellut nämä tuolit?”.
 
Samassa lehdessä eläintieteilijä ja hyvin tunnettu ja selväsanainen ateisti, tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins toteaa ”älykkään suunnittelun” (ID) huonoksi tieteeksi, huonoksi ajatteluksi, huonoksi viisauden ystävyydeksi (filosofiaksi) ja jopa huonoksi jumaluusopiksi (teologiaksi).

Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo informaatiosta ja perintötekijöistä

Eläintiede

Kun ihminen on tietoinen eläin, hän ajattelee tietoa jonain sellaisena asiana, jonka tietoisesti tiedämme. Tieto on eri asia kuin informaatio. Esimerkiksi mikä tahansa mittausaineisto (vaikkapa tupakoijista ja keuhkosyöpäkuolemista) on informaatiota, mutta tietoa siitä tulee vasta sen tutkijan aivoissa, joka huomaa tupakoinnin aiheuttavan keuhkosyöpää.

Eläintieteilijä pitää informaatiota asiana, joka on hyödyllinen säilymiselle ja lisääntymiselle riippumatta siitä, onko mieli tietoinen näistä asioista. Hämähäkin säilymiselle on tärkeää, että se kutoo verkkojaan, ja se käyttäytyy ikään kuin se tietäisi, miten verkkoja rakennetaan.

 
Hämähäkki ei tiedä rakentavansa verkkoa samaan tapaan kuin kalastaja sen tekee. Hämähäkkiä ohjaavat lähinnä sen perintötekijät (geenit). Luultavasti hämähäkki ei tiedä mitään verkoista ja kärpäsistä.

Perintötekijät eivät tiedä mitään

Perintötekijät (geenit) eivät ”tiedä” mitään. Et sinäkään tiennyt mitään ollessasi äitisi kohdussa. Vaikka perintötekijät (geenit) eivät tiedä mitään, niihin on varastoitunut menneisyyttä koskevaa informaatiota aivan samaan tapaan kuin sitä nykyään varastoidaan tietokoneisiin.

Eivät tietokoneetkaan tiedä mitään, vaikka ne pystyvät jopa erehdyttävästi jäljittelemään jotain ihmistä. Tästä syystä nykyään puhutaan mieluummin informaatioteknologiasta (IT) kuin automaattisesta tietojen käsittelystä (ATK). 

Perintötekijät siirtävät informaatiota

Kaikki perintötekijöihin varastoitunut informaatio on peräisin menneisyydestä. Perintötekijöiden varasto säilyttää informaatiota menneisyyden ympäristöistä ja ohjelmoi tulevaisuuden oliot käyttämään sitä. Jos tulevaisuus muistuttaa menneisyyttä, oliot lisääntyvät ja siirtävät jälkeläisiinsä samoja perintötekijöitä. 

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä

popolation

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä. Suuret tulivuorenpurkaukset, ilmakehän hapen määrän laskeminen ja suuret kiertotähdellemme pudonneet kappaleet ovat aiheuttaneet sukupuuttoja, koska vain menneisyyden informaatiolla ei selviydytty jyrkästi muuttuneissa olosuhteissa.

Nisäkkäät ja hirmuliskot (dinosaurukset) selvisivät yhdestä suuresta joukkotuhosta (hapen määrä laski), koska niillä oli kehittynyt hapenottokyky. Hirmuliskojen jälkeläisillä linnuilla on edelleen huomattavasti parempi hapenottokyky kuin nisäkkäillä, joihin ihminenkin kuuluu.
Huumoria: Jos enkeleitä on olemassa, ja jos ne lentävät siivillä, ne ovat lintuja eivätkä nisäkkäitä. 

Kuolemattomuus tekisi kehityksen mahdottomaksi

nitrogen

Joskus oliot kuolevat ja joskus jokin laji kuolee sukupuuttoon. Jos kiertotähtemme eliöt olisivat kuolemattomia, meitä ihmisiä ja muita mutkikkaita eliöitä ei olisi voinut syntyä, koska yksinkertaisemmat eliöt olisivat kuluttaneet kaiken elämälle välttämättömän aineen.

Luonnonvalinta

Luonnonvalinta selittää hyvin yksinkertaisesti sen, miten tätä menneisyyttä käsittelevä informaatio tieto siirtyy perintötekijöihin. Lukuun ottamatta kopioita (klooneja) ja samanmunaisia (identtisiä) kaksosia, meillä kaikilla on erilaiset ja ainutlaatuiset perintötekijät.

Perintötekijöiden säilyminen perintötekijävarastossa ei suinkaan ole sattumanvaraista. Lajin perintötekijävarasto ovat ne perintötekijät, jotka ovat käytettävissä.

Sukupuolisuus sekoittaa perintötekijöitä

Sukupuolisuus sekoittaa näitä perintötekijöitä. Kun aikaa kuluu, säilymiselle ja lisääntymiselle tärkeät perintötekijät lisääntyvät ja muut perintötekijät vähenevät.

Haitalliset perintötekijät karsiutuvat


Kuvanveistäjä tekee veistoksensa poistamalla kivestä ainesta.

Samalla tavalla luonnollinen valinta karsii haitallisia perintötekijöitä ja jäljelle jäävät suotuisat.

Satunnaiset muutokset

Vähenemisen lisäksi perintötekijät saattavat sattumalta muuttua esimerkiksi kaikkialla esiintyvän säteilyn vaikutuksesta (ja monista muista syistä).

Useimmiten nämä perintötekijäin muutokset (mutaatiot) ovat haitallisia, mutta joskus ne ovat hyödyllisiä.

Ympäristöstä siirtyy informaatiota perintötekijäin varastoon

Hyödylliset perintötekijäin muutokset jäävät perintötekijäin varastoon ja haitalliset perintötekijäin muutokset karsiutuvat vähitellen luonnollisen valinnan seurauksena.

Näin ympäristöstä siirtyy informaatiota lajin perintötekijöiden varastoon. 

Richard Dawkins ”älykkäästä suunnittelusta” (ID)

Muinaiset ihmiset eivät ymmärtäneet kovin hyvin perintötekijöiden vaikutusta, ja he saattoivat ajatella, että joku oli suunnitellut eliöt ympäristöönsä sopiviksi. Koska eliöiden suunnittelu ei onnistunut sen aikaisilta ihmisiltä (eikä kovin hyvin onnistu nykyisiltäkään), he ajattelivat, että eliöt oli suunnitellut joku ihmistä mahtavampi olento.

computer
 
Tietokoneiden, kameroiden ja autojen on syytä olla älykkäästi suunniteltuja (kuka on nähnyt täydellisen hyvin suunnitellun tietokoneen, kameran tai auton?).

Kuka suunnitteli suunnittelijan

Jos joku suunnitteli ihmisen, kuka suunnitteli ihmisen suunnittelijan?

Tällaisen suunnittelijan olemassaolosta ei ole Richard Dawkins’in mukaan vähäistäkään näyttöä. Päinvastoin on ilmeistä, että kehitysoppi selittää ihmisen ilmaantumisen tälle kiertotähdelle. 

Monimutkaisuutta on väitetty epätodennäköiseksi

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat väittävät, että monimutkaisten eliöiden ilmaantuminen on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä ”älykkään suunnittelun” kannattajat sanovat, että eliöiden kehityksen takana on ”älykäs suunnittelu”. Varsinaista näyttöä ”älykkäälle suunnittelulle” ei ole koskaan esitetty, vaan väitettä on yritetty todistaa vaihtoehtoisten selitysten puutteella.
 
Richard Dawkins’in mukaan on vaikea kuvitella tämän kehnompaa päättelyä.

Jokainen monimutkainen piirre on syntynyt vähittäin

man-in-moon

Kuten kuvasta näkuu, Kuussa on joskus ollut elämää.

Jokaisessa tutkitussa tapauksessa monimutkainen piirre on kehittynyt asteittain. Ainoa tuntemamme vaikuttaja on luonnollinen valinta. Jos jossain muualla kaikkeudessa on elämää, se selittyy kehitysopilla. Tietysti on myös mahdollista, että elämää siirtyy avaruudessa paikasta toiseen. Kuussa oli elämää silloin, kun amerikkalaiset astronautit vierailivat siellä. 

Jos sunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia syntyisi luonnostaan

Suunnittelija, jota mikään toinen suunnittelija ei ole suunnitellut ja joka ei itse ole luonnollisen valinnan tuote, on hyvin, hyvin epätodennäköinen.

Jos tällainen suunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia varmaan syntyisi luonnostaan. 

Epätodennäköisyys ei kelpaa todisteeksi

normal-curve

Epätodennäköisyys ei muutenkaan kelpaa todisteeksi.

Kemialliset yhdisteet eivät synny yksittäisistä alkeishiukkasista sattumanvaraisesti vaan fysiikan ja kemian mukaisesti.

Jos heität tuhat kertaa noppaa, et todennäköisesti koskaan enää saa samaa tulosta, niin epätodennäköinen tuloksesi on.

Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että saat saman tuloksen jo seuraavalla heittosarjalla.

Paras mahdollinen peli pokerissa on mahdollinen


Tämän kirjoittajalla on kerran ollut pokerissa paras mahdollinen käsi. Se on niin epätodennäköinen, että tämän kirjoittaja on pitänyt jakajaa vilpillisenä. Mahdollinen sellainen jako kuitenkin on. 

Antropologi älykkäästä suunnittelusta

Mitä ihmistieteilijä (antropologi) sanoo ”älykkäästä suunnittelusta”?

guthrie
 
Steward Elliott Guthrie.

Ihmistieteen (antropologian) professori Steward Elliott Guthrie sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” samassa lehdessä suunnilleen seuraavaa.
”Älykäs suunnittelu” on ihmismielen harha. David Hume piti ”älykästä suunnittelua” hyvin voimakkaana harhana, joka oli verrattavissa aistimuksen voimaan. 

Älykkään suunnittelun harha on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena

Steward’in mukaan ”älykkään suunnittelun” harha on syntynyt ihmiseen luonnollisen valinnan seurauksena.

Voidaan tietysti väittää, että kasvatus ja yhteiskunta tukevat tätä harhaa ja että se elää tästä syystä. Steward’in mukaan kyse on kuitenkin perustavampaa laatua olevasta ilmiöstä:

Meillä on taipumus käsittää oliot ja tapahtumat ihmisen näkökulmasta (humanistinen näkökulma) ja ihmisen kaltaisina (antropomorfismi).

Antropomorfismi perintötekijöissämme

Koska tämä taipumus on perintötekijöissämme, emme välttämättä edes tiedosta sitä. Tämä taipumus on rekisteröity hyvin monissa valtarakenteissa (kulttuureissa).
 
Erilaisissa kaikkeuden syntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla suomalaiset mukaan lukien, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita.

Suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse?

indians

Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset.

Useimmiten kaikkeus on luotu jostain jo olemassa olevasta.

Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta.

Juutalaisten Genesis – kirjassa Jahve – jumala luo kaikkeuden tyhjästä.

Muinainen tarkoitusajatus

Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus.

Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.

Vasta 16. vuosisadalla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Eurooppaan pesiytyneen ajatustavan.

Suunnittelun harha


David Hume.

Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan.


Charles Darwin.

Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian kehitysopilla.

Kolme "älykkään suunnittelun" uskontoa


Muslimiyhteiskunnissa kuilu tieteen ja muslimien käsitysten välillä on vielä suurempi kuin niissä maissa, joissa kristityt ovat vallassa.

Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kirjanneet ”älykkään suunnittelun” jumalan ilmoituksena pitämiinsä kirjoihin.

Jotkut pitivät ”älykästä suunnittelua” uskonnoista riippumattomana asiana. 

Ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen

Tietämistieteen (kognitiotieteen) mukaan taipumus ihmisenkaltaistaa ilmiöitä (antropomorfismi) on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre.

Ihminen on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen (humanisti). Tämä johtuu siitä, että muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä.

Toiset ihmiset ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina inhimillisiä haluja ja tavoitteita.

Dennetin kolme perusasennetta

dennett

Daniel C. Dennett.

Daniel C. Dennett’in mielestä meillä kolme perusasennetta:
  • aineellinen asenne,
  • suunnitteluasenne ja
  • aikomusasenne.
Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka.

Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina.

hoping

Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä.

Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten. 

Lapset voivat elollistaa elottomia

Jean Piaget havaitsi, että 3-10 vuoden vahoilla lapsilla esiintyi elottomien olioiden elollistamista (animismia). Lapset saattoivat pitää luonnonesineitä myös keinotekoisina.

Piaget havaitsi, että nämä ajattelutavat heikkenevät, kun lapsi aikuistuu. Leijonat ovat sirkusta varten, pilvet sadetta varten. Kalliot ovat sitä varten, että eläimet voivat istua niillä.

Ostetaan uusi ukki

Eräs kaksivuotia kuuli, että isoukki oli kupsahtanut. Hän ehdotti, että mennään ukkikauppaan ja ostetaan uusi ukki. 

Mitä suomalainen sano tiukan paikan tullen

perkunas

Uskonnot voidaan ihmistieteilijäin (antropologien) mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi. Suomalainen sanoo edelleen tiukan paikan tullen muinaisen ukkosenjumalan nimen: Perkele.

On tärkeää kiinnittää huomio tärkeimpään

Tähän kehitykseen on mm. seuraavia syitä.
  • Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja. 
  • Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää.  
  • Ihmisten käsittely on tärkeää.
  • Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa.
  • Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme.
On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä.

Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.

Älykäs suunnittelu on eräs muoto antropomorfismia


"Älykäs suunnittelu” (ID) on siis eräs muoto ihmisenkaltaistamista (antropomorfismia).

Ihmisenkaltaistaminen (antropomorfismi) puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle. Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole.

Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin.

Harha, joka on kehittynyt kehitysopin mukaisesti

Ihmisenkaltaistaminen on harha, joka on kehittynyt täysin Charles Darwinin kehitysopin mukaisesti.

sokea-kelloseppa
 
Lisää tietoa löytyy esimerkiksi teoksesta Dawkins, Richard (1989): Sokea kelloseppä WSOY Porvoo 344 s.

Tehtäviä

  1. Haastatelkaa alle 10 – vuoden vanhoja lapsia saadaksenne selville, miten he käsittävät eri esineiden tarkoituksen.
  2. Mikä ero on tiedolla ja informaatiolla?
  3. Mikä ero on pintainformaatiolla ja syvyysinformaatiolla?
  4. Miten hyödyllinen informaatio lisääntyy lajin perintötekijävarastossa?
  5. Miten uutta informaatiota syntyy perintötekijävarastoon?
  6. Miksi jotkut lajit ovat kuolleet sukupuuttoon?
  7. Pitäisikö ihmisen mielestäsi hidastaa muiden lajien sukupuuttoon kuolemista?
  8. Miksi hirmuliskot (dinosaurukset) hallitsivat suuren sukupuuttoaallon jälkeen eivätkä nisäkkäät?
  9. Miksi hirmuliskot (dinosaurukset) kuolivat sukupuuttoon?
  10. Tutustukaa toisaalla tässä oppikirjasarjassa olevaan yksityiskohtaiseen ”jumalatodistukseen”, jossa oletetaan ”älykkään suunnittelijan” olemassaolo.
  11. Pelkäätkö pimeää? Jos pelkäät, miksi?
  12. Tutkikaa miten taidearvostelijat ihmisenkaltaistavat taideteoksia.
  13. Heittäkää tuhat kertaa noppaa. Kirjatkaa tulos muistiin. Pyytäkää matematiikan opettajaa laskemaan, mikä on saadun tuloksen todennäköisyys.
  14. Pohtikaa sisältävätkö perintötekijät tietoa vai pelkkää informaatiota.
  15. Voiko kone oikeasti tietää?
  16. Mitä tarkoittaa luomisoppi eli kreationismi. Selvittäkää, kuinka suuri osa suomalaisista uskoo luomisoppiin.
  17. Selvittäkää, kuinka suuri osa yhdysvaltalaisista uskoo luomisoppiin. Miksi usko luomisoppiin on Yhdysvalloissa yleistä?
  18. Selvittäkää, miten muslimit suhtautuvat kehitysoppiin.
  19. Selvittäkää, milloin ja miten kehitysoppi levisi Suomeen.
  20. Selvittäkää, kuka on Richard Dawkins ja mitä hän tekee.
  21. Mihin uskontokuntaan George W Bush kuuluu?
  22. Mistä syistä Richard Dawkins pitää ”älykästä suunnittelua” huonona tieteenä, huonona ajatteluna, huonona viisauden ystävyytenä (huonona filosofiana) ja jopa huonona jumaluusoppina (huonona teologiana)?
  23. Miettikää tavallisen arkipäivän tapahtumien satunnaisuutta. Onko mahdollista, että vietät kaksi päivää täsmälleen samalla tavalla. Onko mahdollista, että kaksi eri ihmistä elää elämänsä täsmälleen samalla tavalla?
  24. Miten ihmistiede (antropologia) selittää ”älykkään suunnittelun” harhan.
  25. Miksi ”älykkään suunnittelun” harha on kehittynyt ihmisen perintötekijöihin asti?
  26. Kumpi on mielestäsi parempi selitys, sekö, että joku älykäs suunnittelija on suunnitellut eliöt, vai se, että eliöt ovat luonnonvalinnan seurauksena sopeutuneet ympäristöönsä.
  27. Jos olisit vaikkapa pelkästään tämän kiertotähden ”älykäs suunnittelija”, mitä asioita korjaisit ja mitä jättäisit ennalleen?
  28. Jos sinun olisi suunniteltava koulusi uudestaan, mitä parannuksia tekisit siihen?
  29. Onko koulusi mielestäsi älykkäästi suunniteltu?
  30. Onko koulutyö mielestäsi älykkäästi suunniteltu?
  31. Ovatko oppikirjat mielestäsi älykkäästi suunniteltuja?
  32. Jos kissasi katoaa, mikä on mielestäsi todennäköisin syyllinen siihen?
  33. Miksi ihmisestä tuli tämän kiertotähden hallitseva eläinlaji? Huomioi esimerkiksi hapenottokyky, kylkiluiden puuttuminen keuhkojen alapuolelta jne.
  34. Millä tavalla ihmiset itse ovat muuttaneet ympäristöään itselleen paremmin sopivaksi?
  35. Miten muinaissuomalaiset ihmisenkaltaistivat luonnonolioita?
  36. Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä asioita?
  37. Miksi vanhoja jumalatodistuksia on naamioitu ”älykkääksi suunnitteluksi”
  38. 1+2+3+4+…34+35+36=666.

Virheellisistä käsityksistä saattaa olla suurta vahinkoa

Yleistä

Pohjavireeltään uskovaisessa yhteiskunnassa uskontoja puolustellaan usein lauseella: jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan.

(Autuas tarkoittaa sitä, että on päässyt jonkin uskonnon taivaaseen eli paratiisiin.)

Jumalattoman (ateistin) mielestä jokainen toki saa uskoa mitä haluaa, mutta vain sillä ehdolla, ettei tästä uskosta ole vahinkoa hänen lähimmäisilleen.

wrong-concwption

Uskosta on varsin usein ollut vahinkoa uskovien lähimmäisille. Hitler on saattanut tulla autuaaksi uskollaan, että juutalaiset ovat muita rotuja kelvottomampia, mutta kuudelle miljoonalle juutalaiselle, jotka menettivät kaasukammioissa henkensä, tästä uskosta oli varsin suurta vahinkoa.

Kristityt, jotka polttivat rovioilla miljoonia ja taas miljoonia noitia ja harhaoppisia ja murhasivat miljoonia ja taas miljoonia ristiretkissä (esim. latinalaisen Amerikan valloituksessa) ja orjalaivoissaan (Afrikasta USA:han), ovat saattaneet tulla uskollaan autuaaksi, mutta heidän uskostaan on ollut suurta vahinkoa koko ihmiskunnan kehitykselle. 

Pelastustiet


Jumaluusoppi on laajentanut omalla uskolla autuaaksi tulemisen oppia niin, että kouluissamme jo opetetaan eri uskontojen "pelastusteitä".

Kaikkein röyhkeimmät puhuvat jo ateismistakin pelastustienä (Lammen ja Wallinin työryhmän ehdotus peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opettajan oppaaksi 1980 - luvulla).

On vain yksi totuus

Ateistit kyllä myöntävät, että käsityksemme ovat puutteellisia, mutta käsitys, että jokaisella voisi olla oma totuutensa, on ehdottoman virheellinen.

On vain yksi totuus, mutta meidän tietomme tästä totuudesta ovat usein puutteellisia.

Myös totuus on karkeistus

Todellisuus on karkeistus matematiikasta.
Tiede on karkeistus todellisuudesta.
Karkeistus fysiikassa:

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.

Mitä tahansa käsitystä ei pidä käyttää päätöksen teon pohjana

Yleistä päätöksen teosta

decision

Nykyaikainen päätöksenteon teoria ei sano, että mitä tahansa käsitystä saa käyttää, vaan päätöksen tekemisessä on käytettävä tähän mennessä parhaaksi osoittautunutta käsitystä.

Jos toiminta perustuu virheellisiin käsityksiin, se ei ole tuloksellista.

Jos ihmisen elämä perustuu virheelliseen todellisuuskäsitykseen, on odotettavissa, ettei hänen elämänsä ole tuloksellista tai henkisesti tyydyttävää.

Virheellisiä käsityksiä on pyrittävä oikomaan

Käsitysten virheellisyydestä on pyrittävä levittämään tietoa kaikille kansalaisille.

Virheellistä käsityksistä saattaa olla hyötyä yhteisön yläluokalle

monarchy

Vlitettavasti kansan virheellisistä käsityksistä on usein hyötyä joillekin yhteiskuntaluokille.

Esimerkiksi kristinuskosta on ollut hyötyä aatelistolle, porvaristolle ja jopa monet kapitalistit (virheellisesti) uskovat kristinuskon hyödyttävän kapitalismia.

Ratkaisuvalta on annettava alimmalle asteelle, jolla on päätöksenteon kannalta riittävät tiedot.

Päätöksen teko kansanvallassa

Edustuksellisessa kansanvallassa päätöksenteko on pohjimmaltaan annettu aikuisille kansalaisille, mutta yleensä ei ole millään tavoin varmistuttu siitä, että kansalla on ratkaisujen teon kannalta riittävät tiedot.

Taloudellinen valta on usein hyvin pienellä vähemmistöllä

Kun esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellinen ratkaisuvalta on lisäksi omistusjärjestelyjen kautta siirretty hyvin pienelle vähemmistölle, on odotettavissa, että pieni valtaa käyttävä ryhmittymä totuudesta piittaamatta suosii sellaisia mielipideryhmiä (kuten esimerkiksi evankelis-luterilaista kirkkoa), jotka pönkittävät ryhmittymän valtaa.
 
Valtakoneisto luo lähes aina omat myötäilijänsä, jotka uskovat sitä, mitä he pitävät menestymiselleen edullisena.

Suomessa pelätään yleisesti uskovaisten painostusta

afghanistan

Suomessa totuuden levittämistä haittaa vakavasti se, että kansalaiset pelkäävät uskovaisten painostusta.

Lisäksi kirkko on vuosikymmenien aikana onnistunut iskostamaan kansan keskuuteen ehdottomasti totuudenvastaisen käsityksen, jonka mukaan uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle.

Näin totuuden levittäjiin suhtaudutaan kielteisesti.

Tosiuskovaisen hypnoosilukko

Mitä tulee tosiuskovaisiin, heillä on jonkinlainen hypnoosilukko, joka estää heidän järkeään toimimasta silloin, kun joku yrittää esitellä heille tosiasioita uskonnosta.

Tosiuskovainen leimaa totuuden valheeksi tai Perkeleen salajuoneksi.

Esimerkiksi Raamatun ristiriitaisuuksiin ja julmuuksiin vastataan sanoilla: tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tosiuskovainen on usein valmis vainoamaan toisinajattelevia.

Liika dopamiini aiheuttaa jakomielitautia ja uskovaisuutta


Uusien sveitsiläisten tutkimusten mukaan liiallinen dopamiinin määrä aivoissa on omiaan saamaan aikaan uskonnollisia kokemuksia. 

Mitä uskontojen tilalle

Ateisteja syytetään usein siitä, että he tarjoavat uskontojen tilalle tyhjää tai eivät sitäkään, kuten eräs kiivastunut kirjoittaja mainitsi.

Syytös on täysin epäoikeudenmukainen, sillä ateistit tarjoavat virheellisten käsitysten tilalle oikeita.

Ateistit voivat harrastaa mitä tahansa paitsi uskonnollisia harrastuksia

Eräs perhe ei hankkinut digitaalitelevisiota. Perheen jäsenet huomasivat, että heille jäi paljon enemmän vapaa-aikaa.

Jos uskontojen sadut ovat huonoja, niiden tilalle ei tarvita edes uuutta kaunokirjallisuutta

Tehtäviä

  1. Mitä virheellisiä käsityksiä uskonnoista monilla suomalaisilla on?
  2. Etsikää Internetistä tai sanomalehdistä tpauksia, joissa virheelisestä ajattelusta on ollut tuhoisia seurauksia.
  3. Miten virheellistä ajattelua voitaisiin vähentää?
  4. Miten ajattelun vapautta voitaisiin edistää?
  5. Miksi uskonnot ovat pyrkineet rajoittamaan järjen käyttöä?
  6. Miten ateismia voitaisiin edistää?
  7. Miksi arvostelun vapaus on tärkeä?
  8. Mitä on selittäminen?
  9. Miksi arvovaltoihin ei kannata luottaa?
  10. Miksi usko ei riitä totuuden arviointiperusteeksi?
  11. Miksi sisäinen oivallus voi johtaa harhaan?
  12. Luettele valetieteen muotoja.
  13. Mikä on kokemuksen merkitys hyvälle päätöksenteossa?
  14. Tutustukaa Platonin idealismiin esimerkiksi Internetin avulla. Mitkä ovat Platonin ideaopin virheet?
  15. Miksi käsitys "jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi" on haitallinen?
  16. Etsikää historiasta esimerkkejä virheellisten käsitysten tuhoisista seurauksista.
  17. Onko totuus suhteellinen?

Erimielisyydet siitä, mikä on uskonto

L. K. Washburn on sanonut:
  • Jos minä olen väärässä, älkää tuomitko minua, vian oikaiskaa minua.
  • Minuutin apu on parempi kuin päivän sääli.

(Washburn, L. K. (Lemuel Kelley), b. 1846)

Uskontojen lukumäärää ei tiedä kukaan

Ihmiskunnan historia tuntee valtavan määrän erilaisia uskontoja, ja valtava määrä on varmasti vaipunut iäksi unohduksen yöhön.

Uskontoja on niin erilaisia, että on ollut vaikea lyhyesti kuvata eli määritellä, mitä on uskonto.

Erityisesti uskontojen arvostelun kannalta on ollut tarpeen määritellä arvostelun kohde.

Professori James H. Leuba on koonnut teokseensa A Psychological Study of Religion (= psykologinen uskonnon tutkimus) 48 erilaista uskonnon määritelmää.


Karkeasti uskonnon määritelmät voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
  • uskontoon myönteisesti suhtautuviin,
  • puolueettomiin ja
  • uskontoihin kielteisesti suhtautuviin.

Onko mikä tahansa aate uskonto

Kun eri uskonnoista ei ole juuri löytynyt yhteistä, mikä oikeuttaisi määrittelemään uskonnon, eräät tutkijat ovat alkaneet kutsua uskonnoksi mitä tahansa aatetta, joka väittää jotakin ns. perimmäisistä kysymyksistä.

Protestanttisen jumaluusoppineen Paul Tillichin innoittamana esimerkiksi J.M.Yinger määrittelee teoksessaan The Scientific Study of Religion uskonnoksi minkä tahansa opin, joka yrittää vastata perimmäisiin kysymyksiin.

Huomattava osa Yingerin kirjasta on sen todistelua, että marxismi on eräs uskonto.
 
Koska esimerkiksi osuuskauppa-aate ei ole uskonto, Yingerin määritelmä täytyy hylätä. Ei ole viisasta hyväksyä sitä käsitystä, että mikä tahansa elämän- ja todellisuuskäsitys olisi uskonto.

Oikeus valita käyttämänsä kieli

On sanottu, että jokaisella on oikeus valita kieli, jota käyttää ja siis oikeus kutsua uskonnoksi mitä tahansa ilmiötä.

Vaikka kieli onkin asia, josta täytyy sopia, kieli, joka vääristää todellisuutta ja johtaa kansalaisia harhaan, on haitallinen.

Koska kielen avulla kuvataan todellisuutta, todellisuus asettaa tietyt rajat sille, millaista kieltä on järkevää käyttää. 

Käsitteiden rajaus

politician-speaking

Mitä yleisempiä käsitteitä käytetään, sitä vähemmän sanotaan. Monet poliitikot osaavat puhua sanomatta yhtään mitää. Eleet ja ääni ovat tällöin tärkeimpiä.

Jos haluaa välittää informaatiota, on syytä välttää tyhjää puhetta.

Uskonnon määritelmä

Päästäksesi uskonnon määritelmään napauta tästä.

Ateismin jne. määritelmät

Päästäksesi määritelmiin napauta tästä.

Todellisuuskäsitykset

Todellisuuskäsitysten jaottelua

Todellisuuskäsitykset jakautuvat kolmeen ryhmään

  1. Todellisuutta vastaavat todellisuuskäsitykset
  2. Todellisuutta vastaamattomat todellisuuskäsitykset 
Ryhmän 2 käsitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään
  1. Uskonnolliset todellisuuskäsitykset
  2. Virheelliset mutta ei-uskonnolliset todellisuuskäsitykset.

Todellisuuskäsitykset ovat karkeistuksia

Käsityksemme todellisuudesta on aina karkeistus. Jos todellisuuskäsityksemme on hyvä karkeistus todellisuudesta, se on meille hyödyllinen.

Lähes aina on esiintynyt erilaisia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät ole ihmisen tuntemien tosiasiain kanssa ristiriidassa.

Erityisesti eri kansalaisten siveellisissä käsityksissä on eroja.

Myös vilpittömien tutkijoitten välillä saattaa olla eroja todellisuuskäsityksissä.


Todellisuutta vastaavana ei voida pitää sellaista todellisuuskäsitystä, joka ei perustu kokemukseen vaan on pelkkää mielikuvituksen tuotetta kuten esim. ufousko. 

Järjen arvostus

Suuret uskonnot eivät juuri arvosta inhimillistä järkeä. Vastapainona tälle jotkut ateistit kutsuvat itseään rationalisteiksi (ratio = järki).

Monien uskontojen mielestä järki johtaa harhaan. Siksi uskonnollisen ajattelun kulmakivi on usko. Mutta mitä on usko?

Huono sana "usko"

Monissa kielissä tämä sana on monimerkityksinen. Uskonnollinen usko (/faith) tarkoittaa uskoa ilman riittäviä todisteita tai jopa vastoin todisteita.

Toisaalta, kun tutkija sanoo uskovansa, että uusi käsitys on tosi, hän tarkoittaa, että usko on vahvasti perusteltu ja kokemuksen vahvistama.

Koska sana "usko" on monimielinen, olisi suotavaa, että tutkijat lopettaisivat tämän sanan käytön. Tällöin usko (engl faith) aina tarkoittaisi uskonnollista uskoa eli uskoa ilman tai vastoin todisteita. 

Järki ja tunne

emotions

Ihmisjärki on erehtyväinen, mutta se on joka tapauksessa paljon parempi ohjaaja kuin sokea tunne.
Luodessamme omaa ja muiden kohtaloa meistä saattaa tuntua, että järki on tylsä työkalu, mutta se on ainoa, mitä meillä on.
 
Petronius sanoi, että pelko teki jumalat. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tuntemattoman pelko oli tavallista, kiitollisuus tuntemattomalle vaikeaa.

Myöhemmin syntyi esimerkiksi kiitollisuus jumalille, johon kuitenkin liittyi pahojen henkien pelkoa.

Jumalat saivat inhimillisiä tunteita, ja heidät alettiin jopa kuvata ihmisen muotoisiksi (esim. muinaisen Kreikan ja Rooman jumalat).
 
Muinainen ihminen ei pystynyt erottamaan uskoa ja tietoa tai palvontaa ja taidetta. Olivatpa muinaiset uskomukset ja käytännöt kuinka mielettömiä tahansa, ne ovat syntyneet luonnollisista syistä.

Muinainen ihminen käsitti syysuhteen ja asioiden luonteen väärin.

Usko ja taikausko

hobbes

Thomas Hobbes.

Hobbes sanoi, että

uskontoa on se, mikä on sallittua, taikauskoa se, mikä ei ole sallittua.

Tämän mukaan uskontoa ja taikauskoa ei voida millään keinolla erottaa toisistaan.

Taikauskoksi kutsutaan tavallisesti käsityksiä, joiden mukaan ihmisen ja yhteisön elämässä ja lluonnossa ilmenee yliluonnollisia voimia, joita ihminen pystyy  hallitsemaan.

Yliluonnollisia käsityksiä voidaan selittää mm. yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet.

Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin. Nojautuminen lapsuudenaikaisiin käsityksiin todellisuudesta liittyy yksilön taipumukseen ajatella tiedostamattomasti.

braincells

hood

Bruce Hood.

Kokeellisen psykologian professorin Bruce Hoodin mukaan taipumus taikauskoisuuteen on pinttynyt syvälle ihmisten aivoihin. Jopa kaikkein järkevimmät ihmiset saattavat joskus käyttäytyä vähemmän järkevällä tavalla. Hän havaitsi suorittamissaan kokeissa aikuisen ihmisen aivojen näkökeskuksen lisäävän havaintoihin yksityiskohtia, joita koehenkilöille näytetyissä kuvissa ei ole. Samoin toimivat pienten lasten aivot.

Hoodin mukaan jo lapsissa havaittu vaistonvarainen informaation järjestäminen selittää myös sen, miten aikuiset ovat taikauskoisia. Hänen mukaansa taikausko selittyy sillä, että ihmisaivot ovat kehityksen mukana ohjelmoituneet niin, että sattumat saavat suuren merkityksen.
 
Uskontojen synnystä on lukemattomia käsityksiä, joita esitellään toisaalla tässä aineistossa.

Korkeimmat henkivallat

devil

Joka tapauksessa uskonnoissa esiintyy uskoa erilaisiin henkiolentoihin, jotka saattoivat olla eläinten kaltaisia, ihmisten kaltaisia, ihmistä korkeampia olentoja, äärettömän hyviä olentoja,  äärettömän pahoja olentoja jne.

Jumalan asemaan kohosivat kaikkein korkeimmat henkivallat, ja useimmiten joku jumalista oli ylijumala.

Tehtäviä

  1. Luetelkaa eri uskontojen piirteitä. Mitä yhteisiä piirteitä eri uskonnoilla on?
  2. Miten uskonnon määritelmän laajentamista on yritetty käyttää kansainvälisen politiikan välineenä?
  3. Miten uskonnon määritelmä on järkevää rakentaa?
  4. Saako käsitteet määritellä miten haluaa?
  5. Miten määritellään uskonto?
  6. Miten todellisuutta vastaavan todellisuuskäsityksen voi rajata?
  7. Mikä ero on uskolla (faith) ja vakaumuksella (belief)?
  8. Kumpi on luotettavampi, järki vai tunne? 
  9. Mikä ero on uskolla ja taikauskolla?

Jumalat

Määrä ja laatu

Suomen kielen sana "jumala" on suomalais-ugrilaisten kielten omaa sanastoa. Saamelaisten Jubmel ja edelleen suomen kielessä esiintyvä Jumi ovat samaa alkuperää.


Trimurti

Erittäin yleisiä olivat jumalakolmikot eli kolmiyhteiset jumalat, jollainen myös kristinuskon jumala on (triteismi).

Jos jumalia on kaksi, heillä on usein keskenään valtava kilpailu. Usein toinen on hyvä ja toinen paha olento, jumala ja paholainen (duoteismi).

Eräissä uskonnoissa jumalia on ollut valtava määrä (polyteismi), eräissä vain harvoja, eräissä jumalan asemaan on kelpuutettu vain yksi henkivalta (monoteismi).

thor

Skandinaavinen ukkosenjumala Tor.

On esiintynyt perhejumalia, heimojumalia (jollainen juutalaisten vuoren jumala Jahve epäilemättä on aina ollut), sodan jumalia, eri ammattien jumalia jne.

Rajaa esimerkiksi ns. yksijumalaisuuden ja monijumalaisuuden välille on vaikea vetää, sillä usein on kyse puhtaasti kielellisestä erottelusta.

Esimerkiksi islam väittää. että Allah on ainoa jumala, mutta Allahin lisäksi on olemassa hänen päävastustajansa Saatana sekä lukematon joukko enkeleitä.

Jossain muussa uskonnossa Allah ja Saatana kaikkine enkeleineen olisivat jumalia.

On myös uskontoja, jotka eivät ota kantaa siihen, kuinka monta jumalaa on. Tällaisiin uskontoihin kuuluvat eräät buddhalaisuuden suuntaukset.

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat toisistaan suuresti

golden-calf

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat niin paljon toisistaan, että lienee tässä yhteydessä turhaa ryhtyä pohtimaan, mitä jumala yleisesti ottaen tarkoittaa.

Kristillisissä maissa monet kristityty kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen siitä, mitä he tarkoittavat Jumalalla.

Jotkut ajattelevat, että jumalan määritteleminen on jumalan rajoittamista, ja tietysti kristinuskon jumala on rajaton. 

Määritelmien tehtävä on rajoittaa

On totta, että määritelmät rajoittavat, mutta niiden tehtävä on rajoittaa. Määrittelemätön sana on mieletön.

Jos sanon, että minulla on taskussani glotz, kysyt heti, että mikä glotz.

Jos sanon, ettei voida määritellä, mikä tämä glotz on, minua ei ehkä pidetä viisaana. 

En tiedä, mihin minä uskon

agnisticism

Joka sanoo, että minä uskon jumalaan, mutta minä en tiedä, mikä jumala on, sanoo itse asiassa yhtä paljon kuin se, joka sanoo, että minä en tiedä, mihin minä uskon.

Viron itsenäistyttyä eräs uuden kansakunnan kansalainen sanoi liittyneensä uskontokuntaan. Kun häneltä kysyttiin, mihin uskontokuntaan hän oli liittynyt, hän ei muistanut sitä, eikä hän muistanut sitäkään, mitä uskonto väittää.

Yksittäisen uskonnon jumalan määritteleminen

Yksittäisen uskonnon yhteydessä on syytä jollain tavoin määritellä, mitä kyseinen uskonto tarkoittaa jumalalla.
 
Koska tässä aineistossa puhutaan eniten kristinuskon jumalasta, kannattaa aluksi selvittää, mikä on ns. juutalaiskristillinen jumala.


John Hick.

Presbyteerinen jumaluusoppinut John Hick määrittelee kirjassaan Philosophy of Religion (edelleen teologisen tiedekunnan kurssikirja) juutalaiskristillisen jumalan seuraavasti.

Jumala on
  • ääretön,
  • ikuinen,
  • ei luotu,
  • persoonallinen todellisuus,
  • joka on luonut kaikki muut olemassa olevat paitsi itseään ja
  • joka ilmoittaa itsensä ihmisille sekä
  • on pyhä ja
  • rakastava.

National Catholic Almanac (USA) määrittelee jumalan seuraavasti:

  • kaikkivaltias,
  • ikuinen,
  • pyhä,
  • kuolematon,
  • ääretön,
  • muuttumaton,
  • käsittämätön,
  • näkymätön,
  • oikeudenmukainen,
  • rakastava,
  • armollinen,
  • korkein,
  • viisain,
  • kaikkitietävä,
  • kaikkialla läsnä oleva,
  • kärsivällinen,
  • täydellinen,
  • ylin,
  • tosi, jne.
Alempi määritelmä on yksityiskohtaisempi, ja myöhemmin esitetään, että se on huomattavan ristiriitainen.

Trveen järjen mukaan ristiriitaisesti määriteltyä olentoa ei ole olemassa, mutta listassa oli myös ominaisuus käsittämätön.
 
Jumalan olemassaolosta voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun on lueteltu riittävä määrä jumalan ominaisuuksia.

Jumalan olemassaoloa on syytä tarkastella uskontokohtaisesti.

Tässä aineistossa on keskitytty tarkastelemaan kysymystä juutalaiskristillisen jumalan olemassaolosta, mutta samat tarkastelut sopivat pitkälle myös islamiin ja moniin hindulaisuuden muotoihin.

Tehtäviä

  1. Keksikää nimi aivan uudelle jumalalle ja antakaa sille joukko ominaisuuksia.
  2. Keksikää uuteen uskoon uskontunnustus (Internetistä löytyy esimerkkejä).
  3. Yrittäkää käännyttää joku tähän uuteen uskontoon.
  4. Keksikää kolme todistusta tämän jumalan olemassaolon puolesta.
  5. Keksikää vastaväitteitä kohdan 4. todistuksille

Uskonnollisuuden ulottuvuudet


Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkittu vain vähän ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:
  1. Aatteellinen uskonnollisuus
  2. Tiedollinen uskonnollisuus
  3. Rituaalinen uskonnollisuus
  4. Elämyksellinen uskonnollisuus
  5. Seuraamuksellinen uskonnollisuus
Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautajaispuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja taphtumiin osallistumista.

religious-experience

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Internetistä löytyy kaikenlaisia sepitelmiä uskonnollisuuden ulottuvuuksista, mutta tiettävästi yllä oleva on ainoa, joka on tehty faktorianalyysillä eikä ole hatusta vedetty.

Tehtäviä

  1. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen oman uskonnon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  2. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen elämänkatsomustiedon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  3. Mikä on kasvatuksen osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  4. Mikä on perimän osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  5. Millainen on uskonnollisen ihmisen elämänkaari?
  6. Millä tavalla uskonnot rajoittavat kannattajiensa elämää?
  7. Millä tavalla elämän vastoinkäymiset vaikuttavat ihmisen uskonnollisuuteen?

Pascal Boyer ja uskonnollisuuden olemus


Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumat. Miten uskonto selitetään. Suom. Tiina Arppe, WSOY 2007

Aivojen virhetoiminnot

Pascal Boyer osoittaa kirjassaan, että evoluutio on yksinkertaisesti muokannut aivomme sellaisiksi, että ihmisen on äärimmäisen helppo omaksua erilaisia uskomuksia näiden väitteiden totuusarvosta mitenkään riippumatta.

Riittää, että nämä väitteet pysyvät tietyllä epämääräisyyden tasolla ja auttavat ihmisiä kohtaamaan henkisesti erilaisia käytännöllisiä arkielämän tapahtumia ja elämän ongelmakohtia ja muutostilanteita.

Pascal Boyer kertoo myös sen, miksi uskonnot ovat sellaisia kuin ne ovat. Jäljellä kun ovat luonnollisesti vain ne uskonnot, jotka ovat oppineet käyttämään oikealla tavalla hyväkseen ihmisten aivoihin sisäänrakennettua virhetoimintoa, jonka vuoksi aivot pyrkivät luomaan selityksiä ja seuraamussuhteita myös paikkoihin ja asioihin, joissa syitä ja seuraamussuhteita ei ole olemassa.

Miksi potkaisemme rikkoutunutta autoa

kicking-car

Aivan sama ominaisuus saa meidät vaikkapa usein hetken kohtelemaan rikkoutunutta autoa niin kuin se olisi tietoinen olento.

Pascal Boyer ei tyydy käsittelemään vain omaa läntistä kulttuuripiiriämme, vaan hän etsii uskonnoista ja uskomuksista universaaleja piireitä. Hän on itse tehnyt paljon kenttätutkimusta läntisessä Afrikassa, mutta esimerkkejä löytyy runsaasti myös Aasian ja Polynesian uskonnoista.

Pääosa teoksesta liikkuu hyvin koko ihmiskunnan tasolla ja kertoo erityisesti niistä ihmisen perusrakenteeseen liittyvistä tutkimustuloksista, jotka pätevät kaikissa maailman yhteisöissä niiden kehitystasosta tai uskonnosta riippumatta.

Hän esittelee niitä ihmisen kehityshistoriaan liittyviä perussyitä, joiden vuoksi uskonnot ovat niin yleisiä.

Aivan kirjan loppupuolella pureudutaan myös niihin syihin, jotka ovat johtaneet nykyisen kaltaisten pyhiin kirjoihin perustuvien kirjallisten uskontojen syntymiseen ja leviämiseen omassa kulttuurissamme.

Uskontojen kilta

cardinals

Pascal Boyer muistuttaa, että eri ammattialojen kiltoihin perustuineissa antiikin yhteiskunnissa uskonnon ammattilaiset muodostivat oman kiltansa, joka puolusti muiden kiltojen tavoin omaa yksinoikeuttaan ammattinsa harjoittamiseen.

Kun uskonnon vaihtaminen tai uuden uskon perustaminen on äärimmäisen helppoa, pitää uskonnon harjoittajien killan olla muita rajumpi otteissaan oman ammattikuntansa monopolia puolustaessaan.

Tästä syystä kirjojen uskot ovat aina hakeutuneet joko itse valtaasemiin, tai ainakin vallanpitäjien läheisiksi liittolaisiksi. Kun oman killan valta-asema voi kadota hetkessä poliittisen suuntauksen vaihtumisen myötä, on omaan uskoon myönteisesti suhtautuva poliittinen valta uskon killalle äärimmäisen tärkeä.

Vanhat selitykset

Boyer kritisoi monia perinteisiä uskontojen selitysmalleja. Esimerkiksi "uskonto tuo lohtua" -selitys on pinnallinen, koska monet uskonnot aiheuttavat myös sellaista ylimääräistä pelkoa ja ahdistusta, joita ei olisi ilman niitä.

Kuolemanpelon voittaminen ei kelpaa selitykseksi sekään. On paljon uskontoja, joissa kuolemasta tai sen jälkeisestä elämä ei ole mitään määriteltyjä oppeja tai jotka eivät lupaa uskovillekaan kuoleman jälkeistä autuutta.

Ihmismielen tapa käsitellä ja tulkita informaatiota

Uskontojen selitykset juontuvat ihmislajin varhaisiin kehitysvaiheisiin, aina pensaikon risahduksiin metsästäjä-esivanhempiemme selän takana ja erityisesti ihmismielen tapaan käsitellä ja tulkita tietoa.

brains

Boyerin mukaan uskonnollisten ja yleensä kulttuuristen käsitteidemme "ominaisluonne ei johdu niiden järkevyydestä tai hyödyllisyydestä - nämä käsitteet ovat sellaisia kuin ovat siksi, että aivojemme rakenne ei anna meille mahdollisuutta olla niitä muodostamatta".

Silti tämäkään tai ainakaan tämä selitys ei ole yksinkertainen, "sillä uskonto ilmiönä on tulosta yhdistetystä merkitsevyydestä eli useiden henkisten järjestelmien ihanteellisesta aktivoitumisesta".

Boyerin lähtökohta on tulkita aivot ikään kuin tietokoneen piilastuksi, jolla havainnot ja informaatio tulevat käsitellyiksi tiettyjen, evoluution myötä kehittyneiden "ohjelmien" ja säännönmukaisuuksien puitteissa.

Tämän tapaista aivojen ja tietokoneen rinnastamista monet, esimerkiksi neurotieteilijät eivät kuitenkaan ihan sellaisenaan hyväksy.

Boyerin mielenkiinnon suunta tuntuu perustellulta. Olisi aikamoinen yllätys, jos uskonnon selitykseksi lopulta paljastuisivat esimerkiksi "vain" yhteiskunnalliset suhteet ja vaikuttimet, kuten Malinowski ja Marx esittivät.

Tehtäviä

  1. Miten kristinusko nousi valtaa muinaisessa Roomassa?
  2. Miten islam nousi valtaan Arabiassa?
  3. Mikä on ollut "pyhien kirjojen" merkitys uskontojen välisessä kilpailussa?
  4. Miksi ihmiset, jotka eivät tiedä jostain asiasta mitään, alkavat melkein heti puheen siirryttyä asiaan alkavat selittää asiaa.
  5. Miksi professorit oman alansa ulkopuolella esittävät asioille selityksiä, jotka ovat yleistyksiä muutamista kokemuksista.
  6. Miksi kaikki outo ja "yliluonnollinen" kiehtovat monia ihmisiä.
  7. Miksi ihmiset toisten kanssa seurustellessaan käyttäytyvät usein kuten paroni von Münchausen.
  8. Miten Karl Marx selitti uskontoja?
  9. Onko uskonto ihmiseltä puuttuvien karvojen korvike?

Agnostisismi eli agnostismi

Yleinen agnostisismi

Agnostisismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä sitä täten voida pitää totena.


Vladimir Lenin (Uljanov).

Tunnetuin yleisen agnostisismin vastustaja oli Vladimir Lenin (Uljanov) (1870-1924), joka teoksessaan Materialismi ja empriokritisimi hyökkäsi voimakkaasti filosofista agnostisismia vastaan. Teosta voi etsiä lähinnä kaatopeikoilta.

Uskonnollinen agnostisismi (jumalaongelmaisuus)

Useimmiten "agnostisismilla" tarkoitetaan jumalan olemassaoloon kohdistuvaa agnostisismia.

Agnostisismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin esittäen, että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä merkityksessä agnostisismi on eräänlainen skeptisismin muoto, joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin.


Thomas Huxley.

Käsitteen "agnostikko" otti käyttöön Thomas Huxley vuonna 1869. Sitä on käytetty kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole vakuuttuneita tai eivät halua sitoutua käsitykseen, että olisi olemassa jumalia.

Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai ateismiin liittyvistä asioista.

Sana agnostisismi tulee kreikan kielestä a (ei) ja gnosis (tieto). Agnostisismia ei tule sekoittaa tulkintaan joka nimenomaisesti kieltää gnosiksen oppijärjestelmän eikä gnostilaisuuteen.

Agnostisismi todellisuuskäsityksenä

Yleisimmän käsityksen mukaan agnostisismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalien olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei voida (ainakaan täysin varmasti) todistaa todeksi tai epätodeksi.

Fideismi

Uskonnollinen fideismi

fideism

Fideismi on uskonnonfilosofiassa oppi, jonka mukaan järki on tarpeeton uskonnolliselle uskolle. Joidenkin fideismin suuntausten mukaan järki on vastakohta uskolle. Toisten suuntausten mukaan uskonto on tavoittamaton järjelle, ja siksi järki ei voi todistaa tai kumota uskontoa. Joskus sanaa fideismi käytetään myös protestanttien opista, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta.

Fideisti hylkää järjen kokonaan tai ainakin järjen ensisijaisuuden uskontoon liittyvien totuuksien etsimisessä. Fideismin vastakohta ei ole järjen käyttö, vaan evidentialismi eli oppi, jonka mukaan tieto voidaan hyväksyä vain todisteiden (evidenssin) nojalla.

Fideismin mukaan ilmestyksiin perustuvat uskonnot kysyvät seuraajiltaan uskoa tuonpuoleiseen jumaluuteen, vaikka uskon kohdetta ei usein voi kovin hyvin käsittää. Jotkut fideistit näkevät koko ihmisen järjen epäluotettavana, koska ihmisluonto on synnin korruptoima, ja siksi järjen saavuttamat johtopäätökset ovat epäluotettavia.

Agnostinen ateismi

Agnostikko voi olla sellainen ateisti, joka ei hyväksy sitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä. Tällaista ateistia sanotaan fideistiseksi ateistiksi.


Uskonnolliset väitteet ja todellisuus

Fideistisen käsityksen mukaan uskonnot eivät väitä mitään todellisuudesta. Uskonnolliset väitteet ovat fideististien mukaan pikemminkin jonkinlaisia sisäisiä kuvia ihmisten mielenliikkeistä.

Thomas Henry Huxley

Agnostiset käsitykset ovat yhtä vanhoja kuin skeptismi, mutta Huxley loi käsitteet "agnostikko" ja "agnostisismi" kokoamaan hänen ajatuksensa aikalaistensa aiheisiin "asiasta joka tapahtuu ilman ulkopuolista ehtoa" ("unconditioned", Hamilton) ja "asiaa joka on mahdotonta tietää" ("unknowable", Herbert Spencer).
Vaikka Huxley alkoikin käyttää termiä "agnostikko" vuonna 1869, hänen käsityksensä oli muotoutunut aikaisemmin. Kirjeessään Charles Kinsleylle (23. syyskuuta 1860) hän kertoo näkökannastaan laajasti:

"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan. Kukaan joka jokainen päivä tai tunti joutuu olemaan luonnon kanssa tekemisissä voi kiusata itseään a priori vaikeuksilla. Anna minulle todiste joka oikeuttaisi minut uskomaan mitään muuta niin uskon sen. Miksi en uskoisi? Se ei ole puoliksikaan niin ihmeellistä kuin voiman säilyminen tai aineen tuhoutumattomuus".

"Minulle ei kannata puhua analogioista tai todennäköisyyksistä. Minä tiedän mitä tarkoitan, kun sanon, että uskon käänteisen neliön lakiin enkä aio laskea elämääni minkään heikomman vakaumuksen varaan"..

"Oma persoonallisuuteni on varmin asia jonka tiedän olevan tosi. Mutta yritykset vakuuttua siitä mitä se on johtaa minut pelkästään sanallisiin hienouksiin. Olen seulonut kaikki akanat egosta ja epä-egosta, tapahtumattomuudesta ja tapahtumista ja kaiken muunkin liian usein vain huomatakseni, että edes yrittäessäni ajatella näitä kysymyksiä ihmisen älykkyys kompuroi jonnekin syvyyksiin."..

Toinen kirje samalle kirjeenvaihtotoverille 6. toukokuuta 1863:

"En ole koskaan tuntenut pienintäkään sympatiaa a priori syille puhdasoppisuutta vastaan ja tunnen luonnostani ja mielenlaatuni vuoksi suurinta mahdollista antipatiaa kaikkea ateistista ja pakanallista oppisuuntausta kohtaan.

Joka tapauksessa tiedän, että minä olen, juuri niin kuin kristitty sanoisi ja kuten minäkin näkisin ateisti ja pakana.

En näe varjoakaan tai merkkiäkään suuren tuntemattoman kaiken alla olevan ilmiön todisteesta joka liittyisi Isään joka rakastaa ja välittää meistä kuten kristityt väittävät, joten jos ajatellaan muita suuria kristittyjen dogmia, sielun kuolemattomuutta ja tulevia palkintoja ja rangaistuksia mitä muita vastaväitteitä voin minä, joka olen makotettu uskomaan Aineen ja Voiman kuolemattomuuten ja selkeästi tällä hetkellä havaittavaan palkintoon ja rangaistukseen teoistamme voin esittää näille opinkappaleille? Anna minulle hiukankin todistetta ja minä syöksyn niiden kimppuun".

Nimen "agnostikko" alkuperästä Huxley antoi (Coll. Ess. v. s. 237-239) seuraavanlaisen selostuksen:
"Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön".

Selvyyden vuoksi Huxley vielä toteaa, että

"Mielen asioissa seuraa omaa järkeäsi niin kauas kuin se sinua vie äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja negatiivisesti. Mielenasioissa älä teeskentele, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai olisivat todistamattomia olisivat tosia" (Huxley, Agnosticism, 1889).

A. W. Momerie huomautti, että tämä ei ole mitään muuta kuin rehellisyyden määritelmä. Huxleyn määritelmä oli kuitenkin pelkkää rehellisyyttäkin laajempi joskin hän väitti, että eräät asiat ovat periaatteessa mahdottomia tietää.

Bertrand Russell, ateisti vai agnostikko

bertrand-russell

Bertrand Russell.

Bertrand Russellin kirjoituksessa Am I An Atheist Or An Agnostic? (Olenko ateisti vai agnostikko) (alaotsikolla A Plea For Tolerance In The Face Of New Dogmas ("Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta uusien dogmien edessä")) hän varmistaa, että on agnostikko filosofisessa mielessä, eli ettei voi tietää totuutta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta.

Samalla hän kuitenkin myöntää, että hänen itsensä kutsuminen ateistiksi parhaiten välittäisi hänen uskonnollisen kantansa filosofisesti suuntautumattomalle yleisölle.

Asteikko usko - agnostisimi - ateismi

Jotkut sijoittuvat tässä asteikolla agnostisismin ja ateismin välille ja jotkut uskon ja agnostisismin välille.

scale

Näille ihmisille on yritetty ehdottaa erilaisia nimityksiä, mutta parasta olisi käyttää prosenttiasteikkoa uskon määrän suhteen. Näin on tehty eräissä kunnallisvaalien ehdokkaille esitetyissä kysymyksissä.

Periaatteellinen agnostisismi

Suomen yliopistojen filosofian laitoksilta löytyy periaattellisiä agnostikkoja. Periaatteelliset agnostikot väittävät, että jumalan olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta on periaatteessakin mahdoton todistaa.

Kuten edellä on todettu, tätä voidaan pitää eräänä muotona fideismiä.

Tällaiset asenteet kertovat tietysti jotain suomalaisen filosofian tilasta.

Suomalaisia ateisteja monien suomalaisten filosofien periaattellinen agnostisimi, jota voi sanoa dogmaattiseksi agnostisismiksi on haitannut merkittävästi.

Tehtäviä

  1. Uskonnollinen agnostisismi voitaisiin kääntää suomeksi "jumalaongelmainen". Miksi tämä käännös ei ole saanut laajaa kannatusta?
  2. Mikä ero on kannalla "en ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päin vastoin" ja agnostisismilla?
  3. Mikä ero on tietämättömyydellä ja agnostisismilla?
  4. Miksi yliopistojen laitokset suosivat käsitettä "agnostisismi"?
  5. Kuinka monet tavalliset ihmiset käyttävät sanaa "agnostisismi"?

Uskontokritiikki: sosiologinen, moraalinen, antropologinen ja psykologinen

Mikä otsikossa on vikana

pekka-elo

Pekka Elo.

Sen ovat opetussuunnitelmaan keksineet opetusneuvos Pekka Elon kaverit, jotka eivät ole vaivautuneet ottamaan selvää siitä, mitä isossa maailmassa ajatellaan tästä asiasta.

Englannin kielisessä Wikipediassa aiheen pääotsikot ovat:

  1. Uskonnollisten käsitteiden arvostelu
  2. Ne uskontojen selitykset, jotka eivät edellytä yliluonnollista alkuperää
  3. Uskontojen yksilöille aiheuttamat haitat
  4. Uskontojen yhteiskunnille aiheuttamat haitat
  5. Uskonnot edistävät moraalisesti ei-toivottavaa käyttäytymistä
  6. Uskontojen korruptoitunut johto

Kohdat 3, 4, 5 ja 6 muodostavat yhdessä uskontojen moraalisen kritiikin.

Uskontojen moraalinen kritiikki siis jakautuu neljään osa-alueeseen.

Kohta 2 ei ole oikeastaan uskontokritiikkiä ollenkaan, vaan se viittaa uskontojen selityksiin, joita kyllä ovat sosiologiset, moraaliset, antropologiset ja psykologiset selitykset.

Uskonnollisten käsitteiden arvostelusta pitäisi käyttää nimitystä uskonnonfilosofia.

Uskonnonsosiologia on kyllä olemassa, mutta se ei ole uskontokritiikkiä.

Epäilemättä antropologia tutkii uskontoja, mutta se ei ole uskontokritiikkiä.

Myös psykologia tutkii uskontoja, mutta se ei ole uskontokritiikkiä.

cosmos

Uskontojen kritiikki voidaan jakaa kahteen pääalueeseen:

  1. uskontojen esittämien väitteiden kyseenalaistaminen
  2. uskontojen yhteensopimattomuus nykyaikaisen moraalin kanssa.

Ensimmäinen on osa-alue tieteen todellisuuskäsitystä.

Mitä viimeksi mainittuun tulee, se on arvosidonnaista ja suhteellista.

Eri uskontoja on arvosteltava eri perustein

Jos uskonto määritellään järjestäytyneeksi jumalauskoksi, ainoa yhteinen piirre uskonnoilla on se, että niissä väitetään jumalan tai jumalien olevan olemassa. Myös "korkeampaan voimaan" uskovat voidaan panna uskontojen joukkoon.

theravada

Jos tarkastellaan buddhalaisten Theravada - buddhalaisuudesta kirjoittamaa artikkelia suomenkielisessä Wikipediassa, tätä buddhalaisuuden muotoa ei välttämättä voida pitää uskontona ollenkaan.

Se, että nämä buddhalaiset kutsuvat käsityksiään uskonnoksi, johtuu pelkästään siitä, että he arvelevat olevansa näin sanoessaan paremmin hyväksyttyä.

Jos käytetään opetushallituksen periaatteita

  1. suuruusperiaate ja
  2. kotiseutuisuuden periaate,

eniten on arvosteltava kristinuskoa, toiseksi eniten islamia ja kolmanneksi eniten hindulaisia uskontoja.

Koska opetushallitus pitää kaikkia buddhalaisuuden muotoja uskontoina, myös buddhalaisuutta on arvosteltava.

Käytännössä eri uskontojen arvostelu tapahtuu pedagogisesti oikein, jos sekä uskonto että sen arvostelu esitetään yhdessä.

Jos tällä kurssilla katsotaan aiheelliseksi arvostella suuret uskonnot, edellisessä lauseessa kuvatun kaltainen teksti löytyy osoitteesta:

http://www.dlc.fi/~etkirja/maailmanuskonnot.htm

Yleisarvostelua uskonnoista

Pääasiallinen lähde


Amerikkalainen professori Lee Carter (salanimi) on tutkinut kaksikymmentä vuotta todistuksia, jotka on esitetty kristinuskon jumalan olemassaolon puolesta. Hän on jakanut todistukset 14 ryhmään, ja jatkuvista ponnisteluista huolimatta hän ei ole pystynyt löytämään jumalatodistuksia, jotka eivät sijoittuisi johonkin näistä ryhmistä.

Lee Carterin tutkimusten ja käytettävissä olevan tietämyksen valossa voidaan sanoa, että jumalatodistuksia on alle kaksikymmentä. (Lee Carter on salanimi, mutta mies on professori).

Lee Carterin pääteos Lufifers Handbook löytyy englanniksi Internetistä osoitteesta

http://www.miltontimmons.com/LuciferPt1.html

Teoksen pääajatukset löytyvät tästä kurssista.

Yksityiskohtainen jumalatodistusten kritiikki

Yksityiskohtaiseen jumalatodistusten kritiikkiin pääset napauttamalla tästä.

Virheellisiksi osoitetut jumalatodistukset ovat yhä kovassa käytössä

Kaikki neljätoista jumalatodistusta on pystytty kumoamaan, mutta tämä ei suinkaan estä pappeja ja opettajia levittämästä niitä päivittäin kirkoissa, kouluissa, kodeissa jne.
Henkilöt, joille on yliopistossa opetettu jumalatodistusten virheet, käyttävät niitä jatkuvasti yrittäessään käännyttää kansalaisia kristityiksi ja uskoon. Tällaisesta toiminnasta ei voida käyttää muuta nimitystä kuin epärehellisyys. 

Jumaluusoppineet ja ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että jumalatodistukset ovat virheellisiä

Jumaluusoppineiden ja ateistien välillä ei ole Suomessa ollut kovin suurta erimielisyyttä ns. jumalatodistusten virheellisyydestä.

Protestanttiset jumaluusoppineet myöntävät yleensä avoimesti, että mikään ns. jumalatodistuksista ei ole sitova. Yleinen (katolinen) kirkko on tässä suhteessa jossain määrin vanhoillisempi.

Valitettavasti myös Suomen jumaluustieteellisiin tiedekuntiin on iskenyt uusvanhoillisuus.

Uusimmissa uskonnonfilosofian kirjoissa (esimerkiksi Olli-Pekka Vainion ja Aku Visalan teoksessa Johdatus uskonnonfilosofiaan, Kirjapaja, 2011) jumalatodistuksia pidetään ainakin jossain määrin pätevinä.

Lisäksi em. teoksessa on nostettu esiin hienosäätötodistusta. Tästä syystä olen lisännyt viimeksi mainitun alla olevaan esitykseen.

Myös suuren pamauksen kosmologia on syytä pamauttaa hajalle.

Ammattifilosofin esitys jumalatodistuksista

http://legacy.lclark.edu/~ndsmith
god_arguments

Uskontoarvostelun pääkohdat

Jumalatodistusten virheiden osoittaminen on perinteisesti ollut ateistien uskontoarvostelun keskeisiä kohtia.

Toinen uskontokritiikin keskeinen kohta on uskonnollisen siveyden arvostelu.
  • Tässä on huomattava, että niin uskonnollista kuin jotain muuta siveyttä arvostellaan aina joidenkin toisten arvojen pohjalta.
  • Oppikirjoissa voi mielestäni arvostella mitä tahansa sellaista siveyttä, joka rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
  • Lisäksi on syytä arvostella sellaista siveyttä, joka puuttuu yksilön oikeuksiin tehdä jotain sellaista, josta ei ole muille vahinkoa.

holbach

Baron d'Holbach.

Kaikkien aikojen ateistit ovat arvostelleet uskonnollista siveyttä. Valistus, erityisesti d'Holbach, kiinnitti huomiota uskonnollisen siveyden ja nykyaikaisen siveyden väliseen ristiriitaan.

Tällainen ristiriita syntyy, kun ihmisten elämänolosuhteet muuttuvat ja uskontojen siveys on syntynyt täysin toisenlaisissa menneisyyden olosuhteissa.

Uskonnollinen siveys on yleensä hyvin suvaitsematonta erilaisen siveellisen käyttäytymisen suhteen ja erityisesti uskonnollisen siveyden arvostelijat ovat arvostelleet tätä suvaitsemattomuutta.


Jean Meslier.

Kuuluisimman siveellisen uskontoarvostelun Jean Meslierin testamentin voi lukea englanniksi suoraan Internetistä. Meslierin perustelut voi löytää nykyisin voimassa olevista ihmisoikeussopimuksista.

westermarck

Edward Westermarck.

Myös suomalaiset ovat osallistuneet keskusteluun siveydestä, tunnetuimpia heistä ovat olleet Edward Westermarck, joka kirjoitti aikoinaan kirjan Siveys ja kristinusko sekä Rolf Lagerborg, joka antoi uskonnollisen siveyden vastaiseen taisteluun henkilökohtaisen panoksen antamalla tuomioistuimen vihkiä hänet ja hänen morsiamensa ensimmäiseen siviiliavioliittoon Ruotsin vallan aikaisen lain ns. "makaamispykälän" perusteella.

Edvard Westermarckin esitelmän verkkoversio löytyy osoitteesta

http://www.dlc.fi/~etkirja/Prometheus1.htm

 
Joseph Mc Cabe.

Ulkomaisista uskonnollisen moraalin arvostelijoista lienevät kuuluisimpia englantilainen katolisen kirkon pappi  (mm. The Social Record of Christianity) ja saksalainen protestanttisen teologian ja filosofian tohtori Joachim Kahl. Tri Kahlin tunnetuinta teosta Das Elend des Christentums on myyty yli 100.000 kappaletta.

Joseph Mc Caben siniset kirjat ovat englanniksi vapaasti luettavissa ja kopioitavissa Internetistä:

The Vatican's Last Crime
How the Pope Of Peace Traded In Blood
How the Cross Courted The Swastika For Eight Years
The Vatican Buries International Law
Hitler Dupes The Vatican
The War And Papal Intrigue
The Pious Traitors Of Belgium And France
The Pope And The Italian Jackal
Atheist Russia Shakes The World
Fascist Romanism Defies Civilization
The Totalitarian Church Of Rome
The Tyranny Of The Clerical Gestapo
Rome Puts A Blight On Culture
The Church The Enemy Of The Workers
The Church Defies Modern Life
The Holy Faith Of Romanists
How the Faith Is Protected
The Artistic Sterility Of The Church
The Fruits Of Romanism

Uskontojen historia arvostelun kohteena

Kolmas ateistien arvostelun kohde on uskontojen historia. Yleissääntö on, että uskonto on väärentänyt omaa historiaansa omaksi edukseen.


Eusebios.

Esimerkiksi ensimmäisen kristinuskon historian sepitti Eusebios keisari Konstantius "Suuren" toimeksiannosta.

Uskontojen aiheuttamat kärsimykset

Esimerkiksi kristinusko on aiheuttanut suunnattomia kärsimyksiä lukemattomien sotien, ristiretkien, noitavainojen, kerettiläisvainojen, taikauskonsa, orjakaupan, suvaitsemattomuuden jne. jne. muodossa, mutta kristillisten maiden historianopetus pyrkii peittelemään näitä asioita.

Arvostellut tapahtumat ovat aikamme ihmisoikeussopimusten vastaisia.

Yhteiskunnan parantamisen vastustaminen

Uskonnot ovat yleensä vastustaneet siveellistä ja yhteiskunnallista kehitystä, mutta
uskonnollinen historiankirjoitus pyrkii kääntämään asiat päälaelleen.
Yhteiskunnallisten olosuhteiden muutos nykyisten ihmisoikeussopimusten osoittamaan suuntaan on tapahtunut pääasiassa ateistien taistelun tuloksena ja uskontojen jyrkästä vastustuksesta huolimatta.

Uskontojen hyödyllisyyden todistelu

Erityisesti ateistit arvostelevat ns. funktionalistista uskontotiedettä, joka pyrkii todistelemaan uskontojen hyödyllisyyttä.

Uskontojen todellinen yhteiskunnallinen  merkitys pyritään salaamaan kiinnittämällä huomio sivuseikkoihin.

Tehtäviä

  1. Selvittäkää mitä kärsimyksiä uskonto aiheuttaa islamin valta-alueilla.
  2. Selvittäkää, mitä kärsimyksiä uskonto aiheuttaa hidulaisuuden valta-alueilla.
  3. Selvittäkää, mitä kärsimyksiä uskono aiheuttaa buddhalaisuuden vaikutusalueilla.
  4. Selvittäkä miksi funktionalistit (esim. Malinowski) pitävät uskontoa hyödyllisena.
  5. Mikä on ollut suurten uskontojen suhde orjuuteen?
  6. Laatikaa lista Edvard Westermarckin kristinuskon siveyden arvostelusta yllä mainitun kirjoituksen perusteella (linkki on mainittu yllä).
  7. Laatikaa lyhyt artikkeli Joseph Mc Caben elämästä.

Käsitykset, joiden mukaan kertomukset Jeesuksesta ovat satuja (myyttiteoriat)

Jos uskonnon perustajaa ei ole ollut olemassa

Käsitykset, joiden mukaan kertomukset Jeesuksesta ovat taruja (myytteä) on ylivoimaisesti vahvinta arvostelua kristinuskoa vastaan.

Jos kristinuskon väitetystä perustajasta ei tiedetä juuri mitään ja jos Jeesusta ei kenties ole ollut edes olemassa, on vaikea puolustaa sitä käsitystä, että tämä Jeesus oli kristinuskon jumalan poika tai osa kristinuskon jumalaa.

Islam kiistää jyrkästi sen, että jumalalla olisi ollut poika. Eihän jumalalla ollut vaimoakaan.

Hermann Samuel Reimarus

reimarius

Hermann Samuel Reimarus.

Hermann Samuel Reimarus (1694-1768) oli saksalainen filosofi, teologi ja kielitieteilijä. Hän vietti neljä viimeistä vuosikymmentään itämaisten kielten opettajana Hampurissa.

Reimaruksen käsitykset Jeesuksesta ja kristinuskon alkuperästä tulivat julki hänen kuolemansa jälkeen julkaistuissa kirjoituksissa. Hän ajatteli kristittyjen vääristäneen Jeesuksen sanoman. Jeesus halusi hänen mukaansa seuraajiensa pysyvän juutalaisina eikä siis aikonut perustaa uutta uskontoa.

Reimarus kiinnitti huomiota siihen, että Raamatun kertomuksia on mahdoton sovittaa yhteen luonnontieteen kanssa. Hänen mukaansa tekstien ennakkoluuloton lukija huomaa, että Raamattu on ”vanhojen satujen kokoelma”, se on ”hulluuden ja pahuuden historia”, kiihkomielien kirjoittama ja ”täynnä pappien petoksia”.

Raamatun väkivaltaiset kertomukset eivät ole hyväksyttäviä sen paremmin kuin yleisen historian väkivaltaiset kertomukset.

Koska Raamattu perustuu valehteluun, koko kristinusko on suurelta osin petosta. Raamattu on kokoelma satuja, murhenäytelmiä ja turhia tarinoita.

Robert Funk

funk

Robert Funk, Jeesus -seminaarin puheenjohtaja, on todennut Jeesuksen historiallisuuden ja
evankeliumien luotettavuuden osalta:

“As an historian, I do not know for certain that Jesus really existed, that he is anything more than the figment of some overactive imaginations. In my view, there is nothing about Jesus of Nazareth that we can know beyond any possible doubt….And the Jesus that scholars have isolated in the ancient gospels, gospels that are bloated with the will to believe, may turn out to be only another image that merely reflects our deepest longings.” (The Fourth R, January-February 1995, s.9).

Funk siis sanoo, että historioitsijana hän ei tiedä varmuudella oliko Jeesus todella olemassa, että hän oli mitään enempää kuin yliaktiivisen mielikuvituksen tuote.

Funkin käsityksen mukaan ei ole mitään Jeesukseen liittyvää, jonka voisimme tietää olevan epäilyksen tuolla puolen. Tutkijoiden evankeliumeista eristämä Jeesus voi olla vain kuva, joka heijastaa meidän syvimpiä kaipauksiamme.

Gerd Lüdemann ja Robert M. Price


Robert M. Price.

Erityisesti saksalainen Uuden testamentin professori Gerd Lüdemann ja amerikkalainen Raamattukritiikin professori ja kaksinkertainen Uuden testamentin tutkimuksen tohtori Robert M. Price ovat nostaneet myyttiteoriat aivan uuteen arvoon ja kukoistukseen. 

Tarukäsityksen historiaa


volney

Constantin François de Chassebœuf, comte de Volney

Volney väitti kahdeksannellatoista vuosisadalla, että jeesustaru on pelkkä muinaisintialaisen krishnatarun muunnos. Krishnataruun tutustutaan myöhemmin tässä aineistossa.

bruno-bauer
 
Bruno Bauer.

Vuonna 1840 Bruno Bauer väitti, että Jeesus oli evankelista Markuksen keksintö.

Vuosisatamme alussa myyttiteoriaa tutkivat innokkaasti mm. Thomas Whittaker, W. B. Smith ja Arthur Drews.

Hyvin kuuluisaksi tulleen käsityksen esitti esitti englantilainen itseoppinut lehtimies, uskontotieteilijä ja parlamentaarikko J. M. Robertson teoksessaan Pagan Christs vuonna 1903.

Robertsonin mukaan jeesustaru juontaa juurensa muinaispalestiinalaisesta uskonnollisesta draamasta, jossa uhrattiin vuosittain ihminen, jonka nimi oli Jeesus (Joshua) Isän Poika.
 
Kaikkia jeesuskäsityksiä puhumattakaan kaikista muita uskontoja käsittelevistä käsityksistä ei tietenkään voida mahduttaa suppeaan opintoaineistoon. Edellä mainittuja Käsityksiä esitellään, jotta kansalaisten mielenkiinto tähän tutkimusalaan heräisi.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Internetin avulla mitä yhteisiä piirteitä esiintyy taruissa Krishnasta, Buddhasta ja Jeesuksesta.
  2. Ottakaa selvää, mikä Gerd Lüdemannin asema Saksan yliopistolaitoksessa nyt on.
  3. Mitä kieltä tarun Jeesus puhui?
  4. Millä kielellä Uusi testamentti on kirjoitettu?
  5. Mistä johtuu, että Jeesuksen väitetään tehneen juuri niitä asioita, joita Vanha testamentti ennustaa tulevan juutalaisten pelastajakuninkaan (messiaah) tekevän?

Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta

Kirjoittaja

Seuraavien ajatusten esittäjä, professori Robert M. Price on
  • Filosofian tohtori, systemaattinen teologia, Drewin yliopisto, Madison, New Jerssey 1981
  • Filosofian tohtori, Uuden testamentin tutkimus, Drewin yliopisto, Madison, New Jersey 1993
  • Jeesus - seminaarin jäsen, Paavali - seminaarin jäsen ja Kaanon - seminaarin jäsen
  • Tutkimuskeskuksen johtaja ja raamattukritiikin professori, Center of Inquiry Institute, New York
Robert M. Pricen luvalla julkaisemme alla otteita hänen esitelmästään:

Peter Pan ja Joulupukki

Muistan hyvin erään tietyn sarjakuvan, jossa supersankari-päähenkilö sai jostain selville, että tulevaisuuden ihmiset pitivät häntä yhtä satumaisena hahmona kuin Peter Pan ja Joulupukki.

Tästä suivaantuneena hän lentää valoa nopeammin ja siirtyy tulevaisuuteen korjatakseen tilanteen. Hän tekee muutaman sankariteon todistaen olevansa todellinen, ja palaa sitten kotiin. Supersankari sai viimeisen sanan - vai saiko sittenkään?

 
Tietenkin kyseessä oli pelkkä kuvitelma! Tulevaisuuden ihmiset olivat täysin oikeassa! Tämä supersankari on aivan yhtä satumainen hahmo kuin Joulupukki ja Peter Pan.

Yritys tehdä yliluonnollisesta pelastajasta historiallinen henkilö

Tämä on mielestäni hyvä vertaus uskonnon puolustajien yrityksiin tehdä tarina neitsyelle syntyneestä yliluonnollisesta pelastajasta, joka paransi sairaita, herätti ihmisiä kuolleista, muutti vettä viiniksi, käveli veden päällä, nousi haudasta ja astui ylös taivaisiin, vakavasti otettava historiallinen hahmo.
 
Ollessani aiemmin itsekin uskonnon puolustaja ajattelin, että olin osoittanut tuon tarinan melko vakuuttavasti todeksi. Käytin useita todisteita, jotka nyt tiedän virheellisiksi, kuten kertomusten oletettu vastaavuus niiden tapahtumien kanssa, joista ne kertovat, näennäinen silminnäkijöiden todistusten käyttö jne.

superman

Nykyään olen sitä mieltä, että työni tuotti suurin piirtein yhtä paljon tulostakuin sarjakuvan supersankarin! Kaiken sen jälkeenkin hän on nimittäin edelleen pelkkää kuvitelmaa.
 
Pieni varoitus: aion seuraavassa esitellä lyhyesti syitä nykyisille näkemyksilleni. En odota, että vain koska olin itse aikoinani uskonnon puolustaja ja olen nyt muuttanut mieleni, olisi kaikkien syytä uskoa, että olen oikeassa.

Se olisi virhe. Olisi aivan yhtä väärin olettaa, että John Rankinin (esitelmöi samassa tilaisuudessa, toimittajan huomautus) täytyy olla oikeassa, koska hän on löytänyt kristinuskon oltuaan aiemmin agnostinen unitaari (agnostikko ajattelee, että hän ei tiedä, onko jumalaa olemassa vai ei, unitaarikirkko on yhdysvaltalainen kirkko, jonka jäsenistä noin puolet ei usko jumalaan ja noin toinen puoli uskoo jumalaan, toimittajan huomautus).

Molemmissa tapauksissa syyt siihen, miksi muutimme mieltämme, ovat paljon tärkeämpiä kuin se, että muutimme mieltämme. 

Neljä syytä

Mielestäni on olemassa neljä syytä, miksi Jeesuksen voidaan sanoa olevan mielikuvitushahmo (fiktiivinen hahmo).
 
Ensinnäkin (ja varoitan jo heti, että tämän selittäminen ei ole yksinkertaista): on erittäin todennäköistä, vaikka sitä ei voidakaan todistaa, että evankeliumien (Uuden testamentin neljä pääkertomusta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, toimittajan huomautus) keskushahmo ei perustu yhteenkään historialliseen yksilöön.

Sen lisäksi, että jumaluusoppineiden “uskon Jeesus” on samantapainen keinotekoinen rakennelma kuin vaikkapa “setä Samuli”, jos voisimme matkustaa ajassa taakse päin kuten sarjakuvan supersankari, emme löytäisi ajanlaskun alun Nasaretin (kaupunki, jota ei ollut ajanlaskun alussa, toimittajan huomautus) Jeesusta. Miksikö? Syitä on kolme, ja esitän ne yksinkertaistettuna ajan säästämiseksi.

Jeesus ja kuningas Arthur



Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän ritarit

1) Yhtä lailla yleisesti kuin yksityiskohtaisestikin tarkasteltuna Jeesuksen elämä, sellaisena kuin Raamatun evankeliumit sen kuvailevat, vastaa kansainvälistä myyttisen sankarin arkkityyppiä, jossa jumalallisen sankarin syntymä ennustetaan ja hänet siitetään yliluonnollisin menetelmin. Lapsena sankari onnistuu pakenemaan murhan yrityksiltä ja esittelee pikkuvanhaa viisauttaan. Hän vastaanottaa jumalallisen tehtävän, tappaa paholaisia, voittaa arvostusta ja julistetaan kuninkaaksi. Sitten hänet petetään, hän menettää kansan suosion ja hänet teloitetaan, yleensä kukkulan laella, mutta hän nousee taivaisiin.
 
Nämä kuviot löytyvät sankarimyyteistä ja eepoksista kaikkialla maailmassa. Mitä lähemmin oletettu elämänkerta - esimerkiksi Herkuleen, Tyanan Apolloniuksen, Padma Sambhavan tai Gautama Buddhan - vastaa tätä kaavaa, sitä todennäköisempää on, että myytti on värittänyt historiallista hahmoa.
 
Lähes jokainen yksityiskohta Jeesuksen elämäntarinasta sopii myyttisen sankarin arkkityyppiin. Mitään ylimääräistä, “maallista” hänen elämänkaareensa liittyvää tietoa ei ole mahtunut mukaan. Siksi on turhaa olettaa, että myytin taustalta löytyisi historiallista henkilöä. Kyllähän se on tietenkin mahdollista, mutta sitä ei enää voi pitää kovinkaan todennäköisenä. Ja historian tutkijalla on käytössään pelkkiä todennäköisyyksiä.
 
Voi olla, että kuningas Arthur oli todellinen henkilö, mutta meillä ei ole mitään erityistä syytä olettaa niin. Voi myös olla, että Jeesus oli todellinen historian henkilö, mutta, toisin kuin useimmat virkaveljeni Jeesus - seminaarissa, en usko että voimme olettaa niin.

Kärsimystarinat olivat lähi-idässä hyvin yleisiä

adonis

Adonis.

2) Erityisesti evankeliumien kärsimystarinat ovat mielestäni aivan liian lähellä saman aikakauden myyttejä kuolevista ja kuolleista nousevista pelastajajumalista, kuten Osiriksesta, Tammuzista, Baalista, Attisista, Adoniksesta, Herkuleesta ja Asclepiuksesta.

Kuten Jeesuksenkin, näiden hahmojen uskottiin aikoinaan todella eläneen maan pinnalla, tapetun ja nousseen kuolleista vähän ajan kuluttua.

Heidän kuolemiansa ja kuolleista nousemisiaan juhlittiin yleensä kevään herätessä.

Monissa myyteissä vapahtajan ruumis voidellaan hautaamista varten ja naiset etsivät sitä.

Muutaman päivän kuluttua sankari ilmestyy elävänä. 

Kuolema ja ylösnousemus olivat yleisiä sen ajan tarinoissa

baalin-ylösnousemus

Baalin ylösnousemus, maalaus akryylille. Baal oli aikoinaan Palestiinassa yleinen jumala.

3) Ristiinnaulitsemisen, hautauksen ja ylösnousemuksen yksityiskohdat ovat samoin hämmästyttävän samanlaisia kuin tapahtumat monissa suosituissa romaaneissa samalta ajalta.

Niissä kaksi rakastavaista joutuvat toisistaan eroon, kun toinen näyttää olevan kuollut ja vahingossa haudataan elävältä.

Haudanryöstäjät löytävät hänet elävänä ja vievät mukanaan.

Rakastaja löytää tyhjän haudan, jossa ruumiin käärinliinat ovat vielä paikoillaan, ja luulee ensin, että hänen rakkaansa on noussut kuolleista ja päässyt taivaaseen.

Käsittäessään, mitä on täytynyt tapahtua, hän lähtee etsimään tätä.

Seikkailunsa aikana hänet ennemmin tai myöhemmin tuomitaan ristille tai jopa ristiinnaulitaan, mutta hän onnistuu pakenemaan.

Paholaisen ennakkoon tekemät tarinat

saatana

Paholainen siihen aikaan, kun hän asui vielä Taivaassa.

Kun pari viimein löytää toisensa, kumpikaan ei voi oikein uskoa että toinen on elävä eikä vain hyvästejä jättämään tullut kummitus, sillä he ovat pitkään luulleet toisiaan kuolleeksi.
 
Uskon puolustajat ovat vastanneet tähän todistusaineistoon kahdella tavalla. Ensiksi he ovat todenneet, että kaikki nämä myytit ovat jäljittelijöiden käden jälkeä, jotka ovat varastaneet (plagioineet) tarinat Raamatusta.

Uskon puolustajat huomauttavat, että osa todistusaineistosta on peräisin Jeesuksen jälkeiseltä ajalta.

Mutta todistusaineistoa on itse asiassa paljon myös ajalta ennen Jeesusta.

Varhaiset uskon puolustajat väittivät, että nämä yhtenevyydet evankeliumien kanssa olivat paholaisen ennakkoon tekemiä väärennöksiä.

Paholainen olisi tiennyt, mitä oli odotettavissa ja halusi johtaa ihmiset harhaan.

Tämä kuulostaa samalta kuin ääriuskovaisten epätoivoiset väitteet 1800-luvulla, joiden mukaan paholainen oli luonut väärennettyjä dinosauruksen luita koetellakseen uskovaisten uskoa Raamatun luomiskertomukseen (jossa jumala luo eläinlajit yhdellä kertaa, toimittajan huomautus)!

Joka tapauksessa - ja tämä on varsinainen pointtini - kukaan ei olisi esittänyt tätä väitettä, jos pakanalliset myytit kuolleista ja ylösnousevista jumalista olisivat nuorempiakuin vastaavat kristilliset tarinat.

Myytistä tuli totta


Toiseksi, C. S. Lewis ehdotti että Jeesuksen kyseessä ollessa “myytistä tuli totta”. Hän myönsi kaiken myyttisen sankarin arkkityypistä ja sen, miten Jeesuksen elämä muistutti tarinoita pakanallisista vapahtajista.

Mutta hän teki niistä ennustavia arvoitusleikkejä, ihmissydämen kaipuun tuotoksia, kalpeita ennakkoaavistuksia Jeesuksen maan päälle tulemisesta ennen kuin se tosiasiassa tapahtui.

Muut olivat pelkkiä myyttejä, mutta tämä tapahtui todella.

Mikä on todennäköisintä

chilton

Bruce Chilton.

Vastineena tähän esitän kaskun virkaveljeltäni Bruce Chiltonilta.

Vieraillessaan erään ystävänsä luona, hän yllättyi nähdessään, että vieraskylpyhuone oli täynnä erilaisia pyyhkeitä, jotka oli varastettu Hiltonista, Ramada Innista, Holiday Innista jne.

Kumpi oli todennäköisempää, hän kysyi: se, että kaikkien näiden hotellien edustajat olivat livahtaneet hänen ystävänsä kylpyhuoneeseen ja kopioineet yhden pyyhemallin? Vai se, että hänen ystävänsä oli pyyhkäissyt ne mukaansa hotelleista?
 
Lewisin puolusteluväite (argumentti) on epätoivoinen, eikä kukaan tulisi edes ajatelleeksi sitä, ellei hän vakaasti uskoisi, että vaikka kaikki muut supersankarit olivat kuvitteellisia, Batman oli itse asiassa todellinen.

Uuden testamentin kirjeet

Uuden testamentin kirjeiden voidaan helposti tulkita kuvaavan aikaa, jolloin kristityt eivät vielä uskoneet, että heidän vapahtajansa oli elänyt maan päällä vain verrattain vähän aikaa sitten.

paul

Paavali (eräs Uuden testamentin kirjoittajista, kristinuskon varsinainen perustaja, toimittajan huomautus)

ei koskaan mainitse Jeesuksen suorittamia ihmeparannuksia tai edes hänen opettajantyötään.

Kahdesti hän lainaa “Herran sanaa”, mutta jopa vanhoilliset Uuden testamentin tutkijat myöntävät, että hän saattoi yhtä hyvin tarkoittaa ennustusnäkyjä taivaallisesta Jeesuksesta.

Paavali ei syytä Jeesuksen kuolemasta roomalaisia tai juutalaisia vallanpitäjiä vaan pahan suunnitelmia, enkeleitä, jotka hallitsevat tätä langennutta maailmaa.

Roomalaiskirjeissä sekä Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kristittyjä kehotetaan varovaisuuteen ja heitä muistutetaan siitä, että roomalaiset vallanpitäjät eivät koskaan rankaise hyviä, vaan ainoastaan pahoja.

Kuinka näin olisi voitu sanoa, jos tarina maaherra Pilatuksesta olisi ollut tiedossa?

Osa kirjeistä myöhäisiä väärennöksiä

tessalonika

Ainoat poikkeukset - Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille ja Toinen kirje Timoteukselle - vahvistavat vain säännön. Molempien voidaan helposti osoittaa syntyneen myöhemmin kuin ns. evankeliumit, eivätkä ne ole Paavalin käsialaa.
 
Jeesuksesta leivottiin lopulta historiallinen hahmo. Hänet piirrettiin uudelleen menneisyyden henkilönä (kuten Samson, Enoch, Jabal, Gad, Joshua Nuninpoika ja monet muut vanhat israelilaiset jumalat).

Jeesusta yritettiin useaan otteeseen sijoittaa historiaan syyttämällä hänen kuolemastaan milloin ketäkin, kuten sellaisia tunnettuja tyranneja kuin Herodes Antipas, maaherra Pilatus ja jopa Alexander Jannaeus, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla ennen Jeesusta!

Jos Jeesuksen kuolema olisi ollut historiallinen tapahtuma

Jos Jeesuksen kuolema olisi todellinen historiallinen tapahtuma, jolla olisi ollut monta silminnäkijää, siitä ei olisi voinut syntyä näin monta versiota, jotka eroavat toisistaan niin perusteellisella tavalla!
Psalmi 22

2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Ja jos varhaiset kristityt olisivat todella muistaneet kärsimykset sarjana lähiaikojen tapahtumia, niin miksi evankeliumien vanhin ristiinnaulitsemiskertomus lainaa koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, psalmista numero 22, joskin ilman minkäänlaista lähdeviittausta?

Miksi Uuden testamentin Ensimmäinen Pietarin kirje ei sisällä sen yksityiskohtaisempaa selostusta Jeesuksen kärsimyksistä kuin mitä Vanhan testamentin Jesajan 53. luvusta löytyy?

Miksi Matteus täydentää Markuksen kertomusta, ei niinkään historiallisen perinteen tai silminnäkijöiden kertomuksen mukaan, mutta uusilla lainauksilla, tällä kertaa Vanhan testamentin Sakarjasta ja Salomon viisaudesta?
 
Näin ollen teoria, josta tutkijat aikoinaan keskustelivat kiivaasti, mutta nykyään hyväksyvät sen hiljaisesti, viehättää minua enemmän ja enemmän - teoria, jonka mukaan historiallista Jeesusta jumalaistaruston (evankeliuminmytologian) lasimaalausten takana ei ole. Sen sijaan hän on täyttä kuvitelmaa (fiktiota). 

Miksi maailma on nykyisin toisenlainen


1) Emme tuomitse niitä myyteiksi koska emme usko ihmeisiin, vaan samankaltaisuuden (=analogian) periaatteen takia, jonka ainoa vaihtoehto on uskoa kaikki, mitä lehti National Inquirer kirjoittaa.

Jos emme käytä tämän päivän standardeja arvioidessamme väitteitä menneisyydestä, niin mitä muita standardeja on käytettävissä?

Ja miksi meidän pitäisi uskoa että jumala tai Luonto teki ennen asioita, joita ei enää tapahdu?

Eikö jumala olekaan sama eilen, tänään, huomenna ja ikuisesti?

Kehäpäätelmiä

kehapaatelma

2) Uskon puolustajien väite, että “Jeesuksen kuoleman ja evankeliumien kirjoittamisen välinen aika oli liian lyhyt legendojen syntymiseen” on kehäväite, sillä se olettaa historiallisen Jeesuksen eläneen tiettynä aikana.

40 vuotta on muutenkin riittävän pitkäaika legendojen syntymiseen, mutta Jeesus -myyttiteoria ei edellytä, että Jeesus -hahmo syntyi maaherra Pilatuksen aikana, ainoastaan, että myöhemmin Jeesus sijoitettiin Pilatuksen aikaan.
 
a) Jan Vansina (Oral Tradition as History = Historian suullinen perinne) on kirjoittanut siitä, miten suullinen perinne pyrkii päivittämään myyttisiä tapahtumia, väittäen niiden aina olevan lähellä, vain muutamaa sukupolvea ennen kertomisaikaa.
 
b) Ja vaikka historiallinen Jeesus olisikin ollut olemassa ja meillä olisi silminnäkijöiden todistuksia käytössämme, Jeesuksen olemassaolon puolustajat unohtavat viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan silminnäkijöiden todistukset, etenkin kun ne koskevat epätavallisia tapahtumia, ovat erittäin epäluotettavia, ja että ihmiset usein muokkaavat näkemäänsä tottumustensa ja odotustensa mukaisiksi.

strauss

David Friedrich Strauss.

Siten Strauss osui napakymppiin väittäessään, että varhaiset kristityt vain kuvittelivat Jeesuksen täyttävän messiailta ja profeetoilta odotetut teot.

Miksi muut tarinat pitäisi hylätä

3) On paljon pyydetty, että kaikki vastaavat tarinat pitäisi hylätä myytteinä ja väittää, että tämän tapauksen täytyy olla erilainen.

Tähän turvautuvan henkilön on myönnettävä olevansa jo kiihkouskovainen (fideisti) eikä enää pelkkä uskon puolustaja  (jos siinä nyt edes on mitään eroa!) 

Vatsastapuhujat

Toiseksi, Uuden testamentin oppineiden rakentama “historiallinen Jeesus” heijastaa aina niitä oppineita, jotka tutkimuksen ovat suorittaneet.

jesus-mirror

Albert Schweitzer oli ehkä ainoa poikkeus, ja hän teki tuskallisen selväksi, että aiemmat Jeesuksen etsijät olivat vain piirtäneet omakuviaan.

Kaikki käyttivät historiallista Jeesusta samoin kuin vatsasta puhuja käyttää nukkeaan, sitä itsekään tiedostamatta.

Jeesuksen opetusten täytyi olla tosia, ja heidän omien uskomustensa täytyi olla todenmukaisia, joten Jeesuksen oli täytynyt opettaa juuri heidän uskomuksiaan.(Tietenkin jokainen raamatullisen suunnan kannattaja tekee näin! “Minä sanoin niin! Jumala uskoo sen! Se ratkaisee asian!”).

Nykyiset poliittisesti oikeaoppiset “historialliset Jeesukset” eivät ole ollenkaan erilaisia, vaan pelkkiä luojiensa kopioita (klooneja). 

Mitä C. S. Lewis poltti piipussaan

pipe

C.  S. Lewis.

C.  S. Lewis oli oikeassa tästä kirjassaan ”Paholaisen kirjeopisto” (The Screwtape Letters): ”Jokainen ‘historiallinen’ Jeesus on epähistoriallinen. Asiakirjat sanovat mitä sanovat, eikä siihen voida lisätä mitään.”

Mutta, kuten uskon puolustajat usein tekevät, hän olettaa kiihkeän uskon (fideismin) olevan tästä luonnollinen seuraus, kun epäilevä usko (agnostisismi) olisi parempi vaihtoehto.

Mitä hän kuvittelee evankeliumien niin selvästi “sanovan” on myyttinen sankari! Hän käyttää itse julistamaansa asiantuntijan asemaa väärin kirjoituksessaan (esseessään) Modern Theology and Biblical Criticism (=Uudenaikainen jumaluusoppi ja raamattukritiikki), kun hän kieltää, että evankeliumit muistuttaisivat vähääkään ikivanhoja myyttejä. Voi vain ihmetellä, mitä hän oikein poltti piipussaan!

Jeesus on lopullisesti kateissa

Pointtini tässä on yksinkertaisesti se, että vaikka evankeliumien Jeesuksen taustalla olisi historiallinen Jeesus, häntä ei koskaan voida löytää.

Jos historiallinen Jeesus on koskaan ollut olemassa, häntä ei enää ole.

Kaikista yrityksistä löytää hänet syntyy vain nykyaikainen versio Jeesus-myytistä.


Jokainen “historiallinen Jeesus” on uskon Jeesus, tarkemmin sanoen, jonkun yksittäisen henkilön uskon mukainen Jeesus.

Joten nykyisten tutkijoiden “historiallinen Jeesus” on aivan yhtä kuvitteellinen.

Mielikuvaystävä

Kolmanneksi, Jeesus henkilökohtaisena pelastajana, jonka kanssa ihmiset väittävät omaavansa “henkilökohtaisen suhteen” (kuten minäkin aikoinani väitin), on itse asiassa täysin mielikuvitusolento (fiktiivinen hahmo).

Kyseessä on olennaisesti henkilökohtainen kuvitelma (projektio), “mielikuvitusystävä”. Sillä ei ole mitään eroa pop-psykologian visualisaatioharjoituksiin, John Bradshaw’n temppuun, jossa kuvitellaan kohtaaminen menneisyyden rakkaiden ihmisten kanssa, tai Jean Houstonin johtama kuvitteellinen keskustelu Hillary Clintonin ja Elenanor Rooseveltin välillä.
 
Eipä tässä kai sinänsä mitään vikaa ole, mutta olisi parempi, jos se tunnistettaisiin täysin kuvitteelliseksi (fiktioksi), kuten Hillary Clinton, Jean Houston ja John Bradshaw tekivät. Saman pitäisi koskea henkilökohtaista pelastajaa.

Kanavointi

channeling

Ainoa vaihtoehto tälle muistuttaa niin kutsuttua kanavointia. Olet “virittäytynyt samalle aaltopituudelle” kuin entisaikojen opettaja (guru), jonka nimi on Jeesus, ja vastaanotat mielikuvia häneltä, yleensä melko tyhjänpäiväisiä asioita. Jonkinlaista kuvitteellista telepatiaa (=ajatusten yliluonnollista siirtoa).
 
Itse asiassa en usko, että useimmat papit tarkoittavat mitään sanoessaan, että heillä on “henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa”, paitsi ehkä kuvitelmaa, joka on karannut käsistä Raamatun lukemisen ja rukoilemisen (= avun pyytäminen jumalilta) seurauksena.

Mutta jos he todella tarkoittivat jonkinlaista “henkilökohtaista suhdetta”, niin kyse olisi kanavoinnista. Epäilen että on olemassa yksinkertainen syy sille, miksi kiihkouskovaiset (fundamentalistit) jotka tuomitsevat New Age -kanavoijat eivät kuitenkaan kutsu sitä huijaukseksi (vaikka sitä se selvästi on), vaan sen sijaan ajattelevat, että Ramtha ynnä muut (New Agen hahmot) hahmot ovat pahoja henkiä (demoneja).

Jos he sanoisivat, että kyseessä on pelkkä vainoharha, he tietävät minne muut neljä sormea osoittaisivat seuraavaksi!

Loukatun vapahtajan raivo

Ottaen huomioon sen uskonnollisuuden joka liittyy “henkilökohtaisiin suhteisiin Jeesuksen kanssa” ja “hänen kutsumiseensa sydämeensä”, ja sen, että näitä ilmaisuja ei löydy eikä vastaavaa koskaan vihjatakaan Uudessa testamentissa, on uskomatonta että siitä on silti tehty pelastumisen tunnusmerkki!

helvetti 

Jollei sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesuksen kanssa, palat vielä joku päivä Helvetin tulessa! Sheesh! Tässäpä vasta näemme loukatun vapahtajan raivon!

Pietismi

Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan näistä asioista ennen saksan ns. pietistiliikkeen syntyä 1700-luvulla.

Tunteellisen omistautumisen tekeminen taivaaseen pääsyn ehdoksi vastaa äärihelluntailaisten väitettä, ettei taivaaseen voi päästä ellei puhu kielillä.

“Kysyitkö, mistä tiedän että hän elää?” kysyy herätyskuoro. “Hän elää sydämessäni.”

Aivan! Kyseessä on mielikuvituksen tuote. 

Muilutus


Neljänneksi, Jeesus on kuvitelmaa (fiktiota) siinä mielessä, että hänen nimensä toimii huomaamattomalla ja epämääräisellä tavalla lyhenteenä monille uskomuksille ja laitoksille (instituutioille), joiden puolesta häneen vedotaan.

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kun saarnaaja (evankelista) tai uskon puolustaja pyytää sinua uskomaan “Jeesukseen”,  he muiluttavat tähän sanaan paljon muitakin asioita kuten esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden, protestanttiset ajatukset uskosta ja armosta, säännöllisen kirkossakäynnin jne.

Nämä ovat kaikki selviä ja avoimia kysymyksiä. Jumaluusoppineet ovat väitelleet niistä vuosisatojen ajan ja keskustelevat niistä yhä. Rivijäsenet väittelevät niistä yhä, minkä voit huomata, jos keskustelet adventistin tai Jehovan todistajan kanssa.

Eiväthän nuo ole oikeita kristittyjä

Jos kuulet minun sanovan näin, ja ensimmäinen ajatuksesi on, että “eiväthän nuo ole oikeita kristittyjä,” todistat vain väitteeni.

Kuka antoi kiihkouskovaisille (fundamentalistisille) protestanteille yksinoikeuden sanaan kristitty?
 
Kukaan saarnaaja (evankelista) ei koskaan pyydä ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja sitten ala erittelemään näitä muita asioita ja mielleyhtymiä. Ei yksikään!

trinity

Pyhä kolminaisuus, Raamatun erehtymättömyys, joillekin jopa kehitysopin (darvinismi) vastaisuus ovat asioita, joita ei missään nimessä kyseenalaisteta.

Vain usko todistamattomaan pelastaa

Et voi tulla aidosti pelastetuksi jos et usko myös näihin asioihin kuten uskonveljesikin. Heille Jeesukseen uskominen tarkoittaa myös järkkymätöntä luottamusta Pyhään kolminaisuuteen, Raamatun erehtymättömyyteen, luomisoppiin (kreationismi) jne.

Ja tämä vuorostaan tarkoittaa, että Jeesus on lyhenne kaikille näille opeille ja mielipiteille, joista kaikki täytyy hyväksyä uskon varassa, koska joku toinen niin käskee.

Kyselemättä hyväksyminen

Kun Jeesuksesta tulee kuvitelma (fiktio) tässä mielessä, hän edustaa kaiken sen hyväksymistä kyselemättä, mitä jokin laitos (instituutio) tai saarnaaja käskee meidän uskoa.

Tämä ei ole mitään uutta, ei mikään kristinuskoa vääristävä muunnos (mutaatio).

Paavali vaatii “jokaisen ajatuksen vangitsemista Jeesukselle” ja “uskontottelevaisuutta”.

dostojevski

Fjodor Dostojevski.

Tässä Jeesus on jo saanut samanlaisen osan kuin Dostojevskin Suuressa Inkvisiittorissa (en. Grand Inquisitor), kaunisteltu sanonta (eufemismi)  laitoksen (instituution) opilliselle (dogmaattiselle) puoluelinjalle. Dostojevski tarkoitti tietysti sitä että “todellinen” Jeesus vastustaisi nimensä käyttöä uskonnollisen sorron oikeutuksena. Mutta vaikka Dostojevskin Jeesus on jalo, hänkin on vain kuvitelmaa (fiktiota)! Se on loppujen lopuksi “Suuren Inkvisiittorin vertauskuva”.

Kuvitelma neljällä tavalla


Siispä Jeesuksen voidaan sanoa olevan kuvitelmaa (fiktiota) neljällä tavalla.
  1. on täysin mahdollista että historiallista Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan.
  2. Vaikka tämä henkilö olisikin ollut olemassa, olemme hukanneet hänet lopullisesti, emmekä voi löytää häntä. Ja
  3. se Jeesus, joka “kulkee kanssani ja puhuu kanssani ja kertoo minulle että olen hänen” on vain mielikuvituksellinen visualisaatio eikä voi olla mitään muuta kuin kuvitelmaa (fiktiota). Ja lopuksi,
  4. yhden tai toisen uskonnollisen laitoksen (instituution) “Jeesus-logo” on kiertoilmauksellinen kuvitelma, vähän niin kuin Ronald McDonald, Mikki Hiiri tai Joe Camel. Sen tarkoitus on saada sinut nielemään useita uskoja, asenteita ja käyttäytymismalleja pelkän uskon varassa. Tämä taas aiheuttaa vaaralliselle itsenäiselle ajattelulle täyden oikosulun.
Jos olet koskaan kuullut minun esittävän vastauksen johonkin kysymykseen, tiedät, että vastaan niihin aivan liikaa. Sama koskee varmaan sitä, kun esitän kysymyksiä. Vaan minkä minä suurelle suulleni voin.

Nämä ovat kolme kysymystä, joiden luulen olevan mielenkiintoisia. Joten suo minun esitellä niistä ensimmäinen tässä. Voit nähdä sen niin kuin tohtori Rankin näkee.

Miksi sen kaiken täytyi tapahtua historiallisesti

paul-tillich

Paul Tillich.

Tämä on ensimmäinen. Paul Tillich sanoi, että emme koskaan voi tuntea historiallista Jeesusta millään varmuudella. Mutta evankeliumien antama kuva Jeesuksesta jumalan voideltuna, kristilliset saarnat Jeesuksesta, tuovat kristitylle uuden elämän.

No miksi minä ajattelen, ettei tämä riitä? Miksi kaikki evankeliset kristityt uskovat että sen on täytynyt tapahtua, kuten Francis Schaeffer tapasi sanoa, aika-avaruushistoriassa? Mitä puuttuu vapaamielisemmästä jumaluusopillisesta näkökannasta asiaan?

Tämä on siis ensimmäinen. Miksi sen kaiken täytyi tapahtua historiallisesti ollakseen voimallista kristityille?

Tosiasiat eivät tuhoa uskoa

francis

Francis Schaeffer.

Toiseksi. Francis Schaeffer tapasi sanoa myös, että kristityn ei koskaan tarvitse pelätä todistusaineiston tutkimista minne ikinä se saattaa johtaakaan, sillä hän ei koskaan putoa maailman laidan yli.

Tosiasiat (faktat) eivät koskaan voi tuhota hänen uskoaan. Kuitenkin Schaeffer tekee samassa täyskäännöksen ja listaa kristityille hyväksyttyjä näkökantoja luomisesta ja kehitysopista (evoluutiosta) - ne ainoat, jotka Raamattu hyväksyy.

Kokemukseni mukaan Tillich on jälleen oikeassa siinä, että kiihkouskovaisuus (fundamentalismi) tuhoaa totuuden etsinnän nöyrän rehellisyyden.

Tutkimuksen tulos on ennalta käsin aina avoin. Kuinka mikään tutkimus voi olla rehellistä - esimerkiksi historiallisen Jeesuksen kyseessä ollessa - jos tutkijan usko määrittää lopputuloksen jo ennalta?

Kuinka todellinen, avoin tutkimus on ylipäätään mahdollista, jos tutkija tietää jo etukäteen, että tutkimustulos tulee olemaan hänen uskonsa mukainen? 

Psykologiaa

Kolmanneksi. Hiukan eri aaltopituudella. Kuka tahansa joka on lukenut tämän illan mainoslehtisen huomasi varmasti, että me molemmat olemme lähtöisin uskonnollisen asteikon ääripäistä, ja ohitimme toisemme keskellä vaihtaessamme paikkaa - olimme jopa läsnä samassa seminaarissa.

uunbelief

Luin kerran kirjan nimeltä “Uskonnollisen epäilyn psykologia”, joka seurasi yksilöitä joiden usko muuttui vanhoillisesta vapaamieliseksi, ja joitakin joiden usko muuttui vapaamielisestä vanhoilliseksi.

Kirjoittaja päätteli, että pyhiinvaellus kumpaan tahansa suuntaan oli matka kauemmas sellaisesta uskon tyylistä, joka ei vastannut henkilön tarpeita, kohti siihen paremmin soveltuvaa uskoa. Ja olenpahan vain utelias. Luuletteko, että sillä on mitään tekemistä sen kanssa, mitä meille kahdelle tapahtui?

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, millä tavalla ihmisen tarpeet vaikuttavat hänen käsityksiinsä todellisuudesta.
  2. Pohtikaa sitä, miksi jotkut jonottavat konsertin lippuja, elokuvalippuja, kirjoja jne jopa edellisetä illasta lähtien.
  3. Pohtikaa miksi on vaikea hyväksyä käsityksiä, jotka ovat entisten käsitystemme vastaisia.
  4. Millaisia todellisuuspaon muotoja esiintyy tällä vuosituhannella?
  5. Miten nykyiset "kaupunkitarinat" syntyvät?
  6. Mitkä minun käsityksistäni voivat olla pelkkiä annakkoluuloja.
  7. Pohtikaa tilanteita, joissa ennakkoluuloista voi olla hyötyä.
  8. Millä tavalla nykyiset taruhahmot eroavat muinaisista?
  9. Mitä tarina kuningas Arthurista kertoo. Mikse MENSA on ottanut nimensä tarusta, jonka päähenkilöä ei ole ollut olemassa?
  10. Laatikaa luettelo Jeesuksen tekemiksi väitetyistä ihmeistä.
  11. Laatikaa luettelo tieteiskirjojen sankarien tekemistä ihmeistä.
  12. Verratkaa näitä listoja. Pohtikaa, miksi lista Jeesuksen tekemistä ihmeistä on vanhanaikainen,

Sosialistien uskontoarvostelu

Mitä sosialismi on

Sosialismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan ansioidensa mukaan.

Vaikka todellisissa sosialistisissa yhteiskunnissa kykyjen mukaan vaatiminen epäonnistui pahiten, voitanee sanoa, että ansioiden mukaan antaminen olisi ollut paljon sitäkin vaikeampaa.

Kommunismi

Kommunismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeidensa mukaan.
Tarkasti ottaen mikään yhteiskunta ei ole väittänyt olevansa kommunistinen.


V. I. Lenin (Uljanov).

Useimpien sosialistien ja kommunistien yhteinen oppi-isä on Karl Marx. Poikkeuksena ovat sosialistiset ja kommunistiset anarkistit.

Venäläisen kommunismin oppi-isä V. I. Lenin (Uljanov) lakkasi käyttämästä itsestään nimitystä sosialidemokraatti vuonna 1914, jolloin eri maiden sosialistit sotivat keskenään ensimmäisessä maailmansodassa.

Bolshevikki tarkoitti enemmistöläistä Venäjän sosialistidemokraattisessa puolueessa. Bolshevikit alkoivat kutsua itseään kommunisteiksi.

Sosialismin häviö ei alenna sosialistisen uskontoarvostelun arvoa

Sosialismi yhteiskuntajärjestelmänä on käytännöllisesti katsoen hävinnyt. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että sosialistien esittämä uskontoarvostelu olisi menettänyt merkityksensä.

Koska Karl Marxin uskontoarvostelu on esitetty toisaalla tässä aineistossa yksityiskohtaisesti, tässä osiossa lähinnä palautetaan mieliin sen pääkohtia.

Valistusajattelu vaikutti sosialisteihin

Sosialistinen uskontoarvostelu oli pääasiassa peräisin valistusajattelusta. Esimerkiksi V. I. Lenin kehotti sosialisteja kääntämään ja lukemaan valistusajattelijain kirjoja. Itä-Saksa menetteli niin, ja siellä on runsaasti ateisteja (joiden määrä edelleen kasvaa).

Ludvig Feuerbach vaikutti sosialisteihin


feuerbach

Ludvig Feuerbach.

Toinen sosialistien uskontoarvosteluun vaikuttanut ajattelija oli Ludvig Feuerbach. Myös hänen uskontoarvosteluaan on selostettu toisaalla tässä oppiaineistossa.
 
Erityisesti sosialistit kiinnittävät huomiota uskontojen  yhteiskunnallisiin sosialismin kannnalta haittallisiin vaikutuksiin ja uskontojen merkitykseen yhteiskuntien kehityksen jarruttajina.

Karl Marxin uskontoarvostelu

Karl Marxin mukaan
uskonnollinen kurjuus on eräs todellisen kurjuuden ilmauksista ja vastalause todellista kurjuutta vastaan.

Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman ydin, kuten se on hengettömän asiantilan henki.

Uskonto on kansan oopiumi.

Uskonnon kumoaminen kansan näennäisenä onnena merkitsee kansan todellisen onnen vaatimista.

Vaatimus hylätä harhaluulot omasta olotilasta merkitsee vaatimusta hylätä ne olosuhteet, jotka vaativat harhakuvaa.

Uskonnon arvostelu on siis sen kurjuuden arvostelua, jonka pyhitys uskonto on.

Karl Kautsky

kautsky

Karl Kautsky.

Suomalaisen sosialidemokratian saksalainen oppi-isä Karl Kautsky kirjoitti teoksen Kristinuskon alkuperä. Teos on suomennettu vuonna 1909 ja lienee saatavissa kansalliskirjastosta ja Kuopiossa sijaitsevasta vanhojen kirjojen sijoituspaikasta.

Joachim Kalh


Joachim Kahl.

Marburgin yliopistosta kommunistisuuden vuoksi potkut saanut jumaluusopin ja filosofian tohtori Joachim Kahl on esittänyt sosialistisen uskontoarvostelun pääasiat artikkelissaan Warum ich Atheist bin teoksessa Warum ich Christ/Atheist/ Agnostiker bin.

Kahlin nykyisiä ajatuksia on esimerkiksi seuraavasta osoitteesta löytyvässä saksankielisessä artikkelissa:

http://www.ibka.org/artikel/ag98/atheismus.html 

Tehtäviä

  1. Miksi sosialistit arvostelivat uskontoja?
  2. Miten sosialistit arvostelivat uskontoja?
  3. Miksi Väinö Tanner ei kuulunut kirkkoon?
  4. Keitä ovat kristilliset sosialistit?
  5. Mitä mieltä uskonnosta on Suomen Sosialidemokraattisen puolueen nykyinen puheenjohtaja?
  6. Tutkikaa, pitääkö paikkansa Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Kimmo Kääriäisen väite, että tässä oppiaineistossa olisi käytetty hyväksi Neuvosto-Karjalassa julkaistua Uskonnonvastaista oppikirjaa.

Jumalatodistusten yksityiskohtainen kritiikki

Jumalatodistusten kuuluisia teologikannattajia

Ontologinen todistus

  • S.T. Davis,
  • D. Dombrowski,
  • C. Dore,
  • E.J. Lowe,
  • N. Malcolm,
  • A. Plantinga,
  • J. Ross, W. Rowe,
  • R. Swinburne,
  • R. Taylor

Kosmologinen todistus

  • W. Craig,
  • S.T. Davis,
  • R. Gale,
  • R. Koons,
  • H. Meynell,
  • B. Miller,
  • R. Purtill,
  • T. O'Connor,
  • A. Pruss,
  • W. Rowe (partial advocate)

Suunnittelijatodistus

  • D. and R. Basinger,
  • R. Collins,
  • W. Craig,
  • S.T. Davis,
  • J. Foster,
  • R.A. Larmer,
  • R. Swinburne

Ihmeisiin perustuva todistus

  • W. Craig,
  • P. Dietl,
  • J. Earman,
  • D. Geivett,
  • R. Swinburne

Arvot ja moraalinen kokemus

  • P. Copan,
  • C.S. Evans,
  • A.C. Ewing,
  • M. Linville,
  • G. Mavrodes,
  • H.P. Owen,
  • M. Wynn

Tietoisuuteen perustuva todistus

  • R.M. Adams,
  • J.P. Moreland,
  • M. Rea,
  • R. Swinburne

Uskonnollinen kokemus

  • W. Alston,
  • C. Frank,
  • J. Gellman,
  • G. Gutting,
  • K.M. Kwan,
  • R. Swinburne,
  • W. Wainwright,
  • K. Yandell

Tieto 

  • R. Creel,
  • A. Plantinga,
  • R. Taylor

Pascalin vaaka

  • J. Jodan,
  • N. Rescher,
  • G. Schlesinger,
  • T.V. Morris

Mitä tämä merkitsee

rescher

N. Rescher.

Sieltä löytyi jopa Timo Airaksisen kaveri N. Rescher!

Suomalaiset vapaa-ajattelijat eivät suostuneet puheenjohtajakaudellani ehdotukseeni, jonka mukaan vuoden 1973 tutkimus Suomen väestön jumalatodistusten kannatuksesta olisi uusittu.

Itse jumalatkaan eivät voi vastustaa tyhmyyttä!

Yleistä jumalatodistuksista

aquinas

Thomas Aquinas.

Ainakin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) ajasta lähtien kristittyjen enemmistö (katolinen eli yleinen kirkko, muodollisesti yli miljardi jäsentä) on pitänyt kristinuskon perustana ns. jumalatodistuksia.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tarkastelut pätevät kristinuskon sukuisiin uskontoihin kuten juutalaisuuteen ja islamiin. Eräiltä osin ne pätevät myös useisiin hindulaisuuden muotoihin (hindulaisuus on iso joukko intialaisperäisiä uskontoja).
 
Tavallisesti jumalatodistusten arvostelu aloitetaan Raamatun ristiriitojen erittelyllä. Näin menettelee esimerkiksi professori Lee Carter kirjassaan Lucifers Handbook (1977), joka lienee kaikkien aikojen parhaita jumalatodistusten arvosteluja.

lucifer

Kirja löytyy Internetistä osoitteesta:

http://www.miltontimmons.com/LuciferPt1.html

Suomessa on jo vuosikymmeniä kukoistanut ns. luonnollinen jumaluusoppi, joka yrittää todistaa jumalan olemassaoloa luonnon järjestyksestä, kaikkeuden synnystä yms. lähtökohdista käsin.

Suomen Gallupin Vapaa-ajattelijain liiton toimeksiannosta v. 1973 suoritettu tutkimus osoitti, että ikivanha Tuomas Akvinolaisen luonnollinen jumaluusoppi vaikuttaa maassamme edelleen.

Ensimmäisen syyn todistus

38 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja.

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä ensimmäisen syyn todistus tai kosmologinen todistus.

buclerrandall
 
Randallin ja Buchlerin kirjan Philosophy, an Introduction mukaan kosmologinen jumalatodistus voidaan muotoilla seuraavasti:
 
"Jokaisella tapahtumana täytyy olla jokin syy, on ristiriitaista sanoa, että jokin aiheuttaa itsensä olemassaolon. Mutta saman päättelyn mukaan syy on itse jonkin aikaisemman syyn vaikutus. Tällä syiden ketjulla täytyy olla alku. Täytyy siis olla olemassa ensimmäinen syy, äärimmäinen syy, joka ei ole itse syy, mutta joka aloittaa tapahtumien sarjan. Tämä sarja on luonnon tapahtumien sarja ja syy on jumala." (s. 160).
 
Toisin sanoen koska maailma on olemassa ja tutkijat sanovat, että sillä on tietty ikä, sillä täytyy olla alku ja luoja (Lee Carter).
 
Randallin ja Buchlerin esittämää muotoa kutsutaan joskus ensimmäisen syyn todistukseksi ja Lee Carterin esittämää muotoa kosmologiseksi todistukseksi.

Tuomas Akvinolaisella nämä todistukset esiintyivät erillisinä. Arvostelu voidaan esittää yhtenä kokonaisuutena.

Ensimmäinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Todistus sisältää itse asiassa seuraavat väitteet:
  1. Syy voidaan ymmärtää tapahtumaksi, joka aiheuttaa toisen tapahtuman.
  2. Syy voidaan ymmärtää olemassaolon aiheuttajaksi.
  3. Syy voidaan ymmärtää liikkeeseen panijaksi.
Aloitetaan sanan ensimmäisestä merkityksestä.

Todistus sanoo:
Jokaisella tapahtumana täytyy olla syynsä, on ristiriitaista sanoa, että jokin saattaa itsensä olemassa olemaan. Samoin päätellen syy on itse jonkin aikaisemman syyn vaikutus. Nyt tällä ketjulla täytyy olla alku.
Ensiksi voidaan todeta, että kyseessä on ns. kehäpäätelmä, todistettavaa asiaa yritetään käyttää todisteena.

Syyn määritelmästä ei suinkaan seuraa, että kaikella on syynsä, ja vaikka erityisillä tapahtumasarjoilla olisi alku, tästä ei voida suinkaan johtaa väitettä "kaikella on alku".

 
David Hume.

Jo David Hume osoitti, että väite "kaikella on syynsä" ei ole mikään looginen välttämättömyys vaan lause, jonka totuus on todettava kokemukseen nojautuen.

Kokemus puolestaan ei voi todistaa väitettä koskaan ehdottoman lopullisesti, vaan uudet havainnot voivat vaatia muuttamaan kokemukseen nojaavaa käsitystä.
 
Edelleen voidaan todeta, ettei ensimmäisen syyn todistus huomioi päättymättömien tai ilman alkua tai loppua olevien tapahtumasarjojen tai olioiden olemassaoloa.

Lee Carter toteaa, että sisäisesti suljetuilla olioilla, esimerkiksi ympyrän kehällä tai pallon pinnalla ei tarvitse olla alkua tai loppua.

Edelleen äärettömillä jonoilla kuten lukujono ei tarvitse olla alkua tai loppua.

Avaruus ja aika voidaan ajatella kumpaankin suuntaan äärettömiksi.

Toisaalta Einsteinin ajattelutavan mukaan avaruus saattaa olla äärellinen mutta suljettu, jolloin sillä ei olisi alkua eikä loppua. Luonnontieteen ajattelutavan mukaan kaikkeus on siis aluton ja loputon.

cause-effect
 
Jos taas väitetään, että jumala on ilman alkua ja loppua, on ollut aina olemassa, väite, jonka mukaan kaikella on alku, on väärä.
 
Siis väite, jonka mukaan kaikella on alku, ei kelpaa todistuksen lähtökohdaksi.
 
Todistus etenee seuraavasti:

Tällä syiden ketjulla täytyy olla ensimmäinen äärimmäinen syy, joka ei ole muiden syiden aiheuttama ja joka on aiheuttanut tapahtumien sarjan alkamisen.
 
Nyt todistus on jo ristiriidassa alkuosansa kanssa.

Vaikka todistuksen alkuosassa todetaan. että kaikella on syynsä, loppuosassa väitetään röyhkeästi, ettei jumala tällaista syytä tarvitse.

mill

John Stuart Mill.

Bertrand Russell kertoo lopullisesti hylänneensä uskon jumalaan luettuaan John Stuart Millin kysymyksen: Jos jumala on luonut kaikkeuden, kuka sitten on luonut jumalan?

Miksi jumala pitäisi jättää syiden sarjan ulkopuolelle? (Mill puolestaan kuuli kysymyksen lapsen suusta. Kysymys tunnettiin jo antiikin aikana.)
 
Uskovaiset väittävät, ettei tästä ensimmäisestä syystä tiedetä mitään, mutta kuten edellä on todettu, olemassaoloa ei voida väittää määrittelemättä sitä, mitä on olemassa.
 
Uustomistit (= roomalaiskatolisen kirkon virallinen aate) verhoavat ensimmäisen syyn todistuksen tunneperäiseen sanaverhoon väittämällä, että jos äärimmäistä syytä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi vain järjetön raaka tosiasia.

Miksi kaikkeus ei voisi olla pelkkä tosiasia?

Järjetön ja raaka se ei voi olla, koska se ei ole. mikään inhimillinen olento.

Tutkimus ei millään tavoin tue sitä väitettä, että kaikkeus olisi jollain tavalla ihmisen kaltainen.

Toinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Tarkastellaan seuraavaksi ajattelutapaa, jonka mukaan syy tarkoittaa olemassaolon aiheuttajaa.
 
Todistus olettaa, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa, ja koska nyt on jotakin, jotakin on syntynyt tyhjästä.

Fysiikan mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään.

Tästä syystä todistus väittää, että kaikkeuden on luonut yliluonnollinen olento, joka on aina ollut olemassa.
Ensiksi: ei ole mitään syytä olettaa, että joskus olisi ollut aika, jolloin mitään ei ollut olemassa.
Kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta ja energiaa voi luoda tyhjästä eikä hävittää.

Voidaan vain muuttaa niiden olomuotoa tai ainetta ja energiaa toisikseen (Einsteinin käsitteistön mukaan).

man-clay

Ei ole mitään syytä olettaa, ettei tämä luonnonlaki olisi ollut aina voimassa. Tästä syystä kaikkeuden perustavinta laatua olevia ainesosia ei voida luoda eikä hävittää. Koko luomisen ajatus on fysiikan vastainen.
 
Tarkastellaan vielä uskovaisten ajatuksen juoksua:

Jos kaikkeus ei ollut aina olemassa, kuinka se sai alkunsa?
  • Jumala loi sen.
  • Entä kuinka hän sai alkunsa?
  • Hän on ollut aina olemassa.
  Uskovainen joutuu siis aina palaamaan siihen, että jotain on ollut aina olemassa (jumala). Myös fyysikko myöntää, että jotakin on ollut aina olemassa, nimittäin ainetta ja energiaa. Mutta ei ole mitään mieltä nimittää ainetta ja energiaa jumalaksi.

 
Tuomas Akvinolainen.
Tuomas Akvinolainen myönsi, että kaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Hän käsitti "ensimmäisen syyn" hieman toisin.
Toiseksi, vaikka kaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut jumala.
Joku voisi väittää, että kaikkeus on syntynyt itsestään tai että sen on luonut joulupukki.

Luomiskertomuksen ajatus on itse asiassa lapsellinen; joskus lapset kuvittelevat, että joet ovat ihmisten kaivamia, ja luomiskertomukset ovat samaa luokkaa: alkukantaisten ihmisten sepustuksia (akateemikko Oiva Ketosen luennoillaan käyttämä esimerkki).
 
Luomiskertomuksia on esiintynyt lähes kaikissa uskonnoissa. Raamatun luomiskertomuksen juutalaiset lienevät oppineet muinaisesta Babyloniasta.

Vaikka harvat kristityt enää pitävät kiinni Raamatun luomiskertomuksesta, sana "luominen" on haluttu säilyttää uskonnossa, ja näin myös ensimmäisen syyn todistusta, jonka avulla "luomista" todistetaan, yritetään pitää hengissä.

Big Bang - todistus

Jotkut väittävät, että tutkijat ovat määrittäneet maailman ja ehkä koko kaikkeuden iän. He väittävät, että koska kaikkeudella on määrätty ikä, sen on täytynyt syntyä tyhjästä.
 
Kaikkeuden kehityskäsityksiä on useita. Oikeastaan on väärin puhua kaikkeuden kehityksestä, koska tunnemme vain suppean osan kaikkeutta, ns. metagalaksin eli kaukoputkillamme ja radioteleskoopeillamme havaittavan osan kaikkeutta. Ei ole tietoa, onko muita metagalakseja, ja jos on, kuinka paljon. "Kaikkeuksia" tai oikeammin metagalakseja voi olla jopa ääretön määrä.
 
Nykyään on muodissa ns. "suuren pamauksen teoria", jonka mukaan metagalaksimme olisi kauan sitten ollut tiivis ainepallo, joka on sitten räjähtänyt. Räjähdyksessä syntyivät yksinkertaisimmat alkuaineet, pääasiassa syntyi vetyä, josta vähitellen muodostui tähtiä, planeettoja ja galakseja (Linnunrata on meidän galaksimme). Nämä räjähdyksen tuotteet leviävät edelleen kasvavalla nopeudella kaikkialle avaruuteen.

lemaitre
 
Apotti Lemaitre.

Apotti Lemaitre, jota pidetään "suuren pamauksen teorian" isänä, tulkitsi tietysti "alkuräjähdystä" kristillisesti kaiken alkuna ja jumalan luomistekona.

Kristillisissä maissa ei ole juuri paljon vaivauduttu vastustamaan tätä omituista käsitystä.

On myös esitetty joukko oletuksia tapahtumista ennen alkupalloa. Lee Carter sanoo, että ennen räjähdystä aine kutistui alkupalloksi. Isaac Asimov arvailee eräässä teoksessaan, että alkupallo oli jättiläismäiseksi kehittynyt musta aukko. Alkupallon voisi ajatella olleen ennen räjähdystään ikuisesti alkupallona ja kehittyneen sisäisesti kohti räjähdystä, joka jakaa ikuisuuden kahtia.
 
On syytä korostaa, että on muitakin käsityksiä, mm. pysyvän tilan käsitys ja sykkivän metagalaksin käsitys.

Eräs mielikuvituksellisimmista käsityksistä väittää, että kaksi alkeishiukkasta putosi äärettömän kaukaa toisiaan kohti, ja kun törmäysenergia muuttui massaksi. syntyi metagalaksimme.
 
Edelleen on syytä korostaa, että kaikkeudesta emme tiedä mitään. Se, mistä tiedämme, on asuttamamme osa kaikkeutta, oma metagalaksimme. Kaukoputkemme ja radioteleskooppimme eivät näytä sen ulkopuolelle.
 
Suuren pamauksen teorian mukaan alkupallossa ei voinut esiintyä alkuaineita. Alkuaineita ei esiinny ns. mustassa aukossakaan, sikäli kuin sellaisia on olemassa, sillä aine on puristunut niin tiiviiksi, että on mahdoton sanoa, missä muodossa se esiintyy, ehkä alkeishiukkasina, ehkä kvarkkeina, ehkä vieläkin pienempinä hiukkasina.

Radioaktiiviset aineet hajoavat vakionopeudella ja tarjoavat luonnollisen kellon, mutta alkupallossa tällainen kello oli pysähtynyt.


Räjähdyksessä se näytti nollaa, ja on sanottu, että meidän metagalaksimme aineen aika alkoi alkuräjähdyksessä.

Muiden metagalaksien kellot saattavat käydä täysin toisenlaista aikaa.

Säiekäsityksen mukaan alkupallo muodostui säikeistä, joilla oli ulottuvuuksia. Tämän käsityksen mukaan alkpallo ei ollut pistemäinen ja aika ei alkanut alkuräjähdyksessä.

Säiekäsitys tai jokin muu vastaava käsitys tarvitaan nykyisen fysiikan aukkoja täydentämään.

Jos alkupallo oli olemassa, ja jos se oli musta aukko, se saattoi pyöriä. Siinä tapauksessa sen pyörimisnopeus mittasi ajan ja aika oli olemassa.

Fyysikkojen mukaan musta aukko ei voi räjähtää, joten nykyisen fysiikan mukaan alkuräjähdys ei ole mahdollinen.

Itse asiassa koko käsitys alkuräjähdyksestä perustuu nykyisen fisiikan perusteella tehtyihin laskelmiin. Tiettävästi kukaan fyysikko ei ollut tekemässä havaintoja alkuräjähdyksestä.

Viime vuosisadalla kosmologiaa pidettiin tieteiskuvitelmana, mutta kun mielipiteitä tunnetusti pystytään muuttamaan varsinkin nykyisillä tiedotusvälineinä, tavalliset ihmiset on saatu uskomaan, että ns. alkuräjähdys on tosiasia.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että ei ole loogisesti välttämätöntä, että jotain sellaista kuin alkuräjähdys olisi tapahtunut. Logiikan kannalta ei ole mitään ristiriitaista siinä, että maailmankaikeus ilmaantui fossiileineen päivineen 6000 vuotta sitten.

Minulla on tapana sanoa, että historia on menneisyyteen sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta. Samaa voidaan sanoa kosmologioista.

Millainen olisi "suuri rysäys"

galaxies

Galaksien etääntyminen toisistaan on päätelty niiden lähettämän valon siirtymisestä punaiseen päin (pakenevan kappaleen lähettämän valon aallonpituus pitenee).

Einsteinin painovoimaterian mukaisesti laskettuna tämä etääntyminen jatkuu ikuisesti.

Tästä syystä on lakattu pohtimasta sitä, millainen olisi "suuri rysäys", jossa metagalaksin aine palautuisi pieneen tilaan.

On ajateltu, ettei ennen suurta pamausta ollut mitään suurta rysäystä.

Koska siitä, onko suuria rysäyksiä tapahtunut, ei ole mitään tietoa, olisi mielestäni syytä laskea, mitä suuressa rysäyksessä fysiikan nykylakien mutaan tapahtuisi.

Tavallisesti vain todetaan, että syntyisi musta aukko, joka ei nykyisen käsityksen mukaan räjähdä.

Koska rysäys tapahtuisi varsin monimutkaisesta galaksien järjestelmästä, ei mielestäni voida suoralta kädeltä sanoa, että lopputuloksena olisi musta aukko.

crashing

Kun esimerkiksi kaksi galaksia törmäävät, ne menevät suurimmaksi osaksi toistensa läpi ja jatkavat matkaansa ja vain paikallisia törmäyksiä tapahtuu.

Voisi myös olla hyödyllistä miettiä, mitä tapahtuisi sen jälkeen, kun nykyisen metagalaksin suuruinen musta aukko Hawkingin laskelmien mukaan höyrystyisi.

Kolmas vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Tarkastellaan seuraavaksi ajattelutapaa, jonka mukaan syy tarkoittaa liikkeeseen panijaa.
 
Tässä todistuksen muodossa ajatellaan, että aineen luonnollinen olotila olisi lepo ja että kaikkeuden olisi pannut käyntiin "ensimmäinen liikuttaja" eli "ensimmäinen syy".
 
Tämä on fysiikan vastaista ajattelua. Me tiedämme, ettei aineen luonnollinen olotila ole lepo vaan liike. Itse asiassa käsitteet "lepo" ja "liike" ovat molemmat suhteellisia, koska jokin voi olla levossa tai liikkeessä vain jonkin toisen suhteen.

sleeping-aeroplane

Joku voi esimerkiksi nukkua matkustaessaan suihkukoneessa. Hän on levossa lentokoneen suhteen mutta liikkeessä Maan suhteen.

Hän voi nukkua omassa vuoteessaan. Silloin hän on levossa Maan suhteen, mutta Maa pyörii akselinsa ympäri, kiertää Auringon ympäri ja Aurinko kiertää Linnunradan ympäri ja Linnunrata on osa hajoavaa metagalaksia...
 
Lepo on itse asiassa erikoinen liikkeen muoto, jossa kaksi tai useampia olioita on liitetty toisiinsa (tavallisesti kitkan avulla).
 
Kaikki molekyylit ovat jatkuvasti liikkeessä toistensa suhteen (paitsi absoluuttisessa nollapisteessä -273,15 o C, mitä lämpötilaa on käytännössä mahdoton saavuttaa). Elektronit atomeissa ja molekyyleissä ovat jatkuvassa liikkeessä. Atomipommi osoittaa kouriintuntuvalla tavalla, ettei aine suinkaan ole pelkkää lepoa.

Se, mihin tarvitaan syy, on kiihtyvyys (johon kuuluu myös hidastuvuus. Kiihtyvyyden syytä kutsutaan voimaksi, joka Newtonin fysiikassa määritellään yhtälöllä

F = ma
missä F on voima, a on kiityvyys ja vakio m on massa. Jos halutaan puhua kiihtyvyyden syystä, niin voimaa voidaan kutsua kiihtyvyyden syyksi.

Neljäs vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Edellä tarkastelut on suoritettu pääasiassa ns. kolmiulotteisessa avaruudessa, jossa aika on absoluuttinen. Kuitenkin eri suhteellisuusteorioiden mukaan aika ei ole absoluuttinen, vaan ajan kulumisnopeus riippuu kappaleen fysikaalisesta olotilasta. On huomattava, että eri teoroissa aika määritellään eri tavoin.
 
Oletetaan, että meillä on kaksi tarkasti samaa aikaa käyvää atomikelloa. Toinen asetetaan rakettiin, joka lähetetään kiertämään esim. Maata, toinen jätetään Maan pinnalle. Suhteellisuusteorioiden mukaan Maata kiertävällä radalla oleva kello käy hitaammin, koska se liikkuu nopeammin. Jos raketin nopeus lähestyisi valon nopeutta, kello alkaisi pysähtyä.

jupiter
 
Toisaalta atomikello käy hitaammin myös voimakkaassa painovoimakentässä. Jollain Maata paljon suuremmalla planeetalla atomikello saattaa käydä hieman hitaammin kuin Maassa, koska painovoimakenttä on suurempi.
 
Sikäli kuin pidetään atomikellojen mittaamaa aikaa perusteena, tämä merkitsee, etteivät kaikkeuden eri osat ole samanikäisiä. Kuinka ne voisivat olla, jos muutosnopeus riippuu fysikaalisista olosuhteista. Vaikka metagalaksimme muutos olisi lähtenyt käyntiin suuressa pamauksessa, kaikkeuden eri osat olisivat nyt atomikelloilla mitaattuna eri-ikäisiä, ja määrätystä kaikkeuden tai edes metagalaksimme iästä puhuminen olisi mieletöntä.
 
Lopuksi on syytä huomauttaa, että aikaa ajatellaan usein olevan olemassa vain aineeseen liittyneenä. Kellon osoittimet liikkuvat avaruudessa. Atomikello mittaa radioaktiivisten hiukkasten lukumäärää. Me tunnemme ajan kemiallisista reaktioista elimistössämme. Vaikka kuvittelisimme täysin tyhjän tilan, tuntisimme ajan kuluvan, mutta vain siitä syystä, että me olemme aineellisia tarkkailijoita ja me olemme ainetta, jossa aika voi olla olemassa.
 
Tämän käsityksen mukaan on mieletöntä sanoa, että kerran olisi ollut aika, jolloin kaikkeutta ei ollut olemassa. Jos ei ole kaikkeutta, ei ole aikaakaan.

Aika voidaan myös määritellä perusmuuttujana, jonka kuluminen ei riipu kellojen käyntinopeuksista. Näin on menetelty esimerkiksi tohtori Tuomo Suntolan dynaamisessa universumissa.
 
Katolinen, ns. uustomistinen jumaluusoppi (uustomistinen Tuomas Akvinolaisen mukaan) on kehittänyt kokonaisen kirjallisuuden kosmologisen todistuksen ympärille. Suomen olosuhteita silmällä pitäen kosmologisen todistuksen edellä olevaa laajempi tarkastelu ei liene ainakaan toistaiseksi aiheellista.

Tuomo Suntolan kosmologiassa ennen suurta pamausta oli ikuisuudessa alkanut kutistuminen joka suuren pamauksen jälkeen jatkuu ikuisuuteen ulottuvana laajenemisena.

Luonnon järjestyksen todistus

30 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.



Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus eli teleologinen todistus, ja todistuksesta esiintyy suuri määrä erilaisia muunnelmia.

Luonnon järjestyksen todistus on erittäin suosittu erilaisissa hartauspuheissa ja saarnoissa, ja on oikeastaan kummallista, että se häviää mielipidetutkimuksissa parille muulle jumalatodistukselle kannatuksen suhteen.
 
Buchlerin ja Randallin em. teoksen mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen ensimmäinen muoto (a)

voidaan esittää seuraavasti:
 
"Luonto on järjestetty. Planeetat kiertävät säännöllisiä ratojaan, kasvit kasvavat tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat säännöllisesti toisiaan. Kaikki tapahtuu mallin mukaan, kaikkea hallitsee laki. Nyt tämä valtava järjestys ei ole voinut syntyä itsestään, eikä se ole syntynyt sattumalta. Täytyy olla olemassa älyllinen olento, joka on järjestänyt sen. Mallin tai rakenteen olemassaolo edellyttää suunnittelijaa tai arkkitehtia, joka on tarkoituksella luonut sen "(s. 161)

Ensimmäinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

lens

Aluksi on syytä tutkia, miten ihminen oppi käsittämään malleja, rakenteita tai järjestyksiä.
 
Tärkein aistinelimemme on epäilemättä silmä. Silmän linssi aiheuttaa verkkokalvolle kuvan. Kuva puolestaan ärsyttää eri verkkokalvon kohtia, ja valon aiheuttama ärsytys siirtyy sähköimpulsseina aivoihimme. Jotta kuva verkkokalvolla olisi tarkka, aivojen on ohjattava silmälihaksiamme.

Ennen kuin opimme selvästi näkemään, aivojemme on opittava ohjaamaan silmiämme. Tärkeää osaa tässä oppimisessa näyttelee lihaksistonne, joka antaa meille vaikutelman avaruudesta. Monimutkaisesta kemiallisesta informaatiosta muodostuu aivoissamme todellisuuskäsitys.

3dglasses
 
Aivojen osuutta näkemisessä selventää seuraava esimerkki. Henkilölle annetaan silmälasit, jotka vääristävät kuvan todellisuudesta. Jonkin ajan kuluttua hän oppii toimimaan näiden lasien kanssa tehokkaasti ja väittää, että kaikki näyttää normaalilla.

Kun lasit poistetaan, kaikki näyttää taas vääristyneeltä, ja henkilön on opeteltava uudestaan kävelemään, syömään, pukeutumaan jne. Tällaiset silmälasit voivat jopa kääntää maailman ylösalaisin. Vähitellen niiden käyttäjä oppii näkemään maailman oikein päin.
 
Uskovaisten kielenkäytön väljyyden takia sanoja malli, kaavio ja rakenne on käytetty samanmerkityksisinä (synonyymeinä), vaikka tarkasti ottaen näillä sanoilla on hieman eri merkitys.
 
Oletetaan, että on olemassa jonkinlainen aineellinen kaikkeus ja että siinä esiintyy jonkinlaista järjestystä ja toimintaa, vaikka havaintomme siitä eivät olekaan täysin oikeita.

Tietysti aistiemme rajoittuneisuus sallii meidän havaita vain osan siitä. Silmämme aistivat vain kapean kaistan sähkömagneettisia aaltoja. Korvamme aistivat vielä kapeamman kaistan fysikaalisia värähdyksiä. Tuntoaistimme aistii vain häviävän pienen osan painevaihteluista.


On siis suuri määrä alueita ja asioita, joita emme havaitse suoraan aisteillamme. Mutta koska joka tapauksessa havaitsemme jotain, hermojärjestelmämme alkaa muodostaa kaavioita, jotka perustuvat ärsykkeissä esiintyviin kaavioihin.
 
Todellisuus on erilainen kuin hermojärjestelmämme muodostamat kaaviot. Meidän käsityksemme muodosta, väristä, suhteista jne. muistuttavat varsin vähän niitä elektronien muodostelmia, joiden laitteemme kertovat aiheuttavan aistimuksemme.

Todellisuuden ja aistimustemme eroa voidaan havainnollistaa vaikkapa tarkastelemalla syntymästään saakka sokeaa, joka saatetaan näkeväksi leikkauksen avulla. Kuvat, jotka hän vähitellen oppii havaitsemaan, ovat varmasti täysin erilaisia kuin hän oli kuvitellut.
 
Kun kykenemme muodostamaan kaavioita, joita kutsumme aistimuksiksi, olemme valmiita aloittamaan kaavioiden muodostamisen. Vasta nyt opimme tajuamaan avaruuden täynnä esineitä. Me jatkamme käsitteellistämistä muodostamalla järjestyksen järjestyksiä jne., kunnes lopulta päädymme siihen, mitä tiedämme ympäristöstämme.

Tätä havaitsemisen järjestelmää voidaan verrata lukemiseen: Ensin opimme yksittäiset kirjaimet, sitten muodostamme niistä sanoja, sitten lauseita, sitten kappaleita, sitten lukuja, sitten kirjoja. (Jotkut kuten kirjoittajan tyttärenpoika oppivat lukemaan suoraan,)
 
On tärkeää huomata järjestysten suhteellisuus. Jos olisimme sokeita, voisimme nähdä radioaaltoja tai kuulisimme, mitä koira kuulee, käsityksemme todellisuudesta ja kaaviomme siitä olisivat toisenlaiset.

scitsophrenia

Vaikka tarkastellaan henkilöitä, joilla on samat aistit, kaaviot vaihtelevat henkilöstä toiseen. Mielisairas jäsentää todellisuutta eri tavoin kuin yleensä tehdään, ja eri yhteisöissä käsitykset ovat erilaisia. Jopa saman yhteisön sisällä eri yksilöt kokevat todellisuuden eri tavoin.
 
Voimme tarkastella esim. shakkilaudan ruudukkoa eri tavoin. Ensin ehkä näemme siinä yhdensuuntaisia viivoja, näitä vastaan kohtisuoria viivoja ja pieniä ruutuja. Mutta jos haluamme, voimme nähdä siinä suurempia neliöitä, ristejä, suorakulmioita jne.
 
1,2,3 on eräs järjestys, 2,4,6 on eräs toinen ja 4,2,3 on kolmas. Kaikki ovat järjestyksiä, mutta kaksi ensimmäistä ovat meille ihmisille helpoimmin käsitettäviä.
 
Puhuessamme järjestyksestä tarkoitamme usein olioiden välisiä suhteita. Huonekalut ovat mielestämme järjestyksessä, kun ne ovat tavanomaisilla paikoillaan. Juhlien jälkeen ne saattavat olla mielestämme epäjärjestyksessä. Mutta niiden välillä vallitsevat edelleen jotkin suhteet. Suhteet ovat nyt vain monimutkaisemmat.
 
Voimme nyt päätellä, että koska kaikki oliot ovat jonkinlaisissa suhteissa toisiin olioihin, sellaista kuin epäjärjestystä ei ole ankarassa mielessä olemassa.

 
Edesmennyt dosentti Pertti Lindfors on jo kauan tutkinut suhteellisen yksinkertaisuuden periaatetta. Sikäli kuin käsitykset voidaan asettaa yksinkertaisuusjärjestykseen, kilpailevista kilpailevista käsityksistä on viisasta  valita yksinkertaisin, jos käsitykset ovat muuten tasaveroisia. (Yksinkertaisuuden mitasta lienee edelleen erimielisyyttä.)
 
Ihmisen pyrkimyksen yksinkertaisiin käsityksiin jumaluusoppineet näyttävät kuitenkin sotkevan luonnossa muka vallitsevaan yksinkertaiseen järjestykseen. Vaikka ihminen pyrkii mahdollisimman yksinkertaisiin käsityksiin, tästä ei suinkaan seuraa, että luonto olisi yksinkertaisin mahdollinen.

Voidaan aivan ristiriidattomasti kuvitella metagalakseja, joissa vallitsevat säännönmukaisuudet olisivat yksinkertaisempia kuin meidän metagalaksissamme vallitsevat, ja voidaan aivan ristiriidattomasti kuvitella metagalakseja, joissa vallitsevat luonnonlait olisivat monimutkaisempia kuin meidän metagalaksissamme vallitsevat.

Eräät ovat väittäneetkin, että eri metagalakseissa todella vallitsevat erilaiset luonnonlait. Mitään perusteluja tällaisille väitteille ei ole voitu toistaiseksi esittää.
 
Käytännössä ihminen joutuu sekavan tosiasioiden paljouden eteen. Tehtävämme on palauttaa tämä erittäin mutkikas järjestys yksinkertaisempaan, helpommin käsitettävään järjestykseen, jotta voisimme tehdä tarpeellisia tosiasioita koskevia päätelmiä.

schema

Tehtävänä on järjestää tosiasiat henkisiksi kaavioiksi, joilla on meille enemmän merkitystä kuin havainnoillamme. Kaavioitamme ei esiinny luonnossa, ne ovat olemassa vain päässämme. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivät kaaviot olisi todellisuuden tuotetta aivoissamme aivan aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisesti. 

Niin sanottu luonnonlaki on todellisuudessa inhimillinen yleistys luonnosta.
 
Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että planeetat liikkuvat säännöllisinä radoillaan, vilja kasvaa tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Kaikki noudattaa kaaviota, on lainalaista.
 
Mutta jos tarkastelemme luontoa toselta kannalta, havaitsemme, että epäjärjestystä esiintyy sielläkin, missä luultiin olevan järjestystä. Vaikka lämpötilat tietyllä alueella vaihtelevat keskimäärin vuodenaikojen mukaan, yksityisen päivän lämpötila voi täysin poiketa ajankohdan normaalilämmöstä. Vaikka on monia säännöllisiä tähtitietieteen tapahtumasarjoja, on monia epäsäännöllisiäkin.

lapsi
 
Alkukantaisen ihmisen mielestä luonnossa ei ollut mitään järjestystä. Hänen todellisuuskäsityksensä oli kuin lapsen, täynnä odottamattomia tapahtumia. Lapselta kuluu vuosia, ennen kuin hän oppii näkemään maailman nykyisen tietämyksen silmälasien läpi. Ja ilman opettajia ihmiseltä vei miljoonia vuosia, ennen kuin hän pystyi käsittämään yllä mainitut järjestykset.
 
Tiedämme, että ihminen osasi kävellä jaloillaan tuhansia vuosia ennen kuin hän ymmärsi kitkan ja tulen välisen yhteyden. Kului taas tuhansia vuosia ennen kuin hän oppi ymmärtämään siemenen, vuodenaikojen ja kasvien välisen suhteen. Ja edelleenkään emme tiedä täsmälleen, mitä siemenelle tapahtuu sen jälkeen, kun se on kylvetty. Voimme vain laskea todennäköisyyksiä itämiselle, suuruudelle, lehtien sijainnille, kukkien määrälle jne.
 
Itse asiassa ei olla ollenkaan varmoja siitä, kuinka planeetat tarkasti ottaen liikkuvat radoillaan. Ns. Merkuriuksen periheliliikettä eri suhteellisuusteoriat ovat selittäneet eri tavoin.
 
Todistuksessa sanotaan, että vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Olemme todenneet, että uskovaiset tarkoittavat järjestyksellä helposti käsitettäviä suhteita. Tässä mielessä väite, että vuodenajat seuraisivat toisiaan järjestyksessä, voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

 
Maan akseli on kallistunut kaksikymmentäkolme ja puoli astetta Maan kiertoradan suhteen. Kiertorata Auringon ympäri ei ole ympyrä vaan ellipsi. Maa on paljon lähempänä Aurinkoa Pohjolan talven kuin Etelän kevään aikaan. Kiintotähtien suhteen Maa tekee täyden kierroksen 23 tunnissa 56 minuutissa ja 4,095 sekunnissa. Auringon suhteen se pyörii kuusi sekuntia nopeammin. Kiertäessään Auringon ympäri Maa tekee 365,2422 pyörähdystä Auringon suhteen.

Kalenterimme on mutkikas, koska joka neljäs vuosi on pidettävä ylijääneen päivän takia karkausvuosi. Pohjoisella pallonpuoliskolla vuodenajat ovat eri pituiset kuin eteläisellä, pohjoisnavalla on käytännöllisesti katsoen aina talvi ja päiväntasaajalla aina kesä.
 
Yllä kerrottua voitaisiin jatkaa pitkälti. On kuitenkin ilmeistä, ettei planeettojen liikkeiden ja vuodenaikojen selostaminen ole mitenkään erityisen lyhyt ja yksinkertainen asia.

galilei

Galileo Galilei.

Ei ole ihme, että kesti miljoonia vuosia ennen kuin ihminen pääsi niistä selville. Mainittakoon, että kristityt vastustivat selville saatujen tietojen levittämistä, mm. Giordano Bruno poltettiin vuonna 1600 roviolla Roomassa Campo di Fiori -nimisellä torilla ja Galileo Galilei vietti viimeiset päivänsä kotiarestissa.
 
Vuodenaikojen vaihtelut näyttävät seuraavan toisiaan järjestyksessä, koska olemme oppineet elämään nykyaikaisten kalenterien kanssa. Australian alkuasukkaasta kevät saattaa olla yhtä hämmästyttävä joka vuosi.

inkblot
 
Palauttakaamme mieliin psykologien laajasti käyttämä mustetahratesti. Testi sanoo, että ihminen heijastaa omaa persoonallisuuttaan muodottomiin läikkiin. Ihminen näkee musteläikissä sitä, mitä hänen mielessään liikkuu. Jos hän on nälkäinen, mustetahra voi näyttää paistilta, jos hän on vihainen, se saattaa näyttää aseelta.

Ihminen menettelee täsmälleen samalla tavalla nähdessään "järjestystä" luonnon tapahtumissa. Hänen havaitsemansa kaavio on jotain, jota hän on luonut tosiasioista. Ainoa "järki", jonka hän näkee luonnossa, on hänen omansa.
 
Tuskin voidaan väittää vastaan, jos sanomme, että käsityksemme siitä, mitä luonnon säännönmukaisuudet ovat, ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Ja jos näin on, emme voi tietää, mitkä ovat "todelliset" säänönmukaisuudet. Kaikki, mitä tiedämme, on meidän nykyinen käsityksemme näistä säännönmukaisuuksista.

Ainoat säännönmukaisuudett, joista meillä on tietoa, ovat ne, jotka olemme jo keksineet. Me ajattelemme tuntemiemme säännönmukaisuuksien todella vallitsevan luonnossa, koska me heijastamme ne sinne samalla tavalla kuin me katsomme pilven olevan taivaalla, vaikka kuva pilvestä on kaavio aivoissamme. Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan taivaalla on tietysti jotain, jonka aiheuttama kuva pilvestä aivoissamme on, mutta tuo todellinen vesimolekyylien muodostelma ilmassa on tietysti jotain muuta kuin se, mitä me taivaalla näemme.
 
Olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, ettei ole järjestystä tai epäjärjestystä, on vain erilaisia järjestyksiä.

army-order

Jotkut järjestykset ovat ihmisille helpompia käsittää kuin jotkut toiset.

Edelleen joillain käsityksillä on suurempi suhteellinen yksinkertaisuus kuin joillain toisilla. Kaikkeudesta emme voi väittää, että se olisi erityisen helposti käsitettävissä. Esimerkiksi ns. suhteellisuuskäsityksiä ymmärtävät tällä hetkellä varsin harvat kansalaiset, ja on mahdollista, että oikeaa käsitystä ei tällä hetkellä ymmärrä tällä alueella kukaan.
 
Olemme todenneet, ettei jumaluusopillisten todistusten perusolettamusten joukko ole nykyisen todellisuuskäsityksen mukainen. Luonnon järjestyksestä tai epäjärjestyksestä puhuminen ei ole mielekästä.

Oli luonto millainen tahansa, siinä vallitsee jonkinlaisen järjestys, ja koska kaikenlaisille järjestyksille pitäisi todistuksen mukaan olettaa luoja, tämä oletus ei selittäisi mitään. Voidaan myös todeta, ettei järjestyksen olemassaolosta muutoinkaan voida päätellä alkuunpanijan olemassaoloa (vrt. esimerkki, jonka mukaan lapset kuvittelevat, että ihmiset ovat kaivaneet joet). Jos alkuunpanijoita olisi, niitä saattaisi olla useita.

Toinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

Säännönmukaisuudesta saisi oikeastaan puhua vain silloin, kun se ennustaisi tulevaisuuden tapahtumia ehdottoman tarkasti. Kuitenkin tutkijat puhuvat säännönmukaisuuden varmuuden asteesta. Säännönmukaisuudet voidaan muotoilla vain menneisyyden tietojen perusteella.


Koska emme voi tietää, aiheuttaako joku tulevaisuuden havainto säännönmukaisuuden korjaamisen, emme voi koskaan väittää, että säännönmukaisuuden varmuuden aste olisi 100%. Aikoinaan pidettiin varmana, että Maa on pannukakku ja että Aurinko kiertää Maan ympäri. Alkuaineiksi kuviteltiin esimerkiksi ilmaa, maata, tulta ja vettä. Uudet tiedot pakottivat lopulta (kristittyjen vastustuksesta huolimatta) muutamaan näitä käsityksiä.
 
Ajattelemattomat ihmiset ovat kaikkina aikoina kuvitelleet, että heillä on hallussaan lopullinen ja ehdoton totuus. Meidän aikamme ihmiset eivät ole poikkeus.

Aivan kuten me hymyilemme menneisyyden ihmisten todellisuuskäsityksille, tulevaisuuden ihmiset saattavat hymyillä meidän todellisuuskäsityksillemme. Tämä ei merkitse sitä, ettei käytännön tarpeita vastaava karkeistus olisi ihmisen tiedostettavissa.

Vaikka käsityksemme varmasti on päässyt jo suhteellisen lähelle käytännön tarpeiden kannalta tyydyttävää totuutta esimerkiksi luonnosta, käsityksissämme saattaa kuitenkin esiintyä virheellisyyksiä ja aukkoja, joita tulevat sukupolvet hämmästelevät.

Luultavasti suurimmat aukot ovat käsityksissä ihmisestä ja yhteiskunnasta. On myös luultavaa, ettei kaikkia aukkoja koskaan täytetä, ja ettei niitä ole tarpeenkaan täyttää.

sunrise
 
Voimme olla lähes varmoja siitä, että Aurinko nousee huomenna, koska se on aina noussut, mutta emme voi olla siitä ehdottoman varmoja. Tunnemme koko joukon asioita, jotka voisivat muuttaa tilanteen. Maahan tai Aurinkoon voisi osua jättiläismäinen meteoriitti tai pyrstötähti. Aurinko saattaisi räjähtää tai palaa loppuun kuten tähdet usein tekevät. Maa saattaisi räjähtää vetyräjähdyksessä jne. Sama periaate sopii muihinkin yleistyksiin.
 
Näin ollen mikään todellisuuskäsitys ei ole ehdottoman varma ja tutkijat eivät ole suinkaan keksineet "jumalan ikuisia lakeja". Emme voi käyttää todisteena luonnon lainmukaisuudesta sellaisia "luonnonlakeja", jotka muuttuvat tutkimuksen edistyessä.
 
Tietysti koko  ajatteluamme ohjaa se käsitys, että kaikkeus on säännönmukainen, ts. periaatteessa kuvattavissa säännönmukaisilla malleilla, vaikka epätarkkuusperiaate yms. seikat asettaisivat tälle käytännössä voittamattomia vaikeuksia.

Säännönmukaisuus on kuitenkin itse kokeellisen tutkimuksen tuote ja altis tulevaisuuden havaintojen aiheuttamille muutoksille. Koska emme ehdottoman varmasti tiedä, onko luonto säännönmukainen, emme voi vedota säännönmukaisuuteen todistuksissamme.

Todettakoon lopuksi tässä yhteydessä, että joskus uskovaiset vetoavat jumalatodisteluissaan luonnon "epäjärjestykseen". Tässä yhteydessä ei ole tilaa ryhtyä tarkastelemaan noita todisteluja, mutta kuten uskovaisten tekniikasta näkyy, melkein mikä tahansa tunneperäisesti vaikuttava näyttää kelpaavan uskon pohjaksi. 

Kolmas vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

planet-orbit

Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että planeetat liikkuvat säännöllisillä radoillaan, vilja kasvaa tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Kaikki on säännönmukaista. Mutta kun sanomme, että kaikki on säännönmukaista, kyseessä on, kuten edellä totesimme, meidän itse luomamme yleistys.

Kun sanomme, että negatiiviset hiukkaset hylkivät toisiaan elektronien työntövoiman vuoksi, sanomme suurin piirtein saman asian kuin sanoessamme, että poika joutuu vaikeuksiin, koska hän on paha.

Toisaalta kutsumme häntä pahaksi, koska hän joutuu vaikeuksiin. Emme itse asiassa sano muuta kuin että elektronit hylkivät toisiaan koska elektronit hylkivät toisiaan ja poika joutuu vaikeuksiin koska poika joutuu vaikeuksiin. (Vrt. Platonin virheellinen käsitys mielikuvista eli ideoista.)

On eräs inhimillisen ajattelun onnettomuuksia, että hän kuvaa tapahtuman, antaa kuvaukselle nimen ja sitten hän tuntee että hän tietää kaiken tapahtuman "sisäisestä syystä".

Kuitenkin pitäisi olla selvää, että jos kirjoitan kuvauksen jalkapallopelistä sanomalehteen, tämä kuvaus ei ole jalkapallopelin syy.

Vastaavasti säännönmukaisuudet ovat kuvauksia siitä, mitä olemme havainneet. Sellaiset kuvaukset eivät kykene valvomaan sitä, mitä havaitsemme (paitsi tietyssä psykologisessa mielessä). Väite, että kaikki on säännönmukaisuuksien alaista, on siis kokeellinen yleistys, jonka totuus ei ole sataprosenttinen. 

Neljäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a


Olemme aikaisemmin todenneet, että kaaviot tai säännönmukaisuudet ovat meidän käsityksiämme luonnosta ja että luonto eroaa meidän malleistamme.

Vaikka meidän mallimme pystyisivät ennustamaan luonnon tapahtumia ehdottoman tarkastikin, tutkimuksen (induktiivisesti) yleistävän luonteen vuoksi emme voisi kuitenkaan koskaan ehdottoman varmasti tietää, että mallimme ovat oikeita, koska meillä ei ole mitään keinoa, jolla voisimme täysin luotettavasti verrata mallejamme luontoon.

Emme siis koskaan voi tietää, olemmeko keksineet kaikki säännönmukaisuudet. Tällä hetkellä sen sijaan tiedämme varmasti, että emme ole keksineet vielä kaikkia luonnon säännönmukaisuuksia, koska esimerkiksi fysiikasta, kosmologiasta ja lääketieteestä tiedämme suuren joukon ratkaisemattomia ongelmia.
 
Koska kuitenkin on tapana puhua säännönmukaisuuksista ja käytäntöä on vaikea muuttaa yhtäkkiä, on tarpeen selvittää, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan säännönmukaisuuksista.
 
On helpompaa sanoa, että katselen pilveä kuin että katselen jotain päässäni olevaa, joka kuvaa jotain luonnossa esiintyvää, jota kutsun pilveksi.

mathematical-formula

On helpompaa sanoa, että matemaattinen ongelma sivulla kolme on vaikea kuin että merkit sivulla kolme synnyttävät päässäni tapahtumasarjan, jota minun on vaikeaa käsitellä toivomallani tavalla.

Samasta syystä tutkimuksenharjoittajat ovat kehittäneet tavan puhua säännönmukaisuuksista ikään kuin nämä säännönmukaisuudet esiintyisivät luonnossa, mutta useimmat heistä toki käsittävät, että he käyttävät totuttua kieltä.

Maallikot tulkitsevat usein tämän puhetavan kirjaimellisesti ja käsittävät sen väärin. He luulevat, että säännönmukaisuudet ovat jotain luonnossa esiintyvää, ja että joku ihmisen kaltainen on keksinyt ne ja pannut ne luontoon. Loppuosassa tätä aineistoa puhutaan kyllä säännönmukaisuuksista, mutta lukijan on itse ymmärrettävä, mitä edellä on sanottu.

Inhimillisestä ennustus- ja selitysjärjestelmistä, inhimillisistä käsitteistä

Olemme havainneet, että jokainen lause luonnon järjestyksen todistuksessa a on virheellinen. Olemme havainneet, ettei luonto ole erityisen hyvin "järjestetty", etteivät "säännönmukaisuudet" ole ikuisia vaan kehittyvät inhimillisen tutkimuksen mukana ja etteivät säännönmukaisuudet "hallitse" mitään. Jatkamme tarkastelua hieman eri kannalta.
 
"Tutkimus on perättäisten likiarvojen menetelmä, jatkuvaa kehitystä kohti sekä laajempia että yksityiskohtaisempaa kuvauksia ja yleistyksiä."
 
Kun todellisuustutkimus on kehittynyt, luonnon kuvaamiseen tarvittavien käsitteiden määrä on laskenut kohti harvempia ja yksinkertaisempia.

Vähitellen useita lähisukuisia säännönmukaisuuksia on voitu yhdistää yhdeksi. Esimerkiksi lämpöopissa esiintyi aikaisemmin suuri joukko säännönmukaisuuksia lämmön siirtymisestä, leviämisestä jne.

Kaikki on voitu palauttaa yhteen selitykseen, molekyylien ns. lämpöliikkeeseen. Kaikki aikoinaan selittämättömät sähköiset ilmiöt on voitu nyttemmin selittää elektronien työntövoiman avulla. Suuri joukko fysiikan periaatteita voidaan nykyään selittää atomien avulla. Elävän aineen ominaisuuksia voidaan selittää solun avulla.
 
Einstein pyrki selittämään painovoimaa, sähkömagnetismia, valoa jne. yhden periaatteen avulla. Hän kuoli ennen kuin onnistui, mutta voi olla, että Einsteinin unelma joskus toteutuu. Monet tutkijat tekevät kovasti työtä toteuttaakseen sen.
 
Jotkut puolestaan väittävät, että säännönmukaisuudet ovat liian monimutkaisia esiintyäkseen sattumalta. He sanovat, että kaikkeuden päätyminen nykyiseen tilaan sattumalta olisi ollut käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Vertauksena käytetään usein kellon syntymistä sattumalta metallipisarasta.
 
Ensiksi voidaan todeta, että nykyinen tietomme säännönmukaisuuksista ei ole lopullista. Voi vielä löytyä uusia säännönmukaisuuksia, jotka selittävät suuren joukon entisiä, ja väite, että säännönmukaisuudet ovat monimutkaisia, voi ajan oloon kumoutua.

 
Toiseksi voidaan todeta, että monimutkaisuus on monimutkaisuutta ainoastaan meidän inhimillisen käsityskykymme ymmärrettävän rajoittuneisuuden kannalta.
 
dice

Kolmanneksi voidaan todeta, että olisi luonto millainen tahansa, joku voisi väittää, että sen joutuminen nykyiseen tilaan on äärimmäisen epätodennäköistä. Heittäkää noppaa vaikkapa tuhat kertaa ja merkitkää tulossarja muistiin.

Tulos on äärimmäisen epätodennäköinen. Ette koskaan tule saamaan samaa tulosta eikä kukaan muukaan vaikka nopanheiton harrastus huomattavastikin lisääntyisi. Kuitenkin tulos on kaikessa monimutkaisuudessaan yhtä todennäköinen kuin minkä vastaavan heittosarjan tulos tahansa. Jokin tuloshan heitoista tulee, jos noppa toimii. Vastaväite on siis seuraava. Jonkinlainenhan luonnon täytyy olla.
 
Jotkut väittävät, että säännönmukaisuudet ovat liian yksinkertaisia esiintyäkseen sattumalta, jotkut että ne ovat liian monimutkaisia esiintyäkseen sattumalta. Tästä näemme, että uskon puolustukseksi kelpaa mikä tahansa tunneperäisesti vaikuttava väite.

Viides vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a

Tarkastellaan luonnon järjestyksen todistusta uudestaan muotoilemalla sitä hieman lisää.
 
Koko todistus perustuu samankaltaisuuteen luonnon ja ihmisen aikaansaannosten välillä. Sanotaan, että jos näemme rakennuksen tai koneen, josta havaitaan, että sillä on jokin tarkoitus, voimme päätellä, että sen on rakentanut inhimillinen olento.

analogy

Tarkastellessamme luontoa havaitsemme järkeä, järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta. Tästä syystä uskovaiset päättelevät, että luonnon on järjestänyt ihmisen kaltainen olento.
Samankaltaisuudet eivät yleensä kelpaa todisteeksi, ja joku viisas on sanonut, että kaikki samankaltaisuudet ovat horjuvia.

Yhtä hyvin voimme vetää samankaltaisuuden luonnon ja kasvavan kasvin tai luonnon ja eläimen vaistojen välille kuin luonnon ja järjen välille tai jopa luonnon ja jonkun painajaisunen välille. Meillä ei ole mitään keinoa ratkaista, mikä samankaltaisuus on oikea.
 
Jotta voitaisiin jatkaa keskustelua, oletetaan kuitenkin hetkeksi, että tarjottu samankaltaisuus olisi oikea. Tarkastellaan yksinkertaista vaakaa, jonka toiseen vaakakuppiin on pantu punnittava esine ja toiseen gramman punnus. Jos punnittava esine painuu alaspäin, tiedämme, että se painaa enemmän kuin gramman, mutta emme tiedä kuinka paljon.

Luonnon tapauksessa emme vielä siitä, että tietäisimme suunnittelijan olemassaolon, voisi päätellä mitään siitä, kuka tai mikä suunnittelija (tai suunnittelijat) on tai miten suunnittelu on tapahtunut.
 
Koska olemme tutustuneet ihmisiin ja rakennuksiin, meidän on helppo arvata, että rakennus on ihmisten rakentama, mutta koska emme ole tehneet tuttavuutta kaikkeuksien rakentajien kanssa, emme voi päätellä mitään heistä. Emme voi olettaa, että rakentaja on yhä elossa tai että hän on tietoinen olento tai että hän on sellainen ollut. Vielä vähemmän voimme päätellä, että hän rakastaa, vihaa, on mustasukkainen tai sotkeutuu ihmisten asioihin.
 
Lopuksi on jälleen syytä palauttaa mieliin se, ettei tarkoituksenmukaisuuden olemassaolosta seuraa tarkoituksenmukaisuuden alkuunpanijan olemassaoloa.

evolution

Palaamme tähän väitteeseen myöhemmin, mutta oppimisen helpottamiseksi todettakoon jo tässä, että huomattavan osan luonnon tarkoituksenmukaisuudesta ihmisen kannalta selittää Darwinin kehitysoppi, joka on selitys siihen, että Maassa vallitsevat olosuhteet sopivat ihmiselle.

Maan olosuhteet olivat elämän synnylle suotuisat, ja elämä sopeutui Maassa vallitseviin olosuhteisiin ns. luonnollisen valinnan avulla.

Ne elämän muodot, jotka eivät sopineet Maan olosuhteisiin, kuolivat pois, ja muut säilyivät.

Toisaalta voidaan todeta jo tässä yhteydessä, että Maassa on paljon ihmisen näkökulmasta epätarkoituksenmukaista ja pahaa, Maa ei suinkaan ole ihmisen paratiisi.

sober

Elliot Sober.

Suomessa käytetyn yliopistojen filosofian alkeiskirja kirjoittaja Elliot Sober on telogiveljensä juhlakirjassa väittänyt, että perimän satunnaisissa muutoksissa eli mutaatioissa saattaisi vaikutta jumala.

laurikainen

K. V. Laurikainen.

Tämä on esimerkki ns. "aukkojen jumalasta". Edesmennyt fysiikan professori K. V. Laurikainen väitti, että jumala vaikuttaa hiukkasfuysiikan epätarkkuusperiaatteen sisällä.

Jumalan sotkeminen mukaan kaikkialla siellä, missä esintyy satunnaisuutta (joka saattaa johtua ilmiön monimutkaisuudesta), on järkevälle ajattelulle vieras ja emme tarkastela sitä tässä laajemmin.

Kuudes vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a

Voimme erottaa keinotekoisen, jonkun ihmisen kaltaisen olennon tekemän tuotteen vain, jos se eroaa jollain tavoin luonnosta löytyvistä tuotteista. On siis mieletöntä puhua samankaltaisuuksista luonnon ja tehtyjen tuotteiden välillä. Uskovaisten käyttämä samankaltaisuus on siis väärä. 

Seitsemäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a


Jos luonnon on suunnitellut arkkitehti, tällöin arkkitehti on varmasti monimutkaisempi kuin hänen luomuksensa. Voidaan siis kysyä, kuka suunnitteli tämän arkkitehdin? Tämä kysymys tuo jälleen esiin päättymättömän ketjun.

Väite, että luonnon on suunnitellut jumala, ei selitä pohjimmaltaan mitään.
 
Buchlerin ja Randallin mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen toinen muoto (b)

voidaan esittää seuraavasti:
 
"Kaikella on tarkoituksensa luonnon kaavioissa. Jokainen olio luonnossa ei olisi voinut itse valita itselleen tietoisesti omaa tehtäväänsä (=funktiotaan), tästä syystä luonnon eri osien keskenään yhteensopiva toiminta todistaa. että sen on suunnitellut erillinen yleinen mieli." (s 162)

Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen b

Tämä todistus perustuu tietämättömyyteen biologiasta ja erityisesti tietämättömyyteen kehitysopista ja luonnontaloudesta. Jotta voisimme vastata todistukseen, meidän on esitettävä lyhyesti biologiaa.
 
Olemme puhuneet aikaisemmin fysiikasta. Nyt siirrymme biologiaan. Biologia on kuitenkin täydellisen riippuvaista fysiikasta. Elollinen aine rakentuu elottomasta, ja elämän tapahtumat ovat myös atomien välisiä vuorovaikutuksia. Luonnontalous puolestaan tarkoittaa eliön riippuvuutta ympäristöstä erityisesti eliön säilymisen kannalta.

george-gamov
 
George Gamow.

Tarkastellaan aluksi mitä eroa on elävällä ja elottomalla aineella. George Gamow määrittelee eron seuraavasti:
"Elävän solun perusominaisuudet ovat:
    1. sen kyky liittää itseensä aineita, jotka ovat tarpeellisia sen rakentumiselle,
    2. sen kyky muuttaa nämä aineet sellaisiksi aineiksi, joita se voi käyttää kasvamiseensa ja
    3. sen kyky jakautua kahdeksi samanlaiseksi soluksi, jotka taas puolestaan pystyvät kasvamaan."
Toisin sanoen elävän aineen tulee kyetä syömään, kasvamaan ja lisääntymään.
 
Kuten monet lukijoista tietävät, kun eräät atomit törmäävät yhteen, ne muodostavat yhdisteen, kun eräät toiset atomit törmäävät yhteen, ne eivät muodosta yhdistettä (molekyyliä).

dna
 
DNA on erittäin monimutkainen kemiallinen molekyyli. Sen rakenne voidaan kuitenkin selvittää kuten minkä tahansa muun yhdisteen. Yllä oleva kuva on piirros, mutta nykyään DNA:n kaksoiskierre voidaan nähdä elektronimikroskoopilla.

DNA-molekyyli on jopa kyetty valmistamaan keinotekoisesti laboratoriossa.

Tämä DNA-molekyyli voi sopivaan ympäristöön sijoitettuna vangita itseensä atomeja, liittää ne itseensä kunnes se hajoaa kahdeksi molekyyliksi. On todettu, että ns. virus on yksinkertaisesti DNA-molekyyli, joka on proteiiniverhon suojassa.

Virus on siis kuuluisa "puuttuva rengas" elävän ja elottoman aineen välillä. Muusta aineesta eristettynä virus on yksinkertaisesti eloton molekyyli, sopivassa ympäristössä se tyydyttää elollisen aineen ehdot: imee itseensä sopivia atomeja ympäristöstään, järjestää ne DNA:ksi ja jakautuu.
 
On todettu, että DNA-molekyyli on itse asiassa irrallinen perintötekijä (geeni). Kun useita näitä puoliksi eläviä molekyylejä tarttuu yhteen, ne muodostavat ns. kromosomin. Kuvakieltä käyttäen voidaan todeta, että kun atomit naivat, niiden persoonallisuus muuttuu, ne unohtavat vanhat ystävät ja saavat uusia.
 
Geenimolekyylin rakenne riippuu aluksi siitä, mitä atomeja sattuu kulkemaan ohi. Mutta ajan oloon geeni tulee yhä valikoivammaksi. Satunnaisesti muodostuneella molekyylillä on tietyt, kemialliset ominaisuudet, toisella satunnaisesti kehittyneenä ovat toiset ominaisuudet. Kromosomin eri geeneillä on siten kyky imeä eri atomeja ympäristöstään.

protoplasm
 
Ehkä kerran, jossain muinaisessa meressä, pari sellaista geeniä sattui löytämään toisensa. Kuusi eri alkuainetta sattui muodostamaan kromosomin. Nämä aineet olivat: hiili, happi, typpi, vety, rikki ja fosfori. Muilla meren aineilla ei ollut tälle molekyylille suurta merkitystä. Tätä yhdistettä kutsumme protoplasmaksi, ja nämä kuusi ainetta ovat yhteisiä, muita aineita saattaa esiintyä eri protoplasman tyypeissä.
 
Protoplasma on yhdiste, joka kykenee liittämään itseensä ympäristöstä näitä kuutta ainetta, joita siinä aina on, se siis pystyy kasvattamaan itseään. Geenin sisäinen rakenne määrää, mitä aineita se pystyy vangitsemaan. Kun kromosomiin on liittynyt riittävästi aineita, siitä tulee pysymätön ja se halkeaa kahtia. Kun muutkin kromosomit halkeavat, koko solu jakautuu. Osat ajautuvat omille teilleen.
 
Tohtori Sydney Fox Miamin yliopistosta on luonut solumallin, jota hän pitää kaiken elävän aineen perustyyppinä. Jos hänen solunsa on meidän kaikkien esi-isä, elämän synty on väistämätöntä sopivassa olosuhteissa sopivilla planeetoilla.

Jotkut ovat väittäneet Maan alkumerta liian laimeaksi elämän synnylle, toiset ovat löytäneet elämän synnylle vieläkin suotuisamman paikan, jossa liuokset eivät ole liian laimeita: komeetat eli pyrstötähdet. Pyrstötähti saattaakin olla elämän alku eikä loppu! (Oli aina merenlahtia, joissa liuos oli sakeaa.)

Jos merenlahdet ovat liian laimeita, niin merenpohjan mustat savuttajat eivät ole.


Mustat savuttajat ovat valtamerten pohjissa esiintyviä kuumia lähteitä, jotka syntyvät, kun maankuoresta pulppuava ylikuumennut vesi läpäisee merenpohjan.

Tämä vesi sisältää runsaasti liuenneita maankuoren mineraaleja, erityisesti sulfideja. Näitä mineraaleja kiteytyy suppiloksi lähteen ympärille antaen mustille savuttajille niille ominaisen muodon.

Savuttajan vedelle ominainen musta väri johtuu mineraalien saostumisesta kuuman veden kohdatessa kylmän meriveden. Kiteytyneet metallisulfidit voivat muodostaa valtavia malmiesiintymiä merenpohjaan.
 
Kun elämä on kerran syntynyt, evoluutio eli kehitys voi alkaa. Jos molekyyli joutuu säteilyn kohteeksi tai sen lämpötila kohoaa, molekyyli saattaa hajota ja muodostaa uuden yhdisteen. Sen jälkeen se ei ole enää sama molekyyli. Jos näin tapahtuu geenissä, puhutaan mutaatiosta.
 
Oletetaan, että alfahiukkanen panee pienen alkumeressä liikkuvan perintötekijän kahtia ja liittää palat toiseen järjestykseen. Jos tuloksena on yhdiste, joka pystyy imemään aikaisempaa huonommin aineita ympäristöstään, uusi eliö häviää entisille. Mutta jos se pystyy imemään ravintoa entisiä paremmin, se jatkaa lisääntymistään.
 
Oletetaan, että tuhansien vuosien kuluessa tapahtui nuutos (mutaatio), joka aiheutti solun pitenemisen. Olkoon tämä solu A. Sillä välin solu B vajosi muutoksen vuoksi pohjamutaan. Vähitellen tämän jälkeläisistä kehittyi mineraalipitoisessa pohjamudassa kasveja. A:n jälkeläisistä taas kehittyi alkeellisia matoja.
 
Tässä yhteydessä on tuskin tarpeen esittää sukupuutamme tämän pitemmälle. Esityksemme on tietysti ollut yksinkertaistettu, sillä olemme pyrkineet kuvaamaan vain pääperiaatteita.

Biologitkaan eivät tiedä täsmällisesti, miten perintötekijät valvovat solujen kasvua, mutta siitä, että emme tällä hetkellä satu tietämään kaikkea, ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
 
Uskovaisten väitteitä voisi verrata vaikkapa seuraavaan päättelyyn.

beach-sand

Koska en tiedä, kuinka monta hiekkajyvästä on määrätyllä hiekkarannalla, uskovainen on oikeassa Kiinan kananmunien hinnan suhteen.

Jotkut uskovaiset jopa väittävät, että koska ihminen ei ole pystynyt luomaan mudasta täysikasvuista ihmistä, esimerkiksi kristillinen kolminaisuusoppi (ts. että jumala koostuu isästä, pojasta ja pyhästä hengestä) on oikea!

Joku toinen väittää, että se todistaa kuolleiden ylösnousemuksen. Kolmas sanoo, että se todistaa ennalta määräytymisopin. Neljäs sanoo, että se kumoaa ennaltamääräämisopin jne.
 
Geenit ovat siis monimutkaisia molekyylejä, jotka määräävät, millaisia atomeja vangitaan ympäristöstä, kromosomit ovat geenien ketjuja, geenejä vielä monimutkaisempia molekyylejä.

Kromosomit määräävät, kuinka solu kasvaa: mitä aineita solussa käytetään ja kuinka solu suhtautuu ympäristöön.

Kehittyneempien eläinten ja kasvien jälkeläinen perii aina geenejä molemmilta vanhemmiltaan. Joskus se perii geenin, jota säteily on muuttanut. Jos uusi geeni estää häntä sopeutumasta ympäristöön, hän nopeasti kuolee jättäen harvoja jälkeläisiä, jotka kuolevat sukupuuttoon.

Jos muutoksella ei ole merkitystä ympäristön kannalta, eliö säilyy mutta ei leviä sen enempää kuin vanhempansa. Jos muutos auttaa sitä sopeutumaan ympäristöönsä. se leviää nopeammin kuin vanhempansa.
 
Eri ihmisroduilla on erilainen ihonväri, erilaiset hiukset, erilainen silmien, nenän jne. muoto. Näillä muutoksilla ei ole juuri merkitystä ympäristön kannalta, ja niin kaikki nykyiset ihmisrodut ovat olemassa.
 
Neanderthalin ihmisellä oli suurin piirtein yhtä isot aivot kuin nykyihmisellä. Vaikka Neanderthalin ihminen ja nykyihminen vähäisessä määrin risteytyivät, suurin osa Neanderthalin ihmisen perintötekijöistä hävisi, kun laji kuoli sukupuutton.



Yhteiskunnissa säilymistä säätelevät muut säännönmukaisuudet, ja aivojen keskikoko lienee hieman laskenut.

Ehkäpä uskonnoilla on ollut oma osuutensa ihmisen tyhmistämisessä. On tietysti aina muistettava, ettei aivojen koko ole ihmisen henkisten kykyjen ainoa mitta. Pienet ja tavallisen näköiset aivot saattavat olla joskus tehokkaammat kuin suuret.
 
Väritön kukka syntyy. Kimalaiset eivät huomaa sitä ja lentävät sen ohi. Se kuolee sukupuuttoon. Värikäs kukka syntyy. Kimalaiset näkevät sen, ja kasvi leviää. Uusi laji on syntynyt.
 
Erityisesti on muistettava, että lajit sopeutuvat siihen ympäristöön, johon ne syntyvät. Jos lajista tulee ylisopeutunut, äkillinen ympäristön muutos uhkaa hävittää sen.

Esimerkiksi kalat ovat sopeutuneet veteen. Jos vesi kuivuu, kalat kuolevat.

dinosaur

Dinosaurukset olivat sopeutuneet trooppiseen ilmastoon. Kun jääkaudet tulivat, ne kuolivat sukupuuttoon. Mahdolliseti tuhon syynä oli suuren meteorin aiheuttama ilmaston kylmeneminen.

Mammutit sopeutuivat jääkauden ilmastoon. Kun jääkaudet menivät ohi, mammutit kuolivat sukupuuttoon.

Koalakarhu syö vain eukalyptuksen lehtiä. Jos eukalyptusta esimerkiksi kohtaa vakava kasvitauti, koala on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
 
Ihminen on nopeasti levinnyt ympäri Maata, koska hän ei ole ylierikoistunut, vaan hän on älynsä vuoksi kaikista eläimistä sopeutuvaisin.

Kun tuli kylmä, hän kietoi itsensä muiden eläinten turkiksiin. Hän pystyi syömään sekä kasveja että eläimiä. Kun molemmista tuli puutetta, hän pystyi rakentamaan jousia, nuolia ja keihäitä parantaakseen ruuan saantia.

Myös ihmisten erilaisuudella saattaa olla merkitystä säilyvyyden kannalta. Erilaisissa olosuhteissa erilaiset ihmiset pystyvät auttamaan ihmisyhteisöä vaikeuksien läpi.

Uskontojen erilaisuuksia karsiva vaikutus on jopa saattanut vaikeuttaa ihmisen sopeutuvuutta tulevaisuuden olosuhteisiin.

Lajina ihminen ei ole kehittynyt vastaamaan teknisen yhteiskunnan ja hirvittävien tuhoaseiden esittämiin haasteisiin, vaan lajina ihminen on edelleen viidakon lapsi, joka metsästää televisionsa äärellä, jos ei muualla. Nähtäväksi jää tuhoaako ihminen itsensä keksimillään uusilla leluilla.

nude-in-snow
 
Olemme siis nähneet, kuinka riippuvainen elämä on ympäristöstään.
 
Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että kaikella on tarkoituksensa luonnon kaavioissa. Sikäli kuin tarkastellaan elämän esiintymistä, tiettyä tarkoituksenmukaisuutta voidaan todella havaita.

Mutta uskovaisten johtopäätökset ovat vääriä. Kun uskovaiset sanovat, että Aurinko nousee, jotta voimme nähdä ja laskee, jotta voimme nukkua, he unohtavat kokonaan kehityksen, joka pani lajin nukkumaan koska se ei voinut nähdä, pimeässä.

Yöeläimet kuten tunnettua liikkuvat yöllä, koska niillä on kehittyneempi näköaisti kuin ihmisellä. Uskovaisten mielestä jumala pani ilmaan happea, jotta voisimme hengittää.

Todellisuudessa kasvit erittivät aikoinaan Maan happikehän, ja tämä mahdollisti maaeläinten synnyn.

mars

On planeettoja, joilla ei ole happea tai joilla ei ole yötä ja päivää koska sama kylki on aina kääntynyt Aurinkoon päin.

Näillä planeetoilla ei ole ihmisiäkään, jotka yrittäisivät väitellä jumalan olemassaolon puolesta.

Edelleen uskovaiset sanovat, että jumala antoi tiikereille raidat, jotta niitä ei näkisi heinikossa ja kirahveille pitkän kaulan, jotta ne voisivat syödä puista.

Todellisuudessa raidallinen tiikeri ja pitkäkaulainen kirahvi olivat alun perin muunnoksia, joille oli etua muutoksesta, ja niin ne jäivät eloon, entiset kuolivat vähitellen sukupuuttoon.

Yhä syntyy joskus raidattomia tiikereitä, mutta koska ne eivät ole kilpailukykyisiä raidallisten kanssa, ne eivät lisäänny ja syrjäytä raidallisia.
 
On planeettoja, jotka ovat liian kaukana Auringosta, jotta niillä voisi olla elämää, ja planeettoja, joilla ei ole vettä. Sikäli kuin tiedämme, näillä planeetoilla ei ole elämää.


Jos Marsissa olisi Maan olosuhteet ja Maassa Marsin olosuhteet, keskustelua ei käytäisi Maassa vaan Marsissa.

Maan olosuhteet sattuivat olemaan elämälle suotuisat, ja näin Maassa on elämää. On jokseenkin varmaa, kaikkeudessa on suuri määrä planeettoja, joilla on elämää.

Ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä uskomaan ns. ufoihin, sillä tutkijat ovat vakuuttavasti osoittaneet, että valtavat tähtitieteelliset etäisyydet tekevät elävien olentojen väliset yhteydenotot äärimmäisen vaikeiksi ja pitkällisiksi tapahtumasarjoiksi.

Kestää varmasti hyvin kauan ennen kuin muihin eläviin olentoihin saadaan yhteys. On mahdollista, ettei yhteyttä saada koskaan.
 
Kertauksena todettakoon vielä syy elollisessa luonnossa esiintyvään tarkoituksenmukaisuuteen. Lajit ovat "tarkoituksenmukaisissa" suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä, koska luonnollinen valinta karsii epätarkoituksenmukaiset pois. Mutantteja syntyy mm. säteilyn, kemikaalien yms. seikkojen vaikutuksesta. Niiden opiskelijoiden, joilla on heikot tiedot biologiasta, on syytä täydentää tietojaan.
 
Jatketaan edelleen luonnon tarkoituksenmukaisuuden tarkastelua. Edellä olemme tarkastelleet eläviä olentoja havaiten niiden suhteissa tiettyä tarkoituksenmukaisuutta.

evolution-2

Syyn tähän tarkoituksenmukaisuuteen löysi Charles Darwin keksiessään kehitysopin. Uskonnolliset piirit vastustivat kehitysopin levittämistä aina tälle vuosisadalle asti, koska he varsin oikeutetusti katsoivat kehitysopin lisäävän nauloja uskonnon ruumisarkkuun.

Suomessa sellaiset henkilöt kuin Eero Erkko, Minna Canth ja Juhani Aho saivat vanhoillisten piirien vihat kehitysopin levittämisestä.
 
Siirrytään tarkastelemaan elotonta luontoa. Mikä tarkoitus on esimerkiksi taivaalla tuikkivalla yksityisellä tähdellä? Mikä on jonkin erillisen kallion tarkoitus? Mikä on joen- keskellä olevan kiven tarkoitus? Onko esimerkiksi viimeksi mainitun tarkoitus jakaa virtaava vesi kahtia?

Olen kirjoittamisen lomassa nostellut kiviä eräästä joesta ja kokenut nämä kivet erittäin epätarkoituksenmukaisesti sijoitetuiksi.
 
Mikä on yksittäisen puun tarkoitus? Onko sen tarkoitus suoda varjoa helteellä vai tulla polttopuuna käytetyksi? Vai onko sen tarkoitus tarjota oleskelu- tai pesäpaikka linnuille? Oliko se tarkoitettu murhaajien hirttämiseen kristillisellä keskiajalla? Ehkä sen tarkoitus oli vetää puoleensa salama, joka poltti metsää, kyliä ja ihmisiä.

andromeda
 
Kuten on helppo havaita, kaikille esineille voidaan sepittää useitakin tarkoituksia riippuen siitä, miltä inhimilliseltä kannalta asiaa tarkastellaan. Tarkastelutapamme on puhtaasti inhimillinen. Me emme ole tutkimassa esineiden tarkoituksia jollain Andromedan galaksilla sijaitsevalla planeetalla, ja näin ollen me emme tunne sen paremmin esineitä kuin niiden tarkoituksiakaan. Inhimillisesti ne ovat täysin tarkoituksettomia.
 
On mieletöntä puhua, että kaikella olisi jokin yksittäinen erityinen tarkoitus. Elottomasta luonnosta puhuttaessa tarkoituksen asettaminen eri olioille on lähinnä alkukantaista luonnon inhimillistämistä. Alkukantaiset ihmiset saattoivat uskoa, että jokaisessa erikoisen näköisessä kivessä asusti joku henki. Olemme yhtä alkukantaisia, jos väitämme, että jokaisella erikoisen näköisenä kivellä on jokin erityinen tarkoitus.
 
Jos sanon sinulle, että sinun on toteltava minua kyselemättä, koska minä olen kirjoittanut kirjan, joka todistaa, että minä tunnen kaikki luonnon salaisuudet, sinulla on varmaan oikeus vaatia, että minä näytän sinulle sen kirjan. Jos sanon sinulle, että en voi näyttää kirjaa, koska se ei ole vielä paperilla vaan vasta päässäni, sinulla on oikeus kieltää kirjan olemassaolo.
 
Kun jumaluusoppineet saarnaavat, että kaiken tarkoituksenmukaisuus todistaa jumalan olemassaolosta, meidän on pyydettävä jumaluusoppineita selostamaan täsmälleen se, mikä tarkoitus kaikella on. Jos he sanovat että jumala yksin tietää kaiken tarkoituksen, silloin heillä ei ole mitään oikeutta väittää, että kaikella on tarkoitus.
 
Todistus sanoo kaikkien luonnon osien yhteensopivan toiminnan osoittavan, että sen on suunnitellut erityinen universaalinen mieli. Mitä varten yhteensovitetaan? Maanjäristykset synnyttävät vuoria ja sateet huuhtovat ne pois. Sateet tekevät metsiä ja salaman sytyttämät tulipalot pyyhkivät ne pois. Sateet sammuttavat tulen ja vievät pintakerrokset mennessään. Missä kasvit eivät kasva, eläimet nääntyvät nälkään. Kun sateet palaavat, autiomaan eläimet kuolevat.


 
Robert Ingersoll
-.

Robert Ingersoll on sanonut:
 
"Jokainen lehti on taistelukenttä, jokainen kukka Golgata - jokaisessa vesipisarassa piilee vangitseminen ja kuolema. Jokaisessa kaarnanpalasessa elämä makaa odottamassa elämää. Jokaisella ruohonkorrella on jotakin, joka tappaa ja jotakin, joka kärsii..."
 
Tuhansia miehiä naisia ja lapsia kuolee, koska sadetta ei tule. Onko tämä suunniteltua? Mihin päämäärään se tähtää? Jos kaikkea suunnittelee jumala, kenen puolella hän on, mikrobien vai ihmisten, tiikerien vai riistan, elämän vai kuoleman?
 
Jostain tarkastelijasta kaikki saattaa näyttää pikemmin tarkoituksettomalta kuin tarkoitukselliselta.
 
Uskovaisesta kaikki edellä kuvatut ja monet muut hirveydet saattavat näyttää tarkoituksenmukaisuudelta. Vaikka uskovaisten näkemä tarkoituksenmukaisuus myönnettäisiin, voitaisiin kuitenkin kysyä, todistaisiko se älykkään, oikeudenmukaisen, armahtavan, rakastavan jne. järjestelijän olemassaolosta?
 
Lopuksi on syytä kerrata useimpien jumalatodistusten perusvirhe.
Tarkoituksen olemassaolosta ei voida päätellä tarkoituksen inhimillisen alkuunpanijan olemassaololle.

Professori. Lee Carterin mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen kolmas muoto (c) 

voidaan esittää seuraavasti:
 
"Kehitysoppi todistaa, että maailman eteenpäin menevä kehitys johtuu taustalla olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta." (s. 106)
 

Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen (c)

Kun uskovainen väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta päämäärästä ja ohjauksesta kohti päämäärää, hänen on valmistauduttava osoittamaan, mikä tämä päämäärä on, muutoin hänellä ei ole oikeutta väittää sellaisen olemassaoloa. (Kuten edellä on moneen kertaan todettu, olemassaolon väittäminen vaatii väitteen kohteen määrittelemistä.)
 
Useimmat uskovaiset epäilemättä viittaavat itseensä kehityksen päämääränä (ts. nykyihmiseen). Mikään ei voi enää heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen ensimmäisen vuosisadan ihmistä.
 
Jotkut toiset saattavat myöntää edellisen väitteen perustelemattomaksi itserakkaudeksi. He saattavat ajatella, että ihminen kehittyy edelleen ja on joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ylivoimainen nykyihmiseen verrattuna.

nudet
 
Alaston totuus ihmisten erilaisuudesta.

Tosiasia on, ettei ihminen tällä hetkellä kehity biologisesti kumpaankaan suuntaan. Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen tuntevat toimivat pikemmin taatakseen perintöaineksen erilaisuuden eli nykyisen olotilan säilymisen kuin lähtevät mukaan joihinkin perustelemattomiin haihatteluihin, joiden mukaan ihmiskuntaa pitäisi jotenkin jalostaa.

Erilaisten ihmisten olemassaolo takaa ihmislajin sopeutuvuuden tulevaisuuden mahdollisesti hyvinkin erikoislaatuisiin olosuhteisiin (esimerkiksi ydinsodan jälkeiseen maailmaan).
 
Vaikka ihminen ei maapallolla kehittyisi (Huomio! inhimillisten arvojen mukaan) tulevaisuudessa eteenpäin, on toki mahdollista ja jokseenkin varmaakin, että jossain muualla avaruudessa on (inhimillistenkin arvojen mukaan) ihmistä pitemmälle kehittynyttä elämää.

Ihmisen kehitystä Maassa lienee turha arvailla, mutta on toki mahdollista, että ihmisen kehitys joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jatkaa siitä, mihin se on nyt pysähtynyt. (Vrt. tieteiskirjallisuuden kuvitelmat tulevaisuuden "mutantti-ihmisistä".)
 
Lähes jokainen yhteiskunta on pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Poikkeuksen muodostaa lähinnä taru vanhoista hyvistä ajoista (ja erilaiset paratiisimyytit). On tietysti mahdollista tarkastella kehitystä kohti ihmistä mutta vain tarkasteltaessa asiaa ihmisen kannalta. Kirahvin kannalta kaikki linjat näyttäisivät johtavan kirahviin. Bakteerin kannalta kaikki kehityslinjat näyttäisivät johtavan bakteeriin.

 
George Gaylord Simpson.

On ilmeistä, että ns. edistys kehityksessä on pelkästään inhimillinen näkökulma. George Gaylord Simpson sanoo:
 
Tarkasteltaessa monia edistyksen määritelmiä... se joka tarkastelee muutosta kohti jotakin erityistä eliölajia on yhtä pätevä kuin mikä muu tahansa niin kauan kuin selkeästi tajutaan erityinen tarkastelukulma ja sen aiheuttama minäkeskeisyys. Ihmiselle kehitys kohti ihmistä on edistystä tässä mielessä. Se ei ole edistystä yleisessä tai puolueettomassa mielessä eikä tee ihmisten esi-isien kehityslinjasta mitään päälinjaa...

...kehitys ei liity aina edistykseen eikä voida edes sanoa, että edistys on kehityksen pääpiirre... Elämän kehityshistoriassa ei ole ollut vain yhtä linjaa, jossa on esiintynyt edistystä vaan useita. Jokainen edistyksenlaji esiintyy useissa kehityslinjoissa. Nämä ilmiöt voidaan selittää täysin aineellisesti. Tähän kaavioon ei sovi yliluonnollisen täydellisen olennon eikä kehityksen päämäärän olemassaoloa.
Jos kehitys olisi jumalan suunnittelemaa ja tähtäisi johonkin päämäärään, voitaisiin kysyä, miksi kehitys sisältää niin paljon vääriä liikkeelle lähtöjä ja kuolleita haaroja? Eikö kaikkivaltias jumala olisi pystynyt tekemään kaikkea yhdellä kertaa juuri niin kuin esimerkiksi Genesis- kirjan (Raamatun ensimmäinen kirja) luomiskertomuksessa väitetään?
 
Sen sijaan Darwinin kehitysoppi selittää, miksi kehitys on joutunut kokeilemaan kaikki liikkeelle lähtömahdollisuudet ja miksi monet kokeilut ovat päätyneet kuolleisiin haaroihin.
 
Tässä vaiheessa uskovaiset tavallisesti sanovat, että tutkimattomat ovat Herran tiet ja että johtuu omasta vajavuudestamme, että emme pysty käsittämään, miten täydellistä kaikki on. Tähän voimme vastata, että on paljon todennäköisempää, että hän on erehtynyt kuvitelmassaan, että kaikella on tarkoitus ja päämäärä.
 
Olemme todenneet, että luonnon järjestyksen todistus perustuu ensiksi tietämättömyyteen tieteellisestä menetelmästä ja toiseksi tietämättömyyteen biologiasta. Tästä syystä mikään muoto luonnon järjestyksen todistusta ei kelpaa jumalan olemassaolon todistukseksi.
 
Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että olemme tietoisesti pyrkineet kaatamaan joka lauseen Buchlerin ja Randallin esittämistä jumalatodistusten muodoista.

Jos jumalatodistukset muotoillaan hieman toisin, vastaväitteetkin on muotoiltava hieman toisin, vaikka ne kuitenkin sisältävät samat perusajatukset.

preacher

Saarnaajat verhoavat esimerkiksi luonnon järjestyksen todistuksen niin vahvaan runolliseen valekaapuun, että sen tunnistaminen vaatii usein pientä harjoittelua. Kun uskovainen alkaa puhua luonnosta, on odotettavissa, että hän esittää jonkin muodon luonnon järjestyksen todistuksesta.

Ateistien järjestöissä on syytä koota tällaisia saarnoja ja hartauspuheita sekä kaivaa niistä esiin ydin ja muotoilla vastaväitteet oikeaan muotoon.

Siitä, miten inhimillinen ajattelu päätyy selityksiin, on pohdittu sekä teologien että heidän sukulaistensa keskuudessa. Siihen aikaan, kun itse opiskelin filosofiaa, käsiteltiin mm. J. S. Millin tutkimusmenetelnät. Löydät ne englanniksi napauttamalla tästä.

Sen jälkeen mm. Carl Hempel esitti joukon mentelmiä, joista Jaakko Hintikka sanoi, että ne kuvaavat pikemminkin lopputulosta kuin menetelmää. Hempelin menetelmät löydät napauttamalla tästä.

Toisaalla näissä aineistoissa on käsitelty perinpohjaisesti virheellisen päättelyn menetelmät Mikko Ellilän versiona, joten emme pohdi niitä tässä.

Hienosäätöargumentti

Antrooppinen periaate

Antrooppinen periaate (kreik. anthropos, ihminen), tarkoittaa väitettä, joka voidaan muotoilla seuraavasti: jotta kaikkeuden ominaisuuksia voitaisiin havaita, niiden tulee olla sellaisia, että havaitsijoita voi olla olemassa.

Kaikkeuden kehitystä tutkineet ovat omien oletustensa puitteissa laskeneet että, jos aineen ominaisuudet olisivat vain hiukan toisenlaiset kuin mitä ne ovat, ihmisiä ei olisi olemassa.

Hienosäädetty kaikkeus on väite, jonka mukaan maailmankaikkeuden ominaisuudet ja fysiikan luonnonvakioiden arvot vaikuttavat olevan hienosäädettyjä elämää varten.

Hienosäätöön perustuvat jumalatodistus

collins

Robin Collins.

Robin Collins (2002) on esittänyt kaikkeuden hienosäätöön perustuvan jumalatodistuksen käyttäen periaatetta, että verratessamme kahta oletusta havainto on todiste sen oletuksen puolesta, jonka valossa se on todennäköisempi (tai vähemmän epätodennäköinen).
  1. Maailmankaikkeuden hienosäätö ei ole hyvin epätodennäköinen jumalaan uskovien kannalta.
  2. Maailmankaikkeuden hienosäätö on hyvin epätodennäköinen ateistisen yhden maailmankaikkeuden oletuksen pohjalta.

Elämän riippuvuus hienosäädöstä

Fyysikko Paul Daviesin mukaan on epätodennäköistä, että satunnaiset fysiikan lait ja vakiot mahdollistaisivat elämän olemassaolon.

John D. Barrowin ja Frank Tiplerin mukaan esimerkiksi kaikkeuden laajenemista kiihdyttävän ”voiman”, kosmologisen vakion, arvo on erittäin pieni. Kosmologinen vakio on noin 1/10120 -osa siitä mitä sen odottaisi olevan. Mikäli kosmologinen vakio olisi kertaluokkia nykyistä suurempi, avaruus laajenisi niin nopeasti, ettei mitään rakenteiden muodostumista ehtisi tapahtua.

penrose

Roger Penrose.

Toisena esimerkkinä on esitetty, että kaikkeuden entropia on erittäin alhainen. Matemaattinen fyysikko Roger Penrose on arvioinut, että kaikkeuden alkutilan entropia tulisi säätää 1/1010^120 tarkkuudella jotta elämä on mahdollista kyseisessä kaikkeudessa.

Fysiikan vuorovaikutusten vahvuudet

Fysiikan neljän perusvuorovaikutuksen tai voiman vahvuuksien vaihteluväli on noin 1040.

R. Collins on arvioinut, että painovoiman vahvuus on hienosäädetty tarkkuudella 1:1036. Jos painovoima olisi 3000 kertaa vahvempi, tähdet eivät olisi pitkäikäisiä. Jos vielä vahvempi, olisi vain miniuniversumeita, lyhytikäisiä tähtiä, metriluokan planeettoja, ja vain pienet eliöt voisivat kestää painovoiman.

Jos painovoima olisi heikompi, tähdet eivät olisi tarpeeksi kuumia fuusion syttymiseen. Sähkömagneettisen voiman vahvuuden suhde painovoiman vahvuuteen on noin 1036.

magnetism

Vahvan vuorovaikutuksen heikkeneminen 50% suhteessa sähkömagneettiseen voimaan saattaisi epävakaaksi suurimman osan elämän tarvitsemista alkuaineista, vielä suurempi heikkeminen poistaisi kaikki alkuaineet vetyä lukuunottamatta.

Oberhummerin mukaan jo 0,5 prosentin muutos vahvan vuorovaikutuksen vahvuudessa estäisi hiilen tai hapen synnyn tähdissä, tehden elämän olemassaolon erittäin epätodennäköiseksi. Hiilen jälkeen elämälle seuraavaksi sopivin alkuaine on pii, mutta pii ei muodosta vakaita pitkiä polymeerejä, joita elämä tarvitsee.

P. Daviesin mukaan heikon vuorovaikutuksen vahvuuden tulee olla juuri sopiva, jotta tähtien tuottamat vetyä ja heliumia raskaammat alkuaineet saadaan elämän käyttöön.

Tähtien supernovaräjähdyksessä neutriinopulssi puskee ainetta poispäin tähden keskustasta. Mikäli heikko vuorovaikutus olisi vahvempi, tähden keskusta sitoisi neutriinotkin, mikäli heikompi, neutriinopulssi ei saisi vietyä alkuaineita tähden vetovoimasta.

Kaikkeuden ominaisuudet

bigbang

Kaikkeuden laajeneminen miljardeja vuosia massan jatkuvasti hidastaessa laajenemista vaatii valtavan tarkkaa tasapainoa. Toisaalta, ettei painovoima vedä universumia liian aikaisin kasaan, ja toisaalta, ettei laajeneminen ole niin nopeaa ettei rakenteita pääse muodostumaan.

Kosmisen laajenemisen mallit selittävät laajenemisnopeuden hienösäädön mutta mallien parametreja (inflaatiokentän tyyppi, inflaation alku- ja loppuhetki) ja rakennetta täytyy hienosäätää jotta tämä olisi mahdollista. Laajenemismallit siis siirtävät hienosäädön omaan rakenteeseensa ja vakioihinsa.

M. Reesin mukaan universumin massanjakauma sen alkuhetkillä on ollut juuri sopiva elämää varten: 1/100000 eroja. Jos massa olisi ollut liian tasaisesti jakautunutta, painovoima ei olisi kyennyt kasaamaan tähtiä ja planeettoja. Jos massa olisi ollut liian epätasaisesti jakautunutta, liian suuri osa aineesta olisi päätynyt lukuisiin mustiin aukkoihin.

Arvostelua

enqvist

Kari Enqvist.

Kosmologian professori Kari Enqvist on todennut, että
”kaikkien kompleksisten ilmiöiden esiintymistodennäköisyydet ovat niin mitättömiä, että voisimme aina halutessamme kutsua niitä ihmeiksi”.
Hienosäädetty kaikkeus kuvataan avainluvuilla, joiden on oltava melko tarkasti samoja kuin omassa universumissamme, että maailmankaikkeus tuottaisi elämää. Elämän synty vaatii tähtien syntyä, koska nykytiedon mukaan elämää esiintyy vain tähtiä kiertävillä planeetoilla. Hienosäädetyn kaikkeuden mallin mukaan tähtien synty on epätodennäköistä.

Kosmologi Fred C. Adamsin tekemien tutkimusten mukaan tähtiä voi esiintyä 25 %:ssa erilaisista kuviteltavissa olevista kaikkeuksista. Tällöin kaikkeus ei olisi ainakaan tähtien synnyn tekijän suhteen hienosäädetty.

Hienosäädetyn kaikkeuden malli ei ota huomioon muuta kuin hiileen pohjautuvaa elämää. Toisissa, erilaisissa kaikkeuksissa saattaisi vaihtoehtoinen biokemia toimia paremmin kuin meidän kaikkeudessamme.

strenger

Victor Strengerin.

Tähtitieteen ja hiukkasfysiikan professorin Victor Strengerin mukaan hienosäätöön perustuvat todistelut jumalan olemassaolosta ovat perinteisiä "aukkojen jumalaan" perustuvia. Perinteisesti jumala on sijoitettu sinne, mistä ei vielä tunneta tapahtumia riittävän hyvin.

Toiseksi Strenger toteaa, että kaikkeudessa näyttää olevan niin vähän elämää aineen määrään verrattuna, että kaikkeutta voidaan pikemminkin pitää elämälle sopimattomana.

Perinteisesti on myös ajateltu, että kaikkeuksia voi olla monia, joten jonkin kaikkeuden mitättömään nurkaan voi mahtua elämääkin.

Myos aika, jona elämää on meidän tietojemme ollut olemassa, on häviävän pieni kaikkeuden mittakaavassa.

Hienosäätöajatus toimii vain suuren pamauksen kosmologiassa.

Lisäksi on syytä todeta, että hienosäätöhän on täysin pielessä, koska suuren pamauksen kosmologian mukaan suurin osa kaikkeuden aineesta on pimeää ainetta, josta emme tiedä mitään, ja suurin osa kaikkeuden energiasta on pimeää energiaa, josta emme tiedä mitään.

Mikä on hienosäätöajatuksen vikana

Jos kaikkeuden kehitys olisi ollut toisenlaista kuin se on, se saattaisi koostua kokonaan toisenlaisista hiukkasista, alkuaineista ja niitä yhdistävistä voimista.

H2O
X2Y

Hienosäätöargumentti olettaa jopa nykyistä kemiaa myöten nykyisen kaltaiset vaihtoehdot.

Tämän tapaisten argumenttien päävirhe on kuitenkin se, että koko hienosäätö on inhimillinen kielikuva, kivikauden ihminen ei osannut hienosäätää edes kivikirvestään.

Ei kaikkeudessa itsessään ole mitään luonnonlakeja, luonnonlait ovat vajavaisen ihmisen ajatuksia, joiden avulla hän pyrkii selviytymään tässä elämälle vihamielisessä kaikkeudessa.

Tehtäviä

  1. Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo kaikkeuden luojaan?
  2. Miten alkeisoppikirjat muotoilevat ns. kosmologisen jumalatodistuksen?
  3. Mitä eri muotoja Tuomas Akvinolaisella esiintyi tästä kaikkein suosituimmasta jumalatodistuksesta.
  4. Kuka oli Tuomas Akvinolainen.
  5. Kuvaa Tuomas Akvinolaisen ajan todellisuustutkimusttä ja taikauskoa.
  6. Millä eri tavoilla uskovaiset käsittävät syyn?
  7. Mitä eri vastaväitteitä ensimmäisen syyn todistukselle muistat? Keksi itse muutamia vastaväitteitä lisää.
  8. Mitä David Hume sanoi syysuhteesta?
  9. Mitä tarkoittaa kehäpäätelmä? Miten uskovaiset käyttävät hyväkseen kehäpäätelmiä?
  10. Mitä tiedät sisäisesti suljetuista olioista tai järjestelmistä?
  11. Mikä ristiriita esiintyy ensimmäisen syyn todistuksessa?
  12. Mitä John Stuart Mill on sanonut ensimmäisen syyn todistuksesta?
  13. Kuka oli John Stuart Mill ja mitkä olivat hänen tärkeimmät ajatuksensa?
  14. Mitä Einstein ajatteli avaruuden äärellisyydestä ja rajallisuudesta?
  15. Miten uustomistit käyttävät hyväkseen tunneperäistä kieltä?
  16. Keitä ovat uustomistit?
  17. Miksi metagalaksin synty jonakin ajankohtana ei todista mitään luojan olemassaolosta?
  18. Mitä tässä aineistossa tarkoitetaan metagalaksilla?
  19. Miten sanaa "kaikkeus" käytetään joskus ristiriitaisesti?
  20. Mitä fysiikan säilymissäännöt sanovat "luomisen" mahdollisuudesta?
  21. Mitä on ollut aina olemassa a) fysiikan mukaan, b) uskovaisten mukaan?
  22. Mikä yhteinen virhe esiintyy ensimmäisen syyn todistuksessa ja luonnon järjestyksen todistuksessa?
  23. Mitä tiedät ns. luomiskertomuksista? Tutustukaa babylonialaiseen luomiskertomukseen, intialaiseen luomiskertomukseen ja Raamatun luomiskertomukseen lähdekirjallisuuden avulla. Mitä ristiriitaisuuksia luomiskertomuksissa esiintyy? Millä tavoin nykyään selitetään lapsille luomiskertomuksia? Olivatko alkukantaiset ihmiset tarkoittaneet luomiskertomukset vertauksiksi?
  24. Tutustukaa tähtitutkimuksen oppikirjojen avulla erilaisiin metagalaksimme syntyteorioihin. Miten uskovaiset tulkitsevat näitä käsityksiä? Mitkä ovat uskovaisten tulkintojen virheet?
  25. Tutustukaa esim. Keskisen-Ojan teoksen Mustaa aukkoa etsimässä (Ursan julkaisuja) avulla Einsteinin suhteellisuuskäsitykseen ja mustiin aukkoihin. Mitä vääriä käsityksiä kvasitieteilijät (valetieteilijät, näennäistieteilijät) ovat levittäneen mustista aukoista?
  26. Kumpi on aineen luonnollinen olotila, lepo vai liike?
  27. Mitä on lepo?
  28. Mitä suhteellisuuskäsitys sanoo ajan kulumisesta eri liikejärjestelmissä?
  29. Mitä edellä sanotun perusteella voidaan sanoa metagalaksimme iästä? Entä muiden metagalaksien iästä?
  30. Miten aika ja aine liittyvät toisiinsa?
  31. Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo ns. luonnon järjestyksen todistukseen?
  32. Mitä eri muotoja luonnon järjestyksen todistuksesta esiintyy?
  33. Miten lapsen havaintokyky vähitellen kehittyy?
  34. Mitä kokonaisvaltaista esiintyy havaitsemisessamme?
  35. Mitä tiedät aistiemme rajoista?
  36. Mitä tiedät havainnon ja todellisuuden välisestä erosta?
  37. Mitä tässä aineitossa tarkoitetaan kaaviolla tai mallilla?
  38. Mitä usein tarkoitetaan järjestyksellä?
  39. Miten jumaluustieteilijät käsittävät väärin suhteellisen yksinkertaisuuden periaatteen sovellutukset?
  40. Mitä aineellinen todellisuuskäsitys sanoo todellisuuden ja käsitysten välisistä suhteista?
  41. Tutustu Wittgensteinin teoksen Tractatus Loogis- filosofinen tutkielma avulla Witggensteinin käsitykseen todellisuuden ja käsitysn välisistä suhteista. Millä tavalla Wittgensteinin käsitys todellisuudesta on vinoutunut? Mitä todellisuuden piirteitä Witggenstein korostaa liikaa? Mitkä todellisuuden piirteet Wittgenstein unohtaa?
  42. Kuvaile lyhyesti, mikä on ominaista tutkimuksen kehitykselle.
  43. Miksi nimitys "maailmankatsomus" on harhaanjohtava?
  44. Mitä on muistettava puhuttaessa säännönmukaisuuksista?
  45. Mitä "epäjärjestystä" luonnossa esiintyy?
  46. Millä tavalla alkukantaisen ihmisen käsitys luonnosta erosi omastamme? Tutustu lähdekirjallisuuden avulla taikuuteen.
  47. Onko luonto yksinkertainen vai monimutkainen?
  48. Tutustu ns. kopernikaaniseen vallankumoukseen. Mitä Kopernikus, Kepler ja Galilei väittivät? Miten heidän väitteisiinsä suhtauduttiin? Miksi heitä vastustettiin. Kuka on sanonut, että polttaminen ei todista mitään?
  49. Miten alkukantaiset ihmiset selittivät vuodenaikojen vaihtelua? Tarkastelkaa esim. Osiris -myyttiä.
  50. Mitä tarkoittaa säännönmukaisuus?
  51. Mihin säännönmukaisuus perustuu?
  52. Mitä tarkoittaa epätarkkuusperiaate ja miten uskovaiset yrittävät vääristellä sen merkitystä?
  53. Miten ihminen käyttää väärin nimisuhdetta?
  54. Miten todellisuustutkimus on päätynyt säännönmukaisuuksiin ja mitä tästä seuraa säännönmukaisuuksien varmuuden suhteen.
  55. Mitä käsitteiden lukumäärälle tapahtuu tutkimuksen kehittyessä? Miksi käsitteiden lukumäärä toisaalta supistuu ja toisaalta laajenee?
  56. Mikä oli Einsteinin suuri unelma?
  57. Mainitkaa joku äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumasarja, joka kumminkin käytännössä sattuu.
  58. Mitä tarkoittaa samankaltaisuus?
  59. Kelpaavatko samankaltaisuust todistukseksi?
  60. Mikä samankaltaisuus on oikea?
  61. Miksi voimme tehdä päätelmiä rakennuksen rakentajista?
  62. Miksi emme voi tehdä päätelmiä kaikkeuden rakentajista?
  63. Voidaanko olemassaolosta päätellä alkuunpanija?
  64. Mitä ihmisen näkökulmasta pahaa ja epätarkoituksenmukaista voi löytää kaikkeudesta?
  65. Millä perusteella tehty erotetaan sellaisesta, joka on syntynyt luonnostaan?
  66. Mikä suhde vallitsee arkkitehdin ja hänen töittensä välillä?
  67. Mitä on biologia?
  68. Mitä on luonnontalous?
  69. Mitä eroa on elävällä ja elottomalla aineella?
  70. Mikä on molekyyli?
  71. Mikä on atomi?
  72. Mikä merkitys luonnossa on DNA:lla?
  73. Mikä on virus?
  74. Mitä ovat proteiinit?
  75. Mikä on geeni?
  76. Mikä on kromosomi?
  77. Mitä kemiallinen reaktio vaikuttaa aineiden ominaisuuksiin?
  78. Millä tavalla molekyylin monimutkaisuus vaikuttaa sen kemiallisiin ominaisuuksiin?
  79. Miten elämä todennäköisesti syntyi Maassa?
  80. Missä muualla kuin Maassa elämä on saattanut syntyä?
  81. Tutkikaa lähdekirjallisuuden avulla esimerkiksi neuvostoliittolaisen Oparinin kokeita elämän synnyn selvittämiseksi.
  82. Mitkä aineet ovat elämälle elintärkeitä?
  83. Miten perintötekijät saattavat muuttua?
  84. Miten luonnollinen valinta vaikuttaa kehitykseen?
  85. Mitä ovat mutantit?
  86. Mihin ihmisen kilpailukyky muihin eläimiin nähden perustuu?
  87. Miksi nimenomaan Maassa on elämää?
  88. Mistä tarkoituksenmukaisuus elävien olentojen suhteissa johtuu?
  89. Esiintyykö elottomassa luonnossa tarkoituksenmukaisuutta?
  90. Onko muilla kaikkeuden planeetoilla elämää?
  91. Kannattaako uskoa ufoihin?
  92. Mitä papeille on vastattava, kun he puhuvat kaiken tarkoituksesta?
  93. Mitä tarkoittaa koordinoitu?
  94. Onko luonnon toiminta koordinoitua?
  95. Mitä uskovaisille on vastattava, kun he puhuvat kehityksen (evoluution) päämäärästä?
  96. Missä mielessä ihmistä voidaan ja missä mielessä häntä ei voida pitää kehityksen päämääränä?
  97. Mikä biologinen merkitys on ihmisten erilaisuudella?
  98. Miksi ihmistä ei voida pitää välttämättä pisimmälle kehittyneenä olentona?
  99. Missä mielessä biologiassa voidaan ajatella kehitystä edistyksenä?
  100. Miksi kehitysoppi selittää luonnonhistoriaa paremmin kuin uskovaisten käsitys?

Jumala tarkoituksen antajana


34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.
Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää luonnon järjestyksen todistuksen muunnelmana.

Nimenomaan sana "elämä" lisättiin kysymykseen Suomen Gallupin tutkimusjohtaja Pekka Tonttilan ehdotuksesta, ja ilmeisesti lisäys oli onnistunut, koska näin suuri osa vastaajista tunsi todistuksen omakseen.
 
Professori Lee Carter puolestaan luokittelee tämän todistuksen osaksi ns. siveellistä todistusta. Carterin luokittelu perustuu siihen, että kysymys elämän mielekkyydestä voidaan luontevasti liittää Dostojevskin esittämään muotoon siveellistä todistusta. Carter muotoilee seuraavan kokonaisuuden: (Siveellisen todistuksen päämuotoa, joka on Kantilta, käsitellään myöhemmin.)
 
"Jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä olisi tarkoituksetonta. Koska raa'assa sokeassa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisillä on siveys, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."
 
Aluksi voidaan todeta, että mielipidetiedustelun sanamuotoon pätee kaikki se arvostelu, joka on edellä esitetty. Lienee kuitenkin aiheellista kerrata tuota arvostelua hieman ja täydentää sitä nimenomaan tämän erikoistapauksen-osalta.
 
Ensiksi voidaan todeta, ettei tarkoituksen olemassaolosta voida päätellä tarkoituksen antajan olemassaoloa.
 
Toiseksi voidaan todeta, etteivät jumaluusoppineet ole ainakaan minulle tyydyttävästi selittäneet, mikä elämän tarkoitus on heidän mielestään. Koska he eivät pysty täsmällisesti määrittelemään elämän tarkoitusta, heidän todistukseltaan, joka vetoaa elämän tarkoitukseen, putoaa kaikki pohja.
 
Kolmanneksi voidaan aivan ristiriidattomasti väittää, ettei elämällä sinänsä ole mitään tarkoitusta. Elämähän on luonnonilmiö ja luonnoniömiöitä selitetään syillä eikä tarkoituksilla.

purpose
 
Neljänneksi voidaan aivan ristiriidattomasti väittää, että järkevä ihminen pystyy antamaan omalle elämälleen mielekkään tarkoituksen.
 
Viidenneksi voidaan todeta, että henkisesti terve rehellisenä työllä itsensä elättävä ihminen harvoin ehtii pohtia kysymystä siitä, mikä on elämän tarkoitus.
 
Kuudenneksi voidaan todeta, että tarkoituksia tai päämääriä voidaan todeta vain eliöillä tai niitä muistuttavilla takaisinkytkentäjärjestelmillä (tietokoneet, ihmisyhteisöt jne.), ja näiden tarkoitusten tutkiminen on biologian ja tekniikan tehtävä. Eräs elämään liittyvä tärkeä biologian havaitsema "tarkoitus" on lajin säilyminen. 
 
Seitsemänneksi voidaan todeta, että sosialistisissa, buddhalaisissa ja jopa kapitalistisissa maissa elää valtava määrä ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan.

Henkilökohtaisesti tuntemani entisten sosialististen maiden ateistit kokivat elämänsä mielekkäämmäksi kuin useimmat tuntemani kapitalististen maiden uskovaiset.

Sielullisten sairauksien kasautuminen uskovaisiin viittaa siihen, että uskovaisten on vaikeampi kokea elämä mielekkääksi kuin ateistien.

Maailmassa on ollut ja on edelleen koko joukko valtionpäämiehiäkin, jotka eivät usko jumalaan. Suomessakin on ollut koko joukko kansanedustajia, ministereitä ja muita yhteiskuntaa johtaneita henkilöitä, jotka eivät ole uskoneet jumalaan.

Eivät he ole kokeneet elämäänsä mielettömäksi. Päinvastoin heidän ponnistelunsa ihmiskunnan ja isänmaan elämän parantamiseksi ovat täyttäneet heidän elämänsä mitä moninaisimmilla päämäärillä.
 
Kahdeksanneksi todistus sanoo, että koska olisi mukavaa, että jumala olisi olemassa, hän on olemassa. Tämä on vain seuraavan vanhan lauseen muunnos: "Jos jumalaa ei olisi, silloin olisi tarpeellista luoda hänet." Tämä on virheellinen lause, sillä mitään tarvetta jumalan luomiseen ei ole, ja tuskin sellainen olisi mahdollistakaan.

man-watching-woman
 
Inhimillisiä -tarkoituksia on vain, jos on ihmisiä. Niin kauan kuin ihmisiä on olemassa, sillä, mitä tapahtuu, on merkitystä ihmisille. Jos Maa äkkiä tuhoutuisi, kaikki aikaisemmin tehty todella lakkaisi merkitsemästä, ja ketään ei olisi tekemässä sellaista, millä on merkitystä. Jos yksikin olisi jäljellä, kaikki ei olisi lakannut merkitsemästä, vaan tapahtumilla olisi merkitystä hänelle.
 
Kun kirjoitan tätä aineistoa, ajattelen, että se auttaa ihmisiä vielä silloinkin, kun minua ei enää ole. Kuitenkin sillä, mitä teen, on merkitystä minulle tässä ja nyt. Sen jälkeen kun olen kuollut se, mitä olen tehnyt, merkitsee jotain muille niin kauan kuin on muita.
 
Sillä, mitä ihmiset tekevät, on merkitystä ihmisille.

amen
 
Todistuksessa sanotaan, että jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua. Lee Carter kehottaa. vastaamaan tähän: Aamen. Jumalaa ei ole ja kaikki on sallittua.

Jos kuitenkin halutaan suhtautua todistukseen vakavasti, on tieteen keinoin selitettävä, miksi siveys on olemassa. Tämä selitys esitetään myöhemmin varsinaisen siveellisen todistuksen yhteydessä.

Kuitenkin voidaan jo tässä yhteydessä todeta, ettei siveydellä sinänsä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Esimerkiksi entisten sosialististen maiden ateistit edustivat mielestäni huomattavasti korkeampaa siveyttä kuin kapitalististen maiden uskovaiset. (Tietysti säännöstä on poikkeuksia. Ota huomioon, että Stalin teloitutti enemmän ateisteja kuin uskovaisia siitä yksinkertaisesta syystä, että Stalinin poliittiset kilpailijat olivat ateisteja.)
 
Uskovaiset saattavat väittää, että elämän tarkoitus on iankaikkisen elämän saavuttaminen. Mutta mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Onko tarkoitus veisata jatkuvasti ylistysvirttä Taivaan diktaattorille kuten jotkut uskovaiset tuntuvat kuvittelevan? Vai tarjotaanko Taivaassa meille miehille viiniä ja kauniita naisia, kuten muslimit joskus kuvittelevat?


Mark Twain.
Mark Twain on pilkannut kristittyjen taivaskuvitelmia kirjassaan Kapteeni taivaassa. Kysymykseen iankaikkisen elämän mielekkyydestä palataan myöhemmin kuoleman ongelmaa käsiteltäessä.
 
Ihmisillä on erilaisia tarkoituksia ja päämääriä. Usein näitä päämääriä on pikemmin liian runsaasti kuin liian vähän. Kuolema yllättää, kun elämäntyö on vielä kesken.

Ihminen pystyy tai hänen olisi toivottavaa pystyä itse antamaan tarkoitus elämälleen. Tämän tarkoituksen löytäminen on jokaisen oma tehtävä. Vaikka tämä kirja voi auttaa elämän tarkoituksen löytämisessä, en aio ryhtyä tekemään yksityiskohtaisia ehdotuksia lukijoille, jotka kokevat elämänsä jollain tavoin tarkoituksettomaksi.

Ongelmat ovat monimutkaisia ja yksilöllisiä eikä niitä voida selvittää nippuratkaisuilla niin kuin monet naistenlehdet näyttävät kuvittelevan.

Jos elämä tuntuu vaikealta ja maailma pahalta, ota elämäsi perustarkoitukseksi tehdä maailma paremmaksi. Monet ovat menetelleet näin ja kestäneet vaikeaakin elämää, kidutuksia, vainoja ja vankilaa.

better-world

Maailman parantaminen on nyt ateistien asia. Uskovaiset ovat jo parituhatta vuotta väittäneet parantavansa maailmaa, mutta mitä he ovat saaneet aikaan? Noitavainoja, kerettiläisvainoja, ristiretkiä, sotia, orjakauppaa jne.

Yhteiskunnallinen edistys on kaikissa muodoissaan ateistien taistelulla saavutettu. Sekä liberalismin että sosialismin perustajat hylkäsivät uskon tuonpuoleiseen hyvitykseen ja ryhtyivät tekemään tätä maailmaa paremmaksi.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Tule mukaan, siinä on elämällesi mielekäs tarkoitus.
 
Lopuksi kannattaa muistuttaa, ettei siveyden olemassaolosta voida päätellä siveyden antajan olemassaoloa.

Muinaisissa uskonnoissa esiintyi sekä lainsäätäjäjumalia että siveyttä opettavia (tavallisesti ns. sekundäärisiä vapahtaja-) jumalia. Tällaisten tarujen esiintyminen muinaisissa yhteiskunnissa on ymmärrettävää, mutta nykyaikaisten yhteiskuntien ja yleisinhimillisen luonnollisen siveyden kehityksen kannalta tällaiset uskomukset ovat erittäin haitallisia. 

Siveellinen todistus

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.
Saksalainen Immanuel Kant myönsi, ettei jumalan olemassaolo todistu "puhtaan järjen" avulla. Kuitenkin hän katsoi "käytännöllisen järjen" edellyttävän jumalan olemassaoloa. Kant kannatti ns. siveellistä todistusta jumalan olemassaolosta.

Kant ei väitä todeksi, että on olemassa jumala, vaan hän väittää, että ihminen on tästä siveellisesti vakuuttunut.

"On välttämätöntä, että olemme vakuuttuneita Jumalan olemassaolosta, mutta ei ole välttämätöntä, että se todistetaan."

Kantin mukaan käytännöllinen järki tulee siveellisestä maailmanjärjestyksestä päätelmään, että on olemassa korkein hyvä, jumala.

rich-people

Maailmassa jää oikeudenmukaisuuden vaatimus usein täyttämättä, hyvä jää palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mukaan onnen tunteemme voi toteutua vasta toisessa maailmassa, jossa äärettömän viisas ja hyvä jumala palkitsee hyvän ja tuomitsee pahan.
 
Siveelliset arvomme eivät ole ikuisia, niin kuin Kant oletti, vaan ne muuttuvat ajasta ja paikasta riippuen.

Monia niistä asioista, joita menneinä aikoina pidettiin oikeina, pidetään nyt väärinä ja päinvastoin.

Eri maissa pidetään edelleen eri asioita oikeina. Eri ihmiset pitävät eri asioita oikeina myös lähiympäristössämme.

Omatunto perustuu osittain luonnollisen valinnan kehittämän tunteisiin ja vaistoihin, esimerkiksi eläimet eivät yleensä tapa oman lajinsa edustajia (ihmistä ehkä lukuun ottamatta), osittain kasvatukseen.

westermarck

Edvard Westermarck.

Suomalainen professori Edvard Westermarck.
saavutti viime viime vuosisadan alussa maailmanmaineen arvojen suhteellisuutta koskevalla käsitykillään.

Arvojen riippuvutta taloudellisista tekijöistä on erityisesti korostanut saksalainen Karl Marx.

Tarulla kuolemanjälkeisestä sovituksesta on jo vuosituhansien ajan yritetty estää oikeudenmukaisuuden toteutuminen Maan päällä.

Oikeudenmukaisuutta ei voida edistää uskonnoilla vaan yhteiskunnallisella toiminnalla, tämän on menneisyys osoittanut.
 
Professori Lee Carter muotoilee Siveellisen todistuksen ensimmäisen muodon (a) seuraavasti: (s. 128).
 
"Kaikilla ihmisillä on siveellisiä ja kauneusarvoja. Näitä arvoja ei voida nähdä, koskettaa tai punnita tai muutoin selittää fysikaalisen maailman käsitteillä. Tästä syystä on oletettavaa että nämä arvot ovat peräisin Jumalalta."
 
Kasvatus tarjoaa harvoin uutta tietoa, useimmiten se korjaa virheellistä tietoa. Esimerkiksi lapsilla on omatekoiset selitykset lähes kaikelle. Tavallisesti nämä selitykset sisältävät kuviteltuja olentoja kuten näkymättömiä leikkitovereita, joulupukkeja, enkeleitä jne.
 
Jos oletan, että kukaan ei voi ymmärtää asiaa, koska minä en ymmärrä sitä, syyllistyn törkeään itsekeskeisyyteen. Jos liitän yliluonnollisen kaikkeen, mistä en satu tietämään riittävästi, yhdistän tämän virheen lasten tapaan käsitellä ilmiöitä.
 
Kantin käsitykset vaihtelivat hänen eri kehitysvaiheissaan, mutta siveellinen todistus esiintyy selkeimpänä Käytännöllisen järjen kritiikissä.
 
Uskovaisesta, joka ei tunne biologiaa, elämä voidaan selittää vain jumalan avulla. Uskovaisesta, joka ei tunne fysiikkaa, kaikkeus voidaan selittää vain jumalan avulla. Uskovaiselle, joka ei tunne merkitysoppia, sanoilla on taikavoimaa. (Tähän kysymykseen palataan myöhemmin. Kaikesta tietämätön selittää kaikki asiat henkien, jumalien ja paholaisten avulla.)
 
Nyt käsiteltävä todistus väittää, että inhimilliset arvot voidaan selittää vain jumalan avulla. Tämä todistus perustuu tietämättömyyteen.
 

Jos ruokimme nälkäistä koiraa, sen nälkä menee ohi, ja se on siitä miellyttävää. Jos ruokimme sitä säännöllisesti, se alkaa liittää meidät tuohon mielihyvään. Pian se unohtaa alkuperäisen mielihyvän lähteen, ruuan, ja alkaa tuntea mielihyvää seurassamme. Sanomme, että koira pitää meistä tai arvostaa meitä.
 
Edellä kuvattu tapahtumasarja on yksinkertainen esimerkki ns. ehdollistamisesta. Aluksi koira arvostaa ruokaa. Sitten sen ehdollistuminen yleistyy koskemaan meitä.
 
Jopa kaikkein yksinkertaisimmat eläimet voidaan ehdollistaa yksinkertaisiin vasteisiin. Jos valkoinen hiiri hyppää kolmion muotoisen aukon läpi, kun soitamme kelloa, onko meidän oletettava, että jumala aiheuttaa hiiren käyttäytymisen? Voidaanko koiran ihmisrakkaus selittää vain jumalan avulla?

bear
 
Jos jumala olisi vastuussa kaikkien eläinten käyttäytymisestä, jumala olisi myös vastuussa kaikesta eläinten aiheuttamasta pahasta tauteja levittävästä rotan kirpusta kaikkiin sotiin asti.
 
Jos jumala ei olisi kaikesta vastuussa, missä on se raja, josta hänen vastuunsa alkaa?
 
Jos vanhemmat huolehtivat lapsistaan, lapset rakastavat heitä. Onko tämä kovin erilaista verrattuna koiran isäntäänsä kohtaan tuntemaan kiintymykseen verrattuna?
 
Kun lapset kasvavat, ja muut ihmiset tuottavat heille mielihyvää, lapset arvostavat näitä ihmisiä. Onko tässä jotain ihmeellisempää?
 
Kun ihmiset elävät yhdessä, he tuntevat olonsa mukavammaksi, jos tietyt yhteiselämän säännöt vallitsevat.
 
Jos henkilöt, joita lapset arvostavat kuten esimerkiksi heidän vanhempansa, opettavat lapsille yhteiselämän säännöt, lapset alkavat arvostaa näitä sääntöjä yleensä.
 
Ennen kuin uskovaiset ehtivät väittää, että alennamme ihmisen eläimen tasolle, siirrymme tarkastelemaan erityisesti ihmiskunnan menneisyyttä.
 
muslims-praying

Jos jumala olisi antanut ihmisille siveelliset arvot, niin silloin kaikilla kansoilla ja kaikilla ihmisillä olisi samat arvot. Ei olisi erimielisyyttä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei tarvittaisi lakeja, tuomioistuimia tai armeijoita. Mutta ihmiskunnan historia on ollut siveysarvojen välisen taistelun historiaa.
 
Olemme todenneet, ettei kaikilla ihmisillä ole samoja siveellisiä arvoja. Jos jumala olisi pannut ihmisiin heidän siveelliset arvonsa, hän olisi vastuussa kaikista sodista, murhista, kidutuksista jne. jne.
 
Professori Lee Carter esittää suurin piirtein edellä olevat vastaväitteet ja lopettaa tähän. Jumaluusoppineiden hienouksiin perehtyneet ystäväni vetävät kuitenkin tässä vaiheessa keskustelua esiin ns. vapaan tahdon.

He väittävät, että jumala ei ole vastuussa ihmisten rikoksista, koska jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon ja ihminen voisi vapaan tahtonsa avulla valita myös oikein, jos hän haluaisi (ja erityisesti, jos hän olisi uskovainen).

Vanhakantaisemmat uskovaiset puolestaan väittävät, että jumala on vastuussa kaikesta hyvästä ja jumalan päävastustaja Saatana kaikesta pahasta. Saatana viettelee ihmisiä pahoihin tekoihin.

Tämä muinaispersialainen (mm. zarathustralaisuutena tunnettu) oppi, joka kieltää jumalan ehdottoman kaikkivaltiuden, on jopa johdonmukaisempi kuin edellinen, nykyjumaluusoppineiden esittämä.

sodoma

Tästä rangaistaan vielä joissain maissa ankarasti.

Kolmas ryhmä uskovaisia väittää, että kärsimykset ovat rangaistuksia ihmisten synneistä. Tämän muinaisjuutalaisen, vanhatestamentillisen käsityksen tunnusti virheelliseksi jo eräs Raamatun kirjoittajista, Saarnaaja, sanoessaan, että maailmassa pahat menestyvät ja hyvät kärsivät.
 
Koska ns. pahan ongelmaa käsitellään tässä kirjassa erikseen, edellä oleviin väitteisiin vastataan tässä yhteydessä vain lyhyesti.
 
Jumala ei voi välttää vastuutaan antamalla ihmisille vapaan tahdon, sillä kaikkitietävänä hänen voidaan olettaa tienneen, mitä seurauksia vapaan tahdon antamisesta on. Antaessaan ihmisille vapaan tahdon jumala olisi samalla ottanut vastuun vapaan tahdon seurauksista.
 
Toiseksi voidaan asettaa kyseenalaiseksi se väite, että ihmisellä olisi vapaa tahto. Tutkimusten mukaan ihminen on ympäristön ja perimän yhteisvaikutuksen tuote. Vastasyntynyt ihminen ei ole voinut valita vanhempiaan (perintötekijöitään) eikä liioin sitä, millaiseen majaan hän syntyy. Näin ollen hän ei ole vastuussa siitä, millainen hän on. Koska hänen ilmiasunsa kuitenkin määrää hänen käyttäytymisensä, häntä ei voida pitää vapaana ja vastuullisella jumaluusoppineiden olettamassa mielessä.
 
Paholainen eli Saatana puolestaan on kovin huono selitys maailmassa vallitsevalle pahalle, sillä kaikkivaltiaana jumala kaiketi voisi poistaa mokoman pahan syyn silmänräpäyksessä. Koska hän ei tapa Saatanaa, hän on myös vastuussa Saatanan tekemisistä.

 
Kauneusarvot ovat mutkikkaampia selittää kuin siveelliset, mutta ne eivät ole yhtään vähemmän luonnollisia. Tässä yhteydessä veisi liian paljon tilaa ryhtyä tarkastelemaan erikseen arvoja. Voidaan kuitenkin todeta, että niiden osalta pätevät suurin piirtein yllä olevat vastaväitteet. Esimerkiksi voidaan todeta, että ihmisten mielipiteet eroavat paljon enemmän sen suhteen, mikä on kaunista, kuin sen suhteen, mikä on oikein.
 
Professori Lee Carter muotoilee Siveellisen todistuksen toisen muodon (b) seuraavasti: (s. 130)
 
"Kaikki ihmiset haluavat olla hyviä. Ateistit haluavat hävittää uskonnon koska jopa ateistit haluavat olla hyviä. He vain ajattelevat, että ateismi on parempi uskonto ihmisten tekemiseksi hyviksi. Mutta jos ei olisi olemassa jumalaa, miksi ihmiset haluaisivat olla hyviä?"
 
Kuten aikaisemmin on korostettu, "hyvä" on varsin suhteellinen käsite. Mikä miellyttää yhtä, se ei miellytä toista. Eri yhteisöissä saattaa olla vallan erilaiset käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Myös lähiympäristössämme eri ihmisillä saattaa olla eri käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.
 
Aikuiset ihmiset pystyvät yleensä tarkastelemaan asioita pitkällä tähtäyksellä. Vaikka siveelliset säännöt saattavat lyhyellä tähtäyksellä tuntua epämiellyttäviltä, ihmiset ymmärtävät niiden merkityksen pitkällä tähtäyksellä.

red-light

Vaikka punaisen valon edessä pysähtyminen voi kiukuttaa autoilijaa, hän toki ymmärtää sen välttämättömäksi. Samoin ihmiset hakevat tyydytystä elämästä ja yhteisöstä kokonaisuutena.
 
Jos joku käyttää paljon aikaa ja rahaa levittääkseen aatettaan, hän tekee sen siksi, että hän tuntee, että jos useammat ihmiset hyväksyvät hänen aatteensa, ihmisten ja hänen itsensä on paljon miellyttävämpi elää.
 
Hyvä ihminen on yksinkertaisesti henkilö, joka tietää, miten saavuttaa elämässä suurin, syvin ja kestävin tyydytys ja vähäisin kärsimys. Näin ollen halu olla hyvä ei kaipaa yliluonnollisia selityksiä.
 
Dostojevskin esittämää muotoa siveydestä todistuksesta on tarkasteltu jo edellä. Opiskelijoita kehotetaan kertaamaan asia tältä osin. Hyvää oheislukemistoa on mm. pieni kirjanen miksi Jumala ei tapa Perkelettä (=Saatana). 

Tehtäviä

  1. Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo siveelliseen todistukseen?
  2. Mihin toiseen todistukseen siveellinen todistus liittyy läheisesti?
  3. Mitä yhteisiä virheitä on siveellisellä todistuksena ja muilla jumalatodistuksilla?
  4. Mitkä kolme muotoa siveellisestä todistuksesta on esitetty tässä aineistossa?
  5. Mitä muita muotoja siveellisestä todistuksesta olette kuulleet? Pohtikaa niiden virheitä.
  6. Suomen Gallupin tutkimusten mukaan siveellinen todistus ei ole nuorison suosiossa. Pohtikaa tämän ilmiön syitä.
  7. Mitä vastaväitteitä voidaan esittää Dostojevskin muodolle siveellisestä todistuksesta?
  8. Mitä vastaväitteitä voidaan esittää Kantin muodolle siveellisestä todistuksesta?
  9. Pohtikaa lähdekirjallisuuden avulla siveyden merkitystä, syntyä ja luonnetta.
  10. Pohtikaa mitä etuja uskonnottomalla siveydellä on uskonnolliseen siveyteen verrattuna. Tarkastelkaa esim. luonnollisuutta ja sopeutuvuutta olosuhteisiin.
  11. Tarkastelkaa kristillisen siveyden historiallisia haittavaikutuksia lähdekirjallisuuden valossa.
  12. Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? Keskustelkaa elämän tarkoituksesta.
  13. Miten kybernetiikka liittyy kysymykseen elämän tarkoituksesta?
  14. Keskustelkaa ateististen suurhenkilöiden elämäntyöstä ja elämän päämäärästä.
  15. Miksi taivaskuvitelmat ovat yhteiskunnallisesti vahingollisia?
  16. Mitä omallatunnolla tarkoittavat a) kristityt, b) marxilaiset?
  17. Miksi ns. vapaa- tahto ei vapauta jumalaa vastuusta ihmisten rikosten suhteen.
  18. Miksi Saatana on huono selitys pahan olemassaololle?
  19. Saako hyvä ja paha aina palkkansa?
  20. Keskustelkaa vastuun ongelmasta.
  21. Miksi ihmiset haluavat olla hyviä?
  22. Millainen on hyvä ihminen?
  23. Minkä sen koulukunnan mukainen tämän aineiston käsitys hyvästä ja pahasta on?
  24. Miksi ateismin levittäminen on siveellisesti arvokasta. Keskustelkaa tästä kysymyksestä laajemminkin.

Mietelauseita

 
Mitä meidän on tehtävä ennen kuin voimme saada syntimme anteeksi

Eikö meidän ole ensin tehtävä syntiä?
 
(Pilakuvan teksti)

 
"En ainoastaan ole uskomatta mihinkään persoonalliseen jumalaan, vaan pidän sellaista suorastaan lapsellisena."
 
Albert Einstein 30. p:nä maaliskuuta v. 1952 kirjeessään prof. V. T. Aaltoselle
 
"Millään uskonnolla, Muhametin uskontoa lukuun ottamatta, ei ole ollut niin verinen ura kuin kristinuskolla. - - - Tämän opin väkivaltainen levittäminen on ollut mitä suurin onnettomuus kaikille kansoille, joita se on koskenut, tai ori ainakin merkinnyt näiden kansojen henkisen rappeutumisen aikaa."
 
J. W.  Snellman

Ontologiset todistukset (laajassa mielessä)

Eityhjä olemassaolo perustuu kokemukseen

Non-empty existence is an empirical question
Erkki Hartikainen 04/04/2011

We have written:
Olemme kirjoittaneet:

In mathematics we use apriori (or empty) existence, for example
Matematiikassa me käytämme apriori (eli tyhjää) olemassaoloa, esimerkiksi

∀(ε>0) ∃(δ>0)[(0 < | x − x0 | < δ) ⇒ | f(x) − L | < ε].

This is the definition of the real limit L of the real funtion f at the point xo.
Tämä on määritelmä funktion f reaalilukuraja-arvon olemassaololle reaaliluvulle xo.

In empirical science we use synthetic existence, for example
Kokemustieteessä käytämme synteettistä olemassaoloa, esimerkiksi

∃(x∈W)[T(x)],

W is the set of all things in the world and T is the property "is table".
W on kaikkien kaikkeuden olioiden joukko ja T on ominaisuus "on taulu".

Mathematical and the logical existentence is empty existence.
Matemaattinen ja looginen olemassaoloovat tyhjää olemassaoloa.

Epirical existence is non-empty existence.
Kokemukseen perustuva olemassaolo on eityhjää olemassaoloa.

This division makes all ontological proofs for the existence of god or gods invalid.
Tämä jaottelu tekee kaikki ontologiset todistukset jumalan olemassaolon puolesta pätemättömiksi.

Kyse on siitä, mitä sanat "on olemassa" tarkoittavat

Ontologia tarkoittaa tässä oppia olemassaolosta.

Kuuluisin olemassaolokiista kiista koskee yleiskäsitteiden olemassaoloa, mutta sanojen "on olemassa" käyttöä voidaan rajata monin muin tavoin. Seuraavassa ontologisiksi todistuksiksi on kutsuttu kaikkia niitä jumalatodistuksia, joiden olemassaolokäsite poikkeaa tavallisesta.

anselm

Anselm Canterburyläinen.

Ensimmäisen muodon ontologista todistusta (a) muotoili Anselm Canterburyläinen keskiajalla. 

Ontologinen todistus a

muotoillaan Lee Carterin mukaan seuraavasti:
 
"Jumala on määritelmänsä mukaan täydellinen. Täydellisyys sisältää olemassaolon. Mikään ei voi olla täydellinen, jollei se ole olemassa."
 
Ontologinen todistus ei ole alkuperäisessä muodossaan erityisen vakuuttava. Käsittäähän jo ns. arkijärjellä, että voimme kuvitella kaikenlaisia olentoja, joita ei ole olemassa.

Tästä syystä ontologisen todistuksen kannatusta ei testattu vuoden 1973 mielipidetutkimuksessa.

Kuitenkin ontologisella todistuksena voi olla epäsuoraa kannatusta. Tämän paljasti mielipidetutkimuksen ns. korkeampaan voimaan uskovien määrä.

Oman lukunsa ansaitsisivat filosofit, joista monet kannattavat ontologista todistusta.

Jonkinlainen aivopesulla aiheutettu tarve uskoa korkeampaan voimaan on itse asiassa epäsuoraa uskoa ontologiseen todistukseen. Toisaalta on huomattava, että ontologinen todistus tarjotaan esimerkiksi saarnoissa erittäin taitavasti piilotettuna, ja jos ei ole perehtynyt vastaväitteisiin, voi olla vaikea ilmaista epäuskoaan kielellisesti. 

Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen a

"Täydellinen" on ns. laatusana eli adjektiivi. Ilman nimisanaa eli substantiivia sen käyttö on mieletöntä. On siis mieletöntä puhua täydellisestä sanomatta, mikä on täydellinen. Saatamme sanoa, että automme tai sateensuojamme on meille täydellinen.

vlack

Jos yllä oleva kuva ei ole täydellisen musta, sinulla on huono tietokoneen näyttö.

Saatamme myös sanoa, että joku on täydellisen musta tai täydellisen valkoinen. Joka kerta selitämme kuitenkin, missä tarkoituksessa tai mikä esine on täydellinen.

Ehdottomuudet johtavat ristiriitoihin

On ristiriitaista väittää, että jumala on täydellinen kaikissa asioissa.
 
Tällöin hänen olisi oltava täydellisen hyvä ja täydellisen paha, täydellisen musta ja täydellisen valkoinen täydellisen viisas ja täydellisen tyhmä, täydellisen kaikkivaltias ja täydellisen kykenemätön jne.
 
Itse asiassa lähes kaikki ehdottomuudet johtavat ristiriitoihin.

big-stone

  • Jos jumala on kaikkivaltias, silloin hänen täytyy pystyä luomaan niin suuri kivi, ettei hän pysty sitä siirtämään.
  • Jos hän ei pysty tekemään sellaista kiveä, hän ei ole kaikkivaltias.
  • Jos hän taas pystyy, hän ei pysty siirtämään sitä, ja silloinkaan hän ei ole kaikkivaltias.
  • Jos jumala on kaikkitietävä, hän ei voi olla kaikkivaltias, koska hänellä ei silloin voi olla kykyä muuttaa tapahtumien kulkua.
  • Jos hänellä olisi kyky muuttaa tapahtumien kulkua, ts. hänellä olisi kyky muuttaa mieltään, hän ei voisi olla kaikkitietävä.
  • Jos hän rakastaa kaikkea, hänen täytyy rakastaa myös pahaa, kuolemaa, sairautta, sotaa jne.
 
Tämän vuosisadan jumaluusoppineet ovat ottaneet kiven nostamisongelman tosissaan.

He väittävät, että väitteet muodostavat ristiriidan. Tietysti ne muodostavat ristiriidan. Tämä johtaa siihen ongelmaan, ettei jumala pysty tekemään ristiriitaisia tekoja. Pienempänä pahana nykyiset jumaluusoppineet myöntävät tämän viimeksi mainitun. Jumala ei siis koskaan laske seuraavasti:

2 + 2 = 5.

Tämä johtaa tietysti kysymykseen siitä, onko jumala täydellinen automaatti, jonka ohjelmat eivät koskaan kaadu. Meidän kaikkeudessamme ei ole sellaisia automaatteja.

Jos uskovainen sanoo, ettei jumalalla ole vähemmän toivottavia ominaisuuksia, hän myöntää, ettei jumala ole näiden ominaisuuksien suhteen täydellinen.
 
Voidaan siis päätellä, että sellaiset ominaisuudet kuin "täydellinen", "kaikkivaltias", "kaikkiviisas", "kaikkea rakastava" sekä vastaavat ovat mielettömiä, koska ne johtavat ristiriitoihin. 

Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen a

Todistus sanoo:

"Täydellisyys sisältää olemassaolon. Mikään ei voi olla täydellinen, jollei se ole olemassa."
 
Mutta mitä tarkoittaa "olemassaolo". Eräissä kielissä olemassaolon suhteen ei ole muinaisilla aikoina syntynyt sekaannusta, koska sanojen "on olemassa" sijasta on käytetty sanoja "tuolla on" (there is, englannin kielessä), "löytyy" (es gibt, saksan kielessä, det finns, ruotsin kielessä) jne. Vasta suurten uskontojen kehitys on hämärtänyt tämän terveen käsityksen olemassaolosta.

 
Ensiksi voidaan puhua olioiden olemassaolosta, esimerkiksi on olemassa atomeja, taloja, eläimiä, planeettoja jne.

Kaikki koulukunnat myöntävät tällaisen olemassaolon.

Voidaan puhua myös käsitteiden olemassaolosta, esimerkiksi hyvyyden, kauneuden, rakkauden jne.

Kaikki koulukunnat eivät hyväksy tällaista kielenkäyttöä. On tapana sanoa, että eri koulukunnilla on erilainen tapa määritellä olemassaolo.
 
Tässä yhteydessä ei ole tarpeen puuttua siihen, mikä kielenkäyttö olisi järkevintä. Jos uskovaiset tyytyvät väittämään, että jumala on olemassa vain käsitteenä, ts. eräänä ihmisaivojen hourekuvana, ateisteilla ei ole aihetta vastaväitteisiin.
 
Olemassaololla voidaan tarkoittaa myös avaruudellista sijaintia, esimerkiksi pöytä tai radioaallot täyttävät avaruutta. Kun ihmiset ensi kertaa pohtivat jumalia, he ymmärsivät, että jumalat ovat olemassa jossakin avaruudessa. Neuvostoliittolaisten kosmonauttien puhe, etteivät he olleet tavanneet avaruudessa jumalia, ei siis ollut herjaa, vaan tässä mielessä perusteltua puhetta.

olympos
 
Täällä jumalat asuivat ennen kuin muuttivat vielä ylemmäksi.

Muinaisen Kreikan jumalat näyttivät ihmisiltä, ajattelivat ja elivät kuten ihmiset, asuivat Olympoksella jne. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja Epikuros ei kieltänyt jumalien olemassaoloa, vaan hän väitti, että jumalat elivät ikuisesti, koska ne koostuivat tavallista paremmista atomeista.
 
Muinaisessa Lähi-idässä syntyi usko näkymättömiin jumaliin kuten Mithraan, ja niin myös kristinusko riisti jumaliltaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki eli aasialainen logos) ruumiit, mutta yhä kristityt väittivät, että heidän Jumalansa ovat olemassa.
 
Jos jumala ei ole pelkkä käsite tai jos jumala ei ole olemassa avaruudessa, missä mielessä hän on olemassa?
 
Olemassaololle on tässä todistuksessa tehty kuten täydellisyydellekin, se on irrotettu alkuperäisistä yhteyksistään väittäen, että se yhä merkitsisi jotakin.
 
Olemassaolo ei ole mikään ominaisuus (vain filosofit voivat olla tästä eri mieltä). Joillain ominaisuuksilla varustettuja olentoja joko on olemassa tai ei ole. Niin myös "täydellisiä" olentoja joko on tai ei ole. Sen ratkaiseminen, onko joitakin olentoja olemassa, on kokemustutkimuksen tehtävä. Ensin on määriteltävä, mitä ominaisuuksia jollakin olennolla on, ja sitten yritettävä löytää olento, jolla on nämä ominaisuudet (tai käänteisessä järjestyksessä).

Vaikka olemassaoloa pidettäisiin joidenkin filosofien mieliksi ominaisuutena, tästä ei voida päätellä, että olemassaolon ominaisuudella varustettu jumala on olemassa.

joulupukki

Jos määrittelemme joulupukin erääksi ominaisuudeksi olemassaolon, tästä ei seuraa kyseisellä ominaisuudella varustetun joulupukin olemassaoloa.
 
Mainittakoon, että monet itämaiset uskonnot pitävät olemassaoloa puutteena eivätkä täydellisyyden ilmauksena.


problem

Millainen olisi olio, jolla ei olisi muita ominaisuuksia kuin olemassaolon ominaisuus? 

Kolmas vastaväite ontologiseen todistukseen a

Voidaan myös väittää, että jos hyväksytään ontologisen todistuksen edellä luetellut kielelliset virheet, todistus on vain jumalan määritelmää uudestaan toteava "tautologia".
 
Jos jumala määritellään siten, että hän on täydellinen, ja jos täydellisyys määritellään niin, että siihen kuuluu olemassaolo, olemassaolon päätteleminen täydellisyydestä ei sano enempää kuin "jos jumala on olemassa, hän on olemassa". Tällaisesta jossittelusta ei tietenkään voida päätellä, että jumala olisi tosissaan olemassa. Olemassaolon todistaminen on aina kokemustutkimuksen tehtävä.
 
Sanat eivät ole kuten muinaisitämaiset uskonnot uskoivat (vrt. logoskäsite) taikaolioita, joilla on yksi ainoa merkitys. Sanat ovat merkkejä, jotka merkitsevät sitä, mitä me niillä tarkoitamme käyttäessämme niitä.

Voimme määritellä sanan miten haluamme, ja niin kauan kuin henkilö, jonka kanssa puhumme, ymmärtää meitä, käsitteen käyttö tässä yhteydessä on oikeutettua. Joku saattaa määritellä täydellisyyden olemassaolon sisältäväksi, joku toinen taas määrittelee sen niin, ettei siihen kuulu olemassaoloa.
 
Voimme määritellä yksisarvisen pieneksi hevosen näköiseksi eläimeksi, jolla on sarvi otsassaan ja joka on olemassa. Siis määritelmän perusteella yksisarvinen on olemassa. Mutta tämä ei kuitenkaan, merkitse sitä, että yksisarvisia olisi olemassa jossain avaruudessa. Yksisarvisia ei ole olemassa todellisuuskäsityksen olemassaolokäsitteen mielessä. 

Ontologinen todistus b (ns. sarjatodistus)


Thomas Aquinas.

Tuomas Akvinolainen on kehittänyt seuraavan muunnelman ontologisesta todistuksesta: (Akvinolainen ei hyväksynyt Anselmin todistusta.)
 
"Osittaista täydellisyyttä esiintyy, siksi kaikkein täydellisimmän täytyy olla olemassa. Eli: koska on olemassa hyvän eri asteita, täytyy olla kaikkein paras, jumala.
 
Olioista jotkut ovat enemmän hyviä, jotkut vähemmän hyviä, jotkut enemmän jaloja, jotkut vähemmän jaloja jne. Mutta "enemmän" ja "vähemmän" liitetään erilaisiin olioihin sen mukaan, missä määrin ne muistuttavat jotain, joka on suurin mahdollinen, aivan kuten esineen sanotaan olevan kuumempi sen mukaan, missä määrin se muistuttaa sitä, mikä on kaikkein kuumin.
 
On siis olemassa jotain, joka on kaikkein tosin, jotain, joka on kaikkein paras, jotain, joka on kaikkein jaloin, ja jotain, joka on kaikkein eniten olento; sillä oliot, jotka ovat suurimpia totuudessa ovat suurimpia olemassaolossa, kuten kirjoitetaan (Aristoteleen) Metafysiikassa. Siis suurin missä lajissa tahansa on kaiken sen lajin olemisen syy; kuten tuli, joka on kaiken lämmön syy, on myös kaiken kuumuuden syy, sanotaan samassa kirjassa.
 
Tästä syystä täytyy olla olemassa olento, joka on kaikkien olentojen olemassaolon, hyvyyden tai muun täydellisyyden syy. Tätä olentoa kutsumme jumalaksi."  

Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen b

Kun myös peruskoulussa opetetaan nykyään fysiikkaa, Tuomas Akvinolaisen Aristoteleen fysiikkaan (metafysiikkaan) perustuva päättely on useimpien kansalaisten helppo nähdä virheelliseksi.

Koska peruskoulun fysiikan tiedot saattavat kuitenkin jäädä heikoiksi tai unohtua, pieni kertaus on tarpeen.

Toisaalta on muistettava, että huomattavalla osalla Suomen kansaa on edelleen vain kansakoulun tiedot "luonnontiedosta", ja kansakoulun tiedoilla ei kumota edes Aristoteleen metafysiikkaa.

platon

Platon.

Ontologinen todistus b perustuu Aristoteleen ja Platonin ajatteluun. Tosin Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen johtopäätökset ovat erilaisia kuin Platonin. Tästä syystä Platonin ajattelua ja sen juuria on syytä hieman kaivaa esiin.
 
Alkukantaiselle ihmiselle kieli on suuri arvoitusi, puhutut sanat tuovat kuuntelijoiden mielistä esiin kuvia. Alkukantainen ihminen päättelee, että sanoissa täytyy olla jotain taikavoimaa, yliluonnollista. He ajattelevat, että sanoilla on jonkinlainen "henkinen olemassaolo".
 
Tämä käsitys ilmeni itämaisten mysteeriuskontojen logos- käsitteessä, joka puolestaan tulee esiin kristillisessä Johanneksen ilmestyskirjassa ("Alussa oli Sana."). Kalevalan kirjallisuudessa sanoilla oli mahtava voima, Väinämöinen veisti laulamalla venettä ja lauloi Joukahaisen suohon.
 
Platon antoi kuuluisassa ideaopissaan sanoille ja erityisesti niihin liittyvine käsitteille itsenäisen olemassaolon jonkinlaisessa ideoiden maailmassa tai taivaassa.

Hän sanoi, että kaikella, mitä ihminen tuntee, on olemassa täydellinen muoto, joka on olemassa jossain paikassa, ideoiden maailmassa. Tämän mukaan tuoli on tuoli sikäli kuin se muistuttaa tuolin ideaa. Tässä ideoiden tavaratalossa ovat esimerkiksi rakkauden, vihan, tiedon, hallituksen, ihmisen, kauneuden, talon, kolmion jne. ihanteelliset muodot.

zeusjahera
 
Ylijumala Zeus ja hänen vaimonsa Hera.

Alkukantaisen ihmisen oli helpompi käsitellä kouriintuntuvampia olentoja kuin yleiskäsitteitä. Näin hän loi henkiä ja jumalia ihmisen ajatusten ruumiillistumiksi.

Rakkaus oli helpompi ymmärtää Venuksen työnä kuin sillä yleisellä tavalla, jolla nykyaikainen todellisuustutkimus yrittää käsitellä tätä ilmiötä.

Vastaavasti luotiin sodan, tiedon, tulen jne. jumalat. Myöhemmin jumalten aineelliset ruumiit jätettiin pois, mutta niiden olemus jäi elämään ideoissa. Näin Platon täytti jumalten entisen palatsin ideoiden "sieluilla".
 
Tässä yhteydessä ei ole tilaa ryhtyä tarkastelemaan kaikkia Platonin tätä aihetta käsitteleviä väitteitä. Oppi Platonin esittämässä muodossa ei saa nykyaikaisten ihmisten kannatusta. Se on kuitenkin lähes kaiken uskonnollisen ajattelun perustana, ja aineellisen todellisuuskäsityksen ja henkisen todellisuuskäsityksen kiistaa käsitellään erikseen toisaalla tässä oppiaineistossa. Tietysti filosofeista löytyy (det finns) Platonin todellisuuskäsityksen kannattajia.

ideas
 
Jos tällainen ideoiden tavaratalo olisi olemassa, eikä kukaan olisi sitä koskaan nähnyt, olisi todella vaikea sanoa, mikä on tuoli ja mikä on pöytä, koska ei olisi ideaa, mihin verrata.
 
On paljon hedelmällisempää omaksua nykyaikaisen merkitysopin käsitys, jonka mukaan sanat ovat vain niitä käyttävien ihmisten aivoissa olevien "ideoiden" merkkejä. Näin ollen sanoilla ei ole henkistä, yleistä tai ehdotonta merkitystä tai olemusta, vaan sanat merkitsevät sitä, mitä me tarkoitamme niillä käyttäessämme niitä.
 
Platonin mukaan voidaan sanoa, että koska esiintyy hyvän asteita, täytyy olla olemassa kaikkein paras. Merkitysopin mukaan meidän täytyy kuitenkin kysyä: "Kenen mielestä?"

Aivan ilmeisesti eri ihmiset pitävät eri asioita hyvinä.

Mikä on hyvää yhdelle, saattaa olla pahaa toiselle.

Näin ollen on mieletöntä puhua ehdottoman hyvästä, ehdottoman pahasta jne.

Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen b

thomas-aquinas


Tuomas Akvinolainen.

Tuomas Akvinolainen ajattelee hieman eri tavoin kuin Platon.

Kun Platon sijoitti ideat jonnekin ulkoavaruuteen, Akvinolainen ajattelee niiden olevan Maan päällä; esimerkiksi tulen hän ajattelee olevan kuumimman mahdollisen olion ja siitä syystä kaikkien kuumien olioiden syyn.

Mutta kuka pystyy määrittelemään, mikä on jossain asiassa suurin? Kumpi on hävittävämpi, sota vai rutto? Vaikka näitä voitaisiin mitata, voisi käydä joskus, että löytyisi monta yhtä tehokasta.
 
Ajatellaan, että kaikkien ihmisten pituus olisi mitattu, ja kaikkein pisin ihminen olisi eräs watussisotilas. Kuinka monet nykyajan ihmisistä ajattelisivat Akvinolaisen tavoin, että tämä sotilas on ihmisten pituuden syy?
 
Akvinolaisen viimeisessä lauseessa sanotaan:

"Siis suurin missä lajissa tahansa on kaiken sen lajin olemisen syy; kuten tuli, joka on kaiken lämmön syy, on myös kaiken kuumuuden syy, sanotaan samassa kirjassa. Tästä syystä täytyy olla olemassa olento, joka on kaikkien olentojen olemassaolon, hyvyyden tai muun täydellisyyden syy. Tätä olentoa kutsumme jumalaksi."
 
Kuten edellä todettiin, täydellisyys kaikissa suhteissa johtaa mielettömyyksiin. Jos Akvinolainen tarkoittaa kaiken aineen perustaa, hän puhuu vetyatomeista eikä jumalasta.
 
Vaikka Tuomas Akvinolaisen todistusta ei voida enää sellaisenaan tarjota nykyaikaisen koulutuksen saaneille henkilöille, sitä voidaan esittää taitavasti naamioituna.

starship-troopers


Hirviö Robert Heinleinin romaanista Starship Troopers.

On helppo uskotella, että koska jossain avaruudessa on varmasti Maan elämää pitemmälle kehittynyttä älyllistä elämää, tämän elämän joukossa olisi jotain, joka edustaisi ehdotonta suuruutta, elämän muotoa, jota pitemmälle kehittyminen ei ole mahdollista.
 
On mahdollista, että tämän tyyppisiä jumalatodistuksia vielä tulevaisuudessa ilmaantuu markkinoille. Ihmisten halu uskoa "korkeampaan voimaan" on kasvatus- ja viestintäjärjestelmiemme harjoittamasta aivopesusta johtuen niin voimakas, etteivät uskonnot jätä käyttämättä tätä mahdollisuutta. Itse asiassa ns. ufouskonnot ovat jo aloittaneet tällä alalla.
 
Käsitykseni mukaan äärettömässä ja rajattomassa avaruudessa todella on ihmistä kehittyneempiä elämän muotoja. Nämä elämän muodot eivät mielestäni ole vaarallisia ja vihamielisiä, kuten huono amerikkalainen televisioviihde yrittää uskotella. Ne eivät toisaalta edusta mitään ufouskontojen jumaliakaan.

asimov

Kaikkien aikojen tuotteliain tiedekirjailija Isaac Asimov.

Isaac Asimovin genetiikkaa koskevien päätelmien mukaan elämän muodot muualla avaruudessa saattavat erota varsin huomattavasti niistä elämän muodoista, joita esiintyy Maassa.
 
Käsitykseni mukaan ihmistä kehittyneempien olentojen suhde ihmisiin olisi lähinnä sama kuin meidän luonnonsuojelijoittemme suhde eläimiin; toisin sanoen ihmistä kehittyneemmät olennot jättäisivät planeettamme kehittymään omassa rauhassaan puuttumatta sen elämään millään tavoin. 

Ontologinen todistus c

Rene Descartes muotoili ontologisen todistuksen seuraavasti:
 
"Minulla on jumalan ajatus. Mitään ei voi syntyä tyhjästä. Edelleen voidaan todeta, että syyn täytyy olla todellisempi kuin vaikutus. Vaikutus ei voi olla suurempi kuin syy. Olen äärellinen, siksi en voi olla äärettömän olennon ajatuksen syy. Tästä syystä jumala on ajatuksen syy." 

Vastaväitteitä ontologiseen todistukseen c


Rene Descartes.

Kuten alla osoitetaan. Descartesin todistus voidaan varsin helposti osoittaa kestämättömäksi. Kuitenkin eräitä osia siitä käytetään kristillisessä uskonpuolustustekniikassa edelleen ahkerasti.

Näiltä osin Descartesin ajatuksia on tarkasteltu kohdassa "Yleinen ilmoitus". Tässä yhteydessä puututaan lähinnä Descartesin ajattelun loogisiin heikkouksiin.
 
Vaikka olisimme vakuuttuneita, että syy on yhtä todellinen kuin vaikutus, emme voi päätellä, että syy on jollain tavalla samankaltainen kuin vaikutus.

Jos näen lentävän, vaaleanpunaisen elefantin, ei voida vielä päätellä, että lentäviä vaaleanpunaisia elefantteja olisi todellisuudessa olemassa. Harhanäkyni voi johtua tietyn tyyppisestä aineenvaihduntahäiriöstä elimistössäni. Tällaisia häiriöitä tunnetaan lukuisasti esim. ns. juoppohulluuden yhteydessä.
 
Kun katselen televisiota, kasvot kuvaruudussa näyttävät todellisilta, mutta en silti kuvittele, että laatikon sisällä olisi todellisuudessa joku. Kun luen yksisarvisesta, kirjailija, joka kirjoitti yksisarvisesta, oli varmasti todellisempi kuin yksisarvinen, mutta hän tuskin muistutti yksisarvista.

cats-television
 
Jo lapset ymmärtävät, ettei ihmisten kuvittelemia olentoja tarvitse välttämättä olla olemassa. Ihmisaivot ottavat todellisuudesta paloja ja kokoavat niistä luovassa tapahtumassa uusia kokonaisuuksia.

Voimme ottaa mielikuvituksessamme antiloopin sarven ja sijoittaa sen hevosen otsaan, näin syntyy kuvitelma yksisarvisesta.

Voimme yhdistää lintujen lentokyvyn elefanttiin ja kuvitella lentävän elefantin jne.

Kirjailijat luovat kuvia ihmisistä, joita ei ole milloinkaan elänyt, kertovat tapahtumista, joita ei ole milloinkaan tapahtunut, luovat hirviöitä, joita ei ole ollut milloinkaan olemassa, ja jumaluusoppineet luovat ristiriitaisia käsitteitä, jotka tarkemmin tutkittaessa osoittautuvat mahdottomiksi kuten nelikulmaiset ympyrät, äärettömät olennot jne.
 
Descartes ehkä arvasi tulevan arvostelun väittäessään, ettei hänen ajatuksensa jumalasta voi tulla kuin yhdestä ainoasta lähteestä, koska muutoin syy ei olisi täydellinen, ja jumala puolestaan on täydellinen. Näin Descartesin oli pakko palata Anselmin todistukseen, jonka olemme käsitelleet aikaisemmin. 

Ontologinen todistus d

"Luonnossa kaikki asiat syntyvät vastakohdistaan; päivästä tulee yö, pienemmästä suurempi, jne. Tämä muutos jatkuu jaksottaisena - on käänteinen. Jokaiselle tapahtumalle on olemassa vastaava käänteinen tapahtuma. Jos näin ei olisi laita, jos kaikki tapahtumat sattuisivat vain yhdellä tavalla, kaikkeus lakkaisi pian toimimasta, kävisi loppuun. Ja koska kehityksen täytyy jatkua, kuolemasta täytyy välttämättä syntyä elämää."
 
redflags

Onko punaisuus olemassa?

Myös tässä on kyse muinaiskreikkalaisesta ajattelusta. Ajateltiin, että kuumuus, kylmyys, punaisuus, pituus, jne. olisivat todellisia, ja jotka jollain tavoin pitivät yllä olioita tehden niistä kuumia tai punaisia tai pitkiä jne.

Tämä ontologinen todistus olettaa, että vastakohdat ovat jollain tavalla todellisia olioita jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Todistus olettaa, että päivä aiheuttaa yön jne.
 
Käsite "vastakohta" sopii joihinkin ilmiöihin, mutta ei suinkaan kaikkiin. On helppo kuvitella yö päivän vastakohtana, mutta mikä on pöydän, puun tai tähden vastakohta?
 
Muinaiskreikkalaista ajattelua ei pidä sotkea dialektiseen materialismiin, joka myös puhuu vastakohtien taistelusta. Koska dialektista materialismia käsitteleviä opintoaineistoja ja kirjoja on suomen kielellä runsaasti saatavana, tässä yhteydessä ei käsitellä dialektista materialismia.

Erityisesti historiallinen materialismi käsittelee yhteiskuntajärjestelmien kehitystä. Ihminen lajina näyttää olevan kykenemätön suoraviivaiseen edistykseen, ja näin yhteiskuntajärjestelmien kehityksestä on muodostunut erilaisten voimien ja taistelua, ja kehityksessä on havaittavissa myös selvää jaksollisuutta.
 
Joka tapauksessa muinaiskreikkalainen väite, että kaikki syntyy vastakohdastaan, on ilmeisen virheellinen.
 
Eräässä mielessä kuolema on elämän edellytyksiä. Jos kuolemaa ei olisi, jopa bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja tämähän on ilmeisen mahdotonta. Jotta uudet eliöt voisivat elää, entisten täytyy kuolla.

Toisaalta jos elämän ja kuoleman vuorottelua ei olisi, elämä ei olisi koskaan kehittynyt bakteerin astetta pitemmälle, koska kehittyneemmälle elämälle tai luonnolliselle valinnalle ei olisi ollut tilaa.

alter-ego
 
Uusi elämä saattaa käyttää hyväkseen minun ruumiini atomeja, mutta atomit eivät kuljeta mukanaan mitään muistia edellisestä elämästä. Elämä jatkuu ituradan muodossa, mutta yksilön minuus kuolee yksilön kuollessa.Tutkimus ei millään tavoin tue intialaista sielunvaellusoppia, ja mm. Reima Kampmanin tutkimukset osoittavat, että ns. sivupersoonallisuudet voidaan selittää luonnollisella tavalla.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Internetin avulla, mitä tarkoittaa ontologia. Tuliko asia selväksi?
  2. Mitä eri muotoja ontologiselle todistukselle voidaan antaa?
  3. Mitkä ovat tärkeimmät vastaväitteet ontologiselle todistukselle?
  4. Keskustelkaa, mitä tarkoittavat sanat "on olemassa". Keskustelkaa myös sanan "on" eri merkityksistä.
  5. Miksi on ristiriitaista väittää, että joku olento on kaikissa asioissa täydellinen?
  6. Millä tavalla ns. ehdottamat ominaisuudet johtavat ristiriitoihin? Keksikää jokin aineistossa mainitsematon ristiriita.
  7. Miten voidaan ratkaista, onko jokin olento olemassa vai ei?
  8. Tutkikaa lähdekirjojen avulla logiikan merkkien "kaikki" ja "on olemassa" käyttöä ja merkitystä.
  9. Tutkikaa, mitä tarkoittaa Ludwig Wittgensteinin käyttöön ottama sana "tautologia".
  10. Tutkikaa itämaisten uskontojen käsitettä "logos".
  11. Mitä sanat ovat nykyaikaisen käsityksen mukaan?
  12. Keskustelkaa aineellisen todellisuuskäsityksen olemassaolokäsitteestä.
  13. Millä tavalla Tuomas Akvinolaisen käsitykset ovat nykyaikaisen todellisuuskäsityksen vastaisia?
  14. Tutustukaa aineellisen todellisuuskäsityksen ja platonilaisen idealismin väliseen kiistaan.
  15. Tutkikaa, mikä merkitys Aristoteleella oli katoliselle kirkolle keskiajalla.
  16. Millä tavoin sanojen mahtava voima ilmeni suomalaisten muinaisuskossa ja kansan uskomuksissa?
  17. Tutkikaa syyn ja vaikutuksen suhdetta.
  18. Tarkastelkaa tieteiskirjallisuudessa esiintyviä kuviteltuja olentoja ja tapahtumia.
  19. Etsikää vastakohtien pareja.
  20. Etsikää olentoja tai tapahtumia, joille on vaikea kuvitella vastakohtaa.
  21. Tutustukaa lähdekirjallisuuden, erityisesti Pertti Lindforsin kirjojen, avulla dialektiikan lakeihin.
  22. Millä tavalla kuolema on elämän ehto?
  23. Tutkikaa sivupersoonallisuuskysymystä Reima Kampmanin teosten avulla.

A priori todistus

Latinalaiset sanat "a priori" tarkoittavat suomeksi "ennen kokemusta". Todistus yrittää vedota ns. kokemuksesta riippumattomaan eli aprioriseen tietoon.


Gottfried Wilhelm Leibniz.
Leibnitz esitti todistuksen seuraavasti:
 
"On olemassa logiikan ja geometrian ikuisia totuuksia, jotka edellyttävät ikuisen älyn olemassaoloa."
 
Leibnitzin aikaan matematiikan perustetutkimus oli varsin kehittymätöntä.

Meidän omaa aikaamme ei niinkään vaivaa sen kehittymättömyys kuin tietämättömyys sellaisen olemassaolosta.

Harvat matemaatikot ovat vaivautuneet tutustumaan siihen, ja niin myös matemaatikot saattavat esittää sellaisia matematiikkaa koskevia ajatuksia, jotka ovat mielettömiä.

Itse asiassa matematiikan kouluopetusta koskevassa kiistassa oli pitkälti kysymys siitä, että uudistusten vastustajat halusivat taata epäloogiselle ajattelulle elintilaa.

Olen usein jumaluusoppineeten kanssa käymissäni väittelyissä törmännyt Leibnitzin todistukseen siksi, että Suomen kouluissa opetetaan virheellistä käsitystä matematiikasta.

Itse kauan matematiikan opettajana toimineena en odota totuuden voittoon tässä asiassa.

Matemaatikkomme ovat oiva osoitus siitä, että kirkkainkin äly ilman tarpeellisia tietoja saattaa johtaa pahasti harhaan. 

Vastaväitteitä a priori todistukselle

Vaikka olisimme vakuuttuneita siitä, että luonnon aikaansaannosten ja ihmismielen aikaansaannosten välillä vallitsee jonkinlainen suhde, meillä ei ole mitään aihetta olettaa, että jokin ulkopuolinen, ihmisen kaltainen mutta parempi mieli olisi järjestänyt luonnon vastaamaan inhimillistä logiikkaa.

Luonnon toiminnot määräävät myös ihmismielen toiminnot ja logiikan. Jos luonnon toiminnot olisivat erilaisia kuin ne ovat, myös ihmismielen toiminnot logiikkoineen saattaisivat olla erilaiset.

Käsityksemme logiikasta on muuttunut ja kehittynyt samalla, kun käsityksemme luonnosta on kehittynyt. Esimerkiksi tässä aineistossa on paljon osoituksia siitä, että se, mitä menneinä aikoina pidettiin loogisena, ei olekaan sellaista.

aristoteles
 
Aristoteles.

Aristoteles perusti logiikkansa muuttumattomaan maailmaan ja siihen käsitykseen, että jokaisella sanalla on yksi ja vain yksi merkitys.

Aristoteleen mukaan väite on joko tosi tai epätosi, muita mahdollisuuksia ei ole. Parintuhannen vuoden ajan Aristoteleen käsityksiä pidettiin ikuisina totuuksina, mutta meistä monet hänen käsityksistään näyttävät lapsellisilta.
 
Leibnitz ajatteli, että on olemassa logiikan ja geometrian ikuisia, muuttumattomia totuuksia. Siihen aikaan ajateltiin, että matematiikka ja geometria tarjoaisivat jonkinlaisen ihmeellisen avaimen luonnon salaisuuksiin.

Nykyään tiedämme, että voidaan kehittää lukuisia erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin geometrian ja muun matematiikan järjestelmiä, jotka saattavat olla kaikki käyttökelpoisia.

Esimerkiksi erilaiset suhteellisuuskäsitykset ovat käyttäneet erilaisia epäeuklidisia geometrioita.

Matematiikassa käytetään myös erilaisia aritmetiikan järjestelmiä. Tietokoneet käyttävät kymmenjärjestelmän sijasta kaksijärjestelmää tai joskus kahdeksan- tai kuusitoistajärjestelmää.

Annettu matematiikan järjestelmä joko kuvaa tai ei kuvaa luontoa oikein. Jokainen matemaattinen järjestelmä on itse asiassa erityinen kieli suhteista ja suureista. Aivan kuten kielissä yleensä, joitain asioita voidaan sanoa annetussa kielessä, joitain ei voida sanoa.
 
Sanalla "totuus" on matematiikassa aivan toinen merkitys kuin kokemustieteessä.

supercomputer

Annetun matemaattisen kielijärjestelmän mukainen lause on tosi, jos se on johdettavissa annettujen päättelysääntöjen avulla annetuista peruslauseista eli aksiomeista.

Ainoa aksiomeille asetettu ehdoton vaatimus on, että aksiomit eivät saa olla keskenään ristiriitaisia.

Ristiriidattomuus taas tarkoittaa sitä, että kaikki lauseet eivät ole johdettavissa aksiomeista.

Niitä lauseita, jotka ovat johdettavissa peruslauseista, kutsumme kyseisen järjestelmän puitteissa tosiksi, muita kutsumme epätosiksi.

Todistus on päättelysääntöjen mukainen jono merkkejä, jonka avulla päädytään peruslauseista todistettavaan lauseeseen.
 
Täydellistä tietämättömyyttä matematiikan luonteesta osoittavat ne jumaluusoppineet ylioppilaat, jotka tulevat luokseni todistelemaan, että koska matematiikassa on yhdensuuntaisuusaksiomi (paralleeliaksiomi) jumaluusopissa on jumalan olemassaolon olettava aksiomi.

 
Albert Einstein.

Albert Einstein sanoi:
"Sikäli kuin matematiikka käsittelee todellisuutta, se ei ole varmaa; sikäli kuin matematiikka on varmaa, se ei käsittele todellisuutta."
Vaikka olisi varmaa, että jotkin matematiikan ja logiikan ajatukset ovat kaikille ihmisille yhteisiä, ei voida silti olettaa, että ne olisi ihmisiin pannut joku ikuinen äly, vaan luonto on se, joka muokkaa mielemme samankaltaisiksi.
 
Ennen kuin annettua matematiikan järjestelmää voidaan soveltaa kokemustieteissä, on kokeellisesti testattava käsityksen soveltuvuus käytäntöön.

Käytäntö siis ratkaisee, mitä erilaisista matematiikan käsitteistöstä käytetään annetun ongelman ratkaisemiseen.

Olen itse joutunut käytännössä sellaisten käytännon ongelmien eteen, jotka ovat edellyttäneet kokonaan uuden käsitysen luomista. Paitsi että käytäntö valitsee matematiikan käsitteistä sopivimmat, se myös pakottaa luomaan uusia käsityksiä, ts. määrää, mihin suuntaan matematiikkaa on kehitettävä käytännön tarpeiden näkökulmasta.

Olen toisaalla esittänyt sen käsityksen, että käsite "totuus" olisi rajattava kokemustieteisiin ja matematiikassa ja kielten määritelmissä käytettäisiin muita sanoja.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa apriorisen tiedon mahdollisuudesta.
  2. Mitkä olivat Leibnitzin todistuksen päävirheet?
  3. Miten on mahdollista, että merkittävä matemaatikko teki virhepäätelmiä?
  4. Mikä on matematiikan ja todellisuuden välinen suhde?
  5. Mitä totuudella tarkoitetaan a) kokemustieteissä, b) matematiikassa?

Pascalin vaaka

vaaka

Ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal kehitti seuraavan uskonpuolustustekniikan:
 
"Vaikka kristinuskon jumalan olemassaoloa ei voitaisi todistaa, viisas ihminen uskoo seuraavista syistä:
 
Jos kristinusko on tosi ja hän uskoo, hän pääsee Taivaaseen.
 
Jos kristinusko on tosi, mutta hän ei usko siihen, hän joutuu Helvettiin.
 
Jos kristinusko ei ole tosi, mutta hän uskoo, että se on tosi, hän ei menetä mitään.
 
Jos kristinusko ei ole tosi, ja hän uskoo, että se ei ole tosi, hän ei saavuta mitään.
 
Siis uskomalla on kaikki saavutettavana mutta ei mitään menetettävänä."
Kertausta:
Vahva todistuksen taakka (burden of proof) on aina väitteen esittäjänä.

Heikko todistuksen taakka on aina olemassaoloväitteen esittäjällä.

Todistamattomiin väitteisiin ei ole viisasta uskoa.

Pascal myöntää, ettei jumalan olemassaoloa voida todistaa.

Itse asia on selvä: koska jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, jumalan olemassaoloon ei tarvitse uskoa.

Jos Pascalin jumala tällaista uskoa vaatii, hän ei ole erityisen johdnimukainen.
 
On myönnettävä, että Pascalin ajattelun tapaista älyllistä epärehellisyyttä esiintyy yhä runsaasti: palkkio on usein yhteiskunnassamme hyvä totuuden arvosteluperuste.

Ensimmäinen vastaväite Pascalin vaakaan

Pascalin vaaka on klassinen esimerkki kristinuskokeskeisyydestä. Se lähtee siitä, että kristinusko on ainoa mahdollinen valinta ja unohtaa kaksi kolmannesta maailman väestöstä.

Pascal ei huomannut, että samaa todistusta voidaan käyttää myös muiden uskontojen kuin kristinuskon puolustamiseen. Millä perusteella Pascal oletti, että jumala on kristitty?
 
Muslimien mielestä jumala on muslimi ja hindujen mielestä hindu. Jos on yhtä mahdollista, että joku näistä kolmesta uskonnosta on oikeassa, Helvettiin joutumisen mahdollisuus on joka tapauksessa suurempi kuin Taivaaseen pääsemisen, mahdollisuus.

Jos otetaan lisää uskontoja mukaan, Taivaaseen pääsemisen mahdollisuudet pienenevät yhä ja Helvettiin joutumisen mahdollisuudet kasvavat.




Blaise Pascal

Toinen vastaväite Pascalin vaakaan

Pascal jätti huomiotta, että jumala saattaisi tuomita näin heikolla perusteella uskovat kumminkin Helvettiin.

Jumala, joka on kyllin julma luodakseen Helvetin ja Saatanan viettelemään ihmisiä Helvettiin, saattaisi toki olla niin julma, että tuomitsisi kovin heikkouskoiset ilman muuta Helvettiin.

Itse asiassa Raamatun taruhahmo Jeesus sanoo, että vain ne, jotka hyväksyvät hänet sokealla lapsen uskolla, pelastuvat (Matteus 18:3, Markus 10:15, Luukas 18:17).   

Kolmas vastaväite Pascalin vaakaan

Koska ihmisen äly on ainoa, joka erottaa ihmisen eläimestä, saattaisi olla niinkin, että jumala tuomitsisi Helvettiin kaikki ne, jotka uskoisivat ilman älyllistä pohdintaa ja muiden vaihtoehtojen harkintaa.

Neljäs vastaväite Pascalin vaakaan

george-smith

George H. Smith.

Pascalin johtopäätös ei seuraa hänen ehdoistaan. George H. Smith sanoo:
 
"Kuten kristinuskon on hävitettävä järki luodakseen usko sen on hävitettävä onni luodakseen pelastus. Ei ole sattuma, että kristinusko on mielihyvän vastustaja, erityisesti sukupuolielämän alueella. Mielihyvä on elämän polttoaine, ja sukupuolinen mielihyvä on ihmisen korkein nautinnon muoto. Kieltämällä ihmiseltä nautinnon ja vakuuttamalla että nautinto on pahaa kristinusko tuottaa turhautumia ja hermostuneisuutta, joista tulee ainesta pelastuksen tarpeelle."
Jos tämä on ainoa elämä, joka meillä on, ja jos uhraamme harvat tämän elämän nautinnot ja älyllisen vapautemme uskonnon takia, olemme menettäneet kaikki, mitä meillä on päin vastoin kuin Pascal väitti.
 
Suomessa Pascalin vaakaa esitetään myös seuraavana odotusarvolaskelmana. Taivaaseen pääsemisen todennäköisyys saattaa olla häviävän pieni, mutta koska palkinto on äärettömän suuri, voiton odotusarvo on kuitenkin ääretön ja siitä syystä kannattaa uskoa.

 
John Stuart Mill.

John Stuart Mill vastasi. että jos jumala tuomitsee hänet Helvettiin siitä syystä, että hän ei ole uskonut moiseen olentoon, hän on valmis lähtemään Helvettiin.
 
Monet ovat varmaan valmiit hyväksymään Millin kannan, mutta Millin vastaus ei ole kuitenkaan todellinen vastaus. Itse asiassa jo edellä esitetyt vastaväitteet sopivat myös tähän pelurin laskelmaan.

Ei ole mitään keinoa ratkaista, mikä maailman tuhansista uskonnoista on se oikea ja Taivaaseen johtava. Näin ollen Helvettiin joutumisen todennäköisyys on laskelman mukaan valtavan suuri, vaikka johonkin uskontoon uskoisikin.
 
Matemaattisesti Pascalin laskelmasta voidaan todeta, että se on täysin epämääräinen. Mitä tarkoittaa ääretön voitto? Millä mittapuuna Taivas on mitattu äärettömän arvokkaaksi? Jos Taivaaseen pääsyn todennäköisyys on häviävän pieni, miten pieni se on? Nolla kertaa ääretön on matematiikassa epämääräinen muoto, joka ei ole mikään luku.
 
Voltaire on sanonut, että niin kauan kuin ihmiset uskovat mielettömyyksiin, he tekevät järjettömiä tekoja. Pascalin vaa'an puolustajien on syytä pitää tämä mielessä. 

Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme

brainwashing

Jos pelurin todistus hyväksytään, voidaan kuitenkin väittää, että emme noin vain voi päättää siitä, mihin uskomme.

En voi päättää huomenna uskoa, että siat lentävät tai että Helsinki on Kii­nassa tai että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.

Pelurin todistus ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä, se vain sanoo, että pelurina minun olisi hyvä us­koa niin.

On sanottu (esim. Pascal), että jos jumalaan uskominen on meidän tunteittemme vastaista, meidän pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisimme jumalaan.

Pitää ryhtyä käymään usko­vaisten tilaisuuksissa (esim. kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään jumalilta jotain (rukoile­maan).

On sanottu, että jos ryhdymme käyttäytymään kuten uskovainen, alamme pian myös uskoa kuten uskovainen.

On viitteitä siitä, että ihmiset todella alkavat uskoa siihen, mitä heidät esimerkiksi pakotetaan tekemään.

On mahdollista, että ihminen saattaa alkaa uskoa ajan oloon jopa omiin valhei­siinsa.

Englannin kuninkaan, joka ei ollut mukana merkittävässä taistelussa, mutta joka oli vuosikymmeniä valehdellut olleensa siellä, kerrotaan vanhoilla päivillään uskoneen omaan valheeseensa.

Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme

brainwashing

Jos pelurin todistus hyväksytään, voidaan kuitenkin väittää, että emme noin vain voi päättää siitä, mihin uskomme.

En voi päättää huomenna uskoa, että siat lentävät tai että Helsinki on Kii­nassa tai että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.

Pelurin todistus ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä, se vain sanoo, että pelurina minun olisi hyvä us­koa niin.

On sanottu (esim. Pascal), että jos jumalaan uskominen on meidän tunteittemme vastaista, meidän pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisimme jumalaan.

Pitää ryhtyä käymään usko­vaisten tilaisuuksissa (esim. kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään jumalilta jotain (rukoile­maan).

On sanottu, että jos ryhdymme käyttäytymään kuten uskovainen, alamme pian myös uskoa kuten uskovainen.

On viitteitä siitä, että ihmiset todella alkavat uskoa siihen, mitä heidät esimerkiksi pakotetaan tekemään.

On mahdollista, että ihminen saattaa alkaa uskoa ajan oloon jopa omiin valhei­siinsa.

Englannin kuninkaan, joka ei ollut mukana merkittävässä taistelussa, mutta joka oli vuosikymmeniä valehdellut olleensa siellä, kerrotaan vanhoilla päivillään uskoneen omaan valheeseensa.

Todistuksen siveys

james

William James.

On sanottu (esim. William James), että jos olisimme jumalan asemassa, meidän pitäisi tehdä kaikkemme estääksemme ihmisiä uskomasta jumalaan valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa. (Buddhalaisuudessa on väärin tehdä hyviä tekoja saadakseen paremman jälleensyntymän.)

Todistus voidaan kääntää

Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.

Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.

Tällaista näkemystä esitetään harvoin, sillä ateistit eivät yleensä usko kuoleman jälkeiseen tai kuolemaa edeltävään elämään.

Tärkein poikkeus ovat ne ateistibuddhalaiset, jotka uskovat jälleensyntymiseen.

Uskomalla hindujumalaan joutuu taivaaseen, jossa ollaan kyseisen olennon orjina. Lisäksi taivaat hajoavat joskus, koska jumalat ovat luonnon säännönmukaisuuksien alaisia kuten ihminen.

Perusväite on, että hindujumalat ovat olemassa mutta ne eivät ole todellisia jumalia vaan kuolevaisia olentoja, jotka luulevat olevansa ikuisia.

Sokeat jumalat sitten johtavat monia ihmisiä harhaan. Näitä jumalia voidaan verrata hulluihin diktaattoreihin, jotka loistavat ikuisesti.

Tehtäviä

  1. Miksi ihmiset uskovat "kaiken varalta"?
  2. Miksi uskonnon tukeminen "kaiken varalta" on vahingollista?
  3. Mistä syystä itämaiset uskonnot ovat kehittäneet opin taivaallisesta palkinnosta ja ikuisesta rangaistuksesta?
  4. Mitä voidaan sanoa ikuisia rangaistuksia käyttävän jumalan siveeydestä? Voisiko ihminen tuomita toisen ihmisen ikuiseen rangaistukseen?
  5. Tarkastelkaa oppia uskonnosta kansan oopiumina (Karl Marx).

Kuolemattomuususkoon perustuvat todistukset

Kuoleman aiheuttamina tunteilla keinottelu on yhtä vanha kuin ns. suuret uskonnot. Suuret uskonnot ovat puolestaan yhtä vanhoja kuin taloudellinen riisto, joka tekee ihmisten suuren enemmistön elämästä vaikeaa. Toisaalla tässä kirjassa esitellään, kuinka muinaiset suuret uskonnot keinottelivat kuolemalla taloudellisesti.

hautausmaa
 
Nämä vainajat eivät kummittele, on niin iso kivi päällä.

Kuolemalla keinottelu näyttää olevan myös uskontojen viimeisiä linnakkeita.

Vaikka esimerkiksi Suomen evankelisluterilainen kirkko valittaa hautausmaiden ylläpidosta aiheutuvia suuria kustannuksia, se ei todellisuudessa halua luopua hautausmaista mistään hinnasta.

Hautausmaiden omistus antaa evankelisluterilaiselle kirkolle suuret mahdollisuudet kansalaisten henkiseen painostukseen.

Tosiasiassa Suomen valtio rahoittaa evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaat avustamalla tätä kirkkoa noin sadalla kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla vuodessa (kirkon osuus yhteisöveron tuotosta).
 
Tietysti Suomessa on myös muiden, esimerkiksi ateististen yhdistysten omistamia hautausmaita, mutta satoja vuosia evankelisluterilaiselle kirkolle kuulunut maaomaisuus antaa sille nykyisessä tilanteessa etulyöntiaseman kaikkiin muihin nähden.
 
Kuoleman perhepiiriin synnyttämän tilanteen uskonnot käyttävät tarkasti hyväkseen.

Järkyttyneisiin ihmisiin on helppo vaikuttaa.

Vaikka Taivaaseen lupailu ja Helvetillä pelottelu ovat vähentymässä, ihmisiin pystytään kuitenkin vaikuttamaan hautaamiseen ja hautajaisiin liittyvien uskonnollisten menojen avulla.

Kirkollinen aivopesu on aiheuttanut suoranaista uskonnollista terroria hautajaisten yhteydessä.

Viime vuosisadan alussa vainaja saatettiin siunata poliisivoimalla.

Nykyään papit eivät yleensä tunge itseään haudalle väkisin, mutta myös vannoutuneiden ateistien omaisista löytyy niitä, jotka ovat kutsumassa haudan häpäisijäksi pappia.

Ateistiset omaiset ovat usein niin tottuneet uskonnolliseen terroriin, etteivät he edes viitsi vastustaa uskovaisten omaisten järjestämää haudan häpäisyä.
 
Puhun haudan häpäisystä, koska vainajan tahdon noudattamatta jättäminen hautausmenoissa on mielestäni törkeää. Jopa huomattavia valtiomiehiä on Suomessa tällä tavalla häpäisty.


Väinö Tanner, pääministeri ja ulkoministeri.

Esimerkiksi Väinö Tanner ei kuulunut kirkkoon, ja nuoruudessaan hän mm. suomensi ateistisia kirjoja. Hän oli sitä mieltä, että kirkkoa ei tule työväenliikkeen sääliä, ja hallituksensa opetusministeriksi hän nimitti kiivaan kirkon vastustajan, Julius Ailion.

Vainajan leski painostettiin hautaamaan Väinö Tanner kirkollisin menoin.
 
Protestanttinen jumaluusoppi ja porvarillinen uskontotutkimus askartelevat paljon kuolemaan liittyvien kysymysten parissa. Etenkin porvarillinen uskontotutkimus on taipuvainen väittämään, että uskontoja tarvitaan koska yksilö ja yhteisö eivät olisi muutoin valmiita kohtaamaan kuolemaa.
 
Lukuisat ovat ne tarinat, joissa väitetään ateistin kuolemaa hirvittäväksi tapahtumaksi. Erityisesti kristillisillä piireillä on tarinoita kuuluisien ateistien kääntymisestä kuolinvuoteellaan uskoon tai heidän kuolemansa järkyttävyydestä.

foote
 
G. W. Foote.

Englantilainen ateisti G. W. Foote kirjoitti viime vuosisadan lopulla kirjan, jossa paljastettiin kristittyjen sepitelmät kuuluisien ateistien kuolemista valheiksi. Kirjasta on otettu uusia painoksia, ja Foote itsekin on päässyt kirjaan mukaan.
 
Foote kertoo, että kaikki noin puolisentoista sataa historian tunnetuinta ateistia kuolivat suurmiehen arvokkuudella ilman minkäänlaista kääntymystä tai Helvetin pelkoa.

Amerikan kuuluisin ateisti Robert Ingersoll kuoli rauhallisesti sydänkohtaukseen keskusteltuaan sitä ennen leppoisasti perheensä kanssa. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Voin jo paremmin."

Ludwig Feuerbach kuoli niin rauhallisesti, että läsnäolijat tuskin huomasivat, että hän kuoli.

Karl Marx kuoli hiljaa istuuduttuaan työhuoneensa nojatuoliin.

Ja kuten sanottu, vastaavia esimerkkejä on satoja lisää.
 
Entä miten uskovaiset ovat kohdanneet kuoleman? Tietysti monet heistä ovat kuolleet yhtä rauhallisesti kuin suuret ateisti, mutta toisenlaisiakin esimerkkejä tunnetaan.
 
Kristillisten lähteiden mukaan vanhin ja luotettavin Raamatun evankeliumi on Markuksen evankeliumi. Siinä kerrotaan kristinuskon myyttisen perustajan, Jeesuksen kuolemasta:
 
"Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: Eeli, Eeli, lama sabaktani? Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: Katso, hän huutaa Eliasta. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruo’on päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: Annas katsokaamme tuleeko Elias ottamaan hänet alas. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."
 
Meidän ateistien mielestä tämä evankeliumien taruhenkilö kuoli epäuskon vallassa.

 
Martin Luther.

Entä miten kuoli Martin Luther, evankelis-luterilaisen "kansankirkkomme" oppi-isä?

Segur sanoo, että Luther kuoli jumalan hylkäämänä, pilkaten jumalaa loppuun saakka. Lutherin kuoleman jälkeen maailmalla kerrottiin myös, että Luther teki itsemurhan.
 
Tietysti on syytä muistaa, että tuohon aikaan katoliset ja protestantit sepittelivät toisistaan kauhutarinoita.
 
Paavi Bonifacius VII kuoli v. 1303 kieltäydyttyään myrkytetyksi tulemisen pelosta ruuasta useiden päivien ajan. Kerrotaan, että hän sulkeutui huoneeseensa ja hakkasi päätään seinään, kunnes kuoli.
 
Alkukantaisten kansojen keskuudessa kuolema ei ollut kovin merkittävä tapahtuma. Tietysti surua ja vainajien palvontaa esiintyi, mutta kokonaisuudessaan suhtautuminen kuolemaan oli lähes nykyaikainen. Vasta Lähi-idän suuret uskonnot tekivät kuolemasta ison liiketoimen.
 
Vielä ajanlaskumme alussa juutalaisten enemmistö ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään.

Temppelipuolue oli saddukealaiset, jotka eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään.

Farisealaiset ja essealaiset uskoivat todennäköisesti Babyloniasta levinneeseen oppiin kuolemanjälkeisestä elämästä. Tämä oppi oli yleinen myös hellenistisessä maailmassa.

Evankeliumien Jeesus oli kuvausten perusteella farisealainen tai essealainen.
 
Kuolema on yhtä olennainen osa luontoa kuin elämä.

Kuolemaa esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa.

Kuolema on osa typen kiertokulkua luonnossa.

Jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja tämähän on mahdotonta.

pahan ongelma
nitrogen

Luonto on luonut kuoleman, jotta elämä voisi kehittyä.

Kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.

Olisiko ihmisen esi-isien pitänyt jäädä ikuisiksi ajoiksi puuhun sen sijaan, että he tekivät tilaa nykyihmiselle?
 
Jo antiikin ajattelijat, erityisesti Demokritos ja Epikuros, pystyivät suhtautumaan kuolemaan ilman harhakuvitelmia. Kristityt hävittivät näiden miesten kirjoitukset niin perinpohjaisesti, ettei yhtään kokonaista Demokritoksen tai Epikuroksen teosta ole säilynyt jälkipolville.
 
Epikuros opetti:
 
Niin kauan kuin olemme olemassa, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema on, ei ole meitä. Viisas ei väheksy elämää eikä pelkää kuolemaa.
 
Epikuroksen ajatuksiin kuolemasta voi tutustua myös hänen ihailijansa, muinaisroomalaisen runoilija Lucretius Caruksen teoksen Maailmankaikkeudesta avulla.
 
Voidaan kysyä, miksi Demokritoksen ja Epikuroksen siveellisesti korkeatasoiset ajatukset eivät pystyneet kilpailemaan itämaisten pelastususkontojen (esim. mithralaisuuden ja kristinuskon) kanssa kansansuosiossa. Epikurolaisuus jäi antiikin hyvin toimeen tulevan keskiluokan ajatteluksi.

orjakauppa
 
Tällaista oli orjakauppa muinaisessa Roomassa.

Rooman yhteiskunnallisiin oloihin perehtyneen on helppo vastata tähän kysymykseen. Diktatuurivaltion orjia ja sorrettuja ei erityisemmin lohduttanut tieto siitä, että heidän kärsimyksensä päättyvät kerran lopullisesti. He halusivat korvauksen kärsimästään vääryydestä. Pelastususkonnot lupasivat tämän hyvityksen kuoleman jälkeisessä elämässä.
 
Vallanpitäjät havaitsivat myös, että kuoleman jälkeisen sovituksen lupaamisella voitaisiin pönkittää keisarikuntaa, jonka tieteet, taiteet ja talouselämä alkoivat hiljalleen rappeutua.

Lopullinen taistelu käytiin mithralaisuuden ja kristinuskon välillä. Konstantinus (Suuri), joka oli eräs kaikista Rooman keisareista siveellisesti rappeutuneimpia, suosi kristinuskoa tilanteessa, jossa kristinuskon kannatus oli vain noin 10 % väestöstä.

Konstantinuksen seuraaja Julianus yritti palauttaa pakanalliset uskonnot ja erityisesti mithralaisuuden aikaisempaan asemaansa, mutta hän kaatui taistelussa mithralaisia persialaisia vastaan, ja on sanottu, että tämä oli osasyy mithralaisuuden tappioon.

 
Taru kertoo myös, että Julianuksen murhasivat kristityt. J. M. Robertson väittää, että mithralaisuus ei kuitenkaan kuollut vaan sulautui kristinuskoon. Vaikka mithralaisuus ja kristinusko ovat pääpiirteissään sama uskonto, olen henkilökohtaisesti valmis ajattelemaan, että kristillinen terrori tuhosi entisen pahimman kilpailijan, mithralaisuuden. Tähän viittaa myös kristittyjen kiivas taistelu mithralaissävyisiä kristillisiä lahkoja vastaan.
 
Nykyajan ihminen suhtautuu kuolemaan olennaisesti samoin kuin Demokritos ja Epikuros. Kun elämä kauan sitten syntyi Maahan, syntyi myös kuolema. J. W. v. Goethe on sanonut luonnosta:
 
Elämä on sen kaunein keksintö, ja kuolema on keino, jonka avulla elämää voi olla paljon.
 
Sukupolvien vaihtuminen on myös yhteiskunnallisen kehityksen biologinen edellytys. Ihmiset näkevät kuolemassa kehityksen palvelijan, koska vanhan kuolema on uuden ja mahdollisesti entistä paremman olemassaolon edellytys.
 
Myös ateistit surevat vainajiaan, muistelevat heitä ja saatttavat heidät hautaan juhlallisesti ja arvokkaasti. Tämä kuuluu ihmisen perinteisiin kaikkialla maailmassa.

Ehkä ihminen pystyy joskus tulevaisuudessa kohtaamaan kuoleman ilman siihen liittyvää surumielistä tunnetta. Mikään uskonto ei ole pyrkinyt tuota tunnetta poistamaan.

Monet eläimetkin surevat vainajiaan.

Päin vastoin uskonnot yrittävät hyötyä kuolemasta mahdollisimman paljon lisäämällä hautajaismenoillaan omaisten surua.

Kuvitelmat kuolemanjälkeisestä Taivaasta tai Helvetistä eivät ole millään tavalla auttaneet kuolevia tai heidän omaisiaan kuoleman kohtaamisessa.

funerals
 
Islamilaisen kruununprinssin hautajaiset.

Vanha suomalainen perinne on ollut, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset pappi lupaa Taivaaseen, köyhien haudalla hän ei lupaa mitään. Jos pappi pääsee ateistin haudalle, hän saattaa tuomita tämän Helvettiin.
 
Filosofian ja jumaluusopin tohtori Joachim Kahlin esittämää jaottelua käyttäen kristillinen käsitys kuolemasta on pääpiirteissään seuraava: 

  • Kristinopin mukaan kuolema ei ole ensisijaisesti biologinen tai biologisyhteiskunnallinen vaan mytologinen tapahtuma.
  • Kristillisen mytologian mukaan ihminen oli aluksi kuolematon ja asui Paratiisissa. Kun ensimmäinen nainen Eeva vietteli ensimmäisen miehen Adamin syömään Hyvän ja pahan tiedon puusta otettua hedelmää, jumala rankaisi perisyntiin syyllistynyttä ihmisrotua ottamalla pois kuolemattomuuden.
  • Kristinopin mukaan kuolema ei ole yksilöllisen olemassaolon loppu vaan portti iankaikkiseen elämään.

last-judgment

  • Iankaikkisessa elämässä toiset pääsevät Taivaaseen ja toiset joutuvat Helvettiin. Taivaassa olevat elävät ikuisessa autuudessa jumalan luona, Helvettiin joutuneita kidutetaan ikuisesti tulessa. jonka Saatana on valmistanut niille, jotka eivät usko jumalaan.

Joidenkin kristinuskon haarojen mukaan myös ihmisen teot vaikuttavat siihen, pääseekö hän Taivaaseen vai joutuuko hän Helvettiin. Kristinuskoon kuuluu muinaisegyptiläisen Osiristarun mukainen viimeinen tuomio, jossa ratkaistaan, ketkä pääsevät Taivaaseen, ketkä joutuvat Helvettiin. Roomalaiskatoliset tuntevat myös mithralaisten Kiirastulen, joka on Taivaan ja Helvetin välimuoto.

Osa jumaluusoppineeta on luopunut ikuisen rangaistuksen käsitteestä. Tämä johtunee siitä, että nykyajan ihmisen on vaikea kokea ikuista rangaistusta lyhyen elämän aikana tehdyistä teoista oikeudenmukaiseksi.

Sen sijaan esimerkiksi merkiksi kristillisissä herätysliikkeissämme helvettioppi elää edelleen voimakkaana. Mm. Niilo Yli-Vainio (helluntaiherätyksestä) pohdiskeli kirjoissaan Helvettiin joutumisen kauheutta.

 
Terho Pursiainen.

Jotkut jumaluusoppineett tulkitsevat Taivaan maalliseksi olotilaksi. Näin teki esimerkiksi pastori Terho Pursiainen kirjassaan Uusin testamentti.

Pursiainen ei kuitenkaan edusta mitään äärimmäistä radikalismia, sillä hän uskoo esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemukseen, jota hän pitää kristinuskon olennaisimpana osana.

Ehkä pisimmälle on mennyt protestanttinen jumaluusoppinut Paul Tillich, joka on sanonut, että jumala on nimitys syvähenkiselle elämälle.

Uskovaisten kuolemattomuususkoon perustuva jumalatodistus

Koska ihminen on kuolematon, on olemassa jumala, joka on luonut ihmistä varten Taivaan ja Helvetin.
 
Tässä todistuksessa on kaksi heikkoutta.

Ensiksi kristittyjen on todistettava, että ihminen on kuolematon. Kuten seuraavassa esitetään, kristittyjen kuolemattomuustodistukset voidaan osoittaa virheellisiksi.

Toiseksi kuolemattomuudesta ei voida päätellä jumalan olemassaoloa.

On olemassa buddhalaisuuden lahkoja, jotka uskovat kuolemattomuuteen mutta eivät usko jumaliin.

 
W. Somerset Maugham.
W. Somerset Maughamin teoksen The Summing Up mukaan meillä on seuraavat todistukset kuolemattomuudesta:
 
  1. Elämä on epätäydellinen. Meillä on hillitön halu toteuttaa itseämme, mutta tapahtumien kulku ja oma rajoittuneisuutemme jättävät meihin turhautumisen tunteen. Tätä haluamme tasapainottaa tulevan elämän avulla.
  2. Jos voimme käsittää iankaikkisen elämän ja toivoa sitä, eikö tämä merkitse sitä, että iankaikkinen elämä on olemassa? Meidän kuvitelmamme iankaikkisuudesta voidaan käsittää vain sikäli kuin on mahdollista, että iankaikkinen elämä on olemassa.
  3. Pahaa ei aina rangaista ja hyvyyttä palkita tässä elämässä. Koska jumala m oikeudenmukainen, meidän on oletettava, että iankaikkinen elämä on olemassa ja jokainen palkitaan tai rangaistaan tekojensa mukaan.
  4. Tietoisuus ei voi päättyä kuolemassa, sillä tietoisuuden päättyminen on käsittämätöntä, koska vain tietoisuus voi käsittää tietoisuuden häviämisen.
  5. Jos jumala on rakkaus, ihmisen täytyy olla hänelle arvokas, eikä voida uskoa, että jumala hävittäisi jotain itselleen arvokasta.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle a

Tämä ei ole todistus vaan toiveajattelua.

Todistuksessa väitetään, että olisi hienoa, jos todistus olisi tosi.

Totta kai jokainen toivoo olevansa terve, varakas ja viisas, mutta kaikki eivät ole.

Tuskin mitään on toivottu yhtä hartaasti kuin ikuista rauhaa, mutta yhä on sotia.

Tietysti voimme toivoa elävämme ikuisesti, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

brains

Ehkä joskus tutkimus keksii keinon, jolla aivot saadaan pysymään hengissä tuhansia vuosia.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle b

Ensiksi on todettava, että jonkin asiantilan olemassaolo ei seuraa siitä, että voimme käsittää asiantilan.

Voimme käsittää esimerkiksi satujen tapahtumat, mutta tästä ei voida päätellä, että sadut olisivat totta.
 
Toiseksi todistus sotkee käsitettävyyden ja mahdollisuuden. Voimme jokseenkin vaivatta käsittää tapahtumia, jotka ovat todellisuuskäsityksen mukaan mahdottomia.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle c

Kokonaisuutena uskovaiset kiertävät tässä kohden kehää. He todistelevat jumalan olemassaoloa kuolemattomuudella ja kuolemattomuutta jumalan olemassaololla.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle d

Eläimen, myös ihmisen, alitajunta halua elää. Kun ihmisen kuolema alkukantaisessa yhteisössä ei ollut käytännöllisesti katsoen koskaan ns. luonnollinen eli vanhuuden sairaustilojen aiheuttama, alitajunta, joka halusi elää ikuisesti, oli ihmiselle tarpeellinen.

Nykyaikaiselle yhteisölle kuolemattomuususko on vahingollinen, ja tietoisena olentona ihmisen olisi kehitettävä yhteiskunnallisiin oloihin entistä paremmin soveltuva suhtautumistapa.
 
Tietoisuuden tuhoutuminen voi olla joistakin käsittämätöntä, mutta se ei ole mahdotonta.

Tosiasia on. että olemme joka yö useita tunteja tiedottomina. Usein sanotaan, että uni on kuoleman veli. Jos emme herää ollenkaan, tiedoton tila jatkuu.

Kun tietoisuus on kuollut, ei tietenkään ole tietoisuutta käsittämässä tietoisuuden kuolemaa.

sleeping

Kun nukahdamme, teemme sen huomaamatta. Kuten monet esimerkit osoittavat, saatamme myös kuolla huomaamattamme. 

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle e

Tässä kohdassa uskovaiset syyllistyvät jälleen kokonaisuutena kehäpäätelmään.

He ovat todistamassa jumalan olemassaoloa kuolemattomuuden avulla ja kuolemattomuutta jumalan olemassaolon avulla. 

Parapsykologian käyttö kuolemattomuuden todistamiseen

Kun perinteiset uskonnot kaikista ponnisteluista huolimatta menettävät vaikutusvaltaansa ihmisiin, markkinoille lähetetään uusia uskontoja.

Viime vuosina erityisesti ns. kvasitodellisuustutkimus eli valetodellisuustutkimus eli näennäistodellisuustutkimus on saavuttanut vakiintuneen aseman.

Kvasitutkimuksen vaarallisuutta osoittaa sekin. että kvasitodellisuustutkimusta tukevia artikkeleita vilahtelee työväenlehdissäkin, jopa kommunistilehdissä. 
 
Tässä aineistossa ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkea sitä huijausta, jota harjoitetaan parapsykologian nimen alla.

Toisalla näissä opintoaineistoissa on lyhyt esitys valetieteestä.

Niiden, joita parapsykologian kärpänen on päässyt puremaan, on syytä tutustua Skepsis ry:n aineistoon.

levitation-2 
 
Kanadalainen kasvatuspsykologian professori I. W. Kelly sanoo artikkelissaan Anti-Materialism and the Illusions of Parapsychology mm. seuraavaa (American Rationalist, July-August 1977) :
 
"Viime vuosien aikana rationalistit ovat joutuneet huolestumaan yhä uusista irrationalismin aalloista, jotka ovat levinneet Pohjois-Amerikkaan. Uusia uskontoja syntyy kuukausittain, korkeakoulujen opiskelijat lukevat astrologiaa ja vaativat okkultiikan kursseja yliopistoihin. Mitä meidän olisi tehtävä? Syyt näihin ilmiöihin ovat moninaiset. Minun mielipiteeni on, että parapsykologien propaganda on ainakin osasyyllinen tähän okkultiikan nousuun.
 
Parapsykologit ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseen seuraavaan tapaan. Ensiksi parapsykologit eivät ole koskaan olleet kärkkäitä erottamaan kokeellista tutkimusta okkultiikan karkeista väitteistä. Tämä on aiheuttanut parapsykologian ja okkultiikan julkisen sekaantumisen. Äskettäinen opiskelijain keskuudessa suoritettu tutkimus osoitti, että usko parapsykologiaan liittyi uskoon aaveisiin, ennustuksiin, tähdistä ennustamiseen ja kuolleiden ylösnousemukseen.
 
Toiseksi alusta alkaen nykyistä psyykkistä tutkimusta on hallinnut materialismin vastainen, puoliuskonnollinen, vanhanaikainen ajattelu, joka liittyy läheisesti taikauskoon. Tutkimusta johtaneiden henkilöiden ajattelun lyhyt tarkastelu todistaa tämän.
 
Vuonna 1882 Henry Sidgwick perusti Englannissa Psyykkisen tutkimuksen seuran (Society for Psychic Research, SPR). Seuran jäsenten enemmistö uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin. Sidgwick uskoi, että oli olemassa suuri määrä todistusaineistoa sielun tai hengen riippumattomuuden puolesta... todistusaineistoa, joka tuo esiin kysymyksen sielun ruumiista erillisestä toiminnasta. Frederick Meyer, toinen huomattava jäsen, uskoi, että psyykkisen tutkimuksen päämäärä oli osoittaa sielun olemassaolo ja ihmisen sielun kuolemattomuus.
 
Kun psyykkisestä tutkimuksesta tuli suosittu Amerikassa, suurimpia alan vaikuttajia oli William McDougall. Hän oli kiihkeä materialismin ja kehitysopin vastustaja. Hän uskoi, että ainoa voima, joka voi pysäyttää materialismin voittokulun on psyykkinen tutkimus. Hän ajatteli, että jos materialismi jatkaa leviämistään, se tuhoaa kaikki ihmiskunnan saavutukset ja siveelliset perinteet.

 
C. D. Broad

Professori J. B. Rhine, joka toi parapsykologian kokeellisella tutkimuksenä Amerikkaan, oli McDougallin vaikutuksen alainen. Rhine hallitsi amerikkalaista parapsykologiaa yli kolme vuosikymmentä. Rhine kuten Sidgwick harkitsi kirkkoon liittymistä. Kuten edeltäjänsä Rhine uskoi, että parapsykologia on kumonnut materialismin. Myös muut eturivin tutkijat kuten H. H. Price, Sir Cyril Burt, C. D. Broad ja C. J. Ducasse suhtautuivat monismiin vihamielisesti.
 
Onnettomuudeksi tilanne ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut. Nykyään parapsykologiaa johtavat henkilöt, joiden ajattelu on tunnetusti materialismin vastaista ja puoliuskonnollista. John Randallin äskeinen kirja Parapsychology and the Nature of Life (Parapsykologia ja elämän luonne) on suuresti arvostettu parapsykologisissa piireissä. Mikä on tuon kirjan tarkoitus? Kumota fysikalismi ja kehitysoppi (jotka ovat Randallin mukaan pelkkiä käsityksiä) parapsykologian avulla.

Randallin mielestä Darwinin oppi on syyllinen kaikkeen yhteiskunnalliseen pahaan, mm. kapitalistiseen riistoon, "olemassaolon kriisiin", joka hänen mukaansa on ominaista kulttuurillemme jne. Randallin mielestä vain jumalan olemassaolo voi selittää elämän synnyn. Hän kertoo meille, että "henki vaikutti tiettyihin molekyyleihin viilenevällä planeetalla aiheuttaen äärimmäisen epätodennäköisiä aineyhdisteitä...elämän luominen oli tiedon siirtymistä hengestä aineeseen..."
 
Näyttää myös siltä, että useimmat parapsykologit ovat pikemmin kiinnostuneita omien uskomusten todistamisesta kuin totuuden etsimisestä. Eric Dingwall, antropologi ja psyykkisen tutkimuksen veteraani huomautti vuonna 1970:
"Yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksen ja johtavien parapsykologien henkilökohtaisen tuntemuksen perusteella en voi nimetä kuin puoli tusinaa, joita voin pitää objektiivisilla tutkijoina ja kunniallisilla totuuden etsijöinä."
Tämä lausunto sisältää sen, että parapsykologian kentällä on esiintynyt valtava määrä huijausta.

kivinen
 
Suomalainen C. D. Broad -tutkija S. Albert Kivinen.

Rationalisteina meidän on oltava selvillä, mitä todisteita parapsykologian puolesta on. On tärkeää tietää, ettei ESP:n (aisteista riippumattoman havaitsemisen) olemassaoloa ole todistettu, vaikka parapsykologit väittävät päinvastaista.

Professori Anthony Flew tekee tilanteesta seuraavan yhteenvedon:

"On masentavaa sanoa, että yleinen tilanne (neljännesvuosisadan jälkeen) on ennallaan. Valtava määrä työtä on tehty, ehkä enemmän kuin koko aikaisemman historian aikana. Kuitenkaan ei löydy yhtään luotettavasti toistettavaa ilmiötä eikä varmasti todistettua myönteistä yksittäistapausta."
 
Toisaalta, vaikka ESPn olemassaolo olisi todistettu, tästä ei voitaisi päätellä, että materialismi on väärä. Jos nykyisen fysiikan lait eivät pysty selittämään jotain ilmiötä, tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivät tulevaisuuden fysiikan lait siihen pysty. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että materialismi olisi periaatteessa kyvytön selittämään psyykkisiä ilmiöitä.

Itse asiassa dualistinen (kaksijakoinen, henki ja aine) materialismin vastainen ajattelu ei pysty selittämään väittämiään ilmiöitä yhtään paremmin kuin materialismi. Ei voida nähdä, millä tavalla "henkisen substanssin" (joka on käsitteellisesti ristiriitainen) olemassaolo yksinkertaistaisi asioita.
  • Ensiksi kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että näiden ilmiöiden, sikäli kuin niitä on olemassa, luonne on "henkinen".
  • Toiseksi kaikki entiset ongelmat säilyisivät, mutta hengen olemassaolon olettaminen lisäisi mm. aineen ja hengen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia.
Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että parapsykologian on sekä muutettava kokeellisia standardejaan (useimmat parapsykologiset lehdet esittävät edelleen kaskuja kummituksista, aaveista ja lusikkain taivuttamisesta) että ajattelutapaansa. Sen on irtauduttava vanhentuneen metafysiikan painolastista."
 
Yliluonnollisen käsitettä, ihmeitä, aineellisen ja henkisen todellisuuskäsityksen (Platonin idealismin) välistä kiistaa jne. käsitellään toisaalla tässä ainaistossa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että lähes kaikkia ilmiöitä pidettiin yliluonnollisina siihen saakka, kun opimme ymmärtämään niitä. Saattaa olla ilmiöitä. joiden selityksiä emme vielä tunne, mutta saattaa olla, että parapsykologit ajavat takaa omaa tilastollista varjoaan.
 
Edellä esitettyä suoremmin parapsykologisissa piireissä yritetään todistella kuolemattomuutta erilaisten välittäjien avulla. Välittäjät välittävät sanomia kuolleilta ihmisiltä.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollista ryhtyä tarkastelemaan kaikkea sitä huijausta, mitä tällä alalla on esiintynyt ja esiintyy.

john-hick

John Hick.

Presbyteerinen teologi John Hick tarkastelee kirjassaan Uskonnonfilosofia parapsykologian antamia todisteita kuolemattomuudesta, ja hän kallistuu pikemmin luonnollisten selitysten kannalle. Hickin mielestä ei näytä olevan toiveita siitä, että parapsykologia avaisi ikkunan toiseen maailmaan.  

Tehtäviä

  1. Tutkikaa evankelisluterilaisen kirkon hautausmaalla harjoittamaa terroria esimerkiksi teoksen Raportti uskonnonvapaudesta 1 avulla.
  2. Tutkikaa niitä keinoja, joilla papit pyrkivät vaikuttamaan ihmisiin hautajaisten yhteydessä.
  3. Keskustelkaa pappien harjoittamasta ateistien hautojen häpäisystä.
  4. Keskustelkaa ateistin ja uskovaisen tavasta kohdata kuolema.
  5. Miten kuolivat kuuluisat ateistit?
  6. Miten alkukantaiset kansat suhtautuivat kuolemaan?
  7. Miksi kaikkialla luonnossa esiintyy kuolemaa?
  8. Miten Epikuros suhtautui kuolemaan?
  9. Miksi Epikuroksen ajattelua kannatti vain keskiluokka?
  10. Mikä oli kristinuskon pahin kilpailija muinaisessa Roomassa? 
  11. Miten aineellisen todellisuuskäsityyksen kannattaja suhtautuu kuolemaan?
  12. Miten kuolema voi auttaa kehitystä?
  13. Miten ateistit suhtautuvat hautajaisiin?
  14. Miksi uskonnoista ei ole apua kuoleman kohtaamisessa?
  15. Mikä on kristittyjen käsitys kuolemasta.
  16. Tutustukaa muiden uskontojen käsitys kuolemasta.
  17. Mitä erilaisia käsityksiä kristityillä on kuoleman jälkeisestä elämästä?
  18. Mitkä ovat kuolemattomuuteen perustuvan jumalatodistuksen virheet?
  19. Mitä todisteita kristityt esittävät kuolemattomuuden puolesta?
  20. Mitkä ovat kuolemattomuustodistusten virheet?
  21. Mikä lehti antaa todenmukaisia tietoja parapsykologiasta?
  22. Mitä muita käsityksiä parapsykologiaa harrastavilla opiskelijoilla on?
  23. Miksi parapsykologiaa on alun perin lähdetty kehittämään?
  24. Miksi länsimaiden lehdistö tukee parapsykologiaa?
  25. Mikä on parapsykologien enemmistön suhde totuuden etsintään?
  26. Jos ESPn olemassaolo todistettaisiin, kumoutuisiko aineellinen todellisuuskäsitys?
  27. Vähentäisikö "henkisen perusaineksen" olettaminen ongelmia?
  28. Mitkä ovat nykyisen parapsykologisen tutkimuksen virheet? 
  29. Mitä virheitä suomalainen psykologi Lindholm arvosteli väitöskirjassaan?
  30. Mitä protestanttinen jumaluusoppi sanoo parapsykologian todistusvoimasta?
  31. Keskustelkaa Suomessa esiintyvistä huijareista.

Vaistoon perustuva todistus, "yleinen ilmoitus"


Vaistoon perustuva todistus voidaan esittää esimerkiksi seuraavasti:
 
"Kaikki maailman kansat uskovat jonkinlaiseen jumalaan. Ne eivät kutsu häntä samalla nimellä, mutta sillä ei ole merkitystä. Kaikilla ei olisi tätä vaistomaista tietoa, jos jumalaa ei olisi olemassa."
 
Nykyisen kristillisen jumaluusopin mukaan on olemassa yleinen ilmoitus Jumalasta. Tämä ilmenee kaikissa uskonnoissa. Erityisellä ilmoituksella kristityt tarkoittavat Raamatun antamaa käsitystä. Erityistä ilmoitusta tarkastellaan tässä aineistossa Raamatun arvostelun yhteydessä.
 
Kun kristityt ovat tehneet uskontojen ja erityisesti jumalien yleisyydestä jumalatodistuksen, on tietysti tarpeen selittää, miksi on uskontoja. Tämä on tehty perusteellisesti toisaalla näissä aineistoissa.

Ensimmäinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Kuten aikaisemmin on todettu, olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Siitä, että usko jumalaan tai jumaliin on laajalle levinnyttä, ei voida päätellä mitään uskon totuudesta.

Ihmiset ovat menneinä aikoina uskoneet varsin moniin perättömiksi osoittautuneisiin käsityksiin ja yksittäisiin väitteisiin.

Usein huomautetaan, että esimerkiksi theravadabuddhalaisuus on ateistinen. Tunnetaan myös monia vähemmistöjä, joilla ei ole jumalakäsitettä.

hawton

Hector Hawton.

Esimerkiksi Hector Hawton luettelee teoksessaan The Thinkers Handbook koko joukon "jumalattomia" kansoja.
 
Sosialistisista maista saatu kokemus osoittaa, että kun yhteisö ei kasvata ihmisiä uskovaisiksi, jumalausko vähitellen häviää.

Uskon paluu entisissä sosialistimaissa johtuu nykyisistä politiikan ja talouden johtajista, jotka hyötyvät uskonnosta.

Toinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Kirjat ovat kaikki kirjoja, mutta erinimiset kirjat ovat eri kirjoja. Eivät kristityt väitä, että Koraani ja Veda- kirjat ovat samanlaisia ilmoitettuja totuuksia kuin Raamattu. Kuitenkin todistuksessa väitetään, ettei jumalan nimellä ole merkitystä.
 
Jos joku jumala on persoonallisuudeltaan täysin erilainen kuin kristinuskon jumala ja jos hän vaatii kokonaan toisenlaista käyttäytymistä kuin kristinuskon jumala, hän on varmasti eri jumala kuin kristinuskon jumala.

Tästä voidaan päätellä, että erinimiset jumalat saattavat olla sama jumala tai ne saattavat olla eri jumalia.

epajumala
 
Epäjumala.

Kannattaa muistaa, että Raamatusta tiukasti kiinni pitävien kristittyjen mielestä "epäjumalat" (= vieraat jumalat) todistavat pikemmin Saatanan (=jumalan päävastustajan) kuin jumalan olemassaolosta. 

Kolmas vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Miksi niin monet kansat ovat uskoneet yliluonnolliseen, henkiin ja jumaliin?
 
Toisaalla tässä aineistossa on esitetty käsitykset uskontojen alkuperästä. Pääsen niihin napauttamalla tästä.

Ihmeisiin perustuva jumalatodistus


Vetten päällä kävely on vaikeampaa kuin hiililläkävely.
"Raamattu kertoo monista ihmeistä. Jopa nykyään, erityisesti Intiassa ja katolisissa maissa, ihmeitä tapahtuu joka päivä. Hindut kertovat usein pyhimyksistä, jotka voivat olla useissa paikoissa yhtä aikaa, siirtää itsensä pitkiä matkoja, muuttaa kukkien tuoksua, olla näkymättömiä valokuvauspaperille, herättää henkiin kuolleita jne. Lourdesissa ja monissa muissa pyhissä paikoissa on tapahtunut ihmeparannuksia." 

Ensimmäinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Jos ihmeenä tarkoitetaan mahdotonta tapahtumaa, on ristiriitaista väittää, että ihmeitä tapahtuisi.

Jos ihmeenä tarkoitetaan äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumia, on epätodennäköistä, että ihmeitä tapahtuisi.

Pikemminkin on odotettavissa, että tiedot eivät pidä paikkaansa tai että aistimme valehtelevat. 

Toinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Jotkut pitävät ihmeinä vain tapahtumia, jotka ovat suotuisia heille itselleen. Jos joku loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, hän ei pidä sitä ihmeenä, vaikka tapahtuma on jossain määrin harvinainen.

Kolmas vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Ennen kuin ihminen käsittää ihmeen tapahtuneen, hänen täytyy uskoa ihmeisiin.

Hindu näkee ihmeen, mutta vieressä seisova länsimaalainen ei näe tapahtumassa mitään ihmeellistä.

lourdes
 
Katolilaiset näkevät ihmeitä Lourdesissa, mutta ateistit eivät näe ihmeitä missään.

Tästä syystä ihmeet todistavat pikemmin, että uskoa ihmeisiin vielä esiintyy. 

Käsitetutkimuksen kanta ihmeisiin

Yliluonnollisia tapahtumia ei tapahdu, koska määritelmän mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnollisia.
 
Epäilemättä jotkut tapahtumat ovat harvinaisia, mutta tutkimus ei ole koskaan yrittänyt määritellä rajaa, josta lähtien tapahtumia olisi pidettävä ihmeinä.

Ihmeen käsite on tarpeeton.
 
Periaatteessa selittämättömiä tapahtumia ei voi olla olemassakaan.

Selitys on niiden olosuhteiden kuvaus, joiden vallitessa tapahtuma suurella todennäköisyydellä tai varmasti sattuu.

Voi olla, että emme tällä hetkellä tunne jonkin tapahtuman sattumiselle välttämättömiä olosuhteita, mutta voidaan aina olettaa, että ne saadaan selville tulevaisuudessa. Jos niitä ei saada selville tulevaisuudessa, kysymyksessä lienee inhimillisten kykyjen ja inhimillisen tekniikan rajallisuus.

Jumaluusoppineet yrittää kyllä tarkasti käyttää hyväkseen tutkimuksen viimeiset "pimeät nurkat", mutta jatkuvasti se joutuu peräytymään.

ufo

Toisaalta ihmisen kyvyttömyys selittää jotain ilmiötä ei ole todiste sen ihmeluonteesta. Pikemmin se on todiste ihmisen kykyjen rajallisuudesta.
 
Ihmiset saattavat pitää ihmeinä tapahtumia, jotka tutkimus pystyy mainiosti selittämään.

Jumaluusoppineet saattavat käyttää hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä. Tämän kaltaisesta huijauksesta voitaisiin kertoa tuhansia esimerkkejä,  mutta kerrottakoon tässä yksi.

Eurooppalaiset pitävät suurena ihmeenä intialaisten tulisilla hiilillä tanssimista. Intiassa on yleinen usko, että hiilillä tanssiminen edellyttää uskonnollisia taikamenoja.

Intian edesmennyt ateistijohtaja Gora (Goparaju) kertoo muistelmateoksessaan We Become Atheists, että kylien asukkaat hämmästyivät aluksi suuresti, kun tunnettu ateisti tanssi tulisilla hiilillä ilman minkäänlaisia uskonnollisia menoja.

Sitten muutamat kyläläiset tulivat perästä, ja taru tulisilla hiilillä tanssimisen uskonnollisesta, yliluonnollisesta luonteesta särkyi.

Tiesitkö, että hiiliiläkävely on terveellisempää kuin avantouinti.

Aineellinen selitys tulisilla hiilillä tanssimisen mahdollisuudelle on harvinaisen yksinkertainen. Hiilet täytyy kuumentaa niin kuumiksi, että lämpösäteily muodostaa hiestä suojaavan höyrykerroksen jalkapohjien ja hiilten väliin. Lisäksi paljain jaloin käveleminen kasvattaa nahkaa niin, että se kestää paremmin hiilillä kävelyä.
 
Varsinkin ns. ihmeparantamisessa esiintyy paljon huijausta. Suomalaistenkin matkat filippiiniläisten ihmeparantajien luo saivat nolon lopun, kun televisio-ohjelma osoitti ihmeparantamisen huijaukseksi ja parannetut ihmiset kuolivat sairauksiinsa.

Tätä aineistoa kirjoitettaessa kuulin Pyhäsalmella asuvasta luonnonparantajasta, jonka lääkkeisiin kuulemma vahvasti uskotaan. Kuulin myös, että parantaja oli luvannut terveyden eräälle naapurille, joka sairasti pitkälle kehittynyttä syöpää. Muutamien viikkojen kuluttua sain lukea lehdestä, että mies oli kuollut.
 
Lääketutkimus tuntee kyllä myös luonnonkasvien parantavan vaikutuksen, mutta luonnon lääkkeiden käytöstä on yleensä luovuttu, koska ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin nykyiset.

Luonnonparantamisessa ei juuri enää ole mitään, mistä lääketodellisuustutkimus ei olisi selvillä.

yli-vainio

Mitä tulee esimerkiksi Niilo Yli-Vainion harjoittamaan suggestiolla parantamiseen, kyseessä ei ole mikään ihmeisiin perustuva toiminta. Lääketutkimus on jo kauan ollut selvillä siitä, että sielullista alkuperää olevia vaivoja voidaan parantaa suggestiolla.

Varsinaisia bakteereihin tai viruksiin perustuvia sairauksia helluntaisaarnaajat eivät ole koskaan pystyneet parantamaan mikäli huomioidaan, että varsin monet sairaudet paranevat ajan oloon itsestään ja että placebovaikutus saattaa helpottaa hetkeksi. Tietysti ateistit tuomitsevat saarnaajien harjoittaman puoskaroinnin.

Raamatun ihmeet


Vivian Phelips (Philip Vivian) esittää kirjassaan Churces and Modern Though mm. seuraavat vastaväitteet Raamatun ihmeille.
 
Ensiksi voidaan kysyä, miksi ihmeitä ei enää tapahdu. Ateistin vastaus on tietysti, että niin pian kuin ihminen oppi ymmärtämään luontoa, hän vaati luotettavat todisteet, ja ihmeet lakkasivat, koska sellaisia todisteita ei voitu esittää.
 
Uskovaisten vastaus on, että ihme ei olisi ihme, jos se olisi toistettavissa. Tähän voidaan väittää vastaan, että miksi ihme menettäisi luonteensa, jos se voitaisiin toistaa. Eikö ihmeitä toistamalla olisi helppo saada ihmiset vakuuttuneiksi?
 
Itse asiassa intialaiset papit toistavat temppujaan (joille on toki kaikille luonnontieteellinen selitys) alhaisella sivistystasolla olevalle kansalle ja tällä tavalla vahvistavat uskonnon asemaa.

apollonius-tyana

Apollonius Tyanalainen.

Raamatun ihmeet eivät ole ainutkertaisia, vaan ne kaikki esiintyvät myös muissa uskonnoissa. Usko ihmeisiin oli Raamatun syntyaikoina niin yleistä, että J. M. Robertson kertoo kirkkoisien itsensä uskoneen Apollonius Tyanalaisen suorittamiin ihmeisiin.

Alkuaikojen kristityt selittivät nämä Jeesuksen urotekoja muistuttavat ihmeet paholaisten aikaansaannoksiksi. Kertoopa kirkkoisä Augustinus nähdyn Afrikassa ihmisiä, joilla ei ollut päätä.
 
Ihmeitä uskovaiset käyttävät Raamatun todenperäisyyden todistamiseen ja Raamatun todenperäisyyttä ihmeiden todistamiseen. Tässä on kyseessä alkeellinen kehäpäätelmä.
 
Tietysti ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle voidaan esittää tuttu vastaväite, jonka mukaan ihmeiden olemassaolosta ei voida päätellä niiden jumalallisen alkuunpanijan olemassaoloa.

Tähän piti tulla kuva paholaisen suorittamasta ihmeestä, mutta valitettavasti sitä ei juuri nyt löytynyt.

Itse asiassa ei ole kulunut kauan siitä, kun ihmiset uskoivat ihmeitä voitavan suorittaa myös paholaiselta saadulla voimalla.
 
Nykyään jumaluusoppineet jakavat yleensä Raamatun ihmeet kolmeen luokkaan:
  1. ihmeet, joita ei ole todellisuudessa tapahtunut, vaan joiden avulla yritetään opettaa jotain,
  2. tutkimuksen avulla selitettävissä olevat ihmeet ja
  3. todella tapahtuneet ja uskonnon kannalta elintärkeät ihmeet.
Esimerkiksi pastori Terho Pursiainen hyväksyy kirjassaan Uusin testamentti yhden ihmeen, jota hän pitää elintärkeänä, nimittäin Jeesuksen ylösnousemuksen.
 
Phelips sanoo, että kaikista vanhan maailman taruista myytti kärsivästä ja ylösnousseesta Jumalasta oli yleisin.

Järjen pitäisi sanoa kenelle tahansa, että jos kristinuskon totuus on tästä ihmeestä kiinni, kristinusko on pikaisesti heitettävä romukoppaan.


Kersey Graves.

Kersey Graves luettelee ison joukon neitseestä syntyneitä ristiinnaulittuja kuolleista ylösnoussutta vapahtajia, jotka ovat tarujen mukaan eläneet ennen Jeesusta, eikä Gravesin luettelo ole suinkaan täydellinen.

Koska nykyjumaluusoppineet ovat voimaperäisesti hyökänneet Gravesin tuotantoa vastaan silllä perusteella, ettei Graves ollut professori, jonkun tutkimusryhmän pitäisi selvittää, mitkä Gravesin teoksen lähteistä pitävät paikkansa ja mitkä eivät pidä.

Pitäisiköhän Gravesin kirja lähettää Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodolle tarkastettavaksi?

Kersey Gravesin pääteoksen englanniksi löydät napauttamalla tästä.
 
Mm. Luther kertoo nähneensä paholaisen. Swedenborg kertoo nähneensä Herran. Kautta aikojen kristityt ovat nähneet neitsyt Mariaa, enkeleitä ja pyhimyksiä. Phelips huomauttaa, ettei hän ole kuullut muslimin tai hindun koskaan nähneen kristinuskon mukaisia näkyjä.
 
Raamatun ihmeitä ei voida asettaa etusijalle muiden uskontojen ja aatteiden esittämiin ihmeisiin verrattuna. Totuutta on etsittävä puolueettomasti, ja näin menetellen Raamatun esittämiin ihmeisiin on suhtauduttava samoin kuin kristityt suhtautuvat muiden uskontojen esittämiin ihmeisiin: Raamatun ihmeet ovat taruja.

Mikä on suurempi ihme

On sanottu (esim. David Hume), että ihmeeseen ei pidä uskoa paitsi silloin, jos olisi suurempi ihme, että ihmeestä kertova on erehtynyt tai ei valehtele.
Ihmeitä on käsitelty ykistyiskohtaisemmin toisaalla näissä opintoaineistoissa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, mitä ihmeitä Suomen aikakauslehdet ovat esitelleet viime aikoina. Yrittäkää selvittää, mistä näissä jutuissa on todellisuudessa kysymys.
  2. Miksi lehdistö ja kustantajat yrittävät levittää maahamme uutta taikauskoa?
  3. Tutkikaa tuttavienne kertomuksia heidän kokemistaan ihmeistä. Mikä kertomuksille on ominaista?
  4. Mikä on uskon merkitys ihmeiden kokemiselle?
  5. Miksi ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin?
  6. Mistä ihmeet ovat tulleet evankeliumeihin, kun Uuden testamentin vanhimmat kirjat, Paavalin kirjeet, eivät kerro niistä mitään?
  7. Mistä johtuu, että katolinen kirkko voi vielä nykyään käyttää propagandassaan "tapahtuvia" ihmeitä?

Uskoon perustuva jumalatodistus (fideismi)

"Jumaluusoppineen sanovat, etteivät he voi todistaa aksiomejaan, vaan heidän on hyväksyttävä ne uskoon perustuen. Joka päivä näemme ihmeitä, joita tutkimus tuottaa. Miksi meidän pitäisi vaatia, että uskonnon perusperiaatteet pitää todistaa? Miksi emme voi hyväksyä niitä uskon perusteella?"

Vastaväitteitä uskoon perustuvalle todistukselle

Ensiksi on todettava, että yllä on sana "aksiomi" käsitetty täysin väärin.

Esimerkiksi tietokilpailuissa aksiomi suomennetaan selviöksi, mutta oikeassa tutkimuksessa aksiomit eivät ole mitään selviöitä.

Matematiikassa aksiomit eivät ole muuta kuin peruskäsitteiden epäsuoria määritelmiä (Arthur Pap, An Introduction to the Philosophy of Science). Jos esimerkiksi fysiikka esitetään aksiomaattisen järjestelmän muodossa, aksiomien totuus on testattava kokeellisesti, mitään aksiomeja ei hyväksytä uskon varassa.
 
Toiseksi voidaan todeta, että tutkijan usko tutkimuksen perustotuuksiin on jotain kokonaan muuta kuin jumaluusoppineen uskonnollinen usko.

Tutkija sanoo uskovansa vain, jos käsitys on vahvasti perusteltu.

Kun saarnaajat käyttävät sanaa usko, he itse asiassa tarkoittavat aivan päinvastaista.

He sanovat uskovansa ilman perusteluja tai jopa vastakkaisista perusteluista (sellaisista, joita esitetään esimerkiksi tässä kirjassa) huolimatta.

Tällaista käsitystä kutsutaan joskus fideismiksi. Tätä sanaa ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, mutta jumaluusoppineiden ja viisausoppineiden tekstejä luettaessa sanan passivinen osaaminen on hyödyllinen. Fideismiä on käsitelty yksityiskohtaisemmin toisaalla näissä aineistoissa.
 
Olen tavannut suomalaisia uskovaisia, jotka väittävät, että esimerkiksi jumalan olemassaolo on jumaluusoppineiden aksiooma. Tällainen puhe ei kuitenkaan tee jumaluusoppineetasta viisasta. Päinvastoin virheellisen aksiooman mukaan ottaminen merkitsee sitä, että jumaluusoppinut ajattelee virheellisesti. 

Jumalan kokemiseen perustuva jumalatodistus

"On olemassa tiettyjä henkilöitä, jotka ovat nähneet, kuulleet tai muulla tavoin kokeneet jumalan suoraan, esimerkiksi rukoillessaan, paastotessaan, ollessaan yksin, kärsiessään, kuoleman lähestyessä, lääkkeiden vaikutuksesta jne."

Vastaväitteitä jumalan kokemiseen perustuvalle jumalatodistukselle

Jos olisi olemassa jumala, joka ilmestyisi näyissä ja unissa ja joka vastaisi rukouksiin, silloin hänen tulisi ilmestyä samalla tavalla kaikille tai ainakaan hän ei painostaisi ristiriitaisiin tekoihin ja oppeihin.

Mutta uskontojen ja lahkojen lukuisuus ja siveysarvojen vaihtelevuus osoittavat, että yhtä vakavat etsijät eivät näe tai kuule samaa jumalaa.
 
Kun kristilliset kansat ryhtyvät sotimaan keskenään, monet henkilöt kummaltakin puolelta saavat näkyjä Jumalalta ja kertovat kansalleen, että jumala on heidän puolellaan.

Suomalaisten kannattaa muistaa, että kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon ja suomalaiset ryhtyivät sotaan Hitlerin aseveljinä, monet pappimme julistivat, että jumala on meidän ja Hitlerin puolella.

Kun Stalin oli tehnyt joukon myönnytyksiä ortodoksiselle kirkolle (mm. Taistelevien jumalattomien liitto lakkautettiin), ortodoksiset papit alkoivat saarnata Pyhän Venäjän puolesta.

 
Harhanäkyjä syntyy helposti, kun ruumiin kemiallinen tasapaino on riittävästi häiriintynyt esimerkiksi nälän, yksinäisyyden, kidutuksen, lääkkeiden, pelon tai kuoleman lähestymisen vuoksi. Ja on yleisesti tunnettua, että löydämme mitä etsimme.
 
Eräät Amerikan intiaanit lähettivät nuoret metsään odottamaan näkyä ennen kuin heidät hyväksyttiin heimon täysivaltaisiksi jäseniksi. Kun nuori oli aikansa kärsinyt kylmää ja nälkää hän lopulta näki Karhujumalan tai Käärmejumalan jne. (heimon toteemieläimen).
 
  • Jos siis uskomme eläinjumaliin, näemme niitä.
  • Ne, jotka uskovat pyhimyksiin, näkevät pyhimyksiä.
  • Ne, jotka uskovat paholaisiin, näkevät paholaisia.
  • Ne, jotka uskovat noitiin, näkevät noitia.
  • Viikkoja kestäneen rukoilemisen ja paastoamisen jälkeen kristitty voi nähdä Jeesuksen. 

Sisäiseen oivallukseen perustuva jumalatodistus

"Kuka tahansa, joka on todella uskonnollinen yksinkertaisesti tietää, että jumala on olemassa. Todistukset ovat tarpeettomia. Kuka tahansa, joka aidosti rakastaa jumalaa ja omistaa elämänsä jumalan palvelemiseen tuntee sydämessään jumalan olemassaolon, vaikka hänellä ei olisikaan etuoikeutta joidenkin valittujen tapaan nähdä häntä."
 
Kun Ylioppilaslehden heikkotasoista mutta kuuluisaksi tullutta uskontokeskustelua käytiin 1960-luvulla, silloiset nuoret jumaluusoppineet vetosivat pääasiassa sisäiseen oivallukseen. Yhteisössä, jossa lapset aivopestään suhtautumaan uskontoon myönteisesti, alitajunnan sisältöön (ns. omaantuntoon) vetoaminen onnistuu. 

Vastaväitteitä sisäiseen oivallukseen perustuvalle jumalatodistukselle

Ensiksi voidaan väittää, että todistus on tyhjä. Se sanoo, että jos joku tosissaan uskoo jumalaan, niin hän uskoo jumalaan.
 
Toiseksi voidaan todeta, että jos joku tosissaan uskoo aaveisiin, noitiin tai paholaisiin, hän tuntee niiden läsnäolon samalla tavalla.
 
Jo muualla tässä aineistossa on todettu, ettei sisäinen oivallus kelpaa totuuden arvosteluperusteeksi. Tämä ei valitettavasti sulje pois, sitä mahdollisuutta, että sisäiseen oivallukseen vedotaan kaikessa propagandassa. Tietysti alitajunnasta löytyy sitä, mitä sinne on vuosien ja vuosikymmenten ajan iskostettu. 

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan aksioomilla a) matematiikassa, b) luonnontieteissä?
  2. Millä tavalla tutkijan usko ja uskovaisen usko  eroavat toisistaan?
  3. Keskustelkaa harha-aistimuksista, joista olette kuulleet tai lukeneet.
  4. Miksi jotkut suomalaiset ovat sitä mieltä, ettei jumalan olemassaolo kaipaa todistuksia?
  5. Miksi sisäinen oivallus voi johtaa harhaan?
  6. Keskustelkaa tunneperäisen suhtautumisen haitoista.

"Ilmoitetun jumaluusopin" arvostelua


Jotkut saattavat pitää tarpeettomana Raamatun tarkastelemista tässä aineistossa.

Ensiksi voidaan väittää, että Raamattu on menettänyt merkityksensä inhimillisen elämän ohjenuorana.

Toiseksi voidaan väittää, että Raamatun ristiriidat tunnetaan hyvin, koska niitä on käsitelty mm. professori V. T. Aaltosen kirjoissa.
 
Vastaväitteisiin voidaan vastata ensiksi, että herätysliikkeiden vaikutusvallan mukana kasvaa myös Raamatun merkitys.

Toiseksi voidaan vastata, että Raamatun tuntemus on uskonnonopetuksen uudistumisesta johtuen vähenemässä.

Koululaisille annetaan Raamatusta yhä hämärämpi käsitys. Vaikka vanhemman polven ateistit pystyvät mainiosti tekemään Raamatun ristiriitoihin pohjautuvaa valistustyötä, nuorisosta ei voida enää sanoa samaa.
 
Tämän esityksen tarkoituksena ei ole korvata V. T. Aaltosen kirjaa Ristiriitainen Raamattumme.

Kyseinen teos kuuluu jokaisen ateistin kirjastoon. Pikemmin seuraavilla riveillä kiinnittetään huomiota eräisiin asioihin, joita ei Raamattua lukiessaan tahdo ihan itse huomata.

Raamatullinen todistus a

"Raamattu on jumalan innoittamaa sanaa. Me tiedämme, että Raamattu on tosi, koska Raamattu sanoo niin" (2. Tim. 3:16 ja 2 Piet. 1:20). 

Ensimmäinen vastaväite raamatulliselle todistukselle a

kissan-kehto

Raamattu on todella siitä erikoinen kirja, että se itse väittää itseään todeksi. Kuuluisa kirjailija Kurt Vonnegut ivaa tällaista kirjassaan Kissan kehto (Cats Cradle) seuraavasti.

"Bokononin kirjojen ensimmäinen lause on tämä: 'Kaikki todet asiat, joita olen kertomassa sinulle, ovat hävyttömiä valheita'. Minun bokonistivaroitukseni on tämä: Kukaan, joka ei ymmärrä miten käyttökelpoinen uskonto voidaan perustaa valheille, ei ymmärrä tätä kirjaa."
 
Kun käytettyjen autojen myyjä taputtaa sinua olkapäälle ja sanoo vakuuttavalla äänellä:
"Ystävä, kerron sinulle totuuden tästä pienestä autosta",
jokainen arvaa, että nyt hän aikoo kertoa kaikkien aikojen mielikuvituksellisimman valheen.
 
Pelkkä todeksi välttäminen ei tee mistään väitteestä totta. On tietysti totta, että Paavali ja piti kirjoituksiaan jumalan sanana. Mutta tämä ei todista, että ne olisivat sitä.
 
Jos kirjasta tulisi tosi pelkästään sillä perusteella, että kirja väittää niin, myös tästä kirjasta olisi helppo tehdä tosi. Koska eri kirjoissa on myös keskenään ristiriitaisia väitteitä, jouduttaisiin pian siihen omalaatuiseen tilanteeseen, että totuus olisi ristiriitainen.
 
Raamatun ristiriidat, joihin palataan myöhemmin, saattavat omalaatuiseen valoon väitteen, että joka sana Raamatussa olisi tosi.
 
Logiikan mukaan ristiriitaisesta lauseesta seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva lause. 

Toinen vastaväite raamatulliselle todistukselle a

Todistus voidaan osoittaa seuraavasti kehäpäätelmäksi:
  • Kirjoittamaton pääoletus: Jokainen Raamatun lause on tosi.
  • Kirjoitettu oletus : Yksi Raamatun lause sanoo, että kaikki kirjan lauseet ovat tosia.
  • Johtopäätös: Siksi kaikki Raamatun väitteet ovat tosia.

Raamatullinen todistus b

"Me tiedämme, että Raamattu on tosi, koska miljoonat ihmiset ovat uskoneet, että se on tosi." 

Vastaväite raamatulliselle todistukselle b

Epäilemättä miljoonat ovat uskoneet, että Raamattu on tosi, mutta vielä useammat miljoonat (kaksi kolmannesta ihmiskunnasta) ovat uskoneet, ettei Raamattu ole tosi.
 
On syytä muistuttaa myös tässä yhteydessä, ettei jonkin ajatuksen levinneisyydestä voida päätellä ajatuksen totuutta. 

Raamatullinen todistus c

"Me tiedämme, että Raamattu on tosi, koska se on säilynyt kaikki nämä vuosituhannet." 

Vastaväite raamatulliselle todistukselle c

Raamattu on todella säilynyt aika kauan, mutta monien muiden uskontojen kuten buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja zarathustralaisuuden pyhät kirjoitukset ovat säilyneet paljon kauemmin.
 
Ajatuksen ikä ei ole mikään todiste ajatuksen totuudesta. 

Raamatullinen todistus d

"Me tiedämme, että Raamattu on tosi, koska päivä päivältä tutkijat tulevat lähemmäksi sitä, mitä se sanoo."

Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle d

Meidän on seuraavaksi verrattava Raamattua aikamme tutkimukseen. Lisäksi meidän on verrattava Raamatun kirjoituksia keskenään, sillä tutkimus ei hyväksy ristiriitaisia käsityksiä.

Jos löydämme väitteitä, jotka eivät ole tosia, meidän on päätettävä, että joko jumala tai Raamatun inhimilliset kirjoittajat erehtyivät.
 
Kristitty, joka Raamatun luettuaan yhä väittää, että kaikki siinä on totta, on hämmästyttävä ilmiö.

Lee Carter arvelee, että Raamatun lukeminen on monille kristityille pikemmin tapa, kristityt lukevat Raamattua ajattelematta, mitä siinä sanotaan.
 
Jos kristitty sattumalta huomaa Raamatussa ristiriitaisuuden, hän toteaa, että tutkimattomat ovat Herran tiet.

Raamatun ja nykytutkimuksen välisiä ristiriitoja

Kehitysoppi sai papiston vastaansa, koska kehitysoppi on ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen (1. Mooses 1,2) kanssa.

Varsinkin herätysliikkeisiin kuuluvat kristityt kieltäytyvät edelleen uskomasta tähän nykyaikaisen todellisuuskäsityksen kulmakiveen.

Suomalaiset pitävät Yhdysvaltoja pitkälle kehittyneen tutkimuksen maana, mutta Tennesseen kehitysopin vastainen laki todettiin perustuslain vastaiseksi vasta v. 1975, ja yhä monilla alueilla kielletään opettamasta kehitysoppia kouluissa.
 
Kuten edellä on kerrottu, paratiisimyytti ei ole sopusoinnussa ihmiskunnan todellisen historian kanssa. Mitään menneisyyden kulta-aikaa ei ole ollut (1 Mooses 3).

 
Jeesus uskoi. että kaikki sairaudet johtuvat paholaisista
(Matteus 7:22, 8:16, 8:28–33, 9:32, 10:l, 12:22–28; Markus 1:23–34, 3:11, 5:2–13, 9:17, 9:29,4 Luukas 8:30, 11:24). Nykyaikaisen tutkimuksen mukaan sairaudet eivät johdu paholaisista vaan mm. bakteereista, viruksista, kasvaimista jne.
 
1. Moos. 9:13 kerrotaan, että jumala loi sateenkaaren. Voidaan kysyä, olivatko valon heijastuslait erilaiset aikaisemmin.
 
1. Moos. 7.kertoo vedenpaisumuksesta, jossa koko Maa peittyi veteen. Mistä kaikki tämä vesi tuli ja mihin se katosi? Miten kaikki eläimet, joita on todella valtava määrä. mahtuivat yhden perheen rakentamaan arkkiin?

Raamattu kertoo, että jänis märehtii (3 Mooses 11:6) ja että Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 2:1).

babylon-tower
 
Kertomus Baabelin tornista (1 Mooses 11) kuvaa kielten syntyä. Jumala sekoitti vihastuksissaan ihmisten kielet niin, etteivät he ymmärtäneet toisiaan. Tämä on täysin tutkimuksen vastainen käsitys eri kielten synnystä ja kehityksestä.
 
Raamattu kertoo, että Joosua pysäytti sekä Auringon että Kuun (Joosua 10: 12.413). Raamatun käsitys kaikkeudesta on ilmeisen maakeskeinen.
 
Ei ihme, että aurinkokeskeisen todellisuuskäsityksen edustajia vainottiin (Galilei, Bruno).
 
Raamattu kertoo jättiläisistä ja metsänpeikoista.

"Siihen aikaan maan päällä eli jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita" (1. Mooses 6:4).

Metsänpeikoista kerrotaan Jesaja 13:21:ssä.

unicorn

Unicorn.

Englanninkielinen Raamattu kertoo mm. yksisarvisesta, lohikäärmeistä ja satyyreistä. Suomalaiset alan harrastajat varmaan ovat ihmetelleet, mistä puhe yksisarvisesta on peräisin, kun Raamatun suomentajat ovat keksineet kyseisiin kohtiin järkevämmät eläimet.
 
Taru miehen (Jeesuksen) neitseellisestä syntymästä on nykyaikaisen biologian vastainen. Miehestä ei voida tehdä edes kloonia.
 
Myönnettäköön, ettei Raamattu ole biologian oppikirja, mutta voidaan tuskin väittää, että tutkijat tulisivat päivä päivältä lähemmäksi Raamatun tieteellisiä oivalluksia. 

Eräitä Raamatun sisäisiä ristiriitoja

Kaikkia Raamatun ristiriitoja ja virheitä ei ryhdytä luettelemaan tässä, koska mm. V. T. Aaltosen Ristiriitainen Raamattumme antaa runsaasti yksityiskohtaista tietoa.


Homer W. Smith mainitsee teoksessaan Man and his Gods, että Uuden testamentin kaikissa säilyneissä käsikirjoituksissa on todettu lähes 150.000 virhettä, joten yksityiskohtainen virheluettelo ei olisi tämän aineiston puitteissa mahdollinen.
 
Toden käsityksen on oltava ristiriidaton. Raamattu ei ole ristiriidaton. Tästä syystä Raamatun ristiriitoja tuntemattomille on syytä esittää muutamia esimerkkejä.
 
Ensimmäiset Raamatun ristiriidat löytyvät jo ns. luomiskertomuksesta.
 
1. Moos. 1:5 kertoo ensimmäisestä päivästä, vaikka Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä. 1:20 mukaan jumala loi eläimet ennen ihmistä, mutta 2:18–19 mukaan hän loi ensin ihmisen ja sitten eläimet. Voidaan myös kysyä, mistä ensimmäisen perheen poika Kain sai vaimonsa, ja keiden kanssa nämä kaksi rakensivat kaupungin (1 Moos. 4:17).
 
Myös Uusi testamentti alkaa ristiriidoilla. Matteuksen evankeliumi ja Luukkaan evankeliumi sisältävät Jeesuksen sukupuun, mutta luettelot ovat erilaiset (Matt.1:2–16, Luuk.3:23-38).
 
Erityisen raskauttavaa on, että Raamatun käsitys jumalasta on ristiriitainen.
 
Ei kukaan ole jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh.1:18).
 
Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon (2. Moos.33:20).
 
Myös lukuisissa muissa kohdissa vakuutellaan, ettei jumalaa ole kukaan nähnyt.
 
Kuitenkin toisissa kohdissa kerrotaan, että monet ovat nähneet jumalan. Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin jumalan (2 Moos.24:9–10). Ja minä näin Herran seisovan alttarin edessä (Aamos9:1)
 
Onko kristinuskon jumala näkymätön vai näkyvä?
 
Jumalasta ilmoitetaan, että hän on mm. kaikkivaltias.
 
Minä olen jumala, Kaikkivaltias (1 Moos.17:1).
 
Jumalalle on kaikki mahdollista (Matt.19:26).
 
Vaikka jumala monien ilmoitusten mukaan on kaikkivaltias, meille kerrotaan kuitenkin:

"Ja Herra oli Juudan kanssa niin, että hän sai haltuunsa vuoriston, sillä hän ei kyennyt karkottamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja" (Tuom.1:19).
 
Jumalan kaikkitietävyydestä kertovat mm. seuraavat kohdat:
 
"Herran silmät ovat joka paikassa ja vartioitsevat hyviä ja pahoja" (Sananl.15:3).
 
"Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra" (Jer.23:24).
 
Edellä sanotusta huolimatta jumala ei kuitenkaan näytä aina olevan selvillä siitä, mitä ihmiset puuhaavat, sillä Raamatussa kerrotaan seuraavaa:
 
"Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet" (1. Moos.11:5).
 
"Niin Herra sanoi: Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sen tähden minä menen alas katsomaan: ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö, minä tahdon sen tietää" (1. Moos.18:20-21).
 
Jumalan "kaikkihyvyydestä" eli siveellisistä ominaisuuksista Raamattu antaa hyvin ristiriitaisen kuva.
 
"Älä tapa" (2. Moos.20:13).

 
"Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit" (1. Sam. 15:2-3).
 
Mainittakoon, että rikos tapahtui teologien mukaan 400 vuotta ennen rangaistusta.
 
"Sillä ei jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan jumala" (1. Kor. 14:33).
"Herra on sotasankari" (2. Moos.15:3).
 
"jumala on rakkaus" (1. Joh.4:8).

"Hirmuista on langeta elävän jumalan käsiin" (Hebr.10:31).
 
"Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä pahojen tekojen tähden" (Jes.14:16).
 
"Älkööt isät kuolko lastensa tähden, älköötkä lapset isien tähden, kukin kuolkoon omien syntiensä tähden" (2. Aikak.25:4).
 
Lyhyesti: jokaisella on vapaus kuvitella jumala siveellisiltä ominaisuuksiltaan millaiseksi tahansa.
 
Raamattu vakuuttaa meille, että jumala puhuu totta:
 
"Herralle ovat kauhistus valheelliset huulet" (Sananl.12:22).
 
"Ei jumala ole ihminen, niin että hän valehtelisi" (4. Moos.23:19.
 
Vakuutteluista huolimatta jumala näkyy kuitenkin pystyvän valehtelemaan ja pettämään:
 
"Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettasi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden" (1. Kunink.22:23).
 
"Ja sen tähden jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen" (2. Tess.2:11).
 
Kristinoppi vakuuttaa jumalan muuttumattomuutta. Raamatussa tämä sekä myönnetään että kielletään.
 
"Ei jumala ole...ihmislapsi, että hän katuisi" (4. Moos.23:19.
 
"Niin Herra katui tehneensä ihmislapset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä" (1. Moos.6:6).
 
Takeet jumalan avusta näyttävät epävarmoilta:
 
"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva" (Ps.46:2).
 
"Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?" (Ps.22:2).
 
Raamattu antaa ristiriitaisen kuvan myös Jeesuksen elämästä ja opetuksista.
 
"Minä en tuomitse ketään" (Joh.8:15).
 
"Menkää pois minun luotani te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleineen" (Matt.25:41).
 
"Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat" (Matt.5:44).
 
"Ja jos teitä ei oteta vastaan, eikä sanojanne kuulla, niin lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran maalle on oleva tuomiopäivä huokeampi kuin sille kaupungille" (Matt.10:14-15).
 
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään" (Matt.5:17) .
 
"Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja..." (Joh.10:8).
 
"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi" (1 Joh.3:15).
 
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisartaan, vieläpä omaa henkeäänkin, ei hän voi olla minun opetuslapseni" (Luuk.14:26).
 
"Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät on kutsuttava jumalan lapsiksi" (Matt.5:9).
 
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa"(Matt.10:34).

 
Tässä yhteydessä sopii mainita, että Taivaassakin on sodittu (Johanneksen Ilm. 12:7, 9).
 
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark. 16:15).
 
"Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin huonetta" (Matt.10:5-6).
 
"Vaikka minä todistan itsestäni, niin todistukseni on tosi..." (Joh.8: 14,18).
 
"Jos minä todistan itsestäni, niin todistuksena ei ole luotettava" (Joh.5:31).
 
"Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh. 10:30 .
 
"Isä on minua suurempi" (Joh.14:28).
 
"Joka ei ole minun kanssani. se on minua vastaan..." (Matt.12:30.
 
"Sillä oka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme"(Mark. 9:40).
 
Minne joutuvat ne, jotka eivät ole puolesta eivätkä vastaan, Helvettiin vai Taivaaseen?
 
"...ja joka sanoo hullu, on ansainnut helvetin tulen" (Matt.5:22).
 
" Te mielettömät..." (Luuk.11:40).
 
"Mutta minä sanon teille, älkää ensinkään vannoko..." (Matt.5:34)
 
"Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu" (Matt.23:22).
 
Kun Suomessa halutaan opettaa ateisteillekin, mitä eri pelastusteitä eri uskonnot tarjoavat, on kiintoisaa tietää, mikä on kristinuskon pelastustie.
 
"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskosta ilman lain tekoja" (Room. 3:28).
 
Tämän kohdan perusteella näyttää yksiselitteiseltä, että usko riittää pelastumiseen. Tätä käsitystä tukee esim. seuraava evankeliumin kohta:
 
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä" (Joh.6:47).
 
Kuitenkin Raamatussa kerrotaan seuraavaa:
 
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskoa, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai usko voi häntä pelastaa?" (Jaak.2:14).
 
Tämän perusteella näyttää siltä, että hyvät teot pelastavat. Käsitystä vahvistaa esimerkiksi seuraava Raamatun kohta:
 
"Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin uskokin ilman tekoja on kuollut" (Jaak.2:26).
 
Edellä sanotun perusteella näyttäisi varmimmalta sekä uskoa että tehdä tekoja. Eri Raamatun kirjoittajilta on kuitenkin tarjottavana lisää käsityksiä asiasta:
 
"En minä tee mitättömäksi jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on suotta kuollut" (Galat.2:21).
 
Erityinen armo näyttää olevan uskon ja hyvien töiden lisäksi tarpeen. Mutta miten voi pysyä hyvissä väleissä jumalan kanssa? Raamattu antaa mm. seuraavia ohjeita:
 
"Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee jumalan vihollinen" (Jaak.4:4).
 
Raskaalta tuntuu monista kapitalististen maiden asukkaista myös seuraava Jeesuksen itsensä asettama autuuden ehto:
 
"Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille" (Mark. 10:21).
 
naturism

Täydellinen nainen.

Vieläkin hankalammalta tuntuu seuraava vaatimus:
 
"Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on" (Matt.5:48).
 
Onpa eräissä Raamatun kirjoittajissa herännyt epäily koko kuoleman jälkeistä elämää kohtaan. Erityisen tunnettuja ovat Saarnaajan lausumat:
"Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut ja kaikki palaa tomuun" (Saarn.3:19–20).
Manittakoon taas kerran, että saddukealaiset juutalaiset eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään.

Tietoisuuden lakkaamiseen kuolemassa viittaavat myös seuraavat sanat:
 
"Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä" (Saarn.9:10).
 
Varmemmaksi vakuudeksi Psalmi 90 kertoo, että vain jumala on kuolematon.
 
Eri uskonlahkot ovat yhdistelleet eri kirjoittajien lausumia makunsa mukaan. Luther korosti uskoa ja armoa, roomalaiskatoliset lisäksi hyviä töitä, askeetit maailmasta eristäytymistä jne.

Protestantit ja katoliset ovat keskustelleet viime vuosikymmeninä siitä, että pitäisikö protestanttien lisätä hyvien töiden arvoa.
 
Ristiriitaisuuksiin on tietysti olemassa luonnollinen selitys. Esimerkiksi saddukealaiset juutalaiset eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, farisealaiset korostivat tekojen merkitystä, helleeniset mysteeriuskonnot vapahtajajumalan ylösnousemusta jne.
 
Toivottavasti lukijoille on kuitenkin tullut selväksi se, ettei ole mahdollista järkevästi uskoa koko Raamattua kirjaimellisesti todeksi. Kun opettajat, papit, saarnaajat jne. kertovat teille Raamatusta, kukin heistä valitsee oman lahkonsa ja omien mieltymystensä mukaan. On sanottu, että Raamatusta löytyy puolustus tai kielto melkein mille asialle tahansa.
 
Koska Raamattua pidetään myös käyttäytymis- ja siveysoppaana, on syytä lopuksi esitellä niitä kohtia, joita ei voida pitää ainakaan ihmisoikeussopimusten siveyden mukaisina.

Eräitä yleisinhimillisen siveyden vastaisia Raamatun opetuksia ja tapahtumia

Toinen Mooseksen kirja kertoo, että Mooses murhasi egyptiläisen, ja faarao etsi Moosesta murhan takia (2. Moos.2). Moosesta ei kuitenkaan saatu kiinni, eikä Raamatussa mitenkään paheksuta Mooseksen tekoa.

 
"Ja puoliyön aikaan tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faaraon esikoisesta vankihuoneessa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset" (2. Moos.12:29).
Jos jumala on rakkaus, kuten uskonnonopettajamme meille aamuhartauksissaan toistavat, miksi hän kohdisti vihansa viattomiin lapsiin?
"Näin sanoo Herra. Israelin jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.' Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan, ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä" (2. Moos.32:27-28).
Aikamoinen teurastus "kurittomuuden" takia.

sodom
 
Kuuluisa taru Sodomasta ja Gomorrasta kertoo, että kaikki tapettiin, myös pienet lapset (1. Moos.19:24).

noitavainot
 
Hirveitä ovat myös kuuluisan Mooseksen lain määräykset:
 
"Velhonaisen älä salli elää" (2. Moos.22:18).
 
Tähän perustuen keskiajalla poltettiin miljoonia ihmisiä, joukossa alaikäisiä lapsia, elävänä.
 
"Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla" (2. Moos.22:19).
 
"Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niin kuin miesorjat pääsevät" (2. Moos.21:7).
 
"Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön" (2. Moos.21:28).
 
"Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla" (2. Moos.31:14).

"Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa" (3. Moos.21:9).
 
"Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi..." (5. Moos.22:20-21).

aviorikos
 
"Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen vaimo, niin kuolkoot molemmat..." (5. Moos.22:22).
 
Kolmas Mooseksen kirja kieltää syömästä mm. jänistä joka märehtii (!) sekä suurta joukkoa eläimiä (3. Moos.11:1-47).
 
Viides Mooseksen kirja määrää uppiniskaisen pojan kivitettäväksi (5. Moos.21:18-21).
 
Mooseksen lain ja Israelin kansan julmuuksista voitaisiin esittää erittäin pitkä luettelo.

Valitettavasti tässä aineistossa ei voida esittää tilan puutteen vuoksi useampia esimerkkejä.

Useimmat kristityt huomauttavat (vastoin Jeesuksen sanoja), ettei Mooseksen laki ole enää kristityille voimassa.

On edelleen ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki, mitä on Raamatussa, on edelleen voimassa. Mitä tapahtuu, jos nämä ihmiset saavat yhteiskunnassamme vallan?

Uskontoa keppihevosenaan käyttävien poliitikkojen olisi varmaan aiheellista harkita tätä.
 
Seuraavaksi tarkastelemme Uuden testamentin opetuksia. Osoittautuu, etteivät nekään ole kaikki yleisinhimillisen siveyden mukaisia.
 
"Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa niin hän tekee aviorikoksen" (Mark. 10:11-12).
 
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (Matt.5:3).
 
"Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja jumalalle, mikä jumalan on" (Mark. 12:17).
 
"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Riittää kullekin päivälle vaivansa" (Matt.6:34).
 
"Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakuntakokouksissanne..." (1. Kor. 14: 34-35).
 
"Mutta minä en salli naisen esiintyä opettajana enkä vallita miestä, vaan eläköön hiljaisuudessa" (1. Tim. 2:12).
 
"Hyvä on miehelle olla vaimoon ryhtymättä... Soisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin" (1. Kor. 7: 1-7).

 
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, niin heitä se pois..." (Matt.5:28-29).
 
"Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa yötä päivää, mutta hekumoitseva on jo eläissään kuollut" (1. Tim. 5:5).
 
Usein on kysytty, mitä maataloustuottajat sanoisivat, jos joku ajaisi Jeesuksen tavalla 2000 sikaa järveen (Mark. 5: 13).
 
Jeesus on suosittu Yhdysvalloissa, mutta hevosvarkaat eivät ole. Kuitenkin Jeesus varasti hevosen tai aasin (hieman käännöksestä riippuen, Matt.21:l, Joh.12:14).
 
Kaikki hallitukset ja inhimilliset instituutiot ovat jumalalta. Hallitsijan (vaikkapa sotilasjuntan) vastustaminen on jumalan vastustamista.

Orjuus on jumalallinen, instituutio, ja orjien on rakastettava isäntiään, vaikka nämä lyövät heitä (Room. 13:1-7, Piet. 2:18-3:6, Hebr.13:17, Ef.6:5, 1. Tim. 6:l, Tiit. 2:9, Kol. 3:22 jne )
 
Luetteloa voitaisiin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta valitettavasti tilan puute vaatii meitä vaihtamaan aihetta.

Tässä kohden kristityt sanovat, että edellä esitetyt lainaukset ovat epäoleellisia ja että Uuden testamentin pääsanoma on: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Tähän meidän on vastattava, ettei "kultainen sääntö" ole Jeesuksen keksintö, kuten monet kristityt luulevat. Kultaista sääntöä opettivat monet ei-kristityt kuten Kungfutse Kiinassa ja Platon Kreikassa paljon ennen Jeesuksen väitettyä elämää. Merkillepantavaa on, että kultaista sääntöä opetettiin yleisesti Jeesuksen ajan Palestiinassa, kuten seuraavasta kohdasta ilmenee.
 
Toisaalla tässä kirjassa on selostettu erikseen essealaisten lahkoa, jonka opetukset muistuttivat suuresti niitä Jeesuksen opetuksia, joita voidaan pitää yleisinhimillisen siveyden mukaisilla. Voidaan väittää, että joko Jeesuksen opetukset olivat lainaa tai ne eivät vastaa yleisinhimillistä siveyttä.

Kultainen sääntö Palestiinassa

Jo edellä on todettu, ettei ns. kultainen sääntö, jonka mukaan lähimmäistä on kohdeltava, kuten toivoisi itseään kohdeltavan, ole peräisin kristinuskosta. Erityisen törkeäksi kristittyjen omistuspyrkimykset tässä asiassa tekee se, että kultainen sääntö tunnettiin Palestiinassa varsin hyvin ennen kristinuskon syntyä.

hillell
 
Hillel Vanhempi.

Noin vuosina 110–10 eaa. Palestiinassa vaikutti rabbi Hillel (vanhempi). Rabbi on heprean kieltä ja tarkoittaa mestaria. Siihen aikaan rabbit olivat juutalaisten lain tuntijoita ja tulkitsijoita.
 
Hillel oli syntynyt Babyloniassa, ja hän muutti Jerusalemiin noin 40-vuotiaana. Herodes Suuri nimitti hänet Sanhedrinin puheenjohtajaksi noin vuonna 30 eaa. Sanhedriniin kuului 70 jäsentä ja se oli ylin kansallinen ja uskonnollinen neuvosto Palestiinassa.
 
Hillel oli suvaitsevainen, rauhaa rakastava, ja häntä vastusti rabbi Shammai, joka kannatti lain ankaraa noudattamista. Hillel oli farisealaispuolueen johtaja ja opettajien koulun perustaja.
 
Kerrotaan, että muuan ei-juutalainen halusi tehdä Hillelistä pilaa ja kehotti häntä selittämään juutalaisten uskon opinkappaleet niin lyhyessä ajassa, minkä tämä saattoi seistä yhdellä jalalla. Loukkaantumatta tuosta Hillel vastasi:

"Mikä itseesi kohdistettuna on mielestäsi pahaa, älä sinä tee sellaista toiselle! Tämä on Tooran opin ydin. Kaikki muu on vain sen selittämistä. Mene nyt kotiisi ja omaksu tämä oppi."
 
Päinvastoin kuin aikalaisensa, ankaruudestaan tunnettu Shammai, Hillel tulkitsi Tooraa kaikissa kohdissa, joissa oli tulkinnan varaa, lempeästi. Niiltä osin, joilta Tooran määräyksiä olojen muuttumisen vuoksi vain vaivoin voitiin noudattaa, hän myötävaikutti säännösten lieventämiseen.

 
Toora on Raamatun Vanhaan testamenttiin ja Talmudiin sisältyvä juutalaisten oppi yhteiskunnasta ja uskonnosta.
 
Sanhedrinille kuului juutalaisten hengellinen johto. Sen puheenjohtaja oli ylimmäinen pappi ja sen jäsenet kuuluivat hänen sukuunsa ja saddukealaisten puolueeseen. Sanhedrin ei tuhon aikaan vastannut kansan syvien rivien mielipidettä. Sen valtakaan ei roomalaisten valloitettua maan ollut suuri.
 
Enemmän merkitsi sen rinnalla toimiva kirjanoppineiden neuvosto, jossa farisealaiset olivat enemmistönä. Neuvostoa johti patriarkka, ja hänen johdollaan suoritettiin opiskelua ja kehitettiin suullista oppia. oppineiden piiri oli samalla kertaa sekä korkeakoululla että lainsäätäjäkuntana. Kuuluisin neuvoston johtajista oli Hillel.
 
Saddukealaispuolueeseen kuului tuohon aikaan papistoa, ja saddukealaiset kannattivat ns. poliittista realismia Rooman suhteen. Kuitenkin he olivat vanhoillisia ja kannattivat Mooseksen lain ankaraa noudattamista. Saddukealaiset eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, enkeleihin, henkiin ja messiaan tuloon.
 
Kun saddukealaisten nimi juontaa juurensa ylimmäisestä papista Zadokista, farisealainen tarkoittaa eronnutta. Farisealaiset ilmestyivät noin 130 eaa. Farisealaiset uskoivat babylonialaisten tapaan kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolemanjälkeiseen rangaistukseen sekä messiaan eli juutalaiskansan vapahtajan tuloon.

qumran
 
Kolmas huomattava lahko oli essealaiset. He olivat farisealaisia jyrkempi herätysliike, jonka mukaan "päivien päätös" oli lähellä. He perustivat luostarin autiomaahan, ja tietoja heidän alkukommunistisesta yhteiselämästään ja opistaan on saatu kuuluisista Qumranin kääröistä, joita on selostettu toisaalla. 

Raamatullinen todistus e

"Tiedämme, että Raamattu on tosi, koska se on kristinuskon peruskirja, ja me tiedämme, että kristinusko on tosi, koska se toimii." 

Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle e

Ensiksi voidaan todeta, ettei sellaista kuin kristillisyys sinänsä ole olemassa, on vain satoja lahkoja, joista monet ovat valmiit tuomitsemaan muiden kannattajat Helvettiin.
 
Jonkin laitoksen toimivuudesta ei voida päätellä mitään sen esittämien väitteiden totuudesta. Historia kertoo mitä julmimmista yhteiskunnasta (myös kristillisistä), jotka ovat toimineet erinomaisesti siinä mielessä, että ne ovat pysyneet pystyssä.

Raamatullinen todistus f

"Koska Raamattu on tosi, jumala on olemassa."

Vastaväitteitä raamatulliselle todistukselle f

Olemme tutkineet väitteitä Raamatun totuudesta ja todenneet, ettei Raamattu ainakaan kokonaisuutena voi olla tosi. Voidaan siis kiistää myös väite, jonka mukaan jumala on olemassa. 

Tehtäviä

  1. Miksi Suomen ateistien on osattava väitellä myös Raamatusta?
  2. Mitä vaaroja Raamattuun kirjaimellisesti uskovien määrän lisääntyminen saattaa aiheuttaa?
  3. Miksi V. T. Aaltonen sanoo kirjoittaneensa kirjansa Ristiriitainen Raamattumme.
  4. Miksi Raamattu ei ole tosi, vaikka se väittää olevansa tosi?
  5. Miksi kristinuskon levinneisyydestä ei voida päätellä kristinuskon totuutta?
  6. Miksi ajatuksen ikä ei tee ajatuksesta totta?
  7. Luettele mahdollisimman monia Raamatun ja nykytutkimuksen välisiä ristiriitoja.
  8. Miksi kristityt, jotka ovat lukeneet Raamatun, yhä saattavat väittää, että jokainen Raamatun sana on totta?
  9. Miten kristittyjen enemmistö nykyään suhtautuu Raamatun ristiriitoihin?
  10. Mitä Raamattu kertoo jumalan pojista?
  11. Miksi miehen neitseellinen syntymä ei ole mahdollinen?
  12. Millä tavoin Raamatun kirjoittajat olivat taikauskoisia?

Kansanomaisia jumalatodistuksia


Professori  Warren Shibles, Wisconsin-Whitewaterin yliopistosta on koonnut 35 kansanomaista jumalatodistusta ja laatinut niihin vastaväitteet. Oheisena julkaisemme muutamia Suomessa yleisesti esitettyjä. 

Väite yksi:

"Mutta et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa". 

Vastaväite:

"En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
 
Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä tietämättömyyden todistus. 

Väite kaksi:

"Et ymmärtänyt. Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa." 

Vastaväite:

"Mutta tiedätkö, että se on todella mahdollista? Vertaa: haluamme tehdä vesipalloja. Jotkut asiat ovat mahdottomia. Me emme tiedä, että olisi mahdollista, että jumala olisi olemassa." 

Väite kolme:

"Et voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa, mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen vaan uskon asia."

Vastaväite:

"Mutta entä jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo kuten käsitys, jonka mukaan valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia?

Kun voimme todistaa jonkin asian, sanomme, että tiedämme sen, mutta kun emme tiedä tai arvaamme, sanomme usein, että uskomme asian olevan niin.

Jos kaikki, mitä joku tietää jumalasta, on sen varassa, että hän vain uskoo ilman mitään järkevää käsitystä siitä, millaiseksi hän kuvittelee jumalan, hän ei voi edes tietää, mihin hän uskoo.

Jos usko hyväksytään perusteluksi, niin on lupa uskoa näkymättömiin elefantteihin jne. Usko jumalaan on taikauskoa ja edistää muutakin taikauskoa." 

Väite neljä:

"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni jälleen oikeille raiteille." 

Vastaväite:

"Kyllä, uskonto teki sen, mutta partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Kansallissosialismi saattaisi pelastaa jonkun, joka uskoo siihen." 

Väite viisi:

"Tosiasia, että puhut jumalasta, osoittaa, että puhut jostakin, siis jumala on olemassa." 

Vastaväite:

keiju

"Siinä tapauksessa puhukaamme keijukaisista." 

Väite kuusi:

"Et voi tietää kaikkea. Ihmisen tieto on rajoittunutta. jumala tietää kaiken." 

Vastaväite:

"Jos tiedät, että jumala tietää kaiken, se osoittaa, että ihminen tietää enemmän kuin hän tietää." 

Väite seitsemän:

"Kuka loi maailman? Vastaus: jumala." 

Vastaväite:

"Kyseessä on ns. johdatteleva kysymys kuten "joko olet lakannut lyömästä vaimoasi". Miksi oletat, että maailma on jonkun tekemä? Mitä tarkoitat maailmalla? Tarkoitatko sillä planeetta Maata?"

Väite kahdeksan:

"Mutta etkö ole koskaan ihaillut taivaan, auringon ja muun luonnon ihmeellisyyttä ja kauneutta?" 

Vastaväite:

sky

"Olen ihaillut. Mutta se on taivaan kauneutta. Anna se takaisin taivaalle. Älä yritä kääntää sitä joksikin muuksi."

Väite yhdeksän:

"Useimmat ihmiset uskovat jumalaan." 

Vastaväite:

"Enemmistön mielipide ei kelpaa todisteeksi. Oli aika, jolloin enemmistö uskoi, että Maa on pannukakun muotoinen." 

Väite kymmenen:

"Historia todistaa, että jumala on olemassa." 

Vastaväite:

"Historia kertoo monista jumalista. Mutta jos uskonto käyttää ihmettä ihmeen todistamiseen, se syyllistyy kehäpäätelmään." 

Sumerilaisten uskonto ja sen vaikutuksia


Sumerin historia alkaa noin 3000–2800 ennen ajanlaskumme alkua. Esinelöydöt todistavat, että kaupankäynti ulottui aina Egyptiin asti. Myös taide oli korkealla tasolla. Luokkayhteiskunnan kehitystä heijastavat tiilestä rakennetut temppelit ja palatsit.
 
Sumerilaisessa yhteiskunnassa temppeli oli historian aamuhämärästä asti kaiken keskipisteenä. Se oli temppeli, palatsi, aarreaitta, tuomioistuin, pörssi, tavarakeskus jne.

Maa kaikkine asukkailleen, karjoineen, peltoineen ja riistoineen oli kunkin paikkakunnan jumalan omaisuutta. Kaupungin jumala oli kaupungin varsinainen kuningas.

 
Professori Armas Salonen kertoo Vanhan testamentin ja Sumerilaisen taruston yhtäläisyyksistä mm. seuraavaa:
 
"Vanhimmat Vanhan testamentin kohdat ovat kirjallisen muotonsa saaneet vasta noin vuoden 1000 vaiheilla eKr... Sen sijaan vanhimmat sumerilaiset kaunokirjalliset tuotteet ovat saaneet kirjallisen hahmotuksensa jo puolitoistatuhatta vuotta aikaisemmin... Näin ollen on itsestään selvää, että sumerilaiset ovat olleet lainanantajina, milloin samoja kertomuksia esiintyy sekä sumerilaisessa että Vanhan testamentin kirjallisuudessa..."

Lueteltakoon tässä eräitä tärkeimmistä aiheista, jotka ovat samat sekä sumerilaisessa kirjallisuudessa että Vanhassa testamentissa ja joiden sumerilaisesta alkuperästä sekä orientalistit että Vanhan testamentin tutkijat ovat nykyään yksimielisiä.
  1. Maailman luominen. Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman jumala Enlil - todennäköisesti sama kuin Genesis kirjassa esiintyvä ruah elohim "jumalan henki" erotti toisistaan.
  2. Ihmisen luominen. Sekä heprealaisten että sumerilaisten mukaan ihminen luotiin savesta. johon "elämän henki" puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia - heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa.
  3. Luomistapa. Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä ja "tekemällä".
  4. Paratiisi. Sumerilaisia paratiisikertomuksen aiheita on monia. Niiden avulla selviää mm. "miehen kylkiluu" -kertomus vanhana paranomasian näytteenä, joka hepreassa menettää voimansa.
  5. Vedenpaisumus. Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomuksen sumerilainen esikuva on ollut viime vuosisadan lopulta asti tunnettu. Uutena yhteisenä piirteenä mainittakoon eräs sumerilainen traditio, jonka mukaan vedenpaisumusta edelsi kymmenen hallitsijaa, jotka kaikki elivät suunnattoman kauan samoin kuin Vanhan testamentin vedenpaisumusta edeltäneet patriarkat.
  6. Kain - Abel - motiivi. Se on sumerilaisessa kirjallisuudessa erittäin suosittu. (Raamatun kertomus ensimmäisestä veljesmurhasta, EH)
  7. Baabelin torni. Tämän kertomuksen pohjana ovat sumerilaiset temppelitornit, ns. zikkurratut, jotka sumerilaisten mielestä olivat maan ja taivaan yhdyssiteenä lähentämässä ihmisiä jumaliinsa. Heprealaiset jätettyään Kaksoisvirranmaan käsittivät ne ihmisen epävarmuuden tunteen symboleiksi. Toisaalta ajatus, että kerran "kaikessa maassa oli yksi kieli ja puheenparsi", mistä jumala kuitenkin ihmisiin suuttuneena teki lopun, kuvastuu sumerilaisessa kertomuksessa Enmerkar ja Arattan herra, jossa kuvataan ihmiskunnan kultaista aikaa.
  8. Maa ja sen organisaatio. Sumerilaisessa myytissä Enki ja maailmanjärjestys kuvastuu sama käsitys, mikä oli ominaista heprealaisillekin, nimittäin että he olivat erikoisesti valittu pyhä kansa, joka oli läheisemmässä suhteessa jumaliin kuin muut maailman kansat...
  9. Henkilökohtainen suojelusjumala. Lukiessamme kertomusta jumalan Aabrahamin kanssa tekemästä liitosta näemme, että heprealaiset hyvin tunsivat henkilökohtaisen suojelusjumalan (huomattakoon tässä yhteydessä myös Naahorin jumala, Genesis 31:53) ,joka oli tyypillinen juuri sumerilaisilla.
  10. Laki. Mooseksen lain ja sumerilaisten lakien yhtäläisyydet (sisältö, terminologia ja jopa osittain järjestyskin) ovat kaikille Vanhan testamentin tutkijoille tutut.
  11. Etiikka ja siveys. Sekä sumerilaiset että heprealaiset pitivät suuressa arvossa totuutta, lakia, oikeamielisyyttä, vapautta, viisautta, oppineisuutta, rohkeutta, lojaalisuutta, rehellisyyttä, laupeutta ja armahtavaisuutta. Sumerilaisessa kirjallisuudessa on lukemattomia esimerkkejä siitä, miten köyhille, heikoille, ahdistetuille, orvoille, leskille ja pakolaisille on oltava hyvä, siis aivan kuin Raamatussa. Sumerilaisten mukaan ihminen on kaikista näistä hyveistään kiitollisuudessa jumalilleen, heprealaisten mukaan Jahvelle.
  12. Jumalan kosto ja kansallinen katastrofi. Vanhassa testamentissa puhutaan usein Jahven kostosta. Jahve on koston jumala, joka kostaa isäin pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Kansallinen katastrofi tulee tavallisesti naapurikansan hyökkäyksellä. Jahve on valinnut tämän vihamiehen ruoskakseen, jolla hän kurittaa tottelemattomia heprealaisia. Aivan sama kansallinen katastrofi ja jumalan kosto kuvataan esimerkiksi sumerilaisessa Agaden kirouksessa, jossa ylijumala Enlil kostaa Agade- kaupungin (Raamatun Akkad) hallitsijalle tämän tottelemattomuuden tuomalla naapurimaan vuorilta julman gutikansan, joka tuhoaa Agaden ja hävittää melkein koko Sumerin.
  13. Vitsaus-motiivi. Sumerilaisessa myytissä Innanna ja Shukallituda on selvästi sama verivitsaus kuin israelilaisilla Egyptissä.
  14. Kuolema ja manala. Vanhan testamentin Sheolia (ja kreikkalaisten Hadesta) vastaa täysin sumerilaisten Kur, kuolleiden pimeä, kauhistuttava olinpaikka..."

Sitkeimmät Raamattuun kirjaimellisesti uskovat väittävät, että luomis-, vedenpaisumus- ja paratiisikertomuksia esiintyy, koska myytit perustuvat tosiasioihin.

Jo edellä on todettu, että nämä kertomukset eivät vastaa sitä kuvaa, jonka nykyaikainen tutkimus antaa ihmiskunnan menneisyydestä. tutkimuksen näkökulmasta katsottuna Raamatun kertomuksia on pidettävä lainatavarana.
 
Uskonnon alalla sumerilaisten suurin saavutus oli oppi elämän ja kuoleman kiertokulusta maailmanjärjestyksen korkeimpana periaatteena. Sen hyväksyivät kreikkalaiset Adonis- ja Attis- mysteerioihinsa. Sama Dumuzi - Innanna -oppi juurtui Palestiinan maaperään.

Sumerilaisten kuolemattomuususko vakiintui alkukristillisessä seurakunnassa, ja tänä päivänä kristityt tunnustavat: "Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista..." Kolme päivää oli Innannakin tuonelassa kuolleena.

elaman-puu
 
Elämän puu.

Kristillisessä julistuksessa Dumuzi-Innanna- mysteerioiden ikivanhat aiheet: elämänpuu, paimen, taistelu eläimiä vastaan, pyhä ehtoollinen ja kuoleman vallan voittaminen ovat saaneet meille tunnetun muotonsa. Euroopan kristillisissä kirkoissa nämä aiheet esiintyvät vertauskuvallisina kuvina - harva kuitenkaan osaa palauttaa ne paimen Dumuziin ja "Taivaan kuningatar" Innannaan.
 
Myös juutalaisen Jahve- kultin ulkoiset muodollisuudet seuraavat melko tarkkaan sumerilaista esikuvaa: uhritekniikasta hymneihin ja rukouksiin, jopa jumalantuomioon asti voimme seurata sumerilaisten jumalanpalvelusmenojen siirtymistä Eufrat-Tigris-virtain laaksosta Kanaanin maaperälle.
 
Helleenien ja roomalaisten sankarit nousevat taivaaseen sumerilaiseen tapaan, he laskeutuvat myös manalaan. Olympoon jumalat viettävät juhlia kuten Sumerin jumalat. Yli-ihmisten kunniaksi pidettiin uudenvuoden ja "pääsiäis-" - juhlia.

dumuzi-innanna

Dumuzi ja Innanna.

Koska Dumuzi-Innanna- taru on vanhimpia kertomuksia sijaiskärsimyksestä, se on syytä esitellä myös tässä kirjassa.
 
Paimenjumala Dumuzi saapui Innannan kotiin kädet maidosta ja kermasta märkinä. Jumalatar Innanna neuvottelee äitinsä kanssa, kylpee, voitelee itsensä, pukee kuningattaren vaatteet ylleen ja avaa oven sulhaselleen.


innanna

He syleilevät toisiaan ja yhtyvät, minkä jälkeen Dumuzi vie Innannan kaupunkiinsa.
 
Vaikka Innanna on "Taivaan herratar", hän ei tyydy tähän, vaan hän haluaa hallita myös manalaa. Hän varmistautuu paluun mahdollisuudesta ja lähtee manalaan. Manalan jumalatar ja seitsemän tuomaria surmaavat Innannan ja ripustavat hänet paaluun. Innanna on manalassa kolme päivää.

Viisauden jumala Enki järjestää "elämän leivän" ja "elämän veden" avulla Innannan uudelleen henkiin. Innanna päästetään takaisin maan päälle sillä ehdolla, että hän lähettää jonkun tilalleen. Dumuzi vastaanottaa Innannan valtaistuimellaan, mutta Innanna raivostuu ja luovuttaa Dumuzin mukanaan seuraaville paholaisille, jotka vievät hänet manalaan. Dumuzista tulee manalan jumala.
 
Sumerilaisten jumaluusoppineiden mukaan Dumuzista tuli sijaiskärsijä. Innanna oli noussut kuolleista, mutta Dumuzi sai asettua hänen tilalleen. Vuohien, lampaiden ja karitsain paimen, joka oli valmis panemaan henkensä alttiiksi laumansa edestä, sai kärsiä elämän ruhtinattaren puolesta, jotta elämä jatkuisi maan päällä.

Mutta Dumuzin kärsimykset eivät olleet ikuiset. Hänkin sai armon. Kerran vuodessa hän sai nousta tuonelasta ja viettää puolet vuodesta maan päällä karjaansa kaiten, sateiden virvoittaessa maata, joka soi vihreätä niittyä maitoa tuottavalle vuohille.
 
Armon aikanaan hän vietti häitä rakastettunsa Innannan kanssa.
 
Dumuzin kuolemasta on myös toinen myytti, jonka mukaan Dumuzi kuolee paimentaessaan karjaa taistellessaan rosvoja vastaan. Tämä myytti liittyy lyhyeen lypsykauteen keväällä ja maidon loppumiseen.

 
tammuz

Tammuz.

Dumuzi eli Tammuz esiintyy myös Raamatussa. 8. luvun jakeessa 14 Hesekiel sanoo:

"Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta."
 
Sumerilaisten suurin juhla oli maaliskuussa. kun luonto heräsi eloon ja Dumuzi nousi kuolleista ja vietti häitään Innannan kanssa. Nämä juhlat elävät edelleen - karnevaalien muodossa - katolisissa maissa.
 
Sumerilaisten uskonnossa usko haudantakaiseen elämään oli keskeisellä sijalla. Vainajalle annettiin mukaan käyttöesineitä, joita hänen uskottiin tarvitsevan seuraavassa elämässä. Myöhemmin vainajan mukana haudattiin myös hänen palvelijoitaan, ja kuninkaat jopa kuningattarineen ja hoveineen. Hautausmenot pyrkivät olemaan juhlalliset. Niihin kuului uhri ja ateria. Vainajan haudalle kannettiin ruokaa ja juomaa, sillä kuolleellakin oli nälkä ja jano.
 
Muille kansoille sumerilaiset antoivat myös tuonen lautturin, joka äänettömästi siirsi vainajan manalan virran yli. Eräät jumaluusoppineett selittivät, että sankari Gilgameshista tuli manalan kuningas, toiset, että Dumuzi hallitsi manalaa ennen vuotuista ylösnousemustaan.

Taru Krishnasta


Krishna on eräs Intian suosituimmista jumalista. Vaikka hindulaisuus ei ole vapahtajauskonto, taru Krishnasta on tyypillinen vapahtajakertomus. Hindulaisuus on kuten kristinuskokin jakautunut moniin uskonsuuntiin ja lahkoihin. Veda-kirjat ovat arvostetuimmat, mutta suosittuja ovat myös Mahabharata, Ramajana ja puranat. Veda-kirjoissa ei esiinny Krishnaa.
 
Kapitalististen maiden tiedotusvälineet ovat yrittäneet jatkuvasti tuoda markkinoille itämaisia uskontoja, ja niin hindulaisuuteenkin suhtaudutaan nykyään varsin myönteisesti. Tuskin missään maassa uskonto on yhtä suuressa määrin kurjuuden syy kuin Intiassa.

surenda-ajnat

Surenda Ajnat.

Professori Surenda Ajnat osoittaa teoksessaan Critique on Vedas, että syy on Veda-kirjoissa.
 
Professori Ajnat arvostelee Veda-kirjoja samaan tapaan kuin tässä kirjassa on arvosteltu Raamattua.

Aluksi hän osoittaa, ettei Veda-kirjojen väite, jonka mukaan ne olisivat jumalien aikojen alussa luomia, voi pitää paikkaansa.

Veda-kirjojen omat lausumat osoittavat, että ne ovat ihmisten kirjoittamia.

Edelleen Ajnat kumoaa väitteen, jonka mukaan Vedakirjojen kieli olisi maailman ensimmäinen kieli.

Veda- kirjat syntyivät n. 2000 eaa. Veda-kirjat sisältävät jopa lainoja muista kielistä, mutta siitä huolimatta hindut uskovat, että kirjojen kieli on maailman ensimmäinen.
 
Toiseksi professori Ajnat kiinnittää huomion bramiinikastin (papiston) etuoikeuksiin, jotka on vahvistettu Veda-kirjoissa. Kun Veda-kirjat sanovat jumalan luoneen koko maailman, prof. Ajnat kysyy, miksi jumala loi kastilaitoksen vain Intiaan.
 
Kolmanneksi prof. Ajnat kiinnittää huomionsa siihen naisten sortoon, joka on määrätty Veda-kirjoissa. Jumala sanoo Veda-kirjoissa, ettei naisia saa opettaa, sillä naisilla on vähän älyä. Naisten on poltettava itsensä miehen ruumiin mukana.

intia
 
Neljänneksi prof. Ajnat toteaa, että Veda-kirjat yllyttävät kansaa siveettömään lisääntymiseen. Veda-säe sanoo, että miehen tai naisen on tuotettava kymmenen poikaa.
 
Viidenneksi prof. Ajnat toteaa, että Veda-kirjat sisältävät runsaasti tutkimuksenvastaista tietoa. Esimerkkinä hän mainitsee, että Veda-kirjoissa on esitetty sama maakeskeinen käsitys aurinkokunnasta kuin Raamatussa.
 
Kuudenneksi prof. Ajnat syyttää Veda-kirjoja mielettömiin uhreihin, jopa ihmisuhreihin yllyttämisestä.
 
Seitsemänneksi prof. Ajnat toteaa Veda-kirjojen sisältävän mielettömyyksiä, ristiriitoja, taikauskoa, mielettömiä lihansyönti- ja viininjuontikieltoja (mm. vuohen-, puhvelin-, lehmän-, hevosen- ja lampaanlihan syöntikielto maassa, jossa on jatkuva nälänhätä) ym.
 
Luetteloa voitaisiin jatkaa, mutta ehkä jo yllä olevat esimerkit osoittavat, että hindulaisuutta ei voida ainakaan asettaa muiden uskontojen yläpuolelle.

Jawaharlar Nehru.

Intian edesmennyt pääministeri Jawaharlar Nehru oli ateisti, ja hän kuvitteli, että Intian perustuslaki on puolueeton uskontojen ja ateismin suhteen. Intian perustuslaki ei kuitenkaan sisällä yhtään lausumaa, jossa taattaisiin ateismin vapaus. Niin esimerkiksi Intian ateistijohtaja, M. Gandhin ystävä Gora erotettiin useita kertoja virastaan ateisminsa takia.
 
Nehrun tytär Indira Gandhi hautasi ateisti - isänsä hindulaisin menoin, ja Intian pienellä ateistisella vähemmistönä on edessään suuri taistelu ateistien ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Tri G. N. Jyoti Shankar esittää kirjassaan How to Secularize India laajan, 18 kohtaa käsittävän ohjelman, jossa mm. vaaditaan muutoksia Intian perustuslakiin.
 
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista ryhtyä esittelemään hindulaisuutta laajasti, vaikka oikean tiedon jakamisesta olisi hyötyä myös ateisteille.

Hidulaisuutta on käsitelty näiden aineistojen osiossa "maailmanuskonnot".

Prof. Ajnat sanoo hindulaisuutta henoteistiseksi. Uskontojen historian kannalta riittänee todeta, että ylimpänä tässä jumalakatraassa esiintyy kolmiyhteinen jumaluus, jonka ilmentymät ovat Brahma (luojajumala), Vishnu (säilyttäjäjumala) ja Siva (hävittäjäjumala). Hyvin monet hindut uskovat henkilökohtaisen sielun vaellukseen, kunnes se lopulta yhtyy Brahmaan. Sielun vaellusta voi edistää mm. omilla teoillaan.

vishnu
 

Meidän Herramme Vishnu.

On sanottu, että Krishna, Vishnun kahdeksas ruumiillistuma, on kaikista Intian jumaluuksista suosituin. Nigel Firth on kirjoittanut Krishnasta kiehtovan romaanin nimellä Taru Krishnasta. Firth sanoo tarkoituksenaan olleen, että lukija kokee Krishna -elämyksen. Henkilökohtaisesti arvelen, että myös Firthin kirja liittyy siihen laajaan itämaisten uskontojen levittämiskampanjaan, joka on menossa myös Suomessa.
 
Krishnasta kerrotaan Mahabharatassa ja puranoissa, erityisesti Bhagavata Puranassa. Krishnan ympärille on kehitetty valtava määrä taruja, ja on vaikea sanoa, mikä näistä legendoista on alkuperäisin. Seuraavassa yritetään hahmotella taruissa yleisimmin esiintyviin piirteisiin perustuva taru.
 
Krishna syntyi Mathurassa ja oli Vasudevan ja Devakin. poika. Hänen enoaan, kuningas Kansaa varoitettiin näyssä, että yksi Devakin pojista tulee hävittämään hänet. Jokaisen pojan syntymän jälkeen kuninkaan upseerit tappoivat tämän. Seitsemäs, Balarama annettiin ajoissa Rohinille, Vasudevan toiselle vaimolle, ja hän säästyi.
 
Kun kahdeksas, Krishna (= musta) syntyi, hänen isänsä onnistui jumalien avustamana kuljettamaan pojan köyhän paimenen Nandan taloon, jossa poika vaihdettiin vastasyntyneeseen tyttöön. Kansa huomasi kuitenkin vaihdoksen ja pani toimeen vastasyntyneiden massamurhan hävittääkseen Krishnan. Krishna kuitenkin vältti kaikki Kansan vangitsemisyritykset ja kasvoi kauniiksi ja vahvaksi yhdessä veljensä kanssa paimenen talossa.

krishna
 
Erityisen suosittuja ovat kertomukset Krishnan nuoruudesta ja rakastetuista, erityisesti Radhasta, karjapaimenen vaimosta.
 
Krishna suoritti monia ihmetekoja ja tuli kuuluisaksi huilustaan, jolla hän hurmasi paimentytöt. Perinteen mukaisesti hänellä oli 16.000 vaimoa. Vartuttuaan aikuiseksi hän yhdessä veljensä kanssa kukisti pahan kuningas Kansan ja ryhtyi kuninkaaksi.
 
Mahabharata kertoo, että Krishna hallitsi Dwarakaa kolmekymmentäkuusi vuotta. Hänen alamaisensa viettivät päivänsä rajattomissa nautinnoissa ja ylellisyydessä. He menettivät kaiken kurin ja nöyryyden tajun. Viaton kepponen johti kiroukseen, joka pani Krishnan kansan taistelemaan keskenään, ja kun Krishna näki, että hänen kansansa tuhoaa itsensä ennustuksen mukaisesti, hän kuljeskeli aarniometsässä, heittäytyi maahan, ja metsästäjän harhanuoli tappoi hänet.
 
Suurin piirtein yllä olevassa muodossa taru Krishnasta tunnetaan nykyään. Taru on kuitenkin vanha, vanhempi kuin taru Kristuksesta. Siitä esiintyy. monia muunnoksia. T. W. Doane esitti teoksessaan Bible Myths vuonna 1882 muunnoksen, jonka mukaan Krishna on kaikilla Jeesuksen ominaisuuksilla varustettu hindujen vapahtaja, joka ristiinnaulittiin, astui helvettiin, nousi kuolleista, kohosi Taivaaseen ja on viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Mithralaisuus, kristinuskon pahin kilpailija


Kun Persian imperiumi kutistui, roomalaiset sotilaat levittivät Mithran palvontaa kaikkialle Roomaan.

Mithralaisia jäännöksiä on tavattu niinkin kaukaa kuin Englannista.

Northcumberlandissa on mithralainen monumentti, joka sisältää veistoksia ja kirjoituksen:

"Auringon jumalalle, näkymättömälle Mithralle, aikojen herralle."
 
Vanhimmat maininnat Mithrasta löytyvät Rigvedasta, jossa hän esiintyy taivaallisen valon jumalana.

Erityisesti muinaisessa Persiassa tämä vanha arjalainen jumala kohosi arvossa.

Myös zarathustralaisten Avesta kertoo Mithrasta, vaikka alun perin mithralaisuus ja zarathustralaisuus ovat olleet eri uskontoja.

Persiankielen sana Mihr tarkoittaa sekä Aurinkoa että ystävää.

Professori Armas Salonen sanoo Mithran merkitsevän sopimusta.

Mithra esiintyy jopa persialaisessa hallitsijannimessä Mithradates (Mithran oikeus).
 
Yllä olevan perusteella on selvää, että Mithran kehittyi muinaisarjalaisten valon jumalasta

Tie Rooman sotilaiden ja orjien vapahtajaksi on ollut pitkä.

Vuorovaikutukset mithralaisuuden ja muiden uskontojen välillä ovat olleet huomattavia.

zarathustra

Zarathustra vai Jeesus?

Zarathustralaisuus on vaikuttanut voimakkaasti sekä mithralaisuuteen että kristinuskoon.
 
Mithralaisuuden kuvaaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Tuskin minkään muun uskonnon jäänteitä kristityt tuhosivat yhtä suurella vimmalla kuin mithralaisuuden.

Kristinuskon ja mithralaisuuden samankaltaisuudet ärsyttivät alkuaikojen kristittyjä niin paljon, että mm. Tertullianus ja Justinus Marttyyri sanoivat paholaisen varastaneen kristilliset sakramentit ja antaneen ne etukäteen mithralaisille, jotta ihmisten sielut eivät pelastuisi.
 
Kun ns. myyttikäsitys, joka väitti, ettei Jeesusta ole ollut koskaan olemassakaan, vaan kristinusko on koottu muista vanhoista uskonnoista, oli ateistiin voiman vuosina (viime vuosidadan vuosisadan alussa) laajalle levinnyt, kristityt ryhtyivät kehittelemään käsityksiä historiallisesta Jeesuksesta ja olivat valmiit tinkimään Uuden testamentin tarujen totuudesta paljonkin säilyttääkseen uskon Jeesuksen olemassaoloon.

Myös mithralaisuuden ja kristinuskon yhtäläisyydet pyrittiin esittämään epäolennaisina ja näennäisinä.

Puolueettoman uskontojen tutkimuksen rappeutuessa koko kapitalistisessa maailmassa myyttikäsitys jätettiin vähitellen sivuun, ja myös ateistit yrittivät luoda historiallisen Jeesuksen elämänkertoja Uuden testamentin pohjalta. Kuitenkin esimerkiksi Joel Carmichaelin ja Johannes Lehmannin suomeksikin ilmestyneet kirjat osoittavat, että uskontojen historian unohtaminen johtaa vaikeasti uskottaviin käsityksiin.
 
On turha ryhtyä antamaan periksi kysymyksessä muiden uskontojen vaikutuksesta kristinuskoon.

Kysymys siitä, onko Jeesusta ollut olemassa vai ei, on uskontojen kritiikin näkökulmasta lähes yhdentekevä, sillä vaikka Jeesus olisi ollut olemassa, hänen vaikutuksensa kristinuskoon olisi ollut pieni.

paul

Ortodoksinen käsitys Paavalista.

Eräät itämaiden tutkijat ovatkin ehdottaneet, että kristinuskoa olisi kutsuttava tämän uskonnon todellisuudessa perustaneen Paavalin mukaan paavalismiksi.
 
Kristittyjen suhtautuminen mithralaisuuteen on paras todistus näiden kahden uskonnon alun perin voimakkaasta vuorovaikutuksesta.

Muisto mithralaisuudesta hävisi kristityistä maista täydellisesti. Kun mithralaisia muistomerkkejä uudella ajalla löydettiin, ei aluksi tiedetty, mitä ne olivat.

Myös mithralaisuudesta paljon vaikutteita saaneet kristinuskon lahkot tuhottiin.
 
Mithralaisuuden tappiota on yritetty selittää mm. uhrimenojen kalleudella, mutta on todennäköisempää mithralaisuus kaatui korkeaan siveyteen, jonka suhteen kristityt olivat joustavampia. Muutamat pahimmista Rooman keisareista eivät kelvanneet mysteerimenoihin.
 
Myös Mithrasta on erilaisia legendoja, mutta kerrottakoon tässä vain yksi. Muinaispersialainen tarina kertoo, että Ahuramazda loi ensin villin härän, joka kuvaa salaperäistä voimaa.

Mithra teurastaa pyhän härän, jonka veri hedelmöittää maan, ja muinaisen tarun mukaan hän kantaa härän syntymäluolaansa. Mithralaisten temppelit olivatkin luolia (maailman vertauskuva).
 
J. M. Robertson selittää härän, karitsan ja kalastajien esiintymisen muinaisissa uskonnoissa seuraavasti.


Kevätpäiväntasauksen juhla oli kasvullisuuden heräämisen ja vapahtajien ylösnousemuksen juhla.

Noin parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua Aurinko oli kevätpäiväntasauksen aikaan härän tähtikuviossa.

Myöhemmin se siirtyi Oinaan tähtikuvioon, jota muinaisessa Persiassa kutsuttiin karitsaksi.

Seuraava tähtikuvio tässä sarjassa on kalat.

Härän esiintymistä voidaan selittää myös maanviljelyksen synnyllä (jossain vaiheessa ihmisuhreista siirryttiin nimenomaan härkiin, ja kun ihmisuhri oli kuoleva ja vapahtava jumala, myös härkä sai samoja ominaisuuksia).

Persiassa härkä oli myös himon ja pahan vertauskuva, joten härän teurastaminen merkitsi hyvän voittoa pahasta.
 
Mithra kuvattiin joskus leijonapäisenä jumalana, joka kantoi kahta avainta (taivasten valtakunnan avaimet, toinen sisäänpääsyä, toinen ulospääsyä varten).

Legendan mukaan Mithra syntyi luolassa kuten Jeesus. Vanhimpien tarinoiden mukaan mithralaisten pääjuhlaa, Mithran syntymäpäivää, vietettiin joulukuun 25. päivänä.

Jo melko varhain kristinusko sijoitti Jeesuksen syntymäpäivän tähän muinaisten Auringon jumalien syntymäpäivään. (Mm. Justinus Marttyyri uskoi Jeesuksen syntyneen luolassa.)
 
Kristillinen tarina Betlehemin tähdestä on myös peräisin mithralaisuudesta. Mithralaiset tietäjät (magoi) kokoontuivat joka vuosi Voiton vuorelle odottamaan maailman kuninkaan syntymistä, vapahtaja Mithran paluuta. Tarinan mukaan tähti olisi vapahtajakuninkaan syntymän merkki, ja vapahtajalapsi ruumiillistuisi tähdestä ja siihen liittyvästä valopatsaasta luolassa. Vapahtajan ensimmäiset ihailijat ovat taruissa paimenia.
 
Mithraa kutsuttiin myös kalliosta syntyneeksi, ja J. M. Robertson toteaa yhtäläisyyden kristinuskon kalliosymboliikan (Pietari on evankeliumien mukaan kallio, jolle Jeesus perustaa seurakuntansa) ja mithralaisuuden välillä.

mithran-temppeli

Mithran temppelin jäännökset Britanniassa.

Legendojen mukaan Pietarilla on myös taivasten valtakunnan avaimet, ja Pietarin istuin saattaa myös olla entinen mithralaisten paavin istuin Vatikaanin kallioilla. Mithralaisten paavi asui sillä paikalla, missä nyt on Vatikaani, mutta ei tiedetä, miten mithralaisten paavin kävi.
 
Mithraa palvottiin luolissa Auringon päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Sunnuntaita kutsuttiin jo ammoisista ajoista asti Herran päiväksi. Myös kristityt kokoontuivat aluksi luolissa (eivät katakombeissa).
 
Koska Mithra oli sekä Auringon että kasvillisuuden jumala, toinen mithralaisten suuri juhla oli kevätpäiväntasauksen aikaan (maaliskuun 25. pnä), jolloin juhlittiin Mithran kuolemaa ja ylösnousemusta.

Mithran kuva vietiin symbolisesti kolmeksi päiväksi luolaan, josta se tuotiin ulos elävänä.

Tämän ajan Mithran oletettiin oleskelevan tuonelassa.

Itse asiassa itämailla uskottiin sielun poistuvan ruumiista kolmessa päivässä.

Yön aikana Auringon ajateltiin kulkevan tuonelassa tai menevän luolaan.

Nämä myytit sopivat tietysti hyvin Auringon jumalan, Mithran tarinaan.

mithran-ylösnousemus

Mithran ylösnousemus.

Kristillinen pääsiäinen sijoittuu lähelle muinaisten vapahtajien ylösnousemusjuhlaa.
 
Alun perin härän veri antoi mithralaisissa mysteerioissa osallistujille iankaikkisen elämän.

Myöhemmin härkä vaihtui karitsaan, ja on arveltu, että karitsan verta olisi vuodatettu myös aikaisimmissa kristillisissa pääsiäisaterioissa.

Alun perin mithralainen kaste oli verikaste, myöhemmin (kirkkoisien mukaan) mithralaiset käyttivät vettä kuten kristityt.

Muinaisitämaiset elämän leipä ja elämän vesi esiintyivät mithralaisten ehtoollisessa (eräiden tietojen mukaan käytettiin myös orfilaisten ja kristittyjen tapaan viiniä).

Mithralaiset käyttivät otsamerkkiä, joka oli eräiden lähteiden mukaan risti, muinainen elämän ja kuolemattomuuden symboli. (Joka tapauksessa ristiä on käytetty ennen kristinuskoa lähes yleismaailmallisesti aina Kiinasta Amerikkaan asti.)
 
Mithralaisista kuvista on voitu jäljittää uskonnon myöhempiä vaiheita.

Mithra esitetään mm. vastasyntyneenä lapsena, jota paimenet ihailevat.

On myös voitu päätellä, että Mithra samaistettiin Sanaan eli Logokseen, ja mithralainen pyhä kolminaisuus oli Ahuramazda, Sraosha ja Mithra.
 
Mithralaisten siveydellisistä opetuksista ei ole juuri voitu löytää vikoja, ja tämä on ymmärrettävää, sillä mithralaisuus tuli Persiasta, jossa zarathustran oppi oli jo vaikuttanut vuosisatoja.


Aurelianus.

Monien Rooman parhaimpien keisareiden kerrotaan suosineen mithralaisuutta, mm. W. Homer Smith kertoo, että Aurelianus (270–275) teki mithralaisuudesta virallisen valtionuskonnon, ja vielä Julianus yritti Konstantinus Suuren jälkeen palauttaa mithralaisuuden Rooman valtionuskonnoksi.

Mithralaisuuden puutteeksi on sanottu, etteivät naiset saaneet osallistua mysteerimenoihin, mutta kun huomioimme sen ajan kristittyjen kielteisen suhtautumisen naisiin (kristityt ovat kiistelleet siitä, onko naisella sielua vai ei), ero ei kuitenkaan ole suuri.
 
Kristinuskon voitto johtui pääasiassa Julianuksen seuraajan keisarillisesta ratkaisusta.

Ensiksi voidaan todeta, että myös mithralaisuuden voitto olisi merkinnyt pimeätä aikaa, ja tämä näkyi jo mithralaisesta taiteestakin (taso oli pudonnut antiikin taiteen loistoaikaan verrattuna).

On lupa olettaa diktaattoreiden ratkaisujen vaikuttavan pitkälle tulevaisuuteenkin olosuhteissa, joissa kansanvaltaa ei ole odotettavissa vuosisatoihin. 

Lyhyt yhteenveto vapahtajajumalien ominaisuuksista

 
Koska tässä kirjassa ei ole mahdollista käsitellä kaikkia historian sekundäärisiä jumalia (opettajajumalia, vapahtajajumalia), esitän seuraavan Gravesin kirjan mukaisen yhteenvedon vapahtajien ominaisuuksista:
 
  1. Jumalan syntymä oli ihmeellinen, usein neitseellinen.
  2. Monet olivat syntyneet joulukuun 25. päivänä.
  3. Profeetat olivat usein ennustaneet vapahtajan syntymän.
  4. Vapahtajan syntyessä ilmestyi usein uusi tähti.
  5. Enkelit, paimenet tai viisaat miehet vierailivat vastasyntyneen luona.
  6. Usein vapahtajat olivat kuninkaallista alkuperää.
  7. Usein hallitsijat uhkasivat vastasyntyneen vapahtajan henkeä.
  8. Monet antoivat jo varhaisessa vaiheessa todisteita jumaluudestaan.
  9. Monet heistä naulittiin ristiin tai puuhun maailman syntien tähden.
  10. Monet heistä astuivat alas tuonelaan, nousivat kolmantena päivänä kuolleista ja kohosivat ylös taivaaseen.
  11. Heistä käytettiin nimityksiä ”vapahtaja”, ”jumalan poika”, ”messias”, ”herra”, ”lunastaja” jne.
  12. Jokainen heistä oli jumalakolminaisuuden toinen persoona (sekundäärinen jumala, opettajajumala).
  13. He opettivat perisynnistä, lankeemuksesta, kuoleman jälkeisestä elämästä, Taivaasta ja Helvetistä, viimeisestä tuomiosta jne.

Sanottakoon Gravesista muutoin mitä tahansa, yllä oleva luettelo voidaan todentaa.

Joulu, vapahtajien syntymäjuhla

Yksityiskohtaisemmin olen kuvannut joulun alkuperää ja merkitystä artikkelissani "Mitä joulu merkitsee?". Artikkeli on helpoimmin löydettävissä Vapaa Ajattelijan numerosta 1/1980.

mithra
 
Pohjoisella pallonpuoliskolla joulu on muinainen talvipäivän seisauksen juhla. Talvipäivän seisauksen aikaan päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään. Tästä syystä talvipäivän seisausta juhlittiin myös auringon syntymäpäivänä. Varsinaisesti talvipäivän seisaus on joulukuun 21–22. pnä, mutta muinaiset kansat juhlivat sitä vanhan juliaanisen kalenterin mukaan joulukuun 25. pnä.
 
Kun aurinkoakin palvottiin jumalana, oli luonnollista, että jumalien syntymäpäivät pyrittiin sijoittamaan joulukuun 25. päiväksi, auringon syntymäpäiväksi. Jumalat siitettiin, syntyivät ne sitten neitseellisesti tai muuten, kevätpäivän seisauksen aikaan, ja tähän ajankohtaan sijoittuivat myös muinaiset karnevaalit.
 
Persialaiset, egyptiläiset, foinikialaiset syyrialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset. meksikolaiset, perulaiset, intialaiset ja monet muut juhlivat talvipäivän seisausta auringonjumalan, taivaallisen neitsyen pojan syntymäpäivänä.

Dionysos, kreikkalainen vapahtaja, oli syntynyt neitseellisesti joulukuun 25. pnä. Samoin olivat syntyneet mm. Herkules ja Adonis.

Muinaisegyptiläiset katsoivat Isiksen hedelmöittyneen neitseestä maaliskuussa, ja hänen poikansa Horus syntyi joulukuun loppupuolella.

Myös Osiriksen katsottiin syntyneen neitseellisesti joulukuun 25. päivänä.

Jotkut pitävät joulukuun 25. päivää myös neitseellisesti syntyneen Buddhan syntymäpäivänä.
 
Muinaisgermaanit polttivat talvipäivän seisauksen aikaan tulta, jonka oli määrä antaa energiaa auringolle, ja Odinin poika oli syntynyt joulukuun 25. päivänä.

Druidit polttivat tulia kukkuloillaan.


Roomassa talvipäivän seisausta juhlittiin voittamattoman auringon syntymäpäivänä, ja Saturnalia -juhlat kestivät viikon.

Joulukuun 25. päivä oli myös Roomassa yleisesti palvotun persialaisen auringonjumala Mithran syntymäpäivä. Myös juutalaiset viettävät valon juhlaa (hannukkah) suunnilleen tähän aikaan vuodesta.
 
Kristityt eivät alun perin juhlineet joulua.

Uuden testamentin mukaan Jeesus ei ole voinutkaan syntyä jouluna, koska silloin on sateinen ja kolea vuodenaika eikä tämä sovi yhteen Uuden testamentin kuvauksen kanssa (paimenia kedolla jne.).

Ensimmäiset merkit joulun juhlinnasta kristillisenä juhlana ovat toisen vuosisadan lopulta, ja vasta neljännellä vuosisadalla paavi Julius määräsi joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi.

Tertullianus vastusti kolmannella vuosisadalla pakanallista tapaa koristella rakennuksia köynnöksin ja kukin.
 
sunrise

Auringonjumalien vaikutus kristinuskoon näkyy nykyäänkin monella tavalla.

Auringon päivä, sunnuntai, on kristittyjen vapaapäivä.

Auringon nousun suuntaan kristityt yleensä rakentavat alttarinsa ja kirkkonsa.

Helias Biblia, Pyhä Raamattu, on auringon kirja eräissä kielissä.

Kevätpäivän tasauspiste on jouluna kalojen tähtikuviossa, muinaisessa auringon symbolissa, ja niin Jeesusta kutsutaan ihmisten kalastajaksi.

Lammasta, auringonjumalan symbolia, käytettiin ristillä, kunnes vuonna 680 hyväksyttiin ihminen uskonnolliseksi symboliksi, tälläkin oli Prometheuksen muoto ja Apollonin kasvot, vasta myöhemmin luotiin Jeesuksen hahmo.
 
Joulukuusen ja ikivihreiden puiden käyttö symbolisoivat auringon kuolemattomuutta. Druidit käyttivät mistelinlehtiseppelettä.
 
Kuuluisimmat talvipäivän seisauksen juhlat olivat muinaisaikana Rooman Saturnalia -juhlat, jotka alkoivat joulukuun 1-7. pnä, kestivät viikon ja päättyivät lahjojen antamiseen.

Joululahjojen antaminen on siis myös ikivanha tapa.

Joululahjat ovat vertauskuva siitä, että aurinko on antanut ihmisille suurimman lahjan, lämmön, joka saa taas uuden kevään palaamaan.
 
Talvipäivän seisaus ei ole enää joulukuun 25. päivänä vaan joulukuun 21–22. päivänä, sillä gregoriaanisen kalenterin käyttöönotto siirsi sitä muutamia päiviä.

Tehtäviä

  1. Miksi myös ateisti tarvitsee tietoja uskontojen historiasta?
  2. Miten uskontojen historiaa vääristellään Suomessa?
  3. Miten uskovaiset ovat selittäneet muiden uskontojen kristinuskoa muistuttavia piirteitä a) kristinuskon syntyaikoina b) viime vuosina?
  4. Mikä on oikea selitys kristinuskon ja muiden uskontojen yhteisille piirteille?
  5. Miten kristityt selittävät kristinuskon aiheuttamia rikoksia (noitavainot, kerettiläisvainot, ristiretket jne.)?
  6. Miten kristittyjen selityksiin on syytä vastata?
  7. Millä tavalla kristityt ovat eri aikoina vastanneet ateistien valistustyöhön?
  8. Miten uskonnonopetus ja uskontojen historian opetus ovat kehittyneet Suomen itsenäisyyden aikana?
  9. Miksi eri uskonnot pyrkivät nykyään yhteistyöhön?
  10. Mitkä ovat nykyisen uskontojen historian päävirheet?
  11. Mitä tiedät vapahtajauskontojen yleisyydestä?
  12. Mistä eri lähteistä Vanhan testamentin myytit ovat peräisin?
  13. Miten lahkolaiset selittävät Vanhan testamentin myyttien ja yleismaailmallisten myyttien yhtäläisyyksiä?
  14. Mistä sanonta "karitsan häät" on peräisin?
  15. Mistä on peräisin 'tuonen lautturi'?
  16. Mitkä ovat intialaisten pyhimmät kirjat?
  17. Miten hindulaisuutta voidaan arvostella?
  18. Miksi hindulaisuutta ei voida pitää ainakaan muita uskontoja parempana?
  19. Miten kapitalististen maiden perustuslaeissa suhtaudutaan ateismiin?
  20. Mitkä ovat vapahtajauskontojen tärkeimmät piirteet?
  21. Miksi vapahtajauskontoja aikoinaan syntyi? Mitä vapahtajauskontoja on syntynyt aivan viime aikoina?
  22. Mikä yhteys vallitsee kasvullisuusmyyttien ja ylösnousemususkon välillä?
  23. Tutkikaa kristillisten juhlien alkuperää.

Pahan ongelma kristinuskossa


Pahan ogelma suppeassa mielessä

Suppeassa mielessä pahan ongelmana tarkoitetaan sitä, että kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja kaikkihyvän jumalan olemassaolo on ristiriidassa sen ilmiselvän tosiasian kanssa, että pahaa on olemassa.

Laajemmassa mielessä pahan ongelmana tarkoitetaan sitä, että pahan esiintyminen maailmassa on inhimillinen ongelma.
 
Tarkastellaan aluksi pahan ongelmaa suppeammassa mielessä.

Ensiksi voidaan todeta, että maailmassa esiintyy paljon pahaa.

Jos jumala on kaikkivaltias, hän olisi voinut luoda maailman, jossa ei ole pahaa.

Koska hän ei menetellyt niin, hän on vastuussa kaikesta pahasta, mitä esiintyy maailmassa.

Jumala ei siis ole kaikkihyvä.

Jos hänet oletetaan kaikkihyväksi, ja jos hän ei pysty poistamaan pahaa, hän ei ole kaikkivaltias.

Toisaalta, jos hän on kaikkivaltias eikä poista pahaa, hän ei ole kaikkihyvä.
 
Jumaluusoppineet ovat pyrkineet selviytymään pahan ongelmasta mm. seuraavilla tavoilla.
 
Ensiksi jotkut ovat omaksuneet ns. deistisen asenteen, ts. että jumala ei vaikuta maailmanmenoon. Tällöin voidaan kysyä, että miksi ei vaikuta. Jos hän ei vaikuta pahan poistamiseksi, hän ei ole kaikkivaltias ja kaikkihyvä.
 
Toiseksi on haluttu kiistää, että paha on todellista. Tämä ei ratkaise ongelmaa. Jos paha on harhaa, me joka tapauksessa kärsimme, ja jumala, joka ei poista kärsimyksiä aiheuttavaa harhaa, ei ole kaikkihyvä.

killingirls

Mikä olikaan midianilaisten kohtalo?

On lisäksi muistettava, että esim. Raamattu aivan avoimesti tunnustaa pahan olemassaolon.
 
Kolmanneksi on haluttu väittää, että kaikkeus kokonaisuutena ei ole hyvä eikä paha. Tähän voidaan vastata, että kaikkivaltiaana jumala olisi voinut luoda kaikkeuden, jonka kaikki osat ovat hyviä.
 
Neljänneksi on väitetty, että pahan ongelma johtuu inhimillisen ymmärryksen äärellisyydestä ja ettei jumalalle ole mitään pahan ongelmaa.

Jos inhimillisen ymmärryksen puute oikeuttaa meidät sanomaan, että meidän havaitsemamme paha on hyvää, se kai oikeuttaa sanomaan, että meidän havaitsemamme hyvä on pahaa.

Ymmärtämättömäksi tekeytyminen on neuroosia, ei ongelman ratkaisua.
 
Viidenneksi on väitetty, että vaikka pahaa on olemassa, jumala kumminkin tarjoaa enemmän hyvää kuin pahaa. Lisäksi on sanottu, että pahaa on, jotta ihmiset tajuaisivat hyvän arvon.

Tähän voidaan vastata vain, että kaikkivaltiaan ei toki tarvitsisi tarjota pahaa vain siksi, että hyvän arvo ymmärrettäisiin. Olisi pitänyt luoda alun perin riittävän ymmärtäväisiä ihmisiä.
 
Kuudenneksi on sanottu, että paha on oikeastaan vain hyvän puuttumista. Tähän voidaan vastata, että miksi kaikkivaltias ei voi tarjota hyvää niin paljon, ettei pahaa esiintyisi.
 
Seitsemänneksi on sanottu, että jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon valita hyvän ja pahan välillä.

Tähän voidaan ensiksi vastata, että kaikkitietävänä hänen olisi pitänyt tietää, mihin vapaa tahto johtaa, ja hän on siis vastuussa vapaan tahdon seurauksista.

Toiseksi voidaan väittää, että fysiikan mukaan ihmisen tahto on vapaa vain subjektiivisessa mielessä.

Kolmanneksi voidaan kysyä, miksi jumala ei ole poistanut ihmisestä riippumatonta, luonnonilmiöistä johtuvaa pahaa.

Neljänneksi on väitetty, että kaikkivaltiaan olisi pitänyt pystyä luomaan ihminen, joka valitsee vapaasti mutta aina oikein.

Viimeksi mainittua väitettä on sanottu ristiriitaiseksi, mutta jos vapaus ymmärretään mahdollisuudeksi valita tietäen kaikki mahdolliset valinnat ja niiden kaikki mahdolliset seuraamukset, ristiriitaisuus osoittautuu näennäiseksi.

Vapaus valita ei tarvitse merkitä vapautta tehdä täysin tarpeettomia virheitä. Huomattava osa inhimillisistä kärsimyksistä johtuu kuitenkin tiedosta.
 
Protestanttinen jumaluusoppineet ovat esittäneet, että kärsimykset ovat olemassa, jotta uskonnolla olisi vaikutusvaltaa.

On myönnettävä, että jos jumala olisi suvainnut luoda ihmisestä hieman täydellisemmän, uskontoja ei ehkä olisi.


Toisaalta kaikkivaltiaalla olisi toki yksinkertaisia ja tehokkaita keinoja tulla uskotuksi. Hänen tarvitsisi vain marssia tähän huoneeseen.
 
Pahan ongelma voidaan myös muotoilla ilman pahan käsitettä.

Silloin toinen vastaväite ei päde. Voidaan sanoa, että koska jumala loi ihmisestä väärin tekevän olennon, hän on vastuussa ihmisen teoista.

Hän olisi voinut jättää ihmisen luomatta, ja silloin ihminen ei tekisi väärin.

Lisäksi hän voisi estää ihmistä tekemästä väärin.

Koska jumala kuitenkin loi ihmisen erehtyväiseksi eikä edes estä häntä tekemästä väärin, jumala ei voi olla kaikkihyvä.
 
Jo zarathustralaiset vastasivat pahan ongelmaan sepittämällä jumalalle vastustajan, paholaisen, joka oli vastuussa kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta.

Jumalan uskottiin joskus ihmisiä apuna käyttäen tuhoavan paholaisen ja sovittavan vääryydet viimeisellä tuomiolla.

godanddevil

Tähän voidaan vastata ensiksi, että jumala ei ole kaikkivaltias, koska hän ei heti tapa paholaista.

Toisaalta, jos hän on kaikkivaltias, hän ei ole kaikkihyvä, jos hän viivyttelee paholaisen tappamisessa.

Sovitusopit eivät siis mitenkään ratkaise pahan ongelmaa.

Toiseksi sovitusoppien kannattajilta voidaan kysyä, että mistä te tiedätte, kumpi voittaa viimeisen taistelun, jumala vai paholainen?

Jos ihminen tietäisi, että jumala voittaa tämän taistelun, eikö myös paholainen tietäisi ja jättäisi taistelun käymättä?

Jos taas paholainen olisi ihmistä tyhmempi, miten hän yleensä pystyisi viettelemään ihmistä pahaan?
 
Pahan ongelma suppeammassa, mielessä on yksin uskovaisten ongelma. Koska ateistit eivät usko jumalaan, heitä ei askarruta kysymys jumalan ominaisuuksista.

Tällä vuosisadalla jumaluuoppineet ovat luoneet joukon uusia pahan ongelmaa vähätteleviä tarkasteluja.

Jumala, joka ei voikaan tehdä pahaa

Islamin jumala voi tehdä mitä tahansa, pahaa tai hyvää. Islam ei tingi kaikkvaltiudesta.

Nykyään kristyt ovat mutoilleet tämän opin niin, että jumala voi tehdä mitä tahansa muuta, mutta ei pahaa. Emme kuitenkaan tässä yhteydessä ryhdy tarkastelemaan näitä monimutkaisia hiusten halkomisia. Ne on tarkoitettu jumaluustieteen ylioppilaille, joiden usko horjuu.

Ateistit ja paha

Luonnollinen paha

tsunamiwave

Muinaiset ihmiset pitivät joskus luon­nonmullistuksia jumalien tapana rankaista ihmisiä, mutta nykyään vain harva suomalainen ajattelee enää niin.

Luonnollisen pahan olemassaolo selittyy nykyisen luonnontutkimuksen avulla. Luonnollinen paha aiheuttaa kärsimyksiä myös eläimille, ja se on aiheuttanut niitä jo paljon ennen ihmisen kehitystä maapallolle.

Ihmistä johtuva paha

torture

Seuraavaksi tarkastellaan pahan ongelmaa laajemmassa mielessä. Uskonnot väittävät olevansa paras ratkaisu pahan ongelmaan. Ateisteista uskovaiset sanovat, että nämä ovat pelkästään kielteisiä, että ateisteilla ei ole mitään myönteistä tarjottavanaan.

Näin sanoessaan ne valehtelevat, sillä lähes kaikki inhimillinen edistys on ateistien (liberaalien ja sosialistien) taistelulla ja uskovaisten usein kiivaastakin vastustuksesta huolimatta saavutettua. Jos tiedotusvälineemme eivät olisi yksipuolisesti uskovaisten puolella, tällainen valehtelu loppuisi lyhyeen.
 
Monet kysyvät ateisteilta, mitä me vastaamme perimmäisiin kysymyksiin ihmisen ongelmista kovassa, julmassa maailmassa.

Yinger

John Milton Yinger, funktionalisti.

On kehitetty kokonainen tutkimuksen haara, porvarillinen uskontotutkimus, jonka pääpyrkimyksenä näyttää olevan todistaa perimmäisiin kysymyksiin annetut vastaukset uskonnoiksi. J. M. Yinger väittää marxismiakin uskonnoksi (pääteoksensa lähdeluettelon mukaan hän ei kuitenkaan ole lukenut muita Marxin ja Engelsin teoksia kuin Kommunistisen puolueen manifestin ja Saksalaisen ideologian.)
 
Maailma on tietysti paha. On edelleen vaikea tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, ansaita elantonsa ja tyydyttää perustarpeensa. Porvarillisen "uskontotutkimuksen" käsitystä, jonka mukaan uskonnot ovat vastauksia ns. perimmäisiin kysymyksiin, ateistit eivät voi hyväksyä. Pikemmin uskonnot ovat osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä ihmisen perusongelmien käsittelyssä.
 
Ateistit eivät kiellä pahan olemassaoloa. Mutta yksikään jumala ei ole antanut eikä anna ihmiselle mitään. Ihminen on kehittynyt tuskallisen hitaasti, mutta peruuttamattomasti. Hän on kehittynyt luonnon määrittelemissä puitteissa omiin ponnisteluihinsa nojaten. Ratkaisemme omat ongelmamme itse tai ne jäävät ratkaisematta. Jo muinaiset roomalaiset ivasivat jumalia sanoessaan, että jumalat auttavat niitä, jotka auttavat itse itseään.
 
Meillä ateisteilla on jo vuosituhansia ollut myönteinen ohjelma. Se on siveellinen ohjelma. Yhteiskunnallinen edistys sai alkunsa siitä, kun valistusajan ateistit ryhtyivät kirkonmiesten ankarasta vastustuksesta huolimatta tekemään tätä maailmaa paremmaksi. Liberalismin, sosialismin ja kommunismin perustajat olivat ateisteja.
 
Jo antiikin ateistit tunnettiin siveysfilosofeina. Lähes kaikki tunnetut siveelliset koulukunnat olivatkin olemassa jo muinaisessa Kreikassa. Epikuroksen syvästi inhimillisen äänen voimme kuulla esimerkiksi Lucretius Caruksen teoksen Maailmankaikkeudesta sivuilta.

holbach
 
Baron d'Holbach.

Vuonna 1774 ilmestynyt valistusajattelija D'Holbachin teos 29 teesiä materialismista sisältää paljon siveellistä julistusta.

Koska tila ei salli esitellä näitä ajatuksia yksityiskohtaisesti, tyydyn luettelemaan joitain kirjan lukujen otsikoista:

  • Yhteisöelämän, siveyden ja politiikan luonnolliset perusteet.
  • Oppi inhimillisestä vapaudesta.
  • Todistus näkemykselle, että kohtalonusko on vaarallista.
  • Kasvatus, siveys ja lait riittävät pitämään ihmisen kurissa.
  • Ihminen ei voi olla onnellinen ilman hyvettä.
  • Virheelliset käsitykset siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi, ovat hänen kärsimystensä todellinen lähde.
  • Jumaluusoppineiden siveyden ja luonnollisen siveyden vertailua.
  • Onko ateismi yhdistettävissä siveyteen.
 
Mainittakoon, ettei tätä siveellisesti korkeatasoista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää teosta ole tiettävästi koskaan suomennettu.

Usein sanotaan, että ihmiskunnan historia on ihmiskunnan rikosten historiaa.

Jo kaukaisessa muinaisuudessa esiintyi kuitenkin yhteiskuntia, joiden jäsenet elivät erittäin onnellista elämää.

Vaikka nämä yhteiskunnat olivat yleensä pieniä ja eristettyjä, ne todistivat sen, että yhteiskunta, jossa ihmisestä riippuvan pahan ongelma on ratkaistu, on mahdollinen.

Ihmisestä riippumattoman pahan ongelma on ratkaistavissa.
 
Suurten uskontojen historia on sen sijaan ollut suurten rikosten historiaa.

Nykyään jo varsin monet tuntevat kristinuskon tappiollisen tilin:

slavery
  • Paavin yllyttämissä albigenssisodissa murhattiin tai poltettiin kymmeniä tuhansia harhaoppisia.
  • Satoja tuhansia kerettiläisiä kidutettiin, teloitettiin ja poltettiin roviolla, varsinkin inkvisition ansiosta.
  • Miljoonia ihmisiä. enimmäkseen naisia, mutta myös alaikäisiä lapsia, poltettiin elävinä noitavainoissa. 
  • Yhdessä ainoassa yössä Ranskassa murhattiin 30 000 hugenottia.
  • Kolmikymmenvuotinen sota vaati miljoonia uhreja. 
  • Ristiretkien aikana murhattiin varsinkin Latinalaisessa Amerikassa maan alkuperäinen väestö usein kokonaisuudessaan. 
  • Esimerkiksi Kuuban alkuperäisväestö tuhottiin puolessa vuosisadassa viimeiseen mieheen.
  • Kristinusko hyväksyi orjuuden, ja monet kirkkoisät olivat suuria orjanomistajia.
  • Neekeriorjien kuljetuksessa Afrikasta Amerikkaan kuoli miljoonia ihmisiä.
  • Kristillinen Etelä-Afrikka pitää neekereitä edelleen käytännöllisesti katsoen orjina.
  • Mainittakoon, että "ihmisoikeustaistelijana" tunnetun presidentti Carterin esi-isät olivat Amerikan suurimpia orjakauppiaita.
  • Paavin osuus Mussolinin ja Hitlerin hirmutöihin on kiistämätön.

Luetteloa voisi jatkaa pitkälti, mutta tässä kirjassa ei ole tilaa täydelliselle selonteolle kristinuskon siveydellisistä rikoksista. Monista muista uskonnoista, esimerkiksi islamista, voidaan laatia vastaavia listoja.
 
Valistusajattelijat syyttivät 1700-luvulla uskontoa diktatuurien aatteellisesta tukemisesta.

Monissa diktatuurimaissa (etenkin roomalaiskatolisissa ja islamilaisissa) syytös on edelleen ajankohtainen.

Valistusajattelijain mielestä kristillinen todellisuuskäsitys kasvattaa ihmiset orjamaiseen alistumiseen, joka on yhteiskunnallisen pahan lähde.

Aatelistoa ja papistoa valistusajattelijat syyttivät voitonhimon tyydyttämisestä kansan uskonnollisen pettämisen avulla.
 
Vaikka vanhemman liberalismin perustajat John Stuart Mill ja Herbert Spencer olivat ateisteja, kirkot liittoutuivat varsin pian nousevan kapitalismin kanssa.

Teollisuustyöväestön säälimätöntä sortoa vastaan noussut kansainvälinen työväenliike omaksui proletaarisen ateismin. Sosialismin perustajat Karl Marx ja Friedrich Engels olivat ateisteja.
 
1800-luvulla ateismi jakaantui porvarilliseen ateismiin ja proletaariseen ateismiin.


Luis Büchner.

1800- luvun porvarilliselle ateismille oli ominaista luonnontieteellinen asennoituminen, jota edustivat mm. Luis Büchner, Moleshott, Vogt ja Haeckel.

Darwinin kehitysoppi, jonka mukaan ihminen ja muut eläimet polveutuivat yhteisistä, alkeellisemmista elämän muodoista, vaikutti syvästi sekä porvarilliseen että proletaariseen ateismiin. Suomessa kehitysoppia levittivät kansan keskuuteen mm. Eero Erkko. Ahon veljekset, Minna Canth ja A. B. Mäkelä.
 
Suhteessa pahan ongelman ratkaistavuuteen eri suuntia edustavien ateistien välillä on jonkin verran mielipide-eroja.

Esimerkiksi johtava amerikkalainen ateistijärjestö Amerikan ateistit sanoo julkaisuissaan, että jos ongelmamme voidaan ratkaista, ihmisten on ne ratkaistava (Madalyn Murray 0'Hair).

Proletaarinen ateismi katsoo, että sosialistinen tai kommunistinen yhteiskunta merkitsee pahan minimointia, pahan ongelman lopullista ratkaisua.

Proletaarisen ateismin mukaan uskonto on riiston kehittämä aate, joka katoaa riiston myötä.

Sosialistisista maista saadut kokemukset viittasivat siihen, että uskonto oli häviämässä niistä. Sosialismin kaatuminen käänsi uskonnot voimakkaaseen nousuun. 

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan pahan ongelmana jumaluusopissa?
  2. Mitä tarkoitetaan pahan ongelmana laajemmassa mielessä?
  3. Miten jumaluusopillista pahan ongelmaa on yritetty ratkoa jumaluusoppineetan puitteissa? Miten ateistit suhtautuvat jumaluusopilliseen pahan ongelmaan?
  4. Miten ateistit suhtautuvat pahan ongelmaan laajemmassa mielessä?
  5. Miten henkilökohtaisesti ratkaiset pahan ongelman laajemmassa mielessä?
  6. Keskustelkaa pahan poistamisen mahdollisuudesta.
  7. Mitä pitivät ensisijaisena pahan lähteenä a) valistusajattelijat b) liberalismin perustajat c) marxilaiset? Aika hyvä kristinuskon rikosrekisteri on Asa Jalaksen teos Valtiokirkko.

Uskonnot ja mielenterveys

"Psykiatrien tehtävä on estää potilaita keksimästä, mitkä heidän todelliset ongelmansa ovat, ei auttaa heitä ratkaisemaan niitä."
COLIN MAINE: Religion and Madness
 
Kun uskovaiset tunkeutuvat yhteiskunnan laitoksiin tekemään uskonnollista propagandaa, he harjoittavat "sielunhoitoa". Kun ateistit yrittävät niukoin voimavaroin levittää todellisuuskäsitystä, he "pilkkaavat jumalaa".
 
Tähän tapaan Suomen tiedotusvälineet muuttavat mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi.

Uskonnollisesta propagandasta pyritään antamaan myönteinen kuva, ateistisesta kielteinen. Uskonnollinen propaganda on ikään kuin jonkinlaista lääkintää, ateistinen rikollisuutta.
 
Käsitys, jonka mukaan uskonto auttaa psyykkisistä sairauksista kärsiviä, on maassamme laajalle levinnyt.

Totuus on tässäkin kysymyksessä yleisen mielipiteen vastainen. Aikoinaan olin esitelmöitsijänä erään psykiatrisen sairaalan toipilaskerhossa.

Kuulijat olivat lähes yksimielisiä siitä, että uskonto on tärkeimpiä mielisairauden syitä. Samaa mieltä oli kerhon vetäjä.

Vieraillessaan mielisairaalassa tarvitsee vain katsella ympärilleen ja ottaa hieman selvää potilaiden harhoista, kun sama käsitys vahvistuu.

Myös kansainväliset psykiatrikongressit ovat antaneet samansuuntaisia lausuntoja.
 
Joka tapauksessa mielisairaaloissamme on paljon uskovaisia. Heistä viestintävälineemme vaikenevat.


Albert Ellis.

Amerikkalainen psykiatri, tohtori Albert Ellis on tutkinut uskonnon ja neuroosin välistä riippuvuutta. Hän on kirjoittanut kymmenkunta kirjaa, jotka ovat saaneet laajan levikin. Tietenkään yhtään hänen kirjoistaan ei ole suomennettu.
 
Tohtori Ellis on kehittänyt psykoterapeuttisen hoitomenetelmän, josta hän käyttää nimitystä järkiperäinen tunneterapia.

Tärkeän osan tästä hoitomenetelmästä muodostaa uskonnollisten ennakkoluulojen poiskitkeminen. Kun muiden koulukuntien psykiatrit yrittävät opettaa hoidokit tulemaan toimeen uskontonsa kanssa, tohtori Ellis yrittää poistaa neuroosin syyt, mm. uskonnolliset harhat.
 
Ellis on laatinut luettelon psykoterapian tavoitteista. Monet johtavat psykiatrit ovat hyväksyneet luettelon. Tohtori Ellis osoittaa kirjoissaan, että uskonto haittaa lähes kaikkien psykoterapian tavoitteiden saavuttamista.
 
Ensiksi potilas on saatava kiinnostumaan omasta itsestään. Uskonnot sen sijaan opettavat häntä masokistiseen uhrautumiseen uskonnon hyväksi.
 
Toiseksi potilas on saatava ratkomaan omia ongelmiaan itse. Uskonnot sen sijaan tarjoavat valmiita ratkaisuja, jotka saattavat olla täysin luonnottomia ja potilaan ongelmiin soveltumattomia.
 
Kolmanneksi potilasta on kasvatettava suvaitsevaisuuteen.

Ellisin mukaan tosiuskovainen ei voi olla suvaitsevainen.

Me julkisesti toimivat ateistit tiedämme omasta kokemuksesta, että Ellis on oikeassa. Myös Suomen Gallupin vuonna 1973 Vapaa-ajattelijain liiton toimeksiannosta suorittama tutkimus osoitti, että uskovaiset ovat paljon suvaitsemattomampia kuin ateistit.
 
Neljänneksi potilas on totutettava hyväksymään kohtuullinen määrä epävarmuutta elämässä. Vain lapset tarvitsevat varmuutta, aikuistumiseen liittyy kyky tulla toimeen epävarmuuden kanssa. Monet uskovaiset ovat selvästi lapsenomaisen riippuvaisia uskonnosta, uskonto tarjoaa heille mystistä varmuutta. Jumala tai Jeesus on heille isähahmo.
 
Viidenneksi on kehitettävä potilaan joustavuutta, älyllistä avoimuutta ja muuttumiskykyä. Dogmaattisena oppirakennelmana uskonto tuhoaa henkisen joustavuuden.
 
Kuudenneksi potilas on saatava ajattelemaan tieteellisesti. Hänen on kyettävä soveltamaan logiikkaa jokapäiväisen elämän tilanteisiin. Hänen on opittava toimimaan kokemuksen perusteella. Jo uskonnon hyväksyminen on tutkimuksen vastaista. Uskonto ei ole kokemusperäinen käsitys, vaan usein uskonto vaaditaan hyväksymään ilman perusteluja. Kuten tässä aineistossa on osoitettu, uskonnot sisältävät paljon logiikan ja arkikokemuksen vastaista ajattelua.
 
Seitsemänneksi potilas on saatava kiinnostumaan jostain itsensä ulkopuolisesta. Tässä suhteessa uskonto kyllä tarjoaa potilaalle kiinnostuksen kohdetta, mutta tohtori Ellis katsoo kuitenkin, että puuhailusta uskonnon parissa on potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Uskonnollinen siveys, joka on ristiriidassa luonnollisen siveyden kanssa, aiheuttaa potilaalle jatkuvasti vaikeita ristiriitatilanteita. Esimerkkinä tällaisista tilanteista Ellis mainitsee uskovaisten sukupuoliset vaikeudet.
 
Kahdeksanneksi potilaan on kyettävä ottamaan elämässään kohtuullinen määrä riskejä. Uskonto kieltää potilaalta monia ratkaisumalleja, ja yleensä uskovaiset näyttävät pyrkivän välttämään kaikkea riskien ottamista.
 
Yhdeksänneksi potilas on kasvatettava hyväksymään itsensä. Useimpien uskontojen mukaan ihminen on kurja syntinen. Ellisin mukaan tällainen ajattelu sisältää masokistisia piirteitä. Syntiajattelulla uskovaiset kiduttavat itseään ja lähimmäisiään.
 
Lopuksi tohtori Ellis toteaa, että uskonto haittaa psykoterapian tavoitteiden toteutumista, koska uskonto ei ole kiinnostunut ihmisestä vaan jumalasta.
 
Nähdäkseni tohtori Ellisin lausunto oikeuttaa meidät ottamaan papeilta pois sielunhoitajan arvonimen. Tästä lähtien kutsumme heitä sielunhoidon puoskareiksi.
 
Tohtori Ellis pohtii myös, mitkä ovat ne järjenvastaiset ajatukset, jotka tekevät ihmisestä neuroottisen tai henkisesti sairaan. Hän päätyy viiteen ajatus ryhmään.
 
Järjenvastainen ajatus numero yksi on, että aikuisella ihmisellä on suunnaton tarve saada muilta ihmisiltä hyväksymistä ja rakkautta. Erityisen polttava on uskovaisten tarve saada hyväksymistä omalta uskonnolliselta yhteisöltään. Lisäksi uskovaisilla on tarve tulla jumalan hyväksymäksi.
 
Järjenvastainen ajatus numero kaksi on, että pitää olla joka suhteessa pätevä ja saavuttaa kaikkien kunnioitus. Erityisesti uskovaiset vaativat ns. kilvoittelua uskonasioissa, vaikka he sallivatkin epäpätevyyttä tavanomaisissa asioissa.

 
Perisynti: Varastetun omenan myynti

Järjenvastainen ajatus numero kolme on, että jotkut ihmiset ovat niin pahoja ja kieroutuneita, että heitä on rangaistava heidän synneistään. Tämä on useimpien uskontojen perusajatuksia.
 
Järjenvastainen ajatus numero neljä on, että on hirveätä, jos asiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi. Useimpien uskontojen lähtökohta on, etteivät asiat mene niin kuin pitäisi ilman yliluonnollisen olennon apua.

Järjenvastainen ajatus numero viisi on, että ihmisen onnettomuus johtuu yksinomaan ulkopuolisista syistä ja ettei ihminen pysty kontrolloimaan negatiivisia tunteitaan. Sen sijaan, että uskonnot pyrkisivät positiivisella tavalla kehittämään ihmisen tunne-elämää ne opettavat vaikeuksissa olevia rukoilemaan.
 
Lopuksi tohtori Ellis toteaa, että uskonnollisuus on sukua riippuvuusneuroosille. Kun olin matematiikan opettajana, jouduin seuraamaan koulujen aamuhartauksia (tämä on tietysti minun ihmisoikeuksieni loukkaamista). Muistan erityisesti erään naisen, jonka aamuhartauden pääsisältö oli, että Jeesus rakastaa häntä ja hän Jeesusta. Minun käsittääkseni kyseessä ei ollut tavanomainen romanssi vaan Ellisin kuvaama neuroosi.
 
Joku voi väittää, että mielenterveysongelmat ovat yhteiskunnassa välttämätön paha ja että myös massa-ateismin maissa on mielisairaaloita.

Colin Maine varoittaa meitä pamfletissaan Religion and Madness niistä uskonnollisen neuroosin vallassa elävistä, jotka eivät ole mielisairaaloissa vaan vapaalla jalalla. Esimerkiksi kristillisissä maissa on yleistä, että huomattavan vakavasti häiriintyneet uskovaiset saavat liikkua vapaasti, ja monet heistä kohoavat yhteiskunnan johtoportaillekin.

voltaire

François-Marie Arouet.

Voltaire on sanonut, että ihmiset, jotka uskovat mielettömyyksiin, tekevät mielettömiä tekoja.
 
Edellä on usein viitattu niihin mielettömyyksiin, joita kristityt tekivät keskiajalla. Colin Maine huomauttaa, että jos uskontoa pidetään kirjaimellisesti totena, nuo teot eivät olleet mielettömyyksiä.

Jos kristillinen helvettioppi olisi tosi, esimerkiksi kerettiläisten polttaminen olisi täysin loogista. Olisi tietysti parempi, että muutamat yksilöt kärsivät muutamia tunteja kuin että koko kansa joutuu ikuiseen tuleen.
 
Mainen mukaan uskonto voi aiheuttaa mm. depressiota, neuroosia ja paranoidisuutta.
 
Ensiksi jonkin biologisen tarpeen kuten sukupuolivietin tukahduttaminen voi aiheuttaa poikkeamia ja häiriöitä, joista esim. G. R. Taylorin kirja Sex in History krtoo.
 
Toiseksi henkilö voi masentua siksi, että se, mitä hän uskoo, on masentavaa. Esimerkiksi runoilija William Cowper masentui perisynnistä ja omasta syntisyydestään ja arvottomuudestaan niin, että yritti itsemurhaa.
 
Kolmanneksi ristiriitaiset uskomukset voivat aiheuttaa neuroosin.
 
Neljänneksi usko voi aiheuttaa paranoidisuutta eli vainoharhaisuutta Joskus tämä vainoharhaisuus on fanaattista antikommunismia, joskus pornon pelkoa, joskus juutalaisten pelkoa jne.

Esimerkiksi jotkut uskovaiset saattavat mieluummin päättää hävittää koko maailman kuin sallia kommunismin edetä. Stanley Kubrickin elokuva Tohtori Outolempi kertoo tällaisesta vainoharhaisesta.

Mielestäni Kubrickin kuvaamaan vaaraan pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin. Eivät suuret asevarastot sinänsä tuhoa maailmaa, jos vainoharhaiset ihmiset eivät pane niitä liikkeelle.

Minulla on henkilökohtaisesti se käsitys, että jos kolmas maailmansota tulee, sen aloittavat nimenomaan vainoharhaiset uskovaiset.
 
Jos ihminen katsotaan sen verran mieleltään häiriintyneeksi, että hän on vaaraksi muutamille lähimmille ihmisilleen, hänet todennäköisesti sijoitetaan suljettuun laitokseen.

Jos ihminen on vaaraksi miljoonille, hän saattaa olla kenraali tai johtava poliitikko. Colin Maine sanoo, että viimeksi mainittua vainoharhaisuuden muotoa esiintyy nimenomaan pienestä pitäen uskoon kasvatetuissa ihmisissä.
 
Maine sanoo, ettei ihmisen todellinen ongelma ole se, että hänellä on pienenä ollut joitakin luvattomia sukupuolisia haluja tai vastaavaa, vaan se, että ihmisen pitää tehdä rasittavaa, mielen tuhoavaa työtä melun ja saasteiden keskellä, ja että hänen mielensä on indoktrinoitu (aivopesty) virheellisillä ajatuksilla sekä uskonnollisilla syyllisyyden ja pelon tunteilla.
 
Monet ovat pyrkineet selittämään ihmisen käyttäytymistä. Freud pyrki selittämään sitä ensisijaisesti sukupuolivietin avulla. Adlerin mukaan vallanhalu on tärkein selittäjä. Marxilaiset korostavat erityisesti talousjärjestelmän merkitystä. Jotkut väittävät, että ihmisen käyttäytyminen riippuu ilmastosta jne.
 
Mistä johtuu, että uskonto unohdetaan selittävien tekijöiden joukosta lähes aina? Niissä maissa, joissa uskonto voi aiheuttaa vaikeuksia selittäjälle, unohtaminen on ymmärrettävää, mutta entä niissä maissa, joita johtavat ateistit (tällä hetkellä ainakin Kiina)?
 
Colin Maine sanoo, että jotkut uskonnot ovat niin vieraita todellisuudelle, että ne voivat tehdä kannattajistaan asiallisesti ottaen hulluja. Maine luettelee joukon kristillisiä pyhimyksiä, jotka ovat olleet hänen käsityksensä mukaan henkisesti sairaita.

 
H. J. Eysenk.

Vain harvat psykiatrit uskaltavat menetellä Albert Ellisin tavalla ja paneutua todellisiin ongelmiin. H. J. Eysenk sanookin kirjassaan Psykologian valtateitä:
 
"Jos haluamme tarkastella nykyisten psykoterapeuttisten menetelmien oikeutta, meidän on perehdyttävä niihin, ja jos sen teemme, johtopäätös on väistämätön. Ei se, että aineistomme osoittaisi psykoterapian arvottomaksi, vaan pikemminkin se, että aineistomme nojalla psykoterapian käytöstä ei näytä aiheutuvan mitään hyödyllisiä vaikutuksia."
 
Eysenckin johtopäätöksen takana oli tilasto, jonka mukaan hoitoa saamattomat parantuivat paremmin kuin hoitoa saaneet!

Tehtäviä

  1. Tarkastelkaa kokonaisvaltaisesti käsitystä, että uskonnosta on yhteiskunnalle hyötyä.
  2. Mitä tarkoitetaan järkiperäisellä tunneterapialla?
  3. Mitkä ovat Ellisin psykoterapian tavoitteet?

Aineen määritelmä

Siitä, mikä on oikea aineen määritelmä, ei ole yksimielisyyttä. Kumma kyllä ei ole yksimielisyyttä edes siitä, onko ainetta olemassa.

Seuraavassa on käytetty alla olevaa aineen määritelmää.

  1. Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.
  2. Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
  3. Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
  4. Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain aineellisesti.

Esimerkkejä aineesta

aine

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia".

Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineellinen todellisuuskäsitys ja ontologinen idealismi

Ihmiset ovat kautta aikojen pohtineet kaikkeuden olemusta ja ihmisen asemaa kaikkeudessa.

Ontologian (oppi siitä, mitä on olemassa) pääsuunnista käytetään nimityksiä aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) ja ontologinen idealismi.

Ateistit ovat olleet sekä ontologisia idealisteja että aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia materialisteja, mutta tällä hetkellä lähes kaikki ontologiset idealistit ovat liittoutuneet uskontojen kanssa.

Tästä syystä rajoitun seuraavassa tarkastelemaan aineellista todellisuuskäsitystä.

Ontologisen idealismin mukaan kaikkeus koostuu joko pelkästään yhdestä sieluaineesta, useasta sieluaineesta tai aineesta ja yhdestä tai useammasta sieluaineesta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan kaikkeus koostuu aineellisista olioista ja energiasta, joka on aineen olomuoto. Aineellisille olioille ovat tyypillisiä lepomassa ja tilavuus

materialist
 
Uskovaiset ovat kautta aikojen pyrkineet luomaan kuvaa, jonka mukaan aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat varsinaisia aineellisella mielihyvällä porsastelijoita suursyömäreitä, suurjuomareita ja sukupuolihurjastelijoita.

Tähän voisi tietysti vastata, että mistä sitten tulevat laihat, raivoraittiin, syrjään vetäytyvät ateistit sekä lihavat, juopot ja naisiin menevät papit ja lahkolaissaarnaajat.
 
Idealistilla uskovaiset taas tarkoittavat joidenkin ihanteiden puolesta epäitsekkäästi taistelevaa henkilöä. Tällöin he eivät itse asiassa käytä sanaa "idealismi" ollenkaan yllä mainitussa merkityksessä vaan ihanteittensa (ideaaliensa) puolesta taistelevaa ihmistä. Tällaisia idealisteja on aina löytynyt pikemminkin aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajista kuin ontologisista idealisteista.
 
Sekä aineellinen todellisuuskäsitys että ontologinen idealismi ovat paljon kristinuskoa vanhempia aatteita. Nämä ajatukset ovat esiintyneet monissa yhteiskunnissa, mutta me olemme perineet ne muinaisesta Kreikasta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia olivat mmm mm. Leukippos, Demokritos ja Epikuros, ontologisen idealismin pääideologi oli "pakanallinen kirkkoisä" Platon.

flash
 
Aineellisen todellisuuskäsityksen olemassaolo on syytä määritellä niin, että on olemassa vain luonnollisia ilmiöitä.

Luonto yksinkertaisesti on olemassa, aine on. Ne, jotka katsovat, että ajattelu on vain luonnon tuote, osa luontoa, kuuluvat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiin.
 
Niin hämmästyttävältä kuin tämä saattaa kuulostaa, on myös niitä, jotka kieltävät luonnon ja aineen  olemassaolon. Ne, jotka väittävät, että sielu, henki, mieli tai idea on ensisijaisesti olemassa, kuuluvat ontologisen idealismin kannattajiin.
 
Väärinkäsitysten pikaiseksi poistamiseksi selostettakoon hieman sanan ”idealismi” syntyhistoriaa.

Muinaiskreikkalainen Platon ajatteli, että oliot, jotka syntyvät ja katoavat, eivät ole tosiolevaisia.

Kissa, jonka näemme juoksevan ja metsästävän, kuolee ja häviää kerran, mutta kissan idea on katoamaton.

Platonin mukaan meidän ajatuksemmekin ovat vain epätäydellisiä heijastuksia tosiolevaisista ideoista.


Platonin ajattelutapaa kutsutaan nykyään nimellä objektiivinen (ontologinen) idealismi. Erilaisia objektiivisia idealisteja ovat olleet mm. Tuomas Akvinolainen, Friedrich Hegel ja J. V. Snellman.

Ideoiden maailman nimenä on käytetty mm. jumalaa, maailmanhenkeä, järkeä, maailmantahtoa, absoluuttia jne.
 
Kolmatta vuosisataa sitten elänyt englantilainen piispa Berkeley muotoili ontologisesta idealismista muunnelman, josta käytetään nimitystä (ontologinen) subjektiivinen idealismi.

donquijote

Subjektiivisen idealismin perusajatuksen esitti jo aikaisemmin humoristisessa muodossa espanjalainen kirjailija Cervantes. Surullisen hahmon ritari Don Quijote sanoo aseenkantajalleen Sancho Panzalle:
 
"Ajattele voimakkaasti suuria asioita ja tiedä, että ajatus on ainoa todellinen maailmassa. Kohota luonto omaan mittaasi ja olkoon maailmankaikkeus sinulle ainoastaan oman sankarillisen sielusi heijastus."
 
Piispa Berkeleyn mukaan oleminen on havaituksi tulemista. Subjektiivinen ontologinen idealismi tunnustaa olemassa oleviksi vain minän eli subjektin mielikuvat ja niitä aiheuttavat aistihavainnot.
 
Arvelen lukijain epäilevän, onko noin hullusti ajattelevia ihmisiä enää olemassakaan. T. Laitila- niminen henkilö kirjoitti Helsingin yliopiston uskontotutkimuksen opiskelijain lehdessä Mythos 4/1977 edustavansa subjektiivista idealismia.

Eivät siis ole Don Quijoten hengenheimolaiset sukupuuttoon kuolemassa.
 
Kaikki tavanomaiset uskonnot perustuvat tavalla tai toisella ontologiseen idealismiin.

Vaikka aineellisen todellisuuskäsityksen mukainen  uskonto on mahdollinen, uskonnot ovat kadottaneet aineellisen todellisuuskäsityksen siemenet viimeistään levitessään suurten kansanjoukkojen keskuuteen.

platon
Platon.

Noin 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua elänyttä Platonia onkin sanottu pakanalliseksi kirkkoisäksi. Joka tapauksessa Platonin vaikutus kristinuskoon on ollut erittäin huomattava.
 
Tarkastellaan vielä aineellisen todellisuuskäsityksen ja ontologisen idealismin välistä kiistaa esimerkin avulla. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanovat. että sinä ajattelet ja että sinulla on ideoita, koska sinulla on aivot päässäsi.

Idealistien mukaan sinun ajatuksesi eivät tule sinun aivoistasi vaan ideoiden, sielun tai hengen maailmasta.
 
Uskonnollisessa ajattelussa esiintyy vielä kolmas ontologisen idealismin muoto. Tämä todellisuuskäsitys kieltää kaikkeuden ja luonnon yhtenäisyyden ja asettaa tilalle kaksinaisuuden.

dualism

Tätä oppia kutsutaan dualismiksi eli kaksinaisuusopiksi (dualismi). kaksinaisuusopin mukaan kaikkeus koostuu aineesta ja hengestä, ihminen ruumiista ja sielusta jne. Kaksinaisuusopin kilpailijaa ykseysopiksi (monismiksi).

Oppeja, joiden mukaan olevainen jakaantuu vielä useampiin osiin, on esitelty toisaalla näissä aineistoissa.

Aineellisen ykseysopin mukaan kaikkeus koostuu aineesta. Ainetta ovat mm. aineelliset kappaleet ja sähkömagneettiset aallot (valo, radioaallot, röntgensäteet jne.).

Myös ontologinen idealistinen ykeysoppi on mahdollinen. Ontologisen idealistisen ykseysopin mukaan kaikkeus koostuu ideasta, hengestä tai sielusta.
 
Ateismi on ollut useimmiten ykseyskäsityksen mukaista. Useimmat ateistit ovat nykyään aineellisen ykseyskäsityksen kannattajia.
 
Aineellisen todellisuuskäsityksen ja ontologisen idealismin välinen kiista on niin laaja, ettei tässä yhteydessä ole mahdollista selostaa sitä yksityiskohtaisesti.

Esimerkiksi Neuvostoliiton perustajan Vladimir Leninin pääteos Materialismi ja empiriokritisismi pohtii viime vuosisadan alun aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien ja ontologisten idealistien välisiä kiistoja lähes 500 sivun verran.

Meidän aikamme ontologinen idealismi on niin monitahoista, että sen käsittelyyn ja kumoamiseen 500 sivua tuskin riittäisivät. Erityisesti ns. kylmä sota on lisännyt ontologisen idealismin levittämiseen käytettäviä rahamääriä.

 
Aineellisen todellisuuskäsityksen käsitteellisesti oikea muotoilu sulkee pois ontologisen idealismin mahdollisuuden. Eräs kaikkien aikojen parhaita aineen määritelmiä sisältyy muinaisroomalaisen Lucretius Caruksen lauseeseen:
 
Ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.
 
Marxilaiset aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat  tätä aineen ominaisuutta aineen heijastusominaisuudeksi. Friedrich Engels kuvasi ainetta lauseella: Ainetta (materiaa) on se, mikä vaikuttaessaan aistinelimiimme synnyttää aistimuksen. Lenin kuvasi ainetta lauseella: Aine on meille aistimuksessa esiintyvä todellinen todellisuus.
 
Tarkasti ottaen marxilainen heijastuskäsitys on korvattava mutkikkaalla rakenneyhtäläisten (isomorfisten) ilmiöiden ketjulla, ja koska tätä asiaa ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käsitelty missään, sitä ei ole syytä käsitellä suppeassa opintoaineistossa.
 
Kun ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde, sellaista sielua, joka ei olisi ainetta, ei voi aineen määritelmän perusteella olla olemassa. 
 
Kun ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde, ei ole epäselvää, ovatko sähkömagneettiset aallot (valo, radioaallot jne.). ainetta vai eivät. Ei ole kaksijakoisen todellisuuskäsityksen ongelmaa hengen ja aineen vuorovaikutusmekanismeista, kun kaikki sellainen henki, joka voi vaikuttaa, on jo määritelmän perusteella ainetta.

spiritofthebottle
Pullon henki.

Ontologisen idealistisen monismin edustajat väittävät, että sitä, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde, pitäisi kutsua hengeksi, sieluksi, ideaksi jne.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä kokemus ei ole viisasta tehdä sellaista perusaineksen nimen valintaa.

Henkiset toiminnat käsittävät vain häviävän pienen osan kaikkeuden kaikista toiminnoista.

On tyypillistä ihmiskeskeisyyttä yrittää korottaa henkiset toiminnat perusaineksen nimen valinnalla kaikkien muiden aineellisten toimintojen yläpuolelle.

Lisäksi aineellisen todellisuuskäsityksen mukaista kielenkäyttöä puoltaa se, ettei aineellisen todellisuuskäsityksen puhetapa jätä sijaa uskonnollisten tunnemerkitysten mukaan tuomiselle.

Vaikka todellisuus ei pakota meitä käyttämään aineellisen todellisuuskäsityksen mukaista kieltä, sellaisen käyttäminen on viisasta, koska todellisuus on kuvattavissa yksinkertaisimmin aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisella kielellä.
 
Uskonnot opettavat, että maallisen elämän tarkoitus on yhtyminen hengen tai ideoiden maailmaan kuoleman jälkeisessä elämässä.

Kirkoille kuuliaiset pääsevät Taivaaseen, jumalaa tai jumalia uhmaavat joutuvat Helvettiin, joka on enemmän tai vähemmän epämukava paikka.

hell

Helvetti.

Aineellinen todellisuuskäsitys vapauttaa meidät Helvetin pelosta ja kuoleman jälkeisen autuuden toivosta. Ihminen saa itse hallita luontoa ja luoda sellaisen siveyden ja sellaisen yhteiskuntajärjestelmän, joka perustuu järkeen ja oikeudenmukaisuuteen.

Luonnollinen siveys on ylivoimainen uskonnolliseen siveyteen verrattuna mm. siksi, että luonnollisen siveyden rikkomukset ovat harvinaisia, koska luonnollinen siveys on mahdollisimman tarkasti ihmisluonnon mukainen.
 
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia on kautta historian syytetty milloin mistäkin. Tietysti heissä on monenlaisia ihmisiä, kuten on vastustajissakin.

Älyllinen rehellisyys, jota aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat edustavat, näyttää kuitenkin kaikkina aikoina johtaneen rehellisyyteen myös siveyden alueella.

Valistuksen aikakaudesta alkanut yhteiskunnallinen kehitys on lähes kokonaan ateistien taistelulla ja kirkonmiesten ankarasta vastustuksesta huolimatta saavutettua.

Uskonnoissa lähimmäisenrakkaus näyttää olleen lähinnä puhetekninen tehoste. Ateisteille lähimmäisenrakkaus on merkinnyt tekoja niin lähimmäisen kuin kauimmaisenkin puolesta.
 
Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti vakuuttavasti, että ateistit ovat helläluontoisia ja uskovaiset kovaluontoisia. Historia viittaa näiden tulosten yleispätevyyteen.

 
William of Ockham (Vilhelm Occamilainen) esitti jo 1300-luvulla, että tarpeettomia käsitteitä on syytä välttää (Occamin partaveitsi). Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä kahden perusaineksen olettaminen on tarpeettomien käsitteiden mukaan ottamista.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä uskonnoissa on paljon muitakin käsitteitä, jotka voidaan ja pitää pyyhkiä pois Occamin partaveitsellä. 

Kenen on todistuksen taakka

Monet uskovaisista sanovat tämän aineiston luettuaan, että siinä ei ole todistettu, ettei jumalaa ole olemassa.

Teoksessa on kyllä todistettu, ettei kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja kaikkihyvää jumalaa voi olla olemassa (pahan ongelman yhteydessä), mutta ainahan uskovaiset voivat tinkiä jumalan ominaisuuksien suhteen.

Mutta kenelle todistuksen taakka kuuluu? 
 
Todistuksen taakka on aina väitteen esittäjällä (vahva todistuksen taakka).
 
Olemassaoloväitteen esittäjällä on aina väitteen todistuksen taakka (heikko todistuksen taakka).

Jos jumaluusoppineet väittävät, että jumala on olemassa, heidän on pystyttävä todistamaan väitteensä, muuten väite hylätään.

Toistaiseksi jumaluusoppineet eivät ole pystyneet esittämään yhtään hyväksyttävää todistusta jumalan olemassaolosta.

Kun tunnemme jumalakäsitteen alkuperän, ymmärrämme, ettei koskaan tulla esittämäänkään pätevää todistusta jumalan olemassaolosta.
 
Arvaan uskovaisten kääntävän todistuksen taakkaa myös ateistien harteille, koska uskovaisten mielestä ateistien olisi puolestaan todistettava, ettei jumalaa ole olemassa.

Todistuksen taakka ei kuitenkaan voi koskea todistamattoman väitteen epäilijää.

Valaisen asiaa yksinkertaisella esimerkillä, jonka arvelen selvittävän kysymyksen kaikille älyllisesti rehellisille.
 
Joku voi väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu aasirotu, joka puhuu suomen kieltä. Väitettä on mahdotonta kumota, mutta pitäisikö meidän sitä sitten uskoa?
 
Ateistit ja rehellisimmät jumaluusoppineet ovat sitä mieltä, ettei jumalan olemassaoloa ole pystytty mitenkään todistamaan. Viisas johtopäätös on, ettei jumalaa ole olemassa. 
 
Johtopäätös ei siis ole (kuten monet filosofit ovat väittäneet), agnostisismi eli tietämättömyys siitä, onko jumalaa olemassa vai ei.

En ole koskaan tavannut ketään aikuista, joka sanoisi olevansa agnostikko joulupukin suhteen.

Itse joulupukkikin väittää olevansa olemassa eikä ettei hän tiedä, onko hän olemassa.

Lapset uskovat joulupukkiin siinä kuin jumalaankin. Sen sijaan aikuiset eivät usko joulupukkiin, vaikka ovat nähneet joulupukin.

joulupukki

Nähdyllä joulupukilla ei näet ole niitä ominaisuuksia kuin monet lapsena uskoivat; esimerkiksi joulupukilla ei ole minkäänlaisia määrärahoja kilttien lapsien palkitsemiseen (ts. joulupukilta puuttuu kaikkivaltiaan ominaisuus).
 
Edellä mainitut uskovaiset saattavat hyväksyä tässä aineistossa esitetyt vastaväitteet ja ilmoittaa, että he jatkavat uskomista, koska on mahdollista, että jonkinlainen jumala on olemassa.

Jos johdonmukaisesti ryhdymme uskomaan kaikkeen, mikä on mahdollista, joudumme mahdottoman tilanteen eteen. Paitsi että meidän olisi uskottava Siriuksen planeetalla elävään suomea puhuvaan aasirotuun, meidän olisi uskottava kaikkiin uskontoihin, marxismiin ja kapitalismiin jne...
 
Jo muinaisajan ihmisellä oli suunnaton selitysten tarve.

Kuten edellä on todettu, uskontojen synty selittyy osittain tämän tarpeen näkökulmasta.

Monet uskovaiset katsovat uskontojen edelleen tyydyttävän heidän selitysten tarvettaan.

Tuntematonta ei kuitenkaan voida selittää tuntemattoman avulla.

Ero luonnollisen selityksen ja yliluonnollisen selityksen välillä on se, että jälkimmäinen ei ole ollenkaan selitys.
 
Fideismi (fide = usko) on ajatussuunta, joka kiistää sen, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä.

Yleensä ateistit vastustavat fideismiä.

Koska ajatus, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä, on hyödyllinen arvo eikä mikään tosiasiaväite, arvo on mahdollista kiistää.


Thomas Henry Huxley.

Tämän arvon kiistäjät asettuvat usein uskontojen ja ateistien välimaastoon väittäen, että uskontojen ja ateismin välistä kiistaa on käsitysssa mahdoton ratkaista. Thomas Henry Huxley (1825–1895) keksi tälle käsitykselle nimen agnosticism (agnostisismi).

Suomessa uskovaiset korkeakoulujen professorit ovat tehneet parhaansa käännyttääkseen ateistit edes agnostikoiksi.

Tämä on merkillistä, sillä toden ja epätoden välillä ei ole mitään, väite on tosi tai epätosi. Kokonaan eri asia on, että ihminen ei välttämättä tiedä, onko väite tosi vai epätosi vai peräti väärin muotoiltu.

Tehtäviä

  1. Mitä virheellisiä käsityksiä aineellisesta todellisuuskäsityksestä tunnet?
  2. Miten määrittelet aineellisen todellisuuskäsityksen?
  3. Miten määritellään aine?
  4. Miksi perusainesta ei pidä kutsua sieluksi?
  5. Miksi ateistien ei tarvitse todistaa, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa?

Erityinen ilmoitus

Kristinuskon synnystä ei tiedetä mitään kovin varmaa. Seuraavassa on esitetty eräitä tunnettuja käsityksiä kristinuskon synnystä. 

Kristinuskon alkuperä Freke’n ja Gandy’n mukaan


Tämä artikkeli on lyhennelmä Vapaa Ajattelijassa 2/2005 julkaistusta kirja-arvostelusta. Tekijänoikeudet ovat oppimateriaalin toimittajan Erkki Hartikaisen hallussa.
 
The Jesus Mysteries, Was the Original Jesus a pagan God? kirjoittaneet Timothy Freke ja Peter Gandy, Thorsons, Lontoo,  2. painos 2000 ISBN 0 7225 3677 1, 423 sivua, pehmeäkantisena £6.90 + tilauskulut
 
Kristinuskon taruhahmon Jeesuksen väitetystä olemassaolosta, mahdollisista teoista ja puheista on esitetty paljon ja erilaisia mielipiteitä. Suomeksi on jul­kaistu viimeisten sadan vuoden aikana suuri määrä asiaa käsitteleviä kirjoja, mutta mi­tään uskottavaa tietoa asiasta ei ole suomen kielellä saatavana.
 
Myös Raamatun ristiriidoista on aikoinaan julkaistu kirja (V.T. Aaltonen: Ristiriitainen Raamattumme, painos 10.000 kpl), ja niistä käydään ajoittain keskustelua. Myös siitä on ollut keskustelua, miksi Raamattu on ristiriitainen. Kunnollista selvitystä asiasta ei ole koskaan julkaistu suomeksi.
 
Tunnetuin ja pätevin ateisti, joka on kirjoittanut Jeesus-sadusta useita kir­joja, on Jeesus-seminaarin jäsen, kaksikertainen Uuden testamentin jumaluusopin toh­tori, Raamattukritiikin professori Robert M. Price Hän on kirjoittanut asiasta seuraavat kirjat:
 
  • Deconstructing Jesus (Tarkka suomennos on mahdoton.)
  • The Empty Tomb: Jesus beyond The Grave (Tyhjä hautakammio: Jeesus haudan takana)
  • The Incredible Shrinking Son of Man: How Reliable Is the Gospel Tradition? (…kuinka luo­tettava evankeliumien perinne on?) kovakantinen, 389 sivua (joulukuun 1. v. 2003), jul­kaisija: Prometheus Books, ISBN: 1591021219) 

doherty

Earl Doherty.

Earl Doherty’n arvostelu viimeksi mainitusta kirjasta löytyy Internetistä. Sekä arvoste­lun että kirjan julkaiseminen suomeksi olisivat tarpeellisia. Ne, jotka tykkäävät kovasti Jeesuksesta, vastustavat tietysti totuuden julkaise­mis­ta tässä asiassa.
 
Pricen viimeksi mainittu kirja sekä Freken ja Gandyn kirja The Jesus Mysteries kuulu­vat ei-luterilaisessa maailmassa (luterilaisuus on eräs laji kristillistä fundamentalismia) alan perusopintoihin, vaikka teosten saatavuus ei ole aina ollut hyvä (menekki on kova).
 
Tiedossa on ollut jo pitkään, että kris­tinusko ei ole mitään muuta kuin juutalainen keitos antiikin mysteeriuskonnoista. Freke ja Gandy eivät yllätä päätymällä juuri tähän lopputulokseen. Myös kaikki kir­jassa esitetyt tosiasiat ovat olleet ennestään tiedossa.
 
Sen sijaan mitään aikaisempaa myyttikäsityksen teosta ei ole varustettu yhtä perinpohjai­sesti viitteillä alkuperäisiin lähteisiin ja teksteihin. Kun G. A. Wells’in teoksessa Did Je­sus Exist? (Oliko Jeesus olemassa?) on viitteitä 13 sivua, Freken ja Gandyn kirjassa niitä on 90 sivua. Suurin osa näistä lähteistä on nykyään luettavissa suoraan Interne­tistä, joten jos tämä teos suomennetaan, suomalaisille jumaluusoppineille tulee pula uu­sista valheista.
 
Oppineisuutta on karkeasti jaotellen kahta lajia: ulkolukuoppineisuutta ja ilmiöiden to­dellisia syitä pohtivaa oppineisuutta. Merkillistä kyllä, ulkolukua harjoitetaan Tampe­reen yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan kaikkein eniten matematiikassa, jonka luulisi perustuvan pikemminkin jonkinlaiseen järjen käyttöön kuin ulkolukuun.
 
Freke ja Gandy tekevät uskontotutkimuksen historiaa: Heidän teoksensa on mielestäni en­simmäinen alan julkaisu, jossa on jokaisessa kohdassa muistettu pohtia sitä, miksi asiat menivät niin hullusti kuin ne menivät. Siitä, ovatko kirjoittajien selitykset oikeita, tämä eläinlaji (ihminen) ei varmasti pääse koskaan yksimielisyyteen.
 
Ateistien ei ole syytä epäillä sitä, että tarina Jeesuksesta on kooste antiikin mysteeriuskonnoista. Sen sijaan on vähemmän selvää, miten tällainen kooste syntyi.

 
Gerd Lüdemann.
Gerd Lüdemann’in (Paul: The Founder of Christianity = Paavali, kristinuskon perustaja, Prometheus News Releases, lokakuu 2002, 290 sivua, ISBN 1-59102-021-2,  paperikan­sissa $22) mukaan Paavali loi kristinuskon aineistosta, jossa oli hyvin vähän tietoa Jee­suksesta.
 
Robert M. Price’n mukaan Paavali ja myöhemmät kirjoittajat loivat kristinuskon pel­kästään mysteeriuskontojen ja Vanhan testamentin aineistoista ilman että Jeesuksesta olisi ollut edes yhden lauseen verran alkuperäistä tietoa. Jeesushan ei ole mitään muuta kuin varsin yleisen juutalaisen nimen Joshua eli Joosua eli Jooseppi kreikkalainen väännös.

freke
 
Timothy Freke’n ja Peter Gandy’n mukaan juutalaiset ja erityisesti Paavali sijoittelivat mysteeriuskontojen jumalien nimien paikalle Joosepin kreikankielistä väännöstä IESOUS (jonka numeroarvo on 888, vrt. Johanneksen ilmestyskirjan Pedon luvun nu­meroarvo on 666).
 
Kirja esittää oikein, että mysteeriuskonnoissa on ulkoiset tarinat, jotka sisäpiiri tietää pelkiksi saduiksi. Ei siis haitannut ollenkaan, että vanhojen mysteeriuskojen ulkoisissa tarinoissa vaihdettiin kuvitellun sankarin nimeä. Näiden uskontojen perillisiä ovat Suo­messa esimerkiksi vapaamuurarit, jotka pitävät sisäiset oppinsa ulkopuolisilta salassa.
 
Kuten nykyiset vapaamuurarit mysteeriuskontojen sisäpiiriläiset uskoivat filosofien Pla­ton ja Aristoteles tapaan yhteen ainoaan jumalaan, joka ei jaa ihmisille laintauluja tai tule ih­misten ristiin naulattavaksi tai ristiin tai puuhun sidottavaksi. Väitteet jumalan ristiin naulaamisesta olivat sisäpiirin mielestä jumalanpilkkaa.
 
Jumalan kuolema oli, kuten kaikki uskonnolliset sadut, ymmärrettävä vertauskuvalli­sesti. Sisäpiiriin kuuluva ihminen oli itse jumalan poika, jonka oli kuoletettava itsestään vanha lihallinen minä. Sitä, että juutalainen heimo- ja vuorenjumala Jahve yleensä olisi minkään lajin jumala, mysteeriuskonnot pitivät myös jumalanpilkkana.
 
Antiikin mysteeriuskontojen henkiset tasot vastasivat neljää ”alkuainetta”, maata vas­tasi fyysinen minuus ja ruumiillinen taso, vettä psyyke ja epäaito sielu (vesikaste), ilmaa henkinen minuus ja sielu (ilmakaste) ja tuli mystistä minuutta ja valaistunutta voimaa (tulikaste).
 
Ihminen, joka oli hyväksytty sisäpiiriin ja todella muuttunut, oli ymmärtänyt salatun tiedon, (gnosis). Ei siis ajateltu kuten Luther, että uskoon tullut ihminen tekee hyviä te­koja vaan aivan päinvastoin niin, että henkinen valaistuminen näkyy ihmisen teoissa ja aja­tuksissa.

commodus
 
Commodus.

Käytännössä sisäpiiriin saattoi päästä mitä suurimpia konnia kuten keisari Commodus, josta Rooman valtakunnan tuhon usein sanotaan alkaneen. Jotkut kuten keisari Nero eivät välittäneet tunnustaa pahoja tekojaan sisäpiirille ja jäivät ulkopuolisiksi.

Ulko­puolelle jäi myös moninkertainen sukulaismurhaaja, keisari Constantinus (Konstan­tinus), joka kosti mysteeriuskonnoille päästämällä kristinuskon satuja kirjaimellisesti totena pitävät valtaan. Kristinusko salli Konstantinuksen jatkaa toisten ihmisten mur­haamista kuolinvuoteelleen saakka, ja kristityt papit lupasivat hänet taivaaseen, kun hän otti kasteen kuolinvuoteellaan.
 
Kristillinen taivas ja helvetti olivat mysteeriuskonnoissa jumalanpilkkaa. Mysteerius­kontojen mukaan sisäpiiriin kuuluvalla oli (kuten esimerkiksi filosofi Platon ajatteli), kuolematon sielu. Sielujen ikuinen kiduttaminen helvetissä oli mysteeriuskonnoissa ju­malanpilkkaa. Paavia, piispoja ja pappeja ei tarvittu, vaan jokaisella oli aivan yksityi­nen yhteys jumalaan. Seremonioissa niiden suorittajat valittiin arvalla, koska näin pää­tös jätettiin jumalalle.
 
Siinä mysteeriuskonnossa, jonka vääristymä nykyinen kristinusko on, naiset olivat mies­ten kanssa tasa-arvoisia. Se Paavalin kirjoitus, jossa naisia kielletään saarnaamasta, tie­detään yleisesti myöhäiseksi väärennökseksi. Tämän uskonnon keskuspaikka lienee ollut Aleksandria.

Turkin Tarsos, josta Paavalin sanotaan olleen kotoisin, oli kreikkalaisten mysteeriuskontojen keskus. Kun lännen kristityt ”kirkkoisät” myöhemmin lähtivät et­simään Jerusalemista alkuseurakuntaa, he yllättäen löysivät sieltä mysteeriuskonnon kannattajia, gnostilaisia (nykyisen kristinuskon mukaan harhaoppisia kristittyjä).
 
Lapsille opetetaan Suomen kouluissa, että gnostilaisuus oli myöhäinen sekoitus pa­kanauskontoja ja kristinuskoa. Kirjoittajien mielestä kristinusko syntyi gnostilaisuu­tena, joka viimeksi mainittu hävitettiin kirjauskovaisten kristittyjen Rooman keisarien tuella.
 
Uskontoja alettiin merkitä muistiin siitä syystä, että niiden avulla haluttiin vakiinnuttaa yläluokan valta-asema yhteiskunnassa. Juutalaiset kirjoittivat pappien Babylonian mat­kan jälkeen Esran johdolla osan ns. Mooseksen kirjoja. Jossain vaiheessa pappien joh­tama juutalaisvaltio katsoi pyhiä kirjoituksia olevan tarpeeksi, ja uusien pyhien kirjoi­tusten kirjoittaminen kiellettiin.

 
Konstantinus "Suuri", moninkertainen sukulaismurhaaja
Myös kristillisiä pyhiä kirjoituksia oli valtava määrä. Keisari Constantinuksen (Kons­tantinus Suuri) johdolla päätettiin Nikean uskontunnustuksesta ja Uuteen testamenttiin otet­tavista kirjoista. Keisari määräsi Eusebiuksen väärentämään kristinuskolle historian, jota lapsille kouluissamme edelleen opetetaan.

Puolessa vuosisadassa päädyttiin siihen, että muita pyhiä kirjoituksia alettiin polttaa ja niihin uskovia teloittaa. Hävitys oli ih­miskunnan historian suurin ja hirvittävin. Myös juutalaisia alettiin vainota jumalan po­jan murhaajina. Kirjauskonto löi juutalaisia omaan nilkkaan.
 
Islam on puolestaan kirjauskonto, joka on sekä juutalaisuuden että kristinuskon perilli­nen. Myös islamin ihmiskunnalle aiheuttamat kärsimykset ovat mittaamattoman suuret. Islamin syntyhistoria on lähes yhtä epäselvä kuin kristinuskon alkuhistoria.

Islamilaisen tarun mukaan profeetta Muhammed halusi ensin olla juutalainen. Rodun vuoksi häntä ei kelpuutettu juutalaiseksi. Muhammedin kerrotaan rahoittaneet alkuaikojensa toimin­taa murhaamalla yhdessä päivässä satoja (n. 800) juutalaisia ja myymällä heidän vai­monsa ja lapsensa orjiksi.
 
Hierarkkiset, vallan väärinkäyttöön keskittyneet, epädemokraattiset ja liiketoiminnan ja sodankäynnin hyvin hallitsevat uskonnot voittivat, vaikka kirjauskontoja voidaan oi­keutetusti pitää muinaisten uskontojen rappeutumina ja pahoina vää­risty­minä. On sanottu, että esimerkiksi taiteen rappio alkoi jo mithralaisessa taiteessa ja saavutti huippunsa bysanttilaisessa kaavamaisessa taiteessa.
 
Kirjoittajat ovat itse taipuvaisia kannattamaan mysteeriuskontojen parhaita ilmenty­miä. Me ateistit asetamme totuuden inhimillisten toiveiden ja tunteiden yläpuolelle.

Mikä ei ole totta, se saa mennä.

Inhimilliset käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä on pa­haa, ovat edelleen hyvin erilaisia.

Kohtuullinen vaihtelu siveyskäsityksissä on ihmisten perinnöllisestä erilaisuudesta johtuen tarpeellista.

Taistelussa hyvän puolesta pahaa vas­taan jokainen meistä on yksin.

Ei ole jumalia, valtiota tai yhdistystä, joka voisi pohjim­maltaan auttaa meitä tässä asiassa.

Sekulaarin humanismin ja vapaa-ajattelun historiaa ja nykysuuntauksia

Yleistä

Tämä osio sisältää osittain samoja aineksia kuin edellä esitelty luku ateismin historiasta. Jos edellinen osio on opetettu perusteellisesti, riittää, että tästä osiosta opetetaan vain ne asiat, joita ei esitetty edellisessä osiossa.

Ateismin määritelmä

Päästäksesi määritelmiin napauta tästä.

Ateisteja on ollut aina


Kaikki lapset syntyvät ateisteina

Ateisteja on ollut yhtä kauan kuin on ollut ihmisiä, sillä ihminen syntyy ateistina.

Ateismi ei ole historiallisen kehityksen tuote, vaan ateisteja syntyy aivan itsestään mm. seuraavilla tavoilla.

  • Ensiksi on mahdollista, että ihminen ei alkuunkaan eikä missään elämänsä vaiheessa ala uskoa jumalien olemassaoloon. Tämä voi tapahtua siitä syystä, että ihminen kasvaa ateistien keskellä, mutta myös siitä syystä, että ihminen ei ala uskoa ympäristöstään kuulemiaan väitteitä jumalan tai jumalien olemassaolosta. Tämän kirjoittaja ei missään elämänsä vaiheessa alkanut uskoa jumaliin vaikka kasvoi ympäristössä, jossa oli uskovia ja uskonnottomia.
  • Toiseksi on mahdollista, että ihminen lapsena uskoo jumalaan tai jumaliin mutta toteaa jossain iässä, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa.
Ateistista kirjallisuutta kenties kaikkein eniten tuottanut Joseph McCabe (1867–1955) oli nuoruudessaan katolisen kirkon pappi. Tämän hetken tunnetuin Jeesuksen olemassaolon arvostelija, nykyinen ateisti ja Jeesus -seminaarin jäsen Robert M. Price oli nuoruudessaan uskovainen.

Vaikka Suomessa kirjoitetaan lähes pelkästään kirkkohistorioita, englanniksi on ilmestynyt melkoinen joukko ateismin historioita. Jotkut niistä pyrkivät käsittelemään koko maailmaa, mutta useimmat niistä keskittyvän jonkin maan tai jonkin alueen ateismin historiaan.

Löydät niitä helposti Internetistä.

Ateismin historioilla on mielestäni eräs paha vika: Ne sisältävät ns. lineaarisen historiankäsityksen, jonka mukaan historiassa tapahtuu väistämättä edistystä, esimerkiksi ateismi on eri kulttuureissa kehittynyt vähitellen agnostisismiksi ja sitten ateismiksi.



Sir Karl Popper.
Lineaarisen historiankäsityksen jyrkin kriitikko Sir Karl Popper (1902–1994) sanoi lineaarista historiankäsitystä valetieteeksi.

Vaikka ateismi eräissä kulttuureissa olisikin kehittynyt vähitellen, ateismin historian kirjoja ei mielestäni tarvitse täyttää kertomuksilla joistain vapaamielisistä uskovaisista tai puoliksi ateisteista.

Viimeksi mainitsemaani sääntöön sallin yhden poikkeuksen: Vaikka johdonmukainen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja ei ole välttämättä sananmukaisesti ateisti, tämän ajatussuunnan kehittäjät on syytä mainita ateismin historioissa siitä syystä, että myös ei-ateististen aineellisen todellisuuskäsityksen ajatukset ovat tehneet monista muista ateisteja.

Antiikin Kreikka

Muinaiskreikkalaiset Demokritos (n. 460–370 eaa.) ja Epikuros (341–270 eaa.) ajattelivat, että jumalat, jotka ihmisten asioihin puuttumatta ovat olemassa, koostuvat tavallista hienommasta aineesta.  Epikuros totesi: 

”Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias.

Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa.

Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee?

Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?”

Demokritos ei ollut esisokraatikko, koska hän oli Sokrateen ja Platonin aikalainen. Demokritos oli Platonin pahin kilpailija. Platon ei kuitenkaan mainitse häntä sanallakaan lukuisissa kirjoissaan.

Esimerkiksi Diogenes Laertiuksen mukaan Platon halusi hävittää Demokritoksen kirjoitukset. Ne on hävitetty joko Platonin aikana tai myöhemmin lukuun ottamatta aivan vähäisiä katkelmia.

Se, että Demokritoksen teokset on hävitetty mutta ei esimerkiksi Epikuroksen kannattajan Lucretius Caruksen edellä mainittua teosta, viittaa siihen, että Demokritos oli antiikin uskonnollismielisen yläluokan mielestä vaarallisempi kuin Epikuros.

Niistä lukuisista tarinoista, joita kerrotaan Demokritoksen kuolemasta, on uskottavin se, että köyhtynyt mies kuoli uskonnollishenkisen ylimystön hallitsemassa yhteiskunnassa nälkään.

Professori George Booere (1952-) sanoo, että Demokritos ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään eikä jumaliin vaan perusti ateistijärjestön, jonka nimi oli Kakodaimoniotai eli Paholaisen kerho.

Professori D. S. Hutchinson sanoo, että Demokritoksen mukaan jumalat ovat reaktioita luonnonilmiöihin, joita ihmiset eivät osanneet selittää ja siitä syystä väittivät niiden olevan jumalien aikaansaannoksia. jumalat ovat siis inhimillisen mielikuvituksen tuote.

Muinaisessa Kreikassa oli aivan selviä ateisteja. Eräillä tunnetuilla ateisteilla oli runsaasti oppilaita, ja on luultavaa, että näistä oppilaista melkoinen osa oli ateisteja. Siis ateisteja oli.


Kritias.

Platonin setä (tai eno) ja kuuluisa tyranni Kritias (455–403 eaa.) väitti, että jumalat on tietoisesti keksitty pelottelemaan ihmisiä tottelevaisuuteen ja lainkuuliaisuuteen. Eräät aatehistorioitsijat ovat päätelleet tästä, että uskaltaakseen sanoa näin Kritiaksella on täytynyt olla paljon valtaa.


Diagoras Meloslainen.

Demokritoksen oppilasta Diagoras Meloslaista jopa katolinen kirkko pitää muinaiskreikkalaisena ateistina. Hänestä kerrotaan monia kaskuja (Cicero, Sextus Empiricus), mutta ei ole varmaa, tarkoittavatko kaskut samaa henkilöä. Ciceron kaskun mukaan Diagoras aiottiin jumalattomana heittää laivasta myrskyssä. Diagoraan kerrotaan ihmetelleen, mahtaako muissakin samaan myrskyyn joutuneissa laivoissa olla Diagoras.

Katolinen kirkko pitää ateistina myös Theodoros Kyreneläistä, joka kirjoitti teoksensa Jumalista noin vuonna 313 eaa. Theodorus sanoi, että jos jumala on olemassa, hän on lihaa. Jos jumala on olemassa, hän on ateisti. Theodorus halusi vapauttaa ihmiset jumalien pelosta.

Tarinan Theodoroksesta löydät napauttamalla tästä.

lahetyssaarnaajan-asento

Theodoroksen mukaan nautinto ja tustka ovat hyvän ja pahan välissä.




hercules

Näyttää siltä, että hän sai nimen "jumala” sen seurauksena, että Stil­pon oli esittänyt hänelle tällaisen argumentin: ’Theodoros, onko niin, että olet sitä, mitä sanot olevasi?’ Kun toinen myönsi tämän, hän jatkoi: ’Sanotko jumalan olevan?’ Kun toinen oli vastannut myöntävästi, hän päätteli: ’Olet siis jumala.’ Theodoros hyväksyi johtopäätöksen mielihy­vin, jolloin toinen sanoi nauraen: ’Saman argumentin mukaan myönnät olevasi myös naakka ja ties mitä kaikkea, senkin kelmi.’


corinth

Kerrotaan, että hän käveli kerran Korintissa perässään suuri joukko oppilaita. Kyynikko Metrokles, joka oli pesemässä villikirveleitä, sanoi hänelle: ’Jos pesisit vihanneksia, et tarvitsisi noin monta oppilasta, senkin sofisti.’ ’Ja jos sinä osaisit käsitellä ihmisiä, et tarvitsisi noita vihanneksia’, Theodoros vastasi. Ku­ten edellä on mainittu, samaa tarinaa kerrotaan myös Diogeneesta ja Aristippoksesta.

Euhemeros (330–260) eaa. sanoi, että palvotut jumalat olivat alun perin olleet kuuluisia ihmisiä. Ajan oloon heidän maineensa on kasvanut niin, että heitä on alettu pitää jumalina. Kristityt käyttivät myöhemmin mielellään Euhemeroksen ajatuksia yrittäessään vakuuttaa ihmiset siitä, että muinaisen Kreikan jumalat olivat vain Homeroksen sepitelmiä. Tällaisia ajatuksia esitettiin historian tunneilla vielä minun kouluaikoinani.

vainamoinen

Suomessa on käynyt päinvastoin kuin mitä Euhemeros ajatteli muinaisessa Kreikassa tapahtuneen. Elias Lönnrot teki muinaissuomalaisten vanhoista jumalista kuten Ilmarisesta ja Väinämöisestä tavallisia sankareita. Kristityt alensivat ukkosenjumala Perkeleen (Perkunas) pääpaholaiseksi.

Ateisteja on varmaan ollut myös ennen kirjoitustaidon keksimistä. On sanottu, että kaikkein alkeellisimmilla kirjoitustyyleillä ateismia ei voitu ilmaista. Joka tapauksessa esimerkiksi Kungfutsen (551–479 eaa.) seuraajissa oli kiinalaisen historiankirjoituksen mukaan ateisteja, vaikka kiinan kieltä kirjoitetaan yksinkertaisella merkkikielellä. On epäilyksetöntä, että nykyisessä Kiinassa on ateisteja.

Muinaisuus

Muinainen ateismi on hyvin usein dokumentoitu uskontojen pyhiin kirjoihin. Kun hakusanalla ”jumalaton” haetaan eri hakuroboteilla, löytyy 100–1000 viitettä, joista melkoinen osa viittaa Raamatun Vanhaan testamenttiin. On ilmeistä, että ateismia esiintyi ennen ajanlaskun alkua juutalaisten keskuudessa.

assyria

Professori Armas Salosen (1915–1981) mukaan kenties kaikkein vanhimmat merkit ateismista löytyvät Kaksoisvirranmaan (nykyisin Irak) nuolenpääkirjoituksista. Tietoja Kaksoisvirranmaan ateisteista on jo noin 4500 vuoden takaa. Kaksoisvirranmaan asukkaat olivat yleensä hyvin uskonnollisia, mutta välillä esiintyi myös dokumentoitua ateismia.

Muinaisen Intian ateismi, joka syntyi noin 3000 vuotta sitten, on dokumentoitu pyhiin kirjoituksiin harvinaisen perinpohjaisesti. Edes Helsingin yliopiston jumaluusopillinen todellisuustutkimuskunta ei voi väittää, ettei kysymyksessä olisi aivan selvä ateismi. Laitan tähän otteen historian maisteri Joseph Edamarukun kirjoituksesta (suom. EH):

”Toisin sa­noen Intian filosofian historia alkaa samanaikaisesti Intian ateismin historian kanssa. Bri­haspathy, joka oli eräs Rigve­dan kirjoittajista, oli Intian ensimmäinen tunnettu ateisti. Tietoja Kaksoisvirranmaan ateisteista on jo noin 4500 vuoden takaa, mutta on mahdollista, että heitä on ollut siihen aikaan jo Intiassakin. Ilman kirjallisia todisteita on vaikeaa tehdä päätelmiä menneiden aikojen ihmisten ajatuksista.

Bri­haspathy ja hä­nen oppilaansa kielsivät juma­lien olemassaolon, sielun kuole­mattomuuden ja kuoleman jäl­keisen elämän. (1) Hänen oppi­laansa Dhishana selvitti, että vedalaiset rituaalit eivät olleet muuta kuin keino ansaita ra­haa. Parameshtin, toinen veda­laisen ajan ajattelija, sanoi, että materia on äärimmäinen todel­lisuus. Hän selitti, ettei ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa jostakin kaiken alkuna olevan materian takana olevas­ta. Brighu, toinen vedalaisen ajan materialisti sanoi: "Aine on ikuista, sillä aineesta kaikki oliot saavat alkunsa ja ainee­seen ne palaavat." (2)

Myös Vedat, Upanishadit ja muut tämän ajan kirjoitukset antavat tietoa ateisteista. Svans­naved Upanishad sisältää pää­asiassa materialistisia ja natura­listisia opetuksia. Sen mukaan ei ole olemassa muuta kuin ai­netta, ja tämän maailman lisäk­si ei ole muuta maailmaa. Se se­litti:

Ei ole mitään jälleensyn­tymistä, ei mitään jumalaa, ei mitään taivasta, ei mitään hel­vettiä. Kaikki perinteinen kir­jallisuus on itserakkaiden hölmöjen työtä, luonto on kaiken luoja, ja aika kaiken hävittäjä, nämä määräävät asioista eivät­kä palkitse hyvettä tai pahetta määrätessään ihmisen onnelli­suudesta tai kurjuudesta. Kau­niiden puheiden pettämät ihmi­set turvautuvat jumalien temppeleihin ja pappeihin, kun to­dellisuudessa ei ole mitään eroa jumalan (Vishnu) ja koiran vä­lillä." (3)

On tärkeää huomata, että tämä Upanishadit kirjoitettiin noin seitsemän tai kahdeksan­sataa vuotta ennen kristillisen ajanlaskun alkua. Viidennellä vuosi­sadalla eaa. syntyivät buddha­laisuus ja jainalaisuus. Molem­mat näistä uskonnoista perus­tuivatalun perin ateismiin. Tähän aikaan eli 62 toisinajattelevaa filosofia. Ajitha Kesha Kambaly, heistä kuuluisin, sanoo:

"Jaloista ylöspäin, hiusten latvoista alaspäin, ihon sisällä sijaitsee jiva, joka on tunnettu vanhana Atmanina (sieluna). Koko sielu elää. Kun ruumis on kuollut, sielu ei voi enää elää. Se elää yhtä kauan kuin ruumis elää, se ei voi elää ruu­miin häviämisen jälkeen.

 Ne, jotka väittävät, että sielu on jo­takin ruumiista erillistä, eivät voi sanoa, onko (ruumiista ero­tettu sielu) pitkä vai lyhyt, pal­lomainen, pyöreä vai kolmikul­mainen tai neliömäinen, kuusi­kulmainen vai kahdeksankul­mainen tai katkera, kirpeä, ko­vettava, hapan vai makea tai raskas, kevyt, kylmä, kuuma, si­leä vai karkea. Siksi ne, jotka sanovat, että sielu on ruumiista erillinen, ovat väärässä."
Nykyisen Intian ateismi ei ole kuitenkaan tuon vanhan historian perua. Ateismi nousi eri alueilla ihmisten uudelleen keksimänä. Sekä sivistyneiden paineet taikauskon hävittämiseksi että kastilaitoksen vastustajien vapautusliikkeet loivat johtajia, jotka sanoivat suoraan olevansa ateisteja.


E. V. Ramasami.

Tamil Nadun itsekunnioitusliikkeen johtajan E. V. Ramasamin eli Periyarin (1879–1973) patsaissa lukee ”No God” eli ”Ei jumalaa”.

Goparaju Ramachandra Rao (Gora, 1902–1975), myös suomalaisten tunteman Lavanamin isä, perusti Andhra Pradeshiin Intian ateistikeskuksen.

Intian rationalistiyhdistyksen pitkäaikainen johtaja Joseph Edamaruku on kotoisin Intian katoliselta alueelta Keralasta. Nuorempi Edamaruku, Sanal Edamaruku on  saanut mainetta apinamieshysterian hillitsijänä New Delhissä.

Viime aikoina hän on oleskellut Suomessa, koska Intian katolinen kirkko on ilmiantanut hänet jumalanpilkasta.

Eurooppalainen ateismi on pitkälle antiikin kulttuurista peräisin. Valtaan päästyään kristityt pyrkivät tuhoamaan kristinuskon vastaisen kirjallisen materiaalin, ja he onnistuivatkin siinä melko hyvin. Noin tuhannen vuoden ajalta ei ole tunnettuja ateisteja ja heidän kirjoituksiaan. Koska ateismi syntyy ihmisessä myös itsestään, ateisteja epäilemättä oli.

Keskiaika

1500 – luvulla italialaiset alkoivat kyseenalaistaa katolista ajattelua.

Pietro Pomponazzi (1462 - 1524) siirtyi aristoteelisesta ajattelutavasta nykyaikaiseen syysuhteeseen perustuvaan ajatteluun ja piti sielua kuolevaisena.

Samaan tapaan ajatteli myös Geronimo Cardano (1434 - 1517).

Lucilio Vanini (1585 - 1619) sai vaikutteita edellä mainituilta ja katsoi, että materia oli yhtenäinen ja vakio.

Giulio Cesare Vanini (1585–1619) piti ihmistä periaatteessa koneena ja joutui vainon kohteeksi ympäri Eurooppaa ja tapetuksi kahden kirjansa takia.


Paolo Sarpi (1552–1623) oli jo oikea ateisti ja sekä Galileo Galilein (1564–1642) että Giordano Brunon (1548–1600) ystävä.

Ateisti Sarpia on esitelty Vapaa Ajattelijassa 4-5/2000. Sarpi kehitti jumalauskolle psykologisen selityksen:

Turhautuneet ihmiset loivat kaikkivoipaisen jumalan, joka oli kykenevä tekemään kaikkea sitä, mitä ihmiset eivät pystyneet.  Tämä oli Sarpin mukaan ihmisten kurjuuden alkujuuri.

1600-luvulla piiloateisteja esiintyi jo laajalla alueella Euroopassa.

Valistus

Julkiateismin nosti esiin vasta valistus, mannermaalla n. 1770.


Paul Henri Holbach.

Paul Henri Holbach
’in (1723–1789) La Système de la Nature (1770) (=Luonnon järjestelmä) sisältää ateismin perusteet.


Jean Meslier.

Ateismia d’Holbach toi esiin myöhemmissä teoksissaan ja julkaisemalla Jean Meslierin (1664–1729) testamenttina tunnetun teoksen, joka on mm. jyrkkää kristillisen siveyden kritiikkiä.

Meslierin testamentissa kerrotaan kansanmiehestä, jonka mielestä kaikki rikkaat ja vaikutusvaltaiset olisi hirtettävä pappien suoliin.

Katolinen kirkko kiistää, että Jean Meslieriä olisi ollut olemassakaan.

Sosialismi

sosialismi

1800-luvulla ateismi sai vahvan liittolaisen sosialismista. Sekä Karl Marxin (1818–1883) johtamat kommunistit että Mihail Bakuninin (1814–1876) johtamat anarkistit olivat julkiateisteja.

Suomi

Suomalaisen ateismin historiaa voit kerrata napauttamalla tästä.

Darwinismi


Charles Darwin.

1800 luvun lopulla Charles Darwinin (1809–1882) Lajien synty, joka ilmestyi 1859, alkoi vaikuttaa sivistyneistöön. Suomessa kehitysoppi huomioitiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Vuoteen 1889 sijoittui ”Uskonsota Jyväskylässä” Eero Erkon (1860–1927) johdolla. Kehitysoppia puolustivat mm. Ahon veljekset ja Minna Canth (1844–1897).

Suomen työväenpuolue perustettiin Turussa 1899, ja sosialismin mukana Suomeen tuli marxilainen ateismi.

1900 – luvun alussa ateismi oli tullut Suomeen pysyäkseen. 

Tehtäviä

  1. Syntyykö ihminen ateistina vai uskovaisena?
  2. Luettele vanhan ajan ateistisia
  3. aatevirtauksia.
  4. Miten ateismi palasi Eurooppaan?
  5. Miten ateismi palasi Suomeen.
  6. Mitkä tekijät vaikuttuvat ateismin Suomeen tuloon?

Järjestöjä

Ateistijärjestöt

Maailman tunnetuimmat ateistijärjestöt löytyvät sivustolta:

aai

http://www.atheistalliance.org/

Näiltä sivuilta löytyy myös Suomen ateistiyhdistys.

Näiden lisäksi Amerikan ateistit on merkittävä jäjestö:

http://atheists.org/

Sekulaarihumanistit

Sekulaarihumanistit löytyvät sivustolta:

http://www.secularhumanism.org/

Tavalliset humanistit

Tavalliset humanistit löytyvät sivustolta:

http://www.iheu.org/

Suomessa on noin 150 jäsnen tavallisten humanistien järjestö.

Transhumanistit

Tietoa transhumanisteista löydät napauttamalla tästä.

Uskonnolliset humanistit

Alempana on esitelty edesmenneen professori Urpo Harvan käsityksiä kristillisestä humanismista.

Suomessa ei ole erityistä kristillisten tai muiden uskonnollisten humanistien järjestöjä. 

Tietoja uskonnollisten humanistien järjestöistä löytyy osoitteesta:

http://en.wikipedia.org/
wiki/Religious_humanism

Muita humanisteja

Muita humanisteja löydät alla olevasta osoitteesta. Koska tämä ei ole humanismin käsikirja, kaikkia mahdollisia humanismeja ei käsitellä tässä kirjassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Humanism

Tehtäviä

  1. Millä tavalla yllä luetellut järjestöt eroavat toisistaan
  2. Mistä syystä näissä järjestöissä on vain vähän jäseniä.
  3. Mitä yhteisiä tavoitteita näillä järjestöillä on?

Vapaa-ajattelijat

Yleistä

Etusivu

Vanha Vapaa-ajattelijain maailmanliitto on käytännössä kuollut, mutta joitain uusia yrityksiä elvyttää maailmanlaajuinen toiminta on tehty viime vuosina.

Suomessa toimii noin 1500 jäsenen Vapaa-ajattelijain liitto, joka on käytännössä noin 150 humanistin johdettavana.

Alla on esitetty lyhennelmä järjestön vanhasta kulttuuripoliittisesta ohjelmasta. Kirjoittajan tiedossa ei ole, onko kulttuuriohjelma mahdollisesti muutettu humanistiseksi.

Järjestön sivustolta ei löydy edes viittausta kultttuuripoliittiseen ohjelmaan.

Vapaa-ajattelu

Vapaa ajattelu on niin ympäripyörea käsite, että sen määritelmät ovat enimmäkseen järjestöhistoriallisia (tämän kirjoittaja on työskennellyt sivutoimisesti vapaa-ajattelijajärjestöissä 40 vuotta, mm. pääsihteerinä 10 vuotta ja puheenjohtajana 6 vuotta).

freethought

Ympäripyöreän järjestönimen tarkoituksena on ollut haalia mahdollisimman monenlaisia jäseniä, jotta jäsenmäärä ja vaikutusvalta saataisiin kasvamaan.

Kun tällaisiin järjestöihin liittyy monenlaisia jäseniä, lopputuloksena on se, että järjestön valtaa milloin mikin ajattelusuunta. Ranskan vapaa-ajattelijat kaappasivat trotskilaiset, ja Suomen vapaa-ajattelijat kaappasivat Ruotsin mallin mukaisen uskonnonopetuksen kannattajat.

Vapaa-ajattelijain liitto on luopunut alla olevista tavoitteista, mutta ne esitetään tässä kuitenkin, koska ateistit eivät ole luopuneet näistä tavoitteista.

Alkuperäinen kulttuuriohjelma on hyväksytty Vapaa-ajattelijain liiton 14. sääntömääräisessä liittokokouksessa lahdessa 13.6.1993. Lainsäädännön muututtua alla olevasta on jätetty pois mm. viittauksia vanhentuneisiin lainkohtiin.

Otsikoita on kansantajuistettu. Tarpeettomia sivistyssanoja on suomennettu ja tarpeettomasti muistia rasittavia viittauksia ja nimiä on jätetty pois.

Johdanto

Vapaa-ajattelun ihanne

Vapaa-ajattelijoiksi kutsuttiin keskiajan lopulla ihmisiä, joiden ajattelu oli riippumatonta uskonnosta ja uskonnollisista yhteisöistä. Vapaa-ajattelijat nojautuivat kokemukseen ja järkipäättelyyn sekä omaan ymmärrykseensä.

Nykyisin vapaa-ajattelu määritellään aatteeksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys, avoimuus uusille, perustelluille näkemyksille ja kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä sekä tieteellistä ajattelua. Vapaa-ajattelijat eivät luota mihinkään muuhun kuin sellaiseen mikä on älyllisesti perusteltua. Aina ja kaikkialla on väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Todistuksen taakka on väitteen esittäjällä.

Vapaa-ajattelijat taistelevat henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan.

Vapaa-ajattelu on luontoon perustuva (naturalistinen), ei-jumalinen (teistinen) ja eettinen elämänkäsitys.

Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkäsitystään pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, asenteitaan ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina.

Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.

Vapaa-ajattelijat myöntävät, että aina tulee olemaan asioita, joita ihmisjärki ei asianomaisella hetkellä kykene käsittämään. Emme kuitenkaan katso, että olisi olemassa jokin "korkeampi" tietämisen laji (esim. mietiskely, henkilökohtaiset kokemukset ja elämykset, ns. vanhat pyhät kirjat jne.), jonka avulla voitaisiin saada selville tieteeltä ja järkiajattelulta salattuja totuuksia.

Tätä ratkaisua tukee se havainto, että moniin kysymyksiin, joita aiemmin peitti filosofian sumu, voidaan nyt vastata täsmällisesti käyttämällä puolueettomia menetelmiä.

Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat.

Vapaa - ajattelijaliike

Vapaa-ajattelijain liitto on kansainvälistä. Liitto on poliittisesti ja kaupallisesti sitoutumaton ja riippumaton järjestö.

Liitto on uskonnottomien ja yleensä uskontokuntiin kuulumattomien ihmisten etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö.

Liitto toimii uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Vapaa-ajattelijain liitto on vakiinnuttanut uskonnottomien edunvalvojana.

Liitto ja sen jäsenjärjestöt antavat tietoja uskonnottomien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä avustavat heitä uskonnottomaan kulttuuriin liittyvissä siviilitavoissa kuten nimenannossa, aikuistumisessa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisessä.

Aatteelliset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liiton aatteellisena päätavoitteena on tieteellisen - kokemukseen ja järjen käyttöön perustuvan - elämänkäsityksen levittäminen ja yleistäminen. Elämänkäsitys on jäsennelty kokonaiskäsitys luonnosta, yhteiskunnasta ja ihmisestä (todellisuuskäsitys).

Lisäksi siihen sisältyy käsitys tiedon luonteesta ja saavuttamisesta (tietoteoria) sekä käsitys hyvästä elämästä ja elämän tarkoituksesta (arvoteoria). Tieteellinen elämänkäsitys on silloin, kun todellisuuskäsitys pohjautuu sille mitä tiede kertoo maailmasta ja tietoteoria sekä arvoteoria ovat filosofisesti perusteltuja.

Tieteellinen elämänkäsitys on kaikilta osilta tieteen ihanteita kunnioittava (avoimuus, kriittisyys, itse korjaavuus) ja siihen kuuluu tietoteoreettinen näkemys, että tieteellinen metodi on paras ja luotettavin menetelmä maailmaa koskevan tiedon hankkimiseksi.

Tieteellinen todellisuuskäsityksen epädogmaattisuus ja kriittisen metodin kunnioitus erottaa sen uskonnollisista, mystisistä, okkulttisista ja näennäistieteellisistä todellisuuskäsityksistä.

Vapaa-ajattelu hyväksyy järjen valta-aseman ja pyrkii esittelemään sellaista ajattelua ja etiikkaa, joka nojaa kokemukseen ja on riippumatonta auktoriteeteista ja uskonkappaleista. Järjen valta-aseman hyväksyminen ei merkitse kuitenkaan tunteiden suuren merkityksen kieltämistä ihmiselämässä.

Vapaa-ajattelijain mielestä vain tiedeyhteisössä tapahtuva, tieteellisiä menetelmiä noudattava julkinen järjen käyttö voi antaa takeita siitä, että virheistä ja erehdyksistä opitaan ja että totuus saavutetaan. Vain tieteelliseen tiedonhankintamenetelmään sisältyy vaatimuksia todellisuutta koskevien väitteiden perustelemiselle ja näiden väitteiden koettelemiselle.

Etiikan tulee kasvaa inhimillisistä tarpeista ja eduista. Hyvä ja paha, oikea ja väärä eivät ole mitään ihmisten kokemuksista riippumatonta tai ihmiselämän ulkopuolelta tullutta. Moraalin perusta on ihmisten kokemuksissa, tarpeissa ja yhteiselämän vaatimuksissa.

Vapaa-ajattelijat haluavat edistää kriittiselle älylle perustuvaa etiikkaa. Se lähtee siitä, että viime kädessä ihminen itse on se mittapuu, joka ratkaisee käsitykset arvojen ja normien oikeutuksesta. Vapaa-ajattelijat tarjoavat uskonnollisperusteiselle moraalille vaihtoehdoksi etiikan, joka on uskonnollista etiikkaa joustavampi ja suvaitsevampi sekä järkevämmin perusteltu.

Vapaa-ajattelijat kannattavat tieteellistä asennoitumista maailmaan ja elämään. Tieteen tulokset tarkentuvat ja muuttuvat, mutta tieteellinen asennoituminen on pysyvää. Se on uskonnollisen, maagisen ja näennäistieteellisen asennoitumistavan vastakohta.

Tieteellinen asennoituminen merkitsee sitoutumista tutkimuksen, logiikan ja näytön järkiperäisten menetelmien käyttöön. Samalla se merkitsee sellaisen ajatuksen hylkäämistä, että olisi olemassa järkiperäisen, erittelevän, loogisesti etenevän ajattelun ohittavia oikoteitä todellisuuden tiedostamiseen.

Intuitiolla eli sisäisellä oivalluksella voi olla tärkeä merkitys uusien ajatusten keksimisessä mutta se ei sinänsä riitä totuuden arvosteluperusteeksi.

Vapaa-ajattelijat eivät kuitenkaan kannata tieteisuskoa. Tiede ei ratkaise arvokysymyksiä. Tiedon kasvuun tulee aina liittyä elämän päämääriä koskevaa viisauden kasvua, jotta saavutettua tietoa käytettäisiin oikein. Maailma tarvitsee avointa keskustelua arvoista ja tavoitteista.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä ihmiselämällä on merkitystä, koska me luomme ja kehitämme tulevaisuuttamme. Tavoitteenamme on hyvä elämä tässä ja nyt. Ihmisten on mahdollista elää merkityksellistä ja täyttä elämää sekä itseään varten että palvellakseen kanssaihmisiään.

Ihmiset ovat yksin vastuussa unelmiensa maailman toteuttamisesta. Mikään kohtalo, jumaluus, tähdet tai geenit (sosiobiologia) ei määrää ihmisen sosiaalista toimintaa. Ihmisen historian todellinen vaikuttava tekijä on luonnonlakien asettamien mahdollisuuksien puitteissa ihminen itse.

Yhteiskunnalliset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain yhteiskunnallisena päätavoitteena on valtion ja kirkon erottaminen. Se merkitsee kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien julkisoikeudellisen aseman lakkauttamista ja täyden ajattelun vapauden toteuttamista Suomessa.

Vapaa-ajattelijain mielestä valtion on oltava oikeudellisesti mihinkään uskontoon sitoutumaton. Kannatamme moniarvoista ja -kulttuurista yhteiskuntaa. Siinä julkinen valta on puolueeton eri todellisuuskäsityksiin ja elämänasenteisiin nähden mutta kannustaa kansalaisia olemaan aktiivisia ja itsenäisiä todellisuus- ja elämänkäsitysten suhteen.

Erilaisten todellisuuskäsitysten on voitava vapaasti kilpailla keskenään samoin ehdoin ilman, että julkinen valta asettaa niitä keskenään millään tavoin eriarvoiseen asemaan. Erityisesti on huomattava, että eri- tai etuoikeuksien antaminen yhdelle käsitykselle on samalla muiden käsitysten syrjintää.

Tällaisen tilan saavuttamiseksi koko lainsäädäntö on tehtävä puolueettomaksi ja tällä tavalla saatettava sopusointuun Suomen hyväksyminen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Moniarvoisessa ja -kulttuurisessa yhteiskunnassa julkisen vallan tulee myös taloudellisin toimenpitein tukea sitä, että eri todellisuuskäsityksiä edustavat etujärjestöt selviytyvät tehtävistään etu- ja oikeusturvajärjestöinä.

Kulttuuriset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liitto jäsenyhdistyksineen hoitaa monia yhteiskunnallisia tehtäviä ja harjoittaa laajaa sivistystoimintaa. Liiton julkaisema aikakauslehti, Vapaa Ajattelija, Jumalaton kulttuurilehti, on merkittävä uskonnottoman kulttuurin äänenkannattaja Suomessa.

Kristillinen yhtenäiskulttuuri maassamme murtui kauan sitten. Elämme monikulttuurisessa maassa. Vapaa-ajattelijain tehtävänä on kehittää uskonnotonta kulttuuria sen kaikissa muodoissa.

Liitto pyrkii elvyttämään ja kehittämään uskonnotonta tapakulttuuria ja siihen kuuluvia siviilitapoja. Liitto jakaa tietoa uskonnottomien nimenantojuhlien järjestämisestä, aikuistumiskoulutuksesta ja -juhlasta, siviiliavioliitosta sekä uskonnottomista hautajaisista.

Useat liiton jäsenyhdistykset tarjoavat puhujapalvelua nimenantojuhliin ja uskonnottomiin hautajaisiin. Yhdistykset myös ylläpitävät yhteensä seitsemää (1993) vapaa-ajattelijahautausmaata. Liitto kustantaa vapaa-ajattelijain onnittelu- ja surunvalitteluadresseja, omia tuhkauurnia, hautakiviin kiinnitettäviä liekkimaljoja yms. uskonnottomaan kulttuuriin liittyviä hyödykkeitä.

Liiton ja sen jäsenyhdistysten omistama Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab julkaisee kirjallisuutta, uskonnottomaan kulttuuriin liittyviä posti- ja onnittelukortteja, muistolausekokoelmaa yms.

Liitolla ja sen jäsenjärjestöillä on myös kurssitoimintaa.

Ulkomaisten esikuvien pohjalta syntyi elämänkatsomustieto-oppiaineen. Liitto haluaa tukea ja kehittää edelleen tätä uskonnottomien omaa oppiainetta, jota opetetaan peruskouluissa ja lukioissa.

Liitto haluaa säilyttää elämänkatsomustiedon selkeänä vaihtoehtona monille erilaisille oman uskonnon opetusvaihtoehdoille. Tämä on mahdollista vain, jos oikeus opetukseen rajataan uskontokuntiin kuulumattomiin oppilaisiin, kuten on asianlaita nykyisin.

Pyrkimyksiä oppiaineen kristillistämiseksi tai muuntamiseksi filosofispainotteiseksi liitto vastustaa. Erityisen jyrkästi on vastustettava evankelis-luterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä yhdeksi oppiaineeksi. Yhdistämispyrkimyksen motiivina on Ruotsin opetusjärjestelmän tavoin evätä uskonnottomilta omaehtoinen, kristinuskosta riippumaton ja sen kanssa kilpaileva vaihtoehto.

Mikäli koulun opetusta ei kyetä/haluta järjestää myös uskonnottomia tyydyttävällä tavalla tulisi vapaa-ajattelijoiden mielestä kaikki aatteellinen opetus poistaa yhteiskunnan koululaitoksesta.

Jos aatteellista opetusta koulussa annetaan, niin uskonnottomilla vanhemmilla on Suomen hyväksymien ja maamme oikeusjärjestykseen sisältyvien kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen nojalla oikeus saada lapsilleen sellaista moraaliopetusta, joka on yhdenmukaista vanhempien oman käsityksen kanssa.

Koulun aatteellisen opetuksen laadusta päättäminen ei siis kuulu kouluviranomaisille, vaan oppilaiden vanhemmille. Erityisesti elämänkatsomustiedon osalta liitto katsoo, että oppiaineen väljänä viitekehyksen tulee olla uskonnoton.

Liiton jäsenyhdistysten omien vapaa-ajattelijahautausmaiden ohella liitto vaatii lisää vaihtoehtoja hautaustoimeen ja hautauskulttuuriin yleensä. Kunnallisesta, aatteellisesti sitoutumattomasta hautaustoimesta on kehitettävä vaihtoehto kaikille sitä haluaville ihmisille. Liitto tukee edelleen uusien vapaa-ajattelijahautausmaiden perustamista.

Vapaa-ajattelijain liitto edistää myös erilaisten kevennettyjen hautausvaihtoehtojen leviämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi muistolehdot sekä merihautaus.

Myös krematoriotoiminnassa seurakunnalliselle ja kristilliselle palvelulle on taattava joko kunnallinen tai yksityinen, aatteellisesti sitoutumaton, vaihtoehto. Asia on tärkeä vapaa-ajattelijoille, sillä me toimme tuhkauskulttuurin uudelleen Suomeen. Vaikka vapaa-ajattelijoilla ei ole mitään arkkuhautausta vastaan, voidaan sanoa, että vapaa-ajattelijat ovat aina suosineet tuhkausta ekologisin, hygieenisin ja taloudellisin perustein

Tavoitteena sekulaari yhteiskunta

Valtio, kirkko ja vakaumuksen vapaus

Yhteiskunta on puolueeton, kun kirkkojen etu- ja erioikeudet on poistettu ja niillä ei ole hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä valtion tulee olla oikeudellisesti sitoutumaton ja puolueeton suhteessa eri todellisuus- ja elämänkäsityksiin.

Tavoitteena on, että yhteiskunnassa vallitsee täydellinen vakaumuksen- ja omantunnonvapaus. Vakaumuksen- ja omantunnonvapauden aineksia ovat sekä yksilön sisäinen ajatuksenvapaus että tietty oikeus toimia vakaumuksensa mukaisesti. Näistä jälkimmäinen on edellisen todellisen toteutumisen edellytys. Ihmisen vapaus myös toimia vakaumuksensa mukaisesti on kaikkien vapauksien olennainen osa.

Kaikki vakaumuksenvapauden rajoitukset on voitava selkeästi perustella vetoamalla toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilön oikeudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Epämääräiset viittaukset esimerkiksi yhteiskunnan moraaliin eivät riitä perusteiksi rajoittaa yksilön vakaumuksenvapautta.

Yksilön vakaumuksenvapaus toteutuu usein yhteisöjen kautta, ja yhteisöön kohdistuva toimenpide voi loukata yksilön oikeuksia. Tämän takia vakaumuksenvapauden on tulkittava kattavan myös yhteisöt. Yhteisöjen vakaumuksenvapauteen kuuluu oikeus vakaumuksen mukaiseen toimintaan ja opetukseen, oikeus päättää yhteisön vakaumuksellisista ja opillisista kysymyksistä sekä oikeus päättää yhteisön taloudellisista ja hallinnollisista kysymyksistä.

Ajattelun vapauden erityiskysymys on uskonnonvapaus. Ajattelun vapauteen kuuluu sekä vapaus uskontoon, että vapaus uskonnosta (jumalattomuuden vapaus eli ateisminvapaus). Vapaus uskontoon pitää sisällään oikeuden uskonnolliseen todellisuuskäsitykseen ja vapauden kuulua sekä toimia uskonnollisessa yhteisössä sen edustaman uskonnon oppien mukaisesti. Vapauteen uskonnosta kuuluu vapaus olla uskomatta ja toimimatta uskonnon oppien mukaisesti. Oikeus ei-uskonnolliseen vakaumukseen ja toiminta sen puolesta on osa ajattelun vapautta.

Vapaa-ajattelijain mielestä sekä vakaumuksen- ja omantunnonvapauden että uskonnonvapauden täydellisen toteutumisen pahin este maassamme on valtiokirkkojärjestelmä.

Kahdella maamme valtiokirkolla ja niiden opeilla on yhteiskunnassamme sellainen erityisasema, jota on pidettävä muiden aatteellisten yhteisöjen sekä muiden vakaumusten syrjintänä. Etuoikeutetun aseman ja ajattelun vapauden välillä on selvä, periaatteellinen ristiriita. Tämän takia valtiokirkot on erotettava valtiosta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkkokunnan erityisasema ja niiden erioikeudet on kumottava. Kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien julkisoikeudellinen asema on lakkautettava. Kaikki aatteelliset yhteisöt on saatettava keskenään oikeudellisesti samanarvoiseen asemaan. Mistään aatteellisesta yhteisöstä ei pidä erikseen säätää lailla.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että valtion ja kirkon ero ei yksin riitä takaamaan vakaumuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista. Se on kuitenkin välttämätön vaihe näiden vapauksien edistämisessä.

Vastaisuudessa millekään uskonnolle, vakaumukselle tai ideologialle ei tule antaa virallista ja hallitsevaa asemaa valtiossa. Tällainen johtaisi suosintaan ja syrjintään, siis kansalaisten yhdenvertaisuuden ja vakaumuksen-, omantunnon- sekä uskonnonvapauden loukkaamiseen.

Puolueeton lainsäädäntö

Valtion tulee olla oikeudellisesti mihinkään vakaumukseen tai uskontoon sitoutumaton. Tämän takia tarvitaan Suomen lainsäädännön muuttamista puolueettomaksi.

Perustuslaeista on poistettava Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva maininta. Ne yleiset puitteet, jotka lainsäädäntö asettaa uskonnollisten yhteisöjen toiminnalle, on säädettävä tavallisella lailla. Säännökset tulee sisällyttää tavallisiin lakeihin. Nykyinen, erillinen kirkkolaki on kumottava.

Muuttamalla lainsäädäntö puolueettomaksi se saatetaan sopusointuun Suomen hyväksymien ihmisoikeusasiakirjojen kanssa.

Valtion ja kirkon ero merkitsee kokonaisvaltaista muutosta lainsäädännössä. Kirkon oikeudelliset siteet valtionhallintoon katkeavat. Kirkko ei enää saa rahoittaa toimintaansa pakkomaksujen eli verotuksen avulla.

Valtiopäiväjumalanpalvelukset poistuvat virallisista juhlaohjelmista. Valtio ei enää rahoita piispojen ja tuomiokapitulien henkilöstön palkkausta. Kouluissa ei enää opeteta uskontoa. Uskonto tai ateismi on yksityisasioita.

Sikäli kun puolustusvoimat, vankilat yms. haluavat järjestää uskonnollista toimintaa ja vastaavasti muuta aatteellista toimintaa tai palvelua, vastuu tällaisen toiminnan järjestämisestä siirtyy valtiolta yhteisöille.

Samoin kaikki aatteellinen toiminta muuttuu vapaaehtoiseksi. Päävastuu hautaustoimesta ja uusista hautausmaista siirtyy kirkolta kunnille. Kirkko voi keskittyä palvelemaan omia jäseniään.

Mikäli halutaan, että yhteiskunnan koululaitos antaa aatteellista opetusta, niin uskonnonopetuksen ensisijaisuus koululaitoksessa poistuu. Uskonto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntaan kuuluville oppilaille. Elämänkatsomustieto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille.

Jumaluusopillisten tiedekuntien asema valtion yliopistoissa muuttuu: pappiskoulutus siirtyy kokonaan kirkkojen tehtäväksi. Kirkollinen kalenteri poistuu yleisestä käytöstä, eivätkä kirkon juhlapyhät nauti enää mitään erityistä lain suojaa.

Rikoslain 10 luvun 1-2 § (jumalanpilkka, uskonrauha) on pikaisesti kumottava haitallisina ja mielipiteen ilmaisuvapautta loukkaavina.

Uskonnonvapauslaki on uudistettava silmällä pitäen sitä, että valtiosta tulee todellisuuskäsityksen suhteen sitoutumaton.

Lainsäädännön on suhtauduttava yhdenvertaisesti eri vakaumuksiin. Vakaumus ei saa vaikuttaa kansalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Vakaumukseen perustuva syrjintä on erikseen kiellettävä ja siitä on säädettävä rangaistus.

Suomi on hyväksynyt YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen lisäpöytäkirjoineen. Ne on saatettu valtionsisäisesti voimaan laeilla ja tulleet osaksi Suomen oikeusjärjestystä.

Sopimuksiin sisältyvät määräykset ovat siis laintasoisia normeja. Koska tuomioistuinlaitos ja laillisuusvalvojat eivät käytännössä ole tunnustaneet niille tätä asemaa, niiden asema on vahvistettava perustuslaintasoisella säädöksellä. Myös muiden sopimustasoisten ihmisoikeusasiakirjojen asema on vastaisuudessa vahvistettava samalla tavalla, kun valtio on ne hyväksynyt.

Puolueeton lainsäädäntö turvaa kaikkien laillisesti toimivien ja ihmisten perusoikeuksia kunnioittavien yhteisöjen toiminnan ja oikeudet. Eri todellisuuskäsitykset voivat näin kilpailla keskenään samoin ehdoin.

Maahamme on perustettava perustuslain tulkitsemista varten perustuslakituomioistuin. Nykyisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnat eivät ole johdonmukaisia, vaan riippuvat poliittisista suhdanteista.

Näin on käynyt esimerkiksi Hallitusmuodon ajattelun vapauspykälien kohdalla. On omituista, että kansanedustajista, siis itse lakien säätäjistä, koostuva perustuslakivaliokunta, myös itse tulkitsee ovatko heidän säätämänsä lait perustuslain mukaisia vai eivät.

Demokraattinen yhteiskunta

Vapaa-ajattelijat kannattavat aitoa poliittista vapautta, demokraattista, enemmistövaltaan perustuvaa päätöksentekoa, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista ja laillista hallintoa. Korostamme myös, että enemmistövaltaa paremmin demokratiaa luonnehtii vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkia totalitarismin muotoja olivatpa ne uskonnollisia tai uskonnottomia.

Yksilöiden on saatava nauttia kaikista perus- ja ihmisoikeuksista. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on vallittava laaja vapauden kirjo: yksilön vapaudet, taiteellinen, tieteellinen ja kulttuurinen vapaus sekä taloudellinen vapaus.

Vapauden rajoitukset voivat perustua vain toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilöiden vapaudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Vapauden rajoitukset on perusteltava yksityiskohtaisesti.

Vapaa-ajattelijat vastustavat sellaista yksilön toimintavapauteen puuttumista, joka oikeutetaan viittaamalla pakkotoimien kohteeksi joutuneen yksilön hyvinvointiin, hyvään, onnellisuuteen, etuun tai arvoihin.

Yksilön hyvä ei ole mikään objektiivinen, hänen omista käsityksistään riippumaton asia, joka olisi asiantuntijoiden tai vallanpitäjien hallussa. Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä on jopa lupa tehdä omat virheensä niin kauan kuin hän ei vahingoita kanssaeläjiään ja kantaa täyden vastuun erehdystensä seuraamuksista.

Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus ilmaista mielipiteensä tekojen moraalisesta tuomittavuudesta, mutta nämä mielipiteet eivät oikeuta sen paremmin yksilöitä kuin yhteisöäkään pakkotoimien käyttöön.

Moniarvoinen, avoin ja kansanvaltainen yhteiskunta sallii kaikkien näkökantojen tulla kuulluiksi. Jokainen pyrkimys pakottaa koko yhteiskunta hyväksymään kaiken muun poissulkeva käsitys totuudesta, hurskaudesta, hyveestä tai oikeudesta loukkaa demokraattisen yhteiskunnan periaatteita ja sen jäsenten oikeuksia.

Kansanvaltainen yhteiskunta ei ole koskaan valmis. Sitä voidaan aina kehittää. Päätösvaltaa voidaan siirtää enemmän paikallistasolle, esimerkiksi kaupunginosille ja kylille. Toisaalta valtiovallan on huolehdittava esimerkiksi erilaisten valitusteiden avulla siitä, ettei paikallisella mielivallalla poljeta yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Erilaisia kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia tulee kehittää. Esimerkiksi kansanäänestys voidaan ottaa laajempaan käyttöön sekä valtakunnan- että paikallistasolla. Viestintä- ja tietoteknologian kehitys yksinkertaistaa ja helpottaa suoraa päätöksentekoon osallistumista.

Ylikansallista hallintovaltaa on kehitettävä, sillä monet ihmiskunnan ja koko maapallon ongelmat ovat maailmanlaajuisia. Ympäristöongelmat, ihmisten oikeuksien ja vapauksien suojaaminen, talousongelmat jne. vaativat ylikansallisten, kansanvaltaisten ja moniarvoisten hallintovaltajärjestelmien kehittämistä. Niitä voidaan luoda esimerkiksi Yhdistyneiden Kansankuntien ja ETYK-prosessin puitteissa ja niillä tulee olla todellista, sitovaa valtaa.

Moniarvoinen kasvatus

Ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä.

Nykyinen päivähoitolaki ei tyydytä vapaa-ajattelijoita. Päivähoitolaista on poistettava päivähoidon velvollisuus antaa uskontokasvatusta. Vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta päivähoitolakiin otettiin vanhempien tai holhoojan vakaumuksen kunnioittamista koskeva lisäys uskontokasvatusvelvollisuuden yhteyteen, väärinkäytöksiä on esiintynyt.

Alle kouluikäisten vakaumuskasvatus kuuluu kodeille ja on kotien oikeus. Päiväkotien ei pidä antaa myöskään mitään sellaista kasvatusta, jonka tavoitteena olisi tutustuttaa kristilliseen valtakulttuuriin ja kristinopin pääpiirteisiin. Sellainen loukkaa aina uskonnottomien ja muita uskontoja edustavien kotien ihmisoikeuksia.

Yhteiskunnan koululaitoksen tehtävänä ei ole ainoastaan kouluttaa työvoimaa työmarkkinoille, vaan sen kasvatustehtävään kuuluu valistustehtävä. Valistus on sellaista viisauden jakamista ja levittämistä, joka kunnioittaa vastaanottajaa itsenäisenä, järkiperäisenä olentona. Henkilön täytyy voida itse arvioida tiedon luotettavuus ja perustelujen pitävyys, ja hänellä on oikeus päätyä omakohtaiseen vakaumukseen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkea käännyttämistä, jossa toiminnan kohde koetetaan keinoja kaihtamatta saada uskomaan johonkin. Käännyttäminen on ihmisen järkiperäisyyttä loukkaavaa vallankäyttöä.

Yhteiskunnan koululaitoksen tieto-opetuksen tulee pohjautua ajantasaiseen tieteelliseen maailmankuvaan. Vain tieteen menetelmä perustuu sellaiseen julkiseen valvontaan, että sen avulla saavutetuille tuloksille voidaan vaatia erikoisasemaa kansanvaltaisen yhteisön koululaitoksessa.

Vapaa-ajattelijain mielestä luonnontieteellinen opetus on kouluissa määrällisesti ja laadullisesti nostettava sille tasolle, että oppilaat kykenevät omaksumaan ja ymmärtämään kohtuullisesti todellisuutta koskevaa, yhä lisääntyvää tietoa.

Mikäli yhteiskunnan koululaitoksessa annetaan aatteellista opetusta, sen on kunnioitettava ihmisoikeusasiakirjojen turvaamaa lasten vanhempien oikeutta saada lapsilleen oman vakaumuksensa mukaista aatteellista opetusta.

Sen on turvattava lapsen oikeus välttyä vanhempiensa tai laillisen holhoojansa vakaumuksen vastaiselta aatteelliselta opetukselta. Myös lapsen omaa vakaumuksen- ja omantunnonvapautta on kunnioitettava siten, että lapselle turvataan oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Maamme nykyinen aatteellisen opetuksen järjestelmä, joka mahdollistaa erilaisille uskonnollisille yhteisöille oikeuden saada oman tunnustuksen mukaista uskonnonopetusta, on tyydyttävä muiden kuin uskonnottomien osalta.

Uskonnottomille kodeille tarkoitettu elämänkatsomustiedon opetus on kompromissi. Se voidaan hyväksyä niin kauan kuin elämänkatsomustieto on selkeä vaihtoehto uskonnonopetukselle. Sen takia elämänkatsomustietoa on tulevaisuudessakin kehitettävä uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomien oppilaiden tarpeista lähtien ja oppiaineen väljänä viitekehyksenä on oltava uskonnottomuus..

Elämänkatsomustiedon tulee olla uskontokuntiin kuulumattomien lasten ja nuorten oppiaine. Oppiaine kristillistyisi, jos se olisi avoin uskontokuntiin kuuluville.

Vapaa-ajattelijat vastustavat elämänkatsomustiedon muuttamista filosofispainotteiseksi. Samoin vastustamme suunnitelmia uskovaisten ja uskonnottomien yhteisestä aatteellisesta opetuksesta tulevassa nuorisokoulussa ja aikuislukiossa.

Koulun kasvatusopetuksen laadusta päättäminen ei kuulu kouluviranomaisille, vaan lasten vanhemmille. Koska Vapaa-ajattelijain liitossa on paljon uskonnottomien kulttuurien tuntemusta, sitä on kuultava elämänkatsomustiedon opetusta kehitettäessä.

Edellytämme, että elämänkatsomustiedon opetuksessa oppilaille esitellään ajantasaista todellisuuskäsitystä, kriittistä ajattelua ja etiikkaa. Opetuksen on kehitettävä oppilaiden perustelutaitoa ja kykyä johtopäätösten omakohtaiseen tekoon sekä kykyä erottaa merkityksellinen tieto koko tietovirrasta.

Oppiaine ei saa olla joidenkin filosofien väylä omien näkemystensä yksipuoliseen esittelyyn. Esimerkiksi etiikassa on esiteltävä monipuolisesti erilaisia etiikan pääteorioita ja ratkaisumalleja sekä jätettävä valintojen teko oppilaille.

Uskonnottomien kotien lapset ja nuoret tarvitsevat ennen muuta hyvät tiedot omasta, uskonnottomasta kulttuuristaan. Siksi sillä tulee