Katsomusaineiden peruskysymyksiä: Elämän tarkoitus

Sisällysluettelo

  1. Katsomusaineiden peruskysymyksiä: Elämän tarkoitus
    1. Miksi tämä artikkeli on mukana
    2. Selityksen selityksiä
    3. Savossa ei selitellä
    4. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    5. Viinan syytä
    6. Elämä on elämisen arvoista
    7. Tahto elää
    8. Onnellisuus tavoitteena
    9. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen

Miksi tämä artikkeli on mukana

Tämä artikkeli on otettu mukaan, koska asiaa ei opeteta Suomen yliopistoissa.



Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
    • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä



Ernest Nagel.

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901–1985)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "mitä varten".
Joskus savolainen sanoo "minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista



Kurt Baier.

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt Baier (1917-2010)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.



Canberra.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.



Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän kannalta arvottomasti.

Luonnontieteen elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.



Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa loukkaantua.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.



Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.



Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkytystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.



Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti käytännössä mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.



Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.



Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia.

Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä



Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista



Paul Kurtz.

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on Paul Kurtzin mukaan, että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen



What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life, kirjoittanut Julian Baggini, Granta Books, Suffolk, 2004,ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.


Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin kosmologian selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.



Richard Dawkins.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.



Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.



Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.


Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.