Jumalaton kulttuurilehti 9
Godless Culture Magazine 9

Syyskuu September 2006

Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi



Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi



Sisällysluettelo

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil.maist. Erkki Hartikainen

Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 1.2.2011.
Last uppdate 2/1/2011.


Important things: Tärkeät asiat:
15 books in Finnish 15 kirjaa suomeksi

Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish)

Sanasto Sanasto
Peruskoulu et1-2 et1 et2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9
Lukio et10 et11 et12 et13 et14
Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat

Analytical Logical Empiricism: see

http://etkirja.pp.fi/ale.htm

Dictionary of Atheism
Atheists in action
Physics pages of Pekka T. Laakso

Tilaa kirja


Etsii, etsii eikä toivo löytävänsä.  Mikä se on?
Totuudenetsijä

Mitä tapahtuisi, jos ihminen saataisiin elämään keskimäärin 1000 vuotta?
Suurin kuolinsyy olisivat liikenneonnettomuudet.

Kiinassa on kehitteillä ihmislaji, joka pystyy nukkumaan seisaallaan.

Uusi siunaamisen määritelmä: Siunaaminen on rötöstelyn hyväksymistä.

Sisällysluettelo

  1. Pääkirjoitus syyskuu 2006
  2. Käänteinen kaksikamarijärjestelmä
  3. Järjestöterroria: Vapaa-ajattelijain liitto erottaa Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n
  4. Myös muita erottamisia on tulossa?
  5. Perustetaanko Suomeen filosofian museo?
  6. Kirja tunnustuksettomuudesta
  7. Wikipedia väärentää käsitettä ateismi, Wikipedia on vahvasti sensuroitu
  8. Älä tue Wikipediaa missään muodossa
  9. Jumaluusoppinut herjaa Dawkins’ia, eikä vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta
    1. Älä tuhlaa tähän kirjaan rahojasi
    2. Elämän tarkoitus
    3. Alister McGrathin omaelämänkerta
    4. Alister McGrath ei viitsi perustella väitteitään
    5. Mitä tarkoittaa Dawkins’in puhe geenien (perintötekijöiden) itsekkyydestä?
    6. Dawkins ja postmodernismi
    7. Maailma vailla tarkoitusta
    8. Sokea kelloseppä
    9. Johtaako luonnontiede ateismiin tai kristinuskoon
    10. Selittääkö jumala mitään?
    11. Tapaus William Paley
    12. Charles Darwinin uskonnolliset käsitykset
    13. Todisteet ja usko
    14. Tämä artikkeli jatkuu lokakuun numerossa.
  10. Uskontoa etiikan valeasussa
    1. Taustaa
    2. Sihvola ja utilitaristinen jumalatodistus
    3. Harjoitustehtävä 1:
    4. Uskoismi eli fideismi
    5. Harjoitustehtävä 2:
    6. Hyvät ja pahat ateistit
    7. Harjoitustehtävä 3:
    8. Sihvola ja looginen empirismi
    9. Harjoitustehtävä 4:
    10. Onko lupa uskoa todeksi sitä, mitä toivoo todeksi
    11. Harjoitustehtävä 5:
    12. Tekeekö usko hyväksi
    13. Harjoitustehtävä 6:
    14. Onko työväenliikkeen taistelun luoma hyvinvointiyhteiskunta luterilaisuuden ansiota?
    15. Liberalismi ja luterilaisuus
  11. Pursiaisismi
    1. Mitä pursiaisimi on?
    2. Pursiainen on oppinut ”naisten kielen”
    3. Pursiainenhan savolaisittain sanottuna ”puhhuu vertaaksilla kur-Ryllykkä vaenoo”
    4. Paljon puhetta tyhjästä
    5. Kant ja Rawls
    6. Terrorismi on omanarvontuntoa
    7. Pursiaisen tarpeet ovat kyltymättömät
    8. Pursiaisella on vakaumuksen tarve
    9. Pursiainen ei huiputa korttipelissä, entä Wahlroos Junior?
    10. Kalkyyliopin alkeet 1
    11. Jorma Torppa – hirveä insinööritieteilijä
    12. Tämä artikkeli jatkuu lehden lokakuun numerossa.
  12. Uutisia
  13. News
    1. Phil Zuckerman's /tilasto statistics
  14. 50 kärjessä
  15. Top 50
  16. Islamin paastokuukausi alkoi taloja ja autoja polttamalla
  17. Kirkko määrittelee ateismin väärin
  18. Saksassa kiistellään äärimuslimien pelossa peruutetusta oopperasta
    1. Jeesus ja Muhammed menettävät päänsä
    2. Peruuttamisella on vain vähän ymmärtäjiä
    3. Idomeneo kertoo isästä, jonka täytyisi surmata poikansa
  19. Suomessa on nyt kolme yhdistystä, joiden nimessä on sana ”ateisti”
  20. Terho Pursiainen Fan Club on perustettu
  21. Raha-automaattiyhdistys tukee uskonnollisia hyväntekeväisyysjärjestöjä
  22. Baylor study finds religion thriving in the U.S.
  23. Texas study finds many state schools violating laws on teaching religion
  24. Yleisön osasto
  25. Wittgensteinin Tractatus kirjoitetaan uudestaan, uudelleenkirjoitus meneillään
  26. Pilakuvia paavista ja islamista
    1. Yhdentyvä ihmiskunta tarvitsee narrinsa
    2. Luonnontieteet ja postmodernismi
  27. Gravitation
  28. Geometria
  29. Ateismin määritelmä
  30. Ateistin määrittelemä
  31. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
  32. Uskonnon määritelmä
  33. Raamatun ristiriidat
  34. Linkkejä

Pääkirjoitus syyskuu 2006

Erkki Hartikainen 10.9.2006

Tätä lehteä toimitetaan vielä syyskuun loppuun asti. Pääartikkeli julkaistaan syyskuun loppupuolella, ja se käsittelee Ilkka Niiniluodon ja Juha Sihvolan toimittamaa kirjaa ”Nykyajan etiikka.” Jo tässä yhteydessä voin ennustaa, että kehuja kirja ei saa. Lehti siis täydentyy syyskuun loppuun asti. Myös alla olevia artikkeleita voidaan vielä korjailla.

Emme mielellämme kirjoita Vapaa-ajattelijain liitosta. Emme saa tietojakaan, emme edes entisiltä ystäviltämme, kun liittohallitus on päättänyt, että tietoja saa ulkopuolisille antaa vain Jori Mäntysalo. Liittohallituksen jäsen Raimo Väisänen, joka edusti liiton vanhinta jäsenyhdistystä, Kotkan vapaa-ajattelijoita, on eronnut liittohallituksesta.

Valitettavasti järjestö on kadottamassa käsityksensä kansanvallasta ja avoimuudesta. Vuosikymmenien työ liiton hyväksi ei paina enää yhtään mitään. Kuten eniten liiton hyväksi tehnyt ja äänin 5-4 erotettu Kimmo Sundström sanoi kauan sitten, järjestössä vainotaan järjestelmällisesti niitä, jotka ovat saaneet jotain aikaan tai edes yleensä tehneet jotain. Asiantuntemuksella ei ole liitossa tällä hetkellä sen enempää arvoa kuin oli muinaisessa Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa.

Käänteinen kaksikamarijärjestelmä

Erkki Hartikainen 25.9.2006

Toisen maailmansodan jälkeen eduskunnassa oli pitkään useita kymmeniä uskontokuntiin kuulumattomia kansanedustajia. Esimerkiksi sosialidemokraattien Ralf Friberg ja SKDL:n Taisto Sinisalo sekä Heli Astala ja muutkin tekivät aloitteita uskontokuntiin kuulumattomien olojen parantamiseksi. Suomeen saatiin elämänkatsomustiedon opetus SKDL:n Mikko Ekorren johtaman eduskunnan sivistysvaliokunnan avulla.

Kun käsitysvapautta koskevia lakeja on käsitelty nykyisellä vuosituhannella, edustajat ovat saattaneet valiokunnissa ihmetellä huononnuksia aikaisempaan tilanteeseen, mutta uskontokuntiin kuulumattomia ei ole löytynyt suuresta salista niin paljoa, että kukaan olisi siellä suutaan avannut uskontokuntiin kuulumattomien puolesta.

Valtioneuvostossa vasemmistoliiton silloinen ortodoksikristitty puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ja sosialidemokraattien evankelis-luterilainen Maija Rask toimivat uskonnottomien aseman heikentämiseksi.

Suomen eduskunnassa on yksikamarijärjestelmä. Mikään ylähuone ei voi estää eduskunnan päätösten voimaan tuloa. Missään tapauksessa en kannata minkään lajin ylähuonetta, mutta kun nykyinen eduskunta muistuttaa toiminnaltaan muiden maiden ylähuonetta eli toimii valtioneuvoston kumileimasimena, olisi ehkä tarpeen saada Suomeen todellista kansaa edustava alahuone.

Kutsun tätä järjestelmää nimellä käänteinen kaksikamarijärjestelmä. Nykyinen eduskunta muodostaisi ylähuoneen, mutta alahuoneeseen valittaisiin 18 vuotta täyttäneistä kansalaisista väestörekisteristä arvalla esimerkiksi 1000 jäsentä. Alahuone ei tarvitsisi kokoontua ollenkaan fyysisesti vaan alahuoneen edustajille annettaisiin vaalikaudeksi kerrallaan tietokoneet, joiden avulla he voisivat äänestää kumoon sellaiset eduskunnan päätökset, joita alahuoneen jäsenten enemmistö pitäisi kelvottomina.

Jos joku kieltäytyisi alahuoneen jäsenyydestä esimerkiksi terveydentilan takia, tilalle arvottaisiin uusi. Alahuoneesta voisi vetäytyä vakavan sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi kesken kauden, ja tilalle arvottaisiin uusi jäsen.

Alahuone voisi myös antaa eduskunnalle epäluottamuslauseen, jolloin olisi järjestettävä uudet eduskuntavaalit. Alahuoneen jäsenten tiedonhankkimiskulut korvattaisiin täysimääräisinä ja heille maksettaisiin palkkio jokaisesta äänestykseen osallistumisesta.

Järjestöterroria: Vapaa-ajattelijain liitto erottaa Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n

Liittohallitus on 23.9.2006 päättänyt pyytää Pääkaupunkiseudun ateistit ry:ltä yhdistyslain 15. pykälän 2. momentin mukaista selitystä ennen mahdollista päätöstä PATin erottamisesta. PATilla on kolme viikkoa aikaa selityksen toimittamiseen.

Syynä on erityisesti PATin WWW-sivusto. Sivustolla on mm. Yhdistyksen periaatteet -sivulla kerrottu "Ne, joita kiinnostaa jatkuva kokouksissa kinaaminen, jäsenten mollaaminen, valehtelu, varastaminen ja veronkierto

hakeutuvat muihin paikallisyhdistyksiin." Lisäksi sivulla mm. esiintyy useaan kertaa termi "laillisuussiipi", joka antaa ymmärtää liiton nykyisen enemmistön toimivan laittomasti.

PAT on myös tehnyt perättömän rikosilmoituksen liitosta nimikkeellä 'laskutuspetos”. WWW-sivullaan PAT uutisoi rikosilmoituksen tekemisen, mutta ei sitä, että poliisi totesi ilmoituksen aiheettomaksi eikä vienyt asiaa edes syyttäjälle.

PAT on toiminnallaan huomattavasti vahingoittanut liittoa.

[valokuva] Liittohallitus on jo aiemmin ensin poistanut PATin WWW-sivun liiton sivujen yhteydestä, ja myöhemmin poistanut tiedot PATista kokonaan liiton sivustolta. Nämä toimenpiteet eivät ole muuttaneet PATin toimintaa.

Jori Mäntysalo
Sähköposti Jori.Mantysalo@uta.fi
Pääsihteeri, Vapaa-ajattelijain liitto ry

Myös muita erottamisia on tulossa?

Etenkin Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksen entinen varapuheenjohtaja, nykyinen liittoneuvoston jäsen Tauno Lehtonen on puhunut kokouksissa siihen sävyyn, että myös muita liiton jäsenyhdistyksiä erotetaan, jos ne eivät noudata Lehtoselle tuttua kommunistista järjestökuria. Etenkin ne yhdistykset, jotka ovat ottaneet nimeensä sanan ”ateisti”, erotettaneen varmasti. Seuraavana on vuorossa Länsi-Uudenmaan ateistit (entinen Lohjan seudun vapaa-ajattelijat).

Onneksi Suomen ateistiyhdistys ry ei ole koskaan liittynyt Vapaa-ajattelijain liiton jäseneksi. Luultavasti sitä ei olisi koskaan hyväksyttykään liiton jäseneksi.

Perustetaanko Suomeen filosofian museo?

Valtioneuvoston lähde, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoo, että seuraava suuri säästökohde ovat yliopistojen filosofian laitokset. Ne aiotaan yhdistää, siirtää Saariselälle ja muuttaa museoksi.

Jo oli aikakin! Eiväthän nämä laitokset opeta juuri muuta kuin enemmän tai vähemmän menneisyyteen kuuluvien kuuluisuuksien höpinöitä tai keskenään kaikista asioista eri mieltä olevien nykyfilosofien poliittisia mielipiteitä.

Professoreille tarjotaan työtä erilaisten koulutustilaisuuksien ja kansanjuhlien viihdyttäjinä. Osa henkilöstöstä koulutetaan uudestaan museohenkilökunnaksi.

Tohtoriksi väitelleitä pidetään itsestään selvästi pätevinä Saariselälle perustettavan museon vahtimestareiksi.

Kirja tunnustuksettomuudesta

Guy Haarscher, Tunnustuksettomuus, Eurooppalaisen filosofian seura ry 2006, ISBN 952-5503-22-4.

Tunnustuksettomuus (la laïcité) on poliittinen käsite. Tunnustukseton valtio ei aseta mitään uskontoa erityisasemaan ja takaa jokaiselle omantunnonvapauden. Se suhtautuu puolueettomasti ja tasavertaisesti kaikkiin uskontoihin ja uskonnottomiin maailmankatsomuksiin.

Ranskassa tunnustuksettomuuden periaate toteutettiin jo vuonna 1905, Suomessa evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella uskontokunnalla on edelleen erityissuhde julkiseen valtaan.

Teoksessa esitellään sekä ranskalaisen tunnustuksettomuuden syntyhistoria että vertaillaan eri Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen tilannetta. Lisäksi pohditaan sananvapauden ja uskonnonvapauden suhdetta monikulttuurisissa yhteiskunnissa.

Guy Haarscher (s. 1946) työskentelee professorina Brysselin Université Libressa ja on samassa yliopistossa toimivan Oikeusfilosofian tutkimuskeskuksen (Centre de Philosophie du Droit) johtaja. Haarscher on tutkinut moraali-, yhteiskunta- ja oikeusfilosofiaa erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta.

Hänen teoksistaan voidaan mainita mm. L’ontologie de Marx (1980), La raison du plus fort (1988), Philosophie des droits de l’homme (1987), La laïcité (1996), Le fantôme de la liberté (1997), Philosophie du droit (1998), Les démocraties survivront-elles au terrorisme? (2002). Suomeksi Haarscherilta on aikaisemmin ilmestynyt artikkeli »Oikeuden aika ja totalitaarinen kokemus» niin & näin -lehden numerossa 2/2005.

Suomentaja Tapani Kilpeläisen aiempaan tuotantoon kuuluvat mm. La Mettrien Ihmiskone (2003), Onfrayn Kapinallisen politiikka (2004), Deleuzen Nietzsche ja filosofia (2005) sekä Foucault’n Tiedon arkeologia (2005).

Hinta 25 euroa (niin & näin -lehden kestotilaajille 18 euroa). Postitus 2 euroa.

Tilaukset:

Sähköposti: tilaukset@netn.fi
Nettikauppa:
www.netn.fi/kauppa
Puhelin: 040–721 4891
Posti: Eurooppalaisen filosofian seura ry., PL 730, 33101 Tampere

Wikipedia väärentää käsitettä ateismi, Wikipedia on vahvasti sensuroitu

Erkki Hartikainen 9.9.2005

Jumaluusoppineet ovat muokanneet ateismin määritelmän Wikipediassa seuraavaan muotoon:

Ateismi on sitä, ettei usko jumalaan tai jumaliin. Ateismia käytetään kuvaamaan kahta hieman erilaista katsantokantaa: laajemmassa mielessä (heikko, negatiivinen tai neutraali) ateismi on yksinkertaisesti jumalaan uskomisen puuttumista.

Tässä merkityksessä kuka tahansa henkilö, joka ei ole teisti, on ateisti. Jumalan kieltävää kantaa kutsutaan vahvaksi tai positiiviseksi ateismiksi. Antiteismillä puolestaan tarkoitetaan teismisten uskomusten suoranaista vastustamista.

Kun tämän kirjoittaja, Suomen ateistiyhdistys ry:n puheenjohtaja Erkki Hartikainen aikoinaan yritti korjata Wikipedian ateistiyhdistystä ja ateismia koskevia herjoja, sensorit kielsivät välittömästi minua kirjoittamasta Wikipediaan.

Kansa uskoo, mitä lehdet heille valehtelevat. Wikipedia on vahvimmin sensuroituja julkaisuja maailmassa, ja Suomessa jumaluusoppineiden määräysvalta on ehdoton.

Älä tue Wikipediaa missään muodossa

Ateismi ei ole sitä, vaan ateismi on yksinkertainen väitelause ”jumalaa tai jumalia ei ole olemassa”.

Wikipedian jumaluusoppineet haluavat tahallaan sotkea ateismin ja ateistin. Ateismi on puhdas väitelause, ateisti on ihminen, joka pitää ateismia totena. Ei ole mitään heikkoa tai vahvaa ateismia niin kuin Wikipedian jumaluusoppineet väittävät. Tietysti voi olla painonnostaja-ateisteja tai sängyssä lojuvia ateisteja.

Väitelause on tosi tai epätosi. Wikipedian pitäisi sanoa, että ateismi on tosi väitelause.

Jumaluusoppinut herjaa Dawkins’ia, eikä vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta

Erkki Hartikainen 18.9.2003

Seuraavassa on arvioitu Alister McGrath’in uusin kirja ”Dawkins’in jumala, geenit, meemit ja elämän tarkoitus” Kirjapaja, Helsinki, 2006, ISBN 952-607-279-8.

Älä tuhlaa tähän kirjaan rahojasi

Kirjapaja Oy on osa Kotimaa-yhtiöitä, johon kuuluvat lisäksi Kustannus Oy Kotimaa, Suomen Kirkko-Mediat Oy, Kotimaa Tuotannot, CredoNet Oy, KuvaKotimaa, Sacrum Oy ja Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Se on siis suuri kirkollinen kustantaja, jota me ateistit emme tue julkaisi se mitä tahansa.

Kirjan nimi on suora käännös englanninkielisestä, joten myös kysymys elämän tarkoituksesta kuuluu kirjan alaan. Kirja kuitenkin jättää tähän kysymykseen vastaamatta. Koska tieto elämän tarkoituksesta on hyvin monia ihmisiä hämäävä, tässä artikkelissa vastataan kysymykseen elämän tarkoituksesta. Uskonnolliset vastauksen tähän kysymykseen ovat yleensä alkeellisesti virheellisiä.

Elämän pohjimmainen tarkoitus ei voi olla esimerkiksi iankaikkisen elämän saavuttaminen, koska se jättää avoimeksi kysymyksen siitä, mikä on iankaikkisen elämän tarkoitus. Jos kaikella pitää olla syynsä, jumalat eivät voi olla ensimmäinen syy, koska jää avoimeksi, mikä on jumalien syy.

Elämän tarkoitus

Seuraava osio on lainaus elämänkatsomustiedon oppikirjasta et8.

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni niin kävellään kaikki.
Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901–85)). Eräät muinaiskreikkalaiset (esim. Platon, (427–347 eaa.) ). olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt E. Baier (1917 -)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Todellisuudessa nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää jonkin asian selittäjänä. Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821–1881)) täsmälleen päinvastoin.

On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisten tekojen olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jonkin elämässä piilevän jumalallisen tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti. Nykyaikaisen todellisuuskäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään.

Päin vastoin tekniikka on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton. Miksi sitten oletetaan, että ateistin, jonka mielestä elämällä ei ole mitään ennalta tiedettävää tarkoitusta, pitäisi muka tehdä itsemurha, jos hän todella uskoisi elämän tarkoituksettomuuteen?

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti - ikään kuin kutsuilla olemiseen pitäisi olla jokin erityinen syy. Monet uskonlahkot vastustavat syntyvyyden säännöstelyä, koska niiden oppien mukaan sukupuolielimet on tarkoitettu lisääntymiseen.

Vaatimus, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on puhtaasti arvosidonnaista puhetta, joka ei liity ollenkaan totuuskysymyksiin. (David) Humen giljotiinin mukaan tosiasioita ja arvoja ei voi loogisesti johtaa toisistaan; tästä näkökulmasta katsoen oletus jostakin elämän “todellisesta” tarkoituksesta on silkkaa hölynpölyä.

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) todellisuuskäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Todellisuustutkimuksen (tieteellisen) todellisuuskäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.

Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat. Teistiset uskonnot ovat muovautuneet orjanomistusyhteiskunnassa, jossa orjilla oli inhimilliset isännät ja kaikilla ihmisillä yhteinen kosminen isäntä.

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei välttämättä millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) saattaa päinvastoin lisätä hänen arvoaan. Ne, jotka hylkäävät nykyajan todellisuuskäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei voisi olla tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, hän ei voi omistaa itse itseään ja antaa itse elämälleen tarkoitusta. Aivan kuten lapselle saattaa merkitä shokkia se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä shokkia määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys. Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisiä seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin. Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jussi on pieni, koska hän on pienempi kuin puu. Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus. Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…
Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Paul Kurtzin mukaan uskonnottoman etiikan ensimmäinen sääntö on, että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää. Joissakin uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollakin tavalla arvotonta.

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Onnellisen elämän ehdot ovat aina olleet ihmisille epävarmoja, ja tämä on saanut ihmisiä jopa vapaaehtoisesti luopumaan sekä vapaudesta että vastuusta jonkin heitä suuremman vallan hyväksi, joka sanelee heille elämän tarkoituksen. Vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty oletus on, että jokainen tavoittelee onnea omalla tavallaan. Sellaisessa yhteiskunnassa, joka ei enää jakaudu orjiin ja isäntiin, kukaan ei voi määritellä tarkoitusta kenellekään muulle kuin itselleen ja omalle elämälleen.

Alister McGrathin omaelämänkerta

Kirjansa esipuheessa McGrath kertoo, kuinka hän on ollut nuoruudessaan ateisti ja kääntynyt uskovaiseksi ylioppilaana ollessaan. Hän sanoo, että hän alkoi pitää ateismia uskonrakennelmana vuonna 1971. Tämä tapahtui samana vuonna, jona G. H. von Wright julkaisi teoksensa Explanation and Understanding. Filosofian oli vallannut suuri hajaannus, ja on ymmärrettävää, että joku brittiylioppilas sekoaa valtavirran mukana.

McGrath opiskeli luonnontieteitä, joten häntä pyydettiin jo varhain kirjoittamaan Richard Dawkins’ia vastaan. Britanniassa hallitsee pääasiassa ns. anglikaaninen kirkko, joka ei vastusta Darwinin kehitysoppia. Monien anglikaanisen kirkon piispojenkin uskonnollinen usko on varsin vähissä, joten McGrath saattoi helposti siirtyä luonnontieteilijästä jumaluusopin opiskelijaksi.

McGrath kuului kouluaikoinaan 1960 – luvun ns. radikaaleihin (radix = juuri). Oma havaintoni Suomen opiskelijaradikalismista oli, että se oli äärimmäisen pinnallista muodin mukana menemistä.

Minun onnettomuudekseni myös uskonnonvastaisuus oli äärimmäisen pinnallista. Jos se olisi ollut oikeasti radikaalia eli juuriin menevää, en olisi liittynyt ateistisiin järjestöihin. Olisin todennäköisesti käyttänyt elämäni omasta näkökulmastani hyvin paljon järkevämmin kuin olen tehnyt.

Alister McGrath ei viitsi perustella väitteitään

Alister McGrathilla kuten suomalaisilla jumaluusopin ja viisaudenystävyystieteen (filosofian) professoreilla on se vankka käsitys, että professori ei kansalle kirjoittaessaan tarvitse perustella väitteitään. Professori on näet muinaisten hallitsijain tapaan tavallisten kuolevaisten yläpuolelle. Sivulla 19 McGrath kirjoittaa:

”Laajalti ollaan sitä mieltä, että tieteellisin menetelmin ei voida ratkaista kysymystä Jumalan olemassaolosta. Ajatellaan, että ihmiset päätyvät yleensä hengellisiin näkemyksiinsä muiden perusteiden pohjalta ja käyttävät tieteellistä ajattelua takautuvasti arvioidakseen käsityksiään. Tiede sovitetaan sitten maailmankuvaan, ja se osoittaa sopeutuvansa sekä teistisiin että ateistisiin näkemyksiin huomattavan helposti.”

Koska Richard Dawkins ei hyväksy tätä näkemystä, McGrath ryhtyy kaikkia mahdollisia kielellisiä saivarteluja käyttäen heikentämään Dawkinsin arvovaltaa. McGrathin kirja on kirjoitettu pääasiassa niitä maita varten, joissa uskonto on vahvoilla mutta luomisoppi heikoilla. Iso-Britannia ja Suomi ovat tällaisia maita.

Ennen kuin ryhdyn arvioimaan McGrathin ”vyön alle lyömisiä”, totean muutamalla lauseella sen, miksi Yllä oleva lainaus McGrathin tekstistä on loogisen empirismin huonoon huutoon joutunutta sanaa käyttääkseni vähintään mieletön ja jo ei mieletön niin älytön.

Ensiksi sillä, että jostakin väitteestä ollaan laajalti jotakin mieltä, ei todista mitään mainitun väitteen totuudesta. Itse asiassa kuulun myös tieteen yksimielisyysteorian (konsensusteorian) vastustajiin. Myös yksimielinen tiedeyhteisö voi erehtyä, kuten se on erehtynyt monissa tärkeissä asioita jo tuhansien vuosien ajan.

Toiseksi tavallisten ihmisten tunteisiin perustuva sitoutuminen joihinkin väitteisiin ei todista mitään näiden väitteiden totuudesta. On yleisesti tiedossa, että jopa lapsena omaksutut väitteet säilyvät tunnelatausten vuoksi koko elämän ajan, vaikka ulkopuoliset osoittaisivat ne täysin perusteettomiksi.

Kolmanneksi jos todellisuustutkimus (entinen tiede) on yleensä tarpeellista, sen tehtävänä ei ole osoittaa, että jokin on epätodellista (ts. ei ole olemassa), vaan todellisuustutkimuksen (entinen tiede) tehtävänä on osoittaa, mikä on todellista. Se, mitä ei voida osoittaa todelliseksi, ei voida pitää todellisena.

On ikävää, että ihmiset sotkevat logiikan (joka ei ole mitään muuta kuin merkkipeli) ja todellisuuden. Valitettavasti myös ateistit syyllistyvät tähän sekoiluun koko ajan. Lause ”Jos kaikki joulupukit ovat parrakkaita, niin on olemassa eräs joulupukki, joka parrakas” on lausekalkyylin totuustaulukkojen mukaan tosi, mutta siitä ei voida tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan joulupukkeja olisi oikeasti olemassa.

Todellisuusväite eli olemassaoloväite tarvitsee aina perusteluja. Ei voida osoittaa virheelliseksi väitettä, että Andromedan galaksissa on aurinkokunta, jonka eräällä planeetalla erää aasirotu, joka uskoo jumalan olemassaoloon. Tämän väitteen totuutta ei kuitenkaan jätetä avoimeksi. Jos tämän väitteen esittää kenelle tahansa tavalliselle kristitylle, hän suurella todennäköisyydellä ja hetkeäkään miettimättä hylkää tämän väitteen. Pahimmassa tapauksessa hän alkaa epäillä, onko väitteen esittäjä edes oikein täysijärkinen.

Vuonna 1973, tämän kirjoittaja, Suomen gallup ja Vapaa-ajattelijain liitto osoittivat, että melkein kaikki uskovaiset uskoivat yhteen tai useampaan jumalatodistukseen. Kaikki nämä jumalatodistukset on osoitettu jo satoja tai tuhansia vuosia sitten virheellisiksi. Äskettäin on tullut ilmi, että noin kolmannes suomalaisista ei pidä totena kehitysoppia. Kyseessä on suurin piirtein se kolmannes, joka on tosissaan kristittyjä.

Keille McGrath kirjoittaa? Minun mielestäni hän kirjoittaa jumaluusopin ja viisaudenystävyystieteen professoreille. Heidän syytään on, että ateistien ihmisoikeuksia ei saada kuntoon. Heidän syytään on, että opiskelijoille sanotaan, että olkaa edes agnostikkoja mutta älkää olko missään tapauksessa ateisteja. Agnostikothan eivät vaadi itselleen mitään ihmisoikeuksia, kun he eivät tiedä kumpi osapuoli on oikeassa

Mitä tarkoittaa Dawkins’in puhe geenien (perintötekijöiden) itsekkyydestä?

Sivulla 52 kaivaa esiin viisaudenystävyystieteen professori Mary Midgleyn, jonka mukaan ”Geenit eivät voi olla itsekkäitä tai epäitsekkäitä sen enempää kuin atomit voivat olla mustasukkaisia, norsut abstrakteja tai keksit teleologisia.” Tämä ”filosofi” tunnetaan Iso-Britanniassa änkyrämäisestä väittelystään Richard Dawkins’ia ja John Leslie Mackie’ta (1917–1981) vastaan. Midgley ylpeilee sillä, että hän on päässyt filosofian professoriksi ilman filosofian tohtorin tutkintoa.

Myös suomalaiset viisaudenystävyystieteilijät ovat viisastelleet samaan tapaan (esimerkiksi Petri Ylikoski: Dawkins’in itsekkäät geenit, filosofinen n&n aikakauslehti, 3/94). Niiden aikojen jälkeen sekä eläintiede että kasvitiede ovat rikastuneet huomattavasti siitä havainnosta, että perintötekijäin säilyttäminen varsin usein ylittää kaikki muut kasvien ja eläinten toimintamallit. Ainakin minua kauhistuttaa monien nisäkkäiden raaka tapa tappaa nuoria eläimiä silloin, kun niissä ei ole samoja perintötekijöitä kuin itsessä. Eivät ihmistenkään isä- tai äitipuolet ole erityisen rakastettavia lapsille, joissa ei ole heidän omia geenejään. Kasvit yrittävät näin syksyllä vielä ennen kuolemaansa tuottaa ainakin yhden siemenen (herneenpalot, joissa on yksi herne).

Tietysti puhe geenien itsekkyydestä on vertauskuvallista, mutta Richard Dawkins ei olekaan viisaudenystävyystieteen vaan tieteen kansantajuistamisen professori. Mitä onkaan sanottava jumaluusoppineiden vertauskuvallisista selityksistä? Kun Raamattu on osoittautunut pääasiassa välimeren ympäristön satujen kokoelmaksi, näistä saduista yritetään löytää vertauksia ja opetuksia.

Richard Dawkins’in asiaa käsittelevä kirjansa on suomennettu: Richard Dawkins, Geenin itsekkyys (The Selfish Gene, 1976/1989). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Arthouse 1993. 368 s. Lukekaa ja vakuuttukaa.

Dawkins ja postmodernismi

Lähes parikymmentä vuotta sitten esimieheni (joka oli nainen) ilkeili minulle ja jouduin kuuntelemaan Kalevi Kivistön esitelmän postmodernismista. Samassa tilaisuudessa Timo Airaksinen ilkeili minulle, vaikka en tunne koko miestä muuten kuin hänen surkeiden kirjojensa valossa. Ei tullut siinä tilaisuudessa selväksi se, mitä postmodernismi on.

Katsotaanpa, mitä Wikipedian jumaluusoppineet sanovat postmodernismista:

”Postmodernismi on taiteellinen, filosofinen ja kulttuurillinen liike tai tila, jonka sanotaan syntyvän modernismin takia ja jälkeen.

Siinä missä modernismi perustuu valistusajan autoritäärisen rationaaliseen estetiikkaan, etiikkaan ja tietoteoriaan, postmodernismia kiinnostaa enemmänkin se, miten kyseisten mukaideaalien (ns. metakerrontien) auktoriteetit määrittyvät sirpaleistumisen, konsumerismin ja dekonstruktion kautta. Postmodernismi hyökkää yksioikoisen maailmanlaajuisia arvoja vastaan, sekä kannustaa hajotettuihin ja moninaisiin näkökulmiin.

Postmodernismi johdetaan sanasta postmoderni, joka tarkoittaa asioiden tilaa, joka syntyy modernisuuden jälkeen.

Postmodernismi on 1970-luvulla alkanut tarkastelutapa, joka korostaa moninaista suhtautumista sekä filosofisiin, että taiteellisiin perusnäkemyksiin. Se ilmentää tietoyhteiskunnan monimielisyyttä ja korostaa, että kaikesta voi lausua mielipiteitä.”

Jos asia ei tullut tästä selväksi, lohduttautukaa sillä, että ei tullut minullekaan. Sen verran sain siitä selvää, että en ole postmodernisti. Sen sijaan olen posthumanisti, kuten olen toisaalla esittänyt. Itse asiassa minä olin se ilkeä pappa, joka toi sanan ”posthumanismi” anglosaksisesta maailmasta Suomen Internetiin.

Dosentti Pertti Lindfors sanoo, että Helsingin yliopiston rehtori, professori Ilkka Niiniluoto on tyypillinen postmodernisti. Luultavasti Ilkka Niiniluoto ei myönnä tätä, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että Lindfors on tässäkin asiassa vastoin yleistä mielipidettä aivan oikeassa.

Sivulla 54 McGrath sanoo: ”Darvinismi on maailmankatsomus, suuri kertomus ja suuri metanarratiivi. Se on kaiken kattava kehys, josta käsin elämän suuria kysymyksiä tulee arvioida ja etsiä niinin vastausta. Tästä syystä Dawkinsin käsitykset ovat saaneet aikaan vastareaktion postmoderneissa kirjailijoissa, joiden mielestä mitä tahansa metanarratiivia, oli se sitten marxilainen, freudilainen tai darvinistinen, on periaattessa vastustettava.”

Minä en mielelläni puhu ismeistä ollenkaan, en edes darvinismista puhumattakaan sitten postmodernismista, joka on kai itse metanarratiivi, mitä se sitten tarkoittaa (on sanottu, että filosofia on tieteen metanarratiivi).

Minkähän takia valtaenemmistö Suomen koululaisista pakotetaan kouluissa kuuntelemaan Raamatun ”suuria” kertomuksia (oikeastaan satuja)? Miksi Suomen kouluissa ei saa (edes ateistien lapsille) esittää mitään sellaista, joka puoltaa ateismia?

Maailma vailla tarkoitusta

Sivujen 54 – 55 teksti on otsikoitu ”Maailma vaikka tarkoitusta.” Kristittynä McGrath vastustaa käsitystä, jonka mukaan tämä planeetta on vaikka tarkoitusta. Juutalaisen suuren kertomuksen mukaanhan vuorenjumala Jahve loi maailman ihmisiä varten. Dawkins on aivan päinvastaista mieltä.

Dawkins’in mielestä maailman olosuhteet olivat otolliset elämän synnylle ja kehitykselle. Maailma tuntuu minusta liian osilta kappaleelta kenenkään ihmisen kanssa samanlaiseen kemiaan perustuvan olennon tekemäksi. Itse asiassa tiedetään, että Maan raskaat alkuaineet ovat syntyneet muinaisessa kiintotähdessä, joka on sitten räjähtänyt ja näin on syntynyt elämälle otollisia aineita.

Lainasin edellä kokonaisen luvun oppikirjasta et8, jotta lukijat ymmärtäisivät, että epäorgaanisen luonnon ilmiöitä ei selitetä tarkoituksilla vaan syillä. Maailma on siis vailla tarkoitusta.

Sokea kelloseppä

Richard Dawkins’in ehkä tunnetuin kirja on Sokea kelloseppä, suomentanut Risto Varteva, Porvoo: Helsinki: Juva, WSOY, 1989. (Alkuteos: The blind watchmaker, 1986.)

Sivulta 63 alkaen McGrath ryhtyy arvostelemaan tätä Dawkins’in teosta. Hän huutaa apuun sanan ”agnostisismi” kehittäjän Thomas Henry Huxley’n (1825–1895). Tämän käsityksen mukaan jumalan tai jumalien olemassaoloon ei voida ottaa kantaa siksi, että asiaa ei voida todistaa kumpaankaan suuntaan. Agnostismi on eräänlainen epäilyn (skeptisismin) muoto joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin.

Uudella ajalla on useimmiten ymmärretty skeptikko ajattelijaksi, joka katsoo, että mitään totuutta ei ole olemassa. Jos ryhdytään väittämään todeksi mitä tahansa, ollaan siis skeptikkoja. Agnostisismi on kanta, joka on virheellinen täsmälleen samalla perusteella kuin skeptisismi.

Se, että lukuisat eurooppalaiset viisauden ystävyyden professorit sanovat olevansa agnostikkoja, johtuu jumaluusopillisten tiedekuntien vaikutuksesta professorinimityksiin. Niissä maissa, joissa vallitsee jonkinlainen kirkon ja valtion ero (esimerkiksi Ranska ja Yhdysvallat), viisauden ystävyyden professoreista useimmat sanovat olevansa ateisteja eivätkä agnostikkoja.

Seuraavassa tarkastellaan yksityiskohtaisesti McGrathin ”Sokeaa kelloseppää” vastaan esittämiä väitteitä.

Johtaako luonnontiede ateismiin tai kristinuskoon

Tämä on väärin asetettu tai väärin suomennettu kysymys. Pitäisi sanoa: ”Johtaako tiede ateismiin tai kristinuskoon”.

Sivulla 68 McGrath kirjoittaa: ”Luonnontieteellisin metodein on mahdotonta saada lopullista vastausta kysymykseen jumalan olemassaolosta.” Hieman korjattuna väite kuuluu: ”Tieteellisin menetelmin on mahdotonta saada lopullista vastausta kysymykseen jumalan olemassaolosta.”

Muutaman sivun päästä McGrath käyttää hyväkseen tieteen kahtiajakoa ja vaatii, että Dawkins ei saisi käyttää muita tieteitä kuin luonnontieteitä.

McGrath käyttää hyväkseen Richard Dawkins’in ehkä omalaatuisinta vastustajaa Stephen Jay Gould’ia (1941–2002). Tämä mies hoiti syöpäänsä käyttämällä kannabista, mutta hän kuoli keuhkosyövän aivoihin lähettämiin etäpesäkkeisiin. Gouldin mukaan luonnontiede voi käyttää vain luonnollisia selityksi. Ilmeisesti McGrath haluaa sanoa, että luonnontiede ei käsittele yliluonnollisia selityksiä. Kokonaan eri asia on, että koko yliluonnollisen käsite on harhaanjohtava ja tarpeeton. Luontoon kuuluu kaikki, mikä on todellista.

McGrath sanoo Dawkins’in tietävän, että ”luonnontieteillä ei ole keinoa osoittaa, että jumalaa ei ole olemassa”. Tämä on todellisuustutkimuksen (entinen tiede) päälaelleen kääntämistä. Todellisuustutkimuksen tehtävä ei ole tutkia sitä, mitä ei ole olemassa, vaan sitä, mitä on olemassa.

Sivulla 71 McGrath kaivaa esiin sen, että useat kvanttimekaniikan tulkinnat ovat havaintojen valossa samanarvoisia. McGrathin mukaan tämä ei ole estänyt ihmisiä valitsemasta yhtä tulkintaa. Samaa voitaisiin tietysti sanoa esimerkiksi erilaisista suhteellisuusteorioista. Näissä tapauksissa kyse ei kuitenkaan ole postmodernistisesta ”valinnan vapaudesta” vaan siitä, että luonnontieteilijät voivat tehdä oikeita tai virheellisiä valintoja. Totuus ei muutu miksikään siitä, että jokin tiedeyhteisö tekee virheellisen valinnan.

Selittääkö jumala mitään?

Sivuilla 72 – 76 McGrath arvostelee Dawkins’in Sokean kellosepän sivuilla 58 – 63 esittämää esimerkkiä näennäisen suunnittelun syntymisestä tietokoneella arpomalla. McGrath viittaa mm. Friedrich Waismann’in (1896 - 1959) kuoleman jälkeen julkaistuun luentoihin perustuvaan teokseen ”The Principles of Linguistic Philosophy (ilmestyi 1965). Waismann puhuu filosofisten ongelmien taikomisesta piiloon käyttämällä hallittuja ja huolellisesti valittuja vertauskuvia. Tieteen kansantajuistajat Albert Einsteinin ajatusten selittäjistä lähtien käyttävät vertauskuvia. Sen sijaan todellisuustutkimuksen pitäisi tulla toimeen ilman vertauskuvia.

Saatettuaan Dawkinsin vertauskuvien esittäjänä huonoon valoon, McGrath julistaa ”…Jumala luo maailman, jolla on oma järjestyksensä ja omat prosessinsa” (s. 75). Sivulla 76 McGrath toteaa: ”Sillä, että väitetään Jumalan olevan selityksenä tarpeeton, ei ole yhteyttä kysymykseen hänen olemassaolostaan.” Tässä McGrath kiistää toisen jumaluusoppineen William Occamin (n. 1285–1290 – n. 1349) partaveitsen: Ei pidä olettaa tarpeettomia olioita.

Kun McGrath myöntää, ettei jumalaa tarvita selittämiseen, hänen ajatuksenkulkujaan tässä asiassa ei tarvitse selostaa tämän laajemmin.

Tapaus William Paley

Seuraavaksi McGrath käsittelee jumalaa kelloseppänä. Hänen tärkein vastaväitteensä Dawkins’ille on, etteivät jotkut jumaluusoppineet enää pidä jumalaa kaiken järjestävänä kelloseppänä kuten William Paley aikoinaan.

Jumaluusoppineita on maailmassa valtava määrä, ja heillä on ainakin miljoonia erilaisia mielipiteitä. Jos McGrath ja jotkut hänen anglikaanikaverinsa eivät pidä kelloseppävertausta onnistuneena, tällä joukolla ei ole koko maailman mittakaavassa mitään merkitystä. Dawkins’in ja myös meidän muiden ateistien on torjuttava kansan harhakäsityksiä, sillä kansanvaltaisessa yhteiskunnassa kansalla on ainakin jonkin verran valtaa. Suomen eduskunnassa tosin evankelis-luterilaisella kirkolla on käsitysvapausasioissa ehdoton määräysvalta.

Jumaluusoppineet voivat esittää täysin mielivaltaisia käsityksiä kansan käsityksistä, koska jumalatodistusten kannatuksen mittaaminen on kaikkialla kiellettyä siinä mielessä, että tutkijat eivät uskalla niitä tutkia.

Tämän kirjoittajan tiedossa on yksi kerta, kun asiaa tutkittiin. Tutkimuksen tekivät Suomen Gallup Oy ja Vapaa-ajattelijain liitto tämän kirjoittajan ehdotuksesta ja tämän kirjoittajan johdolla vuonna 1973.

Suurin kannatus oli ”jumalatodistuksella”, jonka mukaan kaikkeudella täytyy olla luoja. Tätä käsitystä kannatti 38 % vastanneista. Toiseksi eniten oli niitä, jotka katsoivat, että täytyy olla joku, joka antaa elämälle tarkoituksen. Näitä oli 34 % kai9kista vastanneista. Kolmanneksi eniten oli niitä, joiden mielestä joku ohjaa luonnon järjestystä. Näitä oli 30 %.

Todennäköisesti nämä luvut ovat lähes ennallaan, koska äskettäisten tutkimusten mukaan 30 % suomalaisista pitää evoluutioteoriaa vääränä.

Toinen vuoden 1973 tulos oli, että vain 8 % suomalaisista kannattaa McGrathin käsitystä, jonka mukaan jumalan olemassaolosta ei voida sanoa mitään tieteen avulla.

Tutkimusta ei voitu toistaa puheenjohtajakaudellani 1999–2005, koska mm. silloinen pääsihteeri Juha Kukkonen oli kaikista tutkimusten kysymyksistä eri mieltä kanssani.

Charles Darwinin uskonnolliset käsitykset

McGrath pohtii pitkään Darwinin uskonnollisia käsityksiä. Lisäksi hän marssittaa tukijoukoikseen kaikki keitä hän on löytänyt, käsitteen ”agnostisismi” keksijä Thomas H. Huxley mukaan lukien. Sillä, mitä mieltä jotkut kuuluisat henkilöt Darwin mukaan lukien, ovat jumalan olemassaolosta mielipiteenään esittäneet, ei ole mitään merkitystä asian ratkaisun kannalta. Ilmiselvästi maailman ihmisten nykyinen enemmistökin uskoo jonkinlaiseen jumalaan tai suureen henkeen, mutta tämä usko ei todista mitään kyseisen suuren hengen olemassaolosta. Olemassaoloväitteet voidaan ratkaista vain todellisuustutkimuksen avulla.

Kun olin lukion opettajana, sanoin joskus oppilaille, että jos minulla ei olisi jostain asiasta muuta tietoa kuin se, mitä ihmisten enemmistö väittää, minun olisi viisainta olla enemmistön kanssa eri mieltä.

Todisteet ja usko

Tämä artikkeli jatkuu lokakuun numerossa.

Uskontoa etiikan valeasussa

Erkki Hartikainen 10.9.2005

Taustaa

Ilkka Niiniluodon ja Juha Sihvolan toimittamaa kirjaa ”Nykyajan etiikka ”, Gaudeamus ISBN 951-662-939-3 voidaan todella kutsua uskonnon puolustamiseksi etiikan valeasussa. Kaksi viimeistä kirjoittajaa ovat jumaluusopin tohtori Terho Pursiainen historian professori Juha Sihvola. Juha Sihvola jopa yrittää kumota muiden kirjoittajien kirjoituksia, mikä on hyvin selkeästi toimittajan etiikan vastaista.

Aloitan kirja-arvion julkaisemisen viimeisestä kirjoituksesta ja lisään sitten sen eteen myöhemmin muiden kirjoittajien arviointeja.

Yritän tässä artikkelissa jäljitellä pastori Pursiaisen vuosikymmenien saatossa ja mitä erilaisimpien aatteiden puolesta kirjoittaessa kehittämää tyyliä. Arvostelin herännäisiin kuuluvan päätoimittaja Juhani Simojoen pyynnöstä Terho Pursiaisen kirjan Uusin testamentti (1969) Kirkko ja kaupunki lehteen. Totesin jo silloin, ettei Pursiainen esitä mitään uutta.

Sihvola ja utilitaristinen jumalatodistus

Utilitarismi eli hyötyajattelu on eräs seurausetiikan muoto. Hyötyajattelua on hyvin monenlaista, mutta Juha Sihvolan jumalatodistus hänen artikkelissaan Uskonnon henkinen tila ja tulevaisuus on hyötyajattelua sen karkeimmassa ja heikoimmassa muodossa.

Suurin osa Sihvolan artikkelia on hölynpölyä, josta käytän nimitystä ismittely. Jotta en jäisi Sihvolaa huonommaksi ja jotta lukijan ymmärtäisivät, mitä ismittely on, esitän tässä uuden ismin: hölynpölyismi. Kuten tunnettua, hölynpölyismi tekee ihmisestä kunnon kansalaisen. Kun ihminen kääntyy hölynpölyistiksi, hän tekee hyviä tekoja, kuten jo hölynpölyismin arkkipyhimykset Augustinus (354–430) ja Martin Luther (1483 – 1546) opettivat.

Neljän sivun historismin jälkeen Sihvola sanoo pyrkivänsä osoittamaan, että intellektuaalisesti (=älyllisesti) ja eettisesti (=siveellisesti) hyväksyttäviä hölynpölyismin muotoja (sivu 230) on (peräti olemassa mitä se sitten tarkoittaakin).

Toisin kuin Wikipedian jumaluusoppineet, Sihvola määrittelee ateismin oikein (s. 231). Sihvolankin mukaan ateismi on väite, ettei jumalaa ole olemassa. Sen sijaan ateistin Sihvola määrittelee väärin. Hän sanoo, että ateistit ”uskovat” tämän väitteen. Eivät ateistit usko vaan pitävät totena. Tästä pääsenkin mieliaiheeseeni: usko on eri asia kuin totena pitäminen. Sana ”usko” vastaa mielestäni englanninkielistä sanaa ”faith” ja sanaa ”usko” ei järkevien pitäisi ihmisten käyttää muuhun kuin haukkumasanana silloin, kun puhutaan uskovaisista.

Sivulla 232 Sihvola jo sotkee edellisellä sivulla kohtuullisen oikein määritellyt käsitteet ja väittää, että ateismia on monta lajia.

Harjoitustehtävä 1:

Montako ateismin muotoa löydät väitelauseesta: ”Ei ole olemassa jumalaa tai jumalia”.

Uskoismi eli fideismi

Sana ”fideismi” johtuu latinan kielen sanasta fides (= faith = usko). Otankin käyttöön uuden ismin: uskoismi. Se tarkoittaa samaa kuin indoeurooppalaisten kielten fideismi. Uskoismi on käsitys, jonka uskonnon perusväitteet kuten ”on olemassa jumala tai jumalia” ovat tosia ilman minkäänlaisia perusteluja.

Uskoismin vastakohta on väite, jonka mukaan kaikki todellisuutta käsittelevät väitteet tarvitsevat perusteluja. Erityisen vankkoja perusteluja vaativat olemassaoloväitteet kuten ”on olemassa jumala tai jumalia”. Jos mitään perusteluja olemassaoloväitteen puolesta ei ole, olemassaoloväitettä on pidettävä epätotena. Tämä on todellisuustutkimuksen (entinen tiede) perussääntö (entinen normi).

Hyvänä kristittynä Sihvola löytää myös ateistisen uskoismin. Sihvolan ajattelutavan mukaan voidaan pitää totena, että Andromedan galaksissa on kiertotähti (planeetta), jossa asuu uskoistisia kristittyjä.

Harjoitustehtävä 2:

Ottakaa selvää, mikä tämä planeetta on nimeltään. Onko se varmasti planeetta?

Hyvät ja pahat ateistit

Sivulla 233 Sihvola jakaa ateistit vuohiin ja lampaisiin. Lampaisiin kuuluvat uskoistiset ateistit kuten ”filosofinen ateisti” Ilkka Niiniluoto. Pahoja ateisteja ovat Sihvolan mukaan kaikki ne ateistit, jotka eivät ymmärrä uskonnon hyödyllisyyttä. Näihin ateisteihin taitaa kuulua toinen teoksen ateistikirjoittaja dosentti Jari Ehrnrooth.

Harjoitustehtävä 3:

Laadi kyselylomake, jonka perusteella ateistit voidaan jakaa hyviin ateisteihin ja pahoihin ateisteihin.

Sihvola ja looginen empirismi

Panu Raatikaisen tässä lehdessä arvosteltu kirja, jossa loogista empirismiä arvostellaan virheellisesti, on löytänyt tiensä Sihvolan käteen (Sihvolalla on tietysti ”tiede-eliitin” jäsenenä lupa lukea tällaiset kirjat laitoskirjastoista). Virheellisen loogisen empirismin tulkinnan mukaan loogisen empirismin edustajat eivät olleet ateisteja vaan agnostikkoja.

Tosiasiassa kaikki loogisen empirismin tunnetuimmat kannattajat olivat ateisteja ja jopa loogisen empirismin vaikutusvaltaisimmat vastustajat (esimerkiksi Willard Van Orman Quine ja Sir Karl Popper) olivat ateisteja! Agnostikko Ludwig Wittgentstein ei koskaan kuulunut loogisen empirismin sisäpiiriin, vaikka looginen empirismi omaksui joitakin virheellisiä ajatuksia Wittgensteinilta.

Looginen empirismi kyllä piti osaa filosofisen ja jumaluusopillisen mielipidekirjallisuuden väitteistä mielettöminä, mutta looginen empirismi kannatti jopa varsin jyrkästi yksinkertaisuusperiaatetta, jonka mukaan jumalien olettaminen on tarpeetonta ja siis virheellistä.

Harjoitustehtävä 4:

Kääntäkää suomeksi teos: Neurath Otto, Rudolf Carnap & Moritz Schlick: Wissenschaftliche Weltaufsfassung: Der Wiener Kreis, 1929.

Harjoitustehtävä on tehty ja sen jouduin tekemään itse, kun ns. filosofia ei katsonut tekstiä kääntämisen arvoitukseksi. Suomennettu teos löytyy Internetistä hakusanalla elämänkatsomustieto.

Onko lupa uskoa todeksi sitä, mitä toivoo todeksi

Sihvola tekee tahallaan tunnetuksi jumaluusoppinut Simo Knuuttilan väitettä, jonka mukaan meillä on oikeus uskoa todeksi, mitä toivomme todeksi. Koska tämä on yleiseksi elämänohjeeksi vähintään naurettava, Sihvola sentään asettaa tämän periaatteen epäilyksen alaiseksi. Vaikka Sihvolan lukeneisuus rajoittuisi siihen jumaluusopilliseen kirjallisuuteen, mitä hän esittää kirjoituksensa lopuksi, hän ei ole voinut olla kuulematta, mitä esimerkiksi hänen mainitsemansa Karl Marx (1818 – 1883) ja Sigmund Freud (1856—1939) puhumattakaan suomalaisesta Eino Kailasta (1890 – 1958) tästä asiasta ajattelivat.

Harjoitustehtävä 5:

Laadi luettelo kaikista tärkeimmistä toiveistasi. Kokeile, kuinka moni uskoo toiveesi todeksi.

Tekeekö usko hyväksi

Sivulla 243 Sihvola alkaa toistaa sitä, mitä hänelle on koulussa uskontotunneilla opetettu: uskonto on oikeutettu, koska se tekee ihmisestä hyvän. Historian professorina Sihvolan pitäisi hävetä tällaista väitettä. Sivulla 244 väittää, että usko hyväntahtoiseen jumalaan ja edistykseen (historismi, katso mitä Sir Karl Popper siitä sanoo) tekee ihmisestä hyvän. Sivulla 251 Sihvola haukkuu ateismia puolustavat ateistit lapsellisiksi ja latteiksi.

Mitään perusteita väitteilleen hän ei esitä. Sihvolalle se, että ateistit ovat väärässä, on jumalan sanaa, ei sitä tarvitse perustella?! Jyrkät ateistit ovat Sihvolan mielestä suvaitsemattomia. Tästä muistuu mieleeni, että mm. kirkon piirissä esiintynyttä työpaikkakiusaamista tutkinut konsultti Olavi Parvikko ihmetteli muutama vuosi sitten julkisesti koulutustilaisuudessa sitä, että minulla on niin pitkä pinna.

Harjoitustehtävä 6:

Ottakaa selvää, mitä kaikkea hyvää Juha Sihvola on tehnyt.

Onko työväenliikkeen taistelun luoma hyvinvointiyhteiskunta luterilaisuuden ansiota?

Sivulla 257 Sihvola väittää, että pohjoismainen hyvinvointivaltio on luterilaisuuden ansiota! Sosialidemokraattisen puolueen vapaajäsenenä ihmettelen historian professorin lausuntoa. Kyllä melkoinen osa hyvinvointiyhteiskunnan puolesta taistelleista Väinö Tanner mukaan lukien oli ateisteja.

Liberalismi ja luterilaisuus

Sivulla 260 Sihvola asettaa myös eurooppalaisen sosiaaliliberalismin luterilaisuuden ansioksi. Herätys Janne Vainio ja Kim Sjöström!

Pursiaisismi

Mitä pursiaisimi on?

Pursiaisismi tarkoittaa pastori – ei pastori – pastori Terho Pursiaisen kaikkein uusinta testamenttia mikä se nyt sattuukaan olemaan.

Tässä kirjoituksessa käsitellään Terho Pursiaisen kirjoitusta Arjen fundamentalismi – addikataruurin anatomia.

Pursiainen on oppinut ”naisten kielen”

Kauan sitten eräs nainen kertoi minulle, että hänellä ja hänen naistuttavillaan on käytössä naisten kieli, jota he käyttävät silloin, kun he haluavat puhua arkaluontoisista asioista niin, että he muodollisesti sanovat jotain muuta kuin mitä he tarkoittavat. Ilmeisesti Terho Pursiainen on korkeaan ikään päätyessään naisilta jotain.

Pursiainenhan savolaisittain sanottuna ”puhhuu vertaaksilla kur-Ryllykkä vaenoo”

Muinaisen intialaisen tarun mukaan maata kannattaa elefantti, joka on tyhjän päällä seisovan kilpikonnan päällä. Pursiainen haluaa puhua vain siitä, mitä hänen jumalansa ole. Toisaalta hän sanoo, että jumala on pyhä (sivu 196). Jos hän olisi sanonut, että jumala on esimerkiksi pösö, olisin viisastunut Pursiaisen käsitysten suhteen jotain. Olenhan aikoinaan tuntenut useita ihmisiä, joiden nimi on Pösö, ateisteja kaikki.

Paljon puhetta tyhjästä

Pursiainen on saanut ihmeen paljon lähes tyhjää mutta vähemmän sivistyneelle sivistyneeltä näyttävää tekstiä vanhasta suomalaisesta sanalaskusta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Toisen Pursiaisen perusajatuksen sanoi kerran kuntosalin pukuhuoneella minulle tuntematon nuori mies: ”Me ei haluta olla kunnollisia vaan me halutaan olla kuten kaikki muutkin.”

Kant ja Rawls

Pursiainen on muistaakseni joskus suomentanut inhoamaani kantilaista John Rawlsia (1921–2002). Rawlsista ja Immanuel Kantista (1724–1804) löydät erilaisia näkemyksiä hakukoneilla, joten en ryhdy tässä mainostamaan näitä edesmenneitä vastustajiani. Sivulla 202 Pursiainen joka tapauksessa näihin ”suurmiehiin” viitaten kuuluttaa ihmisarvoa ikään kuin se tästä kuuluttamisesta mitenkään muuksi muuttuisi. Papin puheita.

Terrorismi on omanarvontuntoa

Terrorismissa on Pursiaisen mielestä kysymys ihmisten omanarvontunnosta (sivu 208). Aivan päinvastaista mieltä oli Richard Dawkins, kun hän heti 11.9. terrori-iskun jälkeen kiirehti toteamaan, että jos nämä miehet eivät olisi uskoneet pääsevänsä heti kuoltuaan taivaaseen, he eivät olisi tehneet itsemurhaiskua.

Pursiaisen tarpeet ovat kyltymättömät

Sivulla 211 Pursiainen puhuu kyltymättömistä tarpeista – ikään kuin hän ei olisi kuullut tilastollisista tutkimuksista, joissa on jo hyvin kauan sitten löydetty ns. kyllästymiskäyrät, jotka epäilemättä ovat Pursiaisen halveksimaa insinööritiedettä, nehän ovat matematiikkaa. 1960 – luvun lopulla laskin itse, että Yhdysvaltain autokannan kehitys noudattaa ns. logistista käyrää. Autojen määrä tulee aina olemaan rajallinen kuten kuka tahansa voi vähäisellä järkeilyllä päätellä. Myös ihmisten määrä noudattaa tätä käyrää. Lisätietoja löydät helposti hakukoneella.

Pursiaisella on vakaumuksen tarve

Sivulla 214 Pursianen väittää, että ihmisillä on aivan yleisesti jonkinlaisen vakaumuksen tai uskon tai ihmissuhteen tarve. Mitä tulee vakaumukseen tai uskoon, tällaista tarvetta ei ole mielestäni koskaan toteen näytetty, ja tunnettujen tutkimusten mukaan keskimääräinen amerikkalainen on tyytyväinen, jos hänellä on yksi toimiva ihmissuhde. Se, mitä vakaumuksia tai uskoja ihmisellä on, riippuu hyvin suuressa määrin siitä, missä ympäristössä hänet on kasvatettu. Ilman kovia kokemuksia edes huippuälykkäät ihmiset eivät pääse ulos perustyhmien joukosta, siitä joukosta, jossa tyhmyys tiivistyy. Jos tulevaisuudesta voidaan jotain sanoa, sanottakoon, että tyhmyydellä on loistava tulevaisuus.

Pursiainen ei huiputa korttipelissä, entä Wahlroos Junior?

”Ässä on vallia sanoi maailman lapsi, mutta toista sanon minä.”

Pappi. jolta putosi taskusta ässä, kun hän puhui saarnastuolissa.

Sivulla 223 Pursiainen erehtyy puhumaan matematiikan totuuksista ja pelisäännöistä. Suosittelen, että hän täydentää tietojaan matematiikan ja automaattien teorian opinnoilla (tietojenkäsittelytiedettä).

Kalkyylien peruskuviot ja perussäännöt eivät ole totuuksia ollenkaan. Ei siis ole mitään matematiikan ja pelisääntöjen totuuksia. Suosittelen, että Pursiainen aloittaa opinnot vaikkapa kuuluisasta Miau – kalkyylistä, josta kerrotaan esimerkiksi kansantajuisessa teoksessa Douglas R. Hoftadter: Gödel, Escer, Bach, Basic Books. 20. painos 1999, ISBN 0-465-02656-7.

Ymmärryksen helpottamiseksi esitän asian kuitenkin vielä yksinkertaisemmalla kalkyylilla, jonka on alun perin esittänyt tieteen kansantajuistaja Walter R. Fuchs.

Kalkyyliopin alkeet 1

Olkoon meillä köytettävissä tulitikkuja, joita merkitään I, ja klemmareita, joita merkitään U.

Kalkyylissa on yksi peruskuvio (joita jotkut pölvästit kutsuvat aksiomeiksi)

U

Lisäksi kalkyylissa on kaksi pelisääntöä:

1. Kuvion molemmin puoli saa asettaa tulitikun.
2. Kuvion perään saa asettaa klemmarin.

Kun peruskuvion U molemmin puolin asetetaan tulitikut, saadaan kalkyylissa johdettavissa oleva kuvio

IUI

Kun tämän perään lisätään klemmari, saadaan toinen johdettavissa oleva kuvio

IUIU

Yhtä hyvin olisi voitu aloittaa lisäämällä peruskuvion perään klemmari, jolloin olisi saatu

UU

Sen sijaan kuviota

UIU

ei voida johtaa pelisäännöillä 1 ja 2 peruskuviosta. On tapana sanoa, että kalkyyli on ristiriidaton silloin, kun kaikkia kuvioita ei voida pelisäännöillä johtaa peruskuvioista. Sen sijaan ei ole mitään erityistä tarvetta kutsua syntyneitä kuvioita tosiksi tai epätosiksi.

Jorma Torppa – hirveä insinööritieteilijä

Tietokone saadaan toimimaan esimerkiksi λ-kalkyylillä, mutta transistori- ja dioditekniikka onnistuvat paremmin lausekalkyylillä merkeillä (ja, tai ja ei – porteilla).

Myös ihmiset ymmärtävät näin suunniteltua tietokonetta paremmin kuin yksinkertaisella kalkyylilla toteutettua.

Poikkeuksen tekee tietysti Jorma Torppa, joka osasi ohjelmoida Helsingin yliopiston ensimmäistä tietokonetta pelkillä ykkösillä ja nollilla (hirveää insinööritiedettä! Huh!).

Tämä artikkeli jatkuu lehden lokakuun numerossa.

Uutisia

News

Phil Zuckerman's /tilasto statistics

Phil Zuckerman on kalifornialainen sosiologian apulaisprofessori. Hän on eri tutkimuksia vertaamalla saanut aikaan seuraavan taulukon uskonnottomista.

Koko aineisto löytyy osoitteesta

http://www.pitzer.edu/academics/faculty/zuckerman/atheism.html

50 kärjessä

Top 50

Maa Country
Väkiluku (2004) Population
% Ateisteja/Agnostikkoja/ei-jumalaan uskovia Non-believers
(alaraja - yläraja) (minimum-maximum)

1. Sweden 8,986,000 46-85% 4,133,560-7,638,100
2. Vietnam 82,690,000 81% 66,978,900
3. Denmark 5,413,000 43-80% 2,327,590-4,330,400
4. Norway 4,575,000 31-72% 1,418,250-3,294,000
5. Japan 127,333,000 64-65% 81,493,120-82,766,450
6. Czech Rep. 10,246,100 54-61% 5,328,940-6,250,121
7. Finland 5,215,000 28-60% 1,460,200-3,129,000
8. France 60,424,000 43-54% 25,982,320-32,628,960
9. South Korea 48,598,000 30%-52% 14,579,400-25,270,960
10. Estonia 1,342,000 49% 657,580
11. Germany 82,425,000 41-49% 33,794,250-40,388,250
12. Russia 143,782,000 24-48% 34,507,680-69,015,360
13. Hungary 10,032,000 32-46% 3,210,240-4,614,720
14. Netherlands 16,318,000 39-44% 6,364,020-7,179,920
15. Britain 60,271,000 31-44% 18,684,010-26,519,240
16. Belgium 10,348,000 42-43% 4,346,160-4,449,640
17. Bulgaria 7,518,000 34-40% 2,556,120-3,007,200
18. Slovenia 2,011,000 35-38% 703,850-764,180
19. Israel 6,199,000 15-37% 929,850-2,293,630
20. Canada 32,508,000 19-30% 6,176,520-9,752,400
21. Latvia 2,306,000 20-29% 461,200-668,740
22. Slovakia 5,424,000 10-28% 542,400-1,518,720
23. Switzerland 7,451,000 17-27% 1,266,670-2,011,770
24. Austria 8,175,000 18-26% 1,471,500-2,125,500
25. Australia 19,913,000 24-25% 4,779,120-4,978,250
26. Taiwan 22,750,000 24%
5,460,000
27. Spain 40,281,000 15-24% 6,042,150-9,667,440
28. Iceland 294,000 16-23% 47,040-67,620
29. New Zealand 3,994,000 20-22% 798,800-878,680
30. Ukraine 47,732,000 20% 9,546,400
31. Belarus 10,311,000 17% 1,752,870
32. Greece 10,648,000 16% 1,703,680
33. North Korea 22,698,000 15% (?) 3,404,700
34. Italy 58,057,000 6-15%
3,483,420-8,708,550
35. Armenia 2,991,000 14% 418,740
36. China 1,298,848,000 8-14%(?) 181,838,720
37. Lithuania 469,040 13% 469,040
38. Singapore 4,354,000 13% 566,020
39. Uruguay 3,399,000 12% 407,880
40. Kazakhstan 15,144,000 11-12% 1,817,280
41. Estonia 1,342,000 11% 147,620
42. Mongolia 2,751,000 9% 247,590
43. Portugal 10,524,000 4-9% 420,960-947,160
44. United States 293,028,000 3-9% 8,790,840-26,822,520
45. Albania 3,545,000 8%  283,600
46. Argentina 39,145,000 4-8% 1,565,800-3,131,600
47. Kyrgyzstan 5,081,000 7% 355,670
48. Dominican Rep. 8,834,000 7% 618,380
49. Cuba 11,309,000 7% (?) 791,630
50. Croatia 4,497,000 7% 314,790


(?): certainty/validity on these figures is relatively low

Islamin paastokuukausi alkoi taloja ja autoja polttamalla

Islamilainen paastokuukausi ramadan alkoi viime viikonloppuna. Muslimit juhlivat sitä polttamalla autoja ja taloja Brysselissä. Mellakat ovat olleet meneillään monta päivää, mutta suomalaisessa mediassa niitä ei ole mainittu sanallakaan. Itsesensuuri on siis hyvin vahva.

Paastokuukausi kiertää ympäri vuotta kuukalenterin mukaan. Aikoinaan se oli keskellä kesää, ja kun paastokuukautena ei saa syödä auringonnousun ja auringonlaskun välillä, esimerkiksi Utsjoella olevat muslimit eivät olisi saaneet syödä ollenkaan.

Kirkko määrittelee ateismin väärin

Kirkko määrittelee ateismin seuraavasti:

Ateismi on maailmankatsomuksellinen vakaumus, joka kiistää Jumalan olemassaolon ja vaikutuksen maailmassa.

Koska ateismi ei millään tavoin lisää ihmisen älyä, melkein kaikki ateistit määrittelevät ateismin samalla tavalla väärin.

Ateismi ei ole mikään vakaumus. Se on seuraavan tosiasiaväitteen nimi: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Ateistit eivät tarvitse puhua mitään jumalan tai jumalien vaikutuksesta, koska oliot, joita ei ole olemassa, eivät vaikuta mihinkään. Virheelliset väitteet, kuten väite, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa, valitettavasti vaikuttavat maailman menoon.

Saksassa kiistellään äärimuslimien pelossa peruutetusta oopperasta

Tämä on julkaistu 27.9.2006, klo 13.40 (päivitetty 27.9.2006, klo 21.34)

Jeesus ja Muhammed menettävät päänsä

Saksassa on noussut kohu Berliinin Deutsche Operin päätöksestä perua esitys, jonka lopussa muun muassa Jeesus ja Muhammed menettävät päänsä. Oopperatalo luopui Mozartin Idomeneo -oopperan esittämisestä, koska pelkäsi teoksen suututtavan muslimeja.

Esityksen on ohjannut räväkistä tulkinnoistaan tunnettu Hans Neuenfels. Hänen luotsauksessaan oopperan loppuun on lisätty kohta, jossa meren jumala Poseidon sekä Jeesus, Muhammed ja Buddha menettävät päänsä.

Tämä lisäys sai oopperatalon perumaan koko produktion, vaikka sitä onkin aiempina vuosina jo esitetty Berliinissä. Neuenfelsin ohjauksen ensimmäinen ensi-ilta oli vuonna 2003.

Tämänkertaisen ensi-illan piti olla marraskuussa.

Peruuttamisella on vain vähän ymmärtäjiä

Hyllytyspäätöksen takana on Deutsche Operin taiteellinen johtaja Kirsten Harms, joka sanoo halunneensa taata henkilökuntansa turvallisuutta. Hän on saanut tukea muun muassa Berliinin poliisipäälliköltä Dieter Glietschiltä.

Suurin osa kommenteista on kuitenkin kielteisiä. Kiihkeänä vellovaan keskusteluun on ottanut osaa muun muassa liittokansleri Angela Merkel, jonka mukaan ääriryhmien pelossa ei pidä sortua itsesensuuriin.

Myös muut Saksan johtavat poliitikot ja kulttuuripersoonat ovat tuominneet oopperan peruuttamisen. Esimerkiksi sisäministeri Wolfgang Schäuble pitää ratkaisua järjettömänä ja perusteettomana. Ohjaaja Neuenfels taas on tyrmistynyt, eikä ole halukas muuttamaan ohjaustaan.

Saksan muslimien yhteisöjen mielipiteet jakautuvat. Esimerkiksi turkkilaisseurakunnan puheenjohtaja Kenan Kolat ei hyväksy oopperan peruutusta. Hänen mukaansa taide ja politiikka täytyy pitää erillään.

Saksan muslimineuvoston puheenjohtaja Ali Kizilkaya taas pitää päätöstä oikeana. Hänestä esitys olisi loukannut muslimeja.

Idomeneo kertoo isästä, jonka täytyisi surmata poikansa

Mozartin Idomeneo kertoo Kreetan kuninkaasta Idomeneosta, joka on palaamassa kotiin Troijan sodasta ja joutuu myrskyyn. Säilyäkseen hengissä Idomeneo lupaa meren jumalalle Poseidonille tappaa ensimmäisen maissa kohtaamansa ihmisen.

Rannalla hän tapaa poikansa Idamanten, ja yrittää kauhistuneena usuttaa tämän maanpakoon. Kun prinssin kuolema näyttää jo vääjämättömältä, hänen rakastettunsa Ilia pelastaa hänet. Uhrautuvan rakkauden vuoksi Poseidon luopuu tappovaatimuksistaan, ja Idamantesta ja Iliasta tulee uusi kuningaspari.

Reuters, Die Welt, Der Spiegel, YLE24

Suomessa on nyt kolme yhdistystä, joiden nimessä on sana ”ateisti”

Ensimmäinen suomalainen ateistiyhdistys on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Suomen ateistiyhdistys ry. Luet juuri nyt Suomen ateistiyhdistyksen lehteä Jumalaton. Tähän yhdistykseen kuuluu vain henkilöjäseniä, ja yhdistys on kansainvälisen Atheist Alliance International – järjestön jäsen.

Toinen suomalainen yhdistys, jonka nimessä on Suomen ateistiyhdistyksen luvalla sana ”ateisti”, on Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Tämä yhdistys on Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistys.

Kolmas suomalainen yhdistys, jonka nimessä on Suomen ateistiyhdistyksen luvalla sana ”ateisti”, on Länsi-Uudenmaan ateistit ry.

Tämä yhdistys on Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistys. Yhdistys on entinen Lohjan seudun vapaa-ajattelijat.

Sen uusi nimi ja täysin nykyaikaistetut säännöt hyväksyttiin yhdistysrekisterissä 4.9.2006 ja lehtemme sai asian tiedoksi eilen.

Yhdistyksen uusi nimi on jo yhdistyksen uusitulla kotisivulla.

Terho Pursiainen Fan Club on perustettu

Terho Pursiainen Fan Club on ottanut mietelauseekseen seuraavan syllogismin:
  • Jumala ei ole kaikkivaltias.
  • Jumala ei ole kaikkitietävä.
  • Jumala ei ole kaikkihyvä.
Siis Terho Pursiainen ei ole jumala.

Terho Pursiainen Fan Club julistaa kaikille filosofeille avoimen kilpailun:

- Keksikää uudelle syllogismille nimi.

Raha-automaattiyhdistys tukee uskonnollisia hyväntekeväisyysjärjestöjä

Alla olevasta linkistä löydät kaikki avustuskohteet vuonne 2006. Tarkistapa oman alueesi avustuskohteet. Yllättävän moni uskonnollinen järjestö saa huomattavan suuria avustuksia.

http://www.ray.fi/avustustoiminta/avustuskohteet/2006/avustuksetalueittain.html

Baylor study finds religion thriving in the U.S.

Sept. 11, 2006, 9:49AM
By RICHARD VARA

Copyright 2006 Houston Chronicle

WACO — Contrary to the impression given on the campaign trail, Americans do not believe God favours one political party over another, according to a national survey released today by the Baylor Institute for Studies of Religion.

The American Piety in the 21st Century survey also found that religion is not in decline in the United States as reported by previous national studies.

Overall, only 4 percent believe that God favours a political party. Among the roughly 100 million identified as evangelical Protestants by the survey, 8.1 percent hold that belief.

However, nearly a fifth (18.6 percent) of respondents believes God favours the United States in world affairs. Among evangelicals, 26 percent think God is on the side of the United States.

In what researchers described as one of the most comprehensive studies of the U.S. religious landscape, the survey found that 89 percent of Americans attend a local congregation or affiliate with a denomination. The finding rebuts other national surveys showing that 14 percent or more of Americans were "religious none’s" — people with no religious backgrounds.

"We find that barely one in 10 truly have no religious affiliation in America," said Kevin Dougherty, Baylor University assistant professor of sociology. "Prior national surveys have concluded that 10 million people are not religious who actually are in church every Sunday — praying, believing in a God; 10 million Americans counted as religious none’s."

The earlier findings led some scholars to theorize that the increase in religious nonaffiliation signalled a rise of secularization comparable to that in Europe, Dougherty said.

Baylor researchers went beyond asking people to identify their faith or denomination and asked for names and addresses of any worship centres they attend, he said.

"We find that just asking about religious preference, 33 percent of respondents said, 'I don't know about my religion,' " Dougherty said: ”But five questions later, they gave us the name of their congregation."

The confusion stems from the rise of nondenominational churches, he said.

"Denominations don't mean as much as they used to," he said. "People don't think of themselves as good Southern Baptists, they tend to think of themselves as good members of a particular congregation."

And many of those congregations today do not include their denomination in their name.

"Evangelical" is not a term that believers used to identify themselves even if they were members of evangelical denominations such as Southern Baptist. Most described themselves as Bible believers, born again or other terms.

"Barely 15 percent of the population identifies with that label even though they are sitting in churches which researchers and reporters alike would clearly define as evangelical," Dougherty said. The survey found 33.6 percent of Americans are evangelical Protestants by affiliation.

Evangelical Protestants are consistently supportive of conservative political issues such as military spending, allowing school prayer and government promotion of values. Half of Southerners are identified as evangelical Protestants.

Among the 10.8 percent of Americans unaffiliated with any religious group, 37.1 percent do not believe in God. The rest do believe in God or some higher power.

The survey, which drew 1,721 responses in late 2005, is the first of biennial examinations aimed at developing a comprehensive national database on American religion, institute co-director Byron Johnson said. It had a margin of error of 4 percentage points.

The survey also probed perceptions of God with four different divine images: authoritarian and highly involved in life; benevolent and engaged in the world; critical but disengaged; and distant and disengaged.

"If I know your type of God, I know all kinds of things about you," said Paul Froese, a survey researcher and Baylor assistant professor of sociology.

Believers in an authoritarian God attend church weekly, pray more frequently and are Bible literalists, the survey found. African-American Protestants overwhelmingly (53.4 percent) believe in this image of God.

Those who have college degrees and make more than $100,000 a year tend toward a distant God or atheism. Those who think of God as distant are more likely to support gay marriage.

The survey also probed paranormal belief in what is believed to be the first such in-depth look in a national survey, said Christopher Bader, assistant professor of sociology.

It found that about 41 percent believe Atlantis existed; 37 percent believe places can be haunted; and 52 percent believe that dreams can foretell the future. About 12 percent believe in astrology and psychics, and about 25 percent believe in UFOs.

richard.vara@chron.com

Texas study finds many state schools violating laws on teaching religion

By Robert Marus

Published September 14, 2006

AUSTIN, Texas (ABP) -- The vast majority of Texas school districts offering courses on the Bible are doing so in an inadequate and unconstitutional manner, and districts in other states are probably no better, according to a study from a progressive watchdog group.

"Reading, Writing and Religion: Teaching the Bible in Texas Public Schools," released Sept. 13 by the Austin-based Texas Freedom Network, was the first study of its kind. Researchers requested information, citing the Texas Public Information Act, on any Bible courses taught over the past few years from each of 1,031 Texas school districts. Its findings focused on the 25 districts that offered elective classes on the Bible in the 2005-2006 academic years.

The 92-page report detailed significant problems with the academic value and legality of the way the courses were taught in all but three of those districts.

"Most public-school Bible classes inappropriately and unconstitutionally present sectarian views as fact and adopt an overall approach that explicitly or implicitly encourages adoption of religious beliefs, typically those held within certain branches of Protestant Christianity," wrote Mark Chancey, who is the report's chief author and a religion professor at Southern Methodist University in Dallas.

"Further, by explicitly or implicitly encouraging commitment to those particular beliefs, these classes can be construed as disparaging other religious views," Chancey continued.

The report found three main problems with the state's public-school Bible courses:

-- Many of the courses "fail to meet even minimal standards for teacher qualifications and academic rigor" and many "have teachers with no academic training in biblical, religious or theological studies."

Chancey noted that many of the courses use the Bible as their only textbook or use supplementary materials such as cartoons, videotapes and workbooks of questionable academic value.

-- The report also found that many of the courses "are taught as religious and devotional classes that promote one faith perspective over all others" and that they "reflect an almost exclusively Christian perspective of the Bible" and "assume that students are Christians, that Christian theological claims are true, and that the Bible itself is divinely inspired."

Chancey noted that many of the school districts use a curriculum produced by the National Council on Bible Curriculum in Public Schools that "betray[s] an obvious bias toward a view of the Bible held by fundamentalist Protestants." Last year, Chancey wrote a report detailing several academic and legal problems with the conservative Christian group's curriculum when taught in a public-school setting.

Chancey also said that other Texas Bible courses he surveyed offered support for a "young earth" model of literal, six-day creation favoured by fundamentalist Protestants; promoted the belief that current events offer support for the imminent return of Christ; and asserted that Christianity supersedes or "completes" Judaism.

-- The report found that most of the courses "advocate an ideological agenda that is hostile to religious freedom, science and public education itself." Chancey said the courses "often foster notions of American identity as distinctively Christian, sometimes introducing themes from the so-called 'culture wars'" and that they often use supplemental materials from groups like the Texas-based Wall Builders, which teaches that the separation of church and state is a myth.

Chancey noted that a similar 2000 study of Florida public-school Bible classes conducted by People For the American Way found very similar difficulties in that state. "It is quite possible that the situations in other states are similar, with relatively few courses offered but with a relatively high percentage of them inappropriately and unconstitutionally endorsing particular religious views," he said. "Should such courses become more common, it is likely that these problems will also become more widespread."

The report also commended three school districts -- one in San Antonio, one near Austin and another in rural western Texas -- for the quality of their Bible classes and showing "that it is possible to teach Bible courses in an objective and non-sectarian manner appropriate to public-school classrooms."

The Supreme Court's 1963 Abington v. Schempp decision said devotional Bible reading in public schools violates the First Amendment's ban on government establishment of religion. However, the court never outlawed teaching about the Bible in a literary and historical context as an important part of Western civilization.

Chancey recommended that Texas school districts wishing to offer elective Bible courses offer better training in the academic study of religion and legal issues surrounding religion and public schools to the courses' teachers. He also suggested that school districts be more transparent and allow significant community input when studying whether to offer elective Bible classes and when developing curriculum for such classes.

He also recommended that school districts adhere to a set of consensus guidelines endorsed by a wide variety of religious and civil-liberties groups -- including the Baptist Joint Committee for Religious Liberty and the National Association of Evangelicals. Titled The Bible and Public Schools: A First Amendment Guide, it was released in 1999 by the Freedom Forum's First Amendment Center and the Bible Literacy Project.

A spokesperson for the Texas Education Agency told the Associated Press that the agency doesn't keep records on, or monitor the content of, public-school Bible courses.

Last year the National Council on Bible Curriculum in Public Schools released a statement calling the Texas Freedom Network "a radical humanist organization" that is "desperate to ban one book -- the Bible -- from public schools."

The statement also said Chancey's report "clearly misrepresents the curriculum's contents and objectives." However, the council later altered its curriculum to reflect many of Chancey's changes.

Read more:

 

"Reading, Writing and Religion: Teaching the Bible in Texas Public Schools" from the Texas Freedom Network

The Bible and Public Schools: A First Amendment Guide from The Freedom Forum

Yleisön osasto

Nimimerkki ”Neuvoton” kysyy:

– Kuinka monta jumalaa mahtuu nuppineulan pään kokoiselle alueelle?

– ?
Nimimerkki ”Epätietoinen” kysyy:

- Jari Ehrnrooth kysyy artikkelissaan ”Yhdentyvä ihmiskunta tarvitsee narrinsa”: ”Mitä ehtoollisesta eli Jeesuksen ruumiista ja verestä tulee sen jälkeen, kun ne ovat kulkeneet suoliston läpi?” Mitä niistä tulee?

- Asiaa jo pitempään harkinneena toimitus päätyi siihen, että niin vähäisistä aineksista voi tulla vain helvetin iso pieru… Anteeksi Pyhä Henki.

Wittgensteinin Tractatus kirjoitetaan uudestaan, uudelleenkirjoitus meneillään

Erkki Hartikainen 9.9.2006

Jotta looginen empirismi tulisi kansainvälisesti tunnetuksi, olen päättänyt kirjoittaa uusiksi Ludvig Wittgensteinin teoksen Tractatus Logico-Philosophicus. Se löytyy Internetistä useistakin osoitteista, esimerkiksi http://www.voidspace.org.uk/psychology/wittgenstein/tractatus.shtml

Osaan saksaa, mutta kirjoitan korjatun teoksen suomeksi ja englanniksi. Ensimmäinen jakso julkaistaan Jumalaton lehdessä kaksikielisenä ja Suomen Ateistiyhdistyksen englanninkielisillä sivuilla englanniksi.

Mitkään Wittgensteinin tekijänoikeudet eivät sido minua, koska teos on Erkki Hartikainen: Tractatus Logico-Philosophicus. Tämä teos käsittelee täsmälleen samat asiat kuin Wittgensteinin Tractatus mutta nykyisen loogisen empirismin mukaisesti. Erot alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välillä ovat todella suuret.

Ensimmäinen osa uudesta Tractatucsesta tulee toivottavasti tähän lehteen myöhemmin lokakuussa.
Internetistä

Pilakuvia paavista ja islamista

Yhdentyvä ihmiskunta tarvitsee narrinsa

Jari Ehrnrooth, dosentti

Suomen Akatemian akatemiatutkija, Helsingin yliopisto Teach-in: kulttuurien välinen kunnioitus, pyhä ja ilmaisun vapaus

Vapaan maailman poliitikot, kirkonmiehet ja rauhantekijät myös Suomessa ovat osoittaneet hämmästyttävää johdonmukaisuutta arvioidessaan islamin pyhää profeettaa ivaavia pilakuvia typeriksi, hölmöiksi ja epäonnistuneiksi sen jälkeen, kun ne ovat herättäneet väkivaltaisen vastareaktion. Jos leikistä suuttuneet islaminuskoiset olisivat ilmaisseet loukkaantumisensa pelkästään hillityn arvokkaasti, me tuskin olisimme nähneet näin liikuttavan hurskasta myötätunnon aaltoa. Mistä se kertoo?

Mitä enemmän satiiri, pilkkaruno tai pilakuva onnistuu ärsyttämään, sen parempi se on. Kuninkaallista harkitsevaisuutta pilkkaava Shakespearen narri saavuttaa huippuiskunsa, kun hermostunut valtias huutaa naurattajan päätä pölkylle. Vastaavasti jos globaalin pilkkakirveen terä viiltää tarkasti, ihmiskunnan raivottaret karkaavat diplomatian veräjistä. Juuri niin nyt on käynyt.

Tulisiko meidän globalisaation onnistumiseksi kunnioittaa uskontojen ja muiden ehdottomien ideologioiden pyhiä uskomuksia maailmanlaajuisella pilkkauskiellolla?

Tällainen poliittisesti korrekti itsesäätelyn idea voi aluksi tuntua suopealta, mutta tarkemmin ajateltuna se ei voisi olla kääntymättä itseään vastaan.

Globaali oikeudenmukaisuus voi lopulta perustua vain siihen, että sokeaa uskoa vaativat ideologiat menettävät valtansa ihmisyksilöiden vapaasta harkinnasta. Se ei ole mahdollista ilman sitä hankalaa prosessia, jossa jumala- ja ideologiakeskeiset kulttuurit muuttuvat ihmiskeskeisiksi. Eurooppa on kulkenut sen tien.

Ihmiskunta tarvitsee sellaisia narreja, jotka uskaltavat rienata kaikkia pyhiä uskomuksia ja arvoja. Vastuuttomalta näyttävä pilkka voi provosoida kohteensa paljastamaan juuri sen arvojärjestyksen, minkä vuoksi pilkanteko on mahdollista.

Mikä voisi nykyhetken maailmassa olla tärkeämpää kuin se, että pyhyyden suojelema tuhoavuus saatetaan naurunalaiseksi?

Nauru ei aina riisu aseista, mutta se on yksi kaikkein tehokkain dogmaattisuuden vastavoima.

Uskonnollisten uskomusten pyhää koskemattomuutta on jopa omassa demokratiassamme haluttu lainsäädännöllä suojata. Tämä on epäilemättä vain jäänne niiltä ajoilta jolloin uskonto oli poliittisen hallitustavan tärkein ideologinen apuväline. Mikään seikka ei puolla sitä, että uskonnolliset dogmit demokratiassa tarvitsisivat erityissuojelua.

Miksi uskonnollisia tunteita olisi syytä varjella sen enempää kuin muitakaan syvähenkisiä tunteita? Euroopassa minua ei vaadita vaikenemaan, jos kirjaimelliseen ehtoollisoppiin uskovalta kysyn, mitä Kristuksen ruumiista ja verestä tulee, kun se on mennyt vatsan läpi?

Ihmiskunnan mieliä nyt kuohuttava pilakuvadraama osoittaa, että uskonnollisten uskomusten avoin arvostelu on väistämättä osa globalisaation prosessia. Uskontojen diplomaattisen koskemattomuuden aika alkaa olla takanapäin viimeistään silloin, kun esimerkiksi naisten väkivaltaista alistamista suojaavaa pyhää tekstiä pidetään vähemmän vaarallisena kuin pilakuvaa, joka sentään on vain inhimillisen mielikuvituksen lennokas ilmaisu.

Ei ole sattumaa, että pilakuvadraama sai alkunsa Tanskasta, joka on kenties maailman vapaamielisin yhteiskunta. Sen edustama ilmaisunvapaus sopii hyvin globalisaation ja internet-ajan ihanteeksi.

Sitä vastoin jos kulttuuri ei edes tunnista, saati hyväksy, erilaisia satiirin ja pilkan lajityyppejä, se tuskin voi edustaa ihmiskunnan henkistä tulevaisuutta.

Luonnontieteet ja postmodernismi

Gravitation

This is a link.

Geometria

Tämä on linkki.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.

Linkkejä

Ateistien ehdotus lukion elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi
Ateistien ehdotus perusasteen elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi
Ateistifilosofi Pertti Lindforsin juhlakirja on ilmestynyt
Bill ja Melinda Gates’in säätiö antoi yli 10 miljoonaa dollaria Discovery Institute’lle, “älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” propagandaan
Edvard Westermarck: Siveys ja kristinusko (1907)
Esitelmä ateismista 30.10.2003
Esitelmä posthumanismista 16.2.2004
Islam ja naiset
Jumalanpilkkasakot Suomessa
Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä
Lausunto vihkimisoikeuden laajentamisesta
Lavanam on terrorism
Lavanam: Let all of us search for new means
Lavanam's open letter to Naxalite (Maoist) friends
Ortodoksipappi aiheutti Suomessa naisen kuoleman ja peri hänen omaisuutensa
Rolf Lagerborg (1907) Kristinuskon opetusta vai maallista siveys­kasvatusta
Tunnettuja ”älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” kannattajia ja vastustajia
Tätä Helsingin Sanomat ei julkaissut
Vapaa Ajattelijan päätoimittaja on erotettu kaikista tehtävistään
Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston kokous 27.11.2005
Vapaa-ajattelijain tiedottaja vastustaa ateismia
Wikipedia ateisteja vastaan
Write to Lavanam