Jumalaton kulttuurilehti 7
Godless Culture Magazine 7

Heinäkuu July 2006

Julkaisija: Suomen ateis tiy hdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi

Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi

Sisällysluettelo

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil.maist. Erkki Hartikainen

Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 1.2.2011.
Last uppdate 2/1/2011.

Important things: Tärkeät asiat:
15 books in Finnish 15 kirjaa suomeksi

Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish)

Sanasto Sanasto
Peruskoulu et1-2 et1 et2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9
Lukio et10 et11 et12 et13 et14
Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat

Analytical Logical Empiricism: see

http://etkirja.pp.fi/ale.htm

Dictionary of Atheism
Atheists in action
Physics pages of Pekka T. Laakso

Tilaa kirja

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus heinäkuu 2006
Wittgensteinin Tractatus kirjoitetaan uudestaan
Raamattu on kirjoitettu uudestaan
Panu Raatikainen loogista empirismiä vastaan
Internetistä
1. Rikosilmoitus Raamatusta
Muut lehdet
1. Suora lainaus Tiede-lehden pääkirjoituksesta 1/2004
Gravitation
Geometria
Ateismin määritelmä
Ateistin määrittelemä
Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
Uskonnon määritelmä
Raamatun ristiriidat
Linkkejä

Pääkirjoitus heinäkuu 2006

Erkki Hartikainen 18.7.2006

Tätä lehteä toimitetaan vielä heinäkuun loppuun asti, mutta koska pääartikkeli eli arviointi Panu Raatikaisen loogisen empirismin arvostelusta julkaistaan jo nyt.

Wittgensteinin Tractatus kirjoitetaan uudestaan

Erkki Hartikainen 18.7.2006

Matemaatikko ja filosofi Heikki Partanen on kirjoittanut uusiksi Eino Kailan teoksen Inhimillinen tieto (Heikki Partanen: Kokonaisesitys filosofiasta, omakustanne, Keuruu, 1997, ISBN 952-90-9532-5). Partanen on kirjoittanut kirjansa suomeksi. Tästä syystä teoksella on vain vähäinen vaikutus. Se olisi pitänyt kirjoittaa englanniksi.

Jotta looginen empirismi tulisi kansainvälisesti tunnetuksi, olen päättänyt kirjoittaa uusiksi Ludvig Wittgensteinin teoksen Tractatus Logico-Philosophicus. Se löytyy Internetistä useistakin osoitteista, esimerkiksi http://www.voidspace.org.uk/psychology/wittgenstein/tractatus.shtml

Osaan saksaa, mutta kirjoitan korjatun teoksen suomeksi ja englanniksi. Ensimmäinen jakso julkaistaan Jumalaton lehdessä kaksikielisenä ja Suomen Ateistiyhdistyksen englanninkielisillä sivuilla englanniksi.

Mitkään Wittgensteinin tekijänoikeudet eivät sido minua, koska teos on Erkki Hartikainen: Tractatus Logico-Philosophicus. Tämä teos käsittelee täsmälleen samat asiat kuin Wittgensteinin Tractatus mutta nykyisen loogisen empirismin mukaisesti. Erot alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välillä ovat todella suuret.

Raamattu on kirjoitettu uudestaan

Erkki Hartikainen 20.7.2006

Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan uusiksi Ludvig Wittgensteinin Tractatusta, kirjoitin harjoituksen vuoksi uusiksi Raamatun. Jätin siitä vain sen, mikä on meidän aikamme ihmiselle tarpeellista. Koko Uusi Raamattu on alla olevassa suorakulmiossa.

Panu Raatikainen loogista empirismiä vastaan

Erkki Hartikainen 18.7.2006
Tämä on päivitetty 22.7.2006

Taustaa

Panu Raatikainen on kirjoittanut erinomaisen kirjan Ihmistieteet ja filosofia (Gaudeamus, Helsinki, 2004, ISBN 951-662-898-2). Olin kuullut kirjasta jo aikaisemmin, ja en aluksi katsonut tarpeelliseksi ostaa sitä vaatimattomilla eläketuloillani. Kun selailin teosta kirjakaupassa, huomasin suureksi yllätyksekseni, että siinä hyökättiin voimakkaasti loogista empirismiä vastaan. Tosin hyökkäys oli kohdistettu ”loogiseen positivismiin”, mutta kirjoittaja totesi, että looginen positivismi ja looginen empirismi ovat melkein sama asia. Raatikainen hyökkäsi erityisen voimakkaasti ”jyrkkää empirismiä” vastaan. Ostin kirjan ja luin sen saman tien. Onneksi sen voi lukea yhdessä illassa.

Vaikuttimien arvailua

Kirjoittajan vaikuttimia voi vain arvailla, mutta esitän kuitenkin muutamia arvauksia. On ollut tarve tukea professori Ilkka Niiniluodon ”kriittistä realismia”. Lisäksi on ollut tarve olla yhtä mieltä muiden Suomessa vaikutusvaltaisten filosofien kanssa. Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut filosofiassa samantapainen tilanne kuin George Orwellin Eläinten vallankumouksessa. Tietysti sama tilanne on ollut kaikissa niissä muissa maissa, joissa filosofian harrastaminen on ollut luvallista.

Panu Raatikeisen puolustukseksi on todettava, että hänet ovat kouluttaneet ihmiset, jotka ovat voimaperäisesti ajaneet omia mielipiteitään tieteen totuuksina. Kun nämä mielipiteet ovat aikojen kuluessa vaihtuneetkin, on yllättävää, että niin järkeviä filosofeja kuin Panu Raatikainen on edelleen Suomessa.

Aikaisempien tietojeni mukaan kirjassa arvosteltiin tieteen menetelmien jakoa luonnontieteellisiin ja ihmistieteellisiin. Tämän tehtävän teos täyttää erinomaisesti. Sen sijaan on mielestäni hyvin merkillistä, että loogisesta empirismistä tehdään olkinukke, jota vastaan hyökätään mielestäni virheellisillä perusteilla.

Neljän koplat

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani todennut, että filosofian historian neljän kopla on Platon, Aristoteles, Kant ja Hegel. Nyt tuli väistämättä mieleen, että suomalaisen filosofian neljän kopla on akateemikko Georg Henrik von Wright, akateemikko Oiva Ketonen, professori Ilkka Niiniluoto ja professori Timo Airaksinen. Käytännössä pahaa jälkeä uusien opiskelijapolvien kasvattamisessa on saanut aikaan myös dosentti Seppo Kivinen alias S. Albert Kivinen. Viimeksi mainitun mielipiteet ovat vaihdelleet, mutta aina hän on intohimoisesti puolustanut omia mielipiteitään.

Loogisen empirismin oikea päämääritelmä

Minä ja dosentti Pertti Lindfors olemme olleet joskus eri mieltä siitä, aloittiko von Wright loogisen empirismin vastustamisen jo teoksessaan Looginen empirismi, Otava, Helsinki 1945, vai vasta teoksessaan Logiikka, filosofia ja kieli, Otava, Keuruu, 1958. Olen varmuuden vuoksi lukenut von Wrightin teoksen Looginen empirismi uudestaan. Edellisen kerran luin sen vuonna 2001. Sitä edellistä kertaa en muista. Helsingin yliopiston filosofian opinnot eivät ole ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen sisältäneet mitään loogisen empirismin perusteoksia. On ymmärrettävää, että nykyinen filosofipolvi toistelee filosofian historian luennoitsijain harhaisia mielipiteitä.

Jo teoksessaan Looginen empirismi von Wright esittelee lyhyesti ne ajatukset, joilla hän myöhemmin vastusti loogista empirismiä. Kirjoitin joskus 1960 – luvulla, että G. H. von Wright on keskinkertainen filosofi. Tietysti sain siitä runsaasti moitteita Suomen autoritaareilta, joita myöhempien tutkimusten mukaan on roimasti yli 90 % kansasta. Minulla ei ole tarvetta muuttaa tätä arviota. Kun lukee von Wrightin teoksia silmälläpitäen niitä tekijöitä, jotka liittyvät hänen urakehitykseensä, ei voi olla panematta merkille, että von Wrightin mielipiteet ovat muuttuneet täsmälleen urakehityksen näkökulmasta oikeissa paikoissa. Lisäksi hän on esimerkiksi teoksessaan Looginen empirismi ennakoinut sitä, että hän aikoo vaihtaa leiriä.

Joka tapauksessa von Wright esittää ensiksi mainitun teoksensa sivulla 174 loogisen empirismin päämääritelmän oikein: Ei ole olemassa synteettisiä totuuksia a priori. ”Für ein synthetisches Urteil a priori bleibt da kein Platz mehr.”

Lähde saksankieliselle lauseelle: http://www.uni-erfurt.de/theophil/Homepage-Neu-mit-Frames/Huemer/manifest.pdf

Tätä määritelmää myös nimityksen ”analyyttinen filosofia” keksijä Arthur Pap sanoo loogisen empirismin ”pääväitteeksi” teoksessaan ”Analytische Erkenntnistheorie, Springer, Vienna, 1955, joka lienee hänen vahvin hyökkäyksensä loogista empirismiä vastaan. von Wright vahvistaa minulle lähettämällään kirjeellä, ettei siinä filosofikongressissa, jossa loogisen empirismin vastustajat voittivat (1948), vielä tunnettu nimitystä ”analyyttinen filosofia”. Nimityksen ”analyyttinen filosofia” toi laajempaan julkisuuteen Arthur Pap teoksellaan Pap, Arthur. 1949: Elements of Analytic Philosophy. New York: Macmillan.

Loogisen empirismin päämääritelmää on yritetty kumota mitä kummallisimmilla vastaväitteillä, joihin kuuluu mm. professori Timo Airaksisen väite, jonka mukaan entropian eli epäjärjestyksen lisääntyminen olisi synteettinen a priori (Timo Airaksinen, Johdatusta filosofiaan, Otava, Keuruu, 1994, ISBN 951-1-13236, sivu 83).

Immanuel Kantin mukaan lause on analyyttisesti tosi jos ja vain jos se on tosi ainoastaan lauseen itsensä sisältämien osien perusteella. Lause on vastaavasti analyyttisesti epätosi jos ja vain jos se on epätosi pelkästään sisältämiensä osien nojalla. Muiden lauseiden totuus perustuu niiden vastaavuuteen todellisuuden kanssa. Ne ovat synteettisesti tosia tai synteettisesti epätosia riippuen siitä, esittävätkö ne todellisuuden asiantilaa oikein. Looginen totuus ja matematiikan totuus ovat tämän mukaan aina analyyttisiä.

Olen joskus arvostellut analyyttisen totuuden käsitettä. Mielestäni matematiikassa ja logiikassa ei tarvita käsitettä ”totuus”. Riittää, että matematiikan tai logiikan lause on johdettavissa peruslauseista päättelysääntöjen avulla. Peruslauseiden joukko on Patrick Suppesin logiikassa tyhjä.

Loogisen empirismin päämääritelmä koskee totuuden määrittelyä. Loogisen empirismin mukaan totuus on määriteltävä siten, että aprioristen synteettisten totuuksien ja analyyttisten a posteriori totuuksien joukot ovat tyhjiä. Filosofien joukosta sen sijaan löytyy kannattajia nelikentän kaikille osille.

Wofgang Sohn käyttää artikkelissaan http://www.uni-konstanz.de/philosophie/Mitarbeiter/spohn_files/wspohn46.pdf käsitettä unrevisably a priori (if and only if it is a necessary feature, i.e., if each possible doxastic state capable of having this feature has this feature – where a doxastic state is capable of having this feature if and only if it has acquired the concepts involved in that feature.), jonka sijoittumista nelikenttään en tiedä.

Samaan tapaan kuin akateemikko Oiva Ketonen ja dosentti Seppo Kivinen alias S. Albert Kivinen, Raatikainen ei puhu juuri mitään loogisen empirismin päämääritelmästä. Päämääritelmähän määrittelee käsitettä totuus. Jos käsite totuus on huonosti määritelty, ei tunnu todennäköiseltä, että väitteiden totuuksia arvioiva puhe on kaikilta osin järjellistä. Päinvastoin kuin Wienin piirin asiakirjat, http://www.uni-erfurt.de/theophil/Homepage-Neu-mit-Frames/Huemer/manifest.pdf Raatikainen väittää loogisen empirismin keskeiseksi opiksi mielekkyyden todennettavuusehtoa (s. 24). Tämä sekasotkukäsite on esitetty von Wrightin ensin mainitussa kirjassa (s.175), mutta se ei vastaa loogisen empirismin alkuperäisiä perusajatuksia sellaisina kuin minä, elossa oleva looginen empiristi, ne esitän.

Vastustajieni puolustukseksi

Vastustajien puolustukseksi on todettava, että en ole professori enkä edes tohtori puhumattakaan siitä, että olisin akateemikko. Olen pääasiassa matematiikasta, tilastotieteestä ja tietotekniikasta leipäni ansainnut, eläkkeelle jäänyt tavallinen maisteri. Maisterin titteli maksoi Helsingin yliopistossa vuonna 1967 kolmekymmentä mummon markkaa, ja titteli oli siihen aikaan tarpeen, jotta tiedettäisiin, että minulla on jonkinlaista koulutusta joihinkin ammatteihin. Mitään muita arvonimiä en tarvitse enkä edes ota niitä vastaan, jos niitä tarjotaan.

Todennettavuusnormi

Mielettömyys – mielekkyys on tietysti makuasia, mutta väitteiden todennettavuutta on kyllä syytä käyttää väitteiden totuuden oikeutusperusteena. Kyseessä on normi eikä tosiasiaväite. Normien mukaan voi olla vaikea elää. Mistään tämän kummemmasta ei alkuperäisessä loogisessa empirismissä ollut kysymys. Mitä tulee todennäköisyyksiin, todennäköisyyksiä on tutkittava tilastotieteen keinoin, ja todennäköisyys on aivan eri asia kuin totuus. Olen tehnyt pro gradun mitta- ja integraaliteoriasta, käsitellyt tilastoja neljä vuotta SAS- ohjelmistolla ja toiminut tilastotieteilijänä noin yhdeksän vuotta.

Todennettavuusnormi on läheistä sukua sille ikivanhalle periaatteelle, että todistuksen taakka (burden of proof) on väitteen esittäjällä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Burden_of_proof_(logical_fallacy)

Kyseessä on normi. Tavallisesti tämän väitteen kiistäjät ovat fideistisiä uskovaisia. http://en.wikipedia.org/wiki/Fideism

Sana ”looginen”

Sanaa ”looginen” vastaan Raatikaisella ei tunnu olevan mitään erityistä (s.22). Sen sijaan Raatikainen syyttää loogista empirismiä äärimmäisen jyrkästä empirismistä (s. 24).

Käännettävyysnormi

Kuten Raatikainen sanoo (s.24), osa loogisen empirismin kannattajista vaati, että väitteet on pystyttävä kääntämään aistihavaintojen kielelle. Kun aisteja nykyään voidaan jatkaa jopa niin, että ihmisen aivotoimintoja voidaan katsella tietokoneen näytöltä, lienee syytä puhua pelkistä havainnoista. Äskettäin eräs lääkäri vilkaisi tietokoneen näyttöön ja sanoi, että eturauhaseni on suurentunut. Valitettavasti hän ei täsmentänyt havaintoaan, joten toinen lääkäri joutuu teettämään tutkimuksen uudestaan.

Tilastotieteessä tämä tarkoittaa sitä, että on oltava raakatiedot (sivistyssanoin lausuttuna informaatiota). Raakatieto (informaatio) voi olla melkein mitä tahansa mielipidekyselyjen ja mittareiden tuottaman raakatiedon (informaation) välillä. Tässä ei ole kyse sen kummemmasta, kuin että pitää olla kokemuksia, joiden avulla muodostetaan kokemustietoa.

Kun käytän sanaa ”totuus” suppeassa merkityksessä ”kokemustiedon totuus”, haluan käyttää sanaa ”tieto” laajassa merkityksessä. Väite on tietoa, jos se on tosi. Tällä esimerkiksi Alvin I. Goldman tulee toimeen teoksessaan ”Knowledge in a Social World”, Oxford, 1999, ISBN 0-19-823777-4 (Tieto yhteisöllisessä maailmassa). Yhteenvetona voidaan todeta, että vain jompikumpi käsitteistä ”totuus” ja ”tieto” näyttää minusta tarpeelliselta, mutta tässä kirja-arvioinnissa käytetään molempia. Lisäksi julistetaan suomennoskilpailu sanalle ”informaatio”. Itse suomennan sen nykyään ”raakatiedoksi”.

Tieteiden ykseys

Kolmantena loogisen empirismin piirteenä Raatikainen mainitsee vaatimuksen tieteiden ykseydestä. Tätä ajatusta Raatikainen itse kehittelee ansiokkaasti. Kokonaan eri asia on, että alkuperäinen looginen empirismi pyrki pääsemään eroon yleistieteestä nimeltä filosofia. Minä olen tässä suhteessa jyrkempi kuin looginen empirismi yleensä. En käytä enää sanaa ”tiede” muuten kuin arvostelevassa kielenkäytössä. Sanaa ”tiede” ei tarvita. Riittää puhua esimerkiksi hyvästä todellisuustutkimuksesta ja huonosta todellisuustutkimuksesta.

Tarvitaanko sanaa ”teoreettinen”

Von Wrightin ja Ketosen kaikille opettaman käsityksen siitä, että looginen empirismi sulkee pois teoreettiset käsitteet, Raatikainen on hyväksynyt sellaisenaan (s. 25). Minun kotiseudullani, keskiaikaisessa syrjäkylässä Pohjois-Savossa kukaan ei tarvinnut käsitettä ”teoreettinen”. Niinpä looginen empirismikään ei sitä tarvitse. Eräänä päivänä minulle kerrottiin, että isä tulee sodasta ja tuo radion. Kukaan ei osannut selittää minulla, mikä on ”isä” ja mikä on ”radio”. Minulle sanottiin, että kyllä ne asiat minulle selviävät. Käsite ”isä” onkin selvinnyt minulle, mutta ns. tiede ei ole toistaiseksi esittänyt radiolle sellaista määritelmää, joka olisi minusta hyvä.

Käsitteet ovat inhimillisiä käsitteitä

Minun mielestäni kaikki käsitteet ovat inhimillisiä käsitteitä. Kuten professori Raimo Lehti teoksessaan Tieteen rannalla, (Ursa, Helsinki, 2005, ISBN 952-5329-40-2) sanoo, matematiikkakin voisi joissain toisenlaisissa olosuhteissa olla aivan toisen näköistä. Sanan ”teoria” olen korvannut sanalla ”käsitys”, joka sisältää muutkin käsitykset kuin jonkin teorian käsitykset. Sanoja ”teoreettinen käsite” ei tarvita, kun puhutaan vain käsityksisä. Tämä ”teorian” korvaaminen ”käsityksellä” ei ole ainakaan toistaiseksi estänyt minua kirjoittamasta melkein mitä tahansa.

Yleismaailmallisia normeja on aika niukasti

Sivulla 25 Raatikainen toistaa standardiversion loogisen empirismin käännettävyysvaatimuksesta. Tämän standardiversion mukaan väitteet on käännettävä havaintokielelle. Kyseessä on normi eikä tosiasiaväite. Normien mukaan on usein vaikea elää. Kun moraalinormeista (joista käytän nimitystä siveyssääntö) ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä, mitä ihmeellistä on siinä, että myös muiden normien kanssa on vaikeaa tulla toimeen? Alison Dunders Rentelnin mukaan yli sadan yhteiskunnan tutkimuksessa löytyi vain yksi yhteinen sääntö, ”silmä silmästä, hammas hampaasta” (International Human Rights, London, Sage 1990).

Dispositiot

Standardiversio on myös väite, ettei ns. dispositioita voida kääntää havaintojen kielelle. (Sanalle dispositio olisi kiireesti keksittävä suomenkielinen vastine.)

Dispositioilla tarkoitetaan olion tai järjestelmän taipumusta tai valmiutta toimia tai vastata tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Dispositiokäsitteet kuvaavat ominaisuuksia, jotka toteutuvat tietyissä tilanteissa tai tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Dispositiot voivat olla joko synnynnäisiä tai tottumuksen tuottamia. Raatikainen luettelee sellaisia dispositioita kuin vesiliukoinen, särkyvä, rohkea, mustasukkainen (s. 25). Raatikaisen mukaan jo Rudolf Carnap totesi dispositioiden kääntämisen havaintokielelle mahdottomaksi.

Yleisessä merkityksessään dispositio tarkoittaa esimerkiksi kirjoituksen jäsennystä, mutta filosofisena käsitteenä se viittaa yleensä taipumukseen tai valmiuteen. Dispositiokäsitteet kuvaavat ominaisuuksia, jotka toteutuvat tietyissä tilanteissa tai tiettyjen olosuhteiden vallitessa: niinpä mustikoilla on dispositioanaalinen ominaisuus litistyä sormien väliin jos niihin tarttuu liian ahneesti. Dispositiokäsitteisiin liittyy erityisiä filosofisia ongelmia. Disposition käsitettä on myös käytetty runsaasti etiikassa, etenkin Aristoteelisessa perinteessä ja varsinkin kuvaamaan ihmisen ajatustunteiden (emootioiden) dispositioita. Esimerkiksi taipumusta suuttua herkästi voidaan sanoa valmiudeksi, joka saattaa johtaa hyökkäävään käytökseen. Dispositiot voivat olla joko synnynnäisiä tai tottumuksen tuottamia. Etenkin keskiajalla toistuvan toiminnan tuottamien dispositioiden ajateltiin muodostavan tottumuksia tai kykyjä. Aristoteelisen teorian mukaan hyveet ovat nimenomaan suotuisia dispositioita eli taipumuksia esimerkiksi suuttua sopivassa määrin kussakin tilanteessa.

Dispositiot eivät ole enää ongelmallisia (muutettu 2011)

Vuonna 2000 tekoälytutkijat ratkaisivat robottien ohjelmointiin liittyvät ongelmat ja siirsivät samalla filosofit tässä asiassa tunkiolle.

Filosofisiin julkaisuihin asia ehtii vasta vuonna 2011.

Tieteen arvovapaus

Kuten Raatikainen sivulla 27 toteaa, looginen empirismi asetti normin, jonka mukaan tieteen pitäisi olla arvovapaata. Tätä kuten muitakaan normeja ei oikeassa todellisuudessa oteta aina kovin vakavasti.

Reduktionismi

Sivulta 27 alkaen Raatikainen arvostelee loogisen empirismin reduktionismia eli esimerkiksi sitä, että yhteiskuntatieteet on palautettavissa psykologiaan, psykologia on palautettavissa biologiaan, biologia on palautettavissa kemiaan ja kemia on palautettavissa fysiikkaan. Palautus koskee joko käsitteitä tai käsityksiä tai molempia.

Hegeliläinen emergenssi vai Kari Enqvistin karkeistus?

Raatikainen puolustaa emergenssiä tätä loogisen empirismin fysikalismia vastustaessaan. Emergenssi on järjestelmiin liittyvä käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Muutosta alatason (yksinkertaisista) säännöistä ylätason (mutkikkaaksi) kehittyneeksi järjestelmäksi kutsutaan emergenssiksi. Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää mm. filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegelin käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta.

Suomalainen professori Kari Enqvist toteaa emergenssistä mm. että "Emergenssiä on olemassa, mutta se on osoitus kuvailun karkeudesta, ei sen kohoamisesta uusiin, tuntemattomiin sfääreihin." Tämä on yhteneväinen Kauffmanin "Order for Free"- periaatteen kanssa. Myös Enqvist esittää saman ajatuksen. Vaikka hahmoja, ylätason kokonaisuuksia syntyy, ne ovat aina vain alatason ilmiöitä, joskin monimutkaisesti niistä johtuvia. Hahmot on saatavissa näkyviin karkeistamalla näkymää, hukkaamalla tietoa, kuten Enqvist toteaa.

Karkeistava aineellinen todellisuuskäsitys

Minun sanastossani ei ole käsitettä emergenssi vaan käytän Kari Enqvistin käsitettä karkeistus. En siis edusta emergenttiä materialismia vaan karkeistavaa materialismia, josta Enqvist käyttää nimitystä fysikalismi. Kun haluan puhua suomea, edustan karkeistavaa aineellista todellisuuskäsitystä.

Mielestäni Kari Enqvist on ratkaissut lopullisesti loogisen empirismin palautusongelman (reduktioprobleeman) ja siitä puhumista on syytä vähentää.

Teoriapitoisuudesta

Sivulla 33 Raatikainen kaivaa esiin vanhan sotakirveen: havainnot ovat teoriapitoisia. Jos tämä väite käännetään minun käyttämälleni kielelle, se kuuluu: havainnot ovat käsitepitoisia. On tietysti totta, että viesti menee sekä mantelitumakkeeseen että otsalohkoon, ja jos miettii kymmenen sekuntia ennen kuin tekee mitään, otsalohko puuttuu asiain kulkuun ja peruuttaa esimerkiksi pakovasteen tai muun vastaavan vasteen. Tämä järjestelmä toimii myös eläimillä, jotka siis olisivat teoriapitoisia. Joillakin ihmisillä ajattelu toimii kiertoteitse käsitteiden kautta, joillakin ihmisillä ja melkein kaikilla eläimillä suorempaa reittiä. Jos ajattelu olisi hyvin ”teoriapitoista”, älykkyystestit, jotka perustuvat nopeisiin vasteisiin, menisivät kokonaan uusiksi.

Kun pikkupoika Helsingin rautatieasemalla kysyi, mikä perävaunu on junan jäljessä ja sai vastaukseksi että veturi, poika alkoi ajatella lisää ja ihmetteli, miten juna pääsee pois asemalta, kun sen veturi on junan perässä.

Oranki keksi ”määrätyt kuvaukset”

Tämän päivän (18.7.2006) Helsingin Sanomien tiedesivuilla kerrotaan orangista, joka osasi melkoisen määrän viittomakieltä. Kun oranki ei tuntenut viittomaa sanalle ”joulu”, se viittoi ”punainen-hattu-päivä”. Bertand Russell kääntyisi haudassaan jos kuulisi tämän orangin saavutuksista määrättyjen kuvausten alalla.

Samassa artikkelissa (Helena Telkänranta: Orankien kyvyt vievät ihmisälyn juurille) kerrotaan täysin villistä simpanssilauman johtajasta, joka viestitti laumalle seuraavalla tavalla. Lauma muuttaa suuntaa johtajan rummutettua puuta.

Jos johtaja rummuttaa kahta puuta muutaman minuutin välein, lauma lähtee siihen suuntaan, jossa jälkimmäinen puu oli ensimmäisestä puusta katsottuna.

Jos johtaja rummuttaa samaa puuta kahdesti, lauma pitää tauon.

Jos johtaja rummuttaa ensin samaa puuta kahdesti ja sitten toista puuta, lauma pitää ensin tauon ja lähtee sitten viimeisen puun osoittamaan suuntaan.

Kivun mekanismit

Sivulla 39 Raatikainen sanoo, että ihminen voi salata muilta, että hän tuntee kipua. Pienen kivun voi varmaan salata, mutta tuskin suurta. Sen sijaan ihminen voi pystyä estämään kivun tuottamalla endorfiineja, jotka ovat morfiini – nimisen kipulääkkeen sukulaisaineita. Esimerkiksi ruotsalainen ateistikirjailija Jan Guillou kertoo joko kirjassaan Pahuus (tai kirjan Pahuus elokuvasovituksen oheisaineistossa), että hän pystyi hallitsemaan kipua niin, että hän pystyi sietämään isäpuolensa pahoinpitelyä.

Aivojen rakenne ja toiminta

Sivulla 40 Raatikainen puoltaa vanhaa väitettä, ettei ihmisillä ole samanlaisten tuntemusten takana välttämättä samankaltaisia aivojen tiloja. Toisin kuin tietokoneen muisti ihmisen aivot eivät ole yleiskone vaan eri kohdat aivoissa ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin. Joitakin toimintoja voidaan korvata toisten osien toiminnoilla, mutta jopa monet elintärkeät toiminnot ovat korvaamattomia. Minä jaksan yleensä kirjoittaa esimerkiksi tällaista juttua vain siitä syystä, että eräitä aivojeni välittäjäaineita on lisätty masennuslääkkeillä. Toisin kuin eräät ystäväni, en saa itseäni millään manian puolelle.

Sivulla 40 Raatikainen esittelee varsinaisesti emergenssin. Kuten edellä esitin, minä käytän mieluummin Kari Enqvistin käsitettä karkeistus.

Ajattelun kielipitoisuus

Sivulla 49 Raatikainen esittää nykyään hyvin yleisen ajatuksen, että inhimillinen ajattelu tapahtuu kielessä ja että kieli ohjaa sitä. Joihinkin ihmisiin tämä pätee enemmän, joihinkin vähemmän. Nykyään koululaitos ehdollistaa ihmiset vallanpitäjien käsityksiin joten nykyään kielen ohjailussa saattaa olla paljonkin perää. Erityisesti se sivistyssanojen sekasotku, jota ”tieteet” käyttävät, varmaan harhauttaa suomalaisten ajattelua pahastikin. Uskonnot ovat vanhoja aivopesujärjestelmiä, jotka ohjaavat monien filosofian professoreiden ajattelua. Tästä syystä loogisen empirismin ja esimerkiksi dosentti Pertti Lindforsin vaatimusta kielen parantamisesta olisi minun mielestäni syytä ryhtyä toteuttamaan.

Tarvitaanko käsitettä ”kriittinen realismi”

Sivulta 70 alkaen Raatikainen alkaa esitellä ajatuksia, joita hän Ilkka Niiniluotoa seuraten kutsuu kriittiseksi realismiksi. Hän asettaa realismin myös loogisen empirismin kanssa vastakkaiseksi ajatussuunnaksi ja jopa väittää, että kriittinen realismi syrjäytti loogisen empirismin. Tosiasiassahan loogisen empirismin syrjäytti kylmä sota, kuten Jaakko Hintikka on aivan oikein todennut esimerkiksi Pertti Lindforsin juhlakirjan artikkelissaan (kirjaa on painettu vain vähän, mutta artikkeli on saatavissa myös muualta, esimerkiksi osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Looginen_empirismi).

Jos realismilla tarkoitetaan väitettä, että todellisuus on olemassa, ainakaan materialisti- tai fysikalisti- loogisilla empiristeillä ole mitään tällaista realismia vastaan. On tietysti sopimuskysymys, mitä olemassaololla tarkoitetaan. Eri yhteyksissä olemassaololla on erilaisia merkityksiä, ja on tehty lukuisia yrityksiä supistaa käsitteen ”olemassaolo” alaa. Kun käsitteen alan supistaminen ei näytä onnistuvan, ehdotan, että olemassaolokäsite jaetaan alakäsitteisiin ja sen jälkeen lakataan käyttämästä käsitettä olemassaolo. Se, millä tavalla ihminen jäsentää itselleen todellisuutta, riippuu suuresti sekä ihmisen biologisesta rakenteesta että siitä ympäristöstä, jossa hän elää. Esimerkiksi tyttäreni poika, joka ei osaa puhua vielä sanaakaan, osaa kääntyä vasta toiseen suuntaan vatsalleen, mutta hän on ajatellut opetella myös toiseen suuntaan kääntymisen ja harjoittelee sitä ahkerasti. Hänen todellisuuskäsityksensä on vielä rajallinen, hän voi ilmaista tyytyväisyyttään hymyilemällä ja tyytymättömyyttään itkulla.

On odotettavissa, että vähitellen tämä poika alkaa opetella olioiden nimiä suomen kielellä. Hän oppii vähitellen muodostamaan lauseita. Tähän pystyvät eräät eläimetkin. Myös muut eläimet kuin ihminen olettavat olioita ja tapahtumia. Eräät kissat yrittävät löytää peilin takaa toisen kissan. Meidän kissamme ja koiramme ovat oppineet seuraamaan tapahtumia toisessa huoneessa eteisessä olevien peiliovikaappien peilien avulla.

Minun mielestäni ei tarvita koko käsitettä ”kriittinen realismi”. Oliot, olioiden ominaisuudet, tapahtumat ja olioiden väliset viestit on todettu ihmisille luonteviksi käsitteiksi jopa tietokoneiden ohjelmointikielissä (käytetyimpiä oliokieliä ovat C++, Java ja C#, joita kaikkia olen joutunut jokapäiväisen leipäni ansaitsemisen vuoksi opettamaan).

Ihmisen kyky käsitellä raakatietoa (informaatiota) on hyvin rajallinen

Jos ihmisen käsityskyky olisi toisenlainen, hän pystyisi ohjelmoimaan tietokoneita jollakin hyvin yksinkertaisella mutta ihmiselle vaikeaselkoisella merkkipelillä (kalkyylillä). Jorma Torppa osasi aikoinaan ohjelmoida Helsingin yliopiston ensimmäistä tietokonetta pelkillä ykkösillä ja nollilla. Minä itse ryhdyin käyttämään tietokonetta vasta sitten, kun olin tilannut silloiselle työpaikalleni ensimmäisen FORTRAN – kääntäjän (kasa reikäkortteja). Tämä tapahtui vajaat neljäkymmentä vuotta sitten.

Todellisuus on myös minun mielestäni hyvin suuressa määrin ihmismielestä riippumaton. Ennen ihmisen syntyä se oli kokonaan ihmismielestä riippumaton, kuten Raatikainen aivan oikein toteaa. Tähän voidaan lisätä, että sen jälkeen, kun ihmiset ovat hävinneet kaikkeudestamme, todellisuus jatkaa ihmismielestä täysin riippumattomana. Joitakin ihmisen aiheuttamia tuhoja voi olla jäljellä, mutta ne tuskin vaikuttavat kaikkeuden tapahtumiin edes perhosvaikutuksen vertaa.

Tarvitaanko ”totuutta lähellä olevaa”

Raatikaisen (s. 74) ja Ilkka Niiniluodon puhetta ”totuutta lähellä olevista” en hyväksy. Totuus on mielestäni oikea karkeistus. Syysuhde on mielestäni kokemukseen perustuva kuten David Hume ja looginen empirismi väittivät. Kokemus voi olla myös luonnollisen valinnan tuote kuten esimerkiksi pakoreaktio ihmisillä ja niillä eläimillä, joilla on tarvetta mennä pakoon. Tästä huolimatta olen enemmän realisti kuin Helsingin yliopiston filosofian laitos. Minun mielestäni on jokseenkin ehdottoman totta, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Totuus ja totuuden selville saaminen ovat eri asioita

Keskustelin kesken tämän kirjoituksen kirjoittamisen puhelimitse dosentti Pertti Lindforsin kanssa. Hän muisti, että akateemikko Oiva Ketonen ei ollut hyväksynyt tenttivastauksessa sitä, että totuus jakautuu johdettavuuteen ja vastaavuuteen todellisuuden kanssa (semanttinen totuus). Lindfors oli kertonut asiasta Jaakko Hintikalle, joka oli moittinut ”vanhaa ukkoa”. Sikäli kuin sanaa ”totuus” käytetään, se kuuluu, kuten edellä on sanottu, semanttisen totuuden alaan. Se miten totuus saadaan selville, on eri asia kuin se, mitä totuus on. Todet ja useimmiten todet lauseet ovat epäilemättä ihmisen selviytymiselle avuksi.

Kirjassaan Looginen empirismi von Wright ennustaa Raimo Tuomelan myöhempää ”totuuden konsensusteoriaa” korostaessaan väitteiden keskinäistä yhteensopivuutta (totuuden koherenssiteoriaa). Minun mielestäni von Wright ja muut konsensusajattelijat sotkevat inhimillisen politikoinnin ja filosofian. Jos väitejoukon jotkut väitteet ovat ristiriidassa toisten väitteiden kanssa, on selvää, että kaikki väitteet eivät ole tosia. Tässä ei ole kyse totuuden määrittelemisestä vaan totuuden selville saamisesta. On selvitettävä, mitkä sisäisesti ristiriitaisen väitejoukon väitteet ovat tosia ja mitkä epätosia.

Lauseet eivät kuvaa todellisuutta vaan välittävät tietoa

On mielestäni harhaista väittää, että todet lauseet jollakin tavoin kuvaisivat todellisuutta. Minun mielestäni todet lauseet välittävät tietoa (joka on karkeistus), joka auttaa ihmistä, kun hän on vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Olen edellä sanonut, että totuus on oikea karkeistus. Vuorovaikutusta todellisuuden kanssa voi harjoittaa vanhanaikaisilla analogisilla menetelmillä kuten kuokka ja lapio tai digitaalisilla menetelmillä, joita tämä täysin uusi tietokoneeni käyttää.

Internetistä

Rikosilmoitus Raamatusta

ke 19.7.2006 Vesa Heikkinen Arttu Mustonen

Varsin huvittavaa, kun miettii mitä ulkomailla mahdetaan Suomesta ajatella. Ensin täältä lähetetään perkele euroviisuedustajaksi ja sitten tehdään Raamatusta rikosilmoitus.

Muut lehdet

Suora lainaus Tiede-lehden pääkirjoituksesta 1/2004

Viime syksynä mediassa kauhisteltiin pakkoavioliittoja, joita solmitaan Suomenkin maahanmuuttajien parissa. Vapaus valita itse miehensä tai vaimonsa on meille ihmisoikeus. Tässä tapauksessa ihmisoikeus tosin usein tarkoittaa oikeutta erehtyä ja erota. En puolla vanhempien valtaa, mutta sukujen sopimat liitot eivät välttämättä ole kehnompia kuin itse päätetytkään. Ne myös auttavat säilyttämään omaa etnisyyttä valtakulttuurin keskellä ja vahvistavat suku- ja perheyhteyttä, joka monissa kulttuureissa on tärkeämpi arvo kuin länsimainen individualismi. Kysymys on vaikea - ja samalla hyvä esimerkki etnisestä omahyväisyydestämme: meidän arvomme ovat oikeat.

Gravitation

This is a link.

Geometria

Tämä on linkki.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.

Linkkejä

Ateistien ehdotus lukion elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi
Ateistien ehdotus perusasteen elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi
Ateistifilosofi Pertti Lindforsin juhlakirja on ilmestynyt
Bill ja Melinda Gates’in säätiö antoi yli 10 miljoonaa dollaria Discovery Institute’lle, “älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” propagandaan
Edvard Westermarck: Siveys ja kristinusko (1907)
Esitelmä ateismista 30.10.2003
Esitelmä posthumanismista 16.2.2004
Islam ja naiset
Jumalanpilkkasakot Suomessa
Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä
Lausunto vihkimisoikeuden laajentamisesta
Lavanam on terrorism
Lavanam: Let all of us search for new means
Lavanam's open letter to Naxalite (Maoist) friends
Ortodoksipappi aiheutti Suomessa naisen kuoleman ja peri hänen omaisuutensa
Rolf Lagerborg (1907) Kristinuskon opetusta vai maallista siveyskasvatusta
Tunnettuja ”älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” kannattajia ja vastustajia
Tätä Helsingin Sanomat ei julkaissut
Vapaa Ajattelijan päätoimittaja on erotettu kaikista tehtävistään
Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston kokous 27.11.2005
Vapaa-ajattelijain tiedottaja vastustaa ateismia
Wikipedia ateisteja vastaan
Write to Lavanam