Jumalaton kulttuurilehti 57
Godless Culture Magazine 57


Joulukuu December 2010

Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi



Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi



Sisällysluettelo

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil.maist. Erkki Hartikainen

Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 27.12.2010.
Last uppdate 12/27/2010.


Important things: Tärkeät asiat:
14 books in Finnish 14 kirjaa suomeksi

Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish)

Sanasto Sanasto
Peruskoulu et1-2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9
Lukio et10 et11 et12 et13 et14
Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat

Dictionary of Atheism
Atheists in action
Physics pages of Pekka T. Laakso

Tilaa kirja

Vuosikalenteri 2010
Juhlapyhiä 2010
Nimipäivät 2010

Sisällysluettelo Contents
  1. Elämänkatsomustiedon aineistot
  2. Talvipäivän seisaus 22.12.2010
  3. Totuus Protusta
  4. Jumalankatsomustiedon nykytilanne
  5. Kokoomus on luvannut kirkolle lisää uskontotunteja
  6. Kokoomuslaisen etiikan opetus siirtyi ensi vaalikaudelle
  7. Erkon lehdet ja enkeli taivaan
    1. Ilta-Sanomat puolustaa jouluevankeliumia kouluissa
  8. EIT: Irlannin aborttikielto rikkoo naisten oikeuksia
  9. Helsingin vapaa-ajattelijain varapuheenjohtaja kuuluu seurakuntaan
    1. Juha Molari kirjoittaa
    2. Toimituksen kommentti
  10. Helsingin vapaa-ajattelijoille seurakuntaan kuuluva puheenjohtaja
  11. Vapaat-ajattelijat lähettivät Somaliliiton toimistolle sianpään
  12. Sianpään lähettäminen on nyt Suomessa kunnianloukkaus
  13. Sianlihan syönti julkisilla paikoilla aiotaan kieltää
  14. Vihreiden Jukka Relander kannattaa pakkouskontoa ateisteille
  15. Kokoomuksen Hallelujaa-Virkkunen: Enkeli taivaan soikoon koulujuhlissa
  16. Kokoomuksen Kirkko-Katainen kannattaa koulujen virrenveisuuta
  17. Vapaa-ajattelijain liiton tukityöllistetty on eronnut
    1. Pääkaupunkiseudun ateistit kertoo
    2. Toinen tietolähde kertoo
    3. Kolmas tietolähden kertoo
    4. Kotimaa24 kertoo
      1. Vapaa-ajattelijoissa tuulee: Nyt lähti järjestösihteeri
  18. Hörhöttely jatkuu Internetissä
    1. Sieltä löytyy mm. seuraavaa tekstiä
  19. Memorial Crosses Unconstitutional
  20. Microsoft again against atheists
    1. Original situation
    2. Corrected situation
  21. Ubuntu 10.10 ja television katsominen
  22. Ubuntu 10.10 skannaa myös Epson Perfection 3590 Photo:n kanssa
  23. Ubuntu 10.10 tunnistaa myös tekstin
  24. Pääkirjoitus
    1. Keinojen (regressio) taantuminen tavoitteiksi
    2. Ruotsissa on enemmän arkipyhiä kuin Suomessa
    3. 32-bittisessä Ubuntu 10.10:ssä lienee minulla troijalainen
    4. Tavoite ateisteille
    5. 6.12.2010
    6. Aikaistan loogista empirismiä käsittelevän artikkelisarjan ilmestymistä
    7. Artikkeli loogisen empirismin hyvistä puolista ja virheistä on tulossa
    8. Täydennys edellisen numeron loogista empirismiä koskeviin ajatuksiin
    9. Jumalankatsomustieto, elämänkatsomustieto ja elämänkäsitystieto
  25. Lääkkeiden hintalautakunta iskee
    1. Psoriasis
    2. Refluksitauti
      1. Mikä se on
      2. Lääkkeet
      3. Kallis pikahoito
    3. Virtsaamisvaikeudet
      1. Vaikeuksia tyhjentää rakko
      2. Virtsasuihkun esteet
      3. Neurologiset sairaudet
      4. Heikko rakko
    4. Hoito
      1. Lääkkeet
      2. Leikkaushoito
      3. Katetrien käyttö
      4. Säästötoimet
      5. Mikä voi mennä pieleen
      6. Katetrien uusiokäyttö
  26. The Scientific Conception of the World: The Vienna Circle
    1. Preface
    2. The Vienna Circle of the Scientific Conception of the World
      1. Historical Background
      2. The Circle around Schlick
      3. The Scientific World Conception
    3. Fields of Problems
      1. Foundations of Arithmetic
      2. Foundations of Physics
      3. Foundations of Geometry
      4. Problems of the Foundations of Biology and Psychology
      5. Foundations of the Social Sciences
    4. Retrospect and Prospect
    5. Members of the Vienna Circle
    6. Those sympathetic to the Vienna Circle
    7. Leading representatives of the scientific world-conception
  27. Hungary May Introduce Constitutional Ban on Abortion
  28. European Court of Human Rights to issue judgment in case challenging Ireland's restrictive abortion laws
  29. Support for UN vote against defaming religion wanes
    1. Muslim states vote for resolution, Western ones opposed
      1. U.S. says anti-defamation laws threaten free speech
      2. Freedom of expression
  30. Wikileaks
  31. A protest of the practice of opening Hartford City Council meetings with a prayer
  32. Court rules against Helen Ukpabio and the Liberty Gospel Church
  33. Atheists, Humanists and other nonbelievers willgather in Huntsville
  34. Charge Discrimination AgainstNon-Believers
  35. Kolera aiheutti noitavainoja Haitissa, ihmisiä murhattu puukottamalla
  36. Espanjassa ensimmäinen burkakielto
  37. Muslimit otetaan huomioon, uskontokuntiin kuulumattomille haistatetaan paskat
    1. Helsingin kouluissa ongelmia muslimilasten uskonnonopetuksesta
    2. Uskontokuntiin kuulumattomielle haistetetaan paskat
    3. Vapaa-ajattelijain liitto siirtyi evankelis-luterilaisten puolelle
  38. Koleran kirvoittamat noitavainot laajenevat Haitissa
  39. Kirkossa vihapuhetta kuin Vapaa-ajattelijain liitossa
    1. Simo Repo: Viha ja kosto hallitsee kirkon verkkokeskustelua
  40. Vastaus kahdeksaan seurakuntalehtien jakelua koskevaan kanteluun
    1. Koko vastauksen löydät napauttamalla
    2. tästä
  41. Valtion ja kirkon ero
    1. E. F. Rautelan vuonna 1938 pitämä esitelmä
  42. Espoolaiskuntosalin rukouskielto ei riko yhdenvertaisuuslakia
  43. Politiikka
    1. Mikael Jugner ja kontrafaktuaaliset konditionaalit
    2. Oligarkit eivät ehdota arkipyhien poistamista
    3. Porvarien tekijänoikeussirkus
  44. Filosofin määritelmä
  45. Miksi perussuomalaiset menestyvät
    1. Tavallisen ihmisen määritelmä
  46. Kuukauden kysymys
  47. Gravitation
  48. Geometria
  49. Ateismin määritelmä
  50. Ateistin määrittelemä
  51. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
  52. Uskonnon määritelmä
  53. Raamatun ristiriidat

Elämänkatsomustiedon aineistot

Erkki Hartikainen 27.12.2010

Suomen Ateistiyhdistyksen levytiloissa olevat elämänkatsomustiedon aineistot on uudistettu seuraavasti.

et1-2 on jaettu kahteen osaan et1 ja et2 ja niiden alkuun on kirjoitettu kristillisporvarillisen elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmien mukaiset osiot. Jos joskus naurattaa se ei johdu kirjoittajista,

et3:n alkuun on kirjoitettu kristillisporvarillinen osio, joka on noin puolet aineistosta ja loppuun on jätetty vanha aineisto.

Koko peruskoulun aineisto uudistetaan kevääseen mennessä.

Talvipäivän seisaus 22.12.2010

Hyvää vuodenajan juhlaa kaikille Jumalattoman lukijoille!

Totuus Protusta

Protulla ei tosiaan ole ateismin kanssa
mitään tekemistä, paitsi korkeintaan
siinä mielessä että siellä ateismista
puhutaan siinä missä uskonnoistakin.
Syy sille miksi uskonnollisetkin perheet
lähettävät lapsensa riparin sijasta protu-leirille.

Tommi Koivula

Jumalankatsomustiedon nykytilanne

Erkki Hartikainen 19.12.2010

Jumalankatsomustiedolla tarkoitetaan tässä lehdessä elämänkatsomustietoa.

Olen tänään lukenut sekä Enontekiön kunnan evankelis-luterilaisen uskonnon opetussuunnitelman että Jyväskylän normaalikoulun jumalankatsomustiedon (elämänkatsomustiedon) opetussuunnitelmat.

Evankelis-luterilaisen uskonnon opetussuunnitelmasta tulee jumalankatsomustiedon (elämänkatsomustiedon) opetussuunnitelma, kun selvästi evankelis-luterilaiset aiheet verhotaan ympäripyöreiden otsikoiden alle.

Sanaa "ateismi" ei esiinny kummassakaan opetussuunnitelmassa, mutta jumalankatsomustiedossa (elämänkatsomustiedossa) liputetaan "humanismin" puolesta.

Valtion palkalla opetushallituksessa istuva ateismin vastustaja Pekka Elo on hoitanut työnsä evankelis-luterilaisten hyväksi niin, että odotan kirkon palkitsevan hänet vielä erikseen.

Kokoomus on luvannut kirkolle lisää uskontotunteja

Internetissä liikkuvien tietojen mukaan kokoomuspuolue on luvannut evankelis-luterilaiselle kirkolle, että yläasteen uskonnon opetusta lisätään ensi vaalikaudella yhdellä tunnilla eli kolmesta neljään.

Puolet tästä on "oman uskonnon" opetusta ja loput muuta.

Rivien välistä voi lukea, että se muu opetetaan väkisin myös elämänkatsomustiedon opiskelijoille.

Tähän se vapaa-ajattelijain vajaa-ajattelu johti!

Kokoomuslaisen etiikan opetus siirtyi ensi vaalikaudelle

Perusopetusuudistus ei etene tällä hallituskaudella, vaan siirtyy seuraavalle hallitukselle. Kokoomuslaisen opetusministerin Henna Virkkusen mukaan kompromissiesitys olisi kelvannut muille puolueille, mutta ei keskustalle. Keskustan mukaan esitys oli vääränsuuntainen, eikä uudistukselle olisi ollut rahoitusta.

Erkon lehdet ja enkeli taivaan

Ilta-Sanomat puolustaa jouluevankeliumia kouluissa

Keskustelu koulujen joulujuhlien uskonnollisesta sisällöstä on saanut Ilta-Sanomat keräämään vetoomusta perinteisen joulujuhlan puolesta. Samalla 85 prosenttia lehden nettiäänestyksen osallistuneista sanoo, että heitä ärsyttää jouluperinteistä luopuminen.

EIT: Irlannin aborttikielto rikkoo naisten oikeuksia

Päivitetty 18.12.2010

Irlannin aborttirajoitukset estävät naisia saamasta asianmukaista hoitoa ja loukkaavat naisten yksityisyyteen ja perheeseen liittyviä oikeuksia. Näin päätti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) torstaina 16.12.2010.

Valitettavasti vain yksi kolmesta ihmisoikeuksien vastaisesta tapauksesta tuomittiin. Tämä osoittaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää uskonnollista valtaa siviiliasioissa.

Helsingin vapaa-ajattelijain varapuheenjohtaja kuuluu seurakuntaan

Juha Molari kirjoittaa

Vapaa-ajattelijoiden ja pääkaupunkiseudun ateistien varapuheenjohtaja (Toimituksen huomautus: Koivumäki ei ole pääkaupunkiseudun ateistien varapuheenjohtaja) allekirjoittaa vain 2 kuukautta ja yksi viikko pornotempauksen jälkeen Espoon tuomiokapitulille allekirjoituksessaan, että hän on jo ”seurakuntalainen”. Tämä kertoo Jumalan mahdollisuuksista!

Evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherrana olen erittäin tyytyväinen, että Suomen tunnetuimpia ateisteja kääntyy seurakunnan jäseneksi jopa näin pian järjestämänsä pornotempauksen jälkeen.

Kun soitin Koivumäelle 1.12.2010 ja tiedustelin, oliko hän kirjoittanut tämän kirjelmän piispalle, hän ei aluksi muistanut vaan luuli kirjoittajaksi jotakin toista, koska tuollaiset kirjelmät eivät kuulu hänen tapoihinsa.

Hän muisti tilanteen vasta sen jälkeen, kun tuli ilmi hänen sähköpostiosoite lähetysosoitteena, mutta kertoi, ettei ole enää sen jälkeen seurannut asiaa. Tämä unohtaminen on täysin ymmärrettävää, jos toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Tällöin ei voi muistaa kaikkia lähettämiään viestejä, vaikka vastaanottaja olisi itse piispa.

http://juhamolari.blogspot.com/2010/12/tuomiokapituliin-lahetetty-kantelutulva.html

Toimituksen kommentti

Erkki Hartikainen 12.12.2010

Pääkaupunkiseudun ateistit ry ei kuulu Vapaa-ajattelijain liittoon, sillä Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus erotti sen liiton jäsenyydestä.

Helsingin vapaa-ajattelijoille seurakuntaan kuuluva puheenjohtaja

Helsingin vapaa-ajattelijain syyskokous pidettiin 12. joulukuuta. Kokous hyväksyi vuoden 2011 toimintasuunniteman ja talousarvion sekä tilintarkastajat.

Yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tarja Koivumäki, joka toimi kuluneena vuotena yhdistyksen varapuhenjohtajana.

Hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi tuli useita uusia. Toimintasuunnitelmassa tähdätään uuteen laajalevikkiseen julkaisuun, muuhun tiedostustoimintaan, tilaisuuksiin sekä yhteiskuntavaikuttamiseen.

Vapaat-ajattelijat lähettivät Somaliliiton toimistolle sianpään

13.12.2010

Abdirahim Hussein järkyttyi rasistien sianpäälähetyksestä.

Somaliliiton Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevalle toimistolle lähetettiin tänään sianpää.

– Haju toimistolla on kauhea. Lähettäjät tietävät, että olemme muslimitaustaisia emmekä syö sianlihaa, Somaliliiton hallituksen jäsen Abdirahim Hussein sanoo.

Postilähetyksen mukana oli lappu, jossa toivotettiin Hyvää joulua. Lähettäjäksi oli merkitty porukka nimeltä ”Vapaat ajattelijat”. Saman rasistisen ryhmän epäillään rikkoneen Somaliliiton ikkunoita viikko sitten.

Sianpään lähettäminen on nyt Suomessa kunnianloukkaus

Poliisi tutkii sianpäälähetystä kunnianloukkauksena, mutta yhtään epäiltyä ei toistaiseksi ole.

Tutkinnanjohtaja, komisario Toni Uusikivi Helsingin poliisista kertoo, että paketin lähetystiedoista voi päätellä sen tulleen Tampereelta. ”Mutta se, mistä se on tosiasiallisesti tullut, jää vielä nähtäväksi.”

Julkisuudessa on kerrottu, että paketissa olleen jouluntoivotuksen oli allekirjoittanut Vapaat ajattelijat -ryhmä. Uusikivi ei vahvista asiaa.

”Rikosilmoituksessa on toinen nimi, mutta vähän siihen suuntaan. En halua kommentoida sitä tässä vaiheessa.”

Somaliliitto on tehnyt rikosilmoituksen myös toimiston ikkunan rikkomisesta. Poliisi ei ole saanut tekijää selville.

Sianlihan syönti julkisilla paikoilla aiotaan kieltää

Vahvistamattomien tietojen mukaan Mari Kiviniemen hallitus suunnitelee lakia, jolla kiellettäisiin sianlihan syöminen julkisilla paikoilla kuten ravintoloissa.

Vihreiden Jukka Relander kannattaa pakkouskontoa ateisteille

Jukka Relander kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan:

Uskontoja on opiskeltava. Ne ja vain ne liikuttavat satoja miljoonia ihmisiä. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan tähän huutoon. Ja sen pitäisi koskea kaikkia. Uskonnosta kieltäytymällä kouluja käyvä ateisti ei voita mitään. Päinvastoin.

Kokoomuksen Hallelujaa-Virkkunen: Enkeli taivaan soikoon koulujuhlissa

Opetusministeri Hallelujaa-Virkkunen (kok) painotti torstaina eduskunnassa, että kouluissa ja päiväkodeissa ei tarvitse luopua vanhoista, kristillisistä jouluperinteistä.

Kokoomuksen Kirkko-Katainen kannattaa koulujen virrenveisuuta

Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Jyrki Katainen on tuohtunut koulujen jouluperinteiden sopivuudesta käytävästä keskustelusta. Kataisen mielestä kouluilla on oikeus ja velvollisuus siirtää suomalaista kristillistä jouluperinnettä eteenpäin.

Vapaa-ajattelijain liiton tukityöllistetty on eronnut

Pääkaupunkiseudun ateistit kertoo

Vapaa-ajattelijain liiton ainoa ja tuorein tukityöllistetty, Joni Pelkonen, irtisanoutuu työstään 15.12.2010. Hän käytti nimikettä järjestösihteeri.

Toinen tietolähde kertoo

Joni Pelkosen Imaanin tervetulotoivotus johti hänen ojentamiseensa, josta henkilö veti herneen nenään ja erosi.

Kolmas tietolähden kertoo

Joni Pelkonen erosi, koska hänen isäntänsä Jussi K. Niemelä erosi.

Kotimaa24 kertoo

Vapaa-ajattelijoissa tuulee: Nyt lähti järjestösihteeri

Johannes Ijäs 15.12.2010

Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtaja Jussi K. Niemelä jätti liiton puheenjohtajuuden marraskuussa ”lopen kyllästyneenä liitossa rehottavaan hörhöilyyn” ja henkilöristiriitoihin. Tänään liiton on jättänyt myös järjestösihteeri Joni Pelkonen.

Pelkonen perustelee eroamisen syitään Kotimaa24:lle muun muassa liitossa ”jo vuosia ongelmina olleilla kiikkerillä henkilösuhteilla” sekä työnjohdollisilla seikoilla. Hän kokee joutuneensa työpaikkakiusatuksi.

Vapaa-ajattelijain Liiton entinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä tukee Pelkosta tämän väitteissä.

- Liiton johdon linja ei vähimmässäkään määrin muistuta liiton säännöissä ylistetyistä humanismin ja vapaan ajattelun periaatteista, Pelkonen sanoo.

Järjestösihteeri-nimikettä käyttänyt Pelkonen aloitti liiton tukityöllistettynä 19.3.2010.

Vapaa-ajattelijain Liiton pääsihteeri Eino Huotari ei näe, että Pelkosta olisi kiusattu työssä. Nykyinen vt.puheejohtaja Robert Brotherus on tässä Huotarin linjalla.

- Kun puheenjohtaja lähti marraskuussa, toimiston johtotehtävistä sovittiin uudelleen, sen jälkeen hän päätti irtisanoutua, Huotari sanoo.

Brotherus puolestaan sanoo liittohallituksen vaatineen Pelkoselta kolme kertaa sitä, että hän pitäisi kirjaa työtunneistaan.

- Kun kolmannen kerran vaadimme, hän irtisanoutui.

Joni Pelkonen puolestaan sanoo, että todellinen syy on työpaikkakiusaaminen.

Hän sanoo luvanneensa lähettää työaikalistan siitäkin huolimatta, ettei hänen kysyessään edes Työvoimatoimistossa tiedetty, mikä työaikalistaus on.

Jussi K. Niemelän mukaan tämäkin on Pelkosen kiusaamista, koska Niemelän mukaan työaikalistauksia ei ole aiemminkaan vaadittu keneltäkään.

Hörhöttely jatkuu Internetissä

Sieltä löytyy mm. seuraavaa tekstiä

Jussi K. Niemelä: Lahkossa kuohuu edelleen, nyt lähti Joni Pelkonen. PAT - Tiedotteet www.ateistit.fi Vapaa-ajattelijain liiton ainoa ja tuorein tukityöllistetty, Joni Pelkonen, irtisanoutuu työstään 15.12.2010. Hän käytti nimikettä järjestösihteeri.

Mikko Tuomela: Ja Kimmo S. uutisoi jälleen...

Jussi K. Niemelä: Kimmo uutisoi nopeammin kuin tieto liikkuu lahkon sisällä.

Pyry Aho: Mitä ihmettä tuolla oikein tapahtuu.

Jussi K. Niemelä: Hörhöiilyä.

Mikko Tuomela:
Onks PAT vapaa-ajattelijoille sama kuin al-Qaida on islaminuskolle?

Jussi K. Niemelä: Ei. Kyllä VAL on melko totaalinen lahko ja pidän Kimmoa paljon asiallisempana kuin VAL:n hörhösiipeä.

Mikko Tuomela: :-)

Tarja Koivumäki: Tuosta tulee mieleen Molari. Minkä yhdistyksen oleellisin toiminta koostuu toisen järjestän asioiden retostelemisesta ja mikä yhdistysaktiivi tiedottaa jatkuvasti ainoastaan toisen järjestön asioista? Minä jättäisin tuommoiset kommentoimatta (ja myös seuraamatta) kokonaan.

Jussi K. Niemelä: Totta joka sana Kimmon uutisessa, joka Tarja sinäkin lähdet lahkon korruptioon ja mädännäisyyteen mukaan? Ei kiinnosta se, että Joniakin siellä on vainottu vai? Kimmon vertaaminen Molariin on melko tökeröä.

Tarja Koivumäki: Häh, sanoinko mitään siitä, onko joku asia totta vai ei? Sanoin nimenomaan, että en lähtisi mukaan yhtään mihinkään, en liitossa ja vielä vähemmän PAT:ssa. Ihmettelin vaan, että varmaan se kuuluukin PAT:lle näiden asioiden seuraaminen pakkomielteisesti. Ei ole täysjärkistä sellainenkaan.

Sen sijaan asialliset asiat pitää hoitaa ja vääryyksiin puuttua. Kyllä tässä maassa vielä toimii laki ja järjestys, kuten itsekin olet ollut viime aikoina todistamassa. Jonin irtisanoutuminen ei varsinaisesti mullekaan kuulu, koska en ole minkäänlaisessa asemassa tätä asiaa hoitamaan.

Mutta sikäli, kun siihen yhtään pystyy vaikuttamaan, niin minusta faktat päivänvaloon vaan. Asianosainen tietysti joutuu tuossa kohtaa alkamaan painin. Ulkopuolinen yhdistys tuskin on se taho, joka voi juttua nostaa, asiassa todistaa tai yleensä mitenkään vaikuttaa.
Juha Riipinen Mistä tässä nyt on oikein kysymys? Selittäkääs nyt joku näin verrattain uudelle jäsenelle.

Tarja Koivumäki: Kyse on siitä, että Joni Pelkonen irtisanoutui liiton järjestösihteerin hommasta. Siellä on henkilöitä, joiden kanssa on ollut vaikea tulla toimeen. Harmi juttu, mutta ei minusta kuulu PAT:lle eikä oikeastaan muutenkaan ulkopuolisten riepoteltavaksi.

Kuitenkin kyse ihmisestä, joka itsekin pystyy puhumaan puolestaan. Asioiden retostelulla ei tavallisesti ole positiivista vaikutusta, kun kyse on henkil
öriidoista. Sen sijaan semmoinen homma yleensä toimii, että otetaan lailliset aseet käyttöön. Tässä tapauksessa asianosainen on Joni, ja paras apu on konkreettinen, eli oikeudellinen.

Juha Riipinen: Ok, kiitokset. Ja kukas se tämä Kimmo Sundström sitten on? Aikoinaan itse riitaantunut ja oman liittonsa perustanut?

Tiina Raevaara: Tarja: Faktat päivänvaloon vaan? Pointtihan on just se, että liitossa kukaan ei nosta faktoja valoon. Kimmo tekee edes sen. Toki hänen paneutumistaan asiaan voi ihmetellä ;-)

Hanna-Riikka Kuisma: Ateistit muuttuvat näemmä järjestäytyessään yhtä sekavaksi ja monihaaraiseksi systeemiksi kuin esim. järjestäytyneet uskonnot.

Mika Ruusunen: TaVa rules ok! vai oliko se VaTa rules ok!

Tiina Raevaara: Onhan HVA:kin ihan jees. Mun mielestä ongelmat liittyvät itse liiton hierarkkiseen rakenteeseen, joka kannustaa kaiken maailman pyrkyreitä kahmimaan valtaa itselleen.

Hanna-Riikka Kuisma: Hierarkialla on taipumus tosiaan kärpäspaperoida vallanhaluisia sinne oligarkkien puolelle.

Jussi K. Niemelä: Tarja ei voi selostaa asiaa oikein kun ei ole ollut näkemässä sitä hörhötystä. Kimmo uutisoi ihan oikein ja hyvä että uutisoi, koska kuten Tiina totesi, lahko ei uutisoi mitään eikä halua ratkaista noita rakenteellis-henkilöllisiä ongelmia. Sen sijaan liitosta lähtevät kaikki jotka eivät hyväksy sinne pesiytynyttä mädännäisyyttä, korruptiota ja täydellistä moraalista turmeltuneisuutta.

Jussi K. Niemelä: Liittoon pätee vanha viisaus: jos uit liian kauan paskassa, muutut itsekin paskaksi.

Timo Mykrä: Ei taida touhu järkevämmäksi muuttua. Taitaa tulla kivaa ensi kesän liittokokouksessa.

Jussi K. Niemelä: Taatusti tulee, onneksi ei tarvihe osallistua. Hörhöillä on varmasti hauskaa keskenään.

Juha Leinivaara: Eroavapareista.fi on entistä lähempänä todellisuutta.

Jussi K. Niemelä: Perustaisin jos osaisin.

Sakari Sohlman: Tämä kaavio osoittaa kiistattomasti, että vapaa-ajattelija on kusipää, mutta uskonnoton ei. :)

Jussi K. Niemelä: Tuo on aivan totta.

Janne Vainio: "Ja kukas se tämä Kimmo Sundsträm sitten on? Aikoinaan itse riitaantunut ja oman liittonsa perustanut?" Kimmo Sundström henkilönä on yhä edelleen ainakin kahden eri vapaa-ajattelijayhdistyksen täysivaltainen jäsen (Raision ja Länsi-Uudenmaan yhdistyksien) ja näin ollen vapaa-ajattelijoiden asiat ovat myös hänen asioitaan. PAT puolestaan yhdistyksenä erotettiin liitosta, koska ei suostunut sensuroimaan www-sivujaan liiton ohjeiden mukaan.
Jussi K. Niemelä: Liittohan on suorastaan loistava sensuroimaan itseään, joten on hienoa, että edes Kimmo hoitaa tiedotusta kenttään päin ja muutenkin ylläpitää suhteita väkeen. Liiton hörhöt eivät juuri reissaile, mitä nyt tietty puhelimessa juoruavat tavanmukaista hevonpaskaa ympäri maakuntaa.

Minna Poutanen: Tilanne on erittäin ikävä ja suorastaan ajaa kaikki täyspäiset ihmiset ulos koko vapariporukasta (mikä sinänsä on harmi, koska totta kai siellä on todella paljon mukavia ihmisiä!!) - ja arvatkaa kuinka paljon järjestöjä vierastava ihminen (...kuten minä) tajuaa (ja jaksaa itselleen selvittää) noita kirjainlyhennelmiä PAT, HVA, VAL etc.

Noh, ei tietenkään yhtään mitään, vaan niputtaa kaikki nämä eri jengit samaa typeryssakkia edustaviksi ja liikaa vapaa-aikaa omaaviksi turhautuneiksi hulluiksi, joilla ei ole tässä maailmassa muuta tekemistä kuin hukata muitten aikaa ja aiheuttaa heille mieliharmia.

Janne Vainio: Hulluksi tekevä talo... Casa de locos (joka oli salasanana liiton toimiston koneissa silloin, kun olin toimiston järjestelmänvalvojana, kunnes tulin itse hulluksi, jota varmaan olen vieläkin)

Minna Poutanen: Et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinenkään, joka on menettänyt mielenterveytensä sairaitten ihmisten manipuloinnin ja kiusanteon tuloksena. Sellaiset ihmiset saavat usein valtavasti voimaa omasta hullun vallastaan ja ovat häpeän ja syyllisyyden tunnon puuttuessa täysin väsymättämiä. Itse en varmasti kestäisi viikkoakaan!! Eikä nyt tuollaisia ihmisiä saa perkele soikoon ulos sieltä.

Janne Vainio: Sori vaan, mutta ne ovat niitä jotka päättävät, kenet erotetaan seuraavaksi (olettaen ettei saa itse päähänsä lähteä)

Juha Riipinen: Kuulostaa kaikkineen aika tylsältä. Mielellään sitä vapaa-aikaansa ainakin vapaa ajattelija (2 eri sanaa) viettää seurassa, jolla on ainakin pääsääntöisesti keskenään kivaa.

Jussi K. Niemelä: Hörhöt riitelevät myös keskenään ja vaikka yksin, ainakin se pahin hörhö, joka sentään saatiin toimistolta ulos laillisin keinoin. Näitä ns. luottamushenkilöitä ei saa millään ulos, siksi erosin. Hörhöt jäivät hörhöttämään ja seuraava uhri oli valmiina: Joni Pelkonen. Kimmo ja Janne on savustettu sieltä jo aiemmin.

Sakari Sohlman: Perkele, saatana ja häpeä, häpeä, kun ei pienessä Suomessa saada aikaan asiallista uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestötoimintaa! Miksi helvetissä pienikin porukka voi tuhlata aikaansa ja energiaansa keskinäiseen kahinaan. Olen Stadin vapareiden jäsen, ja jos asuisin siellä päin, tulisin toimistolle iskemään nyrkkiä pöytään.

Jussi K. Niemelä: Jep, sitä minäkin tein, mutta nyt siellä on taas license to hörhöttää maan tapa.

Memorial Crosses Unconstitutional

An Atheist civil rights group today; applauded Monday's ruling by the 10th US Circuit Court of Appeals for turning down a request to have a full panel of judges rehear a crucial state-church separation case. At issue was the fate of 14 large white Christian crosses commemorating fallen state troopers.

In August, 2010, a three-judge panel decided that the crosses -- which bear the insignia of the Utah Highway Patrol Association -- were unconstitutional endorsements of religion. The State and Utah Highway Patrol Association then asked for a rehearing in front of a full panel of ten judges and one senior judge.

The State attorney argued that the crosses were secular, not Christian, and therefore the state was justified in allowing only the cross, permitting no symbols representing non-Christian beliefs.

"Everyone Knows the cross is Christian", Says David Silverman, president, "This was an attempt to make the cross secular under the law. If they had succeeded, we would soon have seen 'secular crosses' in schools and courtrooms." Silverman added "It's a shame they had to hide this kind of activity behind dead cops."

"Deceased Highway Patrol Troopers should be honored," declared attorney Brian Barnard who represented American Atheist plaintiffs in the case. "They gave the ultimate sacrifice. They can be and should be memorialized in such a way that does not break the law they died protecting."

Rich Andrews, plaintiff and Utah State Director for American Atheists, praised the Circuit Court judges, noting "It's odd, but we are seeing very little attention or comment from UHP and state officials about this ruling."

The State of Utah and the Utah Highway Patrol Association have ninety days to file a petition with the United States Supreme Court. Mr. Barnard noted that the high court receives thousands of such requests each year, but approves only 40-50.

Microsoft again against atheists

Original situation

Erkki Hartikainen 12/2/2010
We have again serious difficulties with 15 books on Elämänkatsomustieto in Internet.

Now Mirosoft has corrected erors like

Sisältöä on lisätty

but our link has disappeared from the first page of msn.fi and msn.com. In Yahoo it is in the first place (first page) and in Google it is in the third place (first page).

We suspect again that the church-minded "freetinker-computer-scientists" in University of Tampere and Tampere University of Technology have something to do with the difficulties.

A new error is added: The right address of tha pages is

h
ttp://www.dlc.fi/~etkirja/index.htm

Microsoft is using wrong page:

h
ttp://www.dlc.fi/~etkirja/etalku.htm

Corrected situation

Erkki Hartikainen 12/5/2010

Now "elämänkatsomustieto" is back (first page) in the form:

Sisältöä on lisätty viimeksi 1.12.2010 (Maailmanuskonnot) (Wienin piiri) Aineisto sopii yhtä hyvin filosofian opiskeluun. Palautelomake

Thanks.

I will check later that ä's are correct in etalku.htm.

Ubuntu 10.10 ja television katsominen

Erkki Hartikainen 3.12.2010

Muistin eilen asentaa Kaffeine -ohjelman 64 -bittiseen Ubuntu 10.10.:een. Tällä ohjelmalla voi mm. katsoa televisio-ohjelmia.

Kaffeine löysi kaikki Helsingin kaapelikanavat. Ainoa ongelma oli, että yritettäessä katsoa ohjelmia Kaffeine valitti, että minulta puuttuu ohjelma libxine1-ffmpeg.

Kyselin asiaa Ubuntu -yhteisöltä, ja englanninkielinen yhteisö tiesi, ettei kyseessä ole mikään Kaffeinen virhe, vaan minun on asennettava tämän niminen ohjelma.

Ohjelma löytyi suoraan Ubuntun sovellusvalikoimasta, ja varmuuden vuoksi asensin koko libxine1 -paketin.

Tämän jälkeen ikivanha ja monille harmia aiheuttanut Terratecin Cinergy 1200 kaapelitelevisiokortti alkoi näyttää kaikkia ilmaiskanavia täysin moitteettomasti.

Asensin Kaffeinen 64 -bittiseen Ubuntuun siitä syystä, että tällöin koko 4 Gt:n muisti on käytössä. Mitään nykimistä tai muita ongelmia ei esiintynyt.

Ubuntu 10.10 skannaa myös Epson Perfection 3590 Photo:n kanssa

Erkki Hartikainen 12.12.2010

Olen aikaisemmin käyttänyt otsikossa mainittua skanneria Ubuntun kanssa halvalla kaupallisella linux-ohjelmalla, koska en saanut xsanea toimimaan mainitun skannerin kanssa.;

Olen ilahtunut siitä, että Ubuntu 10.10 skannaa xsanella kuvia myös mainitulta skannerilta. Käytän vastaisuudessa pelkkien kuvien lukuun xsanea.

Ubuntu 10.10 tunnistaa myös tekstin

Erkki Hartikainen 18.12.2010

Koska Vuescan on 32 -bittisessä Ubuntussa eikä minulla ole kiinnostusta sen siirtämiseen 64 -bittiseen Ubuntuun, ryhdyin tutkimaan tekstintunnistusta suoraan xsanessa. Jos gocr -ohjelma on asennettu, xsanesta löytyy OCR -painike, jolla voi suoraan käynnistää skannatun kuvan tekstintunnistuksen.

Kannattaa käyttää kohtuullisen hyvää tarkkuuta ja kontrastia tunnistettavan viivakuvan skannauksessa. Tällöin saa aikaan melko hyvää tekstiä.

Pääkirjoitus

Keinojen (regressio) taantuminen tavoitteiksi

Erkki Hartikainen 22.12.2010

Vanhemman liberalismin perustajiin kuulunut John Stuart Mill esitti mm., että raha on sinänsä vain väline, mutta ihmisten mielissä se muuttuu päämääräksi sinänsä.

Erityisesti järjestötoiminnassa tämä taantuminen hajoittaa ja lopulta hävittää kaikki alkuperäistä järjestöä muistuttavat järjestöt.

Sosialidemokraattisessa liikkeessä tämä tapahtui jo Eduard Bernsteinin aikana, ja Mauno Koivisto luonnehti käsitystään osuvasti sanomalla, että tärkeintä on liike.

Vaikka maailmassa on enää tuskin yhtään kunnollista ateistijärjestöä, niiden jäänteitä toimii mitä kummallisimmilla todellisuuskäsityksillä ja keinovalikoimilla.

Myös monen miljoonan jäsenet Jumalattomien liitosta, jonka Stalin ortodoksipappien toivomuksesta lakkautti, on sanottu, että se sai aikaan enimmäkseen papereita.

Suomalaiset venäjäpapit ovat äskettäin levittäneet käsitystä, että Stalin olisi vaihtanut Jumalattomien liiton johdon sen tehottomuuden takia.

Tämä väite on täysin mielikuvituksen tuote. Jumalattomien liiton johto vaihtui luonnollisella tavalla siitä syystä, että Stalin teloitutti vastustajansa ja siinä sivussa hyvin suuren määrän täysin harmittomia ihmisiä, jotta viisivuotisuunnitelma tulisi tältä osalta täyteen.

Suomessa on nyt loppuun saatettu Stalinin operaatio Vapaa-ajattelijain liiton osalta. Johto on vaihdettu, jäsenet on vaihdettu ja tavoitteet on käännetty päälaelleen.

Ruotsissa on enemmän arkipyhiä kuin Suomessa

Erkki Hartikainen 18.12.2010

Seinäkalenterin ostaminen on vaikeaa, ja siitä joutuu maksamaan. Suomenkielinen seinäkalenteri Internetissä on laiton, koska Helsingin yliopistolla on kalenteriin lailla säädetty yksinoikeus. Tästä yksinoikeudesta johtuu myös kalentereiden korkeahko hinta Suomessa.

Koska kaikki muutkin askartelevat mielettömiä tähän aikaan vuodesta, päätin tehdä itse seinäkalenterin.

Hakusanalla "kalender" löysin ruotsalaisen kalenterin, jossa oli suomalaiset nimipäivät. Kalenteri oli html- taulukko.

Viikonpäivät oli helposti suomennettu, mutta ongelmana oli, että kuukauden piti mahtua A4- kokoislle arkille, koska minulla ei ole suurempaa kokoa tekevää tuostinta.

Ruotsin kirkolliset juhlapäivät olivat muuten samat kuin Suomessa, paitsi että juhannus oli eri tavalla. Ruotsin itsenäisyyspäivä piti lisäksi siirtää joulukuuhun, jossa on Suomen itsenäisyyspäivä.

Purin koko taulukon kopioimalla "normaalin" html- tekstin alkeelliseen tekstinmuokkaimeen. Näin pääsin eroon html -tageista.

Sitten avasin tekstin Open Officen tekstinmuokkaimeen ja lisäsin sen verran sarkaimia, että sain muunnettua eri kuukaudet talukoiksi.

Näin saadun tekstin kopioin Open Officen talulukkolaskentaan. Lisäsin viikonpäivät "vetämällä" ja kopioimalla. Koska pyhäpäivien väri oli kadonnut, värjäsin ne uudestaan punaisiksi.;

Viikonpäivien tekstin kokoa suurentamalla sain talukot sen kokoisiksi, että ne tulostuvat "valittuna aluueena" mukavasti pystyasennossa oleville A4 -arkeille. Sitten tein vielä reiän keskelle ylös laitteella, jolla tehdään reikiä vyöhön.

Työn lisäksi hintaa tuli vain värien hinta, sillä paperina käytin paperia, jonka toiselle puolelle oli jo tulostettu jotain.

Kaiken lisäksi koko työ kuului harmaan talouden piiriin, mitään arvonlisäveroa ei tarvinnut maksaa.

32-bittisessä Ubuntu 10.10:ssä lienee minulla troijalainen

Erkki Hartikainen 9.12.2010

Olen siiirtynyt tekemään tätä kirjoitustyötä puhtaaseen osioon asennetulla 64 -bittisellä Ubuntu 10.10:llä. Jos troijalainen tunkee sinne, se on Saunalahden palvelimella tai Saunalahten Iso-G levytilassa.

32-bittinen Ubuntu 10.10 on asennettu päivityksellä, joten troijalainen saattaa olla vanhempaa perua.

Nostan hattua kaupungin X nörteille.

Tavoite ateisteille

Erkki Hartikainen 9.12.2010

Ryhdyin sittenkin lajittelemaan tietokirjojani. Ns. filosofia on lajiteltu, ja sitä oli monta hyllymetriä enemmän kuin luulin. Valitettavasti määrä ei muutu laaduksi.

Ilkka Niiniluodon mainostama "filosfinen ateismi" ja ns. "uskonnonfilosofia" on lajiteltu filosofian sekaan, ja koko filosofia on aakkosjärjestyksessä.

Uskontokritiikin määrä on myös ylittänyt usealla hyllymetrillä muistikuvani, ja uskontokritiikki lienee akkosjärjestyksessä ensi viikon alkupuolella. Tässäkään ryhmässä määrä ei muutu laaduksi.

Seuraavaksi lajittelen sellaiset tuoteryhmät, joita en juuri tarvitse, sohvien ja televisiotuolien; takana oleville alahyllyille. Sinne meni muutama metri tietokoneiden ohjelmointikieliä yms. Vanhentunut tietotekniikan kirjallisuus on jo siirretty kotimuseoon Iisalmeen.

Jotta tässä tulisi muutama sana ateismin asiaakin, lainaan seuraavassa ns. Stalinin perustuslakia vuodelta 1936. Se hyväksyttiin neuvostoparlamentin molemmissa kamareissa valtavin suosionosoituksin:

124 §

Kansalaisten omantunnon vapauden turvaamiseksi on SSSR:ssä kirkko erotettu valtiosta ja koulu kirkosta. Uskonnollisten menojen harjoittamisvapaus ja uskonnonvastaisen propagandan vapaus myönnetään kaikille kansalaisille.

Odotan suurella jännityksellä sitä, että milloin suomalaiset oikeistoliberaalit saavat lähestulkoon samanlaisen pykälän Suomen perustuslakiin.

6.12.2010

Erkki Hartikainen 6.12.2010

Kyllä lumityöt pitäisi tehdä siitä huolimatta, että Suomen oligarkit ovat päättäneet ryypätä yhden yön yhdessä.

Aikaistan loogista empirismiä käsittelevän artikkelisarjan ilmestymistä

Erkki Hartikainen 4.12.2010

Intian potkut saanut (=suvun syrjään siirtämä) ateistikeskuksen johtaja Lavanam vieraili meillä eilen yhdessä Suomessa Vapaa-ajattelijain liitolta potkut saaneen Kimmo Sundströmin ja Ruotsissa asuvien Pertti ja Helmi Holopaisen kanssa.

Koska tätä lehteä ei vaivaa minkään lainen tilanpuute, mainittakoon, että Pertin vaimo ja Helmin äiti Ratna Holopainen on Lavanamin adoptiotytär. Lavanamilla (80) ja hänen edesmenneellä vaimollaan Hemalatalla ei ollut omia lapsia.

Olen jo melko pitkään etsinyt omasta kirjastostani Arthur Papin teosta "Analytische Erkenttnistheorie", (signature Betlehem, März 1955), ja Lavanamia odotellessani löysin sen täysin sekaisin olevasta kirjatostani juuri siitä, missä muistin sen olevan.

Kirja oli pienempi kuin muistin, ja tästä syystä minulla oli vaikeuksia havaita sitä. Tätä älköön kuitenkaan laskettako loogisen empirismin viaksi. Jos sijoittaisin kolmetuhatta euroa harmaakaihileikkauksiin, löytäisin kirjat huomattavasti helpommin.

Ne analyyttisen filosofian kannattajat, jotka ihmettelevät sitä, miksi en järjestä kirjastoani, ymmärtävät huonosti uutta oligarkiamaailmaa (monopolikapitalistinen imperialismi kesti ,kumma kyllä, vain noin 20 vuotta). Minun on odotetttava kesää, säästettävä ja ostettava peräkärry, jota voin viedä tarpeettomat (silti arvokkaat) kirjat Iisalmeen ja järjestää Helsinkiin jäävät kirjat.

Päätin kirjoittaa artikkelit kokonaan englanniksi ja julkaista ne vain uudessa lehdessä "Analytic Logical Empiricism" (http://etkirja.pp.fi/ale.htm).

Suomalaisille ei ole syytä kertoa näistä asioista, sillä Suomi on evankelis-luterilais-agnostis-aatteellisesti maailman loogista empirismiä kohtaan vihamielisin maa eikä vähiten siksi, että suomalainen Eino Kaila keksi käsitteen "Der Logische Empirismus".

Ne suomalaiset, jotka haluavat lukea suomeksi ja jotka ajattelevat olevansa muitä älykkäämpiä, voivat yrittää ymmärtää asian itse lukemalla tässä lehdessä ilmestyvää laajaa artikkelia Geometria.

Artikkeli loogisen empirismin hyvistä puolista ja virheistä on tulossa

Erkki Hartikainen 3.12.2010

Viimeistään tämän lehden tammikuun 2011 numerossa ilmestyy sekä englanniksi että suomeksi artikkeli loogisen empirismin hyvistä ja huonoista puolista.

Artikkeli ilmestyy myös lehdessä Analytic Logical Empiricism.

Artikkeli on tarpeen, koska herrat Ilkka Niiniluoto, Timo Airaksinen ja Pekka Elo väittävät kaikkia loogisen empirismin hyviä puolia huonoiksi puoliksi eivätkä ole koskaan kuulleetkaan loogisen empirismin oikeista virheistä.

Jotkut Sven Krohnia ja Arthur Papia lukeneet opastivat nämä nuoret herrat erehdysten teille.

Minulta on puuttunut loogisen empirismin ensimmäisen ja kovimman vihollisen Arthur Papin pääteos Elements of Analytic Philosophy, mutta se tulee minulle käytettynä Amazon.co.uk:n toimittamana ennen joulua. Kirja on jo lähtenyt Yhdysvalloista.

Kansainvälinen syy artikkelin kirjoittamiseen on se, että katolisten yliopistojen "filosofit" ovat alkaneet täyttää Internet sanakirjoja ja Wikipediaa suoraan sanoen sillä ihtellään.

Täydennys edellisen numeron loogista empirismiä koskeviin ajatuksiin

Erkki Hartikainen 10.12.2010

Loogisen empirismin tuhosivat mielestäni seuraavat tapahtumat:
  1. V. I. Leninin arvostelu Erns Machin positivismia vastaan teoksessa Materialismi ja empiriokritisismi.
  2. Vuoden 1929 pörssiromahdus
  3. Adolf Hitlerin valtaannousu
  4. Moritz Schlickin murha 1936
  5. Amerikkalaisten miehitysjoukot Euroopassa.
  6. Kylmä sota.
Kylmän sodan vaikutuksesta edes Suomessa ei enää päästetty älykkäitä ihmisiä filosofian professoreiksi.

Jumalankatsomustieto, elämänkatsomustieto ja elämänkäsitystieto

Erkki Hartikainen 2.12.2010

Jussi Pikkusaari on äskettäin kovasti innostunut ärhentelemään ateisteille. Hän sanoo, että hänellä on ollut pitkä tie ateistiksi.

Tie ateistista näistä asioista jotain ymmärtäväksi on huomattavasti pitempi kuin tie ateistiksi.

Itse muistan varmasti olleeni ateisti viisivuotiaana. Muistan asioita ajalta, jolloin olin kolmivuotias, mutta silloin ateismia käsittelevät kysymykset eivät minua kiinnostaneet.

Kolmivuotiaana minua kiinnostivat sellaiset kysymykset kuin että mikä on se isä, jonka kerrottiin palaavan sodasta ja mikä on se radio, jonka hän tuo. Kumpaankaan kysymykseen aikuiset eivät osanneet vastata.

Noin viisivuotiaana totesin olevani ateisti. Kun pikkuveljeni kuoli, ihmiset keskustelivat kaikenlaisesta ja silloin kävelin kaksi kertaa talon ympäri ja totesin, ettei enkeleitä eikä muitakaan vastaavia olioita ole olemassa.

Vasta opiskeluaikoinani 1960 -luvun puolivälissä jäin ihmettelemään sitä, miten tyhmää ja asiantuntematonta silloisessa Ylioppilaslehdessä käyty uskontokeskustelu oli, vaikka se oli olevinaan joidenkin mielestä peräti radikaalia.

Olin ajatellut perustaa yhdistyksen, jonka nimi olisi ollut Akateemiset ateistit, mutta sitten monista syistä jäin pyörimään silloiseen Vapaa-ajattelijain liittoon, ja vaikka Raimo Toivosen aloitteesta perustimme Pakanakillan ja rekisteröimme sen, useimmat sen ajan ns. suomalaiset radikaalit pitivät viisaimpana pysyä kaukana ateisteista.

Tietoja maailmanmenosta on kertynyt monilta vuosikymmeniltä ja monista maista mukaan lukien jäljelle jäänyt supervalta ja romahtanut supervalta.

Internetin ansiosta törmään käytännöllisesti katsoen joka päivä uusiin ihmeellisyyksiin tällä alueella ja yritän tällä lehdellä tarjota siitä jonkinalaista kirjanpitoa.

Sitä en lakkaa ihmettelemästä, kuinka melkein joka päivä joku pystymetsästä ilmaantunut "ateisti" laukoo päästään mitä suurimpia älyttömyksiä ja on vakaasti sitä mieltä, että ensimmäinen näistä asioista sattumalta hänen mieleensä tullut ajatus on ehdottomasti tosi ja että kaikki toisella tavalla ajattelevat on pantava matalaksi.

Juuri nyt aion oikoa vain yhtä älyttömyyttä. Sellaista asiaa kuin "elämänkatsomustieto" ei ole koskaan ollut olemassa eikä tule koskaan olemaan olemassa. Tämä sana tuli Norjasta Suomeen pelkästään siksi, että evankelis-luterilainen kirkko alkoi pitää sitä uskottavampana kiusana ateisteille kuin sen sitä ennen ehdottama "etiikka" olisi ollut.

Itse käytin nuorena joissain vapaa-ajattelijain lähteissä käytettyä "tieteellistä maailmankatsomusta", ja kun en osannut sitä silloin vastustaa, julkkisfilosofit jyräsivät "maailmankatsomuksen" Suomessa läpi niin, että se varjostaa ateistien elämää vielä kauan.

Olen liittänyt tähän lehteen uudestaan Wienin piirin ohjelmajulistuksen vuodelta 1929 englanniksi (edellisestä lehdestä löytyy tarvittaessa suomenkielinen versio, Suomi on kadotettu maa, joten kirjoitan vain englantia osaaville ystävilleni).

Tässä asiakirjassa käytetään sekä saksaksi että englanniksi sanoja "tieteellinen maailmankäsitys". Kun tiedekin on mitä on, jäljelle jää vain "käsitys". Jotta jostain voitaisiin puhua, olen ottanut käyttöön sanat todellisuuskäsitys (conception of reality) ja elämänkäsitys (conception of life).

Elämänkäsitys on varmasti todellisuuskäsityksen osa sanoivat ns. filosofit mitä tahansa. Kyllä elämä on osa todellisuutta. Jos tätä ei hyväksytä kielellisenä normina, filosofien päässä on jotain pahasti vialla.

Minun mielestäni pitää puhua pelkästään todellisuuskäsityksestä, koska todellisuuskäsityksellä on oikeasti totuusarvo.

Koulujen nykyiselle ja tulevalle kaatopaikkaopetukselle olen antanut nimen "jumalankatsomustieto".

Lääkkeiden hintalautakunta iskee



Erkki Hartikainen 17.12.2010

Psoriasis

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan päänahan psoriasikseen tarkoitettua kalsipotriolinestettä, koska sitä ei enää valmisteta.

Sain viimein resptin beetametsonivalmistetta, mutta apteekki ei tiennyt, koska sitä tulee Suomeen jos tulee koskaan.

Sen sijaan kallis näiden yhdistelmägeeli on sittenkin päässyt korvattaviin aineisiin, mutta siihenhän minulla ei ole reseptiä.

Ei auta muu kuin pitää raapia päätä.


Erkki Hartikainen 13.12.2010

Refluksitauti

Mikä se on

Refluksitaudissa mahan sisältöä virtaa toistuvasti takaisin ruokatorveen, mikä aiheuttaa närästystä ja joskus muitakin oireita, esimerkiksi refluksiyskän tai keuhkokuumeen. Monilla lievää takaisinvirtausta tapahtuu silloin tällöin ilman, että kyseessä on varsinainen tauti. Refluksitaudista on kysymys silloin, kun takaisinvirtaus haittaa elämää tai voi aiheuttaa lisäsairauksia, joista yleisin on ruokatorven alaosan tulehdus.

Refluksitauti johtuu melkein aina ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen huonosta toiminnasta. Sen seurauksena mahalaukun hapanta sisältöä pääsee ruokatorven puolelle, mikä tuntuu närästyksenä. Sulkijalihaksen toimintaa heikentävät rasvainen ruoka ja tupakointi.

Sulkijalihaksen huono toiminta on perinnöllinen. Veljeltäni tätä on hoidettu leikkauksella, ja äitini kuoli ruuansulatuskanavan verenvuotoon.

Nykyään on saatavissa tehokkaita mahan happamuuteen vaikuttavia lääkkeitä, jotka huomattavasti vähentävät tai poistavat oireet kokonaan. Ne eivät estä mahan sisällön takaisinvirtausta, mutta koska se ei enää ole hapanta, neste ei ärsytä ruokatorvea.

Vaikeimmissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun ruokatorven tulehdus ei parane lääkkeillä, refluksitautia on mahdollista hoitaa leikkauksella. Leikkauksessa muodostetaan mahalaukun yläosasta eräänlainen mansetti ruokatorven alaosan ympärille, mikä estää takaisinvirtauksen. Hyvä tulos saavutetaan 7–9 potilaalla kymmenestä. Noin yhdellä kymmenestä esiintyy leikkaukseen liittyviä haittoja.

Lääkkeet

Mahalaukun happamuutta vähentävät lääkkeet (prtonipumpun salpaajat) olivat vielä vähän aikaa sitten reseptivalmisteita. Nyt niistä kolme on käsikauppalääkkeitä. Suoraan apteekista ostettuina ne ovat aika kallita, mutta jos saadaan lääkäri määräämään niitä, KELA korvaa osan niiden hinnasta ja kustannus on työssä käyvälle kohtuullinen ja keskituloiselle eläkeläiselle siedettävä.

Ylivoimaisesti paras refluksitaudin lääke Nexium on myös kaikkein kallein. Lääkkeellä on vielä patenttisuoja.; Lääkkeiden tehoerot olen tunnistanut itse, ja kaikki tuntemani samaa tautia sairastavat ovat asiasta kanssani samaa mieltä. Kuten ymmärrettävää, lääkkeistä ei ole saatavissa luotettavaa tutkimustietoa.

Aikaisemmin ne, joilla ei ollut varaa Nexiumiin, leikattiin (tämä tieto on terveydenhoidon sisäisistä luotettavista lähteistä).

Nyt on pantu jarrut päälle säästötalkoiden johdosta. Hintalautakunta on poistanut vahvimman Nexiumin korvattavista lääkkeistä. Leikkaukset lienee lopetettu.

Kallis pikahoito

Erilaisilla epäorgaanisten yhdisteiden yhdistelmillä voidaan ruokatorveen ja mahalaukun yläosaan muodostaa kalvo ja vaahtoa niin, että oireet lievittyvät heti.

Nämä lääkkeet ovat kalliita itsehoitotuotteita, mutta melkein kaikki refluksitautia sairastavat joutuvat (luotettavista lähteistä saadun tiedon mukaan) käyttämään niitä. Minä käytän Gavisconia, jota lääkärit ovat minulle suosittaneet.

Jehovan todistajat eivät voi käyttää Gavisconia, koska siinä oleva alumiini muodostaa Jehovan todistajien vatsaan teflonkalvon.

Terästeollisuuden propagandan uhrit eivät liioin voi käyttää tätä alumiinipitoista valmistetta.

Virtsaamisvaikeudet

Vaikeuksia tyhjentää rakko

Rakon tyhjentämisvaikeuksien taustalla voi olla useita syitä. Yleisesti ottaen syyt jaetaan kolmeen luokkaan:

Virtsasuihkun esteet

Virtsasuihkun esteet ovat "vastuksia" virtsaputkessa, jotka tuntuvat virtsatessa. Virtsasuihkun esteet voivat johtua virtsaputken vauriosta tai striktuurasta (eli virtsaputken ahtaumasta). Tämä ongelma voi johtua myös laajentuneesta eturauhasesta tai virtsaputken sulkijalihaksen rentouttamisvaikeuksista. Viimeksi mainittu ongelma tarkoittaa, että jännität alitajuisesti tätä lihasta, vaikka haluaisit virtsata.

Neurologiset sairaudet

Jotkut neurologiset sairaudet voivat johtaa rakon lihaksen ja virtsaputken sulkijalihaksen välisen yhteistyön heikentymiseen. Yleensä rakon lihaksien tulisi jännittyä ja sulkijalihaksen rentoutua virtsatessa, mutta joskus molemmat lihakset jännittyvät samanaikaisesti, jolloin tuloksena on rakon tyhjentämisongelmia.

Heikko rakko

Kolmas virtsaamisongelmien syy voi olla, että rakon lihaksilla ei ole riittävästi voimaa tyhjentää rakkoa kokonaan. Tämä voi johtua niiden hermojen vahingoittumisesta, jotka säätelevät rakon lihaksia. Rakon tyhjentämisongelmien pitkäaikainen seuraus on, että rakkolihas paksuuntuu. Tämä johtaa siihen, ettei rakolla ole tarpeeksi voimaa tarvittavaan supistumiseen. Heikentynyt rakko voi olla seurausta narkoosin tai tietynlaisen anestesian jälkeisistä virtsaamisongelmista.

Hoito

Lääkkeet

  1. Eturauhasen ympärillä olevien lihasten lihasjännitystä alentavat lääkkeet.
  2. Eturauhasen liikakasvua hidastavat lääkkeet.

Leikkaushoito

Eturauhasta pienennetään ns. höyläysleikkauksella.

Katetrien käyttö

Katerointi on miellyttävä ja yksinkertainen tapa saada kaikki virtsa ulos. Katetrit ovat kalliita, ja siksi säästökampanja pelottelee virtsatietulehduksilla. Toisaalta jotkut lääkärit ovat pudonneet säästökärryistä eivätkä määrää esimerkiksi e-colin aiheuttamiin virtsatietuĺehduksiin antibiootteja. Säästökampanjan edun mukaista olisi pelästyttää potilaita niin, että he menevät höyläysleikkaukseen.

Säästötoimet

Suurimmat säästät saavutetaan, jos määrätään vain yhtä lääkettä ja aika ajoin suoritetaan höyläysleikkaus. Kovin nuorena höylöysleikkaukseen ei kannata mennä, sillä siemensyöksy vaihtaa melko usein leikkauksen jälkeen suuntaa ja menee peniksen sijasta virtsarakkoon.

Mikä voi mennä pieleen

Pieleen voi mennä se, ettei virtsaamisvaikeus johdukaan vanhuudenoireista vaan esimerkiksi selkävammoista, jotka ovat perinnöllisiä. Minulla on sellaisia.

Serkultani jouduttiin äskettäin poistamaan virtsa tekemällä reikä eli avanne vatsapeitteen alaosaan. Virtsaa oli tullut litroittain.

Katetrien uusiokäyttö

Erään intialaisen kerrotaan käyttäneen samaa kertakäyttökatetria kolme kuukautta. Katetrien uusiokäyttöä harrastetaan mm. Aasiassa, koska katetrit ovat kalliita.

Jotta katetria voitaisiin käyttää uudestaan, se on desinfioitava. Australialainen katetreja valmistava yritys myy U:n muotoista muoviputkea, jossa voi kuljettaa katetria ja jossa sen voi sopivalla aineella desinfioida.

Suomalainen ratkaisu lienee alapäästään esimerkiksi korkilla suljettu letkunpätkä, jonka sisään katetri hyvin mahtuu.

Letkun sisään laitetaan desinfiointiainetta ja annetaan katetrin olla siellä definfiointiaineen laadusta riippuva aika. Katetri voidaan ripustaa yöksi kuivumaan.

Yhdysvalloissa desinfiointiaine valmistetaan laittamalla letkuun puhdasta vettä ja hammasharjan desinfiointitabletti. Olen yrittänyt ostaa näitä tabletteja Suomesta, mutta en ole vielä onnistunut. Niitä saadaan tiettävästi mm. Tuurin kyläkaupasta.

Euroopassa on, kuten yllä olevasta ilmenee, vaikeampaa. Jotkut keittävät katetria, mutta se voi muuttaa liikaa katetrin muotoa.

The Scientific Conception of the World: The Vienna Circle

Dedicated to Moritz Schlick

Preface

At the beginning of 1929 Moritz Schlick received a very tempting call to Bonn. After some vacillation he decided to remain in Vienna. On this occasion, for the first time it became clear to him and us that there is such a thing as the 'Vienna Circle' of the scientific conception of the world, which goes on developing this mode of thought in a collaborative effort. This circle has no rigid organization; it consists of people of an equal and basic scientific attitude; each individual endeavours to fit in, each puts common ties in the foreground, none wishes to disturb the links through idiosyncrasies. In many cases one can deputise for another, the work of one can be carried on by another. The Vienna Circle aims at making contact with those similarly oriented and ,at influencing those who stand further off. Collaboration in the Ernst Mach Society is the expression of this endeavour; Sclick is the chairman of this society and several members of Schlick's circle belong to the committee.

On 15-16 September 1929, the Ernst Mach Society, with the Society for Empirical Philosophy (Berlin), will hold a conference in Prague, on the epistemology of the exact sciences, in conjunction with the conference of the German Physical Society and the German Association of Mathematicians which will take place there at the same time. Besides technical questions, questions of principle are to be discussed. It was decided that on the occasion of this conference the present pamplet on the Vienna Circle of the scientific conception of the world was to be published. It is to be handed to Schlick in October 1929when he returns from his visiting professorship at Stanford University, California, as token of gratitude and joy at his remaining in Vienna. The second part of the pamphlet contains a bibliography compiled in collaboration with those concerned. It is to give a survey of the area of problems in which those who belong to, or are near to, the Vienna Circle are working.

Vienna, August 1929

For the Ernst Mach Society
Hans Hahn Otto Neurath Rudolf Carnap

The Vienna Circle of the Scientific Conception of the World

Historical Background

Many assert that metaphysical and theologising thought is again on the increase today, not only in life but also in science. Is this a general phenomenon or merely a change restricted to certain circles? The assertion itself is easily confirmed if one looks at the topics of university courses and at the titles of philosophic publications. But likewise the opposite spirit of enlightenment and anti-metaphysical factual research is growing stronger today, in that it is becoming conscious of its existence and task. In some circles the mode of thought grounded in experience and averse to speculation is stronger than ever, being strengthened precisely by the new opposition that has arisen.

In the research work of all branches of empirical science this spirit of a scientific conception of the worldis alive. However only a very few leading thinkers give it systematic thought or advocate its principles, and but rarely are they in a position to assemble a circle of like-minded colleagues around them. We find anti-metaphysical endeavours especially in England, where the tradition of the great empiricists is still alive; the investigations of Russell and Whitehead on logic and the analysis of reality have won international significance. In the U.S.A. these endeavours take on the most varied forms; in a certain sense James belongs to this group too. The new Russia definitely is seeking for a scientific world conception, even if partly leaning on older materialistic currents. On the continent of Europe, a concentration of productive work in the direction of a scientific world conception is to be found especially in Berlin (Reichenbach, Petzoldt, Grelling, Dubislav and others) and in Vienna.

That Vienna was specially suitable ground for this development is historically understandable. In the second half of the nineteenth century, liberalism was long the dominant political current. Its world of ideas stems from the enlightenment, from empiricism, utilitarianism and the free trade movement of England. In Vienna's liberal movement, scholars of world renown occupied leading positions. Here an anti-metaphysical spirit was cultivated, for instance, by men like Theodor Gomperz who translated the works of J. S. Mill,Suess, Jodl and others.

Thanks to this spirit of enlightenment, Vienna has been leading in a scientifically oriented people's education. With the collaboration of Victor Adler and Friedrich Jodl, the society for popular education was founded and carried forth; 'popular university courses' and the 'people's college' were set up by the well-known historian Ludo Hartmann whose antimetaphysical attitude and materialist conception of history expressed itself in all his actions. The same spirit also.inspired the movement of the 'Free School' which was the forerunner of today's school reform.

In this liberal atmosphere lived Ernst Mach (born 1838) who was in Vienna as student and as privatdozent (1861-64). He returned to Vienna only at an advanced age when a special chair of the philosophy of the inductive sciences was created for him (1895). He was especially intent on cleansing empirical science, and in the first place, physics, of metaphysical notions. We recall his critique of absolute space which made him a forerunner of Einstein, his struggle against the metaphysics of the thing-in itself and of the concept of substance, and his investigations of the construction of scientific concepts from ultimate elements, namely sense data. In some points the development of science has not vindicated his views, for instance in his opposition to atomic theory and in his expectation that physics would be advanced through the physiology of the senses. The essential points of his conception however were of positive use in the further development of science. Mach's chair was later occupied by Ludwig Boltzmann (1902-06) who held decidedly empiricist views.

The activity of the physicists Mach and Boltzmann in a philosophical professorship makes it conceivable that there was a lively dominant interest in the epistemological and logical problems that are linked with the foundations of physics. These problems concerning foundations also led toward a renewal of logic. The path towards these objectives had also been cleared in Vienni from quite a different quarter by Franz Brentano (during 1874-80 professor of philosophy in the theological faculty, and later lecturer in the philosophical faculty). As a Catholic priest Brentano understood scholasticism; he started directly from the scholastic logic and from Leibniz's endeavours to reform logic, while leaving aside Kant and the idealist system-builders. Brentano and his students time and again showed their understanding of men like Bolzano (Wissenschaftslehre, 1837) and others who were working toward a rigorous new foundation of logic. In particular Alois HofIer (1853-1922) put this side of Brentano's philosophy in the foreground before a forum in which, through Mach's and Boltzmann's influence, the adherents of the scientific world conception were strongly represented. In the Philosophical Society at the University of Vienna numerous discussions took place under Hofler's direction, concerning questions of the foundation of physics and allied! epistemological and logical problems. The Philosophical Society published Prefaces and Introductions to Classical Works on Mechanics (1899), as well as the individual papers of Bolzano (edited by Hofler and Hahn, 1914 and 1921). In Brentano's Viennese circle there was the young Alexius von Meinong (1870-82, later professor in Graz), whose theory of objects (1907) has certainly some affinity to modern theories of concepts and whose pupil Ernst Mally (Graz) also worked in the field of logistics. The early writings of Hans Pichler (1909) also belong to these circles.

Roughly at the same time as Mach, his contemporary and friend Jose Popper-Lynkeus worked in Vienna. Beside his physical and technical achievements we mention his large-scale, if unsystematic philosophical reflections (1899) and his rational economic plan (A General Peacetime Labour Draft, 1878). He consciously served the spirit of enlightenment, as is also evident from his book on Voltaire. His rejection of metaphysics was shared by many other Viennese sociologists, for example Rudolf Goldscheid. It is remarkable that in the field of political economy, too, there was in Vienna a strictly scientific method, used by the marginal utility school (Carl Menger, 1871); this method took root in England, France and Scandinavia, but not in Germany. Marxist theory likewise was cultivated and extended with special emphasis in Vienna (Otto Bauer, Rudolf Hilferding, Max Adler and others).

These influences from various sides had the result, especially since 1900, that there was in Vienna a sizeable number of people who frequently and assiduously discussed more general problems in close connection with empirical sciences. Above all these were epistemological and methodological problems of physics, for instance Poincare's conventionalism, Duhem's conception of the aim and structure of physical theories (his translator was the Viennese Friedrich Adler, a follower of Mach, at that time privatdozent in Zurich); also questions about the foundations of mathematics, problems of axiomatics, logistic and the like. The following were the main strands from the history of science and philosophy that came together here, marked by those of their representatives whose works were mainly read and discussed:

(1) Positivism and empiricism: Hume, Enlightenment, Comte, J. S. Mill, Richard Avenarius, Mach.

(2) Foundations, aims and methods of empirical science (hypotheses in physics, geometry, etc.): Helmholtz, Riemann, Mach, Poincare, Enriques, Duhem, BoItzmann, Einstein.

(3) Logistic and its application to reality:. Leibniz,.: Peano, Frege, Schroder, Russell, Whitehead, Wittgenstein.' ,

(4) Axiomatics: Pasch, Peano, Vailati, Pieri, Hilbert.

(5) Hedonism and positivist sociology: Epicurus, Hume, Bentham, J. S. Mill, Comte, Feuerbach, Marx, Spencer, Mtiller-Lyer, Popper- Lynkeus, Carl Menger (the elder).

The Circle around Schlick

In 1922 Moritz Schlick was called from Kiel to Vienna. His activities fitted well into the historical development of the Viennese scientific, atmosphere. Himself originally a physicist, he awakened to new life the tradition that had been started by Mach and BoItzann and, in a certain sense, carried on by the anti-metaphysically inclined Adolf Stohr. (In Vienna successively: Mach, Boltzmann, Stehr, Schlick; in Prague: Mach, Einstein, Philipp Frank.) .

Around Schlick, there gathered in the course of time a circle whose members united various endeavours in the direction of a scientific conception of the world. This concentration produced a fruitful mutual inspiration. Not one of the members is a so-called 'pure' philosopher; all of them have done work in a special field of science. Moreover they come from different branches of science and originally from different philosophic attitudes. But over the years growing uniformity appeared; this too was a result of the specifically scientific attitude: "What can be said at all, can be said clearly" (Wittgenstein); if there are differences of opinion, it is in the end possible to agree, and therefore agreement is demanded. It became increasingly clearer that a position not only free from metaphysics, but opposed to metaphysics was the common goal of all.

The attitudes toward questions of life also showed a noteworthy agreement, although these questions were not in the foreground of themes discussed within the Circle. For these attitudes are more closely related to the scientific world-conception than it might at first glance appear from a purely theoretical point of view.:For instance, endeavours toward a new organization of economic and social relations, toward the unification of mankind, toward a reform of school and education, all show an inner link with the scientific world-conception; it appears that these endeavours are welcomed and regarded with sympathy by the members of the Circle, some of whom indeed actively further them.

The Vienna Circle does not confine itself to collective work as a closed group. It is also trying to make contact with the living movements of the present, so far as they are well disposed toward the scientific world-conception and turn away from metaphysics and theology. The Ernst Mach Society is today the place from which the Circle speaks to a wider public. This society, as stated in its program, wishes to "further and disseminate the scientific world-conception. It will organize lectures and publications about the present position of the scientific world-conception, in order to demonstrate the significance of exact research for the social sciences and the natural sciences. In this way intellectual tools should be formed for modern empiricism, tools that are also needed in forming public and private life." By the choice of its name, the society wishes to describe its basic orientation: science free of metaphysics. This, however, does not mean that the society declares itself in programmatic agreement with the individual doctrines of Mach. The Vienna Circle believes that in collaborating with the Ernst Mach Society it fulfils a demand of the day: we have to fashion intellectual tools for everyday life, for the daily life of the scholar but also for the daily life of all those who in some way join in working at the conscious re-shaping of life. The vitality that shows itself in the efforts for a rational transformation of the social and economic order, permeates the movement for a scientific world-conception too. It is typical of the present situation in Vienna that when the Ernst Mach Society was founded in November 1928, Schlick was chosen chairman; round him the common work In the field of the scientific world-conception had concentrated most strongly.

Schlick and Philipp Frank jointIy edit the collection of Monographs on the Scientific World-Conception [Schriften zur wissenschaftlichen Weltauffassung) in which members of the Vienna Circle preponderate.

The Scientific World Conception

The scientific world conception is characterised not so much by theses of its own, but rather by its basic attitude, its points of view and direction of research. The goal ahead is unified science. The endeavour is to link and harmonise the achievements of individual investigators in their various fields of science. From this aim follows the emphasis on collective efforts, and also the emphasis on what can be grasped intersubjectively; from this springs the search for a neutral system of formulae, for a symbolism freed from the slag of historical languages; and also the search for a total system of concepts. Neatness and clarity are striven for, and dark distances and unfathomable depths rejected. In science there are no 'depths'; there is surface everywhere: all experience forms a complex network, which cannot always be surveyed and,can often be grasped only in parts. Everything is accessible to man; and man is the measure of all things. Here is an affinity with the Sophists, not with the Platonists'; with the Epicureans, not with the Pythagoreans; with all those who stand for earthly being and the here and now. The scientific world-conception knows no unsolvable riddle. Clarification of the traditional philosophical problems leads us partly to unmask them as pseud()-problems, and partly to transform them into empirical problems and thereby subject them to the judgment of experimental science. The task of philosophical work lies in this clarification of problems and assertions, not in the propounding of special 'philosophical' pronouncements. The method of this clarification is that of logical analysis; of it, Russell says (Our Knowledge of the External World, p. 4) that it "has gradually crept into philosophy through the critical scrutiny of mathematics... It represents, I believe, the same kind of advance as was introduced into physics by Galileo: the substitution of piecemeal, detailed and verifiable results for large untested generalities recommended only by a certain appeal to imagination."

It is the method of logical analysis that essentially distinguishes recent empiricism and positivism from the earlier version that was more biological- psychological in its orientation. If someone asserts "there is a God", "the primary basis of the world is the unconscious", "there is an entelechy which is the leading principle in the living organism"; we do not say to him: "what you say is false"; but we ask him: "what do you mean by these statements?" Then it appears that there is a sharp boundary between two kinds of statements. To one belong statements as they are made by empirical science; their meaning can be determined by logical analysis or, more precisely, through reduction to the simplest statements about the empirically given. The other statements, to which belong those cited above, reveal themselves as empty of meaning if one takes them in the way that metaphysicians intend. One can, of course, often re-interpret them as empirical statements; but then they lose the content of feeling which is usually essential to the metaphysician. The metaphysician and the theologian believe, thereby misunderstanding themselves, that their statements say something, or that they denote a state of affairs. Analysis, however, shows that these statements say nothing but merely express a certain mood and spirit. To express such feelings for life can be a significant task. But the proper medium for doing so is art, for instance lyric poetry or music. It is dangerous to choose the linguistic garb of a theory instead: a theoretical content is simulated where none exists. If a metaphysician or theologian wants to retain the usual medium of language, then he must himself realise and bring out clearly that he is giving not description but expression, not theory or communication of knowledge, but poetry or myth. If a mystic asserts that he has experiences that lie above and beyond all concepts, one cannot deny this. But the mystic cannot talk about it, for talking implies capture by concepts and reduction to scientifically classifiable states of affairs.

The scientific world-conception rejects metaphysical philosophy. But how can we explain the wrong paths of metaphysics? This question may be posed from several points of view: psychological, sociological and logical. Research in a psychological direction is still in its early stages; the beginnings of more penetrating explanation may perhaps be seen in the investigations of Freudian psychoanalysis. The state of sociological investigation is similar; we may mention the theory of the 'ideological superstructure'; here the field remains open to worthwhile further research.

More advanced is the clarification of the logical origins of metaphysical aberration, especially through the works of Russell and Wittgenstein. In metaphysical theory, and even in the very form of the questions, there are two basic logical mistakes: too narrow a tie to the form of traditional languages and a confusion about the logical achievement of thought. Ordinary language for instance uses the same part of speech, the substantive, for things ('apple') as well as as for qualities {'hardness'), relations ('friendship'), and processes ('sleep'); therefore it misleads , one into a thing-like' conception of functional concepts (hypostasis, substantiali- zation). One can quote countless similar examples of linguistic misleading, that have been equally fatal to philosophers.

The second basic error of metaphysics consists in the notion that thinking can either lead to knowledge out of its own resources without using any empirical material, or at least arrive at new contents by an inference from given states of affair. Logical, investigation, however, leads to the result that all thought and inference consists 'of nothing but a transition from statements to other statements that contain nothing that was not already in the former (tautological transformation). It is therefore not possible to develop a metaphysic from 'pure thought,'.

In such a way logical analysis overcomes not only metaphysics in the proper, classical sense of the word, especially scholastic metaphysics and that of the systems of German idealism, but also the hidden metaphysics of Kantian and modern apriorism. The scientific world-conception knows no unconditionally valid knowledge derived from pure reason, no 'synthetic judgments a priori' of the kind that lie at the basis of Kantian epistemology and even more of all pre- and post-Kantian ontology and metaphysics. The judgments of arithmetic, geometry, and certain fundamental principles of physics, that Kant took as examples of a priori knowledge will be discussed later. It is precisely in the rejection of the possibility of' synthetic knowledge a priori that the basic thesis of modern empiricism lies. The scientific world-conception knows only empirical statements about things of all kinds, and analytic statements of logic and mathematics.

In rejecting overt metaphysics and the concealed variety of apriorism, all adherents of the scientific world-conception are at one. Beyond this, the Vienna Circle maintain the vi1w that the statements of (critical) realism and idealism about the reality or non-reality of the external world and other minds are of a metaphysical character, because they are open to the same objections as are the statements of the old metaphysics: they are meaningless, because unverifiable and without content. For us, some- , thing is 'real' through being incorporated into the total structure of experience.

Intuition which is especially emphasised by metaphysicians as a source of knowledge, is not rejected as such by the scientific world-conception. However, rational justification has to pursue all intuitive knowledge step by step. The seeker is allowed any method; but what has been found must stand up to testing. The view which attributes to intuition a superior and more penetrating power of knowing, capable of leading beyond the contents of sense experience and not to be confined by the shackles of conceptual thought - this view is rejected.

We have characterised the scientific world-conception essentially by two features. First it is empiricist and positivist: there is kowledge only from experience, which rests on what is immediately given. This sets the limits for the content of legitimate science. Second, the scientific world-conception is marked by application of a certain method, namely logical analysis. The aim of scientific effort is to reach the goal, unified science, by applying logical analysis to the empirical material. Since the meaning of every statement of science must be statable by reduction to a statement about the given, likewise the meaning of any concept, whatever branch of science it may belong to, must be statable by step-wise reduction to other concepts, down to the concepts of the lowest level which refer directly to the given. If such an analysis were carried through for all concepts, they would thus be ordered into a reductive system, a 'constitutive system'. Investigations towards such a constitutive system, the 'constitutive theory', thus form the framework within which logical analysis is applied by the scientific world-conception. Such investigations show very soon that traditional Aristotelian scholastic logic is quite inadequate for this purpose. Only modern symbolic logic ('logistic') succeeds in gaining the required precision of concept definitions and of statements, and in formalizing the intuitive process of inference of ordinary thought, that is to bring it into a rigorous automatically controlled form by means of a symbolic mechanism. Investigations into constitutive theory show that the lowest layers of the constitutive system contain concepts of the experience and qualities of the individual psyche; in the layer above are physical objects; from these are constituted other minds and lastly the objects of social science. The arrangement of.the concepts of the various branches of science into the constitutive system can already be discerned in outline today, but much remains to be done in detail. With the proof of the possibility and the outline of the shape of the total system of concepts, the relation of all statements to the given and with it the general structure of unified science become recognisable too.

A scientific description can contain only the structure (form of order) of objects: not their 'essence'. What unites men in language are structural formulae; in them the content of the common knowledge of men presents itself. Subjectively experienced qualities - redness, pleasure - are as such only experiences, not knowledge; physical optics admits only what is in principle understandable by a blind man too.

Fields of Problems

Foundations of Arithmetic

In the writings and discussions of the Vienna Circle many different problems are treated, stemming from various branches of science. Attempts are .made to arrange the various lines of problems systematically ,and thereby to clarify the' situation.

The problems concerning the foundations of arithmetic have become of special historical significance for the development of the scientific world-conception because they gave impulse to the development of a new logic. After the very fruitful developments of mathematics in the 18thand 19thcentury during which more attention was given to the wealth of new results than to subtle examination of their conceptual foundations, this examination became unavoidable if mathematics were not to lose the traditionally celebrated certainty of its structure. This examination became even more urgent when certain contradictions, the 'paradoxes of set theory', arose. It was soon recognized that these were not just difficulties in a special part of mathematics, but rather they were general logical contradictions, 'antinomies', which pointed to essential mistakes in the foundations of traditional logic. The task of eliminating these contradictions gave a very strong impulse to the further development of logic. Here efforts for clarification of the concept of number met with those for an internal reform cf logic. Since Leibniz and Lambert, the idea had come up again and again to master reality through a greater precision of concepts and inferential processes, and to obtain this precision by means of a symbolism fashioned after mathematics. After Boole, Venn and others, especially Frege (1884), Schroder (1890) and Peano (1895) worked on this problem. On the basis of these preparatory efforts Whitehead and Russell (1910) were able to establish a coherent system of logic in symbolic form ('logistic'), not only avoiding the contradictions of traditional logic, but far exceeding that logic in intellectual wealth and practical applicability. From this logical system they derived the concepts of arithmetic and analysis, thereby giving mathematics a secure foundation in logic.

Certain difficulties however remained in this attempt at overcoming the foundation crisis of arithmetic (and set theory) and have so far not found a definitively satisfactory solution. At present three different views confront each other in this field; besides the 'logicism' of Russell and Whitehead, there is Hilbert's 'formalism' which regards arithmetic as a playing with formulae according to certain rules, and Brouwer's 'intuitionism' according to which arithmetic knowledge rests on a not further reducible intuition of duality and unity [Zwei-einheit]. The debates are followed with great interest in the Vienna Circle. Where the decision will lead in the end cannot yet be foreseen; in any case, it will also imply a decision about the structure of logic; hence the importance of this problem for the scientific world-conception. Some hold that the three views are not so far apart as it seems. They surmise that essential features of all three will come closer in the course of future development and probably, using the far-reaching ideas of Wittgenstein, will be united in the ultimate solution. The conception of mathematics as tautolqgical in character, which is based on the investigations of Russell and Wittgenstein, is also held by the Vienna Circle. It is to be noted that this conception is opposed not only to apriorism and intuitionism, but also to the older empiricism (for instance of j, S. Mill), which tried to derive mathematics and logic in an experimental-inductive manner as it were.

Connected with the problems of arithmetic and logic are the investigations into the nature of the axiomatic method in general (concepts of completeness, independence, monomorphism, unambiguity and so on) and on the establishment of axiom-systems for certain branches of mathematics.

Foundations of Physics

Originally the Vienna Circle's strongest interest was in the method of empirical science. Inspired by ideas of Mach, Poincare, and Duhem, the problems of mastering reality through scientific systems, especially through systems of hypotheses and axioms, were discussed. A system of axioms, cut loose from all empirical application, can at first be regarded as a system of implicit definitions;that is to\say, the concepts that appear in the axioms are fixed, or as it were defined, not from their content but only from their mutual relations through the axioms. Such a system of ,axioms attains a meaning for reality only by the addition of further definitions, namely the 'coordinating definitions', which state What objects of reality are to be regarded as members of the system of axioms. The development of empirical science, which is to represent reality by means of as uniform and simple a net of concepts and judgments as possible, can now proceed in one of two ways, as history shows. The changes imposed by new experience can be made either in the axioms or in the coordinating definitions. Here we touch the problem of conventions, particularly treated by Poincare.

The methodological problem of the application of axiom systems to reafity may in principle arise for any branch of science. That these investigations have thus far been fruitful almost solely for physics, however, can be understood from the present stage of historical development of science: in regard to precision and refinement of concepts; physics is far ahead of the other branches of science.

Epistemological analysis of the leading concepts,of natural science has freed them more and more from metaphysical admixtures which had clung to them from ancient time. In particular, Helmholtz, Mach, Einstein, and others have cleansed the concepts of space, time, substance, causality, and probability. The doctrines of absolute space and time have been overcome by the theory of relativity; space and time are no longer absolute containers but only ordering manifolds for elementary processes. Material substance has been dissolved by atomic theory and field theory. Causality was divested of the anthropomorphic character of 'influence' or 'necessary connection' and reduced to a relation among conditions, a functional coordination. Further, in place of the many laws of nature which were considered to be strictly valid, statistical laws have appeared; following the quantum theory there is even doubt whether the concept of strictly causal lawfulness is applicable to phenomena in very small space-time regions. The concept of probability is reduced to the empirically graspable concept of relative frequency.

Through the application of the axiomatic method to these problems, the empirical components always separate from the merely conventional ones, the content of statements from definitions. No room remains for a priori synthetic judgments. That knowledge of the world is possible rests not on human reason impressing its form on the material, but on the material being ordered in a certain way. The kind and degree of this order cannot be known beforehand. The world might be ordered much more strictly than it is; but it might equally be ordered much less without jeopardising the possibility of knowledge. Only step by step can the advancing research of empirical science teach us in what degree the world is regular. The method of induction, the inference from yesterday to tomorrow, from here to there, is of course only valid if regularity exists. But this method does not rest on some a priori presupposition of this regularity. It may be applied wherever it leads to fruitful results, whether or not it be adequately founded; it never yields certainty. However, epistemological reflection demands that an inductive inference should be given significance only insofar as it can be tested empirically. The scientific world-conception will not condemn the success of a piece of research because it has been gathered by means. that are inadequate, logically unclear or empirically unfounded. But it will always strive at testing with clarified aids, and demand an indirect or direct reduction to experience.

Foundations of Geometry

Among the questions about the foundations of physics, the problem of physical space has received special significance in recent decades. The investigations of Gauss (1816), Bolyai"(1823), Lobatchevski (1835) and others led to non-Euclidean geometry, to a realisation that the hitherto dominant classical geometric system of Euclid was only one of an infinite set of systems, all of equal logical merit. This raised the question, which of these geometries was that of actual space. Gauss had wanted to resolve this question by measuring the angles of a large triangle. This made physical geometry into an empirical science, a branch of physics. The problems were further studied particularly by Riemann (1868), Helmholtz (1868) and Poincare (1904). Poincare especially emphasised the link of physical geometry with all other branches of physics: the question concerning the nature of actual space can be answered only in connection with a total system of physics. Einstein then found such a total system, which answered the question in favour of a certain non-Euclidean system.

Through this development, physical geometry became more and more clearly separated from pure mathematical geometry. The latter gradually became more and more formalised thrugh further development of logical analysIs. First it was arithmetised, that is, interpreted as the theory of a certain number system. Next it was axiomatised, that is, represented by means of a system of axioms that conceives the geometrical elements (points, etc.) as undefined objects, and fixes only their mutual relations. Finally geometry was logicised, namely represented as a theory of certain structural relations. Thus geometry became the most important field of application for the axiomatic method and for the general..theory of relations. In this way, it gave the strongest impulse to the development of the two methods which in turn became so important for the development of logic itself, and thereby again for the scientific world-conception.

The relations between mathematical and physical geometry naturally led to the problem of the application of axiom systems to reality which, as mentioned, played a big role in the more general investigations about the foundations of physics.

Problems of the Foundations of Biology and Psychology

Metaphysicians have always been fond of singling out biology as a special field. This came out in the doctrine of a special life force, the theory of vitalism. The modern representatives of this theory endeavour to bring it from the unclear, confused form of the past into a conceptually' clear formulation. In place of the life force, we have 'dominants' (Reinke, 1899) or 'entetechies' ,(Driesch, 1905). Since these concepts do not satisfy the requirement of reducibility to the given, the scientific world-conception rejects them as metaphysical. The same holds true of so-called 'psychovitalism' which puts forward an intervention of the soul, a 'role of leadership of the mental in the material'. If,. however, one digs out of this metaphysical vitalism the empirically graspable kernel, there remains the' thesis that the processes of organic nature proceed according to laws that cannot be reduced to physical laws. A more precise analysis shows that this thesis is equivalent to the assertion that certain fields of reality are not subject to a uniform and pervasive regularity.

It is understandable that the scientific world-conception can show more definite confirmation for its views in those fields which have already achieved conceptual precision than in others: in physics more than in psychology. The linguistic forms which we still use in psychology today have their origin in certain ancient metaphysical notions of the soul. The formation of concepts in psychology is made difficult by these defects of language: metaphysical burdens and logical incongruities. Moreover there are certain factual difficulties. The result is that hitherto most of the concepts used in psychology are inadequately defined; of some, it is not known whether they have meaning or only simulate meaning through usage. So, in this field nearly everything in the way of epistemological analysis still remains to be done; of course, analysis here is more difficult than in physics. The attempt of behaviorist psychology to grasp the psychic through the behavior of bodies, which is at a level accessible to perception, is, in its principled attitude, close to the scientific world conception.

Foundations of the Social Sciences

As we have specially considered with respect to physics and mathematics, every branch of science is led to recognise that, sooner or later in its development, it must conduct an epistemological examination of its foundations, a logical analysis of its concepts. So too with the social sciences, and in the first place with history and economics. For about a hundred years, a process of elimination of metaphysical admixtures has been operating in these fields. Of course the purification has not yet reached the same degree as in physics; on the other hand, the task of cleansing is less urgent perhaps. For it seems that even in the heyday of metaphysics and theology, the metaphysical strain was not partictilarly strong here;. maybe this is because the concepts in this field, such as war and peace, import and export, are closer to direct perception than concepts like atom and ether. It is not too difficult to drop concepts like 'folk spirit' and instead to choose, as our object, groups of individuals of a certain kind. Scholars from the most diverse trends, such as Quesnay, Adam Smith, Ricardo, Comte, Marx, Menger, Walras, Miiller-Lyer, have worked in the sense of the empiricist, anti-metaphysical attitude. The object of history and economics are people, things and their arrangement.

Retrospect and Prospect

The modern scientific world-conception has developed from work on the problems just mentioned. We have seen how in physics, the endeavours to gain-tangible results, at first even with inadequate or still insufficiently clarified scientific tools, found itself forced more and more into methodological investigations. Out of this developed the method of forming hypotheses and, further, the axiomatic method and logical analysis; thereby concept formation gained greater clarity and strength. The same methodological problems were met also in the development of foundations research in physical geometry, mathematical geometry and arithmetic, as we have seen.

It is mainly from all these sources that the problems arise with which representatives of the scientific world-conception particularly concern themselves at present. Of course it is still clearly noticeable from which of the various problem areas the individual members of the Vienna Circle come. This often results in differences in lines of interests and points of view, which in turn lead to differences in conception. But it is characteristic that an endeavour toward precise formulation, application of an exact logical language and symbolism, and accurate differentiation between the theoretical content of a thesis and its mere attendant notions, diminish the separation. Step by step the common fund of conceptions is increased, forming the nucleus of a scientific world-conception around which the outer layers gather with stronger subjective divergence. Looking back we now see clearly what is the essence of the new scientific world-conception in contrast with traditional philosophy. No special 'philosophic assertions' are established, assertions are merely clarified; and at that assertions of 'empirical science, as we' have seen when we discussed the various problem areas. Some representatives of the scientific world-conception no longer want to use the term 'philosophy' for their work at all, so as to emphasise the contrast with the philosophy of (metaphysical) systems even more strongly. Whichever term may be used to describe such investigations, this much.is certain: there is no such thing as philosophy as a basic or universal science alongside or above the various fields of the one empirical science; there is no way to genuine knowledge other than the way of experience; there is no realm of ideas that stands over or beyond experience. Nevertheless the work of 'philosophic' or 'foundational' investigations remains important in accord with the scientific world-conception. For the logical clarification of scientific concepts, statements and methods liberates one from inhibiting prejudices. Logical and epistemological analysis does not wish to set barriers to scientific enquiry; on the contrary, analysis provides science with as complete a range of formal possibilities as is possible, from which to select what best fits each empirical finding (example: non-Euclidean geometries and the theory of relativity)..

The representatives of the scientific world-conception resolutely stand on the ground of simple human experience. They confidently approach the task of removing the metaphysical and theological debris of millennia. Or, as-some have it: returning, after a metaphysical interlude, to a unified picture of this world which had, in a sense, been at the basis of magical beliefs, free from theology, in the earliest times. The increase of metaphysical and theologizing leanings which shows itself today in many associations and sects, in books and journals, in talks and university lectures, seems to be based on the fierce social and economic struggles of the present: one group of combatants, holding fast to traditional social forms, cultivates traditional attitudes of metaphysics and theology whose content has long since been superseded; while the other group, especially in central Europe, faces modern times, rejects these views and takes its stand on the ground of empirical science. This development is connected with that of the modern process of production, which is becoming ever more rigorously mechanised and leaves ever less room for metaphysical ideas. It is also connected with the disappointment of broad masses of people with the attitude' of those who preach traditional metaphysical and theological doctrine. So it is that in many countries the masses now reject these doctrines much more consciously than ever before, and along with their socialist attitudes tend to lean towards a down-to-earth empiricist view. In previous times, materialism was the expression of this view; meanwhile, however, modern empiricism has shed a number of inadequacies and has taken a strong shape in the scientific world-conception.

Thus, the scientific world-conception is close to the life of the present. Certainly it is threatened with hard struggles and hostility. Nevertheless there are many who do not despair but, in view of the present sociological situation, look forward with hope to the course of events to come. Of course not every single adherent of the scientific world-conception will be a fighter. Some, glad of solitude, will lead a withdrawn existence on the icy slopes of logic; some may even disdain mingling with the masses and regret the 'trivialized' form that these matters inevitably take on spreading. However, their achievements too will take a place among the historic developments. We witness the spirit of the scientific world-conception penetrating in growing measure the f9.r.tp.sof personal and public life, in education, upbringing, architecture, and the shaping of economic and social life according to rational principles. The scientific world-conception serves life, and life receives it.

Members of the Vienna Circle

Gustav Bergmann
Rudolf Carnap
Herbert Feigl
Philipp Frank
Kurt Gödel
Hans Hahn
Viktor Kraft
Karl Menger
Marcel Natkin
Otto Neurath
Olga Hahn-Neurath
Theodor Radakovic
Moritz Schlick
Friedrich Waismann

Those sympathetic to the Vienna Circle

WaIter Dubislav
Josef Frank
Kurt Grelling
Hasso Hiirlen
E. Kaila
Heinrich Loewy
F. P. Ramsey
Hans Reichenbach
Kurt Reidemeister
Edgar Zilsel

Leading representatives of the scientific world-conception

Albert Einstein
Bertrand Russell
Ludwig Wittgenstein


Hungary May Introduce Constitutional Ban on Abortion

By Veronika Gulyas

Life must be protected from the moment of conception, Hungary’s ruling party said in a draft of the country’s new constitution that would effectively introduce a complete ban on abortion after several decades of liberal laws.

Pope Benedict XVI earlier in December told the Hungarian ambassador it was “desirable that the new constitution be inspired by Christian values, particularly in what concerns the position of marriage and the family in society and the protection of life.” The pontiff’s wishes are reflected well in the governing Fidesz party’s proposal, which — in additional to mirroring papal teaching on abortion — says marriage is “the most natural community of man and woman.”

Hungary’s new constitution — even though irritating for those who believe in women’s freedom of choice or fail to see any danger in gay marriage — could be interpreted as a response to the country’s population decline, which strains the pension system.

Hungary in November went back to a pay-as-you-go state pension scheme, into which current employees contribute cash paid out to current pensioners. Like elsewhere in the developed world, Hungary’s population is aging, which puts a question mark over who will pay pensions in several decades to those who are young now.

But that’s a question for the future. A pressing concern at present is Hungary’s budget deficit, which the country needs to trim in line with the requirements of the European Union that, with the International Monetary Fund, saved Hungary from bankruptcy in 2008. After the EU refused to allow Hungary to deduct the costs of the 1997 pension system change from its deficits, the country decided to fill the gap by eradicating the cost altogether and scrapping the mandatory funded system, managed by private firms.

In the long run, the system remains unsustainable without more children who’ll grow up to become taxpayers financing the previous generation’s pensions. The governing party might be hoping for a repeat of a surge in new births in 1950-1956 under Health Minister Anna Ratko, when abortion was banned and the childless taxed. The generation of the so-called Ratko-children was born. They and their children — the “Ratko-grandchildren” — have so far kept Hungary’s pension system running.

On abortion and same-sex marriage, Hungary seems to be going the road Poland took in the 1990s. Poland’s constitution, adopted in 1997, mentions marriage as the opposite-sex union and states that life is protected from conception to natural death.

In Poland, abortion is allowed if the pregnancy is a result of rape or for medical reasons. But sometimes, despite the exception from the constitutional rule, those women who meet the criteria are still refused abortion, with doctors — all of which joined medical schools when abortion in some form was legal — saying the procedure now violates their moral code. As to gay unions, the Polish “protection” of opposite-sex marriage has served conservative politicians to quiet any talk of civil unions. The conservatives interpret the constitution as instituting a ban on formalizing same-sex unions in whatever form.

An illegal abortion market flourishes in Poland. When a private doctor isn’t an option in Poland, abortion tourism is — Germany, the Czech Republic and the Netherlands are among the most popular destinations for the more affluent, while the Baltic States for those with scarce resources.

The Hungarian government’s pension system overhaul didn’t spark many protests in the society, which seems to agree the ruling party, with a two-thirds majority in parliament, has the right to choose the tools for reaching its economic goals. The new constitution will test if the society has a similar view on ethics.

Malgorzata Halaba in Warsaw contributed to this article.

European Court of Human Rights to issue judgment in case challenging Ireland's restrictive abortion laws

13/12/2010

The Irish Family Planning Association (IFPA) has welcomed the announcement that the European Court of Human Rights will issue a judgment in the case of ABC v Ireland next week. The case was taken by three women living in Ireland who were forced to travel to the UK to access safe abortion services.

Judgement in the case will be delivered by the President of the Court on Thursday December 16 2010 at 10am (GMT) at an oral hearing in Strasbourg.

The three applicants, who all became pregnant unintentionally, told the court that the impossibility of obtaining an abortion in Ireland made the procedure unnecessarily expensive, complicated and traumatic. In particular, they argued that Ireland's restrictive abortion laws stigmatized and humiliated them and risked damaging their health and, in the third applicant's case, even her life.

The three applicants, who are being supported by the IFPA, are looking forward to having their rights vindicated by the European Court of Human Rights.

Niall Behan, Chief Executive of the IFPA said: "The experiences of the three applicants are illustrative of the reality faced by thousands of women in Ireland. Since 1980 at least 140,000 women have been forced to travel to the UK to access safe abortion services. Clients attending for counselling with the IFPA continually express anger and frustration that they have to travel outside of the jurisdiction for health services they feel should be available to them at home."

The case was heard on December 9th 2009 at an oral hearing before the Grand Chamber of the Court. This 17-judge court is reserved to hear cases of particular importance that raise serious questions affecting the interpretation of the European Human Rights Convention.

The first applicant had children in the care of the state as a result of personal problems and considered a further child would jeopardise the successful reunification of her existing family.

The second applicant was not prepared to become a single parent.

The third applicant was in remission from cancer when she became pregnant. Unaware that she was pregnant she underwent a series of check ups contraindicated during pregnancy. She claims she could not obtain clear advice about the risks to her health and life and to the fetus if she continued to term.

Source: Medical News Today, 12 December 2010

Support for UN vote against defaming religion wanes

Muslim states vote for resolution, Western ones opposed

U.S. says anti-defamation laws threaten free speech

UNITED NATIONS, Nov 23 (Reuters) - A U.N. General Assembly committee once again voted to condemn the "vilification of religion" on Tuesday, but support narrowed for a measure that Western powers say is a threat to freedom of expression.

The non-binding resolution, championed by Islamic states and opposed by Western countries, passed by only 12 votes in the General Assembly's Third Committee, which focuses on human rights, 76-64 with 42 abstentions.

Opponents noted that support had fallen and opposition increased since last year, when the Third Committee vote was 81-55 with 43 abstentions. The 192-nation General Assembly is expected to formally adopt the measure next month.

The resolution was amended from versions passed in previous years in an attempt to secure support from Western nations. Instead of defamation of religion, it speaks of "vilification." It also condemned acts of violence and intimidation due to "Islamophobia, Judeophobia and Christianophobia."

Last year's resolution, as in previous years, focused on Islam and did not mention Judaism and Christianity.

Despite the changes, however, the United States, European Union and their allies rejected the resolution's calls for legislation banning the defamation of religion.

The text, submitted by Morocco on behalf of Muslim states, said the assembly "urges all States to provide ... adequate protection against acts of hatred, discrimination, intimidation and coercion resulting from vilification of religions, and incitement to religious hatred in general."

Freedom of expression

U.S. envoy John Sammis told the Third Committee Washington believes the amendments are inadequate.

"We are disappointed to see that despite our efforts and discussions on this resolution, the text once again seems to take us farther apart, rather than helping to bridge the historical divides," he said.

"The resolution still seeks to curtail and penalize speech," he said. "The changes ... unfortunately do not get to the heart of our concerns -- the text's negative implications for both freedom of religion and freedom of expression."

He also said it was wrong to try to apply international human rights laws to religious beliefs, since human rights are intended to protect individuals, not governments or religions.

Islamic states say such resolutions do not aim to limit free speech but to stop publications like those of the Danish cartoons showing the Prophet Mohammed, which sparked bloody protests by Muslims around the world in 2005.

Wikileaks

Vatican

Click on these links:

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican's 'moral megaphone' is faulty

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican used sovereign status in face of Irish child abuse investigation

·;;;;;;;; US embassy cables: UK ambassador to Vatican feared anti-Catholic violence in UK over Anglican rift

US embassy cables: Vatican softens towards Turkish EU bid

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican 'helped secure release' of British sailors captured by Iran

US embassy cables: Vatican's 'active and influential' role at UN general assembly

·;;;;;;;; US embassy cables: Diplomat reveals Vatican's 'unhelpful' role in Middle East peace process

US embassy cables: 'Unforeseen obstacles' for Catholic church in accepting Anglican priests

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican woos Cuba to isolate Chávez

US embassy cables: Vatican hoped that Poland would 'hold the family line' in the EU

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican promises to use its influence to back Copenhagen climate deal

·;;;;;;;; US embassy cables: Vatican backs US call for 'human cloning ban'

A protest of the practice of opening Hartford City Council meetings with a prayer

Local Atheist group Connecticut Valley Atheists, and the national Atheist organization American Atheists, of which Connecticut Valley Atheists is an affiliate, today announced that they will jointly sponsor a protest of the practice of opening Hartford City Council meetings with a prayer.

During the meeting of Monday, December 13, 2010, members of the groups will remain seated and silent when the room is requested to stand for the prayer.

Dennis Paul Himes, the President of Connecticut Valley Atheists and the Connecticut State Director of American Atheists, said

"We are performing this action in reaction to the recent controversy over the proposed Muslim prayer before the council.

One thing which was apparently forgotten during that controversy is the fact that any sort of prayer at a government meeting is both a direct violation of the U.S. Constitution and unfair discrimination against the thousands of Hartford residents who do not believe in any gods.

There is an attitude much too prevalent in Connecticut that if all religions are covered by a policy then no one is left out. We will be there to remind the council that claim is not true."

The mission of CONNECTICUT VALLEY ATHEISTS is to promote a positive perception of atheists and atheism through community activities, charitable works, and sponsorship of educational events. We seek out and encourage like-minded people to join us and contribute to our efforts.

Connecticut Valley Atheists, 650 Bolton Road, Vernon, Ct. 06066 Tel: (860) 454-8301

Court rules against Helen Ukpabio and the Liberty Gospel Church

Leo Igwe

Today, a Federal High Court in Calabar in Cross River State, preceded over by Justice P.J. Nneke dismissed the application by Helen Ukpabio and some members of the Liberty Gospel Church seeking to enforce their fundamental rights against Akwa Ibom state government, the Commissioner of Police of Cross River state, Assistant Inspector General of Police, Leo Igwe, Sam Ituama, Gary Foxcroft and others as respondents for daring to organize a workshop which they perceived to be critical of their activities. They asked the respondents to pay them 200 billion naira($.1.3 million dollars) in damages.

The court wondered why Helen and her church members attacked some of the respondents and still came to court to enforce their fundamental rights for the mere reason that the victims of the attack dared report the matter to the police. The court dismissed the application and awarded costs of 20,000 naira(184 dollars) against Helen and her church members. Both Helen Ukpabio, her church members and her lawyers were not in court today for the ruling.

It should be recalled that last year over 150 thugs from Helen Ukpabio’s Liberty Gospel Church invaded the venue of a workshop on Witchcraft and Child Rights in Calabar. They attacked and beat up the organizers of the program. The police intervened and arrested some of them who in their statement said they were sent by Helen Ukpabio to disrupt the event. Shortly after the arrest, Helen and her church members went to court to enforce their fundamental rights. Early this year, Helen’s lawyers did not appear in court on two occasions and the court had to strike out the case. But a month later, the leader of her legal team, Victor Ukutt went to court and re-listed the case.

“This is a landmark judgment and a victory of the rule of law over the law of the jungle. I am greatly delighted that the court has sent a strong message to Helen and her church members who have continued to use their connections to evade justice and to undermine the cause of reason, enlightenment and human rights.”

Atheists, Humanists and other nonbelievers willgather in Huntsville

Atheists, Humanists and other nonbelievers willgather in Huntsville, AL. on January 29-30, 2010 for the Southeast RegionalAtheist Meet (SERAM) --and they're spreading the word the same way theydid outside the Lincoln Tunnel - with a strong and challenging  billboard.

The new billboard will depict several houses of worship with  diverse religious symbols, and the message "You KNOW they're allSCAMS." The sign will go up on or about New Year's Day (Jan. 1, 2011) andwill be visible to northbound traffic on US-231 Memorial Parkway.

DaveSilverman, President of American Atheists, said "We're reaching out toAmericans who attend religious services even though they know it's a scam,"said Mr. Silverman. "This is part of our 'You KNOW it!' campaign. As we didin New York, with this billboard we are challenging Alabama to face what theyKNOW is the truth -- that all religions are scams -- they tell you how tolive, and then they take your money, all in exchange for an afterlife thatdoes not exist."

"We are challenging people -- if you know it's a scam,why participate? Why are you letting this scam run any part of your life,or take any of your money?Why must you remain silent and compliant toprotect this scam?"

Blair Scott, a local resident and CommunicationsDirector for American Atheists said that the SERAM was one good way forpeople to find out the truth about organized religion.

"We areinviting all Atheists, Humanists, Freethinkers and anyone 'in thecloset'to come and meet fellow nonbelievers, and get introduced to thethriving community we are building in Huntsville and throughout Alabama,"said Scott. "Polls show that upwards of 15% of people intellectually rejectreligious teachings.They know it's a scam, and we think that's justthe tip of the secular iceberg."

Charge Discrimination AgainstNon-Believers

An atheist public policy group today called for an end to  "spiritual fitness"evaluations in the army, charging that thepractice violated the rights of armed forces personnel and had no placein the modern military.

"The military exists to defend the nation andprotect the peace, not promote religion or spirituality," said DaveSilverman, President of American Atheists.

"These evaluations givepositive ratings to religious beliefs, which means that many members of themilitary who are atheists, freethinkers, humanists or otherwise who do notbelieve in religion, are being penalized."

Kathleen Johnson, MilitaryDirector for American Atheists, denounced the evaluations after being grilledover her deeply held personal beliefs, convictions which she said, have noimpact whatsoever on her fitness to serve.

"Members of the militarywho signed on to defend the Constitution and protect the United States,including those who are putting their lives in danger in foreign operations,are being turned into victims of religion-based discrimination," saidJohnson.

"A soldier's private opinions on 'being connected to the universe'or other esoteric claims has nothing to do with motivation, training, loyaltyto a military unit, or being able to hit a target with an M-16round."

Johnson said that the evaluations could negatively affect  patriotic troops who, like gay people, have served with honor.

"We'refinally eliminating the last remnants of bias against gay service personnel,but we're also taking a step back by subjecting atheists to this sort ofdiscrimination and hostility."

Kolera aiheutti noitavainoja Haitissa, ihmisiä murhattu puukottamalla

STT. Koleraepidemian epäillään aiheuttaneen Haitissa noitavainoja. Rikollisjoukkiot ovat tappaneet viime päivinä ainakin 12 ihmistä, joita on syytetty taudin levittämisestä taikuuden (magian) avulla.

Espanjassa ensimmäinen burkakielto


AP, MADRID. Lleidan kaupunki on ottanut ensimmäisenä espanjalaisena kaupunkina käyttöön osittaisen burkakiellon. Kataloniassa sijaitsevan kaupungin hallintorakennuksissa ei ole saanut enää torstaista lähtien käyttää kasvot peittäviä huntuja.

Lleidan pormestari Angel Ros sanoi pitävänsä kieltoa tasa-arvokysymyksenä ja olevansa ylpeä, että kaupungissa saatiin voimaan määräys asiasta, "joka syrjii naisia".

Lleidan 135 000 asukkaasta vain 3 prosenttia on muslimeja. Näistä kasvohuntuja käyttäviä naisia on vain pieni joukko.

Muslimit otetaan huomioon, uskontokuntiin kuulumattomille haistatetaan paskat

Helsingin kouluissa ongelmia muslimilasten uskonnonopetuksesta

HS.fi 10.12.2010 Pyry Lapintie
;;;
Kolmessa helsinkiläisessä koulussa on syntynyt tänä syksynä kiistaa uskonnonopetuksesta, kun muslimilapsille on opettanut islaminuskontoa opettaja, joka ei ole itse muslimi.

Joidenkin oppilaiden vanhempien mielestä tämä ei ole ollut sopivaa ja he ovat vaatineet opettajaksi muslimia.

Helsingin opetusviraston opetuskonsulentti Tuulia Tikkanen sanoo, että asiaa on käsitelty ja käyty läpi vanhempien kanssa koulujen vanhempainilloissa.

"Kaikki muslimivanhemmat eivät ole tästä valittaneet, mutta tämä asia on ollut ongelmallinen osalle vanhemmista", sanoo Tikkanen.

Vastaavia ongelmia uskonnonopetuksessa oli Turussa jo pari vuotta sitten.

Asiaa ratkottiin Tikkasen mukaan siten, että nämä huoltajat saivat itse seurata opetusta ja tutustua siihen oppitunneilla.

He näkevät silloin, että opetus on pedagogisesti hyvää ja seuraa opetussuunnitelmaa.

Uskonnonopetukseen liittyviä epäilyjä on kuluvana syksynä esiintynyt Itäkeskuksen peruskoulussa, Jakomäessä ja Maatullin ala-asteella. Vanhempainiltojen keskustelujen perusteella arvioiden asia koettiin Tikkasen mukaan ongelmaksi noin kymmenessä perheessä.

Asiaa on selvitetty kertomalla ja selvittämällä vanhemmille, miten opettajat meillä Suomessa valitaan.

Vanhemmille on myös selvitetty, mikä on opetusta ja mikä on uskonnollista kasvatusta.

Koulut eivät Suomessa anna uskonnollista kasvatusta, vaan se on Tikkasen mukaan kotien oikeus ja tehtävä. Suomalaisen lainsäädännön mukaan opettajan ei itse tarvitse kuulua siihen uskontokuntaan, jonka uskontoa hän opettaa.

Epäluuloja on korjattu Turusta saadun mallin mukaan siten, että islamin opetusta koulussa on seurannut joku henkilö, johon vanhemmat luottavat, jos opettaja itse ei ole tunnustava muslimi.

Tällä järjestelyllä vanhemmat ovat voineet kokea olonsa turvalliseksi.

Ongelmalliseksi on tosin osoittautunut löytää tunneille seuraajaksi tarpeeksi kielitaitoinen ihminen, joka voisi toimia tällaisena tulkkina koteihin päin.

Uskontokuntiin kuulumattomielle haistetetaan paskat

Erkki Hartikainen 11.12.2010

Kansanedustaja Heli Astala teki aikoinaan lukuisia aloitteita siitä, että uskontokuntiin kuulumatttomille annettavaa elämänkatsomustiedon opetusta saisi antaa vain uskontokuntiin kuulumaton opettaja.

Mikään hallitus ei ottanut aloitetta edes käsiteltäväksi.

Vuosikymmenien ajan olen kuullut masentavia tarinoita siitä, että uskovaiset elämänkatsomustiedon opettajat ovat opettaneet käytännössä tunnustuksellista uskontoa.

Valtava enemmistö elämänkatsomustiedon opettajista on kristittyjä, ja saamieni tietojen mukaan elämänkatsomustiedon opettajajärjestön pitkäaikainen puheenjotaja kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Uskontokuntiin kuulumattomia opettajia löytyy helposti, sillä uskontokuntiin kuulumattimia on Suomessa yli miljoona.

Kestää vielä useita vuosikymmeniä ennen kuin muslimeja on Suomessa yli miljoona.

Vapaa-ajattelijain liitto siirtyi evankelis-luterilaisten puolelle

Erkki Hartikainen 11.12.2010

Vapaa-ajattelijain liiton edellinen liittokokous päätti, että elämänkatsomustietoa on opetettava vain uskontokuntiin kuulumattomille.

Lain mukaan muiden kuin evankelis-luterilaisten ja ortodoksien suhteen voidaan vanhempien vaatimuksesta tehdä poikkeuksia.

Nyt Vapaa-ajattelijain liitto siirtyi Jussi K. Niemelän johdolla liittokokouspäätöksistä huolimatta kannattamaan elämänkatsomustiedon opetusta kaikille niille, jotka sitä haluavat.

Uusi puheenjohtaja Robert Brotherus oli mukana tekemässä tätä liittohallituspäätösyä.

Vapaa-ajattelijain liitto ei ole enää uskontokuntiin kuulumattomien etujärjestö.

Pääkaupunkiseudulla liity Pääkaupunkiseudun ateisteihin! Napauta tästä

Koleran kirvoittamat noitavainot laajenevat Haitissa

23.12.2010

Koleraepidemian aiheuttamat noitavainot ovat vaatineet kymmeniä kuolonuhreja Haitissa. Viranomaisten mukaan rikollisjoukot ovat tappaneet viime viikkoina ainakin 45 ihmistä, joita on syytetty koleran levittämisestä magian avulla.

Kirkossa vihapuhetta kuin Vapaa-ajattelijain liitossa

Simo Repo: Viha ja kosto hallitsee kirkon verkkokeskustelua

Kotimaa24 Johannes Ijäs 10.12.2010

Kirkolla on syntipukkeja: liberaalit, fundamentalistit, lestadiolaiset…Vihapuhe hyökkää verkosta silmille. Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Simo Repo antoi tänään kirkon vihapuhe-seminaarissa omakohtaisen kokemuksen kirkollisesta verkkokeskustelusta.

Revon aiheena oli ”vihapuheen tunnistamisen ja ehkäisemisen keinot kirkossa. Hän kertoi, miten pari vuotta sitten Espoon seurakuntayhtymässä päätettiin ryhtyä aktiiviseksi verkon yleisillä keskustelupalstoilla ja tarjota mahdollisuuksia keskustella kirkosta.

- Tänään näyttää siltä, että olemme hakanneet päätämme seinään, mikään ei näy missään. Ehkä ainoa ero on siinä, että kirkkoa lyödään entistä määrätietoisemmin ja avoimemmin.

Espoon seurakuntayhtymänkeskustelupalstat ovat lähinnä vapaita ja jälkimoderoituja.

- Kun joku palsta on mennyt kovin törkyiseksi, olemme edellyttäneet kirjautumista – sen seurauksena säännönmukaisesti koko keskustelu on loppunut kerralla.

Revon mukaan kukaan ei keskustele, jos oma identiteetti on vaarassa paljastua.

- Pienet, nimettömät seurakuntalaisetko näin arkoja ovat? Ei suinkaan. Nimimerkkien taakse lymyävät myös seurakunta-aktiivit ja kirkon omat, johtavissakin asemissa olevat työntekijät. Meidän kirkossamme on jotain, mikä estää avoimen keskustelun omalla nimellä. Ihmiset pelkäävät eikä suotta. Kirkon verkkokeskusteluja ei hallitse keskinäinen rakkaus, vaan viha ja kosto.

Eivät ongelmia aiheuta liberaalit eivätkä fundamentalistit...

Revon mielestä kirkolla on syntipukkeja kuten liberaalit, fundamentalistit, lestadiolaiset, hurmahenget tai lahkolaiset.

- Syntipukki on oivallinen väline. Kun sen selkään kaataa kaiken lian, voi itse vaeltaa putipuhtaana ja viattomana. Toisen mustamaalaus korostaa omaa hyvyyttäni. Itsepetostahan se tietysti on. Ei toisen – aiheellinenkaan – haukkuminen tee minusta yhtään sen parempaa. Eivät kirkon ongelmia aiheuta sen enempää liberaalit kuin fundamentalistitkaan. Ne ongelmat ovat ehkä juuri niissä peloissa, jotka aiheuttavat sen, etten itse omalla nimelläni uskalla ottaa asioita niiden oikeilla nimillä esiin.

Samoin kirkolla on paljon ”sotarintamia ja sotapäälliköitä”. Joskus Revon mukaan vaikuttaa siltä, että joidenkin kirkon ryhmien ja suuntausten olemassaolon edellytyksenä on se, että niillä on vihollinen.

Revon mukaan verkkokeskustelujen todellisuus on, että verkossa sivistyneen keskiluokan kirkko on kohdannut tavallisten nuorten ja nuorten aikuisten syvät rivit. Kaksi aivan eri maailmaa yrittää kohdata, eivätkä ne kuitenkaan kohtaa.

- Se myönteinen yhteys, joka – ehkä – on rippikoulussa syntynyt, on muutamassa vuodessa kääntynyt jäätäväksi vihaksi, ei vain omaa seurakuntaa vaan koko kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan.

- Itsekriittinen kysymys kirkolle on, opetammeko me kirkossa lähimmäisen rakastamista, ja vihollisen vihaamista?

- Kun katson omia verkkokeskustelupalstojamme, kaikki punaiset lamput syttyvät. Minä vain en osaa niitä sammuttaa, Repo päätti seminaariesitelmänsä.

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta järjesti vihapuhetta käsittelevän seminaarin tänään Helsingissä. Seminaarissa käsiteltiin vihapuheeseen liittyviä ajankohtaisia teemoja kuten lainsäädäntöuudistusta, vihapuheen ilmenemismuotoja Euroopassa sekä sen tunnistamis- ja ehkäisykeinoja.

Vastaus kahdeksaan seurakuntalehtien jakelua koskevaan kanteluun

Koko vastauksen löydät napauttamalla

tästä

EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES
4.4.2009 Dnro 21/4/07

VASTAUS

1 KANTELUT

Tämä on yhteinen vastaus kahdeksaan seurakuntalehtien jakelua kos- kevaan kanteluun, jotka ovat saapuneet eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan lokakuun 2006 ja huhtikuun 2009 välisenä aikana.

Kantelut ovat sisällöltään seuraavat:

1) Kantelijan kotiin tulee Vantaan Lauri -lehti. Hän tiedusteli toimitukses- ta mahdollisuutta välttyä jakelulta. Toimitus ohjasi hänet kääntymään postin puoleen, jos jakelu ei katkea. Kun jakelu ei katkennut, kantelija otti yhteyttä postiin, josta tuli vastaus: "Kiitos palautteestanne koskien seurakunnan julkaiseman Vantaan Laurin jakelukieltoa.

Valitettavasti jakelussa ei voida toteuttaa yksittäisen lähetyksen jakelukieltoa." Kantelija tiedustelee, voiko lehden julkaisijan tai jakelijan velvoittaa huolehtimaan siitä, että yksittäinen kansalainen ei joudu tahtomattaan vastaanottamaan suorajakeluna uskonnollista lehteä. (Dnro 3531/4/06)

2) Kantelija arvostelee Vammalan seurakunnan Paanu-lehteä. Hän kokee uskonnollisena ahdisteluna sen, että seurakuntalehti toimitetaan hänen kotiinsa. (Dnro 21/4/07)

3) Kantelija arvostelee sitä, ettei hän saa kotiinsa Oulun seurakunnan Rauhan Tervehdys -lehteä, vaikka hänen postilaatikossaan lukee: "Ei 2 mainoksia. Haluan Rauhan Tervehdyksen." Kantelija kysyy, mitä hänen tulisi kirjoittaa postilaatikkonsa rajalliseen pintaan saadakseen lehden.

Hän tiedustelee vielä, saako hän Rauhan Tervehdyksen, jos kirjoittaa nykyisen tekstin lisäksi postilaatikkoon: "En halua Oulu-lehteä enkä Ou- lun Sanomia enkä Forumia enkä kauppojen mainoksia." (Dnro 90/4/07)

4) Kantelija kertoo ilmoittaneensa puhelimitse Heinolan seurakuntayh- tymän Kirkonseutu-lehden päätoimittajalle, ettei hän halua lehteä jaetta- vaksi kotiinsa. Hän kuitenkin haluaa, että hänelle jaetaan paikkakunnan ilmaisjakelulehti, jonka yhteydessä Kirkonseutu-lehteä on yleensä jaettu. (Dnro 201/4/07)

5) Kantelija on ottanut yhteyttä Suomen Posti Oyj:hin ja pyytänyt, ettei turkulaista Kirkko ja Me -lehteä jaettaisi hänelle. Kantelija ei halua muutoin kieltää osoitteeseensa toimitettavaa ilmaisjakelua. (Dnro 619/4/07)

6) Kantelija arvostelee Kotka-Kymin seurakuntayhtymän menettelyä koskien seurakuntalehden jakamista kirkkoon kuulumattomille. Kantelija kertoo, ettei hän itse tai hänen perheensä kuulu kirkkoon.

Hän kertoo ottaneensa useaan otteeseen yhteyttä Kotkan Jakelusuora Oy:öön (jakeluyhtiö) ja seurakuntayhtymään, ettei lehtiä lähetettäisi. Lehtiä on kuitenkin tullut. (Dnro 1004/4/08)

7) Kantelija arvostelee Jyväskylän seurakuntaa siitä, että tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen kantelijalle alettiin jakaa seurakunnan tiedotusleh- teä Henki & Elämä.

Kantelija otti yhteyttä lehden toimitukseen, josta luvattiin keskeyttää jakelu. Tämän jälkeen seurakuntalehteä on kuitenkin edelleen jaettu kantelijalle. Kantelija katsoo, ettei lehteä saisi hänelle jakaa, koska hän on nimenomaan kieltänyt jakelun ilmoittamalla siitä lehden toimitukselle. (Dnro 961/4/09)

8) Kantelija arvostelee Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan menettelyä. Seurakuntalehti Katedraali jaetaan osoitteettomana jakeluna myös niille, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä. Kantelija katsoo, että hän on il- maissut uskonnollisen vakaumuksensa kuulumalla väestörekisteriin ja seurakuntalehti toimitetaan vastoin hänen tahtoaan. (Dnro 1232/4/09)
....

JOHTOPÄÄTÖS Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 17/2006 vp) lähtenyt siitä, että seurakuntalehtien jakelulle myös talouksiin, jotka eivät niitä halua, ei ole sanan- ja uskonnonvapauden kannalta estettä. En voi arvioida asiaa tältä osin toisin.

Edellä olen tarkastellut lehtien jakelua niiden hyvän hallinnon periaat- teiden nojalla, jotka kirkko on itselleen omaksunut kirkkolaissa. Tällä perusteella totean, että kohdassa 5.5 esitetyistä jakelumalleista asiakasnäkökulman näyttää ottavan parhaiten huomioon seurakuntalehtien osoitteellinen jakelu seurakunnan jäsenille.

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt

Kansliapäällikkö Jussi Pajuoja

Valtion ja kirkon ero

E. F. Rautelan vuonna 1938 pitämä esitelmä

T eteeilisen maailmankäsityksen päästyä irti keskiaikaisista kahleistaan, uskonnonvapauden vahvistuessa ja kansanvallan kasvaessa on kysymys valtion suhteesta uskontoon yleensä ja kirkkoon erityisesti ollut päiväjärjestyksessä jo toista sataa vuotta.

Eräissä maissa kuten Ranskassa, Amerikan Yhdysvalloissa, Australiassa, Meksikossa, Brasiliassa, Irlannissa, Sveitsissä ja Venäjällä ovat valtio ja kirkko erossa toisistaan; toisissa ovat suhteet vielä epämääräiset. Mutta kaikkialla kehitys epäämättä kulkee täydellistä eroa kohti.

Kun Suomikin vielä on niitä maita, joissa suhteet valtion ja kirkon välillä ovat epämääräiset, tahdon seuraavassa tarkastella, millä perusteilla valtion ja kirkon ero on välttämätön.

Mitä nyt ensinnäkin tieteelliseen maailmankäsitykseen tulee, niin on ilman muuta selvää, että se ei voi tunnustaa mitään uskontoa, joka perustuu persoonalliseen jumalolentoon, eikä siis kaipaa kirkkoakaan, kaikkein vähimmin valtiokirkkoa.

Tieteellinen maailmankäsitys ja uskonnonvapaus ovatkin siten kulkeneet käsikädessä; toinen on edistänyt toistaan. Kansanvaltaisella valtiolla me taasen ymmärrämme valtiota, jossa kaikki kansalaiset ovat tasavertaisia ja samanarvoisia lain edessä ja jossa vallitsee täydellinen ajatuksen- ja uskonnonvapaus.

Sellaisessa valtiossa ei siis ole tilaa millekään perinnöllisiä etuoikeuksia nauttivalle laitokselle - esimerkiksi kirkolle -, joka vähäisimmässäkään määrässä voisi rajoittaa kansalaisten vapauksia. - Eikä valtio itsekään, tahi kansalaisten enemmistö, saa harjoittaa minkäänlaista mielivaltaa yksityistä kansalaista kohtaan ellei koko valtion etu ole kysymyksessä ja ellei yksilön vapaus häiritse toisten yksilöiden vapautta. Milloin tässä suhteessa herää epävarmuutta, on asia ratkaistava yksilön etua silmällä pitäen.

Kansanvalta ei merkitse rajatonta enemmistön valtaa. Enemmistö saa määrätä vain asioissa, jotka puhtaasti koskevat kokonaisuuden etua. Yksilön. Persoonallisiin kysymyksiin se ei saa sekaantua.

Tällainen yksilöllinen kysymys on ennen kaikkea usko eli uskonto. Tälle alalle ei valtio saa tunkeutua tekemättä pahinta rikosta kansalaistaan kohtaan. Uskonto ei ole vähimmässäkään määrässä kokonaisuuden asia.

Jos kymmenen henkilöä tunnustaa esimerkiksi kristinoppia mutta on yhdestoista, joka ei sitä tee, niin ei voida sanoa, että koko joukko tunnustaa kristinoppia; ryhmän enemmistö sen tekee, mutta kristinoppi ei ole koko ryhmän uskonto. Ja kun ei voi löytyä kaikille yhteistä uskontoa, ei myöskään mikään enemmistö voi pakottaa ketään muuttamaan eriävää uskoaan.

Jos uskonto olisi yleinen asia ja voisi sellaisena pysyä, saattaisi edellyttää myöskin valtiokirkkoa tai sellaista puolustaa. Mutta kun ei ole mitään mahdollisuutta yhdistää kaikkia saman uskonnon piiriin, on todellinen valtiokirkko sula mahdottomuus ja käytäntö, jonka mukaan jonkin

enemmistön kirkkoa pidetään valtiokirkkona, merkitsee selvää vääryyttä vähemmistöä kohtaan. Tästä johtuu, että valtion ja kirkon ero on kansanvaltaisen valtion luonnollinen ja ehdoton vaatimus.

Mitä me tiedämme valtiokirkosta?

Historia todistaa, että valtiokirkot ovat aina olleet vahingollisia yhteiskunnalle. Muinaisajan valtiokirkot olivat joko itsevaltiaita tai itsevaltiasten kätyreitä, jotka polkivat jalkoihinsa sekä hallitsijat että haluttavat. Ja sellainen on ollut aikoinaan kristillinenkin valtiokirkko.

Kristillinen kirkko, jonka alkujaan piti olla sielujen valmentaja tulevaisista elämää varten - kun sellaisen otaksuttiin olevan olemassa on aina tuhoisalla tavalla sekaantunut politiikkaan. Vaikka ensimmäinen kristillinen seurakunta oli kansan köyhimpien kerrosten vapaa kansankirkko, jonka tarkoitukseksi ilmoitettiin olla Jeesuksen opin mukaisena yhdyssiteenä uskovaisten kesken sekä heidän ja Kristuksen välillä.

Mutta kun sitten keisari Konstantinus, joka oli siveellisessä suhteessa kaikkein huonoimpia Rooman keisareista - murhaaja, varas ja valapatto - joka turhaan koetti saada synninpäästöä pakanallisilta papeiltaan, löysi erään kristityn, joka lupasi sen antaa hänelle, kääntyi hän kristinoppiin ja teki siitä valtionuskonnon sekä ryhtyi ahdistelemaan entisiä pakanallisia hengenheimolaisiaan.

Tultuaan valtionuskonnoksi alkoi kristinopista pian kehittyä valtiokirkko, virkakunta ja virasto, kaikkine korkeimpine ja alempine virkailijoineen, jotka

ryhtyivät harjoittamaan uskonnonpakkoa ja etsivät itselleen maallisia etuja.

Te tunnette virastomaisuuden ja kuinka sitkeästi se pitää kiinni perinteistään. Siten kristitystä kirkosta tuli, kuten historioitsija Lecky sanoo »alusta pitäen samalla kertaa sekä orjamaisin että uskollisin yksinvallan palvelija; se on poikkeuksetta tallannut jalkoihinsa kansojen vapauden, ollut aina valmis puolustamaan tyranniaa ja vastustanut kansojen vapautumispyrintöjä.

Samalla alkoi myös kirkon sivistyksellinen hävitystyö. Pappisvaltahan on tietämättömyyden ja pimeyden valtaa. Pakanallinen kirjallisuus ja pakanallinen taide hävitettiin. Paitsi raamattuahan ei mitään kirjaa pitänyt tarvitakaan, ja elleivät arabialaiset muhamettilaiset olisi pelastaneet klassillista kirjallisuutta, ei meillä olisi siitä nyt paljoakaan tietoa. Kaiken taiteen taasen tuli palvella kristillistä kirkkoa. Ja kuten sanottu, kirkko alkoi kaikin tavoin valtiolta sekä yksityisiltä haalia itselleen omaisuutta, niin että sillä vihdoin oli maat ja mantereet, kunnes valtioiden vihdoin oli pakko ottaa liiat takaisin. - Ennen suurta vallankumousta Ranskassa omisti kirkko noin kolmanneksen maan koko alueesta. Ruotsissa taasen otti Kustaa Vaasa takaisin valtiolle puolet kirkon 13.700 maatilasta.

Miten kristillinen valtiokirkko on toimittanut tehtävänsä jumalan sijaisena maan päällä, on mustimpia lukuja Euroopan ja muidenkin maiden historiassa. Sanalla sanoen:

se pysäytti Euroopan sivistyksellisen kehityksen tuhanneksi vuodeksi


Sen suvaitsemattomuudella ja raakuudella ei ollut rajoja. Ja samalla sen pää, Rooma, oli kuvaamattoman rappion ja turmeluksen - kirkon omalla kielellä: synnillisyyden - pesä.

Protestanttisen uskonpuhdistuksen onnistui kyllä jakaa valtiokirkko, mutta sen ei onnistunut puhdistaa sitä edes pahimmista sisäisistä vioista. Tämänkin kirkon päämiehet olivat yhtä vainohulluja kuin konsanaan roomalaiskatolisen, vieläpä he toisinaan menivät pitemmällekin kuin viimemainitut, etenkin myöhempinä vuosisatoina. Vasta renessanssin ja humanismin onnistuu vähitellen vapauttaa valtio kirkon kynsistä.

Myös luodessamme silmäyksen nykypäivien maailmaan huomaamme, missä määrin eri kansojen sivistys on noussut niiden saavutettua uskonnonvapauden. Puhtaasti katoliset maat, joissa kirkon valta näihin asti on saanut ohjata lainsäätäjää, ovat pahimmin takapajulla ja kaikissa näissä maissa on kansojen yhä uudistuvien kapinoiden yhtenä tärkeänä syynä ollut tyytymättömyys kirkon erikoisasemaan.

Uskonnonsortoa Englannista Amerikkaan paenneet uudisasukkaat säätivätkin sen tähden Yhdysvaltain perustuslakiin ensimmäisiksi ankarat määräykset valtion ja kirkon erosta. Valtiolla ei ole oikeutta vaatia kansalaisilta minkään uskonnon tunnustamista, eikä sillä ole oikeutta uhrata penniäkään mihinkään uskonnolliseen tarkoitukseen, enempää kuin sillä on vähintäkään oikeutta moraalisesti vaikuttaa minkään uskonnon tai lahkon hyväksi tai niitä vastaan.

Valtion yksinkertainen velvollisuus on noudattaa täydellistä puolueettomuutta kaikkia uskonnollisia mielipiteitä kohtaan. Se ei voi olla kristillinen eikä antikristillinenkään. Mutta sen sijaan sen on turvattava kaikille mielipidesuunnille - kristinopista ateismiin asti - täydellinen vapaus levittää oppejaan niiden omalla kustannuksella. Eikä minkään kunniallisen kirkon luulisi enempää vaativankaan, mutta ei myöskään mikään arvostaan pitävä oppisuunta voi tyytyä vähempään. Jos jokin uskonto tai lahko menestyy tai menehtyy, se ei liikuta valtiota. Tämän asiana on vain antaa vapaa toimiala kaikille.

Valtion avustus kirkolle muodossa tai toisessa, suoranaisesti tai epäsuorasti, on kansanvallan aatteen kieltämätöntä loukkaamista. Se on kansalaisten riistämistä kirkon hyväksi.

Jokainen markka, jonka kirkko saa valtiolta, merkitsee kansalaisten verokuorman lisäämistä; niidenkin jotka eivät kuulu kirkkoon. Kirkon avustaminen merkitsee erikoisen oppijärjestelmän levittämistä. Pienemmät ja heikommat oppisuunnat, joilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, on pantu poikkeusasemaan välittämättä niiden ansioista vanhempain - ja ehkäpä vanhentuneiden - rinnalla.

Puhe kirkon oletetuista siveellisistä ominaisuuksista on ulkopuolella pääasian. Kun valtion yksityistä kansalaistakaan ei veroteta eikä avusteta hänen siveellisten ominaisuuksiensa perusteella, miksi tulisi valtion avustaa sille kokonaan vierasta laitosta? Suuria ihmisystäviä ja yhteiskunnan hyväntekijöitä kuten tiedemiehiä, keksijöitä ja kasvattajia palkitaan vain poikkeustapauksissa siitä hyvästä, mitä ovat tehneet. Valtion kansalaisina he nauttivat muuten yhteiskunnan yleisiä etuja. Heidän työskentelynsä on vapaaehtoista, eikä tarkoitettu tuottamaan etuisuuksia.

Ei millään verukkeilla voida peittää sitä tosiasiaa, että
kirkko on muuan ihmisten eikä jumalan luoma oppijärjestelmä,

monien muiden joukossa. Ei tarvita myöskään mitään yliluonnollisia teorioita puhtaan siveyden opettamiseen; siveyden, joka perustuu inhimillisten olentojen yhteiskunnallisiin vaistoihin ja suhteisiin. Jos kirkko olisi etupäässä siveellisiä tarkoituksia varten, ei meidän tarvitsisi nähdä noita lukemattomia keskenään riiteleviä lahkoja, joista jokainen välttää olevansa perustotuuksien pyhättö. Uskonnolliset lahkokunnat ovat parhaassakin tapauksessa kilpailevia, omaa etuaan etsiviä liikeyrityksiä, jotka suurisuisesti tavoittelevat yleisön suosiota.

Olkoonpa, että niillä on vakaakin tarkoitus. Korkeinkaan vakaa tarkoitus ei välttämättä edellytä erehtymättömyyttä. Keskenään ristiriitaiset teoriat eivät kaikki voi olla totuudenmukaisia, josta seuraa, että ainoastaan yksi voi olla tosi oppeihinsa nähden, mutta kaikkikin voivat olla väärässä. Ja jos yksi oppisuunta olisikin oikeassa, ei löytyisi sittenkään yleispätevää ja kaikkien silmissä puolueetonta ratkaisijaa, joka tuon yhden osoittaisi. Ja vaikkapa totuus lopulta ratkaistaisiin äänten enemmistöllä - joka ei tosin ole oikea totuuden mittapuu - tuskin yksikään niistä saisi tarvittavaa enemmistöä.

Kirkon avustaminen on uskomusten palkitsemista. Se merkitsee, että valtio, vastoin demokratian aakkosia, alleviivaa uskonnon yleiseksi asiaksi eikä yksityiseksi. Se on jäännös pimeää keskiaikaisuutta.

Paitsi että siis kirkon kannattaminen yleisillä varoilla on erään oppisuunnan suosimista; että se panee valtion edistämään enemmän erehdystä kuin totuutta; että se siis on yhteiskunnan toisen osan rasittamista toisen hyväksi; ettei se siis ainoastaan loukkaa oikeusperiaatteita ja puolueettomuutta sen eri kansalaisten kesken; ettei se siis ainoastaan pakota veronmaksajia tukemaan kirkkoa tahtoivatpa he tai ei; ettei se, siis ole ainoastaan valtion riippuvaisuutta kirkosta ja kansanvallan periaatteiden sivuuttamista, se on ennen kaikkea omantunnon mielivaltaista sortoa.

Ei ole vähäinen asia pakottaa kansalaiset maksamaan sellaisesta, josta he eivät välitä; se on heidän vaatimistaan kannattamaan oppilauselmia, joita he pitävät ehdottomasti väärinä ja vahingollisina. Kansanvallassa ovat kaikilla samat oikeudet, joista heitä ei saa vaatia luopumaan muulloin kuin yleistä tarvetta varten, sanan korkeimmassa merkityksessä.

Millään enemmistöllä, olkoonpa kuinka suuri tahansa, ei ole vähintäkään valtaa polkea yhteiskunnan pienimmänkään jäsenen vakaumusta.

Rehellisen mielen tulisi myöntää mitä julkeimmaksi tyranniaksi yksilön vaatimisen tunnustamaan uskontoa, johon hän ei usko, tai pakottamisen suoraan tahi epäsuoraan osallistumaan jumalan palvelemiseen vastoin hänen oman järkensä ja omantuntonsa käskyä. Sitä pitäisi kauhistua kaikkien, jotka omistavat kulttuurin yksinkertaisimmatkaan opetukset ja tietävät, että tällaista julmuutta on todella harjoitettu ihmiskunnan historiassa.

Oli aika, jolloin rangaistiin kuolemalla ihmisiä, jotka eivät rehellisesti voineet uskoa, että papin mahtisanalla leipä ja viini voivat muuttua jumalan lihaksi ja vereksi. Täytyy olla tavattoman yksinkertainen uskoakseen tätä edes kuvaannollisessa merkityksessä nykyisellä valistuneella aikakaudella. Ei enää sytytetä rovioita niitä varten, joiden laskuoppi pitää mahdottomana, että yksi on kolme tai että kolme jumalaa on yksi.

Peukalopihdit ja piinapenkit eivät enää rankaise maallisilla helvetintuskilla niitä, joilla on korkeampi käsitys jumalasta, kuin että hän olisi valmistanut haudantakaisen helvetin omille luoduilleen. Tätä valtaa ei enää ole millään kirkolla. Korkeintaan niistä joku vielä uskaltaa vaatia sananvapauden, painovapauden ja kokoontumisvapauden kieltämistä niiltä jotka eivät enää voi uskoa tuohon ja paljoon muuhun järjenvastaiseen. Ne voivat aiheuttaa asianomaisille pikkukiusaa, joka enemmän harmittaa kuin pelottaa.

Kun me täten olemme nähneet, että kirkon julkinen kannatus ja rahoittaminen on ilmeisesti sen oppien levittämistä ja mainostamista ja että jokainen verovelvollinen siitä kärsii tullen vastoin tahtoaankin luetuksi sellaisen ryhmäkunnan eli kristillisen kansakunnan jäseneksi, me välittömästi tunnemme, ettei kansalaisille tehtyä vääryyttä voi mitata markoissa ja penneissä.

Tällä tavalla valtio saattaa kirkkoa vastustavan yksilön kirkollisen vallan alaiseksi. Valtio kieltää pyhän, vuosisataisella taistelulla ja kärsimyksellä sekä verellä ostetun uskonnonvapauden. Se määrää, että yksilön omatunto on yhteiskunnan omaisuutta. Tämä on Espanjan inkvisition henkeä ja mitä jyrkimmässä ristiriidassa kansanvallan kanssa.

Jos valtiolla olisi oikeus pakottaa kansalaiset vastoin heidän tahtoaan ja vakaumustaan kannattamaan kirkkoa, se yhtä hyvin voisi vaatia kate salaiset uhraamaan aikansa kirkkojen ja pappilain rakentamiseen, kuten laki 1700-luvulla määräsi kaupunkien porvareille; se yhtä hyvin voisi määrätä kansalaiset ottamaan osaa kirkon jumalanpalvelukseen, kuten todella on tehnytkin määrätessään maalle neljä yleistä rukouspäivää; se, voisi kieltää kansalaisilta kirkon julkisen arvostelunkin.

Kansanvallan näkökannalta kirkko on vain joukko kansalaisia,

joita yhteiset uskomuksensa ja seremoniansa liittävät yhteen ja joilla on samat oikeudet kuin muilla liittyä yhteen edistääkseen aatteitaan edellyttäen, etteivät he missään suhteessa riko lakia ja loukkaa hyviä tapoja ja että he käyttävät omia varojaan aatteidensa mainostamiseen. He ovat, kuten muut lainkuuliaiset kansalaiset, oikeutetut nauttimaan lain suojaa kaikilta häiriöiltä, vaikkapa valtava osa yhteiskuntaa heidän oppinsa hylkääkin.

Mutta heidän on puolestaan pidättäydyttävä häiritsemästä muita. Riitaisuuksien sattuessa on valtion oltava erotuomarina, katsomatta kirkon tai sen vastustajain oppien totuuteen, - ainoastaan siihen, onko toisen tai toisen oikeuksia loukattu. Tällainen menettely on kansanvallan mukaista. Se ei anna pappisvallalle liian paljon eikä liian vähän!

Kun me nyt elämme 20. vuosisadalla, on liian myöhäistä väitellä yksilön omantunnon oikeuksista. Kun ne ovat horjumattomat, on kirkon julkinen avustaminen valistuneen moraalin kannalta tuomittu. Kun kirkolla ei ole oikeutta valvoa meidän mielipiteitämme, ei sillä ole oikeutta vaatia meidän kannatustammekaan. Sen on harjoitettava toimintaansa omalla kustannuksellaan. Tämä on tavallisen kunniallisuuden vaatimus, joka kirkon itsensä, tekeytyen korkeimman siveysopin julistajaksi, pitäisi olla valmis ensimmäisenä myöntämään.

Jos kaikki maassa toimivat uskonnot ja lahkot: juutalaiset, muhamettilaiset, baptistit, hartevalaiset, adventistit, lestadiolaiset, teosofit ja heidän lisäkseen myös vapaa-ajattelijat ja ateistit saisivat osansa valtion kannatuksesta, voisi kirkon kannattamista ymmärtää, vaikka se ei sittenkään olisi oikein niiden mielestä, jotka eivät lukeudu mihinkään suuntaan. Vaikka kansanvallan aate ei tunne' mitään etuoikeuksia, vaatii kirkko itselleen avustusta.

Kun muut kansalaiset muodostavat yhdistyksiä ja toimivat keskinäiseksi hyväkseen, pyytävät he vain poikkeustapauksissa yleistä avustusta, joka kirkon saamaan kannatukseen nähden on varsin vaatimatonta. Jos niillä on maata ja rakennuksia, maksavat ne niistä säädetyt verot, jopa poliisille yleisistä kokouksistaan.

Maksaako kirkko veroa kirkoistaan, pappiloistaan ja kolehdeistaan? Tuskin. Siitäkin huolimatta, että Jeesus käski verot säännöllisesti suorittamaan, kirkko ei sitä tee, vaan vieläpä vaatii valtion hyväntekeväisyyttä.
Sen jälkeen kun kirkollinen opetustoimi joutui koululaitokselle, ei kirkolla siinäkään suhteessa ole mitään yhteiskunnallista merkitystä.

Aivan tarpeettomasti se vielä pitää kirjojaan syntyneistä ja kuolleista,

kun meillä kerran ovat henkikirjoittajat luetteloineen. Korkeintaan itseään varten voisi kirkko vielä pitää kirjoja niistä, jotka se pitää kelvollisina pääsemään taivaaseen tai sopivina pistettäviksi helvettiin. Samoin jääköön kirkon asiaksi julistaa evankeliumiaan. Oman vakuutuksensa mukaan se saa arvovaltansa olennolta, jota se kutsuu jumalakseen. Tähän julistukseen se ei missään tapauksessa ole saanut valtuuksia valtiolta eikä kansakunnalta.

Kirkkoa koossa pitävän voimana on joukko oppiväittämiä, dogmeja, joita sen jäsenet pitävät otollisina jumalalleen. Jos he siinä ovat oikeassa, saavat he siitä kukin erikseen ja kaikki yhdessä palkan taivaissa. Se on heidän asiansa, joka ei vähääkään liikuta valtiota, jolla ei ole mitään mahdollisuutta eikä kykyä tarkistaa, onko heidän uskonsa väärä vai oikea.

Kirkon evankeliumia tarkoituksena on käännyttää ihmiset uskomaan näitä dogmeja, joilla kirkon mielestä on jumalallinen voima. Jos käännytystyö onnistuu, ei yhteiskunta siitä vähääkään hyödy; jos se epäonnistuu, ei yhteiskunta siitä kärsi. Eikä kirkolla näin ollen ole oikeutta evankeliumistaan vaatia valtiolta korvausta. Johdonmukainen päätelmä joka tapauksessa on, että

kirkon on itse maksettava kulunsa.

Jonkinlaisena heikkona puolustuksena saadakseen valtioita avustusta väittää kirkko olevansa eräässä mielessä hyväntekeväisyyslaitos, ja ettei se muka harjoita ansiotoimintaa. Pelastustyö on vapaata ja ilmaista - sanotaan; kaikki ovat tervetulleita osallisiksi siitä. Olkootpa vain, mutta jos kirkko tahtoo harjoittaa toimintaansa ilman kannattavaisuusperiaatetta, on sekin sen oma asia, eikä liikuta valtiota.

Eikä sille mitään mahda, jos tätä toimintaa toisaalta pidetään arvottomana. Kannattakoot kirkkoa ne, jotka ottavat vastaan mitä se tarjoaa! Se ei kuulu meille eikä valtiolle. Uskonnon siunaukset ovat yksilöllisiä, eikä valtio ole kelvollinen niiden arvoa arvioimaan.

Mutta ei ole sittenkään juuri niin, ettei kirkko olisi muutakin kuin hyväntekeväisyyslaitos tai ettei sillä olisi kaupallisia tarkoituksia.

Ellei kirkko olisi menestynyt lilkemerkityksessä, se ei olisi voinut koota itselleen moista paljoutta maallista mammonaa,

kuin sillä on. Löytyy muitakin ansiomahdollisuuksia kun myynti ja osto. Järjestö joka osaa käyttää hyväkseen jäsentensä herkkäuskoisuutta ja lumoukseensa joutuneiden toiveita ja pelkoa, uskomuksia ja ihanteita sekä siten hankkimaan itselleen maita, rakentamaan valtavia temppeleitä ja maksamaan juoksevat menonsa, ei voi rehellisesti sanoa olevansa paljas hyväntekeväisyyslaitos.

Olkoonpa, että sen opit ovat totta tai valetta, hyviä tai huonoja - yksi ja sama. Se ottaa rahaa yksityisiltä, jotka uskovat saavansa sen takaisin hengellisesti tai jossain määrin myös henkisesti, ehkäpä esteettisestikin korvattuna. Tämä on selvää liiketoimintaa, olivatpa kysymyksessä olevat arvot todellisia tai mielikuvituksellisia. Seikka, ettei määrättyä hintaa aina ole vahvistettu ja että maksut ovat nimellisesti vapaaehtoisia, ei muuta asiaa.

Yhteenvetona edellisestä voimme siis sanoa,

ettei kirkko oikeudenmukaisesti saa olla missään erikoisasemassa muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin ja sivistysjärjestäihin verrattuna;

järjestöihin, joita ei yleisillä varoilla kannateta, vaikka niiden työ on aivan yhtä merkityksellistä niiden omille jäsenille, joskaan ei sivuliisille eikä yhteiskunnalle kokonaisuudessaan.

Ollaksemme oikeudenmukaisia myöntäkäämme, että on olemassa yhteiskunnallisesti ajattelevia tosikristityitäkin - vaikka perin harvoja - jotka tunnustavat ehdottoman uskonnonvapauden toisin ajattelevillekin, katsomusten erilaisuudesta ja vieraudesta huolimatta. Tällaiset kristityt käsittävät, että

kristinopin tulee itse hyvillä teoillaan näyttää olevansa jumalasta eikä ihmisistä.

Sellaiset uskovaiset eivät turvaudu lainsäätäjään eikä politiikkaan eivätkä vaadi valtiota tukemaan yhtä uskonsuuntaa enemmän kuin toistakaan. Jumalan perustama laitos on todellakin surkuteltavassa tilassa, jos se tunnustaa olevansa riippuvainen poliitikoista eikä jumalasta ja omista kannattajistaan.

Valtion ja kirkon yhteys on kirkolle itselleen ollut moraalisesti sangen tuhoisa. Se on tehnyt kirkosta mielivaltaisen toisten mielipiteiden sortajan ja opettanut sen politikoimaan sen sijaan, että se epäitsekkäillä toiminnallaan olisi todistanut olevansa korkeampien henkisten arvojen vaalija. Tällä menettelyllään se on antanut oman tuomionsa ja karkottanut luotaan lukemattomat tuhannet.

Itse asiassa valtion ja kirkon yhteys on peräisin niiltä ajoilta, jolloin kirkko katsoi valtion olevan velvollisen tukemaan sitä muka sen palveluksista yhteiskunnalle eikä jumalalle.

Kirkon pääpuolustus on siinä, että uskonto muka on välttämätön yhteiskunnalliselle järjestelmälle; että kirkko toisin sanoen on muka jonkinlainen järjestysvallan varajoukko; että se auttaa vähentämällä rikollisuutta ja sen kautta suoranaisesti keventää yhteiskunnan kustannuksia rikollisuuden vastustamisessa sekä sen tähden on oikeutettua saamaan valtiolta vastaavan hyvityksen. Tämä väite on kokonaan tuulesta temmattu.

Kirkon alkuperäinen tarkoitushan on kasvattaa ihmistä taivasta varten. Sitä varten on usko pääasia, moraalinen luonne sivuasia. Hetken kutsumus vapauttaa elinikäisestä rikollisuudesta ja synnistä. Kääntynyt murhamies, jolla ei enää ole mitään voitettavaa tässä maailmassa, pääsee kuoltuaan suoraan vankilasta Abrahamin helmaan, kun taasen hänen murhaamansa onneton kansalainen kääntymättömänä joutuu ikuiseen kadotukseen kaikista maallisista hyveistään huolimatta.
Mutta toisaalta on aivan epäämätöntä, että

ne jotka enimmän tarvitsisivat siveellistä ohjausta, sitä uskonnosta kaikkein vähimmän vastaanottavat,


joten oletetut uskonnon siunaukset tulevat enimmäkseen niiden osaksi, jotka eivät itse asiassa niitä tarvitsekaan, sillä he ovat saaneet jo muualta ne, kotoaan ja koulusta. Jos kirkko siis tarvitsee hyvitystä, olisi se oikeimmin otettava niiltä, jotka kirkon moraaliopetusta lähinnä tarvitsevat, se on yhteiskunnan rikollisimmilta aineksilta eikä paremmilta.

Jos kirkko on niin tärkeä siveellinen tekijä kuin se välttää olevansa, odottaisi tavallisten vankila-asukasten olevan kokonaan uskonnottomia ja vailla kaikkea tietoa kristinopista. Mutta rikostilasto näyttää, että vangit ovat aivan tavallisia kristittyjä. Ja mikä vieläkin pahempaa: rikostiede ja sen tunnetuimmat edustajat ovat osoittaneet, että kaikissa maissa rikollisuus ja uskonnollisuus ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Missä ihmiset ovat uskonnollisimpia, siellä he myös ovat tyhmimpiä, raaimpia ja rikollisimpia. Eihän muutoin voi ollakaan:

tietämättömyys ja raakuus sekä usko yliluonnolliseen ovat hitaasti häviävää perintöä ihmiskunnan aikaisemmilta kehitysasteilta.

Yhteiskunnallisena tekijänä uskonnolla ei ole merkitystä sinne:. eikä tänne. Hyvä kansalainen pysyy hyvänä, olipa hän uskonnollinen tai ei; huono kansalainen ei lakkaa olemasta huono, vaikka onkin uskonnollinen ja ottaa osaa uskonnollisiin menoihin. Ne jotka ovat olleet hyveellisiä ja »uskonnollisia» elämänsä iän, olisivat olleet hyveellisiä, vaikka eivät olisi kuulleet sanaakaan uskonnosta. Moraali ja uskonto ovat kokonaan riippumattomia toisistaan. Eikä siis kirkon apuakaan tässä suhteessa tarvita.

Uskonto ei ole vähentänyt juoppoutta; se ei ole vähentänyt varkautta; se ei ole vähentänyt murhia eikä prostituutiota; se ei ole vähentänyt köyhyyttä - pikemmin päinvastoin; se ei ole vähentänyt tauteja eikä itsemurhia, ei sotia.

»Me tiedämme», sanoo eräs kirjoittaja, »että valtiokirkolla on tähän asti ollut kaikki parhaat mahdollisuudet uskonnon ja yleensä kaiken hyvän opetukseen. Sillä onhan valtiokirkolla maamme kaikilla paikkakunnilla temppeleitä ja rukoushuoneita, on pappeja ja muita saarnamiehiä, pyhäkouluja, rippikouluja, lukukinkereitä ynnä muita tilaisuuksia' opetukseen. Sotalaitoskin on papiston käytettävänä.

Eikä puutu varoja, sillä kunnat, valtio ja yksityiset uhraavat arvaamattomia summia kirkolliseen toimeen.
Sen lisäksi on olemassa suuri uskonnollinen kirjallisuus: raamattuja ja U. Testamentteja on miltei jokaisessa kodissa; onpa valtiokirkon käytettävänä yleisradiokin joka päivä ja sunnuntaisin monta tuntia. Samoin sanomalehdet. Miksi kirkolla on niin huono menestys?»

Me vastaamme: siksi että

kirkko ei ole enää mikään yhteiskunnallinen tekijä.

Kukaan ei todella enää usko, että se mitään hyvää aikaan saisikaan. Kaikki yhteiskunnalliset uudistukset pannaan toimeen kirkon neuvoa kysymättä, eduskuntien ja hallitusten toimesta. Eikä niitä panna toimeen edes kristillismielisessä, vaan yhteiskunnallisessa hengessä, oikeuden, inhimillisyyden ja tasapuolisuuden, ei hyväntekeväisyyden tai armeliaisuuden merkeissä, vetoamatta raamattuun tai kysymättä, mitä jumala niistä sanoo. Tosiaankaan valtiokirkolla ei ole mitään osaa nykyisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Aloitin tutkielman tieteellisen maailmankäsityksen kasvun kuvaamisella. Se on toinen - ehkäpä ensimmäinen - tekijä kansanvallan rinnalla, joka on murtanut valtiokirkolla, joka perustuu kristinoppiin, perustuksen. Ihmisten maailmankäsitykset muuttuvat ajasta aikaan. Mikä yhdelle sukupolvelle näyttää horjumattomalta totuudelta, on muutaman sadan vuoden kuluttua, ellei jo varhemmin, kokonaan hyljättyä. Uskonto ei tee poikkeusta tästä säännöstä, eikä siinä ole mitään ikuisuusarvoja.

Kreikkalaiset, roomalaiset, germaaniset ja suomalaiset uskonnot kuuluvat menneisyyteen, eikä niiden alttareita enää kumarreta. Kristinopin käy aivan samalla tapaa. Sen kannatus on pappeja huolestuttavassa määrässä huvennut. Mutta sen piispat ja papit parkuvat turhaan, kuten Baalin papit. Aika tekee ehdottomasti tehtävänsä. Kristinoppi hylätään täysin epätieteellisenä, kun kansat kerran riittävästi valistuvat.

Valtiolla ei ole oikeutta tätä kehitystä estää. Mutta näin tapahtuu, kun se tukee kirkkoa moraalisesti ja taloudellisesti.

Sanoin myöskin alussa, että

Suomi kuuluu niihin maihin, joissa valtion ja kirkon suhde on vielä epämääräinen.

Käyttääkseni uskonnonvapauslakia laatineen komitean puheenjohtajan, yliopiston rehtori Brotheruksen sanoja, laskettiin v. 1919 uusi perustus valtion suhteille puheena olevaan (so kristilliseen) kirkkoon. Yleinen uskonnonvapaus ja valtion periaatteellinen tunnustuksettomuus tulivat meilläkin julistetuiksi.

Kirkko ei hallitusmuodon mukaan enää ole meilläkään muuta kuin uskonnollinen yhdyskunta muiden joukossa, so yhdyskunta, jonka toiminnan ja tulevaisuuden lopulta tulee perustua sen omiin sisällisiin voimiin, ei valtion tukeen ja ylläpitoon. Ja edelleen voidaan täten sanoa, että lainsäädäntö, mitä nyt puheena oleviin yhdyskuntiin (so luterilaiseen ja kreikkalaiseen) tulee, on meillä ainakin nyttemmin täysin asettunut sen järjestelmän kannalle, joka on tunnettu valtion ja kirkon eron nimellä.

”Mutta tämä on vasta periaatteessa, sillä”, hän jatkaa, ”se tosiasiallinen lainsäädäntö, joka koskee kirkkoa ja on toisenlaisissa olosuhteissa syntynyt; ei vielä ole kaikin puolin sopusoinnussa näiden yleisten (uskonnonvapaus-) periaatteiden kanssa.”

Ja tämän perusteella kirkonoppineet edelleenkin julkisesti väittävät, että Suomi on kristillinen valtio ja että meillä on kristillinen valtiokirkko, ja samalla perusteella

Suomen valtio edelleen sekä moraalisesti että taloudellisesti tukee kirkkoja

- sillä meillä on niitä nyt kaksikin valtion avustamaa, luterilainen ja kreikkalaiskatolinen. Moraalisesti tuetaan siten, että toiselle valtio kustantaa teologista tiedekuntaa ja kasvattaa koulujen uskonnon opettajia yliopistossa sekä opetuttaa kristinoppia kouluissa, toiselle se myöntää varat pappien ja kiertävien uskonnonopettajien ylläpitämiseen.

Taloudellisesti siten, että valtion vuotuisessa menoarviossa on määräsummat kummallekin kirkolle; summat, jotka tänä vuonna ovat nimellisesti 6,5 miljoonaa jälkimmäiselle sekä alun toista miljoonaa edelliselle, joihin summiin et vielä ole otettu teologisen tiedekunnan, ei uskonnonopettajien eikä sotilaspappien menoja.

Missä määrin tämä on sopusoinnussa kansanvaltaisen valtion periaatteiden kanssa lienee selvinnyt tutkielman alkupuolelta. Asia joutuu sitäkin huonompaan valoon, kun tarkastelemme

kirkkojemme taloudellista tilaa.
Ennen mainitun Kustaa Vaasan toimeenpaneman kirkollisen omaisuuden supistamisen jälkeen alkoi luterilaisen kirkon omaisuus maassa jälleen ”valtavasti kasvaa”, kuten prof. Brotherus sanoo. Kuinka suuri se nykyään onkaan, ei aivan tarkoin ole tiedossa.

Vielä vähemmän tunnetaan, kuinka varakas kreikkalaiskatolinen kirkko on. Mutta noin 10 vuotta sitten toimitettujen arviointien mukaan oli luterilaisella kirkolla maaomaissuitta - kirkkoja ja hautausmaita lukuun ottamatta - yli 60 miljoonan arvosta. Puhdasta rahaa siilä oli tuhatlukuisissa rahastoissaan noin 300 miljoonaa markkaa.

Kirkon tulot annettujen lainojen korkoina, kirkollisveroista ym yli 150 miljoonaa markkaa. Tiettävästi sekä tulot että varat ovat nyt huomattavasti suuremmat, varsinkin yhtiöverotuksen johdosta. Tämä kuvastaa kauniisti mestarin sanoja: ”Älkää huolehtiko huomisesta, älkääkä kerätkö aarteita maan päällä!”

Kuten taitava rahamies ainakin on toiminimi »Kirkkoa ruvennut kiinnittämään varojaan kiinteimistöihin, joita se sitten vuokraa yksityisille. Yksistään Tampereen hiippakunnassa ön rakennusyrityksiin sijoitettu noin 25 milj. mk.

Kävisi pitkäksi yksityiskohtaisemmin selostaa kirkon liiketapoja, mutta yllä esitetty riittänee osoittamaan, miten se seuraa mestarinsa vaatimuksia. Ja niin ovela liikemies kirkko vain on, että kiinnittää omat tulonsa yhä uusiin tyhjinä seisoviin kirkkoihin, mutta maksattaa valtiolla, mitä sen lisäksi tarvitsee.

Kun huomioidaan edellä mainitun 10 miljoonaan nousevan valtion avustuksen lisäksi, mitä kirkko säästää verovapaudellaan, tulee siitä kaunis summa, jolla valtio avoimesti avustaa, näin maallikon silmillä katsoen, kokonaan hyödytöntä laitosta. Eiköhän noita rahoja voitaisi käyttää paremmin? Voisihan osan käyttää vaikkapa kansakoulunopettajain paikkojen parantamiseen, opettajain, jotka ahertavat viikon kaikki pitkät päivät todellisessa kansanvalistustyössä.

Ajatus valtion ja kirkon täydellisestä erottamisesta ei meilläkään ole aivan uusi. Jo vuonna 1917 asetti hallitus komiteaan valmistamaan tätä kysymystä. Tämä komitea ei kuitenkaan - tuntemattomista syistä ryhtynyt, koskaan työhönsä ja lakkautettiin sittemmin.

Valtion ja kirkon ero kuuluu myös
sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmaan, vaikka puolue ei olekaan ryhtynyt asiassa käytännöllisiin toimiin. Ja lopuksi on Helsingin yliopiston rehtori, prof. Brotherus ennen mainitussa teoksessaan ”Valtio ja kirkko”, ratkaissut kysymyksen myönteisesti.

Tarvitaan siis vain, että vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta otetaan jälleen päiväjärjestykseen.

Espoolaiskuntosalin rukouskielto ei riko yhdenvertaisuuslakia

Simo Alastalo 20.12.2010 Kotrimaa24

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’n mukaan espoolainen kuntokeskus ei rikkonut yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa kehottaessaan musliminaisia välttämään rukoilua tiloissaan. Kuntokeskuksen seinälle oli asetettu lappu, jossa pyydettiin sen tiloissa rukoilleita naisia ystävällisesti pidättäytymään rukoilemisesta ja ruokailusta kuntokeskuksen tiloissa.

Sekä kuntokeskusyrittäjä että Espoon keskuksen muslimiyhteisön edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että kuntokeskus ei ole rukoiluun tarkoitettu tila.

Vähemmistövaltuutetun mukaan sopiva paikka kaikkein uskontokuntien hiljentymiselle voisi olla esimerkiksi kauppakeskus Entressen kirjastossa, josta eristettäisiin sermein tila sitä varten.;

YLE Uutisten mukaan Entressen kirjastoon oli muslimien Ramadanin ajaksi rajattu tila rukoilua varten. Rukoustilasta on tehty kaksi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Myös yhdeksän Espoon kaupunginvaltuutettua on vaatinut uskonnon pitämistä erillään julkisista palveluista.

Politiikka

Mikael Jugner ja kontrafaktuaaliset konditionaalit

Erkki Hartikainen 6.12.2010

Mikael Jungnerin ja muun sos.dem. nykynuorison kontrafaktuaaliset konditionaalit eivät ole todennäköisiä käsityksiä menneisyydestä.

Jos Suomen työväenliike ei olisi ryhtynyt vallankumoukseen, Suomen porvaristo olisi ryhtynyt joka tapauksessa Mannerheimin johdolla sotimaan.

Suomi olisi silloin sekaantunut tapahtunutta vahvemmin Venäjän sisällissotaan, ja en ryhdy arvailemaan sitä, mitä siitä olisi seurannut.

Oligarkit eivät ehdota arkipyhien poistamista

Erkki Hartikainen 13,12.2010

Oligarkit vaativat melkein kaikissa Yleisradion uutisissa eläkeiän nostamista. He eivät koskaan ehdota työurien pidentämistä poistamalla arkipyhät. Oligarkit eivät edes ehdota arkipyhien vähentämistä.

Porvarien tekijänoikeussirkus

Erkki Hartikainen 17.12.2010

Yritin näyttää tietokoneellani Tuomas Veturia tyttärenpojille. Ei onnistunut. Laillisesti rahalla ostettu dvd ei toiminut tietokoneessa. Asian korjaamiseksi minun pitäisi ostaa; television lisälaitteeksi 50 euron DVD tai 100 euron Blue Ray.

Nyt valtioneuvosto on päättänyt panna tekijänoikeusmaksun tietokoneiden tyhjille kiintolevyille, jotka eivät kaupasta ostettuina sisällä yhtään mitään. Tällä tavalla kerätään rahaa rockmuusikoille yms. "kulttuurille".

Kiintolevyt ovat edelleen halvin tapaa säilyttää menneisyyden tietoja. Tiedot on määrä-ajoin siirrettävä uusille kiintolevyille, koska kiintolevyt eivät kestä ikuisesti.

Uusi "kulttuurimaksu" siis heike4ntää vakavasti menneisyyden kulttuurin, myös menneisyyden musiikin, säilymistä.

Se porvarien kulttuuriystävällisyydestä. Varsinaisia kulttuurin ystäviä nämä porvarit!

Filosofin määritelmä

Filosofi on ihminen, jolla on palava intohimo panna vastustajat matalaksi.

Miksi perussuomalaiset menestyvät

Tavallisen ihmisen määritelmä

Tavalliselle ihmiselle ovat ominaisia mm. seuraavat luonteenpiirteet:
  1. Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin
  2. Alistuminen: alistuva ja arvostelukyvytön suhtautuminen ihannoituja siveellisiä arvovaltoja kohtaan
  3. Pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä
  4. Mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen
  5. Taikauskoisuus ja tavanomaisuus: usko kohtalon määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen, ja huono moniselitteisyyden sietäminen
  6. Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen
  7. Yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen
  8. Taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa
  9. Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten seksuaalielämään.
Tavallisia ihmisiä on vuonna 1973 suoritetun tutkimuksen mukaan 86 % suomalaisista.

Kuukauden kysymys

Mikä on filosofian tutkimuskohde?

Gravitation

This is a link.

Geometria

Tämä on linkki.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.