Jumalaton kulttuurilehti 51
Godless Culture Magazine 51


Kesäkuu June 2010

Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi



Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi



Sisällysluettelo Contents

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil. maist. Erkki Hartikainen
Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 17.6.2010. Last uppdate 6/17/2010.

Important things: Tärkeät asiat:
14 books in Finnish 14 kirjaa suomeksi

Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish)

Sanasto Sanasto
Peruskoulu et1-2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9
Lukio et10 et11 et12 et13 et14
Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat

Dictionary of Atheism
Atheists in action
Physics pages of Pekka T. Laakso

Tilaa kirja

Vuosikalenteri 2010
Juhlapyhiä 2010
Nimipäivät 2010

Sisällysluettelo Contents
  1. Pääkirjoitus
    1. Vapaa-ajattelijat sivistävät itseään
    2. Miten säästettäisiin uskonnonopetuskuluissa
    3. Kokoomus ajaa pakkouskontoa kaikille
    4. Husein Muhammed: Kokoomus oikealla asialla uskonnonopetuksesta
    5. Husein Muhammed Helsingin Sanomissa
    6. Mikä elämänkatsomustiedon opetuksessa on vikana
      1. Nimi
      2. Laki
      3. Järjestelyt
      4. Toteuttaminen
      5. Uudistuksen eteneminen
      6. Lopuksi
      7. Ja loppujen lopuksi
    7. Vapaa-ajattelijat vastustavat
      1. Ehdotusaikomus
      2. Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa ehdotusta
      3. Myös humanistiliitto vastustaa
    8. Ateistien ehdotus lisäykseksi koululakeihin
    9. Mansen humanistimafia käynnisti elämänkatsomustiedon hävittämisen
    10. Lukion filosofiaa hallitsevat uskonnonopettajat ja jumalistit
    11. Jos tosiasiat puhuvat uskoa vastaan, sen pahempi tosiasioille
    12. Humanistit ovat ateismin pahin vihollinen
    13. Valetehtelun opetus draaman opetuksen tilalle
  2. Pakkorippikoulu palaa Suomeen
    1. NMT-450 meni kykypuolueelta pieleen
    2. Luterilaista etiikkaa ehdotetaan peruskouluun kaikille pakolliseksi
      1. Liite 2 Luonnos/ Laki perusopetuslain muuttamisesta
      2. Luonnos/ Valtioneuvoston asetus perusopetuksesta
  3. Oppiainekokonaisuus
    1. Yksilö, yritys ja yhteiskunta
  4. Torre del Greco in Italy discriminates non catholic people
  5. Ultra-Orthodox Jews protest school ruling
  6. An Act of God
  7. Religious Right Coalition Trying to Deny Americans The Freedom to Choose
  8. Church beatifies Jerzy Popieluszko
  9. Polish Pop Star Faces Two Years Prison for Blasphemy
  10. Vatican plan to debate atheists
    1. Ignores leading critics
  11. Obligation to reveal religious convictions to avoid taking oath on bible in court contrary to freedom of religion
    1. Dimitras and Others v. Greece
      1. Violation of Article 13 (right to an effective remedy)
      2. Violation of article 9 (freedom of thought, conscience and religion)
      3. of the European Convention on Human Rights
  12. Exposed: the tricks of India’s ‘guru’ fraudsters
  13. Publisher cancels Wicca-themed children’s book series
    1. First of 15-part Sweep series already printed
  14. Barcelona kieltää burkat
  15. Emme hyväksy tuntijakotyöryhmän ehdotusta uskonnon opetuksen uudesta järjestelystä
  16. Ehdotus Ruotsin burkhakäytännöksi
  17. Koulujen päättäjäiset kirkkoihin
    1. Kempele
    2. Kuten myös Helsingissä
  18. Halla-ahon blogikirjoituksia puidaan hovioikeudessa
  19. Kansanedustaja haluaa kieltää wicca-aiheiset uutuuskirjat
  20. Helsingin Sanomain älymystö
  21. Venäjän ortodoksikirkko haluaa kouluihin vaihtoehtoja Darwinin kehitysopille
  22. Taleban-kapinalliset teloittivat 7-vuotiaan vakoojana
  23. Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa
  24. Vapaa-ajattelijain liiton seuraava liittokokous kirkossa?
  25. Jälkiviisautta
  26. Kuukauden moraalinen kuntoutuja
  27. Päivi Räsäsen US-blogi
  28. Jumaluustieteellisen pro gradu -tutkielman aiheita
  29. Otteita tulevasta hallitusohjelmasta
  30. Terveyskeskuksiin pääsymaksu
  31. Uusuomea
  32. Elinkeinoelämä etenee
  33. Mikä uskonto sopii minulle?
  34. Gravitation
  35. Geometria
  36. Ateismin määritelmä
  37. Ateistin määrittelemä
  38. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
  39. Uskonnon määritelmä
  40. Raamatun ristiriidat

Pääkirjoitus

Vapaa-ajattelijat sivistävät itseään

Erkki Hartikainen 17.6.2010

Vapaa-ajattelijat ovat ryhtyneet sivistämään itseään ilmenee alla olevasta Taukan viestistä.

Hei Roope ! Kyselen nyt Roope Sinulta, aiotaanko toimistoomme perustaa kirjasto vai kirjalainaamo, vai mikä kirjojen ostobuumi siellä on meneillään?

Eikös meillä ole tulossa se Paulan oikeudenkäynti ja emmehän ole varmoja siitä, ettei meille tule mitään korvauksia maksettavaksi.

Eikö tuollaiset kirja-ostokset olisi voinut jättää myöhemmäksi, jos rahaa on vähän käytettävissä.

Ensi vuosi on liittokokous ja se nielee varoja, onko hallituksessa puitu näitä asioita ?

Kyselee epätietoinen Anneli Kotkasta.

Anneli Kotkasta kyselee ihan oikeaa asiaa. Jussi K. Niemelä on tilannut englantilaiselta(?) Amazon(?) kustantamolta englanninkielisiä kirjoja tänä keväänä yli 13 000 (lue: kolmentoistatuhannen) euron arvosta.

Kuten liittohallituksen jäsenen Anneli Laakkosen kyselystä käy ilmi, tilaukset ja kirjojen käyttötarkoitus eivät ole hallituksen tiedossa.

Ei myöskään tiedetä mitä kirjoja on tilattu, ja missä kirjat tällä hetkellä ovat.

Taukka

Miten säästettäisiin uskonnonopetuskuluissa

Erkki Hartikainen 14.6.2010

Maksettaisiin niille, jotka eivät halua lapsiaan uskonnonopetukseen korvaus, joka olisi esimerkiksi 60 % opetuksen todellisista kuluista. Näinhän tehdään esimerkiksi hammashoidossa.

Kokoomus ajaa pakkouskontoa kaikille

Erkki Hartikainen 13.6.2010

Kokoomus päätti myös pyrkiä siihen, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luovuttaisiin peruskoulussa ja toisella asteella. Tilalle tulisi uskontotieto.

Perusteluna on se, että maahanmuutto ja eri uskontokuntien lisääntyminen johtavat siihen, että suuremmissa kunnissa on lisättävä eri uskontojen opetusta.

Kokoomus ei kuitenkaan katso tätä järkeväksi, vaan se kehittäisi nykyistä uskonnonopetusta yleissivistävämmäksi aineeksi kaikille oppilaille.

Husein Muhammed: Kokoomus oikealla asialla uskonnonopetuksesta

Husein Muhammed ilmoittaa itsestään seuravaa:

Helsinki, Vihreät Olen 29-vuotias lakimies, humanisti, ihmisoikeusaktivisti ja vihreä Helsingistä. Olen etnisestä taustaltani kurdi Irakista. Asunut Suomessa vuodesta 1994: Lapissa, Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla.

Luottamustehtävät: Oikeuspoliittisen yhdistyksen hallituksen jäsen, maahanmuuttoneuvottelukunnan jäsen, opetuslautakunnan varajäsen, Maahanmuuttoviraston neuvottelukunnan varajäsen, Amnesty Internationalin aktiivi.

Suomen kansalainen vuodesta 2002, avioliitossa "kantasuomalaisen" kanssa.

Sotilasarvo siviilipalvelusmies :-) Harrastuksina lukeminen ja ahkera kaunokirjallisuuden kurdintaminen (julkaistu 8 kirjaa Istanbulissa, Tukholmassa ja Berliinissä.) Tulossa kirja muslimeista Suomessa.

Entinen jalkapalloilija, jonka mielestä järkevin urheilumuoto on päivittäinen 5 - 10 km:n kävelylenkki sekä kategorinen hissiboikotti.


Alla Muhammedin kirjoitus vinolla eli kursiivilla ja toimituksen kommentit suoralla.

Kokoomuksen puoluekokous teki tärkeän linjauksen tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistamisesta koulusta. Tätä kannattaa myös Vihreä liitto.

Pötyä. Ei Suomessa ole tunnustuksellista uskonnonopetusta. Jos olisi, se olisi perustuslain vastaista. Suomessa uskonnonopetus on oman uskonnon opetusta.

Minulle teema on erityisen tärkeä, koska lasten jakaminen ryhmiin uskonnon perusteella ei edistä maahanmuuttajien kotoutumista vaan hidastaa sitä. Yhteinen katsomusaine on paljon parempi kuin kaikille erilliset ryhmät.

Kyllä Muhammedin on nyt syytä mennä vuoren luo eikä päinvastoin. Muhammediin uskovat maahanmuuttajat eivät varmasti suostu puoliluterilaiseen uskonnonopetukseen.

Uskontotietoon sisältyy ongelmia, koska aineen opetus menisi työttömäksi jääville uskonnonopettajille. Tässä on vaarana opetuksen painottuminen tunnustukselliseen suuntaan.

Eivät uskonnonopettajat olisi työttömiksi jääviä, jos he opettaisivat uskontoa entiseen tapaan mutta kaikille pakollisena. Ei tässä muuta muutosta tapahtuisi kuin se, että entistä selvemmin rikottaisiin kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18 artiklan 4 momenttia kuten Muhammedinkin täytyy lakimiehenä tietää.

Joka tapauksessa yhteinen katsomusaine, jossa uskonnoista ja uskonnottomuudesta jaetaan lapsille tietoa neutraalisti, on pitkässä juoksussa välttämätön.

Se, että uskonnottomille lapsille jaetaan evankelis-luterilaisen kirkon valikoimaa tietoa uskonnoista, ei ole erityisen tasapuolista.

Paikkansapitävä tieto on sinänsä neutraalia, mutta tässä suhteessa myös kaikki ateistien uskonnoista esittämät todet väitelauseet ovat tietoa. Missä koulussa kerrotaan, että muslimit edelleen kivittävät jopa alaikäisiä tyttöjä?

Lisäksi on totta, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa. Aiotaanko tämä täysin neutraali tosisasia opettaa totena aiotussa neutraalissa opetuksessa.

Jo nyt varsinkin pääkaupunkiseudulla on useita uskontoja ja uskontokuntiin kuulumattomien kasvava ryhmä. Kaikille pitää nykylain mukaan järjestää omaa opetusta, jos kunnan alueella kolme oppilasta sitä haluaa (käytännössä tietenkin oppilaan vanhemmat). Tämä on kestämätöntä.

Väite ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi ateisteille ei järjestetä minkäänlaista opetusta. Toiseksi mitään kestämätöntä ei ole havaittu ja kyseessä ovat hyvin vähäiset rahasummat. Kolmanneksi kokoomus aikoo nostaa muiden kuin evankelis-luterilaisten ja ortodoksien vähimmäisryhmäkoon kymmeneen, mikä estää kaiken vähemmistöuskontojen opetuksen kaikkialla muualla paitsi kaikkein suurimmissa kaupungeissa.

Yhteisen katsomusaineen tulisi nähdäkseni painottua tiedon jakamisen ohella etiikkaan ja tapakasvatukseen.

Tiedon jakamisesta olen puhunut jo edellä, mutta mitä tulee etiikkaan, en ole tavannut edes kahta filosofian professoria, jotka olisivat etiikasta samaa mieltä tavallisista ihmisistä puhumattakaan. Käytännössä ehdotettu opetus olisi uskonnollista moraalikasvatusta ja uskonnollista tapakulttuuria. Em. sopimus antaa tässä asiassa täyden määräysoikeuden vanhemmille. Eduskunnalle tai rehtoreille se ei anna mitään määräysoikeutta.

Suvaitsevaisuus on tärkeä arvo eikä sitä edistetä jakamalla lapsia eri katsomusryhmiin. Yhteiset pelisäännöt ja lait ovat hyvä lähtökohta katsomusaineen opetukselle, kuitenkin muistaen samaan aikaan, että erilaisuus on rikkaus. Toisten vakaumusta pitää kunnioittaa ja sen taustat on syytä tuntea, mutta samalla on muistutettava lapsia katsomusten tasa-arvosta.

Suvaitsevaisuutta ei liioin edistetä loukkaamalla uskonnollisessa ja moraalisessa kasvatuksessa Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Millä mittarilla mitaatuna katsomukset ovat tasa-arvoisia? Ovatko epätosia jumalien olemassaoloväitteitä esittävät uskonnot tasa-arvoisia jumalien olemassaolon tosiasiain mukaisesti kieltävien tieteiden kanssa?

Ovatko totuus ja valhe tasa-arvoisia?

Kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti katsomuksesta riippumatta. Nykyjärjestelmässä mennään vieläkin käytännössä evankelis-luterilaisen enemmistön ehdoilla.

Muissa pohjoismaissa mennään kaikille pakollisessa opetuksessa täsmälleen evankelis-luterilaisten ehdoilla. Näin tapahtuu esimerkiksi Norjassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta huolimatta.

Muslimeja on kuitenkin oppilaista koko ajan kasvava joukko ja jossain kouluissa heitä on Helsingissä jo enemmistö. Silti muslimit valtavirtaluterilaisuudessa kokevat helposti olevansa toisen luokan kansalaisia – muista vähemmistöuskonnoista ja uskonnottomista puhumattakaan. Myös viimeksi mainitut ryhmät ovat kuitenkin kasvussa.

Montako muslimia on evankelis-luterilaisessa uskonnonopetuksessa? Ateisteja siellä on uskomattoman paljon, ja uskomattoman moni on katkera koululaitokselle pakkouskonnosta tai huonosta elämänkatsomustiedosta.

Kiitän Kokoomusta rohkeasta aloitteesta. Tämän pohjalta on hyvä rakentaa yhdessä yhdenvertaisempaa Suomea.

Husein Muhammed

Onneksi evankelis-luterilaisella kirkolla on sen verran vaikutusvaltaa, ettei Muhammedin ehdotuksia toteuteta.

Husein Muhammed Helsingin Sanomissa

Erkki Hartikainen 14.6.2010

Alla Muhammedin kirjoitus vinolla eli kursiivilla ja toimituksen kommentit suoralla.

Husein Muhammed oikeustieteen maisteri, lakimies
Helsinki, kirjoittaa mm.:

Järjestöt: auttavat maahanmuuttajia kotoutumaan

Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Wille Rydman kirjoitti (Sunnuntaidebatti 13.6.), että maahanmuuttajille tulisi opettaa heidän oman kulttuurinsa sijaan suomen kieltä. Rydman kritisoi sitä, että yhteiskunta osallistuu ylipäätään maahanmuuttajien kulttuurin tukemiseen. Rydman toteaa, että monikulttuurisuuden vaaliminen estää maahanmuuttajia sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Monikulttuurisuuden vaalimisen ei pitäisi olla itsetarkoitus, jos sillä tarkoitetaan monien kulttuurien ylläpitämistä tarvittaessa julkisen vallan tukitoimin. Tavoitteena tulisi olla, että maahanmuuttajatkin osallistuisivat yhdenvertaisesti ja aktiivisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla heillä on oltava oikeus omaehtoisesti vaalia omaa kulttuuriaan.

Maahanmuuttajayhdistysten tukemisella ei tosin pyritä Rydmanin kuvailemalla tavalla pelkästään maahanmuuttajien oman kulttuurin vaalimiseen. Tavoitteena on pikemminkin tukea yhdistyksiä edistämään maahanmuuttajien kotoutumista. Maahanmuuttajajärjestöillä on saamansa pienen tuen turvin mahdollisuus tarjota uusille maahanmuuttajille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, helpottaa heidän asiointiaan viranomaisissa ja opettaa heille suomen kieltä.

.....

Rydman kritisoi myös vähemmistöuskontojen opetusta kouluissa. Nykyisellään lukuisten uskontojen opetus aiheuttaa paitsi suuria kustannuksia myös oppilaiden erottamista toisistaan väkisin eri ryhmiksi uskonnon perusteella.

Kuten alempanakin totean, lukuisten uskontojen opetusta ei ole, ja lukuunottamatta evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta mikään muu uskonnon opetus ei aiheuta merkittäviä kustannuksia.

Tämä ilmenee mm. opetushallituksen omista selvityksistä.

Ei oppilaita eroteta väkisin eri ryhmiksi uskonnon perusteella.

Yhden viikkovuositunnin erillään olo ei ole oikeastaan ollenkaan erilläänoloa.

Joutuvathan oppilaat olemaan erillään myös valinnaisaineiden opetuksessa.

Lisäksi oppilaita jaetaan eri luokille ja tämä sitä erilläänoloa vasta onkin.

Lisäksi eriytetty uskonnonopetus on huono lähtökohta sille, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin ja hyväksyisimme toisemme.

Kyllä ymmärtämisen opetus kuuluu kokonaan muihin oppiaineisiin kuin uskontoon. En ole kuullut kenenkään lisänneen ymmärtämystään uskonnon opetuksessa olon ansiosta. Päinvastaisia tapauksia kävelee kadulla vastaan joka päivä.

Nykyisen uskonnonopetuksen sijaan kouluissa tulisikin olla eri uskontoja ja maailmankatsomuksia esittelevä oppiaine, jonka opetukseen kaikki koululaiset osallistuisivat.

Mistä syystä niiden, jotka eivät tahdo kuulla puhuttavankaan uskonnoista, pitäisi osallistua pakkouskontojenopetukseen?

.....

Husein Muhammed
oikeustieteen maisteri, lakimies Helsinki

Mikä elämänkatsomustiedon opetuksessa on vikana

Erkki Hartikainen 13.6.2010

Jos lukutaitosi on jäänyt peruskoulussa huonoksi, hyppää tämän artikkelin yli, sillä se on pitkä.

Nimi

Käännytystehtävä

18. 5.1923 säädettiin laissa oppiaineesta nimeltään uskonnonhistoria ja siveysoppi.

Tähän oppiaineeseen oli useita syitä, joista tärkein oli seuraava:

“Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20)

Lainsäätäjät eli eduskunan papit ja muut uskovaiset kyllä tiesivät, että on olemassa myös muita uskontoja kuin kristinusko. Lainsäätäjät tiesivät myös, että oli olemassa ateismi.

Toiseksi tärkein syy oli, että jos evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomat olisivat saaneet uskontotuntien ajan vapaaksi, se olisi vähentänyt käännytettävien määrää.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuoden 1957 kansakoululaissa oppiaineen nimi muutettiin uskontojen historiaksi ja siveysopiksi

Vuonna 1966 asetettu Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea teki opetusuunnitelman jossa oli puolet kristinuskoa ja loput hölynpölyä.

Tein 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta. 

Kesällä 1981 Pekka Elo kutsui minut kotiinsa ja sanoi, että huomiseksi pitäisi tehdä uusi uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma ja että se hyväksyttäisiin läpihuutojuttuna seuraavana päivänä opetushallituksessa.

Kymmenkunta vuotta istuneiden työrymien mietteistä opetussuunnitelmaan jäi vain rippeet, ja opetussuunitelma oli ilmeisesti ateistien kannalta kaikkien aikojen paras.

Välittömästi tämän jälkeen Pekka Elo alkoi laatia opetussuunnitelmaa heikentäviä "opettajan oppaita".

Ministerien Per Stenbäck ja Kelevi Kivistö 12.3.1982 eduskunnalle antamassa esityksessä (30/1982 vp.) oli oppiaineen nimi muuttunut uskontotiedoksi ja etiikaksi.

Oppiainetta olsisi opetettu kaikille vähemmistöille, myös ortodokseille.

Elämänkatsomustieto

Pääministeri Kalevi Sorsa järjesti silloiselle Vapaa-ajattelijain liitolle 100 000 markan ylimääräisen avustuksen, ja otin virkavapaata ja sain juntattua eduskunnassa läpi täysin toisenlaisen lain kuin Pekka Elo olisi halunnut.

Evankelis-luterilainen kirkko ja Pekka Elo olivat kyllä hyväksyneet norjalaisen nimen "elämänkatsomustieto", mutta muutoin he kannattivat hallituksen esitystä. Tämän kertoi minulle eduskunnan kahviossa joulun ja uuden vuoden välillä 1982 sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Ekorre.

Ennen uutta vuotta Ekorre lähetti minulle sähkeen, joka sisälsi nykymuotoisen elämänkatsomustiedon osuuden koululaeissa.

Eduskunta hyväksyi Ekorren esityksen kevättalvella 1983, koska oli päätetty, että koululait pitää säätää yksimielisesti.

Olin vielä alempiarvoisena jäsenenä (esimerkiksi matka- yms. kuluja ei korvattu kuten muille) työryhmässä, joka laati uuden peruskoulun opetussuunnitelman. Pitkin hampain allekirjoitin kristittyenemmistöisen työryhmän tekemän paperin, joka oli huonompi kuin entinen uskontojen historian opetussuunnitelma.

Kouluhallitus vahvisti peruskoulun elämänkatsomustiedon oppimäärän 12.2.1985 työryhmän esityksen pohjalta.

Kun Pekka Elo otti evankelisluterilaisen kirkon vahvalla tuella uuden aineen vesitettäväkseen. erosin Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerin tehtävästä.

Mikä olisi oikea nimi oppiaineelle

Ehdotan elämänkatsomustieto- oppiaineen jakamista kahdeksi eri oppiaineeksi, joista vanhemmat voisivat valita jomman kumman.
  1. Agnostikon elämäntaito
  2. Ateistin elämäntaito

Agnostikon elämäntaidon opetussuunnitelman laadinta annettaisiin Suomen humanistiliiton ja Vapaa-ajattelijain liiton tehtäväksi.

Ateistin elämäntaidon opetussuunitelman laadinta annettaisiin Suomen ateistiyhdistyksen, Pääkaupunkiseudun ateistien ja Länsi-Uudeenmaan ateistien ethtäväksi. Sikäli kuin nämä muodostavat Suomen ateistiliiton, opetusuunnitelmien laadinta siirtyisi Suomen ateistiliiton tehtäväksi.

Laki

3 §

Uskonnotojen, agnostisismin ja ateismin opetus

Huoltajien pyynnöstä vähintään kymmenelle uskontokuntaan kuuluvalle  järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Oppiaineen opettajan on oltava kyseisen uskontokunnan jäsen.

Huoltajien pyynnöstä vähintään kymmenelle agnostikolle järjestetään agnostisen elämäntaidon opetusta.

Oppiaineen opettajan on oltava oman ilmoituksensa mukaan agnostikko.

Huoltajien pyynnöstä vähintään kymmenelle ateistille järjestetään ateistisen elämäntaidon opetusta.

Oppiaineen opettajan on oltava oman ilmoituksensa mukaan ateisti.

Määrä kymmenen koskee opetuksen järjestäjää, useimmiten kuntaa.

Järjestelyt

Eri uskontojen opetussuunnitelmat laativat uskonnot itse. Myös opettajien pätevyysvaatimukset vahvistavat eri uskonnot itse.

Agnostikkojen opetussuunnitelmat laatii Helsingin yliopiston filosofian laitos. Tämä laitos myös päättää agnostisismin opettajien pätevyysvaatimuksista. Agnostikkojen opetussuunnitelmista on pyydettävä lausunnot Suomen humanistiliitolta ja Vapaa-ajattelijain liitolta.

Ateistien opetussuunnitelmat laativat Suomen ateistiyhdistys, Pääkaupunkiseudun ateistit ja Länsi-Uudenmaan ateistit sekä mahdollisesti myöhemmin perustettava Suomen ateistiliitto,

Toteuttaminen

Siirtymäsäädöksiä

Nykyiset pätevät uskonnonopettajat siirtyvät omien uskontokuntiensa palvelukseen ja heille järjestetään muita töitä niin, että uskonnon tunnit voidaan pitää (mahdollisesti kaksoistunteina) päivän ensimmäisenä tai viimeisenä tuntina. Uskontokunnille korvataan opetuksen niille aiheuttamat palkkakulut.

Pätevät elämänkatsomustiedon opettajat ovat päteviä uskonnon opettajia, jos he tunnustavat kyseistä uskoa,

Pätevät elämänkatsomustiedon opettajat ovat päteviä agnostisen elämäntaidon opettaa siinä tapauksessa, että he tunnustavat agnosistismia

Pätevät elämänkatsomustiedon opettajat ovat päteviä ateistisen elämäntaidon opettajiksi siinä tapauksessa, että he ovat ateisteja.

Uudistuksen eteneminen

Uskontojen ja agnostisen elämäntaidon opetuksessa ei tapahdu suuria muutoksia. Uskontokunnat ja Helsingin yliopisto ovat riittävän mahtavia hoitaakseen opettajakoulutuksen ja muut tarpeelliset järjestelyt.

Ateistisen elämäntaidon opetus olisi historiallinen ja merkittävä parannus maamme syrjityimmän väestöryhmän ateistien elämään kouluissamme.

Ehdotan, että ateistiset yhdistykset järjestävät vuosittain tenttejä ateistisen elämäntaidon opettajiksi pyrkiville. Tenttikysymykset olisivat julkisia ja niihin vastaaminen ei välttämättä onnistuisi minkään yliopistotutkinnon pohjalta.

Ateistiset yhdistykset voisivat laatia kirjallisen luettelon tutkintovaatimuksista. Luokanopettajilta vaadittaisiin esimerkiksi 15 opintopistettä, yläasteen opettajilta 35 opintopistettä ja lukion opettajilta 70 opintopistettä.

Eräitä yliopistojen kursseja voitaisiin hyväksyä sellaisinaan opintopisteiksi.

Lopuksi

Kellään ei pitäisi olla huomauttamista yllä olevaa vastaan. Uskontojen opetus säilyisi muutoin ennallaan, mutta opettajina toimisivat uskonnonopettajien rinnalla myös uskontokuntien papit ja vastaavasti uskonnonopettajat tekisivät osan päivää seurakuntatyötä, mikä rikastuttaisi myös heidän ymmärrystään omasta uskonnosta.

Koululaisia rientäisi kirkkoon, kun oma uskonnonopettaja saarnaa.

Agnostisen elämäntaidon ja ateistisen elämäntaidon oppilasmäärä jäisi nykyisen elämänkatsomustiedon oppilasmäärää pienemmäksi, mutta tällaista tilannetta en usko uskontokuntien vastustavan.

Uskontokuntiin kuulumisia ei enää edes ilmoitettaisi kouluille, vaan vanhemmat voisivat valita oikean ryhmän laittamalla rastin ruutuun.

Niissä kunnissa, joissa ei tiedetä kaikkia Suomen uskontokuntia, lomakkeisiin voitaisiin laittaa viiva, jolle voisi kirjoittaa halutun uskonnon nimen.

Uudistus toteutettaisiin siinä mielessä nopeasti, että myös jo kouluissa opiskelevien vanhemmat joutuisivat täyttämään uuden lomakkeen, ja opetus järjestettäisiin uusien ryhmien mukaisesti.

Ja loppujen lopuksi

Tämä kirjoitus ei ole satiiria vaan täysin toteuttamiskelpoinen ja kaikkien ihmnisoikeudet huomioiva.

Vapaa-ajattelijat vastustavat

Erkki Hartikainen 10.6.2010

Ehdotusaikomus

Suomen Ateistiyhdistys ry aikoi tehdä esityksen peruskouluasetuksen muuttamisesta. Esityksen mukaan asetukseen olisi lisätty seuraava momentti:

Sen estämättä mitä edellä on sanottu, evankelis-luterilainen huoltaja, joka ilmoittaa olevansa ateisti, voi määrätä lapsensa evenkelis-luterilaisen uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon opetukseen.

Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa ehdotusta

Vapaa-ajattelijain liitto on epävirallisten tietojen mukaan asettunut jyrkästi vastustamaan yllä esitettyä ehdotusta.

Myös humanistiliitto vastustaa

Saamiemme epävirallisten tietojen mukaan myös Suomen humanistiliitto on Timbuktussa vierailevan puheenjohtajansa mukaan asettunut jyrkästi vastustamaan yllä mainittua ehdotusta ja ilmoittanyt, että jos ehdotus toteutetaan, humanistiliitto liittyy evankelis-luterilaiseen kirkkoon sen seurakuntana.

Ateistien ehdotus lisäykseksi koululakeihin

Erkki Hartikainen 10.6.2010

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artikalassa sanotaan mm.:

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Suomi on ratifioinut tämän sopimuksen eikä ole tehnyt tähän artiklaan mitään varauksia. Tämä sopimus ylittää koululait, joten kenelläkään ei pitäisi olla mitään sanomista siihen, että koululakeja muutettaisiin kuulumaan seuraavasti:

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
-----
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle
vähintään kymmenelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun
uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän
huoltajansa sitä pyytävät.
-----
Sen estämättä, mitä edellä sanotaan, koulut sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Mansen humanistimafia käynnisti elämänkatsomustiedon hävittämisen

Erkki Hartikainen 10.6.2010

Tampereen vapaa-ajattelijain johtama ryhmittymä on ryhtynyt keräämään nimiä adressiin, jolla vaaditaan elämänkatsomustiedon avaamista uskontokuntien jäsenille.

Ryhmittymän tarkoitus on muuttaa elämänkatsomustieto Ruotsin uskonnonopetukseksi, jossa moosestellaan ja jeesustellaan.

Jos elämänkatsomustieto avataan uskontokuntiin kuuluville eli käytännössä evankelis-luterilaisille, evankelis-luterilainen kirkko muutattaa käskyläisillään opetushallituksessa ja humanistiliitossa opetuksen Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen kaltaiseksi.

Opetusneuvos Pekka Elon (Humanistiliiton puheenjohtaja) pyrkimys oli alun perin saada aikaan aine, joka on yhteinen vähemmistöuskonnoille (ortodoksit mukaan lukien) ja uskontokuntiin kuulumattomille. Tämän minulle kertoi eduskunnan silloisen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Ekorre.

Jottei asia jäisi millään tavalla epäselväksi, alla ovat tähän astiset allekirjoittajat.

1     Laura Mäntysalo     Tampere
2     Timo Poranen     Ylöjärvi    
3     Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
4     Johanna Sauna-aho     Tampere        
5     Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
6     Timo Rantala     Tampere        
7     Katja Savinainen     Tampere        
8     Eero Salmenkivi     Espoo        
9     Jasse Lahdenperä     Liminka        
10   Karl Ots     Tampere        
11   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
12   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
13   Kari Pasanen     Jyväskylä        
14   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
15   Esko Turunen     Riihimäki        
16   Kari Ylihakola     Vihti        
17   Antti Luoma     Helsinki       
18   Kirsi Luoma     Helsinki        
19   Merja Salo     Turku    
20   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
21   Karoliina Käpysalo     Vantaa        
22   Sari Heikkilä     Oulu        
23   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
24   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
25   Riikka Kiuru     Riihimäki       
26   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
27   Mira Sarpola     Kuopio        
28   Susanne Hyttinen    
29   Antti Raiko     Lappeenranta        
30   Marika Järveläinen     Espoo        
31   Joona Ahlman     Ylöjärvi        
32   Kirsi Virta     Turku        
33   Antti Räsänen     Oulu        
34   Ei halua nimeään julkaistavan Internetissä
35   Riku Salminen     Tampere    
36   Matti Uusitalo     Forssa        
37   Tuukka Tomperi     Tampere        
38   Kari Halavaara     Tampere        
39   Kari Kolari     Luhanka        
40   Jarmo Niinimäki     Vantaa       

Lukion filosofiaa hallitsevat uskonnonopettajat ja jumalistit

Erkki Hartikainen 10.6.2010

Jumalisti on nimitys Suomen humanisteille. En tarkoita ns. humanistisia tieteitä vaan Suomen humanistiliittoa.

Niin kauan kuin muista, olen vastustanut koulujen filosofian opetusta, koska se on ollut kautta aikojen uskonnonopettajien hallussa.

Itse valitsin lukiossa biologian, joka oli siihen aikaan vaihtoehto psykologialle ja filosofialle, joite opetti uskonnonopettaja.

Aikoinaan sentään filosofian tenteissä ei päästetty juuri läpi uskonnonopettajia, joten he opettivat filosofiaa epäpätevinä.

Nyt filosofian laitokset vilisevät uskovaisia ja onpa heitä aivan johtavissa asemissakin.

Mielestäni filosofia on jumalistien korvike uskonnoille ja korvikkeena turha.

Jos tosiasiat puhuvat uskoa vastaan, sen pahempi tosiasioille

Erkki Hartikainen 4.6.2010

En muista, kuka pyhistä pyhin kirkkoisä sanoi otsikon sanat, mutta nyt niiden sanoma on levinnyt ns. humanistisen liikkeen välityksellä ns. vapaa-ajttelijain keskuuteen.

Varsin monet ihmiset käyttävät tosiasioita vain omien mielipiteittensä höysteinä. Mitenkään oppimattomia ihmisiä halventamatta tämä on ominaista erityisesti niille, joiden tiedot jostain ilmiöstä ovat puutteelliset.

Ns. järjestöissä voi tapahtua mitä tahansa. Jos et ole tästä asiasta samaa mieltä, avaa mikä tahansa historiankirja muutamasta täysin satunnaisesta kohdasta ja lue, mitä kerrotaan tapahtuneen.

Joskus järjestössä vaihdetaan johto, joskus järjestössä vaihdetaan jäsenet ja joskus vaihdetaan molemmat. Viimeksi mainittu vaihtoehto on totta esimerkiksi nykyisessä Vapaa-ajattelijain liitossa.

Erilaisille uskontojen ja uskonnottomuuden väliin sijoittuville järjestöille ovat usein ominaisia seuraavat asiat:
  1. Niputetaan yhteen asioita, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Esimerkiksi ateismi ei ole mitään muuta kuin väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa". Tässä väitelauseessa ei puhuta yhtään mitään siveydestä (moraalista). Tässä väitelauseessa ei liioin puhuta mitään esimerkiksi politiikasta, maahanmuuttajista tai seksuaalisista vähemmistöistä.
  2. Järjestöjen johto koostuu oppimattomista tai vääränlaisella tietämyksellä varustetuista henkilöistä. Mahdollisille rahoille löytyy käyttäjiä monenlaisista laitapuolen kulkijoista.
  3. Järjestöille on ominaista imagofasismi, oikeastaan ei vastusteta yhtään mitään, koska imago kärsii ja oikeastaan ei edes kannateta mitään, koska imago kärsii.
  4. Asioihin perehtyneisiin ja älykkäisiin ihmisiin yleensä kohdistetaan vainoja.
  5. Johto on eräänlainen salaseura tai mafia. Pienen johtoryhmän päätöksistä ulkopuolisille kertominen on yhtä suuri rötös kuin se olisi vanhoillislaestadiolaisissa tai Jehovan todistajissa.
  6. Mahdollista henkilökuntaa vaihdetaan johdon oikkujen takia ja kustannuksista välittämättä.
  7. Laillisuudesta tai joistakin järjestötoiminnan normaaliperiaatteista ei piitata, koska laillisuuden perääminen esimerkiksi tuomioistuimissa on täysin tehotonta ja jopa tuomioistuimet ovat korruptoituneita ja riittävän tehokkaan sosiopaatin toimesta ympäripuhuttavissa.
  8. Käsitykset erilaisten menettelytapojen seurauksista ovat aivan mitä sattuu. Uudet tulokkaat ajattelevat, että ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen, on erinomainen, vaikka se olisi vuosituhansien kuluessa havaittu haitalliseksi ja päinvastaiseen suuntaan johtavaksi.
  9. Valitsevaa tilannetta, sen syitä ja vastustajien todellisia päämääriä tai keinoja, joilla niihin pyritään, ei ymmärretä ollenkaan.
  10. Kaiken maailman professoreita ja viisaita kumarrellaan, vaikka näillä ei olisi alkeellisimpiakaan tietoja alan asioista.
  11. Usko omaan älyyn, mahtiin ja kaikkivoipaisuuteen on suuri.
Apua! Tätä listaa voisi kirjoittaa ensi syksyyn asti.

Eikö joku voisi tehdä väitöskirjaa Esa Ylikosken ajattelusta?

Humanistit ovat ateismin pahin vihollinen

Erkki Hartikainen 3.6.2010

Maailman suurin humanistijärjestö (Norja) onnistui hävittämään maasta elämänkatsomustiedon opetuksen.

Suomen Humanistiliitto on oikeastaan liberaaliluterilainen ateismia vastaan salaa taisteleva järjestö, jota johtaa valtion palkkaamana elämänkatsomustiedon tuhoaja Pekka Elo.

Uskonnollisen fundamentalismin ja reilujen ateistien väliin sijoittuva imagofasistinen humanistiliike on ollut kunnollisen ateistiliikkeen syntymisen este kaikialla maailmassa.

Suomessa imagofasistinen  humanistiliike on kaapannut edesmenneiden kommunistien testamenttivaroista syntyneen Vapaa-ajattelijain liiton varallisuuden ja tulee hävittämään sen niin, ettei sitä voida käyttää tulevaisuudessakaan edes ihmisoikeuksien edistämiseen ateismista puhumattakaan.

Valetehtelun opetus draaman opetuksen tilalle

Erkki Hartikainen 3.6.2010

Draamaa tullee joka tuutista, ja peruskoululaisten draaman opetusta pitäisi pikemmin vähentää kuin lisätä.

Ehdotan muiden tuntien lisäämistä niin, etteivät oppilaat ehdi katsoa liikaa töllötintä ja pelata liikaa draamapelejä.

Jos draaman opetusta kuitenkin tulee, ehdotan tuntijakoryhmän mietintöä lukemistoksi. Sen luettuaan peruskoululaiset oppivat valehtelemaan yhtä lahjakkaasti kuin kokoomus.

Pakkorippikoulu palaa Suomeen

Erkki Hartikainen 2.6.2010

Alla olevissa kirjoituksissa on esitelty myös ateisteja koskevia osia ns. tuntijakotyöryhmän mietinnöstä.

Myös ateistien tietoon vuoti jo kauan sitten huhuja siitä, kuinka Pekka Elo yhdessä mm. kuulun kirkkoateistin kansleri Ilkka Niiniluodon kanssa vamisteli normatiivisen etiikan opetusta peruskouluun.

Alla esitellyssä mietinnössä elämänkatsomsutiedosta ja uskonnosta on otettu kaksi vuosiviikotuntia, jotka on annettu tälle katolisen papin Hans Küngin yhdessä eri uskontojen jumaluusoppineiden kanssa suunnittelemalle "maailmanetiikalle".

Opettajan pätevyys on annettu uskonnonopettajille ja elämänkatsomustiedon opettajille mutta ei filosofian opettajille. Ilmeisesti on ajateltu, että tuntien pitää pysyä koulun sisällä.

Säästöjä on ajateltu saatavan niissä kunnissa, joissa on elämänkatsomustiedon opetusta. Tällöin uskonnonopettaja saa haltuunsa etiikan opetuksen ja säilyttää tuntimääränsä.

Niissä kunnissa, joissa elämänkatsomsutiedon opetusta ei ole, etiikan opetus säilyy automaattisesti osana uskonnonopetusta, mikä on lakiluonnoksessa nimenomaan sallittu.

Työryhmän johtaminen on ollut poikkeuksellisen huonoa

kirjoittaa työryhmän sosialidemokraattinen kansanedustaja Tuula Peltonen ja jatkaa:

"Muistio, johon työryhmän jäseniä on vaadittu ottamaan kantaa, on tullut jäsenille vain muutama päivä ennen viimeistä kokousta. Vaihtoehtoisia malleja ei pyynnöstä huolimatta ole tuotu työryhmälle. Työryhmän johtaminen on muutoinkin ollut vastoin hyvän työryhmätyöskentelyn periaatteita, jossa puheenjohtajan mielipiteistä poikkeavia kantoja ei ole kuunneltu ja esimerkiksi eriäviä kantoja ei ole merkitty pöytäkirjaan. Tällainen on ennen kuulumatonta työryhmän johtamista ja ei kuulu hyvään asioiden valmisteluun."

Pakkorippikoulu

Jos "etiikan" opetus kaavaillussa muodossa toteutuu, se merkitsee jonkinlaisen pakkorippikoulun paluuta.

Pakkoa on toki ollut tässä maassa ennenkin ja sitä on edelleen enemmän kuin riittäväti.

Suvun perimätieto kertoo, että äidinäidin sukutalon veljekset olivat anteneet toissa vuosisadalla lukukinkereitä pitävää pappia selkään, kun pappi oli käynyt mielestään osaamattoman kansalaisen kimpuun.

Äidinäitini isä erosikin kirkosta heti, kun se oli mahdollista.

NMT-450 meni kykypuolueelta pieleen

Erkki Hartikainen 2.6.2010

Kun NMT-450 yhteyksillä olisi voitu hoitaa syrjäseutujen (kuten oman sukuni kesäpaikkojen) Internet- yhteydet, lupa myönnettiin yritykselle, joka ajatteli, että kykypuolue on tarkoittanut luvan yritysten tietoliikenteeseen. Kun yrityksilläkään ei ollut varaa vaadittuihin korkeisiin hintoihin, verkko ajettanee alas vuoden luluessa.

Kessupuolue puolestaan laittoi likoon suuren määrän rahaa, että takametsien suurille isännille saadaan valokaapeli suoraan navettaan. Näistä navetoista takametsien köyhien olisi vedettävä koteihinsa kaapelit omalla kustannuksellaan.

Mistähän takemetsistä ministeri Suvi Lindénin maisterinpaperit ovat kotoisin?

Luterilaista etiikkaa ehdotetaan peruskouluun kaikille pakolliseksi

Liite 2 Luonnos/ Laki perusopetuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 21 päivänä elokuuta 1998 annetun perusopetuslain (628/1998) 11 §:n 1 ja 2 momentti, 13 §:n 3 momentti, 14 §:n 1 ja 2 momentti, 30 §:n 3 momentti ja 46 §:n 3 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 1 momentti laissa (453/2001), 13 §:n 3 momentti laissa (454/2003) ja 14 §:n 2 momentti laissa (477/2003), seuraavasti:

11 § Opetuksen sisältö

Perusopetuksen oppimäärä sisältää kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, terveystietoa, etiikkaa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, draamaa, käsityötä ja kotitaloutta. Opetus voi perustua erilaajuisiin oppimääriin. Perusopetuksen järjestäjä voi 7 tai 8 §:n nojalla määrätyn erityisen koulutustehtävän mukaisesti poiketa tämän momentin säännöksistä.

Oppilaalle tulee sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään tarjota valittavaksi useita yhteisenä aineena opetettavia kieliä sekä oppilaalle vapaaehtoisia ja valinnaisia kieliä. Oppilaalle voidaan antaa opetusta muissakin kuin 1 momentissa mainituissa perusopetukseen soveltuvissa aineissa sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään. Näiden aineiden opiskelu voi olla oppilaalle osittain tai kokonaan vapaaehtoista tai valinnaista. Yhteiset ja valinnaiset aineet muodostavat oppiainekokonaisuuksia sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

--------

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

-----

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kymmenelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

-----

14 § Tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta 11 §:ssä säädettyjen oppiaineiden ja niistä muodostettujen oppiainekokonaisuuksien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako) säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Opetushallitus määrää perusopetuksen oppiaineiden ja niistä muodostettujen oppiainekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista (opetussuunnitelman perusteet).

--------

30 § Oikeus saada opetusta

-------------------

Oppilaan huoltaja päättää 11 §:ssä tarkoitettuja oppiaineita ja oppimääriä koskevista valinnoista. Valittu aine tai oppimäärä voidaan, sen jälkeen kun huoltajaa on asiasta kuultu, muuttaa toiseksi, jos opetusta ei voida tarkoituksenmukaisesti järjestää oppilaan omassa eikä muussa koulussa. Yhteisenä tai vapaaehtoisena aineena opettavan kielen valintaa ei saa kuitenkaan muuttaa toiseksi, jos asianomaisen kielen valinneita on saman opetuksen järjestäjän opetuksessa yhteensä vähintään 10.

46 § Muiden kuin oppivelvollisten opetus

-----

Edellä 1 momentista poiketen oppilaille ei opeteta uskontoa ja elämänkatsomustietoa yhteisenä aineena. Opetuksessa voidaan muutoinkin poiketa 11 ja 13 §:stä sen mukaan kuin opetussuunnitelman perusteissa määrätään.
 ------
______
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201...

Valtioneuvoston on annettava tämän lain mukainen tuntijako viimeistään    päivänä kuuta 201...

Opetushallituksen on uudistettava opetussuunnitelman perusteet tämän lain mukaisiksi siten, että opetuksen järjestäjä voi ottaa niiden mukaiset opetussuunnitelmat käyttöön viimeistään päivänä kuuta 201..

Sen estämättä, mitä 13 §:n 3 momentissa säädetään, ennen tämän lain voimaan tuloa aloitettua uskonnon opetusta tulee jatkaa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Luonnos/ Valtioneuvoston asetus perusopetuksesta

Annettu Helsingissä    päivänä           kuuta 201

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetus- ja kulttuuriministeriön esittelystä, säädetään 21 päivänä elokuuta 1998 annetun perusopetuslain (628/1998) nojalla:

1 luku

Opetuksen

1§ Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen

Opetuksen ja kasvatuksen tulee pitää lähtökohtanaan ja edistää elämän, luonnon ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja. Tavoitteena on oppilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden ja toimintakyvyn sekä kulttuurisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen.

Opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on edistää oppilaan persoonallista kasvua tasapainoiseksi, itsensä tuntevaksi ja itsetunnoltaan terveeksi ihmiseksi, joilla on edellytykset monipuoliseen ja kunnioittavaan vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa. Opetuksella tuetaan oppilaan kasvua aktiiviseksi, luovaksi, taitavaksi ja vastuulliseksi yksilöksi ja yhteiskunnan jäseneksi, joka osaa kehittää yhteiskuntaa, kulttuuria ja ympäristöä ja rakentaa kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta. Tavoitteena on, että oppilaasta kasvaa yhteisössään osallistuva, rakentavasti ja hyvien tapojen mukaisesti toimiva sekä oppimista ja työtä arvostava.

2§ Tarpeelliset tiedot ja taidot sekä elinikäinen oppiminen

Opetuksen tulee antaa perusta monipuoliseen sivistykseen ja siihen kuuluvien kansalaisen taitojen omaksumiseen. Kasvatuksen ja opetuksen taitotavoitteina ajattelun, työskentelyn ja vuorovaikutuksen, käden ja ilmaisun, osallistumisen ja vaikuttamisen sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot tukevat oppijan identiteetin rakentumista ja syventävät oppimista.

Opetuksen tulee tarjota aineksia ja virikkeitä arvojen, tietoisuuden ja maailmaa koskevan ymmärryksen rakentumiseen ja syventämiseen sekä luovuuteen. Tämä edellyttää kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvän osaamisen, matemaattisen osaamisen, ympäristöä, luonnontiedettä ja teknologiaa koskevan osaamisen, yhteiskunnallisen, katsomuksellisen ja talousosaamisen sekä taiteen ja käsityön osaamisen kehittämistä. Opetuksessa tuetaan lisäksi liikunnallista elämäntapaa sekä omasta terveydestä ja toimintakyvystä huolehtimisen taitoja. Opetuksen tulee rakentua tieteelliselle perustalle sekä koeteltuun tietoon ja osaamiseen.

Opetuksen tulee antaa tietoja, taitoja, valmiuksia ja arvoja, joiden varassa oppilas voi toimia ja kehittää itseään elämänsä aikana, ja joita voi syventää myöhemmissä opinnoissa, työssä ja muussa elämässä. Opetuksessa vahvistetaan oppimisen taitoja sekä motivaatiota ja edellytyksiä jatko-opintoihin ja koko elämän kestävään oppimiseen.

Muulla kuin äidinkielellä annettavassa opetuksessa oppilaille annetaan lisäksi opetuksessa käytettävään kieleen ja siihen liittyvään kulttuuriin perustuvia erityisiä tietoja, taitoja ja valmiuksia. Opetuksen järjestämisluvan mukaan erityiseen maailmankatsomukseen perustuvassa opetuksessa painotetaan opetuksen perusteena olevia arvoja ja erityiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa käytetään asianomaiseen kasvatusjärjestelmään kuuluvia pedagogisia ratkaisuja.

Joustavan perusopetuksen toimintana järjestetyn opetuksen ja oppimisen sekä kasvun tuen tavoitteena on vähentää perusopetuksen keskeyttämistä ja ehkäistä syrjäytymistä.

3§ Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen

Opetuksessa, kasvatuksessa ja ohjauksessa sekä kaikessa koulun toiminnassa tulee aktiivisesti vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Opetus ja kasvatus toteutetaan yhteistyössä kotien kanssa siten, että se edistää oppilaiden kehitystä ja oppimista sekä jokaisen mahdollisuuksia saada kykyjensä ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Kasvatukseen liittyvää kumppanuutta vahvistetaan ja kotien osallistumista sekä vanhempaintoimintaa edistetään.

Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ottaen huomioon oppilaiden erilaiset tarpeet sekä tyttöjen ja poikien väliset kasvun ja kehityksen erot. Oppilaita tulee kannustaa ja tukea siten, että he kehittyvät yksilöinä mahdollisimman korkealle ja hyödyntävät täysimääräisesti omat vahvuutensa. Huomiota kiinnitetään lisäksi oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja voittamiseen sekä oppilaiden sosiaaliseen vahvistamiseen.

Oppilashuollon tulee edistää oppilaan terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia ja turvata osaltaan hyvän kasvun ja oppimisen edellytykset.

Koulun toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen tulee tukea yksilön ja yhteisön kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta. Toiminnassa edistetään hyvää työrauhaa ja oppimisympäristön turvallisuutta.

4 § Muille kuin oppivelvollisuuttaan suorittaville oppilaille annettavan opetuksen erityiset tavoitteet

Esiopetuksen erityisenä tavoitteena on edistää yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa lapsen kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla.

Lisäopetuksen erityisenä tavoitteena on kehittää nuoren valmiuksia uranvalintaan, parantaa edellytyksiä jatko-opintoihin sekä edistää elämänhallintataitoja.

Aikuisille annettavan perusopetuksen erityisenä tavoitteena on oppilaan osaaminen, elämänkokemukset, olosuhteet, ikä sekä kieli- ja kulttuuritausta huomioon ottaen tarjota mahdollisuus saavuttaa perusopetuksen tiedot ja taidot sekä parantaa oppimaan oppimisen taitoja ja jatko-opintovalmiuksia. Perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisen lisäksi opetuksen järjestämisessä otetaan huomioon myös yhtä tai useampaa oppiainetta opiskelivat.

Maahanmuuttajille järjestettävän perusopetukseen valmistavan opetuksen erityisenä tavoitteena on edistää oppilaan tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaisiin yhteiskuntaan. Opetus edistää oppilaan suomen tai ruotsin kielen taitoa ja antaa oppilaalle tarvittavat valmiudet esiopetukseen tai perusopetukseen siirtymistä varten. Opetuksen tavoitteena on myös tukea ja edistää oppilaan oman äidinkielen hallintaa ja oman kulttuurin tuntemusta. Opetuksen tavoitteet määritellään oppilaan omassa opinto- ohjelmassa.

2 luku

Opetuksen järjestäminen ja työaika

5 § Oppimisympäristöt

Opetuksessa hyödynnetään erilaisia oppimisympäristöjä sekä tieto- ja viestintätekniikkaa.

Oppimisympäristöjen tulee edistää monipuolista työskentelyä ja oppimista, antaa mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen, yksilöllisten vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen, vuorovaikutukseen ja oppilaiden keskinäiseen oppimiseen.

Oppimisympäristön tulee olla fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen ja tuettava oppilaan terveyttä.

Joustavan perusopetuksen toiminta järjestetään pienryhmämuotoisesti koulussa, työpaikoilla ja muissa oppimisympäristöissä moniammatillisena yhteistyönä sekä tuki – ja neuvontapalveluita käyttäen.

6 § Opetuksen järjestämistapa

Opetus voi olla ainejakoista tai eheytettyä sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään.

(2 ja 3 mom. nykyisen perusopetusasetuksen 1 §:n teksti)

7 § Opetusryhmien muodostaminen

(Nykyisen perusopetusasetuksen 2 §:n teksti)

8 § Opetuksen vuosittainen ja viikoittainen määrä 8

Perusopetusta annetaan oppilaalle ensimmäisellä ja toisella vuosiluokalla keskimäärin vähintään 20, kolmannella ja neljännellä vuosiluokalla keskimäärin vähintään 23 , viidennellä ja kuudennella vuosiluokalla keskimäärin vähintään 25 ja sen jälkeisillä luokilla keskimäärin 30 tuntia työviikossa.

 (2-4 mom. nykyisen perusopetusasetuksen 3 §:n 2-4 momentin teksti).

Osa työajasta saadaan käyttää työelämään tutustuttamiseen sekä lukuvuoden päättäjäisiin, päivänavauksiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin.

9 § Päivittäinen työmäärä

(Nykyisen perusopetusasetuksen 4 §:n teksti)

10 § Korvaavan opetuksen järjestäminen

(Nykyisen perusopetusasetuksen 5 §:n teksti)

11 § Koulutyön päättymisajankohta

(Nykyisen perusopetusasetuksen 7 §:n teksti)

12 § Muiden kuin oppivelvollisten perusopetus

(Nykyisen perusopetusasetuksen 8 §:n teksti)

13 § Opetuksen ja työaikojen suunnittelu

(Nykyisen perusopetusasetuksen 9 §:n teksti)

3 luku

Perusopetuksen tuntijako

14 § Oppivelvollisille annettavan perusopetuksen tuntijako

Perusopetuksen oppimäärä muodostuu oppiainekokonaisuuksista, joita ovat kieli ja vuorovaikutus, matematiikka, ympäristö, luonnontieto ja teknologia, yksilö, yritys ja yhteiskunta, taide ja käsityö sekä terveys ja toimintakyky.

Perusopetukseen käytettävä aika jaetaan eri oppiainekokonaisuuksien ja niihin kuuluvien oppiaineiden opetukseen sekä oppilaanohjaukseen seuraavasti:

(Ks. erillinen ehdotus)

15 § Muille kuin oppivelvollisille annettavan perusopetuksen tuntijako

Perusopetukseen käytettävä aika jaetaan oppiainekokonaisuuksiin ja niihin kuuluvien oppiaineiden opetukseen sekä oppilaanohjaukseen seuraavasti:

(Ks. erillinen ehdotus)

16 § Kieltenopetusta koskevat erityissäännökset

Opetuksen järjestäjän tulee tarjota valittavaksi viimeistään toiselta vuosiluokalta alkavana yhteisenä aineena opetettavana kielenä toista kotimaista kieltä ja vähintään kahta vierasta kieltä, viimeistään viidenneltä vuosiluokalta alkavana vapaaehtoisena kielenä yhtä tai useampaa kieltä ja viimeistään kuudennelta vuosiluokalta alkavana valinnaisena kielenä toista kotimaista kieltä ja vähintään yhtä vierasta kieltä.

 Jos opetus annetaan osittain tai kokonaan muulla kuin koulun opetuskielellä, voidaan äidinkielen ja kirjallisuuden sekä A-kielen opettamiseen käytettävä tuntimäärä jakaa 14 ja 15 §:stä poiketen koulun opetuskielen mukaan määräytyvän äidinkielen ja kirjallisuuden sekä opetuksessa käytettävän kielen opettamiseen opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Tuntimäärä tulee määrittää siten, että koulun opetuskielen mukaan määräytyvän äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa voidaan perusopetuksen aikana saavuttaa äidinkielelle ja kirjallisuudelle asetetut tavoitteet. Koulun opetuskielen mukaan määräytyvän äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärän tulee olla kuitenkin vähintään puolet äidinkielen ja kirjallisuuden sekä A-kielen 14 ja 15 §:n mukaisesta tunti- ja kurssimäärästä perusopetuksen aikana.

Vieraskieliselle oppilaalle tai oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei muutoin ole äidinkielisen tasoinen, opetetaan äidinkieltä ja kirjallisuutta suomi tai ruotsi toisena kielenä oppimäärän mukaisesti, kunnes hän saavuttaa äidinkielisen tasoisen suomen tai ruotsin kielen taidon.

 Jos saamenkieliselle, romanikieliselle tai vieraskieliselle oppilaalle opetetaan perusopetuslain 12 §:n mukaan äidinkielenä oppilaan omaa äidinkieltä, voidaan oppilaan 236 äidinkielen ja kirjallisuuden sekä muiden kielten opettamiseen käytettävä tuntimäärä jakaa 14 §:stä poiketen opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Tässä momentissa tarkoitetulle oppilaalle opetetaan toisen kotimaisen kielen tai vieraan kielen sijasta suomen tai ruotsin kieltä suomi tai ruotsi toisena kielenä oppimäärän mukaisesti.

Koulussa, jossa on saamelaisten kotiseutualueella asuvia oppilaita, tulee valinnaisena aineena olla saamen kieli. Koulussa, jossa saamenkielisille, romanikielisille ja vieraskielisille oppilaille opetetaan äidinkielenä oppilaan omaa äidinkieltä, tulee valinnaisena aineena olla ruotsin kieli tai suomen kieli.

Viittomakielen opetus järjestetään äidinkieleen ja kirjallisuuteen sekä muihin kieliin varatuilla tunneilla.

17 § Joustavan perusopetuksen toimintaa koskevat erityissäännökset

Joustavan perusopetuksen toiminnassa voidaan poiketa 14 §:ssä säädetyistä eri oppiainekokonaisuuksien ja niihin kuuluvien oppiaineiden vähimmäistuntimääristä, jos se on perusteltua työpaikalla tai muualla koulun ulkopuolella annettavan opetuksen ja oppimisen takia, eikä perusopetuksen oppimäärän suorittaminen siitä syystä vaarannu.

18 § Erityistä tukea saavien oppilaiden opetusta koskevat erityissäännökset

Perusopetuslain 17 §:n mukaista erityistä tukea saavan oppilaan opetus voidaan, jos se on oppilaan oppimisedellytykset huomioon ottaen perusteltua, järjestää 14 ja 15 §:stä poiketen siten kuin erityisen tuen antamista koskevassa päätöksessä määrätään.

Perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettujen pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden opetus voidaan tarvittaessa järjestää siten, ettei yhteisenä aineena opeteta toista kotimaista kieltä eikä vierasta kieltä. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden opetuksessa oppiaineita voidaan yhdistää ja jakaa osa-alueisiin siten kuin opetussuunnitelmassa määrätään.

Jos opetusta ei voida oppilaan vaikean vamman tai vaikean sairauden vuoksi järjestää oppiaineittain, opetus voidaan järjestää tarvittaessa toiminta-alueittain.

19 § Erityisen koulutustehtävän saaneen opetuksen järjestäjän antamaa opetusta koskevat erityissäännökset

Perusopetuslain 7 §:n 3 momentin mukaisen erityisen koulutustehtävän saaneen opetuksen järjestäjän antamassa opetuksessa voidaan poiketa 14 ja 15 §:stä sen mukaan kuin opetuksen järjestämisluvassa määrätään.

3 luku

Oppilaan arviointi

20 § Arviointi opintojen aikana

(Nykyisen perusopetusasetuksen 10 §:n teksti)

21 § Opinnoissa eteneminen ja vuosiluokalta siirtyminen

(Nykyisen perusopetusasetuksen 11 §:n teksti)

22 § Päättöarviointi, erotodistus ja todistus yhden tai useamman oppiaineen suorittamisesta

(Nykyisen perusopetusasetuksen 12 §:n teksti)

23 § Arvioinnin suorittaja ja tieto arviointiperusteista

(Nykyisen perusopetusasetuksen 13 §:n teksti)

24 § Arviointi eräissä tapauksissa

(Nykyisen perusopetusasetuksen 14 §:n teksti)

25 § Erityinen tutkinto

(Nykyisen perusopetusasetuksen 23 §:n teksti)

4 luku

Erinäiset säännökset

26 § Esiopetukseen hakeminen

(Nykyisen perusopetusasetuksen 23 a §:n teksti)

27 § Oppilaan ottaminen joustavan perusopetuksen toimintaan

(Nykyisen perusopetusasetuksen 9 b §:n 3 mom. teksti)

28 § Majoitukseen liittyvä täysihoito

(Nykyisen perusopetusasetuksen 21 §:n teksti)

29 § Opetusharjoittelijat

(Nykyisen perusopetusasetuksen 22 §:n teksti)

30 § Opetuksen järjestämisluvan hakeminen

(Nykyisen perusopetusasetuksen 20 §:n teksti)

5 luku

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

31 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 201 .

Tällä asetuksella kumotaan 20 päivänä marraskuuta 1998 annettu perusopetusasetus (852/1998) ja perusopetuksessa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 20 päivänä joulukuuta 2001 annettu valtioneuvoston asetus (1435/2001).

32 § Tuntijakoa ja opetussuunnitelmia koskeva siirtymäsäännös

Valtioneuvoston asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 5 §:n muuttamisesta

Annettu Helsingissä päivänä kuuta 201

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetus- ja kulttuuriministeriön esittelystä,

lisätään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14 päivänä joulukuuta 1998 annetun asetuksen (986/1998) 5 §:ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momenteiksi,

sellaisena kuin 5 § on osaksi valtioneuvoston asetuksessa (865/2005), seuraavasti: 5 § Aineenopettajan kelpoisuus

 --------

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, etiikan opetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka on tämän asetuksen mukaan kelpoinen antamaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta.
Draaman opetusta on 1 momentin 2 kohdan estämättä kelpoinen antamaan myös henkilö, jolla on tämän asetuksen mukainen luokanopettajan taikka äidinkielen ja kirjallisuuden, musiikin, liikunnan tai kuvataiteen aineenopettajan kelpoisuus ja draaman opetukseen soveltuvat yliopistossa suoritetut vähintään 30 opintopisteen laajuiset opinnot.

-------
_______

Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 201 .

Oppiainekokonaisuus

Yksilö, yritys ja yhteiskunta

Työryhmä esittää, että oppiainekokonaisuuteen Yksilö, yritys ja yhteiskunta kuuluvat nykyi- sistä oppiaineista uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi ja oppilaanohja- us. Uudeksi oppiaineeksi tähän oppiainekokonaisuuteen esitetään kokonaisuuden yhteistä ainesta korostava etiikka, jonka keskeiset tavoitteet ja sisällöt määrätään tarkemmin opetus- suunnitelman perusteissa.

4.1 Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuden yhteiset tavoitteet ja toteutuminen sekä oppiainekokonaisuuksiin kuuluvien oppiaineiden tuntijako

Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuden keskeisenä tehtävänä työryhmä pi tää arvojen, tietoisuuden, yhteiskunnan ja maailmaa koskevan ymmärryksen kehittymisen tukemista sekä kulttuurisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamista. Oppiainekokonaisuuden yhteisissä tavoitteissa painottuvat itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot sekä ajattelun taidot. Oppiainekokonaisuudessa korostuu myös monipuoliseen vuorovaikutukseen sekä dialogiin ja muuhun filosofiseen ajatteluun harjaantuminen. Oppilasta ohjataan kasvamaan identiteetiltään ehyeksi ihmiseksi, joka kykenee rakentavaan yhteistyöhön sekä omien opintojensa ja elämänsä sekä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta vastuullisiin valintoihin ja toimintaan. Oppiainekokonaisuudessa painottuvat ajan, yhteisön, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen liittyvät sisällöt.

Työryhmä on tarkastellut mahdollisuutta tehdä uskonto ja elämänkatsomustieto toi- silleen vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Valinnanmahdollisuutta puoltaa muun muassa yhteiskunnan monikulttuuristumiseen liittyvä katsomusten moninaisuus sekä perheiden erilaiset tilanteet. Valinnaisuus voisi kuitenkin tuottaa ongelmia käytännön toteutukseen. Työryhmä ei tee asiaan liittyvää esitystä.

Työryhmä esittää opetuksen tarjoamisvelvoitteena olevan oppilasmäärän nostamista kolmesta kymmeneen oppilaaseen pienryhmäisten uskontojen opetuksessa. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on Suomessa lainsäädännöllä vahvistettu julkisoikeudellinen erikoisasema, joka perustuu siihen, että enemmistö suomalaisista on näiden kirkkojen jäseniä. Tämä kirkkojen erikoisasema huomioon ottaen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon opetuksessa opetuksen tarjoamisvelvoite esitetään säilytettäväksi ennallaan kolmessa oppilaassa. Sama oppilasraja esitetään säilytettäväksi myös elämänkatsomustiedon opetuksessa.

Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuutta koskeviin valinnaisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 4 vvt, joista yhteensä vähintään 2 vvt sijoittuu vuo- siluokille 3–6 ja yhteensä vähintään 2 vvt vuosiluokille 7–9. Valinnaisuuden suuntaaminen oppiainekokonaisuuteen vahvistaa mahdollisuuksia tämän oppiainekokonaisuuden ja sen eri oppiaineiden syventäviin ja soveltaviin opintoihin tai yhteiskunnallis -katsomuksellista osaamista muihin oppiaineisiin integroiviin opintoihin.

Valinnaiset tunnit voidaan käyttää vuosiluokilla 3–6 opetuksen järjestäjän päätöksen tai oppilaan valinnan mukaan ja vuosiluokilla 7–9 oppilaan valinnan mukaan. Työryhmä pitää tärkeänä, että vuosiluokkien 3–6 valinnaisessa opetuksessa korostuisivat erityisesti lasten oikeuksiin, osallistumiseen ja yhteisössä toimimiseen sekä oman elämän hallintaan liittyvät näkökulmat.

Uskonnon/elämänkatsomustiedon yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteen- sä vähintään 8 vuosiviikkotuntia. Tunneista yhteensä vähintään 2 vvt sijoittuu vuosiluokille 1–2, yhteensä vähintään 4 vvt vuosiluokille 3–6 sekä yhteensä vähintään 2 vvt vuosiluokille 7–9.

Etiikan yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 2 vvt vuosiluokilla 7–9. Etiikka voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmien opetusta tai kaikille katsomusryhmille yhteisesti.

Historian yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 7 vuosi- viikkotuntia, joista yhteensä vähintään 3 vvt sijoittuu vuosiluokille 3–6 ja yhteensä vähin- tään 4 vvt vuosiluokille 7–9.

Yhteiskuntaopin yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 3 vuosiviikkotuntia. Tunnit sijoittuvat vuosiluokille 7–9.

Oppilaanohjauksen yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 2 vuosiviikkotuntia, jotka sijoittuvat vuosiluokille 7–9. Työryhmä korostaa oppilaan oh- jaustehtävän tärkeyttä kaikilla vuosiluokilla ja jokaisen opettajan työssä.

Seuraavassa tarkastellaan Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuteen kuuluvia oppiaineita yksityiskohtaisemmin.

7.4.2 Uskonto

Uskonnonopetuksen tehtävä ja keskeiset tavoitteet

Suomen perustuslain (731/1999) 11§ sekä Uskonnonvapauslain (453/2003)) keskeinen tavoite on positiivisen uskonnonvapauden toteutuminen sekä oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, ilmaista vakaumus sekä kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnonvapauteen sisältyy oikeus uskontokasvatukseen ja uskonnonopetukseen. Oikeus on kirjattu myös YK:n ihmisoikeuksien julistukseen sekä lapsen oikeuksien sopimukseen samoin kuin Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimukseen sekä lukuisiin muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Uskonnonopetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta ja sen tavoitteena on vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä sekä tunnustaa uskonnon merkityksen osana yksilön ja yhteisön tapakulttuuria.

Uskonnon opetuksen tehtävänä on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaan antaa eväitä uskontojen vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärtämiseen. Monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa toimiminen vaatii vahvaa itsetuntoa, tietoa omasta sekä ympärillämme vaikuttavista erilaisista kulttuureista ja uskonnoista. Uskonnonopetuksella on rooli ihmisoikeuskasvatuksen toteuttajana ja uskontojen kohtaamisen edistäjänä. Uskonnon opetuksen keskeisenä tavoitteena on perehdyttää oppilas omaan uskontoon, suomalaiseen katsomusperinteeseen sekä muihin uskontoihin ja auttaa häntä ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä sekä kasvattaa eettisyyteen. Opetuksessa pyritään siihen, että oppilas osaa kunnioittaa ihmisiä, joilla on erilainen vakaumus sekä pystyy elämään ja toimimaan eri kulttuureista tulevien ja eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Nämä tavoitteet koskevat kaikkien niiden uskontojen opetusta, joille on laadittu opetussuunnitelman perusteet. Keskeisten sisältöjen osalta eri uskontojen opetus poikkeaa toisistaan uskonnon luonteen ja kasvatustarpeiden mukaan.

Uskonnonopetuksessa opitaan tietoja ja asenteita, jotka ehkäisevät uskonnollista fanatismia. Opetuksessa ohjataan hankkimaan asianmukaista ja kriittistä tietoa omasta ja muiden uskonnoista sekä niiden sisäisestä moninaisuudesta. Oman uskonnon opetus pyrkii kult- tuuristen ja uskonnollisten syvärakenteiden tuntemukseen ja kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamiseen oman kulttuurisen identiteetin ymmärtämisen kautta.

Uskonnonopetus on osaltaan myös uskonto- ja kulttuuriperintökasvatusta. Siinä tarkastellaan uskonnon ja uskontojen vaikutuksen ilmenemistä taiteessa, arkkitehtuurissa, juhla- pyhissä ja niihin kuuluvissa perinteissä, musiikissa jne. ja pyritään perinteen säilyttämiseen elävänä ja edelleen kehittämiseen.

Uskonnon opetuksen järjestäminen

Uskonnonvapauslain (453/2003) yhteydessä uudistettiin myös Perusopetuslain 13§ (454/2003). Pykälän mukaan oppilaalla on oikeus oman uskonnon opetukseen koulussa, jos tietyt reunaehdot oppilaiden lukumääristä täyttyvät. Perusopetukseen on vahvistettu 13 uskonnon valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet: Adventistinen, Bahá ́í, Buddhalainen, Luterilainen, Herran kansa ry:n, Islam, Juutalainen, Katolinen, Krishna liikkeen, Kristiyhteisön, Myöhempien Aikojen Pyhien, Ortodoksinen sekä Vapaakirkon uskonto. Kaikkien eri uskontojen opetussuunnitelman perusteet sisältävät kaikille yhteisen osuuden, jossa velvoitetaan perehdyttämään omaan uskontoon, suomalaiseen katsomusperinteeseen, tutustuttamaan muihin uskontoihin, auttavan ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja in- himillistä merkitystä sekä kasvattamaan eettisyyteen ja ymmärtämään uskontojen eettistä ulottuvuutta. Tällä hetkellä kouluissa opetetaan pääsääntöisesti kolmea kristinuskon muotoa eli luterilaisuutta, ortodoksisuutta ja katolisuutta, sekä ei-kristillistä uskonnoista islamia. Muita uskontoja opetetaan yksittäisinä ryhminä lähinnä isoissa kaupungeissa. Juutalaisuuden opetus on keskittynyt Helsingin juutalaiseen kouluun, Adventistinen opetus heidän omiin kouluihinsa ja Kristiyhteisön opetus vain steinerkouluihin. Myöhempien Aikojen Pyhien sekä Vapaakirkon uskontoa ei tällä hetkellä opeteta lainkaan.

Perusopetuslaki velvoittaa kuntia järjestämään kaikissa kouluissa enemmistön mukaista oman uskonnon opetusta. Koska yli 80 % suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, enemmistön uskonnonopetus on pääsääntöisesti luterilaista. Opetuksen järjestäjillä on velvollisuus järjestää luterilaista tai ortodoksista opetusta oppilaille, jotka eivät osallistu enemmistön mukaiseen uskonnonopetukseen, jos oppilaita on opetuksen järjestäjän toiminnan piirissä vähintään kolme. Käytännössä tämä lain kohta koskee tällä hetkellä ortodoksioppilaita. Opetuksen järjestäjän velvollisuus järjestää muiden uskontojen opetusta edellyttää paitsi kolmen oppilaan määrää myös sitä, että kyseiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat vanhemmat sitä pyytävät.

Luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon rinnalla aloitettiin oman uskonnon opetus vuonna 1985, jolloin samaan aikaan uskonnonhistorian ja siveysopin opetus korvattiin elämän- katsomustiedon opetuksella. Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä kasvoi nopeasti lähelle nykyistä. Pienryhmäisten uskontojen oppilasmäärien kehitys on ollut maltillista. Suurin muutos on ollut islamin opetuksen lisääntyminen sekä hienoinen kasvu ortodoksioppilaiden määrissä. Muiden uskontojen järjestämis- ja oppilasmäärissä ei ole 1990- ja 2000-luvuilla tapahtunut olennaista muutosta. Merkittävin muutos tapahtui vuoden 1998 lainsäädännön määritellessä järjestämisvelvoitteen laskentayksiköksi opetuksen järjestäjän koulun sijaan. Tällöin uskonnon opetuksen ulkopuolella olevien oppilaiden määrä vakiintui nykyiseen tasoon. Oppilasmäärät jakautuvat Tilastokeskuksen viimeisen tilaston mukaan vuosina 2003 ja 2008 seuraavasti:

Taulukko 7-7: Uskonnonopetuksen oppilasmäärät v.2003-2008
Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI
Katsomusaine

Vuosi                        2003     %       2008      %   +/-%
Evankelis-luterilainen 552 958  94,53  512 705  93,57  -0,96
Ortodoksinen uskonto     6 934   1,19    7 003   1,28  +0,09
Elämänkatsomustieto     14 056   2,40   15 543   2,84  +0,44
Muut uskonnot            6 775   1,16    8 919   1,63  +0,47
Eivät osallistu          4 257   0,73    3 763   0,68  -0,05
Yhteensä               584 980  100,00  547 933 100,00

Taulukko 7-7: Uskonnonopetuksen oppilasmäärät v.2003-2008 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI


Uskonnon tuntijaon kehitys ja nykyinen toteutuminen

Peruskoulussa opetettiin vuoden 1969 tuntijaon mukaisesti uskontoa 15 vuosiviikkotuntia. Vuoden 1985 tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä tuntimäärää supistettiin kahdella ja vuosiviikkotuntimääräksi tuli 13. Tuntimäärä väheni edelleen vuoden 1993 tuntijaossa 11 vuosiviikkotuntiin.

Vuoden 2001 tuntijakopäätöksen mukaisesti uskontoa opiskellaan vuosiluokilla 1–5 6 vuosiviikkotuntia ja 5 vuosiviikkotuntia vuosiluokilla 6–9 eli yhteensä 11 vuosiviikkotuntia.

Seuraavassa taulukossa tarkastellaan uskonnon tuntimäärän ja tuntijaon kehitystä:

1969
Vuosiluokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Yhteensä
Tuntimäärä 2 2 2 2 2 2 1 1 1 15
Yhteensä 12


1985
Vuosiluokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Yhteensä

Tuntimäärä 2 2 2 2 1 1 1 1 1 13


1993
Vuosiluokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Yhteensä

Tuntimäärä 8 3 11



2001
Vuosiluokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Yhteensä
Yhteensä

Tuntimäärä 6 5 11


Taulukko 7-8: Uskonnon tuntimäärän ja tuntijaon kehitys

Opetushallituksen opetussuunnitelmaseurannan antamien tietojen mukaan suurin osa kouluista on jakanut vuoden 2001 tuntijaon mukaisen 11 vvt:n vähimmäistuntimäärän siten, että 3. tai 5. ja 6. luokalla on 2 vvt ja muilla luokka-asteilla 1 vvt. Vuosiluokilla 7-9 uskontoa on tavallisimmin 1 vvt kullakin vuosiluokalla. Vain muutamassa kunnassa uskonnon vähim- mäistuntimäärä ylitetään tarjoamalla valinnaisia opintoja.

Opetushallituksen opetussuunnitelmaseurantaan liittyvästä kyselystä opetuksen järjestäjille ja rehtoreille (2008) käy ilmi, että nykyistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon nykyistä tuntimäärää pitää sopivana noin 56 % vastaajista, liian korkeana sitä pitää noin 38 % ja loput eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Koulutuksen arviointineuvoston väliraportissa (2010) perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon toimivuudesta esitetyt tulokset ovat samansuuntaisia. Näissä tuloksissa uskonto erottuu jossain määrin muista oppiaineista. Opettajien kantaa kuvaava luku tuntimäärän sopivuuteen on 3,5 ja vanhempien noin 3,3 asteikolla, jossa 1 tarkoittaa liian vähän ja 5 liian paljon kun esimerkiksi liikunnan osalta vastaavat luvut ovat noin molemmissa ryhmissä noin 2,4. Sen sijaan oppilaiden mielipiteissä uskonto ei profiililtaan eroa olennaisesti muista lukuaineista, uskontoa on tuntimäärältään oppilaiden mielestä melko lailla sopivasti.

Opetushallitus teki alkuvuodesta 2010 verkkohaastattelun 7-9 luokkien oppilaille ja toisen asteen opiskelijoille ja siihen vastasi noin 60 000 oppilasta ja opiskelijaa. Vastanneiden mielestä uskonnon opetus toteutuu hyvin ja erityisen tärkeätä olisi oppia muihin uskontoihin liittyviä asioita ja kulttuureiden välistä kanssakäymistä.

Lähes kaikissa Euroopan maissa opetetaan uskontoa jossakin muodossa, mutta vaihtelua liittyy sekä tuntimäärään että siihen tapaan, millä opetus on järjestetty. OECD:n tilastojen (2009) mukaan Suomessa uskonnon opetuksen osuus 9–11 -vuotiaitten opetuksessa on 5 % opetukseen käytettävästä kokonaistuntimäärästä, kun sekä OECD:n että EU-maiden keskiarvo on 4 %. Vaihteluväli on Islannin 3 %:sta Irlannin 10 %:iin. 12–14 -vuotiaitten opetuksessa Suomen luku on myös 5 % ja OECD-maiden ja EU-maiden keskiarvo on 4 %. Vaihteluväli ulottuu Islannin 2 %:sta Irlannin 9 %:iin. On kuitenkin huomattava, että uskonnon opetuksen tilastointiin liittyy virhemahdollisuuksia oppiaineen erilaisesta määrittelytavasta johtuen.

Oppimistulosten arviointien ja muiden tutkimusten tuottama tieto uskonnon opetuksen tavoitteiden toteutumisesta

Uskonnon opetuksen oppimistuloksia ei ole arvioitu sinä aikana, jona opetus on perustunut vuoden 2001 tuntijakoon ja vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Vuonna 2001 arvioitiin päättövaiheen oppimistulokset uskonnossa, elämänkatsomustiedossa ja tapakasvatuksessa (Oppimistulosten arviointi 5/2002); opetusta oli tuolloin annettu vuoden 1993 tuntijaon ja vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Arviointi osoitti, että osaamisen taso tiedollisissa tehtävissä oli luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuvilla keskimäärin tyydyttävää tasoa (68 %), ortodoksisessa opetuksessa hyvää tasoa (73 %) ja elämänkatsomustiedossa kohtalaista (59 %). Suomenkielisessä opetuksessa saavutettiin keskimäärin parempia tuloksia kuin ruotsinkielisessä opetuksessa, samoin kotikielenään suomea puhuvat oppilaat menestyivät ruotsinkielisiä paremmin. Arviointiraportissa (Rusama 2002) todetaan, että oppilaat pitävät uskontoa koulun oppiaineena hyödyllisenä, mutta eivät koe sitä kuitenkaan erityisen tärkeänä. Yli puolet oppilaista löytää uskonnosta oppiaineena myönteisiä piirteitä. Vaikka uskontoa ei pidetä helppona kouluaineena, niin siitä koetaan saatavan helposti hyviä numeroita.

Uskonnonopetuksen osalta ei ole tehty systemaattista oppimistulosten arviointia tai muuta tutkimusta, jonka tuottamalla tiedolla voitaisiin verrata uskonnonopetuksen toteuttamisen ja oppilaiden osaamisen tasoa kansainvälisesti.

Kaikkiaan uskonnonopetusta on tutkittu hyvin vähän ja pääsääntöisesti tutkimus on kohdentunut opetuksen järjestämiseen, opettajien asenteisiin ja motivaatioon sekä eri uskontojen opetussuunnitelmien vertaamiseen. Opetussuunnitelmien vertailussa huomiota on kiinnitetty siihen, että muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet ovat sisällöllisesti lähempänä uskonnollista yhdyskuntaa kuin luterilaisen uskonnon perusteet. (mm. Sakaranaho 2006 ja Kallioniemi ja Luodeslampi 2005)

Uskonnonopetuksesta ja opetuksen tavoitteista on sen sijaan käyty viime vuosina hyvinkin vilkasta kansainvälistä ja kansallista keskustelua. Keskustelua ovat Kallioniemen (2009) mukaan aktivoineet erityisesti kansainvälinen integraatio, globalisaatio, kulttuurien välisen moninaisuuden tuomat haasteet, rasismin kasvu, huoli kansainvälisestä terrorismista ja kulttuuriperinnön siirtämisestä tuleville sukupolville. Useimmat eurooppalaiset yhteiskunnat tarjoavat uskonnonopetusta yleissivistävässä koulutuksessa. Opetus voi kuitenkin olla hyvin monenlaista. Euroopan neuvoston raportissa (2002) erotetaan kolme lähestymistapaa: oppia 142 uskonto (learning religion), oppia uskontoa (learning about religion) ja oppia uskonnosta (learning from religion). Ensimmäinen lähestymistapa liittyy tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, toinen eitunnustukselliseen uskontojen tarkasteluun ja kolmas keskittyy oppilaiden kokemusmaailmaan uskonnollisista asioista ja oppilaiden oman persoonallisuuden kasvun ja arvomaailman kehityksen tukemiseen. Suomen mallia voitaneen pitää kahden viimeksi mainitun lähestymistavan yhdistelmänä, jossa painopiste on uskonnosta oppimisessa. Euroopan neuvosto on antanut suosituksen, jonka mukaan uskonnonopetus tulee nähdä osana historian, kulttuurin ja ihmiskunnan filosofisten kysymysten tarkastelua.

Työryhmälle tulleista kannanotoista, asiantuntijakuulemisista sekä kansalaiskeskustelusta nousseita kehittämisehdotuksia

Uskonnon opetukseen liittyvät asiat ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja työryhmälle on saapunut useita asiaa koskevia kannanottoja. Työryhmä on lisäksi kuullut asiantuntijoita ja seurannut opetukseen liittyvää kansalaiskeskustelua.

Kannanotoissa ja keskustelussa näkemykset uskonnon opetuksesta vaihtelevat suuresti. On kannanottoja, joissa pidetään nykyistä uskonnonopetuksen mallia parhaiten suomalaiseen yhteiskuntaan sopivana. Samalla sen nähdään ottavan hyvin huomioon vähemmistöjen oikeudet ja tukevan oppilaiden identiteetin kehitystä. Nykyisen katsomusaineiden opetuksen järjestämistavan nähdään ottavan hyvin huomioon myös uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden oikeudet. Suomalaisen mallin oppilaan oman uskonnon opettamisesta nähdään antavan oppilaille mahdollisuudet olla elävässä yhteydessä kansakunnan uskonnollisuuden, kulttuurin ja historian kanssa.

Toisaalta taas uskonnonopetuksen asema koulussa on asetettu kyseenalaiseksi ja uskonnonopetus on ehdotettu kokonaan poistettavaksi. Tilalle on tarjottu erilaisia ratkaisuja, esi- merkiksi kaikille oppilaille tarkoitettua uskontotieto -oppiainetta, elämänkatsomustietoa kaikille oppilaille, kaikille sopivaa etiikka- tai maailmanetiikka -oppiainetta tai sitten mallia, jonka mukaan osa uskonnossa käsitellyistä asioista tulisi siirtää muihin oppiaineisiin ilman että mitään uutta oppiainetta tuodaan tilalle. On myös esitetty, että esimerkiksi uskontotieto oppiaineena ei ratkaisisi tilannetta, sillä sen lähtökohtana olisivat kuitenkin uskonnot. Lisäksi on runsaasti näiden kahden näkemyslinjan välimaastoon sijoittuvia mielipiteitä, joissa esitetään uskonnon opetuksen kehittämistä eri näkökulmista.

Sekä luterilaisen että pienryhmäisten uskontojen opettajat kannattavat nykyistä uskonnonopetuksen mallia Suomessa. Pienryhmäisten uskontojen opettajat näkevät oikeuden omaan uskontoon merkkinä siitä, että valtayhteiskunta kunnioittaa vähemmistöjä. Uskon- nonopetus voi toimia myös yhtenä suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamisen väylänä. Kannanotoissa ja keskusteluissa on kiinnitetty huomiota pienryhmäisten uskontojen opettajien koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen.

Työryhmän esitys uskonnon opetuksen asemasta ja tavoitteiden painopisteistä

Työryhmän näkemyksen mukaan katsomusaineiden opetuksella on tärkeä tehtävä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Työryhmä katsoo, että uskonnonopetus tulee säilyttää osana perusopetusta ja esittää, että uskonnonopetus toteutetaan osana Yksilö, yritys ja yh- teiskunta -oppiainekokonaisuutta. Oppiainekokonaisuuteen kuuluvat uskonnon lisäksi elämänkatsomustieto, etiikka, historia, yhteiskuntaoppi sekä oppilaanohjaus.

Suomalainen uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista kuten usein virheellisesti ajatellaan. Opetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta, vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä ja tunnustaa uskonnon merkityksen osana yksilöiden ja yhteisöjen tapakulttuuria.

Työryhmä korostaa, että uskonnon opetuksen tulee jatkossa vastata entistä paremmin yhteiskunnan muuttumiseen ja sen vaatimuksiin siten, että mm. globalisaatioon, kestävään tulevaisuuteen ja yhteiskuntarauhaan liittyvät näkökulmat ja eettiset valinnat ovat vahvasti esillä. Opetuksen tavoitteena on edistää oppilaan katsomuksellista ja kulttuurista osaamista ja vuorovaikutustaitoja sekä ohjata tuntemaan oma uskontoperinteensä. Opetuksen tulee vahvistaa oppilaan kykyä tunnistaa, kehittää ja ilmaista omaa vakaumustaan ja siten myös lujittaa itsetuntoaan ja eheää identiteettiään. Opetuksen tehtävänä on ohjata oppilaita kohtaamaan myönteisellä tavalla erilaisuus ja eri katsomuksen omaavat ihmiset ja olemaan rakentavassa dialogissa toisenlaista katsomusta tai vakaumusta edustavien ihmisten kanssa.

7.4.3 Elämänkatsomustieto

Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävä ja keskeiset tavoitteet

Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen kokonaisuus, jonka lähtökohtiin kuuluu filosofiaa sekä yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Opetuksen tehtävänä on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaan antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Katsomusopetuksessa korostuvat taidot, jotka liittyvät oman identiteetin rakentamiseen, suvaitsevuuteen, kulttuuriseen lukutaitoon ja joustavaan kulttuuriseen osaamiseen. Oppiaineen tavoitteena on katsomuksellinen yleissivistys. Oppilas saa perustiedot ja -taidot, joiden varassa hän voi tunnistaa ja arvioida uskonnollisia sekä vakaumuksellisia katsomuksia. Elämänkatsomustieto seuraa ns. vuoden 2001 Madridin suositusta käsittelemällä tasapuolisesti sekä sekulaareja vakaumuksia että uskontoja. Toinen tavoite liittyy katsomuksellisen, erityisesti eettisen ajattelutaidon edistämiseen. Tässä yhteydessä painotetaan myös opetuksen perustana olevaa ihmisoikeusetiikkaa.

Elämänkatsomustiedon tuntijaon kehitys ja nykyinen toteutuminen

Peruskoulussa opetettiin vuoden 1969 tuntijaon mukaisesti uskontojen historiaa ja siveysoppia 15 vuosiviikkotuntia. Vuoden 1985 tuntija- ja opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä oppiaineesta tuli elämänkatsomustieto ja ainetta opetettiin 13 vuosiviikkotuntia. Tuntimäärä väheni edelleen vuoden 1993 tuntijaossa 11 vuosiviikkotuntiin. Elämänkatsomustietoa opiskellaan vuoden 2001 tuntijakopäätöksen mukaisesti tällä hetkellä sama määrä kuin uskontoa eli vuosiluokilla 1–5 opiskellaan 6 vvt ja vuosiluokilla 6–9 opiskellaan 5 vvt, eli yhteensä 11 vuosiviikkotuntia.

Opetushallituksen opetussuunnitelmaseurantaan liittyvässä kyselyssä opetuksen järjestäjille ja rehtoreille selvisi, että nykyistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon nykyistä tuntimäärää pitää sopivana noin 56 % vastaajista, liian korkeana sitä pitää noin 38 % ja loput eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Koulutuksen arviointineuvoston väliraportissa (2010) perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon toimivuudesta esitetyt alustavat tulokset osoittavat, että suhtautumisessa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen tuntimääriin on jonkin verran eroa. Siinä, missä opettajat ja oppilaiden huoltajat pitävät uskonnon tuntimääriä jossain määrin liian korkeina, elämänkatsomustiedon tuntimäärää he pitävät pääsääntöisesti sopivana. Oppilaiden suhtautumisessa uskontoon ja elämänkatso- mustietoon ei ole eroa.

Elämänkatsomustietoa opiskelee vajaa 3 % oppilaista ja määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla.

Oppimistulosten arviointien ja muiden tutkimusten tuottama tieto elämänkatsomustiedon opetuksen toteutumisesta

Opetushallitus arvioi vuonna 2001 uskonnon, elämänkatsomustiedon ja tapakasvatuksen oppimistuloksia (Oppimistulosten arviointi 5/2002). Arvioinnin mukaan elämänkatsomustiedon osaaminen oli vain kohtalaista. Sisällöllisistä puutteista voidaan mainita oppilaiden heikko oman sekulaarin kulttuuriperinnön tuntemus. Arviointiraportissa tuodaan esiin, että monilta elämänkatsomustiedon opettajilta on vuonna 2001 puuttunut kelpoisuus. Ongelmina on nostettu esiin opettajien heikko aineenhallinta, oppisisältöjen ja menetelmien käyttö sekä ajantasaisten oppiaineistojen puute.

Kelpoisuustilanne on kuitenkin nyt parantumassa ja uusia oppimateriaaleja on käytettävissä. Opetushallituksen opetussuunnitelmaseurannan (2008) mukaan opettajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä elämänkatsomustiedon osuuteen nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa.

Helsingin kaupunki teki katsomusaineiden opettajille ja oppilaiden huoltajille laajan kyselyn, jonka tulokset julkaistiin 2007. Huoltajakyselyn tulokset tukevat elämänkatsomustiedon tavoitteita. Esimerkiksi 95 % piti tärkeänä, että vakaumuksista ja uskonnoista annetaan puolueetonta tietoa. Samoin tärkeänä pidettiin, ettei opetus ohjaa tietyn vakaumuksen omaksumiseen ja toisaalta opetuksen ei ollut tarpeen perehdyttää eri uskontojen harjoittamiseen. Opettajat näkivät hankaluutena riittävän oppimateriaalin puutteen. Opetuksen käytännön järjestämiseen liittyviä ongelmia ovat joskus tuntien sijoittuminen päivän viimeisiksi tunneiksi, päällekkäin jonkin toisen aineen tunnin kanssa tai siten, että oppilaalle tulee ns. hyppytunti ennen elämänkatsomustiedon tuntia. Monien eri luokka-asteiden oppilaista yhdistellyt ryhmät koetaan joskus myös vaikeiksi.

Työryhmälle tulleista kannanotoista, asiantuntijakuulemisista sekä kansalaiskeskustelusta nousseita kehittämisehdotuksia

Työryhmälle on saapunut kannanottoja, joissa käsitellään katsomusopetukseen ja erityisesti elämänkatsomustiedon opetukseen liittyviä asioita. Työryhmä on myös kuullut elämänkatsomustiedon opetuksen ja muita asiantuntijoita sekä seurannut kansalaiskeskustelua.

Suurimmassa osassa kannanottoja elämänkatsomustiedon opetuksen nykyistä toteuttamismallia ja opetuksen tavoitteita ja sisältöjä pidetään hyvinä. Huomiota kiinnitetään mm. siihen, tiedottavatko opetuksen järjestäjät riittävän hyvin elämänkatsomustiedon opetuksen mahdollisuuksista ja toteutetaanko opetusjärjestelyt, esimerkiksi tuntien sijoittaminen, siten, että se luo tasavertaiset mahdollisuudet oppiaineen opiskeluun.

Joissakin kannanotoissa esitetään elämänkatsomustiedon avaamista kaikille oppilaille, toisissa tätä taas vastustetaan ehdottomasti. Esitetään myös sitä, että kaikki nykyiset katsomusaineet yhdistettäisiin kaikille yhteiseksi oppiaineeksi tai että elämänkatsomustieto voisi olla tuollainen kaikille yhteinen katsomusaine. Tällöin käsiteltäviksi aihepiireiksi ehdotetaan mm. sosiaalisten ja elämän taitojen sisältöjä. Ehdotetaan myös, että peruskoulussa tar- vittaisiin yleismaailmallista arvokasvatusta, maailmanetiikkaa.

Verkkokeskustelussakin katsomusaineiden opetusta on pohdittu useissa puheenvuoroissa. Keskustelussa on toisaalta ihmetelty katsomusaineiden joutumista jokaisen tuntijakouudistuksen yhteydessä kovan keskustelun kohteeksi, toisaalta on ehdotettu opetuksen toteut- tamista siten, että eri opetusryhmiin erottelemisen asemesta kaikki lapset yhteen, oppimaan toisiltaan ja toisistaan. Elämänkatsomustietoa pidetään monissa puheenvuoroissa kasvatuksellisesti onnistuneena oppiaineena.

Katsomusaineiden tuntimäärään on otettu vilkkaasti kantaa ja useimmiten sitä ehdotetaan vähennettäväksi. Toisaalta on esitetty kokonaan uuden, elämänkatsomustietoa jossain määrin lähellä olevan oppiaineen, lapsille ja nuorille suunnatun filosofian sisällyttämistä tuntijakoratkaisuun.

Työryhmän esitys elämänkatsomustiedon asemasta ja tavoitteiden painopisteistä

Työryhmä toteaa, että katsomusaineiden opetuksella, niin uskonnolla kuin elämänkatsomustiedollakin nähdään edelleen olevan tärkeä tehtävä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Eri katsomusaineille yhteistä osuutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tulee jatkossa vahvistaa ja korostaa etiikan – mm. arvojen, asenteiden, yhteisöllisyyden ja eettisyyden - opiskelun merkitystä.

Työryhmä esittää, että elämänkatsomustiedon opetus toteutetaan osana Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuutta. Oppiainekokonaisuuteen kuuluvat elämänkatsomustiedon lisäksi uskonto, etiikka, historia, yhteiskuntaoppi sekä oppilaanohjaus.

Työryhmä katsoo, että katsomusopetuksella yleensä ja tässä tapauksessa elämänkatsomustiedon opetuksella on suuri merkitys monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Katsomusaineet ovat tärkeitä lapsen ja nuoren identiteetin rakentumisen, yhteisössä elämisen ja ihmisoikeuksien tuntemisen, kriittisten kansalaistaitojen sekä monipuolisen ja joustavan kulttuurisen vuorovaikutustaidon ja osaamisen (keskustelu, kuuntelu, argumentointi) kannalta. Eri katsomusaineille ja eri uskonnoille yhteistä osuutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tulee jatkossa vahvistaa ja korostaa etiikan opiskelun merkitystä.

Elämänkatsomustieto on suomalainen oppiaine, jota ei täysin samassa muodossa toteuteta missään muualla. Elämänkatsomustieto sisältää etiikan, filosofian, uskontotiedon ja kansalaiskasvatuksen aineksia ja opetuksen tavoitteet nousevat näistä näkökulmista. Elämänkatsomustiedossa keskeinen filosofinen lähestymistapa harjaannuttaa dialogiin ja tukee kasvua demokraattiseen ja suvaitsevaan yhteiskuntaan.

7.4.4 Etiikka

Työryhmän esitys etiikan asemasta ja tavoitteiden painopisteistä

Etiikka ei oppiaineena sisälly perusopetuslaissa mainittuihin oppiaineisiin eikä perusopetuksen nykyiseen tuntijakoon. Työryhmä esittää, että perusopetuslakia muutetaan siten, että etiikka sisällytetään perusopetuksen oppimäärään ja siltä pohjalta etiikkaa voidaan tarkas- tella tuntijaossa perusopetuksessa opetettavana oppiaineena, joka kuuluisi Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuteen.

Työryhmälle tulleissa esityksissä on korostettu eettisten kysymysten tarkastelun ja toisaalta filosofisen ajattelun ja yhteiseen pohdintaan perustuvan vuorovaikutuksen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja myös perusopetuksessa.

Etiikan opetuksen tavoitteena on työryhmän näkemyksen mukaan vahvistaa Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuden yhteisiä tavoitteita. Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa aiempaa monikulttuurisemmaksi tarvitaan mahdollisuus katsomusaineiden ra- jat ylittävään eettisten peruskysymysten ja suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja asenteiden tarkasteluun ja yhteiseen pohdintaan. Tarvitaan myös foorumi eri katsomusten eettisten lähtökohtien pohdintaan ja yhteisöllisiin keskusteluihin oppiainerajat ylittäen.

Työryhmä esittää, että etiikkaa voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmien opetusta tai kaikille katsomusryhmille yhteisesti.

Torre del Greco in Italy discriminates non catholic people

I was wondering if it would be possible to take legal action against the latest initiative by Italian Institutions that discriminates non catholic people (not to mention LGBT people...).

The council of Torre del Greco, a town near Naples, is assigning public money to young couples to help them get married.

1) http://www.comune.torredelgreco.na.it/il-comune/avvisi/avviso-3-area-2013servizio-politiche-socio-educative

2) http://www.comune.torredelgreco.na.it/download/maritaggio-avviso-pubblico.doc

3) http://www.comune.torredelgreco.na.it/download/maritaggio-domanda.doc

4) http://www.comune.torredelgreco.na.it/download/maritaggio-elenco-documenti.doc

The money is given only to catholic couples (to the woman in the couple) if they have the required documentation that needs to come from the Church!!

The documents also include a certification of good moral anc civic behaviour released from the Church! ("Certificato di buona condotta morale e civile dello sposo e della sposa rilasciata dalla chiesa ")

We also need to notice that this money is publicised as being a help given to poor couples, considering the income of the couple... but it's really yet another gift from italian institutions to the Church since in Italy couples need to pay a sum of money to the Church to get married in the church... it's custom, but it's unavoidable (my parents were given the choice to spend less money, but with less illumination in the Church)..

Marco Tranchino

Ultra-Orthodox Jews protest school ruling

JERUSALEM — Tens of thousands of black-clad ultra-Orthodox Jews staged mass demonstrations on Thursday to protest a Supreme Court ruling forcing the integration of a religious girls’ school.

Protesters snarled traffic in Jerusalem and another large religious enclave, crowded onto balconies in city squares, and waved posters decrying the court’s decision and proclaiming the supremacy of religious law. There were no reports of violence.

The protest drew attention to issues Israel has grappled with for years, including discrimination inside the Jewish community and the disproportionate clout of the country’s ultra-Orthodox minority.

Parents of European, or Ashkenazi, descent at a girls’ school in the West Bank settlement of Emanuel don’t want their daughters to study with schoolgirls of Mideast and North African descent, known as Sephardim.

The Ashkenazi parents insist they aren’t racist, but want to keep the classrooms segregated, as they have been for years, arguing that the families of the Sephardi girls aren’t religious enough.

Israel’s Supreme Court rejected that argument, and ruled that the 43 sets of parents who have defied the integration efforts by keeping their daughters from school were to be jailed on Thursday for two weeks.

Police spokesman Micky Rosenfeld said about 100,000 people converged in downtown Jerusalem in support of the Ashkenazi parents. An additional 20,000 demonstrated in the central city of Bnei Brak. He said 10,000 police were deployed.

Most of the demonstrators were men wearing the long beards and heavy black clothing typical among ultra-Orthodox Jews. “The Supreme Court is fascist,” said one poster.

Esther Bark, 50, who has seven daughters, said the issue is keeping the girls away from the temptations of the modern world. “To suddenly put them in an open-minded place is not good for them,” she said.

Another Jerusalem demonstrator, Barry Dubin, 28, a father of two, said the courts could not tell parents where to send their children to school. “In every culture there are differences in religion, there are levels,” he said. “These girls are on a lower level than the others.”

Sephardi religious leaders have not publicly criticized the demonstration or the Ashkenazi parents’ conduct.

Nissim Zeev, a lawmaker from the Orthodox Sephardic political party Shas, said the issue should have been settled by a rabbinical court and that the parents’ prison sentence was “puzzling.” He insisted the Sephardi girls had the right to choose to attend a mixed school.

Israel’s ultra-Orthodox minority of some 650,000 Jews — just under 10 percent of the nation’s population — is an insular community that has been known to riot over the state’s intrusion into its affairs. They have been criticized for maintaining a separate, state-funded school system that focuses on religious studies.

An Act of God

Ahhh, but it gets funnier! The Insurance Company has officially categorized it as "An Act of God." (I know, I know, God. I sometimes feel that way about MY son, too!)

Just heard earlier today on NPR radio that a violent  thunder-storm hit parts of Ohio and lightning totally destroyed a 65 ft. statue of .Jesus next to the church. Of course some of them had an answer for that too -Jesus protected the church! I could'nt stop laughing - how they always find an answer! Funny, but he could not save himself!

Buying some stamps on the American side today, I was given very nice 44 cent stamps with a young Katharine Hepburn printed on them!  I guess they did not realize that she was the one actress who openly admitted to be an atheist - As soon as  somebody catches on to that, they'll probably stop printing them?

Horst Klaus

Religious Right Coalition Trying to Deny Americans The Freedom to Choose

Comedy Central has announced plans to develop a new show, "J.C." that takes a lighthearted look at Jesus, God and other mysteries of the universe -- and that's just fine with a national organization of Atheists.

Christian and Jewish groups are objecting, though, and have launched a campaign to pressure VIACOM, the parent company of the network, to end production. This comes just weeks after an Islamic group made threats over the "Draw Muhammad Day," once again raising the specter of blasphemy, legislation, and intimidation of those who poke fun -- or possibly even just question -- organized religion.

"They just don't get it," said Dr. Ed Buckner, President of American Atheists. "The religious conservatives like the Catholic League are behaving like Islamist fundamentalists in trying to censor what Americans want to read, see, or say about religion. They may be using slightly different tactics, but it amounts to the same thing -- censorship."

"The freedom to satirize any idea or belief is crucial to true liberty," added Buckner. "As Thomas Jefferson is reputed to have said, 'The remedy for bad speech is more speech, not less,' and that goes for all other forms of religious and political expression. No group should be able to protect its ideas through intimidation. Only weak ideas or beliefs need or want the protection of so-called 'blasphemy' laws."

"There should be no special rights or privileges for religion. Comedy Central should not have caved in to pressure from Islamic extremists in the past and should not now cave in to Christian bullies." (Buckner pointed out that an episode of "South Park" was recently "bleeped" for its depiction of Muhammad.)

Dave Silverman, Communications Director and Vice President of American Atheists, said that if they wanted to distinguish their religions from that of authoritarian Islamists, Christian and Jewish groups should be defending the program, not trying to censor it.

"They might actually benefit from standing up on behalf of freedom of choice in the marketplace, and taking a stand against censorship by either corporate interests or the government," said Mr. Silverman.

"And remember -- the next step is trying to pass restrictive laws that forbid 'blasphemy' or anything else that mocks or questions religion. That's dangerous social policy, it violates the Bill of Rights and our Constitution, and it's un-American."

Church beatifies Jerzy Popieluszko

By MONIKA SCISLOWSKA Associated Press

Thousands of Poles filled a vast sunbathed square in Warsaw on Sunday for the beatification of Jerzy Popieluszko.

The head of the Vatican's saint-making office, Archbishop Angelo Amato, presided over the Mass at Pilsudski Square that was also celebrated by 120 bishops and 1,600 priests. Popieluszko's 90-year-old mother Marianna, his sister and brothers, were among some 140,000 attending that included Walesa.

The two-and-half-hour Mass in Warsaw was followed by a procession of his remains _ referred to as relics _ encased in a small silver reliquary, to a church in southern Warsaw.

Popieluszko's grave remains in the yard of St. Stanislas Church, where he used to give riveting sermons. Since his burial in 1984, it has been visited by many world leaders.

Popieluszko, an outspoken priest, is remembered as one of the historic figures in the nation's struggle against communism. His "Masses for the Homeland" during a time of harsh repression under martial law in the 1980s drew crowds as he preached the value of freedom.

Beatification procedures opened in 1997. Last December, Pope Benedict declared Popieluszko a martyr, opening the road to his beatification.

Beatification is a step toward possible sainthood, which, if sought in an official procedure, should be backed up by proven cases of miracles attributed to the candidate for sainthood.

Polish Pop Star Faces Two Years Prison for Blasphemy

Singer Doda is facing the prospect of doing two years behind bars for alleging that the Bible was written by people with a fondness for drinking too much wine and smoking herbal cigarettes.

Warsaw prosecutors have taken a dim view to off-the-cuff comments the 26-year-old singer made during a television interview a year ago and have charged her with insulting religious sentiment.

Dorota Rabczewska, to give the performer her actual name, got into trouble when she said she believed more in dinosaurs than the Bible because “it is hard to believe in something written by people who drank too much wine and smoked herbal cigarettes.”

For conservative Catholics, already uneasy with Doda’s unbridled penchant for showing off her body, the singer’s comments provoked consternation.

Ryszard Nowak, chairman of the Committee for the Defence Against Sects, claimed that by calling the Bible’s authors “drunkards and junkies” she had offended the “religious feelings of both Christians and Jews.”

They filed an initially unsuccessful complaint with the prosecutor’s office but their luck changed after
investigators quizzed experts as to whether Doda’s comments were insulting. If found guilty Doda, who has a string of hits to her name, could face two years in gaol or a fine.

The comments, which have already won Doda the dubious distinction of being banned from the public television network TVP, are the not the first time that she has courted controversy.

When a juror on a television show, she was censored on more than occasion for swearing during live broadcasts.

Vatican plan to debate atheists

Ignores leading critics

A new initiative by the Vatican to engage Atheists in debate over major theological questions would exclude key spokesmen like Dr. Richard Dawkins and writer Christopher Hitchens.

Dubbed "The Courtyard of the Gentiles," the program would supposedly be a "forum" for believers and nonbelievers to exchange views; but a spokesman for the Holy See, Archbishop Ravasi, stressed that only those who express "qualified atheism" will be included in meetings, panels and other events. The Archbishop declared that only exponents of a "noble atheism or agnosticism, not the polemical kind such as ... Hitchens and
Dawkins" will be invited.

Dr. Ed Buckner, President of American Atheists, said that this would undermine the whole principle of open, scholarly debate, and that the Vatican is engaging in proselytizing, not intellectual inquiry.

"Richard Dawkins and Christopher Hitchens are extremely articulate, well-informed spokespersons for Atheism who have written books, articles, and spoken all over the world before a diverse range of audiences," said Buckner. "And while they are both passionate about their ideas, they rely on reason and logic in presenting their case."

Dave Silverman, Vice President and Communications Director for American Atheists, charged that the Vatican "is trying to stack the deck and control the discussion in what should be an open and free-ranging debate."

"If they really want to engage and reach out to the growing number of Atheists across the world, and especially in the United States, the Holy See would invite two of the most famous Atheists -- Dawkins and Hitchens -- to participate in this event. This exclusionary move raises serious questions about the real intentions of the Vatican, and its commitment to authentic intellectual debate and inquiry."

Obligation to reveal religious convictions to avoid taking oath on bible in court contrary to freedom of religion

449 / 03.06.2010
Press release issued by the Registrar Chamber judgment Not Final1

Dimitras and Others v. Greece

(applications nos. 42837/06, 3269/07, 35793/07 and 6099/08)

OBLIGATION TO REVEAL RELIGIOUS CONVICTIONS to avoid taking OATH ON BIBLE IN COURT CONTRARY TO FREEDOM OF RELIGION

Unanimously

Violation of Article 13 (right to an effective remedy)


Violation of article 9 (freedom of thought, conscience and religion)


of the European Convention on Human Rights


Principal facts

The applicants are Panayote Dimitras, Theodoros Alexandridis, Nafsika Papanikolatou and Andrea Gilbert. The last applicant is a United States national and the other three are Greek nationals. They were born in 1953, 1976, 1955 and 1947 respectively and live in Athens.

They were summoned to appear in court on various dates between February 2006 and December 2007, as witnesses, complainants or suspects in criminal proceedings. In conformity with Article 218 of the Code of Criminal Procedure, they were asked to take the oath by placing their right hands on the Bible. Each time, they informed the authorities that they were not Orthodox Christians and preferred to make a solemn declaration instead, which they were authorised to do.

In several cases, in the standard wording of the minutes of the proceedings concerned, the words “Orthodox Christian”, were crossed out and replaced by the handwritten references “atheist” and “made a solemn declaration”, for example. Some records were actually incorrect, stating “Orthodox Christian – took the oath” when in fact the person was an atheist and had made a solemn declaration instead. Even when they appeared in court without being required to take the oath, the applicants had had to reveal their religious convictions in order to request the amendment of the standard reference to “Orthodox Christian” on the form used for the minutes.

Complaints, procedure and composition of the Court

Relying on Articles 9 (right to freedom of thought, conscience and religion), 13 (right to an effective remedy), 8 (right to respect for private and family life and correspondence) and 14 (prohibition of discrimination), the applicants complained that they had been obliged to reveal their “non-Orthodox” religious convictions when taking the oath in court.

They further alleged, relying on Article 6 § 1 (right to a fair trial), that the presence of religious symbols in the courtrooms and the fact that Greek judges were Orthodox Christians raised doubts about their impartiality.

The applications were lodged with the European Court of Human Rights on 16 August 2006, 4 January 2007, 13 July 2007 and 11 January 2008 respectively.

Judgment was given by a Chamber of seven judges, composed as follows:

Nina Vajić (Croatia), President,
Christos Rozakis (Greece),
Khanlar Hajiyev (Azerbaijan),
Dean Spielmann (Luxembourg),
Sverre Erik Jebens (Norway),
Giorgio Malinverni (Switzerland),
George Nicolaou (Cyprus), Judges,
 
and also Søren Nielsen, Section Registrar.


Decision of the Court

Article 6 § 1

The Court noted that this complaint was not substantiated and that in most of the incidents referred to the applicants had been heard as witnesses in chambers. Furthermore, the system of individual applications (Article 34 of the Convention) required applications to be lodged by persons claiming to be directly affected by violations of one or more provisions of the Convention, which was not the applicants’ case as far as the complaints under Article 6 § 1 were concerned. This part of the application was therefore rejected as manifestly ill-founded.

Article 13

The Court noted that the Government had produced no example of a previous judgment showing that an action in damages with the administrative courts under the Civil Code would have been an effective remedy for the applicants to get compensation for the alleged infringement. Nor had they provided any example of a domestic court refusing to apply the rules on oath taking because of their alleged incompatibility with the Greek Constitution and/or the Convention.

The Court accordingly rejected the Government’s objection concerning non-exhaustion of domestic remedies and found a violation of Article 13.

Articles 8, 9 and 14

The Court reiterated that freedom of thought, conscience and religion, which went hand in hand with pluralism, was one of the foundations of a “democratic society” and that in its religious dimension that freedom was an essential part of any believer’s identity, as well as being a precious asset for atheists, agnostics, sceptics and the unconcerned. It had already held that freedom to manifest one’s religious beliefs included an individual’s right not to reveal his faith or his religious beliefs and not to be obliged to act or refrain from acting in such a way that it was possible to conclude that he did or did not have such beliefs – and all the more so when aptitude to exercise certain functions was at stake.

The applicants had been considered as Orthodox Christians as a matter of course, and had been obliged, sometimes in hearings, to point out that they did not subscribe to that faith and, in some cases, to specify that they were atheists or Jews in order to have the standard wording of the minutes amended. In some court records they were expressly described as “atheists” or “of the Jewish faith”.

This interference with their freedom of religion had been based on Articles 218 and 220 of the Code of Criminal Procedure and pursued the legitimate aim of the proper administration of justice. Article 218 regulated the taking of the oath in court, on the Bible. It was thus presumed in the Code of Criminal Procedure that all witnesses were Orthodox and willing to take the oath, as reflected in the standard wording of the records of court proceedings. Indeed, it is only exceptions to the rule that Article 220 provides for, allowing those who were not Orthodox Christians to take the oath in conformity with another religion or to make a solemn declaration if they had no religion or their religion did not permit oath taking.

The wording of Article 220 actually required people to give details of their religious beliefs if they did not want the presumption contained in Article 218 to apply to them. Some of the applicants had had to convince the court officials concerned that they did not subscribe to any religion, failing which they would have had to take a religious oath. The incompatibility of the impugned legal provisions with Article 9 of the Convention was even more evident in Article 217 of the Code of Criminal Procedure, which stipulated that in any event all witnesses were required, amongst other information, to state their religion before testifying in criminal proceedings. The Court further noted that, unlike the Code of Criminal Procedure, the Code of Civil Procedure provided for witnesses, if they so wished and without any other formality, to be able to choose between taking a religious oath and making a solemn declaration.

The Court found that requiring the applicants to reveal their religious convictions in order to be allowed to make a solemn declaration had interfered with their freedom of religion, and that the interference was neither justified nor proportionate to the aim pursued. There had therefore been a violation of Article 9.

Having regard to these findings, the Court did not consider it necessary to examine the complaint under Articles 8 and 14 separately.

Under Article 41 (just satisfaction), the Court held that Greece was to pay the applicants 15,000 euros jointly in respect of non-pecuniary damage.

***

The judgment is available only in French. This press release is a document produced by the Registry. It does not bind the Court. The judgments are available on its website.

Press contacts

echrpress@echr.coe.int / +33 3 9021 42 08

Céline Menu-Lange (telephone : + 33 3 90 21 58 77)
Stefano Piedimonte (telephone : + 33 3 90 21 42 04)
Tracey Turner-Tretz (telephone : + 33 3 88 41 35 30)
Kristina Pencheva-Malinowski (telephone: + 33 3 88 41 35 70)
Frédéric Dolt (telephone : + 33 3 90 21 53 39)
Nina Salomon (telephone : + 33 3 90 21 49 79)


The European Court of Human Rights was set up in Strasbourg by the Council of Europe Member States in 1959 to deal with alleged violations of the 1950 European Convention on Human Rights.

1Under Article 43 of the Convention, within three months from the date of a Chamber judgment, any party to the case may, in exceptional cases, request that the case be referred to the 17-member Grand Chamber of the Court. In that event, a panel of five judges considers whether the case raises a serious question affecting the interpretation or application of the Convention or its protocols, or a serious issue of general importance, in which case the Grand Chamber will deliver a final judgment. If no such question or issue arises, the panel will reject the request, at which point the judgment becomes final. Otherwise Chamber judgments become final on the expiry of the three-month period or earlier if the parties declare that they do not intend to make a request to refer.

All final judgments are transmitted to the Committee of Ministers of the Council of Europe for supervision of their execution. Further information about the execution process can be found here: www.coe.int/t/dghl/monitoring/execution.

Exposed: the tricks of India’s ‘guru’ fraudsters

The National, 30th May 2010 Hannah Gardner, Foreign Correspondent

Sanal Edamaruku calls for silence, stretches out his upturned hands and then issues a single command: levitate.

At Sanal Edamaruku’s feet lies a boy of 13 draped in a piece of red cloth.

Mr Edamaruku calls for silence, stretches out his upturned hands and then issues a single command: levitate.

Upon that, the boy appears to float free from the floor, rise three feet in the air and hover for a few seconds, before gently descending.

With his unblinking gaze and his hypnotic voice, Mr Edamaruku could be anyone of hundreds of thousands of holymen, also known as “fakirs” and “babas”, across India who claim to be able to perform such miracles. Only he is not.

In fact, as head of the Indian Rationalist Association, Mr Edamaruku spends his time exposing these people as part of his mission to bring about an Indian Enlightenment.

“The goal I have is to stop these fraudulent babas and gurus,” Mr Edamaruku said. “Despite our phenomenal progress, superstition and obscurantism are still strong in our country. These people have huge power over the lives of many Indians.”

To diminish that power, Mr Edamaruku is running a course at Delhi’s National Science Centre this month titled “The Science Behind Miracles”, where he teaches schoolchildren how tricks such as levitation are performed.

The idea is to foster a healthy scepticism in the next generation of teachers, leaders and managers and a desire to seek scientific rather than mystical explanations when faced with seemingly inexplicable phenomena. “We want these children to be ambassadors of change,” Mr Edamaruku said. “We want them to go home and show their friends and families what they have learnt.”

Religion and superstition have a long and rich history in India. Three of the world’s six major faiths were founded here and the country has more temples than it does schools. The country’s large population, high levels of poverty and low levels of education produce the perfect conditions for old wives’ tales and superstitious beliefs to endure.

During a recent solar eclipse, families buried handicapped children up to their necks in earth in the belief that it would cure them. Indian newspapers often contain stories of people carrying out human sacrifices to conceive, obtain occult powers or achieve business success.
Experts say the decentralised nature of India’s main religion, Hinduism, also plays a role because there is almost no regulation of religious practice or the actions of those who claim to represent it. As a result, anyone can set themselves up as a guru offering advice on matters ranging from the spiritual, to health or money.

In March, Delhi police arrested Shiv Murat Dwivedi, a former security guard turned guru, for running a multimillion-dollar prostitution ring out of his religious headquarters. Last month, police finally caught up with Paramahamsa Nithyananda, a self-styled guru from Bangalore who was wanted on charges of rape and sexual exploitation of his devotees, and fraud. “These people are criminals and conmen. They are hiding behind religion,” Mr Edamaruku said. “We have two Indias – one 21st-century India and one 16th-century India. The 16th-century India is holding the 21st-century India back.”

The levitation trick is simulated by lying on the floor under a blanket and then sitting up slowly while holding out two hockey sticks to mimic the rising of the legs and feet. Another “miracle”, in which godmen make rocks explode simply by sprinkling holy water on them, is achieved by embedding sodium crystals in the rocks, which expand rapidly on contact with water.

Mr.Edamaruku demonstrates to schoolchildren some of the tricks used by fake holymen in India. Graham Crouch for The National
Likewise, a trick where a fakir is able to create fire by pouring ghee, or clarified butter, on a pile of wood and staring at it, is accomplished because the ghee is actually glycerine and the wood has been sprinkled with potassium permanganate. The two chemicals react and combust a few minutes after coming into contact.

Exposing these fake babas can be dangerous, however.

“I have never felt threatened by the members of the public, but the babas have attacked me,” Mr Edamaruku said.

One fakir threw a pot of burning coals in Mr Edamaruku’s face when he revealed how the tantric was able to hold it without burning himself. Another time, the state government in Kerala tried to arrest him after he discovered that officials at the famous Sabarimala temple were faking lights in the sky, which draw millions of pilgrims – and generate millions of dollars of revenue – every January.

Most famously, though, Mr Edamaruku agreed to participate in a live television show where a famous tantric tried to kill him using black magic. The show was one of the most watched in Indian television history and when the godman failed, his career was in tatters.

In the past, the Rationalists concentrated their activities on rural communities, thinking that superstition would fade naturally in the cities.

Of late, Mr Edamaruku has become worried by the degree to which many wealthy urban Indians continue to embrace these beliefs.

“There is a popular misconception that superstition only exists in rural areas but superstition is thriving in well-educated, urban middle class families as well,” Mr Edamaruku said.

The godmen who were arrested recently both had middle- and upper-class clients and a few weeks ago it emerged that a Delhi high school had hired an astrologer to give careers advice to graduating students.

Modern life, with all its pressures, may be even contributing to the phenomenon. Few urban Indians have the time to do long pujas (prayer ceremonies) or go on pilgrimages any more, yet with competition for good jobs and places at India’s leading universities high, many people feel the services of private gurus or a numerologist might just give them the edge. Hence the course, which covers everything from miracles to numerology and astrology.

“I want these children to realise that if they get good exam results, it is because they have worked hard not because their parents have paid for a godman to do a puja.

“I want people to make their own decisions. They should not be guided by ignorance, but by knowledge.”

One area where he chooses to tread lightly, however, is religion. He is mindful of the fact that many of the children who attend the course come from religious homes. So far, not one child has been withdrawn from the course, which lasts five days, and which has been running on a weekly cycle since May 17. In fact the last week, which starts today, is oversubscribed.

Publisher cancels Wicca-themed children’s book series

First of 15-part Sweep series already printed

The Stabenfeldt publishing house has decided not to publish the Sweep series of books in Finland, Sweden, and Norway, following an outcry over content related to the Wicca religion.

The fantasy books were to have been targeted at children aged 9 to 13 in Finland, Norway, and Sweden. The first part had already been sent to the printer.
    
Christian Democratic Party MP Leena Rauhala submitted a written question to the government on Friday, stating the view that the books should not be published in Finland.

Rauhala mentioned content of the book, including drug use, nudity, smoking, alcohol, and strong language.
     
The publisher had removed references to tobacco and alcohol, as well as the strongest language from the translation. As for drug use, the publisher said that the books portrayed illegal drugs in a negative light.
    
The Wicca religion proved to be the deciding factor in the matter.

“We do not want to promote any individual religion or political ideology in the books that we target toward children”, says the publisher’s CEO Jens Otto Hansen.

He said that the publisher was not familiar with Wicca.

“I only learned on Monday morning that such a thing as Wicca exists.”
    
Hansen sees the case as an “industrial accident” for the publisher.

 “Our own routines have failed in this. We have acted too quickly.”
     
Hansen himself learned about the Wiccan content only on Monday, but admits that already last week one of the company’s employees had raised the issue of the books’ content.
     
“Clearly one of our employees have raised the issue outside our company as well. It is not pleasant for our matters to come into the public eye in this manner.”
    
While the publisher is withdrawing the book, Hansen disagrees with Rauhala’s point of view.
     
“An enthusiastic politician has latched on to this and tried to turn it into something different. I cannot share her views in any way.”
    
Hansen emphasises that the decision to cancel the publication was the publisher’s own.
     
“We are not forced by those who want to protect their own beliefs any more by those who want to advance freedom of expression. We decide ourselves what kinds of products to produce.”
    
Written by Cate Tiernan, the Sweep series comprises 15 novels for young people. The main character is an American teenage girl by the name of Morgan Rowlands, who learns that she is a witch. In the series she is searching for her place in a new type of world. The original series was published in 2001-2003.
     
It has appeared in the United States, Britain, Belgium, The Netherlands, Australia, Italy, and France.

Barcelona kieltää burkat


14.6.2010  STT–DPA

Barcelona kieltää islamilaisen burkan käytön julkisilla paikoilla. Burkat ja niqabit ovat lainvastaisia Espanjassa myös kahdessa muussa kaupungissa, Lleidassa (Léridassa) ja El Vendrellissä Kataloniassa.

Barcelonan pormestari Jordi Hereu sanoo, ettei kyse ole uskonnollisesta asiasta. Hänen mukaansa laki koskee kaikkia vaatekappaleita, jotka vaikeuttavat henkilön tunnistamista. Burka peittää kasvot kokonaan ja niqab osittain.

Myös useat muut Espanjan kaupungit ja kunnat harkitsevat burkien kieltämistä.

Burkien ja niqabien vastustajat katsovat, etteivät ne ole Koraanin mukaisia. Asut nähdään myös naisten alistamisena.

Ranskassa hallitus on hyväksynyt lakiesityksen, joka kieltää burkan käytön julkisilla paikoilla. Belgian parlamentti hyväksyi burkakiellon huhtikuussa.

Emme hyväksy tuntijakotyöryhmän ehdotusta uskonnon opetuksen uudesta järjestelystä

Emme hyväksy tuntijakotyöryhmän ehdotusta uskonnon opetuksen uudesta järjestelystä. Se heikentää merkittävästi oman uskonnon opetuksen asemaa.

Tuntijakotyöryhmä esittää selviä heikennyksiä nykyiseen käytäntöön. Oman uskonnon opetus peruskoulun aikana vähenisi 3 vuosiviikkotuntia eli nykyisestä 11 vuosiviikkotunnista 8 vuosiviikkotuntiin (1 vuosiviikkotunti = 38 oppituntia). Tilalle esitetään kahta vuosiviikkotuntia kaikille yhteistä etiikkaa.

Nykyinen katsomusten opetusjärjestely tukee monikulttuurisuutta ja uskonnonvapautta. Kaikki uskontokunnat ja elämänkatsomustiedon edustajat ovat tyytyväisiä nykyiseen opetusjärjestelyyn. Myös oppilaat pitävät järjestelmää hyvänä.

Etiikka erillisenä oppiaineena ei pedagogisesti palvele koulun kasvatustavoitteita ja kaventaa koulun omaan uskontoon ja katsomukseen perustuvaa katsomusopetusta. Etiikka tulee sisältyä jokaiseen oppiaineeseen ja koko koulun eetokseen. Oman uskonnon opetus nousee tästä lähtökohdasta.

Suomen ortodoksinen kirkko

Ehdotus Ruotsin burkhakäytännöksi

Ehdotamme, että nainen saisi Ruotsissa käyttää burkhaa, jos hänen perheensä miehet käyttävät täysin samanlaista burkhaa.

Koulujen päättäjäiset kirkkoihin

Kempele

6.6.2010 Timo Juntunen Uusi Suomi

Kempeleessä pidimme koulun ja seurakunnan yhteispelillä ysiluokkien päättäjäisjuhlat kirkossa.

Kyseessä oli pelinavaus ja aloite tuli koululta. Vuosien mutkaton yhteistyö poiki herkän juhlahetken. Kuultiin rehtorin ja oppilaan puheenvuorot, joissa lämpimästi muisteltiin menneitä ja toivotettiin menestystä tuleville elämänpoluille. Rehtori antoi evääksi kehotuksen käyttää rohkeasti saatuja lahjoja. Papin puheenvuorossa kysyin: ”Oletteko onnellisia? Miettikää, mitä onni teille merkitsee?” Muistutin myös: ”Yli kaiken varjele sydäntäsi, että se pysyisi avoimena ja että omatunto säilyisi herkkänä. Onni ei ole välttämättä otettavissa, mutta se on annettavissa - eikä kukaan pärjää yksin: tarvitsemme aina toisiamme.”

Musiikkia kuultiin oppilaiden esittämänä, sekä klassista että rakkauslaulua. Hyvin sopivat kirkkoon - ja aplodit raikuivat. Lopuksi kaikki yhtyivät suvivirteen.

Jälkeen päin hyvin monet opettajat ja oppilaat sekä paikalla sankoin joukoin olleet vanhemmat
kiittivät herkistyneinä. Eräs opettaja lausahti: ” Kyllä tänne pitää tulla jatkossakin. Kirkko sopii hienosti tällaiseen herkkään tilaisuuteen, jossa on kiitosta ja haikeutta ilmassa.”

Mietin juhlan jälkeen: miksipä ei? Tämän tavan soisi leviävän kaikkialle. Kirkot ovat varmasti kaikkialla valmiita tekemään yhteistyötä, toivon mukaan myös koulut.

Joku voi suhtautua kielteisesti ja ajatella: miten uskonnottomat suhtautuvat? Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella monipuolisesti. Kysymys ei missään tapauksessa ole uskonnon tuputtamisesta. Kyse on yksinkertaisesti juhlasta, johon kirkko tarjoaa erinomaiset esteettiset ja ajatusyhteydelliset puitteet. Missä muualla suvivirsi kajahtaa kaikkein luontevimmin? Seurakunnan työntekijät eivät myöskään ole paikalla vain kirkon edustajina vaan myös opettajien, nuorten ja kotien yhteistyökumppaneina ja tukihenkilöinä.

Kirkolla ja koululla on paljon yhteisiä tavoitteita ja kasvatusperiaatteita. Niiden pohjalta on hyvä tehdä yhdessä työtä, jotta elämäntaito karttuisi. Sillä polttopisteessä ovat nimenomaan nuoret ja heidän tulevaisuutensa tukeminen.

Kuten myös Helsingissä

Ressun lukion päättäjäisiä esitettiin television pääuutisissa näyttävästi Helsingin Vanhasta kirkosta.

Ressuun lukioon menevät ne rikkaiden lapset, jotka eivät pääse Helsingin suomalaisen yhteiskoulun lukioon.

Halla-ahon blogikirjoituksia puidaan hovioikeudessa

8.6.2010

Helsingin hovioikeudessa puidaan tänään perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon blogikirjoituksia. Halla-aholle vaaditaan ehdollista vankeutta uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kansanedustaja haluaa kieltää wicca-aiheiset uutuuskirjat

Kristillinen kansanedustaja haluaa estää nuorten fantasiakirjojen julkaisemisen. Kristillisdemokraattien Leena Rauhala on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Sweep-kirjasarjasta.

Helsingin Sanomain älymystö

sotkee tietokoneet ja niiden ohjelmistot.

Tämän päivän (10.6.2010) Helsingin Sanomissa väitetään, että kuntien tietojenkäsittelyä ei voida yhtenäistää, koska kunnilla on erilaisia tietokoneita.

Helsingin Sanomain toimituksen pitäisi avata tietokoneensa ja katsoa, mitä sen sisällä on. Kun myös Apple käyttää nykyään Intelin suorittimia, niin on melko luultavaa, että suoritin on joko Intelin tai AMD:n, jotka toimivat ulospäin täysin identtisesti.

Myös kaikki muut osat ovat saman standardin mukaista tavaraa. Tämä kone, jolla nyt kirjoitan, käyttää Ubuntu -käyttöjärjestelmää, mutta toimii aivan yhtä hyvin millä käyttöjärjestelmällä tahansa.

Käytännössä kaikki kuntien koneet voidaan panna toimimaan samoilla ohjelmilla.

Mikäli ongelmia on, ne ovat aivan muualla. Eri kuntien tietotekniikkajohtajat ottavat lahjuksia eri ohjelmistojen valmistajilta, ja tästä syystä ohjelmistot eivät välttämättä ymmärrä toisiaan.

Venäjän ortodoksikirkko haluaa kouluihin vaihtoehtoja Darwinin kehitysopille

Venäjän ortodoksikirkko vaatii koulujen opetusohjelmiin uskonnollisia luomisselityksiä Darwinin evoluutioteorian rinnalle. Kirkon arkkipiispa Hilarionin mielestä "Darwinin monopolin" on aika päättyä.

Taleban-kapinalliset teloittivat 7-vuotiaan vakoojana

Taleban-kapinallisiksi epäillyt miehet ovat teloittaneet 7-vuotiaan pojan epäiltynä vakoilusta Afganistanin hallitukselle, kertoo CNN verkkosivullaan. Teloitus tapahtui Etelä-Afganistanissa Helmandin maakunnassa tiistaina.

Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa


15.6.2010 AP

MONROE, OHIO. Salaman sytyttämä tulipalo tuhosi parikymmenmetrisen Jeesus-patsaan Ohiossa Yhdysvalloissa maanantaina. Vaahtomuovista ja lasikuidusta valmistetusta patsaasta jäi jäljelle vain teräsrunko.

Pelastusviranomaisten mukaan tuli levisi viereiseen amfiteatteriin, mutta palo saatiin rajattua nopeasti. Kukaan ei loukkaantunut palossa.

"Kuninkaiden kuningas" -niminen patsas esitti vyötäröstä ylöspäin kuvattua Jeesusta kohottamassa käsiään taivasta kohti. Asennosta johtuen patsasta kutsuttiin myös nimellä "Touchdown Jesus", jolla viitattiin amerikkalaisen jalkapallon juoksumaaliin.

Paikallinen kirkko pystytti patsaan valtatie 75:n varteen Monroen kaupunkiin vuonna 2004. Pelastusviranomaiset aikoivat arvioida taloudellisia vahinkoja vasta myöhemmin. Kirkon perustajan mukaan patsaan pystyttäminen maksoi 250 000 dollaria eli noin 210 000 euroa.

Vapaa-ajattelijain liiton seuraava liittokokous kirkossa?

Vahvistamattomien tietojen mukaan Tampereen vapaa-ajattelijat haluavat Vapaa-ajattelijain liiton seuraavan liittokokouksen Tampereen tuomiokirkkoon.

Ulkoasultaan harmaagraniittinen ja punatiilikattoinen pyhäkkö rakennettiin arkkitehti Lars Sonckin piirustusten pohjalta, ja sen taiteellisen kaunistuksen toteuttivat taidemaalarit Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Sortovuosina hahmonsa saanutta kirkkoa arvostetaan Suomen kansallisromanttisen arkkitehtuurin päämonumenttina, samalla kun se on ajan rakentajien ja käsityöläisten uljas taidonnäyte. Kirkon rakennustaiteellista merkittävyyttä osoittaa, että sen pääpiirustukset olivat esillä Pariisin Galeries nationales du Grand Palais´n 1900-näyttelyssä keväällä 2000.

Jälkiviisautta

Entinen piispa ja nykyinen kristillis- ei kun sosialidemokraattien Ilkka Kantola kansanedustaja kirjoittaa:

-- Ajatus pornolehtien tervehenkisyydestä on suoraviivaista humanismin
lokaan vetämistä. --

Jos Kantola itse olisi tyytynyt pornolehtiin ja itsetyydytykseen, hän olisi edelleen piispa.

Kuukauden moraalinen kuntoutuja

Entisestä piispasta kansanedustajaksi kohonnut Ilkka Kantola.

Päivi Räsäsen US-blogi

Taustalla on ministerin aiemmin ilmaisema ajatus kaikille yhteisestä uskontotiedosta. Tätä voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin
sekaisin kaikkia kieliä.

Jumaluustieteellisen pro gradu -tutkielman aiheita

Ehdotamme seuraavia jumaluustieteellisten pro gradu -tutkimusten aiheita:
  1. Jahve ja Suomen opetushallitus.
  2. Epäjumalat koulun uskonnonopetuksessa.

Otteita tulevasta hallitusohjelmasta

Terveydenhoitojärjestelmän tarkoitus on säästää terveydenhoitokuluissa.

Terveyskeskuksiin pääsymaksu

Koska terveyskeskuksissa käy köyhiä ja vanhoja ihmisiä, joiden elinkeinoelämä toivoisi kuolevan pian pois, terveyskeskuksen ovelle aiotaan palkata lipunmyyjät, jotka perivät jokaiselta sisäänpyrkijältä sadan euron ennakkomaksun. Lipunmyyjiksi palkataan säästösyistä työllistettäviä.

Terveyskeskuspuhelut maksavat tulevaisuudessa sata euroa.

Uusuomea

Toimitukselta on kyselty, miksi rikkaista ei enää puhuta. Vastaus on aivan yksinkertainen. Rikkaat kutsuvat nykyään itseään elinkeinoelämäksi.

Elinkeinoelämä etenee

Taloussanomat 6.6.2010

Kahden euron tuntipalkka ei ole Suomessakaan enää harvinaisuus. Ulkomaalaiset sesonkityöläiset tulevat tänä vuonna raskaisiinkin hommiin todellisilla pilkkahinnoilla, joten kotimaisia kesäapulaisia ei työmaille kaivata. Rakennusten lisäksi halpatyöläisiä virtaa nyt mm. puutarhatöihin ja elintarviketeollisuuteen.

Mikä uskonto sopii minulle?

Katso täältä.

Gravitation

This is a link.

Geometria

Tämä on linkki.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.