Jumalaton kulttuurilehti 49
Godless Culture Magazine 49

Huhtikuuu 2010 April 2010

Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi

Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi

Sisällyslyettelo Contents

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil. maist. Erkki Hartikainen
Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 30.4.2010. Last uppdate 4/30/2010.

Important things: Tärkeät asiat:
14 books in Finnish 14 kirjaa suomeksi

Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish)

Sanasto Sanasto
Peruskoulu et1-2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9
Lukio et10 et11 et12 et13 et14
Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat

Dictionary of Atheism
Atheists in action
Physics pages of Pekka T. Laakso

Tilaa kirja

Vuosikalenteri 2010
Juhlapyhiä 2010
Nimipäivät 2010

Sisällysluettelo Contents
  1. Pääkirjoitus
    1. Ubuntu 10.04 LTS on ilmestynyt
  2. Richard Dawkins: I will arrest Pope Benedict XVI
  3. Witches of Africa
    1. Witch-hunts go on in the continent, Leo Igwe reports
  4. Witchcraft and Human Rights Information Network: First International Conference:
    1. Preventing “Witchcraft” Related Abuse
  5. Judge Crabb rules Day of Prayer unconstitutional
  6. Latin cross situated on public land
  7. Atheistst urge Obama to chose a nominee for the Supreme Court based on a strong commitment to the First Amendment
  8. Atheists hail jury decision in boy scout abuse case, cite "institutional hypocrisy" in discrimination against non-believers, gays
  9. Somalia's al-Shabab bans 'Christian' school bells
  10. Access to an alternative secular program
  11. Muslim minister-designate calls for state school crucifix ban
  12. Isolle muslimihautausmaalle on paikka haussa
    1. Opetusministeriö esittää konsultin palkkaamista 30000 eurolla.
    2. Suomen hallitus sitoutui 2007 osallistumaan islamilaisen hautausmaan perustamiskustannuksiin.
  13. Jumaluustieteen kysymyksiä
    1. Napa
    2. Sarvet, häntä ja pukinsorkka
  14. Jumalistit vaativat filosofiaa 7 -vuotiaille
    1. Ehdotuksen kannattajat
    2. Kannanotto / ehdotus
      1. Opetushallituksen tuntijakotyöryhmälle
    3. Kannanoton perustelut
    4. Miksi juuri lapsille ja nuorille suunnattua filosofiaa peruskouluun?
      1. Filosofia eheyttää ja syventää oppimista yli oppiainerajojen
      2. Monet lasten spontaanisti ja luonnostaan pohtimista aiheista ovat keskeisiä yleisinhimillisiä filosofisia kysymyksiä
      3. Filosofia tukee osallistavaa ja joustavaa opetussuunnitelmaa
      4. Lapsille suunnattu filosofia tukee opettajankoulutuksen kehittämistarpeita ja vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta.
      5. Käytännön kysymyksiä tuntijaosta ja kustannuksista
    5. Perustelut ovat olleet allekirjoittajien tiedossa
    6. Tässä esitetyt ehdotuksen perustelut ovat kirjoittaneet
  15. Hyve-etiikka, lyhyempi oppimäärä
  16. Jussi K. Niemelän takinkääntö: Yhteistyöhön muslimien kanssa
    1. Niemelän haastattelu Journalistissa
    2. Lukijan kommentti Niemelän haastatteluun
  17. Vihapuhetta mediassa - missä reaktiot?
  18. Salaa-ajattelijain liitto?
  19. Kuukauden talousneuvo
  20. Kuukauden kysymys
  21. Protu vastustaa ateismia
    1. Uskonnottomuuden ylikorostus puhutti kevätkokouksessa
    2. Aatu Komsin oikaisu 17.11.2010
    3. Toimittajan kommentti Aatu Komsin vastineeseen
    4. Lukijan kommentti kirjoitukseen
  22. Keitä ovat SS-miehet Vapaa-ajattelijain liitossa?
  23. Mistä nimitys on peräisin?
  24. Vapaa-ajattelijain liiton johdossa on suoritettava sukupolven vaihdos,
    1. kirjoitti kunniapuheenjohtaja vuonna 2005
  25. Politiikka
    1. Sukupolvenvaihdosvero
    2. Katainen: Tuhkapilvi tulee taloudelle kalliiksi
  26. Ei vastuuvapautta riemuidiooteille
    1. Lukijat kirjoittavat
    2. Toimituksen kommentti edelliseen
  27. Lentävä lause
  28. Gravitation
  29. Geometria
  30. Ateismin määritelmä
  31. Ateistin määrittelemä
  32. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
  33. Uskonnon määritelmä
  34. Raamatun ristiriidat



Ubuntu 10.04 LTS on ilmestynyt

Kirjoitan tätä eilen ilmestyneellä Ubuntulla. Uuden version ominaisuudet selviävät vapun jälkeen. Sitten kirjoitan toukokuun Jumalaton -lehteen.

Richard Dawkins: I will arrest Pope Benedict XVI

RICHARD DAWKINS, the atheist campaigner, is planning a legal ambush to have the Pope arrested during his state visit to Britain “for crimes against humanity”.

Dawkins and Christopher Hitchens, the atheist author, have asked human rights lawyers to produce a case for charging Pope Benedict XVI over his alleged cover-up of sexual abuse in the Catholic church.

The pair believe they can exploit the same legal principle used to arrest Augusto Pinochet, the late Chilean dictator, when he visited Britain in 1998.

The Pope was embroiled in new controversy this weekend over a letter he signed arguing that the “good of the universal church” should be considered against the defrocking of an American priest who committed sex offences against two boys. It was dated 1985, when he was in charge of the Congregation for the Doctrine of the Faith, which deals with sex abuse cases.

Benedict will be in Britain between September 16 and 19, visiting London, Glasgow and Coventry, where he will beatify Cardinal John Henry Newman, the 19th-century theologian.

Dawkins and Hitchens believe the Pope would be unable to claim diplomatic immunity from arrest because, although his tour is categorised as a state visit, he is not the head of a state recognised by the United Nations.

They have commissioned the barrister Geoffrey Robertson and Mark Stephens, a solicitor, to present a justification for legal action.

The lawyers believe they can ask the Crown Prosecution Service to initiate criminal proceedings against the Pope, launch their own civil action against him or refer his case to the International Criminal Court.

Dawkins, author of The God Delusion, said: “This is a man whose first instinct when his priests are caught with their pants down is to cover up the scandal and damn the young victims to silence.”

Hitchens, author of God Is Not Great, said: “This man is not above or outside the law. The institutionalised concealment of child rape is a crime under any law and demands not private ceremonies of repentance or church-funded payoffs, but justice and punishment."

Last year pro-Palestinian activists persuaded a British judge to issue an arrest warrant for Tzipi Livni, the Israeli politician, for offences allegedly committed during the 2008-09 conflict in Gaza. The warrant was withdrawn after Livni cancelled her planned trip to the UK.

“There is every possibility of legal action against the Pope occurring,” said Stephens. “Geoffrey and I have both come to the view that the Vatican is not actually a state in international law. It is not recognised by the UN, it does not have borders that are policed and its relations are not of a full diplomatic nature.”

Witches of Africa

Witch-hunts go on in the continent, Leo Igwe reports


Ten-year-old Jane Essien, twelve-year-old Abigail Monday, and eleven-year-old Godswill Okon are currently living in a makeshift camp in Akwa Ibom, Southern Nigeria. They can not return to their parents or live normal lives like other children because they were abandoned by their families, condemned as witches. Their stories are among those of the other victims of witch-hunting in the black continent. Among the untold stories of the world — pathetic and traumatising.

I met them at an event organised by Unicef Nigeria.

Jane told me how, some years back, her mother accused her of witchcraft and attacked her with a saw before driving her out of the house. Jane went to live with a mad woman who lived in a nearby market. The women fed her till someone came and brought her to the camp.

Abigail was taken to a church by her father, for prayers. There, the prophet of God identified her as a witch. As her father drove her out of the house, Abigail lived on the streets for a while before someone brought her to the camp.

Godswill was taken to a church where a pastor said he was a wizard. After he was driven out his home, a police officer saw him and took him in for a few days before bringing him to the camp.

These three children were lucky. Many children in the society who were accused of witchcraft never lived to tell their stories. They were tortured to death, bathed with acid, abandoned to die by the roadside or in the bush. Jane, Abigail, Godswill and hundreds of children in the Akwa Ibom camp carry the scars of the witch-hunting campaigns that have been going on across Nigeria and many other parts of Africa.

For those in the Western world, witch-hunting is a thing of the past. Sorcerers — alleged or self-proclaimed witches and wizards — are no longer burnt at stake. The last witch-trial in Europe took place centuries ago. But, in Africa, this is not the case — witch-trials are still going on. Frenzy and hysteria about witches still grip the African mind — witchcraft evokes fear, hatred and suspicion among Africans.

Witch-hunters continue to terrorise the continent. Witchcraft related abuses are common and widespread. In the twenty-first century, those who are condemned as witches are persecuted and executed in Nigeria, Ghana, Liberia, the Congo, South Africa, Kenya, Uganda, Malawi and Gambia.

Witch-hunting rages on in Africa because the belief in witchcraft is still very strong. The imagined influence of witchcraft in people’s lives is overwhelming. Africans attribute any form of misfortune — accidents, deaths, diseases, infertility or child-birth difficulties, business failures — to the machinations of witches and wizards. Witches are believed to possess magical, spiritual and supernatural powers that cause harm and destruction. Anyone who is alleged of being a witch is perceived as evil, harmful, and socially undesirable. Those suspected as witches are generally hated and held responsible for whatever goes wrong in their communities.

This is why to accuse somebody of witchcraft is to pass a death sentence on the person. To label someone as a witch makes the person unqualified for any kind of protection or dignity or rights. This climate of abuse and terror prevails in Africa despite the fact that African states have signed or ratified a number of international human rights instruments including the Universal Declaration of Human Rights and the African Charter on Human and People’s Rights, that guarantee equal rights and dignity for everyone.

African governments have committed themselves to defending, promoting, and protecting the fundamental rights of their citizens. These include the rights to life, liberty and security of persons; freedom from torture, inhuman and degrading treatment or punishment; freedom from arbitrary arrest, detention or exile; and right to a fair trial and public hearing by an independent, and impartial tribunal.

African states have signed, ratified or domesticated international conventions on the rights of the child, of women and of people with disabilities. Unfortunately, when it comes to witchcraft related abuses, these states have terribly failed to honour their human rights commitments. They are nakedly in breach of their human rights obligations, as they fail to realise or recognise the rights of alleged witches and wizards as human rights. Witchcraft related human rights abuses remain rampant. Witch-hunters in Africa prowl with impunity.

In general, those accused of witchcraft are banished from their homes. They are forced to survive on the streets, in the bush, or in makeshift camps, as is the case in Nigeria, Ghana, and the Democratic Republic of Congo. In many places, suspected witches and wizards are summarily executed by mobs, gangs, family members or the community, or witch-doctors.

Very often, in Kenya, Uganda, Tanzania, Nigeria and South Africa, those accused of witchcraft are clubbed to death or lynched. In many cases, alleged witches are tortured and made to die slowly by Christian pastors or prophets, in the name of deliverance. Individuals accused of witchcraft are tortured and forced to confess that they are indeed witches engaged in witchcraft, before they are executed.

In some other cases, alleged witches and wizards are forced by witch-doctors to drink poisonous magic potions that may lead to their death or cause serious damage to their health. In 2004, at least twenty men and women suspected of witchcraft died after being forced to drink magical concoctions in Edo, Southern Nigeria. To date, nothing has been done to bring the murderers to justice.

In some African countries, witch-hunting is sponsored or carried out by the state.

In Gambia, state agents kidnapped more than a thousand individuals alleged to be witches, took them to secret locations where they were tortured and forced to drink poisonous potions.

In Malawi, at least three people have been jailed on witchcraft charges. In October 2009, a magistrate convicted two people for practising witchcraft — Emily and James Kunjes were sentenced to five years of imprisonment with hard labour for killing two members of their community through black magic. In November 2009, another court sent Yohane to prison for teaching witchcraft to children. Yohane was alleged to have transformed the children into pigs, chicken and ducks before taking them to a graveyard where nocturnal lessons in witchcraft were taught. These prosecutions were based on confessions coerced from the victims through torture.

Though these witch-trials were not in accordance with international human rights law, Malawi is planning to revise its witchcraft law to make it easier to convict anyone accused of witchcraft. If the revision goes through, the country will be setting a dangerous precedent in terms of state sponsored witch-hunting in Africa.

Witch-hunting is evidence of worsening social tension, division, oppression, and exploitation in Africa — manifestation of social backwardness, inequality, and injustice in the continent. In most cases, witch-hunters target the weak and vulnerable members of the society — women, children, the aged, and people with disabilities. Those who are executed as witches are the poor or the uneducated from the villages or shanty areas of the cities. Victims of witch-hunting are the voiceless, defenceless, helpless and hapless members of the population.

Witch-hunting is another face of the gender war in Africa where societies are deeply patriarchal. Women — with a significant percentage of girl children — are the targets of the witch-hunt. In 2008, most of the victims attacked and killed in the course of the deadly witch-hunts in the Kisii region of Kenya were women. In Angola and Tanzania, old women with red eyes and wrinkled faces are regarded as witches.

In Africa, the human rights defence of the victims of witch-hunts is a dangerous undertaking. Human rights advocates defending the rights of alleged witches and wizards run great risks. They are perceived as evil or as supporters of evil. Human rights defenders can be attacked, tortured and killed. As a result, not many human rights defenders want to venture into this area. In July 2009, muscle-men from a witch-hunting church — the Liberty Gospel Church — attacked organisers of a conference on child rights and witchcraft in Calabar, Nigeria alleging that the conference was promoting child witchcraft.

The prevalence of witch-hunts in Africa is indication of the region’s poor human rights standard. African states pay lip service to human rights including their commitments and obligations under the international human rights law. Human rights mechanisms in most countries exist on paper or in principle, not in practice or in fact. Human rights structures and institutions are too weak and ineffective, they can not effectively address egregious human rights violations in the continent.

It is high time, the international community — the United Nations and its agencies, the European Union, the Commonwealth and other international agencies — takes human rights seriously and breaks this silence over witch-hunts in Africa. Every civilised nation should raise the issue of witchcraft related abuses in Africa at the highest level. The region’s human rights body should rise up to this important challenge and get African states to adopt concrete measures to address and stamp out witch-hunting and related human rights violations.

Witchcraft and Human Rights Information Network: First International Conference:

Preventing “Witchcraft” Related Abuse

In May 2009 UN Special Rapporteur on extrajudicial, summary or arbitrary executions, Philip Alston, reported to the United Nations Human Rights Council that, “The persecution and killing of individuals accused of practising so-called “witchcraft” – the vast majority of whom are women and children – is a significant phenomenon in many parts of the world, although it has not featured prominently on the radar screen of human rights monitors.” These human rights violations are of increasing concern to many Non-Governmental Organisations (NGOs) who have been advocating for the victims of witch-hunters.

The Witchcraft and Human Rights Information Network (WHRIN) was established in 2009 by one such NGO – Stepping Stones Nigeria – to facilitate partnerships and collaboration between individuals and organisations who encounter the victims of witchcraft accusations and magical or religious practices. WHRIN is celebrating the launch of its website with the organisation’s first international conference, entitled Preventing “Witchcraft” Related Abuse.
Date: 23 July 2010
Venue: Amnesty International UK, The Human Rights Action Centre, 17 – 25 New Inn Yard, London, EC2A 3EA

To register: email Christopher Kimberley or call him on: +44(0)1926 512182, +44(0)1545 580884 or +44 (0)7777 652407
Price: £35 including buffet lunch, coffee and tea
For more information, including the keynote speakers, please see the attached flyer.
Please do not hesitate to contact me should you have any questions.
Kind regards,
Laura Milne
Witchcraft and Human Rights Information Network
Skype Name: lauraelizabethmilne

Judge Crabb rules Day of Prayer unconstitutional

TODD RICHMOND | Associated Press | Posted: Thursday, April 15,

A federal judge in Wisconsin ruled the National Day of Prayer unconstitutional Thursday, saying the government cannot call for religious action.

Congress established the day in 1952 and in 1988 set the first Thursday in May as the day for presidents to issue proclamations asking Americans to pray. The Freedom From Religion Foundation, a Madison-based group of atheists and agnostics, filed a lawsuit against the federal government in 2008 arguing the day violated the separation of church and state.

President Barack Obama's administration has countered that the statute simply acknowledges the role of religion in the United States. Obama issued a proclamation last year but did not hold public events with religious leaders as former President George W. Bush had done.

Government involvement in prayer is constitutional only as long as it does not call for religious action, which the prayer day does, U.S. District Judge Barbara Crabb wrote in her ruling.

"It goes beyond mere 'acknowledgment' of religion because its sole purpose is to encourage all citizens to engage in prayer, an inherently religious exercise that serves no secular function in this context," Crabb wrote. "In this instance, the government has taken sides on a matter that must be left to individual conscience."

Messages seeking comment were left with the White House and the U.S. Department of Justice, which represented the government in the case.

The American Center for Law and Justice, which represented 31 members of Congress who joined the federal government as defendants, called Crabb's ruling flawed and promised to appeal.

"It is unfortunate that this court failed to understand that a day set aside for prayer for the country represents a time-honored tradition that embraces the First Amendment, not violates it," ACLJ Chief Counsel Jay Sekulow said in a statement.

A message seeking comment was left with an attorney for the Freedom From Religion Foundation.

Latin cross situated on public land

An Atheist public policy group today expressed concern over Monday's ruling by the Supreme Court upholding the constitutionality of a scheme to transfer ownership of an enormous Latin cross situated on public land.

The 5-4 decision said that a lower court acted improperly when it invalidated federal legislation to authorize transfer of the land on which the Mojave Christian cross sits to a private group.

"The majority in this controversial case has essentially endorsed a transparently fraudulent scheme to keep religious symbols standing even when their presence violated constitutional prohibitions on government endorsement of such illegal actions," said Dr. Ed Buckner, President of American Atheists. "The proper remedy was for the court to put an end to such devious practices, and uphold the First Amendment. Americans do not need and should not want the government involved in religious decisions or practices for us."

Buckner added that the ruling also reflects the deep ideological divide on the high court, and noted that Justice John Paul Stevens -- who joined Justices Ruth Bader Ginsburg and Sonia Sotomayor in a joint dissent -- intends to retire shortly.

"We hope that President Obama will name a replacement who has a strong commitment to the First Amendment and who will be skeptical of the disingenuous rationales that are being used to erode state-church separation in our country," said Buckner.

Dave Silverman, Communications Director and Vice President for American Atheists, said that Monday's ruling sets a dangerous precedent in cases of religious symbols on government property.

"It sends a signal that government can engage in all sorts of ruses and deceptions in order to keep Christian crosses or other religious icons on public property." Silverman pointed out that in some cases, like San Francisco's Mount Davidson Christian Cross, "all you have to do is sell-off a sliver of land to a 'private group' and put up a warning plaque stating that this is private property."

"If they can do this on one kind of public land, why not another?" added Mr. Silverman. "Could someone sell a sliver of land inside a public school to a private entity just to post a cross? In a courtroom? The next step won't be in another desert. It will be much more visible. And more dangerous to religious liberty."

Atheistst urge Obama to chose a nominee for the Supreme Court based on a strong commitment to the First Amendment

An Atheist public policy group today urged President Obama to choose his nominee for the Supreme Court based on a strong commitment to the First Amendment and the "strict separation of church and state."

Dr. Ed Buckner, President of American Atheists, said: "Our group will be watching the nomination and subsequent Senate review of a replacement for the irreplaceable Justice John Paul Stevens with great interest. The religious liberty not only of Atheists but of all Americans will be imperiled unless the person holding the seat now held by Stevens is filled by a future US Supreme Court Justice of the greatest intelligence and integrity."

Buckner added that President Obama should beware of religious right groups, who appear to be mobilizing to stop any nominees who would reject efforts to smuggle organized prayer into public school classrooms or to teach "creationism" as an "alternative" to evolution.

Eddie Tabash, a constitutional attorney and policy advisor to state-church separation groups, said: "The staunchest, most consistent advocate of government neutrality in matters of religion, that is to say, the equality of non believers before the law, Justice John Paul Stevens, is retiring from the Supreme Court. There is no question that President Obama will want to replace him with a justice of equal
commitment to the separation of church and state."

Tabash added: " The big question is, can he? Will the Republicans filibuster any known opponent of the religious right wing viewpoint? Numerically, 41 Republicans could pull off a successful filibuster. We will have to wait and see. At this time, Atheists and religious dissenters everywhere need to thank Justice Stevens for 34 years of being our advocate, our defender, and our protector on a Court with ever shifting majorities. "

Buckner noted that American Atheists is urging Freethinkers, Humanists, and other secularists to contact the White House with their opinions on any Supreme Court nominees.

"The separation of government and religion remains an important issue in the 'culture wars.' All Americans must have freedom of religion--and it is not really freedom at all unless it guarantees freedom from religion for those who want none."

Atheists hail jury decision in boy scout abuse case, cite "institutional hypocrisy" in discrimination against non-believers, gays

On Tuesday, a jury in Portland, Oregon awarded $1.4 million to a Boy Scout member who was molested by a former Scoutmaster in the early 1980s. The trial affirmed that the Boy Scouts of America assembled

"secret files" on molestation incidents which were covered by the national organization. While concealing the evidence of systemic sex abuse within its ranks, though, the BSA staunchly maintained -- and kept in place -- a policy which denies membership to gays and Atheists youth because they are presumably not "morally straight" and cannot be trusted since they will not swear an oath to a deity.

"When it comes to being untrustworthy and morally challenged, it seems that the Boy Scouts of America apparently has a serious problem," said Dr. Ed Buckner, President of American Atheists. "Covering this sort of behavior is certainly not moral, and as the jury found, it is clearly illegal."

Buckner added that the offending Scoutmaster was a local official in the Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons), and that the church was also involved in trying to conceal evidence of the crimes. As Buckner noted, "It does not seem to be coincidental that religious organizations like the Catholic Church or LDS or para-religious ones like the BSA have so much trouble understanding and protecting basic human rights."

Dave Silverman, Vice President and Communications Director for American Atheists said that the BSA needs to be more forthcoming and transparent.

"The BSA is sending a mixed message to parents and youth everywhere – that's it OK to be a bigot when it comes to discriminating against Atheists or gay youngsters, but that sexual molestation involving Boy Scouts of America personnel should be concealed from public scrutiny."

"We call upon the Boy Scouts to take positive action right now by 'coming clean' on evidence of illegal activities like this, and openly welcome all youngsters and adults into the Scouting ranks regardless of personal religious convictions or sexual orientation."

Somalia's al-Shabab bans 'Christian' school bells


Handclaps are being used instead of school bells

Islamist militants al-Shabab have banned teachers using bells to signal the end of class in the town of Jowhar, 90km (56 miles) north of Mogadishu.

Al-Shabab said the bells sounded too much like Christian church bells.

This comes after last week's order by the Hizbul-Islam group that radios stop playing music because it is un-Islamic.

A teacher told the BBC's correspondent in Somalia that handclaps were now being used instead of bells to bring classes to an end.

The end of classes is also marked by teachers beating on tables and doors, reports the Associated Press news agency.

In the past, Islamist militants have banned watching films and football, as well as musical mobile phone ring-tones, says the BBC's Mohammed Olad Hassan in Mogadishu.

They have also carried out amputations and lashings for theft and stonings for adultery.

Last week, al-Shabab closed down BBC radio relay stations in five cities in southern Somalia, including Mogadishu.

Somalia has not had a functioning central government since 1991 and the Islamist militants control large parts of its territory.

The transitional government - backed by African Union troops and UN funds - controls only a small part of the capital, Mogadishu.

An Atheist public policy group praised a U.S. District Court Judge in
California for defending the constitutional rights of a prison inmate
who was compelled to attend religion-based drug and alcohol rehab
sessions in order to qualify for parole.

Access to an alternative secular program

Judge Garland E. Burrell Jr. ruled that California officials erred when
they forced 41-year-old Barry A. Hazel Jr. to enroll in Alcoholics
Anonymous after serving a one-year sentence for drug possession. Hazel,
a computer programmer, demanded that he be given access to an
alternative secular program instead, and was mistakenly informed that
one was not available. After refusing to participate in the  faith-based
12-step regimen, Mr. Hazel was re-arrested and had to serve another
three months in jail.

Dr. Ed Buckner, President of American Atheists, praised the court for
its finding in this case. "It is outrageous that any citizen be coerced
into attending religious services or programs that 'push' religion in
any form."

Buckner noted that just weeks after Mr. Hazel protested the violation of
his rights, the California Department of Corrections and Rehabilitation
issued an order to all parole agents pointing out that  they "cannot
compel" a parolee to participate in any religion-themed program.

Dave Silverman, Vice President and Communications Director for American
Atheists said that while Atheists and other non-believers make up a very
small percentage of prison populations -- by some studies far less than
one percent

-- "violating someone's religious liberty and freedom from religion is
not some kind of a numbers game.

"There are secular programs for drug and alcohol rehabilitation that are
available, and the government has an obligation to respect the rights of
any incarcerated individual to refuse religious 'treatment'."

HS - Kotimaa - 15.4.2010 - 2114 merkkiä - 1. painos

Muslim minister-designate calls for state school crucifix ban

Published: 24 Apr 10
Online: http://www.thelocal.de/politics/20100424-26753.html

The designated social minister in Lower Saxony – Germany’s first woman Muslim state minister – has called for crucifixes to be removed from state schools, saying they have as little place there as headscarves.  

“Christian symbols do not belong in state schools. School should be a neutral place,” said Aygül Özkan, who is a member of the conservative Christian Democratic Union (CDU) and will be made Lower Saxony's social minister next week.

She also stressed her support for the ban on headscarves in such schools – as well as accepting that church schools would be an exception from a crucifix ban.

Özkan told Focus news magazine she had negotiated with Lower Saxony State Premier Christian Wulff, also from the CDU, to incorporate responsibility for integration into her new job, taking it from the interior ministry.

“I clearly said that I would like to take over the area of integration which was until now in the interior ministry,” she said.

The 38-year-old intends to shake things up in the state, and has also called for fellow Turkish-Germans to make more effort to integrate.

Last week she told Die Zeit newspaper she wanted to see migrants making more of an effort. “One has to approach people,” she said. “It’s important that one takes the first step especially when one is foreign or looks foreign. We isolate ourselves too much.”

She appealed to young immigrants in particular, saying, “I am not accusing anyone who does not know the German system, or themselves have not been to school. But I cannot accept it when young people do not take the chances that are offered to them. We must remember why our parents came to Germany – so that things are better for the children.”

She has received several threats since being picked to become social minister by the CDU, prompting the state police to provide her with protection, including body guards.

A successful manager, Özkan joined the CDU in 2004 and quickly rose through the regional ranks of the party to reach the Hamburg city council in 2008.

DDP/The Local (news@thelocal.de)

Isolle muslimihautausmaalle on paikka haussa

Opetusministeriö esittää konsultin palkkaamista 30000 eurolla.


Suomen islamilainen neuvosto etsii Etelä-Suomesta paikkaa muslimien omalle hautausmaalle. Tavoite on vuosikausiksi riittävä maa-alue, johon sopisi tuhansia hautoja.

Neuvosto on tiedustellut sopivaa aluetta lukuisilta Etelä-Suomen kunnilta vuodesta 2007 alkaen.

Neuvoston varapuheenjohtajan Anas Hajjarin mukaan vastauksia on tullut vain muutamilta kunnilta, ja nekin ovat olleet kielteisiä.

Myös Uudenmaan liitolle tehty tiedustelu jäi tuloksettomasti, koska hautausmaiden paikkoja ei osoiteta maakuntakaavassa.

"Kunnat päättävät niistä itsenäisesti", maakuntainsinööri Agneta Nylund kertoo.

Neuvosto on päätynyt ottamaan avuksi konsultin.

Palkkioksi on alustavan tarjouskierroksen perusteella arvioitu noin 30000 euroa.

Konsultti kartoittaisi hautausmaaksi sopivia alueita, arvioisi niiden soveltuvuutta ja tekisi maaperätutkimukset.

Neuvostolla ei ole rahaa omasta takaa, mutta valtio on tulossa hätiin. HS:n tietojen mukaan opetusministeriö esittää summaa vuoden toiseen lisäbudjettiin.

Valtiovarainministeriö ottaa kantaa lisäbudjettiesityksiin ensi viikolla, minkä jälkeen ne tulevat julkisiksi. Sitä ennen opetusministeriöstä ei myönnetä eikä kielletä tietoa.

Suomen hallitus sitoutui 2007 osallistumaan islamilaisen hautausmaan perustamiskustannuksiin.

Opetusministeriön esittämä konsulttiraha on perustamisen ensimmäistä vaihetta. Kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 1-2 miljoonaa euroa.

Hautausmaan rahoittamiseksi on tarkoitus perustaa säätiö, johon tulisi valtion, Islamilaisen neuvoston ja islamilaisten uskonnollisten yhteisöjen edustus.

Jumaluustieteen kysymyksiä


Onko jumalalla napa?

Vastaus: Ei ole, jumalat lisääntyvät munimalla.

Sarvet, häntä ja pukinsorkka

Miksi paholaisella on sarvet, häntä ja pukinsorkka, mutta jumalalla ei ole?

Jumalistit vaativat filosofiaa 7 -vuotiaille

Yksi jumalistiliitollinen parempia ihmisiä vaatii filosofian opetusta 7 - vuotiaille.

Ehdotuksen kannattajat

Maija Aalto-Heinilä, FT, oikeusfilosofian lehtori, Itä-Suomen yliopisto
Aulis Aarnio, OTT, professori (emeritus)
Tapio Aittola, professori (erit. aikuiskasvatuksen sosiologia), kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
Sylvia Akar, FT, islamintutkimuksen ja arabian kielen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Leena Alanen, YTT, varhaiskasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto
Marko Ampuja, VTM, yliopisto-opettaja, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Ari Antikainen, professori (kasvatussosiologia) (emeritus), Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus
Annette Arlander, esitystaiteen ja -teorian professori, Teatterikorkeakoulu
Tiina Arppe, YTT, akatemiatutkija, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Tero Autio, FT, kasvatustieteen professori (erit. opetussuunnitelmatutkimus ja opettajankoulutus), Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos
Henry Bacon, elokuva- ja televisiotutkimuksen professori, Helsingin yliopisto
Seija Blomberg, FT, rehtori, Kajaanin normaalikoulu, Oulun yliopisto
Pauline von Bonsdorff, taidekasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto
Ferdinand Garoff, psykologiemagister, ordförande (Interbaas rf)
Anu Gretschel, tutkija, FT, Nuorisotutkimusverkosto
Arto Haapala, professori (estetiikka), taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto
Leila Haaparanta, filosofian professori, Tampereen yliopisto
Pertti Haaparanta, kansainvälisen talouden professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Pentti Hakkarainen, varhaiskasvatuksen professori, Oulun yliopisto (Kajaani)
Mika Hannula, VTT, taiteellisen tutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto
Aila Hartikainen, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Anja Heikkinen, kasvatustieteen professori (erit. elinikäinen oppiminen), Tampereen yliopisto
Hannu L. T. Heikkinen, dosentti, erikoistutkija, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Ari Heimonen, FT, matematiikan lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Sara Heinämaa, FT, dosentti, akatemiatutkija, Tutkijakollegium, teoreettisen filosofian yliopistolehtori, Helsingin yliopisto
Risto Heiskala, professori, Yhteiskuntatutkimuksen instituutin johtaja, Tampereen yliopisto
Helena Helve, FT, nuorisokasvatuksen professori, Tampereen yliopisto ja uskontotieteen ja sosiologian dosentti, Helsingin yliopisto
Juha Herkman, dosentti (tiedotusoppi, Tampereen yliopisto), YTT, FL, Suomen Akatemian tutkijatohtori, sosiaalitieteiden laitos/viestintä, Helsingin yliopisto
Lars Hertzberg, professor emeritus, filosofi, Åbo Akademi
Jyrki Hilpelä, YTT, dosentti, päätoimittaja (Kasvatus-lehti)
Juha Himanka, FT, dosentti, pedagoginen yliopistonlehtori, humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Tommi Hoikkala, tutkimusprofessori, Nuorisotutkimusverkosto
Gunilla Holm, professor, Pedagogiska institutionen, Helsingfors universitet
Katariina Holma, FT, tutkijatohtori (kasvatusfilosofia), Helsingin yliopisto
Aki-Mauri Huhtinen, FT, johtamisen professori, Maanpuolustuskorkeakoulu
Jukka Husu, kasvatustieteen professori (erit. opettajuus & opettajankoulutus), Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos
Rauno Huttunen, YTT, KT, kasvatussosiologian lehtori, Jyväskylän yliopisto
Markku Hyrkkänen, historian yliopistonlehtori, historiatieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto
Kaisa Häkkinen, suomen kielen professori, Turun yliopisto
Risto Ikonen, KT, yliopistotutkija, kasvatustiede, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Risto Ilmoniemi, Luonnonfilosofian seuran hallituksen jäsen, teknillisen fysiikan professori, aivotutkija, Aalto-yliopisto, Espoo
Sam Inkinen, TaT, mediatutkija, semiootikko, kirjailija
Matti Itkonen, FT, KT, kulttuurikasvatuksen dosentti, Jyväskylän yliopisto; kasvatusfilosofian dosentti, Helsingin yliopisto
Marja Jalava, FT, dosentti, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Annukka Jauhiainen, KT, lehtori, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto
Arto Jauhiainen, kasvatustieteen professori, Turun yliopisto
Eila Jeronen, FT, dosentti, yliopistonlehtori, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen laitos, Oulun yliopisto
Jouko Jokisalo, dosentti, historian ja yhteiskuntaopin pedagogiikan lehtori, Itä-Suomen yliopisto
Marianna Junes-Tokola, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Hannu Juuso, KT, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Katri Kaalikoski, VTT, koulutusjohtaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Sinikka Kaartinen, FT, KL, tutkijatohtori, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Mika Kajava, FT, kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, Helsingin yliopisto
Leena Kakkori, FT, yliassistentti (filosofia), yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, liiketaloustieteen filosofian professori, Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulu
Jorma Kalela, professori (emeritus), poliittinen historia, Turun yliopisto
Maija Kallinen, professori, aate- ja oppihistoria, Oulun yliopisto
Eeva Kallio, dosentti, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Kirsi Pauliina Kallio, tutkijatohtori, yhteiskuntamaantiede, Tampereen yliopisto
Vuokko Kangas, FM, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Liisa Karlsson, kasvatustieteen dosentti, luokanopettajakoulutuksen varajohtaja, kasvatuspsykologian yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Antti Kero, FT, tutkija, Sodankylän geofysiikan observatorio/Oulun yliopisto
Tarja Ketola, Ph.D., dosentti, Vaasan yliopisto
Tomi Kiilakoski, tutkija, Nuorisotutkimusverkosto
Joel Kivirauma, professori (erityispedagogiikka), Turun yliopisto
Matti Klinge, historian professori emeritus (ruotsinkielinen professuuri), Helsingin yliopisto
Kristian Klockars, docent, praktisk filosofi, Helsingfors universitet
Simo Knuuttila, teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professori, Helsingin yliopisto
Petri Koikkalainen, YTT, valtio-opin yliopistonlehtori, Lapin yliopisto
Heikki Kontturi, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Marjaana Kopperi, VTT (käytännöllinen filosofia), yksikön päällikkö, CIMO
Leena Koski, sosiologian professori (erit. koulutuksen ja oppimisen sosiologia), Itä-Suomen yliopisto
Jussi Kotkavirta, professori (filosofia), yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Taneli Kukkonen, antiikin tutkimuksen professori, Jyväskylän yliopisto
Reijo Kupiainen, FT, mediakasvatuksen tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Leena Kurki, FT, dosentti, yliopettaja, sosiaalityön tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto
Leena Kuure, FT, yliopistonlehtori, englantilainen filologia, Oulun yliopisto
Merja Kylmäkoski, yliopettaja (nuorisotyö ja nuorisopolitiikka), Humanistinen ammattikorkeakoulu
Olli Lagerspetz, FD, tf professor, filosofi, Åbo Akademi
Elina Lahelma, kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto
Mikko Lahtinen, YTT, FT, dosentti, Tampereen yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen instituutti
Timo Laine, FT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Kari Pekka Lapinoja, FM, KT, lehtori, Oulun Normaalikoulu, Oulun yliopisto
Timo Latomaa, FT, KL, PsM, psykologian yliassistentti, Psykologia ja kasvatuspsykologia, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Seppo Laukka, FT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto
Tommi Lehtonen, TT, filosofian yliopistonlehtori, Vaasan yliopisto
Turo-Kimmo Lehtonen, professori, sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Anto Leikola, oppihistorian professori (emeritus), Helsingin yliopisto
Leena Lestinen, erikoistutkija, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Olli Loukola, dosentti, etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori, Helsingin yliopisto
Pentti Luoma, FT, sosiologian yliopistonlehtori, Oulun yliopisto
Mika Luoma-Aho, FT, politiikkatieteiden yliopistonlehtori, Yhteiskuntatutkimuksen laitoksen johtaja, Lapin yliopisto
Juha Manninen, professori emeritus, yleinen aate- ja oppihistoria, Oulun yliopisto
Jan-Erik Mansikka, forskardoktor (pedagogik), Institutionen för beteendevetenskaper, Helsingfors universitet
Antti S. Mattila, LT, lääkäri ja filosofi, Helsinki
Pentti Moilanen, kasvatustieteen professori (erit. koulupedagogiikka), Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos
Olli-Pekka Moisio, YTT, yliopistonopettaja, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Uskali Mäki, akatemiaprofessori, Suomen Akatemia, Helsingin yliopisto
Päivi Naskali, KT, naistutkimuksen professori, Lapin yliopisto
Yrsa Neuman, FM, forskare i filosofi (Åbo Akademi), chefredaktör (Filosofia.fi-internetportalen)
Ilkka Niiniluoto, teoreettisen filosofian professori, kansleri, Helsingin yliopisto
Pirjo Nuutinen, kasvatustieteen professori (erit. opetuksen ja oppimisen metodologiset perusteet), Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, Itä-Suomen yliopisto
James O’Connor, jatko-opiskelija, Helsingin yliopisto
Matti Ojakoski, FM, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Johannes Ojansuu, filosofian opettaja, kirjailija
Markku Oksanen, VTT, akatemiatutkija, Turun yliopisto (vv. filosofian yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto)
Jaana Parviainen, filosofian dosentti, historiatieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto
Tuija Parvikko, valtio-opin dosentti, Jyväskylän yliopisto
Heikki Patomäki, globalisaation ja globaalien instituutioiden tutkimusprofessori, RMIT-yliopisto, Melbourne, Australia; maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
Erkki Pekkala, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun Yliopisto
Kyösti Pekonen, yleisen valtio-opin professori, Helsingin yliopisto
Jouni Peltonen, KT, lehtori, kasvatustiede, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Ahti-Veikko Pietarinen, professori, semiotiikka, Helsingin yliopisto
Juhani Pietarinen, professori (emeritus), filosofia, Turun yliopisto, Turku
Sami Pihlström, johtaja, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto; professori, käytännöllinen filosofia, Jyväskylän yliopisto
Eetu Pikkarainen, KT, kasvatustieteen yliassistentti, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Pirkko Pitkänen, kasvatustieteen professori (erit. koulutuspolitiikka ja monikulttuurisuuskasvatus), Tampereen yliopisto
Pirkko Pohjakallio, taidepedagogiikan professori, taidekasvatus, Aalto-yliopisto
Katja Pulkkinen, DI, tutkija, VTT
Antti Rajala, projektitutkija/tohtorikoulutettava, Kasvatustiede, Helsingin yliopisto
Anna Rastas, YTT, yliassistentti, Tampereen yliopisto
Martina Reuter, FD, docent i filosofi, akademiforskare, Helsingfors universitet
H.K. Riikonen, yleisen kirjallisuustieteen professori, Helsingin yliopisto
Risto Rinne, professori, kasvatustiede, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto
Mikko Ripatti, KT, johtava rehtori, Savonlinnan normaalikoulu, Itä-Suomen yliopisto
Hans Rosing, pensionerad lektor i vetenskapsfilosofi, Åbo Akademi
Floora Ruokonen, VTT, yliopistonlehtori, politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto
Juha Räikkä, FT, dosentti, filosofian yliopistonlehtori, Turun yliopisto
Rauni Räsänen, emerita professori, kasvatustiede (erit. kansainvälisyyskasvatus), Oulun yliopisto, Oulu
Helena Saarikoski, FT, folkloristiikan ja naistutkimuksen dosentti, Helsinki
M’hammed Sabour, Dr. Phil., Professor, Department of Social Sciences; Director, International Cultural Diversity Programme, University of Eastern Finland
Mikko Salasuo, VTT, dosentti, Nuorisotutkimusverkosto
Eero Salmenkivi, FL, elämänkatsomustiedon ja filosofian didaktiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos
Petri Salo, johtava rehtori, Joensuun normaalikoulu, Itä-Suomen yliopisto
Toivo Salonen, filosofian opettaja, Lapin yliopisto
Risto Santti, anatomian professori (emeritus), Turun yliopisto
Anita Seppä, FT, dosentti, Suomen Akatemia, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto
Janne Seppänen, professori, tiedotusopin laitos, Tampereen yliopisto
Yrjö Sepänmaa, ympäristöestetiikan professori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Juha Sihvola, professori, historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto; tutkimusjohtaja filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikössä, Systemaattisen teologian osasto, Helsingin yliopisto
Helena Siipi VTT (filosofia), KM (luokanopettaja), tutkija, Turun yliopisto
Arto Siitonen, dosentti, käytännöllinen filosofia, Helsingin yliopisto
Auli Siitonen, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Hannu Simola, kasvatustieteen professori (erit. kasvatussosiologia), käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Matti Sintonen, teoreettisen filosofian professori, Helsingin yliopisto; filosofian professori, Tampereen yliopisto
Simo Skinnari, kasvatustieteen professori (erit. opetus ja oppimisympäristöt), Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, Itä-Suomen yliopisto
Juha Suoranta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto
Ari Sutinen, KT, kasvatustieteen tutkijatohtori, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Leena Suurpää, nuorisotutkimuksen dosentti, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto
Eija Syrjäläinen, professori, Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos
Minna Sääskilahti, FT, suomen kielen lehtori, äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikka, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto
Tuure Tammi, KM, kasvatustieteen jatko-opiskelija, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos
Tuukka Tomperi, tutkija, kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto
Juhani Tähtinen, erikoistutkija, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto
Veli-Matti Ulvinen, KT, kasvatustieteen yliassistentti, kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto
Erkki Urpilainen, yliopistonlehtori, FT, aate- ja oppihistoria, Oulun yliopisto
Tere Vadén, FT, yliassistentti (hypermedia), informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitos, Tampereen yliopisto
Juha Varto, kuvataiteen tutkimuksen ja opetuksen professori, Aalto-yliopisto
Soile Veijola, matkailun kulttuurintutkimuksen professori, Lapin yliopisto
Veli Verronen, dosentti, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Markku Veteläinen, KM, lehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Jussi Vähämäki, YTT, dosentti, erikoistutkija, Tampere
Viljo Vänskä, KL, rehtori, Oulun normaalikoulu, Oulun yliopisto
Veli-Matti Värri, kasvatustieteen professori (erit. kasvatusfilosofia ja opettajankoulutus), laitoksen johtaja, Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos
Kari Väyrynen, FT, filosofian yliopistonlehtori, Oulun yliopisto
Raimo Väyrynen, professori, Suomen Akatemian entinen pääjohtaja
Thomas Wallgren, FT, filosofian dosentti ja yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Petri Ylikoski, filosofian professori, historiatieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto
Mikko Yrjönsuuri, filosofian professori, laitoksen johtaja, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Bernt Österman, FD, timlärare i filosofi, Helsingfors universitet

Kannanotto / ehdotus

Opetushallituksen tuntijakotyöryhmälle

Esitämme peruskouluun lapsille ja nuorille suunnatun filosofian oppiainetta sekä filosofisen kriittisen ajattelun taitoihin kannustavia opetusmuotoja.

Filosofian kouluopetusta lasten ja nuorten ikäluokissa on kansainvälisesti tutkittu runsaasti ja kehitetty menestyksekkäästi kymmeniä vuosia. Pedagoginen filosofointi on saavuttanut yhä laajempaa kannatusta ympäri maailman. Suomalaisella koululla olisi juuri nyt erinomainen tilaisuus saada tukea aihepiirissä vahvasti etenevästä tutkimus- ja kehitystyöstä.

Filosofian sisällyttäminen peruskoulun oppiaineisiin ja opetusmuotoihin edistäisi useaa perustavanlaatuisen tärkeää tavoitetta samanaikaisesti:
  • koululta on laajasti ja yksimielisesti toivottu vahvempaa panostusta perustavien ajattelu- ja keskustelutaitojen sekä demokraattisten kansalaistaitojen tukemiseen,
  • on haluttu lisätä oppilaslähtöisiä ja luovuuteen sekä omien elämysten arviointiin kannustavia sisältöjä ja toimintatapoja,
  • on haluttu vahvistaa oppilaiden kykyä kohdata, arvioida ja itsenäisesti jäsentää median sekä tieteen tuottamaa informaatiota omakohtaisella kriittisellä ajattelulla,
  • on etsitty mahdollisuuksia tuoda oppilaita yhteen maailmakuva-, arvo- ja kulttuurikysymyksistä keskustelemaan,
  • on koettu ongelmaksi koulun oppiainejakoisen aineksen sirpaleisuus ja etsitty kokonaisuuksien hahmottamista tukevia opetustavoitteita, -muotoja ja -sisältöjä,
  • ja on toivottu eettisen kasvatuksen keinojen vahvistamista.

Lapsilähtöinen filosofinen ajattelu ja keskustelu opetusmenetelmänä sekä lapsille ja nuorille suunnattu pedagoginen filosofia oppiaineena vahvistaisivat yhdellä kertaa kaikkia näitä. Filosofointi tarjoaisi merkittävän pedagogisen ympäristön koulun kasvatustavoitteiden tukemiseksi.

Katsomme, että suomalainen koulu ja sen oppilaat hyötyisivät merkittävästi lapsille ja nuorille suunnatun filosofian sisällyttämisestä peruskoulun oppiaineisiin ja opetusmuotoihin.

Kannanoton perustelut

Suomalaisen peruskoulun uudistaminen on käynnissä. Uudistuksen suuntaviivat ja opetussuunnitelman lähtökohdat asettavan tuntijaon pohdinta on kriittisessä vaiheessa. Päätettävänä on toisin sanoen koulun yleiset tavoitteet sekä oppiainejako: ennen kaikkea mitä kouluaineita ja missä suhteessa suomalaisessa peruskoulussa on jatkossa. Nyt jo näyttää selvältä, ettei mitään perusteellisia muutoksia ole tiedossa. Suomalainen koulu pysyy vastaisuudessakin oppiainejakoisena ja koulutoiminta jäsentyy sen mukaisesti, millaisia oppiaineita koulussa on. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos koulunuudistukseen tahdotaan vaikuttaa, se edellyttää sekä tavoitteiden, opetusmuotojen että myös oppiaineiden uudistamista koskevia ehdotuksia. Niin sanottujen läpäisevien aihekokonaisuuksien vaikutus koulutoimintaan on ollut melko vähäistä. Siten niin opetus kuin opettajankoulutuskin ovat sidottuja oppiaineisiin ja niiden opetusmääriin, ja täten uutta luovien ehdotusten on pyrittävä vaikuttamaan myös oppiainetasolla.

Peruskoulun kehittäminen on tärkein hanke koko suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tulevaisuuden kannalta – vaikka tätä ei kovin hyvin julkisuudessa käsitetä. Media keskittyy käsittelemään päivänkohtaisia talous- ja politiikka- ja kulttuuriuutisia, mutta harva näyttää ymmärtävän, että tulevaisuus ratkeaa sillä, miten ja millaisiksi kasvavat sukupolvemme sosiaalistuvat. On yhteiskuntamme sokeita pisteitä, että koulun merkitystä ja potentiaalia yksilöiden hyvän elämän ja kansalaisten aktiivisuuden mahdollistajana tai kriittiseen ajatteluun, keskusteluun ja toimintaan kannustajana ei edelleenkään täysin tajuta.

Suomalaisen koulun oppiainejakoisuudesta huolimatta olisi näkemyksemme mukaan erittäin tärkeää edetä sellaiseen suuntaan, ettei oppiainejakoisuus estäisi kokonaisuuksien hahmottamista. Tätä varten tarvitaan sekä opetuksen tavoitteissa, oppiaineissa että opetusmuodoissa aiempaa enemmän rajoja ylittävää, perustavia kriittisen ajattelun ja ymmärryksen taitoja kehittävää ja kokonaisuuksien jäsentelyä tukevaa ainesta. Samoin nykykoulun on aiempaa enemmän tuettava toiset huomioon ottavien eettisten ja demokraattisten keskusteluvalmiuksien kehittymistä.

Yhteiskunnallemme ja kulttuurillemme asettuvat haasteet kasvavat jatkuvasti. Mahdollisuutemme kohdata ne riippuvat keskeisesti siitä, millaiset valmiudet peruskoulu uusille sukupolville antaa. Samaan aikaan näyttävät valitettavalla tavalla kasvavan lasten ja nuorten väliset erot sosialisaatiossa sekä kodin kasvutaustan tarjoamissa edellytyksissä tavoitella hyvää elämää. Koulun on pyrittävä tasoittamaan näitä lähtökohtien eroja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vuoksi. Kouluopetuksella on samoin kyettävä luomaan valmiuksia erilaisuuden kohtaamiseen ja erimielisyyksien käsittelemiseen argumentatiivisella, rauhallisella ja myös omia näkemyksiä suhteuttavalla ja kyseenalaistavalla tavalla.

Tieto- ja informaatioteknologiassa, taloudessa, kulttuurissa ja sosiaalisissa käytännöissä tapahtuneen kehityksen seurauksena tulee lähitulevaisuudessa entisestään korostumaan myöhäismodernin yhteiskunnan murros, joka on verrattavissa teollistumisen tuottamaan rakennemuutokseen modernina aikana. Elinkeinorakenne muuttuu yhä selvemmin kohti palveluyhteiskuntaa. Sekä työhön liittyvä että vapaa-aikaan kuuluva inhimillinen vuorovaikutus siirtyy entistä enemmän digitaaliseen verkkoympäristöön ja sosiaalisiin verkkoihin. Samalla niin työn kuin vapaa-ajankin toimintamuodot, välineet ja käytännöt ovat jatkuvassa muutoksessa. Koulujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta tällä on radikaali merkitys: yksittäisten ja suppeiden välineellisten taitojen tai rajattujen sirpaleisten tietosisältöjen sijaan koulun tulee panostaa entistä enemmän laaja-alaisiin ja kokonaisvaltaisiin tavoitteisiin – toisten erilaisuutta ymmärtävään ja hyväksyvään inhimilliseen kohtaamiseen sekä perustaviin kriittisiin ajattelutaitoihin ja toimintavalmiuksiin.

Suuria haasteita on siis paljon, ja niistä voi yleisellä tasolla mainita etenkin seuraavat:
  • miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtaisuuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä,
  • miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteenomainen vetovoima,
  • miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa,
  • miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.

Aloitteemme ydin on ennen kaikkea tässä: 2000-luvun koulussa on panostettava kokonaisvaltaisesti ja selvästi aiempaa vahvemmin eettiseen, filosofiseen ja demokraattiseen kasvatukseen sekä ajattelu- sekä keskustelutaitoja ja kokonaisuuksien hahmottamista tukevaan opetukseen.

Miksi juuri lapsille ja nuorille suunnattua filosofiaa peruskouluun?

  1. Filosofia eheyttää ja syventää oppimista yli oppiainerajojen. Filosofointi kehittää kriittisen ja itsereflektiivisen ajattelun sekä toisia kuuntelevan keskustelun taitoja, jotka ovat kasvatuksen ytimessä. Samalla kehittyvät yhteisöllisyys ja demokraattisessa yhteiskunnassa tarvittavat kansalaistaidot.
  2. Monet lasten spontaanisti ja luonnostaan pohtimista aiheista ovat keskeisiä yleisinhimillisiä filosofisia kysymyksiä. Filosofinen ajattelu on arvokkaalla ja huomattavalla tavalla vaikuttanut kulttuurimme muotoutumiseen. Lapsille on suotava mahdollisuus filosofoida myös koulussa.
  3. Filosofia tukee osallistavaa ja joustavaa opetussuunnitelmaa.
  4. Lapsille suunnattu filosofia tukee opettajankoulutuksen kehittämistarpeita ja vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimuspohjaisuutta.

Filosofia eheyttää ja syventää oppimista yli oppiainerajojen

Filosofointi kehittää kriittisen ja itsereflektiivisen ajattelun sekä toisia kuuntelevan keskustelun taitoja, jotka ovat kasvatuksen ytimessä. Samalla kehittyvät yhteisöllisyys ja demokraattisessa yhteiskunnassa tarvittavat kansalaistaidot.

Filosofian opettaminen peruskoulussa merkitsee kriittiseen ajatteluun ja keskusteluun kannustavia opetusmuotoja ja -aiheita, ei filosofian oppialan sisältöjen suoraa selostamista lapsille. Pyrkimyksenä on kehittää klassisia filosofisen ajattelun perustaitoja ja asenteita. Lapsia ei siis pidetä akateemisina oppineina, vaan tuetaan heidän olennaisesti filosofisia valmiuksiaan ihmetellä ja kysyä, esittää ja vaatia perusteita, eritellä ja arvioida, päätellä ja hahmottaa seurauksia, ajatella omaa ajattelua ja niin edelleen. Tällaiselle filosofiselle ajattelutyölle on ominaista avoin, rehellinen, utelias, kiireetön ja ihmettelevä asenne sekä herkkyys tunnistaa niin omaan kuin toistenkin ajatteluun sisältyviä olettamuksia, oivalluksia ja ongelmia. Filosofisen ajattelun taidot sopivat kaikkeen kouluopetukseen ja niitä on menestyksellisesti käytetty matematiikasta ja luonnontiedeaineista taito- ja taideaineisiin. Tavoitteena on haastaa oppilaat ajattelemaan ohjatun dialogin avulla yhdessä tutkien sekä ajatteluaan kehittäen ja korjaten. Oppiminen saa syvyyttä ja mielekkyyttä.

Filosofinen ajattelu ei ole teoreettista vaan käytännöllistä: ajattelun ja keskustelun käytäntöön harjaantumista. Peruskoulussa pedagoginen filosofia ei pyri lastaamaan lisää tietopainotteista ainesta oppilaiden opittavaksi vaan tukee kasvun ytimeen kuuluvia taitoja. Kriittisen ajattelun taitoja kehitettäessä vahvistuu myös opetuksen kyky tukea koulun yleisten kasvatustavoitteiden ja yhteisen arvopohjan suuntaisia toimintavalmiuksia. Filosofointi ei ole käytännön toiminnasta irrallista, vaan päinvastoin mahdollistaa oman toimintamme ja yhteiskunnallisten käytäntöjen tuomisen omakohtaisen arvioinnin kohteeksi.

Filosofian keskusteleva ja pohdiskeleva perinne tarjoaa paikan ja ajan käsitellä lasten kanssa heille tärkeitä kysymyksiä siten, että vältetään yhtäällä pelkkä ennakkoluuloihin perustuva mielipiteenvaihto ja toisaalla vaatimus liiallisista perustiedoista. Edellinen ongelma koskettaa erilaisia ilmiöopintoja ja jälkimmäinen eri tieteenaloihin kytkeytyviä opintoja. Esimerkiksi mielen hyvin- ja pahoinvointia pienten lasten kanssa käsiteltäessä on psykologian tai lääketieteen teorioista lähteminen vaikeaa tai mahdotonta. Vastaavasti pelkästään aiheen pohjalta eteneminen puolestaan tekee opetuksesta helposti opettajan henkilökohtaisten uskomusten hallitsemaa tai puhdasta mielipiteenvaihtoa, joka ei etene eikä syvene. Sen sijaan lasten omaa ääntä kuunteleva filosofinen työtapa mahdollistaa heidän ajattelunsa ja kokemusmaailmansa selkiyttämisen ja rikastamisen.

Jo 1980-luvulta saakka on kertynyt mittava kansainvälinen tutkimusnäyttö, joka osoittaa filosofian opetuksen hyödyt.

Unescon tuore laaja raportti ”Philosophy – A School of Freedom” (2007) kuvaa filosofiseen kriittisen ajattelun pedagogiikkaan sekä lasten ja nuorten filosofointiin perustuvien menetelmien käyttöä eri kouluasteilla maailmanlaajuisesti. Saatujen havaintojen perusteella raportti tiivisti lasten ja nuorten filosofoinnin annin seuraavasti: itsenäisen ajattelun kehittyminen, kasvu kriittiseksi kansalaiseksi, lasten persoonallisen kehityksen ja identiteetin tuki sekä kieli- ja keskustelutaitojen parantuminen. Tältä pohjalta on perusteltua esittää, että filosofoiminen koulussa rakentaa merkittävällä tavalla lasten ja nuorten kriittisen ajattelun taitoja sekä aktiivisia osallistumisvalmiuksia, joita voi pitää muutoksessa elävän yhteiskuntamme tärkeimpinä kansalaistaitoina.

Filosofia ei ole taikuutta, eikä kaikki filosofian nimissä kulkeva kestä kriittistä arviointia. Suomessakin on kuitenkin jo riittävä valmius tukea tutkimuksiin perustuvan, filosofisen ajattelun pitkään perinteeseen limittyvän pedagogisen filosofian osuutta kouluopetuksessa.

Filosofinen ajattelu ohjaa kohti väitteitä perustelevan sekä toisia kuuntelevan ja kunnioittavan keskustelun hyviä periaatteita. Yleisten ajattelu- ja keskustelutaitojen vahvistaminen on koulun tehtävistä kaikkein tärkein. Juuri niiden kehittäjänä filosofialla on ollut keskeinen sijansa koko kulttuurimme historian tunnetuimmissa kasvatusperinteissä – antiikin paideiassa, klassisessa studia humanitatiksessa, sivistysteorian Bildungissa ja myös teologisessa koulutuksessa. Niin tulisi olla myös nyt ja peruskoulussa.

Samalla filosofinen keskustelu on toiminut katsomusten kohtaamisen kenttänä. Näin on ollut yhtä lailla niin historiallisesti esimerkiksi islamin ja kristinuskon välillä kuin nykyajassa etsittäessä globaalisti yhdistävää maailmanetiikkaa. Filosofi Bertrand Russellin kiteytyksen mukaan filosofia toimii “ei-kenenkään maana” tieteen ja uskontojen välissä. Tässä muodossa se on kaikkein hedelmällisin avoimen, keskustelevan kohtaamisen kenttä myös kouluopetuksessa. Ajatusten, ihmisten ja aatteiden kohtaamispaikkana filosofia tukee kasvua rauhanomaisesti konflikteja ratkaisevaan, toisten ymmärtämiseen pyrkivään ja suvaitsevaiseen yhteiskuntaan.

Lapsille ja nuorille suunnatun filosofian pedagoginen ja didaktinen kehittäminen on jo kauan edennyt vahvasti monilla keskeisillä kielialueilla. Kansainvälinen tutkimusyhteisö on laaja. Tästä on erityisen olennainen hyöty pedagogisen filosofian soveltamiselle Suomessa. Toisin kuin monissa muissa tärkeinä pidetyissä ja suomalaiseen kouluun vaadituissa uusissa sisältö- ja aihealueissa, pedagogisessa filosofiassa ei opetuksen kehittämistä jouduta aloittamaan kansallisesti rajautuneelta tasolta, vaan tukena on mittava kansainvälinen tutkimus- ja opetusyhteisö.

Monet lasten spontaanisti ja luonnostaan pohtimista aiheista ovat keskeisiä yleisinhimillisiä filosofisia kysymyksiä

Filosofinen ajattelu on arvokkaalla ja huomattavalla tavalla vaikuttanut kulttuurimme muotoutumiseen. Lapsille on suotava mahdollisuus filosofoida myös koulussa.

Länsimaisessa kulttuurissa filosofinen ajattelu ja keskustelu on jo lähes 2500 vuotta jäsentänyt pohdintojamme tiedon hankinnasta, todellisuuden luonteesta ja eettisistä arvoistamme. Filosofinen ajattelu on eurooppalaisen aate- ja kulttuuriperinnön ydintä. Eurooppalaisen kulttuurin monet tyypilliset piirteet demokraattisesta politiikasta kehittyneeseen tieteenharjoitukseen kumpuavat paljolti filosofisen ajattelun ja perinteen vaikutuksesta. Filosofia on samalla vahvasti sivistyksellinen ilmiö, jonka hyöty on uusinnettava jokaisessa sukupolvessa kerrallaan. Itsen ja toisten ymmärtäminen, ajattelu- ja eettiset taidot sekä sivistys eivät ole kulttuurisia kertasaavutuksia, vaan ne ovat olemassa vain siihen mittaan, jossa osaamme tukea niiden toteutumista lasten ja nuorten kasvaessa tämän yhteiskunnan jäseniksi. Toisin kuin monissa tieteissä, filosofisen kriittisen ajattelun merkityksenä eivät ole niinkään tutkimuksen valmistuneet tulokset kuin itse ajatteluun kannustaminen yhä uusissa sukupolvissa.

Platonille filosofia oli ennen kaikkea hyvyyden, totuuden ja kauneuden olemuksen tavoittelua. Immanuel Kant puolestaan tiivisti filosofian ydinkysymykset näihin: Mitä voin tietää? Mitä minun tulee tehdä? Mitä voin toivoa? Yhdessä näihin kysymyksiin annetut vastaukset koskevat myös seuraavaa: Mikä on ihminen? Näille kysymyksille on perustavanlaatuisen tärkeää tarjota paikkansa myös kouluopetuksessa.

Filosofinen ajattelu ei vaadi tiettyä ikää. Lapsille suunnattu filosofia ei tietenkään ole vaikeaa, akateemista eikä elitististä – yhtä vähän kuin lapsille suunnattu matematiikka, tai mikään peruskouluun pedagogisesti mielekkäällä tavalla tuotu oppiaine. Peruskoulun filosofianopetukseen ei kuulu tietopainotteinen tutustuminen filosofian historiaan tai vallitseviin filosofisiin teorioihin. Filosofisten ajatteluharjoitusten ja keskustelujen kautta ei etsitä älyllistä etevämmyyttä ja kilpailua, vaan omaa ajattelua kriittisesti suhteuttavaa itsereflektiivisyyttä (“tiedän, etten tiedä”) sekä toisten ajattelua kunnioittavaa ja toisenlaisten ajatusten ymmärtämiseen pyrkivää kuuntelemista. Kansainvälisen tutkimustiedon valossa pedagoginen filosofia kehittää niin kognitiivisia, emotionaalisia kuin sosiaalisiakin taitoja.

Monet lasten kysymyksistä ovat luonnostaan syvästi filosofisia: Mikä on reilua? Pitääkö sopimuksia kunnioittaa? Mistä ajatukset tulevat? Miten sanoja ymmärretään samalla tai eri tavalla toisten kanssa? Miten riidat ratkaistaan? Mitä on kauneus ja rumuus? Mikä on taidetta? Miksi pidämme erilaisista asioista? Millainen on ihminen? Kuka minä olen? On yksinkertaisesti lasten oikeus saada käydä näitä tärkeimpiä kysymyksiä ja aiheita koskevia keskusteluja myös koulussa, perehtyneen ja vastuullisen aikuisen ohjauksessa.

Filosofisen ajattelun menetelmällisten etujen ohella filosofian opetuksen sisällöillä eli aihealueilla on näin ollen merkittävää pedagogista arvoa. 2000-luvun suomalaisessa koulussa tulisi olla riittävästi tilaa ja aikaa oppilaiden tärkeiksi kokemille kysymyksille ja aiheille. Lapsille ja nuorille on tarjottava mahdollisuuksia käsitellä filosofisesti keskustellen sellaisia elämän ydinkysymyksiä kuten minuus ja oman identiteetin kehittyminen, suhde toisiin, välittäminen ja ystävyys, vastuu, oikea toiminta ja hyvä elämä, onnellisuus ja pettymykset, ilo ja suru, kauneus ja kauheus, mennyt ja tuleva, yksilön suhde yhteiskuntaan, maailmaan ja luontoon.

Filosofinen ajattelu on ollut länsimaisessa kulttuurissa historiallisesti tärkein vapaan ja pohdiskelevan ajattelun muoto, jota demokraattisen yhteiskunnan koulujärjestelmän tulisi systemaattisesti vaalia. Nyt käynnissä oleva koulunuudistus avaa Suomelle mahdollisuuden tuoda lapsille suunnatun filosofian pedagogiset edut peruskouluun.

Filosofointi avaa myös mahdollisuuksia monien koulutodellisuudessa esiintyvien vaikeiden kysymysten työstämiseen, yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen tukemisesta lasten pelkojen käsittelyyn ja koulun ristiriitojen sovitteluun. Tästä on lukuisia kansainvälisiä tutkittuja esimerkkejä. Esimerkiksi Kanadassa lasten ja nuorten filosofiaa on käytetty laajassa hankkeessa onnistuneesti kouluväkivallan torjuntaan ja rauhanomaisen konfliktinratkaisun kehittämiseen.

Filosofia tukee osallistavaa ja joustavaa opetussuunnitelmaa

Suomalainen koulujärjestelmä on saanut runsain mitoin kansainvälistä huomiota Pisa-tuloksista. Koululaisemme ovat maailman kärkeä lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Suitsutuksen keskeltä erottuu myös vakavia soraääniä. Monet koululaiset eivät koe opetusta itselleen merkityksellisenä, eivätkä koulun sisällöt vastaa heidän henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Lapset ja nuoret kärsivät entistä vakavammista mielenterveydellisistä ongelmista ja osa syrjäytyy. Kouluviihtyvyys ei kyselyissä ole korkealla ja suoranainen koulukielteisyys on yleisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa. Hälyttävän suuri osa oppilaista kokee koulun oman elämänsä kannalta vieraana ympäristönä, jossa on pakko käydä.

Oppilaiden tunnetta vieraantuneisuudesta voi lisätä voimakas tietopainotteisuus sekä yhtä lailla osaamisvertailuja tuottavissa taitoperustaisissa aineissa (vieraat kielet, matematiikka) toisinaan negatiivisesti korostuva kilpailu. Myöskään varsinaisten taide- ja taitoaineiden lisääminen ei sellaisenaan ole automaattinen ratkaisu, ellei samalla perusteellisesti pohdita sitä, miten oppiaineita opetetaan. Taitoaineiden teknisessä osaamisessa vallitsevat erot ovat välittömästi oppilaiden havaittavissa ja voivat johtaa kielteisiä seurauksia synnyttäviin ja itsetuntoa latistaviin vertailu- ja kilpailutilanteisiin. Ongelmat syntyvät pikemmin siitä, jos koulu ei ole kiinnostunut oppilaista itsenään, heidän ajattelustaan ja heidän maailmassaan tärkeistä kysymyksistä. Oppilaat ovat koulussa kokonaisina ihmisinä. Vasta kun koulu ottaa oppilaiden ajattelun, tavoitteet ja arvostukset vakavasti, voidaan oppilaita motivoida ja haastaa kehittymään. Tämä edellyttää lapsilähtöistä ja kuuntelevaa etenemistapaa sekä sitä, että koulussa on tilaa ja aikaa käsitellä tärkeitä kysymyksiä omana arvokkaana sisältönään eikä vain muun oppimisen ohessa.

Hyviksi kysyjiksi ja kuuntelijoiksi ei synnytä vaan kasvetaan ajattelua arvostavassa yhteisössä. Kuten kehityspsykologiasta tiedetään, hyvän keskustelun käytännöt sisäistetään rikkaiksi ajattelun taidoiksi. Yhteisöllisyys vahvistuu kun käsitystä maailmasta ja itsestä opitaan rakentamaan yhdessä toisten kanssa. Omasta poikkeavia näkemyksiä opitaan kohtaamaan ja erimielisyyttä käsittelemään ajautumatta konfliktiin. Lapsille tärkeitä kysymyksiä voidaan pohtia lapsilähtöisesti ja heidän omakseen kokemassa muodossa. Samalla vahvistuu tunne kouluopetuksen henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä. Oppilaiden on saatava tuntea, että he voivat osallistua ja vaikuttaa siihen, mistä koulussa puhutaan.

Tämä vaatimus merkitsee perinteisen opetussuunnitelma-ajattelun uudelleen arviointia. Opetuksen sisältöjä ja menetelmiä ei voida läheskään aina päättää ennen varsinaisia opetustilanteita. Oppilaiden äänen kuuluminen tarkoittaa joustavaa, ainutkertaisiin pedagogisiin tilanteisiin sovittuvaa opetussuunnitelmallista ajattelua. Pedagogisesti vahva opetussuunnitelma tapahtuu vasta luokkahuoneessa ja oppilaat ovat osa sitä. Pedagogisen filosofian kyselevä ja keskusteleva sokraattinen perinne on erinomainen lähtökohta osallistavan ja joustavan, aitoa kasvua tavoittelevan opetussuunnitelman toteuttamiselle.

Lapsille suunnattu filosofia tukee opettajankoulutuksen kehittämistarpeita ja vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta.

Filosofisen keskustelun ohjaajana opettajan tulee osata kysyä, kannustaa, rohkaista, asettaa rajoja ja – ennen kaikkea – kuunnella. Filosofinen keskustelu tarjoaa opettajalle ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla ja nähdä oppilaansa. Ilman tätä mahdollisuutta on vaikea olla aito kasvattaja. Opettajankoulutuksen näkökulmasta tällä on erittäin suuri merkitys. Opettajan professionaalisuus ei tällöin merkitse teknisesti tehokasta ”opittavien asioiden” välittämistä oppilaille vaan sensitiivisyyttä ja valmiutta toimia ainutkertaisissa tilanteissa pedagogisesti järkevällä, oppilaiden kasvua tukevalla tavalla. Suomalaisen opettajankoulutuksen tärkeimpiä haasteita on kehittää uudenlaista, kuuntelemiseen ja dialogiin perustuvaa opettajuutta menettämättä opettajan vastuullisuuden periaatetta.

Opettajat saavat Suomessa arvostetun ja perusteellisen yliopistokoulutuksen. Kasvatuksellisen vastuun sisäistäminen ja kasvatuskysymysten analyyttinen käsittely ovat keskeinen osa tuota koulutusta. Etenkin luokanopettajakoulutuksessa saatava kasvatustieteen maisterin tutkinto antaa jo sellaisenaan oivan lähtökohdan pedagogis-filosofisten kysymysten käsittelyyn lasten ja nuorten kanssa. Samalla lasten kanssa filosofointi antaa puolestaan tutkimusten ja oman kokemuksen varaan rakentuvaa kaivattua syvää kasvatuksellista ainesta luokanopettajien koulutukseen. Lasten ja nuorten kanssa filosofoiminen johdattaa aiheisiin ja opetusmuotoihin, jotka vahvasti kehittävät kaikkien opettajien pedagogisia ajattelu- ja toimintavalmiuksia. Opettajankoulutuksesta ympäri maailman saatujen kokemusten ja tulosten perusteella sillä on kehittävää vaikutusta koko opettajien ammatillisen kehityksen kannalta.

Ehdotuksella ei tavoitella filosofian aineenopettajien tuomista peruskouluun. Päinvastoin, pedagogisen filosofian käytännöt ja ihanteet ovat kasvatuksellisia perusasioita, lasten kuuntelemista, rauhallista ja perustelevaa keskustelua, käytäntöjen ja käsitysten pohtimista ja ajatustyön aitoa heijastumista takaisin toimintaan. Tavoitteena on ennen kaikkea persoonallisen kasvun ja toimintakyvyn tukeminen varhaisesta ikävaiheesta lähtien. Opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen on pitkään toivottu mahdollisuuksia panostaa lisää tälle kasvatuksen ydinalueelle. Lasten ja nuorten kanssa filosofoiminen vahvistaa opettajankoulutuksen perustavaa kasvatuksellista ainesta.

Käytännön kysymyksiä tuntijaosta ja kustannuksista

Esityksessä ei arvioida ehdotetun oppiaineksen suhdetta koulun nykyisiin oppiaineisiin ja niiden määriin. Kysymys luonnollisesti nousee herkästi esiin, samoin kuin keskustelu rahasta, joten lopuksi muutama niihin liittyvä seikka.

Joidenkin näkemysten mukaan filosofia kuuluu kiinteästi äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen osaksi tai jatkeeksi, koska molemmissa tavoitellaan kielellisen jäsentelykyvyn, itseymmärryksen, keskustelu- ja ilmaisutaitojen kehittymistä. Selkeimmässä muodossa tämä tarkoittaisi “äidinkieli, kirjallisuus ja filosofia” -tyyppistä oppiainetta, jossa tietty osa kokonaistuntiresurssista olisi omistettu filosofisille sisällöille ja/tai käsittelytavoille.

Joissain kannoissa filosofia liitetään yhtä ilmeisesti katsomusaineiden ryhmään ja sen tuntimäärään. Pedagoginen filosofia ei kuitenkaan ole katsomusaine, eikä sitä pidä sellaisena ajatella. Nykyisessä katsomusopetuksen mallissa oppilaat jaetaan vanhempiensa uskontotaustan mukaan kunkin oman uskonnon opetukseen ja uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustietoon. Malliin on tuskin tulossa perustavaa muutosta. Ehdotuksellamme ei ole tarkoitus ottaa kantaa tuohon kysymykseen, eikä ehdotusta tule ajatella kommenttina oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen.

Monissa näkemyksissä humanistinen ja yhteiskunnallinen sivistys tarvitsee vahvistusta koulun tuntikehyksessä. Siihen ei ole erityisesti panostettu viime vuosikymmeninä, toisin kuin esimerkiksi matemaattis-luonnontieteelliseen opetukseen. Tästä näkökulmasta onkin kuvaavaa, ettei koulussa ole ollut esitetyn kaltaista kaikille oppilaille yhteistä filosofista oppiainetta, joka täydentäisi koulupedagogiikkaa humanistis-yhteiskunnallisella alueella. Peruskoulun 9 vuoden kokonaiskestoon ja kokonaistuntimääriin nähden esimerkiksi 2–4 pedagogisen filosofian vuosiviikkotunnin/kurssin lisäys tuntijakoon ei ole paljon.

Toisaalta voidaan kysyä, vähentäisikö tämä esitys muiden kannatettujen lisäysten (esimerkiksi taideaineet, tietotekniikka, mediakasvatus, yhteiskuntaoppi, kansalaistaito) mahdollisuuksia. Meidän näkemyksessämme näin ei ole, vaikkei ehdotuksella olekaan tarkoitus ottaa kantaa käytännön tuntimääräkysymyksiin. Päinvastoin katsomme, että ehdotuksemme toteuttamisesta olisi laaja-alaista hyötyä koko koulupedagogiikan ja muidenkin oppiaineiden opetuksen kannalta. Se vaikuttaisi suoraan esimerkiksi kansalaistaidon kaltaista oppitavoitetta vahvistavasti ja samoin tukisi taideaineissa ja mediakasvatuksessa pohtivaa keskustelua lasten elämyksellisestä ja kokemuksellisesta maailmasuhteesta. Siksi korostamme aloitteessa, että lähestymme asiaa perustavanlaatuisesti oppilaiden, pedagogisen tutkimuksen ja tulevaisuuden koulun kannalta, sen sijaan että lähdettäisiin liikkeelle siitä, mitä koulussa on jo nyt ja rajoituttaisiin kommentoimaan sitä.

Toinen välittömästi heräävä käytännöllinen kysymys koskee kustannusvaikutuksia. Näistä olennaisin on uuden oppiaineen kohdalla tarvittavan opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen. Peruskoulutuksen järjestäminen tarkoittaa minimissään yhden pedagogiseen filosofiaan perehdyttävän ns. monialaisen opintojakson järjestämistä jokaiselle aloittavalle opettajankoulutusryhmälle. Yhden jakson järjestäminen lukuvuoden aikana esimerkiksi tuntiopetuksena tarkoittaa n. 1000–6000 euron kustannusta vuodessa yhtä opettajankoulutuslaitosta kohden (ja riippuen opiskelijamäärästä, luvussa on siis otettu huomioon jakson mahdollinen jakautuminen useisiin opetusryhmiin). Summa on kokonaisbudjetteihin nähden niin vähäinen, ettei tällä ole asian kannalta merkityksellistä kustannusvaikutusta.

Täydennyskoulutuksen järjestäminen on hintavampaa, mutta opettajien täydennyskoulutukselle on joka tapauksessa olemassa valtakunnallisesti aina oma vuosittainen resurssinsa, jonka suuntaaminen on arvo- ja tarveharkintakysymys. Jos täydennyskoulutus järjestetään järkevästi ja yhdistetään osittain opettajien peruskoulutukseen, voidaan myös nopeasti saada tehokkaita tuloksia esimerkiksi aloittamalla täydennyskoulutus normaalikoulujen opettajista. Tavoitteena voi esimerkiksi olla varmistaa, että jokaisessa harjoittelukoulussa on yksi tai kaksi pedagogisessa filosofiassa kurssittautunutta ohjaavaa opettajaa, ja tämä tilanne voidaan saavuttaa hyvin lyhyessä ajassa. Monissa paikoissa lasten filosofiaan riittävästi perehtyneitä ohjaavia opettajia on jo nyt.

Tulee myös huomata, että opettajankoulutuslaitosten opetussuunnitelmissa seurataan koulun uudistumista. Tavoitteiden, tuntijaon ja opetussuunnitelman uudistaminen antaa signaalit, joiden varassa tulevaa opettajankoulutusta rakennetaan. Resursseja suunnataan sen mukaisesti, mikä kansallisesti katsotaan peruskoulun tehtäväksi. Niinpä tältäkin kantilta kysymys on nimenomaan arvo-, tärkeys- ja prioriteettiratkaisuista, joita perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamisella ohjataan.

Samalla oppiaine on koulujen tasolla ja kuntien koulumäärärahojen näkökulmasta yksi edullisimmista, jopa kaikkein edullisin. Koska se ei ole tietointensiivinen eikä oppikirjapohjainen tai sidoksissa erityisiin toiminnallisiin ympäristöihin, sen vaatimat resurssit kouluympäristössä ovat pienimmät mahdolliset. Erityisiä tiloja, instrumentteja tai materiaaleja ei tarvita. Tietopainotteisia oppikirjoja ei tarvita, eikä välttämättä oppikirjoja muussakaan muodossa. Oppiaineessa käsiteltävät aineistot voivat olla mitä tahansa lasten omasta aktuaalisesta ympäristöstä löytyviä kohteita: koulussa jo olevia kirjasarjoja, satuja ja tarinoita, verkkoaineistoja, lehdistä tai televisiosta tai muista medialähteistä löytyviä otteita, toisten oppiaineiden oppikirjojen jaksoja ja niin edelleen. Lasten ja nuorten kanssa filosofoimisen perusajatus on suoda tila ja aika sulatella rauhassa harkiten, keskustellen ja syvennellen muualla kohdattavia vaikutteita ja aineistoja. Tämä ei edellytä suurta määrää oppikirjoja, ainoastaan opettajien valmiutta käsitellä mainittuja aineistoja pedagogisesti hallitulla tavalla lasten kanssa.

Näkemyksemme mukaan aloitteessa ehdotetut opetuksellis-kasvatukselliset sisällöt ja taidot ovat niin tärkeitä, että niille on perusteltua luoda koulussa tilaa. Emme ehdotuksessa ota kantaa siihen, miten asia käytännössä ratkaistaan. Aiheesta on monia erilaisia näkemyksiä myös hankkeen tukijoilla. Jokainen allekirjoittaja antaa kuitenkin tukensa vain sille, mitä esityksessä kirjaimellisesti sanotaan. Aloitteen tukijoiksi olemme ottaneet ainoastaan yksittäisiä asiantuntijoita. Haluamme pitää ehdotuksen erillään intressiryhmistä, opettajajärjestöistä, muista kollektiivisista tahoista ja yhdistyksistä.

Monien asiantuntija-arvioiden mukaan suomalainen yhteiskunta elää eräänlaisessa käännekohdassa, jossa tulevaisuuden kauaskantoiset näkymät voivat kallistua kohti merkittävästi huonompaa tai parempaa. Paljon riippuu ratkaisuista, joita nyt yhteiskuntapolitiikassamme tehdään. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, vaikkei se ole helppoa. Kaikkein tärkeimpiä yhteiskuntapoliittisia ohjauskeinoja on arvostetun peruskoulujärjestelmämme uudistaminen. Käsityksemme mukaan lapsille ja nuorille suunnatun, oppilaslähtöisen pedagogisen filosofian anti peruskoulussa on merkittävällä tavalla rakentamassa paremman tulevaisuuden edellytyksiä.

Perustelut ovat olleet allekirjoittajien tiedossa

Ehdotuksen perustelut ovat olleet esityksen allekirjoittajien tiedossa heidän ilmoittautuessaan esityksen kannattajiksi.

Tässä esitetyt ehdotuksen perustelut ovat kirjoittaneet

Hannu Juuso (filosofianopetuksen ja lapsilähtöisen filosofian teoriasta väitellyt kasvatustieteen tohtori, opettajankouluttaja Oulun yliopistossa ja lehtori Oulun normaalikoulussa) sekä Tuukka Tomperi (lasten ja nuorten sosialisaation tutkija Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella, filosofian opettaja, kansallisen Filosofia.fi-verkkoportaalin päätoimittaja) ja ehdotuksen sekä perustelujen muotoiluja ovat kommentoineet ja työstäneet useat ehdotuksen tekijöihin ja kannattajiin kuuluvat asiantuntijat.

Hyve-etiikka, lyhyempi oppimäärä

Ja kaikista hyveistä suurin on inhimillinen pahuus.

Kirjoittaa tuntematon filosofi

Jussi K. Niemelän takinkääntö: Yhteistyöhön muslimien kanssa

Niemelän haastattelu Journalistissa

Pekka Vehviläinen, teksti, Journalisti 7/2010

Jussi K. Niemelä tulee haastatteluun ja nostaa pöydälle pinon päätoimittamiaan lehtiä. Vapaa-ajattelijan kansissa komeilevat vakava Tuomas Enbuske, iloinen Rosa Meriläinen ja mietteliäs Charles Darwin, jonka päähän on photoshopattu tonttulakki. Humanistin etusivut on kuvitettu antiikin myyteistä ja muista taruista kertovilla vanhoilla grafiikoilla.

Vastapalveluksena pyydän Niemelää arvioimaan Kotimaata. Kommentit ovat enemmän lehdentekijän kuin uskontokriitikon, mutta suostuu Niemelä lopulta puhumaan sisällöstäkin:

”Arkkipiispan vaali on isosti esillä. Olen aika tyytyväinen siihen, että liberaalimpi ehdokas voitti – se helpottaa myös vapaa-ajattelijoiden yhteistyötä kirkon kanssa. Mielipiteitä Kotimaassa on paljon. Keskustelu on tärkeää, mutta tässä tapauksessa sen sisältö on kyllä täyttä höttöä.”

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajaksi Jussi.K.Niemelä nousi parin vuoden jäsenyyden jälkeen. Lehden päätoimittajuus tuli kaupanpäällisinä. Niemelä kuuluu Humanistia julkaisevan Humanistiliiton hallitukseen ja on kirjoittanut myös Skepsikseen, jossa uskontoja ei käsitellä. Hänen kaudellaan vapaa-ajattelijoihin on tullut paljon uutta, nuorta väkeä. Nyt lähestytään 2 000 jäsenen rajaa.

Julkisuus on tarttunut hanakasti järjestön tamperelaisaktiivien eroakirkosta.fi-palveluun ja kaupungeissa toteutettuihin bussinkylkikampanjoihin. Jälkimmäiset rassasivat varsinkin joitakin muslimeja. Mutta ilman tempauksiakin vapaa-ajattelijoiden ja ateistien julkisuus on kasvussa.

”Ihan hyvin on saatu tilaa varsinkin järjestön kokoa ajatellen. Toimitukset haluavat yhä useammin kuulla meitä siinä missä uskoviakin. Esimerkiksi Helsingissä puolet ihmisistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, joten näkymisemme mediassa on haalarityötä kaikkien uskonnottomien ihmisoikeuksien ja uskonvapauden puolesta.”

Niemelällä ei kuitenkaan ole harhakuvia mediakamppailun voimasuhteista.

”Luterilaisella kirkolla on julkisuudessa hirveän vahva asema, ja usein sen annetaan hallita myös yhteiskunnallista keskustelua. Suomihan on kulttuurisesti ja jotenkin yhteiskuntapolitiikaltaankin luterilaisesti painottunut yhteiskunta. Vaikutusta vahvistavat kaikki seremonialliset ilmiöt kouluopetuksesta kalenteripyhiin. Mediassa tämä vinoutuma näkyy siinäkin, että kirkon sisäiset asiat saavat kohtuuttomasti tilaa.”

”Aika kritiikittömästi kirkon ja kristinuskon harjoittajien annetaan edelleen esiintyä moraalin monopolina. Uskohan on niin tiukasti sidottu elämän keskeisiin kysymyksiin, että uskovaisten fundamentalistisiin tuntemuksiin puuttuminen herättää voimakkaita reaktioita julkisuudessa. Samaan aikaan näemme jatkuvasti ateisteja syytettävän saatanan kätyreiksi. Julkisesti voi jopa väittää, että moraali ja ihmisoikeudet eivät voi kuulua millään tavalla uskonnottoman elämään”, Niemelä moittii.

Niemelästä ei hänen aiemman henkilöhistoriansa perusteella olisi odottanut mielipidevaikuttajaa ja tietokirjailijaa. Vielä kolmekymppisenä mies oli porilainen rockharrastaja, jonka bändi oli juuttunut paikalliseksi suuruudeksi. Elämäntavat toki vastasivat roolimallia: mies joi niin kovasti, että koulunkäyntikin jäi peruskouluun. Mutta filosofia ja älylliset haasteet kiinnostivat.

Raitistumisen ja maailmankatsomuksen kypsymisen myötä itseopiskelusta tuli Niemelälle intohimo, joka johti uudelle elämänuralle. Ohut lanka vanhaan identiteettiin on sanoitustyö, jota Niemelä on tehnyt kulttiyhtye 22-Pistepirkolle.

Parissa vuodessa Niemelä on johdattanut Vapaa-ajattelijat ja sen lehden kauas vanhoista poteroistaan. Samaan aikaan kun yleisönosastoissa kauhistellaan Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa virinnyttä uusateismia sekä niputetaan islam terrorismiin ja maahanmuuton uhkiin, kutsuu pakanapomo Niemelä liberaaleja kristittyjä ja liberaaleja muslimeja yhteistyöhön fundamentalismia vastaan. Niemelälle fundamentalisteja ovat myös kommunistit ja halla-aholaiset.

”Toki minä myönnän kirjoittavani joskus provokatiivisesti, kuten kävi ottaessani kantaa musliminaisten uimahallivuoroihin. Sellaiset segregaatiot eivät kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan. Yhdenvertaisuuden puolustaminen tulkitaan täällä helposti rasismiksi.”

”Toimittajienkin on hyvä muistaa, että islam ei ole rotu. Ja että islam on eri asia kuin islamismi. Liian pitkälle suvaitsevaisuudessa menevät eivät ymmärrä, millaisia tavoitteita kovan linjan islamisteilla on länsimaissa ja miten niitä testataan täällä jatkuvasti”, sanoo Niemelä, joka äskettäin kiinnitti kurditaustaisen muslimin Husein Muhammedin Humanistin kolumnistiksi.

Kirkkoihin ja uskontoon kohdistuvissa jutuissa ja ohjelmissa ilmiön varsinainen fokus hämärtyy, kun usko ja sen perusteet jätetään rauhaan.

”Niihin toimittajat eivät etenekään juuri koskaan. En ole nähnyt tv-ohjelmaa, jossa joku olisi kyseenalaistanut sen, miksi joku uskoo omalla tavallaan tai miksi uskonkappaleissa väitetään milloin mitäkin. Joskus tämä voi olla korrektiakin. Ellei aiheena nimenomaan ole uskonnollinen väittely, tekee toisen puolen fundamentalististen uskomusten kaivelu keskustelun äkkiä mahdottomaksi.”

Niemelästä olisi myös piristävää nähdä toisenlainen uutinen siitä, miten piispa vihkii uutta ostoskeskusta:

”Toimittaja selostaisi, että nyt suoritetaan rautakautista rituaalia muistuttavaa taikamenoa, joka on kehittynyt eurooppalaisen kulttuurihistorian ja kristinuskon höystämänä. Liturgiaa on ammennettu sieltä sun täältä ja vaikutteita napattu myös antiikin tragediasta.”

Haastattelutietojen mukaan pomo 'hörhö' Niemelä kutsuu liberaaleja
kristittyjä ja liberaaleja muslimeja yhteistyöhön fundamentalismia vastaan.

Lukijan kommentti Niemelän haastatteluun

Tuskin onnistuu. Jussi Niemelä ennätti tehdä muutaman vuoden niin muukalaisvihamielistä propagandatyötä muslimeja vastaan, että näitä edustavien ei voi odottaa luottavan Niemelän tarjouksiin. On vähintäänkin ailahtelevaista, josko suorastaan epärehellistä, millaiseksi Niemelän juttuja ajattelevat.

Niemelä onnistui jopa näkymäänkin muukalaisten vastustajana.

Muuten, vapaa-ajatteljoiden vuoden 2008 liittokokouksessa, jotkut
taustakeskusteluissa kummastelivat onko Niemelä ollenkaan kosketuksissa reaalimaailman kanssa eli tajuaako luterilaisten ylivallan Suomessa, kun Niemelä siellä niin rakkikoiramaisesti räkytti muslimien kimpussa. Silloin Niemelä julisti oppiaan että muslimit ovat Suomen uskonnottomille suurin vaara.

Ehkä tuore jäsen Niemelä on tällä välin saanut edes vähän lisää kokemusta, kun nyt räkyttää luterilaisia. Mutta ailahtelevaisia on
Niemelän linjaukset.

kirjoittaa nimimerkki "Ei onnistu"

Vihapuhetta mediassa - missä reaktiot?

Suomen Kuvalehti 13.4.2010

Helsingin Sanomat julkaisi viime sunnuntaina artikkelin Moskeijan nuori polvi. Juttu sisälsi pari hiuksianostattavaa kommenttia tasa-arvosta ja sananvapaudesta. Julkinen paheksunta ja vihapuheen tuominta antaa kuitenkin oudosti odottaa itseään.

Kaikelle rasistiselle ja väkivaltaan yllyttävälle vihapuheelle on pantava stoppi! Tämähän on ollut viime viikkojen yhteiskunnallisen keskustelun yksi korostetuimmista teemoista. Ja hyvä niin, juuri näin onkin toimittava. Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (r) uhkailevat facebook-ryhmät on tuomittava, samoin ’maahanmuuttomyönteisiin’ tutkijoihin ja toimittajiin kohdistuvat herjaukset ja tappotoiveet. Yksiselitteisesti.

Mutta kai tämän pitäisi toimia toisinkin päin?

Vantaalainen islamin radikaalia tulkintaa kannattava Abdillahi Farah Muhamed kertoo HS:n artikkelissa ”silmää räpäyttämättä”, että profeetta Muhammedin pilapiirtäjät on surmattava. Myös naisen ja miehen välisestä tasa-arvosta hänellä on erikoislaatuisia näkemyksiä:

”Suurin ongelma Suomessa on, että somalialaiset naiset ajattelevat olevansa vapaita ja voivansa tehdä mitä haluavat. He ovat vieneet miehiltä kunnian olla vastuussa kaikesta siitä, mitä nainen syö, mihin hän pukeutuu ja mitä lapsille opettaa.”

Huh-heijakkaa! Missä viipyy tasa-arvoministeri Stefan Wallinin (r) tyrmistynyt vastaus tällaiseen puheeseen? Miksei Alexander Stubb (kok) ole tuominnut näkyvästi julkista vihanlietsontaa ja väkivallalla uhkailua. Sananvapausihmiset haloo? Eikö Abdillahin kommentti todellakaan anna aihetta länsimaisen oikeusvaltion pelisääntöjen puolustamiseen?

Salaa-ajattelijain liitto?

Vapaa-ajattelijain liiton historian röyhkein puheenjohtaja Jussi K. Niemelöä kirjoittaa:


Olen Kaitsun kanssa samaa mieltä. Lisäksi ihmettelen, että liiton luottamustoimessa oleva Martti levittää valtuuston luottamuksellista keskustelua koko jäsenistön tietoon. Hallituksen ja valtuuston sähköpostilistat on tarkoitettu niiden jäsenille, ei muille. Luottamuksellisia viestejä ja keskusteluja ei näillä listoilla voi näköjään käydä, koska luottamustoimiin valitut henkilöt eivät ole luotettavia. Tosin omaa viestiäni olisi luvalla saanut levittää ihan vapaasti, mutta lupa olisi kohteliasta kysyä.


Kuukauden talousneuvo

Kansaneläkelaiton on kehottanut elinkeinoelämää kehittämään ihmisen, joka ei tarvitse lääkkeitä.

Elinkeinoelämän mukaan sellainen ihminen on jo keksitty, hyvä keino parantaa eläkevakuutusyhtiöiden tuottavuutta on lakata myymästä ihmisille lääkkeitä.

Kuukauden kysymys

Mikä ero on nuorella ateistilla ja nuorella teologilla?

Vastaus: Nuori ateisti on kaikkitietävä.

Protu vastustaa ateismia

Uskonnottomuuden ylikorostus puhutti kevätkokouksessa

Kotkanpesä, päätoimittaja Aatu Komsi. [31/3/2010]

Seuraava teksti on peräisin kotkanpesa.net-sivustolta 31.3.2010:

"Sunnuntaina Saarijärvellä pidetyn Protun kevätkokouksen ykkösaiheeksi kohosi esityslistan viimeinen kohta, ohjauskeskustelu Protun sääntöjen tarkoituspykälän muuttamisesta. Aihe kirvoitti tavallista enemmän puheenvuoroja myös paikalla olleista ei-aktiiveista.

Usea läsnäolija piti sääntöjen nykyistä muotoilua uskonnollisia leiriläisiä ja ohjaajia syrjivänä. Eräskin osanottaja mainitsi entisen ohjaajaparinsa aikoinaan kysyneen häneltä, onko hän varmasti tervetullut leirille, vaikka on myös osaksi uskovainen.

Kaikissa kokouksen puheenvuoroissa oltiin yhtä mieltä siitä, että uskovia leiriläisiä tai tiimiläisiä ei haluta rajata leireiltä pois. Eri mieltä oltiin kuitenkin siitä, pitäisikö tämä tasa-arvoisuus myös mainita säännöissä. Osan läsnäolijoista mielestä uskonnottomien nuorten on edelleenkin oltava ydinkohderyhmämme, ja uskovaiset leiriläiset ovat lähinnä vain plussaa. Sääntöjen tarkoituspykälää ei saisi muotoilla liian laajaksi.

Lähes päinvastaistakin mieltä oltiin. Puheenvuoroissa huomautettiin, että vain uskonnottomien leiriläisten tavoittelu on jopa Protun leiritoiminnan ydinperiaatteen, "uteliaan pohdinnan", vastaista. Ja kun protuaktiivi Niilo Tenkanen vuorollaan huomautti, että "uskonnollinen" tai "uskonnoton" ovat lokerointeja, joita vasta leirin käymättömistä 15-vuotiaisista nuorista ei saisi edes käyttää, hän sai muulta yleisöltä isot aplodit.

Hallitus päätti tänä vuonna ensimmäistä kertaa varmistaa, että jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet jäsenet eivät pääse äänestämään edes kädennostoäänestyksissä: jokainen jäsenmaksunsa maksanut sai oman oranssin Protu-logolla varustetun lipukkeen, jota nostamalla äänestys tapahtuu. Tällä kertaa tosin kokous ei päätynyt äänestämään ainoastakaan päätöksestä.

Protun sääntöjen tarkoituspykälän kiistanalainen lause kuuluu: "Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää uskontokuntiin kuulumattomien nuorten aikuistumiskoulutus." Paitsi, että itse sanavalinta "uskontokuntiin kuulumaton" on monen mielestä ongelmallinen, moni katsoo, että määrittelyn ei pitäisi lainkaan kohdistua leiriläisiin vaan yksin leirin sisältöön. Siinäkin on toki omat ongelmansa: senhän voidaan tarkoittaa päättävän ennalta, mihin lopputulokseen leirien keskustelujen on päädyttävä.

Hieman pienempää kritiikkiä on esitetty lauseen lopun aikuistumiskoulutus-sanan muotoilua kohtaan. Nyt lauseen voidaan tulkita myös julistavan, ettei Protu salli minkäänlaista kilpailua toimikentällään.

Protun varapuheenjohtaja Heini Oikkonen, joka johtaa sääntömuutosprojektia koordinoivaa työryhmää, huomauttikin kokoukselle, että sellainen sääntömuotoilu ei tule olemaan kielellisesti mahdollinen, minkä kaikki lukijat tulkitsisivat automaattisesti aina juuri samalla tavalla.

Tätä työryhmä tahallisesti ja tahattomasti havainnollistikin jana-ohjelmanumerollaan, jossa kokousväen tuli asettua eri puolelle huonetta sen mukaan, mitä mieltä työryhmän kulloisestakin väittämästä olivat. Melkein jokaista kysymystä seurasi tuskastuneita valituksia siitä, että kysymys on liian epätarkka.

Tulevien kuukausien aikana työryhmä jatkaa uusien jäsenten kuulemistilaisuuksien järjestämistä. Näistä ensimmäinen on jo huomenna torstaina Soihdussa klo 17. Ryhmä yrittää myös järjestää vastaavia tapahtumia muillekin paikkakunnille. Kuulemistilaisuuksien jälkeen hallitus muodostaa kerättyä aineistoa hyödyntäen esityksensä syyskokoukselle – joko sääntöjen tarkoituspykälän muuttamiseksi tai pitämiseksi ennallaan."

Aatu Komsin oikaisu 17.11.2010

Aatu Komsi kirjoittaa:


Huomasin, että olet liittänyt sivuillesi http://etkirja.pp.fi/Jumalaton49.html#mozTocId372998 Kotkanpesässä 31.3.2010 julkaistun uutiseni (http://www.kotkanpesa.net/ajankohtaista/uutiset.php?nro=200).

Varmaankin tiedät, että uutistekstit (lyhyitä sähkeuutisia lukuun ottamatta) ovat myös tekijänoikeuslain suojaamia. Sinulla ei siis ole oikeutta ilman lupaa kopioida omaa tekstiäni sellaisenaan omille sivuillesi - ei vaikka teksti onkin omilla sivuillani vapaasti kaikkien luettavissa.

Siteerausoikeus sinulla toki on. Mutta siteerausta ei ole koko uutisen kopioiminen ja uudelleenjulkaisu.

Voin antaa sinun jättää tekstin sivuillesi korvauksetta ja ilman oikeustoimia - tuen mielelläni itseni ja kirjoitusteni julkista arvostelua - mutta edellytän, että korjaat tekstin muotoilua sivuillasi sellaiseksi, ettei sen lähde jää epäselväksi:

- Laitat koko sivuiltani lainaamasi uutiseni lainausmerkkien sisään tai kursivoit sen, ja laitat sitä ennen (ja ei-kursivoituna) tekstin, jolla teet selväksi, että kyseessä on lainaus eikä omaa tekstiäsi, ja mistä teksti on peräisin. Esim: "Seuraava teksti on peräisin kotkanpesa.net-sivustolta 31.3.2010:" Voit myös halutessasi laittaa siihen suoran linkin itse uutiseen (http://www.kotkanpesa.net/ajankohtaista/uutiset.php?nro=200), mutta ei ole pakko, kunhan sivuston osoite tulee selväksi.

- Otat tekstistä kuvatekstit ("Työryhmän Heini Oikkonen (vas.) ja Juuso Kähönen vetävät kokouksen osanottajille keskustelua sääntöjen tarkoituspykälän sisällöstä ja tavoitteista." ja "Hallitus päätti tänä vuonna ensimmäistä kertaa varmistaa, että jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet jäsenet eivät pääse äänestämään edes kädennostoäänestyksissä: jokainen jäsenmaksunsa maksanut sai oman oranssin Protu-logolla varustetun lipukkeen, jota nostamalla äänestys tapahtuu. Tällä kertaa tosin kokous ei päätynyt äänestämään ainoastakaan päätöksestä.") joko kokonaan pois tai sitten selvästi erikseen itse leipätekstistä ja laitat kummankin alkuun otsikoksi "Kuvateksti:". Nyt teksti on omituinen ja sekava ja antaa väärän kuvan uutisen kieliasusta.

Väität tekstin alussa, että olisin kristitty. Ihan vaan tiedoksesi, että en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja olen Protu-lehdessä useamman kertaa ottanut kantaa julkiateismin puolesta. Mutta en jaksa välittää tuosta - jätän tämän yksiselitteisen epätoden väittämän korjaamisen oman harkintasi varaan. Olihan tuo hauskaa.

Saat toki jatkossakin sydämesi kyllyydestä kommentoida Kotkanpesään kirjoittamiani uutisia. Olen imarreltu, että koit uutiseni viittaamisen arvoiseksi. Mutta painokkaasti suosittelen, että suoran kopioinnin sijasta tyydyt joko siteeraamaan tai referoimaan sitä. Näin et riko tekijänoikeuslakia. Voit myös huoletta liittää juttuun linkin uutiseeni, jota haluat arvostella, sillä Kotkanpesän uutiset eivät poistu näkyvistä ajankaan kanssa (linkiksi kannattaa kuitenkin laittaa jokaisen uutisen lopusta löytyvä "pysyvä linkki", joka toimii, vaikka vuosi vaihtuisikin).

Ystävällisin terveisin ja hyvää talvenalkua toivottaen,

Aatu Komsi

Toimittajan kommentti Aatu Komsin vastineeseen

Erkki Harikainen 17.11.2010

Ystäväni, jotka ovat Protun jäseniä, pitävät Aatu Komsia ja Anna Vuorjokea kristittyinä.

Ystäväni eivät kannata Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta eivätkä samaan malliin perustuvia leirikouluja.

Kun lisäksi evankelis-luterilainen kirkko voimallisesti kehuu Protua - on mm. väitetty, että Protun ansiota olisi, että elämänkatsomustiedon opiskelijat yleensä jotain tietävät, on vaikea arvioida, ketkä protun johdossa ovat kristittyjä ja ketkä eivät.

Ateistien ihmisoikeuksille Protusta on kiistatonta vahonkoa.

Lukijan kommentti kirjoitukseen

Yhteisön tasolla asti näkyvän väkivaltaisen ja levottoman sosiaalisen käytöksen selittäväksi tekijäksi on tarjottu ilmiötä "youth bulge". Mikäli miespuolisten pari-kolmekymppisten osuus on suuri, se on omiaan johtamaan sodan ja terrorismin kaltaisiin oloihin, yhteisölliseen levottomuuteen. Into ottaa suuriakin riskejä, ilman riittäviä pidäkkeitä. Varsin pitkälle menevä piittaamattomuus mitä vahinkoa toisille aiheutetaan.

Protu-leirijärjestössä ilmiöllä on ollut jatkuvasti vakavia seurauksia: kun päätöksenteko pohjautuu tuollaisten riemuidioottien käyttäytymiseen ja aikaansaanut muun muassa heinkilöidenvälisiä konflikteja  ja toistuvasti leikittelee vaarallisilla linjauksilla.

Paljon samoja seurauksia on Vapaa-ajattelijoiden niin kutsutussa tamperelaismafiassa.

kirjoittaa nimimerkki "Nuorisosta huolestunut"

Keitä ovat SS-miehet Vapaa-ajattelijain liitossa?

He ovat Sundström ja Sjöström, pahoja ovat. SS-miehiä ei tulisi oikeastaan ollenkaan päästää liiton toimistoon ja missään tapauksessa mitään papereita ei heille pidä antaa eikä päästää heitä niitä selailemaan. Jos he jäävät toimistoon, pitää soittaa poliisi.

Paula Vasamalle ja Ulla Kindstedtille on myös porttikielto liiton toimistoon.

Mistä nimitys on peräisin?

S-strömit käyttivät yhdessä lähes puolet ajasta puheenvuoroihinsa.

kirjoitti Jori Mäntysalo vuonna 2008.

Vapaa-ajattelijain liiton johdossa on suoritettava sukupolven vaihdos,

kirjoitti kunniapuheenjohtaja vuonna 2005

Liitto tarvitsee johdon, joka pystyy avoimeen vuoropuheluun ja yhteistyöhön kaikkien jäsenyhdistystensä kanssa. Jo vuosia liittoa on johdettu tavalla, joka on jähmettänyt sen toimintaa ja jopa vakavasti vaurioittanut liiton imagoa ja taloutta.

Tästä on varoittavia esimerkkejä kaksi hiljattain käytyä oikeudenkäyntiä, joissa liiton toiminta joutui varsin outoon valoon.

Ensimmäisessä tapauksessa liiton – sittemmin virastaan erotettu – työntekijä syytti esimiestään väärinkäytöksistä, joille ei kuitenkaan oikeusprosessin aikana voitu osoittaa mitään näyttöä. Päinvastoin syytteiden esittäjä tuomittiin kunnianloukkauksesta esimiestään kohtaan.

Toisessa tapauksessa Pääkaupunkiseudun vapaa-ajattelijat ry, jonka toiminnassa samainen liiton entinen työntekijä on aktiivisesti mukana, haastoi liiton oikeuteen sillä perusteella, että liitto oli rikkonut yhdistyslakia henkilövalinnoissaan. Oikeus totesi, ettei mitään rikkomusta ollut tapahtunut.

Kuitenkin liitto, vaikka se voitti oikeusjutun, joutui maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa – noin 1 300 euroa – koska oikeusprosessin aikana kukaan ei kunnolla valvonut liiton etuja.

Haasteeseen olivat vastanneet liiton puheenjohtaja ja silloinen varapuheenjohtaja, jotka oikeuden mielestä eivät kuitenkaan edustaneet liittoa, koska heillä ei ollut liitolta valtuutusta. Koko haastetta ei koskaan ollut käsitelty liittohallituksessa, eikä siitä ole Liittokokoukselle mietittäväksi mitään mainintaa kokouspöytäkirjoissa.

Liiton pää-äänenkannattaja Vapaa Ajattelija -lehti, jonka päätoimittajana on liiton puheenjohtaja, on tukenut johdonmukaisesti syytteiden esittäjää, vaikka hänet juuri erotettiin tehtävistään ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen kunnianloukkauksen takia. Siksi oikeudenpäätöksistä huolimatta liiton jäsenistölle ei ole voinut muodostua oikeata kuvaa siitä, mistä kyseisissä tapauksissa oikeastaan oli kysymys.

Vapaa-ajattelijain liiton sääntömääräinen liittokokous pidetään Järvenpäässä Hotellin Rivolissa 11. – 12. kesäkuuta (2005). Toivon, että liittokokousedustajat pohtivat vakavasti, kenet he valitsevat liiton puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi, ja miten he haluavat liittoa johdettavan.

Filosofian lisensiaatti Robert Brotherus on jo ilmoittautunut puheenjohtajakilpaan. Minusta hän edustaa uutta verta liiton johtoon eikä ainakaan minun tietojeni mukaan ole osallistunut liiton sisäisiin kähinöihin.

Muuten olen sitä mieltä, että karkkilalainen matematiikan opettaja, filosofian maisteri Eino Huotari olisi mainio ehdokas liiton pääsihteeriksi. Hänellä on pitkä kokemus uskonnottomien etujen ajamisesta paitsi vapaaajattelijoissa myös muissa vapaa-ajattelijoita lähellä olevissa järjestöissä.

Timo I. Vasama lääkäri,
Vapaa-ajattelijain liiton kunniapuheenjohtaja



Vahvistamattomien tietojen mukaan Maalaisliitto aikoo ehdottaa maatalousyrittäjien eläkeikärajan nostamista 70 vuoteen. Lisäksi nuorempana eläkkeelle jääville säädetään erityinen sukupolvenvaihdosvero.

Katainen: Tuhkapilvi tulee taloudelle kalliiksi

Vahvistamattomien tietojen mukaan valtioneuvosto on kieltänyt tuhkapilvien tulon Suomeen.

Ei vastuuvapautta riemuidiooteille

Lukijat kirjoittavat

Vapaa-ajattelijain liiton valtuusto ei kokouksessaan 10.4.2010 myöntänyt vastuuvapautta vuoden 2009 hallinnosta ja taloudesta senaikaiselle liittohallitukselle, jota johti Jussi K. Niemelä ja lopussa varapuheenjohti Robert Brotherus.

Vaikka suurimpana syynä päätökseen otaksutaan olevan se kymmenien tuhansien eurojen riski, jonka liittohallituksen enemmistö aikaansai antamalla Paula Vasamalle potkut, on myös kuulunut tietoja että useissa taloudellisissa asioissa epäillään väärinkäytöksiä, laiminlyöntejä, hölmöilyä ja tuhlaavaisuutta.

Valtuuksia on ylitelty eikä joidenkin hankkeiden luvatuista kustannusrajoista ole ilmeisesti pidetty kiinni.

Yleisemmin ongelmana on taustalla se että todellista toimintaa on laiminlyöty sekä näennäishallinnointia on liittohallituksessa harrastettu sitäkin voimaperäisemmin - ja sanotaan tapahtuvan myös että liittohallituksen valtaa käytetään narsistisesti ja öykkäristi.

kirjoittaa nimimerki "Laillisuuden kannattaja"

Toimituksen kommentti edelliseen

Lukijan kirjeessä ei väitetä, että Vapaa-ajattelijain liiton talousasioissa olisi mitään laitonta. Väärinkäytöksiä esimerkiksi testamenttivarojen käytössä testamenttaajan tahdon vastaisesti esiintynee jonkin verran. Minun puheenjohtajakaudellakin testamenttivaroja käytettiin testamenttaajan tahdon vastaisesti, kun rahat eivät olisi muuten tuottaneet mitään. En puuttunut asiaan, mutta muistan ainakin Eino Huotarin huomauttaneen asiasta.

Vapaa-ajattelijain liiton tilintarkastajat ovat päteviä ja huolellisia, joten en usko syyllistytyn laittomuuksiin. Kokonaan eri asia on, että osa liiton jäsenistöä ei pidä mykyistä talouslinjaa hyväksyttävänä.

Erkki Hartikainen

Lentävä lause

Riemuidiootit luulevat että heidän huvinsa ovat ilmaisia.


This is a link.


Tämä on linkki.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä: Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa
Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.