Jumalaton kulttuurilehti 40
Godless Culture Magazine 40

Heinäkuu 2009
July 2009

Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry
Sähköposti: info@ateismi.fi

Publisher: Atheist Association of Finland
E-mail: info@ateismi.fi

Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil. maist. Erkki Hartikainen

Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA

Tämä on viimeksi päivitetty 31.7.2009.
Last uppdate 7/31/2009.

Tärkeät asiat:
Important things:

14 kirjaa suomeksi
14 books in Finnish

Life View (in Finnish)


et1-2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9

et10 et11 et12 et13 et14

Elämänkatsomiustieto, kotisivu

Dictionary of Atheism

Physics pages of Pekka T. Laakso

Sisällysluettelo Contents
  1. Princess facing Saudi death penalty given secret UK asylum
  2. Belgium
  3. UK
  4. Ireland
    1. The Irish President Mary McAleese, a Roman Catholic, has signed into law the Defamation Act
  5. House orders engraving of 'In God We Trust' motto
  6. Lithuania
  7. Iranian singer given five-year jail term for “disrespecting religion”
  8. Gravitation
  9. Keep the faith: Should Muslim children receive sex education?
    1. A group run by a member of a radical Islamic organisation is opposing plans to give five-year-olds sex education.
  10. Pääkirjoitus
    1. Elokuu
    2. Lottoaminen on hyödyllisempää kuin kirkollisveron maksaminen
    3. Miten ateismin tulevaisuutta voidaan ennustaa
    4. Linjaeroista
  11. Housuja pitänyt sudanilaisnainen tuomittiin raipaniskuihin
  12. Kuukauden mietelause
  13. Muut julkaisut
    1. Vapaa-ajattelun sietämätön keveys
      1. – suomalaisen humanismin pseudotieteellisestä luenteesta
      2. Ei todellisuuden rakennetta koskevia (ontologisia) perusteita
      3. Ei tietoteoriaa
      4. Ei ihmiskäsitystä
      5. Ei eettistä arvoteoriaa
      6. Johtopäätös: ei siis maailmankuvaa
      7. Negaatioiden ideologia ja taisteleva ateismi
      8. Vapaa-ajattelu ja yli-ihmisen herramoraali
      9. Epilogi
  14. KompoZer
  15. Geometria
  16. Virkkunen ehdottaa kouluihin kaikille yhteistä uskontotietoa
  17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös Norjan "uskontotiedosta"
  18. Jussi K. Niemelä on Ruotsin mallin puolesta
    1. Delade åsikter om religionskunskap
  19. Jussi K. Niemelä ja salaliittoteoreetikot
  20. Johan Bäckman vastaa Jussi K. Niemelälle
  21. Jyrki Lehtola on saanut auringonpistoksen
  22. Viron valtiolliset juhlapäivät ja uskonto
  23. Uskontojen perustana ovat dogmit
  24. Rippikoulun käyneiden osuus 15-vuotiaiden ikäluokasta (%) vuonna 2007
  25. Miksi USA on kristillinen
  26. Onko aina tehty työtä
  27. Mitä Vapaa-ajattelijain liitossa tapahtui 10 vuotta sitten
  28. Richard Dawkins puuhaa brittilapsille ateistileiriä
  29. Puolan katoliset vastustavat Madonnan konserttia
  30. Burger King poistaa hindujumalatarta pilkkaavan mainoksen
    1. Hindulaiset suuttuivat
  31. Älykkyystehtävä jumaluustieteilijöille
  32. Eläintieteen kysymyksiä
  33. Kansatieteen kysymyksiä
  34. Yksilöimättämät väitteet
  35. Fysiikan tehtäviä
  36. Jumaluustieteen kysymyksiä
  37. Linux Mint 7
  38. Kansantaruja
  39. Ateismin määritelmä
  40. Ateistin määrittelemä
  41. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
  42. Uskonnon määritelmä
  43. Raamatun ristiriidat

Princess facing Saudi death penalty given secret UK asylum

By Robert Verkaik, Home Affairs Editor, Independent
Monday, 20 July 2009

A Saudi Arabian princess who had an illegitimate child with a British man has secretly been granted asylum in this country after she claimed she would face the death penalty if she were forced to return home. The young woman, who has been granted anonymity by the courts, won her claim for refugee status after telling a judge that her adulterous affair made her liable to death by stoning.

Her case is one of a small number of claims for asylum brought by citizens of Saudi Arabia which are not openly acknowledged by either government. British diplomats believe that to do so would in effect be to highlight the persecution of women in Saudi Arabia, which would be viewed as open criticism of the House of Saud and lead to embarrassing publicity for both governments.

The woman, who comes from a very wealthy Saudi family, says she met her English boyfriend – who is not a Muslim – during a visit to London. They struck up a relationship.


In Belgium, all cemeteries are owned by the local village or city and are open to everyone.
There are several kinds of ceremonies possible: to burie the coffin in public ground, placing the urn with the ashes in a wall or spreading the ashes on a green feeld. All 3 can be accompanied by a religieus or philosophical rite of own choise.
There are usualy no chapels or other buildngs, some green feelds have a cross, but local branches of the humanist movement try to ban them, as the green feelds aswell as all cemeteries are public places.

In stations there are no quiet places, but on Brussels airport, all recognised religions and the humanists have there own quiet place, humanist even have a moral councelor, the only one in the world on airports!



In the UK there are also civil burial grounds and which tend not to have buildings, but if they have, anyone can use them.

Many people use crematoria, which are open to all. Most are owned and operated by local authorities but a few, generally less well maintained, are commercial. They all have ‘chapels’ which are open to all. After secular / humanist campaigning, any crosses are removable or can be concealed. Historically, the churches opposed cremation – the Catholics forbade it until the 1960s, so the crematoria were quote secular spaces. Now, though, as cremation is becoming the norm, the churches are trying to ‘claim’ crematoria. There was an unsuccessful attempt by Christians to refuse to remove or cover a large cross in a crematorium.



Ireland is introducing a new blasphemy law.  It was announced at the end of April as an addition to a new Defamation Bill and has already reached a late stage in their Parliament – I’m sorry we have only just heard about it.

The law will make it a crime to publish or say anything that is “grossly abusive or insulting in relation to matters held sacred by any religion,
thereby causing outrage among a substantial number of the adherents of that religion”.

For a full briefing please see http://blasphemy.ie/why-campaign/

The Irish President Mary McAleese, a Roman Catholic, has signed into law the Defamation Act

 which includes clauses that create the offence of "blasphemous libel". The law makes it a crime to produce or say anything "that is grossly abusive or insulting in relation to matters held sacred by any religion, thereby causing outrage among a substantial number of the adherents of that religion; and he or she intends, by the publication of the matter concerned, to cause such outrage."  Offenders will be fined up to €25,000.

Ekklesia, a liberal Christian think-tank in Britain, suggests that the Irish parliament was acting under pressure from Catholic bishops.

The group Atheist Ireland <http://www.atheist.ie/>  reports that Defamation Act was passed with no debate on the blasphemy amendments. It reports that there was an average of six TDs in the Dail during debate and quotes the Justice Minister, Dermot Ahern, as saying “that extending time for the blasphemy amendments would just be regurgitating what has been discussed ad nauseam”. Atheist Ireland is planning to challenge the law by making a deliberately blasphemous statement in order to test the law – see its Facebook page (http://www.facebook.com/group.php?gid=190675270453).

House orders engraving of 'In God We Trust' motto

WASHINGTON (AP) - The national motto, "In God We Trust," will be engraved in the Capitol Visitor Center, responding to critics who said Congress spent $621 million on the new facility without paying due respect to the nation's religious heritage.

The House voted 410-8 Thursday to direct the Architect of the Capitol to engrave "In God We Trust" and the Pledge of Allegiance in prominent places in the three-story underground center that is the entrance for the thousands of tourists who visit the Capitol every day. The Senate approved an identical resolution as part of a spending bill earlier this week.

Rep. Dan Lungren, R-Calif., sponsor of the measure, said the importance of religion goes back to the Declaration of Independence, which states that all men "are endowed by their Creator with certain unalienable rights," and that the national motto "sums that up very well."

Sen. Jim DeMint, R-S.C., threatened to hold up the opening of the visitor center last December, saying that its displays failed to honor the country's religious background and gave the impression that the federal government was the answer to all of society's problems.

"In God We Trust" became the official national motto in 1956. The Congressional Budget Office estimated the cost of the engravings at less than $100,000.

The bill is H.Con. Res. 131.


Alarming news from Lithuania: the Seimas (Parliament) has overruled the Presidential veto on their homophobic law.  Despite its abuse of human rights it will come into effect next March.  Here is a message from a Lithuanian organisation that has been fighting the law.

We would like to inform you that President’s veto on The Law on the Protection of Minors Against the Detrimental Effect of Public Information was rejected by Seimas of Lithuanian Republic on 14 July, 2009. The law would become in force without any amendments from 1 March, 2010. The rejection of veto was supported by 87 Seimas members, 6 were against and 25 abstained. The Seimas Speaker Arūnas Valinskas ignored warnings and requests of Human Rights Watch, Amnesty International, ILGA and other concerned organizations and groups.

On 15/06/2009 the Lithuanian Parliament has passed a legislation that bans any positive information, or “propaganda” as they call it, about homosexuals. The law is called “Law on the Protection of Minors against the Detrimental Effect of Public Information” and Article 4 includes “propaganda of homosexuality, bisexuality” as one of the “Detrimental Effectors”.

The passed amendment puts homosexuals into the same category with display of dead or cruelly mutilated body, information that causes fear or horror or encourages suicide.

We would like to notice that “Law on the Protection of Minors against the Detrimental Effect of Public Information” violates the principles of EU law, which prohibits discrimination on the basis of sexual orientation.

Artūras Rudomanskis
Chairman of the Board
Tolerant Youth Association
+370 683 04748

Iranian singer given five-year jail term for “disrespecting religion”

An Iranian singer and composer, who has been likened to Bob Dylan, has been given a five year jail sentence, in absentia, after he was accused of “disrespecting religious sanctities”.

Mohsen Namjoo was reported to the authorities by an Iranian “Koran scholar” (subsequently named as Abbas Salim) who said Namjoo performed a “derisive rendering of Koran verses and disrespect towards the holy book”.
In a 2007 profile, the New York Times said Namjoo’s “playful but subtly cutting lyrics about growing up in an Islamic state” had made him “the most controversial, and certainly the most daring, figure in Persian music today”. It added, “Some call him a genius, a sort of Bob Dylan of Iran, and say his satirical music accurately reflects the frustrations and disillusionment of young Iranians.” Mr Namjoo is not in Iran, and it is not clear where he is living at the moment


This is a link.

Keep the faith: Should Muslim children receive sex education?

A group run by a member of a radical Islamic organisation is opposing plans to give five-year-olds sex education.

By Lila Green

Independent, Thursday, 23 July 2009

In an underground hall at the London Central Mosque in Regent Street, a group of parents sitting on plastic chairs is clustered around a power point. A small, neatly dressed man at the front welcomes them, introducing himself as Yusuf Patel. "As Muslims we believe in values," he says, "We believe in haraam and halal, but sex and relationship education (SRE) teaching in this country does not provide this. It is the responsibility of parents to see their children educated, but not at the expense of these values."

Patel's organisation, SREIslamic, was established eight months ago to encourage Muslims to respond to the Government's consultation about whether to make SRE compulsory and extend it to five-year-olds. Since then, the organisation claims, it has held 40 workshops across the country and collected tens of thousands of signatures from Muslims opposed to the measures.



Erkki Hartikainen 31.7.2009

Tänään on heinäkuun viimeinen päivä. Huomisesta alkaen kirjoitan tämän lehden elokuun numeroon. Artikkelit Gravitation ja Geometria esiintyvät linkkeinä myös seuraavissa numeroissa, ja niiden kirjoittamista jatketaan.

Elokuussa vietän melko paljon aikaa Iisalmessa, joten elokuun numero saattaa olla lyhyempi kuin tämä.

Olen joskus sanonut, että on kolmenlaisia ihmisiä:
  • Ihmisiä, jotka älyävät itse.
  • Ihmisiä, jotka älyävät, kun asia kerran selitetään.
  • Muut.
Tätä lehteä tehdään vain kahdelle ensiksimainitulle ryhmälle. Tietysti myös nämä ryhmät tarvitsevat raakatietoa (informaatiota).

Vankka vakaumus asioista, joita ei ole tutkittu, ei kuulu ainakaan yleensä kahden ensiksimainitun ryhmän ominaisuuksiin.

Lottoaminen on hyödyllisempää kuin kirkollisveron maksaminen

Erkki Hartikainen 24.7.2009

Varsin monet puolustelevat kirkollisveron maksamista sillä että kirkko harjoittaa hyväntekeväisyyttä.

Seurakuntien toimintakulut olivat 897 miljoonaa euroa vuonna 2007. Muita kuluja olivat investointimenot, keskusrahastomaksut, verotus- ja rahoituskulut.
  • Henkilöstökuluihin meni lähes kaksi kolmannesta eli 559 miljoonaa
  • Investointeihin seurakunnat käyttivät 126 miljoonaa euroa.
  • Seurakunnat maksoivat Kirkon keskusrahastolle 48 miljoonaa euroa, jolla rahoitettiin tuomiokapitulien ja keskusrahaston toiminta sekä tuettiin vähävaraisia seurakuntia 14 miljoonalla eurolla.
  • Seurakunnat maksoivat 17 miljoonaa euroa verohallinnolle kirkollisverotulojen kannosta.
  • Seurakunnat maksoivat kiinteistöveroa yhteensä 8 miljoonaa euroa.
  • Seurakunnat jakavat monenlaisia avustuksia sekä kotimaahan että ulkomaille: Diakonia-avustuksia annettiin 5,9 miljoonaa euroa, lähetystyön osuus oli 17,2 miljoonaa euroa ja Kirkon ulkomaanapua seurakunnat tukivat 3,6 miljoonalla eurolla. Muita avustuksia seurakunnat antoivat esimerkiksi Merimieskirkolle ja seurakunnan toiminnassa  mukana oleville yhdistyksille ja järjestöille.
Itse asiassa lottoon käytetyt rahat menevät paremmin yleishyödyllisiin tarkoituksiin kuin kirkollisverorahat.

Veikkaus on suomalainen rahapeliyhtiö suomalaisille pelaajille. Yhtiö tarjoaa laadukasta peliviihdettä luotettavasti ja vastuullisesti tuottaen yli miljoona euroa joka päivä suomalaisen taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön tukemiseen.

Miten ateismin tulevaisuutta voidaan ennustaa

Erkki Hartikainen 18.7.2009

On ilmiöitä, joita voidaan ennustaa hyvin yksinkertaisilla menetelmillä. 1960 -luvun lopulla totesin yksinkertaista differentiaaliyhtälöä käyttäen, että Yhdysvaltain autokannan kasvu noudattaa Gompertz -käyrää. Tätä käyrää ei olisi kuitenkaan voitu käyttää Suomen autokannan kasvun ennustamiseen, sillä täällä valtiovallan toimenpiteet vaikuttivat milloin mihinkin suuntaan.

Yhteiskunnallisiin ilmiöihin vaikuttavat hyvin monet asiat, ja niiden kehityksen ennustaminen voi olla hyvin vaikeaa. Nykyisillä tietokoneilla ja tilasto-ohjelmilla saadaan kuitenkin aika paljon selville hyvinkin sekavan näköisesta aineistosta.

Minulle annettiin aikoinaan aineisto, josta sittemmin esimiehenäni ollut sosiologi sanoi, ettei siitä taida saada mitään selville. Faktorianalyysiharjoitelmien tuloksena saimme siitä aikaan aineiston tekijälle lisensiaattityön.

Eräs ilmiö, joka noudattanee jonkinlaista kyllästymiskäyrää (joihin Gompetrz - käyrä kuuluu), on kirkosta eroamisen lisääntyminen uskonnonvapauslain muutoksen ja sähköisen eroamismenettelyn tultua käyttöön. Monilta on jäänyt eroamatta kirkosta, kun eroaminen on ollut teknisesti hankalaa.

Kirkosta eroamisen kyllästymiskäyrän tiedämme vasta muutamien vuosien kuluttua. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on niin varma kyllästymiskäyrästä, ettei se vaivaudu edes tutkimaan asiaa tarkemmin, vaikka yksi sosiologi ja yksi tilasto-ohjelmien taitaja (kuten sosiologi Kimmo Sundström ja tilasto-ohjelmien taitaja Erkki Hartikainen) tekisivät varsin luotettavan tutkimuksen muutamassa kuukaudessa ja varsin pienellä määrärahalla.

Olisi ehkä mahdollista saada sosiologian ja tilastotieteen opiskelijoita tekemään aiheesta opinnäytteen, jolloin tilasto-ohjelmat tulisivat korkekouluilta, mutta ilman asiantuntevaa johtoa tutkimuksesta tuskin tulisi mitään. Valitettavasti esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitossa ei ole enää tarpeellista asiantuntemusta, koska minä ja Kimmo Sundström emme ole käytettävissä.

Ns. pinta-ateismi, jonka takana ei ole vakaumusta ja tietoa, voi sopivina aikoina lisääntyä itsestään. Näin tapahtui Suomessa 1960 - luvun lopulla. Pinta-ateistit ovat kuitenkin palanneet jo aikoja sitten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon helmaan.

Tunsin hyvin Neuvostoliiton ateismin. Se oli pinta-ateismia, joka oli jonkinlainen rivikommunismin liitännäinen (useimmat korkeassa asemassa olleet kommunistit ovat toki edelleen ateisteja). Näihin pinta-ateisteihin kuului Pietarin valtionyliopiston entisten johtohenkilöiden mukaan myös Vladimir Putin, jota nykyään pidetään hartaana ortodoksina, vaikka ristinmerkit menevät joskus väärin päin.

Pysyvä uskontokuntien ulkopuolelle jättäytyminen voi perustuaa vain vakaumukselliseen ja asiantuntevaan ateismiin.

Olisi helppoa selvittää, onko tällä hetkellä vielä kohtuullisen merkittävä kirkosta eroaminen pintailmiö, joka pysähtyy, vai onko kestävämpi ateismi saamassa sijaa.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa arvellaan luultavasti oikein, että kyseessä on pinnallinen ilmiö, ja kirkossa keskitytään keinoihin, joilla väkeä voidaan saada takaisin.

Suomalaisten ateistien enemmistö ei halua kuulla totuutta ja siksi ateistit eivät tee tutkimusta.

Kirkosta eroamista tärkeämpi tutkimuskohde olisi se, miten uskontoja tukevia mielikuvia ja meemejä voitaisiin muuttaa. Tähän tarvittaisiin edellä lueteltujen asiantuntijain lisäksi pätevä antropologi.


Erkki Hartikainen 11.7.2009

Jori Mäntysalo on aivan äskettäin väittänyt minun valehtelevan. Lisäksi hän on koko ajan väittänyt, ettei mitään linjaeroja ole.

Jori Mäntysalon ansioksi voitanee kuitenkin laskea, ettei hän oikeastaan tiedä mitään alla mainituista asioista. Toisaalta hänen viakseen on katsottava, ettei hän uskoisi, vaikka joku selittäisi hänelle asioiden todellisen tilan.

Mitä tulee Jussi K. Niemelään, niin tämä pystymetsästä vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajaksi valittu öy... uskoo kaiken sen, mitä hän pitää itselleen edullisimpana.

On ollut helpotus olla uslosheitettynä Vapaa-ajattelijain liiton "julkiselta" keskustelulistalta. Jotkut vapaa-ajattelijat lähettävät minulle silloin tällöin tyhmimpiä listan keskusteluista.

Viimeksi saamani keskustelun mukaan jo kauan sitten kuulemani huhut Vapaa Ajattelijan, Humanistin ja Skeptikon yhdistämisestä "Rationalistiksi" pitävät paikkansa.

Lisäksi huhut siitä, että liiton uusi johto ajaa elämänkatsomustiedon tilalle "uskontotietoa", pitävät listan keskustelujen mukaan paikkansa.

Kaiken pitkäaikainen takapiru Pekka Elo ajoi 1980 - luvun alussa eduskunan sivistysvaliokunnan silloisen puheenjohtajan Mikko Ekorren mukaan uskontotietoa kaikille muille paitsi evankelis- luterilaisille. Hanke kaatui mm. siksi, että ortodoksit oli unohdettu.

Ne, jotka jo Tauno Lehtosen edellisestä loikkauksesta lähtien ovat ajaneet kaikille yhteistä "elämänkatsomustiedon" opetusta, arvelevat sen toteutuvan nyt, kun Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus on pelkka humanistiliiton sivukonttori.

Luultavasti Pekka Elo taas sopii - kuten ennenkin - kulissien takana, että uutta "elämänkatsomustietoa" opetetaan Norjan ja Ruotsin mallien mukaisesti siten, että puolet opetuksesta on kristinuskoa ja ...

Housuja pitänyt sudanilaisnainen tuomittiin raipaniskuihin


Sudanissa on noussut kohu oikeuden päätöksestä, jonka mukaan entinen sudanilaistoimittaja joutuu kärsimään 40 raipaniskua housujen pitämisestä. Julkisuus jutun ympärillä kasvoi entisestään, kun nainen ilmestyi oikeuden istuntoon samoissa vihreissä housuissa.

Kuukauden mietelause

Uskonnot ja orjuus ovat sisaruksia.

Kukaan ei ole vielä uskaltanut sanoa tätä

Muut julkaisut

Vapaa-ajattelun sietämätön keveys

– suomalaisen humanismin pseudotieteellisestä luenteesta

Timo Eskola, Suomen Teologinen Instituutti

Suomalainen ateismi on nostanut päätään kansainvälisen puhurin jälkimainingeissa niin vahvasti, että luterilaiset piispatkin kiinnittävät siihen jo huomiota. Olipa kyse Dawkinsin kirjasta Jumalharha tai Wahlströmin tuskaisasta Jumala-kirjasta, keskustelu velloo kiivaana. Vapaa-ajattelijat ovat ottaneet tilaisuudesta vaarin ja esiintyvät julkisuudessa korkealla profiililla - ovathan tuhannet Prometheuksen valon löytäneet eronneet kirkosta juuri heidän verkkosivujensa kautta.

Aikaan sopivasti Charles Darwin täyttää kuluvana keväänä 200 vuotta, ja hänen kuuluisa kirjansa Lajien synty hieman myöhemmin 150 vuotta. Ensimmäiset symposiot aiheen tiimoilta on jo pidetty, varhaisin viime syksynä Helsingissä. Sen järjestäjien lista edusti suomalaista humanistista ateismia parhaimmillaan. Darwinin harrastus on keskeistä biologian opettajien ja Darwin-seuran lisäksi Vapaa-ajattelijain liitossa, Suomen Humanistiliitossa, Skepsis ry:ssä ja Prometheus-leirin tuessa. Vain Mensa pisti listassa silmään, ellei kyseessä ole viesti rodunjalostuksellisesta yli-ihmisihanteesta kyseisten humanistien aatteessa.

Vapaa-ajattelijoiden liike on tyypillisin materialistisen humanismin edustaja Suomessa. Tosin Humanistiliitto ja Skepsis poikkeavat omien esitteidensä perusteella siitä vain vähän. Yhteyttä luovat myös tietyt yhteiset vastuuhenkilöt näiden toiminnassa. Tarkastelu voidaan kuitenkin keskittää Vapaa-ajattelijain liittoon.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo olevansa aatteellinen yhdistys, jolla on tietty maailmankuva. Omassa esitteessään liitto määrittelee näkemyksensä "katsomukseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatkuvaan uudistumiseen". Vapaa-ajattelu arvostaa "järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua". Vapaa-ajattelijat "eivät usko mihinkään muuhun kuin sellaiseen, mikä on älyllisesti perusteltua".

Vapaa-ajattelijat ilmoittavat lisäksi edustavansa valittua maailmankuvaa: "Vapaa-ajattelijan maailmankuva on rationaalinen ja pohjautuu tieteen ja tutkimuksen tuloksille. Tieteellinen maailmankatsomus on joustava: kun tietoa tulee lisää, on maailmankuvaa laajennettava ja joskus muutettavakin." Tämä maailmankatsomus polarisoidaan suhteessa uskonnolliseen maailmankatsomukseen. "Vapaa-ajattelijoiden aatteellinen tavoite on levittää uskonnoista vapaata maailmankatsomusta. Jumalia ei ole, eikä niitä tarvitse keksiä moraalin eikä elämän tarkoituksen vuoksi." Vapaa-ajattelijoiden näkemystä yhdistää ainakin selväpiirteinen ateismi. Tämä tekijä näyttää olevan yhteinen oikeastaan kaikille vapaa-ajattelijoiden ja heitä sympatiseeraavien humanistien kirjoituksille.

Mutta onko vapaa-ajattelijoiden yhdistys todellisesti aatteellinen toimija? On syytä herättää kysymys siitä, miten maailmankuva tai maailmankatsomus muodostetaan ja mitkä ovat sen perustekijöitä. Filosofit ovat kautta aikojen määritelleet juuri tällaisia aiheita. Arvioinnin perustan voi siten hakea yleisistä tieteen käsityksistä, jotta ne olisivat kaikkien osapuolien edes jossain määrin hyväksymiä. Keskeisimmät väitteet tässä esseessä ovat, että vapaa-ajattelijoilla ei ole minkäänlaista maailmankuvaa, he eivät edusta mitään filosofiaa, eivätkä he ole määritelleet mitään eettistä teoriaa ihmiskäsityksensä tueksi. Näiden väitteiden perustelemiseksi seuraavassa käydään läpi kukin yksityiskohtainen maailmankuvan peruste.

Ei todellisuuden rakennetta koskevia (ontologisia) perusteita

Mitkä sitten ovat maailmankatsomuksen aineksia? Vapaa-ajattelijoiden usein lainaama ja luennoitsijana käyttämä filosofi, professori Ilkka Niiniluoto on todennut, että kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen tulisi kuulua ainakin käsityksiä tietoteoriasta, maailmankuvasta ja arvoteoriasta (Tiede, filosofia ja maailmankatsomus, 1984). Hän tosin myöntää, että maailmankatsomuksen "tieteellisyys" ei voi merkitä sitä, että jokainen osa-alue perustuisi erityistieteiden tuloksiin. Osa aiheista on filosofisia, osa ei, ja filosofia ei sellaisenaan perustu biologiaan tai kemiaan. Olennaista Niiniluodon mukaan on, että käsityksen on kunnioitettava tieteen ihanteita. Niiniluodon mainitun kirjan essee Tiede, usko ja maailmankatsomus on yhä nykyään keskeinen ja käytetty puheenvuoro aiheesta, vaikka sen julkaisemisesta on yli 25 vuotta. Siksi sitä voitaneen pitää riittävänä lähtökohtana keskustelulle.

Onko vapaa-ajattelijoiden yhdistyksellä jonkinlainen perusväittämä todellisuuden luonteesta? Heidän julkisuuteen tarjoamansa materiaali ei sisällä sellaista. He eivät myöskään esittele mitään tiettyä opaskirjaa tai yleisteosta, jonka perusteella asian voisi tarkistaa. Mutta jos vapaa-ajattelijoilla olisi jokin yksilöity käsitys todellisuudesta, mikä se olisi ja millä perusteella se tekisi ihmisestä vapaa-ajattelijan? Olisiko se käsitys todellisuuden harmonisesta ja järjestelmällisestä luonteesta? Aristotelisen filosofian vaikutuksesta 1700-luvun rationalistit kehittelivät materialistisen maailmankuvan, jossa täydellinen järjestelmä selitti todellisuuden ilman jumalia. Tiedättehän: biologia selittyy kemialla ja kemia fysiikalla.

Sen ajan vapaa-ajattelijat olivat toiminnallisia, koskapa Ranskan vallankumouksen jälkeen papit erotettiin viroistaan ja kirkko lakkautettiin joksikin aikaa. Vähitellen kristillisyys kuitenkin voitti ja vallankumous laimeni. Mutta voidaanko sanoa, että vapaa-ajattelijat ovat materialisteja?

Vai olisivatko he hegeliläisiä? 1800-luku palautti transsendenttisen filosofiaan rajulla tavalla. Jo Kantin fenomenologia oli säilyttänyt paljon siitä, mikä kovissa tieteissä oli haluttu hylätä. Kantin filosofiassa oli metafyysinen pohjavire. Hegelin järjestelmä puolestaan perustui täysin metafyysiseen perustaan. Missä siis oli todellinen materialismi? Se jäi elämään lähinnä brittiläisessä empirismissä, josta se kieltämättä löysi hedelmällisen maaperän. Tämä jännite kuitenkin osoittaa, että filosofian kenttä ja todellisuudenkäsitykset olivat hajonneet pahemman kerran.

Metafysiikka on vaikea kysymys materialisteille. Niiniluotokin joutuu mainitussa kirjassaan jäämään tiettyyn ristiriitaan pohtiessaan, kuuluuko metafysiikka tieteeseen tai tieteelliseen maailmankuvaan. Toisaalta hänen on pakko myöntää, että Descartes ja Kant olivat omaksuneet metafyysisen argumentin. Toisaalta hän on taipuvainen määrittelemään koko tieteen läheiseksi kokemansa loogisen empirismin mukaan. Se tuo ongelmia, koska suuntaus väittää uskonnon ja metafysiikan perustuvan vain kielen väärinkäyttöön.

Niiniluoto tietää, mihin tämä voi johtaa. Hän kirjoittaa, että kuvitelma kaikkien todellisuutta koskevien ongelmien ratkaisusta tieteen keinoin olisi tieteisuskoa eli skientismiä. Loogista empirismiä on tästä syytetty hyvin perustein, ja samasta syystä 1980-luvun myrskyisässä keskustelussa Niiniluoto nimettiin (kuten hän itse kirjassaan kertoo) "tiedepaaviksi". Lisäksi professori Urpo Harva syytti häntä maailmankatsomusnihilismistä. Niiniluoto väisti syytökset vedoten siihen, että hän myöntää tieteen avoimuuden ja keskeneräisyyden. Hän ehkä tekeekin niin, mutta kaikki eivät tee. Etenkään looginen empirismi ei näin tehnyt. Sen sijaan se ruokki arroganttia tieteisuskoa, jossa kaikki materialismin ohittavat käsitykset tuomittiin varsinaisen tieteen ulkopuolelle. Näin oikeastaan kaikki filosofit Platonista Hegeliin olivat pelkkiä kaunokirjailijoita, eivät todellisia tiedemiehiä. Vapaa-ajattelijat eivät suoranaisesti samastu loogiseen empirismiin, vaikka eräät heistä viittaavatkin Russelliin. Kuitenkin heidän asenteensa tieteellisyyden yleiseen määritelmään näyttää periytyvän sieltä.

On kuitenkin muistettava, että 1900-luku muutti jälleen kaiken. Postivismi ja historismi olisivat ehkä vallanneet kentän, ellei "mannermainen" fenomenologia olisi hämmentänyt soppaa uudelleen. Heideggerin eksistentialismi oli vasta alkusoittoa sille, mitä Sartre omalla tahollaan ja Derrida, Foucault sekä Lyotard omalla tahollaan saivat aikaan. Tämän jälkeen kaikki oli lopullisesti sekaisin. Loogisen empirismin kannattajat tietysti olivat varmoja siitä, että tieteessä on vain yksi selkeä todellisuudenkäsitys. Siksi ei ole ihme, että monet vapaa-ajattelijat vetoavat juuri tuohon perinteeseen. Mutta esimerkiksi ranskalaisessa jälkistrukturalismissa merkitys katosi tieteestä täysin. Derridan hyökkäys transsendentaalista merkitystä vastaan oli ankara. 2000-luvulla kukkaan puhjennut postmodernismi ei tunnusta enää yhtään tieteen vanhoista metakertomuksista, ns. suurista kertomuksista. Kenellä siis on oikeus määritellä, mitä on tiede?

Mikä näistä todellisuudenkäsityksistä tai filosofioista edustaa vapaa-ajattelua? Jos vapaa-ajattelija on empiristi, onko empiristi vapaa-ajattelija? Mutta jos vapaa-ajattelija onkin eksistentialisti tai dekonstruktionisti, edustaako hän enää samaa "tieteellistä" maailmankatsomusta kuin empiristi? Yhtälö on mahdoton. Aatteelliselle suuntaukselle ei riitä se, että väittää olevansa tieteellinen. Tieteellinen maailmankuva on myös ilmaistava. Ei riitä myöskään pelkkä viittaaminen yliopistoon, sillä yliopisto on täynnä keskenään kamppailevia näkemyksiä. Vapaa-ajattelijoiden yhdistys ei ole kyennyt ilmaisemaan minkäänlaista yhtenäistä käsitystä todellisuuden rakenteesta. Siksi se ei tältä osin edusta tieteellisyyttä.

Ei tietoteoriaa

Heti seuraava kysymys todellisuuden rakenteen jälkeen koskee käsitystä siitä, miten tuosta postuloidusta todellisuudesta saadaan tietoa - vai saadaanko sitä ensinkään. Niiniluodon mukaan tämä tekijä on yksi maailmankatsomuksen tärkeimmistä osasista.

Empiristille tämä kysymys on yksinkertainen. Liekö tämä syynä siihen, että suuri osa suomalaisista vapaa-ajattelijoista näyttää olevan insinöörejä tai kovien tieteiden edustajia, kuten kemistejä ja biologeja - kuten myös em. Darwin-juhlan järjestäjälista osoittaa. On lohdullisen helppoa esittää olevansa tieteellinen, jos tiede määritellään kokeellisen tarkastelun avulla. Ihmisen mieli on lähes tulkoon tyhjä taulu, se kuuluisa tabula rasa, johon todellisuus piirtää kuvansa.

Mutta mitäpä tapahtuu, jos joku heideggerilainen eksistentialisti haluaisi olla vapaa-ajattelija? Jos koko esineellinen maailma tuomitaan langenneeksi ja epäautenttiseksi? Onko todellisuus siis sittenkin varsinaisesti olemisen lauseiden takana? Heidegger etsi autenttista maailman ymmärtämistä välineellisyydestä. Empirismin ahdistuksesta tuli päästä maailman tapahtumisen eteenpäinsuun-tautuvaan kohtaamiseen. Vaikka useimmat ihmiset eivät ehkä edes tajua, mitä tuo tarkoittaa, on sel-vää, että se on perin kaukana loogisen empirismin järjestelmällisestä maailmasta. Heideggerin mukaan tieto maailmasta voi olla väärää tai oikeata, ja hänen mielestään empiristien tieto oli väärää.

Jälkistrukturalismissa fenomenologia puolestaan radikalisoitui ja todellisuus katosi täysin näkyvistä. Derridan mukaan kieli peittää todellisuuden. Mahdollinen empiria koskee vain ilmiön syntyä ja tämäkin "jälki" peittää omat jälkensä liittyessään valmiin järjestelmän merkkiin. Näille ajattelijoille ihminen ei enää puhu todellisuudesta, vaan pelkästä kielestä. Emme siis tiedä enää mitään. Logos on kuollut. Emme tiedä edes sitä, että emme tiedä mitään.

Edes ankarinta tieteenfilosofiaa vaativat tutkijat eivät ole tällä kohden johdonmukaisia. Edellä mainittu Niiniluoto esimerkiksi sortuu kirjassaan tieteisuskoiseen harmonisointiin kunnon konservatiiviseen tyyliin. Hän toteaa kyllä, että tieteessä on monia eri tietoteoreettisia käsityksiä. Lisäksi hän myöntää, että tieteenfilosofian tasolla on kovaa kiistaa tiedon oikeutuksesta ja tieteen määrittelystä. Hän jopa toteaa, että Kuhnin ja Lakatosin jälkeen tutkijat puhuvat toisistaan selkeästi eroavista tutkimusohjelmista. Tästä huolimatta hän kirjoittaa esseensä ikään kuin tieteen eri suuntaukset vain täydentäisivät toisiaan ja olisivat kohteliasta vuoropuhelua tieteen suuressa evoluutiossa kohti suurta onnellisuutta (on luultavaa, "että tiede tulee jatkuvasti kasvamaan ja edistymään ilman mitään ennalta asetettua ylärajaa", vaikka ei olekaan takeita siitä, että se ratkaisee kaikki ongelmat).

Kypsän tiedekäsityksen tulisi osata kohdata tieteen todelliset ristiriidat. Jokaisella tieteen osa-alueella - myös noilla Niiniluodon mainitsemilla - on täysin yhteensovittamattomia ja toisensa poissulkevia käsityksiä. Tiedettä ei voi harmonisoida. Harmonisointi olisi nimenomaan (loogisen empirismin edustamaa) tieteisuskoa. Tieteellisyys perustuu lähinnä vain julkisuuteen, aineiston koeteltavuuteen ja oletusten kriittiseen arviointiin, sekä myös ns. luonnollisiin selityksiin - aivan kuten Niiniluotokin esseessään toisaalla sanoo. Tämän pidemmälle viedyt harmonisoinnit tieteestä ja tie-teellisestä maailmankuvasta olisivat vääristelyä.

Lienee lähes tarpeetonta toistaa, että tässäkään aiheessa vapaa-ajattelijoilla ei ole mitään määrättyä näkemystä. Toisin sanoen ei ole olemassa mitään tietoteoreettista käsitystä, joka olisi (distinktiivisesti) tunnusomainen nimenomaan vapaa-ajattelijoille. Ja kuitenkin jopa Niiniluodon mukaan juuri se olisi välttämätön edellytys perustellulle maailmankatsomukselle.

Ei ihmiskäsitystä

Edellä mainittujen huomioiden jälkeen on varsin yksinkertaista todeta, että vapaa-ajattelijat eivät edusta mitään tiettyä ihmiskäsitystä. Heidän esittämänsä, kuviteltu maailmankatsomus ei saa tukea mistään valitusta näkemyksestä, joka koskisi ihmisen perusolemusta, ihmisyyden luonnetta tai ihmisen elämisen merkitystä. Tämä aihe on yleisellä tasolla vielä erillinen arvoteoriasta. Erilaiset arvoteoriat perustuvat erilaisiin ihmiskäsityksiin, eikä näistä toista ole ilman toista.

Mikäli vapaa-ajattelijat ovat yksinkertaisesti vain materialisteja, pitäisi kaiketi ajatella, että heidän mielestään ihminen on perusolemukseltaan materiaa. Yksilöllä ei siis ole arvoa itsessään sen enempää kuin kivellä tai variksella. Tällaista ihmiskäsitystä on historian kuluessa kokeiltu, mutta se ei ole saanut kannattajia. Ankarimmatkin ateistit Camus'n ja Sartren tapaan ovat päätyneet jonkinlaisen ihmisyyden olettamiseen (postulointiin) - vähintäänkin käytännön tasolla.

Darwinismin mukaan ihminen puolestaan olisi eläin. Evoluutioteoria voi antaa tiettyä pragmaattista tukea hieman pidemmälle viedylle ihmiskäsitykselle. Mikäli materia sattuu kehittymään eläinkunnaksi, ja kun vielä hermokimppu kehittyy isoiksi aivoiksi, voi tietoisuus määritellä ihmisyyttä autonomisesti. Darwinismin klassinen ongelma tosin on siinä, että luonnollisimmillaan ihminen on laumaeläin ja petoeläin. Mikäli yksilön arvoa ja etenkin oikeuksia haluttaisiin perustella tuollaisen luonnollisen argumentin avulla, perustelu joudutaan tekemään ristiriidassa darwinismin lähtökohtien kanssa. Toisin sanoen ihmisyys on mahdollista ainoastaan tilanteessa, jossa ihminen ei ole laumaeläin eikä petoeläin. Miksi hän ei olisi sitä, onkin sitten jo vaikeampi kertomus.

Darwinismi ei olekaan ollut kovin suosittu ihmiskäsityksen perusta, koska se on johtanut yhtä helposti nihilismiin kuin ihmisystävällisyyteen. Sen osoittaa koko joukko ajattelijoita Nietzschestä Linkolaan. Darwinisti ei kykene muodostamaan myönteistä, petomaisuuden välttämättä poissulkevaa ihmiskäsitystä. Hän pystyy ainoastaan kehittelemään hieman irrationaalisen ja petomaisuuden kanssa kilpailevan, humanistisen käsityksen ihmisen merkityksestä. Darwinistin peikkona vaanii jatkuvasti yli-ihmisyyden ihanne, jolla kyllä riittää sosiaalidarwinistisia kannattajia joka sukupolvessa - ikävä kyllä.

Mutta eteenpäin. Loogisen empirismin perusteella ihmiskäsitystä ei saisi perustella millään metafyysisellä tekijällä. Tässä tapauksessa yksilön ulkopuolella ei siis olisi mitään yleistä "ihmisyyttä", johon voitaisiin vedota ihmisen merkitystä arvioitaessa. Sen mukaan emme voisi puhua ihmisyydestä, vaan ihmisistä. Käsityksemme ihmisistä olisi käsitys ihmisyksilöiden joukosta. Siinä kaikki. Looginen empirismi ei johda varsinaisesti ihmiskäsitykseen. Ihmiskäsitys ei ole loogisesti perusteltavissa oleva, empiirisesti pätevä lause. Itse asiassa ihmiskäsitys sellaisena, kuin se elämänkatsomuksessa määritellään, joutuu suuriin vaikeuksiin loogisen empirismin ympäristössä. Nämä ongelmat johtuvat metafysiikan hylkäämisestä.

Vapaa-ajattelijain liitto tosin liittyy ainakin löyhästi juuri tuollaiseen perinteeseen. Heidän mukaansa ei ole olemassa mitään "tieteellisen tutkimuksen ja havainnoinnin ylittävää tietämisen lajia", joka voisi olla maailmankäsityksen perustana. "Tätä ratkaisua tukee se havainto, että moniin kysymyksiin, joita aiemmin peitti metafysiikan (metafyysisiä ovat sellaiset väitteet, joiden testaamismahdollisuus kielletään) sumu, voidaan nyt vastata täsmällisesti käyttämällä objektiivisia tutkimusmenetelmiä." Jos ja kun tämä valinta, eli metafysiikan kieltäminen, pitää paikkansa, liiton ongelmat ihmiskäsityksen suhteen ovat ilmeisiä. Se ei voi edes teoriassa päätyä yleiseen ihmiskäsitykseen tai näkemykseen kaikkien ihmisten yhdenvertaisesta arvosta.

Kuitenkin myös Niiniluoto edellä mainitussa esseessään toteaa, että kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen kuuluu näkemys "ihmisen tehtävästä maailmassa". Siinä ei siten tyydytä edes pohtimaan ainoastaan ihmisen arvoa, vaan myös hänen merkitystään ja päämääräänsä, sekä sitä, miten noihin päämääriin päästään. Olipa kyse filosofeista tai biologeista, materialisteista tai eksistentialisteista, yllä mainitun Darwinismi-symposion järjestäjistä tai vapaa-ajattelijoiden liiton vuosikokouksesta, jokaisen ajattelijan tulisi kyetä esittämään näkemys ihmisen tehtävästä. Sitä ei kuitenkaan pysty tekemään, ellei ole jonkinlaista käsitystä ihmisen olemuksesta. Ja juuri se puuttuu.
Täyttääkseen Niiniluodon vaatimukset vapaa-ajattelijoiden näkemyksen tulisi siis sisältää jokin edellisen kaltaisista ihmiskäsityksistä, mutta tietysti vain yksi. Tilanne on nimittäin jälleen se, että se ei voi sisältää niitä kaikkia. Se ei voi myöskään perustua pelkkään yleiseen väittämään siitä, että humanistisen ihmiskäsityksen tulee ylipäätään perustua tieteellisesti perusteltuun ihmiskäsitykseen. Kuka tahansa voi sanoa niin. Se ei ole erityinen vapaa-ajattelijoille ominainen väittämä. Eikä kenestäkään myöskään tule vapaa-ajattelijaa pelkästään tuollaisen väittämän esittämällä.

Ei eettistä arvoteoriaa

Arvoteoria sisältää käsityksen hyvästä ja pahasta sekä käsityksen oikeasta ja väärästä - kuten Niiniluoto selkeissä määritelmissään toteaa. Nuo kaksi jaotusta ovat tarkkaan ottaen eri asioita. On hieman eri asia pohtia ihmisen hyvää kuin pohtia, onko jokin teko oikein tai väärin. Toki ne liittyvät toisiinsa, mutta jako on etiikan teoriassa usein tehty, ja se on hyödyllinen.

Arkisessa keskustelussa eettisiä kysymyksiä käsitellään yleensä sen kummemmin pohtimatta. Ihmiset siirtyvät yleisten kuvitelmiensa ja toiveidensa perusteella selittämään hyväksymiään arvoja miettimättä tarkemmin, ovatko nämä yhteensopivia heidän muiden näkemystensä kanssa. Näin ei kuitenkaan sovi toimia, kun maailmankatsomusta muodostetaan. Pohdintaan liittyy toinenkin vaikeus. Filosofia tuntee monta erilaista eettistä teoriaa. Mikäli vapaa-ajattelijat haluasivat määritellä jotain oikeasta ja väärästä, heidän tulisi tässäkin jäsentää näkemyksensä luonne.

Ensinnäkin normatiivinen etiikka koskee teoriaa oikeasta ja väärästä. Täytyy ensin tietää, mitä pitää tehdä, koska se mitä pitää tehdä (kr. deontos) määrää sen, mikä on oikein ja tuottaa hyvää. Moraaliset lait ja säännöt ovat päteviä riippumatta arvoista. Ne ovat pikemminkin tiedon kysymyksiä. Sen mukaisesti oikean toteuttamista pidetään ihmisen velvollisuutena, aivan kuten Kant ajatteli. Materialistit tuskin kannattavat tätä, koska käsitys perustuu metafyysiseen lähtökohtaan.

Situaatioetiikka kuulostaa ehkä helpommalta. Se on edellisen sovellutus, joka ei usko sääntöjen kykenevän kattamaan kaikkia tapauksia. Tilanteet tulee arvioida kukin erikseen eettisen maksiimin tavoittamiseksi. Materialismin kannalta tämäkään ei ole kovin johdonmukainen teoria.

Eettinen universalismi eli utilitarismi puhuu yleisestä hyvästä: "suurin mahdollinen onni mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä". Oikea on teko, joka lisää hyvän olemassaoloa enemmän kuin muut vaihtoehdot. Tekoa arvioidaan seurausten perusteella (teleologinen malli, kr. telos). Niiniluodon maininta siitä, että tieteen tulisi edistää ihmisen onnellisuuden lisääntymistä, kuuluu lähinnä tähän suuntaukseen. Ongelmaksi kuitenkin tulee sen määrittely, mikä tuottaa ihmiselle onnea. Onko se tavara vai vaatimaton elämä? Rikkaus vai tasapuolinen hyvinvointi? Utilitaristit jäävätkin yleensä maailman kovien realiteettien edessä vasta ensimmäiselle hyvinvoinnin askelmalle: ruokaa ja puhtautta, toisin sanoen soppaa ja saippuaa. Maailman ongelmat ylittävät suuruudessaan yleensä lähes kaikkien teorioiden kapasiteetin.

Tosin jotkin käsitykset korostavat yksilön hyvää (eettinen egoismi). Se taas on edellisen teorian kavennettu muoto. Nimensä mukaisesti se pyrkii yksilön hyvään (ei välttämättä muiden kustannuksella). Jokaisen ihmisen uskotaan todellisuudessa toimivan näin. Tämä käsitys vastaisi kaiketi jossain määrin evolutionistisen ideologian sosiologisia tulkintoja. Mutta mikäpä pitäisi sen erossa nietzscheläisestä nihilismistä, todellisesta egoismista?

Teoriat eivät hevillä lopu. Eettisen naturalismin mukaan hyvä on yksilön subjektiivinen tunne tai uskomus. Siksi eettiset arvostelmat ovat luonteeltaan psykologisia ja individualistisia. Universaali etiikka on mahdottomuus. Intuitionismi puolestaan väittää, että eettiset arvot ovat intuitiivisesti ilmeisiä. Niitä ei tarvitse perustella millään muulla (järkiperäisellä tai empiirisellä) argumentilla.

Niinpä moni evolutionistisen materialismin kannattaja on käytännössä päätynyt eettiseen relativismiin. Oikea ja hyvä yhdelle on eri kuin toiselle. Vaihtoehtoliikkeiden ja vihreän liikkeen naturalismi kulkee tähän suuntaan. Eettisiä arvostelmia ei perustella enää millään objektiivisella tekijällä. Mitään universaalisti oikeaa tai hyvää ei ajatella olevan edes olemassa. Tämä on myös postmodernille ajalle tyypillinen ja siten nykyään yleistyvä käsitys.

Siinäpä olisi, mistä valita. Ovatko vapaa-ajattelijat siis tehneet valintansa? Ehkäpä he ovat. Vapaa-ajattelijain liitto on julkilausumissaan kannattanut esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin hyväksymistä sekä naisparien vapaata hedelmöityshoitoa. Elämänkatsomustiedon opetukseen he ovat esittäneet moniarvoisuutta. Näiden esimerkkien perusteella vapaa-ajattelijat edustavat lähinnä subjektivismia ja eettistä relativismia - Setan individualistisen naturalismin tapaan.

Toisaalta monet muistakin teorioista ovat mukana. Liiton esitteessä etiikka määritellään myös eettisen egoismin mukaan: "Hyvä ja paha määritellään suhteessa ihmiseen: hyvää on se, mikä tuottaa iloa ja onnea." Jotta kysymys ei olisi aivan yksinkertainen, esitteessä vedotaan myös teleologisesti (seurauksen kannalta) määriteltyyn etiikkaan: "Vapaa-ajattelijat vastustavat moraalia, jossa jokin teko itsessään on hyvä tai paha, seurauksista riippumatta." Ja lopulta myös esitteessä nostetaan esille eettinen relativismi: "Esimerkiksi homoseksuaalisuus on monien uskontojen piirissä julistettu pahaksi, vaikka tälle on perusteluna vain jokin pyhänä pidetty kirja."

Vaikea sanoa, tuleeko Niiniluodon esittämä arvoteorian valinnan kriteeri täytetyksi, kun mukaan mahdutetaan yli puolet kaikista yleisimmistä eettisistä teorioista. Jälleen edessämme on sama ongelma: jos minkä tahansa näkemyksen perusteella voi olla vapaa-ajattelija, mikä varsinaisesti muodostaa vapaa-ajattelijan identiteetin?

Jos vapaa-ajattelijat todella edustaisivat vain eettistä relativismia, mitä siitä seuraisi heidän maailmankatsomukselleen? Kysymystä voi tarkastella materialismin lähtökohdasta. Vaikka mitään selkeitä piirteitä valinnoista ei ole nähtävissä, vapaa-ajattelijat näyttävät olevan yleisessä mielessä materialisteja - hehän kiistävät metafysiikan. Heidän materialisminsa ei vain ole jäsentynyt filosofisesti tai tieteellisesti. Vapaa-ajattelijoiden kanta metafysiikkaa vastaan oli välttämätön tekijä ateismin perustana. Tiedon korostaminen vie todennäköisesti monet vapaa-ajattelijat lähelle empirismiä, vaikka muitakaan käsityksiä ei ole suljettu heidän liitossaan pois välineistöstä. Näillä näkemyksillä on kuitenkin yksi kiinnostava seuraus etiikan teoriaa ajatellen. Eettisen relativismin mukaan etiikka ei voi perustua tietoon. Siksi näkemys on tyypillinen juuri merkityksen katoamista ja aatteiden diskursiivisuutta julistavien postmodernien ajattelijoiden keskuudessa. Tämä seikka puolestaan synnyttää melkoisen sisäisen ristiriidan ainakin niiden vapaa-ajattelijoiden ajattelussa, joiden näkemykset ovat lähellä vaikkapa yllä esiteltyä Niiniluodon käsitystä tieteellisen tiedon luonteesta. He siis yhtä aikaa kannattavat tiedon etiikkaa ja vastustavat sitä. Niiniluoto itse tuskin on eettinen relativisti. Mutta tarkasteltujen esitteiden mukaan Vapaa-ajattelijain liitto ja Humanistiliitto ainakin julkilausumiensa perusteella ovat sitä.

Johtopäätös: ei siis maailmankuvaa

Johtopäätös edellä käsitellyistä kohdista on varsin yksinkertainen. Vapaa-ajattelijoiden esitteissään esittelemät käsitykset eivät ainoassakaan kohdassa täytä maailmankatsomuksen vaatimuksia. Heillä ei ole valittua näkemystä maailman rakenteesta eikä tiedon hankinnan luonteesta. He eivät edusta mitään tiettyä filosofiaa. Heillä ei ole ihmiskäsitystä. Eikä heillä varsinaisesti ole edes eettistä teoriaa, vaikka he tuntuvat toimivan jonkin teorian puitteissa käsitystään sen tarkemmin jäsentämättä tai reflektoimatta. Vapaa-ajattelijoilla ei siten ole maailmankuvaa siinä yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa, jonka heidän ilmeinen suosikkinsa professori Niiniluoto on määritellyt. Vaikka vapaa-ajattelijat väittävät kannattavansa rationaalista maailmankuvaa, he ovat itse jättäneet sen määrittelemättä. Väite "tieteellisestä maailmankäsityksestä" on täysin vailla perusteita.

Tässä yhteydessä yleiselle tasolle jäävä sitoutuminen "järjen vapaaseen käyttöön ja tieteelliseen ajatteluun" kuulostaa lähinnä koomiselta. Kukapa ei haluaisi edustaa moista ihannetta. Aatteellisessa mielessä virheenä on siis se, että vapaa-ajattelijat eivät osoita mitään maailmankäsitystä, vaikka he romanttisesti puhuvat tieteellisyydestä. Tällä tasolla heidän väitteensä ovat yhtä erikoisia, kuin jos yliopiston sinänsä väitettäisiin edustavan vapaa-ajattelijoiden ideologiaa. Tieteellinen ajattelu on kaunis asia, mutta ilman määrittelyä se jää tyhjäksi käsitteeksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö monilla yksittäisillä vapaa-ajattelijoilla voisi olla tieteellistä maailmankäsitystä. Pikemminkin voisi sanoa, että varmasti on. Monella biologilla on mitä todennäköisimmin valittuja käsityksiä jokaiselta osa-alueelta. Moni filosofisesti suuntautunut ihminen puolestaan voi seurata vaikkapa Niiniluotoa, jonka maailmankäsitys hänen omien sanojensa mukaan liittyy ns. filosofiseen ateismiin. Tämän kirjoituksen yksinkertainen väite kuitenkin on, että yksittäisten vapaa-ajattelijoiden maailmankäsitykset muodostavat niin laajan kirjon, että ne jäävät väistämättä keskenään ristiriitaan. Siksi edes heidän yhteen kootuista näkemyksistään ei ole mahdollista koostaa vapaa-ajattelun ideologiaa. Vapaa-ajattelu sallii sisälleen mitä tahansa ankarasta loogisesta empirismistä mitä villeimpään derridalaiseen dekonstruktionismiin.

Vapaa-ajattelijain näkemykset ja heidän esittämänsä vaatimukset herättävät kuitenkin myös hyvin vakavan pohdinnan heidän toimintansa luonteesta. Tuo toiminta täyttää nimittäin useimmat niistä piirteistä, jotka yhdistetään manipuloiviin ryhmiin. Piirteet ovat tunnettuja etenkin ankarien uskonnollisten lahkojen tai aatteellisten koulukuntien toiminnasta.

1. Oma ideologia häivytetään.
2. Estetään keskustelu omaksutuista lähtökohdista.
3. Julistetaan hyödyllisyyttä vain yleisellä tasolla.
4. Polarisoidaan kaksi valtaryhmittymää.
5. Esitetään vastustajat typeryksinä.
6. Ryhmään hyväksymisen ehtona edellytetään toisen näkemyksen halveksunta.

Oma ideologia on häivytetty vapaa-ajattelijoiden toiminnassa niin tarkasti, että se täyttää ikävä kyllä ne piirteet, joita nykyään liitetään pseudotieteelliseen aatteeseen. Kyse on siitä, että tieteen nimissä esitetään yleisiä toiveita, mutta yhtään konkreettista valintaa tai sitoutumista ei tehdä. Tavallisesti pseudotieteellisyys on totuttu liittämään teosofiaan tai steinerilaisuuteen, mutta se voi saada myös hyvin toisenlaisia ilmiasuja, kuten tässä. Perusteensa häivyttämällä vapaa-ajattelijat estävät näin ollen myös keskustelun lähtökohdistaan. Se saattaisikin olla kiusallinen tilanne.

Mikäli vapaa-ajattelijat sitoutuisivat esimerkiksi loogisen empirismiin, he joutuisivat vastaamaan kaikkeen siihen kritiikkiin, jota filosofian historiassa on siitä jo esitetty. Lisäksi he joutuisivat myöntämään loogisen empirismin huomattavat rajoitukset todellisuuden tulkinnassa. Entä mitä pitäisi ajatella Oxfordin nimekkäästä Alfred Ayerista, joka edusti ehkä pisimpään loogista positivismia Euroopassa? 1970-luvulla hän vastasi kysymykseen, mitä vikaa käsityksen opeissa oli: "Kaipa se, että ne olivat melkein kaikki vääriä." (Niiniluoto - Saarinen, Nykyajan filosofia). Ainakaan Matti Sintonen ei jätä optimismille tilaa. Hänen positivismia käsittelevä artikkelinsa em. kirjassa päättyy ajatukseen: "Loogisen positivismin sisällölliset teesit ovat niin kuolleita kuin filosofiset teesit voivat olla...". Kaikki tällainen keskustelu on siten sivuutettu Vapaa-ajattelijain liitossa - mutta ehkäpä he eivät edustakaan positivismia. Keskustelu voisi olla muutenkin vaarallista, sillä 1900-luvun lopussa tieteenfilosofiassa alettiin melko laajasti luopua kuvitelmasta tieteen kaikkivoipaisuudesta, mihin tietysti vapaa-ajattelijoiden skientismi oli perustunut.

Vapaa-ajattelijat jäävätkin mieluummin yleisen hyödyllisyyden tasolle ja määrittelevät oman näkemyksensä tunneargumenteilla. Malliesimerkki tästä on Väinö Voipion lainaus liiton esitteessä. Sen mukaan vapaa-ajattelija "pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan". Kyse ei ole niinkään tiedosta kuin kapinahengestä. "Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina." Lukija ei pysty tämän perusteella päättelemään mitään liikkeen valitsemasta katsomuksesta, mutta heidän tunteenomainen pyrkimyksensä käy kyllä ilmeiseksi.

Polarisointi on vapaa-ajattelussa kyllä tehokasta. Vastustaja on tiedossa. Liiton ainoa todella selkeästi dokumentoitu ja päämäärätietoinen ohjelma on ateismi. Vapaa-ajattelijain liitto on sitoutunut kristinuskon ja kristillisen kirkon vastustamiseen. Sen julistukset ilmaisevat tätä pyrkimystä ja sen ohjelmat, kuten kirkosta eroamisen edistäminen, ovat tämän ilmentymiä. Samalla kuitenkin juuri tämä tunnusomaisin piirre vahvistaa vapaa-ajattelun pseudotieteellistä luonnetta.

Negaatioiden ideologia ja taisteleva ateismi

Näennäisestä tieteellisyydestään huolimatta vapaa-ajattelu on varsinaisesti ateistinen liike. Se ei määrittele itseään myönteisesti sitoutumalla tiettyyn tieteellisesti perusteltuun maailmankatsomukseen. Sen sijaan se määrittelee itsensä negaatioiden kautta. Jokainen asiaa seurannut tietää varsin selvästi, mitä vapaa-ajattelijat vastustavat. Se ei myöskään jää salaisuudeksi heidän esitteensä äärellä: "Vapaa-ajattelijat arvioivat uskontoja kriittisesti ja yrittävät vapauttaa ihmisiä uskontosidonnaisuudesta, koska uskonnot ovat erhettä. Tuhansien vuosien aikana ei ole kyetty esittämään mitään pätevää todistusaineistoa siitä, että jonkin uskonnon esittämä todellisuuskäsitys pitäisi paikkansa. Päinvastoin, jumalien yms. olinpaikat ovat kutistuneet kutistumistaan." (Teksti liiton kotisivulla.)

Ateismi yhdistää eri tavalla ajattelevia vapaa-ajattelijoita. Heillä näyttää olevan myös varsin pitkälle viety käsitys kristinuskon vaarallisuudesta. Tämä koskee ehkä myös muita uskontoja, mutta niitä harvemmin käsitellään, mikä tietysti on ymmärrettävää luterilaisessa Suomessa. Enimmäkseen esillä on vanha valistuksen retoriikka. Uskonto on erhe. Se antaa väärän kuvan todellisuudesta. Jos ihmiset sidotaan uskonnolliseen maailmankatsomukseen, he pilaavat elämänsä ja myös menettävät mahdollisuutensa vapaaseen ja tasapainoiseen elämään.

Liitto menee tosin vieläkin pidemmälle. Maailmassa esiintyvä paha on nimenomaan uskontojen seurausta. "Jos ihmisen maailmankatsomus rakentuu erheen varaan, johtaa se myös haitallisiin seuraamuksiin sekä yhteisön tasolla (sodat, vainot, yksilön oikeuksien polkeminen) että yksilötasolla (suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys, syntiajattelu, kuolemanjälkeisen elämän odotukseen kiinnittyminen jne)."

Vapaa-ajattelijain liiton nietzscheläinen retoriikka osoittaa, että liitto on omaksunut nihilismin perinteisiä lähtökohtia. Nietzschen vastakkainasettelu kristillisen orjamoraalin ja yli-ihmisen herramoraalin välillä perustui nimenomaan kuvitelmaan, että kristillinen etiikka - siis liiton mainitsema erheellinen maailmankatsomus - tuottaa ahdasmielisyyttä ja kuvitelmia synnistä todellisena moraalisena rikkomuksena. Mikään kristillisen etiikan periaate ei tietenkään vapaa-ajattelijoiden mielestä johda hyvään.

Hierarkioiden kääntäminen, jossa Nietzsche oli taitava, on yleensä piirre, joka liitetään postmoderniin ajatteluun. Kirkko puolestaan itse on tietenkin 2000 vuotta julistanut, että ihminen on syntinen ja tarvitsee sovitusta. Kristus taas edustaa rakkautta, ja haluaa evankeliuminsa ja anteeksiantamisen kautta tuottaa hyvyyttä ja lohtua ihmiskunnalle, joka riutuu pahuutensa keskellä. Nyt nämä roolit on käännetty. Valistunut ihminen on hyvä ja viisas. Hän kykenee ratkaisemaan ne pienehköt ongelmat, joita ihmiskunnalla on jäljellä ja joita teollinen vallankumous ei kyennyt vielä ratkaisemaan. Tässä messiaanisessa työssä ihmisiä estää ainoastaan uskonto, joka edistää sotaa ja suvaitsemattomuutta. Vain kirkot ylläpitävät maailmassa ahdasmielisyyttä ja suoranaisia vainoja. Oikeuksia polkee nimenomaan kristillinen syntikäsitys - aivan kuten kristinuskoa vastustanut Nietzsche julisti. Tähän avun tuo vain vapaa ajattelu.

Vapaa-ajattelu ja yli-ihmisen herramoraali

Vapaa-ajattelijat eivät kuitenkaan ole missään tehneet näkyvällä tavalla tiliä Nietzschen kanssa. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen olisi vähintäänkin kohtuullista, että jokainen Nietzschen aatteisiin vetoaja selvittelisi suhdettaan herramoraalin käsitteeseen ja yli-ihmisen "koviin arvoihin", joista Nietzsche niin ahkerasti puhui. Vastustaako Vapaa-ajattelijain liitto myös "säälin uskontoa", joka aina oli Nietzschen hampaissa? Onko anteeksiantamus heikkouden merkki? Onko kirkko säälistä säilyttänyt liian paljon sitä, minkä "olisi pitänyt tuhoutua" (Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen)? Onko köyhien avustaminen, diakonia, diakonissalaitos ja sen terveydenhuolto, koulujen perustaminen, lukutaidon edistäminen tai useimpien länsimaisten valtioiden lainsäädäntötyöhön osallistuminen ollut virhe?

Tämä ongelma on tehtävä aivan selväksi. Vapaa-ajattelijoiden kritiikki kristillistä moraalia vastaan perustuu Nietzschen esimerkkiin. Siksi tuon moraalin ulkopuolelle jäävä alue liittyy pakostakin herramoraaliin. Mikäli vapaa-ajattelijat eivät selvitä suhdettaan Nietzscheen, heitä on syytä pitää nihilisteinä. Lisäksi on varottava heidän yhteiskunnallisia kannanottojaan samalla vakavuudella kuin muiden nietzscheläisten esittämiä, kovien arvojen mukaisia esityksiä. Nihilistejä löytyy tällä hetkellä niin äärioikeistosta kuin Linkolan kaltaisista naturalisteistakin. Vapaa-ajattelu on ideologisesti näiden linjoilla. Siksi selvittelylle on kipeä tarve.

Vapaa-ajattelu ateistisena vapautuksen aatteena on suoranainen vapahdususkonto. Se täyttää humanistisen uskonnon tunnusmerkit samalla tavalla kuin positivismin isän, Auguste Comten perustama Positivismin kirkko (toiminnassa yhä Brasiliassa). Molemmissa palvotaan humanismia ja tieteen suuria sankareita ihmiskunnan pelastajina. Uudessa roolissaan kristinuskon kilpailijana ja kristinuskon "syntien" vastustajana vapaa-ajattelijat ovat ottaneet tehtäväkseen "vapauttaa ihmisiä uskontosidonnaisuudesta", kuten lause kuului. Tämä ei todellisuudessa onnistu ilman metafyysisiä perusteita. Kaikesta filosofisesta materialismistaan ja metafysiikan kritiikistään huolimatta Vapaa-ajattelijain liitto päätyykin olettamaan äärimmäisen suuria väittämiä ihmiskunnan perimmäisestä luonteesta ja ihmisen hyvästä. Tosin nämäkin väittämät tuodaan useimmiten esille vain negaatioina, kristillisen opin vastakohtina. Mutta ne ovat olemassa, koska ilman niitä kielto ei onnistuisi.

Vapaa-ajattelijoilla on siten käsityksiä siitä, mitä ihmisen ongelmat ovat ja miten ne ratkaistaan. Heillä on laaja uskontotieteellinen käsitys uskontojen luonteesta, vaikka sitä ei ole missään tarkasti esitetty tai eksplikoitu. Se kuitenkin tuottaa käytännössä seurauksia. Heidän oma pelastuksensa muotoillaan yleisten iskusanojen avulla: suvaitsevaisuus, vapaus, oikeudet. Näitä ei näköjään tarvitse määritellä. Ne ainoastaan postuloidaan, otetaan väitteinä käyttöön luottaen siihen, että kukaan ei kysy niiden perusteita. Vapaa-ajattelijoiden ideologia onkin teoriassa lähempänä Jumaan kuoleman teologiaa, kuin tieteellistä materialismia.

Samalla tavalla ateismin seurannaisvaikutukset tuleva näkyville vapaa-ajattelijoiden ja Humanistiliiton yhteiskunnallisissa kannanotoissa. Kirkot ovat kaikin tavoin heidän hampaissaan. "Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa, eikä mitään erioikeuksia." Edelleen kirkon vaikutus tulee poistaa yhteiskunnan eri tasoilta. "Päiväkodeista ja kouluista tulee poistaa ruokarukoukset, jumalanpalvelukset ja muu uskonnollinen toiminta." Tällaisen toiminnan vaikutuksesta suvivirren veisaamisesta on tullut uskonnollista propagandaa ja joulunäytelmäkin on joissain kouluissa kriminalisoitu.

Vapaa-ajattelijoiden tukena on jälkikristillinen aikakausi. Monet suomalaisista vieroksuvat kristillisiä tapoja ja ovat valmiita luopumaan julkisista hartauksista - tämä siitäkin huolimatta, että kirkkoon kuulumisen prosenttiluvut ovat Suomessa vieläkin korkeimpia mahdollisia koko maailmassa. Vähemmistön vähemmistönä - kirkkokielteisen joukon ateistisena alajaostona - vapaa-ajattelijat manipuloivat yhteiskuntaa tavalla, jossa promilletason ryhmä yrittää uskonnonvapauslain vastaisesti estää kansalaisten kolmen neljäsosan oikeuksia oman uskonnon mukaiseen toimintaan. Tätä voi jo kutsua taistelevaksi ateismiksi.


Vapaa-ajattelijain liitto ajaa uskonnottomien asiaa. Heidän toimintansa osoittautuu tarkemmassa analyysissä hieman samanlaiseksi kuin yritys luoda tupakoimattomille yhtä yhteiskunnallista ohjelmaa tai kokonaista maailmankatsomusta. Myös lopputulos on yhtä mahdoton. Ateismin eli aktiivisen jumalankieltämisen ja kirkkojen vastustamisen ohella vapaa-ajattelijoilla ei ole omaa identiteettiä. Yksittäiset vapaa-ajattelijat rakentavat tieteellistä maailmankuvaansa keskenään eri tavoin. Liiton esitteessä markkinoitu tieteellinen maailmankuva on siten vailla pohjaa.

Onko tieteellinen maailmankuva ylipäätään omittavissa? Onko esimerkiksi yliopisto sitoutunut tiettyyn maailmankuvaan? Jos Niiniluodon esittämiä yksinkertaisia kriteerejä käytetään tässäkin hyväksi, vastaus on välittömästi kielteinen. Yliopisto on sitoutunut ainoastaan akateemiseen tutkimukseen. Todellisuutta tutkitaan siten, että käytetyt dokumentit tai kohteet ovat kaikkien käytettävissä tai toistettavissa. Perustelujen tulee olla mahdollisimman läpinäkyviä, transparentteja, ja johdonmukaisia. Väitteiden tulee olla dokumentoituja. Lisäksi selitysten ja teorioiden tulee olla avoimia kritiikille ja jatkokeskustelulle.

Sen sijaan filosofinen sitoutuminen on mahdotonta. Olisi mieletöntä edes kuvitella, että kunkin yliopiston tulisi valita esimerkiksi brittiläisen empirismin ja heideggerilaisen fenomenologian välillä. Tai että valinta olisi tehtävä nominalismin ja realismin välillä. Yhtä outoa olisi väittää, että metafyysiset argumentit eivät kuuluisi tieteeseen. Sellaisen väitteen hyväksyvää tiedemaailmaa ei koskaan ole missään maassa ollut, vaikka insinöörit saattavat niin kuvitellakin. Kaikki tuollainen pakottaminen olisi sivistysyliopiston hengen vastaista. Yliopisto sen paremmin kuin "tiedekään" ei ole materialistinen, ei kiellä metafysiikkaa, eivätkä nykyiset koulukunnat juurikaan ole edes positivistisia.

Pikemminkin voisi sanoa, että yliopistomaailma on muutoksen kourissa juuri niissä kysymyksissä, jotka näyttävät aiemmin kiinnostaneen vapaa-ajattelijoita. Positivismi kuoli jo kymmeniä vuosia sitten. Materialistinen maailmankuva on kriisissä. Perinteiset filosofiat ovat joutuneet väistymään ahdistuksen filosofioiden tieltä. Merkitys on humanistisilta aloilta suurelta osin kateissa. Darwinin juhlavuoden ateistinen myllytys näyttää tästä näkökulmasta katsottuna lähinnä kuolinkorahdukselta, jossa vapaa-ajattelijat tuskailevat sitä, että heidän tuttu maailmansa on katoamassa.

Lisäksi on syytä muistaa, että kun Niiniluodon kolmijakoa sovelletaan tieteen todellisen monimuotoisuuden yhteydessä, tulokseksi ei saada edes teoriassa ainoastaan yhtä tieteellistä maailmankatsomusta. Jos tietoteoreettisia vaihtoehtoja sallittaisiin vaikkapa viisi, joista jokainen voi liittyä viiteen erilaiseen filosofiseen ontologiaan, ja näitä puolestaan voisi soveltaa viiteen erilaiseen eettiseen teoriaan, lopputuloksena olisi yli sata erilaista tieteellistä maailmankatsomusta. Kaikki näistä eivät tietenkään ole aivan selväpiirteisiä, mutta toisaalta muuttujiakin on yliopistossa todellisuudessa paljon enemmän kuin viisi - jopa kymmeniä.

Niin comtelaisen positivismin kuin loogisesta empirismistä kasvaneen analyyttisen filosofiankin aikana osa yliopistojen työntekijöistä kyllä varsin yksioikoisesti vaati koko tieteeltä ja yhteiskunnalta vain yhtä, kuviteltua maailmankatsomusta. Vapaa-ajattelijain ateismi näyttää kasvaneen tällaisen aikakauden lapsena. Olipa nykyisessä keskustelussa sitten kyse yliopiston sisällä vaikuttavasta koulukunnasta tai ateistisesta painostusjärjestöstä, molemmat on laitettava vastaamaan lähtökohdistaan ja sitoumuksistaan. Muussa tapauksessa ne osoittautuvat pelkiksi manipulaation välineiksi, jotka itse toimivat avoimuutta, vapautta ja ihmisyyttä vastaan.

Vapaa-ajattelu ei siten ole maailmankatsomus. Se ei myöskään edusta yhtä maailmankuvaa tai -katsomusta. Se ei etenkään edusta tieteellistä maailmankatsomusta, koska sellaista ei yleisenä aatteena ole ensinkään olemassa. Yksinkertaisinkin tieteellinen maailmankatsomus joutuu valitsemaan sadan joukosta. Vapaa-ajattelu on pelkästään ateistinen ideologia. Sitä voi ehkä kutsua elämänkatsomukseksi, jonka piirissä yksittäiset jäsenet haluavat määritellä kantaansa vaikkapa materialistisen filosofian tai evolutionistisen biologian avulla. Ainoa yhdistävä seikka on ateismi. Yhdistykselle kiusallisesti sen identiteettiä määrittää siten pelkästään Jumala - tosin negaationa siten, että yhdistyksen toiminnan tavoitteena on kieltää Jumala.


Erkki Hartikainen 23.7.2009

Olen kaivannut Ubuntu 9.04:ään toimivaa KompoZeria. Mielestäni alfaversio [version 0.8a4 (20090512)] toimii kohtuullisesti.


Virkkunen ehdottaa kouluihin kaikille yhteistä uskontotietoa

12.7.2009 8:03 stt

Opetusministeri Henna Virkkusen mukaan kaikille yhteistä uskontotietoa voitaisiin Suomessa pohtia yhtenä vaihtoehtona uskonnonopetukselle.

"Se on pohtimisen arvoinen asia. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe isoa tarvetta nykyisen uskonnonopetuksen muuttamiselle, sillä luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle", hän toteaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

Virkkunen toivoo, että tuntijaon ja opetussuunnitelman uudistusta käsittelevä työryhmä pohtisi myös uskonnonopetuksen määrää ja sisältöä.

Monikulttuurisuus on haaste koulujen uskonnonopetukselle. Suomessa toimii tällä hetkellä noin kahdeksansataa uskonnollista yhteisöä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös Norjan "uskontotiedosta"

 - - vaikka opetus oli tarkoitettu tietopohjaiseksi, peruskoulun tavoitteeksi oli kuitenkin asetettu kristillisen kasvatuksen tarjoaminen oppilaille. Kristillisyys oli muutoinkin vallitsevassa asemassa oppiaineessa. Opetuksella tuli antaa perusteellista tietoa raamatusta ja kristinopista evankelisluterilaisen uskonnon muodossa. Mitään perusteellisuusvaatimusta ei ollut asetettu, kun kysymys oli muiden uskontojen ja elämänkatsomusten opettamisesta. - - näillä painotuksilla oli täytynyt olla vaikutusta aineen opetuksen muihin tavoitteisiin ja erityisesti siihen, joka koski kristillisten ja humanististen arvojen ymmärtämisen ja kunnioittamisen edistämistä. - - 6. luokan oppilailla tuli olla tilaisuus oppia ulkoa 10 käskyä ja tutustua vuoristosaarnan pohjalla oleviin eettisiin ihanteisiin sekä oppia jotakin siitä, miten näitä eettisiä peruskirjoituksia oli käytetty kristikunnan historiassa ja miten niitä sovellettiin nykypäivänä. Vastaavaa ei ollut sanottu muiden uskontojen kohdalta. - -

Tarkastelunsa pohjalta EIT katsoi, että kokonaisuutena ottaen kristinuskon opettamisessa oli paitsi aste- myös laatueroja muihin uskontoihin ja filosofioihin verrattuna. - -

Toteamiensa seikkojen perusteella EIT katsoi, että vastaajavaltio ei ollut huolehtinut riittävästi siitä, että opetusohjelmassa tarkoitettua tietoa olisi tarjottu objektiivisella, kriittisellä ja pluralistisella tavalla. Siten 1 lisäpöytäkirjan 2 artiklaa oli rikottu, kun valittajien lapsille ei ollut myönnetty täyttä vapautusta kristinuskon, uskonnon ja elämänkatsomuksen opetuksesta.

Jussi K. Niemelä on Ruotsin mallin puolesta

Delade åsikter om religionskunskap

Publicerad: 13/07

Undervisningsminister Henna Virkkunen föreslår gemensam religionsundervisning. Varken religionslärarna eller kyrkan har något emot förslaget, men fritänkarna motstätter sig.

I söndags föreslog Henna Virkkunen i en intervju för Sunnuntaisuomalainen att religionsundervisningen skulle göras gemensam för alla. Den nuvarande modellen där alla har rätt till undervisning i sin egen tro blir dyr för samhället. I takt med att vi blir mer mångkulturellt blir det också ännu dyrare då antalet olika undervisningsgrupper ökar.

– Det har gjorts upp läroplaner för över tio olika religioner, säger hon till tidningen.

 Reformen skulle innebära att man i skolan skulle läsa religionskunskap eller religionsvetenskap och få en bred allmänbildning om olika religoner.

– Det är viktigt då vi behandlar frågan att vi skiljer på den grundläggande undervisningen och gymnasiet. Barnets mognad är en annan än en tonårings och det skulle vara väldigt problematiskt att rada upp ett slags smörgåsbord av olika religioner, säger Maria Björkgren-Vikström, kontaktperson för de svenskspråkiga religionslärarna i Finland.

Enlligt Björkgren-Vikström handlar religion inte bara om kunskap, utan framförallt traditioner och upplevelser. Därför är det viktigt att barnet först lär sig om sin egen religion och förstår den för att öka möjligheten att förstå och tolerera andras religioner.

I gymnasiet tycker hon däremot att gemensam religionsundervisning skulle fungera och kurserna är redan nu sådana att alla kunde vara med. Blandade grupper skulle innebära ökad växelverkan, ungdomarna kunde diskutera sinsemellan och ställa frågor till varandra om sina religioner. - Nu finns risken att man bestämmer sig för att minska på religionsundervisningen för att spara resurser, men det skulle vara vanskligt. Undervisningen behövs för att öka förståelse, säger Björkgren-Vikström.

Gustav Björkstrand, biskop i Borgå stift, tycker att det är naturligt att ta upp frågan i anknytning till att läroplanen reformeras.

– Kyrkan motsätter sig inte. Det är bara positivt att frågan diskuteras, säger han.

Enligt honom ökar behovet av att få undervisning i olika religioner i samband med att samhället blir mer mångkulturellt.

– Det är ändå viktigt att vi har tillräckligt undervisning i kristendomen eftersom vi alltid behöver kunskap om vår egen miljö där kristendomen spelar en viktig roll, säger han.

Jussi K. Niemelä, ordförande för Fritänkarnas förbund, är emot förslaget även om han tycker att det är en bra idé.

– Problemet är att det är så svårt att förverkliga så att undervisningen inte blir religiöst konfessionell. Man måste vara säker på att det är objektiv undervisning, säger han.

Niemelä håller med om att en reform krävs eftersom den nuvarande modellen blir så dyr för samhället.

– Livsåskådning kunde vara frivilligt för alla. Religionen kunde integreras med samhällslära eller historia där den egentligen hör hemma, föreslår han.

Jael Nyman

Jussi K. Niemelä ja salaliittoteoreetikot

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajaksi pystymetsästä poimittu Jussi K. Niemelä kirjoittaa yhdistyskirjeessään kerrassaan vallankumouksellista tekstiä tekstiä:

"Yllättävintä bussikampanjassa oli muslimien radikalisoituminen. Muualla vastaavaa ei ole nähty ateistibussikampanjoiden yhteydessä. On melko ilmeistä, että radikalisoitumisesta ovat vastuussa valtakunnan puoliviralliset toisinajattelijat Johan Bäckman, kirkkoherra Juha Molari ja Abdullah Tammi. Tämä kolmikko on osa ”antifasistista” rintamaa, joka näkee fasisteja kaikkialla, paitsi siellä, missä niitä oikeasti on.

Odotamme mielenkiinnolla, koska Perussuomalaisten Jussi Halla-aho liittyy ”antifasisteihin”, koska vapaa-ajattelijoiden, liberaalidemokraattien ja ihmisoikeusaktivistien solvaamisen ohella Bäckman ja kumppanit ovat lähinnä keskittyneet maahanmuuttovastaisen Halla-ahon tukemiseen. Syitä voi jokainen arvailla, mutta tragikoomista porukan touhu on eikä se paremmaksi muutu.

Abdullah Tammi on wahhabiittikaapua suosiva käännynnäismuslimi, ehkä (hänen islamistivilpittömyytensä on jokseenkin kyseenalaista, koska hän on aiemmin työskennellyt erään pahamaineisen tiedustelupalvelun hyväksi eikä ole kaukaa haettua olettaa, että hän jatkaa edelleen saman työnantajan palveluksessa), kirkkoherra Molari jonkun sortin psykoanalyysin epätieteellisimpiin mahdollisiin lahkoihin hurahtanut luterilainen fundamentalistisosialisti, ja Johan Bäckman Putin- mielinen ortodoksi, joka harrastaa valehistoriointia ja muuta omituista.

Näistä kaksi viimeksi mainittua tarvitsevat lisäksi vahvemmat silmälasit, koska he näkevät rautaristejä joka paikassa. Tosiaan, kristinuskon ydinsymboli on risti, kuten rautaristi. Tai hakaristi.

Olen valitettavasti lukenut, kuullut ja saanut vahvaa näyttöä, että tämän porukan ajatukset ovat saaneet kaikupohjaa myös Vapaa-ajattelijain liitossa. Tämä on mielestäni sääli, koska olemme rationalistijärjestö. Vapaa-ajattelun pitäisi siis olla järkiperäistä, eikä järkiperäisen vapaa-ajattelijan tulisi hurahtaa järjettömiin salaliittoteorioihin.

Onneksi vain muutama henkilö on lähtenyt Bäckmanin kelkkaan liittoa sisältä käsin hajottamaan. Lenin kutsui sellaisia yksilöitä hyödyllisiksi idiooteiksi. Tämä on hyvä ja toimiva sekä erityisen ajankohtainen termi.

Täysin tolkuttomat salaliittoteoriat fasistien vallankaappauksista, liiton omaisuuden tuhlaamisesta ja muusta vastaavasta tekevät vahinkoa liitolle.

Tämä on tietenkin juuri niiden katkeroituneiden ikuisten oppositio-opportunistien tarkoitus, jotka haluavat liittoa hajottaa ja varallisuutta oman etunsa ajamiseen käyttää.

Olen lukenut internetistä juttuja liiton hajottajista ja nulikoista, mutta todellisuus on jälleen kerran päinvastainen juorujen kanssa. Juorut juoruina, faktat faktoina. Hajottajien sekä Johan Bäckmanin houreisiin ja propagandaan uskominen on vapaa-ajattelijalle häpeäksi.

Samoin puheet vallankaappauksesta ovat projektiota, jossa vallankaappauksesta haaveileva katkeroitunut piiri näkee liittokokouksen demokraattisesti valitsemassa hallituksessa omat irvokkaat piirteensä. Tämä on jokaiselle psykologian alkeita edes vähän opiskelleelle itsestään selvää, ns. peruskauraa.

Demokraatit eivät ylipäätään vallankaappauksia tai -kumouksia harrasta, koska historia opettaa, että vallankumous syö aina omat lapsensa. Niin kävi myös Neuvostoliitossa, joka – kuten tunnettua – kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Toivottavasti Vapaa-ajattelijain liitossa ei tehdä vallankumousta, koska siinä tapauksessa se ei enää ole liitto. Kirkolle kaikenlainen sisäinen nahina on tietenkin eduksi, joten liiton hajottajat eivät aja pelkästään omaa etuaan. He ajavat myös kirkon etua.

Bäckman, Tammi ja Molari nauttivat tilanteesta ja tietävät, mistä naruista vetää.

Pikkulintujen laulusta ja katkeroituneiden klikkien juonittelusta välittämättä liittohallitus jatkaa vapaa-ajattelun edistämistä sekä liittokokouksen päätösten toteuttamista ja näyttääkin vahvasti siltä, että valittu linja on prikulleen oikea, koska pelkästään Helsinkiin on vuoden alusta tullut n. sata jäsenhakemusta.

Jos siis liitossa olisikin hajottavia voimia, kuten on ilmeistä, ne hajottavat vain omat rivinsä liittoutumalla valtakunnanpellejen ja toistensa kanssa. Sen perusteella mitä tiedän ja ihmisiä tunnen, epäpyhät allianssit johtavat viime kädessä allianssien itsensä tuhoon. Se on niille ihan oikein.

Lapsikin tietää, että tärkeintä on liittoutua oikein. Tarkkailemme tilannetta kaikessa rauhassa liittohallituksessa ja reagoimme tarpeen mukaan.

Jäsenmäärän kasvuun sekä liiton toimintaan salaliittoteorioilla ja ilkeämielisellä mouruamisella sekä selkään puukottamisella ei siis ole vaikutusta, toim. huom. "

Johan Bäckman vastaa Jussi K. Niemelälle

Tämä artikkeli on julkaistu myös Uuden Suomen blogissa

Kaikille Suomen vapaa-ajattelijain Liiton jäsenjärjestöille ja niiden henkilöjäsenille VAATIMUS JUSSI K. NIEMELÄN EROTTAMISESTA Suomen Vapaa-ajattelijain

Liiton puheenjohtajana esiintyvä Jussi K. Niemelä herättää yhä suurempaa ihmetystä. Liiton ulkopuolisetkin ymmärtävät, ettei Niemelän toiminta ole Liiton sääntöjen mukaista eikä sillä ole mitään tekemistä vapaa-ajattelun kanssa.

Niemelä käyttää selvästi väärin asemaansa puheenjohtajana. Jo nyt on kantautunut tietoja siitä, että jotkut jäsenjärjestöt ovat eronneet yhdistyksestä Niemelän takia. Jäsenten ja muiden vapaa-ajattelijoiden piirissä Niemelän käytös herättää yhä suurempaa hämmennystä.

Eräskin ikänsä vapaa-ajattelijoihin kuuluva jäsen kertoo häpeävänsä Niemelän toimintaa. Niemelä levittää netissä Vapaa-ajattelijoiden Liiton puheenjohtajan ominaisuudessa laatimiaan kirjelmiä, joita ei hyvällä tahdollakaan voi pitää Liiton sääntöjen mukaisina.

Vapaa-ajattelun pitäisi olla poliittisesti sitoutumatonta ja kaikille avointa, mutta Niemelän mukaan näin ei ole asian laita. Niemelä leimaa ja vainoaa monia liiton jäseniä ja yrittää ilmeisesti tehdä koko liiton ideologiaksi haluamansa yksisilmäisen vihapropagandan.

Niemelä esimerkiksi herjaa nykyistä Venäjää fasistiseksi. Niemelä kuvailee kirjelmissään "äärikansallismielistä, fasistista nyky-Venäjää ja sitä hallitsevaa FSB:tä". Niemelä mainitsee kirjelmissään Vladimir Putinin "fasistihallinnon".

On erittäin loukkaavaa kutsua nykystä Venäjää fasistiseksi, eikä tällainen nimittely mitenkään edistä Venäjän ongelmista keskustelemista. Putin on Venäjän kansan valitsema suosittu poliitikko. Hänen hallintonsa herjaaminen fasistiseksi on räikeä solvaus Venäjän kansaa vastaan.

Niemelä tietää tämän. Hänen tekstistään välittyy käsitys siitä, että hän vihaa syvästi Venäjää ja venäläisiä. Tämä on ristiriidassa vapaa-ajattelijoiden sääntöjen kanssa. Suomessa asuu paljon venäläisiä, joista monien käsityksiä Niemelän jyrkkä retoriikka loukkaa syvästi. Vaikkei pitäisikään Putinista tai Venäjästä, niiden herjaaminen fasisteiksi on selvä loukkaus ja olemukseltaan jyrkkää vihapropagandaa.

Niemelä käsittelee kirjoituksissaan myös antifasistista aatetta, jonka kohdalla hän viittaa "sekaviin antifasistisiin roskateorioihin". Antifasismi on merkittävä kansainvälinen aate, joka on muuttunut yhä tärkeämmäksi.

Sen leimaaminen roskateoriaksi ei ole asiallista. Antifasismi esimerkiksi taistelee natsismin rehabilitointia vastaan sekä mm. holokaustin kieltämistä vastaan. Holokaustin kiistäminen on monissa maissa rikos.

Tämä on Niemelän mielestä roskateoriaa. Antifasismi on merkittävä kansainvälinen poliittinen liike. Ilmeisesti Niemelä vastustaa tai ei hyväksy sen tavoitteita.

Jokin aika sitten Niemelä järjesti Helsingissä Rautatientorilla laittoman mielenosoituksen, josta ei oltu tehty lain vaatimaa ilmoitusta. Tilaisuuden sisällöstä ilmeni, että se oli suunnattu islaminuskoa vastaan. Paikalla oli Suomen islamilaisen puolueen ja Suomessa asuvien islaminuskoisten edustajia osoittamassa mieltä Niemelää vastaan.

Jostakin syystä Niemelä esiintyi vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajana. Monet pitivät Niemelän kannanottoja islamia loukkaavina. Erityisen loukaantuneita olivat pitkään Suomessa asuneet islaminuskoiset bussikuskit.

Niemelä ajaa vapaa-ajattelijoiden piirissä kummallista puhdistusta, joka kohdistuu Niemelän itse "kommunisteina" pitämiin henkilöihin. Tällaisella omituisella henkilöihin kohdistuvalla leimaamisella ja vainoilla ei ole mitään tekemistä vapaa-ajattelun aatteen kanssa.

Niemelä on myös yhä enemmän profiloitunut henkilönä, joka jyrkästi vastustaa islaminuskoa kaikissa muodoissaan, yrittää loukata islaminuskoisia ja lisäksi herjaa Venäjän kansan demokraattisesti valitsemaa hallitusta fasistiseksi. Tietysti kenenkään ei tarvitse pitää islamista tai Venäjästä, mutta vapaa-ajattelijoiden pirtaan Niemelän ajattelu ei sovi.

Liiton piirissä Niemelää vastustetaan jo laajasti ja jyrkästi. Esimerkiksi Tauno Lehtonen on puhunut Jussi K. Niemelän äärimmäisestä ja pahansuovasta kommunismikaunasta sekä "suuresta egosta".

Näin Jussi Halla-aho on kirjoittanut kaimastaan Jussi K. Niemelästä:

”Hän kuului pitkään vieraskirjani vakiokalustoon, kävi kanssani kirjeenvaihtoa, laukoi niitä samoja maahanmuutto- ja islamkriittisiä mielipiteitä, joita hän tällä hetkellä sydän väpättäen kauhistelee, ja esitti poliittisen korrektiuden päivänvaloa kestämättömiä arvioita afrikkalaisten alhaisesta älykkyysosamäärästä. Niemelä käväisi myös kääntymässä Perussuomalaisissa, ja viritteli yhteistyötä Suomen Sisun kanssa.”

Ja tässä Jussi Halla-ahon lopullinen arvio Jussi K. Niemelästä:

”Niemelän ongelma ei ole ”oikeistopopulismi” vaan paisunut ego, joka ei siedä kilpailua. Hän on narsistinen, kaikille kateellinen opportunisti, joka valitsee itselleen viiteryhmän, pyrkii ottamaan sen haltuunsa, ja ellei haltuunotto onnistu, poistuu paikalta ovet paukkuen, valitsee uuden viiteryhmän ja ryhtyy sen suojista solvaamaan entisiä ystäviään.

Jos Niemelälle olisi aikanaan myönnetty hänen kaipaamansa gurun ja johtajan asema maahanmuuttokriittisessä liikkeessä, hän puhuisi tänä päivänä sitä, minkä puhumisesta hän minua demonisoi.

Hän vihaa minua patologisella raivolla, mutta se, mikä häntä ahdistaa, ei ole se, mitä minä sanon, vaan se, että asiasta puhuu väärä henkilö. Niin, moniloikkaaja Niemelän nykyinen poliittinen viiteryhmä on Vihreät de Röda. Seuraavaa loikkausta odotellessa.”

Jussi K. Niemelällä on tapana kuvata kaikkea häntä vastaan osoitettua kritiikkiä "kommunistien propagandaksi". Niemelä on selvästi ylivirittyneessä tilassa kirjoittaessaan kummallisia tekstejään.

Niemelä tuntuu rakentavan vapaa-ajattelijoista jonkinlaista totalitaarista uskontokuntaa, jonka perusajatuksiin kuuluu pahanlaatuinen kauna "kommunisteja" kohtaan, toisinajattelijoiden leimaaminen kommunisteiksi sekä jyrkkä Venäjä- ja islam-viha.

Yhdessä viimeisimmistä posteistaan Niemelä puhuu "islamilaisten kansojen opillisesta jälkeenjääneisyydestä". Tämä menee jo paitsi hyvän maun, ehkä laillisuudenkin ylitse. Monet Niemelän tekstit ovat jyrkässä islam-vastaisuudessaan pöyristyttäviä.

Jussi Halla-ahon selvitys tuttavastaan osoittaa, että Niemelällä on arveluttavia sympatioita islam-vastaisuuden suuntaan. On päivänselvää, että Jussi K. Niemelä ei ole missään määrin kyennyt sisäistämään Liiton sääntöjä poliittisesta puolueettomuudesta.

Niemelän tekstit ovat selvästi epäasiallisia ja herättävät ihmetystä laajoissa kansalaispiireissä. Lisäksi hän suhtautuu todistettavasti halventavasti islaminuskoisiin ja venäläisiin ja aiheuttaa näin lukuisille ihmisille mielipahaa.

Niemelä selvästi vahingoittaa Vapaa-ajattelijain Liiton toimintaa ja ilmapiiriä. Niemelä vahingoittaa vakavasti myös Liiton mainetta.

Pyydän kaikkia Vapaa-ajattelijain Liiton jäsenjärjestöjä ja niiden henkilöjäseniä vaikuttamaan siihen, että Jussi K. Niemelä täysin epäasiallisena poliitikkona viipymättä erotetaan tehtävästään.

Johan Bäckman
Oikeussosiologian ja kriminologian dosentti,
valt. tri

Jyrki Lehtola on saanut auringonpistoksen

Jyrki Lehtola kirjoittaa Huumorilehdessä:

Onx Jeesus vähän coolein?
Perjantai 10.7.2009 klo 01.04

Ateisti on ihminen, joka 16-vuotiaana haluaa erottua luokan muista syrjäytyneistä ja siksi se keksii, että helvetti, mähän en muuten usko Jumalaan.

Ateismi tekee nuoresta omasta mielestään ihmisen, joka käyttää aivojaan, vaikka toinenkin vaihtoehto - ihminen, joka hankki juuri elämänkatsomuksen huonosta levystä - on myös mahdollinen.

Äidinkielen aineissaan ateisti kirjoittaa, kuinka se ei usko Jumalaan ja ihmettelee, kun opettaja ei ylistäkään, että onpa sulla ikäisekses hirveän originelleja ajatuksia. Onneksi ateisti keksii nopeasti, että opettaja kuuluu salaliittoon, jossa ovat mukana Jumala, vanhemmat, noi militaristit ja luokan suosituin poika, joka saa aina.

Kun ateisti kasvaa, sillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko se kasvaa aikuiseksi ja hankkii itselleen järkevämmän ajanviettomuodon kuin sen, että määhän en perkele usko Jumalaan.

Vaihtoehtoisesti se voi jäädä pyörimään ateistipiireihin. Niissä saa pukeutua paitoihin, jotka julistavat, ettei usko Jumalaan ja sitten voi liimata busseihin tarroja, että hei eroakirkostajatuumeillejuomaantofuteetaja

Tällaiset ateistit, epäcoolit tosikot, ovat kirkon viimeinen toivo.

Kaikki menisi hyvin, jos kirkko olisi hiljaa, mutta eiväthän ne siihen pysty.

Uskonmiehet viettävät enemmän aikaa palavereissa mainostoimistojen kanssa kuin kirkossa. Siellä mainosmiehet kertovat niille, että nuoret haluavat cooliutta elämäänsä, voisko Jeesus olla vähän coolimpi, niin me saatais myytyä se paremmin nuorille, nuoret hei todella arvostaa vanhoja setiä, jotka nöyristelee niitä ja epäonnistuu.

Kirkon ja mainostoimiston yhtymisen tuloksena maailmaan ei synny uutta vapahtajaa, vaan uusi kampanja. Sellainen oli Helsingin seurakuntien uskotoivorakkaus.fi-sivusto, jonka perusidea oli se, ettei meillä ole muuta ideaa kuin miellyttää teitä imagollisesti, pliide, älkää erotko kirkosta.

Nyt on sitten kohistu Oulun seurakuntayhtymän kampanjasta, jonka tunnuskuvana on "niin sanotusti kirkkovenettä muistuttava kuvio", ja kun lehdessä lukee "niin sanotusti kirkkovenettä muistuttava kuvio", niin vaginan ympärillähän tässä taas pyöritään.

Nyt voisi tietysti luulla, että epätoivon pohjat saavutetaan, kun Jeesusta markkinoidaan vaginalla, mutta ei. Pohjat tulevat vastaan, kun ateistit suuttuvat vaginasta. Näin jyrisi tässä lehdessä huumorintajuisuuden synonyymi eli tamperelaisateisti: "Sovinistinen kirkkovenemainos vaikuttaa epätoivoiselta nuorten nuoleskelulta."

Keskustelu Jumalasta on saatu nyt palautettua keskusteluksi siitä, missä kohtaa takapuolta farkkujen pitää tänä kesänä roikkua, ja kumpi on parempi kirkon nuorekkaan imagon kannalta, niin sanottu karvainen kirkkovene vai kirkkovene, joka on juuri niin sanotusti vahattu brasilialaisittain.

Joskus toivoisi, että uskonmiehet ja ateistit miettisivät vähemmän imagojaan ja jyrisisivät moraalista, uskosta ja kuolemasta, se voisi olla nuorison mielestä jopa coolia vaihtelua."

Viron valtiolliset juhlapäivät ja uskonto

Madis Filippov
Postimees 16.07.2009

Kuka tarvitsi sen, että Vapaussodan muistopatsaan avausseremoniassa Viron kirkkoisät siunasivat muistomerkin? Kuka tarvitsee Itsenäisyyspäivän ja Voittopyhän suoria lähetyksi Narvan Aleksanteri-kirkosta?

Jo helmikuussa selvisi, ettei itse asiassa kovinkaan moni. Gallup -tutkimuksen mukaan virolaiset on vähiten uskonnollinen kansa 143 tutkitun maan joukossa. Kysymykseen, onko uskonnolla arkielämässä tärkeä rooli, vastasi kyllä 14 %.

Sen takia jää hämäräksi, miksi Vapaussodan muistopatsaan avausseremoniassa järjestettiin kirkon edustajien siunauspelleily. Valtaosa virolaisista ei koe sellaista touhua omakseen. Mitä yhteistä on Viron puolesta taistelleilla ja uskonnolla?

Tulee mieleen, mitä sanoi patsaasta puolustusministeri Jaak Aaviksoo (Eesti Päeväleht 15.08.2007): Viron muinaisesta vapaustaistelusta on 800 vuotta ja Vapaussodasta kohta 90 vuotta. Eikä meillä vieläkään ole muistonmerkkiä, joka symboloisi kansamme vapautta.

On irvokasta, että 800 vuotta sitten virolaiset taistelivat juuri ristiritareita vastaan, jotka verellä pakottivat rahvasta vastaanottamaan jumalan sanaa. Nyt jumalan palvelijat siunaavat ristillä meidän Vapaussodan muistopatsasta. Se on yhtä kummallista kuin sekin, että meidän hymnimme viimeisessä säkeessä me kutsumme jumalaa suojelemaan ja siunaamaan isänmaatamme, vaikka 86% väeststämme ei pidä kaikkivaltiasta kovinkaan tärkeänä tai sitten ei usko häneen lainkaan.

Vuodesta vuoteen kristinuskoa mainostetaan myös valtiollisina pyhinä. Voidaan ymmärtää, miksi valtiollinen televisio välittää joulun tai pääsiäisen jumalanpalveluksia. Mutta on täysin käsittämätöntä, että valtiollinen tv tekee samaa myös jokaisena Itsenäisyyspäivänä sekä Voittopyhänä. Pappi pitää puheen, jossa lietsoo jumalanpelkoa, vaikka niillä juhlapäivillä ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa.

Freedomhousen raportti sijoittaa Viron täysin uskonnoista vapaiden valtioiden joukkoon. Viro on jotain aivan muuta kuin Amerikan Yhdysvallat, jossa vain 15 % asukkaista pitää itseään ateisteina, joten ateisti -poliitikotkaan eivät uskalla ilmaista vakaumustaan, koska niin voitaisi menettää ääniä.

Sillä taustalla on edelleen käsittämätöntä, miksi valtiollinen tv ei lopeta yhden uskonnon suosimista muiden kustannuksella juutalaisten, muslimien taikka muunuskoisten merkkipäiviä ei uutisoida ollenkaan.

Samanlainen pitäisi tilanne olla myös kristittyjen kohdalla, koska vaikka Viro sijaitseekin kristillisen kulttuurin alueella, se ei kuitenkaan ole sen verran uskonnollinen maa, että valtiollisia pyhiä voitaisiin jollain uskonnolla pilata kansalaisten enemmistön näkökulmasta katsoen.

En halua loukata uskonnon ihmisiä, mutta heidän johtajien toiminta loukkaa minua. Uskonto ei ole valtion, vaan jokaisen henkilökohtainen asia ja sellaisena sen pitäisi pysyä myös edelleen.

Uskontojen perustana ovat dogmit

Opetusministeri Henna Virkkusen harkitsee (HS 13.7.) kaikille yhteisen uskontotiedon opettamista nykyisen käytännön sijaan.

Valtiovalta hyväksyy uskontojen kategoriaan vain tunnustukselliset , dogmaattiset, uskonnot. Uskontojen perheeseen valtiovalta ei hyväksy esimerkiksi wiccalaisuutta, koska  se ei ole dogmaattinen uskonto.

Uskontojen perustana ovat dogmit. Ainoa perustuslaillinen uskonto on evankelis-luterilainen uskonto. Perustuslaki 2008 –työryhmä ei näe tarvetta tähän muutokseen. Suomessa tärkeimmässä osassa ovat Abrahamin jumaltulkinnasta johdetut uskonnot: juutalaisuus, islam  (monoteistisiä) ja kristinusko (trioteistinen).

Suomessa on ollut pari vuosikymmentä suotuisa ihmisoikeudet hyväksyvä kehitys: eri dogmaattiset uskontokunnat ja jopa dogmaattisiin uskontokuntiin sitoutumattomat ovat voineet saada omaa eettisiä 
ja moraalisia näkemyksiään vastaavaa opetusta. Yllättävää, että jopa dogmaattisesti sitoutuneet Hannu Koskinen (evlut) ja Markku Holma (evlut) eivät innostu H.V:n esityksestä.

Uskonnonopetus on aina dogmeihin sitoutunutta. Meillä uskontotiedon opetukseen olisivat päteviä yliopistojen pätevöittämät uskonnonopettajat. Heitä sitoo Jeesuksen Kristuksen antama tehtävä: ” Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän  ja Pojan  ja Pyhän Hengen nimeen”.

On hyvin ymmärrettävää, että historiallisesti itsenäisyytemme on säilytetty tukeutumalla ”kansankirkkomme” antamaan sotatoimia tukevaan merkitykseen. Uhri isänmaalle oli uhri Jumalalle.

Vielä 80-luvulla voitiin dogmaattista uskontoa hyväksyttämien lapset määrätä uskontojen historian opetukseen, joka oli käytännössä uskonnon opetusta Abrahamista alkaen. Kuitenkin Euroopan ihmisoikeuksien komitea oli nähnyt tämän ihmisoikeuksia loukkaavana.
Meidän tulisi hyväksyä samanvertaisiksi kansalaisiksi monoteististä, trioteististä tai muita uskontoja harjoittavat tai jopa uskonnollisiin dogmeihin sitoutumattomat ihmiset.
Henna Virkkunen ministerinä vahvisti jo uransa alussa (vannoi raamatun nimeen), että koulujen lukuvuosi ja päättötodistukset voidaan antaa evankelis-luterilaisten dogmien kategoriassa.

Pertti Kallinen

Rippikoulun käyneiden osuus 15-vuotiaiden ikäluokasta (%) vuonna 2007

    * Suomi 89 %
    * Tanska 72 %
    * Norja 67 %
    * Ruotsi 35 %

Miksi USA on kristillinen

Sitoutumattoman antropologian vastaus:

Uskonto on osa kapitalistista talousjärjestelmää.

Onko aina tehty työtä


On kieliä, joissa ei ole sanan "työ" vastinetta.

Mitä Vapaa-ajattelijain liitossa tapahtui 10 vuotta sitten

Erkki Hartikainen 13.7.2009

Minulle täysin tuntematon ihminen Heikki Orsila kirjoittaa Vapaa-ajattelijain liiton keskustelulistoilla mm. seuraavaa:

Sain viikonloppuna kuulla eräältä kaveriltani, että hän ja hänen tuttavansa olivat harkinneet vapaa- ajattelijoiden jäsenyyttä noin 10 vuotta sitten, mutta eräiden liiton näkyvien henkilöiden räyhääminen sai heidät olemaan liittymättä jäseniksi. Meillä on todella paha maine tuolta ajalta, ja ihan syystäkin. Tässä menee kenties 10 vuotta, että saamme korjattua imagotappion tuolta ajalta.

10 vuotta sitten Vapaa-ajattelijain liitto oli pelastunut panttaamasta omaisuuttaan (virallinen liittohallituksen päätös panttaamisesta oli tehty) Protun hankkeeseen konkursseja tehneen leirikeskuksen ostamiseksi Protulle. Eräs ammattijärjestö ehti ostaa paikan. Minäkin kävin katsomassa leirikeskusta, jonka ostamista ajettiin kuin käärmettä pyssyyn.

Liittohallituksen jäsen ja edellisen liittohallituksen puheenjohtaja Robert Brotherus ehdotti hanketta vastustaneen toimistonhoitaja Kimmo Sundströmin erottamista.

Kun kuulin, että Kimmo Sundström aiotaan erottaa, suostuin ehdolle puheenjohtajaksi. Juha Kukkonen siirtyi silloin pääsihteeriksi ja Robert Brotherus jäi tauolle.

Kymmen vuotta sitten olin juuri valittu puheenjohtaja, ja liittohallitus toimi muutamia vuosia äänin 5-4 (minä olin enemmistössä). Sitten Tauno Lehtonen loikkasi ja liittohallitus toimi äänin 4-5 (minä olin vähemmistössä). Näillä äänillä Kimmo Sundström erotettiin.

Toisin kuin Juha Kukkonen minä en ryhdy ajamaan kunnianloukkaussyytteitä minulle täysin tuntemattomien ja Vapaa-ajattelijain liiton toiminnassa vasta hetken mukana olleita ihmisiä vastaan siitä, että he jatkuvasti levittävät kuulemiaan valheita erityisesti minusta. Uskomattomia ihmisiä!

Mitä tulee Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmääriin, alla on joitain:


Alku on Kari Saaren puheenjohtajakautta, vuosina 1997-1999 on pari vuotta Juha Kukkosen puheenjohtajakautta ja vuoden 1999 puolivälistä minun puheenjohtajakauttani paitsi kolme vuotta vuosina 2005-2008, jotka ovat Robert Brotheruksen puheenjohtajakautta. Mainittakoon, että liittokokousvuotta edeltävänä vuonna jäsenmäärä liitossa on perinteisesti ollut tavallista suurempi.

Vuosina 1975-1985, jolloin olin liiton pääsihteerinä, liiton jäsenmäärä oli tasaisesti noin 4 000.

Richard Dawkins puuhaa brittilapsille ateistileiriä

Jumalharha-kirjan kirjoittaja, professori Richard Dawkins on mukana järjestämässä Britannian ensimmäistä ateistista lastenleiriä. Kirkollisten kesäleirien ja vakaumuksellisen partiotoiminnan oheen tarjottava ateistinen leiri pidetään 27.-31. heinäkuuta Somersetissä Englannissa. Richard Dawkinsin mukaan viisipäiväisen leirin on määrä opettaa lapsia itsenäiseen, skeptiseen ja rationaaliseen ajatteluun.

Kahdeksasta seitsemääntoista vuotiaille lapsille ja nuorille tarkoitetun leirin kaikki 24 paikkaa on jo varattu. The Times-lehden mukaan leirillä pidetään tunteja evoluutiosta ja lauletaan John Lennonin kappaletta Imagine.

Ateistisen lastenleirin tunnuslause on It’s beyond belief, Uskon tuolla puolen. (SA 8.7.2009)

Puolan katoliset vastustavat Madonnan konserttia

Katoliset vastustavat poptähti Madonnan syyskuulle kaavailtua konserttia Varsovassa. Madonnan on määrä esiintyä Puolan pääkaupungissa syyskuun 15. päivänä, jolloin katoliset juhlivat Jeesuksen äidin Marian taivaaseenastumista.

Konsertin ajankohdasta suivaantuneet katoliset ovat järjestäneet rukouskampanjan, jonka tavoitteena on ”Sticky and Sweet” –kiertueen Varsovan keikan peruuntuminen. Asiasta kertoo Scotsman-lehti.

Nimi Madonna viittaa neitsyt Mariaan.

Rukouskampanjointi jatkuu kahden viikon ajan ja huipentuu Varsovan pormestarin virka-asunnon ulkopuolella pidettävään joukkotilaisuuteen.

Madonna konsertoi Suomessa elokuussa. (SA 9.7.2009)

Burger King poistaa hindujumalatarta pilkkaavan mainoksen

Hindulaiset suuttuivat

Espanjan Burger Kingin mainoksesta, jossa Lakshmi-jumalatar esitteli ravintolaketjun lihavoileipää. Ravintolaketju päätti poistaa mainokset kritiikin jälkeen.

Lakshmi on hindujen kauneuden ja hyvän onnen jumalatar. Hänet tunnetaan uskonnossa myös maailman äitinä.

Hindulaiset ovat tiukkoja kasvissyöjiä ja noudattavat ahimsa –periaatetta. Sen mukaan mitään elävää ei saa vahingoittaa. (KET 9.7.2009)

Älykkyystehtävä jumaluustieteilijöille

Täydennä seuraava merkkijono:

Niin ovat jumalat maailmaa rahastaneet, että _______


Eläintieteen kysymyksiä

Mistä johtuu, että monet eläimet ajattelevat nopeammin kuin ihmiset?

Kansatieteen kysymyksiä

Ketkä ovat kuuluisia siitä, että he ovat
  • ilkeitä
  • kieroja
  • kateellisia

Yksilöimättämät väitteet

A valehtelee.

Fysiikan tehtäviä

Todista, ettei kaikkeus pyöri.

Jumaluustieteen kysymyksiä

Miksi Jeesusta ei palsamoitu?

Linux Mint 7

Erkki Hartikainen 12.7.2009

Ostin Malmin Prismasta lehden Linux Format August 2009. Lehdessä oli ekologiseksi mainostettu dvd (se oli hyvin ohut). Valitettavasti dvd toimi huonosti ja asennus kaatui.

Itsepäisyyttäni imuroin käyttöjärjestelmän Internetistä ja asensin sen yhteen koneistani.

Myönteiset asiat ensin: Skanneri Epson Perfection 3590 Photo toimi kiitettävästi ilman mitään lisäasennuksia tai temppuja.

Sitten kielteiset asiat: Syystä tai toisesta Internet toimi niin huonosti, ettei Mint saanut tehtyä omia päivityksiään.


Vanha kansantaru kertoo miehestä ja naisesta, jotka avioliittoon vihkimisen jälkeen huomasivat, että naiselta puuttuvat sukupuolielimet.

Mitä mies sanoi?

-Käänny vatsallesi.

Ateismin määritelmä

George H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:

Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa

Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole.

Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa

Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä

Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei.

Ateistin määrittelemä

Ateisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Agnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.

Uskonnon määritelmä

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja.

Raamatun ristiriidat

Lukeaksesi napauta tästä.