| Jumalaton
kulttuurilehti
20 Godless Culture Magazine 20 Syyskuu September 2007 Julkaisija: Suomen ateistiyhdistys ry Sähköposti: info@ateismi.fi ![]() Publisher: Atheist Association of Finland E-mail: info@ateismi.fi ![]() Sisällysluettelo Contents Verkkojulkaisun vastaava toimittaja fil.maist. Erkki Hartikainen Editor of the net magazine: Erkki Hartikainen, MA Tämä on viimeksi päivitetty 1.2.2011. Last uppdate 2/1/2011. Important things: Tärkeät asiat: 15 books in Finnish 15 kirjaa suomeksi Elämänkatsomustieto Life View (in Finnish) Sanasto Sanasto Peruskoulu et1-2 et1 et2 et3 et4 et5 et6 et7 et8 et9 Lukio et10 et11 et12 et13 et14 Elämänkatsomustieto, kotisivu etkirjat Analytical Logical Empiricism: see http://etkirja.pp.fi/ale.htm Dictionary of Atheism Atheists in action Physics pages of Pekka T. Laakso Tilaa
kirjaSisällysluettelo
PääkirjoitusJumalaton - lehdestäTämä lehti valmistuu lopullisesti syyskuun loppupuolella.Jumalattomasta julkaisupolitiikastaLehdellä itsellään ei ole mitään mielipidettä kuten ei ole pöydällä tai tuolillakaan (viisaustieteilijäin lempivertausta käyttääkseni). Esitetyt mielipiteet ovat siis tekstien kirjoittajien mielipiteitä.Jotkut voivat pahoittaa niistä mielensä, mutta vaikka kirjoittaisimme tyhjänpäiväistä hölynpölyä kuten useimmat mielipidelehdet, joku pahoittaisi mielensä siitä, että kirjoitamme hölynpölyä. Puolustamme myös muslimien vainoamia kommunisteja kuten Kurdistanin työväenpuolueen jäseniä. Onnittelut RaisioonOlin perustamassa Raision vapaa-ajattelijoita vuonna 1982. Yhdistys viettää 25-vuotisjuhlia 6.10.2007.Yhdistyksen perustajiin kuulunut edesmennyt Olavi Ääri piti vuosien aikana yli 600 uskonnotonta puhetta. Puheet olivat niin koskettavia, että Ääriltä oli jopa kysytty, mistä seurakunnasta pappi onkaan. Toinen yhdistyksen ansioitunut perustajajäsen on Leila Närhinen, joka tuki tämän kirjoittajaa liiton varapuheenjohtajana. En ole menossa juhliin, mutta Kimmo Sundström vie juhlaan Länsi-Uudenmaan ateistien ja Pääkaupunkiseudun ateistien tervehdyksen. JohtamistaitoJumalaton lehti on lähettänyt juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jumalille uudet johtamistaidon oppaat. Varmuuden vuoksi oppaat on lähetty myös Pojalle ja Pyhälle hengelle.Lehtemme tarkoitus on saada jumalien ja paholaisten turhat riidat ja jopa sodat loppumaan. Tunnettu englantilainen tiedemies sir Isaac Newton ennusti Harmageddonin taistelun ajankohdaksi vuoden 2060. Toiveemme mukaan tuo taistelu jää kokonaan käymättä. Kiirastuli lakkautetaanMaailman suurin uskonto on yleinen (=katolinen) kristinusko. Sen jäsenmäärä on maailmanlaajuisesti noin 1,12 miljardia. Kaikkiaan kristittyjä on noin 2,039 miljardia.Suurin osa yleisen kirkon jäsenistä asuu Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Amerikassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi monissa Afrikan maissa sekä muun muassa Puolassa, Italiassa, Irlannissa ja Filippiineillä väestön enemmistö on katolilaisia. Kuolemanjälkeinen elämä (tuonpuoleinen) on monissa uskonnoissa esiintyvä ilmiö, jonka mukaan ihminen jatkaa olemassaoloaan jossain olotilassa kuoleman jälkeen. Monet uskonnot väittävät, että ihminen koostuu kahdesta perusosasta, aineellisesta ruumiista ja näkymättömästä sielusta. Näiden uskontojen mukaan inhimillinen ajattelu tapahtuu aivoissa sijaitsevassa sielussa. Aikaisemmin sielun ajateltiin olevan milloin missäkin kuten esimerkiksi käpyrauhasessa. Kuuluisa filosofi René Descartes (31. maaliskuuta 1596 – 11. helmikuuta1650) kuvasi käpyrauhasta "sielun istuimeksi" Uskontojen vainajala on kuolleiden ihmisten sielujen maa tai koti. Uskonnolla voi olla monta vainajalaa, kuten kristityillä on Taivas ja Helvetti. Yleisessä (katolisessa) kristinuskossa Taivaassa on erityisosasto, jota sanotaan Kiirastuleksi. Joissakin uskonnoissa tuonpuoleisen lisäksi on toinen vaihtoehto sielun kohtaloksi olemassaolon lakkaaminen. Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan sielua ei ole olemassa, vaan aivot ajattelevat meidän puolestamme. Lisätäkseen kannatustaan monet uskonnot väittävät omien kannattajiensa pääsevän kuoleman jälkeen ikuiseen onnelaan, Taivaaseen, ja vastustajiensa joutuvat ikuiseen kärsimykseen, Helvettiin. Lähi-idän käsitysten mukaan Helvetti on hyvin kuuma paikka, koska kuumuudesta on Lähi-idän asukkaille eniten harmia. Pohjolassa on tapana sanoa, että on kylmä kuin ryssän (=venäläisen) Helvetissä. Eri uskonnot ja uskonlahkot esittävät erilaisia käsityksiä siitä, ketkä laitetaan Taivaaseen, ketkä Kiirastuleen (josta he äärellisen polttamisen jälkeen pääsevät Taivaaseen) ja ketkä joutuvat Helvettiin eli ikuiseen tuleen. Lähes ainoan suomalaisten tunteman uskonnon, evankelis-luterilaisen kristinuskon mukaan ihmisen heräävät kuolleista maailmanlopun päivänä ja kristittyjen jumalan toinen persoona Jeesus tuomitsee kannattajansa Taivaaseen ja vastustajansa Helvettiin. Evankelisluterilaisuudessa Taivaaseen pääsyä on helpotettu siinä suhteessa, että Taivaaseen pääsyyn riittää usko evankelis-luterilaisen jumalan olemassaolon. Vahvistamattomien tietojen mukaan Suomen arkkipiispa on luvannut evankelisluterilaiseen Taivaaseen myös jumalaongelmaiset eli agnostikot. Evankelis-luterilaiseen Helvettiin joutuvat ainoastaan jumalattomat eli ateistit. Kiirastulta ei tässä menettelyssä tarvita, ja tämä alentaa merkittävästi kustannuksia. Kuluuhan kiirastulessa turhaan uusiutumattomiá energiavaroja (hiiltä) kun nämä sielut voidaan yhtä hyvin laittaa suoraan taivaaseen, jossa lämpötila on alempi ja joka on siis halvempi paikka ylläpidettäväksi. Toisaalta ruumiiden henkiin herättäminen on huomattavasti kalliimpaa kuin sielujen säilyttäminen pakastettuina viimeistä tuomiota varten. Taivaaseen pääsemistä kutsutaan yleisessä kristinuskossa sielun pelastumiseksi. Kiirastuli (lat. purgatorium - 'puhdistuspaikka') kuuluu yleisen kirkon jumaluustieteeseen. Se on sieluntila, jossa ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu (lat. purgare - 'puhdistaa') ennen Taivaaseen pääsyä. Useimmat Taivaaseen pääsevät tarvitsevat yleisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat yleisen kirkon jumalan. Sitä vastoin Helvettiin joutuvat eivät käy kiirastulessa. Dante Alighierin teos Jumalainen näytelmä on kuuluisin kaunokirjallinen kuvaus kiirastulesta. Dante kuvaa kiirastulen pengerretyksi vuoreksi. Kun katolisen kirkon jumalan tahdon vastaisesti ajatellut tai toiminut on viimein puhdistunut vääristä ajatuksistaan ja kärsinyt rangaistuksen yleisen kirkon jumalan tuomitsemista teoista, hän voi nousta vuoren huipulle, mistä alkaa taivas. Danten näkemys kiirastulesta on taiteilijan oma, eikä edusta yleisen kirkon virallista näkemystä tästä asiasta. Yleisen kirkon viralliseen näkemykseen ei kuulu käsitys kirjaimellisesta, polttavasta tulesta, vaan ylipäätään kärsimyksestä tai taakasta, josta sielu kiirastulen myötä vapautuu. Käsitys kiirastulesta mahdollistaa ns. sielunmessujen viettämisen; kuolleen hyväksi vietetyn sielunmessun katsotaan helpottavan kiirastulessa oloa. Katolinen kirkko katsoo kiirastulen näkyvän jo Raamatun kirjoissa; kirkkoisillä se havaitaan varhaisimmillaan 200–400-luvuilla Klemens Aleksandrialaisen, Kyprianos Karthagolaisen, Lactantiuksen, Kyyril Jerusalemilaisen, Gregorius Nyssalaisen, pyhän Johannes Khrysostomuksen ja pyhän Augustinuksen kirjoituksissa. Oppi määrättiin pakolliseksi uskonkappaleeksi (Taivaaseen pääsyn ehdoksi) yleisen kirkon jäsenille vuonna 1274. Epäilemättä kiirastulioppi tuottaa yleiselle kirkolle runsaasti rahaa. Jumalan valtakunnalle kiirastuli sen sijaan merkitsee suuria menoja, varsinkin nyt, kun yleisen kirkon jäsenmäärä on jo ylittänyt miljardin ihmisen rajan. Taivaan hallitus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) on jo pitkään harkinnut kiirastulen lopettamista. Kiirastuli ei heidän mielestään mitenkään kuulu vihreään Taivaaseen. Kiirastulen ylläpitoa on tarjottu myös Oy Helvetti Ab:n johtokunnalle, mutta Helvetin johtokunta on yksimielisesti hylännyt Helvetin kulujen kasvattamisen. Tälläkin hetkellä hiilet ovat loppuneet ja paholaiset ovat pakkolomalla. Suurin ongelma on se, miten uutinen kiirastulen lopettamisesta välitetään yleisen kirkon kannattajille. Pyhä Henki on ehdottomasti kieltäytynyt näin epämiellyttävien uutisten välittämisestä yleiselle kirkolle. Myös Pääpaholainen on kieltäytynyt tästä tehtävästä ja kieltänyt jopa lomautettuja piukkupaholaisia osallistumasta tähän hankkeeseen. Pääpaholaisen mielestä kiirastulen lopettaminen antaisi Oy Taivas Ab:lle niin suuren kilpailuedun, että Oy Helvetti Ab menisi tuotapikaa konkurssiin. Jumalaton -lehti jää odottamaan henkivaltojen ratkaisua. Ratkaisu ei ehtine seuraavaan Jumalaton -lehteen, sillä jumalien myllyt jauhavat hitaasti. Jumalaongelmaisille eli agnostikoille (kuten Ruukinmatruuna) odotusaika on piinaava. Kill for Your God? There is No GodWhat message would I send to religious extremists?The following.You are passionately sincere. You really really believe that killing for your God is the right and moral thing to do, and that you will receive the supreme reward in Paradise. Your passionate conviction is called 'faith' and you have been taught, from infancy on, that to have faith is the supreme virtue. Not just you, most people in the world, the vast majority of whom would never dream of doing the terrible things you are prepared to do, have been brought up to respect faith unquestioningly. You could claim that you are true to your faith, in a way that those nice gentle people are not. But what if your faith itself is wrong? It is wrong. Utterly, catastrophically, dreadfully wrong. There is no God. If you die a 'martyr' for your God, you will have died for nothing. If you kill for your God, you will have killed for nothing. Your life will have been wasted, and so will the lives of those you murder. You will not go to Paradise. You will rot, along with your victims, and the world will be well rid of you, though not of them. Posted by Richard Dawkins September 15, 2007
The Subtle, Lethal Poison of ReligionOn Sunday the New York Times reported on the recrudescence of "faith-based" teaching in Russian public schools:A teacher named Irina Donshina set aside her textbooks, strode before her second-graders and, as if speaking from a pulpit, posed a simple question: "Whom should we learn to do good from?" "From God!" the children said. "Right!" Ms. Donshina said. "Because people he created
crucified him. But did he accuse them or curse them or hate them? Of
course not? He continued loving and feeling pity for them, though he
could have eliminated all of us and the whole world in a fraction of a
second."
This grisly vignette, which almost perfectly summarizes the relationship between sadism and masochism in Christian teaching, probably wouldn't delight all those who think that morality derives from supernatural authority. After all, the Russian Orthodox Church was the patron of Czarist autocracy, helped spread The Protocols of the Elders of Zion to the West, and compromised with the Stalin regime just as it had been allied with earlier serfdom and chauvinism. It is now part of Vladimir Putin's sinister exercise in the restoration of Russian supremacism and dictatorship: an enterprise that got off to a good start when our President admired Mr. Putin's crucifix and "looked into his soul". (Question: has Putin ever been seen wearing that crucifix again, or did his cynical advisers tell him that the Leader of the Free World was such a pushover for the "faith-based" that he would never check?) So, and as with Salafist madrassas, it's easy to see how wicked it is to lie to children when it's done in the name of the "wrong" faith. But Ms Donshina's nonsensical propaganda is actually a mainstream statement of what the truly religious are bound to believe. Without god, how could we tell right from wrong, or learn how to do the right thing? I have never had a debate with a religious figure of any denomination, however "moderate, where this insulting question has not come up. Yet is it not positively immoral to argue that our elementary morality and human solidarity derive from an authority that we must simultaneously (and compulsorily) love, and also fear? Does it not degrade us in our deepest integrity to be told that we would not do a right action, or utter a principled truth, were it not for fear of punishment or hope of reward? Moreover, we are told that we begin sinful and must earn our redemption from an authority whose actions and caprices (arranging a human sacrifice in Palestine in which we had no say, for example, and informing us that we are all guilty of it) were best summarized by Fulke Greville when he remarked ruefully that we are "created sick; commanded to be sound". This abject attitude, of sickly love for the Dear Leader combined with dreadful terror of him, is in fact the origin of totalitarianism. And there is nothing ethical about that. I should like, for the continued vigor of this discussion, to repeat the challenge that I have several times offered the faithful in print and on the air. Can they name a moral statement or action, uttered or performed by a religious person, that could not have been uttered or performed by an unbeliever? I am still waiting, after several months, for a response to this. It carries an incidental corollary: I have also asked large and divergent audiences if they can think of a wicked action or statement that derived directly from religious faith, and you know what? There is no tongue-tied silence at THAT point. Everybody can instantly think of an example. I don't rest my case but I have stated it as concisely as I can and I look forward to reviewing, and replying to, anyone who might be good enough to respond. Christopher Hitchens is a
columnist and author whose latest book is entitled “God Is Not Great:
How Religion Poisons Everything."
Posted by Christopher Hitchens on September 26, 2007 1:37 PM Religion as a Black Market for IrrationalityReason is a compulsion, not a choiceChristopher Hitchens has written, with characteristic candor and eloquence, that "[r]eligion is violent, irrational, intolerant, allied to racism and tribalism and bigotry, invested in ignorance and hostile to free inquiry, contemptuous of women and coercive toward children."This ten-fold indictment needs little support from me, as evidence of its truth has been crashing down upon us for centuries. However, I’ve been asked to provide such superfluities by the editors of this page. There is nothing like racing to the aid of a man who needs none. Each of my essays for On Faith has highlighted one or another facet of Hitchens’ jewel of blasphemy. I recently argued that religion is “contemptuous of women” at some length. Here, I offer further thoughts on how religion is “irrational” and “invested in ignorance”. *** Reason is a compulsion, not a choice. Just as one cannot intentionally startle oneself, one cannot knowingly believe a proposition on bad evidence. If you doubt this, imagine hearing the following account of a failed New Year’s resolution: “This year, I vowed to be more rational, but by the end of January, I found that I had fallen back into my old ways, believing things for bad reasons. Currently, I believe that smoking is harmless, that my dead brother will return to life in the near future, and that I am destined to marry Angelina Jolie, just because these beliefs make me feel good and give my life meaning.” This is not how our minds work. To believe a proposition, we must also believe that we believe it because it is true. While lapses in rationality can often be detected in retrospect, they always occur in the dark, outside of consciousness. In every present moment, a belief entails the concurrent conviction that we are not just fooling ourselves. 1. This constraint upon our
thinking has always been a problem for religion. Being stocked stem to
stern with incredible ideas, the world’s religions have had to find
some way to circumvent reason, without repudiating it. The recommended
maneuver is generally called “faith,” and it actually appears to work.
Faith enables a person to fool himself into thinking that he is
maintaining his standards of reasonableness, while forsaking them.
There is a powerful incentive to not notice that one is engaged in this
subterfuge, of course, because to notice it is to fail at it. As is
well known, such cognitive gymnastics can be greatly facilitated by the
presence of others, similarly engaged. Sometimes, it takes a village to
lie to oneself.
In support of this noble enterprise, every religion has created a black market for irrationality, where people of like minds can trade transparently bad reasons in support of their religious beliefs, without the threat of criticism. You, too, can enter this economy of false knowledge and self-deception. The following method has worked for billions, and it will work for you: How to Believe in God: Six Easy Steps
Enjoy! Sam Harris Eritrea Religious PersecutionJeesuksen ensimmäiset sanatTissiä! Perkele! Äkkiä!Abdullah TammiTIEDOTUSVÄLINEILLETurku 21.9.2007 Lehdistötiedote Julkaisuvapaa heti ISLAMILAISUUDEN – PUOLUEEN PERUSTAJA ABDULLAH (RISTO) TAMMEN ”NATSI-TAUSTA” YM. Saatamme tietoonne, että Abdullah Tammi oli aikoinaan edesmenneen Suomen Natsijohtaja Pekka Siitoimen eräs kiihkeimmistä opetuslapsista. Tammi toimi aktiivisesti Siitoimen joukoissa 1970 – 1980 luvuilla. Merkille pantavaa on, että Tammea kuultiin myöskin Siitoimen organisoimassa Kirjapaino Kursiivin rikosoikeudenkäynnissä. Lisäksi Tammi on toiminut vapaakirkon ”saarnamiehenä” sekä kuulunut myöskin aktiivina mormonikirkkoon. Tammi ilmoittanut julkisuudessa aikaisemmasta poliittisesta toiminnastaan ainoastaan jäsenyytensä Salon palo –ja pelastuslautakunnassa SDP:n mandaatilla. Tammi oli 1970 – 1980 luvulla lisäksi SMP:n aktiivinen jäsen. Hän yritti organisoida SMP:ssa ns. ”vallankaappausta” puolueen uskonnollisten jäsenien tuella. Sinivalkoiset tuomitsevat jyrkästi Islamilaisen puolueen perustamisen Suomen lakien vastaisena. Viranomaisten tulisikin viipymättä ryhtyä jyrkkiin toimiin puoluehankeen lopettamiseksi – jo yksistään julkituodun Abdullah ”Risto” Tammen ”natsimielisyyden” vuoksi! Suomen Kansan Sinivalkoiset
Olavi Mäenpää, puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, yksityisetsivä The Sacred Book of KushChapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
J. V. Snellman ja aineellinen todellisuuskäsitysErkki Hartikainen 2007-09-22Monia tämän lehden artikkeleita on kirjoitettu äskettäin kuolleen tohtori Pertti Lindforsin toivomuksesta. Lupasin tohtori Lindforsille kirjoittaa arvion tohtori S. Alber Kivisen ajattelusta, mutta tohtori Lindfors ehti kuolle ennen kuin sain artikkelin valmiiksi. Kun tohtori Kivinen on jo iäkäs eläkeläinen hänkin, Kivisen arvostelu olisi niin sanotusti ruudin haaskausta. Jos kirjoittaisin Kivisen ajatuksista, joutuisin saman tien selittämään suuren joukon hänen käyttämiään vieraperäisiä sanoja. On mahdollista, että minä ja Kivinen olemme eri mieltä näiden käsitteiden määritelmistä. Kun Kivisen suuri ihanne C. D. Broad eli 1887-1971, on helpointa käyttää Kivistä ja Broadia selväsanaisempaa aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajaa. Tähän tarkoitukseen sopii aivan hyvin J. V. Snellman (12. toukokuuta 1806, Tukholma – 4. heinäkuuta 1881, Kirkkonummi) . Tarkastelen seuraavassa J. V. Snellmanin esitelmää NYKYAIKAISESTA MATERIALISMISTA (Om den moderna materialismen, Esitelmä Suomen tiedeseuran vuosijuhlassa 29.4.1871). Snellmanin teksti on esitetty sisennettynä. Tiedeseuran toiminnasta vie
luonnontiede suurimman osan. Kielen- ja historiantutkimus ei voi
esittää tuloksiaan ilman suppeampaa tai laajempaa todistelua.
Erityisillä tosiasioilla on näissä tieteissä harvoin sitä kiistämätöntä evidenssiä ja painavuutta, että niiden pelkällä mainitsemisella olisi tieteellistä arvoa ja mielenkiintoa. - Luonnontieteessä sitä vastoin todistelu on siinä, että esitetään joukko tosiasioita, ja jokaisella sellaisella on tämän vuoksi tietty arvonsa joko uutena renkaana aikaisemmin aloitetussa todistelussa tai jatkuvana, väitettä kumoavaa tai vahvistavaa tutkimusta odottavana tehtävän. Luonnontiede antaa siis runsasta aineistoa suullisille ja kirjallisille ilmoituksille tiedeseuran kokouksissa. Selityksiä: evidenssi = näyttö Näihin ilmoituksiin voi
sisältyä myös kysymys ilmiöiden syistä.
Ellen erehdy, on kuitenkin säännönmukaista, että
pysytellään ainoastaan lähimmässä syyssä,
toisin sanoen: esitetään yksi tosiasia syynä, toinen
vaikutuksena.
Esim. prof. Hällström teki eläessään nimensä tunnetuksi määräämällä sen lämpötilan, jossa vedellä on suurin tiiviytensä ja painonsa - nimittäin 4 asteen lämpötilan. Ylimalkaan lämpö laajentaa kappaleiden tilavuutta ja niiden ominaispaino, siis tietyn tilavuuden, esim. kuutiotuuman, paino vähenee. Niin on myös veden laita, kun sen lämpö ylittää mainitun asteluvun. Mutta mielenkiintoista on, että sen ominaispaino vähenee silloinkin kun sen lämpö alittaa saman asteluvun. Kun nyt vesi järvissämme talven lähestyessä jäähtyy pinnalta, se painuu pohjaan päin, ja uutta, lämpimämpää vettä nousee pinnalle. Mutta sitten kun koko vesimassa on jäähtynyt mainittuun lämpötilaan, tämä liike lakkaa. Sillä kun ylin kerros nyt edelleen jäähtyy, tulee vesi siinä taas ominaispainoltaan kevyemmäksi eikä voi enää painua pohjaan. Se jäätyy. Mutta alemmat kerrokset säilyttävät lämpönsä ja juoksevan tilansa. Siten järvemme estyvät jäätymästä pohjiaan myöten. Tämä nykyään yleisesti tunnettu seikka tarjoaa mitä kauneimman esimerkin tieteen kyvystä selittää syytä ja vaikutusta. Asiaan perehtymätön tahtoisi kuitenkin mielellään tietää vielä enemmän -nimittäin saada selityksen siihen, minkä tähden vedellä juuri tässä asteluvussa on suurin tiiviytensä ja painonsa. Mutta esimerkki on opettavainen siitäkin, että syiden ketju katkeaa tämän ensimmäisen kauniin renkaan mukana. Toisin sanoen: ei tunneta mitään tosiasiaa, joka syynä aiheuttaisi tämän ilmiönvaikutuksenaan. Nykyään tiedetään, että tätä ilmiötä voidaan selittää vesimolekyylin sähköisillä ominaisuuksilla (ns. dipoli). Voidaan kuitenkin sanoa, että karkeistuksina (coarsening) inhimilliset selitykset loppuvat johonkin. Tällaisten kysymysten
sarjalla ei ole loppua, ei edes kun tullaan kysymykseen kaiken
olemassaolon alkusyystä. Sillä oikeastaan siihen ei
luonnontieteellisessä mielessä koskaan tulla.
Eksaktinen tiede, joka vastaa kysymyksiin ainoastaan esittämällä tosiasioita, ei sen vuoksi ryhdy osoittamaan syitä, jotka eivät ole nähtävissä tai käsin kosketeltavissa. Joitakin poikkeuksia tästä menettelystä kuitenkin sattuu. Onhan vastoin kaikkea logiikkaa päätellä vaikutuksesta sen syytä. Mutta oletetaan esimerkiksi, että maapallomme on joskus ollut sulassa tilassa - sillä muuten ei katsota voitavan selittää alkuvuorien syntyä ja muodostusta. Mutta vaikka tämä väite on todennäköinen ja yleisesti hyväksyttykin, pysyy se kuitenkin hypoteesina, ehdotuksena, ei eksaktina tietona. Tässä kohdassa Snellmanilla on aukko yleissivistyksessä. David Hume (26. huhtikuuta 1711 – 25. elokuuta 1776) oli sitä mieltä, ettei väite "kaikella on syynsä" ole minkäänlainen ajatusvälttämättömyys (looginen välttämättömyys) vaan syysuhde perustuu inhimilliseen kokemukseen. Varsin monet jumaluustieteilijät ajattelevat, että "ensimmäinen syy" on olemassa ja että tämä ensimmäinen syy on kyseisen uskonnon jumala. Ensimmäisen syyn todistus oli todettu kelvottomaksi jo paljon ennen Snellmanin elämää. Siinä Snellman on oikeassa, ettei varsinainen tiede, jumaluustiedettä lukuun ottamatta, ollenkaan pohdi mitään "ensimmäistä syytä". Sen sijaan näkymättömät ja käsin koskettelemattomat syyt ovat nykyään oleellinen osa fysiikkaa. Päin vastoin kuin Snellman katsoo, luonnontieteen perustulokset eivät ole mitään hypoteeseja eli oletuksia vaan inhimillisiä karkeistuksia (coarsening) ihmisen vastaanottamasta informaatiosta (informaatiolla tarkoitetaan tässä satunnaisesta poikkeavaa signaalia). Ankara tiede
jättääkin luullakseni tällaisten hypoteesien
käsittelyn mieluummin syrjään; ja kysymyksissä
kaukaisista ja kaukaisimmista syistä, joihin äsken viitattiin
ja jotka herättävät levottomuutta meissä
muissa kuolevaisissa, se osoittaa
silmäänpistävää viileyttä.
Kuitenkin näyttää siltä, kuin tiede toisessa muodossa menisi pitemmälle ja soisi meille selityksen ilmiöiden olemuksesta - selityksen, joka asiaan perehtymättömien silmässä lienee yhä enemmän saanut sen merkityksen, kuin siinä olisi annettu tyydyttävä vastaus heidän tiedonjanoisiin kysymyksiinsä. Tällainen selitystapa on luonnonprosesseissa vaikuttavan niin kutsutun voiman esittäminen. Esimerkiksi: rautakappale kiinnittyy toiseen ja kannattaa sitä. Tämä johtuu siitä, että edellinen on magneettinen, tai molemmat ovat magneettisia ja kiinnittyvät toisiinsa vastakkaisista navoista. Toisin sanoen: nämä ilmiöt ovat magneettisen voiman ilmauksia. Tai: - laskimoveri vaihtuu keuhkoissa valtimovereksi. Se johtuu siitä, että sisään hengitettäessä veri ottaa happea ilmasta hiilihapon sijaan, joka poistuu ulos hengitettäessä. Tämä tahtoo sanoa: tämä prosessi, veren hapettuminen, on ilmaus voimasta, jota nimitetään kemialliseksi affiniteetiksi. Ja erityisesti uusimpana aikana tämä selitystapa on saanut lisämerkitystä opista, joka käsittelee voiman- tai voimien vaihtumista eli muuttumista. Tällä ymmärretään sitä, että esim. (kuumennetun vesihöyryn) lämpö tuottaa mekaanista painetta ja liikettä; mekaaninen paine taas, esim. akselintapin kitka laakeria vastaan, synnyttää lämpöä. Se on: lämpövoima synnyttää mekaanista voimaa ja päinvastoin. Koska nyt voidaan mitata, kuinka suuri mekaaninen paine vastaa määrättyjä lämpöasteita jne., niin sanotaan: sama voimamäärä siirtyy ilmiöstä toiseen, ilmenee kummassakin. Selityksiä: Nykyfysiikassa erotetaan voima ja energia, mutta molemmat ovat kyllä aineellisen todellisuuskäsityksen peruskäsitteitä. Tätä voimien
vaihtumista on tutkittu ja määrätty monissa
luonnonprosesseissa, ja kotimaisessa kirjallisuudessa meillä
on erinomaisen mielenkiintoinen tämän alan tutkimus,
prof. Hällstenin: »Tutkimuksia vitaalisten prosessien
voimanmuutoksesta».
Lähinnä tämän opin aiheuttamana syntyi Saksassa lähes kaksikymmentä vuotta sitten oma kirjallisuutensa, joka käsitteli voimaa ja ainetta ja herätti paljon hälyä - ja myöskin jonkin verran meteliä - oppineessa maailmassa. Tämän kirjallisuuden etevimmät nimet olivat Moleschott ja Vogt, joista erittäinkin jälkimmäinen nauttii suurta tieteellistä arvonantoa. Edelleen Cotta, Dubois Reymond, kuuluisa fysiologi Virchhoff ym. Meluisaksi tämä kirjallisuus kävi vasta sitten, kun eräs vähemmän kuuluisa henkilö otti siihen osaa. Tohtori Louis Büchner julkaisi 1855 pienen vihkon nimeltä »Kraft und Stoff» (»Voima ja aine»), jossa hän suurella tyylillisellä kyvyllä yhdisteli yleistajuisella tavalla edeltäjiensä lausunnot liittäen niihin omia reflektioitaan ja johtopäätöksiään. Kirjasta otettiin lyhyessä ajassa monta painosta, ja suuri kiistakirjallisuus, puolesta ja vastaan näki päivänvalon. Selityksiä: reflektio tarkoittanee tässä ajattelua. Büchnerin väitteitten
ydin voidaan esittää seuraavissa lauseissa: Maailma koostuu
aineesta (Stoff) ja voimasta; ne kuuluvat erottamattomasti yhteen;
kumpikaan ei voi olla olemassa ilman toista. Mutta aine on
häviämätön. Esimerkiksi rauta-atomi voi
käydä läpi mitä muutoksia hyvänsä, mutta
on kuitenkin aina olemassa ja voidaan kaikista yhdistyksistä
saattaa jälleen metalliseen muotoonsa.
Mutta millä ei ole loppua, sillä ei myöskään voi olla mitään alkua. Aine on siis ikuista. Saman täytyy koskea myös voimaa, koska ainetta ei voi olla olemassa ilman sitä. Esim. raudankappale pirstoutuisi loppumattomiin, ellei koheesio pitäisi sitä koossa. Vasta uusin tutkimus on opettanut meitä oivaltamaan tämän voiman häviämättömyyden - nimittäin mainitussa voimien vaihdoksessa, joka osoittaa, että sama määrätty voima siirtyy toisesta voimamuodosta toiseen. Nykyfysiikassa puhutaan aineen ja energian häviämättömyyden laista. Jako aineeseen ja energiaan riippuu käytetyistä määritelmistä. Suunnilleen tällainen on
tämä oppi aineesta ja voimasta.
Häviämätön aine tai aineet ovat tietenkin niin
kutsuttuja alkuaineita, kuten tunnettua: metallit, erinäisten
muiden mineraalien, esim. kalkin, natronin ynnä muiden
perusaine, samoin kuin eräät kaasut, kuten veden ainesosat,
vety ja happi jne. Kemia tuntee nykyisin 65 tällaista alkuainetta.
Voimia Büchner luettelee seuraavat kahdeksan: »paino, mekaaninen voima, lämpö, valo, sähkö, magnetismi, affiniteetti ja koheesio». On kuitenkin lisättävä, ettei tiede väitä, etteikö voisi olla olemassa useampia alkuaineita, eikä kiellä, että tunnetut alkuaineet voivat olla vielä yksinkertaisemmista yhdistyneitä samoin kuin että voimat on eri aikoina jaoiteltu osaksi toisin. Kehitys on mennyt Snellmanin ennustamaan suuntaan. Täyttä selvyyttä siitä, millaisia aineen pienimpiä hiukkasia on olemassa, ei ole. Mutta kun nyt sanottujen
mielipiteiden kannattajat väittävät, ettei maailmassa
ole olemassa muuta kuin aine ja voima, niin on itsestään
selvä johtopäätös se, että mitä muut
ihmiset nimittävät hengeksi ja henkisiksi
ilmiöiksi, että ajatteleminen ja tahtominen, maan
päällä vallitseva oikeus, maailmanhistoria eivät
itse asiassa ole muuta kuin aineesta ja voimasta kokoonpannun
luonnonprosessin ilmiöitä.
Tämä on vanha, tunnettu käsitys, jolle on annettu nimitys materialismi. Mutta sen modernit puoltajat katsovat olevansa edeltäjiään paljon korkeammalla luonnontieteen uusimpina aikoina tapahtuneen ihmeteltävän edistyksen perusteella. Tässä kohdassa Snellman kuten melkein kaikki viisaustietelijät, käyttää käsitettä "olemassaolo" useassa eri merkityksessä. Aineellisen todellisuuskäsityksen (vanha nimitys materialismi) kaikki luonnonilmiöt ajattelu mukaan lukien ovat aineellisia prosesseja eli tapahtumasarjoja. Sellaista perusainesta kuin henki aineellinen todellisuuskäsitys ei tarvitse koska tällaista perusainesta ei ole fysiikan keinoin voitu havaita. S. Albert Kivisen ajatus siitä, että jonkinlaista "henkeä" joskus tulevaisuudessa fysiikan keinoin havaittaisiin, on inhimillistä harhaa. Filosofia on Tiedeseurassa
kieltotavaraa. Jos kuitenkin uskallan ohimennen astua sen alueelle,
saanen silloin lukea hyväkseni sen puolustuksen, että
tässä kokouksessa ei ole kysymys väittelystä, vaan
kertovasta esityksestä, joka jäänee yksipuoliseksi.
Sitä vaatii valittu aihekin. Sillä Büchnerkin nimittää tutkimustaan nimellä: »Empiiris-luonnon filosofisia tutkimuksia» - ja hänen on pakko käydä selittämään niiden käsitteitten merkitystä, joiden on määriteltävä, mitä maailmamme on. On mukava kuulla, että filosofia on ollut joskus tiedeseurassa kieltotavaraa. Toive peruskäsitteistä keskustelusta on kyllä edelleen aiheellinen. Tässä keskustelussa ei valitettavasti ole päästy eteenpäin satoihin vuosiin. Mutta juuri tällainen
tutkimus muodostaa filosofisen tietämyksen. Syystä sanotaan,
että sanoilla on käypä arvonsa kuten rahalla
-nimittäin jokapäiväisessä
yhteiselämässä. Kuitenkaan ei voida
kieltää, että niiden ymmärtämis- ja
käyttämistapa on jonkin verran erilainen eri
henkilöillä; tämän vuoksi tähän
kohdistuva kykykin on varsin olennainen osa henkistä
sivistystä. Siispä ei pitäisi tuntua odottamattomalta,
että on olemassa tiede, joka tutkii tämän rahan
pitoisuutta, so.: koettaa selvittää niiden käsitteitten
merkitystä, joita sanojen on tulkittava.
Filosofia on - valitettavasti - vallanpitäjille alisteista käsitteiden merkityksistä väittelyä. Kun vallanpitäjät vaihtuvat, uudet harhauttavat kielenkäytöt leviävät kuin kulkutauti. Näitä kielenkäyttäjä on kutsuttu ajattelun viruksiksi meemeiksi (geenin eli perintätekijän vastine ajattelun alueella). Niinpä
voima-käsitteenkin merkitys on jo kaksituhatta vuotta sitten
Kreikan filosofiassa ollut tutkimuksen kohteena, ja on tunnettua,
että sillä Saksan uudessa filosofiassa on, niin sanoaksemme,
oma historiansa.
Esimerkiksi Titus Lucretius Carus (n. 99–55 eaa.) sanoo, että ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde. Voiman määritelmä on kaava voima = massa x kiihtyvyys, missä voimalla ja kiihtyvyydellä on suunta (ne ovat vektoreita) ja massa on luku. Tämä kaava määrittelee paitsi voimaa myös massaa. Kiihtyvys on puolestaan nopeuden "muutosnopeus" eli dv/dt, missä nopeudella v on suunta (se on vektori) ja t on aika. Nopeus v = ds/dt, missä s on kuljettu matka. Ymmärrämme helposti,
ettei voima sellaisenaan ole koskaan aistikokemuksen kohteena.
Näemme kappaleen putoavan, mutta emme näe painovoimaa.
Tunnemme sähköiskun, näemme sähkökipinän,
mutta emme sähkövoimaa. Sanalla sanoen: kokemuksesta
tunnemme ainoastaan voiman ilmaukset, mutta sanomme kuitenkin: ne
ovat ainoastaan ilmauksia, jonkin pysyväisen haihtuvia ilmauksia,
jota tuntemaan mikään kokemus ei ole meitä opettanut,
ainoastaan kuvitellun, ajatellun voiman ilmauksia.
Eikä ole epätavallista se, että katsotaan saaduksi riittävä selitys luonnonilmiöstä, kun vain opitaan tuntemaan sen luonnonvoiman nimi, joka siinä ilmenee. Salama esimerkiksi? Niin, se on sähkövoiman ilmaus. Hyvä! tuumitaan; ei sen enempää; nyt ymmärrän asian. Ennakoiko Snellman Albert Einteinia (14. maaliskuuta 1879 Ulm, Saksa – 18. huhtikuuta 1955 Princeton, New Jersey, Yhdysvallat), joka todella väitti, ettei painovoimaa ole olemassa? Einsteinin mukaan painovoimaa ei ole olemassa vaan avaruus on kaareutunut. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vihaisemmaksi tulen niille, jotka väittävät, ettei painoivoimaa ole olemassa. Mitä filosofialla on ollut
sanottavaa käsitteestä voima, ei liene kellekään
saksalaiselle tieteenharjoittajalle tyystin tuntematonta.
Büchnerkään ei epäröi myöntää,
että tämä käsite on abstraktio, »tyhjä
käsite», kuten hän suvaitsee sitä
nimittää. Niin, hän myöntää saman
myös aine-käsitteestä, nimittäin että se on
tyhjä käsite.
Kun sanon, että tämä tietokone on ainetta, en lisää kenenkään informaatiota, koska todellisuus on aineellinen. Jos sanon, että tämä tietokone on henkeä, minun oletetaan esittävän huumoria. Jos esi-isämme eivät olisi nähneet joka paikassa henkiä, emme ehkä tarvitsisi sanaa aine. Mielestäni on tarpeen esittää kysymyksiä kuten "Mitä ainetta tämä tietokone on". Tarvitaan kemistejä ja fyysikoita, jotka tutkivat aineen perusosia ja perusilmiöitä. Meillä on materiaalifysiikan professoreja mutta ei ole henkifysiikan professoreja. Maailman muodostavat aine ja
voima. Büchnerin sanojen mukaan sen muodostaa siis kaksi
tyhjää käsitettä. Täytyy tunnustaa:
näyttää turhalta olla huolissaan tällaisen
materialismin vuoksi. Sillä mikä voikaan olla idealistisempaa
kuin tämä lausuma: kaikki aistikokemus on harhaa; se ei opeta
meitä tuntemaan maailmaa sellaisena kuin tämä
todellisuudessa on. Totuudenmukaisesti käsitetyn maailman
muodostavat nämä kaksi käsitettä.
Tässä Snellman tekee liian äkkinäisiä johtopäätöksiä tai soittaa suutaan, kuten filosofeilla on usein tapana. Eivät aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat väitä, että aistikokemuksemme olisivat harhoja, vaikka joskus ne voivat olla harhoja. Büchner ei tee
tätä johtopäätöstä omista sanoistaan.
Mutta näyttää, kuin hän olisi pelännyt,
että toiset tekisivät sen. Hän panee painoa siihen,
että molempien erottamaton yhteys on sen maailman perustuksena,
joka on meidän aistiemme kohteena. Tämän hänen
esityksessään kylläkin mielivaltaisen ja
väkinäisen yhteyden laatua hän koettaa
selventää siirtymällä uuteen käsitteeseen.
Hän sanoo: voimat ovat aineen ominaisuuksia.
Oikeampaa olisi tietysti sanoa, että ainehiukkasilla on erilaisia voimakenttiä, josta painovoimakenttä on meille ikääntyneille hankalin. Tässä on edelleenkin
kaksi tyhjää käsitettä: aine ja ominaisuudet,
vaikka niiden yhdistämiseen sisältyy hieman
käsitehämmennystä. Pitäisi oikeastaan sanoa:
aineellisilla olioilla, aistillisilla ilmiöillä on
ominaisuuksia. Esim. kiniini parantaa horkkaa, sillä on
tämä ominaisuus. Siinä on kaksi ilmiötä:
nautitaan joitakin kiniini-jyviä; horkan oireet lakkaavat.
Molemmat ovat tosiasioita, aistillisen kokemuksen kohteita. Mutta kiniinille annettu ominaisuus ei ole sellainen; sitä ei voi nähdä eikä kuulla. Kutsumalla voimaa ominaisuudeksi sijoitetaan se tosin olioiden sisään, tehdään siitä niiden sisäinen, näkymätön olemus. Mutta niin tehden se ei lakkaa olemasta »tyhjä käsite». Materialismi, johon pyritään, pysyy yhtä idealistisena. Aineellisilla olioilla on vuorovaikutuksia, jotka ilmenevät niiden liiketilan muutoksisssa. Melkein kaikki eläimet aistivat herkimmin juuri aineellisten olioiden liiketilojen muutokset, koska muutos saattaa olla lähestyvä peto tai muu vaara. En uskalla
väsyttää arvoisia kuulijoitani jatkamalla tätä
käsitteen selvittelyä. Sanottu on varmaankin riittänyt
saattamaan heidät vakuuttuneiksi siitä, että filosofia
on hyvin ikävää. Pyydän vain saada mainita,
että filosofia nimittää näitä
käsitteitä refleksio - käsitteiksi, koska ne saavat
merkityksensä siitä, että kaksi ja kaksi reflektoituvat,
ikään kuin heijastuvat toisissaan: esimerkiksi voima ja
ilmaus, ominaisuudet ja oliot - yleensä olemus ja olemassaolo.
Jotkut aineellisen todellisuuskäsityksen hegeliläiset kannattajat kuten Vladimir Iljitš Uljanov (22. huhtikuuta 1870 – 21. tammikuuta 1924) ovat puhuneet todellisuuden heijastumisesta ihmisen tajuntaan. Tämä on mielestäni ontuva vertaus. Ihminen saa todellisuudesta informaatiota, josta hänen aivonsa joko muodostavat luonnostaan tai oppivat lapsen kasvaessa aikuiseksi muodostamaan karkeistuksia (coarsening). Kun opettaja Sakari Kukkonen pani muinaisessa Iisalmen lyseossa meidät keksimään kaltevalla tasolla tapahtuvaa tasaista kiihtyvyyttä, emme keksineet sitä. Kun myöhemmin vakuutusmatemaatikkona ryhdyin pohtimaan, miten Yhdysvaltain henkilöautokanta on kasvanut 1960 - luvun lopulle tultaessa, keksin täysin itsenäisesti differentiaaliyhtälöitä käyttäen, että kasvu noudatti ns. Gompertz - käyrää Ja pyydän vielä saada
kunnian muistuttaa, että kaikki kokemustieto itse asiassa on
tietoa siitä, mikä ilmiöissä on yleistä,
tietoa yleisistä käsityksistä, yleisistä
käsitteistä. Koetettakoon esim. selvittää
mitä tiedetään katseltavana olevasta ruususta. Se on
organismi, kasvi - sehän on yleiskäsite. Se on ruusu -
miljoonat kasvit ovat ruusuja; teeruusu - kymmenettuhannet ovat
teeruusuja; sen kukka on punainen, vaaleanpunainen, punainen ja
valkoinen - mutta näitä värejä tavataan muuallakin,
esim. naisten puvuissa ja heidän poskillaan; sillä on
tuo erikoinen tuoksu - mutta kaikilla teeruusuilla on sama tuoksu ja
teessä jotakin samaa.
Kasvitieteentutkijan tarkimmatkaan tutkimukset eivät pääse pitemmälle kuin tällaisiin yleiskäsityksiin; ja jos kemisti ottaa käsitelläkseen kaunista ruusua, niin hän löytää ainoastaan happea, vetyä ja hiiltä, joita hän taas tapaa kaikkialta maapalloltamme ja, jos spektraalianalyysi on varma, koko maailmanavaruudesta. Niin idealistinen on itse asiassa koko luonto, että me emme havaitse siinä muuta kuin yleiskäsitteitä. Ainakin minä havaitsen sekä yksittäisiä olioita että oliojoúkkoja. Jo puolentoista vuoden ikäinen lapsi pystyy antamaan itse keksimiään nimiä oliojoukoille. Me aikuiset puhumme käyttäen paljon yleiskäsitteitä, mutta me aistimme pääasiassa seuraavasti: Ihmisellä on yhdeksän aistia, joista perusaisteja ovat maku, haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaisti. Ihon aisteihin kuuluvat tuntoaisti, kipuaisti sekä lämpimän- ja kylmänaisti. Tuntoaisti voidaan jakaa kosketus-, värinä- ja paineaistiin. Kaikkia näitä aisteja esiintyy myös useimmilla pinnallisilla limakalvoilla. Ihon aistien vastaanottimia ovat vapaat hermopäätteet, joilla on vaste kaikkiin ihon aisteihin. Lisäksi ihossa on pääte-elimiä, joilla on vaste erikseen paineeseen ja värinään. Ihminen tuntee myös jäsentensä asentoja ja ihmisellä on tasapainoaisti. Normaalisti kehittyvän lapsen aistit alkavat toimia hyvin yhdessä ja ihmisen havainto itsestään ja ympäristöstään koostuu monien aistien antamaan kokonaiskuvaan Tuo tyydytetyn tiedonjanon tunne,
jota useimmat kokevat tullessaan tietämään,
että ilmiö on sen ja sen voiman ilmausta, että esim.
ukkonen on ilman sähkön, revontulet luultavasti maan
magnetismin ilmausta jne., perustuu siihen, että voimaa
pidetään ilmiön vaikuttavana syynä.
Büichnerkin - tai ne auktoriteetit, joita hän mainitsee,
näyttävät epäsuorasti kannattavan tätä
mielipidettä. Mutta se johtuu ilmeisesti erehdyksestä.
Kyllä voima on syy olion liiketilan muutokseen aivan yllä olevan yhtälön mukaisesti. Äsken mainittuja
käsitteitä ei saa vaihtaa: perusteella on seuraus, voima
ilmenee, mutta ainoastaan syyllä on vaikutus. Ja syy on aina asia,
tosiasia, yksityinen ilmiö.
Nimenomaan voimalla on vaikutus olion liiketilan muutokseen. Tietysti on nykyisen kielenkäytön puitteissa oikein sanoa, että voima on syy olion liiketilan muutokseen. Uskoisinkin, että kaikki
luonnontutkijat, jotka ovat miettineet näitä aiheita,
nykyisin käsittävät voima-käsitteen sen oikeassa
merkityksessä - ei vaikuttavaa syytä ilmaisevana, vaan
tiettyä ilmiölajina, taikka oikeammin: näiden
ilmiöiden pysyvää järjestystä kuvaavana.
Sähkö esimerkiksi tai sähkövoima merkitsisi siis sähköilmiöiden kokemuksesta todettua järjestystä. Voimien vaihdos olisi siis se havaittu järjestys, joka ilmenee tietynlaisten ilmiöitten muuttumisessa toisenlaatuisiksi. Voimamäärä taas olisi tämän järjestyksen matemaattinen ilmaisu. Koko syysuhde on on inhimillinen karkeistus ilmiöiden ainakin jossain määrin pysyvästä järjestyksestä. Mutta itse tämä
määrän mittaaminen on vienyt tieteen etsimään
korkeampaa ja varmempaa ilmaisua ilmiöiden pysyvälle
järjestykselle, nimittäin niiden lakia, luonnonlakeja.
Nimitys "luonnonlaki" olisi syytä poistaa käytöstä ja jättää sana "laki" oikeustieteilijöille. Viisaampaa olisi puhua säilyvyyksistä (invariansseista). Esimerkiksi Snellmanin mainitsema aineen ja energian häviämättömyys on tällainen säilyvyys (invarianssi). Kaukana siis siitä,
että luonnontiede jonkinlaisella ylpeällä
halveksimisella kohtelisi käsitteitä tyhjinä
käsitteinä - mikä olisikin luonnonvastaista
menettelyä, koska kaikki luonnontutkijan tieto on tietoa
siitä, mikä luonnonilmiöissä on yleistä -,
tieteen pyrkimyksen viimeisenä kohteena on päinvastoin
luonnon käsittäminen.
Tämä käsittäminen on tietoa luonnonlaeista, luonnonilmiöiden järjellisestä yhteydestä, niiden pysyvästä, järjellisestä ja muuttumattomasta järjestyksestä. Uudempi luonnontutkimus ei eroa vanhemmasta siinä, ettei sillä jatkuvasti olisi tätä päämäärää, vaan siinä, että se ilmiöitä huomioidessaan vähemmän uskaliaasti tekee johtopäätöksiään ilmiöiden laista. Se kokemus, että uudet ja tarkemmat havainnot niin usein ovat kumonneet aikaisempia oppeja, on teroittanut tätä varovaisuutta; ja havaittujen, ennen tuntemattomien ilmiöiden suunnaton paljous, jota tutkijoiden uutteruus ja terävänäköisyys joka päivä ja hetki lisäävät, on tehnyt tämän aineiston hallitsemisen äärettömän paljon vaikeammaksi. Mutta päämäärä, luonnossa ilmenevän järjen käsittäminen - Henki luonnossa, kuten eräs suurimpia luonnontutkijoita on sitä nimittänyt - tämä järkkymätön päämäärä tieteellä on edelleenkin. Tämä asiantila kumoaa materialismin kaikkein varmimmin. Järkeä luonnossa esiintyy vain sen verran kuin sitä on ihmisillä ja eräillä eläimillä. Platon (427–347 eaa.) jakoi todellisuuden kahteen osaani: ymmärrettävissä ja ajateltavissa olevaan "muotojen" maailmaan (tai ideamaailmaan), ja aistittavissa olevaan maailmaan ympärillämme. Platon näki aistittavissa olevan maailman ja kaikki siinä olevat asiat epätäydellisinä kopioina ymmärrettävissä olevan maailman muodoista (eli ideoista). Nämä muodot ovat muuttumattomia ja täydellisiä, ja ne ovat käsitettävissä ainoastaan älyllä ja ymmärryksellä, eli sillä mielen kyvyllä, joka ei sisällä aistien käyttöä tai mielikuvitusta. Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (27. elokuuta 1770 – 14. marraskuuta 1831) kannattajana Snellmanilla on tämä sama käsitys. Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan asia on aivan päinvastoin: inhimilliset käsitykset ovat karkeistuksia (coarsening) todellisuudesta aisteihimme tulevasta informaatiosta. Esimerkiksi täsmällisen pyöreitä ympyröitä on olemassa vain ihmisen ajatuksissa. Kun asiat ovat aivan päivastoin kuin Snellman ajatteli, ne eivät vähäisimmässäkään määrin kumoa aineellista todellisuuskäsitystä (vanha nimitys materialismi, jotkut käyttävät käsityksestään nimitystä fysikalismi). Kaikkein vähimmin voi
todellinen luonnontutkija, joka on esilläolevista
tosiasioista oppinut päättelemään ilmiöiden
lakia, olla sokea sille seikalle, että ihmiskunnan historiassa
ilmenevä järjellinen järjestys on toinen kuin
luonnon järjestys.
Hänelle ennen muita täytyy olla ilmeistä, että ihminen, vaikka hän suhteessaan luontoon onkin sidottu tämän muuttumattomiin lakeihin, käyttää luonnonesineitä omiin, luonnonjärjestykseen kuulumattomiin tarkoituksiinsa. Jokaisessa ihmistyössä, jokaisessa inhimillisessä teossa on myös ulkoisesti tämän oman tarkoituksen leima, leima, joka puuttuu luonnonilmiöistä. Kynnetty pelto, vesipato, aura, tehtaankone, mökki, palatsi, temppeli - kaikki tämä puhuu tarkoituksestaan. Mutta esimerkiksi ruusu ei sano meille, mitä tarkoitusta varten se on olemassa, ei pilvenkorkea vuori, ei planeettajärjestelmämme, ei maailmanrakennus. Televisiossa on juuri esitetty ohjelma, jonka mukaan mustavaris keksi valmistamaan koukkuja saadakseen esiin puunkoloissa olevia hyönteisiä. Myös eräät älykkäät eläimet käyttävät luonnonesineita omiin tarkoituksiinsa. Siitä, onko ihmiskunnan historiassa jokin järjellinen järjestys, ollaan edelleen vahvasti eri mieltä. Esimerkiksi Sir Karl Popper (28. heinäkuuta 1902, Wien, Itävalta – 17. syyskuuta1994, Lontoo, Britannia) piti Hegelin ja Karl Heinrich Marxin (s. 5. toukokuuta 1818 – k. 14. maaliskuuta 1883) käsitystä edistyvästä historiasta valetieteenä. Tarkoituksia on vain ihmisillä, eläimillä ja ihmisten tai eläinten muodostamilla yhteisöillä. Luonnonilmiöillä on syitä, ei tarkoituksia. Planeettajärjestelmällämme ei todellakaan ole mitään tarkoitusta. Tämä huone, johon
olemme kokoontuneet, on olemassa, se on tämänmuotoinen,
tässä kauniissa rakennuksessa on tällainen sisustus ja
tällaiset koristukset, sisään tulijan silmän
kohtaavat sen eteissalissa kuvat, jotka esittävät runotaiteen
ja sävelten voimaa, se, että olemme kokoontuneet
tänne todistamaan kiinnostustamme tieteelliseen tutkimukseen,
että vähäinen Suomen kansa ylimalkaan on
pystyttänyt tämän palatsin, jotta sen saleissa
julistettaisiin luonnon ihmeitä ja historian opetuksia - kaikki
tämä ei voi olla luonnonvälttämättömyyden
työtä. Ja kuinka vähäistä kaikki
tämä meitä lähinnä
ympäröivä onkaan sen taidokkaan kudelman rinnalla,
jonka inhimilliset pyrkimykset, näiden keinot ja
päämäärät muodostavat, kudelman, joka
muodostaa yhteiskuntaelämän ja luo yhteiskuntarakenteen ja
joka valtioiden historiassa esiintyy kansojen kohtaloita
määräävänä voimana.
Jotkut - kuten Snellman, ovat sitä mieltä, että ihmisen tekemä on kauniimpaa kuin luonnontilainen. Nykyään hyvin monet ovat sitä mieltä, että luonnontilainen on kauniimpaa kuin ihmisen tekemä. Näiden ääripäiden välillä on hyvin monenlaisia mielipiteitä. Kauneushan on katsojan silmässä. Aika ja tilaisuus eivät
salli esittää tässä sitä, millä moderni
materialismi puoltaa väitettään, että
inhimillinen ajattelu ja tahtominen olisivat luonnonprosessi, joka
tapahtuu ihmisen ruumiissa, aivoissa.
Se voisikin tuntua tarpeettomalta; sillä siihen ei sisälly mitään uutta. Kovakouraiset kokeet eläimillä ovat esim. opettaneet, että tietyn aivojen osan poistaminen tuhoaa näkökyvyn, että hermon katkaiseminen vie eläimeltä myös kyvyn liikuttaa jäsentä, johon hermo johtaa aivoista tai selkäytimestä. Mutta kyseessä olevan lauseenpuolesta tämä todistaa täsmälleen yhtä paljon ja yhtä vähän kuin se jokaiselle tuttu seikka, että silmän puhkaiseminen tekee lopun näkemisestä ja jalan katkaiseminen kävelemisestä. Inhimillinen elimistö on yksilön kaiken henkisen toiminnan väline, se ei tarvitse mitään mikroskooppista todistelua. Mutta siitä ei mitenkään seuraa, että tämä toiminta olisi voimasta ja aineesta kokoonpantu luonnonprosessi. Se edellä mainittu seikka, etteivät ainoastaan voima ja aine ole yleiskäsitteitä, vaan että ylipäänsä kaikki inhimillinen tieto luonnosta on tietoa siitä, mikä luonnonilmiöissä on yleistä ja mikä ei koskaan ole aistikokemuksen kohteena, samoin kuin toisaalta se, että kaikkeen ihmistyöhön, jokaiseen inhimilliseen tekoon sisältyy tarkoitus, joka ei kuulu luonnonjärjestykseen - tämä todistaa päinvastoin, että sekä inhimillinen tietäminen että tahtominen on yhtä hyvin orgaanisen kuin epäorgaanisenkin luonnonjärjestyksen ulkopuolella. Tässä Snellman hieman aikaisemmin sanomansa kanssa ristiriitaisesti korostaa, että tarkoitukset eivät kuulu fysikaaliseen luontoon. Sen, miksi orgaanisessa luonnossa esiintyy tarkoituksia ja tahtomista selittää kehitysoppi. Darwinin kirja Lajien synty (1859) oli julkaistu noin kaksitoista vuotta ennen Snellmanin esitelmää, mutta hän ei puhu sanaakaan kehitysopista. Jos materialismi tahtoisi
menetellä tieteellisesti, pitäisi sen, kuten luonnontieteen
yleensä, aloittaa tutkimalla kaikkia niitä
ilmiöitä, niitä tosiasioita, jotka muodostavat
ihmiskunnan historian, edelleen siirtyä näiden
järjestelyyn ja luokitteluun, osoittaa sitten niissä
luonnonvoimien, esim. lämmön olemassaolo ja vaihtuminen
ja lopuksi johtaa ne jostakin muuttumattomasta luonnonlaista. Sen
pitäisi esim. todistaa, että valtiota pitää koossa
koheesio, että uskonpuhdistus kuuluu sähköisiin
ilmiöihin jne. sekä että kaikki tähän kuuluvat
tosiasiat toistuvat, kuten muutkin samanlaiset luonnon ilmiöt,
tietyssä lainmukaisessa järjestyksessä.
Kehitysoppi olisi myös tässä kohden voinut selventää Snellmanin käsityksiä. Snellmanille olisi pitänyt näyttää jokin luontofilmi yhteisöllisistä eläimistä. Lausuessani tämän
vaatimuksen pitää minun kenties mainita englantilaisen
Bucklen nimi. Buckle on nimittäin osoittanut, että samat
tilastolliset numerot tai oikeammin lukusuhteet toistuvat
tietyissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa varsinkin Englannissa.
Mutta tämä on toinen asia. Sitä, että toiminnan
maailmassa vallitsee järjellinen järjestys, niin että
siinäkin samanlaiset syyt tuottavat samanlaisia vaikutuksia, ei
kaiketi kukaan ole tehnyt kyseenalaiseksi. Vielä
vähemmän kiistää kukaan sitä, että
ihmistä kahlehtii luonnonjärjestys, so.: että hänen
tarkoitustensa toteuttaminen riippuu siitä vallasta, joka
hänellä on välineisiin - vallasta, jonka laajentamista
juuri luonnontutkimus niin suuressa määrässä
auttaa, vähentäen siis päivä
päivältä tätä riippuvaisuutta.
Henry Thomas Buckle (1821 - 1862) sanoi, että luonnonolosuhteet muovaavat ihmisten yhteisöjä. Sekä tähtitiede
että geologia voivat osoittaa tavattoman merkillisiä
luonnossa tapahtuvan kehityksen ilmiöitä. Mutta
luonnonjärjestyksen yleisenä luonteena on kuitenkin
muuttumattomuus, samanlaisten ilmiöiden alituinen
toistuminen, niin että sekin, mikä näyttäytyy
kehityksenä, voi olla tällaista vaihtelua, vain
pitempään ajanjakson ulottuvaa. Sitä vastoin jo
pintapuolisinkin tarkastelu osoittaa, että inhimillinen kulttuuri
jatkuu alituisesti uusien ilmiöiden sarjana.
Sanotaan tavallisesti: aatteiden valta on se, joka luo tämän kehityksen ihmiskunnan historiaan. Tällä ymmärretään sitä, että ne vakaumukset, jotka vähitellen pääsevät valtaan kansojen keskuudessa, esiintyvät niiden teoissa johtavina ja hallitsevina asettamalla toiminnalle uusia päämääriä Mutta kaikessa inhimillisessä toiminnassa tapaa saman johtavan idean, johon kaikki vakaumukset sulautuvat, sikäli kuin ne vaikuttavat toimintaan, ja jonka alaisiksi ne alistuvat - nimittäin Oikeuden idean. Se on jotakin enemmän kuin vakaumus, sillä se on olemassa toiminnassa todellisena, tosiasiallisena ja ulkoisille aisteillekin ilmeisenä. Vielä enemmän, Oikeus on mahti maan päällä, mahti, joka kansojen yhteiselämässä ja maailmanhistoriassa pätee kaikesta vastarinnasta huolimatta. Tätä toiminnan lakia, Oikeutta, ei luonnontutkija tapaa luonnonjärjestyksessä mistään, vaikka hänen katseensa kaukolasin avulla kykeneekin tunkeutumaan etäisimpiin avaruuksiin, ja mikroskooppi paljastaa hänen katseelleen, niin sanoaksemme, maapallomme luonnonesineitten joka atomin. Luonnonjärjestyksessä ei ole mitään oikeata, mitään väärää. Mutta inhimillisen toiminnan koko merkitys on tässä sen luonteessa, jossa kysytään oikeaa ja väärää. Tähän voisi lisätä, että oikeutta tapaa niukasti myös ihmisten yhteisöissä. Snellman unohtaa, että juuri ennen esitelmää olivat suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868. Ne olivat Suomen viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä se tappoi jopa 15% väestöstä. Valtiovarainministeriä vastaavana virkamiehenä Snellman oli ainakin osasyyllinen tähän Suomen historian pahimpiin kuuluvaan katastrofiin. Snellmania ihaileva virallinen historiankirjoitus ei tunnusta Snellmanin syyllisyyttä, ja mielestäni tämä johtuu siitä, että virallinen historiankirjoitus on aina poliittisten vallanpitäjien mielipiteiden mukaista. Mutta tiede etsii ykseyttä
ja yhteyttä, ja sille täytyy sekä luonnossa että
historiassa ilmenevän järjen olla yhtä.
Kuten edellä todettiin, järkeä ei esiinny luonnossa ja historiassa. Järkeä esintyy vähäisessä määrin ihmisen ja eräiden muiden eläinten päässä. Historian kannalta katsoen
tämä ykseys on verraten helposti löydetty.
Sillä luonnonjärjestys on sille vain väline. Itse
luonnonlakien muuttumattomuus on vain järjellinen ehto vapauden
työlle. Sillä inhimillisen toiminnan tarkoituksia voidaan
toteuttaa ainoastaan tähän muuttumattomuuteen luottaen.
Esim. rakennusmestari pystyttää talon muurit luotinuoransa osoituksen mukaan, koska hän tietää, että painovoima ilmenee muuttumattomasti luotinuoran suunnassa. Tämä pätee niin hyvin suurimmassa kuin pienimmässä: ilman luonnonvälttämättömyyttä inhimilliselle toiminnassa ei ole olemassa mitään vapautta. Mitä vapautta oli niillä 15 %:lla suomalaisista, jotka kuolivat nälkään ja kerjäläisten levittämiin kulkutauteihin? Siinä sopi Snellmanin pitää esitelmiä loisteliassa palatsissa - ruotsiksi. Mutta totta on, että
historiallinen tarkastelu muussa jättää
luonnonjärjestyksen olemassaolon omaan huomaansa.
Luonnontutkija sitä vastoin, jonka ajatusta askarruttavat tuhannet
aurinkokunnat tai myöskin vain kymmenet tuhannet maapallomme
epäorgaaniset esineet tai elävät organismit, joista
suurin osa ihmisiä ei tiedä mitään ja jotka
eivät koskaan ole olleet tai eivät koskaan tule olemaan
välineitä ihmisen käsissä - hän ei voi
hyväksyä mielipidettä, että tämän
yhtä runsaan kuin taidokkaankin luonnonmaailman olemassaolon
ainoana merkityksenä olisi olla kaikenlaisten
toimintasuunnitelmien väline tällä
avaruudenjyväsellä, jota nimitämme maaksi ja joka aikaa
sitten on menettänyt entisen luulotellun asemansa
maailmanrakentaan keskipisteenä.
Tohdin uskoa, että
tässä on viitattu siihen suureen arvoitukseen, joka
väikkyy tieteen kaikkien pienimpien, vielä ratkaisemattomien
arvoitusten yllä. Ne opettavat, niin yksi kuin toinen,
tiedemiestä taivuttamaan nöyrästi päänsä
ja tunnustamaan suuren englantilaisen runoilijan kanssa: »Paljon
on taivaassa ja väline tällä
avaruudenjyväsellä, jota nimitämme maaksi ja joka aikaa
sitten on menettänyt entisen luulotellun asemansa
maailman-rakenteen keskipisteenä.maan päällä, josta
ei filosofianne ole uneksinutkaan.»
Ymmärsin kaksi viimeistä kappaletta niin, että Snellman haluaa olla kohtelias luonnontutkijoille. Agnostikko, joka vihaa ateisteja"Ruukinmatruunan" perustelut agnostisismille eli jumalaongelmaisuudelleErkki Hartikainen 2007-09-27Nimimerkki "Ruukinmatruuna" kirjoittaa blogissaan http://takkirauta.blogspot.com/ Luonnontieteelliseen
maailmankuvaan kuuluu biologinen ihmiskäsitys. Siihen ei kuulu
uskonnot, ideologiat, poliittiset katsannot, skeptismi, skientismi,
taikausko, dialektiikka eikä ylipäänsä
mikään sellainen, mikä ei ole osoitettavissa logiikan,
rationaalisen päättelyn, empiirisen kokeilun eikä
havainnoinnin kautta oikeaksi, eikä siihen kuulu
myöskään poliittiset intohimot eikä toiveajattelu,
varsinkaan sellainen ajattelu, joka rikkoo Humen giljotiinia vastaan
tai on argumentum ad misericordiam.
Tästä syystä ruukinmatruuna ei ole ateisti vaan agnostikko (ateismi väittää tietävänsä totuuden jumalten olemassaolosta rikkoen näin argumentum ad ignorantiamia vastaan - todisteen olemattomuus ei ole olemattomuuden todiste) eikä ruukinmatruuna ole humanisti, sillä se perustuu argumentum ad misericordiamille yhdistettynä toiveajatteluun - ei objektiiviselle havainnoinnille ihmisluontesta ja ihmisen etologiasta. En käytä nimitystä "maailmankuva" vaan nimitystä "todellisuuskäsitys". On hupaisaa, että arvoisat ylioppilastutkintolautakunnan herrat Timo Airaksinen ja Pekka Elo keljuilevat syksyn 2007 ylioppilaskirjoitusten kysymyksissä (löytyvät osoitteesta http://www.dlc.fi/~etkirja) panemalla kokelaat selittämään sellaisia vanhentuneita käsitteitä, joista parhaat suomentajat ovat jo luopuneet, koska näitä käsitteitä ei ole englannin kielessä. Sen sijaan "ihmiskäsitys" on aivan oikea käsite. "Elämänkatsomuksen" sijasta olisi johdonmukaista käyttää käsitettä "elämänkäsitys". Myös Humen giljotiinia (pelkistä tosiasioista ei voi johtaa arvoja) Ruukinmatruuna puolustaa aivan oikein. Sen sijaan väite, että todisteen olemattomuus ei ole olemattomuuden todiste ei sovi ollenkaan ateismiin (jumalaa tai jumalia ei ole olemassa). Ei ateismi väitä mitään todisteiden olemattomuudesta. Ateismi ei puhu mistään muusta kuin jumalien olemattomuudesta. Olemassaolemattomuus on luonnontutkimuksen perusta. Todistuksen taakka on aina olemassaoloväitteen esittäjällä. Kuten esimerkiksi J. B. Bury sanoi Ajatuksen vapauden historiassaan A A HISTORY OF FREEDOM OF THOUGHT by J. B. Bury (Leather Bound - 1911), emme tiedä, asuuko Epsilon eridania kiertävällä planeetalla aaseja, jotka puhuvat englantia. Bury kysyy, pitäisikö meidän uskoa, että siellä asuu aaseja, jotka puhuvat englantia. Tämän kirjoittaja ei liioin ole humanisti, koska tämän kirjoittaja on posthumanisti. "Ruukinmatruuna" soittaa suutaanErkki Hartikainen 2007-09-25Nimimerkki "Ruukinmatruuna" on ryhtynyt blogissaan http://takkirauta.blogspot.com/ soittamaan suutaan ateisteja vastaan. Itse hän kehuu sanahiviötä agnostisismi. Seuraavassa tarkastellaan syyskuun 22. päivän blogi kokonaisuudessaan. Blogin teksti on merkitty vinolla eli kursiisvilla ja minun tekstini tavallisella leipätekstillä. Saturday, September 22, 2007
Uskovaiset ja ateistit Syy, miksi agnostikoilla on vaikeaa tässä yhteiskunnassa, on se, että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella. Jo heti tässä kohden voidaan sanoa, että ensimmäinen väite, jonka mukaan uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älyllä varustettuja, ei pidä paikkaansa. Sikäli kuin älykkyydellä tarkoitetaan ns. testiälykkyyttä, voidaan sanoa, että asia on peräti tutkittu. Toinen väite, jonka mukaan ateistit on varustettu hyvin vähäisellä viisaudella on täysin epämääräinen, sillä ei ole läytynyt sitä viisasta, joka sanoisi, mitä viisaus on. Älykkyys ja viisaus ovat
kaksi eri asiaa. Älykkyys on kognitiivista kykyä suoriutua
monimutkaisista tehtävistä, ymmärtää asioita
ja hahmottaa niitä sekä käyttää
kielellisiä taitoja. Viisaus puolestaan on kykyä hahmottaa
kokonaisuuksia ja asioiden syy-seuraussuhteita sekä
käyttää suhteellisuudentajua.
Tässä kirjoittaja käyttää sekavaa sivistyssanaa "kognitiivinen" mikä tarkoittanee suurin piirtein "tiedollista". Sitten kirjoittaja sotkee älyn ja viisauden keskenään. Uskonnot vetoavat kaikkein eniten
ihmisiin, jotka ovat auktoriteettihakuisia - joilla on alhainen
älykkyysosamäärä, heikko itsetunto ja jotka
eivät halua ottaa vastuuta itsestään ja
tekemisistään, ja jotka tarvitsevat selkeät
säännöt itselleen ja elämälleen - hyvin usein
Asperger-potilaat ovat voimakkaasti uskonnollisia ihmisiä.
Yllä luetelluista asioista aionoa, joka pitää paikkansa, on, että uskovaisilla on autoritaarinen persoonallisuus useammin kuin atsisteilla. Autoritaarinen persoonallisuus on Theodor Ludwig Wiesengrund Adornon (1903 – 1969) yleistys natsien persoonallisuudesta. Adorno kehitti autoritaarisuudelle mitta-asteikon, ja esimerkiksi Suomessa jumaluustieteen ylioppilaat on Kullervo Rainion johdolla mitattu autoritaarisemmiksi kuin pakanakiltalaiset. Vastaava tulos saatiin Suomen Gallupin ja eräiden ateistien tekemässä tutkimuksessa vuonna 1973. Ateismi puolestaan vetoaa korkean
älykkyysosamäärän omaaviin epäsosiaalisiin
nörtteihin (oikeistolainen ateismi) tai jonkun dialektisen
ideologian omaksuneisiin ns. intellektuelleihin (vasemmistolainen
ateismi): oikeistolainen ateismi pohjaa luonnontieteille,
naturalismille, nihilismille sekä sosiobiologialle, kun taas
vasemmistolainen puolestaan rousseaulais-marxistisille ideaaleille.
Yleensä ateisteja leimaa hyvin voimakas mustavalkoajattelu ja
uskonnollisuuden pelkistäminen olkinukkeen - siis kristinuskoon ja
sen kaikkein lapsellis-fundamentalistisimpiin muotoihin.
Ateismi ei ole mitään muuta kuin yksittäinen väitelause: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Tästä väitelauseesta ei voida päätellä yhtään mitään ateistien oikeistolaisen, vasemmistolaisuuden, älykkyyden ja jonkun muun ismin suhteen. Voin vakuuttaa tuntevani joka lajin ateistia, ja voin vakuuttaa, että ateistit eivät ole sen älykkäämpiä tai tyhmempia kuin ihmiset keskimäärin. Useimmat ateistit kiinnittävät nykyään huomionsa kristinuskon, hinulaisuuden, juutalaisuuden tai muun hyvin vanhan uskonnon sijasta islamiin. Syykun on selvä: ateisteja teloittavat lähinnä muslimit. Tosin Nigerian kristutyt polttavat edelleen ihmisiä noitina, mutta vaatimattomina ja hiljaisina ihmisinä me ateistit emme kovin usein muista edes mainita tästä. Agnostikot ovat tässä
asteikossa väliinputoajia - tai pikemminkin ulkopuolisia. He
sanovat yksinkertaisesti kysymys metafysiikasta on muu - emme
tiedä emmekä edes kykene tietämään -
mistä syystä emme ota kantaa. Oikeastaan ainoa tapa saada
empiiristä tietoa kysymykseen siitä, onko jumalia olemassa
vaiko ei, on vaihtaa hiippakuntaa, ja se puolestaan on
äärimmäisen epäeettistä.
Sen sijaan sen osoittaminen, ettei Joulupukkia ole olemassa on mahdotonta. Joulupukkikysymykseen ei voi saada ratkaisua edes vaihtamalla hiippakuntaa. Buddhalaisuuteen tutustuminen on
varma tapa tulla agnostikoksi. Usein väitetään,
että "buddhalaisuus on ateistinen uskonto" - tämä on
täyttä K2CO3:a. Buddhalaisuus nimittäin ei ole
ateistinen uskonto - se vain ei tunnusta antropomorfisia jumalia kuten
hindulaisuudessa, vaan kiistää transkendentit antropomorfiset
jumaluudet. Sensijaan buddhalaisuus ei kiistä metafysiikkaa
eikä varsinkaan tathaghata-garbhaa
Kysymykseen siitä, onko aabrahamilaisten uskontojen kaltaista immateriaalista, ei-antropomorfista, luojajumaluutta olemassa, buddhalaisuuden vastaus on muu. Tällainen ei-antropomorfinen luojajumaluus ei kuulu buddhalaisuuteen, mutta sitä ei myöskään kiistetä. Buddhalaisuus tunnustaa, että vallan hyvin vo iolla olemassa transientteja, antropomorfisia jumaluuksia, jotka kuitenkin ovat kuolevaisia ja katoavaisia kuten materiaalisen maailman ilmiöt näin yleensäkin. Se ei ole ateismia! Samoin buddhalaisuus on Kauko-Idässä useimmiten synkretisoitunut mitä karkeimpien pakanuuden ja taikauskon muotojen kanssa, ja Siddharta Gotaman opista on hyvin vähän jäljellä. Länsimainen buddhalaisuus puolestaan on kristinuskoon ja tunnustukselliseen ateismiin kyllästyneiden älykköjen oma viritelmä, jolla on hyvin vähän yhteistä perinteisiin buddhalaisuuden muotoihin. Jotkut buddhalaiset ovat ateisteja, buddhalaisten enemmistö lienee kuitenkin lähempänä perinteisiä intialaisia uskontoja kuin ateismia. Melkoinen osa buddhalaisista uskoo sielunvaellukseen. Dalai Lama on äsekttäin ilmoittanut, ettei hän usko sielunvaellukseen. Mutta pointti on juuri tuo emme
tiedä, emmekä edes kykene tietämään.
Tämä konsepti tulee buddhalaisuudessa vastaan kerran jos
toisenkin. Se, että jokin asia ei ole 1, ei merkitse sitä,
että se olisi 0, ja sama kääntäen.
Schrödingerin kissa on tästä tunnetuin esimerkki.
Koanien ratkominen on hyvä tapa päästä turhasta
itsevarmuudesta, mustavalkoisuudesta ja rationaalisuudesta eroon.
Shrödingerin kissa ei ole muuta kuin joidenkin fyysikoiden narsismia. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa tunnin sisällä. Jos ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, mistä syystä kissa heittää henkensä. Kuitenkin kun laatikko sitten avataan, nähdään vain joko ”kuollut kissa” tai ”elävä kissa”. Vastoin yleistä luuloa Schrödinger ei tarkoittanut tällä kokeella, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli ennemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen, eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Schrödingerin vertaus on siis ontuva eikä vakuuta ketään mistään. Todennäköisyyksien kanssa toki elämme sovinnossa koko ajan. Uskovaisten argumentit ovat
yleensä joko kehäpäätelmiä, argumentum ad
auctoritatemeja ta tai argumentum ad baculumeja. Kristityt yleensä
argumentoivat kehäpäätelmin, muslimit ad baculumilla
sekä argumentum ad hominem tu quoquella, jos viitsivät
ylipäänsä argumentoida lainkaan.
Ateistien argumentit puolestaan ovat lähes poikkeuksetta joko olkinukkeja, argumentum ad ignorantiameja tai muslimien tapaan tu quoque on hyvin suosittu. Ateistit lähes poikkeuksetta pelkistävät uskonnon pelkästään kristinuskoksi, ja sen kaikkein älyttömimmiksi ja lapsellisimmiksi muodoiksi. Eivät ateistit argumentoi. Ainoa, mitä ateistit väittävät, on, että uskovaisten päätelmät eivät pidä paikkaansa. Uskovaisten kanssa argumentointi
on hyvin helppoa. Koska he yleensä eivät ole mitään
älyn jättiläisiä, heitä voi
pyörittää asia-argumenteilla kuin vintilää ja
ainoa, mitä saa vastaukseksi, on epämääräinen
kasa raamatunlauseita (tai jonkun muun pyhän kirjan) ja toteamus:
"Älkää te kuunnelko ihmisviisautta vaan Jumalan
pyhää sanaa!".
Helppous on kuitenkin vain näennäistä. Uskovaisen kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa: se ei välitä säännöistä, tyhjentää suolensa laudalle, kaataa nappulat ja kun koko hommaan kypsyy, se lentää pois kujertaen kavereilleen, että voitinpas ottelun. Tähän mennessä yksikään uskovainen ei ikinä ole kyennyt voittamaan ruukinmatruunaa väittelyssä eikä koskaan tule kykenemäänkään. Tässä asiassa voisit olla kyllä agnostikko (eli epävarma). Ateistit ovat paljon vaikeampi
pala, sillä he yleensä ovat älykkäitä, osaavat
keskustella ja tuntevat aiheen. Kuitenkin heidän kanssaan
keskustellessa on tärkeää tuntea kolme yleistä
sudenkuoppaa: olkinukke, savuverho sekä argumentum ad auctoritatem
tu quoque. Lisäksi ateisteilla yleensä on hyvin heikko kyky
ymmärtää syy-seuraussuhteita, kokonaisuuksia sekä
ihmisluontoa yleensäkin - tämä siksi, että useimmat
julkiateistit ovat joko nörttejä tai sitten jonkun
dialektisen ideologian läpisyövyttämiä, ja
tästä ideologiasta on tullut ko. ihmiselle oma pseudouskonto
- varsinkin kommunistit ovat tällaisia.
Se, etteivät ateistit ole autoritaarisia, tuli kumottua jo edellä. Kun sosiaalipsykologiaa opiskelevat miellyttävä nuori nainen tuli aikoinaan testaamaan ateisteja, hän unohti sekoittaa kyllä - ei -vaihtoehdot. Niinpä useimmat ateistit vetivät lomakkeeseen suoran pystysuoran viivan, mikä merkitsi, etteivät he ole yhtään autoritaarisia. Joukossa oli ihmisiä kommunisteista oikeistolaisiin. Sattumalta tunnen jokon ateisteja, jotka ovat tilastotietelijöitä (itsekin olen tehnyt sitä työtä arviolta 9 vuotta), joiden tehtävänä on ollut selvitellä syy - seuraussuhteita. Nörtti en ole, vaikka olen aikoinaan opettanut suurin piirtein kaikkia Suomessa tunnettuja ohjelmointikieliä. Leipänsähän sitä on ateiskinkin jostain ansaittava. Ateisteja samoin vaivaa
täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät
ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan,
sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa
käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit
ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä) ja
Ihminen syntyy uskonnottomana eikä hänestä tule uskovaista, jos uskontoa ei hänelle tuputeta joka suunnasta. Suurin osa ateisteista on ns klosettiateisteja, jotka eivät puhu muille mitään ateismistaan. Ateistien pahin vika onkin, että he antavat enemmistön terrorisoida itseään. Miljoonat eurooppalaiset elävät aivan mukavasti ilman uskontoa. b) uskonnoissa ja uskonnoissa on
eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja
käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on
aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä
suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on
rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava
mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi):
sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti:
aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen.
Pakanakillan säännöissä sanottiin, että kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Näin sanottiin puoli vuosisataa sitten. Jo kristitty J. V. Snellman myönsi, että islam on pahempi kuin kristinusko. Jos aikuinen,
täysipäinen ihminen julistaa suureen ääneen
kuolemaa jollekulle ihmisryhmälle, ja hänen
auktoriteettikirjaansa on kirjattuna tämä sama asia, niin
silloin tämä ihminen mitä todennäköisimmin on
vakavissaan ja häneen tulee suhtautua kuin potentiaaliseen
rikolliseen, ei kuten harmittomaan hörhöön. Natsismi
onnistui, koska kukaan ei ottanut Hitleriä tosissaan ennenkuin
hän oli kasvanut liian isoksi.
Kommunismi onnistui, koska kukaan ei ottanut Leniniä tosissaan ennenkuin hän oli kasvanut liian isoksi. Jos Puola ja Ranska olisivat yhteistoimin hyökänneet Saksaan 1936, toista maailmansotaa ei olisi koskaan syntynyt. Jos Ludendorffille ei olisi tullut välkkyideaa lähettää Leniniä Venäjälle 1917, kommunismilta olisi vältytty ja Lenin olisi kuollut kuppaan katkeroituneena boheemina Sveitsissä, ja hänet olisi unohdettu. Ja tämä asia on sellainen, mitä ateistit eivät ymmärrä. Muslimit ovat tosissaan. Heidän pyhä kirjansa käskee tappamaan kaikki ateistit, (Katumuksen suura 9:5) ja he myös tekevät sitä. Silti yksikään ateisti ei ota islamia tosissaan, vaan pitää sitä harmittomien hörhöjen uskontona, joka tulee häviämään ja maallistumaan samoin kuin kristinusko. Tosiasiassa näin ei ole missään käynyt, ja syy on siinä, että islam on kokonaisvaltainen uskonto, se ei erottele toisistaan hengellistä ja maallista, kuten kristinusko, vaan muslimeille hengellinen on maallista. Siinäpä tuli ryöpytys tavanomaisia ennakkoluuloja. Tämän kirjoittajallekin on joskus huomautettu siitä, että jos eno olisi täti ... Pannampa vielä hieman lisää vettä myllyyn: Jos Trotski olisi antanut joukoilleen luvan tappaa Stalin ... Meitä islamin tosissaan ottavia ateisteja taitaa olla nykyään vankka enemmistö ateisteista. Ruukinmatruunalla ei
kertakaikkiaan ole varaa olla ottamatta islamia ja sen aiheuttamaa
uhkaa todesta. Ruukinmatruuna on itsenäinen, ammatissa toimiva
nainen, jollainen on muslimeille wastagrifullah. Korkean
älykkyysosamäärän omaavana voimakasluonteisena
naisena ruukinmatruuna edustaa fitnaa muslimeille, ja varmasti
mielellään moni muslimi sovittelisi hirttosilmukkaa
ruukinmatruunan kaulaan tungettuaan ensin saastuttimensa hänen
sisäänsä ilman kysymättä ruukinmatruunan
lupaa.
Koska ruukinmatruuna ei halua pukeutua säkkiin eikä peittää kasvojaan (kasvokontakti on äärimmäisen tärkeä osa ihmistenvälistä kommunikointia) eikä tulla tapetuksi, eikä hän myöskään suostu alistumaan eikä nöyrtymään väkivallan edessä tai tulla kohdelluksi toisen luokan kansalaisena sukupuolensa takia, hän pitää muslimeja vihollisinaan kunnes toisin osoitetaan. Aivan samalla tavoin kuin ruukinmatruuna tuntee antipatiaa dialektisten ideologioiden, kuten marxilaisuuden, kannattajia kohtaan. He ovat tosissaan. Kehotankin ruukinmatruunaa ottamaan korkean älykkyysosamääränsä käyttöön. Älyn käyttö pelkkaan suunsoitoon on anteeksiantamatonta tuhlausta. Agnostikot
pääsääntöisesti ymmärtävät,
että uskonnoilla ja uskonnoilla on eroa, ja eri uskonnot
aikaansaavat erilaisen yhteiskunnan. Olivatpa uskonnot sitten valideja
tai eivät, ne ovat osa kulttuuria siinä missä
kirjoitusjärjestelmät tai etiikkakin. Joitakin uskontoja on
syytä sietää, toisia suosia, kolmansia nuivia ja
neljänsiä ihan oikeasti pelätä. Mutta ei
ideologiapohjalta vaan uskonnon ominaisuuksien pohjalta.
Minun havaintoni ovat olleet pääsääntöisesti aivan vastakkaisia kuin kirjoittajan. Minun havaintojeni mukaan erityisesti agnostikot puolustavat islamia ja "monikulttuurisuutta" ja ns. kommunitarismia (ottakaa itse selvää mitä se on. Puoluellinen ja kehno Wikipediakin selittää asian oikein.). Kyllä, buddhalaisuuteen
kallistuvana ihmisenä ruukinmatruuna pelkää islamia.
Mutta se pelko ei ole irrationaalista fobiaa, vaan rationaalista misoa.
Hänellä on rationaaliset syyt pelätä islamia ja
muslimeja. Buddhalaiset eivät ole kirjan kansa, vaan he ovat
pakanoita, ja heille annetaan täsmälleen kaksi vaihtoehtoa:
jokio käännyt islamiin tai sinut tapetaan.
Tässä onkin paikka hyvälle kysymykselle: Ovatko Varanasin (entinen Benares) olevan buddhalaimuseon Buddhan kuvat muslimien vai hindujen rikkomia? Missä maissa onkaan ollut buddhalaisia sotilasdiktaattoreita? Tämä on asia, mitä
ateistit eivät ymmärrä, eivätkä he
ymmärrä sitä vielä siinäkään
vaiheessa, kun heillä on hirttosilmukka kaulassa. He
pääsääntöisesti pitävät ihmisiä
järkevinä, rationaalisina, fiksuina, sosiaalisina ja
muutoinkin ihanina olentoina, eivätkä ymmärrä
ihmisen perimmäistä biologista pahuutta.
Valitettavasti vähemmistöillä kuten ateisteilla on hyvin suuri todennäköisyys törmätä inhimilliseen pahuuteen. Olematta mikään autoritaari viittaan parin varsin tunnetun ateistit, Isaac Asimovin ja Kurt Vonnegutin viimeisiksi jääneisiin teoksiin, jotka ovat inhimillisen pahuuden kuvauksina varsin surullista luettavaa. Jos vaaraton uskonto
(kristinusko, buddhalaisuus, juutalaisuus jne) tuhotaan, se
väistämättä korvautuu - ennemmin tai myöhemmin
- vaarallisella uskonnolla, kuten islamilla tai pakanallisuudella.
Se, joka väittää juutalaisuutta vaarattomaksi, ei ole lukenut Vanhaa testamenttia. Se, joka väittää kristinuskoa vaarattomaksi, ei tiedä, että noitia poltetaan edelleen roviolla. Se, joka väittää buddhalaisuutta vaarattomaksi, ei ymmärrä, millainen taakka joutilaat munkit ovat köyhille kehitysmaille. Uskontotyhjiö, kuten kaikki
tyhjiöt, pyrkii täyttymään.
Fysiikan näkökulmasta "tyhjiön kammo" on aikoja sitten osoitettu täysin virheelliseksi. Äskettäin on löydetty tyhjiöitä, jotka ovat mittasuhteiltaan useita miljardeja valovuosia. Liioin ei pidä paikkaansa, että ihmiset väistämättä siirtyisivät yhden lajin pahanteosta toiseen. Jollei joku usko, niin katsokoon
miten itäblokin maissa, varsinkin Venäjällä,
kävi kommunismin romahdettua. Ateismi on kuin
raivoraittiusideologia: toimii yksilöillä, mutta
yhteiskuntaan sovellettuna aikaansaa katastrofin - vertaa kieltolaki.
Ateismilla ei ollut mitään tekemisstä Neuvostoliiton romahtamisen kanssa. Sattumalta tunsin Neuvostoliiton ateistijohtajat henkilökohtaisesti. Eiväthän he edes saaneet hengiltä paavia! Kun tapasin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen NKP:n näistä asioista vastanneen jäsenen, hän nosteli maljoja kuin olisi medelleen NKP:n keskuskomitean jäsen ja perustin loppuillasta ateistien laulukuoron. Onko ateismi uskonto? On, aivan
samalla tavoin kuin kaljuus on hiusten väri. Jollet usko, katso
passiasi - kaljuus merkitään sinne hiusten värinä.
Oletko todella kaljupäinen? Miina Äkkijyrkkä oli kaljupäinen buddhalaisena kautenaan, mutta lehtikuvista päätellen tukka on kasvanut hänelle takaisin. Yritäpä perustaa ateistien uskontokunta! Opetusministeriön kristityistä koostuva inkvisitio ei taatusti päästä sellaista uskontokuntien rekisteriin. Jatkan keskustelua tästä kysymyksestä vasta sitten, kun ihme nimeltä ateistien uskontokunta on saatu aikaan. Ateistien uskontokunnallahan olisi mm. oikeus omaan uskonnonopetukseen kouluissa. "Ruukinmatruuna" ja meemitSeuraavassa kommentoidaan Ruukinmatruunan uskontoja käsittelevää osa hänen blogissaan 2007-09-23.Meemi kuvaainformaatiota, joka leviää viestinnässä aivan kuten geenit leviävät eliöissä. Meemit ovat tiedon kokonaisuuksia, jotka ovat olemassa vain aivoissa tai aivojen avulla tuotetuissa esineissä, kuten tietokoneissa tai kirjoissa. Käsitettä meemi käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys. Meemit voivat ajatusten ja kielellisten ilmausten lisäksi olla lyhyitä sävelmiä, suunnitelmia, kykyjä, ja arvoja ja lähes mitä tahansa, mikä voidaan oppia muilta yksittäisinä yksikköinä. Ruukinmatruuna kirjoitaa meemeistä mm. Uskonto on esimerkki
memeettisestä lokerosta. Jos sivuutamme sekä Marxin
toteamuksen "uskonto on oopiumia kansalle" ja Dawkinsin "uskonnot ovat
mielen viruksia" ja tarkastelemme asiaa pelkästi memetiikan
kannalta, uskonto on selkeästi memeettinen lokero, jolla on
selkeä vaikutus - se antaa mielihyvää ja
elämälle tarkoituksen, se luo moraalisen
järjestelmän pohjan ja sillä on hyvin tärkeä
vaikutus ihmisen identiteetin muodostumiselle sekä
kansankokonaisuuden synnylle - riippumata siitä, onko uskonto
validi meemi vaiko ei, sille on olemassa selkeä tilaus.
Väitän, että uskonnoista kokonaisuutena on ollut paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi tämän hetkinen liikaväestö ja sen mukanaan tuomat nälänhädät ja muut katastrofit ovat pääasiassa uskontojen, erityisesti kristinuskon ja islamin, syytä. Virheellisestä todellisuuskäsityksestä on koko ajan haittaa. Uskonnot saattavat tuottaa mielihyvää joillekin perversseilla rikkaille, mutta ihmisten valtavalle enemmistölle ne aiheuttavat suuria kärsimyksiä. Jos Ruukinmatruuna - niin kuin hän väittää - on oikeasti luonnontieteilijä, hän tietää, että luonnonilmiöillä kuten elämä ei ole tarkoituksia vaan syitä. Mitä tulee moraaliin eli
siveyteen niin kaikissa tunnetuissa yhteisöissä on oma
siveytensä (moraalinsa) täysin riippumatta siitä, onko
yhteisö uskonnollinen vai ateistinen. Ateistien siveys toisin kuin
uskontojen siveydet voi ottaa lähtökohdakseen onnellisuuden
lisäämisen ja kärsimysten vähentämisen ja
käyttää seurassiveyttä tehokkaasti yhdessä
todellisuutta vastaavan todellisuuskäsityksen kanssa.
Mihin tätä identitettiä eli "minuutta" tarvitaan. Eiko pikemmin tarvita sinuutta, hänyyttä meyyyttä, teyyttä ja heyyttä? Kansankokonaisuudet kyllä vähentävät rosvoutta mutta lisäävät sotia. Ruukinmatruuna totesi tuolla
aiemmin, että ateismi on kuin raivoraittiusideologia - toimii
yksilöllä, mutta kansakuntaan sovellettuna aikaansaa
katastrofin.
Täysin perusteeton huitaisu. Memeettinen lokero, samoin kuin
ekologinen, pyrkii täyttymään. Jos memetiikka todella
pitää paikkaansa, tällöin ateistien yritys luoda
uskonnoton yhteiskunta on tuhoon tuomittu - ainoa, mitä sillä
saadaan aikaan, on uskontotyhjiö, joka täyttyy
keskenään villisti kilpailevilla uskonnoilla, joista yksi
lopulta nousee dominoivaan asemaan, kukistaen muut - näin
kävi esimerkiksi Rooman valtakunnassa perinteisen roomalaisen
pakanuuden romahtaessa, ja tämä kilpailu on
käynnissä esimerkiksi Kiinassa, jossa kommunismi on
menettänyt uskottavuutensa, ja USA:ssa, joka on virallisesti
uskonnoton valtio.
Kun tarkastellaan buddhalaisuuden syntysijoja eli Intiaa, siellä on valtava määrä uskontoja. Koulun uskontokirjojen (joihin Ruukinpatruuna on ilmeisesti oerehtynyt) mukaan Intian pääuskonto on hindulaisuus. Intiassa historioitsijan opastuksella vierailleena voin vakuuttaa, ettei nsellaista uskontoa kuin hindulaisuus ole olemassakaan. On suuri joukko uskontoja, joilla on keskenään vähemmän yhteistä kuin juutalaisuudella ja siitä kyhätyillä kristinuskolla ja islamilla. Intiassa sekä buddhalaisuutta että ateismia käsitellään hindulaisuuden ilmiöinä. Rooman perinteiset uskonnot eivät romahtaneet vaan kristityt tuhosivat ne. Kristinusko ei romahtanut lähi-idässä, vaan muslimit tuhosivat sen. Uskonnonvastainen työ voi
tyhjentää memeettisen lokeron muttei tuhota memeettistä
lokeroa - tämä tukee ruukinmatruunan lausahdusta voit ottaa
ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä.
Kuten olen edellä esittänyt, ihmisessä ei ole luonnostaan mitään uskonnollisuutta. Sen sijaan monissa ihmisissä on autoritaarisuusgeeni, joka suosii mitä tahansa aatetta. Osalla ihmisiä ei ole tätä autoritaarisuusgeeniä. Ruukinmatruuna siis sotkee geenit (perintötekijät) ja meemit (mielen virukset). Eri uskonnoilla on erilaisia
memeettisiä kilpailumekanismeja. Toiset pyrkivät olemaan
mahdollisimman fanaattisia, aggressiivisia ja umpimielisiä
(eliminoimaan kilpailijat ja puolustautumaan itse kilpailulta), toiset
taas mahdollisimman yksinkertaisia ja huomaamattomia (helppoja
omaksua), toiset taas synkretisoituvat helposti (levittävät
oman memeettisen informaationsa muihin) jne. Suvaitsevaisuus
kilpailijoita kohtaan merkitsee useinkin tappiolle joutumista, ellei
suvaitsevainen uskonto kykene synkretisoimaan itseään muihin
tehokkaasti..
Ei kyse ole uskonnollisista kilpailukeinoista vaan yleisistä eläinyhteisöjen kilpailukeinoista. Hyvä elämäAamupiereskelyn suorittaminen
Jumaluustieteen ongelmaMitä jumalat tekivät miljardien vuosien ajan ennen ihmisen ilmaantumista pienelle kivensirulle?On ehdotettu, että jumalat saivat työttömyyspäivärahaa, mutta vastaväitteenä on esitetty, että edes jumalat eivät elä peruspäivärahalla. Kuinka monta jumalaatarvitaan poistamaan maailmasta nälkä ja nälänhädät?Vihje: Sähkölampun vaihtamiseen tarvitaan kolme jumalaa.
Suomessa on vain evankelis-luterilaisia yliopistojaYhdysvalloissa sellaista yliopistoa, jonka opettajakunnasta yli puolet on katolisia, sanotaan katoliseksi yliopistoiksi.Suomessa tunnetuin Yhdysvaltain katolinen yliopisto on Notre Dame, koska Raimo Väyrynen (körttipitäjä Kiuruvedeltä) on ollut siellä professorina ja koska edesmenneen K. V. Laurikaisen mielifilosofi Alvin Plantinga vaikuttaa siellä. Erästä jäämistöä siivotessani olen selannut ja heittänyt roskakoriin joukon Yliopisto -lehtiä. Ne ovat varsin näyttävästi evankelis-luterilaisia. Lehden potkut saanut päätoimittaja Pekka Matilainen sanoi aikoinaan, että hän luottaa enemmän jumaluustieteelliseen tiedekuntaan kuin asiantunteviin ateisteihin. Kyseessä oli aivan pieni arvostelu sellaisesta kirjasta, jonka kanssa jumaluustieteilijä Raija Sollamo on eri mieltä. Professorit ovat jälleen kerran marssineet Tuomiokirkkoon, ja koska melkein kaikki Helsingin yliopiston professorit ovat evankelis-luterilaisia, Helsingin yliopisto on paljon vahvemmin evankelis-luterilainen kuin Notre Damen yliopisto on katolinen. Norte Damessa papiksi luku maksaa sentään noin miljoona vanhaa markkaa eli noin 167 000 €, kun Helsingin ylopistossa koulutetaan pappeja ja evankelis-luterilaisen uskonnon opettajia yhteiskunnan kustannuksella. Suomen kansan arvoituksiaArvoitus 1: Kuinka monta nollaa
on eduskunnassa.
Vastaus: 200. Arvoitus 2: Mikä on miehellä liian pieni ja naisella liian suuri? Internet -kirja psykopatiastaIlmaiseksi luettava ja kopioitava pdf - kirja psykopatiasta löytyy osoitteestahttp://www.gilgames.fi/gilgames_hare.pdf Logiikan alkeita 2007-09-16Kun eri tahot ovat esittäneet erilaisia logiikoita kuten esimerkiksi
myös Jumalaton -lehti haluaa kantaa kortensa kekoon ja aloittaa logiikan kurssin. Merkitään olioita pienillä kirjaimilla, siis a, b, c, ... Merkitään oliojoukkoja isoilla kirjaimilla, siis A, B, C, ... Merkitään ominaisuuksia indeksoiduilla kirjaimilla P1, P2, P3, ... Perusjoukko U on ihmisten joukko. Otetaan käyttöön ominaisuudet
Opi matematiikkaaAseta peukalonkärjet vastakkain, etusormien kärjet vastakkain, keskisormien kärjet vastakkain, nimeyyömien kärjet vastakkain ja pikkusormien kärjet vastakkain. Jos jokaiselle sormelle löytyy tällä tavalla pari, sinulla on kummassakin kädessä yhtä monta sormea.Harjoitustehtäviä:
Kirjoituskilpailu koululaisilleOnko kolmas maailmansota tarpeellinen? Esitä vähintään viisi perustelua puolesta ja vastaan.Humanistiset seremoniatKasteen poisto
Salaiset synnitKirja naisilleJulkaisemme seuraavassa otteen Naistohtori Mrs. E. B. Duffey'n teoksesta Kirja naisille. Seitsemännen uudistetun painoksen on julkaissut E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike ja sen on painanut Oy Suomen Ilmoituskeskus Helsingissä vuonna 1946.Hirveä paheJoku aika sitten säikäytti amerikkalaista yleisöä eräs kirja, joka hirveällä tavalla kuvaili laajalle levinnyttä pahetta, jota muka löytyisi maassa, ja erittäinkin sekä mies- että naispuolisessa nuorisossa.Kirja tarkoitti itsesaastutusta. Minä en voi uskoa, että edes toinen puoli kirjan sisällöstä olisi totta, vaikka kirjan tekijä, eräs lääkäri, mahdollisesti on ollut tarkkatuntoinen tiedonannoissiaan. Mutta lääkärinä joutui hän tekemisiin suuren joukon kanssa niistä, joita sellainen pahe vaivasi, eikä hän sitten tarkoin miettinyt laajentaessaan epäilyksiään myöskin paljoa suurempaan ihmisjoukkoon, jonka suhteen hän ei voinut perustaa syytöstään muuhun kuin arveluihin. Joka tapauksessa toivon, että pahe, ihmiskunnan kunnian vuoksi, olisi paljon harvinaisempi kuin mainittu lääkäri väittää. Asian valaisemisen tarpeellisuusTämä on arka aine, josta olen päättänyt puhua ainoastaan sentähden että katson velvollisuudekseni kääntää äitien huomion siihen. Naisena ja äitinä katson itseni oikeutetuksi antamaan varoittavan viittauksen.Aikaiset tavatUsein saa lapsi salaiset, huonot tavat sangen varhaisessa iässä, jolloin sillä vielä on varsin hämärät käsitykset oikeasta ja väärästä varsinkin näissä asioissa.Silloin äiti joka tapauksessa suurimmaksi osaksi on edesvastuullinen. Usein on paheeseen syynä puuttuva puhtaus siitinosissa. Likaisuus tuottaa syyhelmää ja kirvelyä, siten tottuu lapsi paheeseen. Huono seuraKenenkään äidin ei pitäisi milloinkaan antaa lapsensa maata leikkikumppanien tahi palvelijain kanssa. Tämä sääntö saattaa kyllä tuntua ankaralta, mutta sitä on tarkoin noudatettava.Kirja-arvostelujaDan Brown salausasiantuntijanaErkki Hartikainen 12.9.2007Dan Brown on rikastunut kirjoittamalla joukon kirjoja, joiden tiedot ovat täysin mielikuvituksen tuotetta. Tunnetuin Brownin puppukirja on Da Vinci -koodi. Lainasin kirjaston pikalainauskirjoista Dan Brownin ensimmäisen kirjan Murtamaton linnake. Tarkastelen seuraavassa pelkästään kirjan asiavirheitä, ja niistäkin vain muutamia. Kirjassa käsitellään Internetissä käytettävien salakirjoitusten purkamista. Yleensä Internetissä käytetään salakirjoitusta, joka on raa'alla voimalla murrettavissa. Tämä johtuu siitä, että muunlaiset salakirjoitusjärjestelmät ovat liian kalliita. Toisin kuin yleensä luullaan on murtamaton salausmenetelmä: kerta-avain (engl. one-time pad) -- kertakäyttöinen todellisista satunnaisluvuista koostuva avain, joka on yhtä pitkä kuin salattava viesti. Jokainen viestin merkki yhdistetään avaimen vastaavan merkin kanssa. Murtamattomuus perustuu siihen, että jokainen mahdollinen ratkaisu on yhtä todennäköinen, eikä oikeaa selvätekstiä voi erottaa muista vaihtoehdoista. Historia on osoittanut, että kertakäyttöisiksi tarkoitettuja avainlistoja viitsitään käyttää harvoin vain yhden kerran. Jos "kertakäyttöistä" avainta käytetään useamman kerran, voidaan salateksti murtaa helposti. Kertakäyttöisten avainlistojen käyttö on valitettavan epäkäytännöllistä suurien tietomäärien ja monien vastaanottajien kohdalla. Haasteina ovat avainlistojen turvallinen toimittaminen vastaanottajalle, sekä niiden alkuperäisen valmistuksen vaatima työ. Avainlista, jonka joku on päässyt kopioimaan matkalla käyttäjälle, on täysin arvoton. Kuuluisa vakooja Richard Sorge, joka mm. ilmoitti Stalinille, koska Hitler hyökkää ja koska japanilaiset hyökkäävät Pearl Harbouriin, käytti kertakäyttöistä avainta. Lähettäjällä ja vastaanottajalla oli paksu kirja, josta kertakäyttöiset avaimet poimittiin. Tietokoneiden aikakaudella Sorgen menetelmää on paljon halvempaa käyttää kuin toisen maailmansodan aikaan. Avainkirja voi olle vaikkapa Internetissä oleva klassikon teos. Tällöin tarvitaan varsin yksinkertainen salaus- ja purku-ohjelma. Minäkin osaisin kirjoittaa sellaisen. Toisin kuin Brown väittää, ohjelmointi ei ole mitään nerojen kikkailua. Jo kauan sitten Microsoft kielsi pääomistajaansa Bill Gatesia kirjoittamasta mitään koodia. Ryhmätyö oli aikoja sitten pannut hyllylle yksittäiset pätevät ohjelmoijat, kun on kyse suurista ohjelmista. Koko olio-ohjelmointi on kehitetty sitä varten, että entistä koodia voidaan käyttää mielin määrin ja yksityiskohtien ohjelmointi voidaan jakaa tuhansille tavallisille tradenomeille. Viime vuosisadalla toimin neljä vuotta SAS - ohjelmoijana. Tein työtäni vain muutaman ihmisen ryhmässä, mutta SAS on järjestelmä, joka käyttää valtavaa määrää valmiita ohjelmia. Vain tavallista ohjelmointitaitoa ja tavallista tilastotieteilijää tarvitaan tällaiseen tehtävään. Tärkeät tiedot - niin sotilalliset tiedot kuin terroristien keskinäinen tiedonvaihto - lähetetään murtamattomilla kerta-avaimilla. Jos olet huolestunut, että sinun ja jonkun ystäväsi välinen tiedonvaihto joutuu väärille ihmisille, käytä kerta-avainta. Tässä olisi hyötyä jopa Internetissa olevista Raamatusta ja Koraanista. Muuta hyötyä näistä kirjoista on vaikeaa keksiä. En ole selvittänyt asiaa, mutta olen melko varma, että Internetisä löytyy valmis ohjelma kerta-avaimia varten. Periodic Table![]() Islamilainen laki Suomeen?Islamilainen puolue pyrkii puoluerekisteriinJulkaistu: 6.9.2007 15:23Hanna Kaarto Helsingin Sanomat Islamilainen puolue pyrkii puoluerekisteriin Suomen islamilaisen puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi kertoi puolueen tavoitteista torstaina. Suomeen perustettu islamilainen puolue alkaa kerätä kannattajia ja aikoo asettaa ehdokkaita vuoden päästä pidettävissä kunnallisvaaleissa. Puoluerekisteriin päästäkseen ryhmän on kerättävä 5 000 kannattajakorttia. Puheenjohtaja Abdullah Tammi kertoi torstaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että puolueen tavoitteena on edistää terveitä elämäntapoja ja islamilaista elämäntyyliä. Tavoitteena on esimerkiksi alkoholijuomien poistaminen kaupoista ja kioskeista. Lisäksi puolue haluaa vaikuttaa muslimien lasten elämään kouluissa, niin että heidän ei tarvitsisi osallistua esimerkiksi musiikkitunneille ja uimahalliretkille, jotka Tammen mukaan ovat islamin vastaisia. Lisäksi islamilainen puolue haluaa muun muassa halal-teurastamisen ja poikien ympärileikkausten saamista lain piiriin. Tammelta kysyttiin myös, haluaako puolue pitkällä aikavälillä šaria-lain Suomeen. "Se olisi mahtavaa", Tammi sanoi. Hän huomautti, että lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta. Puolue ei hänen mukaansa kuitenkaan tosissaan havittele valta-asemaa. Tammen mukaan ryhmällä ei ole yhteyksiä mihinkään kansainvälisiin muslimijärjestöihin, vaan se on syntynyt suomalaisesta tarpeesta. Tiedotustilaisuudessa olleet puolueen edustajat olivat syntyperäisiä suomalaisia, mutta kannattajia ryhmä aikoo hakea kaikista etnisistä ryhmistä. Mielenosoitus: Vapauttakaa Naze Aghai!Säilöönoton vastainen toimintapäivä Metsälässä lauantaina 8.9.2007.
Mielenosoitus säilöönottokeskusta vastaan - Naze Aghain ja muiden vangittujen puolesta Aika: Lauantai 8.9. klo 12.00 Kokoontumispaikka: Käpylän asema Puheenvuoroja ja musiikkia. Esiintymässä mm. SuperJanne, Julma-Henri ja Steen1. Kirkolta turvaa hakenut Iranin kurdi Naze Aghai on saanut käännytyspäätöksen. Ulkomaalaispoliisi vangitsi hänet ja siirsi torstaina 23.8. Metsälän säilöönottokeskukseen. Säilöönotto tapahtui sen jälkeen, kun Aghai oli ollut ulkomaalaisvirastossa kuultavana uuden turvapaikka-anomuksen takia. Naze Aghai on paennut vainoa, kidutusta ja järjestettyä avioliittoa. Hän on Iranissa kielletyn poliittisen puolueen jäsenen. Aghain ensimmäinen turvapaikkahakemus kuitenkin hylättiin, ja piileskeltyään maan alla useita kuukausia hän haki apua Turun Mikaelin seurakunnasta. Naze Aghai odottaa päätöksensä toimeenpanoa vangittuna Metsälän säilöönottokeskuksessa. Metsälä on osa Euroopan laajuista säilöönottokeskusten saaristoa. Säilöönottokeskukset ovat perustava osa EU-maiden tiukkaa rajapolitiikkaa ja niitä on kaikkialla unionin alueella. Säilöönottokeskuksiin päätyvät useimmiten kolmannen maailman kansalaiset, jotka tiukan rajavalvonnan takia tulevat Euroopan unionin alueelle “laittomasti”. Säilöönotto ei perustu mihinkään rikokseen, vaan valtion haluun kontrolloida ulkomaalaisten liikkumista. Säilöönottoa käytetään usein ennen käännytystä tai karkotusta, kun poliisi epäilee palautettavan pakenevan tai piiloutuvan. Ihmisten sulkeminen säilöönottokeskuksiin on mahdollista vain, koska siirtolaisia ei kohdella samanarvoisina ihmisinä kuin länsimaalaisia. Jokainen säilöönotto on rikos ja jokainen pako säilöönottokeskuksesta on oikeutettu! Lisätietoa: Katja Tuominen, katja.o.tuominen@helsinki.fi, 050 5373103 Tietokoneet kiusaamisen lisääjinäSeuraava ei ole kasku vaan tositapahtuma.Erään kaupunkin
ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut tutkija joutui
tekemään kokonaisen päivän töitä, jotta
hän sai erään taulukon näyttämään
täsmälleen samanlaiselta kuin naapurikaupungin taulukko.
Tosiasiassa alkuperäinen taulukko oli aivat yhtä hyvän
näköinen kuin naapurikaupungin taulukko.
Myös seuraava on tositapahtuma. Erään kaupungin
ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut tutkija joutui
tekemään puoli vuotta turhaa työtä, kun hänen
tietokoneohjelmia ymmärtämätön
esihenkilönsä määräsi hänet
tekemään ohjelmaa väärällä
työkalulla.
Kysymys johtamistaidon professoreille: Onko johtaja mies ja johtajatar nainen vai onko johtaja mies tai nainen tai molemmat? Vanha savolaiskeksintö otetaan uudelleen käyttöön:Tietämättömyysteoria"En tuota tiijä" ja "suattaahan se olla niin mutta suottaahan se olla olemattakii" ovat savolaisia kommentteja kaikenlaisiin uutisiin ja "tietoihin". Vasta kun toinen osapuoli alkaa intää, savolainen vastaa: "Mistä sinä sen tiijät?"Terve savolaisjärki kunniaanViisaustietelijät ovat ottaneet savolaisen ajattelutavan käyttöön ja antaneet sille nimityksen "tietämättömyysteoria". Tässä lehdessä asiasta käytetään kuitenkin nimitystä "terve savolaisjärki".IlmakitarasinfoniaorkesteriYleisradio järjestää lähiaikoina ilmasinfoniaorkesteriesityksen tulevan musiikkitalon montussa.Helmiä sioille"Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä." väitetään taruhenkilö Jeesuksen sanoneen (Matt. 7.1-6).Mitä tulee esimmäiseen opetukseen, se tarkoittaa, ettei koiria saa syöttää liikaa, muuten ne lihovat ja saavat sydäntaudin. Juuri niin kävi tämän lehden toimittajan ensimmäiselle koiralle. Toisen opetuksen esitti minulle tuttavani. Hänen mielestään se, että käytän aikaani tämän lehden tekemiseen, on helmiä sioille. Siat eivät lue, ja jos ne lukisivat, ne luultavasti olisivat kanssani enemmän samaa mieltä kuin viisaustieteilijät. Ajatus muusikoille ja laulajille: Älkää aina panko miestä palvomaan naista. Pankaa mieluummin toimittaja ylistämään Helsingin Sanomien älymystöä. Aihe kirjoituskilpailuumme osallistujille:Jeesus TarzaninaTämän kirjoittaja ajatteli ensin ehdottaa aihetta Muhammed Tarzanina, mutta henkikultani on minulle vielä sen verran rakas, että lykkäsin tämän aiheen antamisen lehtemme seuraavaan numeroon.Sen sijaan ehdotan kirjoituskilpailuumme osallistujille, että joku kirjoittaisei aiheesta Jeesus Tarzanina. Tämän kertomuksen pitäisi olla niin vetävä, että nuorisomme lakkaisi peruskoulun ala-asteella tankkaamasta päähänsä tylsiä jeesustarinoita ja vaihtaisi ne action - kertomuksiin. Kuka pani alulle Neuvostoliiton harharetket muslimien parissa?Lähteet, joita emme halua paljastaa, kertovat, että Venäjän vallankumouksen rahaministeri Josif Vissarionovitš Džugašvili (joka venäjänsi nimensä myöhemmin muotoon Stalin = Teräksinen) riitautui Leninin kanssa ja katosi jonnekin Wieniin. Sieltä hän teki matkoja entisen Jugoslavian kriisipesäkkeisiin ja yritti saada aikaan islamilaisen vallankumouksen.Kun pankkiirien kidnappaukset eivät enää tuottaneet rahaa vallankkumouksellisille, Lenin määräsi, että rahaministeri on löydettävä ja suostuteltava uudestaan tehtäväänsä. Josif löytyi ja palasi tehtäviinsä. Neuvostokommunistit eivät kuitenkaan koskaan lakanneet haaveilemasta arabisosialismista, joka toisi sosialismin laajoille alueille. Kuten nyt tiedämme, näin ei käynyt. KielenhuoltoViimeinkin sanalle agnostikko on keksitty hyvä suomennos: jumalongelmainen.Sananlasku-uudistusLehtemme käynnistää sananlasku-uudistuksen.Vanha
sananlasku: Joutui ojasta allikkoon.
Uusi sanalasku: Joutui ojasta juoppoputkaan. Vanha sananlasku: Lähti sutta pakoon ja tuli karhu vastaan. Uusi sanalasku: Lähti poliisia pakoon ja ajoi lyhtypylvääseen. Tohtori Pertti Lindfors: Moraalifilosofia on mielipidekirjallisuuttaSuomen koululaitos luultavasti opettaa edelleen mielipidettä: ”Ceterum censeo Carthaginem esse delendam – Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä”. Mielestämme tällainen opetus on turhaa, koska Karthagoa ei ole ollut enää pitkiin aikoihin.Sen sijaan lehtemme toivoo koululaitoksen ottavan äskettäin kuolleen suomalaisen filosofin, tohtori Pertti Lindforsin mielilauseen "moraalifilosofia on mielipidekirjallisuutta" opetussuunnitelmiinsa (ja lakkauttavan opetushallituksen, joka vastustaa kaikkia oikeita uudistuksia). Siveysviisaustieteilijät (moraalifilosofit) kuvittelevat tekevänsä tutkimusta, kun he kirjoittavat paksuja sitaattikokoelmia sellaisten toisten siveysviisaustietelijäin kirjoista, joissa ollaan samaa mieltä siveysviisaustietelijän itsensä kanssa. Mielipiteiden todistaminen mielipiteillä on erityisen yleistä Helsingin Sanomissa, joka kysyy mielipidettä vähintään käytännöllisen viisaustieteen professori Timo Airaksiselta. Ratkaisu presidenttiongelmiinÄskettäin perustettu Virtuaalipresidenti Oy tarjoaa presidenttipalveluja kaikille niille maille, joilla on ongelmia presidenttien kanssa.Feminismin ongelmiaNaaras- ja uroesläinten työnjaon historiaaEsi-isämme kalat ovat ratkaisseet naaraseläinten ja uroseläinten työnjaon hyvin monilla tavoin. Eräät uroskalat rakentavat pesän, hoitavat ja suojelevat munia ja lopuksi auttavat kalanpoikasia kuoriutumaan.Ihmisten ongelmiaFeministitiedehenkilöt yrittävät selvittää, miten kalojen työnjakoa voitaisiin soveltaa myös ihmisiin. Ilemisesti miehiä pitäisi geenimanipuloida, jotta he voisivat naisten sijaan kasvattaa sikiön ja synnyttää lapsia.Vihreät vastaanVihreiden eduskuntaryhmä on kovimpia femiinistejä lukuun ottamatta vastustanut miesten geenimanipulointia lisääntymisjärjestelmän muuttamiseksi.Vihreiden mielestä geenimanipulaatiota olisi syytä käyttää pikemminkin siittimen koon ja erektion kestävyyden kasvattamiseen. Tästä ei olisi mitään haittaa naisille vaan päinvastoin pelkää iloa. Viimeksi mainittua kantaa tukee mm. saapuvan roskapostin enemmistö. Kuukauden kysymys:Minä vuonna aika syntyi?Kielitieteen ongelmia 1Mitä tarkoittaa inversiokielen sana mumpappa?Vihje: Kun salbertloogikot kirjoittavat R1(x)&R2(x) inversiokielessa merkitään X(r1&r2). TaloustiedeJohtavien taloustieteilijäin mielestä monopolikapitalistisen imperialismin nykyinen vaihe edellyttää, että työntekijäsaneerauksen lisäksi ryhdytään voimakkaisiin toimenpiteisiin omistajasaneerauksen tehostamiseksi. Mihin omistajia oikeastaan tarvitaan, kun pörssimeklarit hoitavat kaiken?Selitys filosofien mielipide-eroihinKeittiöpsykologien 1. kongressi on tullut siihen tulokseen, että filosofia on eräs skitsofrenian eli jakomielitaudin laji. Filosofien väliset erimielisyydet eivät keittiöpsykologien mukaan selity millään muulla tavalla.Musteentuhrijoita ei kuitenkaan pidä lähettää Siperiaan, koska Helsingin yliopiston filosofian laitoksen mukaan heitä voidaan parhaiden vahtia tekemällä heistä filosofian professoreja. Tämän lehden toimitus on eri mieltä Helsingin yliopiston kanssa siitä, miten kylähulluja (jumaluustieteilijät mukaan lukien) voitaisiin parhaiten vahtia. Mielestämme kylähullut ansaitsevat arvonimen "kylähullu". Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että kylähullut promovoidaan Helsingin tuomiokirkossa. Huippuväitöskirja AmerikastaHuippuamerikkalaisen huippuyliopiston huipufilosofian huippuprofessori on saanut valmiiksi väitöskirjan omasta ajattelustaan.Kun huippuyliopiston huipputiedekunta käsitteli kysymystä siitä, miten huippuprofessorin huippuajatukset saataisiin parhaiten välitettyä tuleville professorisukupolville, päätettiin, että huippuprofessori tekee väitöskirjan omasta ajattelustaan. Huppuprofessori teki huipputyötä huippupalkalla 15 vuotta, ja kaksi kolmannesta tuhatsivuisesta väitöskirjasta on viitteitä muiden huippufilosofien kirjoituksiin. Tiedemaailma on ottanut huippuväitöskirjan riemulla vastaan. Tämä on varmasti ensimmäinen filosofian väitöskirja, jonka johtopäätökset ovat ehdottoman tosia. Väitöskirjan johtopäätös on, ettei huippuprofessorilla ole ollut yhtään omaa ajatusta. Kaikkeustieteen historiaaEsi-isämme kalat ajattelivat, että kaikkeus alkaa merenpohjasta ja päättyy vedenpintaan.Esi-isämme ihmiset ajattelivat, että alapuolellamme on Helvetti ja yläpuolellamme on Taivas. 2000 - luvulla on päädyttiin siihen, ettei kaikkeus pääty kristallikuoreen, jonka takana on taivas, vaan kumipalloon, joka pullistuu pullistumistaan ekä räjähdä koskaan. Tästä syystä taivaaseen pääsy on koko ajan helpottunut. Eräs pastori jopa väittää, että kaikki pääsevät taivaaseen. Tekniikan ongelmiaMiten esimerkiksi pölynimureilla ja imurointiroboteilla koottu pöly voitaisiin tehokkaimmin kierrättää?Pyhien kirjoitusten kirjoituskilpailun satoaSnsslhnnlmNfnknsnjmslmnlstnhstrstkrjtttlmnlslljtk vtIsrlnhnnjnnstjmsjtlslljpk nllkrjtttkskstnnmsprf tnjlmtksHngnvktksstkrjtt tjsnttskktkttHrrnhltnttvtlvtthts tllksnlmJmlnlhjnjvmnvktks stttnknnttsnMrnnsntmjHrrnhltnktkmtllksnsll hvksn htnknpknnvltksllknnttJmlnlhjnktt GravitationThis is a link.GeometriaTämä on linkki.Ateismin määritelmäGeorge H. Smithin ontologinen ateismin määritelmä:Ateismi on väite: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa Tässä määritelmässä on määritelty olemassaoloa koskeva eli ontologinen käsitys. Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Mitään olemassaolon ja olemattomuuden välimuotoa ei ole. Teismi on väite: jumala tai jumalia on olemassa Deismi (jumala on olemassa, mutta ei puutu maailmanmenoon) ja panteismi (jumala on sama kuin maailmankaikkeus) ovat tämän mukaan teismiä Inhimillinen tieto siitä, mitä on olemassa, on vajavaista. Joku saattaa pitää varmana, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Joku toinen saattaa pitää varmana, että jumala tai jumalia on olemassa. Joku kolmas voi olla epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa vai ei. Ateistin määrittelemäAteisti on henkilö, jonka mielestä ateismi on tosi.Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmäAgnostikko eli jumalaongelmainen on henkilö, joka ei mielestään tiedä, onko ateismi tosi vai onko teismi tosi.Uskonnon määritelmäUskonto on järjestäytynyttä teismiä.Ne käsitykset joissa ei ole jumalia, eivät ole tämän määritelmän mukaan uskontoja. Raamatun ristiriidatLukeaksesi napauta tästä.LinkkejäAteistien ehdotus lukion elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksiAteistien ehdotus perusasteen elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi Ateistifilosofi Pertti Lindforsin juhlakirja on ilmestynyt Bill ja Melinda Gates’in säätiö antoi yli 10 miljoonaa dollaria Discovery Institute’lle, “älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” propagandaan Edvard Westermarck: Siveys ja kristinusko (1907) Esitelmä ateismista 30.10.2003 Esitelmä posthumanismista 16.2.2004 Islam ja naiset Jumalanpilkkasakot Suomessa Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä Lausunto vihkimisoikeuden laajentamisesta Lavanam on terrorism Lavanam: Let all of us search for new means Lavanam's open letter to Naxalite (Maoist) friends Ortodoksipappi aiheutti Suomessa naisen kuoleman ja peri hänen omaisuutensa Rolf Lagerborg (1907) Kristinuskon opetusta vai maallista siveyskasvatusta Tunnettuja ”älykkään suunnittelun jumalatodistuksen” kannattajia ja vastustajia Tätä Helsingin Sanomat ei julkaissut Vapaa Ajattelijan päätoimittaja on erotettu kaikista tehtävistään Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuuston kokous 27.11.2005 Vapaa-ajattelijain tiedottaja vastustaa ateismia Wikipedia ateisteja vastaan Write to Lavanam |