FF1 Johdatus filosofiseen ajatteluun

Versio 1.2


Lukion pakollinen kurssi
Kurssi pdf - muodossa on osoitteessa

http://etkirja.pp.fi/FI1.pdf

Tekstin alkuun pääset napauttamalla tästä.
Filosofian sanasto. Viimeksi päivitetty 25.7.2013.



Sisällysluettelo
  1. Opetushallituksen virallinen opetussuunnitelma
  2. Mitä filosofia on
    1. Sanan "filosofia" synty
    2. Filosofisten kysymysten luonne
    3. Tehtäviä
    4. Kriittisyys
    5. Tehtäviä
    6. Objektiivisuus
    7. Tehtäviä
    8. Abstraktisuus
    9. Tehtäviä
    10. Paradoksit
      1. Mikä on paradoksi
      2. Esimerkki: Valehtelijan paradoksi
      3. Valehtelijaparadoksin ratkaisuja
    11. Tehtäviä
    12. Sokraattinen menetelmä
    13. Tehtäviä
    14. Erityiskäsitteiteitä
    15. Tehtäviä
    16. Tehtäviä
    17. Tehtäviä
    18. Tehtäviä
    19. Tehtäviä
    20. Tehtäviä
    21. Tehtäviä
    22. Tehtäviä
    23. Tehtäviä
    24. Tehtäviä
    25. Tehtäviä
    26. Tehtäviä
  3. Eurooppalaisen filosofian alku
    1. Esisokraatikot
    2. Tehtäviä
    3. Tehtäviä
    4. Esisokraattinen luonnonfilosofia
    5. Tehtäviä
    6. Tehtäviä
    7. Tehtäviä
    8. Tehtäviä
    9. Tehtäviä
    10. Tehtäviä
    11. Tehtäviä
    12. Nykyinen luonnonfilosofia: Luonnonfilosofian seura
    13. Tehtäviä
    14. Platonin ideaoppi (objektiivinen idealismi)
    15. Tehtäviä
    16. Tehtäviä
    17. Tehtäviä
    18. Tehtäviä
  4. Aristoteles
    1. Mitä Aristoteles tutki
    2. Tehtäviä
    3. Aristoteleen elämä
    4. Tehtäviä
    5. Aristoteleen opetukset
    6. Tehtäviä
    7. Aristoteleen siveysajattelu (etiikka)
    8. Tehtäviä
    9. Aristoteles ja politiikka
    10. Tehtäviä
    11. Aristoteles ja tieteet
    12. Tehtäviä
    13. Tehtäviä
    14. Tehtäviä
    15. Aristoteleen perintö
    16. Tehtäviä
  5. Filosofisten kysymysten suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin
    1. Onko tiede arvovapaata
    2. Tehtäviä
    3. Empirismi
    4. Tehtäviä
    5. Rationalismi
    6. Tehtäviä
    7. Deduktiivinen / induktiivinen
    8. Tehtäviä
    9. Deduktio
    10. Tehtäviä
    11. Kehäpäätelmä
    12. Tehtäviä
    13. Syllogismi
    14. Prosessi
    15. Tehtävä
    16. Kategoriat
    17. Tehtäviä
    18. Mitä siveysajattelu tutkii
    19. Siveysarvot ja muut arvot
    20. Tehtäviä
    21. Itseisarvot ja välinearvot
    22. Tehtäviä
    23. Arvoarvostelmat
    24. Totuusarvostelmat (propositiot)
    25. Tehtäviä
    26. Velvoitteet ja arvot
    27. Tehtäviä
    28. Siveyssääntö
    29. Tehtäviä
    30. Velvoite
    31. Tehtäviä
    32. Valtarakenteiden arvot
    33. Tehtäviä
    34. Sisäinen oivallus (intuitio)
    35. Tehtäviä
    36. Käsityksiä siitä, mikä on hyvää
    37. Tehtäviä
    38. Keiden hyväksi
    39. Tehtäviä
    40. Vahinkoperiaate
    41. Tehtäviä
    42. Kultainen sääntö
    43. Ketkä auttavat muita?
    44. Tehtäviä
  6. Toislakinen, omavastuinen ja yleinen siveys
    1. Käsitteitä
    2. Tehtäviä
    3. Eri käsityksiä
    4. Tehtäviä
    5. Jumalat kiinnostuivat siveydestä vasta äskettäin
    6. Tehtäviä
    7. Jumalanlakinen siveys
    8. Tehtäviä
    9. Oman lapsen uhraaminen jumalille
    10. Tehtäviä
    11. Islam esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
    12. Tehtäviä
    13. Raiskauksen uhreja on teloitettu
    14. Tehtäviä
    15. Väite, ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa
    16. Tehtäviä
    17. Latinalaiset ja bysanttilaiset kristityt siveydestä
    18. Tehtäviä
    19. Pelagiuksen käsitys
    20. Tehtäviä
    21. Tuomas Akvinolainen
    22. Tehtäviä
    23. Hillary Clinton: Uskonto voi vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista
    24. Tehtäviä
  7. Elämän tarkoitus (ei kysytä ylioppilaskirjoituksissa)
    1. Selityksen selityksiä
    2. Savossa ei selitellä
    3. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    4. Tehtäviä
    5. Viinan syytä
    6. Elämä on elämisen arvoista
    7. Tahto elää
    8. Onnellisuus tavoitteena
    9. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
    10. Tehtäviä
  8. Filosofian keskeiset osaalueet
    1. Teoreettinen filosofia
    2. Käytännöllinen filosofia
    3. Muita jaotteluja
    4. Tehtäviä
  9. Todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia peruskäsityksiä
    1. Teleologia
    2. Tehtäviä
    3. Eksistentialismi (Olemassaoloismi)
      1. Ihmistieteet
      2. Heidegger
      3. Sartre
    4. Tehtäviä
    5. Syysuhteeseen (kausaliteetti) perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
    6. Tehtäviä
    7. Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen ar­vostelua
    8. Tehtäviä
    9. Tehtäviä
  10. Hengen ja aineen (materian) suhde
    1. Muita todellisuuskäsityksiä
    2. Tehtäviä
    3. Psykofyysinen ongelma
    4. Tehtäviä
    5. Huumesienet ja aivot
    6. Tehtäviä
  11. Mahdolliset maailmat
    1. Puhe mahdollisista maailmoista
    2. Tehtäviä
    3. Mahdollisten maailmojen olemassaolo
    4. Tehtäviä
    5. Mahdollisten maailmojen luonne
    6. Tehtäviä
    7. Arvostelua
    8. Tehtäviä
    9. Mitä mahdollisilla maailmoilla on tekemistä perusaineskiistan kanssa?
    10. Tehtäviä
  12. Mitä aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on
    1. Uskontojen määrittelemä kieli
    2. Tehtäviä
    3. Miten välttää sekaannuksia
    4. Tehtäviä
    5. Vanhin todellisuuskäsitys
    6. Tehtäviä
    7. Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi
    8. Tehtäviä
    9. Aineen määrittelykiista
    10. Tehtäviä
    11. Viisauden ystävät sotajalalla
    12. Korjattu aineen määritelmä
    13. Tehtäviä
    14. Esimerkkejä aineesta
    15. Tehtäviä
    16. Aineen olemassaolo
    17. Tehtäviä
    18. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sieluaineen
    19. Tehtäviä
    20. Mikä on ihmiskunnalle parasta
    21. Tehtäviä
    22. Onko olemassa myös muita kuin minä?
    23. Tehtäviä
    24. Onko Platon historian vahingollisin viisauden ystävä?
    25. Tehtäviä
    26. Oliot ja ominaisuudet
    27. Tehtäviä
    28. Monen todellisuuden kannattajat
    29. Tehtäviä
    30. Kahden todellisuuden käsitykset
    31. Tehtäviä
    32. Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot
    33. Tehtäviä
    34. Ihmistodellisuus karkeistuksena
    35. Tehtäviä
    36. Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia
    37. Tehtäviä
    38. Mittakaava määrää sen, millä asioilla on merkitystä ihmisille
    39. Tehtäviä
    40. Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista
    41. Tehtäviä
    42. Eräitä säilyvyyksiä
    43. Tehtäviä
    44. Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään
    45. Tehtäviä
    46. Dialektinen materialismi
    47. Tehtäviä
    48. Historiallinen materialismi
    49. Tehtäviä
  13. Tiedon lajeja
    1. Tiedon lajeista
    2. Immanuel Kantin lajittelut
    3. Synteettinen tieto
    4. Analyyttinen tieto
    5. A posteriori -tieto
    6. A -priori -tieto
    7. Tehtäviä
    8. Immanuel Kantin empiirinen realismi
    9. Tehtäviä
    10. Kiista kantilaisten ja ja loogisen empirismin välillä
    11. Tehtäviä
    12. Ymmärryksen kategoriat
    13. Tehtäviä
  14. Syysuhde eli kausaliteetti
    1. Tehtäviä
  15. John Locke ja a priori
    1. Tehtäviä
  16. Willard Van Orman Quine ja jako analyyttisiin ja synteettisiin väitteisiin
    1. Taustaa
    2. Quine loogista empirismiä vastaan
    3. Mitä Quine väitti
    4. Tehtäviä
    5. Käsitteet ja kokemustieto
    6. Tehtäviä
    7. Samanmerkityksisyys
    8. Tehtäviä
    9. Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus
    10. Tehtäviä
    11. Empirismin kaksi dogmia
    12. Tehtäviä
  17. Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta
    1. Logiikan ja matematiikan analyyttisyys
    2. Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla
    3. Tehtäviä
    4. Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu
    5. Pintainformaatio ja syvyysinformaatio
    6. Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa
    7. Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne
    8. Quinen ongelma on väärin asetettu
    9. Penkkiurheilijat
    10. Tehtäviä
    11. Pertti Lindforsin vastaus Quinelle
    12. Tehtäviä
    13. Alfed Ayer merkityksen merkityksestä
  18. Analyyttinen filosofia
    1. Analyysi
    2. Tehtäviä
    3. Immanuel Kant ja looginen empirismi
    4. Onko perintötekijöissämme ajatuksia
    5. Tehtäviä
    6. Posthumanismi ja Immanuel Kant
    7. Tehtäviä
    8. Ristiriitaiset kokemusväitteet ovat epätosia
    9. Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja
    10. Tehtäviä
    11. Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä
    12. Tehtäviä
    13. Loogisen päättelyn (deduktion) alkuperä
    14. Tehtäviä
    15. Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa
    16. Tehtäviä
    17. Matematiikka esikuvana
    18. Tehtäviä
    19. Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita
    20. Tehtäviä
    21. Logiikka ei sano mitään todellisuudesta
    22. Tehtäviä
    23. Muuttumaton ja ikuinen todellisuus
    24. Tehtäviä
    25. Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella
    26. Tehtäviä
    27. Platonin aukko
    28. Tehtäviä
    29. Voimme saada tietoa todellisuudesta
    30. Tehtäviä
    31. Antiikin epäilijät
    32. Tehtäviä
    33. Inhimillinen käsitys todellisuudesta
    34. Tehtäviä
    35. Syysuhde ja ennustaminen
    36. Tehtäviä
    37. Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys
    38. Tehtäviä
    39. Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys (subjektiivinen idealismi)
    40. Tehtäviä
    41. Oleminen on havaituksi tulemista
    42. Tehtäviä
    43. Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään
    44. Tehtäviä
    45. Vain todellisten syiden löytämisestä on apua
    46. Tehtäviä
    47. Tiedon haltija eli kokija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö (content)
    48. Tiedon kokijan ja kohteen suhde
    49. Tehtäviä
    50. Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa
    51. Tehtäviä
    52. Perinteinen käsitekäsitys
    53. Tehtäviä
    54. Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua
    55. Tehtäviä
    56. Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen
    57. Tehtäviä
  19. Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä
    1. Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä
    2. Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo
    3. Tehtäviä
    4. Mitä postmodernismi kieltää
    5. Tehtäviä
    6. Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia
    7. Tehtäviä
    8. Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa
    9. Tehtäviä
    10. Kaaoskäsitys
    11. Tehtäviä
    12. Tieteet kaiken poikkeavan tappajina
    13. Tehtäviä
    14. Piilosisällöstä ristiriitoja
    15. Tehtäviä
    16. Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi
    17. Tehtäviä
    18. Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke
    19. Tehtäviä
    20. Ymmärrätkö seuraavan tekstin
    21. Tehtäviä
  20. Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo
    1. Inhimillinen tiedon jano
    2. Tehtäviä
    3. Haluamme tietää myös totuuden
    4. Tehtäviä
    5. Vastakkaiset käsitykset
    6. Tehtäviä
    7. Totuuskammo
    8. Tehtäviä
    9. Mihin totuuskammoiset tarvitsevat sanaa "tieto"
    10. Tehtäviä
    11. Onko tieteenfilosofia elossa
    12. Tehtäviä
  21. Totuuskäsityksiä
    1. Vastaavuuskäsitys (korrespodenssiteoria)
    2. Tehtäviä
    3. Yhteensopivuuskäsitys (koherenssiteoria)
    4. Tehtäviä
    5. Menestyksellisyyskäsitys (pragmaattinen teoria)
    6. Tehtäviä
    7. Yksimielisyyskäsitys (konsensusteoria)
    8. Tehtäviä
    9. Onko totuus tarpeeton sana (deflationistinen totuusteoria)
    10. Tehtäviä
    11. Käsitys, jonka mukaan käsitteen ”totuus” alaa on nykyisestä laajennettava
    12. Tehtäviä
  22. Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus
    1. Perinteinen käsitys
    2. Tehtäviä
    3. Semideflationismi (semideflationism)
    4. Tehtäviä
    5. Mistä lauseista saa käyttää nimitystä ”tosi”?
    6. Tehtäviä
  23. Mitä olemassaolo on
    1. Heikko ja vahva olemassaolo (kiinan kielen käsitteitä)
    2. Tehtäviä
    3. Metafysiikan lajeja
    4. Tehtäviä
    5. Onko tässä kirjassa metafysiikkaa?
    6. Tehtäviä
  24. Vapaus ja välttämättömyys
    1. Mitä vapaa tahto tarkoittaa
    2. Tehtäviä
    3. Älykkäiden eläinten valintamahdollisuudet
    4. Tehtäviä
    5. Lainalaisuusoppi (determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)
    6. Tehtäviä
    7. Päteekö satunnaisoppi (indeterminismi) fysiikassa?
    8. Kumpi on tosi, lainalaisuusoppi (deterministi) vai satunnaisuusoppi (indeterministi)?
    9. Tehtäviä
    10. Säännönmukaisuus (lainalaisuus, determinismi) ja inhimillinen vapaus
    11. Tehtäviä
    12. Siveellinen vastuunalaisuus
    13. Tehtäviä
    14. Rikollisuustaipumuksen periytyvyydestä
      1. Tutkimus: Väkivalta ei selity yhdellä geenillä
    15. Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät (geenit)
    16. Tehtäviä
  25. Tietoa ja tietämistä koskevia peruskäsityksiä ja niiden suhde tieteellisiin ja arkisiin käsityksiin
    1. Väitetieto
    2. Tehtäviä
    3. Tiedon ja informaation ero
    4. Tehtäviä
    5. Tiedon määritelmä
    6. Tehtäviä
    7. Gettierin vastaesimerkit
    8. Tehtäviä
    9. Tiedon määritelmän parannusyrityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Tiedon oikeuttaminen
    12. Tehtäviä
  26. Todellisuuskäsitys ja totuus
    1. Eino Kailan käsitteistö
    2. Tehtäviä
    3. Todellisuuskäsitys ja elämänkäsitys
    4. Tehtäviä
    5. Inhimillinen tieto
    6. Tehtäviä
    7. Riittääkö heikko tiedon määritelmä?
    8. Tehtäviä
    9. Käsitteen "tiede" ongelmallisuus
    10. Tehtäviä
    11. Siveyslauseiden suhteellisuus
    12. Tehtäviä
    13. Ajatustunnesiveys
    14. Tehtäviä
    15. Siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)
    16. Tehtäviä
  27. Käsitteellisen ja kokemuksellisen suhde tiedon muodostumisessa
    1. Käsite
    2. Tehtäviä
  28. Kuvailevat lauseet
    1. Propositio eli väitelause
    2. Arvottavat lauseet
    3. Tehtäviä
  29. Tiedon hankkimismenetelmät
    1. Arvovallan (auktoriteetin) menetelmä
    2. Tehtäviä
    3. Uskon menetelmä
    4. Tehtäviä
    5. Sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmä
    6. Tehtäviä
    7. Todellisuustutkimuksen (tieteellinen) menetelmä
    8. Tehtäviä
    9. Ristiriidattomuus
    10. Tehtäviä
    11. Havaintojen merkitys
    12. Tehtäviä
    13. Yleistäminen havainnoista
    14. Tehtäviä
    15. Humen ongelma
    16. Tehtäviä
    17. Yksikin havainto voi kumota aikaisemmat käsitykset
    18. Tehtäviä
    19. Fallibilismi
    20. Tehtäviä
    21. Tehtäviä
    22. Vahva tai heikko todistuksen taakka on väitteen esittäjällä
    23. Tehtäviä
    24. Itsekorjaavuus, itsenäisyys ja kehittyvyys
    25. Voidaanko tiedettä arvostella?
    26. Tehtäviä
  30. Yksilön ja yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä
    1. Yksilö ja yhteiskunta
    2. Tehtäviä
  31. Oikeudenmukaisuuden ja vapauden käsitteet
    1. Oikeudenmukaisuus
    2. Tehtäviä
    3. Oikeudenmukaisuuden sovellutuksia
    4. Tehtäviä
    5. Esimerkki: Nälkä
    6. Tehtäviä
    7. Miksi on lakeja ja mittapuita (normeja)
    8. Tehtäviä
  32. Vapaus arvona
    1. Mitä vapaus on
    2. Tehtäviä
    3. Negatiivinen vapaus
    4. Tehtäviä
    5. Vapauden rajoitusten perusteluja
    6. Tehtäviä
    7. Negatiivisen vapauden arvostelua
    8. Tehtäviä
  33. Positiivinen vapaus (vai oikeus?)
    1. Onko positiivista vapautta olemassa
    2. Tehtäviä
    3. Onko alkoholisti vapaa
    4. Tehtäviä
    5. Mielettömiä tekoja vapaasti
    6. Tehtäviä
    7. Voidaanko vapautta puolustaa panssarivaunuin
    8. Tehtäviä
  34. Vapauden poistaminen: rangaistus
    1. Rangaistusten puolustaminen
    2. Rangaistus rikoksen sovittamisena
    3. Tehtäviä
    4. Sovittamisen arvostelua
    5. Tehtäviä
    6. Rangaistus rikosten ehkäisijänä
    7. Tehtäviä
    8. Arvostelua rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen
    9. Tehtäviä
    10. Yhteiskunnan suojeleminen
    11. Tehtäviä
    12. Arvostelua yhteiskunnan suojelemiselle
    13. Tehtäviä
    14. Rikollisten kasvattaminen
    15. Tehtäviä
    16. Arvostelua rikollisten kasvattamiskäsitykselle
    17. Tehtäviä
  35. Hyvän ja oikean käsitteet
    1. Kuvaileva (deskriptiivinen) ja arvottava (normatiivinen) siveysajattely (etiikka)
    2. Siveystutkimus (metaetiikka)
    3. Hyvä
    4. Oikea
    5. Tehtäviä
  36. Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset ja niiden arviointia sekä deontologinen siveys
    1. Määritelmiä ja sivistyssanoja
    2. Uskonnoissa on vevoitteita
    3. Tehtäviä
    4. Tehtäviä
    5. Aatteeliset velvoitteet
    6. Tehtävä
    7. Velvollisuussiveys ja sen arviointia
    8. Tehtäviä
    9. Siveysperiaatteista
    10. Tehtävä
    11. Ehdottomat velvollisuudet
    12. Tehtäviä
    13. Ehdolliset velvollisuudet
    14. Tehtäviä
    15. Yleistettävyys, kultainen sääntö
    16. Tehtäviä
    17. Älä kohtele ihmisiä pelkkinä välineinä
    18. Tehtäviä
  37. Velvollisuussiveyden arviointia
    1. Tyhjyys
    2. Tehtäviä
    3. Ristiriidat
    4. Tehtäviä
    5. Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
    6. Tehtäviä
    7. Epäuskottavuus
    8. Tehtäviä
  38. Hyveet
    1. Mitä hyvesiveys on
    2. Hyveajattelun ongelmia
    3. Tehtäviä
    4. Onko suvaitsevuus hyve?
    5. Mitä tahansa ei pidä suvaita
    6. Se, mikä on toisissa olosuhteissa hyve, on toisissa olosuhteissa pahe
    7. Tehtäviä
  39. Seuraussiveys (seurausetiikka)
    1. Johdantoesimerkki
    2. Tehtäviä
    3. Seuraussiveys on puhtaasti tekninen periaate
    4. Tehtäviä
    5. Mitä siveyttä ulkoavaruudesta tulleet älylliset oliot noudattaisivat?
    6. Tehtäviä
    7. Miten seuraussiveys saa siveellisiä ulottuvuuksia
    8. Esimerkkejä
    9. Tehtäviä
    10. Mohismi
    11. Tehtäviä
    12. Suurin hyvinvointi
    13. Tehtäviä
    14. Siveellinen itsekkyys (egoismi)
    15. Tehtäviä
    16. Itsekkyyden filosofian historiaa
      1. Bernard de Mandeville
      2. Tehtäviä
      3. Max Stirner
      4. Tehtäviä
      5. Friedrich Nietzsche
      6. Moraalin alkuperä
      7. Nihilismin ylittäminen
      8. Kristinuskon taakka
      9. Yli-ihminen
      10. Natsit ja Nietzshe
      11. Tehtäviä
      12. Psykologinen egoismi (itsekkyys)
      13. Tehtäviä
    17. Muiden huomioiminen eli altruismi
      1. Yleistä
      2. Tehtäviä
      3. Auguste Comte
      4. Altruismi
      5. Tehtäviä
      6. Psykologinen altruismi
      7. Tehtäviä
      8. Altruismi ja yhteiskunta
      9. Tehtäviä
      10. Altruismi biologiassa
      11. Tehtäviä
      12. Vastavuoroinen altruismi
      13. Tehtäviä
  40. Seuraussiveyden arvostelua
    1. Miksi seuraussiveyden arvostelua on syytä käsitellä tässä kirjassa
    2. Ihmissyöjäesimerkki
    3. Tehtävä
    4. Kidutus
    5. Oppera ja urheilukilpailut
    6. Sokrates ja sika
    7. Tehtäviä
    8. Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia?
    9. Tehtäviä
    10. Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi
    11. Tehtäviä
    12. Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä?
    13. Tehtäviä
    14. Esimerkki: Raivostunut väkijoukko tappoi jumalanpilkasta epäillyn miehen Pakistanissa
    15. Tehtäviä
    16. On tilanteita, joissa mikä tahansa siveys johtaa omien normiensa kannalta katsottuna huonoihin seurauksiin
    17. Tehtäviä:
    18. Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
    19. Tehtäviä
    20. Hyvinvointia lisäävät kemikaalit
    21. Tehtävä
    22. Pitääkö unohtunut velka maksaa
    23. Tehtäviä
    24. Kärsimysten vähentäminen
    25. Tehtävä
    26. Pitäisikö kaikki elämä hävittää?
    27. Tehtävä
    28. Seuraussiveyden lievennys: Sääntöjä sisältävä seuraussiveys
    29. Tehtäviä
    30. Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa
    31. Tehtäviä
    32. Seuraussiveys ja uskonnot
    33. Tehtäviä
  41. Lisälukemista: Liberalismin synnyttämiä seuraussiveyden muotoja
    1. Tavallinen utilitarismi
    2. Tehtäviä
    3. Suora ja epäsuora utilitarismi
    4. Tehtäviä
    5. Preferenssiutilitarismi
    6. Tehtäviä
  42. Toimintaa ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin kuten kauneuteen
    1. Arvototuussiveys (siveellinen realismi)
    2. Tehtäviä
  43. Hyvää elämää ja onnellisuutta koskevia käsityksiä
    1. Eudaimonismi
    2. Tehtäviä
    3. Hedonismi, siveellinen
    4. Tehtäviä
    5. Tehtäviä
    6. Hedonismi, psykologinen
    7. Tehtäviä
    8. Onnellisuus
    9. Tehtäviä
    10. Onni sattumana
    11. Tehtäviä
  44. Onnellisuus
    1. Jo muinaiset ihmiset
    2. Tehtäviä
    3. Onnen voi periä vanhemmiltaan
    4. Tehtäviä
    5. Onnellisuustutkimus
    6. Tehtäviä
    7. Onneton rikas
    8. Tehtäviä
    9. Ole kaunis
    10. Tehtäviä
    11. Onni suosii rohkeaa
    12. Tehtäviä
    13. Avoimin mielin kohti uutta
    14. Tehtäviä
    15. Pelko ja huolet sokaisevat
    16. Tehtäviä
    17. Hyvä itseluottamus palkitaan
    18. Tehtäviä
    19. Jos tunnet itsesi epäonniseksi, pidä päiväkirjaa
    20. Tehtäviä
  45. Mikä ohjaa elämääni
    1. Elämänohjeita
    2. Tehtäviä
  46. Mitä aiot tehdä elämälläsi
    1. Terveellinen elämäntapa
    2. Tehtäviä
    3. Ei opettajakaan aina ymmärrä sitä, mitä hän puhuu
    4. Tehtäviä
    5. Valintamahdollisuuksien säilyttäminen
    6. Tehtäviä
    7. Ympäristö, josta saa apua
    8. Tehtäviä
    9. Elämänsuunnitelma
    10. Tehtäviä
    11. Vastoinkäymiset
    12. Tehtäviä
    13. Emootioiden hallinta
    14. Tehtäviä
    15. Vapaa-aika
    16. Tehtäviä
    17. Todenmukainen todellisuuskäsitys
    18. Tehtäviä
    19. Propagandan torjuminen
    20. Tehtäviä
    21. Ole tiukkapipoinen oikeissa paikoissa
    22. Tehtäviä
  47. Poliittiset ihanteet, ideologiat, utopiat ja demokratian muodot
    1. Tämä esitys on lyhennelmä
    2. Pakko ja pakolla uhkaaminen
    3. Tehtäviä
    4. Yhteisön oikeutus
    5. Tehtäviä
    6. Valtiottomuus (anarkismi)
    7. Tehtäviä
  48. Anarkokapitalistin mietteitä rahasta
    1. Valtio ja raha
    2. Tehtäviä
  49. Konservatismi
    1. Vallitsevat arvot ja yhteiskunta on säilytettävä
    2. Koti, uskonto ja isänmaa
    3. Uskonnon arvot ovat myös valtion arvoja
    4. Tehtäviä
    5. Historiaa
    6. Tehtäviä
    7. Vastavaikutusta järjen käytölle
    8. Tehtäviä
    9. Verenhimoiset alamaiset
    10. Tehtäviä
    11. Perustana jumalan maailmansuunnitelma
    12. Tehtäviä
    13. Satu ihmisruumiin eri elimistä
    14. Tehtäviä
    15. Luja valtio ja puolustustahto
    16. Tehtäviä
    17. Kokoomuksen syntyvaiheita
    18. Tehtäviä
    19. Yksityisomistukseen perustuva kapitalismi
    20. Tehtäviä
    21. J. K. Paasikivi
    22. Tehtäviä
    23. Perinne on ohje
    24. Tehtäviä
    25. Tasaisen kehityksen puolesta
    26. Tehtäviä
    27. Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista
    28. Tehtäviä
  50. Liberalismi ja libertarismi
    1. Historiaa
    2. Klassinen liberalismi ja libertalismi
    3. Hyvinvointiliberalismi eli sosiaaliliberalismi
    4. Yksilön oikeudet
    5. Suomen liberaalinen puolue
    6. Tehtäviä
  51. Individualismi ja kommunitarismi
    1. Tehtäviä
  52. Fascismi
    1. Tehtäviä
  53. Sosialismi
    1. Kar Marxin sosialismin määritelmä
    2. Tehtäviä
    3. Karl Marxin kommunismin määritelmä
    4. Tehtäviä
    5. Sosialidemokratia
    6. Forssan ohjelma 1903
    7. Tehtävä
    8. Tasa-arvo perusarvona
    9. Tehtäviä
    10. Tuotantovälineet hyvinvoinnin lisäämiseen
    11. Tehtäviä
  54. Valtio
    1. Valtiomuodot
    2. Tehtäviä
    3. Oikean ja hyvän erottaminen
    4. Tehtäviä
  55. Tilapäistö eli prekariaatti
    1. Uusi luokka
    2. Tehtäviä
    3. Epäonnistuja
    4. Tehtäviä
    5. Keitä kuuluu tilapäistöön
    6. Tehtäviä
    7. Tilapäisyys
    8. Tehtäviä
    9. Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä
    10. Tehtäviä
    11. Tilapäistön syitä
    12. Tehtäviä
    13. Monopolikapitalismi
    14. Tehtäviä
    15. Ongelman ratkaisuehdotukset
    16. Tehtäviä
    17. Epävarmuudessa elävät
    18. Tehtäviä
    19. Palkkatyön ulkopuolinen työ
    20. Tehtäviä
    21. Pahimmin syrjäytyneet
    22. Tehtäviä
    23. Toisten armoilla elävät
    24. Tehtäviä
    25. Tilapäistön järjestö
    26. Tehtäviä
    27. Järjestön tarkoituksena oli
    28. Tehtäviä
    29. Järjestö vaati
    30. Tehtäviä
    31. Voit vaikuttaa
    32. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus
    33. Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä
    34. Tehtäviä
  56. Yhteiskuntasopimus
    1. Luonnontila
    2. Tehtäviä
  57. David Gauthier ja sopimussiveys
    1. Kuka hän on
    2. Kolme ajatusta
    3. Tehtäviä
    4. Hyvä ja paha
    5. Tehtäviä
    6. Ihmisen oikeudet
    7. Tehtäviä
    8. Luonnontila ei kannata
    9. Tehtäviä
    10. Oikeuksista luopuminen
    11. Tehtäviä
    12. Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen
    13. Tehtäviä
    14. Minimaalinen siveys
    15. Tehtäviä
    16. Itsevaltias on kauhukuva
    17. Tehtäviä
    18. Ydinaseet
    19. Tehtäviä
    20. Pelko luo vihollisia
    21. Tehtäviä
    22. Sotatila
    23. Tehtäviä
    24. Siveydessä on sosiaalinen lataus
    25. Tehtäviä
    26. Sisäisen tahdon toiminta
    27. Tehtäviä
    28. Siveellinen riippumattomuus
    29. Tehtäviä
    30. John Locken ehto
    31. Tehtävä
    32. Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi
    33. Tehtäviä
    34. Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
    35. Tehtäviä
    36. Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate
    37. Tehtäviä
  58. Demokratian eli kansanvalta
    1. Mitä demokratia tarkoittaa
    2. Tehtäviä
    3. Antiikin valtiomuotoja
    4. Tehtäviä
    5. Suora kansanvalta: kansankokous
    6. Tehtäviä
  59. Lähtökohtien tasa-arvo
    1. Tehtäviä
  60. Jaon (distributiivinen) oikeudenmukaisuus
    1. Tehtäviä
  61. John Rawls
    1. Tehtäviä
  62. Identiteetti
    1. Mikä on identiteetti
    2. Minuus, identiteetti, käsitteistä ei ole yksimielisyyttä
    3. Henkilöys eli persoonallisuus
    4. Tehtäviä
    5. Luonne
    6. Tehtäviä
    7. Minuus
    8. Tehtäviä
    9. Samaistuminen
    10. Tehtäviä
    11. Onko aito minuus olemassa
    12. Tehtäviä
    13. Nykyaikainen ja minuus
    14. Tehtäviä
    15. Hajanainen minuus
    16. Tehtäviä
    17. Pysyvä minuus
    18. Tehtäviä
  63. Meritokratia
    1. Tehtäviä
  64. Valetiede eli pseudotiede
    1. Aiheen käsittely
    2. Tiede ja valetiede
    3. Tehtäviä
    4. Tehtäviä
    5. Tehtäviä
    6. Tehtäviä
    7. Tehtäviä
  65. Feminismi
    1. Feminismin muodot
    2. Tehtäviä
    3. Liberaalifeminismi
    4. Tehtäviä
    5. Radikaalifeminismi
    6. Tehtäviä
    7. Postmoderni feminismi
    8. Tehtäviä
  66. Uskonnonfilosofiaa
    1. Missä on laajempi esitys?
    2. Määritelmiä
    3. Tehtäviä
    4. Dogmatismi (vanhoista opeista kiinni pitäminen)
    5. Tehtäviä
    6. Skeptisismi (epäilevyys)
      1. Solipsismi
      2. Epäilyn menetelmä
      3. Tehtäviä
      4. Cogito ergo sum
      5. Cogito ennen Descartesia
      6. Tehtäviä
      7. Bernard Williamsin kritiikkiä
      8. Tehtäviä
      9. Antonio Damasion vastaväitteitä ajatukselle "ajattelen, siis olen olemassa
      10. Tehtäviä
      11. Tehtäviä
      12. Tehtäviä
      13. Tehtäviä
      14. Tehtäviä
      15. Tehtäviä
    7. Tehtäviä
      1. Tehtäviä
    8. Uskonnollinen siveys (teologinen etiikka)
    9. Tehtäviä
    10. Ammattifilosofin esitys jumalatodistuksista
    11. Onko uskonnosta siveyden perustaksi
    12. Tehtäviä
  67. Uskontojen todellisuuskäsityksiä
    1. Sielunvalleusoppi
    2. Viimeinen tuomio
    3. Uskominen hyveenä
    4. Taivas uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, Helvetti noudattamatta jättämisen rangaistuksena
    5. Voiko ihminen itse päättää, mihin hän uskoo
    6. Tehtäviä
  68. Luonnon järjestyksen todistus ja sen arvostelua
    1. Todistus
    2. Samankaltaisuuden heikkous
    3. Kehitysoppi
    4. Muita virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa
    5. Paha
    6. Johtopäätös
    7. Tehtäviä
  69. Ensimmäisen syyn todistus ja sen arvostelua
    1. Todistus
    2. Ristiriitaisuus
    3. Ensimmäisen syyn todistus ei ole todistus
    4. Muita virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa
    5. Tehtäviä
  70. Olemassaolo-opillinen (ontologinen) todistus ja sen arvostelua
    1. Eityhjä olemassaolo perustuu kokemukseen
    2. Käsitteistä
    3. Todistus
    4. Tehtäviä
    5. Käsitteiden olemassaolo
    6. Pahan olemassaolo
    7. Tehtäviä
  71. Tieto, todistus ja jumalan olemassaolo
    1. Määritelmistä
    2. Pahan ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
    3. Paha suuremman hyvän saavuttamiseksi
    4. Samankaltaisuus taiteen kanssa
    5. Tehtäviä
  72. Vapaa tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
    1. Vapaan tahdon jumalatodistus
    2. Kaksi kyseenalaista oletusta
    3. Vapaa tahto ja ei pahaa
    4. Jumalan väliintulo
    5. Luonnollinen paha
    6. Luonnonlakien hyväntahtoisuus
    7. Tehtäviä
  73. Ihmeet todisteina
    1. Mikä ihme on
    2. Ihmeet todisteina
    3. Mikä on suurempi ihme
    4. Ihmeet ovat aina epätodennäköisiä
    5. Miksi ihmeisiin uskotaan
    6. Eri jumalien väitetään tekevän ihmeitä
    7. Tehtäviä
  74. Pelurin todistus
    1. Taustaa
    2. Halpa hinta lisää myyntiä
    3. Tehtäviä
    4. Kuoleman jälkeisiä palkintoja on helppo luvata
    5. Tehtäviä
    6. Onko jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
    7. Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme
    8. Todistuksen siveys
    9. Tehtäviä
    10. Todistus voidaan kääntää
    11. Mikä on todennäköisyys sille, että jokin jumala heittää helvettiin ne, jotka eivän hänen olemassaoloonsa usko?
    12. Nolla kertaa ääretön ei ole nolla eikä ääretön
    13. Ääretön palkinto on teknisesti mahdoton
    14. Tehtäviä
  75. Ei-realistinen käsitys jumalasta
    1. Uskonto pelkkänä välineenä
    2. Peiteltyä jumalattomuutta (ateismia)
    3. Ei-realismin muut seuraukset uskontojen suhteen
    4. Tehtäviä
  76. Muita uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
    1. Ei tietoa eli agnostisismi eli jumalaongelmaisuus
    2. Tehtäviä
  77. Usko ja sen vaarat
    1. Kuoleman jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona
    2. Uskontojen aiheuttamien kärsimysten kiistäminen
    3. Tehtäviä
  78. Taide
    1. Mitä taide on?
    2. Voidaanko taide määritellä
    3. Yhteiset piirteet
    4. Tehtäviä
  79. Erilaisia käsityksiä taiteesta
    1. Merkityksellinen muoto
    2. Kehäpäätelmä
    3. Periaatteessa kumoamaton
    4. Tehtäviä
  80. Taide ajatuksena tai tunteena taiteilijan päässä
    1. Ovatko taideteokset vain jälkiä siitä, mitä oli taiteilijan päässä
    2. Kaventaa taiteen aluetta
    3. Tehtäviä
  81. Taide laitoksena
    1. Mikä erottaa hyvän taiteen huonosta?
    2. Kehäpäätelmä
    3. Mistä syystä jotain pidetään taiteena
    4. Tehtäviä
  82. Taidearvostelu
    1. Voidaanko taiteilijan tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
    2. Teoksen alkuperää ei pidä sekoittaa teoksen merkitykseen
    3. Iva
    4. Rajoittaa liikaa taidearvostelua
    5. Tehtäviä
  83. Esitys, tulkinta ja alkuperäisyys
    1. Suorituksen historiallinen alkuperäisyys
    2. Arvostelua esityksen alkuperäisyyden vaatimukselle
    3. Hyvää voi olla myös muu kuin alkuperäinen musiikki
    4. Historiallinen tulkinta ei tee oikeutta taiteilijan työlle
    5. Tehtäviä
  84. Taide ja huijaus
    1. Onko alkuperäinen arvokkaampi kuin väärennös
    2. Hinta, itsekorostus, jäänteet menneisyydestä
    3. Täydelliset väärennökset
    4. Väärentäjän arvo taiteilijana
    5. Taideväärennösten siveys
    6. Tehtäviä
  85. Käytännön siveysongelmiaongelmia
  86. Esimerkki: abortti
    1. Sosialismin kaatuminen ja abortti
    2. Raskauden keskeytys Suomessa
    3. Yleinen (katolinen) kristillinen kirkko vastustaa raskauden keskeyttämistä
    4. Vanhoillisten käsitys
    5. Asenteet tappamiseen
    6. Kuolemantuomio
    7. Syntymä
    8. Elinkykyisyys
    9. Elonmerkkien osoittaminen
    10. Onko sikiön tappaminen väärin
    11. Kieltävien lakien seuraukset
    12. Lait ja yksityiselämä
    13. Naisnäkökulma
    14. Sikiön elämän arvo
    15. Monet abortin vastustajat syövät tapettuja eläimiä
    16. Sikiö mahdollisena tulevana ihmisenä
    17. Vastasyntyneiden tappaminen
    18. Eri maissa eri asenteita
    19. Raskauden keskeytyksen vaihtoehdot
    20. Tehtäviä
  87. Harjoitustyö
    1. Tehtäviä
Alku

Opetushallituksen virallinen opetussuunnitelma




FI1 Johdatus filosofiseen ajatteluun

Tavoitteet

Kurssin tavoitteena on, että opiskelija

  • hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia mahdollisia ratkaisuja, ymmärtää, miten filosofiassa käsitteellistetään todellisuutta, tietämistä, toimintaa ja arvoja
  • tunnistaa erilaisia filosofisia, tieteellisiä ja arkisia käsityksiä todellisuudesta, sen tietämisestä ja siinä toimimisesta
  • hahmottaa kuvailevien ja normatiivisten väitteiden eroja ja osaa perustella käsityksiä hyvästä ja oikeasta.

Keskeiset sisällöt

  • mitä filosofia on, filosofisten kysymysten luonne ja niiden suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin, filosofian keskeiset osa-alueet
  • todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia perusnäkemyksiä: hengen ja aineen suhde, vapaus ja välttämättömyys
  • tietoa ja tietämistä koskevia filosofisia perusnäkemyksiä ja niiden suhde tieteellisiin ja arkisiin näkökulmiin: tieto, totuus ja perustelu, käsitteellisen ja kokemuksellisen suhde tiedon muodostumisessa
  • yksilön ja yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä, oikeudenmukaisuuden ja vapauden käsitteet
  • hyvän ja oikean käsitteet, toimintaa ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin kuten kauneuteen, hyvää elämää ja onnellisuutta koskevia filosofisia näkemyksiä

Mitä filosofia on

Sanan "filosofia" synty





Pythagoraan (569 eaa. - 475eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi.

Sana "filosofia" (muinaiskreikaksi φιλοσοφία) on noin 600-400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt käsite. 'Filosofia' johtuu kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta.

Mikään filosofian määritelmä ei ole kiistaton, ja filosofian ala on muuttunut sen mukaan, millaisia kysymyksiä siinä on eri aikoina käsitelty.

Filosofialle on asetettu mm. seuraavia mittapuita (normeja):
  1. Filosofia on pikemmin tutkimusmenetelmä kuin joukko väittämiä tai oppeja.
  2. Filosofia perustuu järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin (argumentteihin) ja pyrkii välttämään perusteettomia oletuksia.
  3. Tavoitteena on järjestelmällisyys, yleisyys ja asioiden ymmärtäminen.

Todettakoon tässä, että ymmärtäminen on inhimillinen käsite ja sitä käytetään tässä kirjassa vain puhuttaessa ihmisistä.

Vaikka sana ”filosofia” on peräisin muinaisesta (antiikin) Kreikasta, myös muualla maailmassa on käsitelty samanlaisia aiheita.



Filosofian tohtorin tutkinnon korkeakoulussa suorittanutta kutsutaan nykyään Suomessa filosofiksi.

Menneinä aikoina sanaa "filosofi" on käytetty laajemmassa merkityksessä kuin nykyään. Esimerkiksi Sokrateen (eli muinaisessa Kreikassa) kerrotaan olleen ammatiltaan kivenhakkaaja.

Muinaisessa Kreikassa filosofiaan kuului kaikki tieto. Tämän jäänteenä Suomessa on filosofian maistereita ja filosofian tohtoreita, vaikka nämä eivät olisi opiskelleet päivääkään filosofiaa. Tämän kirjoittaja on filosofiaa opeskellut filosofian maisteri (ei siis filosofi).

Historiallisista syistä filosofiaan on jäänyt keikenlaista sellaista, mikä ei kelpaa esimerkiksi luonnontieteisiin.



Kaikkein merkillisin filosofian käsite on metafysiikka.

Sana 'metafysiikka' syntyi tavasta nimittää Aristoteleen (muinaiskreikkalainen) Fysiikan jälkeisiä teoksia: τὰ μετὰ τὰ φυσικά, ”ta meta ta fysika” (kreikan kielen meta = 'jälkeen', eli ”(kirjat) jotka tulevat fysiikan (kirjojen) jälkeen”).

Näissä teoksissa pohdittiin fysiikan perustaa ja kaikkeuden rakennetta.

Aristoteles itse kutsui niitä ”ensimmäiseksi filosofiaksi”. Jo varhain oppineet alkoivat kutsua näitä kirjoja nimellä μετὰφυσικά, Metafysiikka, mikä perustui niiden sijaintiin Andronikos Rhodoslaisen kokoamassa Aristoteleen teosten kokoelmassa.

Toisaalla tässä kirjassa arvioidaan sitä, mitä nykyinen metafysiikka on ja onko siinä järkeä. Ilmeisesti siinä on Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä järkeä, koska tätä asiaa on syksyllä 2011 kysytty ylioppilaskirjoituksissa.

Filosofisten kysymysten luonne



Isaiah Berlin.

Isaiah Berlin
sanoi, että filosofisiin kysymyksiin ei voida vastata suoraan kokemuksen tai päättelyn avulla.



David Hume.

David Hume
n mukaan tosiasioista ei voida päätellä arvoja.

Humen mukaan esimerkiksi siveyttä ja kauneutta koskevia väitteitä ei voida johtaa päättelemällä pelkistä tosiasioista (mukana pitää olla mielipiteitä, hienommin sanottuna arvoja).

Seuraavassa luettelossa on joukko filosofisina pidettyjä kysymyksiä.

  1. Elämmekö kuvitelmissa, unissa...?
  2. Kehittyykö kaikkeus kohti jotain päämäärää?
  3. Kuka minä olen?
  4. Miksi ei kannata mennä aidan yli matalimmasta kohdasta?
  5. Miksi on unia? Onko unia?
  6. Miksi pitää ponnistella, jos edessä on ikuinen olemattomuus?
  7. Mikä ihminen on?
  8. Mikä on elämän tarkoitus?
  9. Millainen on hengen ja aineen suhde?
  10. Missä me elämme?

  1. Mistä ihminen on tullut?
  2. Mistä maailma on tullut...? miten se on syntynyt...? onko se ollut aina olemassa?
  3. Mitä on todellisuus, onko sitä...?
  4. Onko ihminen vain kone?
  5. Onko ihminen vain mitätön hiukkanen valtavassa kaikkeudessa vai sen kehittynein olio?
  6. Onko ikuisuutta?
  7. Onko jokin elämäntapa toista parempi?
  8. Onko jumalia? Riippuuko elämämme jonkun ylipäättäjän mielialoista?
  9. Onko ulkomaailma olemassa?
  10. Onko olemassaololla tarkoitus?
  11. Ovatko luonnonlait todellisia, vai kuvittelemmeko ne, koska pidämme järjestyksestä?
  12. Ovatko unet oikeasti toinen todellisuus, elämmekö me jonkun toisen unessa?

Tehtäviä

  1. Keksikää kaksikymmentä filosofista kysymystä lisää.
  2. Keksikää kaksikymmentä kysymystä, jotka eivät ole filosofisia.
  3. Keksikää kaksikymmentä kysymystä, jotka ovat mielettömiä.
  4. Keksikää kysymys, johon on vaikea vastata.
  5. Yrittäkää keksiä kysymys, johon on mahdoton vastata.

Kriittisyys

Sanalla kriittinen on suomen kielessä mm. seuraavat merkitykset:

  1. arvosteleva
  2. epäilevästi suhtautuva, pessimistinen kriittinen arvio talouden tilasta
  3. erittäin tärkeä, onnistuminen on kriittistä selviytymisellemme
  4. rajatila, jossa tapahtuu jotain, kriittinen massa, kriittinen paine. Kriittinen lämpötila tarkoittaa korkeinta lämpötilaa, jossa kaasu voidaan paineistamalla nesteyttää, ja kriittinen paine tätä lämpötilaa vastaavaa painetta.
  5. (varsinkin ydinfysiikassa) kriittisen olotilan saavuttanut, vasta viivästyneet neutronit tekevät reaktorista kriittisen
Filosofiassa sanaa "kriittisyys" käytetään kahdessa ensimmäisessä merkityksessä.



Yleisääntönä voidaan pitää, että ne filosofit, jotka puhuvat suureen ääneen kriittisyyden puolesta, sietävät kaikkein vähiten omien ajatustensa arvostelua.

Tehtäviä

  1. Miksi filosofit puhuvat kriittisyydestä eivätkä arvostelevuudesta?
  2. Onko hienoa olla kriittinen?
  3. Kannattaako olla tosissaan kriittinen? Mitä seurauksia kriittisyydestä voi olla?
  4. Miksi lehdissä on palkattuja kriitikoita?
  5. Eikö kriitikoita voitaisi korvata eri mielipiteitä edustavilla ihmisillä?

Objektiivisuus

Objektiivisuus tarkoittaa henkilökohtaisesta käsityksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää jne.

Objektiivisuus on eräs tieteelle esitetty vaatimus (normi).

Eräs ajatus objektiivisuudesta perustuu siihen käsitykseen, että on olemassa ihmisten henkilökohtaisista mielipiteistä vapaa todellisuus, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Tieteissä vaatimusta on pyritty toteuttamaan luomalla yhtenäinen mittaus- ja menetelmäjärjestelmä.



Objektiivisuusvaatimuksen tavoitteena on varmistaa se, että tutkijan mielipide ei vaikuta tutkimuksen kohteeseen eikä lopputulokseen, vaan lopputulos perustuu tutkijan ja tutkittavan väliseen vuorovaikutukseen.

Tämä pyritään varmistetaan mm. seuraavin normein:
  1. Samankaltaisissa tilanteissa vertailuun käytetään samoja tunnusmerkkejä.
  2. Täsmällisellä kielenkäytöllä varmistetaan se, että esitettävä asia voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
  3. Tulokset ovat toistettavissa, jolloin toiset tutkijat saavat samoilla koejärjestelyillä samoja tuloksia.
  4. Tulokset ovat yhtäpitäviä muiden tulosten kanssa.
  5. Tulokset eivät ole keskenään ristiriitaisia

Tehtäviä

  1. Miksi filosofit puhuvat objektiivisuudesta eivätkä puolueettomuudesta?
  2. Tunnetko ketään puolueetonta ihmistä?
  3. Luettele kolme lausetta, jotka eivät ole puolueettomia.
  4. Luettele kolme lausetta, jotka ovat puolueettomia.
  5. Keksi lause, joka näyttää puolueelliselta mutta on puolueeton.

Abstraktisuus

Abstrakti, lat. abs-traho 'vetää pois' (havaintoyhteydestä).



Abstrakti -sanalla on mm. seuraavia merkityksiä:
  1. Käsitteellinen, yleisluontoinen, yleisiin käsitteisiin perustuva. Vastakohta: konkreettinen (kouriintuntuva)
  2. Taiteessa: todellisuutta jäljittelemätön. Vastakohta figuratiivinen (todellisuuden kuvioita kuvaava) taide.
  3. Erityisesti arkikielessä ja sävyltään kielteisenä: epähavainnollinen, vaikeatajuinen, hämärä.
  4. Abstrahoimalla saatu, käsitteellinen, yleistetty, pelkistetty.
  5. Ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva.
  6. Tieteellisen kirjoituksen tiivistelmä. Sana on tullut käyttöön englannin kielen vaikutuksesta (abstract).
Abstraktio voi tarkoittaa mm. seuraavia asioita:
  1. käsite
  2. käsitteiden muodostaminen toimintana, yleistäminen, käsitteellistäminen
  3. käsitteenmuodostuksen tulos
  4. käsitteellinen ”kuva” tai ”malli” jostain
  5. yleistävä käsite, yksinkertaistaminen
Filosofia sisältää hyvin paljon abstraktioita. Abstrakteja käsitteitä on pyritty tässä kirjassa kansantajuistamaan.

Tehtäviä

  1. Miksi sanaa "abstrakti" käytetään runsaasti, vaikka se on monimerkityksellinen?
  2. Keksi kolme abstraktia lausetta.
  3. Keksi kolme lausetta, jotka eivät ole abstrakteja.
  4. Kärsisikö viestintä siitä, että sanan "abstrakti" sijasta käytettäisiin muita sanoja?
  5. Onko abstrakti hieno sana vai tarpeeton sivistyssana?

Paradoksit

Mikä on paradoksi

Paradoksi (kreikan sanoista παρά 'vastaan' ja δοξα 'oppi' tai 'käsitys') on väite, joka on näennäisesti looginen (johdonmukainen) tai epälooginen. Näennäisesti looginen väite johtaa loogiseen ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen, näennäisesti epälooginen väite on puolestaan loogisesti selitettävissä.

Usein paradoksit liittyvät todeksi koettuihin asioihin. Niihin liittyy usein myös sisään rakennettu, joskus vaikeasti havaittava oletus, rajaus tai sanojen käyttäminen eri merkityksissä.

Monet paradoksit ovat olleet merkittäviä matematiikan, logiikan ja filosofian sekä erityisesti uskontojen historiassa.

Esimerkki: Valehtelijan paradoksi

Paradoksi



Valehtelijan paradoksi tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa mm.  seuraavanlaisia väitteitä:

"Minä valehtelen nyt."
"Jos valehtelisin niin puhuisin totta."
"Tämä lause on epätosi."
"Valehtelen aina."

Näyttää siltä että jos edellinen henkilö puhuu totta, hän valehtelee tai jos edellä mainittu lause on tosi, se on epätosi, ja kääntäen, joten kyseessä on paradoksi.

Valehtelijan paradoksi liitetään usein antiikin Kreikan kreetalaiseen Epimenideehen (boin 700-600 eaa.), jonka väitetään esittäneen sen muodossa
"Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita".
Nykyisin tunnetussa muodossa paradoksin muotoili ensimmäisenä Eubulides (300-luku eaa.).

Valehtelijaparadoksin ratkaisuja




Arthur Prior.

Arthur Prior


Paradoksin ratkaisuksi on esitetty muun muassa (Arthur Prior, 1914-1964), että jokainen lause sanoo epäsuorasti olevansa totta.

Esimerkiksi "on totta, että kaksi plus kaksi on neljä" on merkitykseltään sama kuin lause "kaksi plus kaksi on neljä".

Näin ollen lause "tämä lause on epätosi", sanoisi todellisuudessa "tämä lause on tosi ja tämä lause on epätosi".

Tämä on logiikan kielellä lause "A ja ei-A", mikä on epätosi ja missä ei ole mitään paradoksaalista.

Tämä oppikirja




Toinen ratkaisu perustuu toisaalla tässä oppikirjassa esitettyihin ajatuksiin.
Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää jokin tulkinta. Näin television kuva on informaatiota, mutta sen kohina ("lumisade") ei sitä ole, koska siinä ei ole järjestystä.
Kun joku sanoo "minä valehtelen", hän ei lisää syväinformaatiota eli lauseen informaatiosisältö on nolla.

Lause "minä valehtelen" ei lisää tietoamme millään tavalla yksin esitettynä. Vasta muiden lauseiden yhteydessä lause lisää informaatiota.

Esimerkiksi jos joku sanoo "minä valehtelen" ja alkaa sitten valehdella, saamme hänen puhumistaan lauseista jonkinlaista informaatiota.

Paremmin saamme informaatiota, jos joku esitelmänsä lopuksi sanoo "minä valehtelin" tai jos hän esitelmänsä aluksi sanoo "nyt minä alan valehdella" ja valehtele sitten.

Esitelmänsä keskellä hän voi luontevasti sanoa "minä valehtelen".

Otan tällaisille lauseille käyttöön nimityksen viittauslause eli referencing sentence.

Koko joukko muitakin ratkaisuja on esitetty

Tehtäviä

  1. Etsikää Internetistä viisi paradoksia lisää.
  2. Tutkikaa, miten paradoksit ovat historian kuluessa vaikuttaneet.
  3. Keksikää oma paradoksi ja ratkaiskaa se.

Sokraattinen menetelmä



Kivenhakkaaja Sokrates, Platonin kirjojen päähenkilö.

Sokraattinen menetelmä (muinaiskreikaksi ἔλενχος, elenkhos, 'kumoaminen') on keskustelua käyttävä kysely- ja opetusmenetelmä. Se on ristikuulustelu tiedon tai mielipiteiden löytämiseksi tai väitteiden kumoamiseksi.

Menetelmän on Platon kuvannut esittäen Sokrateen keskustelujen pääkuulustelijana.

Sokraattiseen menetelmään kuuluvat kysely, keskustelu sekä ristiriitaisten käsitysten ja selvästi virheellisten väitteiden kumoaminen.

Sokraattisessa menetelmässä on kaksi vaihetta.

Ensimmäisessä vaiheessa Sokrates tekeytyi itse tietämättömäksi ja pyysi vastapuolelta opetusta jostain asiasta. Hän jatkoi kyselemistä, kunnes vastapuoli joutui ainakin myöntämään tietämättömyytensä puheena olleen aiheen suhteen.

Toisessa vaiheessa, oppilaan myönnettyä tietämättömyytensä, Sokrates jatkoi aiheen käsittelyä kyselemällä, tuoden näin aiheesta esiin yhä uusia puolia, jotka voitiin lopulta liittää yhteen käsitteen kuvaukseksi tai määritelmäksi.

Sokrateen mukaan tietämys totuudesta on piilevänä kaikissa ihmisissä, ja kysymysten ja annettujen vastausten kautta kyselijä voi auttaa kysymysten kohteena olevaa ”synnyttämään” ajatukset itsestään ja tällä tavalla opettaa häntä.

Sokraattista menetelmää käyttämällä taitava opettaja voi siis opettaa oppilaansa ajattelemaan itse.


Tehtäviä

  1. Käyttikö Sokrates johdattelevia kysymyksiä (esimerkiksi joko olet lakannut lyömästä vaimoasi)?
  2. Mitä mieltä olet johdattelevista kysymyksistä.
  3. Mistä johtuu, että savolaiset käyttävät sokraattista menetelmää?
  4. Ovatko savolaiset umpikieroja, kateellisia ja ilkeitä?
  5. Kuinka paljon sivistyssanoja Sokrates käytti?
  6. Missä yliopistossa Sokrates oli väitellyt tohtoriksi.
  7. Mikä arvosana hänen väitöskirjastaan annettiin?

Erityiskäsitteiteitä

Filosofit käyttävät suurta määrää erityiskäsitteitä, ja ei ole varmaa, että filosofit edes itse ymmärtäisivät, mitä nämä käsitteet tarkoittavat.


Onko yllä olevassa kuvassa olio?

Ominaisuus viittaa filosofiassa, logiikassa ja matematiikassa jonkin piirteen käsitteellistämiseen. Esimerkiksi punaisella oliolla on ”punaisuuden” ominaisuus.

Ominaisuuksilla voi olla edelleen omia ominaisuuksia. Ominaisuus eroaa joukko-opillisesta luokan käsitteestä sikäli, ettei ominaisuuksilla ole määrittelyjoukkoa, ja filosofisesta luokan käsitteestä sikäli, että ominaisuuksien katsotaan olevan erillisiä niistä olioista, joilla ne ovat.

Ominaisuuksien itsenäisen olemassaolon myöntävää kantaa kutsutaan (käsite)realismiksi, ja ne kieltävää kantaa nominalismiksi. Näiden väliin sijoittuu konseptualismi.

”Nominalismi” tulee latinan sanasta nomen (”nimi”).
"Realismi" tulee latinan kielen sanasta res ("asia", "olio")

Konseptualismin (concept = käsite) mukaan ominaisuudet ovat olemassa mutta vain mielessä, eikä niillä ole ulkoista tai aineellista olemassaoloa.

Konseptualismi on usein ajateltu kolmanneksi ratkaisuvaihtoehdoksi ongelmaan, nominalismin ja käsiterealismin väliin sijoittuvaksi käsitykseksi. Usein sitä kuitenkin pidetään nominalismina.


Tehtäviä

  1. Miksi ominaisuuksien olemassaolosta kiistellään?
  2. Olisiko ominaisuuksia olemassa, jos ei olisi olemassa ihmisiä?
  3. Mitä mieltä Galieo Galilei oli tästä asiasta?
  4. Keksi hyvä määritelmä sanalle "ominaisuus".
  5. Mitä mieltä olet lauseesta "jumalia ei ole olemassa mutta jumaluus on".

Sana politiikka johtuu klassisen kreikan kielen sanasta polis, kaupunki. Politiikan käsitteen määrittelystä ei ole yhteisymmärrystä eikä tule ollakaan, sillä asioiden oleellinen kiistanalaisuus kuuluu mitä poliitisimpiin seikkoihin.

Yleiskielessä sanalla "politiikka" tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaiskäsitykseen tai aatteeseen perustuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä. Usein sanaa käytetään puolueiden toiminnasta.

Tehtäviä

  1. Luettele Suomen hallituspuolueet.
  2. Keksi sanalle "politiikka" hyvä määritelmä.
  3. Voitko vaikuttaa yleisin asioihin?
  4. Haluatko vaikuttaa yleisiin asioihin?
  5. Miten voit vaikuttaa yleisiin asioihin?
  6. Keksi sanalle "politiikka" hyvä suomennos.
  7. Miksi kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta?

Reduktio (reduction) tarkoittaa mm. jonkin käsitteen palauttamista viittaamalla johonkin perustavampaa laatua olevaan.

Tätä sanaa ei kannata suosia, sillä sanalla on satoja eri merkityksiä.


Tehtäviä

  • Miksi sanalla "reduktio" on huono maine?

Selitys

  1. yksinkertainen, ymmärrettävä selvitys jostain tapahtumasta tai tekstistä
    Selitys oli hyvin yksinkertainen.
  2. tapahtumasarja, keinot tai menetelmä, jolla tehdään jokin asia ymmärrettäväksi
    Eksoplaneetoista selitys auringon kemialliselle anomalialle.
    Uusi selitys Mozartin kuolinsyyksi.
  3. tulkinta jonkin tekstin sisällöstä
    Galatalaiskirjeen selitys
  4. jutun ideapaljastus, arvoituksen ratkaisu
    Kaikista raivostuttavimpia vitsejä ovat ne, jotka kaipaavat selitystä.
  5. syy, tekosyy selitettynä vuolain sanoin
    Kun taidot loppuu niin selitys alkaa.
  6. päämäärä tai tavoite

Tehtäviä

  • Keksikää selitys sille, että lukiossa opetetaan filosofiaa.



Subjektiivisuudella (lat. subjectivus) eli puolueellisuudella tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista käsitystä, viitaten esittäjän ajattelutapaan. Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus (puolueettomuus).

Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön henkilökohtaisiin ja ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan.

Vaikka kokemusten aikaansaavat syyt ovat puolueettomia (objektiivisia) ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).

Tehtäviä

  1. Mitä subjektiivisia käsityksiä sinulle on opetettu tänään koulussa?
  2. Mistä tapahtumasta olit viimeksi eri mieltä muiden kanssa?
  3. Mistä erimielisyytenne johtui?



Tabula rasa (latinaa), suom. tyhjä taulu, on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy "pää täysin tyhjänä", ja ihmisen minuus rakentuu täysin syntymän jälkeisten kokemuksien pohjalta.

John Locken ajattelussa tyhjällä taululla tarkoitetaan tietoteoreettista ajatusta siitä, että ihmiset tulevat maailmaan ilman synnynnäisiä ajattelusääntöjä havaintomaailmalle.

Ymmärrys muodoista, väreistä, syysuhteesta (kausaliteetista) tai siveydestä (moraalista) syntyy Locken mukaan puhtaasti kokemusten ja havaintojen perusteella. Näin ollen ihmisellä ei ole synnynnäistä tietoa.

Myöhemmin yhteiskuntatieteissä tyhjän taulun ajatus on ymmärretty niin, että ympäristö määrää melko pitkälle henkilön minuuden rakentumisen.

Hyvin yleinen käsitys on, että yksilön perintötekijät antavat ihmisen aivoille sellaisia valmiuksia, joita esimerkiksi ihmiselle sukua olevilla eläimillä ei ole. Tietysti perintötekijät antavat eläimille monipuolisen valikoiman valmiuksia.

Tehtäviä

  1. Mitkä mielipiteet olet ajatellut itse ja mitkä olet omaksunut muilta?
  2. Mitä synnynnäisiä ajattelutaipumuksia sinulla on?
  3. Missä iässä ajattelit, että olet "minä"?


Tiedon subjekti
(kokija) ei tiedosta maailmaa toimettomana (passiivisesti) vaan toimimalla (aktiivisesti) jo olemassaolevien mallien avulla.

Pekan pitää tietää se, mitä tarkoittavat auton bensamittarin merkinnät ja viisarin erilaiset asennot, pitää tietää se, että kulkeakseen auto tarvitsee polttoainetta jne.

Tiedon kantaja on kokija, teksti, valokuva, savumerkki, piirros jne.

Tehtäviä

  1. Onko olemassa sellaista tietoa, jolla ei ole kokijaa tai kantajaa (subjektia)?
  2. Onko olemassa sellaista tietoa, jolla ei ole kohdetta (referenssiä)?
  3. Mikä on vähäisin määrä tietoa?
Tieteellinen menetelmä (tieteellinen metodi) on tieteen tekemisessä käytettävä järjestelmällinen menettelytapa, jonka avulla pyritään luomaan uutta tietoa ja täsmentämään vanhempaa tietoa.

Tieteellinen menetelmä ei ole yksinkertainen työohje vaan viitteistö siitä, kuinka tiedettä kannattaa tai tulee tai on viisasta harjoittaa. Se myös käytännössä poikkeaa suuresti eri tieteenalojen välillä.
Todettakoon jo tässä, että on suuria erimielisyyksiä siitä, millaista tieteellistä menetelmää pitäisi käyttää tai onko sellaista ylipäätään olemassa.


Tehtäviä

  1. Opetetaanko kouluissa tiedettä?
  2. Onko koulussa jaettava tieto vanhentunutta?
  3. Mikä koulussa opetetusta ei ole mielestäsi terpeellista?
Tieteellinen realismi (reality = todellisuus) on käsitys, joka korostaa tieteen merkitystä todellisuuden ymmärtämisessä. Sen mukaan tieteen käsitysten kuvaama todellisuus on ainakin likipitäen tosi todellisuus, sellaisena kuin se on.

Tieteenfilosofiset realistit ajattelevat, että tieteen käsitykset (teoriat) menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska käsityksen (teorian) luomat odotukset vastaavat sitä, mitä on todellisuudessa olemassa tai mitä todellsiuudessa tapahtuu.

Tehtäviä

  1. Miksi myös sellaiset käsitykset, jotka eivät vastaa todellisuutta, saattavat menestyä?
  2. Ihmisillä on taipumus uskoa todeksi mitä he toivovat todeksi? Miten tilannetta voitaisiin parantaa?
  3. Miksi ihmiset ovat usein kiinnostuneista harvinaisita ta uskomattomista tapauksista eivätkä niistä asioista, joiden tietämisestä olisi heille eniten hyötyä?

hitler-pope

Kuka on Adolf Hitleriä kättelevä lihava mies?

Totalitarismi
("total" on kaiken kattava) on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.

Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen käsitettä totalitarismi on käytetty kuvaamaan Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Mussolinin fasistista Italiaa ja Adolf Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa.

Käsitteitä totalitarismi ja totalitaarinen järjestelmä alettiin satunnaisesti käyttää 1930-luvulla sellaisista yksinvaltaisista valtioista, joille on ominaista tietyn poliittisen aatteen ehdoton valta, muun poliittisen toiminnan tukahduttaminen sekä yhteiskunta- ja talouselämän asettaminen palvelemaan tämän poliittisen suuntauksen tavoitteita.

Myös Italian Benito Mussolini puhui totalitaarisesta valtiosta (ital. lo stato totalitario).

Toisen maailmansodan jälkeen käsite totalitarismi levisi tutkijoiden käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että poliitikkojen puheissa.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että maailmaa on hallittu pitkään totalitaarisilla menetelmillä?
  2. Ovatko totalitaariset hallitsemismenetelmät mielestäsi tehokkaita?
  3. Mitkä ihmisten alistamismenetelmät ovat tulleet totalitarismin tilalle?
  4. Mitä "totalitarismi" on suomeksi?
  5. Missä määrin nykyinen Suomi on totalitäärinen?



Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin muutoksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Tehtäviä

  • Miksi valistusaate ei ole vielä levinnyt Suomeen?


Suomen kielen sana valtio on johdos sanasta valta. Sanan kehitti ilmeisesti Paavo Tikkanen vuonna 1846, ja sitä käytti ensimmäisen kerran Rietrikki Polén seuraavana vuonna Suometar- lehdessä ilmestyneessä matkakertomuksessa. Aiemmin samassa merkityksessä oli käytetty muun muassa sanoja valtakunta, riikki ja kruunu.

Nimi Valta on ollut käytössä hyvin kauan, esimerkiksi kolmikymmenvuotisessa sodassa soti tämän kirjoittajan vaimon esi-isä, jonka nimi oli Valta.

Tehtäviä

  • Mitä valtio tarkoittaa?

Eurooppalaisen filosofian alku

Esisokraatikot


Esisokraatikoiksi kutsutaan niitä antiikin Kreikan filosofeja, jotka vaikuttivat 600 — 400 -luvuilla eaa. Suurin osa heistä eli ennen Sokratesta, josta varsinaisen länsimaisen filosofian usein ajatellaan alkaneen.

Länsimaisen filosofian historia alkoi Kreikassa Joonian saarilla ja Vähän-Aasian (nykyisin Turkki) kreikkalaisissa siirtokunnissa noin vuonna 600 eaa.

Tällä ensimmäisellä "esisokraattiseksi" kutsutulla aikakaudella Kreikan filosofia oli etupäässä luonnonfilosofiaa — ajattelijat etsivät "alkuainetta" (arkhe), josta kaikki on muodostunut, sekä pyrkivät selittämään havaitsemiaan luonnonilmiöitä ja löytämään luonnossa vallitsevia säännönmukaisuuksia (lainalaisuuksia).

Tehtäviä

  • Mistä johtui, että eurooppalainen filosofia alkoi Kreikasta?

Ensimmäisenä esisokraatikkona pidetään usein Thalesta. Hänen lisäkseen esisokraattisiin luonnonfilosofeihin ajatellaan kuuluneen muun muassa Pythagoras, elealaiset Parmenides ja Zenon Elealainen, Herakleitos, Empedokles, Anaksagoras, sekä atomistit Leukippos ja Demokritos.

Atomi (muinaiskreikaksi ἄτομος, atomos, jakamaton) on muinaiskreikkalaisesssa ajattelussa aineen pienin osa. Nykyään nimitystä "atomi" käytetään alkuaineiden pienimmistä yksiköistä, vaikka paljon atomia pienempiä hiukkasia tunnetaan.

Atomeista puhutaan myös käsiteltäessä esimerkiksi yksinkertaisia lauseita tai yhteiskunnan yksilöitä.


Diogenes Laertios

Muinaisroomalainen Diogenes Laertios (200-luku) on jakanut kreikkalaisen filosofian synnyn joonialaiseen ja italialaiseen filosofiaan. Sanojen "filosofia" ja "filosofi" katsotaan olevan peräisin Pythagoraan (noin 570–495 eaa.) piiristä.

Samaan maantieteelliseen ryhmään kuuluneet filosofit ajattelivat useista asioista eri tavalla.

Siihen aikaan pohdittiin mm. maailman syntyä ja koostumusta, maailman perusaineksia, äärellisyyttä ja äärettömyyttä, aineen jakautumista pienempiin osiin, muutosta sekä säilyvyyttä, harhoja ja tosiolevaista.

Parmenideelle (n. 500 eaa.) järkiperäisyys (rationalismi) tarkoitti ennen kaikkea tehtyjen päätelmien ristiriidattomuutta. Tavoitellessaan ristiriidattomuutta hän päätyi ristiriitaan arkikokemusten kanssa.

Parmenideen oppilas Zenon Elealainen (noin 490–430 eaa.) jatkoi tätä työtä ja esitti useita ajatuksia, jotka pakottivat kyseenalaistamaan joko käytetyn päättelyn (logiikan) tai arkikokemuksen.


Herakleitos (noin 535–475 eaa.) ratkaisi ongelman toteamalla, että todellisuus itsessään on ristiriitainen. Hän sanoi kaiken maailmassa virtaavan, kun taas todellista tietoa saadaan vain muuttumattomista asioista.

Näistä filosofeista ja heidän käyttämistään ajatuksista ei ole säilynyt kovin paljon tietoa. Vaikka he kirjoittivat lukuisia teoksia, niistä ei ole säilynyt yhtään kokonaista. Tiedämme heistä vain myöhempien filosofien, historioitsijoiden (merkittävimpänä Diogenes Laertios) ja yksittäisten tekstikappaleiden välityksellä.

Kristityt tuhosivat näiden ajattelijain kirjoja, ja muslimit jatkoivat tätä tuhoa.

Käsitteen "esisokraatikot" on kansanomaistanut ennen kaikkea Hermann Alexander Diels teoksellaan Die Fragmente der Vorsokratiker (1903).

Todellisuudessa kaikki esisokraatikoihin luetut filosofit eivät eläneet ennen Sokratesta, esimerkiksi Demokritos ja Diogenes Apollonialainen olivat Sokrateen nuorempia aikalaisia.

Tehtäviä

  1. Mistä johtui, että joillain muinaiskreikkalaisilla oli aikaa ja kiinnostusta pohtia filosofisia kysymyksiä?
  2. Keksitkö sinä uusia ajatuksia?
  3. Missä olosuhteissa keksit uusia ajatuksia?

Esisokraattinen luonnonfilosofia

water

Tunnusomaisin piirre esisokraatikoille oli luonnonilmiöiden ja kaikkeuden olemuksen pohtiminen.

Tätä heidän harjoittamaansa filosofiaa kutsutaan luonnonfilosofiaksi. Tämän tyyppinen filosofia oli yhteisössään arvostettujen ”viisaiden miesten” vapaa-ajan harrastusta, eikä sitä ollut tarkoitettu koko kansalle.

Luonnonfilosofit (fysikoi, fysiologoi) hylkäsivät perinteiset uskonnolliset selitykset havaitsemilleen luonnonilmiöille ja etsivät niille järkiperäisempiä selityksiä.

Tyypillisiä luonnonfilosofien kysymyksiä olivat:

  1. Mistä kaikki tulee? (Maailman perussyy)
  2. Mistä kaikki on tehty? (Maailman perusaine eli arkhe)
  3. Kuinka voidaan selittää luonnon monimuotoisuus?
  4. Miksi kaikki voidaan kuvata matematiikan avulla?

Thales (noin 624–546 eaa.), jota pidetään tällaisen filosofian perustajana, esitti veden olevan kaiken perusaines.

Anaksimenes ja Diogenes Apollonialainen pitivät kaiken alkusyynä ilmaa.

Hippasos ja Herakleitos selittivät maailman tulen avulla.


Empedokles (n. 492-432 eaa.) lisäsi alkuaineisiin maan ja piti kaikkia näitä neljää yhdessä maailman perusaineina.

Anaksagoras (n. 500—428 eaa.) sanoi ensimmäisiä periaatteita olevan äärettömästi ja esitti, että ne ainoastaan muuttuvat toisikseen yhdistymisen ja eroamisen kautta.

Hesiodos ja Parmenides selittivät maailman synnyn rakkauden ja riidan kautta.

Tehtäviä

  1. Mistä johtui, että luonnonfilosofit hylkäsivät uskontojen käsitykset ja ryhtyivät selittämään luontoa omilla havainnoilla ja omalla järjellä?
  2. Miksi keksittiin niin monia erilaisia käsityksiä?
  3. Kuinka monta perusainetta nykyään tunnetaan?


Demokritos.

Atomisteille Leukippos ja Demokritos (n. 460–370 eaa.) perusolevainen muodostui jakamattomista perushiukkasista ja tyhjiöstä.


Pythagoralaiset pitivät numeroita kaikkeuden perusosina ja sanoivat, että koko kaikkeus on luvuilla ilmaistavissa olevaa sopusointua ja itsekin luku.

Luonnonfilosofia oli vallalla filosofiassa Sokrateehen asti. Etiikan (siveysajattelun) ajatellaan tulleen länsimaiseen filosofiaan Sokrateen aikana ja dialektiikan Zenon Elealaisen aikana. Tietysti inhimillistä siveysajattelua on ollut hyvin paljon kauemmin, mutta aikaisemmin eläneet ihmiset eivät älynneet kutsua ajatteluaan etiikaksi.

Tehtäviä

  1. Mistä johtui, että atomistinen käsitys luonnosta unohtui melkein kahdeksi tuhanneksi vuodeksi?
  2. Mistä luonnonfilosofien kiinnostus matematiikkaan johtui?
  3. Miksi Sokrateen aikana alettiin pohtia aikaisempaa perinpohjaisemmin myös siveyskysymyksiä?

Dialektiikka (muinaiskreikaksi διαλεκτική τέχνη, dialektikē tekhnē) on antiikin kreikkalaisten käyttöön ottama ja filosofien käyttämä keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, kumoamaan ristiriitaisia käsityksiä tai voittamaan vastapuoli väittelyssä.

Eri filosofit ovat käyttäneet sanaa eri aikoina monessa eri merkityksessä omien mieltymystensä mukaan. Sana dialektiikka on muodostettu kreikan kielen verbistä dialegesthai, joka tarkoittaa 'keskustella'.

Tehtäviä

  1. Pidätkä keskustelemisesta?
  2. Onko keskustelemisesta hyötyä?
  3. Voidaanko pelkästään keskustelemalla keksiä mitään uutta?

Diskurssilla (lat. discursus, juosta ympäriinsä) tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää. Käsitteen merkitys vaihtelee viitekehyksestä riippuen:

  • keskustelun käsitteen laajennus
  • Tietyn tyyppiseen toimintaan liittyvä yhtenäinen kielenkäyttö. Esim. talousdiskurssi, lääketieteen diskurssi, uskonnollinen diskurssi
  • Michel Foucault'lla: kunkin aikakauden kielessä ilmenevä ymmärrys todellisuudesta
  1. Pitäisikä sana "dialektiikkka" korvata sanalla "diskurssi", kuten eräät itseään viisaina pitävät ajattelevat nykyään?

Muinaiskreikkalaiset ajattelivat yleisesti, että aine on ollut olemassa jo ennen jumalia.


Milon Afrodite (Louvren museossa).

Muinaikreikkalaiset jumalat kuvattiin ihmishahmoisina. Monilla jumalilla oli ihmisen muoto ja ominaisuudet mukaan lukien kaikki ihmisten hyveet ja paheet.


Filosofien oli helppo hyökätä näitä taruja vastaan. Esimerkiksi esisokraatikko Ksenofanes (570-480 eaa.) on tunnettu siitä, että hän pilkkasi ajatusta jumalten ihmisen kaltaisuudesta. Hän sanoi, että jos hevoset voisivat kuvitella jumalia, niiden jumalilla olisi hevosten muoto.

Tehtäviä

  1. Mistä johtui, että jotkut muinaiskreikkalaiset lakkasivat uskomasta jumaliin?
  2. Miksi halutaan väittää, että jumaliin uskomattomia ei ole ollut kuin poikkeuksellisina aikoina?
  3. Onko jumaliin uskomattomia ollut mielestäsi aina olemassa?


Matematiikka ja tähtitiede kehittyivät samaan aikaan. Tähtien tutkiminen oli tärkeää paitsi uskonnoille, johon liittyi usein tähdistä ennustamista (astrologiaa), myös maanviljelylle, jonka kannalta esimerkiksi Niilin tulvimisen ajoituksen ennustaminen oli tärkeää. Myös geometria (mittausoppi) hyödytti maanviljelyä maanmittauksen muodossa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä maanviljelyyn ja kalenteriin liittyviä sananparsia käytettiin vielä sata vuotta sitten Suomessa?
  2. Mitä kuuhun liittyviä uskomuksia oli vielä viime vuosisadalla?
  3. Miksi horoskooppeihin uskovia on yhä?

Egyptin lisäksi kehitystä tapahtui mm Mesopotamiassa (nykyinen Irak) ja Persiassa (nykyinen Iran) ja monissa muissa paikoissa.

valimeri

Kreikkalaiset omaksuivat monia näistä ajatuksista ja taidoista, koska maan sijainti oli sopiva ja kauppayhteydet laajat. Muun muassa Thaleen kerrotaan matkustelleen Egyptissä ja oppineen matematiikkaa papeilta.

Kreikkalaisten kehittyvien kaupunkivaltioiden tilanne helpotti kehitystä: monien kaupunkien hallintomuoto suosi vapaiden miesten opiskelua, ja ajatuksella ja puheella oli tietyissä rajoissa aiempaa suurempi vapaus. Orjuuden vuoksi vapailla miehillä oli tarvittavaa vapaa-aikaa.

Tehtäviä

  1. Mitkä elinkeinot ovat lisänneet tietojen ja taitojen leviämistä?
  2. Mitkä elinkeinot ovat hidastaneet tietojen ja taitojen leviämistä?
  3. Leviääkö tieto nykyään kaikille niille, jotka sitä tarvitsisivat?

Sen sijaan uskonnollisen ja filosofisen selityksen ero oli selityksen järkiperäisyydessä. Ensimmäiset filosofit, tai myöhemmät ajattelijat, jotka kuvasivat, kuinka filosofia syntyi, ajattelivat, että hyvä selitys perustui johonkin muuhun kuin perinteisiin käsityksiin, joihon kuuluvat myös ihmisen kaltaisia jumaluuksia sisältävät tarut.

Heille järkiperäinen selitys tarkoitti sitä, että luontoa pyrittiin selittämään ainoastaan siitä itsestään käsin.


Selityksen tuli siis mieluiten perustua johonkin, joka voitiin suoraan havaita luonnossa.

Luonnontieteiden kehitys saattoi vaikuttaa näihin asenteisiin, koska tuli ilmeiseksi, että tätä menetelmää käyttäen voitiin tehdä uusia elämää helpottavia keksintöjä.

Toinen vaatimus selityksen järkiperäisyydelle oli se, että se tarjosi johdonmukaisen kokonaisuuden, jonka avulla erilaiset havainnot voitiin yhdistää ja selittää yhdessä.

Johdonmukaisuus ei ollut usein sekä sisäisesti että keskenään ristiriitaisten uskonnollisten tarujen vahvimpia puolia.

Useilla esisokraatikoilla vastaukseen liittyi jokin arkhē, alkuperuste, joka tarjoaisi selityksen kaikkiin esitettyihin kysymyksiin yhtä lailla olemassaolosta, aineesta, muutoksesta kuin liikkeestä.

Määritelmällisesti tämän tuli olla jotain, jota voitiin joko havaita luonnossa tai joka voitiin päätellä havainnoista.

Tyypillisissä vastauksissa arkhē oli joku alkuaineista tai niiden yhdistelmä.


Esimerkiksi Thales päätyi ajatukseensa vedestä kaiken alkuperusteena havaittuaan, että kaikkialla missä on elämää, on kosteutta. Näin hänen käsityksensä kykeni selittämään havaintoja.

Joissain selityksissä arkhe oli kuitenkin jotain alkuaineiden taustalla olevaa, kuten Anaksimandroksen apeiron, rajaton massa. Hän katsoi, ettei vesi voinut olla alkuperuste, koska se ei voinut synnyttää vastakohtaansa tulta. Samoin hän katsoi, ettei mikään muukaan alkuaineista voinut olla itsessään alkuperuste. Näin hänen selityksensä oli omalla tavallaan järkiperäisempi, vaikka se ei enää perustunut samalla tavalla suoriin havaintoihin.

Vastaavanlainen järkeistäminen (rationalismi) johti sellaisiin pohdintoihin kuin Anaksagoraan Nous, "järki", tai pythagoralainen "luku" ensimmäisenä periaatteena.

Esisokraattista filosofiaa kuvasi tiedon tavoittelu sen itsensä vuoksi ja mahdollisimman luontoon perustuvien selitysten esittäminen uskonnollisten selitysten sijaan.

Antiikin aikana filosofia saattoi sisältää mitä tahansa luonnontieteistä politiikkaan ja puhetaidosta hyvän elämän opetuksiin, ja tämä tilanne vallitsi ennen kaikkea aikana ennen Sokratesta.


Naturalistinen maalaus.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä luontoa voidaan pitää hyvänä opettajana?
  2. Mitä tarkoittaa naturalismi?
  3. Mistä syystä ristiriitaisia käsityksiä ei pidä hyväksyä?
  4. Tavoitteleeko koululainen tietoa tiedon itsensä vuoksi?
  5. Miksi on salaisia tietoja?

Nykyinen luonnonfilosofia: Luonnonfilosofian seura

http://www.lfs.fi/

Seuran tarkoituksena on lisätä luonnontieteiden ja niiden sovellusten herättämien filosofisten kysymysten harrastusta ja tutkimusta. Luonnonfilosofian seura pyrkii kokoamaan tiedeyhteisön eri haarojen edustajat keskusteluyhteyteen, jossa todellisuuskäsitystä, olemassaoloa ja tietoa siitä voidaan tarkastella ja täsmentää kunkin erikoisalan saavutusten valossa.

Historia: Luonnonfilosofian seura on saanut alkunsa Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori K.V. Laurikaisen 1980-luvulla pitämistä seminaareista. Seura perustettiin 17.11.1988 ja rekisteröitiin 8.1.1990. Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi se hyväksyttiin vuonna 1993.

Toiminta: Seura kokoontuu vähintään kerran kuussa, mutta yleensä kahdesti kuussa, esitelmätilaisuuksiin, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisempia poikkitieteellisiä symposioita, kuten "Luonnontieteen haaste filosofialle ja teologialle" (1996), "Onko suhteellisuusteorian lähtöolettamuksille vaihtoehtoja" (2000), "Models in physics and cosmology" (2010), ja "Aivot ja mieli, käsitteet ja kieli" (2011).

Jäsenet: Luonnonfilosofian seuran jäseneksi voivat liittyä kaikki seuran tavoitteista ja toiminnasta kiinnostuneet. Seuran jäsenrekisterissä oli vuoden 2011 alussa 140 henkilöä, joista merkittävä osa on akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Seuran vuotuinen jäsenmaksu on 20 euroa, opiskelijoilta 10 euroa. Seuran toimintaa ylläpidetään jäsenmaksuilla, apurahoilla ja lahjoituksilla, joita seura ottaa vastaan.


Luonnonfilosofian seuralla on vuodesta 1998 alkaen ollut toimipaikka Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki; puh. (09) 22869 274.

Tehtäviä

  1. Mitä ongelmia aineen rakennetta käsittelevässä fysiikassa on nykyään?
  2. Mitä nykyään ajatellaan kaikeuden rakenteesta?
  3. Miksi luonnonfilosofia on yhä olemassa?

Platonin ideaoppi (objektiivinen idealismi)

Objektiivisen idealismin mukaan todellisuus perustuu henkiseen perusainekseen.


Platon.

Platonin lähtökohtana oli vastustaa humanismin peruslausetta "ihminen on kaiken mitta". Platonin mielestä tieto on yleistä ja riippumatonta katsojasta, koska todellinen tieto kohdistuu ihmisen tietoisuudesta riippumattomiin ideoihin (muinaiskreikaksi ἰδέα). 

Sana: idea
Samaa merkitsevät sanat:

  1. aate,
  2. ajatus,
  3. mieleenjohtuma,
  4. mielenjuolahdus,
  5. neronleimaus,
  6. päähänpisto,
  7. päähänpälkähdys,
  8. suunnitelma,
  9. aate,
  10. kipinä,
  11. liikeidea,
  12. tuuma,
  13. aivoitus,
  14. gedanke,
  15. gedachte,
  16. pensiero,
  17. miete,
  18. heureka,
  19. välähdys,
  20. jujunmarra

Ideat ovat Platonin mukaan sitä, mitä yleiskäsitteet (universals) kuten kauneus, urheus, suoruus tai pyöreys nimeävät.

Ideat toimivat myös jonkinlaisena mittana tai mallina, johon jotain aineellista esinettä tai ilmiötä verrataan, kun sanotaan sen kuuluvan johonkin luokkaan.


Hiekkaan piirretyt ympyrät ovat pyöreitä riippuen siitä, miten täydellisesti ne muistuttavat pyöreyden ideaa tai pyöreyden hahmoa.

Tämän ajattelun taustalla on
  • todellisuuden ja
  • näennäisyyden
inhimillisesti keskeinen erottelu, missä aistein havaittavat asiat edustavat Platonin mukaan näennäisyyttä eivätkä tosiolevaa.

Platon suoritti olemassaolevan (ontologisen) jaon
  • ideaaliseen tosiolevaan ja
  • aineellisesti olemassa olevaan, joka on vähemmän tosioleva, koska se on muutoksen alaista ja katoavaa.
Aistihavainnon kohteina meillä on moninainen ja muuttuvainen maailma. Mutta jokaisessa yksityisessä oliossa on jotain yleistä, joka viittaa muuttumattomaan ja jopa muuttumattomaan yhteen.

Ykseyden havaitseminen moneudessa on Platonin ajattelun perusperiaate. Tieto kohdistuu siihen, mikä yhdistää erillisiä tapauksia, ja siihen, mikä on erillisten tapausten taustalla erillisiä asioita ylempänä.

Esimerkiksi hyvä sinänsä ja kauneus sinänsä ovat Platonin mukaan tosiolevaa, todellisesti olemassa.

Yksityisten olioiden ominaisuus on idea tai eidos (sanat tarkoittavat hahmoa, muotoa, lajia; myös ideaa). Idea sisältää sen mikä on oleellista jollekin oliolajille, ts. se mikä tekee jostain jonkin eli sen olemus.


Ideat ja niiden väliset suhteet ovat ikuisia ja muuttumattomia. Mikään aineellinen ei voi olla ikuinen, kestävimmätkin luonnon rakenteet ja ihmisen luomat rakennelmat rapautuvat ajan kuluessa.

Vaikka jonkin aineellisen, piirretyn ympyrän havaittaisiin taipuvan ja lakkaavan olemasta pyöreä, ei itse pyöreys muutu - kuvio vain lakkaa muistuttamasta täydellistä pyöreyttä.

Vastaavasti puiden lehdet muuttuvat vihreästä keltaisiksi ja sitten ruskeiksi, mutta itse vihreys ei koskaan muutu keltaisuudeksi tai päinvastoin.

Muutos luonnehtii havaintomaailman järjestyneisyyttä (aineesta koostuvaa kaikkeutta), mutta ideoiden todellisuus on ikuisessa ja muuttumattomassa täydellisyyden tilassa.


Platonin mukaan aito tieto voi kohdistua vain ideoihin, jotka ovat muuttumattomia ja joiden suhteet voidaan käsittää järjen avulla.

Aistien avulla saadaan vain käsityksiä aistimaailman ilmiöistä, mutta nämä eivät koskaan ole täysin varmoja ja luotettavia, koska ne eivät perustu käsitteiden määritelmin ja määrittelevien piirteiden suhteisiin - varmaan logiikkaan ja pysyviin totuuksiin - vaan epävarmaan aistimuskykyyn ja häilyviin, väliaikaisiin tosiasioihin.

Ideat ovat vielä sellaisessa arvojärjestyksessä, että hyvän idea on korkein idea.

Ideaopin perustava tavoite on perustella ihmisen ja luonnon siveellisyys ja aineellisten ideoiden ihmisestä riippumattomuus (objektiivisuus).

Tällä Platon katsoo kumonneensa kaikenlaisen suhteellisuuden ja ennen kaikkea siveyden suhteellisuuden (moraalisen relativismin), mitä edustivat useat kilpailevat filosofit.


Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millä tavalla matematiikka vaikutti Platonon ajatteluun.
  2. Sanovatko ideat mitään aineellisesta todellisuudesta?
  3. Mistä johtuu, että siveyden maltillista suhteellisuutta ei ole vieläkään kumottu?
  4. Mistä johtuu, että kaikissa maissa ei ole keksitty pöytää, vaikka me kaikki tunnemme pöydän idean?
  5. Mistä johtuu, että tuolia keksitään koko ajan uudestaan?
  6. Mistä johtuu, että naturalistifilosofi Simon Blackburn sanoo analyyttistä filosofiaa piiloplatonismiksi.

Arvorealismi on käsitys, jonka mukaan arvoja koskevat lauseet voidaan osoittaa tosiksi tai epätosiksi.

Platon jakaa todellisuuden kahtia:

  • pysyvään ja muuttumattomaan ideamaailman
  • ja jatkuvassa muutoksessa olevaan aistein havaittavan maailman.

Tämä oli Platonin vastaus antiikin ihmisiä askarruttaneeseen kysymyksiin ykseydestä ja moneudesta ja toisaalta pysyvyyden ja muuttuvuuden ensisijaisuudesta (tunnetut vastakkaiset koulukunnat näissä kysymyksissä olivat Herakleitoksen ja Parmenideen suuntaukset).

Tehtäviä

  1. Arvoja ei voida todistaa tosiksi logiikalla eikä havainnoilla. Miten on mahdollista, että jotkut filosofit ajattelevat, arvojen tosiksi todistamisen mahdolliseksi?
  2. Miksi monet ihmiset haluavat pitää omia arvojaan tosina?
  3. Miksi vain harvat miettivät sitä, mistä arvot tulevat?


Akatemia (muinaiskreikaksi Ἀκαδήμεια, Akadḗmeia) oli Platonin vuonna 385 eaa. perustama filosofikoulu Ateenassa, antiikin Kreikassa. Se säilyi läpi hellenistisen ajan ja hajaantui Filon Larissalaisen kuoltua vuonna 83 eaa.

Akatemia heräsi eloon lyhyeksi aikaa 200-luvulla Kassios Longinoksen aikana, ja se perustettiin uudelleen vuonna 410 uusplatonismin keskukseksi. Se säilyi vuoteen 529 saakka, jolloin kristitty keisari Justinianus I sulki sen lopullisesti. Näin Akatemia oli kuitenkin periaatteessa olemassa yli 900 vuotta.

Platonin Akatemia ei ollut akatemia sanan nykyisessä merkityksessä, vaan se oli lähinnä alue, jonne voitiin kokoontua keskustelemaan sen aikaisen filosofian kiinnostuksen kohteista kuten totuus, sielu, elämän tarkoitus ja hyvä elämä. Koulussa opetettiin muun muassa ideaoppia ja muita platonistisia ajatuksia.

Platonin koulukunnan jäseniä kutsuttiin akatemialaisiksi, akademikoi. Platonin Akatemiaa verrataan usein Aristoteleen vastaavaan kouluun, Lykeionin (lyseo) kouluun. Aristoteles opiskeli ja opetti Akatemiassa lähes 20 vuotta ennen oman opetustoimintansa aloittamista.

Tehtäviä

  1. Mitä akatemia tarkoittaa nykyään?
  2. Mitä akatemia tekee?
  3. Tarvitaanko akatemiaa?
  4. Mihin Suomen akatemian arvovalta perustuu?
  5. Mikä on Suomen akatemian poliittinen merkitys?
idealismi

Idealismi tarkoittaa suomen kielessä mm. seuraavia asioita:

  1. käsitys, jonka mukaan todellisuus on perusolemukseltaan henkinen
  2. käsitys, jonka mukaan ihmismieli vaikuttaa todellisuuteen
  3. ihanteellisuus (vastakohtana arkirealismille)

Objektiivinen idealismi on käsitys, jonka mukaan todellisuuden määrää henkinen perusaines, joka on riippumaton yksilön tietoisuudesta. Platon lienee ollut länsimaiden ensimmäinen objektiivinen idealisti.

Objektiivinen idealismi erotetaan sekä George Berkeleyn subjektiivisesta idealismista että Immanuel Kantin transsendentaalisesta idealismista. Berkeleytä ja Kantia käsitellään alempana.

Objektiivista idealismia kehittivät erityisesti kolme Kantin seuraajaa, F. W. J. Schelling, J. G. Fichte ja G. W. F. Hegel.

Objektiivisen ja subjektiivisen idealismin ero ei kuitenkaan aina ole selvä: esimerkiksi Fichten idealismia kutsuttiin myöhemmin subjektiiviseksi idealismiksi erotuksena Schellingin selvästi objektiivisesta idealismista. Hegelin idealismia taas alettiin kutsua absoluuttiseksi (ehdottomaksi) idealismiksi.

Myöhemmin objektiivista idealismia ovat kannattaneet muun muassa yhdysvaltalainen Josiah Royce sekä brittiläiset idealistit kuten T. H. Green ja F. H. Bradley.


Charles S. Peirce.

Charles S. Peirce esitti oman muunnoksen objektiivisesta idealismista. Hänen mukaansa aine oli vain mielen reduktio. (Filosofisena käsitteenä reduktio mm.  tarkoittaa ylemmän tason kokonaisuuden palauttamista sen johonkin alemman tason kokonaisuuteen ja sen tarkastelemista alemman tason avulla.)

Tehtäviä

  1. Miten sinä todistaisit itsesi ulkopuolisen maailman olemassaolon?
  2. Mikä on valon osuus ihmisen käsitteiden muodostukssessa?
  3. Mistä johtuu, että erilaisia idealismeja on esiintynyt erityisesti uskonnoissa?

Aristoteles



Aristoteles.

Mitä Aristoteles tutki

Aristoteles (muinaiskreikaksi Ἀριστοτέλης, Aristotélēs; 384 eaa. – 322 eaa.) oli kreikkalainen. Häntä pidetään opettajansa Platonin ohella eräänä länsimaiseen kristilliseen ajatteluun eniten vaikuttaneista filosofeista.

Hän oli ensimmäinen, joka luokitteli inhimillisen tietämisen aloja omiksi oppialoikseen kuten matematiikka ja biologia. Monet näistä luokitteluista ovat edelleen käytössä.

Aristoteleen kiinnostuksen kohteet olivat hyvin laaja-alaiset, ja tämä näkyy myös hänen teoksissaan, jotka käsittelevät lukuisia eri aiheita.

Luonnontieteissä Aristoteles tutki muun muassa anatomiaa, tähtitiedettä, embryologiaa (alkiokehitysoppi), maantiedettä, geologiaa, meteorologiaa (säätiedettä), fysiikkaa ja eläintiedettä.

Anatomia (muinaiskreikan sanasta ἀνατομή, anatome 'leikkaus') tarkoittaa elävien järjestelmien muotoa ja rakennetta sekä kehon osien suhdetta toisiinsa.

Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, "maa") ja λογος (logos, "tiede")) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia.

Filosofiassa hän kirjoitti muun muassa estetiikasta (kauneustieteestä), taloudesta, etiikasta (siveydestä), metafysiikasta (esitellään tarkemmin alempana), hallinnosta, politiikasta, psykologiasta, retoriikasta (puhetaidosta) ja teologiasta (jumaluustieteestä). Hänen kirjoituksensa koskettelivat myös koulutusta, kirjallisuutta ja runoutta.


Aristoteleen teokset tarjosivat perustan erityisesti keskiajan ajattelulle sekä lännessä että arabian kielisessä maailmassa. Teoksia käytettiin yliopistollisina oppikirjoina vielä 1600-luvulle, uuden ajan alkuun saakka.

Tehtäviä

  1. Aristoteleen teokset on suomennettu. Niitä ei ole kuitenkaan Internetissä suomeksi. Mistä tämä johtuu? (esimerkiksi englanniksi ne voi lukea suoraan Internetistä).
  2. Miksi monien tieteiden nimet ovat edelleen vierasperäisiä?
  3. Mitä on "matematiikka" suomeksi?

Aristoteleen elämä

Aristoteles oli Platonin oppilaana noin 20 vuotta, 37-vuotiaaksi. Platonin ja Aristoteleen väleistä on erilaisia tarinoita. Heidän välillään oli suuria erimielisyyksiä.

Platon halusi pitää kiinni ideaopistaan, kun taas Aristoteles oli kiinnostuneempi luonnon tosiseikkojen ja säännönmukaisuuksien (lakien) tutkimisesta.

Platonin kuoltua vuonna 347 eaa. Akatemian peri Speusippos, Platonin veljenpoika, ja tämän jälkeen Ksenokrates.

Aristoteles siirtyi Vähässä-Aasiassa sijaitseva yksinvaltiaan Atarneuksen Hermiaan hoviin.



Vuonna 342 eaa. Aristoteles matkusti Pellaan, Makedonian pääkaupunkiin Filippos II:n hoviin opettamaan tämän pyynnöstä kruununperijä Aleksanteria, josta myöhemmin tuli Aleksanteri Suuri. Aleksanteri oli tuolloin noin 13-vuotias.


Aleksanteri Suuri.

Muun muassa Bertrand Russell on kiistänyt sen, että Aristoteleella ja tämän opetuksilla olisi ollut suurtakaan vaikutusta Aleksanteriin – tämä käyttäytyi röyhkeästi ja julmasti, kaukana Aristoteleen opettamasta kultaisesta keskitiestä. Samoin Aleksanterin valloitusretkillä ei ollut vaikutusta ainakaan Aristoteleen politiikkaan, sillä hän ei ota huomioon kaupunkivaltioiden ajan päättymistä ja suurvaltojen syntyä.

Kun Aleksanteri aloitti omat sotaretkensä Aasiassa noin vuonna 335 eaa., Aristoteles palasi Ateenaan. Kaupunki ilmeisesti kutsui hänet. Aristoteles oli todennäköisesti toivonut ja odottanut pääsevänsä Akatemian johtoon Speusippoksen jälkeen. Ksenokrateen valinta oli hänelle lopullinen takaisku, jonka jälkeen hän seurasi Platonin esimerkkiä ja perusti oman filosofikoulunsa.

Aristoteleen elämän loppupuolella hänen ja Aleksanterin välit kiristyivät.

Kun Aleksanteri kuoli, puhkesi levottomuuksia, ja Aristoteles joutui muiden makedonialaisten kanssa epäsuosioon. Tämän seurauksena Aristoteles joutui lähtemään maanpakoon.

Tehtäviä

  1. Miten nykyään suhtaudutaan ihmisiin, jotka ajattelevat hyvin eri tavalla kuin ihmisten enemmistö?
  2. Mikä on "takinkääntäjä".
  3. Miksi on takinkääntäjiä?

Aristoteleen opetukset



Aristoteles opetti, että ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä siveellistä (moraalista) tietoa oikeasta ja väärästä. Aristoteleen mukaan filosofia ja kaikki tutkimus saa alkunsa ihmettelystä, jonka vuoksi ihmiset pyrkivät selittämään kokemiaan asioita, ja etenevät yhä uusiin ongelmiin.

Hän ajatteli, että havainto- ja ymmärryskykymme voi saada suoran kuvan maailmasta. Vastaavasti hän eteni kaikilla tutkimuksen aloilla nykyaikaisen luonnontieteilijän tapaan tehden havaintoja ja käyttäen järkeään pyrkiessään selittämään niitä. Ongelmia kohdatessaan hän pyrki selvittämään sen, mitä muut ovat samoista asioista aiemmin sanoneet.



Aristoteles oli innokas syiden etsijä, ja hän halusi löytää kaikille havaitsemilleen asioille syyn.

Aristoteleen filosofia voidaan jakaa kahteen osaan, teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan tai "tieteeseen".

Kreikan kielen theri, tulee sanoista theoros, katsoja : mahdollisesti the, katsominen + -oros, näkeminen (horn, ).

Näisssä oppiaineistoissa on käytetty sanan "teoria" sijasta sanaa "käsitys" silloin, kun se opii asiayhteyteen.

Teoreettiseen filosofiaan kuuluivat fysiikka ja metafysiikka sekä niiden työkaluna toimiva logiikka (johdonmukainen päättely), ja käytännölliseen filosofiaan kuuluivat etiikka (siveys), politiikka sekä estetiikka (kauneusoppi kuten retoriikka (väittelytaito)  ja poetiikka eli runousoppi tai kirjallisuusoppi).

Tieteenaloihin Aristoteles luokitteli näiden kahden lisäksi myös tuotannolliset tieteet tai taidot, kuten lääketiede, laivanrakennus sekä musiikki ja muut taiteet.

Aristoteles ei kuitenkaan ajatellut, että tiedon saaminen olisi mahdollista pelkästään havaintokokemuksen avulla, sen lisäksi tarvitaan myös järjen yleistävän ja selityksiä käsittävän kyvyn käyttöä.

Aristotelesta sanotaan koko logiikan isäksi, ja hänen teoksensa muodostavat länsimaisen logiikan ja tieteenteorian perustuksen.

Aristoteleen kehittämää deduktiivista (deduct = johtaa pois) logiikkaa kutsutaan syllogistiikaksi.Syllogistiikan avulla voidaan luokitella asioita.

Muinaiskreikan συλ-λογισμός syllogismos, =mukaan laskeminen, looginen päätelmä.



Esimerkki tällaisesta logiikasta on:

Premissi (oletus) 1: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Premissi (oletus) 2: Sokrates on ihminen.
Johtopäätös: Sokrates on kuolevainen.

Metafysiikka oli Aristoteleen mielestä "ensimmäinen filosofia" eli kaikkein korkein tiede, koska se pyrki lähestymään jumalallista tietämystä maailman toiminnan syistä ja perusteista, eli niistä asioista, jotka tulevat fysiikan eli luonnontieteiden (fysika) jälkeen (meta).

Tällaista tietoa ei hänen mielestään etsitty jonkin muun hyödyn vuoksi vaan pelkästään sen itsensä takia, ainoana vapaana tiedon lajina, joka ei ole riippuvainen mistään muusta tiedosta.

Metafysiikassaan Aristoteles halusi ennen kaikkea välttää platonilaista ideaoppia.

Aristoteles yhdisti metafysiikan monilta osin myös teologiaan (jumaluustieteeseen), tosin hän käytti sanaa jossain määrin eri merkityksessä kuin sitä nykyään käytetään. Hänelle teologia oli se metafysiikan osa, jossa tutkitaan aistihavaintojen ulkopuolella olevaa "ensimmäistä liikuttajaa".



Hän opetti, että kaikki toimii syyn ja seurausten ketjuina, mutta että kaiken alussa täytyy olla myös joku, joka saa aikaan seurauksia ilman että liikkuu itse. Tätä hän kutsui ensimmäiseksi liikkumattomaksi liikuttajaksi, tai jumalaksi. Platonin tavoin hän piti jumalaa aineettomana.

Näin metafysiikka erosi fysiikasta nimenomaan siinä, että kun

luonnontieteet tutkivat muuttuvia, liikkuvia ja aineellisia kohteita,

metafysiikka tutki myös ikuisia, muuttumattomia, liikkumattomia ja aineesta erillisiä kohteita.

Luonnontieteet tutkivat ihmisestä riippumatonta luontoa.

Substanssi eli  perusaines on filosofiassa käsite, jolla tarkoitetaan pysyvää itsenäistä oliota. Substanssi on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta.

Perusaines on Aristoteleen mukaan aineen ja muodon yhdiste.

Kaiken kaikkiaan Aristoteles määritteli neljä syytä sille, että jotain tapahtuu tai joku on jotain. Nämä syiden luokat olivat:

  1. Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on tehty.
  2. Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla.
  3. Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. Tämä vastaa nykyistä käsitystä (kausaalisesta) syystä.
  4. Päämääräsyy (finaalinen syy) eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.
Sivistyssana: intentio = tarkoitus, pyrkimys.
cause = syy.


Tehtäviä

  1. Viime vuosisadalla logiikkaa opetettiin hieman lukion matematiikan opetuksen yhteydessä. Pohtikaa sitä, miksi tämä opetus lopetettiin.
  2. Mitä merkityksiä sanalla "syy" on nykyään?
  3. Mitä merkityksiä sanalla "tarkoitus" on nykyään?

Aristoteleen siveysajattelu (etiikka)

virtue

Aristoteleen siveysajattelun (etiikan) peruskäsitteitä olivat hyveet ja oikea toiminta.

Hänen mukaansa yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä sen sijaan, että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja.

Aristoteles totesi, että kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopullisena päämääränä on eudaimonia, onnellisuus, kukoistus tai ehkä tarkemmin hyvä elämä. Tämä on jotain sellaista, jota tavoitellaan sen itsensä vuoksi eikä jonkin muun saavuttamiseksi.

Aristoteleen toisena lähtökohtana oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen, päämäärähakuisuus (itsensä toteuttaminen).


Ihmiseen sovellettuna onnellisuus syntyy mielen korkeimman asteisesta toiminnasta, kyvystä ajatella, sillä ihmisen erottaa eläimestä nimenomaan järki. Hyvä elämä koostuu näin tämän kyvyn käyttämisestä yhdessä hyveellisen toiminnan kanssa.

Aristoteleen mukaan täydelliseen onnellisuuteen vaadittiin kuitenkin myös muita asioita. Hän opetti inhimillisen onnellisuuden koostuvan kolmenlaisesta hyvästä, jotka kaikki auttavat täydellistä elämää.

Näitä olivat:

  1. Sielua koskevat hyvät asiat: Älylliset ja siveelliset (moraaliset) hyveet.
  2. Ruumista koskevat hyvät asiat: Terveys, kauneus ja voima.
  3. Ulkoiset hyvät asiat: Rikkaus, hyvä maine ja hyvä syntyperä.

Aristoteles teki eron älyllisten ja siveellisten (moraalisten) hyveiden välille. Älylliset hyveet ovat siveellisten (moraalisten) yläpuolella. Viisas ihminen valitsee korkeimman mahdollisen hyveen, joka muodostuu kaikkein korkeimman asteisesta toiminnasta, älyllisestä mietiskelystä. Mietiskelevä elämä on näin ollen se tapa elää, joka tuo ihmiselle suurimman onnen.


Siveellisillä (moraalisilla) hyveillä on puolestaan merkitystä toiminnan oikeellisuuden kannalta. Jokainen hyve on kahden äärimmäisyyden keskivälillä. Tässä Aristoteles opetti kultaista keskitietä – esimerkiksi rohkeus on keskitie uhkarohkeuden (liikaa) ja pelkuruuden (liian vähän) välillä.

Oikea toiminta edellyttää valintaa, jossa kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa henkilö, aika, paikka ja olosuhteet.

Aristoteles sanoi toisaalta metafysiikasta, että se on kaikkein korkein tiede, "ensimmäinen filosofia", mutta toisaalta Nikomakhoksen etiikassa, että politiikan tiede on kaikkein tärkein ja määrää muita tieteitä.

Tämä kuvaa Aristoteleen filosofian kaksijakoisuutta, jossa toisaalta elämän korkein muoto on metafyysisten, jumalallisten, asioiden käsitteellinen mietiskely, mutta toisaalta käytännön elämässä siveys kuitenkin toteutuu parhaiten hyvässä politiikassa – että

"yksittäisen ihmisen onnistuminen hyvässä elämässä on arvokasta, mutta kokonaisen kansan tai valtion onnistuminen siinä on parempaa ja jumalallisempaa".

Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, miksi Aristoteles ei vastustanut orjuutta.
  2. Mistä syystä muinaisessa Kreikassa arvostettiin ns. hyveitä, jotka (riippumatta siitä, mitä pidetään hyveinä) ovat ainakin jossain määrin perinnöllisiä?
  3. Millaista oli hyvä elämä muinaisessa Kreikassa?
  4. Millaista oli huono elämä muinaisessa Kreikassa?
  5. Keiden elämä oli muinaisessa Kreikassa huonoa?

Aristoteles ja politiikka



Aristoteleen käsityksen mukaan politiikkaa ja siveyttä (etiikkaa) ei voi varsinaisesti erottaa toisistaan. Ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento, zōon politikon (ζῷον πολιτικόν), joka pyrkii elämään yhteisössä, ja hän voi kehittyä ihmisenä ainoastaan yhteisön jäsenenä.

Koska ihminen voi saavuttaa korkeimman päämääränsä elämässä vain poliittisen yhteisön jäsenenä, valtiolla on suuri vaikutus ihmisen siveelliseen elämään.

Aristoteleen mukaan valtio ei ole ainoastaan yhteenliittymä vaan luonnollinen kokonaisuus, sillä se saa alkunsa yksilöiden luonnollisesta tarpeesta elää yhdessä. Yksilön omat päämäärät elämässä eivät ole valtiolle alistettuja: valtio on olemassa hyvää elämää varten, jotta yksilö voisi täysin kehittää itseään.

Näin politiikka on siveyteen läheisesti liittyvä käytännöllinen tiede, joka käsittelee hyvää elämää edellä mainitun kaltaisessa kaupunkivaltiossa. Valtion asioiden lisäksi Aristoteles laski politiikkaan kuuluvaksi myös kotitalouden asiat, koska perhe orjineen on ikään kuin valtio pienoiskoossa.


Aristoteleen politiikan pääteos on nimeltään yksinkertaisesti Politiikka. Sen lisäksi hänen koulunsa keräsi laajan aineiston kaikista mahdollisista kreikkalaisten kaupunkivaltioiden (polis = kaupunki) perustuslaeista, 158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja yksinvaltaiset valtiomuodot lajeittain. Näistä ainoa säilynyt teos on Ateenan valtiomuodosta.

Aristoteles ei voinut osallistua Ateenan politiikkaan käytännössä, koska hän oli ulkomaalainen.

Tehtäviä

  1. Onko valtio ihmisiä vai ihmiset valtiota varten nykyisessä Suomessa?
  2. Ottakaa selvää sitä, millaisia siveellisyyskäsityksiä on Suomen nykyisillä kansanedustajilla.
  3. Mistä syystä Linnan juhlat näytetään kansalle teräväpiirtolähetyksenä?
  4. Saavatko homot tanssia keskenään Linnan juhlissa?
  5. Saavatko lesbot tanssia keskenään Linnan juhlissa?

Aristoteles ja tieteet



Politiikkaan liittyy läheisesti myös puhetaito (retoriikka), sillä kaupunkivaltiossa ei voinut toimia menestyksekkäästi ilman vakuuttamisen taitoa. Vaikka Aristoteles suosi järkeen perustuvia johdonmukaisia perusteluja, hän myönsi myös sen, että suuri yleisö ei aina jaksa seurata tällaisia todisteluketjuja. Puhetaitoja tarvitaan, jotta totuus voisi voittaa.

Tehtäviä

  1. Kumpaa väittelytaito lisää enemmän, totuuta vai valhetta?
  2. Mikä on psykopaatti?
  3. Mistä psykopatia johtuu?

Fysiikka on määritelmällisesti tiedettä luonnosta (fysis = luonto). Aristoteles ymmärsi fysiikan laajemmin kuin mitä se nykyään ymmärretään: se sisälsi kaiken mikä kuuluu luonnonfilosofian tutkimuspiiriin. Hän itse tutki luonnon ilmiöitä laajalti pyrkien sekä ymmärtämään yleisiä aiheita kuten liike, syy, aika ja paikka sekä syntyminen ja häviäminen sekä havainnoimaan ja selittämään erilaisia yksittäisiä luonnonilmiöitä.

Fysiikan ala kattoi Aristoteleen mukaan lähes kaiken olevan. Ellei aineettomia muotoja, kuten liikkumaton liikuttaja olisi olemassa, fysiikka olisi metafysiikan sijasta "ensimmäinen filosofia". Koska tällaisia on olemassa, fysiikka on niistä riippuvainen, ja tämän vuoksi vain "toinen filosofia".

universum

Kosmologiassa (kaikkeusopissa) Aristoteles selvitti kaikkeuden toimintaan, koostumukseen, kokoon ja muotoon liittyviä asioita. Hän opetti, että taivas koostuu sisäkkäin olevista kehistä, taivaanpalloista, jotka ovat jatkuvassa pyörivässä liikkeessä.

Niiden alapuolella sijaitsee kuun alapuolella oleva maailma, joka taas koostuu neljästä perusaineesta, maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta.

Näillä on neljä ominaisuutta: kuuma, kylmä, kuiva ja kostea. Näiden ominaisuuksien muuttuessa jossain aineessa se voi muuttua miksi tahansa toiseksi aineeksi.

Näiden lisäksi oli viides perusaine, josta muodostuivat taivaankappaleet, ja jonka liike oli juuri ympyräliikettä.

Aristoteles selvitti myös maailmankaikkeuden alkuperää ja ikää. Hänen mielestään kaikkeus on ollut aina olemassa, ja se on myös ikuinen – jos kaikkeus olisi syntynyt, sen tulisi myös hävitä.

Syntymisen ja häviämisen sijasta taivaankappaleet olivat toisaalta mainitussa ikuisessa taivaanpallon pyörimisliikkeessä, ja toisaalta sen aineet ikuisessa muuttumisliikkeessä.

Aristotelesta voidaan pitää länsimaisen tieteen ensimmäisenä biologina. Aristoteles kirjoitti laajasti eläinten lajeista, rakenteesta, syntymisestä ja kehittymisestä muun muassa teoksissa Eläinoppi, Eläinten syntymisestä ja Eläinten osista. Hän kehitti eläinlajien luokittelujärjestelmän, jossa hän käytti luokittelun perusteena ensimmäisenä eläinten toiminnallisia ominaisuuksia ja ruumiinosia.



Hän esitti myös joitain kasveja koskevia yleisluonteisia ajatuksia. Aristoteleen biologian tunteminen auttaa ymmärtämään myös hänen filosofiaansa, sillä hän käyttää biologian käsitteitä laajalti muun muassa psykologiaa, siveyttä (etiikkaa) ja metafysiikkaa käsittelevissä teoksissaan.

Aristoteles määritteli psykologian tieteeksi, joka tutkii sielua (kreikaksi psykhe) ja sen ominaisuuksia. Sen keskeisimpiin piirteisiin kuuluu käsitys sielusta kaikki elävät olennot elävöittävänä tekijänä.


Tehtäviä

  1. Jos sana "fysiikka" pitäisi suomentaa, mikä olisi hyvä suomennos? Ota huomioon, että elotonta luontoa käsittelevät monet tieteet.
  2. Jos sana "fysiikka" suomennetteisiin, mikä olisi hyvä suomennos sanalle "metafysiikka"? Miten olisi "yliluonto"?
  3. Miten on mahdollista se, että osa kaikkeustutkijoista (kosmologeista) pitää kaikkeutta vain yhteen suuntaan (tulevaisuuteen) äärettömänä?
  4. Mistä johtuu, että monista tieteistä käytetään Suomessa vierasperäisiä nimiä?
  5. Miksi mitä erilaisimmat alat pyrkivät nykyään kutsumaan itseään tieteeksi?

Hänen tavoitteensa oli selvittää, millä tavalla sielu toimii ja mistä osista se koostuu. Hänen päätelmänsä oli, että juuri sielu on se, mikä tekee ruumiista elävän olennon. Hän opetti, että sielu on aineeton, ja että sen suhde ruumiiseen on sama kuin muodon suhde aineeseen. Hän vastusti jossain määrin Platonin käsitystä siitä, että sielu voisi olla olemassa ja toimia ruumiista täysin erillisenä.


Tehtäviä

  1. Mitä nykyinen aivojen tutkimus sanoo sielusta?
  2. Jos ajatellaan, että ruumiista erillinen sielu on olemassa, miten tämä sielu voisi vaikuttaa ruumiiseen?
  3. Jos sielu voisi vaikuttaa ruumiiseen, mitä energian lajia se käyttäisi?
  4. Voitaisiinko tämä energian siirtyminen sielusta ruumiiseen mitata?
  5. Mitä tästä asiasta sanoo ns. aineen ja energian häviämättömyyden laki?

Aristoteleen perintö



Suurin osa Aristoteleen teoksista on kadonnut, lähinnä antiikin ajan jälkeen. Diogenes Laertioksen (eli 200 -luvulla) Aristoteleen elämäkerrassa antama kirjaluettelo – 155 teosta, 445 270 riviä tekstiä – näyttää, että tunnemme hänen tuotannostaan vain pienen osan. Luettelo saattaa olla peräisin juuri Aleksandrian kirjastosta, jonka uskovaiset polttivat monta kertaa (kerran sen poltti vahingossa itse Julius Caesar).

1200-luvulla kiinnostus Aristoteleen filosofiaa kohtaan heräsi uudelleen henkiin kristityssä Euroopassa.


Bertrand Russell.

Bertrand Russell on kirjoittanut teoksessaan Länsimaisen filosofian historia, että vaikka Aristoteleen ansiot tämän edeltäjiin verrattuna ovatkin valtavat, yhtä lailla hänestä hänen seuraajilleen koituneet haitat ovat olleet yhtä suuret. Hänen arvovaltansaa kasvoi niin korkeaksi, että siitä  tuli kehityksen este. 

Bertrand Arthur William Russell, Russellin 3. jaarli (1872 - 1970) oli brittiläinen matemaatikko, filosofi ja loogikko.
1800-luvulla filosofit G. W. F. Hegel ja Karl Marx olivat innokkaita Aristoteleen tutkijoita. Marxia kuvattiin joskus vasemmistolaiseksi aristoteelikoksi.

Kehitysopin luoja Charles Darwin arvosti suuresti Aristoteleen biologian tutkimuksia, ja hän piti tätä yhtenä esikuvistaan, vaikka hänen työnsä veivät myöhemmin pohjan Aristoteleen tarkoituksilla selittämiseltä biologiassa.

Kaikkein suurin, edelleen kestävä vaikutus Aristoteleella on ollut ehkä logiikan kehittäjänä. Aristoteelinen logiikka pysyi käytännössä muuttumattomana 1800 -luvun loppupuolelle, nykyaikaisen logiikan syntyyn saakka.


Aristoteelinen hyve-etiikka koki uuden tulemisen 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla myös Suomessa.

Tehtäviä

  1. Kirjaston tulipalo on tuhoisa. Mitä muita keinoja nykyään on tiedon säilyttämiseksi?
  2. Missä ja milloin kirjarovioita on poltettu?
  3. Ketkä filosofit ovat viimeisen sadan vuoden aikana jarruttaneet kehitystä omalla vaikutusvallallaan?
  4. Mistä johtuu, että myös filosofiassa on erilaisia muoteja?
  5. Kuka filosofi on nykyään muodissa?
  6. Mistä johtuu, että ns. reaalisosialismi vieroksui nykyaikaista logiikkaa?
  7. Milloin nykyaikainen logiikka tuli Suomeen?

Filosofisten kysymysten suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin

Onko tiede arvovapaata



Jürgen Habermas.

Saksalainen filosofi Jürgen Habermas ottaa voimakkaasti kantaa siihen käsitykseen, että tieto voisi olla kokijasta tai kantajasta riippumatonta, arvovapaata. Habermas väittää mm., että
”tieteet ovat filosofiasta irrottuaan säilyttäneet erään sen piirteen: puhtaan teorian harhan”.
Habermasin mielestä tieto on aina yhteydessä elämään, arvoihin, käytäntöön ja kokijaan tai kantajaan. Pyrkimys tiedon arvovapauteen on katkaissut yhteyden puhtaan teorian ja elämän käytännön väliltä. Tämä yhteys on Habermasin mukaan tieteellisen kulttuurin kehittymisen edellytys.

Kriittisen (arvostelevan) tieteenteorian tehtävä on osoittaa, kuinka tutkimustoiminta ja tiedon intressit ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimusta tekee aina ihminen, ja tutkija on tutkimustoiminnan kokija.

intressi
mielenkiinto, kiinnostus
herättää mielenkiintoa

intressi, etu

olla jonkun etujen mukaista
valvoa jonkun etuja



Tutkijan tiedon intressi ohjaa tutkimuksen kaikkia vaiheita, ja sitä, millaista tietoa tutkimuksen avulla syntyy. Tietoa ohjaavien intressien tiedostaminen ei vapauta tutkijaa tiedon arvosidonnaisuudesta, mutta se paljastaa tämän yhteyden tutkijalle itselleen sekä hänen yleisölleen.

Erilaisiin tieteellisiin lähestymistapoihin sekä inhimillisen toiminnan eri piirteisiin perustuen Habermas erottaa kolme tiedon intressiä:
  1. Tekninen tiedon intressi liittyy tieteisiin ja työhön. Se pyrkii ennustamaan ilmiöitä, ja tiedolla on välineellinen tarkoitus.
  2. Käytännöllinen eli praktinen tiedon intressi liittyy kieleen. Se on intressi siirtää tietoa sukupolvilta toisille ja ymmärtää perinnettä.
  3. Emansipatorinen eli vapauttava tiedon intressi liittyy hallintaan (Herrschaft) eli valtaan sekä ihmisten vapauttamiseen perinteen kahleista ja yhteiskunnallisesta pakotuksesta.
Habermasin mukaan tiedon intressit ovat puolueettomuuden mahdollisuuden ehtoja. Tällä hän tarkoittaa sitä, että paljastamalla tiedon intressi paljastetaan samalla kokijan tai kantajan ja kohteen yhteys, joka puolestaan tekee mahdolliseksi tiedon turvaamisen erityisintressien paineita ja harhaa vastaan ja siten lisätä pyrkimystä puolueettomuuteen.



Jos tieto milloinkaan voi ylittää siihen olennaisesti kuuluvan intressin, niin tämä voi tapahtua ainoastaan oivaltamalla, että intressit alun perin saavat aikaan kokijan tai kantajan ja kohteen välisen yhteyden. Ajattelu voi oivaltaa tämän luonnollisen perustan. Sen vaikutus ulottuu jopa tutkimusmenetelmiin.

Ajattelu, tietoisuus, voi palata siihen intressiyhteyteen, joka alun perinkin muodosti kokijan tai kantajan ja kohteen välisen yhteyden. Tähän pystyy vain seuraava tapahtumasarja:
  1. tekeminen ja kokeminen
  2. kokemusten pohtiminen - mitä opin, mitä tunsin?
  3. uusien oivallusten käsitteellistäminen ja oman käsityksen parantaminen
  4. uuden käsityksen todentaminen ja palautteen etsiminen
Se voi tavoittaa tietyssä määrin intressin, vaikka se ei voi sitä kumota.

Tehtäviä

  1. Mitä asioita on mahdollista tutkia ilman määrärahoja?
  2. Mitä asioita voidaan tutkia vain, jos niihin myönnetään määrärahoja?
  3. Ketkä päättävät, mitä Suomessa tutkitaan?
  4. Miksi tieteellinen ja muukin tieto on maksullista?
  5. Jos sinusta tulee filosofi, oletko puolueeton?

Empirismi



Empirismi eli kokemusajattelu on (tietoteoreettinen) käsitys, jonka mukaan tieto perustuu kokemukseen (muinaiskreikaksi ἐμπειρία, lat. experientia).

Empirismin mukaan tieto perustuu aistihavaintoihin ja empiiriseen eli kokemusperäiseen tutkimukseen. Tietoa on mahdollista saada induktiivisella eli yksittäistapauksista yleistävällä päättelyllä ja myös mm. abduktiivisellä päättelyllä. Muita kokemukseen perustuvan päättelyn muotoja selitetään näissä aineistoissa toisaalla.

peirce
C. S. Peirce.

Abduktiivinen päättely
on
"päättelyä parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen".
Käsitteen otti käyttöön pragmatistifilosofi C. S. Peirce 1800-luvun lopulla.

Abduktiivisen päättelyn lähtökohtana on tavallisesti joukko havaintoja, ja se etenee havaintojoukon todennäköisimpään selitykseen.

rain

Esimerkiksi:

Jos olet ulkona ilman sadevarusteita, sade kastelee.
Syyskuussa sataa usein.
Matti tulee usein töistä kävellen.
Näin Matin tulevan märkänä töistä (on syyskuu).

Johtopäätös:Ulkona sataa.

Päättelyssä ensimmäinen on "yleisesti hyväksytty väite", ja muut ovat kokemukseen perustuvaa todistusaineistoa. Päättelyä voi perustella sillä, että se on järkevä ja todennäköinen, vaikka on mahdollista että naapuriin on juuri muuttanut ilkeä pikkupoika jolla on suunnaton vesipyssy. Sadeoletusta voidaan tukea sillä, että kyseinen pikkupoika on "satunnainen ja tuntematon voima", kun taas sade on yleinen tapahtuma.

Abduktiivinen päättely ei ole logiikan mukaan (deduktiivisesti) yleispätevää. Johtopäätös ei seuraa oletuksista väistämättä, vaan se voi olla epätosi vaikka kaikki esitetyt oletukset olisivat tosia.

Johtopäätös on kuitenkin yleensä "riittävän hyvä", ja käytännön syistä tieteellisiä selityksiä ja käsityksiä puolustetaan usein abduktiivisesti. Abduktiivisen arvostelun kestäminen on eräs keskeinen tieteen  haaste, koska abduktiivisella arvostelulla koetellaan (testataan) sitä miten hyvin käsitys (teoria) sopii yhteen saatavilla olevan todistusaineiston ja taustaoletusten kanssa, eikä käsityksen tarvitse seurata oletuksista väistämättä.

Tieteessä on yleistä se, että jotain muutakin vaihtoehtoista käsitystä tai selitysmallia esitetään selitykseksi samaan tapahtumaan, tai vähintäänkin mukana on vaihtoehtoja jotka olisivat mahdollisia — tai joita ei ainakaan voida sulkea mahdottomiksi. Abduktiivisessa päättelyssä käsityksiä puolustetaan sillä, että se selittää parhaiten esitetyn todistusaineiston.
Kokemusajattelun mukaan tieto ei perustu pelkkiin järjen käsitteisiin, intuitioon eli sisäiseen oivallukseen tai uskoon. Puhtaasti deduktiivisella (laskujohtoisella, muodollisen logiikan) päättelyllä varsinaista kokemustietoa ei empirismin mukaan ole mahdollista saavuttaa.

Empirismille vastakkaisena käsityksenä on perinteisesti ollut rationalismi (järkeismi). Rationalismin mukaan filosofiaa pitäisi harjoittaa sisäisen pohdinnan ja järkeilyn avulla. Useimmat tietokäsitykset ovat yhdistelmiä empirismistä ja rationalismista.



Laatusanana empiirinen liitetään yleisesti tieteeseen eli todellisuustutkimukseen. Tämä pätee sekä luonnontieteeseen että yhteiskuntatieteisiin, joissa se viittaa havaintoon tai kokeeseen pohjautuvaan kokemukseen joka on vahvistettavissa tai kumottavissa. Empirismin ajatellaan yleisesti olevan nykyaikaisen tieteellisen menetelmän ytimessä.

Empiirisessä tutkimuksessa käytetään usein hypoteettis-deduktiivista menetelmää (hypoteesi = oletus, deduktio = päättely). Siinä
  1. kehitetään käsitys (teoria) selittämään ja ennustamaan ilmiöitä. Tämän jälkeen
  2. käsityksestä johdetaan (deduktio) testattavia hypoteeseja eli oletuksia. Lopuksi
  3. testataan oletuksia (hypoteeseja) ja katsotaan pitivätkö käsityksen ennustamat oletukset paikkansa.
Jos oletukset (hypoteesit) osoittautuvat virheellisiksi, käsitystä tulee korjata tai se tulee hylätä kokonaan.



Jos oletukset (hypoteesit) osoittautuvat päteviksi, käsitys saa tukea. Käsityksen saama tuki ei kuitenkaan osoita käsitystä lopullisesti oikeaksi, koska virheellisestä käsityksestä voidaan johtaa oikeita oletuksia (hypoteeseja).

Käsitystä tulee koetella (testata) yhä uudelleen ja uudelleen eri tavoin. Mitä useammat ja merkittävämmät käsityksestä johdetut oletukset (hypoteesit) osoittautuvat oikeiksi, sitä pätevämpänä käsitystä voidaan pitää.

Toisaalta voidaan tehdä havaintoja, joiden selittämiseksi kehitetään käsitys, tai muodostaa jo tehtyjen havaintojen selittämiseksi uusi käsitys. Myös näistä havainnoista päättelemällä (induktiivisesti tai abduktiivisesti) muodostettuja käsityksiä tulee koetella eli testata hypoteettis-deduktiivista menetelmää hyväksi käyttäen.

Empiirisen tutkimuksen arkeen kuuluu myös muita vaiheita kuin käsityksen koetteleminen eli testaaminen. Se vaatii jo olemassa oleviin käsityksiin ja tutkimustuloksiin tutustumista, mittareiden valitsemista tai kehittämista sekä lukuisten käytännön järjestelyjen suorittamista.



Siihen kuuluu myös aineiston kerääminen ja käsitteleminen sekä tulosten tuottaminen.

Analyysi tarkoittaa monimutkaisen ongelman pilkkomista pieniin, erillisiin osiin, jotka ratkaisemalla kokonaisongelma toivotaan pystyttävän ratkaisemaan.

Virallisessa tieteessä tutkimuksen päättää selostuksen (raportin) kirjoittaminen ja julkaiseminen jossain vertaisarviointiin perustuvassa julkaisussa. Tämän jälkeen tutkimus alistuu laajemman yhteisön arvioitavaksi.

Tehtäviä

  1. Virallinen tiede huomioi vain sellaiset kirjoitukset, jotka on julkaistu tieteelliseksi hyväksytyssä julkaisussa. Onko tämä mielestäsi oikein?
  2. Ketkä määräävät siitä, mitkä ovat tieteellisiksi hyväksyttyjä julkaisuja?
  3. Mitä tarkoittaa vertaisarviointi?
  4. Mitä muita selittämisen malleja on esitetty?
  5. Mitä selittämisen malleja pidetään nykyään parhaina?

Rationalismi



Rationalist Press Asso­ciation Ltd:n määritelmä on seuraava:

"Rationalismi voidaan mää­ri­tellä mielenlaaduksi, joka ehdottomasti tunnustaa järjen ylival­lan ja pyrkii vakiinnuttamaan filosofisen ja siveellisen järjestel­män, joka perustuu kokemukseen ja on riippumaton kai­kista mieli­valtaisista oletta­muk­sista ja arvovallasta"

Filosofiassa rationalismi (lat. ratio, laskeminen, järki, harkinta) on käsitys, jonka mu­kaan inhimilli­nen tieto perustuu ajatusvälttämättö­myyksiin, ei ulkoiseen havain­toon.

Usein on tapana puhua järjen totuuksista kuten

2 + 2 = 4.

Lause 2 + 2 = 4 voidaan johtaa Peanon esittämästä kokonaislukujen määritelmästä (aksioomajoukosta).

Järjen totuuksille eli käsitteellisille totuuksille voidaan antaa erilaisia tulkintoja, esimerkiksi II + II = IIII, jolloin järjen totuuden käyttö tulee ilmi.

Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) on sanonut ihmisjärjestä mm:
Vaikka jokainen ajaa omaa etuaan, niin "näkymätön käsi" (siis "järjen viekkaus") saa aikaan yhteisen hyvän kasvun.


Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, missä iässä lapsi tietää, että 2 + 2 = 4.
  2. Ottakaa selvää siitä, missä iässä lapsi tietää, että avaruus on kolmiulotteinen?
  3. Ottakaa selvää siitä, missä iässä lapsi tuntee käsitteen aika?
  4. Mitä muita kaavoja kuin 2 + 2 = 4 kuuluu yhteenlaskutauluun?
  5. Miten yhteenlaskualgoritmi toimii paperilla? (Algoritmi on tarkasti määritelty äärellinen (päättyvä) vaihesarja, jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma. Algoritmi on muunnos sanasta algorismi, joka tarkoittaa arabialaisilla numeroilla laskemisen menetelmiä)
  6. Miten yhteenlaskualgoritmi (algorismi) toimii tietokoneessa?

Deduktiivinen / induktiivinen

Deduktiivinen päättely on "totuuden säilyttävää" päättelyä: jos oletukset ovat tosia, myös johtopäätös on tosi. Perinteisesti on sanottu, että johtopäätös "sisältyy" lähtöoletuksiin.

Jos ei haluta käyttää sanaa "totuus", voidan sanoa, että johtopäätös on johdettavissa eli pääteltävissä tehdyistä oletukista.

Tavanomaisen logiikan päättelysääntöjen mukaisesti etenevä päättely on tyypillisesti deduktiivista.

Muodollinen looginen päättely tarkoittaa siis deduktiivista päättelyä.



Induktiivisella päättelyllä tarkoitetaan joko suppeasti päättelyä erityistapauksista yleistykseen tai laajemmin mitä tahansa "tietoa lisäävää" päättelyä tai mitä tahansa ei-deduktiivista päättelyä, jossa johtopäätös ei "sisälly" lähtöoletuksiin.

Induktiivinen päättely ei näin ole välttämätttä totuuden säilyttävää eikä erehtymätöntä. Usein ajatellaan, että kokemus- (empiirisissä) tieteissä käytetään tyypillisesti induktiivista tai abduktiivista päättelyä.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla induktiivinen päättely eroaa abduktiivisesta päättelystä.
  2. Luettele kolme induktiivista päätelmää.
  3. Mistä johtuu, ettei edes suureen havaintojoukkoon perustuva yleistys (induktio) ole ehdottoman varma. Keksi esimerkki induktiosta, jossa uusi havainto on muuttanut lopputulosta.

Deduktio



Voidaan myös sanoa, että deduktio on yksittäisten päätelmien johtaminen (päättely)sääntöjen avulla perusoletuksista (aksioomista).

Deduktiivinen päättely on pätevää (totuuden säilyttävää) päättelyä. Jos oletukset (premissit) ovat todet ja deduktiivinen päättely pätevää, myös johtopäätös on pätevä (tosi).

Deduktiivisen päättelyn kokonaisuutta kutsutaan muodolliseksi (formaaliseksi) logiikaksi, ja sitä on käsitelty toisaalla näissä opintoaineistoissa.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että osa ihmisistä ei osaa päätellä deduktiivisia päättelyitä oikein?
  2. Pitäisikö deduktiivista päättelyä opettaa kouluissa?
  3. Mistä johtuu, että ihmiset yleistävät usein vain muutamista havaitsemistaan tapauksista.
  4. Mistä johtuu, että joillekin ihmisille ei kelpaa edes miljoonien tapausten perusteella tehty johtopäätös?
  5. Pitäisikö induktiivista päättelyä opettaa kouluissa?
  6. Simon Blackburn määrittelee logiikan tieteeksi, joka tutkii vain sitä, ettei ole mitään tapaa, jolla oletukset voisivat olla tosia mutta johtopäätös ei olisi tosi. Mistä logiikasta Blackburn puhuu?

Kehäpäätelmä

vicious-circle

Kehäpäätelmä on virheellinen looginen (deduktio) päätelmä, jossa johtopäätöstä perustellaan johtopäätöksen olettamisella.

Raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa. Jumalan sana on totta, koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin. Raamattu on Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin.

Tehtäviä

  1. Keksikää viisi muuta kehäpäätelmää?
  2. Miksi omia mielipiteitään puolustaessaan usein syyllistyy kehäpäätelmiin?
  3. Miten voit parhaiten kumota kehäpäättelijän tulokset?

Syllogismi



Aristoteleen suunnittelema syllogistiikka oli ensimmäinen järjestelmällinen logiikka. Aristoteelinen syllogismi on loogisen päätelmän muoto, jossa on kolme lausetta: kaksi ehtoa (premissiä eli oletusta) ja niistä loogisesti seuraava johtopäätös.

Esimerkki aristoteelisesta syllogismista:

Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Sokrates on ihminen.
________________________________
Siis: Sokrates on kuolevainen.
Nykyään logiikka sisältää hyvin paljon asioita, ja syllogismeista puhutaan lähinnä logiikan historian yhteydessä.

On vanha ajatus, että maailmalla on looginen muoto, joka ilmenee (epätäydellisesti) kielessä ja ajattelussa. Tällöin voidaan kysyä, millainen logiikka ilmaisee loogisen muodon parhaiten.

Prosessi



Yleisesti prosessi tarkoittaa kehitystä, toimenpiteiden sarjaa tai tapahtumasarjaa. Prosessi voi myös olla:
  1. kemiallinen prosessi, järjestelmän lämpötilan muuttuminen jne.
  2. prosessi (tietotekniikka), suoritettavan tietokoneohjelman ilmentymä (prosesseja tapetaan näppäimillä Ctrl + Alt + Delete).
  3. stokastinen prosessi, ajassa sattumanvaraisesti eteneviä todellisuuden prosesseja kuvaava matemaattinen prosessi
  4. prosessi, oikeudenkäynti, jota käsittelevä lainsäädäntö tai oikeustieteen ala tunnetaan nimellä prosessioikeus
Filosofiassa sanaa prosessi käytetään joskus nimityksenä tapahtumasarjalle.

Erityisesti syy- ja seuraussuhteiden ketjuttamisesta muodostuu kausaalinen prosessi.

Tehtävä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä muita syllogismeja Aristoteleellä oli? Kaikki syllogismit löytyvät suoraan Internetistä.
  2. Mitkä sylllogismit ovat edelleen tärkeitä?
  3. On tapana puhua perustutkimuksesta ja soveltavasta tutkimuksesta (soveltava tiede). Kumpaan tutkimuksen lajiin filosofia kuuluu?

Kategoriat



Kategoria (muinaiskreikaksi κατηγορία) liittyy asioiden luokitteluun:
  1. Kategoria eli perusluokka tarkoittaa filosofiassa (ontologiassa eli olemassaolo-opissa) yleisimpiä todellisuuden olemuksia tai yleisimpiä käsitteitä, peruskäsitteitä.
  2. Kategoria tarkoittaa matematiikassa (kategoriateoriassa) joukkojen ja kuvausten muodostamaa järjestelmää.
  3. Biologiassa kategorialla tarkoitetaan eliöiden luokittelun tasoa. Näitä ovat esimerkiksi laji, suku ja heimo.
Aristoteleella kategoriat ovat asioiden kaikkein yleisimmän tason luokkia, eli luokkia joita ei voida enää palauttaa mihinkään muuhun yleisempään luokkaan.



Hän esitteli teoksessaan Kategoriat seuraavat kymmenen kategoriaa:
  1. Substanssi eli olio
  2. Kvantiteetti (määrä)
  3. Kvaliteetti (laatu)
  4. Suhteessa oleva
  5. Paikka
  6. Aika
  7. Asento
  8. Jollain oleminen
  9. Tekeminen
  10. Tekemisen kohteena oleminen
Nykyisin näillä kategorioilla katsotaan olevan lähinnä historiallista arvoa, koska Aristoteleen perusaineskäsitys on yleisesti hylätty.

Stoalaisilla oli seuraavat neljä kategoriaa:
  1. Substanssi: ousia, josta kaikki oleva koostuu
  2. Kvaliteetti: tapa jolla aine on järjestetty
  3. Dispositio: piirteet jotka eivät ole oliossa itsessään, kuten koko, muoto, asento tai toiminta
  4. Dispositio suhteessa johonkin: piirteet jotka ovat suhteessa muihin ilmiöihin, kuten olion sijainti suhteessa muihin olioihin

Stoalaisuus (Στωικισμός) oli hellenistisen filosofian koulukunta, joka vaikutti useiden vuosisatojen ajan antiikin Kreikan ja Rooman yläluokan siveysajatteluun. Stoalaisuuteen yhdistetään mielenrauhan (ataraksia) tavoittelu ja tunteiden hillintä (apatheia). Stoalaisuuden perusti Zenon Kitionilainen Ateenassa 300- ja 200-lukujen eaa. vaihteessa.



Immanuel Kant.

Immanuel Kant
esitti teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki seuraavan järjestelmän:
  • Määrä (kvantiteetti)
    • Ykseys
    • Moninaisuus (mitta)
    • Kaikkeus
  • Laatu (kvaliteetti)
    • Todellisuus (reaalisuus)
    • Kielto (negaatio)
    • Rajallisuus (limiteetti)
  • Suhde (relaatio)
    • Substanssi: olennaiset/luontaiset (substanssi) ja ei-olennaiset (aksidenssi) ominaisuudet
    • Syy ja seuraus: kausaalisuus ja riippuvuus
    • Yhteisyys: vuorovaikutus olion ja muiden olioiden välillä
  • Modaalisuus
    • Mahdollisuus (mahdollinen - mahdoton)
    • Olemassaolo (olemassa - ei olemassa)
    • Välttämättömyys (välttämätön - satunnainen)
Vaikka kategorioista ei nykyään juuri puhuta muutoin kuin Immanuel Kantin filosofiaa tarkasteltaessa, niiden sivistyssanat ovat filosofiassa ahkerassa käytössä.



He puhuvat alkuperäistä siansaksaa.

Näyttää siltä, että filosofia ei edes yritä päästä eroon tästä siansaksasta.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa onko koulujen siansaksan opetus välttämätöntä?
  2. Miten siansaksan opettaminen voitaisiin korvata täydentämällä vieraiden kielten opetusta?
  3. Onko mahdollista kehittää kieli, jolla kaikki voidaan esittää yksiselitteisesti?
  4. Miksi esimerkiksi uskontojen kirjoja kuten Raamattua tai Koraania pitää tulkita?
  5. Keksi mahdottoman määritelmä.

Mitä siveysajattelu tutkii



Hyvä hevonen.

Siveysajattelu (moraaliajattelu), latinankielen mores = tavat) tutkii lauseita ja käyttäytymistapoja, joissa ilmenee käsityksiä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, oikeasta tai väärästä, hyvästä tai pahasta, arvokkaasta tai arvottomasta. Samoin se tutkii päämäärien valintaa.

Siveysarvot ja muut arvot

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
  • siveysarvot ja
  • muut arvot.
Ih­misryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein siveysarvoilla.

On mahdollista sanoa, että ateistit ovat hyviä ihmisiä.



Jos sen sijaan sanotaan, että Lada on hyvä auto, kyse ei ole siveysarvosta (tekninen hyvä).

Jos sanotaan, että Lada on kaunis auto, kyse on kauneusarvosta (esteettisestä arvosta). Sanaa “arvo” käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Terveydellinen hyvä on jonkin asian myönteinen vaikutus terveyteen.

Tehtäviä

  1. Keksi viisi lausetta, jotka sisältävät siveysarvoja.
  2. Keksi viisi lausetta, jotka sisältävät muita arvoja.
  3. Keksi viisi lausetta, jotka eivät sisällä arvoja.
  4. Millainen hyvä on yhteishyvä?
  5. Määrittele, mitä sana "hyvä" tarkoittaa.

Itseisarvot ja välinearvot

Itseisarvoina pide­tään sellaisia arvoja, joita ei johdeta muista arvoista, esimerkiksi siveellisestii hyvää, kauneutta ja totuutta (sikäli kuin niitä pidetään arvokkaina).

Välinearvot eivät ole välttämättä edes arvokkaita, vaan ne saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin.



Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, rakentaa kauniita rakennuksia, tukea tutkimusta tai auttaa kehitysmaiden hädänalaisia. Jotkut miljardöörit ovat käyneet avaruudessa (miljardi on 1.000.000.000).

On tapana puhua myös välineellisestä hyvästä.

Sivistyssanat: aksiologia on suomeksi arvokäsitys.

Tehtäviä

  1. Pohdi, miten itseisarvot ja välinearvot vaikuttavat eduskunnan lainsäädäntötyössä.
  2. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 19 miljoonaa euroa?
  3. Mitä et tekisi, vaikka voittaisit lotossa 19 miljoonaa euroa?
  4. Raha on paperinpala tai metallinpala. Mistä rahan arvo tulee?
  5. Miten asiat hoidettiin ennen rahan keksimistä?

Arvoarvostelmat

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmilla.

Yllä oleva lause, jonka mukaan ateistit ovat hyviä ihmisiä, on arvoarvostelma, jota kutsutaan siveysarvostelmaksi.




Lause “ruusut ovat rumia” on puolestaan kauneusarvostelma.

Sana “arvostelma” tar­koittaa suurin piirtein samaa kuin saksan kielen Urteil (= lausunto, lausuma).

Totuusarvostelmat (propositiot)

Arvoarvostelmien lisäksi on mm. totuusarvostelmia.

round-table

Totuusarvostelma eli propositio on esimerkiksi lause
“Tämä pöytä on pyöreä”.
Totuusarvostelma eli väitelause (propositio) on joko tosi tai epätosi.

Indoeurooppalaisissa kielissä tällä sanalla on useita merkityksiä, mutta suomen kielessä se tarkoittaa pääasiassa jotain, mikä on totta tai epätotta.

Monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Tehtäviä

  1. Miksi puhekielessä ei puhuta totuusarvostelmista ja arvoarvostelmista?
  2. Miten hyvin ihmiset osaavat erottaa toisistaan totuusarvostelmat ja arvoarvostelmat?
  3. Onko olemassa ihmisestä riippumattomia kauneusarvostelmia?

Velvoitteet ja arvot



Siveysajattelu jaetaan usein
  • velvoitteen teoriaan (deontologiaan) ja
  • arvoteoriaan (aksiologi­aan).
Molempia osia voidaan tutkia kahden asian suhteen.

Ensiksi voidaan kuvailla velvoit­teita ja arvoja (kuvaileva eli deskriptiivinen teoria).

Toiseksi voidaan ottaa niihin itse kantaa (arvottava eli normatiivinen teoria).

Kant erottelee toisistaan ehdollisen (hypoteettisen) ja ehdottoman (kategorisen) velvoitteen (imperatiivin).

Ehdollinen velvoite (hypoteettinen imperatiivi) kertoo sen, mitä tulee tehdä, jotta päästään tiettyyn päämäärään, se on ehdollinen.

Jos haluat eteenpäin, sinun on opiskeltava.


Ehdoton velvoite (kategorinen imperatiivi) on ehdoton, Kantilla eräs tällainen velvoite oli:

Älä valehtele.

Kantin mukaan valehtelu on väärin aina ja kaikissa olosuhteissa. Edes valkoiset valheet sinisistä puhumattakaan eivät ole sallittuja.

Immanuel Kantillla yleinen ehdoton velvoite (kategorinen imperatiivi) oli seuraava.

Toimi aina niin, että voisit tahtoa toimintaasi ohjaavan periaatteen olevan yleinen (luonnon)laki.

ja

kohtele aina ihmistä päämääräänä sinänsä, älä koskaan pelkästään välineenä.


Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa oppivelvollisuus?
  2. Mitä tarkoittaa asevelvollisuus?
  3. Missä tilanteessa sinä varmasti valehtelisit?
  4. Ottakaa selvää siitä, mistä sanahirviö deontologia tulee.
  5. Voiko poika / tyttöystävää kohdella välineenä?

Siveyssääntö

Siveyssäännön (moraalinormin) avulla ilmaistaan sitä, mikä tai mitkä useista mahdollisista toimintatavoista puhujan mielestä on valittava.

Sana “normi” tarkoittaa mittapuuta tai mallia.

Tehtäviä

  1. Luettele viisi omasta mielestäsi hyvää siveyssääntöä.
  2. Luettele viisi omasta mielestäsi huonoa siveyssääntöä.
  3. Luettele viisi omasta mielestäsi yhdentekevää siveyssääntöä.

Velvoite



Sotalaiva oli merellä partioimassa, kun se näki edessä päin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhte­yttä toiseen laivaan.

- Olette kurssillamme, väistäkää!
- Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.


Kapteeni hämmästyi tästä vastauksesta.

- Me emme aio väistää. Siirtykää heti kurssiltamme.
- Mekään emme aio väistää. Väistäkää te.

Nyt kapteeni suuttui tosissaan.

- Väistäkää heti, tämä on sotalaiva!
- Tämä on majakka.


Velvoitteita ilmaistaan usein käsky- ja kieltolauseilla, mutta velvoite voidaan muutenkin si­sällyttää lauseeseen.

Velvoitelauseita ovat esimerkiksi:
  • “älä varasta!”,
  • “tupakointi on kielletty koulun alueella”,
  • “on pakko noudattaa maan lakeja” jne.


Tehtäviä

  1. Mitä valvollisuuksia sinulla on lukion oppilaana?
  2. Mistä johtuu, että eduskunta säätää koko ajan uusia lakeja?
  3. Ovatko kaikki eduskunnan säätämät lait hyviä?
  4. Ovatko kaikki eduskunnan säätämät lait tarpeellisia?
  5. Miten Ruotsin lainsäädäntö vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön?

Valtarakenteiden arvot



Arvokäsityksen puitteissa voidaan esimerkiksi kartoittaa oman valtarakenteemme arvoja. Valtarakenteen sisällä saattaa olla ryhmiä, joiden arvot eroavat suuresti toisistaan, esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla), kristityillä ja muslimeilla voi esiintyä suuria eroja arvostuksissa.

ritarikunta

Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, mistä johtuu se, että eri valtioilla on erilaiset lait.
  2. Mitkä kaikki eri vaikuttajat vaikuttavat arvoihin Suomessa?
  3. Miksi vain harvat voivat vaikuttaa Suomen arvoihin enemmän kuin kansan enemmistö?
  4. Mitä hyötyä ja haittaa on arvojohtajista?
  5. Onko Sauli Niinistö arvojohtaja?
  6. Miksi Sauli Niinistö kuuluu Konstantinus Suuren ritarikuntaan?
  7. Tarvitaanko Suomessa presidenttiä?

Sisäinen oivallus (intuitio)



Voisi ajatella, että siveysajattelu olisi arvottavaa (aksiologista). Enimmäkseen se on sitä ollut, mutta sen piirissä on esiintynyt esimerkiksi sellaisia suuntia, joissa velvoitteita on johdettu suoraan sisäisestä oivalluksesta (intuitiosta) jne.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan omallatunnolla?
  2. Mistä omatunto on peräisin?
  3. Miksi eri ihmisillä on erilainen omatunto?
  4. Onko omatunto tarpeellinen käsite?
  5. Mistä käsite "omatunto" on peräisin?

Käsityksiä siitä, mikä on hyvää

Siitä, mikä on hyvää, on esitetty suuri määrä erilaisia käsityksiä. Niitä esitellään myöhemmin tässä oppiaineistossa. Hyvää on mm. yritetty liittää mielihyvään, onnellisuuteen, hyö­tyyn jne. Myös saman henkilön käsitykset siitä, mikä on hänen mielestään hyvää, saattavat vaihdella.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että ihmiset mielellään kertovat siitä, mikä heistä itsestään on hyvää?
  2. Milloin on kohteliasta ja asiallista sanoa jotain hyväksi?
  3. Mikä on sinusta kaikkein parasta?

Keiden hyväksi



-Millainen on laihialainen noutaja?
-Se tuo aamun lehden naapuripitäjästä.

Voidaan pohtia myös sitä, kenen hyväksi siveyssäännön (normin) noudattamisesta seuraava arvo koituu.

Jos ihminen pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman paljon hyvää, kyseessä on itsekkyys (egoismi, latinankielen sanasta ego = minä). Toisten hyväksi toimimista kutsutaan altruismiksi (la­tinankielen sanasta alter = toinen).

Lyhyen tähtäyksen itsekkyys (egoismi) on helppo tunnistaa. Sen sijaan pitkän tähtäyksen itsekkyys (egoismi) saattaa näyttää toisten hyvinvoinnista huolehtimiselta (altruismilta).

Esimerkiksi eteenpäin pyrkivä polii­tikko saattaa muiden hyväksi toimimalla vain varmistella omaa tulevaisuuttaan.

Myös ne us­kovaiset, jotka ajattelevat muiden hyväksi toimimisen varmistavan heille itselleen kuoleman jälkeisen elämän Taivaassa, ovat itsekkäitä (egoisteja).

Toisen hyväksi toimimisessa (altruismissa) voidaan erottaa useita muotoja sen mukaan, kuinka monen yksilön hyvään toiminta tähtää.

Psykologinen egoismi eli psykologinen itsekkyys on käsitys, jonka mukaan ihminen toimii varsin usein itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen. Toisin sanoen psykologisen egoismin mukaan oman edun tavoitteleminen vaikuttaa meihin eniten.
Tämä on tosiasiaväite eikä arvostus. Jos ihminen pitää oman itsensä puolesta toimimista hyvänä asiana, kyseessä on arvostus.



Psykologinen hedonismi eli psykologinen nautintohakuisuus on käsitys, jonka mukaan ihminen asettaa varsin usein oman nautinnon kaiken muun edelle. Tämä on tosiasiaväite eikä arvostus.

Psykologinen altruismi on käsitys, jonka toisten huomioon ottaminen on yleistä.

Psykologinen altruismi ei välttämättä perustu evoluutioon.

Evolutiivinen altruismi eli perinnöllinen toisen huomioon ottaminen on eräs muoto psykologista altruismia. Erään käytännöllisen filosofian laitoksen hyväksymän väitöskirjan mukaan evolutiivinen altruismi on mahdollinen.

Usein asetetaan vastakkain oman maan köyhien auttaminen ja kehitysmaiden auttaminen.

Tehtäviä

  1. Missä määrin esitetyillä asioilla on vaikutusta sinun päätöksenteossasi?
  2. Missä tilanteissa annat vallan nautinnonhalullesi?
  3. Missä tilanteissa annat vallan toisten huomioimisen ajatustunteille?
  4. Missä määrin itsekkyys ja toisten auttaminen ovat perinnöllisiä?
  5. Missä määrin näitä voidaan oppia?
  6. Mitkä sairaudet vähentävät ihmisen kykyä ottaa huomioon muut ihmiset?
  7. Mitä tarkoittaa psykopaatti?
  8. Voiko toisten auttamisesta saada itsekästä nautintoa?
  9. Voiko toisten kiusaamisesta nauttia?

Vahinkoperiaate



Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan valtiovalta voi oikeutetusti rajoittaa ihmisten toimintaa vain voidessaan osoittaa sen, että kyseinen toiminta aiheuttaisi jotain havaittavaa ja todellista vahinkoa muille.

Havaittavaksi ja todelliseksi vahingoksi ei lasketa muiden ihmisten mahdollisesti kokemaa henkilökohtaista iljetystä, inhoa tai paheksuntaa niin kauan kuin sen lähde ei tosiasiallisesti rajoita muiden elämää ja vapauksia. Mikäli laskettaisiin, harva voisi tehdä juuri mitään.

Edes kansan ylivoimaisen enemmistön siveellinen (moraalinen) tuomio ei riitä perusteeksi rajoittaa yksilöiden oikeutta käyttäytyä haluamallaan tavalla, jos tämä tapa ei rajoita muiden oikeuksia.

Tehtäviä

  1. Onko jumalattomista (ateisteista) vahinkoa yhteiskunnalle?
  2. Tulisi halvemmaksi maksattaa pikkuvarkailla takaisin varastetun tavaran arvo kuin panna hänet vankilaan. Mistä syystä heidät kuitenkin Suomessa pannaan vankilaan?
  3. Millaisia vahinkoja vakuutukset korvaavat?
  4. Mitä on vastuuvakuutus?
  5. Tarvitaanko vakuutusyhtiöitä?

Kultainen sääntö



Kungfutse.

Muinaisuudessa esitetyn kultaisen säännön myönteinen muoto sanoo, että
tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi.
Kultaisen säännön myönteinen muoto selvästi sisältää kultaisen säännön kielteisen muodon
älä tee muille sitä, mitä et toivo tehtävän itsellesi.

Kultaisen säännön myönteinen muoto toimii lähinnä kohteliaisuudessa.

Kultaisen säännön kielteistä muotoa on yritetty turhaan käyttää kiusaamisen estämisessä.

Koska kultaista sääntöä on käsitelty näissä aineistoissa runsaasti ja perinpohjaisesti, tässä on esitetty vain lyhyt maininta keskustelun pohjaksi.

Ketkä auttavat muita?

On myös tutkittu, mitkä ihmisryhmät ovat halukkaimpia auttamaan muita. On ilmennyt, että ns. hyväosaiset, joilla olisi todelliset mahdollisuudet auttaa muita, ovat keskimäärin haluttomimpia auttamaan muita.



Bill Gates, Microsoftin pääomistaja

Poikkeuksiakin on kuten uskonnoton Bill Gates, maailman rikkain mies. Tosin hänen vaimonsa on katolinen.

Tehtäviä

  1. Miten kohteliaisuutta voitaisiin lisätä?
  2. Miten kiusaamista voitaisiin vähentää?
  3. Voiko muita ihmisiä auttaa ilmaiseksi? Miten?
  4. Miten maailman miljardöörit saataisiin nykyistä enemmän lahjoittamaan varoja esimerkiksi terveydenhoidon ja koulutuksen lisäämiseen köyhissä maissa?
  5. Kirjoittakaa kirje uskonnottomalle Antti Herlinille ja pyytäkää häntä antamaan rahaa AIDsin vastustamiseen.

Toislakinen, omavastuinen ja yleinen siveys




Käsitteitä

Jos siveyden ajatellaan olevan peräisin vallanpitäjiltä, jumalilta tai uskontojen säännöistä, on tapana puhua toislakisesta (heteronomisesta) siveydestä.

Jos ajatellaan katsotaan olevan peräisin tavallisilta ihmisiltä, puhutaan omalakisesta (autonomisesta) siveydestä.

Jos siveyden ajatellaan koskevan koko luontoa, puhutaan yleisestä siveydestä, (Viimeksi mainittu käsite kuuluu posthumanismin käsitteistöön.)

Tehtäviä

  1. Laadi siveyssäännöt ihmiselle, joka on ainoa ihminen maailmassa.
  2. Laadi siveyssääntöjä avaruuteen, jossa asuu aivan toisenlaisia olioita kuin ihminen.
  3. Onko ihminen vastuussa teosta, jonka hän on tehnyt toisten yllytyksestä?

Eri käsityksiä

Sitä, mistä siveys on oikeasti peräisin käsitellään laajemmin toisaalla näissä aineistoissa siitä huolimatta, ettei asiasta vallitse yksimielisyyttä. Asiaa tutkitaan jopa neurotieteissä, mutta voisikohan käytännöllisen filosofian laitoksen jokin tuleva väitöskirja ratkaista asian?



Ihmiskeskeisestä siveydestä tunnettu muinaiskreikkalainen Protagoras sanoi, että ihminen on kaiken mitta.

Humanistisen eli ihmiskeskeisen siveyden päälause on:

Siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Uskonnot asettavat arvoja, jotka ovat ns. maallisen elämän arvojen yläpuolella (ts. liittyvät esim. väitet­tyyn kuoleman jälkeiseen elämään).

Toislakista (heteronomista) siveyttä voi olla kahta lajia. Se ulkoinen mahti (eli auktoriteetti), joka antaa siveyssäännöt, ei välttämättä ole jumala tai pyhä kirja, vaan se voi olla myös yksinvaltias tai muu kansan tahdosta riippumaton valtioelin.

Valistusajattelijat tarkoittivat luonnollisella siveydellä siveyttä, joka syntyy “turmeltumatto­masta”, alkuperäisestä ihmisluonnosta.



Posthumanistisen siveyden mukaan siveyden alkuperä on ihmisen evoluutiossa (ihmislajin kehityksen aikana syntynyt).

Tehtäviä

  1. Onko siveyden perusta haettava jumalan tahdosta vai ihmisen siveystajunnasta?
  2. Onko luon­nollinen siveys riittävä, vai tarvitseeko ihminen jumalallista apua voidakseen kehittää hy­vettä?
  3. Mikä merkitys on yleensä annettava uskolle siveyteen nähden?
  4. Millä tavalla evoluutio on vaikuttanut siveyden kehittymiseen?
  5. Millä tavalla evoluutio selittää ihmisten siveellisten ominaisuuksien eroja?

Jumalat kiinnostuivat siveydestä vasta äskettäin



Ukkosenjumala Perkele

Kun suomalaiset saapuivat joskus viimeisen jääkauden jälkeen Suomeen, heillä oli jumalia, kuten Jumi, joka jumiutti asiain hoitoa. Myös ukksosenjumala Ukkoa (eli Perkekettä) pelättiin, ja jumalia saatettiin lepytellä.

Nämä jumalat eivät olleet itsekään erityisen siveellisiä, ja siveellisyydestä päättivät siihen aikaan suomalaiset itse.

Silloisesta suomalaisesta yhteiskunnasta puuttui kokonaan byrokratia, ja siveellisistä asioista sovittiin perheiden, sukujen ja heimojen keskinäisillä neuvotteluilla.

Suomalaisilla oli ajatuksia kuoleman jälkeisestä elämästä (Tuonela), mutta mahdolliseen kuoleman jälkeiseen elämään ei liittynyt palkkioita tai rangaistuksia. Esi-isillä ajateltiin olevan vaikutusvaltaa vielä kuoleman jälkeen, ja esi-isiä piti myös lepytellä.



Jotta esi-isät eivät noususi haudoista kummittelemaan, haudoille kasattiin kiviraunioita.

Vasta hellenistinen kulttuuri alkoi länsimaissa levittää käsitystä kuoleman jälkeisestä elämästä palkkiona tai rangaistuksena.

Varsinaisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä palkkiona tai rangaistuksena levisi Eurooppaan vasta kristinuskon noustessa valtaan Roomassa. Samaa perinnettä jatkoi myöhemmin islam.

Suomeen kristinuskon toivat lännestä ja idästä tulleet siirtomaaherrat (eivät siis olleet naisia vaan aseistettuja herroja). Uskonnon ja siveyden yhteen liittäminen on Suomessa vasta vajaan tuhannen vuoden ikäinen asia.


Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, millaisia siveyssääntöjä Suomessa oli ennen kuin kristinusko tuli Suomeen.
  2. Miksi suomalaisten elämästä ennen kristinuskon tuloa ei tiedetä juuri mitään?
  3. Miksi myös suomalsiten muinaisesta uskonnosta on varsin vähän tietoja?
  4. Olivatko muinaisen Kreikan jumalat siveellisiä nykyaikaisessa mielessä?
  5. Ovatko hindujumalat siveellisiä nykyaikaisessa mielessä?

Jumalanlakinen siveys

Jumalanlakinen (teonominen) siveys voi esiintyä eri muodoissa.

Jyrkimmässä muodossa se sanoo, että hyvä on hyvää sen tähden, että jumala niin tahtoo.

Ihminen ei saa ryhtyä arvostelemaan jumalan tahtoa edes silloin, kun jumalan käskyt näyttävät epäinhimillisiltä.

Varsinaisesti uskontokeskeinen siveys on aina ollut tällä kannalla.



Tämä siveys esiintyy tyypillisimmillään siinä juutalaisten kirjassa, joka meillä tunnetaan nimellä Vanha testamentti. Vanha testamentti on osa kristittyjen Raamattua.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millaisissa yhteiskunnissa jumalanlakinen siveys syntyi.
  2. Missä jumalanlakista siveyttä esiintyy yhä?
  3. Miksi jumalanlakista siveyttä esiintyy yhä?

Oman lapsen uhraaminen jumalille



Raamatun Vanhan testamentin kertomuksessa Aabraham on valmis uhraamaan Jahve -jumalan käskystä oman poikansa, vaikka tämä teko tuntuu hänestä julmalta ja inhimillisesti mielettömältä.

Tehtäviä

  1. Miten nykyiset kristityt selittävät kertomusta Aabrahamista ja Iisakista?
  2. Kuka filosofi piti kertomusta Aabrahamista erinomaisena?
  3. Miksi hän piti sitä erinomaisena?

Islam esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä

khomeini

Ruhollah Mostafavi Musavi Khomeini.

Jyrkästi uskontokeskeistä siveyttä noudatetaan nykyään melko monissa islamin maissa. Esi­merkiksi Iranin shiiamuslimien johtaja, Ajatollah Khomeini pyrki elämän yksityiskohtia myöten määräämään kannattajiensa elämästä. Hän jopa määräsi, kumpi jalka edellä noustaan ylös vessanpöntöltä.

Niissä islamin maissa, joissa noudatetaan isla­milaista lakia (shariaa), on käytetty rangaistuksia, joita meillä Suomessa pidetään epäinhimilli­sinä.

Esimerkiksi varkailta on katkottu käsiä ja avion rikkojia ja on kivitetty kuoliaaksi.



Alkoho­lin nauttijoita ja ateisteja on teloitettu.

Kaikki nämä rangaistukset ovat islamin lain (sharian) mukaisia.

Islamin laki (sharia) ei ole sama asia kuin islamin pyhä kirja, Koraani. Näitä asioita tarkastel­laan yksityiskohtaisesti muualla näissä aineistoissa.

Tehtäviä

  1. Jos olisit nainen ja Tasavallan presidentti ja jos matkustaisit Iraniin, panisitko huivin päähän?
  2. Laittoiko Hillary Clinton huivin päähän vieraillessaan Lähi-Idässä.
  3. Ottakaa selvää siitä, kumpi jalka edellä noustaan vessanpytyltä.
  4. Ottakaa selvää siitä, kumpaa kättä käytetään ensiksi?

Raiskauksen uhreja on teloitettu

raiskaus

Ote raiskausvideosta (rape porn). Raiskausvideot ovat tosiasiassa näyteltyjä elokuvia eivätkä sisällä oikeita raiskauksia.

Aivan äskettäin islamilaisessa Pakistanissa teloitettiin nainen kivittämällä siksi, että hän oli joutunut raiskauksen uhriksi.

Tehtäviä

  • Afganistanin presidentti on armahtanut naisen, joka oli tuomittu raiskauksen uhriksi joutumisesta. Mistä syystä suomalaisia rauhanturvaajia on Afganistanissa?
  • Lue alla oleva teksti:

Raportti: Ateistit kokevat vainoa ja syrjintää useissa maissa
10.12.2012 STT–REUTERS

Geneve. Ateistit kohtaavat useissa maissa syrjintää ja vainoa, kertoo tuore raportti. Pahimmillaan uskonnottomuudesta voi joutua hengenvaaraan.

Tutkimuksen teki Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto (IHEU), joka selvitti ateistien asemaa noin 60 maassa. Vaarallisimpia ateisteille ovat islaminuskoiset maat.

Ainakin seitsemässä maassa ateismi tai valtauskonnon hylkääminen voi johtaa jopa kuolemanrangaistukseen. Näitä maita ovat raportin mukaan Afganistan, Iran, Malediivit, Mauritania, Pakistan, Saudi Arabia ja Sudan. Myös esimerkiksi Egyptissä ja Indonesiassa ateististen näkemysten esittäminen on kielletty tai tiukasti rajoitettu lailla.

Euroopan maita ja Yhdysvaltoja raportti huomauttaa siitä, että niiden käytännöt voivat suosia tiettyjen uskontokuntien edustajia.

Raportti julkaistiin maanantaina YK:n ihmisoikeuksien päivänä, jota vietetään vuosittain YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisen vuosipäivänä.

Väite, ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa

Usein myös uskontojen sisällä on vallinnut erimielisyyttä siitä, voiko siveys olla olemassa ilman uskontoa.

Uuden Testamentin Toisessa roomalaiskirjeessä puhutaan luonnollisesta laista, mikä pakanoillakin on.

Pakanoiksi (paganus = maalainen) kristitty nimittää niitä, jotka eivät ole kristittyjä.



Toisaalta tämä luonnollinen siveys ei kuiten­kaan ollut Uuden testamentin mukaan riittävä. Kaikkialla, missä Paavalin kirjeet puhuvat ns. kristillisestä pelastuk­sesta (tarkoittaa Taivaaseen pääsyä kuoleman jälkeen), ne korostavat ihmisen syntisyyttä (kristityt kutsuvat synniksi kristillisen siveyden vastaista toimintaa ja ajattelua).

Paavalin kirjeissä kehitettiin kristinuskoon oppi, jonka mukaan ihminen pelastuu vain jumalan armosta ja Jeesuksen (kris­tinuskon jumalan toinen persoona) suorittaman sijaiskärsimyksen kautta.
Kristinuskossa Jeesus on ihmiseksi syntynyt jumalan poika, joka ristiinnaulittiin ja kuoli ihmisen syntien tähden ja näin sovitti kaikkien jumalaan uskovien synnit. Muiden kuin kristittyjen synnit hän jätti sovittamatta.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä monet tutkijat pitävät kristinuskon perustajana Paavalia?
  2. Mitä Paavalin kirjeitä pidetään Paavalin itsensä kirjoittamina?
  3. Miltä ajalta ovat vanhimmat säilyneet kristilliset kirjoitukset?
  4. Milloin kristinuskon sisällöstä päätettiin lopullisesti.
  5. Miksi kristinusko nousu valtaan muinaisessa Roomassa?

Latinalaiset ja bysanttilaiset kristityt siveydestä

Kristinuskossa kreikkalaiset ja itämaiset kirkkoisät (kristillinen nimitys merkittäville opin vaikuttajille, itämaisia olivat mm. Clemens Aleksandrialainen (n. 150-202) ja Origenes (n. 184-254)) pitivät suuressa arvossa kreikkalaisia.

Tästä syystä he myös antoivat arvoa sille luonnolli­selle siveydelle, jota nämä edustivat.



Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoisä Augustinus

Sitä vastoin latinalaiset kirkkoisät (etenkin Tertullianus, k. n. 220) ja Augustinus (354-430)) eivät ainoastaan vastustaneet silloista todellisuustutkimusta (tiedettä) ja “pakanal­lista” ajattelua yleensä, vaan kielsivät luonnolliselta siveydeltä keiken arvon.
“Pakanain hyveet eivät ole kuin loistavia paheita”
- näissä (Augustinuksen) kuuluisissa sanoissa on puhtaasti uskon­nollisen siveyden periaate lausuttu ilmi jyrkimmässä muodossaan.

Keskiajalla kristillinen kirkko kannatti yleensä tätä (Augustinuksen) käsitystä.

Tehtäviä

  1. Ovatko muinaisten jumalien loistavat paheet hyveitä?
  2. Mistä johtuu, että itämaiset kirkkoisät arvostivat kreikkalaisia?
  3. Miksi Konstantinopolia on alettu kutsua Istanbuliksi?

Pelagiuksen käsitys



Harhaoppinen Pelagius.

Vastakkaisia mielipiteitäkään ei puuttunut. Afrikkalainen munkki (Pelagius) kannattajil­leen edusti toiveikkaampaa (optimistisempaa) käsitystä ihmisestä.
Pelagiuksen käsityksen mukaan siveys oli mahdollinen ilman uskoa.
Katolinen kirkko tuomitsi (Pelagiuksen) opin.

Tehtäviä

  • Pitävätkö nykyiset kristityt Pelagiusta harhaoppisena?

Tuomas Akvinolainen



Katolisen kristillisyyden pääfilosofia on uustomismi.

Kristillisen kirkon (roomalais-) katolisen haaran oppi-isänä tunnettu Tuomas Akvinolainen (1224 - 1274) yritti puolestaan sovittaa yhteen uskonnon siveyttä ja luonnollista siveyttä.
Hä­nen mielestään hyvä ei ole hyvää vain sen tähden, että jumala sitä tahtoo, vaan jumala tahtoo sitä siitä syystä, että se on hyvää.

Tehtäviä

  1. Mikä virhe on siinä ajattelussa, että ihminen on perusluonteeltaan hyvä.
  2. Mikä virhe on siinä ajattelussa, että ihminen on perusluonteeltaan paha?
  3. Suurin osa suomalaisista kannattaa omavastuista siveyttä. Missä määrin heidän siveytensä on peräisin heidän päästään ja missä määrin heidän ympäristöstään?
  4. Mistä johtuu, että vaikka suomalaisten enemmistö on kristittyjä, enemmistö suomalaisista kannattaa omalakista siveyttä?
  5. Pohtikaa sitä, kuinka suuri osa Suomen muslimeista kannattaa omalakista siveyttä?
  6. Jos jumala tahtoo hyvää siitä syystä että se on hyvää, mistä jumala tietää, mikä on hyvää? Ihmisethän ovat tästä asiasta kovasti erimielisiä.
  7. Miksi monissa uskonnoissa on paholaisia?

Hillary Clinton: Uskonto voi vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista

Helsingin Sanomat Ville Talola 07.12.2011



Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton nosti esiin uskonnon kielteisen vaikutuksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa. Clinton puhui YK:n Euroopan päämajassa Genevessä osana YK:n ihmisoikeuksien julistuksen vuosipäivän ympärillä järjestettäviä tapahtumia. Ihmisoikeuksien päivää vietetään vuosittain joulukuun 10. päivänä.

Clintonin puhe oli otsikoitu lauseella "Vapaa ja tasavertainen arvoltaan ja oikeuksiltaan". Puhe liittyi presidentti Barack Obaman hallinnon julkaisemaan kannanottoon, jossa pyritään vastustamaan useissa maissa vireillä olevia lakialoitteita, joissa homoseksuaalisuus kriminalisoidaan.

"Kyse on monella tavalla näkymättömästä vähemmistöstä. Heitä pidätetään, pahoinpidellään, terrorisoidaan ja jopa teloitetaan. Kaikkein vaikeinta tähän puuttuminen on silloin, kun väärinkäytöksiä perustellaan uskonnollisiin tai kulttuurillisiin arvoihin vedoten,"

Clinton sanoi.

Clinton muistutti, että homoseksuaaleja on jokaisessa maailman yhteiskunnassa, iästä, rodusta tai uskomuksista riippumatta. Hän kertoi myös Yhdysvaltojen perustavan erityisen rahaston tukemaan paikallisten siiviiliorganisaatioiden työtä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Aiheesta kertoi uutistoimisto ENI.

Tehtäviä

  1. Miten homoseksuaaleja kohdeltiin Suomessa sata vuotta sitten?
  2. Mistä johtuu, että homoseksuaalien vastaisia lakeja säädetään Venäjällä?
  3. Mihin juutalaiten, kristittyjen ja muslimien homoseksuaalisuuden vastaisuus perustuu?

Elämän tarkoitus (ei kysytä ylioppilaskirjoituksissa)





Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
    • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä



Ernest Nagel.

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901–1985)).
Ernest Nagel oli se filosofi, joka ensin hylkäsi Arthur Papin väitöskirjan mutta mikä väitöskirja myöhemmin hyväksyttiin. Tämän kirjoittajan mielestä Papin väitöskirja olisi pitänyt kokonaan hylätä.
Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, on se, mikä on tapahtuman tarkoitus.
Sanalla "selitys" on myös monenlaisia muita merkityksiä. Niitä käsitellään yksityiskohtaisesti toisaalla näissä opintoaineistoissa. Seuraavassa artikkelissa käytetään myös abduktiivisia päätelmiä, joita on esitelty ylempänä tässä kirjassa.

Savossa ei selitellä

savo

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "mitä varten".
Joskus savolainen sanoo "minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista



Kurt Baier.

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt Baier (1917-2010)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on se, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista se, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.



Canberra.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päin vastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen
“miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?”
voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä
“onko elämällä tarkoitus?”
on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.



Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän kannalta arvottomasti.

Luonnontieteen elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.



Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta
“miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”,
hän saattaa loukkaantua.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä se, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.



Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.



Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkytystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.



Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti käytännössä mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Usein kristillinen ajattelu perustuu tässä asiassa kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansa pitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaa.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.



Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.



Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin asioihin. Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia.

Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Tehtäviä

  • Edesmennyt filosofian professori Kurt Baier esitti yllä olevat ajatukset virkaanastujaisesitelmässään Canberrassa vuonna 1957. Mistä johtuu, että nämä ajatukset eivät ole vielä ehtineet Suomeen?

Viinan syytä



Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista



Paul Kurtz.

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on Paul Kurtzin mukaan se, että elämä on elämisen arvoista.

Toinen sääntö on se, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen



What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life, kirjoittanut Julian Baggini, Granta Books, Suffolk, 2004,ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistun teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta.

Valitettavasti kirjan kustantajaa ei enää ole, ja Vapaa-ajattelijain liitto, joka myy kirjaa, ei pidä toimistoaan auki.

Tämän luvun Baggini onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.


Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin kosmologian selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.



Richard Dawkins.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.



Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.



Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.


Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla, ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoituksia on taiteella?
  2. Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
  3. Onko kehityksellä (evoluutiolla) jokin yleisempi tarkoitus?
  4. Voiko luonnontiede ratkaista elämän tarkoituksen?
  5. Mitä tarkoituksia on sodilla?
  6. Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
  7. Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  8. Mistä johtuu, että yliopistojen professorit eivät osaa vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta?
  9. Pitäisikö ylioppilaskirjoituksissa kysyä elämän tarkoitusta?
  10. Miksi Bagginin teosta elämän tarkoituksesta ei ole suomennettu?

Filosofian keskeiset osaalueet





Teoreettinen filosofia

  1. Tietoteoria eli tieto-oppi eli epistemologia tutkii sitä, mitä tieto on, mitä voimme tietää ja miten saamme uutta tietoa.
  2. Tieteenfilosofia tutkii tieteellisen tiedon luonnetta, yleisiä perusteita ja tieteellistä toimintaa.
  3. Metafysiikka tutkii tutkii todellisuutta yleisellä tasolla kokonaisuutena ja ihmistä sen osana. Loogisen empirismin mukaan metafysiikka on tarpeeton. Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä se on tarpeellinen.
  4. Ontologia eli oppi olevasta tutkii todellisuutta (”sitä mikä on”) käsitteellisesti. Ontologiaa pidetään myös metafysiikan osana.
  5. Logiikka tutkii loogisesti pätevää (deduktiivista) ajattelua. Voidaan väittää, että logiikka on osa matematiikkaa. On myös yritetty palauttaa matematiikka logiikkaan.
  6. Kielifilosofia pyrkii filosofisella (käsitteellisellä) ajattelulla selvittämään kielen olemusta ja ilmiöitä.
  7. Mielenfilosofia tutkii mielen sekä sen ilmiöiden, toimintojen ja ominaisuuksien luonnetta ja tietoisuutta sekä näiden yhteyttä ruumiiseen.
    1. Mielenfilosofian keskeisimpiä ja perinteisimpiä kysymyksiä on niin sanottu mieli-ruumis -ongelma, eli mielen ja ruumiin suhde.
    2. Toinen keskeinen kysymys on ns. vierassieluisuuden ongelma eli kysymys siitä, mihin perustuu tietomme toisten ihmisten tai olentojen psyykkisestä elämästä.
    3. Mielenfilosofia liittyy myös muun muassa sellaisiin kysymyksiin kuin henkilökohtainen identiteetti tai minuus, vapaa tahto, tunteiden luonne, sekä ihmisten ja eläinten henkisten toimintojen vertailu.

Käytännöllinen filosofia


  1. Moraalifilosofia eli siveysajattelu tutkii sitä, mitä voidaan sanoa (moraalisesti) hyväksi tai pahaksi ja miten tulisi elää.
  2. Etiikka tutkii siveysajattelun rakennetta ja kieltä. Usein sanaa "etiikka" käytetään kuitenkin samaa merkitsevänä sanan "moraali" kanssa.
  3. Yhteiskuntafilosofia tutkii ihmisyhteisöjen myötä syntyneitä rakenteita ja suhteita siveysajattelun kannalta.
  4. Poliittinen filosofia tutkii valtion, julkisen siveyden ja pakkovallan käytön oikeutuksia sekä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien törmäyksiä.
  5. Estetiikka tutkii kauneutta ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi.
  6. Taiteenfilosofia tutkii sitä, mitä taide on.
  7. Ympäristöfilosofia tutkii ihmisen ja luonnon suhdetta.

Muita jaotteluja

On kehitetty myös erityistieteiden filosofioita kuten
fysiikan filosofia,
biologian filosofia,
matematiikan filosofia,
kielifilosofia,
mielenfilosofia,
teonfilosofia,
mielipidefilosofia,
historianfilosofia,
oikeusfilosofia jne.



Otto Wille Kuusinen.

On syytä huomata, että jako käytännölliseen filosofiaan, teoreettiseen filosofiaan ja estetiikkaan on suomalainen erityispiirre.

Useimmissa maissa tällaista jakoa ei tehdä. Suomessakin tämä jako on melko uusi. Esimerkiksi kuuluisa suomalainen Otto Wille Kuusinen, J. V. Stalinin pitkäaikainen sihteeri, oli opiskellut Suomessa filosofiaa ja estetiikka.

Mannermainen filosofia on yleinen nimitys useille nykyfilosofian perinteille, jotka ovat alun perin saaneet alkunsa mannermaisesta Euroopasta, vastakohtana englanninkieliselle analyyttiselle filosofialle.

Mannermainen filosofia on ollut nykyfilosofian valtavirtaus erityisesti Ranskassa ja Saksassa. Jaottelua analyyttiseen ja mannermaiseen filosofiaan on myös arvosteltu, koska merkittävä osa analyyttisestä filosofiasta on alun perin lähtöisin Manner-Euroopasta.



Mannermaisen filosofian suuntauksia ovat mm.
(aakkosjärjestyksessä):
  1. Fenomenologia
  2. Dekonstruktio
  3. Eksistentialismi
  4. Friedrich Nietzshen työt
  5. Hermeneutiikka
  6. Jälkistrukturalismi
  7. Kriittinen teoria ja Frankfurtin koulukunta
  8. Marxilainen filosofia
  9. Postmodernismi
  10. Psykoanalyysi ja
  11. Ranskalainen Feminismi
  12. Strukturalismi
Mannermaiseen filosofiaan kuuluu niin erilaisia suuntauksia, ettei itse luokittelu kuvaa filosofian sisältöä paljoa. Mannermaisiin perinteisiin liittyy tiettyjä yleisiä eroja suhteessa analyyttiseen filosofiaan. Erot ovat lähinnä painotuksissa ja tyylissä.

Eräs keskeisimpiä yhteisiä piirteitä mannermaisessa filosofiassa on tietynlainen epäily siitä, voiko ajattelua irroittaa sen välttämättömistä luonnollisista ja aineellisista ehdoista.

Tässä oppikirjassa on käsitelty vain muutamia mannermaisen filosofian suuntauksia. Myöhemmissä osissa käsitellään niitä kaikkia.



Muodikas filosofi

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittavat filosofiset koulukunnat?
  2. Millä tavalla ajattelumuoti vaikuttaa filosofisiin koulukuntiin?
  3. Millä tavalla politiikka vaikuttaa filosofisiin koulukuntiin?
  4. Millä tavalla uskonto vaikuttaa filosofisiin koulukuntiin?
  5. Mistä johtuu, että eri puolilla maailmaa ovat hallitsevia eri filosofiset koulukunnat?

Todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia peruskäsityksiä

Teleologia



Muinaisessa Kreikassa tapahtumia selitettiin usein päämäärien avulla. Ihmisille ja eläimille on ominaista päämäärin perustuva päätöksenteko, mutta esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa käytetään alempana esitettyä syysuhteeseen (kausaliteettiin) perustuvaa selittämistä.

Teleologia (kreik. telos, "lopputulos"; logos, "oppi") eli tarkoitusperäisyys tai päämäärähakuisuus on
  1. oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi jonkin toiminnan) tavoitetta
  2. oppi esimerkiksi kaikkeuden rakenteen ja järjestyksen tarkoitusperäisyydestä.
Teleologialla tarkoitetaan kuvaus- ja selitystapaa, jossa jonkin tapahtuman tai tapahtumasarjan olemassaoloa ja luonnetta selitetään viittaamalla sen tulokseen, päämäärään.

Teleologia oli keskeistä Aristoteleen ajattelussa.

Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta kiehtoneeseen muutokseen. Syyt, joista muutokset johtuvat, ovat olemassa tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.



Aristoteleen filosofiassa (Metafysiikka) syyt oli jaettu neljään osaan:
  1. Aineellinen (materiaalinen) syy, eli aine josta asiat on tehty.
  2. Muodollinen (formaalinen) syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla.
  3. Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.
  4. Päämääräsyy (finaalinen syy), eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.
Teleologiassa päämääräsyyt (finaaliset syyt) ovat kaikkein tärkeimpiä.

Toisaalla on esitelty on teleologinen todistus eli luonnon järjestyksen todistus jumalien olemassaololle. Se väittää kaikkeuden palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä. Tästä tehdään se johtopäätös, että kaikkeus on järjellisen olennon luoma.



Monet pitävät asioiden teleologisia selittämistä näennäistieteenä, osittain siksi, että niihin usein liittyy ilmiöitä luovan henkilön omia käsityksiä, osittain siksi, että teleologisesti on helppo näennäisesti selittää mitä vain.
Väärä teleologia syntyy usein silloin, kun joku väittää ilman hyviä perusteluja, että X aiheuttaa Y:n, koska Y:n täytyy tapahtua.
Siveystutkimuksessa (etiikassa) teleologinen eli seuraussiveys (seurausetiikka) on deontologian eli velvollisuussiveyden vastakohta. Deontologia keskittyy tekoihin, velvollisuuksiin ja käytäntöön sinällään riippumatta lopputuloksista tai tavoitteista.

Seuraussiveys eli teleologinen etiikka eli seuraussiveys ajattelee tekojen arvon määräytyvän pikemminkin tekojen seurausten arvon kuin tekojen itsensä tarvon tai tekoja tehneiden henkilöiden ominaisuuksien perusteella.


Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä kybernetiikka tarkoittaa.
  2. Millä tavalla kybernetiikkaa liittyy päämääräpainotteiseen ajatteluun?
  3. Miksi koulussa ei opeteta kybernetiikkaa?
  4. Milloin kybernetiikka oli muodikas?
  5. Miten koneet pyrkivät joihinkin tavoitteisiin?

Eksistentialismi (Olemassaoloismi)

Ihmistieteet

Hermeneutiikka (kreik. hermēneuein 'tulkita', hermēneutike tekhnē 'tulkinnan taito') on filosofinen koulukunta, joka painottaa inhimillistä ymmärrystä (ennen kaikkea kirjoitettujen) tekstien mutta myös musiikin, kuvataiteen, historian tai yhteiskunnan merkitysten tulkinnassa.

Alun perin hermeneutiikka oli uskonnollisten kirjoitusten selitystaitoa.
Ihmistieteet on yhteisnimitys ns. humanistisille tieteille ja yhteiskuntatieteille. Ihmistieteet tutkivat kulttuuriesineitä, joista tuotetaan kuvauksia, selityksiä ja ennustuksia ymmärtämisen kannalta. Ihmistieteiden mielenkiintona on inhimillisen merkityksenannon jäsentämä, päämääriä itsessään sisältävä käytäntö.



G. H. v. Wright.

Suomessa G. H. v. Wright esitti, että ihmistieteissä olisi käytettävä hermeneutiikkaa.

Heidegger




Martin Heidegger.

Martin Heidegger
(1889–1976) tutustui hermeneutiikkaan jumaluustieteen opintojensa ja Diltheyn kautta. Hänen filosofinen hermeneutiikkansa siirsi hermeneutiikan painopisteen tulkinnasta olemassaoloon liittyvään (eksistentiaaliseen) ymmärtämiseen, jota hän piti suorempana, välittömämpänä ja siten eräällä tavalla aidompana (autenttisempana) tapana pikemmin olla maailmassa kuin vain tapana tietää.

Jo neljä vuotta ennen pääteoksensa Olemisen ja ajan ilmestymistä pitämissään luennoissa Heidegger esitti irtaantumista hermeneutiikasta käsitteen tavanomaisessa merkityksessä, oppina tekstien tulkinnasta.

Heideggerin mukaan hermeneutiikkaa ei pidä ensisijaisesti käsittää oppirakennelmana niistä tekniikoista ja tietoisuuden tapahtumista, joiden kautta tietämistä tavoitteleva pyrkii oikeaan ymmärrykseen tulkitsemisen kohteesta.

Tämän tavanomaisen hermeneutiikan keskeinen tavoite oli selvittää, miten kokija voi ymmärtää tekstin merkityksen. Heideggerin myötä tämä ongelma korvautuu kysymyksellä "Miten sellainen olento, jonka oleminen muodostuu ymmärtämisestä, on maailmassa?" Hermeneutiikasta tulee näin osa ymmärtävän (eksistoivan) olennon, täälläolon – Daseinin – analyysia.

Heidegger kielsi olevansa eksistentialisti, mutta hän vaikutti eksistentialismiin.

Heidegger eli Hitlerin Saksassa ja joutui myöhemmin mm. virkakieltoon.



Eino Kaila.

Suomalainen Eino Kaila arvosteli jyrkästi Heideggeriä.

Sartre



Jean Paul Sartre

Eräät aikamme suuntaukset ovat omaksuneet vaikutteita Kantilta.

Eräs tällainen ajatussuunta on eksistentialismi (olemassaoloismi).

Eksistenssi tarkoittaa olemassaoloa, ja eksistentialismi olisi suomeksi olemassaoloismi. Vai olisiko olemassaoloisuus parempi suomennos?

Tämän ajatussuunnan mukaan mukaan (esim. Jean Paul Sartre (1905 - 1980)) arvojen todellisuus on henkilökohtaisen valinnan vapaudessa; kukaan ei voi valita toisen puolesta.

Sartre ehdottaa toista ehdotonta ja poikkeuksetonta (kategorista) käskyä (imperatiivia) valinnan ohjeeksi:

"Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä itseään sekä omassa itsessäsi että muissa aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä".

Monet ovat omaksuneet sen ajatuksen, että siveysarvoilla on merkitystä vain yhteisöissä kuten ihmiskunta. Siveysajattelun ja politiikan välillä ei siis ole kuilua vaan yhteys. (Tietysti sama ajatus esiintyi myös Platonilla.)


Tehtäviä

  1. Tutkikaa Sartren teosta “Esseitä I” ja keskustelkaa Sartren ajatuksista.
  2. Miten eläinten oikeudet voitaisiin huomioida siveydessä?
  3. Luettele kolme suomalaista eksistentialistia.
  4. Onko eksistentialismista apua elämän ongelmien selvittämisessä?
  5. Mikä oli Sartren suhde kommunismiin ja sosialismiin?

Syysuhteeseen (kausaliteetti) perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)

Tämän todellisuuskäsityksen mukaan ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) aineelliset oliot aiheuttavat aistikokemuksemme.

Lähtökohtana on se, että aistiemme tärkein biologinen tarkoitus on auttaa meitä suunnistamaan ympäristössämme.

Kun näen kitaran, valonsäteet heijastuvat kitarasta ja aiheuttavat vaikutuksia silmän verkkokalvolla ja aivoissa.



Tämä saa minut ajattelemaan, että näen kitaran.

Mikä tahansa tapa tehdä aistihavaintoja ei kelpaa. Jotta oikeasti näen kitaran, kitaran on oltava aistimukseni syy.

Jos olisin nauttinut harha-aistimuksia aiheuttavia huumeita, voisin luulla näkeväni kitaran, vaikka minulla olisi harha-aistimus. Aistimuksen syy olisi huume eikä kitara.

Tämän käsityksen mukaan näkeminen on informaation (viestin sisältö, informaatio on eri asia kuin tieto) hankkimista ympäristöstä pikemmin kuin minkään lajin esitysten tuottamista.

Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen todellisuuskäsitys) olettaa, että on olemassa ihmiselle ulkoinen todellisuus (ulkomaailma), joka jatkaa olemassaoloaan riippumatta siitä, havaitseeko joku sitä.



Tämä käsitys olettaa myös, että aistien antamat käsitykset ovat yleensä oikeita. Luonnollinen valinta on ihmisen pitkän kehityksen aikana muokannut aisteja niin, että ne antavat ympäristöstä varsin luotettavaa tietoa.

Toinen syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen etu kilpailijoihin verrattuna on se, että se selittää helposti sen, että meidän olemassa oleva tietomme vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme.

Tehtäviä

  1. Jos planeetallamme ei olisi elämää, olisiko havainnoilla mitään merkitystä?
  2. Mikä on kausaalisen realismin suhde materialismiin?
  3. Mikä on kausaalisen realismin suhde naturalismiin?

Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen ar­vostelua

Näkemisen kokemus



Tätä käsitystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon sitä, mitä tarkasti ottaen jonkin näkeminen on, näkemisen laadullista puolta. Se palauttaa havaitsemisen kokemuksen informaation kokoamiseksi.

Tehtäviä

  1. Mikä on näkemisen kokemus?
  2. Voidaanko näkemisen kokemus korvata muilla kokemuksilla?
  3. Jos voidaan, niin millaisilla kokemuksilla?
Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi



Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen todellisuuskäsitys) olettaa, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on olemassa riippumatta siitä, onko joku juuri nyt sitä havaitsemassa.

Vaikka esimerkiksi eräät menneiden aikojen jumaluusoppineet (esimerkiksi piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat arvostelleet tätä käsitystä, ihmisten valtaenemmistö pitää syysuhteeseen perustuvaa todellisuuskäsitystä itsestään selvänä (ainakin yliopistojen luentosalien ulkopuolella).

Tehtäviä



  1. Ottakaa selvää siitä, kuka filosofi todisti ulkomaailman olemassaolon potkaisemalla kiveä.
  2. Miten sinä todistaisit ulkomaailman olemassaolon?
  3. Onko ulkomaailman olemassaoloa tarpeen todistaa? Jos on, keksi todistus.

Hengen ja aineen (materian) suhde



Muita todellisuuskäsityksiä

Kaksijakoinen todellisuuskäsitys (dualismi) katsoo, että olevainen koostuu kahdesta ainesosasta (esimerkiksi aineesta ja mielestä tai sielusta tai hengestä jne.) ja monijakoinen todellisuuskäsitys (pluralismi) katsoo, että olevainen koostuu monista aineosista, jopa äärettömän monesta ainesosasta.

Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kysyä sitä, mikä merkitys on puheella äärettömän monesta perusaineksesta, tarkoitetaanko tällä puheella sitä, ettei perusainesta itse asiassa ole olemassa?

Käsitys, jonka mukaan todellisuus koostuu yhdestä ainesosasta, on nimeltään monismi.

Jotkut monistit ajattelevat, että ainoa perusaines on nimeltään aine (engl. matter, aineellinen todellisuuskäsitys eli materialismi).

Jotkut monistit ajattelevat, että ainoa perusaines on henki (idealistinen todellisuuskäsitys).

Tehtäviä

  1. Muinaisreikkalaiset atomistit väittivät, että aineen lisäksi on olemassa tyhjiö? Onko tyhjiö olemassa, ja jos on, missä se on?
  2. Tähän oppikirjaan yritettiin löytää Internetistä valokuvia hengistä, mutta yritys epäonnistui. Mistä tämä johtui?
  3. Etsi internetistä valokuva hengistä ja lähetä se osoitteeseen info@ateismi.fi.

Psykofyysinen ongelma

nainen

Psykofyysisessä ongelmassa eli mieli-keho-ongelmassa (engl.mind-body problem) on kyse mielen ja kehon suhteesta: miten mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa?

Antiikissa esiintyi kaksi pääsuuntaa. Muun muassa Aristoteleen mukaan sydän oli mielen sijaintipaikka. Hippokrates ja Galen olivat sitä mieltä, että aivot ja mieli olivat yhteydessä toisiinsa.

Gladiaattoreiden lääkärinä Galen oli nähnyt, mitä aivovammat saavat aikaan. Historian myötä aivokäsitys on syrjäyttänyt sydänkäsityksen täydellisesti. Nykyisin mieli-keho ongelma keskittyy aivojen ja mielen väliseen suhteeseen.

On erilaisia kaksijakoisia (dualistisia) ratkaisuja mieli-keho ongelmaan. Esimerkiksi filosofi René Descartes kannatti kaksijakoista käsitystä nimeltä interaktionismi. Interaktionismin (interaktio = vuorovaikutus) mukaan mieli tai  aivoista erillistä henkiainesta. Molemmat voivat syysuhteellisesti (kausaalisesti) vaikuttaa toisiinsa.

Kaksijakoisuus tulee esille monissa valetieteellisissä ja uskonnollisissa opeissa kuten para­psykologiassa, spiritualismissa, sielunvaellusopissa sekä opissa kuoleman jälkeisestä elämästä. Näiden oppien mukaan ”sielu” voi jättää ruumiin. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei ole.

Paranormaaleilla ilmiöillä tarkoitetaan luonnontieteellistä selitystä vailla olevista oudoista ilmiöistä.

Spritualismi voi tarkoittaa:

  1. aineellisen todellisuuskäsityksen vastakohtana, käsitystä, että todellisuus on perimmäiseltä olemukseltaan henkinen, ei aineellinen;
  2. käsitystä, että vainajien henkiin on mahdollista saada yhteys, eli spiritismiä.

Kaksijakoituus elää jossain määrin myös tieteen piirissä. Esimerkiksi psykiatriassa ja neurologiassa erotetaan joskus hyvin voimakkaasti biologisperäiset (hermostolliset) ja psyykkisperäiset (psykogeeniset) sairaudet. 

Psykiatria on lääketieteen erikoisala, joka tutkii ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä.

Neurologia eli hermotautioppi on lääketieteen osa-alue, joka tutkii ja hoitaa aivojen ja hermoston sairauksia.

Yhteiskuntatieteiden puolella eräät käsitykset puolestaan esittävät, että aineelliset eli luonnontaloudelliset ja taloudelliset tekijät määräävät yhteisöllisen elämän ei-aineelliset tekijät eli poliittiset ja kulttuuriset rakenteet.


Mieli-keho kaksijakoistuus ei ole kovin suosittu käsitys: nykyisin suurin osa kaikista mielen tutkijoista kannattaa aineellista ykseyttä (monismia). Tämä johtuu siitä, että kaksijakoisuus on heidän mielestään heikoilla niin käsitteelisesti kuin kokeellisesti.

Ensiksi emme tiedä, millaista aineeton aines voisi olla. Psykologi Antti Revonsuo kirjoittaa:

Sanomalla, että tajunnan ilmiöt perustuvat aineettomaan sieluun emme voi selittää tajunnanilmiöitä, koska meillä ei ole mitään käsitystä tai teoriaa siitä, millainen ihmeellisyys aineettomasta aineksesta koostuva olio voisi olla. Korvaamme yhden arvoituksen (tajunnan) toisella, jota emme ymmärrä yhtään paremmin kuin alkuperäistäkään. Selitys ei siis ole aito selitys siinä mielessä, että se lisäisi ymmärtämystämme; se on vain uusi nimi ongelmalle.

Kukaan ei ole esittänyt nykyfysiikan puitteissa uskottavaa selitystä aineen (aivojen) ja aineesta erillisen sielun (psyyken) vuorovaikutuksesta.

Toisaalla näissä aineistoissa on esitelty se, miten aineen ja mielen vuorovaikutusta perusteltiin ennen Darwinin kehitysoppia ja sitä, miten kehitysoppi on muuttanut tämän selityksen arvoa.

Aivomme ovat ihmislajin kehityksen (evoluution) tuotosta, ja kehitys (evoluutio) on aineellinen tapahtumasarja.

Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöiden perimävarastossa tapahtuu satunnaisia muutoksia


Tehtäviä

  1. Kuinka täysin aineelliset aivot voivat vaikuttaa tai vaikuttua täysin aineettomasta psyykestä?
  2. Miten näin erilaiset tekijät voivat olla keskenään missään vuorovaikutuksessa?
  3. Jos näiden tekijöiden väliin olettaa jonkin välittäjän, kuinka se voi samanaikaisesti olla sekä aineellista että sielullista?
  4. Kuinka jokin aineellinen voi tuottaa jotain ei-aineellista (mitä se sitten onkaan)? 
  5. Onko eläimillä sielu? Jos ei, niin miksi ei?
  6. Koska ihminen saa sielun? Sikiökaudella? Vauvaiässä?
  7. Miksi lasten sielut eivät ole niin kehittyneitä kuin aikuisten?
  8. Mistä ihmisten sielut tulevat?
    Eivätkö ne lopu kesken hillittömän väestönkasvun myötä?
  9. Miksi aivovauriot ja aivosairaudet heikentävät ihmisten toimintakykyä ja muuttavat persoonallisuutta?
  10. Miksi aivoleikkaukset ja kemiallis-fysikaaliset lääkkeet vaikuttavat toimintaan?
  11. Miksi alkoholi ja huumeet vaikuttavat tunteisiin, ajatteluun, vaikuttimiin ja käyttäytymiseen?
  12. Miksi aivojen sähköinen ärsyttäminen vaikuttaa mieleen?
  13. Miksi voimme havaita muutoksia aivokuvissa, kun suoritamme erilaisia tehtäviä tai koemme erilaisia tunteita?
  14. Miksi verenpaine nousee raivostuessamme? Miksi rentoutuminen alentaa sitä?
  15. Onko mieli-keho-ongelma ongelma ollenkaan?

Huumesienet ja aivot

philosybin

Lue seuraava lehtileike:

Tutkimus: Huumesienet hidastavat aivoja
26.1.2012 Jani Kaaro Helsingin Sanomat

Psykedeelisten aineiden sanotaan laajentavan mieltä, minkä vuoksi niiden on oletettu kiihdyttävän aivotoimintaa. Tuore tutkimus niin sanotuilla taikasienillä kuitenkin osoittaa, että psykedeelinen vaikutus tulee nimenomaisesti aivotoiminnan vaimenemisesta.

Brittiläisen Imperial Collegen tutkimus on ensimmäinen, jossa on seurattu magneettikuvauksella sitä, mitä aivoissa tapahtuu huumesienten aiheuttaman psykedelian aikana.

Tutkimuksessa oli mukana 30 koehenkilöä, joista kaikki olivat käyttäneet sieniä ennenkin. Näin haluttiin minimoida se mahdollisuus, että kukaan saisi "pahaa trippiä" meluisassa magneettikuvauslaitteessa. Koehenkilöistä puolet sai taikasienten sisältämää psilosybiiniä ja puolet lumelääkettä.

Tutkijat havaitsivat, että psilosybiini vaimensi aivojen aktiivisuutta kahdella alueella. Nämä alueet ovat tärkeitä aivojen viestiliikenteen risteyskohtia, joiden kautta informaatiota siirtyy aivoalueelta toiselle.



Tutkijoilla on selitys sille, miten psykedeeliset kokemukset - ajan, paikan ja itsen vääristymät - voivat syntyä aivotoiminnan vaimenemisesta Kun aivojen kontrolli (valvonta) tutkimuksessa havaituilla alueilla höllenee, informaatio alkaa virrata vapaammin ja jäsentymättömämmin eri aivoalueiden välillä, mikä tuottaa eläväntuntuisia harhakuvia.

Tutkimus osoitti myös, että mitä voimakkaammin psilosybiini vaimensi aivojen aktiivisuutta, sitä intensiivisemmiltä hallusinaatiot tuntuivat

Neurotieteilijät ja lääkärit ovat olleet viime vuosina hyvin kiinnostuneita psilosybiinin aivovaikutuksista ja mahdollisista lääketieteellisistä sovelluksista. Psilosybiinin on osoitettu auttavan sarjoittaiseen päänsärkyyn, johon on olemassa hyvin vähän mitään muita tehokkaita lääkkeitä.

Lisäksi tiedetään että masennuksessa juuri ne aivoalueet, joita psilosybiini tässä tutkimuksessa vaimensi, toimivat yliaktiivisesti.

Psykedeelinen on

1) Tajuntaa laajentava, esimerkiksi huume, kuva, musiikki tms
2) Outo, omituinen, tavallisesta poikkeava

Tehtäviä

  1. Mitä tutkimus osoittaa psilosybiinin vaikutuksesta ihmisen ajatteluun?
  2. Miten masennusta nykyään hoidetaan?
  3. Miten ihmisen yliaktiivisuutta nykyään hoidetaan?

Mahdolliset maailmat

Puhe mahdollisista maailmoista



Tasavallan presidentti Esko Aho

Filosofiassa puhe mahdollisista maailmoista tarkoittaa suunnilleen seuraavaa:
  1. Todet väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia olemassa olevassa maailmassa (esimerkiksi ”Tarja Halosesta tuli Suomen presidentti vuonna 2000”).
  2. Epätodet väittämät ovat väittämiä, jotka ovat epätosia olemassa olevassa maailmassa (esimerkiksi ”Paavo Väyrysestä tuli Suomen presidentti vuonna 2000”).
  3. Mahdolliset väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia ainakin yhdessä mahdollisessa maailmassa (esimerkiksi ”Esko Ahosta tuli Suomen presidentti vuonna 2000” - huom. Aho oli ehdokkaana).
  4. Sattumalta todet (kontingentit) väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia joissain mahdollisissa maailmoissa ja epätosia joissain toisissa mahdollisissa maailmoissa (esimerkiksi ”Tarja Halosesta tuli Suomen presidentti vuonna 2000”, mikä on kontingentisti tosi, ja ”Esko Ahosta tuli Suomen presidentti vuonna 2000”, mikä on kontingentisti epätosi).
  5. Välttämättömät väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia kaikissa mahdollisissa maailmoissa (esimerkiksi ”2 + 2 = 4”, ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia”).
  6. Mahdottomat väittämät (tai välttämättä epätodet väittämät) ovat väittämiä, jotka eivät ole tosia missään mahdollisessa maailmassa (esimerkiksi ”Matti ja Maija ovat toisiaan pidempiä yhtä aikaa”).

Kontingenssi (lat. contingentia 'mahdollisuus, sattuma') tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa välttämättömyydestä eroavaa satunnaisuutta; tapahtumaa, joka ei ole väistämätön. Kontingentissa ilmiössä on useita mahdollisuuksia: Jokin yksittäinen vaihe voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta.

Heikossa kontingenssissa kyseessä on satunnaisuus tai epävarmuus. Se voi olla myös valinta kahden eri vaihtoehdon välillä.

Vahva kontingenssi on eräs vaihtoehto mahdollisen, mahdottoman ja välttämättömän ohella

On huomattava, että tämän seurauksena kaikki välttämättömät väittämät ovat myös mahdollisia väittämiä, ja luonnollisesti myös tosia väittämiä.


Tehtäviä

  1. Todistakaa, että Esko Aho on Suomen presidentti.
  2. Kuka on mahdollinen Suomen seuraava presidentti Sauli Niinistön jälkeen?
  3. Luettele sattumalta tosia väittämiä.
  4. Luettele välttämättä tosia väittämiä.
  5. Luettele sattumalta epätosia väittämiä.

Mahdollisten maailmojen olemassaolo

Se, ovatko mahdolliset maailmat olemassa, riippuu siitä, mitä tarkoitamme olemassaololla. Filosofit eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo on. Olemassaoloa käsittelevää filosofiaa kutsutaan ontologiaksi eli olemassaolo-opiksi.

Onneksi on olemassa muitakin ihmisiä kuin filosofeja.
Modus on mm. tapaluokka. Suomen kielessä on neljä tapaluokkaa: imperatiivi, indikatiivi, konditionaali ja potentiaali.
Modaalisilla kielenaineksilla puhuja ilmaisee sen, onko asiaintila hänen mielestään (epä)varma, välttämätön, (epä)todennäköinen, mahdollinen, mahdoton, pakollinen, luvallinen tai (epä)toivottava.



Modaalinen realismi (todellismi) on (olemassaolo-opillinen eli ontologinen) käsitys, jonka mukaan mahdolliset maailmat ovat yhtä todellisia kuin olemassa oleva maailma.

Modaalista realismia on kannattanut ennen kaikkea David Kellogg Lewis (On the Plurality of Worlds, 1986).

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat metafysiikan osat?
  2. Mitä sinä tarkoitat olemassaololla?
  3. Todista muille oppilaille, että sinä olet olemassa.

Mahdollisten maailmojen luonne



David Lewis.

David Lewis
väittää mm.:
  1. Mahdolliset maailmat ovat olemassa — ne ovat yhtä todellisia kuin oma, olemassaoleva maailmamme.
  2. Mahdolliset maailmat ovat samanlaisia maailmoja kuin olemassa oleva maailmamme — ne eroavat olemassa olevasta maailmasta sisällöltään, eivät lajiltaan.
  3. Mahdollisia maailmoja ei voida palauttaa mihinkään perustavampaan — ne ovat omia palautumattomia olevia olioita.
  4. Kun erotamme oman maailmamme muista sanomalla, että se on ainoa olemassa oleva maailma, tarkoitamme pelkästään sitä, että se on oma maailmamme — maailma jossa itse asumme.
  5. Mahdollisten maailmojen osien välillä on aika-avaruudellisia suhteita, mutta eri maailmat ovat aika-avaruudellisesti eristettyjä toisistaan.
  6. Mahdolliset maailmat eivät vaikuta toisiinsa (ovat kausaalisesti eristettyjä toisistaan).


Mahdollisia maailmoja pidetään usein todellisina mahdollisuuksina, mutta joskus pelkkinä vertauskuvina. Lewisin mukaansa mahdollisia maailmoja vastaan voidaan suunnata vain samoja perusteluja, jotka käyvät yhtä lailla joukkoja vastaan. Tästä huolimatta filosofit eivät kyseenalaista joukko-oppia.

Tehtäviä

  1. Mitkä Lewisin määritelmän osat ovat mielestäsi arkijärjen vastaisia?
  2. Onko joukkoja oikeasti olemassa?
  3. Minkä todellisuuskäsityksen mukaan joukkoja ei ole olemassa?

Arvostelua



Wilhelm Ockhamilainen (usein myös Occamilainen)

Joidenkin mukaan modaalinen realismi ei ole yhdenmukainen sen kanssa, miten käsitämme todellisuuden arkijärjellämme.

Joidenkin mukaan modaalinen realismi olettaa liikaa olioita verrattuna muihin käsityksiin.
Tämän vuoksi meidän tulisi muutoin tasaväkisistä käsityksistä suosia niitä, jotka olettavat pienimmän määrän erilaisia olioita.
Viimeksi mainittua periaatetta kutsutaan Occamin partaveitseksi.

Muunnelma tästä käsityksestä on se, että modaalinen realismi sallii liikaa maailmoja, jopa enemmän kuin on matemaattisesti yhteensopivaa.

Jotkut ovat ajatelleet, että modaalinen realismi mahdollistaa sellaisia maailmoja, joissa olisi aika-avaruudellisesti toisistaan erillisiä kaikkeuksia.

Eräs vastaväite koskee sitä, että modaalinen reaalisuus puhuu enemmän loogisesta (tai matemaattisesta) todellisuudesta kuin fysikaalisesta todellisuudesta. Looginen olemassaolo tarkoittaa vain loogista ristiriidattomuutta.


Tehtäviä

  1. Mikä on loogisen tai matemaattisen todellisuuden ja aineellisen todellisuuden välinen ero?
  2. Millä tavalla mahdollisten maailmojen olemassaolo riippuu olemassaolon määritelmästä?
  3. Millä tavalla mahdolliset maailmat ovat kokemustieteen normien vastaisia?

Mitä mahdollisilla maailmoilla on tekemistä perusaineskiistan kanssa?

Aineessa pätee aineen ja energian häviämättömyyden laki. Kaikki vaikuttaminen vaatii energiaa. Jos olisi olemassa esimerkiksi ruumiista erillinen sielu, se ruumiiseen vaikuttaessaan joutuisi vaihtamaan ruumiin kanssa energiaa ja tämä vaihto olisi periaatteessa mitattavissa.

Aine ja energia ovat mitattavissa, vaikka inhimillinen mittaus sisältää aina epätarkkuuksia.

Jos olisi olemassa muita perusaineksia kuin aine ja energia, ne eivät kuuluisi meidän olemassaolevaan maailmaamme vaan johonkin mahdolliseen maailmaan. Siinä mahdollisessa maailmassa meidän maailmamme fysiikka ei olisi kokonaisuudessaan totta.



Mikään ei estä ihmisiä pohtimasta esimerkiksi sitä, kuinka monta paholaista mahtuu yhteen neulankärkeen, mutta meidän maailmassamme neulankärjessä ei ole paholaisia vaan ainetta ja energiaa.

Tehtäviä

  1. Onko paholainen punainen vai musta?
  2. Miksi paholaisen väittäminen mustaksi olisi rasismia?
  3. Keksikää yksi mahdoton maailma. Onko tehtävä vaikea?

Mitä aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on



Henki heiluttaa dollaria.

Uskontojen määrittelemä kieli

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet.

Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Vielä viime vuosisadalla filosofit ylpeilivät latinan kielen taidollaan. Ainoa maa, jonka virallinen kieli on latina, on Vatikaani.


Tehtäviä

  1. Miksi kreikan ja latinan kielet ovat vaikuttaneet suomalaisten filosofien kielenkäyttöön?
  2. Miksi esperantosta ei ole tullut maailmankieltä?
  3. Tuleeko mandariinikiinasta joskus maailmankieli?
  4. Olisiko uudelle maailmankielelle todellinen tarve?
  5. Millainen uuden maailmankielen pitäisi mielestäsi olla?

Miten välttää sekaannuksia

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys", ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppiaineistossa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.



Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, ketkä tunnetut ateistit eivät ole olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.
  2. Mikä ero on materialismilla ja naturalismilla?
  3. Mikä ero on materialismilla ja fysikalismilla?

Vanhin todellisuuskäsitys

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys.



Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.

Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä on tärkeää tietää, mistä aineista todellisuus koostuu?
  2. Mistä syystä on tärkeää tietää, mistä aineista ihminen koostuu?
  3. Mistä syystä on tärkeää tietää, millainen ruoka on terveellistä?

Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi



Epikuros.

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen).

Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (Epikuros) sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millaisia menneisyyden aineelliset jumalat olivat?
  2. Missä nämä aineelliset jumalat asuivat?
  3. Miten aineelliset jumalat vaikuttivat maailman menoon?

Aineen määrittelykiista

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa.

Käsitteen "aine" lapset oppivat samalla, kun he oppivat puhumaan.

Poikkeuksen tekevät jotkut viisauden ystävät.

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin.

Epäsuora määritteleminen on hieman outo arkiajattelulle. Tietosanakirjat pyrkivät yleensä suoriin määritelmiin. Matematiikassa epäsuorat määritelmät ovat tavallisia. Aksioomajoukot ovat tärkeä epäsuorien määritelmien joukko.

Kieltä ei voida oppia pelkästään epäsuorilla tai suorillla määritelmillä.



Lucretius Carus.

Erään vanhan (Lucretius Carus) määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Jos pimeä aine ja pimeä energiaa ovat olemassa ja voivat vaikuttaa, ne ovat ainetta.

Tehtäviä

  1. Miksi ihmislapsi ei voi oppia kieltä pelkästään suorilla tai epäsuorilla määritelmillä?
  2. Mikä on suoran ja epäsuoran määritelmän ero?
  3. Mitä muita tapoja kielen oppimiseen on?
  4. Jos mahdollisia maailmoita on olemassa, ovatko ne aineellisia?
  5. Millainen olisi mahdollinen maailma, jossa ei olisi ainetta ollenkaan?

Viisauden ystävät sotajalalla

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen.

Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen.



Kari Enqvist.

Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan määritelmää vielä kerran:

Korjattu aineen määritelmä

  1. Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.
  2. Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
  3. Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
  4. Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain aineellisesti.
Tätä määritelmää voidaan tarvittaessa mutkistaa, mutta ei kannata mennä filosofien ansaan. Merkitysten kanssa voi saivarrella loputtomasti kuten viisaustieteen olemassaolo osoittaa.

Tehtäviä

  1. Mitä vastaväitteitä tälle korjatulle aineen määritelmälle voidaan esittää?
  2. Korjatkaa tätä uutta aineen määritelmää.
  3. Voidaanko jostain määritelmästä sopia lopullisesti?

Esimerkkejä aineesta



Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia".

Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Tehtäviä

  1. Keksikää sanalle "magneetti" hyvä suomennos".
  2. Julkistakaa se Internetissä.
  3. Seuratkaa hakukoneilla sen yleistymistä.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa filosofeista ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.



Samuel Johnsonin kerrotaan todistaneen ulkomaailman (ja samalla aineen) olemassaolon potkaisemalla kiveä.

Tehtäviä

  1. Miksi aineen olemassaoloa ei tarvitse todistaa?
  2. Jos ainetta ei olisi olemassa, olisiko olemassaolo olemassa?
  3. Olisiko olemassaolo olemassa, jos planeetallamme ei olisi elämää?

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sieluaineen

Myös sen käsityksen, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mistä suomen kielen sana "aine" on peräisin.
  2. Mistä johtuu, että esimerkiksi englannin kielen etymologinen sanakirja on Intermetissä, mutta vastaavaa suomen kielen sanakirjaa ei ole?
  3. Mitä vahinkoa viimeksi mainitusta asiantilasta on?

Mikä on ihmiskunnalle parasta



Miksi yllä olevassa kuvassa on käytetty valkoihoisia ihmisiä?

Materialistien mielestä ihmiskunnalle on parasta, että aineen nimenä käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä muutenkin päästävä eroon.

Tehtäviä

  1. Mitä uskontosidonnaisia sanoja käytetään yleisesti?
  2. Voidaanko kieltä kehittää niin, että vanhat tunnemerkitrykset (emotionaaliset merkitykset) katoavat?
  3. Miten voit välttää tunneperäistä (emotionaalista) kieltä?
  4. Pitäisikö tästä oppikirjasta poistaa kaikki tunneperäiset (emotionaaliset) sanat?
  5. Mitä hyötyä olisi tunneperäisten (emotionaalisten) sanojen käytön vähentämisestä?

Onko olemassa myös muita kuin minä?



Aineellisen todelliisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sen käsityksen, ettei muita kuin minä ole olemassa. Solipsismi on käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa.
Solipsismi (lat. solus ipse 'yksin itse' ) on käsitys jonka mukaan "minä"- on ensisijainen. Solipsismissa varmaksi oletetaan oma olemassaolo. Näin esimerkiksi havainnot ja niiden luonne voivat olla vain oman ajattelun tuotoksia.
Tarkemmin solipsismia käsitellään muissa tämän oppikirjasarjan osissa. Ylioppilaskirjoituksia varten sinun kannattaa lukea muualta oleva laajempi selitys solipsismista.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, miksi ulkomaailman olemassaolosta yhä kiistellään.
  2. Jos ulkomaailmaa ei ole olemassa, missä on kristittyjen ja muslimien Taivas?
  3. Jos ulkomaailmaa ei ole olemassa, niin missä on kristittyjen ja muslimien Helvetti?

Onko Platon historian vahingollisin viisauden ystävä?




Väinö Voipio.

Edesmennyt kirjailija, kihlakunnantuomari Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
  1. ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus
  2. aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.
Sana patriarkka tulee kreikan kielen sanoista pateer, isä ja arkhee, ensimmäinen. Perusmerkitykseltään sana tarkoittaa miestä, joka käyttää perhekunnassaan ylintä valtaa.

Sanan merkitys on kuitenkin laajentunut erityisesti juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia kutsutaan kolmeksi patriarkaksi, jolloin korostetaan heidän perustavaa asemaansa ja merkitystään juutalaisuuden historiassa.

Kristinuskossa suurten kirkkokuntien ylimpiä johtajia kutsutaan myös patriarkoiksi.

Tehtäviä

  1. Millainen olisi sellainen mahdollinen maailma, jossa vain käsitteet olisivat olemassa?
  2. Ottakaa selvää siitä, kuka on evankelis-luterilaisten kirkon patriarkka.
  3. Ottakaa selvää siitä, mistä Platonin todellisuuskäsitys on peräisin.

Oliot ja ominaisuudet

Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (eli universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista.

Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.



Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä, jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja).

public class Hoi {
public static void main(String[] args) {
System.out.println("Hoi maailma!");
}
}

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä luokka (class) ja olio (object) tarkoittavat Java -kielessä.
  2. Mitä henkilötunnus tarkoittaa olio-ohjelmoinnissa?
  3. Mitä painoindeksi tarkoittaa olio-ohjelmoinnissa?

Monen todellisuuden kannattajat

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.



Sir Karl Popper.

Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet Sir Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan
  • aineellisten olioiden todellisuuden 1,
  • tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja
  • ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Popperia on puolusteltu sillä, että vaikka todellisuus on yksi, siinä on Popperin esittämät maailma 1, maailma 2 ja maailma 3.



Mikä tämän maailman numero on?

Sitä, onko näitä maailmoita 2 ja 3 Maan ulkopuolella, ei tiedetä.

Aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys todellisuudesta, ja siksi aineellinen todellisuuskäsitys määrittelee todellisuuden toisin kuin muut todellisuuskäsitykset. Kiista koskee siis käsitemääritelmiä.

Pohjimmaltaan käsitemääritelmistä kiistellään kuitenkin siksi, että niillä halutaan puolustaa joitain koulukuntia tai uskontoja.

Edellä esitetyn perusteella Popperia voidaan kuitenkin pitää aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajana. Ilkka Niiniluodon huhutaan kannattavan emergenttiä materialismia, jota käsitellään näissä aineistoissa toisaalla.

Jokainen uusi viisaustieteen koulukunta määrittelee joukon mitä kummallisimpia uusia sanoja, ja ne, jotka pitävät kummallista puhetta suurena viisautena, saadaan helposti tällaisten uusien koulukuntien kannattajiksi.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.



Jorma Torppa.

Esimerkkinä ihmisestä, joka pystyi kirjoittamaan tietokoneohjelmia pelkillä ykkösillä ja nollilla mainittakoon äskettäin kuollut suomalaisen tietotekniikan uranuurtaja fil. kand. Jorma Torppa (1935-2011).

Tehtäviä

  1. Keksikää Popperin kolmen maailman lisäksi kolme muuta maailmaa.
  2. Mistä syistä Popperia voidaan kuitenkin pitää aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajana?
  3. Ottakaa selvää siitä, mitä materialismin lajia Popper edusti.

Kahden todellisuuden käsitykset

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus.

Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.


Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että ihmisen mielen toimintojen selittäminen on ollut aina vaikeaa?
  2. Millä tavalla uudet aivojen kuvantamismenetelmät ovat vaikuttaneet mielen tutkimukseen?
  3. Mitää muuta hyötyä uusista aivojen kuvantamismenetelmistä on ollut?
  4. Mitä neurologia sanoo aivojen toiminnasta?
  5. Mitä neurofilosofia sanoo aivojen toiminnasta?

Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot



Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua.

Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen manipuloidakseen tavallisia ihmisiä.

Manipulointi tarkoittaa käsittelyä ja se tulee latinan sanasta manus, joka tarkoittaa kättä. Jos manipulointi-sanaa käytetään Suomen kielessä käsitteellisessä merkityksessä, niin sillä on usein hieman kielteinen sävy ja se mielletään tarkoitukselliseksi harhaan johtamiseksi tai todisteiden väärentämiseksi. Manipulointi voi tarkoittaa myös aineellista käsittelyä.
  • Manipulaatio voi olla taikurien tekemä korttitemppu.
  • Yhtesöllinen manipulointi on toimintaa, jolla pyritään saamaan joku henkilö paljastamaan salasanoja.
  • Manipulaatio lääketieteessä tarkoittaa käsin, tehtyjä hoitotoimenpiteitä.
  • Kuvamanipulaatio on kuvatiedostojen käsittelyä.
  • Manipulaatio tekniikassa tarkoittaa fyysistä käsittelyä.
  • Manipulaattori on käsittelylaite, joka on kauko-ohjattu tai yksinkertaisella ohjauksella varustettu automaattinen siirtolaite.
  • Manipulaattori voi olla myös henkilö, joka pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan toisten toimintaan ja ajatuksiin.

Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalle syytä määritellä muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella.

Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joita ei välttämättä tarvita tai jotka eivät selitä mitään tai joiden olemassaoloa ei voida kunnolla perustella.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä on viisaampia puhetapoja, joilla yhden todellisuuden moninaisuudesta voidaan puhua.



William of Ockham (1288 - 1347 tai 1348)

Tämä käsitys on Occamin partaveitsen mukainen normi.

Occamin partaveitsi (usein myös Ockhamin partaveitsi, säästäväisyyden periaate, (principle of parsimony) on periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.

Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiseselitystent tekijät eli  tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia.

Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista käsityksistä tulisi valita kaikkein yksinkertaisin

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että suomalaiset innostuvat usein uusista sivistyssanoista ja käsitteistä?
  2. Voitaisiinko filosofian oppikirja kirjoittaa tavallisen ihmisen 500 sanan sanavarastolla?
  3. Voitaisiinko filosofian sanasto kokonaan suomentaa?
  4. Keille suomenkielisen filosofian sanaston käytöstä olisi hyötyä?
  5. Keille suomenkielisen filosofian sanaston käytöstä olisi haittaa?
  6. Eikö olisi halvempaa testata ihmisen muisti yhden päivän testillä kuin panna hänet lukemaan vierasperäisiä sanoja viideksi vuodeksi?
  7. Kuinka paljon filosofian opiskelu lyhentää sinun ikääsi?

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.



Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Seuraavaa karkeistuksen matemaattista määritelmää ei tarvitse välttämättä osata tai ymmärtää.

(Lähde: Kari Enqvistin kotisivu)

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.
Epälineaarinen tarkoittaa matematiikassa järjestelmää, jonka käyttäytyminen ei ole ilmaistavissa kuvailijoidensa summana. Erityisesti epälineaariseen systeemiin ei päde superpositioperiaate kuten lineaariseen. Karkeasti sanoen epälineaarinenjärjestelmä ei ole yksinkertaisesti osiensa summa tai monikerta.
Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota.

Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.


Tehtäviä

  1. Voiko joistain asioista puhua ilman karkeistuksia?
  2. Missä maanosassa asuu paljon materialistifilosofeja?
  3. Mistä tämä johtuu?

Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia




Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla.

Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia.

Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa. Esimerkiksi tämän epämääräisen ja värähtelevän näytön pistejoukon ihminen näkee tekstinä.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja).



Eino Kaila.

Eino Kaila
(1890–1958), Pertti Lindfors (1927-2007) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Tehtäviä

  1. Suurenna jotain tietokoneen muistissa olevaa kuvaa (Gimp on ilmainen Internetistä saatavilla oleva kuvankäsittelyohjelma). Mitä havaitset?
  2. Pienennä jotain epätarkaa kuvaa. Mitä havaitset?
  3. Kuinka suuri teräväpiirtotelevision kuvaruutu vastaa parhaiten ihmisen näkökykyä?
  4. Onko kuvan virkistystaajuudella merkitystä?
  5. Luettele kymmenen säilyvyyttä (invarianssia).
  6. Mitä tarkoittaa supersymmetria?
  7. Mitä supersymmetrian vastaisia todeisteita on löydetty?
  8. Miten ihmisen silmä tunnistaa eri värit?
  9. Miten tietokone luo värit niin, että ihmissilmä näkee ne väreinä?

Mittakaava määrää sen, millä asioilla on merkitystä ihmisille



Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me hengitämme, syömme, juomme ja ulostamme molekyylejä.

Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa.

Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Aivojemme toiminta on sähkökemiallista. Sähkökemiallisen tapahtumasarjan (reaktion) saamme aikaan esimerkiksi johtamalla suolaveteen tasavirtaa kahdella hiilipuikolla.


Tehtäviä

  1. Mitä suolavedessä tapahtuu, kun siihen johdetaan tasavirtaa?
  2. Miksi lyijykynät kelpaavat veden hajoittamiseen?
  3. Mistä saat veden hajoittamiseen tasavirtaa?

Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista



Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi eliöiden toimintaa alkeishiukkasten avulla.

Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia.

Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Tehtäviä

  1. Mitä alkuaineita ihmisessä on?
  2. Mitä alkuaineita ihmisessä ei ole?
  3. Miten ihmisen hermosto toimii?

Eräitä säilyvyyksiä

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, energia, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa.

Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.



Basava Premanand.

Intialainen taikuri Basava Premanand (1930-2009) haastoi uskonnollisen johtajan Sathya Sai Baban (1926-2011) taikomaan tyhjästä jotain, mikä ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei vastannut tähän haasteeseen.

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.
Vastaavuusteorian mukaan jokin väite on tosi, jos kyseinen väite vastaa asioiden todellista tilaa.
Tämä käsitys esitellään toisaalla yksityiskohtaisesti.



Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Tehtäviä

  1. Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?
  2. Onko kaikki informaatio tarpeellista?
  3. Onko kaikki tieto tarpeellista?
  4. Mitä tarkoittaa pintainformaatio?
  5. Mitä tarkoittaa syväinformaatio?
  6. Mitä tarpeetonta koulussa mielestäsi opetetaan?
  7. Mitä tarpeellista koulussa mielestäsi opetetaan?

Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään



Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta".

Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan.

Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.


Tehtäviä

  1. Keksikää vieraskielinen sana, joka kuvaa ”totuudenjälkeistä yhteiskuntaa” (= post jotakin).
  2. Miksi useimmat uskonnot vastustavat voimaperäisesti ateismia?
  3. Miksi uskonnot yleensä vastustavat myös aineellista todellisuuskäsitystä?

Dialektinen materialismi

Dialektisen materialismin sanoja:

Dialektiikka (muinaiskreikaksi διαλεκτική τέχνη, dialektikē tekhnē) on antiikin kreikkalaisten keksimä ja filosofien käyttämä keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, kumoamaan ristiriitaisia käsityksiä tai voittamaan vastapuoli väittelyssä.

Eri filosofit ovat käyttäneet sanaa eri aikoina erilaisessa merkityksessä omien mieltymystensä mukaan. Sana dialektiikka on muodostettu kreikan kielen teonsanasta dialegesthai, joka tarkoittaa 'keskustella'.

Objektiivinen idealismi on käsitys, jonka mukaan todellisuuden määräävä henkinen perusaines on riippumaton yksilön tietoisuudesta.

Teesi (kreik. θέσις) on lyhyeen muotoon saatettu väite, väittämä, joka otetaan keskustelun tai väittelyn kohteeksi, tai logiikassa todistettavaksi.

Antiteesi on sanojen tai lausekkeiden vastakkaisuuteen perustuva tekstin rakentamisen keino: sanat tai lauseet kuvaavat siis päinvastaisia asioita, eli ovat toistensa vastakohtia. Filosofiassa antiteesi tarkoittaa vastaväitettä.

Synteesi on teesin ja antiteesin yhdistelmä.



Karl Marx.

Dialektinen materialismi on Karl Marxin ja Friedrich Engelsin luoma materialismin muoto, joka yhdisti Hegelin luoman idealistisen dialektiikan materialismiin siten, että Hegelin dialektiikasta poistettiin objektiivinen idealismi ja sen tilalle tuli aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi).

Dialektiikan peruslait ovat

  • Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten määrällisiksi muuttumisen laki
  • Vastakohtien ykseyden ja taistelun laki
  • Kieltämisen kieltämisen laki

Olion ominaisuudet ovat jonkin oliolle luonteenomaisen, oleellisen ilmausta. Tuo oleellinen on olion laatu. Laatu on enemmän kuin oleellisten ominaisuuksien kokonaisuus, sillä se ilmaisee olion ykseyttä, eheyttä, sen suhteellista pysyvyyttä ja samuutta itsensä kanssa.

Laatu liittyy kiinteästi olion rakenteellisuuteen, toisin sanoen olion muodostavien ainesosien ja ominaisuuksien tiettyyn järjestäytymismuotoon, ja siksi se ei ole pelkkä ominaisuuksien yhdistelmä, vaan niiden muodostama ykseys ja kokonaisuus.

Määrän ja laadun oleellinen eroavuus ilmenee siinä, että olion joitain määrällisiä ominaisuuksia voidaan muuttaa aiheuttamatta itsessään oliossa mitään merkittäviä muutoksia. Määrälliset muutokset tapahtuvat jatkuvasti ja vähittäisesti, kun taas laadulliset muutokset jatkuvuuden, vähittäisyyden keskeytyksenä.


Ovatko yllä olevan kuvan kuplat ilmaa vai vesihöyryä?

Laadulliset muutokset tapahtuvat harppauksittain. Esimerkkeinä määrällisistä muutoksista on esitetty muun muassa kappaleen lämpötilan muutos, tuloerojen kasvu ja tuotantovälineiden omistuksen keskittyminen kapitalismissa. Esimerkkeinä laadullisista muutoksista ovat muun muassa aineen olomuodon muutos, yhteiskunnallinen vallankumous ja porvarillis-demokraattisen valtion muuttuminen fasistiseksi.

Kaikille olioille ja tapahtumasarjoille on ominaista sisäinen ristiriitaisuus, ja juuri se on niiden kehityksen lähde ja liikevoima. Dialektinen ristiriita ei kuitenkaan ole sama asia kuin looginen ristiriita. Vastakohtien ykseyden ja taistelun lain mukaan jokainen esine ja ilmiö on vastakohtien ykseyttä. Tämä merkitsee ennen kaikkea sitä, että kaikille olioille ovat ominaisia sisäisesti ristiriitaiset puolet.

Kieltämisen kieltämisen laki määrää kehityksen suunnan. Kieltäminen tarkoittaa siinä olion vanhan olotilan kieltämistä, joka liittyy sen laadulliseen muutokseen. Ensimmäistä tällaista kieltämistä seuraavaa toista kieltämistä nimitetään kieltämisen kieltämiseksi.


Kieltämisen kieltäminen on synteesi olion alkumuodosta ja ensimmäisen kieltämisen aikaansaamasta sille vastakkaisesta muodosta. Kaksinkertainen kieltäminen johtaa alkumuodon joidenkin piirteiden palauttamiseen.

Teesin, antiteesin ja synteesin kokonaisuus on esimerkki kieltämisen kieltämisestä (teesi on alkumuoto, antiteesi seuraa ensimmäistä kieltämistä ja kieltämisen kieltäminen synnyttää synteesin).

Kieltämisen kieltäminen määrää kehityksen suunnan siten, että kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen ja alemmasta korkeampaan. Tämän kehityksen luonteenomainen piirre on peruuttamattomuus, eli kehityksen yleisenä taipumuksena ei voi olla liike taaksepäin (korkeammista muodoista alempiin, monimutkaisista yksinkertaisiin).

Dialektiikkaan kuuluu peruslakien ohella myös muita piirteitä. Materialistisen dialektiikan erotteluja ovat

  • yksityinen, erikoinen ja yleinen
  • syy ja vaikutus
  • välttämättömyys ja sattuma
  • mahdollisuus ja todellisuus
  • sisältö ja muoto
  • olemus ja ilmiö

Tiedostuksessa on kaksi osapuolta, kokija (subjekti, ihminen) ja kohde (objekti), jonka kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Ihmisten esineellistä aineellista toimintaa sanotaan dialektisessa materialismissa käytännöksi.

Tieto on inhimillisen toiminnan tulos. Puolueeton (objektiivinen) totuus tarkoittaa tietoa, jonka sisältö ei riipu kokijasta (subjektista, ihmisestä).

Dialektisen materialismin tieto-oppi tunnustaa sekä ehdottoman (absoluuttisen) että suhteellisen totuuden olemassaolon.

Dialektisen materialismin mukaan tiedon totuuden arviointiperuste on viime kädessä tiedon perustana olevassa toiminnassa eli yhteiskuntahistoriallisessa käytännössä. Tiedon sisältö on puolueeton (objektiivinen) todellisuus ja tiedon perusominaisuus on kohteen heijastaminen sellaisena kuin se on.


J. V. Stalin.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, millä tavalla dialektiikan lait eroavat luonnonlaeista.
  2. Tutkikaa sitä, mistä johtui, että niin viisas mies kuin Karl Marx kannatti Hegelin dialektiikkaa.
  3. Miksi J. V. Stalin ei esittele Hegelin dialektista logiikkaa teoksessaan Dialektisesta ja historiallisesta materialismista : Sverdlovin yliopistossa syyskuussa v 1938 pidetyt luennot 
  4. Pohtikaa sitä, kirjoittiko nämä luennot Stalin itse vai hänen filosofisihteerinsä O. W. Kuusinen.

Historiallinen materialismi

Materialistinen historiankäsitys eli historiallinen materialismi on dialektisen materialismin mukainen yhteiskuntatieteellinen ja filosofinen käsitys.

Materialistinen historiankäsityksessä eli historiallisessa materialismissa filosofinen materialismi ulotetaan luonnon tiedostamisesta ihmisyhteiskunnan tiedostamiseen.

Historiallisen materialismin tutkimuskohde on yhteiskunta.

Historiallisen materialismin mukaan tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan aineellisiin ja aatteellisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan päällysrakenteen. Aineelliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta.


Historiallisen materialismin mukaan yhteiskuntia on seuraavia tyyppejä:

  • alkukantainen yhteiskunta
  • orjanomistusyhteiskunta
  • feodaalinen yhteiskunta
  • kapitalistinen yhteiskunta
  • kommunistinen yhteiskunta

Kukin listassa oleva tyyppi on edellistä korkeampi, ts. tuotantovoimien kehitysaste on siinä edellistä korkeampi.

workers

Historiallisen materialismin mukaan luokat ovat sellaisia ihmisryhmiä, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea sen mukaan, mikä on niiden paikka suhteessa taloudelliseen tuotantoon. Luokat eroavat toisistaan myös sen mukaan, millä keinoin ja missä määrin ne saavat osansa yhteiskunnallisesta tulosta.

Luokkataistelun synnyttää eri luokkien aseman vastakkaisuus yhteiskunnassa ja niiden etujen välinen ristiriita. Kommunistisen puolueen manifestissa (julistuksessa, 1848.) sanotaan:

Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet keskeytymätöntä, milloin peitettyä, milloin avointa taistelua, mikä on päättynyt joka kerta koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.

Luokkia sanotaan antagonistisiksi, jos niiden edut ovat vastakkaiset ja sovittamattomat. Antagonistisia luokkia ovat mm. orjanomistajat ja orjat.

Antagonisti on tarinassa sankarin tai protagonistin päävastustaja. Käsitteen alkuperä on kreikan kielen sanoissa anti (vasta) ja agonistes (taistelu), ja käsite merkitsee suomeksi ”vastustajaa”


Historiallisen materialismin mukaan yhteiskunnallinen vallankumous on sellainen laadullinen harppaus yhteiskunnan kehityksessä, minkä tuloksena toinen yhteiskuntataloudellinen muodostuma vaihtuu toiseen.

Historiallisen materialismin mukaan yhteiskunnallisten vallankumousten syvin syy on uusien tuotantovoimien ja aikansa eläneiden tuotantosuhteiden välisessä ristiriidassa. Tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välinen ristiriita ilmenee luokkien yhteentörmäyksenä.

Taloudellisella alalla yhteiskunnallisen vallankumouksen päätarkoituksena on ratkaista kehittyvien tuotantovoimien ja aikansa eläneiden tuotantosuhteiden välinen ristiriita ja poliittisella alalla vallankumous ratkaisee aikansa eläneen poliittisen päällysrakenteen ja muovautuvien uusien taloudellisten suhteiden eli taloudellisen kehityksen kypsyneiden tarpeiden välisen ristiriidan.


Vallankumouksen perustunnusmerkkinä on valtiovallan siirtyminen toisen luokan käsistä toisen luokan käsiin. Vastavallankumous tarkoittaa vallan palauttamista entiselle hallitsevalle luokalle.

Historiallisen materialismin eräs perusväittämä on, että kansa on tärkein historian luoja, historian todellinen tekijä. Käsite kansanjoukot on historiallisesti muuttuva.

  • sen ytimenä ovat aineellisia hyödykkeitä tuottavat työtätekevät joukot
  • se käsittää yhteiskunnan kansanvastaista huippukerrosta ja taantumuksellisia luokkia vastustavan väestön enemmistön
  • siihen kuuluvat kaikki yhteiskunnalliseen kehitykseen myötävaikuttavat sosiaaliset kerrokset.

Historiallisen materialismin mukaan historiallisen kehityksen arvosteluperuste on tuotantovoimien kehitystaso. Tässä kuitenkaan tuotantosuhteita ei eristetä tuotantovoimista, esim. laskemalla tuotantovoimien kehitystasoksi pelkkä tekninen kehitystaso.


Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, mikä on edistystä ja mikä on taantumusta.
  2. Ottakaa selvää siitä, mitä mieltä Sir Karl Popper oli historiallisesta materialismista.
  3. Historiallisen materialismin mukaan ihmiskunnan henkinen ylärakenne kehittyy tuotantovoimien kehittyessä. Mitä tapahtuu historiallisen materialismin mukaan, jos tuotantovoimat taantuvat?

Tiedon lajeja

Tiedon lajeista



Vaikka ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä tieto on, erilaisia tiedon luokitteluja löytyy vaikka kuinka paljon.

Esimerkki:
  • arvioiva tieto
  • numerotieto
  • selitykset
  • tieteellinen tieto
  • toteutumismahdollisuustieto
  • väitetietotieto
  • välineellinen tieto
  • yleinen tieto
Tässä oppikirjasarjassa käsitellään vain niitä tiedon lajeja, joilla on merkitystä lukion filosofian opinnoille.

Immanuel Kantin lajittelut




Immanuel Kant.

Immanuel Kant
(1724 – 1804, nimeä ei tarvitse muistaa ylioppilaskirjoituksissa) luokitteli tiedon lajit seuraavasti.

Synteettinen tieto

Lause "John Smith on 180 cm pitkä" antaa meille sellaista tietoa, jota emme ennen hänestä tienneet. (Tässä oletetaan, että tieto on meille uusi.) Tällaista tietoa kutsumme synteettiseksi tiedoksi.

Synteettinen on laatusana, jolla tarkoitetaan synteesillä syntynyttä tai synnytettyä asiaa. Synteettisellä voidaan tarkoittaa myös keinotekoisesti tuotettua, esimerkiksi synteettistä ääntä.

"Synteettistä" käytetään tarkentavana määreenä mm. seuraavissa:
  • synteettinen filosofia
  • synteettinen propositio
  • synteettinen kemia
  • synteettinen kieli
  • synteettinen kuitu
  • synteettinen geometria
  • synteettinen öljy

Analyyttinen tieto

vanhapoika

Lause "vanhapoika on naimaton mies" ei anna meille uutta tietoa vanhastapojasta. "Vanhapoika" sisältää jo tiedon "naimaton mies". Tällaista määritelmätietoa Kant kutsui analyyttiseksi tiedoksi. Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tieto on tällaista tietoa.

Analyyttinen on laatusana, joka kuvaa erittelevää henkilöä tai järjestelmää, joka perustuu asian erittelyyn.

Analyyttistä käytetään tarkentavana määreenä mm. seuraavissa:
  • Analyyttinen filosofia
  • Analyyttinen geometria
  • Analyyttinen funktio
  • Analyyttinen kone
  • Analyyttinen kemia
  • Analyyttinen kieli

A posteriori -tieto



Lause ”tämä kirja on sininen” on joko tosi tai epätosi. Sen totuus voidaan tarkistaa kokemuksen avulla, katsomalla kirjaa. Tällaista kokemuksesta riippuvaa tietoa Kant kutsui a posteriori -tiedoksi.
"A priori" tarkoittaa samaa kuin 'ennen' ja "a posteriori" samaa kuin 'jälkeen'.

A -priori -tieto

Lause ”17 + 5 = 12” on tosi kokemuksesta riippumatta. Mikään myöhempi havainto ei sen totuutta kumoa. Tällaista kokemuksesta riippumatonta tietoa Kant kutsui a priori -tiedoksi.

"A priori" tarkoittaa samaa kuin 'ennen' ja "a posteriori" samaa kuin 'jälkeen'.

Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tiedot ovat analyyttisia ja a priori.

Yleisen käsityksen mukaan kokemustieteen tiedot ovat synteettisiä ja a posteriori.

Koska analyyttiset tiedot ovat aina tosia (voidaan myös sanoa, että ne ovat aina päteviä eli valideja), ei voi olla analyyttistä tietoa a posteriori (= kokemuksesta riippuvaa).


Analyyttinen tieto Synteettinen tieto
A priori tieto On olemassa Paljon kiistaa
A posteriori -tieto Ei voi olla olemassa On olemassa

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu se, että ihmisten mielipiteet jakautuvat jyrkästi kysymyksessä siitä, onko olemassa synteettistä a priori tietoa?
  2. Mistä johtuu, että mielipiteet jakautuvat, vaikka filosofit ovat hyvin eri mieltä siitä, mitä tieto on?
  3. Miksi looginen empirismi vastustaa synteettistä tietoa a priori?
  4. Millä tavalla yllä olevan nelikentän sisältö riippuu siitä, miten käsitteet määritellään?
  5. Mistä johtuu, että filosofit ovat kovasti erimielisiä siitä, miten eräät käsitteet pitäisi määritellä?

Immanuel Kantin empiirinen realismi



Kant erottaa toisistaan oliot sinänsä ja ihmisen tiedettävissä olevat oliot. Emme voi tietää sitä, ovatko aika ja avaruus olioiden sinänsä ominaisuuksia. Ne ovat ilmiöiden välttämättömiä piirteitä. Kant sanoi, että hänen ajattelunsa sopii yhteen empiirisen realismin kanssa. Tällä hän tarkoitti sitä, että että kokemuksen kohteena olevat ilmiöt ovat todellisia eivätkä kuviteltuja tai pelkkiä mielen luomuksia.

Ulkoiset oliot ovat Kantin mielestä havainnoista riippumatta olemassa. Tiedon kohteina ne kuitenkin asettuvat ihmismielen todellisuuteen sijoittamaan viitekehykseen.

Kant ajatteli, että kokemus on väistämättä ajan ja avaruuden sekä perusluokkien (kategorioiden) jäsentämää.

Ilmiömaailma: Kantille aistiminen ei tarjonnut arviointiperustetta olion olemassaololle. Sen sijaan aistimisen olosuhteet ja ymmärryksen luokat tarjosivat tiedolliset olosuhteet, jotka mahdollistivat sen, että voimme tietää jotain ilmiömaailman eli meille ilmenevän todellisuuden olioista.



Kantin mukaana tietokyky koostuu kolmesta osa-alueesta: aistimellisuudesta, ymmärryksestä ja järjestä.

Aistimellisuus on tietokyvyn se osa, joka mahdollistaa aistivaikutelmien vastaanottamisen ja siis olioiden havaitsemisen.

Puhdas havainto on sellainen havaintokokemus, jolla ei ole vielä mitään käsitteellistä sisältöä, vaan jossa havainto on jäsentynyt vain hahmotushyvyn perusmuotojen, ajan ja avaruuden, mukaan.

Puhtaasta havainnosta syntyy käsitteellisiä arvostelmia vasta, kun niihin sovelletaan ymmärryksen ennakkoehtoja.

Puhtaita havaintoja ovat Kantin mukaan aika ja avaruus.

videokamera

Tehtäviä

  1. Missä iässä ihminen oppii sanan "aika"?
  2. Missä iässä ihminen oppii sanan "avaruus"?
  3. Missä iässä ihminen oppii komentamaan muita?
  4. Miten hahmot tunnistava kone on mahdollinen?
  5. Millä tavalla uudet havaintojen tekovälineet ja havaintojen tallentamisvälineet vaikuttavat havaintotiedon luotettavuuteen?
  6. Mitä neurologia sanoo havaitsemisesta?
  7. Mitä neurofilosofia sanoo havaitsemisesta?

Kiista kantilaisten ja ja loogisen empirismin välillä



Siitä, onko olemassa synteettistä a priorista tietoa, on jatkuvasti kiistaa.

Loogisen empirismin pääväite on, ettei ole olemassa synteettistä apriorista tietoa.

On syytä todeta, että useimmat loogisen empirismin suomalaiset vastustajat eivät edes mainitse loogisen empirismin pääväitettä vaan kokonaan muita väitteitä, joita voidaan hyvällä syyllä pitää olkinukkeina.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu se, että jotkut analyyttisen filosofian koulukuntaan kuuluvat kuitenkin kannattavat loogisen empirismin pääväitettä.
  2. Missä määrin yllä oleva kiista johtuu käsitteiden määritelmistä?
  3. Milla tavalla eri mieltä olevat määrittelevät sen, mitä tieto on?

Ymmärryksen kategoriat

undrstandin-3

Kantin mukaan emme voi käsittää mielekkäästi sellaisia asioita, jotka ovat ajan ja paikan ulkopuolella tai jotka eivät ole rakentuneet ymmärryksen kategorioiden eli luokkien, kuten substanssin eli perusaineksen ja kausaliteetin eli syysuhteen, mukaisesti. Vaikka emme voikaan käsittää sellaisia olioita, ei ole mitään tapaa osoittaa, että sellaisia olioita ei ole.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, miten kommunismi vaikutti filosofian muoteihin.
  2. Ottakaa selvää siitä, miten kansallissosialismi vaikutti filosofian muoteihin.
  3. Ottakaa selvää siitä, miten ns. kylmä sota vaikutti filosofian muoteihin.
  4. Ottakaa selvää siitä, miten uskonnot vaikuttavat filosofian muoteihin.
  5. Jos jonkin valtion johtajat kannattaisivat loogista empirismiä, olisiko siinä maassa filosofian professoreita, jotka kannattavat loogista empirismiä?

Syysuhde eli kausaliteetti




David Hume.

David Hume
n mukaan syysuhde perustuu kokemukseen. Se perustuu kokemukseen vaikka sen käyttöön olisi ihmisen kajikehityksen (evoluution) luoma perinnöllinen valmius.
Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöiden perintotekijöissä tapahtuu satunnaisia muutoksia.
Tarkastellaan seuraavaa väitettä:

"Jokaisella tapahtumalla on syynsä."

Tapahtuman määritelmän perusteella ei voida päätellä, että sillä olisi syynsä.

Väitteen todistaminen kokemuksen avulla on mahdotonta, sillä pitäisi tutkia kaikki nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ja todeta, että niillä on syynsä.

Onko väite synteettinen a priori? Vai onko se epätosi? Vai onko se sellainen tosi väite, jonka totuutta emme voi tietää?

Se, löytyykö sellaisia väitteitä, jotka ovat synteettisiä a priori, riippuu myös siitä, miten määrittelemme tiedon.

Nykyään on monenlaisia informaation käsitteitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua tiedon käsitteelle.
Yleisin käsitys on se, että lause "jokaisella tapahtumalla on syynsä", sikäli kuin se on tosi, on tosi kokemuksen perusteella.


Tehtäviä

  1. Laadi tapahtuman määritelmä
  2. Käyttävätkö eläimet ja kasvit syysuhdetta.
  3. Millä tavalla syysuhde liittyy muistiin?
  4. Miten tietokoneet selvittävät syitä ja seurauksia?
  5. Miten tietojenkäsittelytieteilijät ovat saaneet tietokoneet tunnistamaan syysuhteita?
  6. Millä tavalla energia liittyy tapahtumien syihin?
  7. Mitkä tietokoneen toiminnat perustuvat laitteen ominaisuuksiin ja mitä toiminnat vaativat ohjelman?
  8. Mikä on tietokoneen käyttöjärjestelmä?
  9. Millainen on ollut tietokoneen evoluutio?

John Locke ja a priori




John Locke.

John Locke
(1632 – 1704) hylkäsi a priori- ajattelun. Hänen mielestään ei ollut olemassa a priori ( = kokemuksesta riippumatonta) tietoa. Hän väitti, että kokemuksemme kohteet ovat lähteitä, joista voimme saada tietoa todellisuudesta. Ensisijaiset (=mitattavat) ominaisuudet esittävät mitä kohteet ovat, toissijaiset (subjektiiviset) ominaisuudet eivät sitä tee.

Tehtäviä

  • Ottakaa selvää siitä, millaista matematiikan ja logiikan tieto oli Locken mielestä.

Willard Van Orman Quine ja jako analyyttisiin ja synteettisiin väitteisiin





Willard Van Orman Quine.

Willard Van Orman Quinea
käsittelevän artikkelin lähteinä on käytetty Quinen teosta From a logical point of view, Harper Torchbooks, 1963 sekä Internetistä vapaasti saatavilla olevia artikkeleita. Artikkeli on suomennettu, mutta sitä ei ole suomeksi Internetissä.

Suomenkielinen artikkeli on teoksessa Ajattelu, kieli, merkitys, analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, toimittanut Panu Raatikainen, Gaudeamus, painosta vuodelta 2008 on edelleen myytävänä. Samassa teoksessa on Quinen artikkeli Käännös ja merkitys. Viimeksimainitusta Quinen virheet tulevat mielestäni vielä paremmin esiin.

Valitan esityksen vaikeatajuisuutta, mutta vaikeatajuisuudelle ei voida mitään, koska asia on vaikeatajuinen.

Taustaa

1930- ja 1940-luvuilla Quine alkoi epäillä analyyttisten ja synteettisten väitteiden erottelun pätevyyttä.
Analyyttiset väitteet ovat tosia vain sanojensa merkityksen nojalla (esimerkiksi ”Kaikki poikamiehet ovat naimattomia”), ja synteettiset väitteet ovat tosia todellisuuden tosiseikkojen nojalla (esimerkiksi ”strutsi ei osaa lentää”).
Tämä erottelu oli keskeinen loogiselle empirismille (joka on juuri sitä ”empirismiä”, josta hän puhuu artikkelissaan ”Empirismin kaksi dogmia” em. teoksessaan).

Quine loogista empirismiä vastaan

Quinen arvostelua on käytetty ensisijaisesti loogisen empirismin vastustamiseen.

Mitä Quine väitti

Quine hyväksyi sen, että analyyttiset väitteet ovat tosia jo pelkästään merkitystensä nojalla.

Toisin kuin muut, Quine kuitenkin piti määritelmää huonona.

Arkikielen käsittein Quine hyväksyi analyyttisten väitteiden olevan niitä, jotka ovat tosia merkitystensä nojalla, mutta hän väitti, että tässä yhteydessä käytetty totuuden käsite oli määritelmältään huono.
Tässä oppimateriaalissa on toisaalla ehdotettu koko analyyttisen totuuden käsitteen poistamista siitä syystä, että sisällöllisesti tyhjistä matematiikasta ja logiikasta ei pidä puhua totuuksina vaan kalkyyleinä sekä siitä syystä, että määritelmiä ei tule pitää tosina tai epätosina.
Quinen ajattelu esitetään usein virheellisesti siten, että hänen väitetään olleen sitä mieltä, että kaikki väitelauseet ovat sellaisia, jotka voivat olla kokemuksen perusteella joko tosia tai epätosia.

Esimerkiksi on väitetty, että Quinen mukaan väitteen ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia” totuus riippuu ei-välttämättömästä tosiasiasta, kun Quine epäili myös välttämättömien ja kokemukseen perustuvien tosiasioiden erottelua.



Musta afrikkalainen hiilikellarissa.

Quinen keskeinen vastalause analyyttisyyttä vastaan oli osa hänen arvosteluaan merkityksen samuutta vastaan, eli sitä käsitystä vastaan, jonka mukaan väite on analyyttinen vain jos se on merkitykseltään vastaava väittämän ”kaikki mustat asiat ovat mustia” tai muun loogisen totuuden kanssa.
Tässä oppimateriaalissa vastustetaan sanan "totuus" käyttämistä analyyttisistä totuuksista kokonaan eri perusteilla kuin mitä Quine teki.

Tehtäviä

  • Mitä Quine ei väittänyt?

Käsitteet ja kokemustieto



Vastaväite merkityksen samuutta vastaan liittyy käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ongelmaan. Tavallisesti ajattelemme, että on olemassa erotus väitteen ”kaikki naimattomat miehet ovat poikamiehiä” ja ”on ollut olemassa mustia koiria” välillä, mutta kuka tahansa osaava suomen kielen puhuja hyväksyy molemmat väitteet kaikissa olosuhteissa (poissulkien tapaukset, joissa häntä uhataan tai lahjotaan).

Tämä johtuu siitä, että suomen kielen puhujilla on myös pääsy ”käsitteisiin liittyvään kokemustietoon” mustien koirien olemassaolosta (menneinä ajanhetkinä).

Quinen mukaan ei ole mahdollista tehdä eroa yleisesti tiedetyn käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ja käsitteellisen (analyyttisen) totuuden välille.
Tässä oppimateriaalissa ajatellaan, että tämä ero voidaan tehdä ja että analyyttisen tiedon käsite pitäisi poistaa kokonaan muista syistä eli niistä syistä, joita yllä ja toisaalla tässä aineistossa on esitetty.
Quinen mukaan analyyttiset väitteet ovat sellaisia, jotka voidaan synonyymeja vaihtamalla muuntaa muodollisiksi totuuksiksi.

Kute Jaakko Hintikan alempana olevasta tekstistä ilmenee, Quine on tässä luonnollisen kielen historioitsija eikä ota huomioon tieteen myöhempää kehitystä.

Tehtäviä

  1. Miten käsitetieto ja kokemustieto voidaan erottaa toisistaan?
  2. Millä tavalla käsitteet ovat kehittyneet Quinen em. artikkelin jälkeen?
  3. Millä tavalla kokemustiedon käsittelymenetelmät ovat kehittyneet Quinen em. artikkelin jälkeen?

Samanmerkityksisyys

Quine pitää ongelmallisena sitä, mistä voimme tietää joidenkin ilmausten olevan samanmerkityksisiä.



Sanakirjaan vetoaminen ei auta, koska voidaan kysyä sitä, mistä sanankirjan tekijä on tiennyt asian.

Emme voi vedota merkityksen samuutta selittäessämme siihen, että samanmerkityksiset ovat analyyttisiä totuuksia, koska juuri analyyttinen totuushan tässä oli tarkoitus määritellä, joten tällöin kierrettäisiin kehää.

Emme voi vedota yleiseen kielenkäyttöön, koska tällöin analyyttiset totuudet olisivatkin kokemusperäisiä synteettisiä totuuksia.

Quinen oman filosofian ongelmana on pidetty sitä, että se ei anna mitään vaihtoehtoista vakuuttavaa selitystä sille, miksi jotkin lauseet sitten tuntuvat ilman muuta analyyttisiltä ja toiset taas eivät.

Quinen arvostelua analyyttisyyttä ja saman merkityksisyyttä kohtaan voidaan myös lähestyä mahdollisuuden käsitteen kautta.

Perinteinen käsitys merkityksestä väittää, että merkityksellinen lause liittyy alueeseen mahdollisten maailmojen tilassa.

Quinen mukaan tällainen ajatus mahdollisten maailmojen alueesta on ongelmallinen, koska hänen mukaansa ei ole eroa yleisesti ja varmasti totena pidettyjen väitteiden totuuksien sekä välttämättömien totuuksien välillä.

Tehtäviä

  1. Mikä ero on yleisesti totena pidettyjen ja merkityksen perusteella tosilla väitteillä?
  2. Miten tieto kielestä eroaa tosiasioita käsittelevätä tiedosta?
  3. Mihin tieto samanmerkityksisyydestä perustuu?

Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus

Keskeiset periaatteet käännöksen epätäsmällisyyden ja muiden Quinen väitteiden taustalla ovat ontologinen (olemassaolon) suhteellisuus ja konfirmaatioholismi.
Konfirmaatioholismi tai tietoteoreettinen holismi on käsitys, jonka mukaan yksittäistä tieteellistä käsitystä ei voida koetella eristyksissä, vaan käsityksen koetteleminen riippuu aina muista käsityksistä ja oletuksista.

Konfirmaatio”-sanan juuret ovat latinan sanassa ”confirmare”, joka tarkoittaa vahvistamista.

Holismi
(kreik. ὅλος, holos; ’kokonaisuus’) on filosofinen käsite. Holismin arkimääritelmän mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta täsmällisemmin ilmaistuna holismilla tarkoitetaan sitä, että jonkin kokonaisuuden ominaisuudet ovat enemmän kuin sen osien ominaisuuksien summa.
Alimääräytyneisyys (teorioiden kokeellinen alimääräytyneisyys) on tieteenfilosofinen käsite, jolla viitataan käsitysten ja niitä tukemaan tarkoitetun kokeellisen todistusaineiston väliseen suhteeseen. Alimääräytyneisyydellä tarkoitetaan sitä, että millekään käsitykselle  kokeellinen aineisto ei yksistään kykene määrittämään sitä, onko käsitys vai jokin sen kanssa kilpaileva käsitys oikea. Käsitys on alimääräytynyt silloin jos on olemassa toinen kilpaileva käsitys, joka on epäyhteensopiva ensimmäisen käsityksen kanssa, mutta sopii yhtä hyvin yhteen kokeellisen aineiston kanssa.
Alkuehtona Quinen kokonaisvaltaisuudelle on, että kaikki käsitykset (ja niistä johdetut väitelauseet) ovat kokemustiedon alimääräämiä - eli vaikka monet käsitykset eivät ole oikeutettuja, koska ne eivät sovi yhteen tietojemme kanssa tai ovat liian monimutkaisia, on olemassa monia vaihtoehtoisia käsityksiä jotka ovat yhtä oikeutettuja.



Esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten oletus, että havaitsemattomat Olymposvuoren jumalat ovat olemassa, olisi epätosi, ja meidän sivilisaatiomme oletus niin ikään havaitsemattomista elektromagneettisista aalloista olisi puolestaan tosi, ovat molemmat oikeutettuja vain siksi, että ne selittävät havaintomme.

Tehtäviä

  1. Etsikää esimerkkejä alimääräytyneistä käsityksistä
  2. Mistä alimääräytyneisyys tavallisesti johtuu?
  3. Voidaanko alimääräytyvyydestä päästä eroon?
  4. Onko alimääräytyneisyys todellisuuden osa vai ihmisen kykyjen aiheuttama rajoitus?
  5. Mistä syystä Quine liioittelee alimääräytyneisyyden merkitystä?

Empirismin kaksi dogmia

Quine lopettaa artikkelinsa ”Empirismin kaksi dogmia” seuraavasti:

”Empiristinä ajattelen yhä tieteen käsitteellistä järjestelmää työkaluna, joka viime kädessä ennustaa tulevaisuuden kokemukset menneiden kokemusten valossa.

Fyysisiä olioita ei tuoda käsitteellisesti tilanteisiin käyttökelpoisina välittäjinä niiden kokemuksen antaman määritelmän mukaan, vaan ainoastaan palauttamattomina väitteinä, joita voidaan tietoteoreettisesti verrata Homeroksen eeposten jumaliin; ja pidän tieteellisenä virheenä uskoa toisin.

Mutta käsitteellisen perustan kannalta fyysiset oliot ja jumalat eroavat vain asemaltaan eivätkä laadultaan. Nämä molemmat oliot astuvat käsityksiimme vain aikansa väittäminä.”



Pierre Duhem (1861–1916) .

Quinen olemassaolon suhteellisuus sai hänet yhtymään Pierre Duhemiin siinä, että mille tahansa kokemuksen havaintojen joukolle on aina olemassa useampia käsityksiä, jotka voivat selittää sen. Duhemin kokonaisvaltaisuus oli paljon rajoitetumpaa kuin Quinen.

Duhemille alimääräytyneisyys pätee vain fysiikkaan tai ehkä luonnontieteisiin, kun taas Quinelle se päti kaikkeen ihmisen tietoon kokonaisuutena.

Näin ollen, vaikka on mahdollista todentaa tai kumota kokonaisia käsityksiä, on silti mahdotonta todentaa tai kumota yksittäisiä väittämiä.

Melkein mikä tahansa yksittäinen väittämä voidaan Quinen mukaan ”pelastaa”, jos olemme valmiit tekemään (mahdollisesti hyvin suuria) muutoksia käsillä olevan käsityksen muissa kohdissa.

Quinelle tieteellinen ajattelu muodostaa yhtenäisen verkon, jonka mitä tahansa osaa voidaan muuttaa kokemustiedon valossa, ja jonka mitä tahansa yksittäistä kohtia voidaan puolustaa mitä tahansa kokemustietoa vastaan.

Loogisten empiristien todennusperiaatteen ongelmana Quine piti sitä, että siinä ulkoista todellisuutta koskevat väitteet pitäisi palauttaa välittömiksi elämyksiä koskeviksi väitteiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt tällaiseen, ja Quine oli sitä mieltä, että siihen ei pystytä jatkossakaan.



Siksi Quine hylkäsi ajatuksen yksittäisten kokemuksesta irrotettujen väitteiden todennuksesta ja kumoamisesta ja ehdotti, että totuus kokonaisuudessaan arvioitaisiin aina koko tietomäärää koskevana yksittäisten lauseiden sijaan.
Tätä käsitystä vastaan voidaan laittaa koko se arvostelu, jota totuuden yhteensopivuuskäsitystä ja totuuden yksimielisyyskäsitystä vastaan on esitetty.

Tehtäviä

  1. Mikä oli jyrkkien empiristien (Locke ja Quine) käsitys matematiikasta?
  2. Millä tavalla tietokoneiden käyttämät kielet johdetaan havainnoista?
  3. Mitä Quine ajatteli uskonnoista?

Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta





Lähde: Pertti Lindforsin 75 -vuotisjuhlakirja, Luonnonfilosofinen seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.

(kansantajuistettu esitys, alkuperäinen esitys on Internetissä)

Logiikan ja matematiikan analyyttisyys

Ehkä selväpiirteisin asia, jonka kohdalla loogisten empiristien käsityksille voidaan antaa kunnianpalautus, on heidän väitteensä loogisten ja matemaattisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.

Tässä väitteessä ei ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.



Ernst Mach.

Tätä tyhjyysväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst Mach (1838 – 1916), Wienin piirin henkinen isä.

Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.

Lauselogiikassa voidaan määritellä informaation käsite erittäin luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen avulla.

Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla

Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden informaatiosisältö on nolla.

Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä loogisten totuuksien tyhjyydestä.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että 2 + 2 = 4 ei anna meille uutta tietoa?
  2. Vaikka tietosanakirjojen käsitemääritelmät eivät anna uutta tietoa, tietosanakirjoja kuitenkin tarvitaan. Miksi niitä tarvitaan?
  3. Mikä on satunnaisen lukujoukon informaatiosisältö?

Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu

wittgenstein

Ludwig Wittgenstein.

Hankaluutena oli se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää kiinni siitä Ludwig Wittgensteinin (1889 – 1951) väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.

He eivät onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen kertaluvun logiikkaan.

Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.

Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.

Pintainformaatio ja syvyysinformaatio

Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla. Looginen päättely (deduktio) voi antaa uutta pintainformaatiota.

Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä kokonaisinformaatiosta, joka jostain väitelauseista voidaan loogisin keinoin puristaa ulos.

Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa

Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisesti se informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.

Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu aatteellisista syistä ‑ vai olisiko poliittisesti oikeaa sanoa, väärästä viitekehyksestä (paradigmasta)?



Professori Rudolph Carnap (1891 – 1970).

Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien tyjyydestä on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine oli oikeassa ja että analyyttisyys ‑synteettisyys ‑vastakohdasta on luovuttava.



Willard Van Orman Quine (1908 – 2000) .

Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen lähestymistapansa merkitsee tieto-opin käsittämistä tiedonetsinnän luonnonhistoriaksi ja merkitysopin käsittämistä mielekkään kielenkäytön luonnonhistoriaksi.

Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne

Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan asenteelle.

Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisillä käsityksillä, esimerkiksi vaikkapa Maxwellin käsityksillä, ei ole vain yhtä sovellutusta kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan kosmologi.)



Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää järjestelmiksi. (Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)

Ja tällainen järjestelmä on vain jokin maailman todellinen tai kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.

Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä järjestelmä käsitteellisesti muusta maailmasta määrittelemällä sen reunaehdot.

Quinen ongelma on väärin asetettu

Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa, vaikka se on osa niiden sovellutustapahtumasarjaa.

Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),

Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin ("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet.

Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.

Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen merkitysopin ja logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten luonnonhistoriaa.

Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tyhjyydestä. Se arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin merkitysopillisia käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.

Penkkiurheilijat



Thomas Kuhn.

Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät kilpailijoita tai edes valmentajia.

Platonin dialogien (=keskustelu) lopun alussa Sokrates joskus sanoo: "Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen lukijoitteni suoritettavaksi.

Thomas Samuel Kuhn (1922–1996) kuului 1900-luvun tieteenfilosofeihin ja tieteenhistorioitsijoihin. Koulutukseltaan hän oli Harvardista vuonna 1949 väitellyt fyysikko.

Kuhn tunnetaan parhaiten vuonna 1962 ilmestyneestä pääteoksestaan Tieteellisten vallankumousten rakenne.

Siinä hän esittää, ettei tiede kulje tasaista ja hienovaraista erilaisten teorioiden virgheelliseksi osoittamisen polkua, vaan että tieteen historiaa leimaavat pikemminkin ajoittaiset vallankumoukset, "paradigmanvaihdokset".

Kuhnin ajatusten arvostelua on esitetty toisaalla näissä oppiaineistoisdsa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, mistä johtuu, että jotkut filosofit pitävät esimerkiksi Willard Van Orman Quinea ja Thomas Kuhnia penkkiurheilijoina ja jotkut toiset filosofit pitävät heitä neroina? Huhupuheet kertovat G. H. v. Wrightin pitäneen Quinea kaikkein suurimpana filosofina.
  2. Mistä johtui, että Quine liioitteli havaintojen "käsitepitoisuutta".
  3. Mistä johtui, että Kunh liioitteli "tieteellisiä vallankumouksia"?
  4. Miksi kouluissa ei opeteta matematiikan käsitteistöjen erilaisia tulkintoja?
  5. Miksi kouluissa opetetaan uskontojen "tulkintoja"?
  6. Mistä johtuu se, ettei Wikipedia tunne käsitteitä "pintainformaatio" ja "syvyysinformaatio".
  7. Mistä johtuu se, että suurten eurooppalaisten kielten sanakirjoista ei löydy Jaakko Hintikan käyttämää käsitettä "Kalkyyli"?

Pertti Lindforsin vastaus Quinelle

lindfors

Dosentti Pertti Lindfors (1927 – 2007).

Koska hallussani on dosentti Pertti Lindforsin kuuluisa arkisto ja hänen kirjastonsa filsosofiaa käsittelevät kirjat, huomautan, että Lindforsin vastaus Quinelle oli MISIL (Method of Invariant Scientific Ideal Language). 

Lindfors ei ole tällaista tieteellistä ihannekieltä kehittänyt. Tiedossani ei ole, että sellaista olisi kehitetty.

Sen verran olen tietotekniikan kanssa puuhaillut, ettei Lindforsin ihannekieli ole minun mielestäni mitenkään mahdoton.

Sellainen kieli voitaisiin kehittää vaikka samalla tekniikalla kuin Linux -käyttöjärjestelmä tai ehkä jopa samalla tekniikalla kuin Wikipedia.

Taustatyötä ovat sattuneet tekemään mm. loogisen empirismin vastustajat.

Kielestä voitaisiin tehdä jopa sellainen, että siinä ei olisi ollenkaan samaa merkitseviä sanoja eli synonyymejä.

Jos Quinelle annettaisiiin hieman periksi, voitaisiiin käyttää lyhenteitä kuten MISIL.

Redundanssia eli turhan pitkiä sanoja voitaisiin toki käyttää, kunhan ei käytettäisi samaa merkitseviä sanoja. Redundanssilla kielestä tehtäisiin esimerkiksi helposti äännettävää. Hankalat kirjaimet kuten R voitaisiiin jättää kielestä pois.

Kielioppi voisi olla suurin piirtein kirjoitetun Kiinan kielen kielioppi.

Koska tiedossani ei ole, että joillekin olisi tällaisesta kielestä hyötyä, arvelen, että sellaista ei kehitetä minun eläessäni.

Jos olisin miljonääri ja 50 vuotta nuorempi kuin olen, tekisin sellaisen itse.

Tehtäviä

  • Laatikaa pieni keinotekoinen kieli ja siihen pieni kielioppi.

Alfed Ayer merkityksen merkityksestä

ayer

Oxfordin yliopiston filosofian professori Alfred Jules Ayer (1910–1989

Suomenkielinen Wikipedia ei tiedä käsitteestä "merkitys" käytännöllisesti katsoen mitään.

Sen, että merkityksen merkityksestä ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä voit tarkistaa lukemalla alla olevan linkin artikkelin (englanniksi).

http://plato.stanford.edu/entries/meaning/

raatikainen

Teoreettisen filosofian dosentti ja yliopistonlehtori Panu Raatikainen.

Metsätalon lauma on kuitenkin saanut suomennettua merkityksestä paksun kirjan Panu Raatikainen (toim.), Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia. Suom. Tuomo Aho, Janne Hiipakka, Anssi Korhonen, Tuomas Nevanlinna, Panu Raatikainen, Juha Savolainen, Tiina Seppälä ja Risto Vilkko. Gaudeamus, Helsinki 1997. 453 s.

Panu Raatikainen on kirjoittanut kirjaan pitkähkön esipuheen.

Myös tämä kirja kertoo, että merkityksen merkityksesta ei taida vallita yksimielisyyttä.

Alfre Ayer kirjoitti 24 -vuotiaana kirjan Language, Truth and Logic, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1935. 

Kirjan voi kopioida esimerkiksi .pdf -tiedostona osoitteesta:

http://archive.org/details/AlfredAyer

Englanninkielisen Wikipedian mukaan kirjasta on otettu 12 painosta, mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä minulla oleva vuoden 1964 painos on jo 16. painos.

Tähän painokseen Ayer on vuonna 1946 kirjoittanut pitkähkön esipuheen, mikä valaisee mielestäni erinomaisesti kiistaa merkityksen merkityksestä.

Ayerin mukaan kysymys merkityksen merkityksestä on määrittelykysymys.

Analyyttinen filosofia

Analyysi

Analyysi tarkoittaa monimutkaisen ongelman pilkkomista pieniin, erillisiin osiin, jotka ratkaisemalla kokonaisongelma toivotaan pystyttävän ratkaisemaan. Analyysin vastakohdaksi on usein mainittu synteesi. Analyysi voi viitata erityisesti:
  • Filosofiseen analyysiin
  • Matemaattiseen analyysiin
  • Maa-analyysiin

Muisnaikreikan ἀνάλυσις (analusis, ana- "perinpohjin" ja lysis "?") tarkoittaa lähinnä osiin jakamista ja hajoittamista.

Synteesi (kreikan kielestä syn ’summa’ ja thesis ’asema’) ymmärretään menetelmää kahden tai useamman jo olemassa olevan asian yhdistämiseksi. Niistä muodostuu uusi asia. Erityisesti tarkoitetaan yhdistämistä, jossa yhdistetyistä asiosta tulee enemmän kuin vain osiensa summa (holismi eli kokonaisvaltaisuus).

Todettakoon jo tässä, että toisaalla näissä aineistoissa on esitetty arvostelua edellisen kappaleen ajattelua vastaan.

Lisäksi synteesillä voidaan tarkoittaa monia muita asioita, esim. jonkin asian tuottamista keinotekoisesti, esimerkiksi äänen tuottaminen syntetisaattorilla.

Filosofinen analyysi viittaa menetelmiin, joita käytetään erityisesti filosofian analyyttisessä perinteessä. Filosofiseen analyysiin kuuluu filosofisten ongelmien "pilkkominen" alkutekijöihinsä. Tunnetuin filosofisen analyysin menetelmistä on käsiteanalyysi eli filosofisten käsitteiden analysoiminen.



Ernest Nagel.

Tiettävästi ilmaisua ”analyyttinen filosofia” käytti julkisuudessa ensi kerran vuonna 1936 nuorena opintomatkalla Euroopassa ollut amerikkalaisfilosofi Ernest Nagel katsausartikkelissaan ”Impressions and appraisals of analytic philosophy in Europe (I-II)” (1936).

Nagelin ”analyyttisiksi” lukemat filosofit eivät ole hänen mukaansa innostuneita perinteiseen suureelliseen tyyliin rakennetuista filosofisista järjestelmistä. Nagel jatkaa:

”Heidän kiinnostuksen kohteenaan on filosofia analyysina. He ottavat erityistieteiden tuottaman aidon tiedon kokonaisuuden annettuna, eivätkä pyri lisäämään siihen mitään niin kuin tutkimus näissä tieteissä lisää, vaan selventämään sen merkitystä ja seurauksia.”



Max Black.

Pari vuotta myöhemmin Max Black piti puolestaan Cambridgessa järjestetyssä tieteiden ykseyden 4. kansainvälisessä kongressissa esitelmän ”Relations between Logical Positivism and the Cambridge School of Analysis” (1938).

Black käytti välillä ilmaisua ”analyyttinen filosofia”, mutta usein lisämääreellä ”analyyttinen filosofia Englannissa”, ja jää epäselväksi, ajatteliko hän loogisen empirismin analyyttiseen filosofiaan kuuluvaksi.



Gustav Bergmann.

Vuonna 1945 Gustav Bergmann totesi kriittissävyisessä kirjoituksessan että analyyttiset filosofit
”ovat kiinnostuneita yksittäisistä selventämisistä, jotka ovat tyypillisiä tällaiselle filosofoinnille”.
Ilmaisu esiintyi vielä näinä aikoina kirjallisuudessa kuitenkin hyvin satunnaisesti ja harvoin.

Erkki Hartikainen on v. Wrightiltä saamansa kirjeen nojalla esittänyt, että nimitys ”analyyttinen filosofia” yleistyi vasta Arthur Papin kirjojen Elements of Analytic Philosophy (1949) ja Analytische Erkenntnistheorie (1955) vaikutuksesta.

v. Wright sanoo, ettei käsitettä "analyyttinen filosofia" käytetty Amsterdamin filosofikongressissa vuonna 1948.

Kuten tunnettua, Eino Kaila haukkui perinpohjaisesti Amsterdamin filosofikongressista palanneen v. Wrightin.



Vaikutusvaltaisen kirjoituskokoelmansa Readings in Philosophical Analysis esipuheessa Feigl ja Sellars – vaikka he eivät käytäkään varsinaisesti nimitystä ”analyyttinen filosofia”, he ilmiselvästikin puhuvat samasta asiasta kuin edelliset – ilmaisevat asian osuvasti:
”Filosofisen analyysin käsite virtaa kahdesta lähteestä, Mooresta ja Russellista polveutuvasta Cambridgen liikkeestä sekä Wienin piirin loogisesta positivismista (Wittgenstein, Schlick, Carnap) yhdessä (Reichenbachin johtaman) Berliinin ryhmän tieteellisen empirismin kanssa. Nämä … ovat luoneet filosofisiin ongelmiin lähestymistavan, jota rehellisesti pidämme käännekohtana filosofian historiassa.”
Vaikka keskuudessamme edelleen on, sanan tiukassa mielessä, analyyttisia filosofeja, lienee kiistatonta, että oikeaoppisen analyyttisen filosofian käsitys filosofian tehtävästä ei nauti nykyisin missään päin maailmaa kovin suurta kannatusta. Varsin monien mielestä analyyttinen filosofia on ennen kaikkea menneisyyteen kuuluva historiallinen ilmiö.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että nimitystä "analyyttinen filosofia" ei ole suomennettu?
  2. Onko filosofialla jokin tehtävä?
  3. Jos on, ketkä määräävät tästä tehtävästä?'
  4. Minkä nimiset filosofiat ovat nykyään muotia?
  5. Minkä nimiset filosofiat ovat tulossa muotiin?
  6. Keksi uusi filosofinen muoti.
  7. Miten voisit tehdä keksimäsi muodin tunnetuksi?

Immanuel Kant ja looginen empirismi

Palautetaan mieliin, että

synteettinen a priori -arvostelma on arvostelma, joka voidaan tehdä (a priori) ennen havaintokokemusta, mutta jonka totuus ei perustu (sen analyyttisyyteen) siihen, että arvostelma olisi määritelmä (predikaatti sisältyisi sen subjektiin).


Immanuel Kant.

Kantin mukaan synteettinen apriorinen tieto on informaatiota lisäävää, mutta tämä ei tapahdu havaintokokemuksen kautta.

Kantin mukaan synteettisten a priori –arvostelmien totuus riippuu tavasta, jolla jäsennämme todellisuutta.

Eräs Kantin esimerkki koski syysuhdetta (kausaliteettia): tiedämme ilman kokemusta (a priori), että kaikilla tapahtumilla on syy, sillä syyn ja seurauksen käsitteet ovat kokemukseen perustumattomia (apriorisia) käsitteitä, joita meidän on sovellettava kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, jotta kokemuksemme todellisuudesta olisi mielekäs.

Kirjoittajan huomautus: Kuinka monien tapahtumien syyt sinä tiedät? Jos ryhdyt ajattelemaan vaikka meidän maamme tapahtumia, huomaat, että et tiedä kuin vähäisen osan siitä, mitä maassamme tapahtuu, ja huomaat hyvin pienen osan siitä, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu. Onko sinun mielestäsi syysuhde lapsen päässä vai oppiiko hän sen klassisella ehdollistamisella? Venäläinen fysiologi Ivan Pavlov löysi klassisen ehdollistumisen tutkiessaan koirien ruoansulatusta (Pavlovin teoria). Tutkimuksessaan hän soitti kelloa koirille ennen ruoan antamista, jolloin muutaman kerran jälkeen koirien sylkirauhaset alkoivat toimia jo kellon äänen vaikutuksesta.

Klassisessa ehdollistumisessa kahden eri ärsykkeen välille syntyy mielleyhtymä; kun ensimmäinen ärsyke esiintyy, osataan jo odottaa seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä ärsykkeestä tulee toisen viesti. Klassista ehdollistumista on kutsuttu myös ”viestioppimiseksi”. Aina nämä ärsykkeen eivät kuitenkaan kuulu loogisesti yhteen, ja seurauksena on virheellistä tai haitallista oppimista. Esimerkkinä pelottavat kokemukset, joissa mikä tahansa tilanteessa esiintynyt ärsyke voi jatkossa aikaansaada pelon tunteen.

Vastaavanlaisia kokemukseen perustumattomia (apriorisia) ennakkoehtoja ovat Kantin mukaan aika ja tila. Kantin mukaan meillä ei voisi olla mielekästä kokemusta todellisuudesta, ellei synteettisiä a priori -arvostelmia olisi olemassa: ajan, tilan ja syysuhteen (kausaliteetin) kaltaiset aprioriset ennakkoehdot jäsentävät kokemusta ja yhdistävät havaittuja ilmiöitä toisiinsa.

Kant piti näitä periaatteita mielemme rakenteina, jotka ovat synnynnäisiä.

Kant ajatteli, että samanlaisia rakenteita (kategorinen imperatiivi) löytyisi myös siveyden alueelta.



David Hume

Toisaalla tässä aineistossa on todettu, että esimerkiksi David Hume piti syysuhdetta (kausaliteettia) kokemukseen perustuvana.

Looginen empirismi vastusti tässä asiassa Kantia jyrkästi. Loogisen empirismin mukaan ei ole synteettisiä a priori totuuksia. Tätä pidetään loogisen empirismin pääväitteenä, ja sitä vastaan kylmän sodan filosofit hyökkäsivat toisen maailmansodan jälkeen useilla eri rintamilla.

Kantin filosofiasta käytetään myös nimitystä kriittinen filosofia. Kriittisessä filosofiassa on ensisijaista järjen omien kykyjen tutkiminen.

Transsendentaalinen (tuonpuoleinen) idealismi (kriittinen idealismi, formalistinen idealismi) on Kantin oppi, jonka mukaan aineelliset oliot ovat ilmiöitä (fenomenon), jotka syntyvät mielen aprioristen ehtojen tuloksena, eivätkä näin ollen ole olemassa ihmisen ulkopuolella sellaisina kuin ne havannoidaan.

Oliot itsessään (Ding an Sich, noumenon) ovat transsendentteja eli tietokyvyn ulkopuolella, mutta mieli rakentaa ne omien psyykkisten ehtojensa mukaan.

Oliot itsessään ovat kuitenkin Kantin mielestä olemassa (kuten hän sanoo teoksessa Prolegomena, eli, Johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä.  Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. 2. painos 2005. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-659-9).

Onko perintötekijöissämme ajatuksia

Kysymystä siitä, sisältääkö ihmisen ajattelu osia, jotka periytyvät samaan tapaan kuin muiden eläinten vaistot, on tutkittu vain vähän.



Border collie kuuluu älykkäisiin koiriin.

Kyky oppia melko monimutkaisia kieliä on pikemmin ominaista ihmiselle kuin muille eläimille. Menneiden aikojen maanviljelijöiden sanaston (noin 500 sanaa) passiivisena saattaa kuitenkin saavuttaa esimerkiksi hyvin opetettu koira. Simpanssit voivat oppia aktiivisesti parin sadan sanan viittomakielen.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että
vaikka ihmisellä olisi perinnöllisiä ajattelutapoja, tämä ei riittäisi todisteeksi niiden totuudesta.
Toisaalta eläinten vaistoja ei ole tapana kutsua tiedoksi.

Viime aikoina on pikemmin keskusteltu siitä, kuinka paljon ihmisellä on sellaisia perinnöllisiä ajattelutaipumuksia, joista on nykyaikana haittaa ihmiselle itselleen.

Tehtäviä

  1. Ihmisllä ja eräillä eläimillä on synnynnäinen kyky oppia ja käyttää kieltä. Mistä johtuu, etteivät he kuitenkaan opi kieltä, jos he ovat ympäristöstään eristettyjä
  2. Ajattelevatko muut eläimet kuin ihminen?
  3. Onko muilla eläimillä kuin ihmisellä eläimillä synnynnäisiä ajattelutapoja?
  4. Jos katsotaan, etteivät analyyttiset lauseet ole tietoa, miten meidän on määriteltävä tieto?
  5. Jos katsotaan, etteivät analyyttiset lauseet ole tietoa, miten meidän on määriteltävä totuus?

Posthumanismi ja Immanuel Kant

Posthumanismi on ihmiskeskeisyyden (humanismin) laajennus luontokeskeisyydeksi (post = jälkeen) tai todellisuuskeskeiseksi.

Posthumanismista voitanee sanoa, että se on solipsismin (vain minä olen olemassa) äärimmäinen laajennus.

descartes

Rene Descartes.

Posthumanismin lähtökohta on täysin vastakkainen Rene Descartesin perusajatukselle, joka oli "ajattelen siis olen".

Tunnen ihmisiä, jotka muistavat sen, koska he tajusivat olevansa "minä". Huomattavasti aikaisemmin he olivat oppineet ajattelemaan, puhumaan ja tajuamaan ulkooista todellisuutta.

porokoirat

Lapin porokoirat.

Jos Immanuel Kantilla olisi ollut joku älykäs koira, vaikkapa suomalainen Lapin porokoira, hänen suhteensa ulkomaailmaan olisi saattanut olla  toinen.

Hänen olisi ehkä pitänyt kääntää käsityksensä kumolleen. Myös hänen kategoriset inperatiivinsa olisivat menneet uusiksi.

Valitettavasti silloinkin olisi voinut käydä huonosti. Kantista olisi voinut tulla Willard Van Orman Quine, ja minun mielestäni ainoa kohtuullisen kunnollinen filosofia, looginen empirismi, olisi saattanut jäädä syntymättä.

Jos näin olisi käynyt, nyt ei tarvitsisi surra sitä, että uskonnoille myötämielinen metafysiikka on valtaamassa filosofian.

pavlov

Ivan Pavlov.

Jos Ivan Pavlov ja Burrhus Frederic "B. F." Skinner olisivat tehneet edellä olevista muutoksista riippumatta kaiken sen, mitä he tekivät, myös filosofien koviin korviin olisi saattanut kulkeutua huhu, jonka mukaan ihmisllä ja eläimillä on synnynnäinen kyky ehdollistua.

Klassisessa ehdollistumisessa kahden eri ärsykkeen välille syntyy mielleyhtymä; kun ensimmäinen ärsyke esiintyy, osataan jo odottaa seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä ärsykkeestä tulee toisen viesti. Klassista ehdollistumista on kutsuttu myös ”viestioppimiseksi”.

Aina nämä ärsykkeen eivät kuitenkaan kuulu loogisesti yhteen, ja seurauksena on virheellistä tai haitallista oppimista. Esimerkkinä ovat ne kokemukset, joissa mikä tahansa tilanteessa esiintynyt ärsyke voi jatkossa saada aikaan pelon tunteen.

Klassista ehdollistumista tapahtuu jatkuvasti. Se on hyvin pitkälti tiedostamatonta, sekä tahdosta että seurauksista riippumatonta oppimista. Harva tiedostaa ehdollistuvansa, eikä tämänkaltaista oppimista voi kytkeä pois päältä niin halutessaan.

Ehdollistumisen tapahtuminen on hyvin pitkälti ympäristön varassa.

Seurauksista riippumatonta ehdollistumisesta tekee sen, että se ei muutu yksilöä palkitsemalla tai rankaisemalla. Ehdollistuman pysyvyyttä ja katoamista voi säädellä lähinnä siihen liittyvän ehdottoman ärsykkeen avulla.

chomsky

Noam Chomskyn ajattelussa yleiskieliopin käsite on keskeinen. Kielen oppimiskyky on Chomskyn mukaan ihmisen lajityypillinen ominaisuus, jonka ansiosta kielen oppiminen on mahdollista.

Chomskyn mukaan kielitieteen tehtävä on kuvata kaikille kielille yhteistä yleiskielioppia muotoilemalla sen säännöt sekä kielikohtaisesti vaihtelevat osat, jotka ovat vastuussa maailman kielten eroista.

Chomskyn mukaan oleellista on sen selvittäminen, miksi toiset ilmaisut ovat kieliopillisia ja toiset kieliopin vastaisia.

Chomsky ja hänen kannattajansa ovat käyttäneet kieliopillisen tutkimuksen aineistona äidinkielisten kielenpuhujien (muun muassa tutkijan itsensä) käsitystä siitä, mitkä lauseet ovat kieliopillisia ja mitkä eivät.

Chomskyn käsitykset ovat läheisessä yhteydessä B. F. Skinnerin käsityksiin siten, että Chomskyn käsitys kielestä alkoi muuttaa käsitystä ehdollistumiseen perustuvasta oppimisesta. Chomskyn mukaan klassinen ehdollistamiskäsitys ei riitä selittämään kielen oppimista.

On tietysti selvää, ettei ehdollistuminen ole sen enempää ihmisten kuin eläintenkään käyttäytymisen ainoa selittäjä.

dan-everett

Dan Everet ja mies ilman aikamuotoja.

Toisaalta Chomskyn kielikäsitys on saanut arvostelijoita, joihin minäkin kuulun. Esimerkiksi Suomen kielessä ei ole aikamuotoa futuuri (tulevaisuutta kuvaava aikamuoto).

On löytynyt intiaanikieli, jossa ei ole aikamuotoja ollenkaan. Tämän kielen löytäjä joutui suuriin vaikeuksiin virallisen tieteen kanssa.

Internetissä on ollut kovia väittelyjä siitä, onko Kiinan kielessä aikamuotoja.

Vietnamilaiset ovat avoimesti ilmoittaneet, ettei heidän kielessään ole aikamuotoja. Ilman aikamuotoja olevia ihmisiä on löytynyt mm. Pohjois Australiasta ja Indonesiasta.

Loppujen lopuksi on käynyt ilmi, ettei Noam Chomskyn äidinkielessä, englannin kilelessä, ole futuuria.

Ihmettelin äskettäin sitä, miksi norjan kieli kääntyy kielikoneella helposti täydellisen hyväksi englanniksi. On ilmennyt, että viikingit jättivät otaksuttua suurempia jäkiä englanin kieleen.

jahve

Kaiken huippu on, ettei Raamatun heprean kielessäkään ole aikamuotoja. Noam Chomsky on siis eri mieltä itsensä Jahven kanssa. Myös juutalainen syntiinlankeemuskertomus on kumottava: miten ihmiset, joilla ei ollut käsitystä sen paremmin tulevaisuudesta kuin menneisyydestähään, pystyivät lankeamaan syntiin?

Uusien tutkimusten mukaan sekä ihmiset että eläimet osaavat tehdä asioita, joita ne eivät ole koskaan aikaisemmin tehneet ja jotka vaativat tilannekohtaista arviointia.

Joidenkin eläinten älylliset kyvyt ylittävät ihmisen kyvyn sellaisissa asioissa, joissa ihmisen aivojen toiminnat ovat rajoittuneempia kuin kyseisen eläimen (esimerkiksi muisti ja vastenopeus voivat olla eläimellä paremmat kuin ihmisellä).

natasha

Sinä häviät varmasti Natashalle tässä tehtävässä. Niin minäkin häviän, vaikka olen suorittanut ylimmän arvosanan matematiikassa.

Eräs uutinen kertoo Natasha -nimisen naarassimpanssin olevan älykkäämpi kuin keskitason lukiolainen:

http://www.naturalnews.com

/036980_genius_chimpanzee_intelligence.html

Todettakoon tässä, että monet eläimet eivät tarvitse tärkeissä tapauksissa toistuvaa ehdollistamista, vaan ne muistavat asian koettuaan sen tasan yhden kerran. Kaikilla perheeni koirilla on ollut tämä ominaisuus.

koira

Chase.

Tällä border collie Chasella on sanaston maailmanennätys, se tunnistaa yli 1000 sanaa.

Tämä koira tunnistaa myös esineen, jota ei ole sen sanastossa ja osaa luokitella esineitä. Se siis hallitsee nimirelaation.

Dosentti Pertti Lindfors käytti käsitettä nimirelaatio. Nykyisin sanotaan, että tietoa välittävän lauseen semanttinen funktio on propositio (proposition).  Propositio eli väitelause on propositiologiikassa jotain seikkaa, tapahtumaa tai asiantilaa ilmaiseva lause.

Monet eläimet ylittävät ihmisen eräissä avaruudentajua käsittelevissä tehtävissä. Huomaa se, että avaruudentajulla mitataan nykyään ihmisen älykkyyttä.

Tämän kirjoittajan vaimo oli aikaisemmpin ylpeä siitä, että hän onnistui huijaamaan kissojaan ja koiriaan. Sitten hän sai koiran, jota hän ei pystynyt huijaamaan. Myös tämän koiran sisar ja äiti ymmärtävät hyvin paljon siitä, mitä isäntäväki puhuu.

Hankaluuksiahan näistä äkykkäistä koirista silloin tällöin syntyy, kun koirilla on myös omia mielipiteitä.

Kantin käsitykset ajasta, avaruudesta ja syysuhteesta saattavat joutua yllä olevien kokeiden jälkeen vaikeuksiin.

Tehtäviä

  1. Kumoavatko yllä olevat uudet tutkimustulokset Kantin trassendentiaalisen idealismin?

Ristiriitaiset kokemusväitteet ovat epätosia





Ristiriitaisesta väitelauseesta seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva lause. Tämän lauseen seurauksia selitetään toidaalla näissä aineistoissa.

Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja

Eräässä keskustelutilaisuudessa eräs osanottajista esitti todistuksen, joka oli matemaattisen logiikan vastainen eli ristiriitainen.

Hänelle huomautettiin siitä, mutta hän ei välittänyt huomautuksesta, koska hän ei tuntenut matemaattista logiikkaa.

Tehtäviä

  1. Miten voit oppia välttämään päättelyvirheitä?
  2. Miksi päättelyvirheitä ei opeteta kouluissa?
  3. Pitäisikö päättelyvirheitä opettaa kouluissa?
  4. Millaisia päättelyvirheitä ihmisen emootiot aiheuttavat?
  5. Miksi päättelyvirheitä ei ymmärrä, jos ei osaa pätevää päättelyä?

Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä



Älykkäät matemaatikot saattavat olla vakuuttuneita päätelmiensä pätevyydestä, mutta heillekin sattuu laskuvirheitä. Itse Albert Einstein teki joitain laskuvirheitä, jotka paljastuivat myöhemmin.

Tietokoneohjelmoijat tekevät koko ajan ohjelmointivirheitä, jotka saattavat paljastua vasta vuosien päästä.

Testeillä valitut ja kokeneet tekstinkäsittelijät tekevät tuhannessa lyönnissä noin pari virhettä, joista ei voi päästä eroon.

Mistä voimme tietää, että tietokoneohjelmat ovat virheettömiä ja ristiriidattomia?

Tietokoneohjelmiin sisältyvien rakenteiden virheettömyys paljastuu tavallisesti kokemuksen tietä.

Joissain tapauksissa voidaan todistaa, että ohjelma toimii, mutta tämä on pikemmin poikkeus kuin sääntö.


Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että matematiikan opiskelu vaatii eniten ulkolukua?
  2. Kumpi on elämässä tärkeämpi, hyvä muisti vai älykkyys?
  3. Mikä korvaa molemmat edellä mainitut?

Loogisen päättelyn (deduktion) alkuperä

Muinaiset esi-isämme kehittivät laskutaitoa huomattavassa määrin yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Looginen päättely on tietysti aivojen, mutta myös kokemuksen tuote.

Kuten toisaalla tässä oppikirjasarjassa esitetään, huomattava määrä logiikan merkeistä sisältyy sanallisessa muodossa useimpiin luonnollisiin kieliin. Käytämme jokapäiväisessä puheessa mm. sanoja "ei", "ja", "tai", "jos...niin".

Tistysti nämä sanat esiintyvät tietokoneiden ohjelmointikielissä joko englanninkielisinä kuten "not", "and", "or", "if...else...then" tai merkkeinä kuten !, &&, || jne.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että tietokoneiden ohjelmointi on suuritöistä ja virheille altista?
  2. Miten tietokoneiden ohjelmointivirheitä etsitään?
  3. Miten tietokoneiden ohjelmointivirheitä on pyritty vähentämään?
  4. Kuinka kauan kestää se, että aikuinen oppii yhden tietokoneiden ohjelmointikielen arvosanalla "erinomainen?
  5. Onko tietokoneiden ohjelmointi kiinnostavaa vai tylsää?

Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa



Gottfried Wilhelm Leibnitz.

Gottfried Wilhelm Leibnitz
(1646 – 1716) ajatteli, että matematiikan totuudet pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Leibnitz edusti filosofiassan seuraavanlaista idealismia:

Monadia ei määritellä tässä aineistossa, koska aineisto on itse monadin epäsuora määritelmä.

Monadit ovat Leibnizin mukaan pisteitä tai voimapisteitä. Ne ovat olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvaisuutta. Todellisuudessa kaikki aineellinen, joka on olemassa, koostuu kokonaisuudessaan monadeista. Monadit eivät ole toisiinsa tai mihinkään muuhun perusaineeseen nähden syysuhteissa, ja ne liikkuvat (tai "ilmenevät" vaikuttaakseen toisiinsa) ennalta asetetun sopusoinnun mukaisesti. Toisin sanoen koko kaikkeus hajoaisi, jos jumala ei valvoisi ja ohjaisi jokaisen monadin jokaista liikettä.

Ihmisten sielut ovat erityisiä monadeja, hallitsevia ja järjellisiä monadeja. Tällaiset monadit antavat meille tietoisuuden, joka tarkoittaa kykyä heijastaa tietoisia havaintoja ja olla tietoinen itsestään. Tätä Leibniz kutsuu tietoisuudeksi havainnoista. Kaikilla muilla yksinkertaisilla monadeilla on kaksi perusominaisuutta, ravitseva ja aistiva, kun taas joillain on myös muisti.

Monadit ovat ikuisia, ollen olemassa siitä saakka kun jumala loi kunkin monadin, sekä tuhoutumattomia ja muuttumattomia.


Voi olla, että meidän matematiikkamme käsitteistö olisi aivan ristiriidaton sellaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus ei olisi menneisyyden kaltainen.

Voi olla, että meidän matematiikkamme olisi vaikeasti sovellettavissa sellaisessa maailmassa, jossa viisi kalaa olisi hetken kuluttua viisituhatta kalaa.

Se, millainen matematiikka olisi sellaisessa maailmassa käyttökelpoinen, riippuu kyseisessä maailmassa vallitsevien muutosten rakenteesta.

Jos muutosten rakenteissa ei olisi mitään säännönmukaista (ns. invarianssia), tuntuu siltä, mikäli meidän maailmamme logiikkaa ollenkaan voidaan käyttää sellaisten tapausten tutkimiseen, ettei minkäänlainen logiikka auttaisi.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että se maailma, jossa elämme, tuntuu ihmisen elämiseen sopivalta?
  2. Mistä johtuu, että Mars ei sovellu ihmisen elinympäristöksi?
  3. Onko mielestäsi mahdollista, että Marsissa olisi jonkinlaista elämää?
  4. Onko Tau Cetin planeetoilla elämää?

Matematiikka esikuvana



Platon asetti tutkimuksen esikuvaksi matematiikan. Sen jälkeen on yritetty sinnikkäästi muuttaa myös kokemustieteen väitteet yhtä varmoiksi kuin logiikan väitteet.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, vieläkö löytyy ihmisiä, jotka pitävät joitain kokemustieteen väitteitä ehdottoman tosina.
  2. Mistä johtuu, että logiikan kaavoja on alettu pitää tosina?
  3. Mistä johtuu, että matematiikan kaavoja on alettu pitää tosina?

Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita

Hume ja Kant osoittivat, että tälle varmuudelle ei ole loogista perustetta. Myöhemmin jotkut Humen ajattelun tutkijat menettivät luottamuksen myös kokeelliseen tutkimukseen. Humen käsitystä on sanottu myös skeptiseksi empirismiksi (skeptinen = epäilevä).

Tulevaisuus on ihmismielelle todellisuudessa huomattavassa määrin menneisyyden kaltainen, ja ihminen säilyttää koko ajan päänsä, paperinsa ja tietokoneensa, joihin hän voi varastoida esimerkiksi logiikan rakenteita.

Tämä kirjoitus siirtyy tietokoneen näppäimistöllä työmuistin kautta levymuistiin, ja sieltä Internetiin. Samoihin aivoihin, samoille papereille, samoihin tietokoneisiin ihminen voi varastoida kokemustiedon väitteitä ja rakenteita.


Tehtäviä

  1. Onko mahdollista, että aurinko ei nouse huomenna?
  2. Onko mahdollista, että huomista ei tule?
  3. Onko mahdollista, että tänään tulee maailmanloppu?
  4. Jos maailmaloppu tulee, miksi se tulee?
  5. Onko näihin mahdollisiin tapahtumiin mitenkään varauduttu?
  6. Miksi maailmaloppu ei tullut 21.12.2012?

Logiikka ei sano mitään todellisuudesta

Koska logiikka ei sano mitään todellisuudesta, logiikka ei voi sanoa, ovatko kokemustiedon väitteet todennäköisiä tai mikä on väitteiden todennäköisyysaste.
Loogiset päätelmät luovat vain pinta-informaatiota.
Kokemustietoon on kehitetty omat totuuden arvosteluperusteet. On virhe vaatia, että nämä arvosteluperusteet olisi todistettava logiikalla tai matematiikalla.

Hume ja Kant kiinnittivät huomion siihen, ettei ns. luonnonlaki sijaitse taivaassa (Platon) vaan ihmisen työkalulaatikossa.

Tehtäviä

  1. Mitä haittaa on ollut siitä, että tiedon esikuvaksi on asetettu matematiikka?
  2. Mistä johtuu, että ajattelemme usein (kausaalisia) syitä?
  3. Filosofian professori Timo Airaksinen on väittänyt, että lämpö-opin toinen pääsääntö olisi synteettinen a priori (kokemuksesta riippumaton). Keskustelkaa tästä kysymyksestä.

Muuttumaton ja ikuinen todellisuus



Eukleides

Platon ei hyväksynyt antiikin sofistien (sofisti tarkoittaa viisasta) väitettä, jonka mukaan kaikki olisi suhteellista. Hän ajatteli, että olisi olemassa todellisuus, joka päin vastoin kuin aistihavaintojemme maailma, olisi muuttumattomien säännönmukaisuuksien alainen.

todistus

Esimerkkinä sellaisesta tiedosta Platon piti Eukleideen geometriaa. Tässä geometriassa muut lauseet johdettiin peruslauseista johdonmukaisen päättelyn (logiikan) avulla.

Vasta uudella ajalla huomattiin, että vaihtamalla peruslauseita saadaan erilaisia geometrioita, joita alettiin kutsua epäeuklidisiksi geometrioiksi siitä syystä, että niiden peruslauseet erosivat Eukleideen käyttämistä. Esimerkiksi Albert Einstein käytti myös epäeuklidisia geometrioita.

Tehtäviä

  1. Mistä syistä muinaiset ihmiset halusivat ehdottoman varmaa tietoa?
  2. Millä tavalla tiedon tuotanto on muuttunut muinaisista ajoista?
  3. Mitä hyötyä ja mitä haittoja on siitä, että aikuinen ihminen ei helposti muuta käsityksiään todellisuudesta?

Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella

Platon ajatteli, että on olemassa jotain, jota voidaan kutsua havaitsijasta riippumattomaksi todellisuudeksi. Hän ajatteli, että tuosta todellisuudesta saattoi saada tietoa ajattelemalla. Epäilemättä ainakin aurinkokuntamme ulkopuolinen todellisuus on käytännöllisesti katsoen riippumaton inhimillisestä ajattelusta.
Käsitystä, jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti ajattelemalla, kutsutaan järkeisajatteluksi (rationalismiksi, ratio=järki). Sen vastakohta on kokemusajattelu (empirismi, empireia = kokemus), jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti kokemuksen avulla.

voyager

Tehtäviä

  • Mitä ihmisen tuottamaa voi olla aurinkokuntamme ulkopuolella?

Platonin aukko

Arkitodellisuuden ja tällaisen varman tiedon välillä vallitsee Platonin mukaan kuilu, jota kutsutaan Platonin aukoksi.

Platonin tieto oli ensisijaisesti käsitteiden määrittelyä, matematiikkaa ja logiikkaa koskevaa tietoa.

Tälle tiedolle on ominaista, että se on varmaa, mutta se ei sano mitään todellisuudesta.

Platonin todellisuuskäsitys ei ole teknologinen, sitä ei ole suunniteltu antamaan ohjeita siitä, miten voimme hallita luontoa.

Platonin mielestä havaitsijasta riippumatonta todellisuutta ei voida muuttaa siksi, että se on perusluonteeltaan muuttumaton.

Ajattelun avulla saatu tieto havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta voi Platonin mukaan antaa meille mallin toimimiselle muuttuvassa arkimaailmassa.

Tehtäviä

  1. Mikä havaitsemassamme todellisuudessa muuttuu kaikkein vähiten?
  2. Mikä mitattavassa todellisuudessa muuttuu kaikkein eniten?
  3. Muuttuuko jo olemassa oleva matematiikka?

Voimme saada tietoa todellisuudesta



Aristoteles.

Platonin oppilas Aristoteles, josta tuli myöhemmin keskiajan kristiilisen katolisen kirkon tieteellinen arvovalta, ajatteli myös, että havaitsijasta riippumaton todellisuus on olemassa.

Hän hyväksyi sen Platonin käsityksen, jonka mukaan johdonmukainen päättely oli hyvä menetelmä.

Päin vastoin kuin Platon Aristoteles pitää itsestään selvänä, että voimme saada tietoa todellisuudesta.

Hän keskittyi sen selvittämiseen, miten tuota tietoa saadaan.

Aristoteleen mukaan emme saa tietoa henkimaailman muuttumattomista rakenteista vaan kokemuksemme rakenteista.

Aristoteles sanoi, että epäilijä voi kumota kokemuksen vain vetoamalla johonkin toiseen kokemukseen.

Jos teemme virheitä päättelyissämme, meidän on mahdollista korjata ne palaamalla takaisin kokemukseen.

Aristoteles yksinkertaisesti kieltää Platonin aukon olemassaolon kokemuksen ja tiedon välillä.
Aristoteleen tiedonkäsitys ei ole teknologinen. Hänen mukaansa me pikemminkin kuulumme luonnonjärjestykseen kuin vaikutamme siihen.

Tehtäviä

  1. Mikä oli oleellisin ero Platonin ja Aristoteleen todellisuuskäsityksissä?
  2. Mistä johtuu, että edelleen on sekä Platonin että Aristoteleen todellisuuskäsitysten kannattajia?
  3. Mitä muita todellisuuskäsityksiä on nykyään?

Antiikin epäilijät

Antiikin stoalaiset ja epikurolaiset omaksuivat Aristoteleen käsityksen kokemustiedon tärkeydestä.



Epäilijät väittivät, ettei ole mitään keinoa erottaa tosia havaintoja harhoista (illuusioista).

Myöhemmät epäilijät (skeptikot) väittivät, että tietokäsitys sisältää piirteitä, jotka ovat sopimuksenvaraisia. Kiista tästä kysymyksestä jatkuu meidän aikanamme.

Tehtäviä

  1. Milloin viimeksi teit havainnon, joka osoittautui virheelliseksi?
  2. Mistä johtui, että havaintosi osoittautui virheelliseksi?
  3. Kuinka usein teet virheellisiä havaintoja?
  4. Kumpia teet enemmän, laskuvirheitä vai virheellisiä havaintoja?
  5. Miten voit vältää vimeksi mainittuja?

Inhimillinen käsitys todellisuudesta



Kopernikus.

Kopernikus
esitti kuudennellatoista vuosisadalla, että maa kiersi auringon ympäri eikä päin vastoin.

Hume ja Kant päättelivät yhdenmukaisesti, että tietäjä oli tietämisprosessissa myös vaikuttava osapuoli.

Tietämisestä puhuessamme me emme puhu maailmasta sinänsä, vaan siitä, kuinka ihminen tietää maailmasta.

Pelkästään kokemuksen perusteella ei voida sanoa, kiertääkö maa auringon ympäri vai aurinko maan ympäri.

Humen ja Kantin mukaan inhimillistä tietoa ei voida selittää pelkästään kokemukseen vetoamalla.

Toisaalta kokemuksemme eivät olisi ajateltavissa ilman noita piirteitä.
Humen ja Kantin ajattelua on sanottu kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Tämän ajattelun mukaan teknologia on heijastusta ihmisen pyrkimyksistä hallita luontoa.

Tehtäviä

  1. Toisaalla tässä aineistossa on esitetty, että inhimillinen kokemustieto on karkeistus. Onko myös havainto karkeistus?
  2. Millä tavalla nykyinen informaatioteknologia vaikuttaa inhimillisen tiedon syntyyn?
  3. Millä tavalla teknologia vaikuttaa ihmisen kykyyn tehdä luotettavia havaintoja?

Syysuhde ja ennustaminen



David Hume sanoo, että väite, jonka mukaan kaikilla tapahtumilla on syynsä, kuuluu näihin periaatteisiin.

Toiseksi Hume sanoo, ettei ole mitään todisteita siitä, että tulevaisuuden tapahtumat muistuttaisivat menneisyyden tapahtumia.

Hume tarkoittaa tässä loogisia todisteita. Logiikkahan on sisällöllisesti tyhjä ja sisältää vain pintainformaatiota.

Kun Hume ei hyväksy kokemuksesta riippumatonta sisällöllistä tietoa (synteettistä tietoa a priori), kokemustiedon perusteleminen jää kokemuksen varaan.

Tehtäviä

  1. Mitä tulevaisuuden asioita on melko helppo ennustaa?
  2. Mitä tulevaisuuden asioita on vaikea ennustaa?
  3. Mistä johtuu, että toisia asioita on helppo ennustaa ja toisia asioita on vaikea ennustaa?

Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys

Sekä Hume että Kant ajattelivat, että havaitsijasta riippumaton todellisuus on olemassa.

Käsitystä, jonka mukaan havaitsijasta riippumaton todellisuus on olemassa, kutsutaan todellisuuden olettavaksi todellisuuskäsitykseksi (realismiksi).

Todellisuuden voidaan ajatella olevan aineellinen tai henkinen.

On myös todellisuuskäsityksiä, joiden mukaan todellisuus koostuu kahdesta tai useammasta perusaineksesta

David Hume hylkäsi koko perusaineen (substanssin) käsitteen.


Tehtäviä

  1. Onko pimeää ainetta oikeasti olemassa vai onko kyse nykyisten painovoimakäsitysten virheistä?
  2. Mihin oletus pimeästä aineesta perustuu?
  3. Mihin oletus pimeästä energiasta perustuu?

Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys (subjektiivinen idealismi)

Subjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista käsitystä.
Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsityksen (subjektiivinen idealismi, nimitys johtuu Platonin ideaopista) mukaan havaitsijasta (subjektista) riippumatonta todellisuutta ei ole olemassa.

Tehtäviä

  1. Todista, että todellisuus on olemassa.
  2. Todista, että todellisuutta ei ole olemassa.
  3. Mikä on todellisuus?

Oleminen on havaituksi tulemista



George Berkeley
.

Piispa George Berkeleyn (1685 – 1753) mukaan
"oleminen on havaituksi tulemista".

Tehtäviä

  1. Miksi Berkeleyn olemisen määritelmä ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota?
  2. Onko virhehavainto olemista?
  3. Onko tulevaisuus olemassa?

Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään

On sanottu, että jos menneisyydestä ei voitaisi päätellä tulevaisuuden suhteen, koko kokemustutkimus olisi perusteita vailla. Se ei voisi sanoa tulevaisuudesta mitään.

Matematiikka, logiikka ja käsitteiden määritelmät eivät liioin sano mitään todellisuudesta vaan antavat ns. pintainformaatiota.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, missä määrin tulevaisuusennusteet ovat tähän mennessä pitäneet paikkansa.
  2. Missä määrin menneisyydestä tehdyt ennusteet pitävät paikkansa?
  3. Kummat pitävät paremmin paikkansa, tulevaisuutta vai menneisyyttä koskevat ennusteet?

Vain todellisten syiden löytämisestä on apua



Väite "kaikilla tapahtumilla on syynsä" ei auta meitä jonkin yksittäisen ongelman ratkaisussa. Vain todellisten syiden löytäminen voi auttaa meitä.

Tämä yleinen väite voi kuitenkin auttaa ihmiskuntaa, jos sen perusteella vältetään uskoa ihmeisiin ja pyritään löytämään tapahtumille luonnollinen selitys.

Juuri David Hume korosti, että vaikka emme tunne jonkin tapahtuman luonnollista selitystä, tämä ei merkitse sitä, ettemme löytäisi sellaista tulevaisuudessa.

Tietysti monien tapahtumien syyt jäävät ihmiskunnalle tuntemattomiksi.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa sitä, kumpi on tärkeämpää, tietää paljon asioita vai pystyä saamaan nopeasti selville asioita.
  2. Keskustelkaa siitä, mistä syystä joku voi väittää, ettei havaitsijasta riippumatonta (objektiivista) todellisuutta ole olemassa.
  3. Pohtikaa, mitä merkitsisi se, että luonnon säännönmukaisuudet eivät olisi huomenna enää voimassa.
  4. Mitä tapahtuisi, jos painovoima lakkaisi vaikuttamasta?
  5. Mikä on matematiikan ja todellisuuden suhde?

Tiedon haltija eli kokija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö (content)

object.subject

Tiedosta keskusteltaessa on erotettava se, joka tietää eli haltija eli kokija (subjekti), tiedon kohde (objekti) ja tiedon sisältö (content).

Väitetiedon sisältönä on se, mitä väite tai väitteet väittävät.

Tiedon kokijana (subjektina) voi olla jokin henkilö tai ihmisryhmä.

Tiedon kohteena voivat olla yksityiset tosiasiat tai ilmiöt tai säännönmukaisuudet.

Tiedon kokijan ja kohteen suhde

Keskeiset kiistat liittyvät tiedon kokijan ja kohteen väliseen suhteeseen.

Esimerkiksi David Hume ja Immanuel Kant korostivat sitä, että tiedon kokijaa (subjekti) on aina osallisena tietämistapahtumassa.



Etsi ihminen tästä kuvasta.

Jos ihmistä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi olemassa, mutta inhimillistä tietoa ei olisi olemassa.

Tietämistapahtumassa ei ole kyse kaikkeudesta vaan siitä, kuinka ihminen tietää kaikkeudesta.

Voitaisiin kuvitella ihmisen kaltainen olio, joka valon lisäksi aistisi kaikkia muita sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksia sekä hiukkassäteilyä.

Jos hän lisäksi pystyisi lähettämään kaikkia sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia toisille saman kaltaisille olioille, hänen tapansa tietää kaikkeudesta olisi aivan toisenlainen kuin ihmisen.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa sitä, millä tavoin koululainen hankkii lisää tietoa.
  2. Millä tavoin koululainen voi varmistua siitä, että hänen tietonsa ovat oikeita?
  3. Millä tavalla tieto riippuu tiedon kokijasta (subjektista)?
  4. Onko keksijän päässä oleva tieto keksinnöstä tietoa?
  5. Mistä syystä ihminen toisin kuin monet eläimet ei näe yöllä hyvin?

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa



Itse jumalatkaan eivät tiedä, mikä on totuus.

Uuden testamentin (teos on esitelty peruskoulun oppimäärässä) Johanneksen evankeliumissa maaherra Pilatus sanoo Jeesukselle: "Mikä on totuus?". Hän jää vastausta vaille. Ihmiset ovat pohdiskelleet tätä kysymystä Platonin ajoista alkaen. Useimmiten kysyjä jää tyydyttävää vastausta vaille.

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa. Viisaustietelijät ovat vaikeuksissa yrittäessään määritellä itse luomiaan käsitteitä kuten esimerkiksi "postmodernismi".

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että käsitteiden määritteleminen on vaikeaa?
  2. Miten käsitteiden määrittelemistä voitaisiin helpottaa?
  3. Miten käsitteiden käyttökelpoisuutta voitaisiin tutkia?

Perinteinen käsitekäsitys

Perinteisen käsitekäsityksen mukaan käsitteet ovat määritelmiä. Ne määrittelevät mikä olio kuuluu käsitteen alaan ja mikä ei. Olio yksiselitteisesti joko kuuluu käsitteen alaan tai sitten ei. Määritelmät sanelevat ehdot sille mikä yhdistää käsitteeseen kuuluvia olioita.

Käsitteen merkityksellä tarkoitetaan monia asioita. Kielen sanojen merkityksiä ja niiden suhdetta todellisuuteen tutkitaan kielifilosofiassa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millä tavalla vahva määritelmä ja heikko määritelmä eroavat toisistaan.
  2. Millä tavalla suora määritelmä ja epäsuora määritelmä eroavat toisistaan?
  3. Miten lapsi oppii ensimmäiset käsitteensä?
  4. Kuinka vanhana lapsi oppii ensimmäiset käsitteensä?
  5. Millaisia ovat lapsen ensimmäiset lauseet?

Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua

Perinteinen käsitekäsitys on selitysvoimastaan huolimatta saanut kohdakseen ankaraa arvostelua. Suurin ongelma tälle käsitykselle on yksinkertaisesti määritelmien puute.



Määritelmiä on hyvin vaikea keksiä, ja ne eivät yleensä ole täydellisiä. Tämä koskee arkisia käsitteitä, kuten KISSA ja TUOLI, mutta yhtä hyvin tutkimuksissa käytettyjä käsitteitä.

Määritelmä tuolista ei toimi, jos on olemassa tuoleja, jotka eivät toteuta sen määritelmää. Pyörätuolit, parturituolit, pussituolit, sähkötuolit, keinutuolit yms. ovat tuoleja, vaikka ne eivät toteuttaisi mitään niille yhteistä määritelmää.

Määritelmien ongelma on se, että vaikka niitä kuinka kehittää, niin niille löytyy yleensä vastaesimerkkejä ja poikkeuksia.

Tätä arvostelua ei voida sivuuttaa esittämällä muutamia hyvin toimivia määritelmiä.

On mahdollista, että muutamalle sanalle löytyy hyvä määritelmä. Esimerkiksi matematiikasta voi mahdollisesti löytyä täydellisiä määritelmiä, esim. parillinen luku = kahdella jaollinen kokonaisluku.

Tämä ei kuitenkaan riitä, koska perinteisen käsityksen pitäisi löytää määritelmä kaikille käsitteille, ja kielissä saattaa olla miljoonia sanoja, siis käsitteitä.

stumb

Eräs tapa kiertää se ongelma se, ettei tuoleilla ole mitään yhteisiä ominaisuuksia, ovat funktionaaliset eli käyttätarkoitukseen perustuvat määritelmät. Tuoli voidaan yrittää määritellä esimeeksi, joka on tarkoitettu istumiseen. Tässä voidaan esittää heti kysymys siitä, ovatko puiden kannot ja kivet istumiseen tarkoitettuja.

Tarkennukset ja tarkennusten tarkennukset voivat johtaa melkein päättymättömään ketjuun.

Tehtäviä

  1. Keksikää suora määritelmä käsitteelle "pöytä". Suorassa määritelmässä käsite rajataan muiden käsitteiden avulla.
  2. Miten lapsi oppii käsitteen "lusikka".
  3. Keksikää suora määritelmä käsitteelle "lusikka".
  4. Keksikää vastaesimerkkejä keksimillenne käsitemääritelmille.
  5. Mistä johtuu, että käsitteiden kanssa tullaan yleensä toimeen vaikka niiden tarkka määritteleminen on hankalaa tai mahdotonta?

Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen

Vastaavasti perinteistä käsitekäsitystä voidaan puolustaa väittämällä, että määritelmiä ei ole löytynyt, koska niiden löytäminen on vaikeaa. Tämä on mahdollista, mutta määritelmiä on ainakin yritetty etsiä jo 2500 vuotta.

Viisaustiede voidaan nähdä nimenomaan yrityksenä määritellä käsitteitä. Viisaustieteessä esitetään kysymyksiä kuten mitä ovat tieto, vapaus, hyvä jne. Viisaustieteilijäin esittämät vastaukset ovat määritelmiä.




Simon Blackburn

Filosofi Simon Blackburnin (1944- )mukaan filosofi on käsiteinsinööri (käsitesuunnittelija).

Viisastiede ei ole, eivätkä muutkaan alat ole onnistuneet löytämään kaikille käsitteille täydellisiä määritelmiä. Voi olla, että joskus määritelmiä alkaa löytymään, mutta on myös mahdollista, että määritelmiä ei ole löytynyt - eikä tule löytymään.



Käsitteen "peli" määritteleminen on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi shakki on peli. Siinä tärkeintä on taito. Nopanheitossa tärkeintä on hyvä onni. Pokerissa molemmat piirteet ovat tärkeitä, sekä onni että taito. Tenniksessä taito on tärkeää, mutta se on hyvin erityyppistä taitoa kuin pokerissa. Peleissä voi olla tuhansia pelaajia tai vain muutamia. Pasianssissa on vain yksi pelaaja. On mahdotonta löytää joukkoa piirteitä, joka yhdistäisi kaikki pelit. Pelit ovat kietoutuneet toisiinsa monin eri tavoin ilman, että yksikään piirre löytyisi jokaisesta pelistä.

Perinteinen käsitys on ollut keskuudessamme 2500 vuotta. Siihen kohdistettu arvostelu on ollut kovaa. Ongelmana on, että tarjolla ei ole mitään muuta varteenotettavaa käsitystä. Perinteisen käsityksen epäonnistuminen ja myös muiden käsitysten vaikeudet viittaavat siihen, että käsitteistä ei loppujen lopuksi tiedetä riittävästi.

Tehtäviä

  1. Luettele käsitteitä, joiden suora määritelmä on hyvä. (Suorassa määritelmässä esitetään lause, jolla määriteltävä sana voidaan korvata, esimerkiksi ”ihminen = planeetan Maa älykkäin eläin.)
  2. Luetttele käsitteitä, joille on olemassa hyvä epäsuora määritelmä. (Epäsuorassa määritelmässä joukko lauseita määrittelee käytetyt käsitteet, esimerkiksi pasianssipeli määritellään luettelemalla pelisäännöt.)
  3. Luetttele käsitteitä, joiden määritteleminen suorasti tai epäsuorasti on mielestänne äärimmäisen vaikeaa.
  4. Millä tavalla matematiikan ja kokemustieteiden määritelmät eroavat toisistaan?
  5. Yritä keksiä hyvä määritelmä määritelmälle. Keksijälle myönnetään filosofian Haahuupalkinto. Haahuu -palkinto on tietysti Huuhaapalkinnon vastakohta.
  6. Keksi funktionaalinen määritelmä pelille.
  7. Keksi vastaväitteitä pelin funktionaaliselle määritelmälle.

Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä

Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä




Mitä yllä kuvattu rakennus maksaa prosentteina verrattuna funktionalistiseen (moderniin) rakennukseen?

Postmodernismin (=jälkiuudenaikaisuuden) tärkeä piirre on se, että sille on melkein mahdotonta antaa määritelmää: jo luonteensa puolesta se pyrkii välttämään määritelmiin alistuvaa täsmällisyyttä.

Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo

Postmodernin kielenkäytön perussäännöksi on joskus kutsuttu ohjetta
"mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo".


Tehtäviä

  1. On sanottu, että kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Mikä on kuulijan vastuu? (Tämän oppikirjan tekijä on savolainen.)
  2. Miksi savolainen sanoo, että "sannoovat että" eli "sanovat että" mutta ei sano, ketkä sanovat eikä sano, onko hän itse samaa mieltä vai ei?
  3. Miksi savolainen sanoo: "en oo puolesta enkä vastaa vuan pikemminnii päen vastoen" eli "en ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päin vastoin".
  4. Miksi pilvenpiirtäjien rakentaminen on muotia?
  5. Onko pilvenpiirtäjien rakentaminen taloudellisesti kannattavaa?

Mitä postmodernismi kieltää

Ehkä helpoin tapa päästä postmodernismiin käsiksi on ajatella, mitä se kieltää. Se kieltää sen, mitä voisi löyhästi kutsua valistusajatteluksi, haluksi pyrkiä saavuttamaan luotettavaa tietoa siitä osasta kaikkeutta, jonka kanssa olemme tekemisissä.

Postmodernistit pitävät tällaista valistusajattelua uskomisen itsepetoksena.

Postmoderni epäilijä kieltää pysyvän ja yleisen tiedon mahdollisuuden.

Kaikki tieto on vääjäämättä paikallista, tiukasti sidoksissa historialliseen kehykseensä ja sen synnyttäneen yhteisön etunäkökohtien ja ennakkoluulojen sanelemaa.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla suomalaisten ennakkoluulot ovat kehittyneet viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana?
  2. Miten postmoderni presidenttiehokas menestyi vaaleissa?
  3. Miten valistunut presidenttiehdokas menestyi vaaleissa?

Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia



Postmodernismin mukaan ei siis ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia, jotka syntyvät tarpeestamme panna maailmaa johonkin järjestykseen, ja näin syntyneet kertomukset vain heijastelevat kertojiensa etuja ja ennakkoluuloja.

Tieteen suunnitelmat ovat kuten sota, politiikkaa muilla keinoin.



Onko tämä purjelaiva?

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, pitääkö postmodernisti uskontojen kertomuksia kertojiensa edun tavoitteluna ja ennakkoluuloina.
  2. Missä suhteessa postmodernismi on 2000 vuotta ajastaan jäljessä?
  3. Millaista on moderni arkkitehtuuri

Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa

Postmodernismiin kuuluu olennaisena osana väite, jonka mukaan todellisuustutkimus (tiede) itse on omilla ehdoillaan joutunut umpikujaan, se on itse nakertanut oman jalustansa, korvannut varmuuden epävarmuudella, välttämättömyyden sattumalla ja sekasorrolla, palauttamisen (reduktion) ja tieteen yhtenäisyyden useilla toisistaan riippumattomilla ilmiö- ja selitystasoilla.

unifiedscience

Tehtäviä

  1. Mitkä filosofian suuntaukset ovat korostaneet tiedon varmuutta, välttämärttömyyttä ja yhtenäisyyttä?
  2. Miksi filosofiassa on aina ja kaikkialla ollut lukuisia keskenään riiteleviä koulukuntia?
  3. Millä tavalla tiedon varmuutta voitaisiin Suomessa parantaa?

Kaaoskäsitys



Kaaoskäsitys on postmodernien arvostelijain mieliaihe, esimerkki uudesta postmodernista tieteestä.
Kaoottinen = sekasortoinen.
Tosiasiassa ns. kaaoskäsitys käsittelee asioita, jotka kuuluvat tiukasti perinteisen tieteen piiriin ja joissa ei ole perinteisen tieteen kannalta mitään ongelmia.
Kaaoskäsitys on matematiikkaa ja fysiikkaa yhdistävä asiakokonaisuus, joka käsittelee tiettyjen järjestelmien käyttäytymistä, jotka ilmenevät kaoottisina ja joita tunnetusti luonnehditaan herkkänä alkuolosuhteille (perhosvaikutus). Esimerkkejä sellaisista järjestelmistä tavataan ilmakehän ilmiöissä, aurinkokunnassa, mannerlaatoissa, pyörteisissä nesteissä, taloudessa, eläinkantojen kasvussa ja lääketieteessä.

Tehtäviä

  1. Miten tehdään näennäissatunnaislukuja?
  2. Miten tehdään kuvia fraktaaleista?
  3. Mikä on perhosvaikutus?
  4. Miten paikalline sadakuuro syntyy?
  5. Mitkä asiat vaikuttavat säähän?

Tieteet kaiken poikkeavan tappajina



Michel Foucault.

Eräät postmodernistit (esim. Michel Foucault) torjuivat länsimaisen järkiajattelun (rationalismin) vetoamalla yhteiskunnallisten laitosten (instituutioiden) valtapolitiikkaan. Tiedonhalu nähtiin vallantahtona ja tieteet kaiken poikkeavan ja reuna-alueisiin kuuluvan (marginaalisen) tappajana.

Tehtäviä

  1. Mihin tieteisiin vallanpitäjät vaikuttavat kaikkein eniten?
  2. Mihin tieteisiin vallanpitäjät vaikuttavat kaikkein vähiten?
  3. Miksi jumaluustiedettä (teologiaa) opetetaan Suomen yliopistoissa?
  4. Luettele kymmenen mahdollista uutista, joita ei voitaisi esittää Yleisradion uutisissa.
  5. Luettele kymmenen mahdollista uutista, joita ei voitaisi esittää Helsingin Sanomissa.

Piilosisällöstä ristiriitoja



Jacques Derrida.

Eräät postmodernistit (Jacques Derrida) pyrkivät murentamaan länsimaisen järjen käsitettä sisältä päin, etsimällä kirjoitetun tekstin rakenteesta ja piilosisällöstä moniselitteisyyttä ja ristiriitoja.

Derridaa on laajemmin esitelty tämän oppikirjasarjan muissa oppikirjoissa.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että Derrida ja monet muut postmodernistit kirjoittavat hyvin vaikeatajuisesti?
  2. Miten on mahdollista, että Derridan ajatuksista on voitu kirjoittaa helppotajuisesti kuten tämän oppikirjasarjan muissa osissa on tehty?
  3. Ketkä suomalaiset filosofit käyttävät eniten vierasperäisiä sanoja?
  4. Ketkä suomalaiset filosofit käyttävät vähiten vierasperäisiä sanoja?
  5. Olisiko mahdollista, että suomalaiset filosofit oppisivat nykyistä useammin kirjoittamaan ilman suurta määrää sekavia vierasperäisiä sanoja?

Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi

Postmodernismin mukaan todellisuustutkimus (tiede) ei ole taiteita tai uskontoja totuudellisempi rakennelma, ja sen sisältöä (ei sen tekemistä, mikä olisi lähes itsestään selvä väite) ohjaavat yhteiskunnalliset ja poliittiset virtaukset.



Arvostelu esiintyy usein naisasia-asussa (feministisessä asussa) - järkeen perustuva (rationaalinen) ajattelu on miehistä (maskuliinista) eikä todellisuustutkimus (tiede) siis kuvaa naisten maailmaa totuudellisesti.

Tehtäviä

  1. Matematiikka ja logiikka ovat sukupuolikysymysten suhteen täysin puolueettomia. Mistä johtuu, että jotkut feministit väittävät joitain muuta (mikä on siis epätotuudellisesta)?
  2. Miten miesten ja naisten varsin jyrkkä työnjako on alun perin syntynyt?
  3. Mistä johtuu, että hyväpalkkainen teknologia on yhä pääasiassa miesten hallussa?

Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke



Postmodernin vastakohtaa eli modernia ajattelua ei juuri ole ollut.

Koko käsite moderni ajattelu on keksitty sen jälkeen, kun ns. postmoderni taide nousi suosioon.

Moderni sepitettiin postmodernin vastustajaksi.

Alun perin postmoderni taide ja arkkitehtuuri ryhtyivät vastustamaan ns. modernia taidetta ja modernia arkkitehtuuria.

Tehtäviä

  1. Kumpi maksaa enemmän, moderni arkkitehtuuri vai postmodernistinen arkkitehtuuri?
  2. Onko olemassa sellaista taidetta kuin moderni taide?
  3. Jos on olemassa sellainen kuin moderni taide, miten se on muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  4. Mihin ryhmään toiminnallinen eli funktionalistinen arkkitehtuuri kuuluu?
  5. Kumpi on tärkeämpää, rakennuksen käytettävyys vai sen ulkomuoto?

Ymmärrätkö seuraavan tekstin

Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:

”Suurin modernia filosofiaa yhdistävä tekijä on läheinen yhteys matemaattiseen luonnontieteeseen ja siihen läheisesti kuuluvaan materialistis-atomistiseen (fysikalistiseen) todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan), ja suurin ero sitä edeltäneeseen keskiaikaiseen skolastiseen traditioon on ajatus tiedon kasvusta; se kokonaan uusi tietoteoreettinen näkemys, että inhimillinen tieto on jatkuvasti kasvava, epätäydellinen uskomusjärjestelmä, jota voi ja pitää kartuttaa filosofiassa (tieteessä) tekemällä empiirisiä havaintoja (skolastisessa traditiossa tiedon ajateltiin olevan pääosin kokonaisuudessaan "jo saavutettua", jolloin filosofian (logiikan) tehtäväksi jäi lähinnä tiedon järjesteleminen aksiomaattiseksi kokonaisuudeksi, ja jo tiedettyjen totuuksien looginen todistaminen filosofian "ensimmäisistä prinsiipeistä" lähtien).”


Tehtäviä

  1. Eräs postmodernismin määritelmä sanoo: postmodernismi = krapula. Pohtikaa mitä määritelmän keksijä on saattanut tarkoittaa.
  2. Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen filosofia suhteen?
  3. Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen elämänkatsomustieto suhteen?
  4. Missä määrin postmodernismi missä paikkansa lukion oppiaineen oma uskonto suhteen?
  5. Selvittäkää, onko jonkin kotimaisen filosofian laitoksen johtajana postmodernisti. Pohtikaa johtaako hän laitostaan kuten postmodernistit väittävät.

Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo

Inhimillinen tiedon jano

Luonnostaan ihminen haluaa tietää (sanoi esimerkiksi Aristoteles). Koko ajan haluamme informaatiota. Kuuntelemme uutisia ja säätiedotuksia, luemme lehtiä jne.

Haluamme vertailla hintoja, mutta myös dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen syyt kiinnostavat meitä, vaikka viimeksi mainituilla ei luulisi olevan meille enää suurta merkitystä, pääasiahan on, että dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon eivätkä enää ole meitä uhkaamassa.


Tehtäviä

  1. Mitkä sellaiset asiat, joista sinulle ei ole hyötyä, kiinnostavat sinua?
  2. Mistä tämä johtuu?
  3. Mitä ajattelet, kun kuulet juorun?
  4. Juoruiletko sinä itse?
  5. Onko juoruista enemmän hyötyä vai vahinkoa?
  6. Keksi uskottava juoru.
  7. Kokeile sen leviämistä.

Haluamme tietää myös totuuden

Monista asioista haluamme tietää nimenomaan totuuden, suutumme, jos meille valehdellaan. Ikkunasta ulos katsomalla tarkistamme ennen ulos lähtemistä, sataako. Tosin tämän kirjoittaja tarkistaa säätutkaennusteen tietokoneestaan ennen kuin lähtee päiväkävelylle.

Osa totuuden etsimisestä on yhteisöllistä, osa yksityistä. Totuuden määritelmiä esitellään toisaalla tässä aineistossa.

truth

Jumalatar Veritas

Edellisissä kahdessa kappaleessa on kuvattu totuuteen pyrkivää (veritististä) tietokäsitystä.

Tehtäviä

  1. Mistä asioista haluat tietää totuuden?
  2. Mistä asioista et halua tietää totuutta?
  3. Milloin tietämättömyytesi aiheutti sinulle viimeksi hankaluuksia?
  4. Voiko tietämättömyydestä olla joskus sinulle hyötyä?
  5. Voiko tietämättömyydestä olla hyötyä ystävillesi?

Vastakkaiset käsitykset



Monet muut tietokäsitykset kuten
  1. sosiaalinen konstruktivismi (fysikaalinen todellisuus on pohjimmiltaan yhteisöllinen ja kielellinen rakennelma),
  2. postmodernismi,
  3. pragmatismi (pragmatismi korostaa inhimillistä käytäntöä ja toimintaa ensisijaisena suhteessa teoriaan sekä käytännön seurauksia totuuden tai merkityksen kriteereinä), jne.
ovat tälle käsitykselle vastakkaisia.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla pragmatismi haittaa totuuden leviämistä?
  2. Miksi liike-elämä kannattaa pragmatismia?
  3. Miksi monet hallitukset kannattavat pragmatismia?

Totuuskammo



Alvin I. Goldman sanoo teoksensa ”Knowledge in a Social World” (=tieto yhteisöllisessä maailmassa) sivulla 7, että nämä ajatussuunnat ovat usein totuuskammoisia.

Kun totuuskammoiset puhuvat tiedosta, he eivät pidä sitä totena kuten tavalliset ihmiset, vaan jonain yhteisöllisenä uskomuksena.

Väitteet eivät ole heille tosia tai epätosia vaan mielipiteitä tai uskomuksia.

Tieto on heidän mielestään pikemminkin hyväksytty uskomus kuin tosi tai epätosi.

Uskomukset vaihtelevat yhteisöstä toiseen.

goldman

Alvin I. Goldman.

Tehtäviä

  1. Alvin I. Goldmanin yllä esitetyn kirjan mukaan kouluissa pitäisi opettaa vain sellaisia asioita, jotka ovat totta. Mistä johtuu, että näin ei menetellä?
  2. Kuka presidenttiehdokkaista on ilmoittanut tukevansa postmodernismia?
  3. Ottakaa selvää siitä, millä perusteilla valistusajattelua on vastustettu.

Mihin totuuskammoiset tarvitsevat sanaa "tieto"

Tähän on sanottu, että jos totuuskammoisilla on jo hyvä sana ”uskomus”, miksi he tarvitsevat sanaa ”tieto”. Jos sana ”tieto” korvataan ”uskomuksella”, esimerkiksi matemaattinen tieto joutuu hyvin outoon valoon.

Tieto, tietämys, tietokannat jne. ovat paljon käytettyjä sanoja nykyisessä informaatiotekniikassa (IT, entisessä tietotekniikassa, ATK).

Sanat ”tieto”, ”tiede” ”tietämys” jne. eivät ole häviämässä kielenkäytöstä, vaan niiden asema on päinvastoin vahvistumassa.



Tulevaa yhteiskuntaa sanotaan usein tietoyhteiskunnaksi.

Oikeaoppiset ovat olleet korvaamassa sanaa ”tietoyhteiskunta” sanalla ”informaatioyhteiskunta”.

Voidaan aiheellisesti kysyä sitä, eikö tieto ole meille sittenkin tärkeämpää kuin informaatio.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa informaatio?
  2. Mitä tarkoittaa informaatioteknologia?
  3. Mitä tarkoittaa informaatiosaaste? Entä filosofiasaaste?
  4. Miksi ihmiset kaipaavat kaikkein eniten tietoa julkkiksista?
  5. Mikä tieto on ihmiselle elintärkeää?
  6. Miten tietokoneet muuttavat informaatiota tiedoksi?

Onko tieteenfilosofia elossa

Erityisesti looginen empirismi ja sen vastustajat olivat kiinnostuneita tieteenfilosofiasta.

Sekä Rudolf Carnap että Arthur Pap ovat kirjoittaneet tieteenfilosofian oppikirjan (näitä nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Vaikka tieteenfilosofia on epäilemättä vahvasti elossa, sitä vastaan hyökkäillään koko ajan.



David Bloor.

David Bloor
in mukaan tieteenfilosofia on kuollut ja jäljelle ovat jääneet vain tieteensosiologia ja tieteen sosiaalipsykologia (niin sanottu vahva ohjelma).

Monet jyrkät naisasiaihmiset (radikaalit feminismit) ovat omaksuneet sekä sosiaalisen konstruktivismin että postmodernistisia käsityksiä.

Tehtäviä

  1. Tarvitaanko tieteenfilosofiaa?
  2. Jos tarvitaan, niin mihin sitä tarvitaan?
  3. Mitä mieltä tieteentekijät ovat tieteenfilosofiasta?

Totuuskäsityksiä

Vastaavuuskäsitys (korrespodenssiteoria)



Aristoteles.

Aristoteleelta
peräisin oleva vastaavuuskäsitys (korrespondenssiteoria) on ollut melko suosittu.

Vastaavuuskäsityksen mukaan lause "Tämä kirja on sininen" on tosi, mikäli voimme todeta värin siniseksi katsomalla kirjaa.

Esimerkki sinisestä kirjasta on vaikkapa Alvin I. Goldmanin teos ”Knowledge in a Social World” (katso edellä olevaa kuvaa).



Alfred Tarski.

Lause on tosi, jos se ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian. Alfred Tarski (1902-1983) on muotoillut totuuden vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) seuraavasti:
"p(x) on tosi jos ja vain jos p",
missä p on tarkasteltavan kielen lause ja x on tämän lauseen nimi.

Esimerkki:
Lause "sataa" on tosi, jos sataa.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että vastaavuuskäsitys on suosituin käsitys totuudesta?
  2. Mitä vastaavuus tarkoittaa?
  3. Miksi vastaavuuskäsitystä on moitittu?

Yhteensopivuuskäsitys (koherenssiteoria)



Vastaavuuskäsityksen kanssa kilpailee yhteensopivuuskäsitys (koherenssiteoria).

Sen mukaan totuus merkitsee yhteensopivuutta muiden lauseiden muodostaman järjestelmän kanssa.

Tämän käsityksen heikkous on se, että monissa käytännön tilanteissa on olemassa lukuisia erilaisia ristiriidattomia lausejoukkoja, joiden totuudellisuudesta tämä käsitys ei pysty sanomaan mitään.

Parhaimmillaankin tämä käsitys voi toimia suhteellisen epätotuuden ilmaisijana; jos lausejoukossa esiintyy ristiriitoja, jotkin lauseista ovat epätosia.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla yhteensopivuuskäsitys voi vahvistaa vanhoillisuutta?
  2. Keksi viisi väitettä, jotka ovat yhteensopivia nykyisen tieteen kanssa, mutta joita kukaan ei pidä tosina.
  3. Keksi viisi epätotta väitettä, jotka ovat keskenään yhteensopivia.
  4. Miten käsitysten alimääräytyneisyys liittoo yhteensopivuuskäsitykseen?

Menestyksellisyyskäsitys (pragmaattinen teoria)



Menestyksellisyyskäsityksen (pragmatismi) mukaan totuus merkitsee samaa kuin toimivuus tai menestyksellisyys.

Totuus on tämän käsityksen mukaan eräs hyvyyden laji.

Tämä selittää eräiden suomalaisten filosofien hyvin oudot kannanotot.

Totta on se, mikä on välineellisesti arvokasta. On sanottu, että menetyksellisyyskäsitysessä yksi totuuden ilmaisin korotetaan totuuden määritelmäksi.

Tämä on perusteetonta, koska virheellisten uskomusten varassa toimiminen saattaa olla myös menestyksekästä.

Esimerkiksi sosiopaatin määritelmä alkaa toteamuksella, että sosiopaatti on charmikas ja vakuuttava. Sosiopaatin väitteet voivat luoda menestystä sosiopaatille itselleen.

Tehtäviä

  1. Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä suurella joukolla ihmisiä on ollut menneisyydessä?
  2. Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä suurilla ihmisjoukoilla on nykyään?
  3. Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä ihmisillä on tulevaisuudessa?
  4. Mikä on meemi?
  5. Keksi meemi ja testaa toimiiko se.

Yksimielisyyskäsitys (konsensusteoria)

Viime aikoina on tullut muotiin ns. totuuden yksimielisyyskäsitys (konsensuskäsitys). On ajateltu, että ns. tieteellinen yhteisö lähestyisi koko ajan totuutta, joka olisi päättymättömän tutkimuksen raja-arvo.



Willard Orman van Quine.

Edellä todettiin vaikutusvaltainen Willard Orman van Quine (1908-2000) yksimielisyyskäsityksen kannattajaksi.

Yksimielisyys ei ole tae siitä, että jokin käsitys olisi tosi.

Esimerkiksi katolisella keskiajalla Euroopassa vallitsi huomattava yksimielisyys tärkeiden elämänkysymysten suhteen. Tästä huolimatta tuota aikaa on sanottu maanosamme historian pimeimmäksi ajaksi.



Koska Helsingin yliopistossa on alettu ihailla keskiaikaa, seuraavaan lainataan ote Risto Isomäen romaanista Sarasvatin hiekkaa (2005, s. 73):



"Tiesitkö, että jos menestyvä kauppias halusi 1400 -luvun Euroopassa varmistaa, että hänen poikansa oppi matematiikkaa, hänen täytyi tyytyä siihen, että poika oppisi yhteenlaskua ja vähennyslaskua.

Tai sitten poika piti lähettää opiskelemaan Italiaan. Jakolaskua ja kertolaskua opetettiin Euroopan sisällä ainoastaan joissain Italian yliopistoissa, niissä, joihin oli levinnyt harhaoppeja islamilaisista maista.

Kirkko oli kieltänyt jakolaskun ja kertolaskun harjoittamisen pakanamaista tulleina vaarallisina vaikutteina.

Erityisen tiukasti oli kielletty nollan käyttö, koska nolla oli niin outo käsite, että se saattoi olla vain itse Saatanasta.

Kauppiaat tietysti käyttivät intialaista matematiikkaa salaa kirjanpidossaan, koska he halusivat olla selvillä siitä, paljonko rahaa he milläkin tuotteella ansaitsivat."


On sanottu, että keskiaika on huono esimerkki, koska silloin ei sallittu vapaata tieteellistä keskustelua.

Toisaalta voidaan kysyä, onko yksimielisyys ollenkaan mahdollinen silloin, kun vapaa keskustelu sallitaan.

Voidaan myös esittää epäilyjä siitä, ettei meidän aikamme ns. tieteellinen keskustelu ole vapaata.

On myös mahdollista, että inhimillisen käsityskyvyn rajat estävät ottamasta huomioon kaikkia tekijöitä.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä monet filosofit kannattavat yksimielisyyskäsitykstä, vaikka samat filosofit ovat ovat eri mieltä melkein kaikesta?
  2. Miksi historian opetuksessa ei mainita sitä, että katolinen kirkko kielsi kerto- ja jakolaskun?
  3. Ketkä suomalaiset professorit ovat alkaneet kehua keskiaikaa?

Onko totuus tarpeeton sana (deflationistinen totuusteoria)


Ovatko yllä olevassa neliössä olevat väitteet tosia vai epätosia?


Monet kannattavat myös käsitystä, jonka mukaan ”totuus” on tarpeeton sana (deflationistinen totuuskäsitys). Näin väittäville voidaan esittää kysymys: Onko väite, että totuus on tarpeeton sana, tosi vai epätosi.

Seuraava deflationismin alkuperää selvittävä kappale on jätetty opettajan suomennettavaksi.
It is worthy of notice that the sentence ‘I smell the scent of violets’ has the same content as the sentence ‘it is true that I smell the scent of violets’. So it seems, then, that nothing is added to the thought by my ascribing to it the property of truth. (Frege, G., 1918. ‘Thoughts’, in his Logical Investigations, Oxford: Blackwell, 1977.)
Myös sanan ”totuus” merkityksestä on kiistelty runsaasti, ja luultavasti niin tehdään myös tulevaisuudessa.

On syytä pyrkiä välttämään tämän sanan käyttöä lukuun ottamatta joitain sellaisia tapauksia, joissa sen käyttäminen selventää asioita.

Alvin I. Goldmanin teoksessa ”Knowledge in a Social World” (Oxford 1999) 11. luvussa sanotaan mm., että julkisissa kouluissa pitäisi opettaa totuus ja vain totuus (eikä siis esimerkiksi uskontoa tai epätotuuksia sisältävää elämänkatsomustietoa).
Tässä oppimateriaalissa on käytetty sanaa ”totuus” hyvän vastaavuusteorian antamassa merkityksessä. Joka tapauksessahan joudumme tarkastelemaan esimerkiksi nimisanojen ja nimien liittymistä todellisuuden olioihin ja olioluokkiin (nimirelaatio).

Tämän kirjoittajan mielestä on viisasta ajatella, että todellisuus on olemassa, vaikka inhimilliset käsitykset siitä saattavat olla virheellisiä tai vajavaisia (todellisuutta koskeva realismi).



Totuuden jumalatar Veritas.

Tehtäviä

  1. On sanottu, että jotkut yllä olevista totuuskäsityksistä sopivat paremmin totuuden määrittelemiseen ja jotkut toiset paremmin totuuden testaamiseen. Pohtikaa mitkä yllä olevista sopivat mielestänne totuuden määrittelemiseen, mitkä totuuden testaamiseen, mitkä molempiin ja mitkä eivät kumpaankaan.
  2. Keksikää asioita, joista ihmiset ovat olleet lähes yksimielisiä mutta väärässä.
  3. Pohtikaa miten matemaattinen ja looginen totuus pitäisi määritellä, vai pitäisikö sanasta "totuus" luopua näillä aloilla.
  4. Onko sana ”totuus” sinun mielestäsi tarpeellinen? Perustele vastauksesi (Internetistä löytyy väitteitä puolesta ja vastaan).
  5. Joidenkin filosofien mielestä yllä olevia totuuskäsityksiä ei pitäisi esitellä koululaisille. Ottakaa selvää siitä, mihin tällainen mielipide perustuu?
  6. Mistä johtuu, että kouluissa opetetaan väitteitä, joista tiedetään, etteivät ne ole tosia?
  7. Mitä etuja ja haittoja koituisi siitä, että sanaa "totuus" lakattaisiin käyttämästä?
  8. Mikä virhe on lauseessa "minä olen totuus"?

Käsitys, jonka mukaan käsitteen ”totuus” alaa on nykyisestä laajennettava

Totuuskäsityksen alan laajentamista kannattavat lähinnä erilaiset uskonnot sekä uskontojen ja jumalattomuuden välimaaston sijoittuvat (agnostikot). Tässä yhteydessä tarkastelemme vain yhtä yritystä laajentaa totuuskäsityksen alaa.

Seuraavan laajennusyrityksen tunnetuimmat kannattajat Suomessa lienevät opetushallituksen elämänkatsomustiedon ylitarkastaja Pekka Elo ja edesmennyt historian professori Juha Sihvola. Juha Sihvola myöntää kirjassaan ”Maailmankansalaisen etiikka” (Otava Keuruu 2004 ISBN 951-1-18364 s 33), että suurin osa filosofeista pitää hänen käsitystään kestämättömänä.



Juha Sihvola.

Juha Sihvola
ottaa käyttöön oman määritelmä sanalle ”teoria”. Sitten hän soveltaa tätä käsitystä siveysarvostelmiin ja väittää, että eräät siveysarvostelmat ovat samassa mielessä ihmisestä riippumattomia kuin todet väitelauseet.

Tästä oppimateriaalista poistetaan vähitellen kokonaan sana ”teoria”. Useimmiten sen sijalle sopii sana ”käsitys”, mutta myös muita sanoja voidaan tarvittaessa käyttää.
Koska pelkistä tosiasioista ei voida johtaa arvoja (David Hume), Sihvolan käsitys on tyhjän päällä. Tässä oppimateriaalissa opetusneuvos Pekka Elon ja historian professori Juha Sihvolan käsitystä ei pidetä totena.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä muita mielipiteitä Juha Sihvolalla on?
  2. Mistä johtuu, että Juha Sihvolalla on paljon arvovaltaisia tukijoita?
  3. Mistä johtuu, että David Humen filosofia on Suomessa epäsuosiossa?

Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus

Perinteinen käsitys



Lause "sataa tai ei sada" on tosi riippumatta siitä, sataako. Tällaista totuutta sanotaan muodolliseksi (loogiseksi) totuudeksi. Tämän kirjoittajan mielestä sitä ei pitäisi sanoa todeksi vaan muodollisesti päteväksi. Sen sijaan lause "tänään sataa", saattaa olla epätosi.

Jos lause "tänään sataa" on tosi, se ilmaisee ns. sisällöllisen (materiaalisen) totuuden (materiaalinen totuus on Rudolf Carnapin käyttämä nimitys, jolle ei ole tarkkaa suomennosta). Tämän kirjoittajan mielestä tosiksi pitäisi kutsua vain sisällöllisiä totuuksia.

Muodollisisesti pätevistä lauseista voitaisiin käyttää Jaakko Hintikan käyttöön ottamaa nimistystä pintainformaatio, ja sisällöllisesti tosista lauseista pitäisi käyttää sanaa syväinformaatio.

Lause "tätä kirjaa kirjoittaa 180 cm pitkä mies" saattaa olla likimäärin tosi, jos miehen pituus eroaa vain hieman esitetystä.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millä Suomen paikkakunnilla on tutkimushetkellä totta että sataa ja millä on totta että ei sada.
  2. Ottakaa selvää siitä, miten Jaakko Hintikka määrittelee pintainformaation.
  3. Ottakaa selvää siitä, miten Jaakko Hintikka määrittelee syväinformaation.

Semideflationismi (semideflationism)

¤ + ¦ = ×.

Mikä on yllä olevan matematiikan kaavan totuusarvo?

Olen siis esittänyt, että sana "totuus" varattaisiin vain sisällölliselle totuudelle ja muodollinen totuus (esimerkiksi pätevyys eli johdettavuus matematiikassa ja logiikassa) jätettäisiin totuuskäsityksen ulkopuolelle.

Tämä helpottaisi huomattavsti monien väärinkäsitysten torjumista.

Esimerkiksi matematiikan lauseita ei enää voitaisi pitää "kaikissa maailmoissa" tosina eikä matematiikan peruslauseita (aksioomia) pidettäisi enää totuuksina, joita ei tarvitse tai voida todistaa. Jumaluustieteen opiskelijat menettäisivät eniten käyttämänsä vääristelyn.

concensus

Tehtäviä

  1. Keksikää viisi lausetta, jotka ovat muodollisesti (loogisesti) tosia ja viisi lausetta, jotka ovat tosia kokemuksen perusteella.
  2. Yrittäkää perustella esittämiänne tosia lauseita.
  3. Keskustelkaa siitä, johtaako yksimielisyys eli konsensus politiikassa parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.

Mistä lauseista saa käyttää nimitystä ”tosi”?

Mielestäni totuuskäsite pitää rajata kokemustietoon. Tällöin estetään uskontomyönteisten ”filosofien” yritykset hämätä ihmisiä esimerkiksi matematiikan, logiikan ja niitä alkeellisempien kalkyylien ”totuuksilla”.

Perinteisesti jotain kaavaa on sanottu todeksi, jos se on johdettavissa peruskaavoista (eräissä tapauksissa tyhjästä kaavasta). Mielestäni oikeampaa olisi jättää sana ”totuus” pois ja sanoa pelkästään, että kaava on johdettavissa (derivable) tai että kaava on pätevä (valid).

Tehtäviä

  • Onko totta, että 2 + 2 = 4?

Mitä olemassaolo on

Heikko ja vahva olemassaolo (kiinan kielen käsitteitä)



Peruskysymyksiin kuuluvat kysymykset siitä, mitä on olemassa ja millaista se, mitä mahdollisesti on olemassa, on perusluonteeltaan. Voidaan myös kysyä, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että jotain on olemassa.

Siitä, mitä olemassaolo on, on melko suuri joukko erilaisia käsityksiä. Näitä kästyksiä käsitellään englanniksi seuraavassa artikkelissa:

http://plato.stanford.edu/entries/existence/

Huomaa, että artikkeli arvostelee jokaista esitettyä käsitystä ja jättää kysymyksen siitä, mitä olemassaolo on, avoimeksi.

existence

Kun eurooppalaiset kielet puhuvat olemassaolosta sekavasti, otan seuraavassa käyttöön kiinan kielessä esiintyvät käsitteet heikko olemassaolo (weak existence) ja vahva olemassaolo (strong existence).

Minulla on taka-ajatuksena suorittaa Immanuel Kantille ja Willard Van Orman Quinelle kuoleman jälkeinen kunnian poisto. Siihen minulla on aivan henkilökohtaiset vaikuttimet, vaikka en ole edes unessa tavannut kumpaakaan näistä suuruuksista.

Heikolla olemassaololla tarkoitan olemassaoloa logiikassa ja matematiikassa tai Kantin ja Quinen käsitteillä aprorista analyyttitsä olemassaoloa.

Vahvalla olemassaololla tarkoita kokemukseen perustuvaa olemassaoloa eli aposteriorista synteettistä olemassaoloa.

Lisäksi ilmoitan, ettei apriori synteettistä olemassaoloa ole olemassakaan.

Heikko olemassaolo on siis sellaista olemassaoloa, jota esintyy muodollisissa kielissä kuten matematiikassa ja logiikassa.

Heikolle olemassaololle voidaan käyttää merkkiä ∃ jolloin muodollista logiikkaa ja metamatiikkaa ei tarvitse kirjoittaa uudestaan.

Vahvalle olemassaololle käytän merkkiä ∃. Merkki on siis sama kuin heikon olemassaolon merkki, mutta se on lihavoitu.

Tämä käytäntö on lainattu fysiikassa. Siellä lukuja merkitään a ja vektoreita merkitään a.

Aion kirjoittaa tästä asiasta lisää oppikirjan myöhemmissä osissa.

Tehtäviä

  1. Keksi joukko lauseita, joissa on sanat "on olemassa".
  2. Muunna lauseet sellaiseen muotoon, jossa ei esiinnyt sanoja "on olemassa".
  3. Eräissä kiinan kielen muunnoksissa ei ole sanaa "on". Onko sana "on" tarpeellinen?
  4. Koska viimeksi käytit sanaa "on olemassa"?
  5. Missä tarkoituksessa käytit sanaa "on olemassa"
  6. Keksi yksi suomen kielen sana kuvaamaan kahta sanaa "on olemassa" (eksisteeraa ei kelpaa).
  7. Mitä tarkoittaa "oleskelee"?

Metafysiikan lajeja

Metafyysisiksi kysymyksiksi on Suomessa ajateltu esimerkiksi seuraavia:

  • Mitä on olemassaolo?
  • Minkä tyyppisiä asioita on olemassa?
  • Mistä todellisuus koostuu? Onko todellisuus perimmältään henkistä vai aineellista tai fysikaalista?
  • Jos todellisuus koostuu yksilöolioista, niiden ominaisuuksista ja niiden välisistä suhteista, mitä näiden joukkoon kuuluu?
  • Kuinka yksilöolioiden täyttämässä maailmassa voi olla käsitteellisiä olioita?
  • Kuinka mieli ja sen ilmiöt ovat mahdollisia todellisuudessa, joka koostuu liikkeessä olevasta aineesta? Mikä on ihmismielen suhde luonnontieteellisesti kuvattavaan aineelliseen todellisuuteen?
  • Onko vapaa tahto tai toiminta mahdollista luonnonlakien hallitsemassa maailmassa?
  • Mikä on kaikkeuden alkuperä? Miksi kaikkeus on olemassa?
  • Onko Jumala olemassa?

aristoteles

Aristoteles.

Aristoteleen kirjojen kokoaja Adronikus Rhodoslainen sijoitti nimeämättömät kirjat fysiikan perään.

Näitä kirjoja alettiin kutsua metafysiikaksi. (kreikan kielen meta = jälkeen.) Ajateltiin niiden olevan niin vaikeatajuisia, että niitä on tutkittava fysiikan jälkeen.

Keskiajalla metafyysisiksi alettiin kutsua jumaluusopillisia kysymyksiä, jotka tarkastelivat yliluonnollisia asioita.

Leibniz on metafysiikassaan johdonmukainen monen todellisuuden kannattaja (pluralisti), vaikkakin hänen käsitykse4nsä perusainesten (substanssien) luonteesta vaihteli eri aikoina.

Yleensä ajatellaan, että Leibnizin kypsässä metafysiikassa maailma koostuu äärettömästä määrästä yksinkertaisia henkisiä perusaineksia (substansseja), jotka on luonut jumala, välttämätön olento.

Jumala valitsee vallitsevan maailman äärettömästä määrästä mahdollisia maailmoja, koska hänellä on siihen riittävä syy, ja luomistapahtumassa tämän vallitsevan maailman substanssit eli monadit asetetaan ennalta-asetettuun sopusointuun, joka säätelee niiden välisiä suhteita.

Vallitseva maailma on jatkuvassa kehityksen tilassa kohti metafyysistä täydellistymistä.



Uuden ajan alussa ranskalainen Rene Descartes tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jopa tieteen perustotuuksia.

Immanuel Kant tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin todellisuustutkimus (tiede) ei voi vastata.

David Hume ja Immanuel Kant hyväksyivät metafysiikalle ainoastaan hyvin rajallisen osan filosofiassa, ja he sanoivat, että tiedon ei tulisi pyrkiä etenemään havaintojen yli – paitsi Kantin tapauksessa tietoon näkyvän todellisuuden takana olevan olemassaolosta.

Auguste Comte ajatteli tieteellisen menetelmän ja koeteltavuuden korvaavan perinteisen metafyysisen ajattelun kokonaan.
Looginen empirismi väitti, että sellaiset kysymykset, joihin ei voi edes periaatteessa vastata, ovat mielettömiä.

Oikeampaa olisi sanoa, että ne ovat harhaanjohtavia.

1950-luvulla syntyi käsitys jonka mukaan metafysiikka tutkii niitä käsityksiä, joita ihmisillä on todellisuudesta. Tätä kutsutaan kuvailevaksi (deskriptiiviseksi) metafysiikaksi.

Postmodernistit ja dekonstruktionistit ovat julistaneet kaiken filosofian ja erityisesti metafysiikan kuolemaa.

Kuten tästä opintoaineistosta nähdään, nykyään tutkitaan kyllä yllä olevan listan kysymyksiä, mutta niitä kutsutaan metafysiikaksi vain yliopistojen filosofian laitoksilla.



Suomeksi on ilmestynyt Riku Jutin kirja Johdatus metafysiikkaan, Yliopistopaino, Helsinki 2001.

Kun tämän kirjoittaja luki teoksen kymmenkunta vuotta sitten, hän teki reunukseen vain muutamia kysymysmerkkejä, mutta paljon enemmän on merkkejä mielenkiintoisista ajatuksista.

En kuitenkaan vakuuttunut siitä, että kirjan asioita pitäsi kutsua metafysiikaksi.



Tämän kirjoittaja vierastaa erityisesti kristillistä metafysiikkaa. Käsitykseni mukaan kristinusko on metafysiikalle niin painava rasite, että seuraava täsmällisyyden aalto, jos sellainen tieteeseen vielä tulee, vähentää metafysiikasta puhumisen suosiota.

Kristilliseen metafysiikkaan voit tutustua suomenkielisestä artikkelista:

http://ujjf.blogit.fi/metafysiikka-

ja-sen-kriitikot/

Tehtäviä

  1. Keksi kymmenen kysymystä, joihin et osaa vastata.
  2. Etsi niihin vastaukset näistä oppikirjoista.
  3. Onko sellaisia kysymyksiä, joihin ei edes periaatteessa voi vastata?
  4. Mitä tapahtui ennen kuin mitään oli olemassa?
  5. Onko olemassaoloa olemassa?
  6. Voiko kaiken olemassaolo lakata?
  7. Kumpi on helpompi laatia, lista olemassaolevista vai lista olemassaolemattomista?
  8. Opettele sana "ontologia".

Onko tässä kirjassa metafysiikkaa?

metaphysics

Tässä opintoaineistossa keskustellaan joistain yllä olevassa luettelossa olevista kysymyksistä. Melkoinen osa kysymyksistä mukaan lukien itse olemassaolokäsite, on kiistanalaisia.

Jotkut kysymyksistä kuuluvat selkeästi luonnontieteellisiin, eikä niihinkään ole yksimielistä vastausta.

Jotkut kysymykset ovat hyvin huonosti muotoiltuja.

Jotkut kysymykset perustuvat inhimillisen kielen luonteen väärin käsittämiseen.

Jos valmistaudut ylioppilaskirjoituksiin, opettele metafysiikkakeskustelu tai ainakin edellä oleva metafysiikan historia.
Ylioppilastutkintolautakunta tulee todennäköisesti tulevaisuudessakin kysymään mielipidettäsi metafysiikasta.
Esimerkkinä keskustelusta olkoon seuraava ylioppilastehtävän (1996) pisteytys:
Mitä filosofinen metafysiikka on, ja mitä tietoa se voi meille antaa?

Metafysiikassa tutkitaan olevaisen varsinaista olemusta, todellisuuden yleisimpiä periaatteita, rakennetta ja luonnetta. Se on pyrkimystä vastaamaan mm. kysymyksiin Mitä tosioleva on sinänsä? - Onko fyysisen maailman takana jotain? - Onko olevalla tarkoitus tai päämäärä? Kuvaavia esimerkkejä löytyy Platonilta, Spinozalta tai Leibnitzilta. Metafysiikan teoriat on tapana jakaa perusaineksen lukumäärien ja laatujen mukaan.

Metafysiikka pyrkii antamaan meille edellä kuvan yleiskäsityksen olemassaolevasta. Ilmeisesti tuo käsitys ei kuitenkaan ole testattavissa kokeellisen tieteen koejärjestelyin. Siksi on usein sanottu, että metafysiikka ei anna mitään tietoa. Tämä on myös hyväksyttävä vastaus. Toisaalta voimme kuvitella hyvin naturalistisen metafysiikan, joka olisi hyvin lähellä tieteiden lähestymistapaa maailmaan.

Näissä opintoaineistoissa on käsitelty yllä olevia aiheita ilman mainintaa siitä, että ne kuuluvat metafysiikkaan. Ne, jotka tuntevat tarvetta enempään metafysiikkaan lukekoot Jutin em. kirjan.

Tehtäviä

  1. Miten suomalaiset filosofit (siis filosofian tohtorit) puolustelevat käsitteen metafysiikka käyttöä?
  2. Millä tavalla eroaisivat sellainen filosofia, joka ei käytä sanaa "metafysiikka" ja sellainen filosofia, joka käyttää sanaa "metafysiikka"?
  3. Mitkä aatteelliset syyt lisäävät sanan "metafysiikka" käyttöä?

Vapaus ja välttämättömyys

Mitä vapaa tahto tarkoittaa




Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimijan mahdollisuutta tehdä tietynlaisista rajoituksista vapaita päätöksiä.

Siveyttä (moraalia), lakeja ja jopa politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.

Monilla ihmistä alemmilla eläimillä (mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot määräävät käyttäytymistä. Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet tavat ovat usein konemaisia, eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla eläimillä puhua.

Ihmisen (ja eräiden älykkäiden eläinten) vapaa tahto perustuu kykyyn ajatella. Ajatteleva eläin voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita niistä tuntien tehneensä vapaan valinnan.

oracle

Tietotekniikkayhtiö Oraclen pääomistajan Larry Ellisonin hyvipursi.

Käytännön elämässä eri ihmisten valintamahdollisuudet saattavat olla hyvin erilaiset. Sotilasdiktatuurin (diktaattori = sanelija) vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.

Kuitenkin ollaan varsin yksimielisiä siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota hän myös käyttää, jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.

Tehtäviä

  1. Mistä vuosituhansia jatkunut keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?
  2. Mistä johtuu, että poliitikot ja rikkaat ihmiset, joilla on mahdollisuus valita, kysyvät neuvoja tähdistä ennustajilta?
  3. Milloin kolikon ilmaan heittäminen on hyvä ratkaisu?

yacht

  1. Mitä tapahtui Steven Jobsin huvipurrelle sen jälkeen, kun mies kuoli?

Älykkäiden eläinten valintamahdollisuudet



Robert Sapolsky.

Robert Sapolsky
on kuvannut, mitkä ovat laumaelämän kielteiset puolet. Sapolsky tarkkaili ja tutki paviaaneja savannilla ja niiden stressiä. Stressiä niillä oli. Kasvisruokaa syövät, jatkuvasti liikkuvat ja laihat paviaanit kärsivät stressin seurauksena mm. sydäntaudeista.

Stressi voidaan määritellä ympäristön yksilöön kohdistamaksi uhkaksi tai vahingolliseksi vaikutukseksi tai yksilön vasteeksi tällaisiin tekijöihin.

Sosiaalinen ja psykologinen stressi johtuu muista paviaaneista. Niiltä kuluu 3 – 4 tuntia päivässä ravintonsa hankkimiseen, loppu päivä kuluu toisten kiusaamiseen. Toisten kiusaamisessa ne ovat erittäin hyviä.

Sosiaalinen arvojärjestys tärkeä. Se määrittelee kenen kanssa parittelet, kuka raaputtaa selkääsi, kuka puhdistaa turkkisi loiseläimistä, kuka saa parhaan ravinnon, kuka saa lihaa, kun jokin eläin on saatu saaliiksi, kuka saa istua varjoisimmassa paikassa helteellä, kuka puun korkeimmalla ja turvallisimmilla kohdalla leijonan uhatessa.

Arvoasteikon keskivaiheilla oleva paviaani, joka on koko aamun vaaninut impalaa ja on juuri alkamassa syömään sitä saadakseen kolmen päivän proteiiniannoksen, kun lauman ykkösasemassa oleva uros tulee ja kävelee impala mukanaan pois, ilman mitään taistelua, ilman mitään uhkailua, arvojärjestys riittää.



Tärkein urospaviaanien kuolinsyy on toinen urospaviaani.

Melkein puolet paviaanien hyökkäävyydestä on niin sanottua siirtymähyökkäävyyttä. Iso uros häviää taistelun, ajaa takaa alempiarvoisempaa urosta, joka pudottaa aikuisen naaraan puusta, joka puolestaan puree nuorta naarasta, joka läimäyttää poikasta – kaikki 15 sekunnin sisällä.

Nämä ovat eläimiä, jotka asioiden mennessä huonosti löytävät toisen eläimen, joka saa tuntea seuraukset. Tämä tietenkin aiheuttaa voimakasta stressiä eläimille, sillä paviaani voi minä hetkenä hyvänsä rauhallisesti istuessaan, täysin ennustamatta, täysin odottamatta, joutua toisen paviaanin väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämä luo äärimmäisen stressaavan tilanteen.

Alemmalla tasolla olevat paviaanit erittävät koko ajan liikaa stressihormoneja kuten kortisolia. Ylemmällä tasolla sitä eritetään vähemmän, ja kun stressaava tilanne tulee, ne aiheuttavat nopeammin tason nousun, ja vastaavasti taso laskee nopeammin kriisin mentyä ohitse.

Kun olet alemmanarvoinen paviaani, niin elämäsi on stressaavampaa. Jos olet alemmanarvoinen paviaani, ja olet käyttänyt kaksikymmentä minuuttia syötävän juuren kaivamiseksi maasta, kuka tahansa voi tulla ja ottaa sen sinulta. Ei mitään ennustettavuutta.

Tehtäviä

  1. Onko paviaanilauman johtaja vapaa?
  2. Mitä paviaanien piirteitä esiintyy presidentinvaaleissa?
  3. Kuka Yhdysvaltain presidenteista muistutti eniten simpanssia?

Lainalaisuusoppi (determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)




Kaaoksella (muinaiskreikaksi Χάος) tarkoitetaan epäjärjestystä, sekasortoa. Kaaosteoriat tutkivat kuitenkin sellaisia täysin lainalaisia ilmiöitä, joita on vaikea ennustaa.

Pohjimmaltaan kyse on kahden kilpailevan ajatussuunnan, lainalaisuusopin (determinismin) ja satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.

Sana determinismi johtuu latinankielen sanasta "determinare", joka tarkoittaa määräämistä tai rajoittamista. Lainalaisuusoppi (determinismi) on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnon säännönmukaisuuksien (luonnonlakien) määräämiä. Usein lainalaisuusoppiin (determinismiin) liitetään myös ajatus, jonka mukaan kaikella on syynsä.


Satunnaisuusoppi (indeterminismi) on determinismin vastakohta, se väittää, että on myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole luonnonlakien alaisia tai joilla ei ole luonnollista syytä.

Poikkeuksia luonnonlakeihin haluavat tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin (indeterminismin) ja lainalaisuusopin (determinismin) välinen kiista on siis alun perin ollut uskonnon ja tutkimuksen todellisuuskäsityksen välinen kiista.

Jos kaikki tapahtuu ankarasti luonnonlakien mukaan, esimerkiksi jumalien rukoileminen on turhaa, mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut toimia toisin, luonnonlakien vastaisesti.


Isaac Newton.

Isaac Newtonin fysiikka oli lainalainen (deterministinen).

Newtonin tutkimusmeneteömästä käytetään usein nimitystä luonnontieteellinen menetelmä. Newton loi kokeelliseen tutkimukseen perustuvan päättelyn avulla matemaattisen teorian, jonka avulla mittaustuloksista johdetaan yksinkertaisia perusoletuksia sekä ennustetaan uusia ilmiöitä.


Galileo Galilei.

Samaa periaatetta oli käyttänyt Galileo Galilei jo aiemmin tutkimuksissaan. Newtonin ohje oli Hypotheses non fingo, "en tee oletuksia". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hänen käsityksensä perustuivat kokeellisiin tuloksiin ja vain niihin.

Newtonin ja Galilein käyttämä menetelmä on myöhemmin muuttanut sekä maailmaa että todellisuuskäsitystä.

Myöhemmin Newton kirjoitti, että luonnontieteiden perusperiaatteet ovat

”luonnon kehyksien ja toiminnan löytäminen, sen pelkistäminen yleisiksi säännöiksi ja laeiksi, näiden sääntöjen kokeellinen todentaminen ja siten syiden ja seurauksien johtaminen”.

Luonnontieteellisestä menetelmästä tuli valistusajan keskeisimpiä periaatteita

Tehtäviä

  1. Miksi peruskoulussa tehdään luonnontieteellisiä kokeita?
  2. Miksi lukiossa ei tehdä luonnontieteellisiä kokeita?
  3. Mistä johtuu, että monet täysin deterministiset tapahtumat näyttävät ihmisistä satunnaisilta?
  4. Millä tavalla pimeä aine otetaan huomioon kvanttimekaniikassa?
  5. Millä tavalla pimeä energia otetaan huomioon kvanttimekaniikassa?

Päteekö satunnaisoppi (indeterminismi) fysiikassa?

Karkeistus


Mikroskoopilla otettu kuva ihmisen hiuksesta.

On väitetty, että alkeishiukkasia tutkiva fysiikka (kvanttifysiikka) olisi todistanut satunnaisuusopin (indeterminismin) oikeaksi. Näin ovat väittäneet usein ne, jotka ovat halunneet asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole perehtyneet fysiikan peruskäsitteisiin.

Satunnaisuusopin kannattajat (indeterministit) sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja lainalaisuuden (joka on todellisuutta, josta ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).

Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat toisaalta väittäneet, että alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on virhepäätelmä.

Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan sähkökemiallista toimintaa.

Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien lainalaisuuteen sitä eikä tätä.

Toisaalta satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi satunnaisoppi (indeterminismi). Myös tämän käsitys on virhepäätelmä.

Siitä, milloin teko perustuu vapaaseen tahtoon, on paljon erimielisyyttä.

Eräs arvosteluperuste sille, että teko perustuu vapaaseen tahtoon, on seuraava:

  1. suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi niin halunnut ja
  2. tekoa ei ole tehty "suuremman pahan välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.

voting

Kun esimerkiksi äänestäjä suljetussa lippuäänestyksessä antaa äänensä, hänen voidaan sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä äänestäjästä tiedetään, ketä hän äänestää. Vaikka äänestäjä on luonnon säännönmukaisuuksien (lakien) alainen, hän valitsee vapaasti.

Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) tarkoittavat tahdon vapaudella jotain muuta kuin tällä käsitteeltä yleensä ymmärretään. Satunnaisopin kannattajien (indeterministien) mukaan tahto on vapaa vain silloin, kun se on vapaa luonnon säännönmukaisuuksistakin (laeistakin).

Siveyden (moraalin) kannalta voisi olla mielenkiintoista tutkia sitä, mitä seurauksia luonnon säännönmukaisuuksista (laeista) vapaalla tahdolla olisi, mutta tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen tahdonvapauteen, siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita normaalien luonnon säännönmukaisuuksien (lakien) vallitessa.

Kumpi on tosi, lainalaisuusoppi (deterministi) vai satunnaisuusoppi (indeterministi)?

Filosofit ovat nykyään varsin yleisesti sitä mieltä, että satunnaisoppi (indeterminismi) on tosi ja lainalaisuusoppi (determinismi) on epätosi.

Tämän väitteen he ovat oppineet hiukkasfyysikoilta, jotka käyttävät tilastollisia sääntöjä alkeishiukkasfysiikassa. Melkein kaikki fyysikot ovat nykyään satunnaisopin kannattajia (indeterministejä).

Sen osoittaminen, onko hiukkasfysiikka pohjimmiltaan lainalainen vai satunnainen, ei ole nykyisellä tekniikalla mahdollista.

Itse asiassa tämän kysymyksen ratkaiseminen lienee myös periaatteessa mahdoton.

Tämä kysymys kannattaa siirtää metafysiikkaan.

Lihavoidussa kappaleessa oleva asia pitäisi tietysti käsitellä tässä oppikirjassa perinpohjaisesti, koska on luultavaa, että asiaan pinnallisesti perehtynyt opettaja pitää sitä virheellisenä. Valitettavasti näille oppikirkoille on käytännöllisistä syistä asetettava jokin kokoraja.

Tehtäviä

  1. Missä määrin sinä pystyt käyttämään vapauttasi valita?
  2. Lisääntyisikö vapautesi, jos voittaisit 20 miljoonaa euroa lotossa?
  3. Kuinka paljon rahaa tarvitsisit, jotta sinulla olisi vapaus valita, lähdetkö avaruuslennolle?
  4. Voidaanko hiukkasten interferenssi selittää, jos oletetaan, että valon nopeus ei olekaan suurin nopeus?
  5. Miten interferenssi voidaan selittää, jos oletetaan, että valo on aaltoliikettä pimeässä aineessa?

Säännönmukaisuus (lainalaisuus, determinismi) ja inhimillinen vapaus

Ihmiskunnalle lainalaisuuden (determinismin) keksiminen merkitsi vapauden alkua. Sen tietäminen, miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen. Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee inhimillisiä tarkoitusperiä.

Menestyvä ihmisyhteiskunta käyttää todellisuustutkimuksen (tieteen) säännönmukaisuuksia (lakeja) sellaisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta (lainalaisuutta, determinismiä).


Tietysti luonnon säännönmukaisuudet (lait) asettavat valinnan vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä rajoitukset on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin kannattajan (indeterministin) kuin säännönmukaisuuden (lainalaisuuden kannattajankin, deterministin).

Tehtäviä

  1. Voiko suomalainen oikeasti valita asuinpaikkansa?
  2. Voiko suomalainen oikeasti valita ammattinsa?
  3. Voiko suomalainen oikeasti valita aviopuolisonsa?
  4. Mistä syystä perustuslakiin on kirjattu suuri määrä sellaisia oikeuksia, jotka eivät käytännössä toteudu?
  5. Onko edes mahdollista toteuttaa suomalaisten perusoikeudet tasapuolisesti?

Siveellinen vastuunalaisuus

Jotta määrätty teko voisi herättää sitä siveellistä (moraalista) paheksumista tai hyväksymistä, joka kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä olevaa henkilöä pidetään siveellisesti (moraalisesti) vastuunalaisena teostaan.

Rikollinen tuomitaan yleensä vain silloin, kun häntä voidaan pitää täysin syyntakeisena. Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa sitä, että hän on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla.

Jollei sellaista vapaata tahtoa oleteta, tuntuu mahdottomalta leimata häntä siveellisesti (moraalisesti) vastuunalaiseksi teostaan.


Tehtäviä

  1. Kummassa on helpompi olla, vankilassa vai mielisairaalan suljetulla osastolla?
  2. Onko oikein rangaista nälkää näkevää ihmistä siitä, että hän varastaa ruokaa? Äskettäin 25 senttiä varastanut henkilö joutui vankilaan.
  3. Mitkä ovat ihmiskaupan todelliset syyt?

Rikollisuustaipumuksen periytyvyydestä

Tutkimus: Väkivalta ei selity yhdellä geenillä

YLE Uutiset 20.12.2012

Geeni eli perintötekijä on biologisen informaation yksikkö, joka on tallentunut DNA:n tai RNA:n nukleiinihappoihin. Geeni voi esimerkiksi sisältää rakennusohjeet tietylle valkuaisaineelle (proteiinille). Näin geenien toiminta vaikuttaa perimmäisellä tavalla kaikkien eliöiden ulkoasuun ja ominaisuuksiin, joita myös ympäristötekijät muokkaavat.
Väkivaltaisuuden taustalta ei löydy kaiken selittävää yksittäistä geenivirhettä, selviää laajasta tutkimushankkeesta.

Muun muassa Itä-Suomen yliopisto on mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään väkivaltarikollisuuteen altistavien geenivirheiden merkitystä. Mukana ovat myös Helsingin yliopisto, Tukholman Karoliininen instituutti, Rikosseuraamuslaitos ja Iso-Britanniassa toimiva geenitutkimuslaitos Sanger Institute.

jari-tiihonen

Professori Jari Tiihonen.

Väkivaltarikollisuuden taustalla on jo aiemmin arveltu olevan geenivirheitä. Itä-Suomen yliopiston professori Jari Tiihosen mukaan myös nyt tehtävässä tutkimuksessa on löydetty viitteitä väkivaltageeneistä. Ne eivät kuitenkaan selitä kuin pienen osan väkivaltarikoksista.

- On olemassa paljon eri geenejä, jotka kukin selittävät pienen siivun, maksimissaan muutaman prosentin kukin. Yhtä "väkivaltageeniä" ei löydy, Tiihonen sanoo.

Kaksi vuotta kestänyt tutkimus jatkuu vielä, ja siinä selvitetään muun muassa sitä, mikä osuus on päihderiippuvuuteen ja yleiseen epäsosiaalisuuteen altistavilla geenivirheillä.

Professori Jari Tiihosen mukaan tutkimus on laajin maailmassa tähän asti tehty selvitys geenivirheiden ja väkivaltarikollisuuden yhteydestä. Ensimmäisiä julkaisuja laajasta yhteistutkimuksesta on odotettavissa vuoden 2013 aikana.

Tutkimuksessa saaduista alustavista havainnoista kertoi ensimmäisenä Itä-Suomen yliopiston sidosryhmälehti Saima.

Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät (geenit)

Voidaan esimerkiksi väittää, että pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta ja perintötekijöistä. Jos ihminen on perinyt vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä, joka on perinyt huonoja taipumuksia.

Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan, saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi ihmiseksi. Samoin se ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi.

Varsinkin suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia. Voimmeko moittia tällaisia ihmisiä siitä, että he ovat meidän yhteiskuntamme normien mukaan pahoja?


Kun rikollisia arvostellaan, syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys, ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista, ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön kannalla.

Esimerkiksi Suomessa rikollisten rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Meidän sekä suhteellinen että todellinen vankimäärämme on usein ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.

Toisaalta voidaan todeta, että usein näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen suhteeseen (lakiin). Siveellinen (moraalinen) arvostaminen kohdistuu mm. yksilön tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa.

Siveellinen (moraalinen) hyväksyminen tai paheksuminen syntyy silloin, kun tekoa pidetään todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut. Esimerkiksi mielisairaan teot eivät herätä samanlaista siveellistä (moraalista) paheksumista kuin vastaavat terveen ihmisen teot.

Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa on teloitettu kehitysvammaisia.

wildwest

Jos rikos on normaali-ihmisen vapaan harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä (moraalista) paheksumista aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut pahaksi. Tästä voidaan päätellä, että siveellistä (moraalista) suuttumusta tuntee yhtä hyvin säännönmukaisuuden (lainalaisuuden) kannattaja (deterministi) kuin satunnaisuusopin kannattajakin (indeterministi).

Tässä kysymyksessä on usein sekoitettu säännönmukaisuus (lainalaisuus, determinismi) ja kohtalonusko (fatalismi, vrt. islam). Tämä käsitteiden hämmennys on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan myös filosofeille.

Tehtäviä

  1. Mitä mieltä olet siitä, että Suomen korkein siveellisten asioiden päätäjä on eduskunta?
  2. Mitä mieltä olet ihmisten teloittamisesta?
  3. Mitä mieltä olet avionrikkojien kivittämisestä?

Tietoa ja tietämistä koskevia peruskäsityksiä ja niiden suhde tieteellisiin ja arkisiin käsityksiin

Väitetieto



Tietoa, joka voidaan ilmaista väitelauseiden avulla, kutsutaan väitetiedoksi. Väitetietoa ei voida määritellä osaamisen avulla.

Lauseita, jotka ovat joko tosia tai epätosia, kutsutaan väitelauseiksi eli propositioiksi.
Oikea vastaaminen (osaaminen esimerkiksi koulussa) ei välttämättä merkitse tietämistä, esimerkiksi oppilas on saattanut arvata oikean vastauksen.

Pelkkä vakuuttuneisuus tai usko jonkin väitteen totuudesta ei takaa että väite on tietoa. Jos väite on perusteltu, on mahdollista, että se on tietoa.

Myös perustelut saattavat olla virheellisiä. Tästä syystä perustelutkaan eivät takaa sitä, että väite on tietoa. Jotta väite olisi tietoa, sen on oltava tosi.

Jos joku arvaa oikein, tietääkö hän asian? Jos henkilö ei tunne toden väitteen perusteluja, hän ei tiedä asiaa.

Tehtäviä

  1. Mitkä tämän oppikirjan lauseista ovat väitetietoa (propositioita)?
  2. Mitkä tämän kirjan lauseet ovat mielestäsi tosia?
  3. Mitkä tämän kirjan lauseista ovat epätosia?
  4. Mitkä tämän kirjan lauseista eivät ole väitelauseita?
  5. Kannattaako ylioppilaskirjoituksissa esittää tosia vai epätosia väitelauseita?
  6. Miten voit saada selville sen, millaisia lauseita ylioppilaskirjoituksissa kannattaa esittää?

Tiedon ja informaation ero



Vaikka ei voitaisi sanoa sitä, sisältääkö jokin merkkijono, ääni, kuva jne. tietoa, siinä voi olla informaatiota. Usein puhe tiedosta voidaan korvata puheella informaatiosta. Sen sijaan, että kysymme toiselta ihmiseltä, tietääkö hän jonkin asian, voimme kysyä, onko hänellä asiasta informaatiota tai onko hänellä asiasta henkilökohtainen käsitys (mielipide). Sen sijaan, että puhutaan uudesta tiedosta, voitaisiin puhua uusista tutkimustuloksista, joihin tietysti tulee suhtautua aina arviovasti.

information
Puhtaan teknisesti informaatio on jotain, joka voidaan tulkita viestiksi.

Viesti on jotain, jota voidaan käyttää informaation välittämiseen.

Kuten huomaat, yllä olevat määritelmät ovat kehämäisiä. Ne ivät ole kuitenkaan kehäpäätelmiä vaan ne lisäävät informaatiota käsitteestä informaatio.
Vaikka totuudesta puhuttaisiin tämän kielenkäytön mukaan harvoin, niin tahallista virheellisen informaation levittämistä voitaisiin edelleen sanoa valehtelemiseksi ja vankasti kokeelliseen tutkimukseen perustuvaa informaatiota voitaisiin pitää käytännössä totena.

Tehtäviä

  1. Keksi viisi merkkijonoa, jotka eivät sisällä informaatiota.
  2. Keksi viisi merkkijonoa, jotka sisältävät merkityksetöntä informaatiota.
  3. Keksi viisi merkkijonoa, jotka sisältävät tärkeää informaatiota.

Tiedon määritelmä

Klassinen väitetiedon määritelmä sanoo, että tieto on hyvin perusteltu, tosi väite.

Kaikkein vanhimmassa muodossaan (Platon) klassinen tiedon määritelmä kuuluu:

Tieto on:

(i) hyvin perusteltu
(ii) tosi
(iii) uskomus

Heikko tiedon määritelmä vaatii vain sen, että tieto on tosi. Heikkoa tiedon määritelmää käyttää mm. Alvin Goldman kirjassaan Knowledge in a Social World (1999).

Tehtäviä

  1. Voisiko heikolla tiedon määritelmällä tulla toimeen?
  2. Jos hyväksytään heikko tiedon määritelmä, onko sana "totuus" tarpeellinen?
  3. Jos sanaa "totuus" ei määritellä ollenkaan, voidaanko sana "tieto" määritellä?

Gettierin vastaesimerkit



Edmund Gettier.

Edmund Gettier
in vuonna 1963 (nimeä ja vuosilukua ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esittämät esimerkit ovat herättäneet vilkkaan keskustelun siitä, miten klassisen tiedon määritelmää pitäisi parantaa.

Klassinen tiedon määritelmä oli pitkään suosittu, kunnes Edmund Gettier vuonna 1963 julkaisi artikkelin "Is Justified True Belief Knowledge?" (=onko oikeutettu tosi uskomus tietoa).

Hän osoitti (länsimaiden ihmisten mielestä) kahden vastaesimer­kin avulla, että tosi ja oikeutettu uskomus ei aina ole tietoa.

Perin­teisessä määritelmässä esitetyt kolme ehtoa eivät voi olla riittävät tiedon ehdot: ne voivat olla täytetyt ilman, että henkilö tietää.

1. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smith ja Jones ovat hakeneet erästä työpaikkaa sekä että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:



(q) Jones saa paikan, ja Jonesilla on kymmenen kolikkoa taskussaan. Hän on esimerkiksi kuullut yrityksen pääjohtajalta, että Jones lopulta valitaan, ja hän on itse laskenut kymmenen minuuttia sitten Jonesin taskussa olevat kolikot. Väitteestä q seuraa loogisesti (deduktii­visesti) väite p:

(p) Paikan saavalla miehellä on kymmenen kolikkoa taskussaan.

Oletetaan nyt, että Smith ymmärtää tämän loogisen seuraussuhteen ja uskoo että p sen perusteella että q. Tässä tapauksessa Smith on selvästi oikeutettu uskomaan että p.

Kuvitellaan kuitenkin, että jostakin Smithille tuntemattomasta syystä hän itse saakin paikan Jonesin sijasta ja että tietämättään hänellä itsellään sattuu olemaan kymmenen kolikkoa taskussaan. Tässä tapauksessa voimme sanoa, että

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) Smith on oikeutettu uskomaan että p, mutta hän ei kuitenkaan tiedä että p. On pelkkä sattuma, että hän on tässä oikeassa.

2. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:



(q) Jones omistaa Fordin.

Smithin perusteina voisivat olla muun muassa se, että Jones on aina - niin kauan kuin Smith kykenee muistamaan - omistanut Fordin, ja se, että Jones on juuri antanut hänelle kyydin Fordilla.

Kuvitellaan nyt, että Smithillä on toinen ystävä Brown, jonka olinpaikasta hän on täysin tietämätön. Hän valitsee täysin satunnaisesti paikan Bar­celona ja muodostaa seuraavan väitteen:

(p) Jones omistaa Fordin tai Brown on Barcelonassa.

Tällöin p seuraa loogisesti q:stä.

Kuvitellaan, että Smith huomaa tämän ja päättelee p:hen tällä perusteella.

Kuvitellaan edelleen, että Jones ei omistakaan Fordia ja että täysin Smithin tietämättä Brown sattuu olemaan Barcelonassa.

Jos tämä pitää paikkansa, niin Smith ei tiedä että p, vaikka

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) hän on oikeutettu uskomaan että p.

Gettierin lyhyt kirjoitus aiheutti valtavan ja yhä paisuvan määrän asiaa käsittelevää kirjallisuutta.

Perinteistä määritelmää on yritetty korjata ja korjausehdotuksille on esitetty yhä uusia vastaesimerkke­jä.

Yksimielisyyttä oikeasta tiedon määritelmästä ei edelleenkään ole.

Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille

Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin



Kun aasialaisille esitettiin Gettierin väitteet, enemmistö ihmisistä ei pitänyt niitä ollenkaan ongelmallisina.

Kun väitteet esitettiin länsimaisille ihmisille, he pitivät niitä ongelmallisina.

Tämä osoittaa, että jopa sellaiset perustavaa laatua olevat käsitteet kuin tieto saatetaan käsittää eri puolilla maailmaa eri tavalla.

Tehtäviä

  1. Missä iässä lapsi oppii käsitteen "tietää"?
  2. Mistä johtuu, että eri puolilla maailmaa käsite "tieto" käsitetään eri tavalla?
  3. Mistä johtuu, että käsitettä "totuus" käytetään tarpeettoman paljon?
  4. Mitä muita muotoja Gettierin paradoksille voidaan antaa?
  5. Onko Gettierin paradoksi paradoksi ollenkaan?

Tiedon määritelmän parannusyrityksiä

Klassista tiedon määritelmää on yritetty parantaa esimerkiksi seuraavaksi:

Tieto on
  1. väitelauseiden sisältämää merkityksellistä (semanttista) informaatiota
  2. joka täyttää perusteluehdon (i) ja
  3. totuusehdon (ii).
Merkityksellisen (semanttisen) informaatiokäsityksen mukaan lause on sitä informatiivisempi, mitä enemmän se sulkee pois ilmaisukielessä mahdollisia asiantiloja.

Jos lause ei sulje mitään mahdollisuutta pois, silloin emme ole tulleet siitä yhtään viisaammaksi.



Lause "Hän on nainen tai mies" ei sulje pois kumpaakaan mahdollisuutta, joten sen informatiivisuus on tässä suhteessa nolla (itse asiassa lauseessa on edellytyksenä, että kyse on ihmisestä).

Mutta jos lause sulkee joitain mahdollisuuksia pois, niin silloin todennäköisyys oikeaan osumiseen kasvaa ja epävarmuus asiasta vähenee.

Tällä tasolla ei oikeastaan vielä olla kiinnostuneita siitä, onko todellisuutta kuvaava merkityksellinen (semanttinen) informaatio totta vai ei; kiinnostuksen kohteena on pikemmin kuvauskielen erottelukyky, kuinka yksilöidysti kieli pystyy kuvaamaan todellisuutta.

Seuraavista lauseista jälkimmäinen on merkityksellisesti (semanttisesti) informatiivisempi ja tarkempi kuvaus, koska se sulkee enemmän pois mahdollisia asiantiloja.


  1. Vihollinen hyökkäsi aamun koitteessa.
  2. Vihollinen hyökkäsi klo 5.32 pataljoonan voimalla rintamalohkolla 5e.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla klassinen tiedon määritelmä eroaa yllä esitetystä parannetusta tiedon määritelmästä.
  2. Mikä tiedon määritelmässä on mielestäsi sellaista, mitä ei voida jättää pois?
  3. Miten tieto eroaa informaatiosta (käytä tarvittaessa Internetiä saadaksesi selville, mitä on informaatio)?
  4. Mitä tarkoittaa tietämys?
  5. Mikä on tietokanta?

Tiedon oikeuttaminen

Oikeutusteoriat ovat tietoteoriassa käsityksiä, jotka pyrkivät ymmärtämään väittämien tai käsitysten oikeutusta.

Oikeutuksella tarkoitetaan niitä syitä, joiden vuoksi jollain on käsitys, tai selitystä, jonka perusteella käsitys on tosi, tai kuvausta sille, kuinka joku ajattelee tietävänsä sen mitä tietää.



Esimerkiksi jos henkilö A esittää jonkin väitteen ja henkilö B kyseenalaistaa sen, A:n olisi tarjottava jokin oikeutus väitteelleen.

Yleisesti oikeuttaminen liittyy moniin asioihin: käsityksiin, tekoihin, tunteisiin, väitteisiin, lakeihin, teorioihin jne.

Tietoteoria keskittyy käsityksiin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että perinteinen tiedon määritelmä määrittelee tiedon olevan ”hyvin perusteltu (oikeutettu) tosi käsitys”.

Tehtäviä

  1. Tietääkö tietokone?
  2. Tietääkö koira?
  3. Tietääkö ihmisvauva?
  4. Onko jokin väite tietoa pelkästään sen perusteella, että väitteen esittäjä saa ylipuhuttua kuulijansa?
  5. Miksi ihmisen on vaikeaa tunnustaa tulleensa huijatuksi?

Todellisuuskäsitys ja totuus

Eino Kailan käsitteistö




Eino Sakari Kaila.

Eino Sakari Kaila
(1890–1958) toimi Turun yliopiston ensimmäisenä filosofian professorina 1921–1930, Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina 1930–1948 ja Suomen Akatemian ensimmäisenä filosofijäsenenä 1948–1958. Eino Kaila kuului pappisukuun, ja hänen isänsä Erkki Kaila oli arkkipiispa. Nimitys ”looginen empirismi” on Eino Kailan (saksan kielellä) keksimä.

Eino Kaila käytti usein eri sanoja kuin esimerkiksi nykyiset viralliset opetussuunnitelmat. Seuraavassa on pohdittu sitä, miksi hän teki niin, ja sitä, miksi olisi edelleen syytä jatkaa käsitteiden täsmentämistä Eino Kailan tapaan.

Oikeastaan sanat ”looginen empirismi” eivät tarkoita filosofiaa (vaikka Eino Kaila itse käytti virkansa puolesta käsitettä ”filosofia”) vaan menetelmää todellisuuskäsityksen muodostamiseksi. Loogisen empirismin mukaan todellisuuskäsityksen pitää (tämä on siis normi) nojautua kokemukseen (empiria), olla ristiriidaton (käyttää logiikkaa eli johdonmukaista ajattelua) ja mahdollisimman yksinkertainen.

Tehtäviä

  1. Voidaanko edellisen kappaleen normeistä tinkiä?
  2. Miksi Eino Kailan käsityksistä ei enää suomalaisessa filosofiassa juuri piitata?
  3. Mitä haittaa oli siitä, että Eino Kaila kirjoitti enimmäkseen saksaksi?

Todellisuuskäsitys ja elämänkäsitys

Vuonna 1929 ilmestyi (Otavan kustantamana) Eino Kailan teos ”Nykyinen maailmankäsitys”. Kirjan nimi ei ole ”Nykyinen maailmankatsomus” vaan ”Nykyinen maailmankäsitys”. ”Käsitys” on selkeämpi kuin ”katsomus”, koska ”käsitys” viittaa suoraan inhimilliseen käsityskykyyn ja ihmisen muodostamiin käsityksiin.

Myös ”elämänkatsomus” häviää, ja sen tilalle tulee ”elämänkäsitys”. Sanaa ”tieto” on syytä käyttää huomattavan valikoidusti.



Eino Kailan sanassa ”maailmankäsitys” heijastuu vanha maakeskeisyys, ja oppimateriaalien sanan ”maailmankatsomus” tilalle tulee vähitellen ”todellisuuskäsitys”.

Koska todellisuuskäsitys sisältää elämänkäsityksen, käsitteiden alat muuttuvat aikaisemmista päinvastaisiksi. Aikaisemmin on ajateltu, että elämänkatsomus olisi laajempi kuin maailmankatsomus, joka puolestaan olisi laajempi kuin maailmankuva.

Uudesta luokittelusta käsite ”maailmankuva” putoaa tarpeettomana pois. ”Maailma” viittaa maakeskeisyyteen ja ”kuva” näköaistikeskeisyyteen.

Sanaa "käsitys" voidaan puolustaa myös sillä, että Wienin piiri käytti englanniksi kirjoittamissaan teksteissä sanaa "conception".

Englanninkielinen Wikipedia määrittellee sanan "conception" seuraavasti:

Conception, or a concept, is an abstract idea or a mental symbol.

Huomattakoon se kummallisuus, että englannin kielen sana"concept" on latinaksi "informatio".

Tehtäviä

  1. Miksi loogisen empirismin tutkijat käyttivät sanaa "conception" eli "käsitys" eivätkä sanaa "katsomus" tai "näkemys"?
  2. Miltä kuulostaisi "todellisuuskatsomus"?
  3. Miltä kuulostaisi "todellisuusnäkemys"?

Inhimillinen tieto



Pertti Lindfors.

Eino Kailan ehkä kuuluisin teos ”Inhimillinen tieto” ilmestyi vuonna 1939. Pertti Lindfors ehdotti 1960 -luvulla, että Eino Kailan ”Inhimillinen tieto” pitäisi kirjoittaa uudelleen. Heikki Partanen teki sen teoksellaan ”Kokonaisesitys filosofiasta”, omakustanne 1997. Uudelleenkirjoitus on tehty hyvin, mutta nimi on huono (Kokonaisesitys filosofiasta). Nimen ”Inhimillinen tieto” osa inhimillinen korostaa oikein sitä, että tieto, mitä se sitten onkin, on inhimillisiä käsityksiä.
Pythagoras (569–475 eaa.) ei sanonut itseään viisaaksi vaan viisauden ystäväksi eli filosofiksi. Pythagoras uskoi jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita. Ihmiset voivat siis Pythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain viisauden ystäviä eli filosofeja. Oikeasti viisaita olivat tietysti sofistit (=viisaat), mutta sofistista tehtiin haukkumansana.
Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen” lopettamista ja siinä olevien mahdollisesti järjellisten osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.

Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin hienona, ettei se edes käänny barbaarien kielille. Hyvänä todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaan pitää sitä, ettei sanaa ”filosofia” ei ole pystytty suomentamaan.



Kolme viisasta apinaa itäisiltä mailta.

Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä. Sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen sanan ”viisaus” merkityksestä, ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä on viisasta.

Oppikirjallisuudessa ”filosofi” -sanaa käytetään usein arvonimenä. Tämän tittelin arvoa olisi syytä pudottaa niin, ettei ainakaan väiteltäisi siitä, kuka on filosofi. Tämän sanan poistaminen oppimateriaaleista on yksinkertaista.

Tästä kirjasta sitä ei ole poistettu siitä syystä, että kirjan sisältö kattaa lukion filosofian opetuksen pakollisen kurssin asiat.

Useimmiten lauseen merkitys ei muutu mitenkään siitä, että sanan ”filosofia” jättää pois. Joissain paikoissa tämä sana voidaan korvata täsmällisemmillä sanoilla kuten ”ajattelu”, ”käsitys”, ”ajatussuuntaus” jne.

Tehtäviä

  1. Muuttuisiko tämä oppikirja sisällöltään ollenkaan, jos sana "filosofia" vaihdettaisiin yllä lueteltuihin ja eräisiin muihin suomen kielen sanoihin.
  2. Yritä etsiä sana "filosofia" tälle oppikirjalle rinnakkaisesta elämänkatsomustiedon Internet -aineistosta.
  3. Miten tekijä on pystynyt poistamaan sanan "filosofia"?
  4. Miksi Eino Kaila puhuu nimenomaan inhimillisestä tiedosta eikä pelkästä tiedosta?
  5. Voiko koira tietää asioita, joita hänen isäntänsä ei tiedä?

Riittääkö heikko tiedon määritelmä?

Latinan kielen sana ”scientia”, jonka perusteella muihin kieliin on tehty sana ”tiede”, tarkoittaa tietoa tai taitoa. Sanan ”tieto” merkitys on kiistanalainen. Uusimpien tutkimusten mukaan länsimaiden ihmiset käsittävät sanan ”tieto” eri tavalla kuin itäaasialaiset.
Näissä oppikirjoissa käytetään ns. heikkoa tiedon määritelmää. Väite on tietoa, jos se on tosi.

Vahvassa tiedon määritelmässä tiedon pitää olla myös oikeutettua. Valitettavasti ei ole päästy minkäänlaiseen yksimielisyyteen siitä, millä perusteilla inhimillinen tieto olisi oikeutettua.


Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että ihmisillä on tapana muuttaa kertomuksiaan?
  2. Mistä johtuu, että ihmiset ymmärtävät näkemänsä väärin?
  3. Mistä johtuu, että ihmiset valehtelevat?
  4. Mitä asioita tiedät varmasti?
  5. Mistä asioista et tiedä mitään?

Käsitteen "tiede" ongelmallisuus

Koska käsite ”tiede” on käsitteen ”tieto” johdannainen, käsite ”tiede” on jo tästä syystä ongelmallinen. Mielestäni käsitteestä ”tiede” pitäisi kokonaan luopua. Se pitäisi korvata muilla sanoilla kuten ”kokeellinen tutkimus”, ”matematiikka”, ”logiikka” jne..



Toinen tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä ”tiede” pitäisi luopua, on se, ettei rajan vedossa ”tieteen” ja ”valetieteen” eli ”näennäistieteen” välillä ei ole löydetty yksimielisyyttä. Looginen empirismi yritti saada voimaan jonkinlaiset normit tätä rajanvetoa varten, mutta ”tieteen” papisto kielsi loogisen empirismin.

Kolmas tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä ”tiede” pitäisi luopua, ovat monet yliopistojen merkilliset tiedekunnat kuten jumaluusopillinen tiedekunta. Jumaluusoppi on mielestäni ns. tieteistä mielettömin, sillä se tutkii jotain, jota ei ole olemassa.
Tämän kirjoittaja on myös sanonut, että toiseksi mielettömin tiede on kasvatustiede, sillä se tutkii sellaista, mikä ei ole mahdollista.
Ristiriitojen välttämiseksi voidaan erottaa tieto ja tietäminen. Niin sanotun heikon tiedon määritelmän mukaan väite on tietoa, jos se on tosi. Vaikka väite olisi tietoa, ei voida varmuudella sanoa, tietääkö väitteen esittäjä sen.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyä ja haittoja aiheutuisi siitä, että sanaa "tiede" lakattaisiin käyttämästä?
  2. Mitä hyötyä ja haittoja auheutuisi siitä, että sanaa "teoria" lakattaisiin käyttämästä?
  3. Mitä hyötyä ja haittoja aiheutuisi siitä, että sanaa "filosofia" lakattaisiin käyttämästä?

Siveyslauseiden suhteellisuus

westermarck

Edvard Westermarck.

Tässä oppimateriaalissa kannatetaan käsitystä, jonka mukaan siveyslauseet eivät ole tosia tai epätosia vaan niiden sitovuus on maltillisesti suhteellinen. Tätä käsitystä ovat Suomessa edustaneet mm. Edvard Westermarck ja huhujen mukaan myös Ilkka Niiniluoto.

Tämän käytännön tarkoituksena on rajoittaa sanan "totuus" liiallista käyttöä.
Todettakoon kertauksena, että osa filosofeista pitää koko sanaa "totuus" tarpeettomana (deflationismi)

Tehtäviä

  1. Mistä syystä monet uskonnot pitävät omia siveyskäsityksiään tosina?
  2. Mistä johtuu, että eri uskontojen siveyskäsitykset ovat keskenään ristiriidassa?
  3. Mitä haittaa olisi siitä, että siveyskäsityksiä alettaisiin pitää tosina?

Ajatustunnesiveys



Ajatustunnesiveys (eettinen emotivismi) väittää, että sellaiset lauseet kuin “epämuodostuneiden lasten tappaminen on paha”, eivät ole muuta kuin ilmauksia lausujansa ajatustunteista (emootioista).

Ajatustunnesiveyden mukaan siveyslauset voidaan kääntää yksilön mielenilmauksiksi kuten “en pidä epämuodostuneiden lasten tappamisesta”.
Emootio on jotain, mikä sisältää sekä ajatuksen että tunteen. Emootion määritelmästä ei vallitse mitään yksimielisyyttä. Eri käsityksiä emootioista löydät englanniksi napauttamalla tästä.

Tehtäviä

  1. Missä määrin ihmisen emootiot vaikuttavat hänen siveelliseen käyttäytymiseensä?
  2. Mitä haittaa siveelliselle käyttäytymiselle on emootioista?
  3. Mitä hyötyä siveelliselle käyttäytymiselle on emootioista?

Siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)

Tämän käsityksen mukaan (latinankielen “nihil” = ei mitään) kaikki siveysarvot ovat yhtä hyviä tai pahoja.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hyvää ei voida erottaa pahasta, mikään ei oikeastaan ole hyvää tai pahaa.

Voidaan sanoa, että tämän siveyden ainoa arvo on muiden arvojen kieltäminen.

Tehtäviä

  1. Onko puhdasta siveyden arvon kieltämistä olemassa?
  2. Millaista nihilismiä saattaa esiintyä nuorisojengeissä?
  3. Mitkä ovat siveyden hyödyt?
  4. Mitkä ovat siveyden haitat?
  5. Ovatko siveyden hyödyt suuremmat kuin haitat?
  6. Miten ihminen, joka ei tunnusta mitään siveyttä käyttäytyisi?
  7. Menestyisikö viimeksi mainittu henkilö elämässään?

Käsitteellisen ja kokemuksellisen suhde tiedon muodostumisessa

Käsite

Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin tiedollinen merkityssisältö. Lisäksi käsitteillä voi olla elämyksellinen (ei-käsitteellinen sisältö).

Koska käsitteistä tieto ja merkitys ei olla yksimielisiä, ei käsitteestä käsite voida olla yksimielisiä.

Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset merkit ja lauseet ovat viestinnässä käytettyjä kielellisiä ilmaisuja jotka ilmaisevat käsitteitä tai näistä rakentuvia mutkikkaampia ajattelun yksiköitä, väitteitä tai mielipiteitä.

Olioita luokittelevat käsitteet ymmärretään usein muistissa oleviksi esityksiksi. Yksittäisten havaintojen kautta saamamme tiedot maailmasta muuttuvat muistissa yleisemmiksi luokitteleviksi tietoedustuksiksi. Käsitteet ovat siten muistiesityksiä, jotka luokittelevat tai selittävät yleensä - enemmän tai vähemmän tilanneriippuvaisesti - aistitun tai ajatellun ominaisuuksia.

Usein selitykseksi riittää kohteen luokittelussa havaittujen ominaisuuksien "kuuluessa luokkaan" todellisuuskäsityksessämme tai käsitteellisessä viitekehyksessämme.



Esimerkiksi: "Miksi tämä auto on punainen?" "Se on paloauto."

Käsitteiden rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan muutoksen alaisia.

Näin ollen se ominaisuuksien joukko, jonka avulla tulkitsemme aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu todellisuuskäsityksestämme. Mikäli samaistamme käsitteen kaiken sen kanssa, mitä voimme johonkin luokkaan tai olioon liittää, joudumme sanomaan että käsitteiden muistiesitykset ja siten myös kaikki käsitteemme ovat historian kuluessa muokkautuneita koosteita.

Jos erotetaan todellisuutta koskeva tieto käsitteistä, käsitteet voivat olla (enemmän tai vähemmän) ihmisille yhteisiä. Tietomme jostain oliosta on kaiken sen informaation karkeistus, joka ovat varastoitunut muistiimme kyseisestä kohteesta, ja jotka voimme palauttaa mieleemme. Tieto on se käsiteperustainen tila, joka ohjaa toimintaamme. Käsitteellinen tieto on se tieto, joka perustuu ilmaisujen merkityksiin (käsitteisiin).

Käsitteiden yhteisyyden aste vaihtelee paljon. Suurimmillaan se on tiede- ja muiden tiiviisti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten keskuudessa. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat juuri siitä, millaisia ominaisuuksia käytettyjen merkkien ja sanojen viittauksen kohteeseen liitetään. Emme ole tästä välttämättä itse tietoisia, sillä pidämme omia käsitteitämme niin itsestään selvinä ettemme yleensä vaivaudu niitä huolellisesti pohtimaan.



Tieto ja itsetietoisuus ovat käsiteperustaisia mielen tiloja. Oppiminen tuottaa meille käsitteitä ja käsityksiä, joiden varassa ohjaamme toimintaamme ja teemme päätöksiä.

Peruskäsite on rakenteen alin käsite, jonka sisältöä ei määrittele enää mikään muu samaan käsitejärjestelmään kuuluva käsite. Sitä ei annetussa tai muodostettavassa käsitejärjestelmässä voida kuvata käsitejärjestelmän muiden käsitteiden avulla, eli peruskäsite ei sisällä muita käsitejärjestelmän käsitteitä.

Johdettu käsite on käsite, jonka sisältämää tietämystä kuvataan yhdellä tai useammalla muulla johdetulla käsitteellä tai peruskäsitteellä.

Peruskäsitteitä ja johdettuja käsitteitä käsitellään yksityiskohtaisemmin muilla filosofian kurseilla.

Jako peruskäsitteisiin
ja johdettuihin käsitteisiin riippuu käytetystä käsitejärjestelmästä. Lapsi oppii jotkin käsitteet peruskäsitteinä ja ilman selitystä ja muiden käsitteiden apua. Aikuisten käsitejärjestelmiä voidaan määritellä eri tavoin, ja eri kielten käsitejärjestelmissä on eroja.

Tieteissä peruskäsitteet voidaan usein määritellä epäsuorasti eli ns. aksioomilla, jotka sisältävät peruskäsitteitä. Jotta tällaiset käsitteet olisivat käyttökelpoisia todellisuudessa, peruskäsitteille on annettava tulkinta, joka kertoo, mitä todellisuuden asioita peruskäsitteet vastaavat.

Tehtäviä

  1. Luettele viisi peruskäsitettä.
  2. Luettele viisi johdettua käsitettä.
  3. Millä tavalla se, että eri ihmiset käyttävät käsitteitä eri tavoin, haittaa ihmisen välistä viestintää.
  4. Mikä ero on käsitteellä ja väitteellä?
  5. Millä tavalla pieni lapsi oppii käsitteitä?
  6. Millä tavalla matematiikassa määritellään käsitteitä?
  7. Mitä tarkoittaa epäsuora käsitteen määritelmä?
  8. Millä käsitteillä on elämyksellinen sisältö?
  9. Miten peruskäsitteitä määritellään?

Kuvailevat lauseet

Propositio eli väitelause

Lause, jolla on totuusarvo tosi tai epätosi, on propositio eli väitelause. Propositiota kutsutaan myös tosiasia-arvostelmaksi.



Esimerkki 1

Pekka on pitkä.
Pätkä on paksu.

Propositioksi eivät kelpaa esimerkiksi kysymykset, käskyt, arvottavat lauseet ja mielettömät lauseet.

Esimerkki 2

Kuka vastustaa filosofiaa?
Satu on kaunis.

Hyvin usein väitelauseet kuvailevat jotain (todellista tai epätodellista). Puhutaan kuvailevista eli deskriptiivisistä lauseista.

Arvottavat lauseet

Arvottavat lauseet sisältävät jonkin muun kuin tosiasioita sisältävän mielipiteen. Esimerkkejä arvottavista lauseista löydät napauttamalla alla olevaa linkkiä.

Arvoarvostelma on lause, joka liittää johonkin asiaan arvon.

http://www.kammo.net/

hauskat-lauseet/?maara=10&submit=Arvo%21

Tehtäviä

  1. Luettele viisi kuvailevaa lausetta.
  2. Luettele viisi arvottavaa lausetta.
  3. Luettele viisi lausetta, jotka sekä kuvailevat että arvottavat.
  4. Luettele viisi lausetta, jotka eivät kuvaile eivätkä arvota.
  5. Mikä ero on propositiolla ja arvottavalla lauseella?

Tiedon hankkimismenetelmät

Perinteisesti tietoa on yritetty hankkia neljällä menetelmällä. Tämä jaottelu ei ole nykyään muodissa, mutta sitä opetettiin ennen yliopiston filosofian kursseilla.

Arvovallan (auktoriteetin) menetelmä



Rooman paavi on erehtymätön puhuessaan paavin istuimelta.

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoremmat hyväksyivät vanhemman polven ihmisten käsitykset. He yksinkertaisesti uskoivat, että vanhemmat ja viisaammat olivat oikeassa.

Yhteiskunnan kehittyessä valta ja rikkaus kasaantuivat harvojen käsiin, ja oli tapana, että vaikutusvaltaisimpien ihmisten käsityksiä pidettiin tosina. Keskiajalla pappien käsityksiä pidettiin esimerkiksi kristinuskon, islamin ja hinduismin piirissä tosina.

Todellisuustutkimus (tiede) hylkää arvovallan menetelmän siksi, ettei tietolähteen nauttima arvovalta riitä tiedon totuuden arvosteluperusteeksi. Kaikkea vanhaa tietoa on todellisuustutkimuksen (tieteen) piirissä voitava arvostella, ja kaikki tieto on pystyttävä yhä uudelleen ja uudelleen perustelemaan.

Tehtäviä

  1. Miten voit tarkistaa, onko filosofian professorin esittämä väite tosi?
  2. Miten eduskunnan valiokunnat valitsevat asiantuntijansa?
  3. Ottakaa selvää siitä, kuka on eduskunnan eniten käyttämä asiantuntija.

Uskon menetelmä


Suurten uskontojen piirissä on ajateltu, että uskonnollinen usko kelpaa tiedon hankkimismenetelmäksi.

Historia osoittaa kuitenkin, että ihmiset ovat lujasti uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin: noitien polttamiseen roviolla, rotujen eriarvoisuuteen, naisten huonommuuteen jne.

Aikoinaan ihmiset uskoivat, että Aurinko kiertää Maata, ja tämä on kirjattu useisiin pyhiin kirjoihin.

Tehtäviä

  1. Mitä vaaroja on herkkäuskoisuudessa?
  2. Miksi uskontoja opetetaan kouluissa?
  3. Onko tunnustuksellisen ja tunnustuksettoman uskonnon opetuksen välillä mitään eroa?
  4. Miksi ateismia ei opeteta kouluissa? Ateismihan on varsin äkkiä opetettu. Sanotaan vain lause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa".
  5. Keksisivätkö ihmiset uskontoja, jos niistä ei puhuttaisi missään?

Sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmä



Todellisuustutkimuksen (tieteen) kehittyessä "sisäistä oivalluskykyä" (intuitiota), alettiin pitää tärkeänä tiedon lähteenä. Muinaiskreikkalainen Platon ajatteli, että ihminen voisi sisäisen oivalluksen välityksellä olla kosketuksissa jonkinlaiseen oikean tiedon maailmaan, josta hän voisi ammentaa tietoa.

Nykyaikainen todellisuustutkimus (tiede) on kuitenkin osoittanut, että sisäinen oivallus (intuitio) voi johtaa pahasti harhaan. Myös elämänviisautta voidaan paremmin oppia elämällä kuin kammiossa mietiskelemällä.

Oli oivalluksesi miten kiehtova tahansa, sinun on pystyttävä perustelemaan se jollain muulla menetelmällä kuin intuitioilla.

Tehtäviä

  1. Miksi pelkkä oivallus ei riitä osoittamaan keksittyä asiaa todeksi?
  2. Mistä johtuu, että monet ihmiset pitävät arvovaltaisten ihmisten oivalluksia tosina, vaikka niille ei ole esitetty minkäänlaisia perusteluja?
  3. Mikä viimeaikainen oivalluksesi on osoittautunut virheelliseksi?

Todellisuustutkimuksen (tieteellinen) menetelmä


Todellisuustutkimuksen (tieteelliselle) menetelmälle on ominaista, tai ainakin sille pitäisi olla ominaista, että se on itseään korjaava menetelmä. Todellisuustutkimuksen (tieteellinen) menetelmä sisältää - tai ainakin sen tulisi sisältää - myös tiedon totuuden arvosteluperusteet (kriteerit).

Todellisuustutkimus (tiede) arvostelee kolmea ensiksi mainittua menetelmää nimenomaan siksi, että niistä puuttuvat väitteiden perustelumenetelmät. Todellisuustutkimus (tiede) ei suinkaan väitä, että kaikki menneiden sukupolvien väitteet olisivat epätosia, eikä todellisuustutkimus (tiede) väitä, ettei intuition avulla voida keksiä tosia väitteitä. Todellisuustutkimus (tiede) sen sijaan väittää, ettei kolmen ensimmäisen menetelmän avulla voida perustella väitteitä riittävästi.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) luonne tulee selvemmäksi, jos tarkastellaan, millaisia tutkimusaloja (tieteitä) on olemassa. Ensiksi tutkimusalat voidaan jakaa ns. puhtaisiin tutkimusaloihin (tieteisiin) ja soveltaviin tutkimusaloihin (tieteisiin). Puhtaiden tutkimusalojen (tieteiden) piirissä voidaan erottaa kaksi ryhmää.

Toiseen ryhmään kuuluvat matematiikka ja logiikka.


Toiseen ryhmään kuuluvat ns. kokemustutkimusalueet (tieteet), joita ovat mm. fysiikka, kemia, tähtitutkimus, biologia, mielitutkimus (psykologia) jne.

Soveltavia todellisuustutkimusaloja (tieteitä) ovat mm. tekniset alat (tieteet), lääketutkimus (lääketiede), yhteiskuntatutkimus, maanviljelystutkimus jne.

Tehtäviä

  1. Voiko matematiikan professori laskea väärin?
  2. Voiko säieteoria olla väärä?
  3. Voiko jostain lääkkeestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä?

Ristiriidattomuus

Matematiikalla ja logiikalla on todellisuustutkimuksen (tieteiden) piirissä erityisasema. Niiden avulla ei luoda uutta tietoa maailmasta, mutta matematiikan ja logiikan kieltä käyttäen voidaan todellisuustutkimuksen (tieteen) tietoa ilmaista erittäin lyhyesti ja selkeästi. 

Kuten edellä on esitetty, matematiikka ja logiikka sisältävät pintainformaatiota.

Matematiikkaa ja logiikkaa käyttäen voidaan myös kehittää uusia todellisuustutkimuksen (tieteen) käsityksiä.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) piirissä näitä tutkimusaloja voidaan pitää automaattien teorian osina.


Aketeemikko Oiva Ketosen sanoin "todellisuus ei ole ristiriitainen".

Tehtäviä

  1. Miksi ristiriidattomuus on matematiikassa ja logiikassa tärkeä?
  2. Miksi ristiriidattomuus on tärkeä kaikissa tieteissä?
  3. Miksi jotkut ovat väittäneet, että todellisuus on ristiriitainen?
  4. Mistä johtuu, että "ristiriita" on monissa kielissä (myös Suomen kielessä) monimerkityksinen?
  5. Keksi eri sanat loogiselle ristiriidalle ja eturistiriidalle.

Havaintojen merkitys



Kokemustutkimuksen piirissä aistihavainnoilla ja laitteiden avulla aikaansaaduilla havainnoilla on tärkeä merkitys. Kokemustiedon totuutta voidaan arvioida vain havaintojen avulla. Havainnoilla on usein tärkeä osuus myös uuden tiedon luomisessa.

Tehtäviä

  1. Miksi tarkka ja täsmällinen havaintojen teko on hyödyllistä?
  2. Kuka otti havaintojen laajamittaiseen käyttöön tieteessä?
  3. Miten tähän henkilöön suhtauduttiin?

Yleistäminen havainnoista

Tärkeä kokemustutkimuksen menetelmä on havainnoista yleistäminen eli induktio. Havaintojen perusteella voidaan löytää uusia väitteitä, ja tällaisia väitteitä voidaan perustella tekemällä lisää havaintoja. Tällaista menetelmää käytetään mm. peruskoulun fysiikan ja kemian tunneilla.

Korkeakouluissa olisi mielestäni nykyistä enemmän opetettava kaikilla aloilla tilastotiedettä, jotta mitä tahansa liian pienellä ja huonosti edustavalla otoksella tehtyä tutkimusta ei käytettäisi ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen.

Yleisradion uutistoimituksessa pitäisi mielestäni olla ammattitilastotieteilijä, joka tarkistaisi uutisten tilastot.


Tehtäviä

  1. Voidaanko yllä olevasta kuvasta tehdä mitään johtopäätöksiä?
  2. Miksi useimmat ihmiset yleistävät liian pienestä määrästä havaintoja?
  3. Miten tällaista voitaisiin torjua?
  4. Mistä johtuu, että fyysikot eivät hyväksy havaintoja valoa nopeammin kulkevista neutriinoista?
  5. Mistä johtuu, että fyysikot sanovat, että jokin viittaa Higgsin hiukkasten olemassaoloon?
  6. Mistä johtuu, että tilastotieteilijäin asiantuntemusta ei käytetä riittävästi suomalaisessa yhteiskunnassa.
  7. Mistä johtuu, että filosofit jankuttavat induktion heikkouksista mutta eivät vaadi tilastotieteen antamaa tarkkuutta.

Humen ongelma



David Humen mukaan ainoa tapa saada tietoa luonnosta on havaintokokemus. Tähänastisten havaintokokemusten perusteella luonnosta ei löydy minkäänlaista luonnon välttämättömyyttä.

Humen mukaan ollen ajatus siitä, että tietty tapahtuma on toisen tapahtuman syy perustuu ajattelutottumukseen eli siihen, että tähänastisten havaintojen perusteella ilmiöt säännöllisesti seuraavat ajallisesti toisiaan.

Näin ei kuitenkaan tapahdu välttämättä aina. Ei ole loogisesti mahdotonta, että Aurinko ei nouse huomenna.

Fysiikan ja tähtitieteen perusteella auringon nousemista huomenna voidaan kuitenkin pitää hyvin todennäköisenä.

Tehtäviä

  1. Laske todennäköisyys sille, että Aurinko ei nouse huomenna (laskutikun antama tarkkuus riittää).
  2. Voidaanko tilatotieteellä laskettujen riippuvuuksien (korrelaatioiden) avulla todistaa syy-seuraussuhde?
  3. Mitä ovat väliintulevat muuttujat?
  4. Hukkumistapausten ja jäätelön myynnin välillä on melko vahva riippuvuus. Pitäisikä jäätelön myynti lopettaa?
  5. Mikä on kaksoissokkokoe?
  6. Missä aivojen rakenteissa ajatustottumukset syntyvät?
  7. Miksi ajatustottumusten muuttaminen on vaikeaa?

Yksikin havainto voi kumota aikaisemmat käsitykset

Karl Popper on Humen väitteisiin nojautuen asettunut eräässä mielessä vastustamaan induktion käyttöä todellisuustutkimuksessa (tieteessä). Popper asettaa oikeaksi todistamisen tilalle virheelliseksi osoittamisen. Yksikin väitteen vastainen havainto nimittäin riittää kumoamaan väitteen (falsifikationismi).

Epäilemättä Hume ja Popper ovat oikeassa siinä suhteessa, ettei ole mitään loogista syytä siihen, että luonto on sellainen kuin se on. Me emme todellakaan voi saada tietoa luonnosta istumalla tutkijankammiossa ja käyttämällä pelkkää logiikkaa. Sen sijaan meidän on mentävä luontoon tekemään havaintoja.


Ernest Nagel.

Ernest Nagelin mukaan luonnonilmiöiden selittäminen on selitettävän tapahtuman syiden esittämistä.


Hempelin–Oppenheimin malli eli peittävän lain malli on tieteellisen selittämisen tapa, joka vastaa kysymykseen:

"Miksi jokin ilmiö E tapahtui?"

Mallissa selitettävä ilmiö X seuraa loogisesti yhtäältä yleisistä laeista ja tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista.

Tämän vuoksi peittävän lain soveltaminen ilmiön X selittämiseksi vaatii alkuehdot ja ainakin yhden yleisen lain.

hempel-oppenheim

Saat kuvan suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Selittävän osan ja selitettävän osan suhde voi olla myös induktiivinen (loogisesti epäpätevä), ja yleispätevän lain asemesta selittävä osa voi sisältää myös tilastollisia lakeja; tällöin

"Miksi välttämättä P?"

voidaan lieventää muotoon

"Miksi mahdollisesti P?"

Tehtäviä

  1. Miten kehitysoppi selittää luonnon ilmiöitä?
  2. Miksi kehitysoppia vastustetaan?
  3. Miten varmana kehitysopin totuutta pidetään biologien keskuudessa?
  4. Ottakaa selvää siitä, mistä syystä Popper luopui itse falsifikationismista?
  5. Mihin tieteenalaan falsifikationismiä pitäisi soveltaa nykyistä ankarammin?

Fallibilismi

Fallibilismi (lat. fallibilis 'erehtyväinen') on käsitys, jonka mukaan mitään kokemusväitettä ei voida todistaa lopullisesti oikeaksi, koska aina on mahdollista tuoda esille uusia tapoja käsityksen kumoamiseksi. Fallibilismi korostaa falsifioitavuutta (eli teorian tai muun väittämän vääräksi osoittamista) tieteellisyyden arvosteluperusteena (kriteerinä).


Charles S. Peirce.

Ensimmäisenä nykyaikaisen fallibilismin esitti Charles S. Peirce, ja Karl Popper kehitti fallibilismin teoriaa 1930-luvulla tieteellisen tiedon mittapuuksi. Hän tuli siihen tulokseen, että minkään käsityksen totuudenmukaisuutta ei loppujen lopuksi voida täysin todistaa: käsityksiä voidaan ainoastaan kumota, ja niihin voidaan uskoa "parhaana tämänhetkisenä tietona".

Tehtäviä

  1. Luettele viisi sellaista luonnontieteiden avulla selvitettyä ilmiötä, joita edes Sir Karl Popper ei olisi pystynyt kumoamaan.
  2. Missä asioissa yksittäinen ihminen usein erehtyy?
  3. Missä tieteissä tehdään eniten erehdyksiä?

Täten tulisi luottaa ainoastaan niihin käsityksiin, jotka ovat ainakin periaatteessa kumottavissa. Popper viehtyi ajatukseen kuultuaan paikallisessa yliopistossa Albert Einsteinin luennon, jossa Einstein esitteli keksimäänsä suhteellisuusteoriaa ja kertoi olevansa valmis hylkäämään sen, jos joku löytäisi sen kanssa ristiriitaisia todisteita.


Sir Karl Popper.

Teoksessaan Arvauksia ja kumoamisia – tieteellisen tiedon kasvu (1963) Sir Karl Popper esitti, että tiede oppii virheistään ja että oppiessamme tiedoistamme ja korjatessamme niitä tietomme kasvaa, vaikka emme koskaan voi olla aivan varmoja siitä, että olemme lopullisesti oikeassa.

Näin tieteestä tulee totuudenkaltaisempaa. Popperin mukaan ei ole mitään syytä ryhtyä relativisteiksi (suhteellisen totuuden kannattajiksi) tai skeptikoiksi (totuuden olemassaolon epäilijöiksi), vaikka emme voikaan olla aivan varmoja siitä, että olemme lopullisesti oikeassa. Olemme kuitenkin aina vain lähempänä lopputulosta, joten pitkällä tähtäyksellä lopputulos on aina vain lähempänä totuutta.

Jotta käsitystä (teoriaa) voitaisiin pitää totena, sen pitäisi falsifioitavuusvaateen mukaan periaatteessa olla todistettavissa tutkimuksella vääräksi. Esimerkiksi käsityksen, jonka mukaan "kaikki korpit ovat mustia", voisi falsifioida löytämällä punaisen korpin.

Sellainen käsitys (teoria), jota ei voida osoittaa vääräksi, ei siis täytä fallibilismin mukaan tieteen arvosteluperusteita (kriteereitä). Esimerkiksi psykoanalyysia on käytetty esimerkkinä käsityksestä, jota on vaikea kumota.

Fallibilismin mukaan hyvä tieteentekijä ei siis ole niinkään kiinnostunut siitä havaintoaineistosta, joka on käsityksen (teorian) kanssa sopusoinnussa, vaan nimenomaan siitä, jonka kanssa käsityksellä (teorialla) on ongelmia. Popperin mukaan on helppo saada havainnot sopimaan yhteen käsityksen (teorian) kanssa jo sosiaalipsykologisista syistä. Fallibilismi korostaa arvostelun (kriittisyyden) merkitystä tieteen kehityksessä.


Falsifikaatiokriteeri ei voi käsitellä olemassaoloväitteitä sellaisenaan, koska emme voi millään tavoin todistaa, että jokin asia ei olisi. Siksi olemassaoloa ei oleteta ennen kuin olemassaolemattomuus falsifioidaan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä sellaista Galileo Galilei havaitsi, mikä kumosi aikaisemmat käsitykset?
  2. Miksi silminnäkijät saattavat saada tapahtumasta erilaisia käsityksiä?
  3. Miksi fyysikot sepittävät pimeitä aineita ja pimeitä energioita, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa painovoimateorioitaan?

Vahva tai heikko todistuksen taakka on väitteen esittäjällä


Jos todellisuustutkimuksen (tieteen) tehtävä olisi kumota väitteitä, todellisuustutkimuksen (tieteen) olisi helppoa keksiä yhä uusia virheellisiä väitteitä ja sitten kumota ne havainnoilla. Voitaisiin myös melko helposti keksiä sellaisia väitteitä, joita Popperin olisi vaikea kumota, mutta jotka kuitenkin olisivat ilmeisen virheellisiä.

Esimerkiksi voidaan väittää, että Siriusta kiertää kiertotähti (planeetta), jolla asuu suomea puhuva aasirotu. Väitettä ei nykyisin apuneuvoin voida kumota, mutta pitäisikö meidän sen takia pitää sitä totena?

Jo edellä on esitetty, että väitteen esittäjällä on todistuksen taakka.

Niin kauan kuin yllä esitetyn väitteen esittäjä ei ole tuonut esiin mitään todisteita mainitunlaisen aasirodun olemassaolon puolesta, velvollisuutemme on pitää väitettä epätotena (tämä on eräs tieteen normeista). Monet uskonnot eivät hyväksy sitä, että heillä olisi heidän esittämiensä väitteiden vuoksi todistuksen taakka.

Jopa melkoinen määrä suomalaisia filosofeja heittäytyy uskontojen ja jumalattomuuden välimaastoon (agnostikoiksi), vaikka he kaikessa muussa toiminnassaan ajattelevat, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä.


Odotant mielenkiinnolla sitä, että väitöskirjan voi korvata lukemalla yhden luvun teoksesta A. A. Milne: Nalle Puh.

Vahva todistuksen taakka tarkoittaa sitä, että todistuksen taakka on aina väitteen esittäjällä.

Heikko todistuksen taakka tarkoittaa sitä, että olemassaoloväitteen todistuksen taakka on väitteen esittäjällä-

Tehtäviä

  1. Miksi todistuksen taakka on väitteen esittäjällä?
  2. Keksi viisi nykytodellisuuden väitettä, joita ei voida edes periaatteessa todistaa tosiksi tai virheellisiksi.
  3. Keksi viisi menneisyyttä kuvaavaa käsitystä, joita ei voida edes periaatteessa todistaa tosiksi tai virhellisiksi.
  4. Voidaanko tulevaisuutta koskevia väitteitä todistaa tosiksi tai epätosiksi?
  5. Mistä syystä jotkut tutkijat sepittävät havaintoja itse?
  6. Miten tällainen voitaisiin estää?
  7. Mikä ero on vahvalla todistuksen taakalla ja heikolla todistuksen taakalla?
  8. Mistä syystä jotkut vastustavat molempia?
  9. Onko todistuksen taakka normi vai tosiasiaväite?
  10. Perustele todistuksen taakkaa?

Itsekorjaavuus, itsenäisyys ja kehittyvyys


C. S. Peirce.

Yhdysvaltalainen C. S. Peirce puolusti viime vuosisadalla ajatusta tieteen itsekorjaavuudesta. Hänelle se merkitsi erityisesti virheiden korjaamista.

Peircen jälkeen on usein huomattu, että havaintojen lisääntyessä virheellisiä oletuksia on hylätty.

Itsekorjaavuus voi koskea sekä totuutta että menetelmää totuuden saavuttamiseksi.

Itsekorjaavuuteen liittyy läheisesti myös itsenäisyyden (autonomisuuden) käsite. Jollei tieteellinen yhteisö ei itse pysty korjaamaan virheitään, ei sitä voi tehdä mikään muukaan laitos – ei jumala, puolue, kuningas tai Delfoin oraakkeli.

Itsenäisyys on välttämätöntä itsekorjaavuudelle. Totuuden ja paikkansapitävyyden arviointiperusteiden valinnassa ja niiden soveltamisessa tieteen tulee olla itsenäinen. Toisaalta täytyy muistaa, että tiede pystyy kyllä toipumaan myös itsenäisyyyden loukkauksista.

Tieteen kehittyminen eli sisällöllinen kasvu on muita arvosteluperusteita (kriteerejä) huomattavasti mutkikkaampi. Kumpi on tärkeämpää, vanhojen väitteiden kumoaminen vai uusien keksiminen?

Toiseksi tiedon kasvu on mahdollista vain sovellettaessa tieteellistä menetelmää oikein. Mitään oikotietä ei ole; tieteen on selviydyttävä kohti entistä paremmin selittäviä ja entistä totuudenmukaisempia käsityksiä autonomisuuden ja itsekorjaavuuden turvin.

Käsitystä, jonka mukaan tiede on kehittyvää, sanotaan joskus kumulatiiviseksi tieteenkäsitykseksi.

Jotkut pitävät kumulatiivisen tieteenkäsityksen vastakohtana Thomas Kuhnin käsitystä, jonka mukaan tiede kehittyy vallankumousten avulla. Vallankumousten välisenä aikana vallitsee jokin paradigma, joka estää tiedettä kehittymästä.


Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja arvovallan asemassa olevaa käsitystä (teoriaa) tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa.

Paradigma tulee kreikan sanasta "παράδειγμα" (paradeigma), "malliesimerkki", "esimerkki", "näyte".

Suomessa paradigmakäsitystä ovat arvostelleet mm. professorit Yrjö Ahmavaara, Jaakko Hintikka ja Raimo Lehti.

Voidaanko tiedettä arvostella?

Itse asiassa tiedettä arvostellaan runsaastikin. Tieteen arvostelua on esitetty melko paljon toisaalla näissä opintoaineistoissa.

Arvostelua on useita lajeja, mm. aiheetonta arvostelua ja aiheellista arvostelua.

Tiedeyhteisöt eivät yleensä välitä kovin paljoa kummankaan lajin arvostelusta.

Tieteen ulkopuolelta tulevasta arvostelusta useimmiten vaietaan.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että sana "paradigma" on suosittu?
  2. Mitkä tieteet eivät kehity ollenkaan?
  3. Tarkoittaako tieteen autonomisuus sitä, että tiedeyhteisön ulkopuolisten on hyväksyttävä tiedeyhteisön väitteet?

Yksilön ja yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä

Yksilö ja yhteiskunta



On tapana sanoa, että ihminen on yhteiskunnallinen eläin.

Hän elää ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Käytännössä ihmisen on vaikeaa elää yhteiskunnan ulkopuolella. Samoin on myös muilla yhteisöissä elävillä eläimillä.

Ihmisen perintötekijät, ihmisaivojen toiminnat ja aivojen rakenteet tekevät ihmisestä yhteiskuntaan sopivan. Yhteisö on ollut ja on edelleen hyvin tärkeä inhimillisen elämän synnylle ja jatkumiselle.

Ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta pohtii mm. yhteiskuntafilosofia. Sitä tutkivat myös sosiologia (=yhteiskuntaoppi) ja sosiaalipsykologia (=yhteisösielutiede).

Koska ihmisen ja yhteiskunnan suhde riippuu inhimillisistä arvoista, kysymys ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta on enemmän filosofinen kuin sosiologinen tai soaiaalipsykologinen.

Ihminen saa useimmiten yhteisöstä mielipiteensä ja arvonsa. Yhteisössä on tietysti aina myös niitä, joita yhteisön arvot eivät miellytä.

Ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta on hyvin monenlaisia käsityksiä. Erityisen kuuluisa käsitys on yhteiskuntasopimus.

Sosiaaliantropologia (yhteisöihmistiede) tarkastelee yksilöä ja yhteisöä seuraavissa viitekehyksissä.



Näin syntyy sukulaisia.

Sukulaisuus
  • Miten sukulaisuus määrittyy.
  • Sukulaisuussuhteet ja sukulaisten nimeäminen.
  • Kulttuurinen logiikka.
Avioliitto laitoksena
  • Avioliiton tehtävät
  • Avioliittomuodot ja avioliiton luonne
  • Aviopuolison valinta
  • Perhe
Sosiaalisen valvonnan viitekehys: päätöksenteon, politiikan ja oikeuksien maailma
  • Politiikka, valvonta ja sukulaisuus
  • Kulttuuriset arvot ja merkitykset
  • Viitekehys ja käytäntö
  • Sukupuolijärjestelmä: naisen asema

Tehtäviä

  1. Millä tavoin yhteiskunta on monimutkaistunut viimeisen jääkauden jälkeen?
  2. Mistä tämä monimutkaistuminen johtuu?
  3. Onko monimutkaistuminen ollut mielestäsi hyvä vai paha asia?
  4. Onko sosiaalinen valvonta lisääntymässä vai vähenemässä?
  5. Millaista valvontaa pitäisi lisätä ja millaista vähentää?

Oikeudenmukaisuuden ja vapauden käsitteet

Oikeudenmukaisuus

Koska käsite "oikeudenmukaisuus" on arvosidonnainen, sen määritelmästä ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä.

Oikeudenmukaisuutta on käsitelty laajasti muissa tämän oppikirjasarjan osissa.



Ihmisillä on usein taipumus toimia itsekkäästi. Monet ajavat omaa etuaan muista ihmisistä välittämättä. Usein ystäviä ja sukulaisia kohdellaan paremmin kuin muita ihmisiä. Virkamiehiä ja päätöksen tekijöitä lahjomalla yritetään saavuttaa (ja myös saavutetaan) etuja.


Kungfutse.

Jo kauan sitten ihmisiä pyrittiin opettamaan oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Muinaiskiinalainen ajattelija Kungfutse opetti:

"Mitä et toivo tehtävän itsellesi, sitä älä tee muille."

Muinaiskreikkalainen ajattelija Platon puolestaan opetti:

"Minun pitää tehdä muille mitä toivoisin tehtävän itselleni."

Kungfutsen ja Platonin opetusta kutsutaan kultaiseksi säännöksi. Se opettaa välttämään itsekkyyttä ja suhtautumaan muihin ihmisiin tasapuolisesti.

Muinaiset Intian jainalaiset kehottivat kohtelemaan kaikkia eläviä olentoja samalla tavalla kuin toivoisi kohdeltavan itseään. Jainalaiset ovat rakentaneet mm. sairaalan, jossa he hoitavat sairaita lintuja.

Voidaan ehkä sanoa, että jainalaiset olivat ensimmäisiä posthumanisteja.

Oikeudenmukaisuus merkitsee monien mielestä myös tasa-arvoa. Tasa-arvoisuuden periaatteet on esitetty Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien julistuksessa.

Tehtäviä

  1. Miksi oikeudenmukaisuuden jumalalla on side silmillä?
  2. Voidaanko oikeudenmukaisuutta mitata?
  3. Onko kultaisesta säännöstä mitään apua hyvin mutkikkaisen siveysongelmien ratkaisissa?
  4. Millaisia oikeudenmukaisuuden määritelmiä löydät Internetistä?
  5. Miten itse määrittelet oikeudenmukaisuuden?

Oikeudenmukaisuuden sovellutuksia



Kultainen sääntö opettaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Jos minä olisin nälkää näkevä lapsi Afrikassa, toivoisin, että joku antaisi minulle ruokaa. Minun on kohdeltava tuota lasta, kuten toivoisin kohdeltavan itseäni. Minun on omalta osaltani pyrittävä auttamaan tuota lasta.

Minun ei tule toivoa itselleni paljon karamelleja, hienoja vaatteita ja monenlaista tarpeetonta tavaraa, vaan minun on sanottava vanhemmilleni, että he auttaisivat mieluummin kehitysmaiden lapsia.

Monet sanovat, että oman maan asiat on pantava kuntoon ennen kuin ryhdytään auttamaan muita. Varsin yleisen käsityksen mukaan tämä ei ole oikeudenmukaista ajattelua. Tietysti monet haluavat vähentää epäoikeudenmukaisuutta omassa maassa.

Tasa-arvoperiaatteen mukaan on autettava siellä, missä hätä on suurin.

Oletko kieltänyt muilta lapsilta joidenkin omistamiesi esineiden käytön? Oletko käyttäytynyt itsekkäästi? Antaako omistusoikeus mielestäsi sinuööe oikeuden kieltää esineen käyttö muilta?

Tehtäviä

  1. Maailmassa on tavattoman paljon asioita, joiden suhteen yleisen käsittyksen mukaan vallitsee epäoikeudenmukaisuutta. Tee omien mielipiteittesi mukaista luetteloa epäoikeudenmukaisuuksista.
  2. Pohdi, miten mainittuja epäoikeudenmukaisuuksia voitaisiin poistaa.
  3. Pohtikaa, miten omaa itsekkyyttä voi hillitä. Onko oman itsekkyyden hillitseminen mielestäsi tarpeellista?
  4. Toisaalla on todettu, ettei kultaisella säännöllä ole pystytty ehkäisemään edes koulukiusaamista. Onko kultaisella säännöllä merkitystä kansainvälisessä politiikassa?

Esimerkki: Nälkä

Maailmassa tuotetaan tänä päivänä ruokaa enemmän kuin koskaan, niin paljon, että tasaisesti kaikille jaettuna sitä riittäisi jokaiselle kaksi kiloa päivässä: yli kilo viljaa, papuja ja pähkinöitä, noin puoli kiloa lihaa, maitoa ja munia sekä puoli kiloa hedelmiä ja vihanneksia. Tästä huolimatta noin miljardi ihmistä eli noin joka kuudes näkee nälkää.

Nälkä ja köyhyys liittyvät toisiinsa erottamattomasti. 1,2 miljardia ihmistä maailmassa joutuu elämään alle dollarilla, ja yli kolmen miljardin ihmisen on selviydyttävä alle kahdella dollarilla päivässä. Nälkä ei siis johdu ainoastaan ruuan puutteesta, vaan myös siitä, ettei köyhillä ole siihen varaa.


Toisaalta köyhyys aiheuttaa nälkää siten, että köyhillä ei ole ruuan tuottamiseen tarvittavia välineistä, kuten maata, siemeniä, työvälineitä, pääomaa, työvoimaa tai tietotaitoa. Kaksi kolmannesta maailman köyhistä elää maaseudulla, ja kehitysmaiden tärkein työllistäjä ja elinkeino on maatalous.

Nälkä ja köyhyys koskettavat eniten naisia. Jokaisesta maailman kymmenestä köyhästä nälkäisestä seitsemän on naisia. Lisäksi noin kolmasosa kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Köyhyyden naisistumiseen on syynä muun muassa se, että naisilla ei ole riittävästi valtaa, koulutusta eikä tuotantovoimavaroja.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan nälkäongelmaan ei ole riittävän voimakkaasti puututtu osittain siksi, että on ajateltu taloudellisen kasvun vähentävän köyhyyttä ja nälän poistuvan itsestään. Köyhyyden vähentäminen vie aikaa, ja nälkäongelmaan pitäisi FAO:n mielestä vastata välittömästi.

Toisaalta nälkä ei ole ainoastaan köyhyyden aiheuttamaa, vaan nälkäongelma tuottaa lisää köyhyyttä. Nälkäiset lapset eivät kasva normaalisti eivätkä opi riittävästi. Nälkäiset aikuiset eivät jaksa tehdä raskasta työtä, he sairastuvat useammin ja kuolevat nuorempina kuin ne, jotka saavat riittävästi ravintoa.


Thomas Malthus.

Thomas Malthus esitti 1798, että nälkä ei häviä koskaan, koska ihmiset lisääntyvät nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Joissain maissa kuten Suomessa tämä ”Malt­husin laki” ei enää pidä paikkaansa. Sen sijaan esimerkiksi Intiassa nälkä ei ole vähentynyt ollenkaan maan itsenäistymisen jälkeen, koska väestö on kasvanut suurin piirtein samaa vauhtia kuin elintarvikkeiden tuotanto.

On joka tapauksessa selvää, että maapallon ravinnontuotannolla on jokin yläraja. Jos ihmiskunnan lisääntyminen ei pydähdy muuten, ravinnon puute pysäyttää sen aikanaan joka tapauksessa.

Nykyinen nälkä ei ole ruuan tuotantoon liittyvä ongelma, sillä nykyisellä ravinnon tuotannolla kaikki maailman ihmiset voitaisiin ruokkia. Joillain alueilla, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ruuan tuotanto on vähentynyt, vaikka väestö on kasvanut. Syynä ovat olleet mm. poliittinen sekasorto, sodat ja hallitukset, jotka eivät ole välittäneet köyhien nälästä. Vallanpitäjien lapset eivät ole juuri missään kärsineet nälästä.


Vuonna 2025 maailman väestön arvioidaan olevan jo noin 8 miljardia nykyisen 6 miljardin sijasta. Vettä ei riitä, metsiä ei voida hävittää ilman pahoja luonnontuhoja, ilmasto muuttuu väistämättä, autiomaat kasvavat ja maaperä huononee. Keinokastelu lisää maaperän suolaisuutta.

Vaikka kasveja, joiden perintötekijöitä on muunneltu, vastustetaan voimakkaasti, köyhien maiden on pakko ottaa käyttöön tällaiset kasvit taatakseen elintarvikkeet kasvavalle väestölle.

Varakkaiden maiden tukimaksut maataloudelle ovat joinakin vuosina ylittäneet koko Afrikan kansantuotteen. On myös anottu, että Afrikan köyhien sortoa harjoittavat hallitukset ja köyhissä maissa yleinen lahjonta olisi poistettava, jotta nälkää voitaisiin edes yrittää poistaa.

Suurin uskonto, katolinen kristinusko, vastustaa paavin johdolla syntyvyyden säännöstelyä. Raamatussa sanotaan mm.:

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:

"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne."

http://www.evl.fi/raamattu/1992/


1Moos.1.html#o1

Tehtäviä

  1. Miten maailman nälkää voitaisiin lievittää nyt?
  2. Miten maailman nälkää voitaisiin vähentää tulevaisuudessa?
  3. Millä tavalla sinä voisit vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
  4. Millä tavalla Suomi voisi vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
  5. Miten uskontojen vaikutusta nälänhätiin voitaisiin vähentää?

Miksi on lakeja ja mittapuita (normeja)


Jos ihmiset ovat itsekkäitä ja ajavat omia etujaan muista välittämättä, tämä johtaa usein riitoihin ja yhteisön häviöön. Jo muinaiset esi-isämme kehittivät sääntöjä riitojen ratkaisemiseksi oikeudenmukaisuuden pohjalta.

Oikeutta käytiin käräjillä, ja ylimpänä riitojen ratkaisijana oli usein heimopäällikkö, jonka oletettiin olevan puolueeton.

Kun opittiin kirjoitustaito, kuninkaat ja heimopäälliköt alkoivat merkitä muistiin erilaisia sääntöjä. Syntyivät lait. Erittäin kuuluisaksi on tullut kuningas Hammurabin laki, jossa säädetään, miten vahingonteko on korvattava.

Laki voi olla hyvä tai huono, ja vahingon korvaaminen toisella vahingolta kuten oli laita kuningas Hammurabin laissa, ei varmaan ole viisas periaate. Mutta kun laki on kaikille sama se lisää tasa-arvoa, jota monet pitävät oikeudenmukaisena.

Jokaisessa yhteisössä vaikuttaa lakien lisäksi kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyritään noudattamaan. Tällaisia sääntöjä kutsutaan usein normeiksi. Hyvin yleisiä normeja ovat esimerkiksi kielto tappamiselle, varastamiselle ja valehtelemiselle.

Täsmällisemmin nämä normit on kirjoitettu kunkin valtion lakeihin.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millaisia lakeja ja järjestyssääntöjä on olemassa kouluja varten.
  2. Mitä kirjoittamattomia sääntöjä koulussa noudatetaan?
  3. Pitäisikö kaikki kirjoittamattomat säännöt kirjata paperille?
  4. Mikä vika on siinä ajattelussa, että vahinko on korvattava toisella vahingolla.
  5. Onko omenavarkaan pitäminen kalliissa vankilassa viisasta?
  6. Miten muinaissuomalaiset suhtautuivat naurisvarkauteen?
  7. Mikä oli kuritushuone? (Suomen lainsäädännöstä kuritushuone rangaistusmuotona poistettiin vuonna 1975).

Vapaus arvona

Mitä vapaus on




Edellä on todettu:
Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimijan mahdollisuutta tehdä tietynlaisista rajoituksista vapaita päätöksiä.
Siitä, mitä vapaus (liberty, freedom) on, ei ole yksimielisyyttä.

Yksinkertaisimpia ehdotuksia yleiseksi vapauden käsitteeksi on käsitys vapaudesta esteiden puutteena.

Esimerkiksi filosofi Immanuel Kantin mukaan vapaus on vapautta pakottamisesta, ja valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.

Vapautta voidaan myös pitää yksilön kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Poliittisessa keskustelussa erotetaan usein positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Nämä käsitteet esitteli Isaiah Berlin (1909-1997) artikkelissaan Two Senses of Liberty (=kaksi vapauden eri merkitystä).

Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että vapaus on aina vapautta jostain eli negatiivista vapautta.

Heidän mielestään vapautta johonkin pitäisi sanoa oikeudeksi johonkin.

Vahinkoperiaatetta on käsitelty perinpohjaisesti toisaalla näissä aineistoissa.

Tehtäviä

  1. Mitä oikeuksia sinulla on Suomen kansalaisena?
  2. Mitä vapauksia sinulla on Suomen kansalaisena?
  3. Mitä vapauksia sinulta tosiasiallisesti puuttuu?

Negatiivinen vapaus




Tavallisesti vapaus merkitsee pakon puuttumista. Pakkoa esiintyy, kun muut ihmiset pakottavat sinut käyttäytymään jollain tavalla tai estävät sinua käyttäytymästä jollain tavalla.

Jos kukaan ei pakota sinua, sinulla on negatiivinen vapaus.

Jos joku on pannut sinut vankilaan ja pitää sinua siellä, et ole vapaa.

Et ole vapaa, jos sinulla ei ole lupa poistua maasta tai jos haluat elää homoseksuaalisessa tai lesbolaisessa suhteessa sellaisessa maassa, jossa se on kiellettyä

Useimmat hallitukset rajoittavat kansalaistensa vapautta.

Tehtäviä

  1. Milla tavalla Suomen hallitus rajoittaa sinun vapauttasi?
  2. Millä tavalla koulu rajoittaa sinun vapauttasi?
  3. Millä tavalla vanhempasi tai sukulaisesi rajoittavat sinin vapauttasi?
  4. Millä tavalla ystäväsi rajoittavat sinun vapauttasi?
  5. Millä tavalla vastustajasi rajoittavat sinun vapauttasi?

Vapauden rajoitusten perusteluja



Usein rajoituksia perustellaan sillä, että ne suojelevat muita kansalaisia.

Jos kaikki saisivat tehdä mitä tahtovat, vahvimmat ja röyhkeimmät syyllistyivät mielivaltaan heikkoja kohtaan.

Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihminen saa tehdä mitä tahansa, mikä hän ei aiheuta vahinkoa muille.

Tehtäviä

  1. Mitä sellaista vahinkoa ihminen voi tehdä itselleen, josta ei ole vahinkoa muille?
  2. Mitä sellaista olet tehnyt, mistä oli vahinkoa muille?
  3. Mitä seurauksia siitä oli?

Negatiivisen vapauden arvostelua

Käytännössä on vaikea ratkaista, mikä aiheuttaa vahinkoa muille.

Otetaanko huomioon esimerkiksi toisen tunteiden loukkaaminen.

Jos otetaan, erilaiset elämäntavat pitäisi kieltää, koska ne loukkaavat joidenkin tunteita.

Esimerkiksi nudistipariskunta saattaa esiintyä omalla pihallaan alasti, ja tämä voi loukata naapureiden tunteita.


Tehtäviä

  1. Monet pitävät jumalanpilkkaa pahempana asiana kuin väkivaltaa. Mitä perusteluja voidaan esittää sille, että he ovat väärässä? Suomalainen Edvard Westermarck (1862-1939) on esittänyt jyrkkää arvostelua jumalanpilkkalakeja ja uskonnollisten tunteiden loukkaamisen suojaamista vastaan. Ottakaa selvää, millaista arvostelua Westermarck on esittänyt.
  2. Mitä mieltä olet pakollisesta aamuhartaudesta (esimerkiksi koulun päivän avauksena).
  3. Keskustelkaa sukupuolisen kanssakäynnin vapauden toivottavuudesta / vastustettavuudesta.
  4. Miten pitäisi suhtautua henkilöihin, jotka levittävät tahallaan AIDS:ia?
  5. Luettele kymmenen eri tapaa, jolla yhteiskunta rajoittaa koululaisen vapautta.

Positiivinen vapaus (vai oikeus?)

Onko positiivista vapautta olemassa

Joidenkin mielestä positiivista vapautta ei ole olemassa. Heidän mielestään pitäisi puhua oikeuksista.

Seuraavassa esityksessä seurataan kuitenkin yksinkertaisen esityksen kirjoittanutta brittifilosofia.

Joidenkin mielestä negatiivinen vapaus ei ole yhtä arvokas kuin positiivinen vapaus. Positiivinen vapaus on vapautta päättää omasta elämästään.

Olet positiivisesti vapaa, jos voit tosiasiassa itse toimia, ja et ole positiivisesti vapaa, jos toimintasi on tosiasiassa jollakin tavalla pakotettua.

Monet positiivisen vapauden puolustajat ajattelevat, että todellinen vapaus on vapautta jonkinlaiseen itsensä toteuttamiseen siten, että yksilöt päättävät oman elämänsä valinnoista.

Positiivisiin vapauksiin voidaan ajatella kuuluvan myös villieläinten oikeuden elää lajityypillistä elämäänsä.

Tehtäviä

  1. Mitä positiivisia vapauksia sinulla on?
  2. Mitä positiivisia vapauksia sinulla ei ole?
  3. Mitä positiivisia vapauksia pidät tärkeinä?

Onko alkoholisti vapaa



Voidaan kysyä, ovatko alkoholistit vapaita, kun he ryyppäävät koko omaisuutensa tai tärvelevät oman terveytensä. Pikemmin tuntuu siltä, että alkoholi harjoittaa pakkoa, ihminen on alkoholin orja. Vaikka alkoholistin elämää ei rajoitettaisi, hän ei ole todellisuudessa vapaa.

Jopa negatiivisen vapauden kannattajat voivat väittää, että alkoholistien elämää pitäisi jollain tavalla rajoittaa, koska he eivät ole vastuussa teoistaan.

Tehtäviä

  1. Miten voitaisiin estää, etteivät alkoholi, tupakka ja huumeet leviäisi koululaisten keskuuteen?
  2. Pitääkö alkoholin, tupakan ja huumeiden käyttöä mielestäsi vähentää vai lisätä?
  3. Miksi alkoholismista on vaikea päästä eroon?
  4. Miksi tupakasta on vaikea päästä eroon?

Mielettömiä tekoja vapaasti

Joku voi tehdä elämässään täysin mielettömiä ratkaisuja aivan vapaasti. Positiivisen vapauden kannattajat saattavat sanoa, että sellainen ihminen ei ole todellisuudessa vapaa, koska hän tuhoaa mahdollisuudet toteuttaa itseään.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa mieletön teko?
  2. Mitä mielettömiä tekoja olet tehnyt viime aikoina?
  3. Mitä seurauksia niistä oli?
  4. Miten voit etukäteen tietää, että jokin teko on mieletön?

Voidaanko vapautta puolustaa panssarivaunuin



Isaiah Berlinin mukaan positiivinen vapaus voi olla sinulle ,monessa suhteessa vaarallinen, vapauden nimissä elämääsi voidaan rajoittaa vahvoinkin pakottein. Vapautta on puolustettu maailmassa napalmpommein, hävittäjin ja panssarivaunuin.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa holhouslaista ja kunnallisten virkaholhoojien tehtävistä.
  2. Pohtikaa, mitkä tekijät suomalaisessa yhteiskunnassa rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa.
  3. Mitä tarkoittaa sosiaalinen paine?
  4. Keskustelkaa alkoholin ja huumeiden käytön vapaudesta.
  5. Mitä tapahtuisi, jos Suomen nudistit päättäisivät marssia alasti jonkin kaupungin pääkatua (Suomessa on perustuslain takaama mielenosoitusvapaus). Mitä on viuhahtaminen?
  6. Tutkikaa mitä rajoituksia suomalaisesta yhteiskunnasta on viime vuosikymmeninä poistunut ja mitä on tullut lisää.
  7. Miksi meillä on eduskunta, jonka tehtävänä on säätää uusia rajoituksia?
  8. Useiden kaupunkien järjestyssäännöissä on kielletty julkisilla paikoilla ryyppääminen, ja poliisi on sakottanut joitain julkisilla paikoilla ryypänneitä. Suurin osa julkisilla paikoilla ryypänneistä on kuitenkin jätetty sakottamatta. Keskustelkaa tämän järjestyssäännön tarpeellisuudesta.
  9. Jos puhuttaisiin vain negatiivisista vapauksista, mitä tarkoittaisi uskonnonvapaus?
  10. Prostituutio ei ole Suomessa kiellettyä, mutta katuprostituutio on. Mitä seurauksia tällaisesta kaksinaisuudesta on?

Vapauden poistaminen: rangaistus

Rangaistusten puolustaminen



Millä tavalla rikollisen ruoskiminen kasvattaa rikollista?

Rangaistuksia on puolustettu mm. seuraavilla neljällä perusteella:
  1. Rikoksen sovittamisella
  2. Rangaistusten pelotusvaikutuksella
  3. Yhteiskunnan suojaamisella
  4. Rikollisen kasvattamisella.

Rangaistus rikoksen sovittamisena

Yksinkertaisimmassa muodossaan sovittaminen tarkoittaa sitä, että tahallinen lain rikkominen ansaitsee rangaistuksen.

Katsotaan, että lain rikkojien on kärsittävä.

Lievempiä rangaistuksia annetaan usein niille, jotka ovat olleet rikosta tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.

Äärimmäisessä tapauksessa rikollinen on mielisairas (lähinnä skitsofreenikko, jonka aivokudos on syystä tai toisesta vaurioitunut).



Usein katsotaan, että rangaistuksen ankaruuden tulee riippua rikoksen vakavuudesta (silmä silmästä, hammas hampaasta).

Joskus vastaavan rangaistuksen löytäminen voi olla vaikeaa.

Kuuden kuukauden kiristäjää ei voida tuomita kuudeksi kuukaudeksi kiristettynä olemiseen.

Tämä ongelma koskee vain periaatetta "silmä silmästä, hammas hampaasta".

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, kuinka paljon vangin pitäminen vankilassa suomalaisessa yhteiskunnassa maksaa.
  2. Mitä hyötyä omaisuutensa menettäneelle on siitä, että varkaalta katkaistaan käsi. Pystyykö kädetön maksamaan varastamansa omaisuuden takaisin?
  3. Miksi koston ajatus on mieletön?
  4. Miksi kosto ei ole hävinnyt edes Suomesta?
  5. Missä maissa kosto aiheuttaa hyvin suuria ongelmia?

Sovittamisen arvostelua



Sovittamisen taustalla on ajatustunne (emootio) kosto. Takaisin lyöminen on hyvin inhimillinen tapa vastata. Sovituksen kannattajat vetoavat tämän ajatustunteen yleisyyteen.

Kosto ei ole järkevä tapa toimia.

Sovitus ei huomioi rangaistuksen vaikutusta rikolliseen ja yhteiskuntaan. Rikos pitää sovittaa riippumatta siitä, vaikuttaako se rikollisiin myönteisesti vai ei.

Seuraussiveyden kannattajat sanovat tähän, että mikään teko ei ole oikea, jos siitä ei ole myönteisiä seurauksia.

Toiset vastaavat tähän, että mikäli teko on oikein, sen seuraamuksetkin ovat.

Varsin yleinen käsitys on se, että oman yhteisön tuomitsemat teot ovat vääriä..

Tehtäviä

  1. Miten pikkurikosten sovittamisessa pitäisi menetellä?
  2. Mikä olisi oikea tapa sovittaa pahoinpitelyrikoksia?
  3. Mitä murhaajalle pitäisi tehdä? Ota huomioon,että Yhdysvalloissa on teloitettu suuri määrä ihmisiä, jotka ovat osoittautuneet myöhemmin syyttömiksi.

Rangaistus rikosten ehkäisijänä

Varsin yleinen rangaistuksen puolustus on se, että rangaistus pelottaa lain rikkomista suunnittelevia.

Jos uskot, että joudut vankilaan, et ryhdy murtovarkaaksi, mutta jos et usko jääväsi kiinni, rangaistus ei vaikuta uran valintaasi.

Tämä ajattelutapa kiinnittää huomiota erityisesti rikoksen seuraamuksiin. Rikollisen kärsimykset korvataan hyödyllisillä vaikutuksilla yhteiskunnalle.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että rangaistukset ovat osoittautuneet tehottomiksi rikosten ehkäisyssä?
  2. Mistä johtuu, että suuriin taloudellisiin rikoksiin syyllistyneet joutuvat vain harvoin kiinni?
  3. Mitkä rikokset johtuvat sosiaaliturvan puutteista?

Arvostelua rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen



Jos rangaistusta käytetään rikollisten pelotteluun, myös viattomien tuomitseminen voi ehkäistä rikoksia.

Kerrotaan, että jossain päin Villiä Länttä hirtettiin ensimmäinen käsiin saatu mustaihoinen.

Ehkäisyteorian vastustajat sanovat, ettei edes kuolemanrangaistus vähennä murhia puhumattakaan siitä, että pikkuvarkaat pannaan talveksi vankilaan.

Tämä arvostelu perustuu kokeellisiin tutkimuksiin. On ollut vaikeaa löytää yhteyksiä rangaistusten kovuuden ja rikosten välillä.

Tehtäviä




Vanha laulu kertoo

MUURARI

1. Kevät toi, kevät toi muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin,
kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut,
niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.

2. Kesällä töitä teki muurari,
kesällä töitä teki maalari,
kesällä töitä teki hanslankari
ja rantojen hamppari.
Kuin veitsi minun rintaani viilsi
sinun katseesi viimeinen.
Se oli niin kylmä ja ylpee,
niin viekas ja petollinen.

3. Syksy vei, syksy vei muurarin,
syksy vei, syksy vei maalarin,
syksy vei rakennukselta hanslankarin
ja rannoilta hampparin.
Oi, miksi minä tummana synnyin,
miks en syntynyt vaaleana?
Minun armaani ei lemmi tummaa,
hän lempii vain vaaleata.

4. Talvella nälkää näki muurari,
talvella nälkää näki maalari,
talvella nälkää näki hanslankari –
lihoi linnassa hamppari.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut!
Niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.
Niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.



  1. Viime vuosisadan alkupuolella tämä laulu kuvasti tosiasioita. Onko vielä vähävaraisia ihmisiä, jotka haluavat talveksi vankilaan?
  2. Toinen kasku kertoo, että Yhdysvalloissa 1930- luvun pula-aikana vankilan ovet oli jätetty yöksi auki. Aamulla vankilassa oli väkeä enemmän kuin illalla. Mistä tämä johtui?
  3. Kylän pikkurikollinen oli kysynyt tämän kirjoittajan isältä, että paljonko saa, jos varastaa lehmän. Miehellä oli tarkoitus päästä talveksi vankilaan. Mitä tämä kertoo sen ajan sosiaalihuollosta (isäni oli sosiaalilautakunnan jäsen)?
  4. Missä määrin työttömyyskorvaukset ovat vähentäneet rikollissuutta?
  5. Ovatko leipäjonot vähentäneet rikollisuutta?

Yhteiskunnan suojeleminen

Hyvin usein varkaan tai raiskaajan vangitsemisella yritetään estää näiden tekojen jatkuminen.

Yhteiskuntaa pyritään suojaamaan ihmisiltä, joilla on taipumus rikkoa lakeja.



Jos joku on murtautunut taloon, silloin on mahdollista, että hän murtautuu myös toiseen taloon (tai samaan taloon uudestaan).

Yhteiskuntaa pyritään suojelemaan laittamalla murtautuja vankilaan.

Tätä perustelua on käytetty useimmiten väkivaltarikosten kuten murhien, pahoinpitelyjen ja raiskausten yhteydessä.

Tehtäviä

  1. Miten murtovarkauksia on vähennetty?
  2. Miksi raiskauksia ei liene onnistuttu vähentämään?
  3. Miten väkivaltarikollisuutta voitaisiin vähentää?

Arvostelua yhteiskunnan suojelemiselle

Suojelemiskäsitys voi toimia joidenkin rikosten kuten raiskausten suhteen. Sen sijaan, jos nainen myrkyttää pitkäaikaisen aviomiehensä, ei ole silti todennäköistä, että hän toistaisi rikoksensa. On epäilemättä vaikea tutkia, mitkä rikokset ovat viimeksi mainittua tyyppiä.

Toinen vastaväite on, että vankila suojaa yhteiskuntaa vain niin kauan kuin vankeus kestää.

Vankiloita on sanottu rikollisten yliopistoiksi siitä syystä, että rikolliset siellä oppivat toisilta rikollisilta lisää rikoksentekotapoja.


Tehtäviä

  1. Vapaa Ajatus -lehden toimittaja oli noin sata vuotta sitten vankilassa jumalanpilkasta. Vankilasta päästyään hän kirjoitti kirjan Vankilat, jossa hän osoitti, että vankilat ovat rikollisten yliopistoja. Myöhemmin mm. postmodernistit ovat esittäneet samaa. Miten asia voitaisiin korjata?
  2. Missä määrin yhteiskunnan pitäisi auttaa aviopuolison väkivallan kohteeksi joutuneita?
  3. Vähentyisivätkö murhat, jos avioliittolaitos lakkautettaisiin?

Rikollisten kasvattaminen

Tämän käsityksen mukaan rikollisten rankaiseminen kasvattaa heitä niin, etteivät he tee uusia rikoksia.

Tämän ajattelutavan mukaan vapaudenriisto voi olla hoitokeino.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, ettei rikollisia kasvateta vankilassa kunnon kansalaisiksi?
  2. Mitä rikollisten kasvattaminen vankilassa maksaisi?
  3. Millaista koulutusta vangeille pitäisi antaa?
  4. Mikä rikollista odottaa vankilasta pääsyn jälkeen?
  5. Mikä saa rikollisen toistamaan rikoksensa?
  6. Ottakaa selvää siitä, miten Lawrence Kohlberg mittasi ihmisen siveellistä kehitystä.
  7. Jos Lawrence Kohberg oli oikeassa, voidaanko rikollisia kasvattaa ollenkaan?

Arvostelua rikollisten kasvattamiskäsitykselle

Jotkut rikolliset eivät ole kasvatuksen tarpeessa. Sellaiset rikolliset, joiden ei voida olettaa uusivan rikostaan, eivät tarvitse kasvatusta.

Osaan rikollisista rangaistuksella ei ole mitään kasvattavaa vaikutusta.

Tilastot osoittavat, että rangaistukset parantavat rikollisia vain harvoin.


Tehtäviä

  1. Kerrotaan tarinaa miehestä, joka antoi pojalleen selkään, kun tämä oli jäänyt kiinni varastamisesta. Poika sai selkäänsä siitä syystä, että hän oli jäänyt kiinni, ei siitä syystä, että hän oli varastanut. Keskustelkaa mahtaisiko auttaa, jos selkään olisi annettu varastamisen eikä kiinnijäännin takia.
  2. Keskustelkaa menetelmästä, jossa nuoren rikoksentekijän aiheuttamaa vahinkoa pyritään sovittelemaan vahinkoa kärsineen ja rikollisen kesken.
  3. Onko viisasta, että rikoksesta kiinni jäänyt raiskaaja ja raiskattu pannaan keskustelemaan keskenään?
  4. Myös vankiloissa tapahtuu rikoksia, ja vahvat vangit käyttävät heikompia häikäilemättä hyväkseen. Vankiloista saatetaan johtaa vankilan ulkopuolella tapahtuvaa rikollisuutta. Keskustelkaa, mitä voitaisiin tehdä tällaisen ehkäisemiseksi.
  5. Keskustelkaa ns. yhdyskuntapalvelun sopivuudesta rangaistusmenetelmäksi.
  6. Keskustelkaa jalkapannan sopivuudesta rangaistusmenetelmäksi. Pitäisikö häirikkökoululaisille laittaa jalkapanta?
  7. Mitä ihmisoikeutta rikottaisiin, jos koululaisia pantaisiin siivoaman vessoja (jotka koulusiivooja on kyllä siivonnut).
  8. Pohtikaa, olisiko muita menetelmiä rikollisten kasvattamiseksi kuin rangaistus.
  9. Kiristys on Suomessa rikos, jos kiristäjä kiristää rahaa. Kiristys on kuitenkin huomattavan yleinen menetelmä muiden etuuksien, esimerkiksi paremman työpaikan, saamiseksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhteiskunnalle voi koitua haittaa, kun taas ensimmäisestä kärsii vain kiristetty. Kiristystä on myös äärimmäisen vaikeaa todistaa. Pohtikaa miten kiristystä voitaisiin vähentää?
  10. Millä tavalla tiedotusvälineet luovat paineita rangaistusten koventamiseen?
  11. Victor Hugon teoksessa Kurjat mies joutuu eliniäkseen kaleeriorjaksi ja poliisin vainoamaksi varastettuaan yhden leivän. Tästäkin rikoksesta hän jäi kiinni sattumalta. Mitä yhtä järjenvastaisia rangaistuksia maailmassa on yhä?

Hyvän ja oikean käsitteet

Kuvaileva (deskriptiivinen) ja arvottava (normatiivinen) siveysajattely (etiikka)

Kuvaileva (deskriptiivinen) siveystutkimus (etiikka) esittää tosiasiaväitteitä havaituista siveysilmiöistä.

Arvottava (normatiivinen) siveystutkimus (etiikka) ottaa kantaa siveysilmiöihin.
Onko kantaa ottava tutkimus tieteelllistä tutkimusta ollenkaan?
Joidenkin sanojen kuten "hyvä" ja "oikea" avulla ihmiset arvottavat asiota.

happiness

Miksi kirkkoisä Augustinus, jolla oli avovaimo ja lapsi, hylkäsi heidät?

Eudaimonismi (kreikan sanasta eudaimonia eli onni) eli onnellisuusoppi on siveyssuuntaus,  jonka mukaan inhimillisen toiminnan tavoite on (psykologinen hedonismi) tai sen tulee olla onnellisuus (normatiivinen hedonismi).

Onnellisuusajattelun tunnetuin edustaja oli Aristoteles.

Siveystutkimus (metaetiikka)

Siveystutkimus (metaetiikka, meta = jälkeen) tutkii siveellisten arvostelmien ja ajatusrakennelmien luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä niiden käsitteiden alkuperää ja merkitystä.

Hyvä




Hyvä(komparatiivi parempi, superlatiivi paras, parhain tai, vanhahtavasti, parahin)

  1. sellainen, joka tai mikä on siveellisesti tai muuten myönteinen
    Liisa on hyvä ihminen.
    hyvä paimen, hyviä uutisia
  2. hyvälaatuinen
    Ostin hyvän auton.
  3. käytännölliseltä ominaisuudeltaan myönteinen, ei huono.
    Ruoka oli hyvää.
  4. taitava jossain
    Pekka on hyvä matematiikassa.
  5. runsas, antelias
    Sain hyvän korvauksen.

Oikea

Säätelevä (normatiivinen) siveysajattelu (ethics) tutkii mittapuita (normeja), jotka säätelevät sitä, mitä pidetään oikeana tai vääränä tekona tai käytöksenä.

Voidaan sanoa, että pohditaan toivottavaa käyttäytymistä.


Edellä on kerrottu, että kultaisen säännön mukaan meidän on tehtävä toisille sitä, mitä toivoisimme tehtävän itsellemme. Koska en halua, että naapurini varastaa autoni, en varasta hänen autoaan.

Vaikka kultainen sääntö tuntuu herttaiselta, on mahdollista, että sitä ei voida ollenkaan soveltaa tai se voi osoittautua monissa tapauksissa vähemmän toivottavaksi.

Kultainen sääntö on esimerkki sellaisesta oikean ja väärän mittapuusta, joka pyrkii perustumaan yhteen ainoaan periaatteeseen.

Yhtä ainoaa periaatetta ovat pyrkineet soveltamaan mm.

  1. hyvesiveys (hyve-etiikka)
  2. velvollisuussiveys (velvollisuusetiikka) ja
  3. seuraussiveys (seurausetiikka).

tännsjö

Torbjörn Tännsjö.

Tukholmann yliopiston käytännöllisen filosofian professori Torbjörn Tännsjö luettelee kirjassaan Understanding Ethics, Edinburgh University Press, Reprinted 2009, lisäksi seuraavat luokat:

  1. Siveelliset oikeudet
  2. Naisasiasiveys ja
  3. Ympäristösiveys.
Seuraussiveyden Tännsjö on jakanut
  • utilitarismiin (utility = hyöty) ja
  • egoismiin (=itsekkyyssyveys).
Nämä käsitteet on yksityiskohtaisesti määritelty toisaalla näissä aineistoissa. Myös muita seuraussiveyden lajeja on olemassa.

Sopimussiveys ja itsekkyyssiveys voidaan yhdistää kuten Thomas Hobbes teki.

Näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisesti muissa tämän oppiaineiston osissa.

On osoittautunut, että yhdellä ainoalla säännöllä on käytännössä vaikea tulla toimeen.

Koska kyse on henkilökohtaisista siveellisistä valinnoista, monet filosofian professorit ovat asettuneet jonkin periaatteen kannalle.

Kaikkein herjatuin on seuraussiveys. Käytännössä seuraussiveys on kuitenkin tavallisten ihmisten eniten käyttämä siveyssääntö.

Tehtäviä

  1. Miten ihmisiä voitaisiin arvioida nykyistä oikeudenmukaisemmin?
  2. Pitäisikö ihmisten velvollisuuksia lisätä vai vähentää?
  3. Pitäisikö seurauksia opettaa kouluissa?
  4. Mikä ero on hyvällä ja pahalla?
  5. Mikä ero on oikealla ja väärällä?
  6. Miksi useimmat filosofit ottavat kantaa normeihin?
  7. Miksi tässä kirjassa ei oteta kantaa normeihin?

Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset ja niiden arviointia sekä deontologinen siveys




Määritelmiä ja sivistyssanoja

Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset painottavat sitä, että meillä on tiettyjä velvollisuuk­sia, tekoja, jotka meidän pitää tai joita meidän ei pidä tehdä. Tämän käsityksen mukaan siveellinen toiminta on velvollisuuksien suorittamista, ja velvollisuudet on tehtävä riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuussiveyden erottaa seuraussiveydestä se, että jotkin teot ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuussiveystutkimuksella on vieraskielinen nimitys deontologia (kreikankielen deon = velvollisuus).

(Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, tai jos tarvitsee, antakaa turpiin ylioppilastutkintolautakunan filosofijäsenille.)

Sitä käsitystä, että velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia, sanotaan deontologiseksi siveydeksi.

(Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa.)

Deontologisia siveyskäsityksiä ovat esimerkiksi

  • sisäiseen oivallukseen perustuva siveys (intuitionismi),
  • velvollisuussiveys ja
  • eräät muodot sopimussiveyttä kuten ihmisoikeussiveys.

Koska eräät muodot sopimussiveyttä johdetaan itsekkyyssiveydestä (egoisimista), kaikkea sopimussiveyttä ei voitane pitää deontologisena siveytenä.

Olisi hyvä, jos käsitehirviöstä deontologinen siveys luovuttaisiin, mutta olen vakuuttunut siitä, että filosofian professorit antavat tässä asiassa vahingon kiertää.

Uskonnoissa on vevoitteita

Suurimmat uskonnot asettavat kannattajilleen monenlaisia velvollisuuksia. Jyrkimmillään ne esiintyvät käskyinä ja kieltoina.


Tehtäviä

  1. Etsikää viisi velvollisuutta a) jostain kristinuskon suunnasta b) jostain islamin suunnasta c) jostain hindukulttuurista d) jostain buddhalaisuuden suunnasta.
  2. Miksi perustuslakeja voidaan säätää yksinkertaisella enemmistöllä ja hyvin alhaisella äänestysprodentilla, mutta niitä ei yleensä voida kumota yksinkertaisella enemmmistöllä?
  3. Miten on yhä mahdollista, että säädetään uusia perustuslakeja, jotka eivät noudata esimerkiksi YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta?

Usein ”oikein” tarkoittaa uskonnossa jumalien väitetyn tahdon mukaista käyttäytymistä ja ”väärin” jumalien tahdon vastaista käyttäytymistä.

Monien uskontojen mukaan jumalien tahto on kirjoitettu uskontojen virallistamiin kirjoihin (pyhiin kirjoihin), esimerkiksi Raamattuun tai Koraaniin.

Joissain uskonnoissa jumalat puhuvat suoraan papeille,  joissain uskonnoissa myös munkeille ja joissain uskonnoissa jopa tavallisille uskonnon kannattajille.

Us­konnolliset johtajat päättävät usein uskonnon kannattajien velvollisuuksista.

Jos jumalat päättävät, että jokin teko on oikein, voidaan kysyä, tahtovatko jumalat sitä siksi, että se on oikein, vai onko se oikein siksi, että jumalat tahtovat sitä.

Jos jumalat tahtovat jotain siksi, että se on oikein, siveys on jumalista riippumaton. Tällöin siveys voitaisiin esittää puhumatta jumalista mitään. Korkeintaan voitaisiin väittää, että ju­malat ovat ihmisiä pätevämpiä esittelemään siveyttä.

Jos teko on oikein pelkästään siksi, että jumalat sitä tahtovat, siveydeltä putoaa kokonaan pe­rusta. Jumalat voivat määrätä esimerkiksi murhaamaan. Raamatussa kerrotaan, että juutalais­ten jumala käski tappaa vihollisten naiset ja lapset, kamelit ja aasit, mutta säästää neitsyet.


"Mooses vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, ja sanoi heille:

Oletteko jättäneet henkiin kaikki naiset? Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus.

Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa.

virgins

Mutta tytöt, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa, saatte ottaa itsellenne.

Teidän tulee oleskella leirin ulkopuolella seitsemän päivää, ja jokaisen, joka on surmannut jonkun tai koskettanut surmattua, tulee puhdistautua kolmantena ja seitsemäntenä päivänä; tämä koskee sekä teitä että vankejanne.

Teidän on puhdistettava myös jokainen vaatekappale ja kaikki, mikä on valmistettu nahasta tai vuohenkarvoista, sekä jokainen puuesine."

Tehtäviä

  • Olisiko YK:n rauhanturvaajien pitänyt pelastaa midianilaiset lähes  täydelliseltä kansanmurhalta?

Uskontojen kannattajat voivat väittää, etteivät jumalat käske tehdä pahaa, koska jumalat ovat hyviä. Mutta mitä tarkoittaa se, että jumalat ovat hyviä? Ovatko jumalat hyviä siksi, että he ovat jumalia, vai onko hyvälle jokin muu peruste?

Kristinuskon mukaan kristinuskon jumala on hyvä. Islamin mukaan islamin jumala voi olla hyvä tai paha. Buddhalaisuuden mukaan jumalat, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole ns. valaistuneen ihmisen yläpuolella (eivätkä oikeastaan edes tavallisen ihmisen yläpuolella).

Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahtoon perustuvalta siveydeltä putoaa kokonaan pohja.

Joissain uskonnoissa (eräät intialaiset uskonnot) suhde jumalaan ei ole niinkään oikean ja väärän kysymys, vaan palvoja on sitoutunut tiettyyn elämäntapaan. Sitä ei pidetä velvoittavana niille, jotka eivät ole palvojia.

sodom

Useimmiten uskonnot ovat velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksia.

Jos uskonto sa­noo jumalien palkitsevan tai rankaisevan ihmisiä heidän tekojensa perusteella, kyse on seura­ussiveydestä.

Kristinuskon väite, jonka mukaan ihminen saavuttaa ikuisen onnellisen elämän uskomalla jumalan olemassaoloon, on seuraussiveyttä.

Aristoteleen hyvesiveys on myös vaikuttanut kristinuskoon.

Aatteeliset velvoitteet

Velvollisuussiveyden piirteitä esiintyy myös poliittisissa aatteissa kuten liberaalissa ihmisoikeussiveydessä (esim. John Rawls) ja kommunismissa. Kui­tenkin politiikkaa usein arvioidaan sen väitettyjen tai todellisten seurausten perusteella.


Tehtävä

  1. Lukekaa Raamatusta Samuelin kirjan 15. luku ja verratkaa siinä esitettyä kertomusta Palestiinan viimeaikaisiin tapahtumiin.
  2. Mitä mieltä olet siitä, että sotilailla on velvolisuus tappaa vihollisiksi kutsuttuja ihmisiä?
  3. Ketkä voivat määrätä ihmisille velvollisuuksia?
  4. Mikä on omatunto?
  5. Onko omantunnon vastaisia velvollisuuksia pakko noudattaa?
  6. Mitä sodassa tehdään niille, jotka eivät noudata heille määrättyjä velvollisuuksia?
  7. Miksi Suomen presidentti Risto Ryti antoi teloittaa suomalaisia sotilaita vain pari päivää ennen rauhan julistamista?

Velvollisuussiveys ja sen arviointia

Puhtaan velvollisuussiveyden mukaan tekoja on arvioitava pelkästään velvollisuuden eikä tun­teiden, taipumusten tai saavutettavan hyödyn perusteella.

Esimerkiksi jos lahjoitan rahaa ke­hitysmaiden asukkaiden auttamiseen, koska säälin köyhiä ihmisiä, en velvollisuussiveyden mu­kaan toimi siveellisesti. Jos lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen saadakseni hyvää mainetta, en velvollissiveyden mukaan toimi siveellisesti.


Immanuel Kant.

Eräille (esimerkiksi Immanuel Kantille) lähes ainoa hyväksyttävä teon vaikutin on velvollisuudentunto. Monet ovat kuitenkin eri mieltä siitä, ettei esimerkiksi tunteilla ja säälillä saisi olla mitään tekemistä tekoja arvioitaessa.

Joskus velvollisuussiveydessä oletetaan, että kaikkien pitäisi olla siveellisiä. Kun emme voi vaikuttaa tekojen seurauksiin tai edes arvioida niitä, ajatellaan, että teko on oikein, jos tekijä on tehnyt velvollisuutensa.

Usein velvollisuussiveydessä ajatellaan, että koska emme voi vaikuttaa tunteisiimme, ne ovat huono perusta siveydelle.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että rikollisten vaikuttimia pohditaan tuomioistuimissa?
  2. Mitävelvollisuuksia koululaisilla oletetaan olevan?
  3. Mitä mieltä olet asevelvollisuudesta?
  4. Tarvitsisiko eläkeikää nostaa, jos asevelvollisuus komottaisiin?

Siveysperiaatteista



Velvollisuussiveyden mukaan meidän on esimerkiksi autettava tarpeessa olevia, koska se on velvollisuutemme.

Muita käsityksiä (eivät velvollisuussiveyttä) ovat esimerkiksi:

  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meidät palkitaan siitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos meistä tuntuu siltä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos säälimme heitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos se lisää onnellisuutta.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meille on siitä myöhemmin henkilökohtaista hyötyä.

Tehtävä

  1. Tutkikaa mitä muita käsityksiä tähän listaan voidaan lisätä.
  2. Pohtikaa miten velvollisuuksien noudattamista voitaisiin perustella.
  3. Tekivätkö Adolf Hitlerin kannattajat vain velvollisuutensa suorittaessaan kansanmurhia?
  4. Miksi julkinen puhuminen natsisotilaiden velvollisuuksista on kiellettyä?

Ehdottomat velvollisuudet



Velvollisuussiveyden kannattajat esittävät usein ehdottomia velvollisuuksia kuten esimerkiksi

  • ”sinun on aina puhuttava totta”,
  • ”pidä aina lupauksesi” tai
  • ”tappaminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa”.

Eräiden velvollisuussiveyden kannattajien mukaan mukaan näitä velvollisuuksia on noudatettava täysin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Tehtäviä

  1. Milloin olet viimeksi valehdellut?
  2. Missä iässä lapset oppivat valehtelemaan?
  3. Mitä ehdottomia velvollisuuksia sinulle on asetettu?
  4. Mitä mieltä olet näiden velvollisuuksien tarkoituksenmukaisuudesta?
  5. Aiotko noudattaa näitä velvollisuuksia?
  6. Mitkä velvollisuudet ovat turhia?
  7. Mistä velvollisuudet pohjimmaltaan johtuvat?

Ehdolliset velvollisuudet

Ehdollinen velvollisuus on esimerkiksi

  • ”jos haluat olla arvostettu, puhu aina totta” tai
  • ”jos et halua joutua vankilaan. älä tapa”.

Tehtäviä

  • Ovatko ehdolliset velvollisuudet velvollisuussiveyttä vai seuraussiveyttä

Yleistettävyys, kultainen sääntö

Usein etsitään siveysperiaatteita, joka olisivat mahdollisimman yleispäteviä. On ajateltu (esimerkiksi Immanuel Kant),

että meidän olisi toimittava sellaisten siveysperiaatteiden mukaan, joista voitaisiin tehdä yleismaailmallisia lakeja.

(tätä kutsutaan joskus myös kategoriseksi imperatiiviksi, sivistyssanan opetteleminen on vapaaehtoista).

Jos minusta on oikein, että voin varastaa, jos minulla ei ole riittävästi rahaa, tästä periaatteesta olisi voitava tehdä yleismaailmallinen laki.


Yleistää voidaan tietysti muitakin kuin siveysperiaatteita. Esimerkiksi voitaisiin ajatella yleistettäväksi periaate

”näytä aina kieltäsi itseäsi pitemmille”.

Todennäköisesti jo isoilla apinoilla esiintyvä, muinaisintialaisten ja muinaiskiinalaisten kultainen sääntö on eräs muunnos yleistettävyyssäännöstä.

Toinen versio kultaisesta säännöstä on

”tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi”

ja toinen versio

”älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi”.

Kaikkia sääntöjä ei voida edes ajatella yleistettäviksi. Esimerkiksi

”älä koskaan tee työtä”

on mahdoton, jos kaikki ryhtyvät sitä noudattamaan.

Yleistettävissä oleva selvästikin siveysperiaate olisi esimerkiksi

”älä koskaan kiduta lapsia”.

Tehtäviä

  1. Miksi edes juutalaiset eivät noudata juutalaisuuden käskyä "Älä tapa".
  2. Miksi kristityt eivät noudata kristittyjen käskyä "Älä tapa".
  3. Miksi sotilaspapit rukoilevat omalle puolelleen voittoa, vaikka omat joukot olisivat hyökkääjiä?

Älä kohtele ihmisiä pelkkinä välineinä


Paljon keskusteltu siveysperiaate on

”kohtele ihmisiä aina päämäärinä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä päämäärien saavuttamiseksi” (esimerkiksi Immanuel Kant).

Tähän voisi heti huomauttaa, että kuinkahan moni työnantaja pitää työntekijöitä päämäärinä sinänsä eikä välineinä (työvoimana).

Periaatteen mukaan ihmisiä ei pitäisi hyväksikäyttää, sen sijaan pitäisi kunnioittaa heidän omaa tahtoaan ja toiveitaan.

Tehtäviä

  1. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jota ei voida yleistää.
  2. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jotka voitaisiin yleistää.
  3. Miksi huonoja keinoja käytetään hyvien päämäärien saavuttamiseen?
  4. Millaisia seurauksia tästä voi olla? Mainitkaa joitain esimerkkejä.
  5. Kun tuotantoa siirretään Kiinaan, tehdäänkö se periaatteella "kohtele ihmisiä aina päämääränä sinänsä"?

Velvollisuussiveyden arviointia

Tyhjyys

On sanottu, että yleistettävyysperiaate on tyhjä, se ei anna apua siveellisten ratkaisujen teossa. Vaikka yleistettävyysperiaatteeseen lisätään kielto käyttää ihmistä pelkkänä välineenä, näiden periaatteiden perusteella on vaikea ratkaista sitä, mitä pitäisi tehdä.


Tehtäviä

  1. Voidaanko velvollisuussiveyttä perustella. Miten?
  2. Onko velvollisuussiveyttä noudatettava, vaikka sen seuraukset olisivat hyvin pahat?
  3. Mitä kärsimyksiä kestämättömät velvollisuusvaatimukset aiheuttavat?
  4. Mikä on velkavankeus?

Ristiriidat

Velvollisuudet joutuvat helposti keskenään ristiriitaan. Jos velvollisuus on puhua aina totta, ei saa valehdella rikolliselle, joka etsii totuuden puhujan ystävää murhatakseen hänet (Immanuel Kantin oma esimerkki).

Jos velvollisuuksien lista sisältää muutamia tärkeitä velvollisuuksia, on yleensä osoitettavissa, että velvollisuudet joissain olosuhteissa joutuvat ristiriitaan keskenään.

Velvollisuussiveyden mukaan

  • jotkut teot ovat pakollisia,
  • jotkut sallittuja ja
  • jotkut kiellettyjä.

Erityisesti kiellot aiheuttavat velvollisuussiveydelle ongelman. Jos joku teko on kielletty, sitä ei saa tehdä, vaikka teon tekemisellä estettäisiin suuri määrä samaa kiellettyä tekoa myöhemmin.

Tehtäviä

  1. Kuka päättää, mitkä teot ovat kiellettyjä?
  2. Mistä johtuu se, että monia Raamatussa esitettyjä velvollisuuksia on nykyään kielletty?
  3. Mitä Raamatussa esitettyjä velvollisuuksia on kielletty?
  4. Miksi niitä on kielletty?
  5. Miksi islamin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia velvoitteita ei ole kielletty?
  6. Miksi luonnonvarojen hillitöntä tuhoamista ei voida kieltää?

Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää



Villin lännen rikkaiden periaate

”tapa kaikki, jotka asettuvat tiellesi”,

voidaan yleistää, mutta on vaikea pitää periaatetta siveellisesti hyväksyttävänä. Tässä kohden voidaan vedota esimerkiksi siihen, että ihmisiä ei saa kohdella pelkkinä välineinä.

Toisaalta on kulttuureja, joissa on hyväksytty ja yleistetty monia selvästi epäinhimillisiä periaatteita kuten

  • noituudesta epäiltyjen polttaminen roviolla (kristillinen kulttuuri uuden ajan alussa),
  • avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen syyllistyneen naisen kivittäminen kuoliaaksi (monet islamin kulttuurit nykyäänkin),
  • lesken polttaminen aviomiehen roviolla (hindukulttuurit, myös nykyajan tapauksia tunnetaan) jne.

Tässä kohden on huomattava, ettei yleistämisen ole tarvinnut olla sataprosenttista pahojen seuraamusten synnyttämiseksi.

Tehtäviä

  1. Miksi avionrikkojain kivityksiä, käsien katkomista (Iranissa) jne, ei haluta estää?
  2. Miksi noitien polttamista Nigeriassa ei haluta estää?
  3. Miten uskontoihin perustuvia rikoksia voitaisiin estää?

Epäuskottavuus

Vaikka velvollisuussiveydessä on paljon vakuuttavia piirteitä kuten toisten ihmisten etujen kunnioittaminen, siinä on myös vakavia puutteita kuten esimerkki totuuden puhumisesta ihmiselle, joka etsii ystävääni murhatakseen hänet, ja lukuisa määrä vastaavia esimerkkejä osoittavat.

Velvollisuusiveyttä on syntynyt aikoinaan yhteiöjen vallankäytön välineiksi.

Velvollisuussiveys (esimerkiksi Immanuel Kant) ei yleensä painoa esimerkiksi tunteille, myötätunnolle ja säälille vastoin monien tavallisten ihmisten käsitystä siveydestä.

Velvollisuudentuntoiset mutta tyhmät tai epäpätevät ihmiset saattavat aiheuttaa paljon kärsimystä ja kuolemaa. Jos heitä arvioidaan pelkästään velvollisuuksien täyttämisen perusteella, heitä ei voida moittia. Jos joku katsoo velvollisuudekseen kuivattaa kastuneen kissan mikroaaltouunissa, mutta kissa palaa kuoliaaksi, kuivattajaa ei voida moittia.

Todettakoon, että nykyään kärsimystä ja kuolemaa ei yleensä pidetä kovin toivottavina ilmiöinä.

Velvollisuussiveyden suuri ongelma on se, mitä velvollisuuksia kullakin ihmisellä on ja mitä hänellä ei ole. Yleensä velvollisuuksista jossain yhteisössä ollaan erimielisiä.


Juha Sihvola.

Uskonnottomien oikeuksia jyrkästi vastustava mutta velvollisuussiveyttä perusteellisesti puolustava suomenkielinen esitys on edesmenneen historian professorin Juha Sihvolan teoksessa ”Maailmankansalaisen etiikka”, Otava, 2004, ISBN 951-1-18364-8.

Velvollisuussiveyttä käsitellään tätä esitystä perinpohjaisemmin tämän oppiaineiston osiossa

http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html

Tehtäviä

  1. Miksi yhteiskunta asettaa yksilöille erilaisia velvollisuuksia? Mainitkaa jokin tällainen velvollisuus. Mitä tapahtuu, jos velvollisuuksia ei noudateta?
  2. Seuraava tehtävä tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä yrittää laatia listan ristiriidattomista velvollisuuksista ja toinen yrittää löytää velvollisuuksien välisen ristiriidan. Velvollisuuksia on keksittävä vähintään kymmenen kappaletta.
  3. Pohtikaa mikä velvollisuussiveydessä on a) kivaa b) vastenmielistä.
  4. Pohtikaa miten velvollisuudet jakautuvat erilaisissa perheissä.
  5. Mitä velvollisuuksia lukiolaisella on?

Hyveet

Mitä hyvesiveys on

Hyve (muinaiskreikaksi αρετή, aretē; lat. virtus, englanniksi virtue) on jossain yhteisössä siveellisesti arvokkaana pidetty luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin siveysajattelussa. Hyveen vastakohta on pahe.

Hyvesiveys tarkastelee ihmisen elämää kokonaisuutena. Se kysyy ”miten minun tulisi elää” ja vastaa ”kehittämällä hyveitä”.

Hyvesiveys on yksi kolmesta tärkeimmästä arvottavan siveyden koulukunnasta.

Hyvesiveyttä on käsitelty tätä esitystä perinpohjaisemmin esimerkiksi tämän oppiaineiston kohdassa

http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html

Hyveajattelun ongelmia


Voidaan väittää (kuten Torbjörn Tännsjo teoksessaan Understanding Ethics, Edinburgh University Press, Reprinted 2009), että hyvesiveyttä on vaikea käsittää siveydeksi ollenkaan.

Hyvesiveys ja muut siveyskäsitykset puhuvat eri asioista, ja muilla siveyskäsityksillä on myös omat ajatuksensa siitä, mitkä ovat hyveitä ja mitkä eivät ole hyveitä.

Hyveajattelun pääongelma on kysymys siitä, mitkä taipumukset ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan.

Hyveajattelun kannattaja saattaa vastata, että hyveitä ovat ne taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan (Aristoteles). Tästä vastauksesta on melko vähän apua. Hyveajattelun kannattajat laativat usein listoja hyveistä kuten

  • hyväntahtoisuus,
  • rehellisyys,
  • reiluus,
  • rohkeus,
  • anteliaisuus,
  • luotettavuus,
  • kohtuullisuus

jne. Listat kuitenkin eroavat toisistaan, ja on kiistoja siitä, mitkä ovat hyveitä. Usein on epäselvää, millä perusteella jotain piirrettä pidetään hyveenä.

Joitain hyveitä on pidetty keskitienä hyveen ja paheen välillä, esimerkiksi Aristoteles ajatteli, että rohkeus on keskitie uhkarohkeuden ja pelkuruuden välillä. 

middle-way

Keskitien määritteleminen mutkistaa hyvesiveyden ongelmia entisestään. Sanalasku pikkusormen antamisesta paholaiselle heijastaa tätä vaikeutta.

Voidaan väittää, että se, mitä joku pitää hyveenä, heijastaa vain ennakkoluuloja: joku voi pitää hyveenä hyvän viinin juontia ja joku toinen voi pitää sitä paheena.

Vielä suurempia eroja on eri kulttuurien välillä.

Hyveajattelijat vastaavat tähän, että on olemassa yleismaailmallisia hyveitä – esimerkiksi totuudellisuus – jotka ovat hyveiden listassa paikallisten hyveiden – esimerkiksi pöytätapojen noudattamisen – yläpuolella.

Uskonnoissa hyveenä pidetään yleensä oman uskonnon jumalaan uskomista ja muiden uskontojen jumaliin uskomista tai jumalattomuutta eli ateismia paheina. Itse asiassa tämä uskontojen piirre on eräs eniten maailmanhistoriassa kärsimystä aiheuttaneita.


Mies ja hänen vaimonsa.

Yksiavioisuuden kannattaja voi pitää yhden sukupuolikumppanin ihmistä hyveellisenä, moniavioisuuden kannattaja voi pitää hyveenä moniavioisuutta.

Hyveajattelu olettaa usein, että on yleinen ihmisluonto johon kuuluu kaikille ihmisille yhteisiä tunneajatuksia (emootioita) ja käyttäytymispiirteitä. Tässä se asettuu moniarvoisen ihmiskäsityksen vastakohdaksi, ja usein hyveajattelu on ihmisiä alistavaa.

Tehtäviä

  1. Eri ihmisillä on erilaisia perinnöllisiä luonteenpiirteitä. Miten sellaisista voidaan rakentaa siveys?
  2. Onko sellainen ihminen siveellinen, joka on kovalla kasvatuksella saatu noudattamaan jotain oman kultuurinsa hyveenä pitämää piirrettä.
  3. Voidaanko totuudellisuutta pitää hyveenä, jos muslimin on puhuttava muille muslimeille totta mutta toisenuskoiselle saa valehdella?
  4. Ottakaa selvää siitä, miten yksilön siveys kehittyy lapsuudesta vanhuuteen asti.
  5. Mitä haittaa ihmiselle saattaa olla jostain hyveestä?
  6. Mistä johtuu, ettei evoluutio ole tuottanut ihmisiin perinnöllisiä hyveitä?

Onko suvaitsevuus hyve?

zero-tolerance

Suvaitsevaisuus on Unescon määritelmän mukaan

"meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. – - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.

Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

(Unescon yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)

Suvaitsemattomuus on sitä, ettei hyväksy, siedä tai suvaitse tapoja tai uskomuksia, joita muilla ihmisillä on.

Suvaitsemattomuus ilmenee esimerkiksi siinä, ettei anneta muiden toimia tai ajatella eri tavalla, kuin itse toimii tai ajattelee.

Suvaitsemattomuus voi johtaa siihen, että ihmisiä kohdellaan epäreilusti heidän ajattelunsa, taipumustensa tai jopa vaatetuksensa takia.

Suvaitsevaisuus on taas sitä, että kunnioittaa muiden ihmisten mielipiteitä ja tapoja, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omat.

Vaikka suvaitsevuutta ylistetään kansainvälisissä julistuksissa, suvaitsevuus ei ole hyve.

Mitä tahansa ei pidä suvaita

Kansainväliset ihmisoikeussopimuksen asettavat suvaitsevaisuudelle myös rajoja.

Esimerkiksi eräissä islamin maissa tapahtuvaa islamista luopuneiden, avionrikkojien ja Muhammedia pilkanneiden surmaamista ei tarvitse suvaita. Islamilaisen oikeuden mukaisia varkaiden raajojen katkomisia ei tarvitse suvaita.


Koulussa esimerkiksi kiusaamista ja tappelemista ei tarvitse suvaita.

Se, mikä on toisissa olosuhteissa hyve, on toisissa olosuhteissa pahe

Esimerkiksi rehellisyys on usein hyvä asia, mutta joskus on viisaampaa olla epärehellinen kuin rehellinen. Kansalaissodan aikaan tämän kirjoittajan isoisän kotiin tuli pyssy kädessä mies, joka etsi toista miestä tappaakseen tämän. Isoisä neuvoi pyssymiehen väärään suuntaan, ja yksi ihmishenki säästyi.

Rohkeutta pidetään yleensä hyvänä asiana, mutta uhkarohkeus on johtanut monen ihmisen kuolemaan. Uhkarohkea voi mennä vaikka heikoille jäille, mutta heikoille jäille on moni hukkunut. Liikenteessä uhkarohkeille käy usein huonosti.

Säästäväisyyttä pidetään usein hyveenä mutta ahneutta paheena. Kuitenkin on kyse saman asian eri asteista.


Hyvän uskonnottoman esityksen hyvesiveydestä on esittänyt edesmennyt professori Richard Taylor teoksessaan Good and Evil, A New Direction, Prometheus Books, 1984, ISBN 0-7975-237-8.

Hyveisveyttä esitellään perusteellisemmin edellä mainitussa osiossa

http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html

Tehtäviä

  1. Onko ihmisen kauneus hyve? Perustele vastauksesi?
  2. Onko ihmisen älykkyys hyve? Perustele vastauksesi.
  3. Onko ihmisen varakkuus hyve? Perustele vastauksesi.
  4. Onko köyhyys hyve? Perustele vastauksesi.
  5. Luettele kymmenen asiaa, joita pitää sinun mielestäsi suvaita.
  6. Luettele kymmenen asiaa, joita pitää sinun mielestäsi olla suvaitsematta.
  7. Voidaanko a) poikien ympärileikkausta b) tyttöjen ympärileikkausta mielestäsi suvaita (Opettaja selittää, mitä nämä sanat tarkoittavat.).
  8. Luettele kymmenen sellaista asiaa, joita monet pitävät hyveinä. Tutki, missä olosuhteissa ne eivät olekaan hyveitä.
  9. Luettele kymmenen sellaista asiaa, joita monet pitävät paheina. Tutki, missä olosuhteissa ne eivät ole paheita.
  10. Miksi myös "kultainen keskitie" voi johtaa hyvin huonoina pidettyihin tuloksiin?
  11. Mitä mieltä olet siitä, että pahana ja hyvänä pitämiesi asioiden suhteen valitaan keskitie?
  12. Mitä mieltä olet siitä Venäjällä vallinneesta opista, jonka mukaan ketään entisen Neuvostoliiton omaisuutta varastanutta ei saisi tuomita, koska kaikkia ei kuitenkaan tuomittaisi?

Seuraussiveys (seurausetiikka)

Johdantoesimerkki

Lähes 100 tapettiin Guineassa - alkoi varkaan lynkkauksesta

Alueelle tarvitaan kipeästi ruoka-apua, sillä väkivaltaa on paennut kotiseudultaan jopa 30 000 ihmistä.

Länsiafrikkalaisessa Guineassa on surmattu ainakin 98 ihmistä etnisissä levottomuuksissa. Kolme päivää kestänyt verilöyly tapahtui viime viikolla, ja sen synkkä uhriluku valkeni hallitukselle vasta keskiviikkona.

Väkivalta sai alkunsa, kun varkaaksi syytetty mies lynkattiin Nzerekoren kylän lähellä. Guerzeväestöön kuuluvat hakkasivat kuoliaaksi nuoren koniankemiehen, jonka epäiltiin varastaneen huoltoasemalta. Tapaus leimautti silmittömään väkivaltaan etnisten ryhmien välillä. Monia surmattiin viidakkoveitsin tai poltettiin hengiltä.

Tehtäviä

  1. Käsittele yllä esitettyä tilannetta hyvesiveyttä käyttäen.
  2. Käsittele yllä esitettyä tilannetta velvollisuussiveyttä käyttäen.
  3. Kummalla olisi ollut paremmat seuraukset, lynkkausmellakan estämisellä poliisivoimin vai antamalla tapahtumien edetä kuten yllä?

Seuraussiveys on puhtaasti tekninen periaate

Seuraussiveys (engl. consequentialism) ei periaatteessa ota ollenkaan kantaa arvoihin.
Seuraussiveys sanoo, että seurausten huomiotta jättäminen on tekninen virhe.
Virhe on samaa laatua kuin se virhe, että tietokoneohjelma myytäisiin testaamatta sen toimintaa.



Kun autoalan kilpailu oli kovaa, Ford Escortin Detroitin tehtaan laadunvalvoja sanoi minulle, että autoja on pakkko myydä ostajille vikoineen, koska muuten niistä tulisi liian kalliita.

Koska seurausten arvioiminen edellyttää pätevyyttä, seuraussiveys korostaa tietojen ja taitojen merkitystä.

Tehtäviä

  1. Miksi Suomen eduskunta ei läheskään aina ota huomioon säätämiensä lakien seurauksia?
  2. Miksi koululaitos ei ota huomioon sitä, että sen opettamista valheista voi olla vakavia saurauksia?
  3. Mitä seurauksia olisi siitä, että äänestäneille jaettaisiin Suomessa sadan euron äänestyspalkkio?
  4. Millä tavalla politiikka muuttuisi, jos kansanedustajat valittaisiin arvalla (kuten muinaisen Ateenan tuomioistuimet)?

Mitä siveyttä ulkoavaruudesta tulleet älylliset oliot noudattaisivat?

Tieteiskirjailijat ovat melkein poikkeuksetta liittäneet näihin olioihin ihmisen siveellisiä ominaisuuksia. Tämä tekee mielestäni tieteiskirjallisuudesta siveellisesti arvotonta.

En ihmettele ollenkaan sitä, että kosmologian professori Kari Enqvist aikoinaan kantoi seitsemänsataa tieteiskirjaa antikvariaattiin. Niistähän ei ollut mitään hyötyä kosmologian tutkijalle.



Ulkoavauudesta tulleilla ei varmaan olisi mitään käsitystä ihmisten velvollisuuksista ja ihmisten hyveistä. Heillä ei liioin olisi mitään käsitystä siitä, mikä tekee ihmiset onnellisiksi tai mitä ihmiset pitävät hyvänä tai pahana.

Tähtienvälisiin avaruusmatkoihin tarpeellisen tekniikan kehittäminen vaatii kuitenkin mitä erilaisimpien asioiden seurausten äärimmäisten tarkkaa suunnittelua. Fordin laaduntarkastajaa ei avaruusaluksen rakentajien joukkoon kelpuuteittaisi.

Luultavasti tulijat olisivat myös hyvin tarkkaan miettineet sitä, mitä seurauksia tänne saapumisesta olisi. Heidän tekniikkansa pitäisi olla niin kehittynyttä, ettei Yhdysvaltain armeija mahtaisi heille mitään.

Tietysti he ennakoisivat, että täällä asuvilla eläimillä on monenlaisia ominaisuuksia, jotka ovat taanneet niiden menestymisen tällä planeetalla. Varsin pian he saisivat selville sen, että ihmiset viestittävät myös valon välityksellä.

Näin he lopulta saisivat selvitettyä myös sen, miten tämän planeetan eläimet suhtautuvat heihin, ja jos heillä olisi jotain ostettavaa tätä planeetalta, he pystyisivät välittämään tiedon siitä tämän planeetan ihmisille (heidän kannaltaan eläimille).



Missään tapauksessa he eivätkäyttäytyisi kuten muukalaiset Robert Heinleinin Starship Trooperseissa (kirja: Robert Heinlein, Starship Troopers, 1959, myöhemmin myös elokuva) .

Tehtäviä

  1. Jos olisit Yhdysvaltain presidentti, mitä tekisit yllä kuvatussa tilanteessa?
  2. Mitä Rooman paavi tekisi?
  3. Miten muslimit suhtautuisivat tilanteeseen?

Miten seuraussiveys saa siveellisiä ulottuvuuksia

Siveellisiä ulottuvuuksia seuraussiveys saa vain siinä tapauksessa, että jonkin teon seurauksia pidetään hyvinä tai huonoina.

Seuraussiveys ei sinänsä ota kantaa seurausten arviointiin. Seurausten arviointijärjestelmiä muuttamalla saadaan melkein millaisia siveysjärjestelmiä tahansa.

Esimerkkejä

  1. Jos kristityn on arvioitava tekojaan siltä kannalta, pääseekö hän Taivaaseen (mikä on tekojen seuraus), hänen on valittava tekonsa niin, että niiden seurauksena on taivaaseen pääsy.
  2. Jos muslimin Taivaaseen pääsy edellyttää tiettyjä päivittäisiä tekoja, hänen on taivaaseen päästäkseen suoritettava nämä teot.
  3. Voiko ateisti päästä Taivaaseen?

Tehtäviä

  • Miksi muslimien Taivaaseen pääsyä on nopeutettu itsemurhaterrorismilla?

Mohismi

Ensimmäisenä seuraussiveyden muotona esittelemme mohismin. koska se on peräti 2500 vuotta vanha.


Mestari Mo.

Mohismi on seuraussiveyttä, jonka kehitti Mo Tsu (mestari Mo). Mohismia sanotaan joskus valtioseuraussiveydeksi. Mohismissa teon siveellinen arvo määräytyy sen perusteella, miten paljon se lisää yhteiskunnan vakautta.

Yhteiskunnan vakautta säilyttävät mohismin mukaan yhteiskuntajärjestys, aineellinen hyvinvointi ja väestön kasvu.

Stanfordin filosofian sanakirjan mukaan mohistinen seuraussiveys on maailman ensimmäinen seuraussiveysjärjestelmä, joka perustuu luontaisten ihnhimillisten hyvien moninaisuuteen inhimillisen hyvinvoinnin perustana.

Mo Tsun aikaan sodat ja nälänhädät olivat yleisiä.

Siksu mohistit pitivät arvossa järjestystä, aineellista hyvinvointia ja väestön kasvua.

Aineellinen hyvinvointi tarkoitti perustarpeiden tyydyttämistä. Järjestys viittaa sotien ja väkivallan vastustamiseen.

Aineellisen hyvinvoinnin mohistit ajattelivat johtavan hyvyyteen, lapsiin, ystävällisyyteen jne.

Mo Tsu ei ajatellut, että yksilön onnellisuus on tärkein, vaan vaan että yhteiskunnalliset seuraukset merkitsevät yksilön onnellisuutta enemmän.

Tehtäviä

  1. Keksi kymmenen vastaväitettä mohistista siveyttä vastaan.
  2. Onko mohismin normi väestön kasvusta nykyään viisas?
  3. Mistä johtui se, että Kiinan johtaja Mao Zedong ei vastustanut väestön kasvua?

Suurin hyvinvointi



Seuraussiveydessä pyritään usein arvioimaan tekoja sen perusteella, miten paljon ne lisäävät hyvinvointia ym. ”hyviä” asioita. Koska hyvinvoinnin kuten melkein minkä tahansa vastaavan inhimillisen olotilan määrällinen arviointi on vaikeaa, seuraussiveyden vastustajat hyökkäävät tavallisesti voimallisesti tämän teknisen vaikeuden kimppuun.

Kuten edellä on osoitettu, seuraussiveyden kilpailijoilla on teknisiä vaikeuksia vähintään yhtä paljon kuin seuraussiveyden kannattajilla.

Usein teon seurausten arviointi on kohtuullisen helppoa, mutta joskus se on vaikeaa ja joskus mahdotonta. Tärkeä syy seurausten arvioinnin vaikeuteen on se, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Seuraussiveys ei ole professorien enemmistön suosiossa. Monet professorit kuitenkin myöntävät, että käytännön elämässä kuten talouden suunnittelussa ja lainsäädännössä sekä myös tavallisten ihmisten yksityisissä ratkaisuissa seurausten tarkastelu on tärkeää.

Merkillisenä voidaan pitää myös professorien enemmistön epäsuoraa hyvinvoinnin lisäämisen vastustusta.

Yhteiskunnan onneksi ihmisten valtava enemmistö ei ole koskaan kuullutkaan professorien väittelyistä vaan elää mahdollisuuksiensa mukaan seurauksia arvioiden.


Tehtäviä

  1. Onko sinun mielestäsi oikeus hyvinvointiin vain rikkailla ja vaikutusvaltaisilla kuten professoreilla.
  2. Miksi ihmisten valtava enemmistö elää seuraussiveyden mukaan.
  3. Miksi lakeja usein säädetään seuraussiveyden mukaan?

Siveellinen itsekkyys (egoismi)

Siveellinen itsekkyys eli egoismi (lat. ego = minä) on myös seuraussiveyden muoto. Itsekäs harkitsee tekojensa seurauksia ja valitsee sellaiset teot, joista hän itse eniten hyötyy tai joita hän itse pitää arvokkaina.

Itsekkyys lienee maailman yleisin siveyden muoto, joten seuraussiveys on kaikista professoreiden vastaväitteistä huolimatta maailman yleisin seiveyden muoto.

Hieman erikoiseksi asian tekee se, ettei professoriksi pääse kuin hyvin itsekäs ihminen, ja lisäksi vaaditaan, että hänellä on ollut itsekkäät vanhemmat, jotka ovat haalineet omaisuutta lastensa kouluttamiseen.



Kuten akateemikko Oiva Ketonen luenoillaan mainitsi, filosofiaa ei kannata harkita ammatikseen, jos ei ole riittävästi varallisuutta.

Tehtäviä

  1. Aseta Suomen poliittiset puolueet järjestykseen sen mukaan missä määrin ne kannattavat itsekkyyttä.
  2. Miksi tiede on itsekkäiden ihmisten ammatti?
  3. Mistä johtuu se, että Suomen vähäosaisten asemaa ei ole vielä merkittävästi heikennetty?

Itsekkyyden filosofian historiaa

Bernard de Mandeville



Bernard de Mandeville.

Uudella ajalla erityisesti teollisuuden ja kaupan etujen on ajateltu vaativan itsekkyyssiveyttä. Vuonna 1723 hollantilaissyntyinen lääkäri ja ajattelija Bernard de Mandeville (1670—1733) julkaisi Lontoossa teoksen The Fable of the Bees: or Private Vices, Publick Benefits (Tarina mehiläisistä: eli yksityiset paheet, yhteiset edut). Mandeville julisti:

"Tukahduttakaa tai rajoittakaa egoismia, turhamaisuutta, kaikkia moraalia hävittäviä tunteita, niin samalla vahingoitatte teollisuutta ja kauppaa, joitten vaikuttimia ne ovat."

Tehtäviä

  1. Miksi teollisuuden ja kaupan puolesta puhutaan melkein jokaisissa Yleisradion uutisissa?
  2. Miksi Yleisradion uutisissa ei puhuta kovin usein Suomen vähäosaisten puolesta?
  3. Millä ominaisuuksilla suomalainen pääsee eteenpäin politiikassa?

Max Stirner



Kasper Scmidt Friedrich Engelsin piirroksen mukaan

Vuonna 1844 julkaisi Kasper Schmidt salanimellä Max Stirner teoksen Der Einzige und sein Eigenthum (Yksilö ja hänen omaisuutensa), jonka pääajatuksiin perustui myöhemmin syntynyt Friedrich Nietzschen "voimamoraali".

Stirnerin mukaan yksilöllä on niin paljon oikeutta kuin hänellä on valtaa, ja hän hankkikoon itselleen kaikki, mitä hän kykenee, huolimatta siitä, ovatko hänen keinonsa siveellisiä vai eivät.

Siveysi on harhakuva samoin kuin oikeus ja kaikki muut korkeat aatteet. Se, joka toiminnoissaan antaa sellaisten aatteiden johtaa itseään, on ennakkoluulojen ja taikauskon uhri yhtä paljon kuin se, jota toiminnoissaan ohjaa vanha usko jumaluuteen.

Tehtäviä

  1. Vanha sananlasku sanoo, ettei oikeuttaa saa, jos ei sitä itse hanki. Missä määrin tämä on totta nykysuomessa?
  2. Kuinka paljon oikeuden hankkiminen käräjäoikeuden kautta nykyään maksaaa?
  3. Voiko oikeutta saada ilman kallista asianajajaa?

Friedrich Nietzsche




Friedrich Nietzsche.

Friedrich Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että hän  pääsi professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana.

Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullisista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889.

Loppuelämänsä Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana aivohalvauksen lamauttaessa tyystin hänen henkiset toimintonsa.

Nietzsche ajateli, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan todellisuuskäsityksemme on äärimmäisen omakohtainen. Tämä johti Nietzschen suhteellisuuden ja epäilyn kannattajaksi.

Moraalin alkuperä

Nietzsche tutki siveyden alkuperää ja pyrki osoittamaan, että idealistisella ja kristillisellä siveydellä ei ole yliluonnollista perustaa, vaan että nykyisin vallalla olevat siveysjärjestelmät ovat syntyneet monimutkaisen yhteiskuntahistoriallisen ja psykologisen tapahtumasarjan tuloksena.


Nietzsche väitti, että siveys on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua.

Nietzsche väitti, että länsimainen kristillis-idealistinen siveys saattaa ihmisen ristiriitaan hänen biologisen perusolemuksensa kanssa. Nietzschen mukaan vallassa olevat siveysjärjestelmät tukahduttavat epäyksilöllisyydessään ja tiukassa näennäisjärkevyydessä ihmisen luovuuden.

Nietzsche vaati, että kaikki yksilöt saisivat toteuttaa omaa minuuttaan riippumatta yhteiskunnan arvoista ja ennakkoluuloista. Nietzschen omat mietteet osoittivat pitkälle jalostettua idealismia, mutta osa oli myös ärsyttämiseen tarkoitettua, täydellistä siveellistä välinpitämättömyyttä.

Nietzsche piti arvojen kieltämistä (nihilismiä) seurauksena kristillisen uskonnon valtapyrkimyksistä: tällä (ainoalla olemassa olevalla) maailmalla oli arvoa enää vain suhteessa tuonpuoleiseen (jota ei itse asiassa ollut edes olemassa).

Kun tuonpuoleisen arvo nousi arvoon arvaamattomaan, tulos oli arvojen kieltäminen (nihilismi): ei-minkään arvostaminen korkeimpana arvona. Tärkein haaste arvojen kieltämiselle (nihilismille) oli juuri kristinuskon heikentyminen.


Nietzsche piti tilannetta uutena haasteena eurooppalaiselle kulttuurille, jonka oli ylitettävä itsensä ja päästävä eräänlaiseen pisteeseen, josta ei ole paluuta. Nietzsche kiteytti asian kuuluisaan lauseeseen "Jumala on kuollut".

Lause kuvasi sitä ongelmaa, jonka läntinen kulttuuri kohtaisi sen perusteiden muretessa; samalla tämä kriisi avasi tien johonkin uuteen. Nietzsche tuomitsi darwinismin, hegeliläisyyden, kantilaisuuden sekä utilitarismin epäonnistuneina yrityksinä paikata jumalan jättämä aukko.

Nihilismin ylittäminen


yli-ihminen

Ajattelullaan Nietzsche pyrki ylittämään nihilismin. Uusien arvojen asettamisessa hän piti keskeisenä yli-ihmisen käsitettään ja oppiaan ikuisesta paluusta. Nietzsche kirjoitti, että aikaisemmin kansat asettivat arvojaan yksilön yli, mutta nyt yksilö voi asettaa arvot ja kulttuurin.

Ihmismassoista ei ole arvojen asettajaksi, vaan "lauma" tarvitsee opastajan päästäkseen nihilismistä. Tähän tehtävään viitaten Nietzschen kirjoituksissa esiintyi käsite "suuri politiikka".

Nietzsche väitti, että siveyttä on kahdenlaista, herrasiveyttä, joka nousee "jalosta ihmisestä" ja orjasiveyttä, joka liittyy "heikkoon ihmiseen".

Eri siveydet eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kokonaan toisia arvotusjärjestelmiä: herrasiveys arvottaa teot asteikolla hyvä/huono, kun taas orjasiveys arvottaa ne asteikolla hyvä/paha.

Kristinuskon taakka

Nietzsche hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen "uudelleenarvioineen" luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän.

Hän meni arvostelussaan pitemmälle kuin valistusajan agnostikko- ja ateistiajattelijat, jotka pitivät kristinuskoa vain virheellisenä.

Nietzsche ajatteli kristinuskon varhaisvaiheen historiassa yhä pahemmin vääristävän kuvan Jeesuksesta. Hän syytti varhaiskristittyjä Jeesuksen martyroimisesta, ja piti apostoleita pelkurimaisina, vulgaareina ja katkerina.


Michelangelon veistos

Nietzschen kirjoittama lause

"Viimeinen kristitty kuoli ristillä"

viittaa siihen, että hänen mielestään kristinusko oli oleellisesti Paavalin luomus.

Koska Nietzsche ajatteli lennokkaan metafysiikan aikakauden ja puolueettomien totuuksien ajan olevan takana päin, oli luontevaa ajatella, että ihmisten mielenkiinto keskittyisi nyt enemmän suoraan havaittavaan ilmiömaailmaan, jossa he elävät.

Yli-ihminen

Nietzschen yli-ihminen (Übermensch) on ihanne, jossa henkisesti korkeatasoinen yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä siveellisiä ja kauneusarvojen  mahdollisuuksia, jotka nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat.

Yli-ihminen oli ehkäpä Nietzschen filosofian eniten kiinnostusta herättäneitä käsitteitä. Kuitenkin kyseinen käsite on vain pienessä osassa Nietzschen koko tuotannossa ja esiintyy suuremmassa määrin vain hänen julkaisematta jääneissä muistiinpanoissaan.

Yli-ihmisellä ei ole enää tarvetta uskoa varmoihin perusteisiin vaan hän pystyy "tanssimaan" ohuilla langoilla (ks. Näin puhui Zarathustra). Yli-ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja mittapuunsa (norminsa). Näin nihilismi voidaan ylittää.


Perspektiivi on tapa esittää kolmiulotteinen asia säännönmukaisesti kaksiulotteisena kuten piirustuksena.

Perspektivismi on Friedrich Nietzschen kehittämä käsitys, jonka mukaan maailmaa ei voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain tulkita jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai arvoarvostelmat, joita teemme.

Perspektivismin mukaisesti mitään kantaa ei voida pitää ehdottomasti totena, mutta tästä ei seuraa, että kaikki kannat olisivat yhtä päteviä.

Natsit ja Nietzshe

Hänen aluksi ihailemansa ystävä Richard Wagner oli juutalaisvastainen. Myöhemmin Nietzsche arvosteli ja halveksi kirjoituksissaan vahvasti Wagneria (joskin myönsi yhä pitävänsä tämän teoksista, etenkin Tristan ja Isoldesta). Yhtenä kiistan syynä oli se, että Wagner hyödynsi kristillistä tarua viimeisessä oopperassaan.


Nietzschen sisar Elisabeth oli vankkumaton juutalaisten vastustaja ja kansallissosialisti, ja juuri hänen vaikutuksestaan natsit omivat paljon käsitteitään Nietzschen tuotannosta. Nietzschen nimiin pannut juutalaisvasteiset lausumat ovat pitkälti peräisin Elisabethilta, joka toimi Friedrichin ollessa jo toivottoman mielisairas tämän kirjallisena asianomistajana, tunnetuin seurauksin.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla yllä oleva esitys muutti sinun käsitystäsi Nietzschestä.
  2. Pohtikaa sitä, miksi Friedrich Nietzscheä ymmärretään yleensä väärin.
  3. Millaista Nietschen arvostelu kristinuskoa vastaan oli?

Psykologinen egoismi (itsekkyys)



Psykologisen itsekkyyden (egoismin) mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi riippumatta siitä, miltä teot saattavat tuntua.

Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs.

Hän voi esimerkiksi saada näennäisesti epäitsekkäistä (altruistisista) teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen itsekäs vaikutin.

Tehtäviä

  1. Oletko sinä psykologinen egoisti?
  2. Onko filosofian opettajasi psykologinen egoisti?
  3. Mikä ero on psykopaatilla ja psykologisella egoistilla?

Muiden huomioiminen eli altruismi

Yleistä


Kumma kyllä myös itsekkyyssiveyden vastakohtana pidetty muiden huomioiminen eli altruismi kuuluu seuraussiveyteen.

Tehtäviä

  • Onko ihminen, joka ei ota huomioon muita ihmisiä, ollenkaan siveellinen?

Auguste Comte


Auguste Comte.

Sanan "altruismi" keksi pahamaineisen positivismin perustajana tunnettu Auguste Comte (k. 1857).

Comte tarkoitti altruismilla egoismin vastakohtaa. Täydellinen altruismi merkitsee oman minän syrjäyttämistä ja antautumista toisten ihmisten hyvää tarkoittavaan toimintaan.

Vastakohtana yksilön korostamiselle altruismi korostaa yhteisvastuullisuutta. Comten mukaan altruismi olisi kuitenkin haaveilevaa ja hedelmätöntä ihmisrakkautta ellei se tunnustaisi sitä pyrkimystä henkilökohtaiseen tyydytykseen, joka kuuluu jokaisen ihmisen luontoon.

Mutta itsekäs pyrkimys on mukautettava asioihin, jotka merkitsevät koko yhteisön menestystä, ja tämä tapahtuu älyn ja myötätunnon (sympatian) asteittaisen kehityksen kautta.

Altruismi



Siveydessä altruismi on käsitys, jonka mukaan teon siveellisyys määritellään sen mukaan, tuottaako se hyviä seurauksia muille.

Altruismi on egoismin vastakohta. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä ja kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on seuraussiveyden muoto, sillä siinä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijaan.

Altruismin arvostelijat ovat kysyneet sitä, että jos toimijalla ei ole siveellisiä velvoitetta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä.

Altruismin voidaan esittää olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden siveelliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin.



American Nihilist Underground Societyn (ANUS) mukaan nykypäivän altruismi on vain sairaus ja egoismia valepuvussa. Altruisteilla on hyvä maine, ja voi olla hyödyllistä esittää jalomielisempää kuin on, sillä sillä tavoin voi voittaa itselleen ystäviä ja lepyttää vihollisia.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu että ANUS -järjestö levittää Pentti Linkolan kirjaa?
  2. Voitko erottaa altruismin teeskentely todellisesta altruismista?
  3. Mitä pitäisi tehdä ihmisille, joilla ei ole kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan?

Psykologinen altruismi

Trakasti ottaen psykologinen altruismi tarkoittaa sitä, että ihmisten ajatellaan aina toimivan myös toisten ihmisten hyväksi.

Jos altruismia on, sen lähteinä voidaan pitää sekä ihmisen perimää että ihmisen oppimista tai molempia.

Altruismia voidaan tarkastella myös yhtesöllisen oppimisen avulla. Tällöin tarkastellaan altruismia hankittuna ominaisuutena. Altruismi on vanhemmilta, arvovalloilta tai muilta läheisiltä saatu meemi. Käsitys ei ota kantaa siihen, mikä on altruististen toimijoiden perimmäinen vaikutin.

Meemi (engl. meme < kreik. μίμησις, mimesis) on kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja eli replikaattori.


Tehtäviä

  1. Voidaanko lapsia kasvattaa altruistisiksi?
  2. Jos ei voida, mistä johtuu, että altruistisia ihmisiä on olemassa?
  3. Miksi jopa koirat ovat pelastaneet ihmishenkiä?

Altruismi ja yhteiskunta

Viidentoista eri ihmisyhteisön kanssa tehty tutkimus osoitti, että markkinatalouden piirissä altruismi oli tyypillinen ilmiö, kun taas pienissä perinteisissä yhteisöissä altruismi oli hyvinkin tuntematonta.

Tästä pääteltiin altruismin olevan tuore ilmiö ihmisyhteisöissä. Sitä ei esiinny samanlaisena ihmisen lähimpien sukulaisten, simpanssien yhteisöissä. Simpanssien on havaittu esimerkiksi adoptoineen orvoksi jääneitä yhteisön jäseniä.



Ihmisten nykyisen altruismin on arveltu olevan mahdollisesti kivikautisten ihmisyhteisöjen perua. Se olisi auttanut näitä selviämään ankarista olosuhteista.

Toisena selityksenä pidetään kulttuurista kehitystä. Ihmisten parissa altruismia voivat lisätä vertaisten suorittamat erilaiset rangaistukset sekä altruismin mukanaan tuoma maineen parantaminen.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että luokan suosituin oppilas on vain harvoin luokan avuliain oppilas
  2. Miksi avulias opettajakaan ei menesty?
  3. Mistä johtuu se, että pikkukaupungeissa ei olla avuliaita?

Altruismi biologiassa

Evoluutiobiologiassa altruismi määritellään toiminnaksi, joka auttaa kohdetta mutta aiheuttaa toimijalle itselleen jonkinlaista haittaa.

Se tapahtuu yleensä, joskaan ei aina, saman lajin yksilöiden välillä. Altruistista toimintaa on esimerkiksi se, kun mehiläinen pistää tunkeilijaa ja kuolee yhdyskuntansa puolesta.



Altruismi ja siveys eivät rajoitu täysin vain ihmisiin, vaikka ihmisillä ilmiö on ainutlaatuisen voimakas: muun muassa simpansseilla ja kapusiiniapinoilla on selvästi altruistisia käyttäytymismalleja. Altruismi ei siten voi olla vain ihmisten yhtesöllisen kulttuurin tulos, vaan sillä on myös biologista perustaa.

Darwinismin kannalta altruismi saattaa kuitenkin näyttää oudolta, sillä eläinten olettaisi ajavan vain omaa etuaan ja kasvattavan siten omia lisääntymismahdollisuuksiaan. Altruististen yksilöiden pitäisi joutua epäedulliseen asemaan verrattuna itsekkäisiin yksilöihin.

Tyypillisimmässä altruismin muodossa eläin, erityisesti emo, auttaa jälkeläistään.

Perimmäinen selitys tälle ilmiölle on, että sukulaistaan auttaessaan yksilö samalla lisää omien perintötekijäinsä (geeniensä) kopioiden määrää.

Tehtäviä

  1. Missä määrin geenin (perintötekijän) itsekkyys pitää paikkansa?
  2. Miksi monet eläimet elävät laumoissa?
  3. Miksi laumoissa on usein ankara arvojärjestys?

Vastavuoroinen altruismi



Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena (motiivina) on saada vastavuoroisesti apua toiselta yksilöltä.

Tehtäviä

  1. Millä eläimillä esiintyy vastavuoroista altruismia?
  2. Esiintyyko sinun luokassasi vastavuoroiista altruismia?
  3. Kuinka yleistä vastavuoroinen altruismi on?
  4. Pohtikaa sitä, mitä asioita kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan.
  5. Tutkikaa millä perusteilla hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan ja vastustetaan Suomessa.
  6. Pohtikaa yritysten johtajille maksettavien optioiden (osakekursseista riippuvien palkkioiden) oikeutusta.
  7. Miksi monia sosiaaliturvan muotoja ei ole sidottu indekseihin?
  8. Mistä syystä itsekkyyssiveys on suosiossa mutta toisten hyväksi toimimisen siveys epäsuosiossa?

Seuraussiveyden arvostelua

Miksi seuraussiveyden arvostelua on syytä käsitellä tässä kirjassa

Seuraussiveys saattaa tuntua ongelmalliselta, jos seurauksia arvostetaan jonkin muun siveysjärjestelmän perusteella.

Näitä tapauksia ei olisi välttämätöntä käsitellä tässä oppikirjassa, mutta koska eteesi tuleva filosofian professori laukoo ne sinulle vauhdikkaasti, sinun on syytä varautua tilanteeseen.

Ihmissyöjäesimerkki




Perinteinen esimerkki, jota on käytetty seuraussiveyttä vastaan, on joukko samassa veneessä merellä ajelehtivia ihmisiä, jotka kuolevat nälkään, jos jotain ihmistä ei syödä. Tällaista ihmissyöntiä tiedetään todella tapahtuneen. 

Tällaisissa tilanteissa on tapahtunut kahdenlaista ihmissyöntiä:

  1. Muut ovat syöneet nälkään kuolleen.
  2. Joku on tapettu ja sitten syöty.

Seuraussiveyden vastustajien esimerkit ovat useimmiten tämän ihmissyöjäesimerkin muunnoksia. Seuraavassa on tarkasteltu muutamia esimerkkejä. Muissa tämän sarjan oppikirjoissa esitellään lisää esimerkkejä.

Sotavankien syöminen lienee muuttunut sotavankien orjaksi ottamiseksi alun perin seuraussiveyden perusteella: orjasta oli enemmän hyötyä kuin yhdestä syödystä ihmisestä. Orjuuden loppuminen Euroopassa johtui myös seurausten huomioon ottamisesta: Orjien pitäminen ei ollut enää kannattavaa.

Orjuuden kaltaiset järjestelmät eivät ole kuitenkaan koskaan loppuneet: Palkkatyöläinen on edelleen paljolti isäntiensä eli työnantajien armoilla. Työläisten aseman ja työilmapiirin parantamista perustellaan juuri nyt sillä, että siitä olisi isännillekin eli työnantajille enemmän hyötyä kuin nykyisestä tilanteesta.

Tehtävä

  1. Pohtikaa pitäisikö yksi veneessä olevista ihmisistä syödä
    1. velvollisuussiveyden mukaan
    2. seuraussiveyden mukaan
    3. hyvesiveyden mukaan.
  2. Jumalattomien eli ateistien ei tiedetä harjoittaneen ihmissyöntiä. Mistä tämä johtuu?
  3. Jos ihmissyönti katsotaan välttämättömäksi, pitääkö odottaa, että yksi veneessä ollut on ensin kuollut ja syödä sitten vainaja vai pitäisikö esimerkiksi arvalla valittu ihminen tappaa muiden syötäväksi?
  4. Mitä tauteja ihmissyönnin tiedetään levittänneen?
  5. Joku on ehdottanut, että nopein tapa saada maailman väestön kasvu kuriin olisi ihmissyönti. Mitä mieltä sinä olet tästä ehdotuksesta?

Kidutus



Seuraussiveyden arvostelijat asettavat usein vastakkain esimerkiksi kiduttajan onnellisuuden ja kidutetun kärsimykset. Jos kiduttajan onnellisuus ylittää kidutetun kärsimykset, seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden perusteella kidutus on hyväksyttävää.

Seuraussiveyden arvostelijain virhe on tässä esimerkissä se, että he olettavat onnellisuuden ylijäämän olevan seuraussiveyden välttämätän ehto.

Edellä kuvatuista seuraussiveyden muodoista (mohismi, egoismi ja altruismi) mikään ei aseta tällaista ehtoa.

Oppera ja urheilukilpailut

On myös keskusteltu siitä, onko ooppera suurempi nautinto kuin jalkapallo-ottelu. Pitäisikö esimerkiksi ns. kulttuurinautinnot asettaa sukupuoliyhdynnän tai syömisen antamien nautintojen edelle?

Tälläkään esimerkillä ei ole mitään tekemistä seuraussiveyden kanssa.


Todettakoon, että Suomen nykyinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki meni mieluummin seuraamaan urheilukilpailuja kuin uuden musiikkitalon vihkiäisiin.

Tosin myöhemmin hän kävi ensimmäisen kerran eläessään oopperassa.

Sokrates ja sika


Seuraussiveyden kannattajan John Stuart Millin kerrotaan sanoneen:

"On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys."

Tällä esimerkillä ei ole mitään merkitystä seuraussiveyden kannalta, sillä Sokrates ei voi muuttua siaksi eikä sika Sokratekseksi.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa kidutuksen oikeutusta
    1. velvollisuussiveyden
    2. hyvesiveyden kannalta.
  2. Miksi myös Suomessa on harkittu kidutuksen käyttöön ottoa terroristien kuulusteluissa?
  3. Ottakaa selvää siitä, kuinka suuri osa seuraussiveyden kannattajista kannattaa kidutusta.

Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia?



Jos maailman ihmisten jakautumista rikkaisiin ja köyhiin tarkasteltaisiin seuraussiveyttä kannattaneiden mohistien ajatusten pohjalta, köyhyys olisi poistettava jakamalla varallisuus uudella tavalla.

rawls

John Rawls.

John Rawlsin
(Rawls, John:Oikeudenmukaisuusteoria. (A theory of justice, 1971.) Suomentanut Terho Pursiainen. WSOY kurssikirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14740-0.)
innoittamina varsin monet filosofian professorit ovat väittäneet, että rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu.

Tehtäviä

  1. Rikkaita on ollut ainakin maanviljelyksen synnyn jälkeen. Mistä johtuu se, että köyhiä on sen jälkeen kuollut suuria määriä eri syistä johtuneissa nälänhädissä?
  2. Onko laajalle levinnyt hyvesiveys ratkaissut köyhyyden ongelman?
  3. Onko laajalle levinnyt velvollisuussuussiveys ratkaissut köyhyyden ongelman?

Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi



Seuraussiveyttä on arvosteltu siitä, että seurausten arviointi on vaikeaa ja joissain tapauksissa mahdotonta.

Esimerkiksi ydinvoimalan rakentamisen seuraukset saattavat olla liian vaikeita asiasta päättävien ratkaistaviksi.

Seuraussiveyteen on joskus muotoiltu sääntöjä tämäntapaisten tilanteiden varalle. Eräs sellainen sääntö voisi olla, että jos seuraukset saattavat olla erinomaisen hyvät tai hyvin vaaralliset mutta on etukäteen vaikea sanoa, kummatko ne ovat, riskejä ei ole otettava.

Tähänkin on tehtävä poikkeus sen tilanteen varalle, että on pakko tehdä jotain, vaikka seurauksista ei ole varmaa tietoa. Jotkut ovat ehdottaneet, että tällöin olisi toimittava perinteisellä tavalla, mutta koska perinteiset tavat juontavat usein juurensa taikauskoisesta menneisyydestä, neuvo saattaa olla huono.

Tehtäviä

  1. Etsikää mahdollisimman paljon lisää esimerkkejä, joissa seurauksia huonosti tai tahallisesti väärin arvioimalla on puolusteltu mielestäsi vääriä toimintatapoja.
  2. Joukko suomalaisia lääkäreitä on äskettäin arvioinut, että noin puolet tupakoijista kuolee sairauksiin, joihin tupakointi on ainakin osasyynä. Tarkastelkaa tupakointia.
    1. velvollisuussiveyden
    2. hyvesiveyden
    3. seuraussiveyden kannalta.
  3. Miksi kaikki eivät äänestä Suomen vaaleissa?

Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä?

Tunnetuin ja eniten professoreita seuraussiveyttä vastaan käännyttänyt esimerkki on seuraava.


Oletetaan, että Villissä Lännessä on tapahtunut vakava rikos. Poliisipäälliköllä (sheriffillä) ei ole mitään tietoa siitä, kuka on tehnyt rikoksen. Paikallinen tapa on saada rikollinen nopeasti kiinni ja hirttää hänet. Jos näin ei tehdä, paikkakunnalla on tapana ryhtyä mellakoihin, joissa kuolee useita ihmisiä.

Seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden mukaan sheriffin pitää vangita joku syytön ja hirtättää hänet mellakoiden estämiseksi.

Tässä kohden voidaan esittää se vastaväite, että seuraussiveyden kannattaja voi olla myös tällaisen mellakoinnin kannattaja. Tarkastellaan kuitenkin myös sitä tilannetta, että seuraussiveyden kannattaja ei ole mellakoinnin kannattaja.

Voidaan kysyä, eikö ole velvollisuussiveyden mukainen velvollisuus, että joku ilmoittautuu vapaaehtoisesti hirtettäväksi, ettei paljon ihmisiä kuole.

Myös hyveellisen ihmisen olisi syytä ilmoittautua hirtettäväksi, jotta joukkokuolemalta vältyttäisiin.

Ehkä yksinkertaisin ratkaisu olisi, että sheriffi ampuisi itsensä, jolloin ei olisi jäljellä ketään, jonka toimivaltaan hirttäminen kuuluisi.

Tehtäviä

  1. Miten sinä ratkaisisit yllä olevan ongelman?
  2. Miten rikosromaanit ratkaisevat tämän tapaisia ongelmia?
  3. Mikä siveys vallitsi Villissä lännessä?

Esimerkki: Raivostunut väkijoukko tappoi jumalanpilkasta epäillyn miehen Pakistanissa

YLE Uutiset 22.12.2012

Pakistanissa poliisiasemalle tunkeutunut raivostunut väkijoukko on tappanut Koraanin häpäisemisestä epäillyn miehen. Silminnäkijöiden mukaan satojen ihmisten väkijoukko pahoinpiteli miehen kuoliaaksi ja sytytti ruumiin palamaan.

Uhri oli pidätetty aikaisemmin, koska hänen epäiltiin polttaneen Koraanin Dadun alueella sijaitsevassa moskeijassa Karachin pohjoispuolella. Joitain tunteja pidätyksen jälkeen väkijoukko tunkeutui poliisiasemalle ja sieppasi miehen, kun tieto tapauksesta oli levinnyt.

Toistaiseksi 30 ihmistä on pidätetty henkirikoksen vuoksi. Myös paikallinen poliisipäällikkö ja viisi hänen alaistaan on pidätetty, koska he eivät onnistuneet suojelemaan uhria. Poliisi uskoo saavansa syylliset kiinni, sillä useat ihmiset kuvasivat pahoinpitelyä kännykkäkameroilla.

Julman väkivallan kohteeksi joutuneen miehen epäiltiin olleen henkisesti epätasapainoinen.

Jumalanpilkka on Pakistanissa äärimmäisen arka asia, ja lukuisia ihmisiä on surmattu jumalanpilkkaepäilyjen takia. Viime vuonna kaksi jyrkkää jumalanpilkkalakia arvostellutta poliitikkoa murhattiin Pakistanissa.

Viimeksi kansainvälistä huomiota sai jumalanpilkasta epäillyn kristityn teini-ikäisen pidätys. Hänet kuitenkin vapautettiin myöhemmin.  

Tehtäviä

  1. Mitä professori Timo Airaksinen olisi tehnyt poliisipäällikkönä?
  2. Mitä opetusneuvos Pekka Elo olisi tehnyt poliisipäällikkönä?
  3. Mitä professori Torbjörn Tännsjö olisi tehnyt poliisipäällikkönä?

On tilanteita, joissa mikä tahansa siveys johtaa omien normiensa kannalta katsottuna huonoihin seurauksiin

Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin.


Vaikka noituus ei ole mahdollista, ihmiset, jotka uskoivat noituuteen, polttivat miljoonia ihmisiä noituudesta epäiltyinä. Noituudesta epäiltyjen polttamista voitiin pitää velvollisuutena koska Raamatussa sanotaan, että noitavaimon älä salli elää (tai jopa hyveenä).

Nykyään noituudesta epältyjä teloitetaan lähinnä Afrikassa.

Tietysti tämä velvollisuus oli ristiriidassa tappamisen kiellon kanssa. Jos noitia pidettiin rikollisina, heillä ei ollut minkäänlaista vähemmistösuojaa.

Jos seuraussiveys sisältää yhden yksinkertaisen säännön, joka kieltää kuolemantuomion, sheriffin tilanne on aivan toinen kuin yllä esitetyssä esimerkissä.

Tehtäviä:

  1. Pohtikaa kuolemantuomiota
    1. velvollisuussiveyden
    2. hyvesiveyden
    3. seuraussiveyden kannalta.
  2. Tutkikaa pidettiinkö noitia rikollisina, joita piti rangaista vai vähemmistönä, jota vainottiin.
  3. Saddam Husseinia vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä kuoli kolme Saddam Husseinin asianajajaa. Arvioikaa oikeudenkäynnin mielekkyyttä
    1. velvollisuussiveyden
    2. hyvesiveyden
    3. seuraussiveyden kannalta.
  4. Teloitettaisiinko naisen kuolemaan johtaneeseen joukkoraiskaukseen osallistuneet Suomessa (tämä tapahtui Intiassa, jossa ihmisiä teloitetaan)?
  5. Olisiko tapahtuma saanut julkisuutta, jos nainen olisi ollut köyhä ja kastiton eikä lääketieteen opiskelija?

Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse


Bernard Williams.

Seuraussiveyden vastustajat ovat esittäneet, että jos yksi ihminen voi elää vain, jos hän saa uuden sydämen, toinen, jos hän saa uudet keuhkot ja kolmas, jos hän saa uudet munuaiset, seuraussiveyden mukaan pitäisi etsiä terve ihminen, tappaa hänet ja pelastaa näin sydäntä tarvitseva, keuhkoja tarvitseva ja munuaisia tarvitseva.

Täsmälleen näin yksinkertaisesti Cambridgen yliopiston professori, aateloitu ja akateemikko, Bernard Williams (1929–2003) ajatteli haastattelussaan kumonneensa seuraussiveyden. Williams itse kannatti arvojen suhteellisuutta.

Ilmeisesti paikalla ei ole ollut ketään seuraussiveyden kannattajaa, joka olisi ilmoittanut, että vain yksi ihminen kuolee, jos keuhkoja tarvitseva saa yhden keuhkon ja munuaisia tarvitseva saa yhden munuaisen. Tällöin vain sydäntä tarvitseva kuolee.

Tämän kirjoittajan ystävän vaimo sai valmiiksi kuolleelta ihmiseltä sydämen ja toisen keuhkon ja elää edelleen.

Tehtäviä

Köyhiä aasialaisia ihmisiä on tapettu ja heidän elimensä on myyty rikkaille elimiä tarvitseville. Arvioi tekoa
  1. velvollisuussiveyden
  2. hyvesiveyden ja
  3. seuraussiveyden jannalta.

Hyvinvointia lisäävät kemikaalit



On sanottu, että hyvinvointia voitaisiin kasvattaa lisäämällä esimerkiksi vesijohtoveteen sopivaa kemikaalia.

Moniin elintarvikkeisiin vaikutetaan tällä tavalla. Suolaan lisätään jodia ja lannoitteisiin aineita, jotka siirtyvät viljaan.

Masennuslääkkeitä ei voida lisätä elintarvikkeisiin, koska joillakin lisääminen voisi aiheuttaa yliaktiivisuutta (maniaa).

Tietysti voidaan kysyä sitä, mitä tekemistä tällä asialla on seuraussiveyden kanssa.

Yhtä hyvin voitaisiin väitää, että lääkkeiden antaminen sairaille on seuraussiveyttä.

Tehtävä

  1. Pohtikaa
    1. alkoholia,
    2. tupakkaa ja
    3. huumeita
  • velvollisuussiveyden
  • hyvesiveyden ja
  • seuraussiveyden kannalta.

Pitääkö unohtunut velka maksaa


Seuraussiveyden vastustajat ovat myös väittäneet, että unohtuneen velan voi jättää maksamatta, koska se lisää hyvinvointia eikä haittaa ketään.

Useimpien velvollisuussiveyskäsitysten mukaan velat on maksettava, vaikka velkoja olisi ne unohtanut. Epäilemättä unohtuneiden velkojen maksaminen on myös hyve.

Tähän voidaan vastata, että seuraussiveys ei missään tapauksessa kiellä unohtuneen velan maksamista.

Päin vastoin, jos velan antaja on rahapulassa, jokainen muu paitsi äärimmäisen itsekäs (egoisti) tai hyvin köyhä jättää velkansa makasamatta

Tehtäviä

  • Miten unohtuneen velan voi maksaa, jos kumpikin osapuoli on unohtanut velan?

Kärsimysten vähentäminen


Kuvan saat suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Kärsimysten vähentäminen lisää yleensä hyvinvointia kaikkein nopeimmin. Sen sijaan liiallinen ylellisyys ei lisää hyvinvointia kuin hyvin vähän.

Seuraussiveydessä voidaan ottaa keskeiseksi tavoitteeksi, ei niinkään hyvinvoinnin lisääminen kuin kärsimysten vähentäminen.

Joidenkin mielestä maailma, jossa olisi kenties vähemmän hyvinvointia kuin nykyisessä mutta myös paljon vähemmän kärsimystä kuin nykyisessä, olisi parempi kuin nykyinen maailma.

Tällöin tekoja olisi arvioitava sen perusteella, minkä verran ne vähentävät maailman kärsimyksiä. Tällöin voidaan esimerkiksi ajatella, että varojen suuntaaminen oman maan köyhille lisäisi heidän hyvinvointiaan vain vähän, mutta samojen määrärahojen käyttäminen esimerkiksi tappavien sairauksien torjuntaan kehitysmaissa vähentäisi kärsimyksiä hyvin paljon.

Asiaa tietysti mutkistaa se, että kehitysmaissa on suuri ylikansoitus.

Tehtävä

  1. Pohtikaa kysymystä kehitysmaiden auttamisesta velvollisuusiveyden
  • hyvesiveyden ja
  • seuraussiveyden
  • kannalta.
  1. Eräs filosofian professori sanoo, että käsimyksiä on mahdoton kokonaan lopettaa. Seuraako tästä se, että kärsimyksiä ei voida vähentää?

Pitäisikö kaikki elämä hävittää?



On väitetty, että yksinkertaisin tapa lopettaa kaikki kärsimykset olisi hävittää maapallolta kaikki elämä esimerkiksi ydinaseilla.

Tehtävä

Pohtikaa tätä kysymystä kaiken elämän hävittämisestä
  1. velvollisuussiveyden
  2. hyvesiveyden ja
  3. seuraussiveyden
kannalta.

Seuraussiveyden lievennys: Sääntöjä sisältävä seuraussiveys

Koska yksittäisten tekojen seurausten arviointi saattaa olla vaikeaa tai mahdotonta, jotkut seuraussiveyden kannattajat ovat pyrkineet yhdistämään seuraussiveyden ja muiden ajattelutapojen hyviä puolia sallimalla sääntöjä. Tällöin pyritään käyttämään sääntöjä, joilla on toivottuja seurauksia.

Esimerkiksi voidaan asettaa sääntö, joka kieltää kuolemantuomiot. Edellä tarkasteltu sheriffi ei voisi hirtättää ketään, koska kuolemantuomiot olisi lailla kielletty.


Brad Hooker.

Seuraavassa on Readingin yliopiston filosofian prpfessorin Brad Hookerin sääntöjä sisältävälle siveydelle asettamia vaatimuksia

  1. Lähtökohtana on oltava puoleensavetäviä yleisiä ajatuksia siveydestä.
  2. Käsitysten on oltava sisäisesti ristiriidattomia.
  3. Käsitysten on oltava yhtenäisiä (ts. järjestettävä taloudellisesti, tai jos mitään järjestelmää ei ole käytettävissä, ainakin hyväksyttävä ne vakaumuksemme, joita meillä on huolellisen harkinnan jälkeen).
  4. Käsitysten on kannatettava perusperiaatetta, joka
    1. selittää, miksi meidän erityiset siveelliset vakaumuksemme ovat hyviä
    2. oikeuttaa ne puolueettomasta näkökulmasta
  5. Käsitysten on autettava meitä käsittelemään siveyskysymyksiä, joista emme ole varmoja tai joiden kanssa olemme eri mieltä.

Brad Hookerin mukaan vain seuraussiveys tyydyttää edellä mainitut ehdot.

Brad Hooker on esittänyt yllä olevat ajatukset teoksessaan ”Ideal Code, Real World, Oxford, 2000, ISBN 0-19-825069-X.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitkä Hookerin ehdot saattavat lisätä vanhoillisuutta.
  2. Ottakaa Internetin avulla selvää millaisen sääntöihin perustuvan siveyden määritelmän Brad Hooker saa aikaan yllä olevien periaatteiden valossa.
scanlon

Thomas Michael ("Tim") Scanlon.
  1. Ottakaa Internetin avulla selvää Harvardin yliopiston professorin Tim Scanlonin sopimussiveyden (contractualism) perusperiaatteista ja verratkaa niitä Brad Hookerin siveyden määritelmään.

Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa


Ns. hyvinvointiyhteiskunta kuuluu pikemmin seuraussiveyden kuin esimerkiksi velvollisuussiveyden tai hyvesiveyden tavoitteisiin. Velvollissiveys ja hyvesiveys kehittyivät aikoinaan yhteiskunnissa, joissa köyhyys, sairaudet ja muut kärsimykset olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja joissa näitä ilmiöitä ei suuremmin edes pyritty poistamaan.

Hyvesiveyden perustajana pidetty Aristoteles hyväksyi orjuuden ja epämuodostuneiden vastasyntyneiden tappamisen.

Seuraussiveys on tietysti ollut aina olemassa, mutta siihen alettiin kiinnittää suurempaa huomiota vasta sitten, kun hyvinvointi alkoi Euroopassa lisääntyä yhteiskunnallisten olojen, todellisuustutkimuksen (tieteen) ja tekniikan kehittyessä.

Hyvinvointiyhteiskunta on kiinnittänyt huomiota pikemmin oikeuksiin kuin velvollisuuksiin. Ihmisoikeuksia on vaikea perustella muuten kuin siten, että ne vähentävät kärsimyksiä ja lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia.

Ihmisoikeuksista ei vallitse mitenkään täyttä yksimielisyyttä, mutta seuraussiveyden kannalta tämä ei ole tarpeenkaan. Kun ihmisoikeuksien vaikutuksista saadaan tietoa, niitä voidaan kehittää. Mainittakoon, että jyrkästi islamilaiset maat eivät ole hyväksyneet edes YK:n Ihmisoikeuksien julistusta.

Paitsi taloudellinen, todellisuustutkimus (tiede) ja tekninen kehitys hyvinvointiin vaikuttavat myös ihmisten asenteet. Tärkein syy edellä kuvattuun sheriffin ongelmaan olivat yhteisön ihmisten asenteet. Jos yhteisön jäsenet eivät vaatisi rikollisen pikaista kiinniottamista ja hirttämistä vaan normaalia oikeusvaltion käytäntöä, sheriffillä ei olisi mitään ongelmaa.

Kun yhteiskunta, todellisuustutkimus (tiede), tekniikka ja asenteet kehittyvät, seuraussiveys itse toimii entistä paremmin.


Muualla tämän sarjan oppikirjassa esitellään sekä seuraussiveyteen että sen kilpailijoihin perustuvia käsityksiä oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä muutoksia ihmisten asenteisiin tarvittaisiin, jotta seuraussiveys toimisi oleellisesti paremmin kuin yllä esitetyissä esimerkeissä.
  2. Pohtikaa kuinka paljon ja millaisia kustannuksia aiheutuisi siitä, että esimerkiksi suomalaisia kasvatettaisiin ottamaan nykyistä paremmin huomioon tekojen seuraukset.
  3. Mitä sinun mielestäsi pitäisi muuttaa, jotta seuraussiveys toimisi nykyistä paremmin.

Seuraussiveys ja uskonnot

Muinaiset ihmiset eivät tunteneet monien luonnonilmiöiden syitä, ja myös luonnon onnettomuuksia saatettiin pitää joidenkin jumalien tai henkien aiheuttamina.


Ukkosenjumala Ukko eli Perkele eli Perkuunas.

Jumalia ja luonnonhenkiä saatettiin lepytellä uskonnollisin menoin ja uhrein. Ihmisten ajateltiin suututtaneen jumalia tai luonnonhenkiä, ja onnettomuuksien saatettiin ajatella olevan ihmisten tekojen seurauksia.

Myös yksilön elämän onnettomuuksia pyrittiin selittämään esimerkiksi pahoilla teoilla nykyisessä tai sitä edeltäväksi kuvitellussa elämässä. Nykyisen elämän tekoja ajateltiin soviteltavan tulevaisuuden tai kuvitellun kuoleman jälkeisen elämän kärsimyksillä tai onnella.

Seuraussiveyden soveltaminen kuviteltuun syntymää edeltävään ja kuviteltuun kuoleman jälkeiseen elämään on aiheuttanut ihmiskunnalle vuosituhansien aikana suunnattomia kärsimyksiä, mutta niitä tuskin voidaan pitää seuraussiveyden vikana.

Seuraussiveyttä voidaan järkevästi soveltaa vain yhteiskunnassa, jonka uskomukset ja asenteet ovat muutoinkin omiaan lisäämään hyvinvointia ja vähentämään kärsimyksiä.


Tehtäviä

  1. Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Taivas, jossa valitsisi hyvinvointi. Pohdi millaista siellä olisi.
  2. Pohdi mitä vaikeuksia ihmisten hyvin erilaiset uskomuksen ja asenteet aiheuttavan
    1. velvollisuussiveyden
    2. hyvesiveyden
    3. seuraussiveyden toimivuudelle.
  3. Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Helvetti, jossa kristinuskon jumalaan uskomattomia kidutettaisiin ikuisesti. Pohdi millaisia kidutusmenetelmiä Helvetissä saatettaisiin käyttää.
  4. Keksi ennestään tuntematon kidutusmenetelmä.

Lisälukemista: Liberalismin synnyttämiä seuraussiveyden muotoja

Tavallinen utilitarismi

Utilitarismi (utilitarism) on seuraussiveyden muoto, jonka perusperiaatteen mukaan teon siveellinen hyvyys määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn (=utility) perusteella.


Filosofi John Stuart Mill määrittelee utilitarismin opiksi, joka olettaa "siveyden perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen".

Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne lisäävät onnellisuutta ja väärin silloin, kun niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta.

Utilitarismissa siveellisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.

Utilitaarinen hyvä (utility) tarkoittaa hyödyllisyyttä.

Tehtäviä

  1. Eräs pappi sanoi aikoinaan, että utilitaristi on hyötyä tavoitteleva nautiskelija. Pitääkö tämä paikkansa? Mistä syystä liberalistisessa seurausssiveydessä hyöty esiintyy tavoiteltavana?
  2. Onko sellaista siveysajattelua, jossa kärsimys esintyy tavoiteltavana?

Suora ja epäsuora utilitarismi

Tekoutilitarismin (act utilitarism) suhtautuminen tekoihin on suora, koska sen mukaan arvioitavan teon siveelliset ominaisuudet (esim. sen siveellinen vääryys, oikeus, huonous ja hyvyys) riippuvat itse arvioitavan teon seurauksista, kun taas niiden utilitarismin muotojen, joiden mukaan arvioitavan teon siveelliset ominaisuudet riippuvat jonkin muun kuin itse arvioitavan teon seurauksista, suhtautuminen tekoihin on epäsuoraa.

Esimerkiksi sellainen utilitarismi, jonka mukaan teko on siveellisesti oikein, jos ja vain jos se tuottaa suurimman mahdollisen (maksimoi) hyvinvoinnin (ts. jos ja vain jos mikään vaihtoehtoinen teko ei johtaisi suurempaan määrään hyvinvointia maailmassa), arvioi tekoja suoraan.

utilitian

Jos haluat nädä kuvan suurempana, valitse selaimestasi Näytä kuva.

Epäsuoran utilitarismin tunnetuin päämuoto on sääntöutilitarismi (rule utilitarism), josta taas on hyvin monenlaisia alamuotoja. Sääntöutilitaristi voi esimerkiksi olla sitä mieltä, että teko on siveellisesti oikein, jos ja vain jos se on sopusoinnussa sellaisten sääntöjen kanssa, jotka maksimoisivat hyvinvoinnin, jos kaikki siveelliset toimijat noudattaisivat kyseisiä sääntöjä.

Hyvä esimerkki sääntöutilitaristisesta säännöstä voisi olla esimerkiksi sääntö ”Älä syö tehotuotettujen eläinten lihaa!”, koska jos kaikki siveelliset toimijat noudattaisivat tällaista sääntöä, se pakottaisi kaikki tehotuotantoa harjoittavat lihantuottajat parantamaan tuotantoeläinten oloja tuntuvasti ja siirtymään ei-tehotuotettuun eläinten kasvattamiseen.

Sen sijaan tekoutilitaristi saattaa olla sitä mieltä, että hän on oikeutettu syömään tehotuotettua lihaa, jos hän ei pysty löytämään perusteita sille käsitykselle, että hänen luopumisensa tehotuotetun lihan syömisestä johtaisi suurempaan määrään hyvinvointia maailmassa kuin se, että hän jatkaisi niiden syömistä.

Hän saattaa olla tätä mieltä esimerkiksi silloin, kun hän ajattelee, että hänen luopumisellansa tehotuotetun lihan ei tulisi olemaan minkäänlaista myönteistä vaikutusta minkään tuotantoeläinten elinoloihin.

Tehtäviä

  • Jos haluaisit olla hyötyä tavoitteleva nautiskelija, kumpaa utilitarismin muotoa suosisit, tekoutilitarismia vai sääntöutilitarismia?

Preferenssiutilitarismi


Preferenssiutilitaristi Princetonin yliopiston bioetiikan professori Peter Singer

Preferensseillä kuvataan ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen. Valinta voi olla todellinen tai kuvitteellinen. Preferenssit voidaan ajatella vaikuttimien lähteenä.

Esimerkiksi onnellisuutta preferoidaan yleensä kärsimykseen tai surullisuuteen nähden. Yleensä myös suurempaa määrää normaalihyödykkeen kulutusta preferoidaan pienempään määrään verrattuna. Hyödykkeen kulutusta tänään preferoidaan huomiseen kulutukseen nähden.

Filosofiassa preferoidaan arvoja, tekoja jne.

Preferenssit ovat matemaattisesti ns. järjestysrelaatioita (järjestyssuhteita), jotka noudattavat järjestysrelaatioiden määritelmiä.

Preferenssiutilitarismi on eräs tyyppi utilitarismista, joka määrittää hyväksi preferenssien täyttymisen. Preferenssiutilitaristien mielestä paras lopputulos on tavoiteltava asia. He määrittävät parhaiden preferenssien täyttymisen parhaaksi lopputulokseksi.

Perinteisesti utilitaristit olivat hedonisteja enemmän tai vähemmän, ajatellen mielihyvän syntyvän toimiin osallistuneiden mielentiloista. Esim. Jeremy Benthamin mielestä tuli tuottaa kaikille osallisille suurin määrä mielihyvää.

Hedonismi tulle kreikan kielen sanasta (ἡδονή hēdonē "nautinto".


Preferenssiutilitaristien mielestä tämä on ongelmallista, koska siihen liittyy oletus "mitä et tiedä ei voi satuttaa sinua". Joku esimerkiksi saattaa levittää Pekan selän takana hänestä huhuja tuhoten hänen maineensa ilman, että Pekka itse ikinä saa tietää.

Tämä ei vähennä hänen koko loppuelämänsä aikana kokemaa mielihyvää. Hedonistin mielestä tämä ei siis vahingoittanut Pekkaa, koska "elämyksen vaatimus" ei täyttynyt, Pekka ei ikinä ollut suoraan osallinen tapahtumiin eikä kokenut mitään.

Preferenssiutilitarismi hylkää elämysvaatimuksen. Koska henkilöllä on preferenssi eli halu hyvään maineeseen, sen pilaaminen vahingoittaa häntä vaikkei hän suoranaisesti kokisikaan tästä ikinä mitään.

Tehtäviä

  1. Mikä on järjen ja tunteiden vaikutus siveellisiin (moraalisiin) ratkaisuihin.
  2. Pitäisikö ajatustunteita (emootioita) purkaa vai hillitä?
  3. Mitkä olivat utilitarismin pääväitteet?
  4. Millä tavoin utilitarismia on arvosteltu?
  5. Pohdi kysymystä siitä, missä olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen olisi mielestäsi oikeutettua.
  6. Pohtikaa kysymystä siitä, lisääkö koulunkäynti itsekästä (egoistista) vai altruistista moraalia.
  7. Pohtikaa sitä, mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia olisi a) jyrkällä itsekkyydellä (egoismilla) b) jyrkällä altruismilla.
  8. Millä tavalla preferenssiutilitarismi eroaa muista utilitarismin muodoista?
  9. Mitä muita kuin yllä lueteltuja utilitarismin muotoja on olemassa?

Toimintaa ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin kuten kauneuteen

Arvototuussiveys (siveellinen realismi)



Giljotiini

Arvototuussiveys (siveellinen realismi) on käsitys, jonka mukaan arvot voivat olla tosia tai epätosia.
Ns. Humen (David Hume 1711 - 1776) giljotiinin mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla.
Humen mukaan arvoja ei siis voida johtaa pelkästä tosiasiajoukosta, vaan mukana on oltava aina jokin arvo.

Humen giljotiinia on vastustettu mm. sillä perusteella, että täysin tosiasiaväitteen näköiset väitteet saattavat sisältää piiloarvoja.

On sanottu, että väite “Mies tappoi vaimonsa” sisältää jo paheksuntaa.

Tähän voidaan vastata toteamalla, että silloin lausuja ei esitä tai kuulija ei kuule puhdasta tosiasiaväitettä.
Tämän kirjoittajan ensimmäisiä lapsuuden muistoja on, että ihmettelin sitä, etteivät muuten täysjärkisen tuntuiset ihmiset pystyneet erottamaan tosiasiaväitteitä mielipiteistä.

Tehtäviä

  1. Onko se periaate, että tosiasioista ei voida johtaa arvoja kielellinen sopimus vai kokemukseen perustuva väite?
  2. Pitäisikö vihjailevien tosiasialauseiden käyttöä vähentää?
  3. Miten pitää suhtautua ihmisiin, jotka tulkitsevat kaiken puheen emotionaalisesti?
  4. Onko olemassa "naisten kieli"?
  5. Miksi tosiasiavaitteet eivät aina tehoa?

Hyvää elämää ja onnellisuutta koskevia käsityksiä

Eudaimonismi

(kreikan sanasta eudaimonia eli onni) eli onnellisuusoppi on suuntaus, jonka mukaan toiminnan tavoite on tai sen tulee olla onnellisuus. Ajattelun tunnetuin edustaja on Aristoteles.

Tehtäviä

Mitä on onnellisuus?

Hedonismi, siveellinen

katsoo, että korkein hyvä on nautinto. Nautinnolla voidaan tarkoittaa taidenautintoja, fyysisiä nautintoja jne.

Tehtäviä

  1. Mitä nautintoja on olemassa?
  2. Mitkä nautinnot ovat Suomessa sallittuja?
  3. Aseta sallitut nautinnot arvojärjestykseen?


Hedonismi on käsitys nautinnon (kr. hedone, nautinto, mielihyvä) keskeisyydestä, yleensä niin, että nautinto arvioidaan tavoittelemisen arvoiseksi päämääräksi.

Tehtäviä

  1. Mitä nautintoja sinulla on ollut viime aikoina?
  2. Mitä nautintoja sinulta on mielestäsi puuttunut?
  3. Mitä nautintoja juuri nyt tavoittelet?

Hedonismi, psykologinen

väittää, että ihmiset tosiasiassa tavoittelevat nautintoa ja pyrkivät välttämään tuskaa.

Tehtäviä

  1. Missä määrin ihmiset tosiasiallisesti tavoittelevat nautintoja?
  2. Mistä johtuu, että nautintoja on olemassa?
  3. Mistä johtuu, että kärsimyksiä on olemassa?
  4. Millaisia eroja tässä asiassa esiintyy eri ihmisten välillä?
  5. Kumpi on mielestäsi tärkeämpää. kärsimysten vähentäminen vai nautintojen lisääminen?

Onnellisuus

Onnellisuus on psykologian professori David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.




Hymy on onnellisuuden vertauskuva.

Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto, johon rakkaus voi johtaa.

Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.



Suomen bruttokansantuottaan (BKT), aidon kehityksen (GPI) ja kestävän taloudellisen hyvinvoinnin (ISEW) mittarit vuosina 1945-2010.

Kuvan saa suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.




Kuvan saat suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Aidon kehityksen mittari (GPB) osoittaa, että ihmiset ovat sitä tyytyväisempiä elämään mitä suuremman arvon valtion aidon kehityksen mittari saa.


Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että bruttokansantuote mittaa ihmisten hyvinvointia huonosti?
  2. Mistä johtuu, että Yleisradion pääuutislähetyksissä puhutaan vain bruttokansantuotteesta?
  3. Kuulutko rikkaimpaan viidennekseen, joka saa 74,1 % maailman tuloista?

Onni sattumana


Onni tarkoittaa usein jonkin toimijan kannalta edullista, sattumanvaraista tapahtumaa, esimerkiksi: "Olipa onni ettei satanut, kun unohdin pyykit ulos."

Onnekkaan tapahtuman lisäksi onnena voi myös pitää sitä, että jokin mahdollinen mutta epäedullinen tapahtuma jää tapahtumatta.

Onnen kanssa samaa merkitsevät mm. lykky, tuuri, mäihä ja säkä. Nelilehtisen apilan, hevosenkengän, aidon riikinkukon sulan tai tähdenlennon ajatellaan perinteisesti tuovan onnea.

Tehtäviä

  1. Millaisia onnellisia sattumia sinulle on sattunut viime aikoina?
  2. Millaisia onnettomia sattumia sinulle on sattunut viime aikoina?
  3. Miksi et ole voittanut miljoonia lotossa?
  4. Oletko nähnyt tähdenlennon?
  5. Mikä tähdenlento on?

Onnellisuus

Jo muinaiset ihmiset



Onnellisuus ei käsitteenä ole uusi. Muinaiset kirjoittajat pohtivat ihmisen onnen ehtoja. Noissa kirjoituksissa korostettiin ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Nykyajan pohdinnoissa sen sijaan korostuu kysymys siitä, voiko yksilö löytää oman onnensa. Tähän liittyy muun muassa sanonta "Jokainen on oman onnensa seppä".

On myös epäonnea jolloin tapahtuu monia epämukavia asioita. Esimerkiksi suolan läikyttäminen, peilin rikkoutuminen ja kuun varjoon astuminen aiheuttavat uskomusten mukaan huonoa onnea.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokainen on oman onnensa sepppä?
  2. Pitääkö väitteenä paikkansa, että jokainen on oman onnensa seppä. Jos olette asiasta eri mieltä, väitelkää asiasta.
  3. Milloin näit viimeksi mustan kissan kulkevan tien yli? (Kirjoittajan kotona on kaksi mustaa kissaa ja melkein musta koira.)
  4. Ottakaa selvää siitä, mistä johtuu se, että täysin mustia kissoja on aika vähän?
  5. Montako peiliä olet rikkonut?
  6. Voiko rikkoontuneen peilin viedä kierrätykseen?
  7. Oletko yhtään taikauskoinen?

Onnen voi periä vanhemmiltaan

Nykyään tutkijat etsivät asioita, jotka saavat ihmiset nauttimaan elämästään ja tuntemaan tyytyväisyyttä. Silloin tällöin ilmestyy listoja, joissa kerrotaan, minkä maiden asukkaat ovat kaikkein onnellisimpia.

Onnellisuus syntyy hyvin monista aineksista. Taipumus onnellisuuteen on jossain määrin perityvää.

Onnellisuuteen taipuvainen ihminen on kuin kissa, joka aina putoaa jaloilleen.

Myös varallisuus ja hyvät tulot lisäävät tiettyyn rajaan asti onnellisuutta.


Tärkein ohje onnellisuuden tavoittelussa on: Synny oikeaan perheeseen.

Itsensä onnelliseksi tuntevien ihmisten on havaittu elävän pitempään ja olevan terveempiä ja tuotteliaampia. Toisaalta voidaan väittää, että onnellisuus kenties johtuu hyvästä terveydestä ja työkyvystä.

Tehtäviä

  1. Tiettyyn rajaan asti varallisuuden lisääntyminen lisää onnellisuutta, mutta oikein rikkaat eivät ole sen onnellisempia kuin tavalliset rikkaat. Mistä tämä johtuu?
  2. Ottakaa selvää siitä, mikä on niukkuuden laki.
  3. Millä tavalla varakkuus voi pidentää ihmisen elinikää?

Onnellisuustutkimus



Tärkein yksittäinen onnellistava tekijä on perimä. Erossa kasvaneita identtisiä kaksosia tutkimalla on havaittu, että perimä selittää noin puolet ihmisen onnellisuudesta.

Toiseksi merkittävin elämänlaatua parantava tekijä on avioliitto.Tiedot osoittavat naimisissa olevien ihmisten olevan naimattomia onnellisempia. Parisuhde sinänsä ei näytä riittävän myönteisen vaikutuksen syntymiseen.

Vertailun mukaan avoliitossa elävät eivät ole yhtä onnellisia kuin yhdessä asuvat avopuolisot. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että avioliitto on monissa maissa lainsäädäntösyistä turvallisempi yhteiselämän muoto kuin avoliitto.

Myös muut ihmissuhteet vaikuttavat elämänlaatuun merkittävästi. Kun tutkittiin Intian köyhiä, vähäosaiset pitivät itseään lähes yhtä onnellisina kuin vertailuryhmäksi valitut selvästi paremmin toimeentulevat keskiluokan jäsenet.

Alimpaan sosiaaliryhmään kuuluneet intialaiset pitivät ystäviään ja sukulaisiaan suuressa arvossa. Hyvät ihmissuhteet tekivät heidän elämästään mielekästä ja auttoivat kestämään äärimmäistä köyhyyttä ja sen lieveilmiöitä.

Intian aivan alinta ryhmää, kastittomia, ei liene tutkittu yllä mainituissa tutkimuksissa. Sikäli kuin kastittomille annetaan töitä, heille annetaan sellaisia töitä, joita muut eivät suostu esimerkiksi epäterveellisten työolosuhteiden takia tekemään.

Tehtäviä

  1. Oletko mielestäsi useimmiten onnellinen vai onneton?
  2. Mistä tämä johtuu?
  3. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
  4. Miten voit tehdä ystäväsi onnelliseksi?
  5. Miten voit tehdä vihollisesi onnettomaksi?
  6. Kannattaako tehdä vihollisensa onnettomaksi?
  7. Voidaanko onnellisuutta lisätä masennusta poistavilla lääkkeillä?

Onneton rikas



Onneton rikas on onnellisempi kuin onneton köyhä. Varakkaat ihmiset ovat joka tapauksessa keskimäärin varattomia onnellisempia. Sitä vastoin ahneus heikentää elämänlaatua. Ne, jotka haluavat jatkuvasti lisää hyvää, eivät aina nauti elämästään.

Myös selkeä todellisuuskäsitys lisää onnellisuutta. Ei siis pidä paikkaansa, että tieto lisäisi onnettomuutta.

Epäitsekäs käyttäytyminen lisää tyytyväisyyttä. Itsensä onnelliseksi kokevat ihmiset tekevät keskimääräistä enemmän vapaaehtoistyötä. (Tämän oppikirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan tee onnelliseksi.)

Onnellisiksi itsensä mieltäneistä vapaaehtoisista tuntui myös, että muiden auttaminen teki heistä entistä onnellisempia, mikä taas auttoi heitä tekemään enemmän työtä huonommassa asemassa olevien hyväksi.

Tehtäviä

  1. Millainen on ahne ihminen?
  2. Onko ahneudesta todellista hyötyä?
  3. Tunnetko itsesi tyytyväiseksi, kun olet auttanut jotain toveriasi?

Ole kaunis




Ulkoinen viehättävyys ei kuitenkaan ole oikotie onneen, vaan on ilmennyt, että ne, jotka hyväksyvät oman ulkonäkönsä eivätkä vertaile itseään koko ajan muihin, ovat keskimääräistä onnellisempia.

Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä omalla keholla voi tehdä, kuin siihen, mitä sille voi tehdä.

Nuoruuden ihannointi on yhtä turhaa. Laaja tutkimus osoitti kielteisten emootioiden vähenevän ihmisen vanhetessa.

Tehtäviä

  1. Mihin seikkoihin ulkonäössäsi voit vaikuttaa itse?
  2. Mihin asioihin ulkonäössäsi et voi vaikuttaa?
  3. Ihminen voi olla kaunis, mutta siitä huolimatta hänellä voi olla huono pärstäkerroin. Mikä ero on kauneudella ja pärstäkertoimella?

Onni suosii rohkeaa


Maalaus ravintola Kairossa.

Laulun mukaan onni suosii rohkeaa. Elämä alkaa hymyillä, jos uskaltaa tarttua tilaisuuteen eikä vähättele onnistumismahdollisuuksiaan.

Menestyjät eivät ole syntyneet erityisen onnellisten tähtien alla, vaan he ovat omaksuneet asenteita ja käyttäytymismalleja, jotka palkitsevat heidät myönteisillä kokemuksilla.

Onni näyttää potkivan osaa ihmisistä kaikilla elämän aloilla. Nämä ihmiset nauttivat silmin nähden olemassaolostaan.

Hyvinvointi ei ole välttämättä tulosta ahkeruudesta tai poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Hyvinvoijat erottaa muista pikemminkin kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tehtäviä

  1. Suosiiko onni rohkeaa?
  2. Miksi monet hyvin älykkäät ihmiset eivät menesty?
  3. Eräs mies oli huijannut muilta melkoisen määrän rahaa. Kun häneltä kysyttiin, millä hän on rikastunut, hän vastasi: "Pitää käydä ulkona siihen aikaan yöstä, kun rahaa sataa". Voiko tavallinen ihminen tietää, milloin hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Avoimin mielin kohti uutta

Eräässä tutkimuksessa oli mukana 42-vuotias oikeuslääkäri, joka kertoi elämän hymyilleen hänelle kaikessa. Hän oli naimisissa rakastamansa miehen kanssa ja hänellä oli kaksi suloista lasta. Hän myös viihtyi mainiosti työssään.

Hänen vastakohtansa oli 34-vuotias lähihoitaja, joka mielestään tapasi aina vääriä miehiä ja jolle sattui jatkuvasti vastoinkäymisiä. Viikon aikana hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa, telonut selkänsä ja kolhinut autonsa peruuttamalla päin puuta.



Onnekkaat eivät kuitenkaan erottuneet ulkonäöltään, älykkyydeltään tai vaikkapa anteliaisuudeltaan keskiarvoihmisestä.

Sen sijaan he olivat tavallista ulospäin suuntautuneempia, uteliaampia ja avoimempia. Heidän kykynsä tajuta asioita vaistonvaraisesti oli hyvin kehittynyt, eivätkä he epäröineet luottaa siihen. Siksi he näkivät ympäristössään hyödyllisiä tilaisuuksia ja uskalsivat myös tarttua niihin. Lisäksi heidän ihmistuntemuksensa ei pettänyt, vaan se loi edellytykset monin tavoin antoisille suhteille.

Onnekkaiden ryhmän jäseniä yhdisti panostaminen ihmissuhteisiin. Mitä laajemmaksi verkosto kasvoi, sitä enemmän heille tarjoutui tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, jotka voivat auttaa heitä esimerkiksi työpaikan tai asunnon vaihtamisessa.

Epäonnisten joukkoon kuuluneet olivat jatkuvasti kuin puoliunessa. Heidän huomionsa oli siinä määrin keskittynyt omaan itseen ja ongelmiin, että he eivät havainnoineet aloitteelisesti ympäristöään ja tajunneet sen tarjoamia mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua.

Tehtäviä

  1. Millä eri keinoilla tavallinen ihminen voi parantaa elämänsä laatua?
  2. Mitä sinun pitää tehdä, jos haluat mieluiten olla yksiksesi?
  3. Miten voit tulla onnelliseksi, jos olet hyvin köyhä?
  4. Luettele kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat onnellisuutesi edellytyksenä?
  5. Uskallatko kertoa listasi julkisesti?

Pelko ja huolet sokaisevat




Erittäin mielenkiintoinen oli koe, jossa tutkimukseen osallistuneita pyydettiin laskemaan lehdessä olevien kuvien määrä. Epäonniset selviytyivät kokeesta keskimäärin kahdessa minuutissa, kun taas onnekkaat saattoivat laskea lehden käsistään jo muutaman sekunnin kuluttua.

Lehden toiselle sivulle oli asetettu puolen sivun kokoinen laatikko, jossa luki viiden senttimetrin korkuisin lihavoiduin kirjaimin, että kuvia on 43. Teksti hyppäsi suorastaan silmille. Onnekkaat havaitsivat sen heti, kun taas epäonnisilta se jäi huomaamatta.

Toisessa kokeessa keskelle lehteä oli pantu yhtä selkeä viesti: Lopeta laskeminen. Kun sanot kokeen valvojalle, että olet huomannut tämän viestin, saat 250 puntaa. Tämäkin viesti meni epäonnisten silmien ohi, sillä he olivat keskittyneet pelkästään laskemaan kuvia.

Epäonnisiksi itsensä kokevat ihmiset olivat yleensä jännittyneempiä ja hermostuneempia kuin onnekkaina itseään pitävät. Näytti siltä, että juuri huolestuneisuus ja pelokkuus sumensivat epäonnisten tilanteentajun: he eivät pystyneet hahmottamaan kokonaisuutta ja sen suomia mahdollisuuksia, koska he suuntasivat kaiken huomionsa yhteen ainoaan asiaan kerrallaan.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että on vaikeaa kiinnittää huomio moneen asiaan kerrallaan? Esimerkiksi tämän kirjoittaja ei pidä siitä, että häntä häiritään, kun hän kirjoittaa.
  2. Eikö kaiken tarkkaileminen lisää jännittyneisyyttä, kun kokeen mukaan se alensi sitä? Jos et keksi vastausta, kysy opettajalta, joka tarkkailee teitä kaikkia.
  3. Kumpi auttaa ajattelussa enemmän, tunnin miettiminen vai viidentoista minuutin nokkaunet?

Hyvä itseluottamus palkitaan



Epäonnisilla on taipumus rajata ajattelunsa ja toimintansa onnekkaita jyrkemmin: kun he ovat etsimässä täydellistä elämänkumppania, he eivät näe uutta tuttavuutta mahdollisena ystävänä. Sama pätee työpaikkailmoituksiin. He hakevat vain työpaikkoja, jotka vaikuttavat ilmoituksen perusteella juuri heille sopivilta eivätkä ilmaise kiinnostustaan tehtäviin, jotka vaatisivat heiltä esimerkiksi lisäkoulutusta.

Brittiläistutkimuksen tulosten valossa näyttää siltä, että onni ei ole vain sattumaa vaan pitkälti myönteisen elämänasenteen ja avoimen mielen ansiota. Jos uskoo menestyvänsä, tulee usein tiedostamattaankin toimineeksi menestyksen hyväksi. Usko omiin selviytymismahdollisuuksiin parantaa myös kykyä kohdata vastoinkäymisiä ja toipua niistä. Parhaassa tapauksessa koettelemukset koetaan hyödyllisiksi oppitunneiksi.


Vasteaikaa mittaavassa kokeessa saatiin viitteitä siitä, että myönteiset odotukset parantavat suorituksia. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toisen ryhmän jäseniä pyydettiin yksinkertaisesti painamaan nappia valon syttyessä. Toiseen ryhmään kuuluneita kehotettiin eläytymään ensin nopeasti reagoivan hävittäjälentäjän rooliin ja sitten toimimaan samalla tavalla kuin vertailuryhmän jäsenten. Lopputulos osoitti, että lentäjät olivat selvästi vikkelämpiä.

Tehtäviä

  1. Miten omaa itseluottamustaan voi parantaa?
  2. Miten voi parantaa jonkun toverinsa itseluottamusta?
  3. Mitä mieltä olet niistä ihmisistä, jotka ovat omasta mielestään erehtymättömiä?
  4. Tämän kirjoittaja teki aikanaan vasteaikaennätyksen. Ensin piti painaa toista nappia ja sitten toista. Painoin molempia yhtä aikaa, eikä kukaan huomannut mitään. Mikä koejärjestelyssä oli vikana?
  5. Oletko koskaan saanut kiinni katosta putoavan lampun?

Jos tunnet itsesi epäonniseksi, pidä päiväkirjaa



Kun myöhemmin palaat menneisiin tapahtumiin, huomaat, että ihan kaikki ei olekaan sittenkään mennyt pieleen. Yksikin ilonaihe voi vahvistaa itsetuntoa ja antaa sysäyksen myönteiseen ajatteluun silloin, kun maailma näyttää murjovan.

Älä kuitenkaan kirjoita päiväkirjaasi asioita, joilla joku voi vahingoittaa sinua.

Tehtäviä

  1. Muistelkaa, milloin kukin oli viimeksi onnellinen. Kirjoitakaa kulunut aika nimettömänä paperilapuille. Kootkaa paperilaput ja laskekaa aikojen keskiarvo.
  2. Onko sijoituksesti tässä kilpailussa satunnainen?
  3. Miksi monet poliitikot pitävät päiväkirjaa?

Mikä ohjaa elämääni

Elämänohjeita

(Olavi Rytkönen)

Liian paljon hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe tulla.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -- huomisessa on omat kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta, jos siulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka -- pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä ennenkii.
- Et oo ennenkään yrittännä sitä.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!

Tehtäviä

  • Mitkä kirjoittajan elämänohjeista ovat mielestäsi hyviä ja mitkä huonoja?

Mitä aiot tehdä elämälläsi

Terveellinen elämäntapa

Terveellinen elämäntapa ei ole kaikille ihmisille mahdollinen, ei edes Suomessa. Koulussa opetetaan terveelllisiä elämäntapoja, ja tämä opetus on syytä ottaa todesta. Valitettavasti koulussa istuminen ei ole terveellinen elämäntapa, mutta sille et voi mitään. Koulutuksen puute tuhoaisi lopun elämäsi.


Tehtäviä

  1. Miten koulusta voisi tehdä nykyistä terveellisemmän?
  2. Mitkä omista elintavoistasi ovat terveellisiä ja mitkä epäterveellisiä?
  3. Mistä saat luotettavaa tietoa terveellisyydestä?

Ei opettajakaan aina ymmärrä sitä, mitä hän puhuu

Et aina ymmärrä sitä, mitä koulussa puhutaan. Se ei ole sinun vikasi. Älä masennu. Ei opettaja itse läheskään aina ymmärrä, mistä hän puhuu. Ei opettaja ole vastuussa siitä, että meillä on sellainen koululaitos kuin meillä on.

Itsensä muita huonommaksi tuntemiselle ei aina mahda mitään, mutta joka kerta on syytä miettiä sitä, onko jollain suorituksella todellista merkitystä.

Tehtäviä

  1. Mitä asioita pidät tärkeinä?
  2. Mitä asioita pidät yhdentekevinä?
  3. Mitä koulun haittojen poistaminen maksaisi?

Valintamahdollisuuksien säilyttäminen

Valtiovalta on ryhtynyt rajoittamaan ihmisten valintamahdollisuuksia. Sen aloitti valtiovarainministeri Sauli Niinistö rajoittamalla korkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia vaihtaa alaa. Muistan tämän siksi, että ehdin kaksi kertaa vaihtaa alaa opiskelemalla ennen Niinistön ministerikautta.

Nykyinen ja seuraava Suomen hallitus jatkavat samalla linjalla. Kaikesta huolimatta sinun on syytä pyrkiä opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista.

On mahdollista, että myös koulutettujen ihmisten työt Suomessa loppuvat, mutta hanki hyvä englannin kielen taito. Sillä saat töitä jostain päin maailmaa.



Jos sinulla on varallisuutta tai tulet perimään sellaista, sitä ei kannata tuhlata. Sillä, jolla on rahaa, on aina enemmän valintamahdollisuuksia kuin sillä, jolla rahaa ei ole.

Älä kiirehdi avioliiton ja muiden vastaavien asioiden kanssa. Valintamahdollisuutesi loppuelämän suhteen voivat lakata jo nuorena.

Tehtäviä

  1. Miten koululainen voi vaikuttaa siihen, että hänen valintamahdollisuutensa elämässä säilyvät?
  2. Onko valintamahdollisuuksia lisättävissä?
  3. Tekeekö valintamahdollisuuksien lisääminen ratkaisut vaikeiksi?
  4. Onko sellainen elämä, jossa valintamahdollisuuksia on melkein kaikissa tilanteissa vain yksi, hyvää elämää?
  5. Miksi joillain on paljon valintamahdollisuuksia ja joillain toisilla ei ollenkaan?

Ympäristö, josta saa apua

Jotkut haluavat elää yksin ja vaatimattomasti, mutta nykyään on syytä olla ystäviä tai ainakin tuttavia, jotka voivat auttaa koko ajan monimutkaistuvan arjen ongelmissa.



Autojen korjaaja, putkimies ja sähköasentaja ovat tarpeellisia tuttavuuksia melkein kenelle tahansa. Jos sukulaisissa on sellaisia, heihin on syytä pitää hyvät suhteet. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta rahaa on paljon vain harvoilla ja hevosia vielä harvemmilla.

On kenties viihtyisää asua maalla tai kaupungin lähiössä, mutta jos tarvitaan ambulanssia (joka voi mennä väärään osoitteeseenkin), on syytä pyrkiä valitsemaan sellainen asuinpaikka, josta myös sellaista apua helposti löytyy. Vaikka asuinpaikan valinta on vapaa Suomen perustuslain mukaan, ilman rahaa sitä ei voi juuri valita.

Tehtäviä

  1. Millaisessa ympäristössä haluat asua aikuisena?
  2. Millaisessa ympäristössä et halua asua aikuisena?
  3. Kuinka suuressa asunnossa haluat asua aikuisena?
  4. Miksi kerrostaloasunto Helsingin keskustassa voi maksaa neljä kertaa niin paljon kuin omakotitalo Helsingin laidalla?
  5. Mistä johtuu, että harvaan asuttujen seutujen omakotitalot ovat hyvin halpoja?

Elämänsuunnitelma

Sinun on syytä pohtia jo nyt sitä, mitä aiot tehdä elämälläsi. Jopa koululaisen aika voi tuntua joskus kuluvan hitaasti, mutta silloin, kun sinusta tuntuu siltä, muista, että sinulla on käytettävissä elämä, jonka pituus on rajallinen.

Unelmia hyvästä elämästä sinulla saa olla, mutta on syytä olla myös varasuunnitelmia, jotta elämästäsi ei tule ajopuuta.

Menneinä aikoina ihmisen elämän vaiheet olivat melko hyvin ennakoitavissa, mutta nykyään sattumalla on hyvin suuri merkitys. Jos vanhana istut kirjoittamassa jotain tällaista, elämäsi meni pieleen, ja takaisin et mennyttä saa.



Tulevaisuudessa kaksi asiaa ratkaisevat hyvin paljon: vanhempiesi varallisuus ja koulumenestyksesi. Lisäksi on sellaisia asioita kuin pärstäkerroin, joille et voi mitään.

Koulussa opetetaan tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta parasta on opetella tulemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on jotain yhteistä sinun kanssasi. Silloin ei pärstäkerroin ratkaise.

Tehtäviä

  1. Miksi aiot isona? Arveletko pääseväsi siihen asemaan, johon haluat?
  2. Miksi ei aina kannata valita sitä ammattia, jossa tuntisi viihtyvänsä?
  3. Miksi niihin ammatteihin, joissa ansaitsee eniten, on myös eniten pyrkijöitä?
  4. Kun tämän kirjoittaja meni oppikouluun, kylällä sanottiin, että siitä tehdään ministeri. Miksi minusta ei tullut ministeriä?
  5. Kylällä myös sanottiin, että siitä tehdään filosofian tohtori. Miksi minusta ei tullut filosofian tohtoria?

Vastoinkäymiset

Vastoinkäymisiä on kaikilla. Osaan vastoinkäymisistä voi varautua ennakolta, osaan ei.

Erityisen tärkeää on pystyä ottamaan selvää siitä, miten kasautuneista vastoinkäymisistä voi selviytyä.

Viranomaisapua on saatavilla, mutta avun tarvitsijan tiedoista ja taidoista riippuu paljon se, saako hän sellaista apua, johon hänellä on esimerkiksi Suomessa oikeus.

Tehtäviä

  1. Mitä vastoinkäymisiä sinulla on ollut?
  2. Oletko saanut niihin apua?
  3. Oletko auttanut muita heidän vastoinkäymisissään?

Emootioiden hallinta



Toisaalla tässä aineistossa kerrotaan siitä, miten ajatustunteita (emootioita) voidaan yrittää hallita. Aina ajatustunteita (emootioitaanan) ei voi hallita, mutta jos niitä pystyy hallitsemaan, ei ainakaan tässä suhteessa anna aseita vastustajilleen. Vastustajia on kenellä tahansa, joten kyllä niitä on sinullakin, ainakin tulevaisuudessa.

Tehtäviä

  1. Onko sinulla vastustajia?
  2. Jos ei ole, mistä tämä johtuu?
  3. Suututko helposti?
  4. Mitä vahinkoa on suuttumisesta?
  5. Mitä vahinkoa on siitä, että sietää jotain ihmistä liian kauan suuttumatta hänelle?

Vapaa-aika



Jos koululainen ottaa koulunkäynnin tosissaan, hänellä ei ole lukukausien aikana kovin paljon vapaa-aikaa. Jos taloudellinen tilanne vaatii opiskelijalta kesällä ja lukukausien aikana työssä käyntiä, jopa uni voi käydä vähiin.

Myös pienten lasten hoito kotona voi viedä kaiken ajan.

Tulevaisuudessa kesälomat ja eläkkeelläoloikä supistuvat. Voi olla, että lisäksi joudut muuttamaan johonkin vieraaseen maahan saadaksesi työtä.

Vapaa-aikaa on kuitenkin pyrittävä itselleen järjestämään. Vapaa-ajan viettoa ei pidä ryhtyä järjestämään liian voimaperäisesti, sillä silloinhan kyse on työstä.

Jos saat elämässäsi tilaisuuden tehdä pitempiä aikoja jotain, jonka tekemisestä pidät, olet harvinaisen onnekas.

Tehtäviä

  • Koulupäivä lyhentää elämääsi yhdellä päivällä. Samoin tekee yksi työpäivä. Yritykset ja poliitikot ovat lyhentämässä ihmisten vapaa-aikaa ja korottamassa ihmisten eläkeikää? Mistä syystä ihmiset myyvät elämäänsä entistä halvemmalla?

Todenmukainen todellisuuskäsitys

Jos koulujen opetus olisi kunnollista, saisit todenmukaisen todellisuuskäsityksen. Kun näin ei ole, sinun on syytä pyrkiä löytämään tosiasioita muualta.

Melkein kaikki, mitä Internetissä puhutaan, on pötyä. Sikäli kuin Internetin valvontaa ei lähivuosina kovenneta kohtuuttomasti, sinun sukupolvellasi on mahdollisuus löytää myös tosiasioita Internetistä.

Tehtäviä

  1. Miten nykyisestä valtavasta informaatiotulvasta voi poimia kaikkein tärkeimmän?
  2. Miksi koulussa opetetaan ja vaaditaan oppimaan paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka unohtuvat lähitulevaisuudessa?
  3. Mitä tietokoneella kannattaa tehdä ja mitä ei (ts. mihin käytät rajallista elämääsi).

Propagandan torjuminen



Melkein kaikki, mitä ihmiset normaalisti omaksuvat ulkomaailmasta, on propagandaa. Nykyään pahinta propagandaa ovat television uutiset, toiseksi pahinta propagandaa ovat Helsingin Sanomien uutiset, ja STT:n uutiset eivät ole enää propagandaa ollenkaan.

Toisaalla näissä aineistoissa on varoitettu suostuttelusta ja psykopaateista. Pysy kaukana niistä paikoista, joissa tiedät olevan suostuttelijoita ja psykopaatteja. Tee näin senkin uhalla, että menetät jotain muuta.

Tätä kirjoitettaessa eräs vanha ystäväni kertoi minulle, kuinka narsisti oli tuhonnut hänen tyttärensä elämää. Varo myös narsisteja (narsismi on psykopatian laji).
Propaganda on väitteitä, jota levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Propaganda saattaa olla valheellista tai tosipohjaista, mutta on usein yksipuolista ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle hyödyllisistä puolista.

Esimerkiksi Ruotsin mallin mukainen kaikille pakollinen uskontotiedon opetus on todellisuutdessa uskontojen propagandaa.

Tehtäviä

  1. Miksi on propagandaa?
  2. Miten voit suojautua propagandalta?
  3. Mistä johtuu, että kaksi kolmasosaa ihmisistä kuvittelee olevansa muita älykkäämpiä, vaikka puolet on muita tyhmempiä?

Ole tiukkapipoinen oikeissa paikoissa



Jos et osaa sanoa "ei", sinun saattaa käydä huonosti. Tilaisuuksia ei pidä jättää käyttämättä, mutta toisten ei pidä antaa päättää siitä, mitä teet elämälläsi.

Tehtäviä

  1. Ovatko toverisi yrittäneen käyttää sinua hyväksi jossain asiassa? Ovatko he onnistuneet?
  2. Miten hyväksikäytöltä voi suojautua?
  3. Mistä voit saada apua, jos sinua hyväksikäytetään?

Poliittiset ihanteet, ideologiat, utopiat ja demokratian muodot

eduskuntatalo

Tämä esitys on lyhennelmä

Otsikon aiheista puhutaan tarkemmin tämän oppikirjasarjan myöhemmissä osissa. Myös käsitteet määritellään siellä perinpohjaisesti.

Pakko ja pakolla uhkaaminen

Poliittinen (kr. polis = kaupunki) ajattelu tutkii laitoksia (instituutioita) perheestä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Nämä laitokset käyttävät ainakin joskus pakkoa tai pakolla uhkaamista. Voidaan tutkia mm. sitä, millä perusteilla näillä laitoksilla on oikeus vaatia tottelemista ja millä perusteilla yhteisön jäsenillä on velvollisuus totella.

Tehtäviä

  • Keitä sinulla ei ole velvollisuutta totella?

Yhteisön oikeutus

ruotsi-suomi-2

Vanhan ajan ajattelijat kuten Platon ja Aristoteles olivat ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, mihin kaupunkivaltioiden (polis) kuten Sparta ja Ateena oikeutus perustui.

Kun uusia ja laajempia yhteisöjä syntyi, niiden oikeutusta alettiin pohtia. Erityisesti seitsemännentoista vuosisadan jälkeen pohdittiin kansallisvaltion oikeutusta.

Kaikkina aikoina, erityisesti yhdeksännellätoista ja kahdennellakymmenennellä vuosisadalla on pohdittu erilaisten maailmanhallitusten oikeutusta.

Erityisesti viime aikoina feministit ovat kiinnittäneen huomiota perheen oikeutukseen.

Tehtäviä

  • Mitä sellaisia tekoja valtiot ovat viime aikoina tehneet, joihin niillä ei ole sinun mielestäsi oikeutta?

Valtiottomuus (anarkismi)

Anarkismi ( kreikankielen sanoista an archos, ei hallitusta) kiistää kaikkien valtarakenteiden oikeutuksen.



William Godwin.

Nykyaikaisen anarkismin perustajana pidetään englantilaista William Godwinia (1756-1836), joka oli sitä mieltä, että politiikka voidaan korvata tiedon ja siveyden lisäämisellä.



Pierre-Joseph Proudhon.

Pierre-Joseph Proudhon
(1809-1865) ajatteli, että valtarakenteet pitäisi korvata vapaaehtoisella ja vastavuoroisella yhteiskunnallisella ja taloudelliseen järjestelmällä.

Proudhon kannatti väkivallatonta siirtymistä anarkismiin. Proudhon on tullut kuuluisaksi lauseestaan
"Omaisuus on varkautta".



Louis Auguste Blanqui.

Louis Auguste Blanqui (1805-1881) ja Mihail Bakunin (1814-1876) kannattivat hallitusvallan väkivaltaista kaatamista.

Anarkistit jaetaan usein individuaalianarkisteihin (yksilöanarkisteihin), jotka korostavat yksilön vapautta pakosta, ja kollektivistisiin anarkisteihin (Bakunin), jotka kannattavat kollektiivista vapautta pakosta (kommunistinen anarkismi).



Nestor Ivanovitsh Makhno.

Anarkismin perillisiä ovat mm. anarkosyndikalismi, Nestor Ivanovitsh Makhno ja hänen toverinsa Venäjän sisällissodassa, Espanjan sisällissodan anarkistit ja vuoden 1968 Ranskan tapahtumien anarkistit.

Useimmiten poliittinen ajattelu on pyrkinyt oikeuttamaan vallankäytön, sen sijaan esiintyy jatkuvasti erimielisyyksiä siitä, millainen vallankäyttö on oikeutettua.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, ovatko Suomen anarkismit väkivaltaisia vai eivät.
  2. Ottakaa selvää siitä, kuka anarkisti on haudattu Neuvostoliiton valtion kustannuksella.
  3. Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittaa syndikalismi.
  4. Mistä johtuu, että anarkistit eivät ole nousseet valtaan missään?
  5. Belgia oli ilman hallitusta melkein kaksi vuotta. Onko hallitus tarpeellinen?

Anarkokapitalistin mietteitä rahasta

rothbrand

Teos: Mitä valtio on tehnyt rahallemme?
Tekijä: Rothbard, Murray N.
Kääntäjä: Kajander, Petri
Kustantaja: Lumo Kustannus
Julkaisuajankohta: Joulukuu 2009
Pehmeät kannet, nidottu, pokkari
125 sivua, mustavalk.
ISBN: 978-952-5491-60-9
Yllä mainittu teos löytyy kokonaan seuraavasta osoitteesta:

http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja

/raha/

Valtio ja raha

one-dollar

"Monet ihmiset uskovat, että vapaat markkinat, huolimatta joistain tunnustetuista eduista, ovat epäjärjestyksen ja kaaoksen tila. Mitään ei ”suunnitella”, kaikki on riskialtista. Valtion käskyvalta toisaalta vaikuttaa yksinkertaiselta ja järjestelmälliseltä; määräyksiä annetaan ja niitä totellaan.

Millään muulla talouden osa-alueella tämä myytti ei ole yhtä vallitseva kuin rahan osalla. Ilmeisesti vähintäänkin rahan täytyy olla valtion tiukassa kontrollissa. Mutta raha on talouden elinehto; se on kaikkien maksutapahtumien välikappale.

Jos valtiolla on käskyvalta rahaan, se on saavuttanut jo merkittävän komentopaikan talouden hallitsemiseksi, ja turvannut ponnahduslaudan täyteen sosialismiin. Olemme nähneet, että vapaat rahamarkkinat vastoin yleisiä uskomuksia eivät olisi kaoottiset; että itse asiassa ne olisivat esikuvallisen järjestäytyneet ja tehokkaat.

Mitä olemme sitten oppineet valtiosta ja rahasta?

  • Olemme nähneet, että vuosisatojen saatossa valtio on askel askeleelta tunkeutunut vapaille markkinoille ja ottanut rahajärjestelmän täydellisesti hallintaansa.
  • Olemme nähneet, että jokainen määräys, joskus ulkoisesti viattomalta näyttävä, on synnyttänyt uusia ja pidemmälle meneviä määräyksiä.
  • Olemme nähneet, että valtiot ovat luontaisesti inflatorisia, koska inflaatio on houkutteleva keino hankkia tuloja valtiolle ja sen suosimille ryhmille.

Hidasta mutta varmaa rahaohjaksien haltuunottoa on näin ollen käytetty

(a) inflatoimaan taloutta valtion päättämää tahtia ja

(b) tuomaan sosialistinen suunta koko taloudelle.

Lisäksi valtion sekaantuminen rahaan ei ole pelkästään tuonut suunnatonta tyranniaa maailmaan; se on myös tuonut kaaosta eikä järjestystä.

Se on pirstonut rauhalliset, tuottavat maailmanmarkkinat ja hajottanut ne tuhansiin palasiin, missä kaupankäyntiä ja sijoittamista vaikeutetaan ja häiritään lukemattomilla määrillä rajoituksia, kontrolleja, keinotekoisia vaihtosuhteita, valuuttojen romahduksia ja niin edelleen.

Se on edesauttanut synnyttämään sotia muuntamalla rauhallisen kanssakäymisen maailman sotivien valuuttablokkien viidakoksi.

Lyhyesti sanottuna huomaamme, että pakottaminen, niin rahassa kuten muissakin asioissa, ei tuo järjestystä vaan konflikteja ja kaaosta."

Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua.[

Tehtäviä

  1. Onko raha mielestäsi sosialismia?
  2. Mitä haittaa rahasta on?
  3. Miten esi-isämme tulivat toimeen ilman rahaa?

Konservatismi

Vallitsevat arvot ja yhteiskunta on säilytettävä

Konservatismi on poliittinen, henkinen ja sosiaalinen käsitys, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän.

Tämä määritelmä on siinä mielessä osuva, että Neuvostoliiton hajottua kommunisteja on alettu kutsua konservatiiveiksi.

Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta.

Koti, uskonto ja isänmaa



Yleisesti konservatismiksi kutsuttu poliittinen aate kannattaa markkinatalousjärjestelmää ja perinteisiä keskiluokkaisia arvoja (koti, uskonto, isänmaa).

Uskonnon arvot ovat myös valtion arvoja

Erityisesti konservatismi eroaa vanhemmasta liberalismista siinä, että uskonnon (länsimaissa kristinuskon) arvot ovat konservatiiveille myös valtion perusarvoja.

Vanhemman liberalismin perusarvona oli onnellisuus. Liberalismin arvoperusta ei mainitse uskontoja ollenkaan. Länsimaisten konservatiivien arvoperusta on selkeästi kristillinen.



Jos onnellisuus on jossain tapauksessa kristittyjen paheksumaa, konservatiivit eivät sitä hyväksy.

Nykyään konservatiivipuolueissa toimii myös uskonnottomia, mutta heillä ei ole toistaiseksi ollut vaikutusvaltaa poliittisessa päätöksenteossa. Uskonnottomia konservatiiveja on ollut ja on jopa pääministereinä, mutta siinä asemassa he eivät ole yleensä millään tavalla lisänneet uskonnottomuutta.

Tehtäviä

  1. Miten konservatiivihallitukset ovat suosineet uskontoja ja vaikeuttaneet ateistien elämää?
  2. Missä asiassa konservatiivit eroavat liberaaleista?
  3. Mitä konservatiivit ja liberaalit ajattelevat markkinataloudesta?