FF1
Johdatus filosofiseen ajatteluun
Versio 1.2
Lukion pakollinen kurssi
Kurssi pdf - muodossa on osoitteessa
http://etkirja.pp.fi/FI1.pdf
Tekstin alkuun pääset napauttamalla tästä.
Filosofian sanasto.
Viimeksi päivitetty 2.2.2013.
Sisällysluettelo
- Opetushallituksen virallinen
opetussuunnitelma
- Mitä filosofia on
- Sanan "filosofia" synty
- Filosofisten kysymysten luonne
- Tehtäviä
- Kriittisyys
- Tehtäviä
- Objektiivisuus
- Tehtäviä
- Abstraktisuus
- Tehtäviä
- Paradoksit
- Mikä on paradoksi
- Esimerkki: Valehtelijan
paradoksi
- Valehtelijaparadoksin
ratkaisuja
- Tehtäviä
- Sokraattinen menetelmä
- Tehtäviä
- Erityiskäsitteiteitä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Eurooppalaisen filosofian alku
- Esisokraatikot
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Esisokraattinen
luonnonfilosofia
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Nykyinen luonnonfilosofia:
Luonnonfilosofian seura
- Tehtäviä
- Platonin ideaoppi
(objektiivinen idealismi)
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Aristoteles
- Mitä Aristoteles tutki
- Tehtäviä
- Aristoteleen elämä
- Tehtäviä
- Aristoteleen opetukset
- Tehtäviä
- Aristoteleen siveysajattelu
(etiikka)
- Tehtäviä
- Aristoteles ja politiikka
- Tehtäviä
- Aristoteles ja tieteet
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Aristoteleen perintö
- Tehtäviä
- Filosofisten kysymysten suhde
käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin
- Onko tiede arvovapaata
- Tehtäviä
- Empirismi
- Tehtäviä
- Rationalismi
- Tehtäviä
- Deduktiivinen / induktiivinen
- Tehtäviä
- Deduktio
- Tehtäviä
- Kehäpäätelmä
- Tehtäviä
- Syllogismi
- Prosessi
- Tehtävä
- Kategoriat
- Tehtäviä
- Mitä siveysajattelu tutkii
- Siveysarvot ja muut arvot
- Tehtäviä
- Itseisarvot ja välinearvot
- Tehtäviä
- Arvoarvostelmat
- Totuusarvostelmat
(propositiot)
- Tehtäviä
- Velvoitteet ja arvot
- Tehtäviä
- Siveyssääntö
- Tehtäviä
- Velvoite
- Tehtäviä
- Valtarakenteiden arvot
- Tehtäviä
- Sisäinen oivallus (intuitio)
- Tehtäviä
- Käsityksiä siitä, mikä on
hyvää
- Tehtäviä
- Keiden hyväksi
- Tehtäviä
- Vahinkoperiaate
- Tehtäviä
- Kultainen sääntö
- Ketkä auttavat muita?
- Tehtäviä
- Toislakinen, omavastuinen ja
yleinen siveys
- Käsitteitä
- Tehtäviä
- Eri käsityksiä
- Tehtäviä
- Jumalat kiinnostuivat
siveydestä vasta äskettäin
- Tehtäviä
- Jumalanlakinen siveys
- Tehtäviä
- Oman lapsen uhraaminen
jumalille
- Tehtäviä
- Islam esimerkkinä jyrkästi
jumalanlakisesta siveydestä
- Tehtäviä
- Raiskauksen uhreja on
teloitettu
- Tehtäviä
- Väite, ettei voi olla siveyttä
ilman uskontoa
- Tehtäviä
- Latinalaiset ja bysanttilaiset
kristityt siveydestä
- Tehtäviä
- Pelagiuksen käsitys
- Tehtäviä
- Tuomas Akvinolainen
- Tehtäviä
- Hillary Clinton: Uskonto voi
vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista
- Tehtäviä
- Elämän tarkoitus (ei kysytä
ylioppilaskirjoituksissa)
- Selityksen selityksiä
- Savossa ei selitellä
- Kuirt Baier selittämisen
lajeista
- Tehtäviä
- Viinan syytä
- Elämä on elämisen arvoista
- Tahto elää
- Onnellisuus tavoitteena
- Tasa-arvo ja demokratia elämän
tarkoitukseen
- Tehtäviä
- Filosofian keskeiset osaalueet
- Teoreettinen filosofia
- Käytännöllinen filosofia
- Muita jaotteluja
- Tehtäviä
- Todellisuuden luonnetta koskevia
filosofisia peruskäsityksiä
- Teleologia
- Tehtäviä
- Eksistentialismi
(Olemassaoloismi)
- Ihmistieteet
- Heidegger
- Sartre
- Tehtäviä
- Syysuhteeseen (kausaliteetti)
perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
- Tehtäviä
- Syysuhteeseen perustuvan
todellisuuskäsityksen arvostelua
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Hengen ja aineen (materian) suhde
- Muita todellisuuskäsityksiä
- Tehtäviä
- Psykofyysinen ongelma
- Tehtäviä
- Huumesienet ja aivot
- Tehtäviä
- Mahdolliset maailmat
- Puhe mahdollisista maailmoista
- Tehtäviä
- Mahdollisten maailmojen
olemassaolo
- Tehtäviä
- Mahdollisten maailmojen luonne
- Tehtäviä
- Arvostelua
- Tehtäviä
- Mitä mahdollisilla maailmoilla
on tekemistä perusaineskiistan kanssa?
- Tehtäviä
- Mitä aineellinen
todellisuuskäsitys (materialismi) on
- Uskontojen määrittelemä kieli
- Tehtäviä
- Miten välttää sekaannuksia
- Tehtäviä
- Vanhin todellisuuskäsitys
- Tehtäviä
- Aineellinen todellisuuskäsitys
ja ateismi
- Tehtäviä
- Aineen määrittelykiista
- Tehtäviä
- Viisauden ystävät sotajalalla
- Korjattu aineen määritelmä
- Tehtäviä
- Esimerkkejä aineesta
- Tehtäviä
- Aineen olemassaolo
- Tehtäviä
- Aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sieluaineen
- Tehtäviä
- Mikä on ihmiskunnalle parasta
- Tehtäviä
- Onko olemassa myös muita kuin
minä?
- Tehtäviä
- Onko Platon historian
vahingollisin viisauden ystävä?
- Tehtäviä
- Oliot ja ominaisuudet
- Tehtäviä
- Monen todellisuuden
kannattajat
- Tehtäviä
- Kahden todellisuuden
käsitykset
- Tehtäviä
- Sivistyssanajoukon ovat
luoneet uskonnot
- Tehtäviä
- Ihmistodellisuus
karkeistuksena
- Tehtäviä
- Ajattelevat oliot etsivät
karkeistuksia
- Tehtäviä
- Mittakaava määrää sen, millä
asioilla on merkitystä ihmisille
- Tehtäviä
- Kaiken selittäminen
alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille
edes mahdollista
- Tehtäviä
- Eräitä säilyvyyksiä
- Tehtäviä
- Totuuden ja uskon
sekoittaminen keskenään
- Tehtäviä
- Dialektinen materialismi
- Tehtäviä
- Historiallinen materialismi
- Tehtäviä
- Tiedon lajeja
- Tiedon lajeista
- Immanuel Kantin lajittelut
- Synteettinen tieto
- Analyyttinen tieto
- A posteriori -tieto
- A -priori -tieto
- Tehtäviä
- Immanuel Kantin empiirinen
realismi
- Tehtäviä
- Kiista kantilaisten ja ja
loogisen empirismin välillä
- Tehtäviä
- Ymmärryksen kategoriat
- Tehtäviä
- Syysuhde eli kausaliteetti
- Tehtäviä
- John Locke ja a priori
- Tehtäviä
- Willard Van Orman Quine ja jako
analyyttisiin ja synteettisiin väitteisiin
- Taustaa
- Quine loogista empirismiä
vastaan
- Mitä Quine väitti
- Tehtäviä
- Käsitteet ja kokemustieto
- Tehtäviä
- Samanmerkityksisyys
- Tehtäviä
- Olemassaolon suhteellisuus ja
kokonaisvaltaisuus
- Tehtäviä
- Empirismin kaksi dogmia
- Tehtäviä
- Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta
- Logiikan ja matematiikan
analyyttisyys
- Loogisten totuuksien
informaatiosisältö on nolla
- Tehtäviä
- Vanhat ongelmat, jotka on jo
ratkaistu
- Pintainformaatio ja
syvyysinformaatio
- Loogisen empirismin pääväite
pitää paikkansa
- Quinen ulkopuolisen
tarkkailijan asenne
- Quinen ongelma on väärin
asetettu
- Penkkiurheilijat
- Tehtäviä
- Pertti Lindforsin vastaus
Quinelle
- Tehtäviä
- Alfed Ayer merkityksen
merkityksestä
- Analyyttinen filosofia
- Analyysi
- Tehtäviä
- Immanuel Kant ja looginen
empirismi
- Onko perintötekijöissämme
ajatuksia
- Tehtäviä
- Posthumanismi ja Immanuel Kant
- Tehtäviä
- Ristiriitaiset kokemusväitteet
ovat epätosia
- Kaikki ihmiset eivät huomaa
edes pahimpia ristiriitoja
- Tehtäviä
- Myös matemaatikot tekevät
ajatteluvirheitä
- Tehtäviä
- Loogisen päättelyn (deduktion)
alkuperä
- Tehtäviä
- Mikä pätee kaikissa
mahdollisissa maailmoissa
- Tehtäviä
- Matematiikka esikuvana
- Tehtäviä
- Kokemustiedon varmuudelle ei
ole loogisia perusteita
- Tehtäviä
- Logiikka ei sano mitään
todellisuudesta
- Tehtäviä
- Muuttumaton ja ikuinen
todellisuus
- Tehtäviä
- Todellisuustietoa pelkällä
ajattelemisella
- Tehtäviä
- Platonin aukko
- Tehtäviä
- Voimme saada tietoa
todellisuudesta
- Tehtäviä
- Antiikin epäilijät
- Tehtäviä
- Inhimillinen käsitys
todellisuudesta
- Tehtäviä
- Syysuhde ja ennustaminen
- Tehtäviä
- Todellisuuden olettava
todellisuuskäsitys
- Tehtäviä
- Todellisuutta ei ole olemassa
-todellisuuskäsitys (subjektiivinen idealismi)
- Tehtäviä
- Oleminen on havaituksi
tulemista
- Tehtäviä
- Voiko tulevaisuudesta sanoa
yhtään mitään
- Tehtäviä
- Vain todellisten syiden
löytämisestä on apua
- Tehtäviä
- Tiedon haltija eli kokija
(subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö (content)
- Tiedon kokijan ja kohteen
suhde
- Tehtäviä
- Käsitteiden määritteleminen on
vaikeaa
- Tehtäviä
- Perinteinen käsitekäsitys
- Tehtäviä
- Perinteisen käsitekäsityksen
arvostelua
- Tehtäviä
- Perinteisen käsitekäsityksen
puolustaminen
- Tehtäviä
- Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen)
määrittelemisestä
- Postmodernismi pyrkii
välttämään täsmällisyyttä
- Mikään lause ei merkitse sitä,
mitä se sanoo
- Tehtäviä
- Mitä postmodernismi kieltää
- Tehtäviä
- Ei ole olemassa tietoa, on
vain kertomuksia
- Tehtäviä
- Todellisuustutkimus (tiede) on
umpikujassa
- Tehtäviä
- Kaaoskäsitys
- Tehtäviä
- Tieteet kaiken poikkeavan
tappajina
- Tehtäviä
- Piilosisällöstä ristiriitoja
- Tehtäviä
- Tiede ei ole uskontoja
totuudellisempi
- Tehtäviä
- Moderni ajattelu on pelkkä
olkinukke
- Tehtäviä
- Ymmärrätkö seuraavan tekstin
- Tehtäviä
- Tieto ja sen postmoderni
vastustus, totuuskammo
- Inhimillinen tiedon jano
- Tehtäviä
- Haluamme tietää myös totuuden
- Tehtäviä
- Vastakkaiset käsitykset
- Tehtäviä
- Totuuskammo
- Tehtäviä
- Mihin totuuskammoiset
tarvitsevat sanaa "tieto"
- Tehtäviä
- Onko tieteenfilosofia elossa
- Tehtäviä
- Totuuskäsityksiä
- Vastaavuuskäsitys
(korrespodenssiteoria)
- Tehtäviä
- Yhteensopivuuskäsitys
(koherenssiteoria)
- Tehtäviä
- Menestyksellisyyskäsitys
(pragmaattinen teoria)
- Tehtäviä
- Yksimielisyyskäsitys
(konsensusteoria)
- Tehtäviä
- Onko totuus tarpeeton sana
(deflationistinen totuusteoria)
- Tehtäviä
- Käsitys, jonka mukaan käsitteen
”totuus” alaa on nykyisestä laajennettava
- Tehtäviä
- Muodollinen (looginen) ja
sisällöllinen (materiaalinen) totuus
- Perinteinen käsitys
- Tehtäviä
- Semideflationismi
(semideflationism)
- Tehtäviä
- Mistä lauseista saa käyttää
nimitystä ”tosi”?
- Tehtäviä
- Mitä olemassaolo on
- Heikko ja vahva olemassaolo
(kiinan kielen käsitteitä)
- Tehtäviä
- Metafysiikan lajeja
- Tehtäviä
- Onko tässä kirjassa
metafysiikkaa?
- Tehtäviä
- Vapaus ja välttämättömyys
- Mitä vapaa tahto tarkoittaa
- Tehtäviä
- Älykkäiden eläinten
valintamahdollisuudet
- Tehtäviä
- Lainalaisuusoppi
(determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)
- Tehtäviä
- Päteekö satunnaisoppi
(indeterminismi) fysiikassa?
- Kumpi on tosi,
lainalaisuusoppi (deterministi) vai satunnaisuusoppi
(indeterministi)?
- Tehtäviä
- Säännönmukaisuus
(lainalaisuus, determinismi) ja inhimillinen vapaus
- Tehtäviä
- Siveellinen vastuunalaisuus
- Tehtäviä
- Rikollisuustaipumuksen
periytyvyydestä
- Tutkimus: Väkivalta ei
selity yhdellä geenillä
- Syyllisyys, ympäristö ja
perintötekijät (geenit)
- Tehtäviä
- Tietoa ja tietämistä koskevia
peruskäsityksiä ja niiden suhde tieteellisiin ja arkisiin
käsityksiin
- Väitetieto
- Tehtäviä
- Tiedon ja informaation ero
- Tehtäviä
- Tiedon määritelmä
- Tehtäviä
- Gettierin vastaesimerkit
- Tehtäviä
- Tiedon määritelmän
parannusyrityksiä
- Tehtäviä
- Tiedon oikeuttaminen
- Tehtäviä
- Todellisuuskäsitys ja totuus
- Eino Kailan käsitteistö
- Tehtäviä
- Todellisuuskäsitys ja
elämänkäsitys
- Tehtäviä
- Inhimillinen tieto
- Tehtäviä
- Riittääkö heikko tiedon
määritelmä?
- Tehtäviä
- Käsitteen "tiede"
ongelmallisuus
- Tehtäviä
- Siveyslauseiden suhteellisuus
- Tehtäviä
- Ajatustunnesiveys
- Tehtäviä
- Siveyden arvon kieltäminen
(nihilismi)
- Tehtäviä
- Käsitteellisen ja kokemuksellisen
suhde tiedon muodostumisessa
- Käsite
- Tehtäviä
- Kuvailevat lauseet
- Propositio eli väitelause
- Arvottavat lauseet
- Tehtäviä
- Tiedon hankkimismenetelmät
- Arvovallan (auktoriteetin)
menetelmä
- Tehtäviä
- Uskon menetelmä
- Tehtäviä
- Sisäisen oivalluksen
(intuition) menetelmä
- Tehtäviä
- Todellisuustutkimuksen
(tieteellinen) menetelmä
- Tehtäviä
- Ristiriidattomuus
- Tehtäviä
- Havaintojen merkitys
- Tehtäviä
- Yleistäminen havainnoista
- Tehtäviä
- Humen ongelma
- Tehtäviä
- Yksikin havainto voi kumota
aikaisemmat käsitykset
- Tehtäviä
- Fallibilismi
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Vahva tai heikko todistuksen
taakka on väitteen esittäjällä
- Tehtäviä
- Itsekorjaavuus, itsenäisyys ja
kehittyvyys
- Voidaanko tiedettä arvostella?
- Tehtäviä
- Yksilön ja yhteiskunnan suhde
filosofisena kysymyksenä
- Yksilö ja yhteiskunta
- Tehtäviä
- Oikeudenmukaisuuden ja vapauden
käsitteet
- Oikeudenmukaisuus
- Tehtäviä
- Oikeudenmukaisuuden
sovellutuksia
- Tehtäviä
- Esimerkki: Nälkä
- Tehtäviä
- Miksi on lakeja ja mittapuita
(normeja)
- Tehtäviä
- Vapaus arvona
- Mitä vapaus on
- Tehtäviä
- Negatiivinen vapaus
- Tehtäviä
- Vapauden rajoitusten
perusteluja
- Tehtäviä
- Negatiivisen vapauden
arvostelua
- Tehtäviä
- Positiivinen vapaus (vai oikeus?)
- Onko positiivista vapautta
olemassa
- Tehtäviä
- Onko alkoholisti vapaa
- Tehtäviä
- Mielettömiä tekoja vapaasti
- Tehtäviä
- Voidaanko vapautta puolustaa
panssarivaunuin
- Tehtäviä
- Vapauden poistaminen: rangaistus
- Rangaistusten puolustaminen
- Rangaistus rikoksen
sovittamisena
- Tehtäviä
- Sovittamisen arvostelua
- Tehtäviä
- Rangaistus rikosten
ehkäisijänä
- Tehtäviä
- Arvostelua rangaistuksen
ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen
- Tehtäviä
- Yhteiskunnan suojeleminen
- Tehtäviä
- Arvostelua yhteiskunnan
suojelemiselle
- Tehtäviä
- Rikollisten kasvattaminen
- Tehtäviä
- Arvostelua rikollisten
kasvattamiskäsitykselle
- Tehtäviä
- Hyvän ja oikean käsitteet
- Kuvaileva (deskriptiivinen) ja
arvottava (normatiivinen) siveysajattely (etiikka)
- Siveystutkimus (metaetiikka)
- Hyvä
- Oikea
- Tehtäviä
- Velvollisuuteen perustuvat
siveyskäsitykset ja niiden arviointia sekä deontologinen
siveys
- Määritelmiä ja sivistyssanoja
- Uskonnoissa on vevoitteita
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Aatteeliset velvoitteet
- Tehtävä
- Velvollisuussiveys ja sen
arviointia
- Tehtäviä
- Siveysperiaatteista
- Tehtävä
- Ehdottomat velvollisuudet
- Tehtäviä
- Ehdolliset velvollisuudet
- Tehtäviä
- Yleistettävyys, kultainen
sääntö
- Tehtäviä
- Älä kohtele ihmisiä pelkkinä
välineinä
- Tehtäviä
- Velvollisuussiveyden arviointia
- Tyhjyys
- Tehtäviä
- Ristiriidat
- Tehtäviä
- Myös siveettömiä periaatteita
voidaan yleistää
- Tehtäviä
- Epäuskottavuus
- Tehtäviä
- Hyveet
- Mitä hyvesiveys on
- Hyveajattelun ongelmia
- Tehtäviä
- Onko suvaitsevuus hyve?
- Mitä tahansa ei pidä suvaita
- Se, mikä on toisissa
olosuhteissa hyve, on toisissa olosuhteissa pahe
- Tehtäviä
- Seuraussiveys (seurausetiikka)
- Seuraussiveys on puhtaasti
tekninen periaate
- Tehtäviä
- Mitä siveyttä ulkoavaruudesta
tulleet älylliset oliot noudattaisivat?
- Tehtäviä
- Miten seuraussiveys saa
siveellisiä ulottuvuuksia
- Esimerkkejä
- Tehtäviä
- Mohismi
- Tehtäviä
- Suurin hyvinvointi
- Tehtäviä
- Siveellinen itsekkyys (egoismi)
- Tehtäviä
- Itsekkyyden filosofian
historiaa
- Bernard de Mandeville
- Tehtäviä
- Max Stirner
- Tehtäviä
- Friedrich Nietzsche
- Moraalin alkuperä
- Nihilismin ylittäminen
- Kristinuskon taakka
- Yli-ihminen
- Natsit ja Nietzshe
- Tehtäviä
- Psykologinen egoismi
(itsekkyys)
- Tehtäviä
- Muiden huomioiminen eli
altruismi
- Yleistä
- Tehtäviä
- Auguste Comte
- Altruismi
- Tehtäviä
- Psykologinen altruismi
- Tehtäviä
- Altruismi ja yhteiskunta
- Tehtäviä
- Altruismi biologiassa
- Tehtäviä
- Vastavuoroinen altruismi
- Tehtäviä
- Seuraussiveyden arvostelua
- Miksi seuraussiveyden
arvostelua on syytä käsitellä tässä kirjassa
- Ihmissyöjäesimerkki
- Tehtävä
- Kidutus
- Oppera ja urheilukilpailut
- Sokrates ja sika
- Tehtäviä
- Auttaisiko seuraussiveys
liikaa vähäosaisia?
- Tehtäviä
- Huono tai tahallisesti väärä
seurausten arviointi
- Tehtäviä
- Onko syyttömän tuomitsemisesta
joskus hyötyä?
- Tehtäviä
- Esimerkki: Raivostunut
väkijoukko tappoi jumalanpilkasta epäillyn miehen
Pakistanissa
- Tehtäviä
- On tilanteita, joissa mikä
tahansa siveys johtaa omien normiensa kannalta
katsottuna huonoihin seurauksiin
- Tehtäviä:
- Pitäisikö terveiden luovuttaa
elimensä sairaille ja kuolla itse
- Tehtäviä
- Hyvinvointia lisäävät
kemikaalit
- Tehtävä
- Pitääkö unohtunut velka maksaa
- Tehtäviä
- Kärsimysten vähentäminen
- Tehtävä
- Pitäisikö kaikki elämä
hävittää?
- Tehtävä
- Seuraussiveyden lievennys:
Sääntöjä sisältävä seuraussiveys
- Tehtäviä
- Seuraussiveys asteittain
kehittyvässä yhteiskunnassa
- Tehtäviä
- Seuraussiveys ja uskonnot
- Tehtäviä
- Lisälukemista: Liberalismin
synnyttämiä seuraussiveyden muotoja
- Tavallinen utilitarismi
- Tehtäviä
- Suora ja epäsuora utilitarismi
- Tehtäviä
- Preferenssiutilitarismi
- Tehtäviä
- Toimintaa ohjaavien moraalisten
arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin
kuten kauneuteen
- Arvototuussiveys (siveellinen
realismi)
- Tehtäviä
- Hyvää elämää ja onnellisuutta
koskevia käsityksiä
- Eudaimonismi
- Tehtäviä
- Hedonismi, siveellinen
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Hedonismi, psykologinen
- Tehtäviä
- Onnellisuus
- Tehtäviä
- Onni sattumana
- Tehtäviä
- Onnellisuus
- Jo muinaiset ihmiset
- Tehtäviä
- Onnen voi periä vanhemmiltaan
- Tehtäviä
- Onnellisuustutkimus
- Tehtäviä
- Onneton rikas
- Tehtäviä
- Ole kaunis
- Tehtäviä
- Onni suosii rohkeaa
- Tehtäviä
- Avoimin mielin kohti uutta
- Tehtäviä
- Pelko ja huolet sokaisevat
- Tehtäviä
- Hyvä itseluottamus palkitaan
- Tehtäviä
- Jos tunnet itsesi
epäonniseksi, pidä päiväkirjaa
- Tehtäviä
- Mikä ohjaa elämääni
- Elämänohjeita
- Tehtäviä
- Mitä aiot tehdä elämälläsi
- Terveellinen elämäntapa
- Tehtäviä
- Ei opettajakaan aina ymmärrä
sitä, mitä hän puhuu
- Tehtäviä
- Valintamahdollisuuksien
säilyttäminen
- Tehtäviä
- Ympäristö, josta saa apua
- Tehtäviä
- Elämänsuunnitelma
- Tehtäviä
- Vastoinkäymiset
- Tehtäviä
- Emootioiden hallinta
- Tehtäviä
- Vapaa-aika
- Tehtäviä
- Todenmukainen
todellisuuskäsitys
- Tehtäviä
- Propagandan torjuminen
- Tehtäviä
- Ole tiukkapipoinen oikeissa
paikoissa
- Tehtäviä
- Poliittiset ihanteet, ideologiat,
utopiat ja demokratian muodot
- Tämä esitys on lyhennelmä
- Pakko ja pakolla uhkaaminen
- Tehtäviä
- Yhteisön oikeutus
- Tehtäviä
- Valtiottomuus (anarkismi)
- Tehtäviä
- Anarkokapitalistin mietteitä
rahasta
- Valtio ja raha
- Tehtäviä
- Konservatismi
- Vallitsevat arvot ja
yhteiskunta on säilytettävä
- Koti, uskonto ja isänmaa
- Uskonnon arvot ovat myös
valtion arvoja
- Tehtäviä
- Historiaa
- Tehtäviä
- Vastavaikutusta järjen
käytölle
- Tehtäviä
- Verenhimoiset alamaiset
- Tehtäviä
- Perustana jumalan
maailmansuunnitelma
- Tehtäviä
- Satu ihmisruumiin eri elimistä
- Tehtäviä
- Luja valtio ja puolustustahto
- Tehtäviä
- Kokoomuksen syntyvaiheita
- Tehtäviä
- Yksityisomistukseen perustuva
kapitalismi
- Tehtäviä
- J. K. Paasikivi
- Tehtäviä
- Perinne on ohje
- Tehtäviä
- Tasaisen kehityksen puolesta
- Tehtäviä
- Tiivistelmä konservatismin
perusperiaatteista
- Tehtäviä
- Liberalismi ja libertarismi
- Historiaa
- Klassinen liberalismi ja
libertalismi
- Hyvinvointiliberalismi eli
sosiaaliliberalismi
- Yksilön oikeudet
- Suomen liberaalinen puolue
- Tehtäviä
- Individualismi ja kommunitarismi
- Tehtäviä
- Fascismi
- Tehtäviä
- Sosialismi
- Kar Marxin sosialismin
määritelmä
- Tehtäviä
- Karl Marxin kommunismin
määritelmä
- Tehtäviä
- Sosialidemokratia
- Forssan ohjelma 1903
- Tehtävä
- Tasa-arvo perusarvona
- Tehtäviä
- Tuotantovälineet hyvinvoinnin
lisäämiseen
- Tehtäviä
- Valtio
- Valtiomuodot
- Tehtäviä
- Oikean ja hyvän erottaminen
- Tehtäviä
- Tilapäistö eli prekariaatti
- Uusi luokka
- Tehtäviä
- Epäonnistuja
- Tehtäviä
- Keitä kuuluu tilapäistöön
- Tehtäviä
- Tilapäisyys
- Tehtäviä
- Kaikki tilapäistöön kuuluvat
eivät ole työläisiä
- Tehtäviä
- Tilapäistön syitä
- Tehtäviä
- Monopolikapitalismi
- Tehtäviä
- Ongelman ratkaisuehdotukset
- Tehtäviä
- Epävarmuudessa elävät
- Tehtäviä
- Palkkatyön ulkopuolinen työ
- Tehtäviä
- Pahimmin syrjäytyneet
- Tehtäviä
- Toisten armoilla elävät
- Tehtäviä
- Tilapäistön järjestö
- Tehtäviä
- Järjestön tarkoituksena oli
- Tehtäviä
- Järjestö vaati
- Tehtäviä
- Voit vaikuttaa
- Joustavuudesta on saatava
kunnon korvaus
- Ammattiliitot ovat
piittaamattomia tilapäistöstä
- Tehtäviä
- Yhteiskuntasopimus
- Luonnontila
- Tehtäviä
- David Gauthier ja sopimussiveys
- Kuka hän on
- Kolme ajatusta
- Tehtäviä
- Hyvä ja paha
- Tehtäviä
- Ihmisen oikeudet
- Tehtäviä
- Luonnontila ei kannata
- Tehtäviä
- Oikeuksista luopuminen
- Tehtäviä
- Arvot henkilökohtaisia, rauha
yhteinen
- Tehtäviä
- Minimaalinen siveys
- Tehtäviä
- Itsevaltias on kauhukuva
- Tehtäviä
- Ydinaseet
- Tehtäviä
- Pelko luo vihollisia
- Tehtäviä
- Sotatila
- Tehtäviä
- Siveydessä on sosiaalinen
lataus
- Tehtäviä
- Sisäisen tahdon toiminta
- Tehtäviä
- Siveellinen riippumattomuus
- Tehtäviä
- John Locken ehto
- Tehtävä
- Huono-osaisimman hyvinvoinnin
maksimointi
- Tehtäviä
- Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
- Tehtäviä
- Minimaalisen suhteellisen
myönnytyksen periaate
- Tehtäviä
- Demokratian eli kansanvalta
- Mitä demokratia tarkoittaa
- Tehtäviä
- Antiikin valtiomuotoja
- Tehtäviä
- Suora kansanvalta:
kansankokous
- Tehtäviä
- Lähtökohtien tasa-arvo
- Tehtäviä
- Jaon (distributiivinen)
oikeudenmukaisuus
- Tehtäviä
- John Rawls
- Tehtäviä
- Identiteetti
- Mikä on identiteetti
- Minuus, identiteetti,
käsitteistä ei ole yksimielisyyttä
- Henkilöys eli persoonallisuus
- Tehtäviä
- Luonne
- Tehtäviä
- Minuus
- Tehtäviä
- Samaistuminen
- Tehtäviä
- Onko aito minuus olemassa
- Tehtäviä
- Nykyaikainen ja minuus
- Tehtäviä
- Hajanainen minuus
- Tehtäviä
- Pysyvä minuus
- Tehtäviä
- Meritokratia
- Tehtäviä
- Valetiede eli pseudotiede
- Aiheen käsittely
- Tiede ja valetiede
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Feminismi
- Feminismin muodot
- Tehtäviä
- Liberaalifeminismi
- Tehtäviä
- Radikaalifeminismi
- Tehtäviä
- Postmoderni feminismi
- Tehtäviä
- Uskonnonfilosofiaa
- Missä on laajempi esitys?
- Määritelmiä
- Tehtäviä
- Dogmatismi (vanhoista opeista
kiinni pitäminen)
- Tehtäviä
- Skeptisismi (epäilevyys)
- Solipsismi
- Epäilyn menetelmä
- Tehtäviä
- Cogito ergo sum
- Cogito ennen Descartesia
- Tehtäviä
- Bernard Williamsin
kritiikkiä
- Tehtäviä
- Antonio Damasion
vastaväitteitä ajatukselle "ajattelen, siis olen
olemassa
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Tehtäviä
- Uskonnollinen siveys
(teologinen etiikka)
- Tehtäviä
- Ammattifilosofin esitys
jumalatodistuksista
- Onko uskonnosta siveyden
perustaksi
- Tehtäviä
- Uskontojen todellisuuskäsityksiä
- Sielunvalleusoppi
- Viimeinen tuomio
- Uskominen hyveenä
- Taivas uskonnon
siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, Helvetti
noudattamatta jättämisen rangaistuksena
- Voiko ihminen itse päättää,
mihin hän uskoo
- Tehtäviä
- Luonnon järjestyksen todistus ja
sen arvostelua
- Todistus
- Samankaltaisuuden heikkous
- Kehitysoppi
- Muita virheitä luonnon
järjestyksen todistuksessa
- Paha
- Johtopäätös
- Tehtäviä
- Ensimmäisen syyn todistus ja sen
arvostelua
- Todistus
- Ristiriitaisuus
- Ensimmäisen syyn todistus ei
ole todistus
- Muita virheitä ensimmäisen syyn
todistuksessa
- Tehtäviä
- Olemassaolo-opillinen
(ontologinen) todistus ja sen arvostelua
- Eityhjä olemassaolo perustuu
kokemukseen
- Käsitteistä
- Todistus
- Tehtäviä
- Käsitteiden olemassaolo
- Pahan olemassaolo
- Tehtäviä
- Tieto, todistus ja jumalan
olemassaolo
- Määritelmistä
- Pahan ongelma, sen
ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
- Paha suuremman hyvän
saavuttamiseksi
- Samankaltaisuus taiteen kanssa
- Tehtäviä
- Vapaa tahto pahan ongelman
ratkaisuna ja sen arvostelua
- Vapaan tahdon jumalatodistus
- Kaksi kyseenalaista oletusta
- Vapaa tahto ja ei pahaa
- Jumalan väliintulo
- Luonnollinen paha
- Luonnonlakien hyväntahtoisuus
- Tehtäviä
- Ihmeet todisteina
- Mikä ihme on
- Ihmeet todisteina
- Mikä on suurempi ihme
- Ihmeet ovat aina
epätodennäköisiä
- Miksi ihmeisiin uskotaan
- Eri jumalien väitetään tekevän
ihmeitä
- Tehtäviä
- Pelurin todistus
- Taustaa
- Halpa hinta lisää myyntiä
- Tehtäviä
- Kuoleman jälkeisiä palkintoja
on helppo luvata
- Tehtäviä
- Onko jumalaan uskominen
peliteoreettisesti kannattavaa
- Voimmeko päättää siitä, mihin
uskomme
- Todistuksen siveys
- Tehtäviä
- Todistus voidaan kääntää
- Mikä on todennäköisyys sille,
että jokin jumala heittää helvettiin ne, jotka eivän
hänen olemassaoloonsa usko?
- Nolla kertaa ääretön ei ole
nolla eikä ääretön
- Ääretön palkinto on teknisesti
mahdoton
- Tehtäviä
- Ei-realistinen käsitys jumalasta
- Uskonto pelkkänä välineenä
- Peiteltyä jumalattomuutta
(ateismia)
- Ei-realismin muut seuraukset
uskontojen suhteen
- Tehtäviä
- Muita uskon ja ateismin väliin
sijoittuvia ajattelutapoja
- Ei tietoa eli agnostisismi eli
jumalaongelmaisuus
- Tehtäviä
- Usko ja sen vaarat
- Kuoleman jälkeinen onnellisuus
terroritekojen ehtona
- Uskontojen aiheuttamien
kärsimysten kiistäminen
- Tehtäviä
- Taide
- Mitä taide on?
- Voidaanko taide määritellä
- Yhteiset piirteet
- Tehtäviä
- Erilaisia käsityksiä taiteesta
- Merkityksellinen muoto
- Kehäpäätelmä
- Periaatteessa kumoamaton
- Tehtäviä
- Taide ajatuksena tai tunteena
taiteilijan päässä
- Ovatko taideteokset vain
jälkiä siitä, mitä oli taiteilijan päässä
- Kaventaa taiteen aluetta
- Tehtäviä
- Taide laitoksena
- Mikä erottaa hyvän taiteen
huonosta?
- Kehäpäätelmä
- Mistä syystä jotain pidetään
taiteena
- Tehtäviä
- Taidearvostelu
- Voidaanko taiteilijan
tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
- Teoksen alkuperää ei pidä
sekoittaa teoksen merkitykseen
- Iva
- Rajoittaa liikaa
taidearvostelua
- Tehtäviä
- Esitys, tulkinta ja alkuperäisyys
- Suorituksen historiallinen
alkuperäisyys
- Arvostelua esityksen
alkuperäisyyden vaatimukselle
- Hyvää voi olla myös muu kuin
alkuperäinen musiikki
- Historiallinen tulkinta ei tee
oikeutta taiteilijan työlle
- Tehtäviä
- Taide ja huijaus
- Onko alkuperäinen arvokkaampi
kuin väärennös
- Hinta, itsekorostus, jäänteet
menneisyydestä
- Täydelliset väärennökset
- Väärentäjän arvo taiteilijana
- Taideväärennösten siveys
- Tehtäviä
- Käytännön siveysongelmiaongelmia
- Esimerkki: abortti
- Sosialismin kaatuminen ja
abortti
- Raskauden keskeytys Suomessa
- Yleinen (katolinen)
kristillinen kirkko vastustaa raskauden keskeyttämistä
- Vanhoillisten käsitys
- Asenteet tappamiseen
- Kuolemantuomio
- Syntymä
- Elinkykyisyys
- Elonmerkkien osoittaminen
- Onko sikiön tappaminen väärin
- Kieltävien lakien seuraukset
- Lait ja yksityiselämä
- Naisnäkökulma
- Sikiön elämän arvo
- Monet abortin vastustajat
syövät tapettuja eläimiä
- Sikiö mahdollisena tulevana
ihmisenä
- Vastasyntyneiden tappaminen
- Eri maissa eri asenteita
- Raskauden keskeytyksen
vaihtoehdot
- Tehtäviä
- Harjoitustyö
- Tehtäviä
Alku
Opetushallituksen
virallinen opetussuunnitelma
FI1 Johdatus filosofiseen
ajatteluun
Tavoitteet
Kurssin tavoitteena on, että opiskelija
- hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia mahdollisia
ratkaisuja, ymmärtää, miten filosofiassa käsitteellistetään
todellisuutta, tietämistä, toimintaa ja arvoja
- tunnistaa erilaisia filosofisia, tieteellisiä ja arkisia
käsityksiä todellisuudesta, sen tietämisestä ja siinä
toimimisesta
- hahmottaa kuvailevien ja normatiivisten väitteiden eroja ja
osaa perustella käsityksiä hyvästä ja oikeasta.
Keskeiset sisällöt
- mitä filosofia on, filosofisten kysymysten luonne ja niiden
suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin
kysymyksiin, filosofian keskeiset osa-alueet
- todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia perusnäkemyksiä:
hengen ja aineen suhde, vapaus ja välttämättömyys
- tietoa ja tietämistä koskevia filosofisia perusnäkemyksiä ja
niiden suhde tieteellisiin ja arkisiin näkökulmiin: tieto,
totuus ja perustelu, käsitteellisen ja kokemuksellisen suhde
tiedon muodostumisessa
- yksilön ja yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä,
oikeudenmukaisuuden ja vapauden käsitteet
- hyvän ja oikean käsitteet, toimintaa ohjaavien moraalisten
arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin kuten
kauneuteen, hyvää elämää ja onnellisuutta koskevia filosofisia
näkemyksiä
Mitä filosofia on
Sanan "filosofia"
synty
Pythagoraan
(569 eaa. - 475eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita,
siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden
ystäviksi.
Sana "filosofia" (muinaiskreikaksi φιλοσοφία) on noin 600-400 eaa.
välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt käsite. 'Filosofia'
johtuu kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen
merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta.
Mikään filosofian määritelmä ei ole kiistaton, ja filosofian ala on
muuttunut sen mukaan, millaisia kysymyksiä siinä on eri aikoina
käsitelty.
Filosofialle on asetettu mm. seuraavia mittapuita (normeja):
- Filosofia on pikemmin tutkimusmenetelmä kuin joukko väittämiä
tai oppeja.
- Filosofia perustuu järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin (argumentteihin) ja pyrkii
välttämään perusteettomia oletuksia.
- Tavoitteena on järjestelmällisyys, yleisyys ja asioiden
ymmärtäminen.
Todettakoon tässä, että ymmärtäminen on inhimillinen käsite ja
sitä käytetään tässä kirjassa vain puhuttaessa ihmisistä.
Vaikka sana ”filosofia” on peräisin muinaisesta (antiikin)
Kreikasta, myös muualla maailmassa on käsitelty samanlaisia aiheita.
Filosofian
tohtorin tutkinnon korkeakoulussa suorittanutta kutsutaan
nykyään Suomessa filosofiksi.
Menneinä aikoina sanaa "filosofi" on käytetty laajemmassa
merkityksessä kuin nykyään. Esimerkiksi Sokrateen (eli muinaisessa
Kreikassa) kerrotaan olleen ammatiltaan kivenhakkaaja.
Muinaisessa Kreikassa filosofiaan kuului kaikki tieto. Tämän
jäänteenä Suomessa on filosofian maistereita ja filosofian
tohtoreita, vaikka nämä eivät olisi opiskelleet päivääkään
filosofiaa. Tämän kirjoittaja on filosofiaa opeskellut filosofian
maisteri (ei siis filosofi).
Historiallisista syistä filosofiaan on jäänyt keikenlaista
sellaista, mikä ei kelpaa esimerkiksi luonnontieteisiin.
Kaikkein merkillisin filosofian käsite on metafysiikka.
Sana 'metafysiikka' syntyi tavasta nimittää Aristoteleen
(muinaiskreikkalainen) Fysiikan jälkeisiä teoksia: τὰ μετὰ
τὰ φυσικά, ”ta meta ta fysika” (kreikan kielen meta = 'jälkeen', eli
”(kirjat) jotka tulevat fysiikan (kirjojen) jälkeen”).
Näissä teoksissa pohdittiin fysiikan perustaa ja kaikkeuden
rakennetta.
Aristoteles itse kutsui niitä ”ensimmäiseksi filosofiaksi”. Jo
varhain oppineet alkoivat kutsua näitä kirjoja nimellä μετὰφυσικά,
Metafysiikka, mikä perustui niiden sijaintiin Andronikos
Rhodoslaisen kokoamassa Aristoteleen teosten kokoelmassa.
Toisaalla tässä kirjassa arvioidaan sitä, mitä nykyinen metafysiikka
on ja onko siinä järkeä. Ilmeisesti siinä on
Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä järkeä, koska tätä asiaa on
syksyllä 2011 kysytty ylioppilaskirjoituksissa.
Filosofisten
kysymysten luonne
Isaiah
Berlin.
Isaiah Berlin sanoi, että filosofisiin kysymyksiin ei voida
vastata suoraan kokemuksen tai päättelyn avulla.
David
Hume.
David Humen mukaan tosiasioista ei voida päätellä arvoja.
Humen mukaan esimerkiksi siveyttä ja kauneutta koskevia väitteitä ei
voida johtaa päättelemällä pelkistä tosiasioista (mukana pitää olla
mielipiteitä, hienommin sanottuna arvoja).
Seuraavassa luettelossa on joukko
filosofisina pidettyjä kysymyksiä.
- Elämmekö kuvitelmissa, unissa...?
- Kehittyykö kaikkeus kohti jotain päämäärää?
- Kuka minä olen?
- Miksi ei kannata mennä aidan yli matalimmasta kohdasta?
- Miksi on unia? Onko unia?
- Miksi pitää ponnistella, jos edessä on ikuinen olemattomuus?
- Mikä ihminen on?
- Mikä on elämän tarkoitus?
- Millainen on hengen ja aineen suhde?
- Missä me elämme?
- Mistä ihminen on tullut?
- Mistä maailma on tullut...? miten se on syntynyt...? onko se
ollut aina olemassa?
- Mitä on todellisuus, onko sitä...?
- Onko ihminen vain kone?
- Onko ihminen vain mitätön hiukkanen valtavassa kaikkeudessa
vai sen kehittynein olio?
- Onko ikuisuutta?
- Onko jokin elämäntapa toista parempi?
- Onko jumalia? Riippuuko elämämme jonkun ylipäättäjän
mielialoista?
- Onko ulkomaailma olemassa?
- Onko olemassaololla tarkoitus?
- Ovatko luonnonlait todellisia, vai kuvittelemmeko ne, koska
pidämme järjestyksestä?
- Ovatko unet oikeasti toinen todellisuus, elämmekö me jonkun
toisen unessa?
Tehtäviä
- Keksikää kaksikymmentä filosofista kysymystä lisää.
- Keksikää kaksikymmentä kysymystä, jotka eivät ole filosofisia.
- Keksikää kaksikymmentä kysymystä, jotka ovat mielettömiä.
- Keksikää kysymys, johon on vaikea vastata.
- Yrittäkää keksiä kysymys, johon on mahdoton vastata.
Kriittisyys
Sanalla kriittinen on suomen kielessä mm. seuraavat merkitykset:
- arvosteleva
- epäilevästi suhtautuva, pessimistinen kriittinen arvio
talouden tilasta
- erittäin tärkeä, onnistuminen on kriittistä selviytymisellemme
- rajatila, jossa tapahtuu jotain, kriittinen massa, kriittinen
paine. Kriittinen lämpötila tarkoittaa korkeinta lämpötilaa,
jossa kaasu voidaan paineistamalla nesteyttää, ja kriittinen
paine tätä lämpötilaa vastaavaa painetta.
- (varsinkin ydinfysiikassa) kriittisen olotilan saavuttanut,
vasta viivästyneet neutronit tekevät reaktorista kriittisen
Filosofiassa sanaa "kriittisyys" käytetään kahdessa ensimmäisessä
merkityksessä.
Yleisääntönä voidaan pitää, että ne filosofit, jotka
puhuvat suureen ääneen kriittisyyden puolesta, sietävät kaikkein
vähiten omien ajatustensa arvostelua.
Tehtäviä
- Miksi filosofit puhuvat kriittisyydestä eivätkä
arvostelevuudesta?
- Onko hienoa olla kriittinen?
- Kannattaako olla tosissaan kriittinen? Mitä seurauksia
kriittisyydestä voi olla?
- Miksi lehdissä on palkattuja kriitikoita?
- Eikö kriitikoita voitaisi korvata eri mielipiteitä edustavilla
ihmisillä?
Objektiivisuus
Objektiivisuus tarkoittaa
henkilökohtaisesta käsityksestä tai asenteesta riippumatonta,
puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää jne.
Objektiivisuus on eräs tieteelle esitetty vaatimus (normi).
Eräs ajatus objektiivisuudesta perustuu siihen käsitykseen, että on
olemassa ihmisten henkilökohtaisista mielipiteistä vapaa
todellisuus, mutta tämä ei ole välttämätöntä.
Tieteissä vaatimusta on pyritty toteuttamaan luomalla yhtenäinen
mittaus- ja menetelmäjärjestelmä.
Objektiivisuusvaatimuksen tavoitteena on varmistaa se, että tutkijan
mielipide ei vaikuta tutkimuksen kohteeseen eikä lopputulokseen,
vaan lopputulos perustuu tutkijan ja tutkittavan väliseen
vuorovaikutukseen.
Tämä pyritään varmistetaan mm. seuraavin normein:
- Samankaltaisissa tilanteissa vertailuun käytetään samoja
tunnusmerkkejä.
- Täsmällisellä kielenkäytöllä varmistetaan se, että esitettävä
asia voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
- Tulokset ovat toistettavissa, jolloin toiset tutkijat saavat
samoilla koejärjestelyillä samoja tuloksia.
- Tulokset ovat yhtäpitäviä muiden tulosten kanssa.
- Tulokset eivät ole keskenään ristiriitaisia
Tehtäviä
- Miksi filosofit puhuvat objektiivisuudesta eivätkä
puolueettomuudesta?
- Tunnetko ketään puolueetonta ihmistä?
- Luettele kolme lausetta, jotka eivät ole puolueettomia.
- Luettele kolme lausetta, jotka ovat puolueettomia.
- Keksi lause, joka näyttää puolueelliselta mutta on puolueeton.
Abstraktisuus
Abstrakti, lat. abs-traho 'vetää pois' (havaintoyhteydestä).
Abstrakti -sanalla on mm.
seuraavia merkityksiä:
- Käsitteellinen, yleisluontoinen, yleisiin käsitteisiin
perustuva. Vastakohta: konkreettinen (kouriintuntuva)
- Taiteessa: todellisuutta jäljittelemätön. Vastakohta
figuratiivinen (todellisuuden kuvioita kuvaava) taide.
- Erityisesti arkikielessä ja sävyltään kielteisenä:
epähavainnollinen, vaikeatajuinen, hämärä.
- Abstrahoimalla saatu, käsitteellinen, yleistetty, pelkistetty.
- Ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan
todellisuuteen kuuluva.
- Tieteellisen kirjoituksen tiivistelmä. Sana on tullut käyttöön
englannin kielen vaikutuksesta (abstract).
Abstraktio voi tarkoittaa
mm. seuraavia asioita:
- käsite
- käsitteiden muodostaminen toimintana, yleistäminen,
käsitteellistäminen
- käsitteenmuodostuksen tulos
- käsitteellinen ”kuva” tai ”malli” jostain
- yleistävä käsite, yksinkertaistaminen
Filosofia sisältää hyvin paljon abstraktioita. Abstrakteja
käsitteitä on pyritty tässä kirjassa kansantajuistamaan.
Tehtäviä
- Miksi sanaa "abstrakti" käytetään runsaasti, vaikka se on
monimerkityksellinen?
- Keksi kolme abstraktia lausetta.
- Keksi kolme lausetta, jotka eivät ole abstrakteja.
- Kärsisikö viestintä siitä, että sanan "abstrakti" sijasta
käytettäisiin muita sanoja?
- Onko abstrakti hieno sana vai tarpeeton sivistyssana?
Paradoksit
Mikä on paradoksi
Paradoksi (kreikan sanoista παρά 'vastaan' ja δοξα 'oppi' tai
'käsitys') on väite, joka on näennäisesti looginen (johdonmukainen)
tai epälooginen. Näennäisesti looginen väite johtaa loogiseen
ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen, näennäisesti
epälooginen väite on puolestaan loogisesti selitettävissä.
Usein paradoksit liittyvät todeksi koettuihin asioihin. Niihin
liittyy usein myös sisään rakennettu, joskus vaikeasti havaittava
oletus, rajaus tai sanojen käyttäminen eri merkityksissä.
Monet paradoksit ovat olleet merkittäviä matematiikan, logiikan ja
filosofian sekä erityisesti uskontojen historiassa.
Esimerkki:
Valehtelijan paradoksi
Paradoksi
Valehtelijan paradoksi tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa
mm. seuraavanlaisia väitteitä:
"Minä
valehtelen nyt."
"Jos valehtelisin niin puhuisin totta."
"Tämä lause on epätosi."
"Valehtelen aina."
Näyttää siltä että jos edellinen henkilö puhuu totta, hän valehtelee
tai jos edellä mainittu lause on tosi, se on epätosi, ja kääntäen,
joten kyseessä on paradoksi.
Valehtelijan paradoksi liitetään usein antiikin Kreikan
kreetalaiseen Epimenideehen (boin 700-600 eaa.), jonka väitetään
esittäneen sen muodossa
"Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita".
Nykyisin tunnetussa muodossa paradoksin muotoili ensimmäisenä
Eubulides (300-luku eaa.).
Valehtelijaparadoksin
ratkaisuja
Arthur
Prior.
Arthur Prior
Paradoksin ratkaisuksi on esitetty muun muassa (Arthur
Prior, 1914-1964), että jokainen lause sanoo epäsuorasti
olevansa totta.
Esimerkiksi "on totta, että kaksi plus kaksi on neljä" on
merkitykseltään sama kuin lause "kaksi plus kaksi on neljä".
Näin ollen lause "tämä lause on epätosi", sanoisi todellisuudessa
"tämä lause on tosi ja tämä lause on epätosi".
Tämä on logiikan kielellä lause "A ja ei-A", mikä on epätosi ja
missä ei ole mitään paradoksaalista.
Tämä oppikirja
Toinen ratkaisu perustuu toisaalla tässä oppikirjassa esitettyihin
ajatuksiin.
Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää
jokin tulkinta. Näin television kuva on informaatiota, mutta sen
kohina ("lumisade") ei sitä ole, koska siinä ei ole järjestystä.
Kun joku sanoo "minä valehtelen", hän ei lisää syväinformaatiota eli
lauseen informaatiosisältö on nolla.
Lause "minä valehtelen" ei lisää tietoamme millään tavalla yksin
esitettynä. Vasta muiden lauseiden yhteydessä lause lisää
informaatiota.
Esimerkiksi jos joku sanoo "minä valehtelen" ja alkaa sitten
valehdella, saamme hänen puhumistaan lauseista jonkinlaista
informaatiota.
Paremmin saamme informaatiota, jos joku esitelmänsä lopuksi sanoo
"minä valehtelin" tai jos hän esitelmänsä aluksi sanoo "nyt minä
alan valehdella" ja valehtele sitten.
Esitelmänsä keskellä hän voi luontevasti sanoa "minä valehtelen".
Otan tällaisille lauseille käyttöön nimityksen viittauslause
eli referencing sentence.
Koko joukko muitakin
ratkaisuja on esitetty
Tehtäviä
- Etsikää Internetistä viisi paradoksia lisää.
- Tutkikaa, miten paradoksit ovat historian kuluessa
vaikuttaneet.
- Keksikää oma paradoksi ja ratkaiskaa se.
Sokraattinen
menetelmä
Kivenhakkaaja
Sokrates, Platonin kirjojen päähenkilö.
Sokraattinen menetelmä (muinaiskreikaksi ἔλενχος, elenkhos,
'kumoaminen') on keskustelua käyttävä kysely- ja opetusmenetelmä.
Se on ristikuulustelu tiedon tai mielipiteiden löytämiseksi tai
väitteiden kumoamiseksi.
Menetelmän on Platon
kuvannut esittäen Sokrateen keskustelujen pääkuulustelijana.
Sokraattiseen menetelmään kuuluvat kysely, keskustelu sekä
ristiriitaisten käsitysten ja selvästi virheellisten väitteiden
kumoaminen.
Sokraattisessa menetelmässä on kaksi vaihetta.
Ensimmäisessä vaiheessa Sokrates tekeytyi itse tietämättömäksi
ja pyysi vastapuolelta opetusta jostain asiasta. Hän jatkoi
kyselemistä, kunnes vastapuoli joutui ainakin myöntämään
tietämättömyytensä puheena olleen aiheen suhteen.
Toisessa vaiheessa, oppilaan myönnettyä tietämättömyytensä,
Sokrates jatkoi aiheen käsittelyä kyselemällä, tuoden näin
aiheesta esiin yhä uusia puolia, jotka voitiin lopulta liittää
yhteen käsitteen kuvaukseksi tai määritelmäksi.
Sokrateen mukaan tietämys totuudesta on piilevänä kaikissa
ihmisissä, ja kysymysten ja annettujen vastausten kautta kyselijä
voi auttaa kysymysten kohteena olevaa ”synnyttämään” ajatukset
itsestään ja tällä tavalla opettaa häntä.
Sokraattista menetelmää käyttämällä taitava opettaja voi siis
opettaa oppilaansa ajattelemaan itse.

Tehtäviä
- Käyttikö Sokrates johdattelevia kysymyksiä (esimerkiksi joko
olet lakannut lyömästä vaimoasi)?
- Mitä mieltä olet johdattelevista kysymyksistä.
- Mistä johtuu, että savolaiset käyttävät sokraattista
menetelmää?
- Ovatko savolaiset umpikieroja, kateellisia ja ilkeitä?
- Kuinka paljon sivistyssanoja Sokrates käytti?
- Missä yliopistossa Sokrates oli väitellyt tohtoriksi.
- Mikä arvosana hänen väitöskirjastaan annettiin?
Erityiskäsitteiteitä
Filosofit käyttävät suurta määrää erityiskäsitteitä, ja ei ole
varmaa, että filosofit edes itse ymmärtäisivät, mitä nämä
käsitteet tarkoittavat.

Onko
yllä olevassa kuvassa olio?
Ominaisuus viittaa
filosofiassa, logiikassa ja matematiikassa jonkin piirteen
käsitteellistämiseen. Esimerkiksi punaisella oliolla on
”punaisuuden” ominaisuus.
Ominaisuuksilla voi olla edelleen omia ominaisuuksia. Ominaisuus
eroaa joukko-opillisesta luokan käsitteestä sikäli, ettei
ominaisuuksilla ole määrittelyjoukkoa, ja filosofisesta luokan
käsitteestä sikäli, että ominaisuuksien katsotaan olevan erillisiä
niistä olioista, joilla ne ovat.
Ominaisuuksien itsenäisen olemassaolon myöntävää kantaa kutsutaan
(käsite)realismiksi, ja ne
kieltävää kantaa nominalismiksi.
Näiden väliin sijoittuu konseptualismi.
”Nominalismi” tulee latinan
sanasta nomen (”nimi”).
"Realismi" tulee latinan
kielen sanasta res ("asia", "olio")
Konseptualismin (concept = käsite) mukaan ominaisuudet ovat
olemassa mutta vain mielessä, eikä niillä ole ulkoista tai
aineellista olemassaoloa.
Konseptualismi on usein ajateltu kolmanneksi ratkaisuvaihtoehdoksi
ongelmaan, nominalismin ja käsiterealismin väliin sijoittuvaksi
käsitykseksi. Usein sitä kuitenkin pidetään nominalismina.

Tehtäviä
- Miksi ominaisuuksien olemassaolosta kiistellään?
- Olisiko ominaisuuksia olemassa, jos ei olisi olemassa ihmisiä?
- Mitä mieltä Galieo Galilei oli tästä asiasta?
- Keksi hyvä määritelmä sanalle "ominaisuus".
- Mitä mieltä olet lauseesta "jumalia ei ole olemassa mutta
jumaluus on".
Sana politiikka johtuu
klassisen kreikan kielen sanasta polis, kaupunki. Politiikan
käsitteen määrittelystä ei ole yhteisymmärrystä eikä tule
ollakaan, sillä asioiden oleellinen kiistanalaisuus kuuluu mitä
poliitisimpiin seikkoihin.
Yleiskielessä sanalla "politiikka" tarkoitetaan usein johonkin
tiettyyn kokonaiskäsitykseen tai aatteeseen perustuvaa toimintaa,
jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai
yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä. Usein sanaa
käytetään puolueiden toiminnasta.
Tehtäviä
- Luettele Suomen hallituspuolueet.
- Keksi sanalle "politiikka" hyvä määritelmä.
- Voitko vaikuttaa yleisin asioihin?
- Haluatko vaikuttaa yleisiin asioihin?
- Miten voit vaikuttaa yleisiin asioihin?
- Keksi sanalle "politiikka" hyvä suomennos.
- Miksi kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta?
Reduktio (reduction)
tarkoittaa mm. jonkin käsitteen palauttamista viittaamalla
johonkin perustavampaa laatua olevaan.
Tätä sanaa ei kannata suosia, sillä sanalla on satoja eri
merkityksiä.

Tehtäviä
- Miksi sanalla "reduktio" on huono maine?
Selitys
- yksinkertainen, ymmärrettävä selvitys jostain tapahtumasta tai
tekstistä
- Selitys oli hyvin
yksinkertainen.
- tapahtumasarja, keinot tai menetelmä, jolla tehdään jokin asia
ymmärrettäväksi
- Eksoplaneetoista selitys auringon kemialliselle
anomalialle.
- Uusi selitys Mozartin kuolinsyyksi.
- tulkinta jonkin tekstin sisällöstä
- Galatalaiskirjeen selitys
- jutun ideapaljastus, arvoituksen ratkaisu
- Kaikista raivostuttavimpia vitsejä ovat ne, jotka
kaipaavat selitystä.
- syy, tekosyy
selitettynä vuolain sanoin
- Kun taidot loppuu niin selitys alkaa.
- päämäärä
tai tavoite
Tehtäviä
- Keksikää selitys sille, että lukiossa opetetaan filosofiaa.
Subjektiivisuudella (lat.
subjectivus) eli puolueellisuudella tarkoitetaan ihmisen
omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös
puolueellista käsitystä, viitaten esittäjän ajattelutapaan.
Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus (puolueettomuus).
Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät
kunkin henkilön henkilökohtaisiin ja ainutkertaisiin kokemuksiin ja
ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan.
Vaikka kokemusten aikaansaavat syyt ovat puolueettomia
(objektiivisia) ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen
aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön
saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).
Tehtäviä
- Mitä subjektiivisia käsityksiä sinulle on opetettu tänään
koulussa?
- Mistä tapahtumasta olit viimeksi eri mieltä muiden kanssa?
- Mistä erimielisyytenne johtui?
Tabula rasa (latinaa), suom.
tyhjä taulu, on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy "pää täysin
tyhjänä", ja ihmisen minuus rakentuu täysin syntymän jälkeisten
kokemuksien pohjalta.
John Locken ajattelussa tyhjällä taululla tarkoitetaan
tietoteoreettista ajatusta siitä, että ihmiset tulevat maailmaan
ilman synnynnäisiä ajattelusääntöjä havaintomaailmalle.
Ymmärrys muodoista, väreistä, syysuhteesta (kausaliteetista) tai
siveydestä (moraalista) syntyy Locken mukaan puhtaasti kokemusten ja
havaintojen perusteella. Näin ollen ihmisellä ei ole synnynnäistä
tietoa.
Myöhemmin yhteiskuntatieteissä tyhjän taulun ajatus on ymmärretty
niin, että ympäristö määrää melko pitkälle henkilön minuuden
rakentumisen.
Hyvin yleinen käsitys on, että yksilön perintötekijät antavat
ihmisen aivoille sellaisia valmiuksia, joita esimerkiksi ihmiselle
sukua olevilla eläimillä ei ole. Tietysti perintötekijät antavat
eläimille monipuolisen valikoiman valmiuksia.
Tehtäviä
- Mitkä mielipiteet olet ajatellut itse ja mitkä olet omaksunut
muilta?
- Mitä synnynnäisiä ajattelutaipumuksia sinulla on?
- Missä iässä ajattelit, että olet "minä"?
Tiedon subjekti (kokija) ei tiedosta maailmaa toimettomana
(passiivisesti) vaan toimimalla (aktiivisesti) jo olemassaolevien
mallien avulla.
Pekan pitää tietää se, mitä tarkoittavat auton bensamittarin
merkinnät ja viisarin erilaiset asennot, pitää tietää se, että
kulkeakseen auto tarvitsee polttoainetta jne.
Tiedon kantaja
on kokija, teksti, valokuva, savumerkki, piirros jne.
Tehtäviä
- Onko olemassa sellaista tietoa, jolla ei ole kokijaa tai
kantajaa (subjektia)?
- Onko olemassa sellaista tietoa, jolla ei ole kohdetta
(referenssiä)?
- Mikä on vähäisin määrä tietoa?
Tieteellinen menetelmä (tieteellinen metodi) on tieteen
tekemisessä käytettävä järjestelmällinen menettelytapa, jonka avulla
pyritään luomaan uutta tietoa ja täsmentämään vanhempaa tietoa.
Tieteellinen menetelmä ei ole yksinkertainen työohje vaan viitteistö
siitä, kuinka tiedettä kannattaa tai tulee tai on viisasta
harjoittaa. Se myös käytännössä poikkeaa suuresti eri tieteenalojen
välillä.
Todettakoon jo tässä, että on suuria erimielisyyksiä
siitä, millaista tieteellistä menetelmää pitäisi käyttää tai onko
sellaista ylipäätään olemassa.
Tehtäviä
- Opetetaanko kouluissa tiedettä?
- Onko koulussa jaettava tieto vanhentunutta?
- Mikä koulussa opetetusta ei ole mielestäsi terpeellista?
Tieteellinen realismi
(reality = todellisuus) on käsitys, joka korostaa tieteen merkitystä
todellisuuden ymmärtämisessä. Sen mukaan tieteen käsitysten kuvaama
todellisuus on ainakin likipitäen tosi todellisuus, sellaisena kuin
se on.
Tieteenfilosofiset realistit ajattelevat, että tieteen käsitykset
(teoriat) menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska
käsityksen (teorian) luomat odotukset vastaavat sitä, mitä on
todellisuudessa olemassa tai mitä todellsiuudessa tapahtuu.
Tehtäviä
- Miksi myös sellaiset käsitykset, jotka eivät vastaa
todellisuutta, saattavat menestyä?
- Ihmisillä on taipumus uskoa todeksi mitä he toivovat todeksi?
Miten tilannetta voitaisiin parantaa?
- Miksi ihmiset ovat usein kiinnostuneista harvinaisita ta
uskomattomista tapauksista eivätkä niistä asioista, joiden
tietämisestä olisi heille eniten hyötyä?
Kuka on Adolf Hitleriä
kättelevä lihava mies?
Totalitarismi ("total" on kaiken kattava) on poliittinen
järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille
aloille.
Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen käsitettä totalitarismi on
käytetty kuvaamaan Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Mussolinin
fasistista Italiaa ja Adolf Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa.
Käsitteitä totalitarismi ja totalitaarinen järjestelmä alettiin
satunnaisesti käyttää 1930-luvulla sellaisista yksinvaltaisista
valtioista, joille on ominaista tietyn poliittisen aatteen ehdoton
valta, muun poliittisen toiminnan tukahduttaminen sekä yhteiskunta-
ja talouselämän asettaminen palvelemaan tämän poliittisen
suuntauksen tavoitteita.
Myös Italian Benito Mussolini puhui totalitaarisesta valtiosta
(ital. lo stato totalitario).
Toisen maailmansodan jälkeen käsite totalitarismi levisi tutkijoiden
käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että
poliitikkojen puheissa.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että maailmaa on hallittu pitkään
totalitaarisilla menetelmillä?
- Ovatko totalitaariset hallitsemismenetelmät mielestäsi
tehokkaita?
- Mitkä ihmisten alistamismenetelmät ovat tulleet totalitarismin
tilalle?
- Mitä "totalitarismi" on suomeksi?
- Missä määrin nykyinen Suomi on totalitäärinen?
Valistus oli 1700-luvun
jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa
järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen
perusteellisiin muutoksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla.
Tehtäviä
- Miksi valistusaate ei ole vielä levinnyt Suomeen?
Suomen kielen sana valtio
on johdos sanasta valta. Sanan kehitti ilmeisesti Paavo Tikkanen
vuonna 1846, ja sitä käytti ensimmäisen kerran Rietrikki Polén
seuraavana vuonna Suometar- lehdessä ilmestyneessä
matkakertomuksessa. Aiemmin samassa merkityksessä oli käytetty muun
muassa sanoja valtakunta, riikki ja kruunu.
Nimi Valta on ollut käytössä hyvin kauan, esimerkiksi
kolmikymmenvuotisessa sodassa soti tämän kirjoittajan vaimon
esi-isä, jonka nimi oli Valta.
Tehtäviä
Eurooppalaisen
filosofian alku
Esisokraatikot
Esisokraatikoiksi kutsutaan niitä antiikin Kreikan filosofeja,
jotka vaikuttivat 600 — 400 -luvuilla eaa. Suurin osa heistä eli
ennen Sokratesta, josta
varsinaisen länsimaisen filosofian usein ajatellaan alkaneen.
Länsimaisen filosofian historia alkoi Kreikassa Joonian saarilla
ja Vähän-Aasian (nykyisin Turkki) kreikkalaisissa siirtokunnissa
noin vuonna 600 eaa.
Tällä ensimmäisellä "esisokraattiseksi" kutsutulla aikakaudella
Kreikan filosofia oli etupäässä luonnonfilosofiaa — ajattelijat
etsivät "alkuainetta" (arkhe), josta kaikki on muodostunut, sekä
pyrkivät selittämään havaitsemiaan luonnonilmiöitä ja löytämään
luonnossa vallitsevia säännönmukaisuuksia (lainalaisuuksia).
Tehtäviä
- Mistä johtui, että eurooppalainen filosofia alkoi Kreikasta?
Ensimmäisenä esisokraatikkona pidetään usein Thalesta. Hänen
lisäkseen esisokraattisiin luonnonfilosofeihin ajatellaan
kuuluneen muun muassa Pythagoras, elealaiset Parmenides ja Zenon
Elealainen, Herakleitos, Empedokles, Anaksagoras, sekä atomistit
Leukippos ja Demokritos.
Atomi (muinaiskreikaksi ἄτομος, atomos, jakamaton) on
muinaiskreikkalaisesssa ajattelussa aineen pienin osa. Nykyään
nimitystä "atomi" käytetään alkuaineiden pienimmistä yksiköistä,
vaikka paljon atomia pienempiä hiukkasia tunnetaan.
Atomeista puhutaan myös käsiteltäessä esimerkiksi yksinkertaisia
lauseita tai yhteiskunnan yksilöitä.

Diogenes
Laertios
Muinaisroomalainen Diogenes
Laertios (200-luku) on jakanut kreikkalaisen filosofian
synnyn joonialaiseen ja italialaiseen filosofiaan. Sanojen
"filosofia" ja "filosofi" katsotaan olevan peräisin Pythagoraan
(noin 570–495 eaa.) piiristä.
Samaan maantieteelliseen ryhmään kuuluneet filosofit ajattelivat
useista asioista eri tavalla.
Siihen aikaan pohdittiin mm. maailman syntyä ja koostumusta,
maailman perusaineksia, äärellisyyttä ja äärettömyyttä, aineen
jakautumista pienempiin osiin, muutosta sekä säilyvyyttä, harhoja
ja tosiolevaista.
Parmenideelle (n. 500 eaa.) järkiperäisyys (rationalismi)
tarkoitti ennen kaikkea tehtyjen päätelmien ristiriidattomuutta.
Tavoitellessaan ristiriidattomuutta hän päätyi ristiriitaan
arkikokemusten kanssa.
Parmenideen oppilas Zenon Elealainen (noin 490–430 eaa.) jatkoi
tätä työtä ja esitti useita ajatuksia, jotka pakottivat
kyseenalaistamaan joko käytetyn päättelyn (logiikan) tai
arkikokemuksen.

Herakleitos (noin 535–475 eaa.) ratkaisi ongelman toteamalla,
että todellisuus itsessään on ristiriitainen. Hän sanoi kaiken
maailmassa virtaavan, kun taas todellista tietoa saadaan vain
muuttumattomista asioista.
Näistä filosofeista ja heidän käyttämistään ajatuksista ei ole
säilynyt kovin paljon tietoa. Vaikka he kirjoittivat lukuisia
teoksia, niistä ei ole säilynyt yhtään kokonaista. Tiedämme heistä
vain myöhempien filosofien, historioitsijoiden (merkittävimpänä
Diogenes Laertios) ja yksittäisten tekstikappaleiden välityksellä.
Kristityt tuhosivat näiden ajattelijain kirjoja, ja muslimit
jatkoivat tätä tuhoa.
Käsitteen "esisokraatikot" on kansanomaistanut ennen kaikkea
Hermann Alexander Diels teoksellaan Die Fragmente der
Vorsokratiker (1903).
Todellisuudessa kaikki esisokraatikoihin luetut filosofit eivät
eläneet ennen Sokratesta, esimerkiksi Demokritos ja Diogenes
Apollonialainen olivat Sokrateen nuorempia aikalaisia.
Tehtäviä
- Mistä johtui, että joillain muinaiskreikkalaisilla oli aikaa
ja kiinnostusta pohtia filosofisia kysymyksiä?
- Keksitkö sinä uusia ajatuksia?
- Missä olosuhteissa keksit uusia ajatuksia?
Esisokraattinen
luonnonfilosofia
Tunnusomaisin piirre esisokraatikoille oli luonnonilmiöiden ja
kaikkeuden olemuksen pohtiminen.
Tätä heidän harjoittamaansa filosofiaa kutsutaan luonnonfilosofiaksi.
Tämän tyyppinen filosofia oli yhteisössään arvostettujen
”viisaiden miesten” vapaa-ajan harrastusta, eikä sitä ollut
tarkoitettu koko kansalle.
Luonnonfilosofit (fysikoi, fysiologoi) hylkäsivät perinteiset
uskonnolliset selitykset havaitsemilleen luonnonilmiöille ja
etsivät niille järkiperäisempiä selityksiä.
Tyypillisiä luonnonfilosofien kysymyksiä olivat:
- Mistä kaikki tulee? (Maailman perussyy)
- Mistä kaikki on tehty? (Maailman perusaine eli arkhe)
- Kuinka voidaan selittää luonnon monimuotoisuus?
- Miksi kaikki voidaan kuvata matematiikan avulla?
Thales (noin 624–546 eaa.), jota pidetään tällaisen filosofian
perustajana, esitti veden olevan kaiken perusaines.
Anaksimenes ja Diogenes Apollonialainen pitivät kaiken alkusyynä
ilmaa.
Hippasos ja Herakleitos selittivät maailman tulen avulla.

Empedokles (n. 492-432 eaa.) lisäsi alkuaineisiin maan ja piti
kaikkia näitä neljää yhdessä maailman perusaineina.
Anaksagoras (n. 500—428 eaa.) sanoi ensimmäisiä periaatteita
olevan äärettömästi ja esitti, että ne ainoastaan muuttuvat
toisikseen yhdistymisen ja eroamisen kautta.
Hesiodos ja Parmenides selittivät maailman synnyn rakkauden ja
riidan kautta.
Tehtäviä
- Mistä johtui, että luonnonfilosofit hylkäsivät uskontojen
käsitykset ja ryhtyivät selittämään luontoa omilla havainnoilla
ja omalla järjellä?
- Miksi keksittiin niin monia erilaisia käsityksiä?
- Kuinka monta perusainetta nykyään tunnetaan?

Demokritos.
Atomisteille Leukippos ja Demokritos
(n. 460–370 eaa.) perusolevainen muodostui jakamattomista
perushiukkasista ja tyhjiöstä.

Pythagoralaiset pitivät numeroita kaikkeuden perusosina ja
sanoivat, että koko kaikkeus on luvuilla ilmaistavissa olevaa
sopusointua ja itsekin luku.
Luonnonfilosofia oli vallalla filosofiassa Sokrateehen asti.
Etiikan (siveysajattelun) ajatellaan tulleen länsimaiseen
filosofiaan Sokrateen aikana ja dialektiikan Zenon Elealaisen
aikana. Tietysti inhimillistä siveysajattelua on ollut hyvin
paljon kauemmin, mutta aikaisemmin eläneet ihmiset eivät älynneet
kutsua ajatteluaan etiikaksi.
Tehtäviä
- Mistä johtui, että atomistinen käsitys luonnosta unohtui
melkein kahdeksi tuhanneksi vuodeksi?
- Mistä luonnonfilosofien kiinnostus matematiikkaan johtui?
- Miksi Sokrateen aikana alettiin pohtia aikaisempaa
perinpohjaisemmin myös siveyskysymyksiä?
Dialektiikka
(muinaiskreikaksi διαλεκτική τέχνη, dialektikē tekhnē) on antiikin
kreikkalaisten käyttöön ottama ja filosofien käyttämä
keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta,
yhteisymmärrystä, kumoamaan ristiriitaisia käsityksiä tai
voittamaan vastapuoli väittelyssä.
Eri filosofit ovat käyttäneet sanaa eri aikoina monessa eri
merkityksessä omien mieltymystensä mukaan. Sana dialektiikka on
muodostettu kreikan kielen verbistä dialegesthai,
joka tarkoittaa 'keskustella'.
Tehtäviä
- Pidätkä keskustelemisesta?
- Onko keskustelemisesta hyötyä?
- Voidaanko pelkästään keskustelemalla keksiä mitään uutta?
Diskurssilla (lat. discursus, juosta ympäriinsä)
tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää.
Käsitteen merkitys vaihtelee viitekehyksestä riippuen:
- keskustelun käsitteen laajennus
- Tietyn tyyppiseen toimintaan liittyvä yhtenäinen
kielenkäyttö. Esim. talousdiskurssi, lääketieteen diskurssi,
uskonnollinen diskurssi
- Michel Foucault'lla: kunkin aikakauden kielessä ilmenevä
ymmärrys todellisuudesta
- Pitäisikä sana "dialektiikkka" korvata sanalla
"diskurssi", kuten eräät itseään viisaina pitävät ajattelevat
nykyään?
Muinaiskreikkalaiset ajattelivat yleisesti, että aine on ollut
olemassa jo ennen jumalia.

Milon
Afrodite (Louvren museossa).
Muinaikreikkalaiset jumalat kuvattiin ihmishahmoisina. Monilla
jumalilla oli ihmisen muoto ja ominaisuudet mukaan lukien kaikki
ihmisten hyveet ja paheet.

Filosofien oli helppo hyökätä näitä taruja vastaan. Esimerkiksi
esisokraatikko Ksenofanes (570-480 eaa.) on tunnettu siitä, että
hän pilkkasi ajatusta jumalten ihmisen kaltaisuudesta. Hän sanoi,
että jos hevoset voisivat kuvitella jumalia, niiden jumalilla
olisi hevosten muoto.
Tehtäviä
- Mistä johtui, että jotkut muinaiskreikkalaiset lakkasivat
uskomasta jumaliin?
- Miksi halutaan väittää, että jumaliin uskomattomia ei ole
ollut kuin poikkeuksellisina aikoina?
- Onko jumaliin uskomattomia ollut mielestäsi aina olemassa?

Matematiikka ja tähtitiede
kehittyivät samaan aikaan. Tähtien tutkiminen oli tärkeää paitsi
uskonnoille, johon liittyi usein tähdistä ennustamista
(astrologiaa), myös maanviljelylle, jonka kannalta esimerkiksi
Niilin tulvimisen ajoituksen ennustaminen oli tärkeää. Myös
geometria (mittausoppi) hyödytti maanviljelyä maanmittauksen
muodossa.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mitä maanviljelyyn ja kalenteriin
liittyviä sananparsia käytettiin vielä sata vuotta sitten
Suomessa?
- Mitä kuuhun liittyviä uskomuksia oli vielä viime vuosisadalla?
- Miksi horoskooppeihin uskovia on yhä?
Egyptin lisäksi kehitystä tapahtui mm Mesopotamiassa (nykyinen
Irak) ja Persiassa (nykyinen Iran) ja monissa muissa paikoissa.

Kreikkalaiset omaksuivat monia näistä ajatuksista ja taidoista,
koska maan sijainti oli sopiva ja kauppayhteydet laajat. Muun
muassa Thaleen kerrotaan matkustelleen Egyptissä ja oppineen
matematiikkaa papeilta.
Kreikkalaisten kehittyvien kaupunkivaltioiden tilanne helpotti
kehitystä: monien kaupunkien hallintomuoto suosi vapaiden miesten
opiskelua, ja ajatuksella ja puheella oli tietyissä rajoissa
aiempaa suurempi vapaus. Orjuuden vuoksi vapailla miehillä oli
tarvittavaa vapaa-aikaa.
Tehtäviä
- Mitkä elinkeinot ovat lisänneet tietojen ja taitojen
leviämistä?
- Mitkä elinkeinot ovat hidastaneet tietojen ja taitojen
leviämistä?
- Leviääkö tieto nykyään kaikille niille, jotka sitä
tarvitsisivat?
Sen sijaan uskonnollisen ja filosofisen selityksen ero oli
selityksen järkiperäisyydessä. Ensimmäiset filosofit, tai
myöhemmät ajattelijat, jotka kuvasivat, kuinka filosofia syntyi,
ajattelivat, että hyvä selitys perustui johonkin muuhun kuin
perinteisiin käsityksiin, joihon kuuluvat myös ihmisen kaltaisia
jumaluuksia sisältävät tarut.
Heille järkiperäinen selitys tarkoitti sitä, että luontoa
pyrittiin selittämään ainoastaan siitä itsestään käsin.

Selityksen tuli siis mieluiten perustua johonkin, joka voitiin
suoraan havaita luonnossa.
Luonnontieteiden kehitys saattoi vaikuttaa näihin asenteisiin,
koska tuli ilmeiseksi, että tätä menetelmää käyttäen voitiin tehdä
uusia elämää helpottavia keksintöjä.
Toinen vaatimus selityksen järkiperäisyydelle oli se, että se
tarjosi johdonmukaisen kokonaisuuden, jonka avulla erilaiset
havainnot voitiin yhdistää ja selittää yhdessä.
Johdonmukaisuus ei ollut usein sekä sisäisesti että keskenään
ristiriitaisten uskonnollisten tarujen vahvimpia puolia.
Useilla esisokraatikoilla vastaukseen liittyi jokin arkhē,
alkuperuste, joka tarjoaisi selityksen kaikkiin esitettyihin
kysymyksiin yhtä lailla olemassaolosta, aineesta, muutoksesta kuin
liikkeestä.
Määritelmällisesti tämän tuli olla jotain, jota voitiin joko
havaita luonnossa tai joka voitiin päätellä havainnoista.
Tyypillisissä vastauksissa arkhē oli joku alkuaineista tai niiden
yhdistelmä.

Esimerkiksi Thales päätyi ajatukseensa vedestä kaiken
alkuperusteena havaittuaan, että kaikkialla missä on elämää, on
kosteutta. Näin hänen käsityksensä kykeni selittämään
havaintoja.
Joissain selityksissä arkhe oli kuitenkin jotain alkuaineiden
taustalla olevaa, kuten Anaksimandroksen apeiron, rajaton massa.
Hän katsoi, ettei vesi voinut olla alkuperuste, koska se ei voinut
synnyttää vastakohtaansa tulta. Samoin hän katsoi, ettei mikään
muukaan alkuaineista voinut olla itsessään alkuperuste. Näin hänen
selityksensä oli omalla tavallaan järkiperäisempi, vaikka se ei
enää perustunut samalla tavalla suoriin havaintoihin.
Vastaavanlainen järkeistäminen (rationalismi) johti sellaisiin
pohdintoihin kuin Anaksagoraan Nous, "järki", tai pythagoralainen
"luku" ensimmäisenä periaatteena.
Esisokraattista filosofiaa kuvasi tiedon tavoittelu sen itsensä
vuoksi ja mahdollisimman luontoon perustuvien selitysten
esittäminen uskonnollisten selitysten sijaan.
Antiikin aikana filosofia saattoi sisältää mitä tahansa
luonnontieteistä politiikkaan ja puhetaidosta hyvän elämän
opetuksiin, ja tämä tilanne vallitsi ennen kaikkea aikana ennen
Sokratesta.

Naturalistinen
maalaus.
Tehtäviä
- Mistä syystä luontoa voidaan pitää hyvänä opettajana?
- Mitä tarkoittaa naturalismi?
- Mistä syystä ristiriitaisia käsityksiä ei pidä hyväksyä?
- Tavoitteleeko koululainen tietoa tiedon itsensä vuoksi?
- Miksi on salaisia tietoja?
Nykyinen
luonnonfilosofia: Luonnonfilosofian seura
http://www.lfs.fi/
Seuran tarkoituksena on lisätä luonnontieteiden ja niiden
sovellusten herättämien filosofisten kysymysten harrastusta ja
tutkimusta. Luonnonfilosofian seura pyrkii kokoamaan tiedeyhteisön
eri haarojen edustajat keskusteluyhteyteen, jossa
todellisuuskäsitystä, olemassaoloa ja tietoa siitä voidaan
tarkastella ja täsmentää kunkin erikoisalan saavutusten valossa.
Historia:
Luonnonfilosofian seura on saanut alkunsa Helsingin yliopiston
ydinfysiikan professori K.V. Laurikaisen 1980-luvulla pitämistä
seminaareista. Seura perustettiin 17.11.1988 ja rekisteröitiin
8.1.1990. Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi se
hyväksyttiin vuonna 1993.
Toiminta: Seura kokoontuu
vähintään kerran kuussa, mutta yleensä kahdesti kuussa,
esitelmätilaisuuksiin, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Seura
järjestää myös laaja-alaisempia poikkitieteellisiä symposioita,
kuten "Luonnontieteen haaste filosofialle ja teologialle" (1996),
"Onko suhteellisuusteorian lähtöolettamuksille vaihtoehtoja"
(2000), "Models in physics and cosmology" (2010), ja "Aivot ja
mieli, käsitteet ja kieli" (2011).
Jäsenet:
Luonnonfilosofian seuran jäseneksi voivat liittyä kaikki seuran
tavoitteista ja toiminnasta kiinnostuneet. Seuran
jäsenrekisterissä oli vuoden 2011 alussa 140 henkilöä, joista
merkittävä osa on akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Seuran
vuotuinen jäsenmaksu on 20 euroa, opiskelijoilta 10 euroa. Seuran
toimintaa ylläpidetään jäsenmaksuilla, apurahoilla ja
lahjoituksilla, joita seura ottaa vastaan.

Luonnonfilosofian seuralla on vuodesta 1998 alkaen ollut
toimipaikka Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki; puh.
(09) 22869 274.
Tehtäviä
- Mitä ongelmia aineen rakennetta käsittelevässä fysiikassa on
nykyään?
- Mitä nykyään ajatellaan kaikeuden rakenteesta?
- Miksi luonnonfilosofia on yhä olemassa?
Platonin ideaoppi
(objektiivinen idealismi)
Objektiivisen idealismin
mukaan todellisuus perustuu henkiseen perusainekseen.

Platon.
Platonin lähtökohtana oli
vastustaa humanismin peruslausetta "ihminen on kaiken mitta".
Platonin mielestä tieto on yleistä ja riippumatonta katsojasta,
koska todellinen tieto kohdistuu ihmisen tietoisuudesta
riippumattomiin ideoihin (muinaiskreikaksi
ἰδέα).
Sana: idea
Samaa merkitsevät sanat:
- aate,
- ajatus,
- mieleenjohtuma,
- mielenjuolahdus,
- neronleimaus,
- päähänpisto,
- päähänpälkähdys,
- suunnitelma,
- aate,
- kipinä,
- liikeidea,
- tuuma,
- aivoitus,
- gedanke,
- gedachte,
- pensiero,
- miete,
- heureka,
- välähdys,
- jujunmarra
Ideat ovat Platonin mukaan sitä, mitä yleiskäsitteet
(universals) kuten kauneus, urheus, suoruus tai pyöreys nimeävät.
Ideat toimivat myös jonkinlaisena mittana tai mallina, johon
jotain aineellista esinettä tai ilmiötä verrataan, kun sanotaan
sen kuuluvan johonkin luokkaan.

Hiekkaan
piirretyt ympyrät ovat pyöreitä riippuen siitä, miten
täydellisesti ne muistuttavat pyöreyden ideaa tai pyöreyden
hahmoa.
Tämän ajattelun taustalla on
- todellisuuden ja
- näennäisyyden
inhimillisesti keskeinen erottelu, missä aistein havaittavat asiat
edustavat Platonin mukaan näennäisyyttä eivätkä tosiolevaa.
Platon suoritti olemassaolevan (ontologisen) jaon
- ideaaliseen tosiolevaan ja
- aineellisesti olemassa olevaan, joka on vähemmän tosioleva,
koska se on muutoksen alaista ja katoavaa.
Aistihavainnon kohteina meillä on moninainen ja muuttuvainen
maailma. Mutta jokaisessa yksityisessä oliossa on jotain yleistä,
joka viittaa muuttumattomaan ja jopa muuttumattomaan yhteen.
Ykseyden havaitseminen moneudessa on Platonin ajattelun
perusperiaate. Tieto kohdistuu siihen, mikä yhdistää erillisiä
tapauksia, ja siihen, mikä on erillisten tapausten taustalla
erillisiä asioita ylempänä.
Esimerkiksi hyvä sinänsä ja kauneus sinänsä ovat Platonin mukaan
tosiolevaa, todellisesti olemassa.
Yksityisten olioiden ominaisuus on idea tai eidos (sanat
tarkoittavat hahmoa, muotoa, lajia; myös ideaa). Idea sisältää sen
mikä on oleellista jollekin oliolajille, ts. se mikä tekee jostain
jonkin eli sen olemus.

Ideat ja niiden väliset suhteet ovat ikuisia ja muuttumattomia.
Mikään aineellinen ei voi olla ikuinen, kestävimmätkin luonnon
rakenteet ja ihmisen luomat rakennelmat rapautuvat ajan kuluessa.
Vaikka jonkin aineellisen, piirretyn ympyrän havaittaisiin
taipuvan ja lakkaavan olemasta pyöreä, ei itse pyöreys muutu -
kuvio vain lakkaa muistuttamasta täydellistä pyöreyttä.
Vastaavasti puiden lehdet muuttuvat vihreästä keltaisiksi ja
sitten ruskeiksi, mutta itse vihreys ei koskaan muutu
keltaisuudeksi tai päinvastoin.
Muutos luonnehtii havaintomaailman järjestyneisyyttä (aineesta
koostuvaa kaikkeutta), mutta ideoiden todellisuus on ikuisessa ja
muuttumattomassa täydellisyyden tilassa.

Platonin mukaan aito tieto voi kohdistua vain ideoihin, jotka
ovat muuttumattomia ja joiden suhteet voidaan käsittää järjen
avulla.
Aistien avulla saadaan vain käsityksiä aistimaailman ilmiöistä,
mutta nämä eivät koskaan ole täysin varmoja ja luotettavia, koska
ne eivät perustu käsitteiden määritelmin ja määrittelevien
piirteiden suhteisiin - varmaan logiikkaan ja pysyviin totuuksiin
- vaan epävarmaan aistimuskykyyn ja häilyviin, väliaikaisiin
tosiasioihin.
Ideat ovat vielä sellaisessa arvojärjestyksessä, että hyvän idea
on korkein idea.
Ideaopin perustava tavoite on perustella ihmisen ja luonnon
siveellisyys ja aineellisten ideoiden ihmisestä riippumattomuus
(objektiivisuus).
Tällä Platon katsoo kumonneensa kaikenlaisen suhteellisuuden ja
ennen kaikkea siveyden suhteellisuuden (moraalisen relativismin),
mitä edustivat useat kilpailevat filosofit.

Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millä tavalla matematiikka vaikutti
Platonon ajatteluun.
- Sanovatko ideat mitään aineellisesta todellisuudesta?
- Mistä johtuu, että siveyden maltillista suhteellisuutta ei ole
vieläkään kumottu?
- Mistä johtuu, että kaikissa maissa ei ole keksitty pöytää,
vaikka me kaikki tunnemme pöydän idean?
- Mistä johtuu, että tuolia keksitään koko ajan uudestaan?
- Mistä johtuu, että naturalistifilosofi Simon Blackburn sanoo
analyyttistä filosofiaa piiloplatonismiksi.
Arvorealismi
on käsitys, jonka mukaan arvoja koskevat lauseet voidaan
osoittaa tosiksi tai epätosiksi.
Platon jakaa todellisuuden kahtia:
- pysyvään ja muuttumattomaan ideamaailman
- ja jatkuvassa muutoksessa olevaan aistein havaittavan
maailman.
Tämä oli Platonin vastaus antiikin ihmisiä askarruttaneeseen
kysymyksiin ykseydestä ja moneudesta ja toisaalta pysyvyyden ja
muuttuvuuden ensisijaisuudesta (tunnetut vastakkaiset koulukunnat
näissä kysymyksissä olivat Herakleitoksen ja Parmenideen
suuntaukset).
Tehtäviä
- Arvoja ei voida todistaa tosiksi logiikalla eikä havainnoilla.
Miten on mahdollista, että jotkut filosofit ajattelevat, arvojen
tosiksi todistamisen mahdolliseksi?
- Miksi monet ihmiset haluavat pitää omia arvojaan tosina?
- Miksi vain harvat miettivät sitä, mistä arvot tulevat?

Akatemia (muinaiskreikaksi
Ἀκαδήμεια, Akadḗmeia) oli Platonin vuonna 385 eaa. perustama
filosofikoulu Ateenassa, antiikin Kreikassa. Se säilyi läpi
hellenistisen ajan ja hajaantui Filon Larissalaisen kuoltua vuonna
83 eaa.
Akatemia heräsi eloon lyhyeksi aikaa 200-luvulla Kassios
Longinoksen aikana, ja se perustettiin uudelleen vuonna 410
uusplatonismin keskukseksi. Se säilyi vuoteen 529 saakka, jolloin
kristitty keisari Justinianus I sulki sen lopullisesti. Näin
Akatemia oli kuitenkin periaatteessa olemassa yli 900 vuotta.
Platonin Akatemia ei ollut akatemia sanan nykyisessä
merkityksessä, vaan se oli lähinnä alue, jonne voitiin kokoontua
keskustelemaan sen aikaisen filosofian kiinnostuksen kohteista
kuten totuus, sielu, elämän tarkoitus ja hyvä elämä. Koulussa
opetettiin muun muassa ideaoppia ja muita platonistisia ajatuksia.
Platonin koulukunnan jäseniä kutsuttiin akatemialaisiksi,
akademikoi. Platonin Akatemiaa verrataan usein Aristoteleen
vastaavaan kouluun, Lykeionin (lyseo) kouluun. Aristoteles
opiskeli ja opetti Akatemiassa lähes 20 vuotta ennen oman
opetustoimintansa aloittamista.
Tehtäviä
- Mitä akatemia tarkoittaa nykyään?
- Mitä akatemia tekee?
- Tarvitaanko akatemiaa?
- Mihin Suomen akatemian arvovalta perustuu?
- Mikä on Suomen akatemian poliittinen merkitys?
Idealismi tarkoittaa
suomen kielessä mm. seuraavia asioita:
- käsitys, jonka mukaan todellisuus on perusolemukseltaan
henkinen
- käsitys, jonka mukaan ihmismieli vaikuttaa todellisuuteen
- ihanteellisuus (vastakohtana arkirealismille)
Objektiivinen idealismi
on käsitys, jonka mukaan todellisuuden määrää henkinen perusaines,
joka on riippumaton yksilön tietoisuudesta. Platon lienee ollut
länsimaiden ensimmäinen objektiivinen idealisti.
Objektiivinen idealismi erotetaan sekä George Berkeleyn subjektiivisesta
idealismista että Immanuel Kantin transsendentaalisesta
idealismista. Berkeleytä ja Kantia käsitellään alempana.
Objektiivista idealismia kehittivät erityisesti kolme Kantin
seuraajaa, F. W. J. Schelling, J. G. Fichte ja G. W. F. Hegel.
Objektiivisen ja subjektiivisen idealismin ero ei kuitenkaan aina
ole selvä: esimerkiksi Fichten idealismia kutsuttiin myöhemmin
subjektiiviseksi idealismiksi erotuksena Schellingin selvästi
objektiivisesta idealismista. Hegelin idealismia taas alettiin
kutsua absoluuttiseksi (ehdottomaksi) idealismiksi.
Myöhemmin objektiivista idealismia ovat kannattaneet muun muassa
yhdysvaltalainen Josiah Royce sekä brittiläiset idealistit kuten
T. H. Green ja F. H. Bradley.

Charles
S. Peirce.
Charles S. Peirce esitti
oman muunnoksen objektiivisesta idealismista. Hänen mukaansa aine
oli vain mielen reduktio. (Filosofisena käsitteenä reduktio
mm. tarkoittaa ylemmän tason kokonaisuuden palauttamista sen
johonkin alemman tason kokonaisuuteen ja sen tarkastelemista
alemman tason avulla.)
Tehtäviä
- Miten sinä todistaisit itsesi ulkopuolisen maailman
olemassaolon?
- Mikä on valon osuus ihmisen käsitteiden muodostukssessa?
- Mistä johtuu, että erilaisia idealismeja on esiintynyt
erityisesti uskonnoissa?
Aristoteles
Aristoteles.
Mitä
Aristoteles tutki
Aristoteles
(muinaiskreikaksi Ἀριστοτέλης, Aristotélēs; 384 eaa. – 322 eaa.)
oli kreikkalainen. Häntä pidetään opettajansa Platonin ohella
eräänä länsimaiseen kristilliseen ajatteluun eniten vaikuttaneista
filosofeista.
Hän oli ensimmäinen, joka luokitteli inhimillisen tietämisen aloja
omiksi oppialoikseen kuten matematiikka ja biologia. Monet näistä
luokitteluista ovat edelleen käytössä.
Aristoteleen kiinnostuksen kohteet olivat hyvin laaja-alaiset, ja
tämä näkyy myös hänen teoksissaan, jotka käsittelevät lukuisia eri
aiheita.
Luonnontieteissä Aristoteles tutki muun muassa anatomiaa,
tähtitiedettä, embryologiaa (alkiokehitysoppi),
maantiedettä, geologiaa, meteorologiaa (säätiedettä), fysiikkaa ja
eläintiedettä.
Anatomia (muinaiskreikan sanasta ἀνατομή,
anatome 'leikkaus') tarkoittaa elävien järjestelmien muotoa ja
rakennetta sekä kehon osien suhdetta toisiinsa.
Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, "maa") ja λογος
(logos, "tiede")) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen
historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen
vaikuttavia tapahtumia.
Filosofiassa hän kirjoitti muun muassa estetiikasta
(kauneustieteestä), taloudesta, etiikasta (siveydestä),
metafysiikasta (esitellään tarkemmin alempana), hallinnosta,
politiikasta, psykologiasta, retoriikasta (puhetaidosta) ja
teologiasta (jumaluustieteestä). Hänen kirjoituksensa
koskettelivat myös koulutusta, kirjallisuutta ja runoutta.
Aristoteleen teokset tarjosivat perustan erityisesti keskiajan
ajattelulle sekä lännessä että arabian kielisessä maailmassa.
Teoksia käytettiin yliopistollisina oppikirjoina vielä
1600-luvulle, uuden ajan alkuun saakka.
Tehtäviä
- Aristoteleen teokset on suomennettu. Niitä ei ole kuitenkaan
Internetissä suomeksi. Mistä tämä johtuu? (esimerkiksi
englanniksi ne voi lukea suoraan Internetistä).
- Miksi monien tieteiden nimet ovat edelleen vierasperäisiä?
- Mitä on "matematiikka" suomeksi?
Aristoteleen elämä
Aristoteles oli Platonin oppilaana noin 20 vuotta, 37-vuotiaaksi.
Platonin ja Aristoteleen väleistä on erilaisia tarinoita. Heidän
välillään oli suuria erimielisyyksiä.
Platon halusi pitää kiinni ideaopistaan, kun taas Aristoteles oli
kiinnostuneempi luonnon tosiseikkojen ja säännönmukaisuuksien
(lakien) tutkimisesta.
Platonin kuoltua vuonna 347 eaa. Akatemian peri Speusippos,
Platonin veljenpoika, ja tämän jälkeen Ksenokrates.
Aristoteles siirtyi Vähässä-Aasiassa sijaitseva yksinvaltiaan
Atarneuksen Hermiaan hoviin.
Vuonna 342 eaa. Aristoteles matkusti Pellaan, Makedonian
pääkaupunkiin Filippos II:n hoviin opettamaan tämän pyynnöstä
kruununperijä Aleksanteria, josta myöhemmin tuli Aleksanteri
Suuri. Aleksanteri oli tuolloin noin 13-vuotias.

Aleksanteri
Suuri.
Muun muassa Bertrand Russell on kiistänyt sen, että
Aristoteleella ja tämän opetuksilla olisi ollut suurtakaan
vaikutusta Aleksanteriin – tämä käyttäytyi röyhkeästi ja julmasti,
kaukana Aristoteleen opettamasta kultaisesta keskitiestä. Samoin
Aleksanterin valloitusretkillä ei ollut vaikutusta ainakaan
Aristoteleen politiikkaan, sillä hän ei ota huomioon
kaupunkivaltioiden ajan päättymistä ja suurvaltojen syntyä.
Kun Aleksanteri aloitti omat sotaretkensä Aasiassa noin vuonna 335
eaa., Aristoteles palasi Ateenaan. Kaupunki ilmeisesti kutsui
hänet. Aristoteles oli todennäköisesti toivonut ja odottanut
pääsevänsä Akatemian johtoon Speusippoksen jälkeen. Ksenokrateen
valinta oli hänelle lopullinen takaisku, jonka jälkeen hän seurasi
Platonin esimerkkiä ja perusti oman filosofikoulunsa.
Aristoteleen elämän loppupuolella hänen ja Aleksanterin välit
kiristyivät.
Kun Aleksanteri kuoli, puhkesi levottomuuksia, ja Aristoteles
joutui muiden makedonialaisten kanssa epäsuosioon. Tämän
seurauksena Aristoteles joutui lähtemään maanpakoon.
Tehtäviä
- Miten nykyään suhtaudutaan ihmisiin, jotka ajattelevat hyvin
eri tavalla kuin ihmisten enemmistö?
- Mikä on "takinkääntäjä".
- Miksi on takinkääntäjiä?
Aristoteleen
opetukset
Aristoteles opetti, että ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen,
utelias ja oppivainen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja
lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan tieteellistä tietoa
maailmasta ja käytännöllistä siveellistä (moraalista) tietoa
oikeasta ja väärästä. Aristoteleen mukaan filosofia ja kaikki
tutkimus saa alkunsa ihmettelystä, jonka vuoksi ihmiset pyrkivät
selittämään kokemiaan asioita, ja etenevät yhä uusiin ongelmiin.
Hän ajatteli, että havainto- ja ymmärryskykymme voi saada suoran
kuvan maailmasta. Vastaavasti hän eteni kaikilla tutkimuksen
aloilla nykyaikaisen luonnontieteilijän tapaan tehden havaintoja
ja käyttäen järkeään pyrkiessään selittämään niitä. Ongelmia
kohdatessaan hän pyrki selvittämään sen, mitä muut ovat samoista
asioista aiemmin sanoneet.
Aristoteles oli innokas syiden etsijä, ja hän halusi löytää
kaikille havaitsemilleen asioille syyn.
Aristoteleen filosofia voidaan jakaa kahteen osaan, teoreettiseen
ja käytännölliseen filosofiaan tai "tieteeseen".
Kreikan kielen the ri , tulee sanoista theoros, katsoja :
mahdollisesti the ,
katsominen + -oros, näkeminen (hor n, ).
Näisssä oppiaineistoissa on käytetty sanan "teoria" sijasta
sanaa "käsitys" silloin, kun se opii asiayhteyteen.
Teoreettiseen filosofiaan kuuluivat fysiikka ja metafysiikka sekä
niiden työkaluna toimiva logiikka (johdonmukainen päättely), ja
käytännölliseen filosofiaan kuuluivat etiikka (siveys), politiikka
sekä estetiikka (kauneusoppi kuten retoriikka
(väittelytaito) ja poetiikka
eli runousoppi tai kirjallisuusoppi).
Tieteenaloihin Aristoteles luokitteli näiden kahden lisäksi myös
tuotannolliset tieteet tai taidot, kuten lääketiede,
laivanrakennus sekä musiikki ja muut taiteet.
Aristoteles ei kuitenkaan ajatellut, että tiedon saaminen olisi
mahdollista pelkästään havaintokokemuksen avulla, sen lisäksi
tarvitaan myös järjen yleistävän ja selityksiä käsittävän kyvyn
käyttöä.
Aristotelesta sanotaan koko logiikan isäksi, ja hänen teoksensa
muodostavat länsimaisen logiikan ja tieteenteorian perustuksen.
Aristoteleen kehittämää deduktiivista (deduct = johtaa pois)
logiikkaa kutsutaan syllogistiikaksi.Syllogistiikan
avulla voidaan luokitella asioita.
Muinaiskreikan συλ-λογισμός syllogismos,
=mukaan laskeminen, looginen päätelmä.
Esimerkki tällaisesta logiikasta on:
Premissi
(oletus) 1: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Premissi (oletus) 2:
Sokrates on ihminen.
Johtopäätös: Sokrates on
kuolevainen.
Metafysiikka oli Aristoteleen mielestä "ensimmäinen filosofia"
eli kaikkein korkein tiede, koska se pyrki lähestymään
jumalallista tietämystä maailman toiminnan syistä ja perusteista,
eli niistä asioista, jotka tulevat fysiikan eli luonnontieteiden
(fysika) jälkeen (meta).
Tällaista tietoa ei hänen mielestään etsitty jonkin muun hyödyn
vuoksi vaan pelkästään sen itsensä takia, ainoana vapaana tiedon
lajina, joka ei ole riippuvainen mistään muusta tiedosta.
Metafysiikassaan Aristoteles halusi ennen kaikkea välttää
platonilaista ideaoppia.
Aristoteles yhdisti metafysiikan monilta osin myös teologiaan
(jumaluustieteeseen), tosin hän käytti sanaa jossain määrin eri
merkityksessä kuin sitä nykyään käytetään. Hänelle teologia oli se
metafysiikan osa, jossa tutkitaan aistihavaintojen ulkopuolella
olevaa "ensimmäistä liikuttajaa".
Hän opetti, että kaikki toimii syyn ja seurausten ketjuina, mutta
että kaiken alussa täytyy olla myös joku, joka saa aikaan
seurauksia ilman että liikkuu itse. Tätä hän kutsui ensimmäiseksi
liikkumattomaksi liikuttajaksi, tai jumalaksi. Platonin tavoin hän
piti jumalaa aineettomana.
Näin metafysiikka erosi fysiikasta nimenomaan siinä, että kun
luonnontieteet tutkivat
muuttuvia, liikkuvia ja aineellisia kohteita,
metafysiikka tutki myös ikuisia, muuttumattomia,
liikkumattomia ja aineesta erillisiä kohteita.
Luonnontieteet tutkivat ihmisestä riippumatonta luontoa.
Substanssi eli perusaines on filosofiassa
käsite, jolla tarkoitetaan pysyvää itsenäistä oliota. Substanssi
on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista
riippumatta.
Perusaines on Aristoteleen mukaan aineen
ja muodon yhdiste.
Kaiken kaikkiaan Aristoteles määritteli neljä syytä sille, että
jotain tapahtuu tai joku on jotain. Nämä syiden luokat olivat:
- Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on
tehty.
- Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on
malli sille, millainen asian tulisi olla.
- Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa.
Tämä vastaa nykyistä käsitystä (kausaalisesta) syystä.
- Päämääräsyy (finaalinen syy) eli tarkoitus tai loppu, johon on
tarkoitus päästä.
Sivistyssana: intentio
= tarkoitus, pyrkimys.
cause = syy.
Tehtäviä
- Viime vuosisadalla logiikkaa opetettiin hieman lukion
matematiikan opetuksen yhteydessä. Pohtikaa sitä, miksi tämä
opetus lopetettiin.
- Mitä merkityksiä sanalla "syy" on nykyään?
- Mitä merkityksiä sanalla "tarkoitus" on nykyään?
Aristoteleen
siveysajattelu (etiikka)
Aristoteleen siveysajattelun (etiikan) peruskäsitteitä olivat
hyveet ja oikea toiminta.
Hänen mukaansa yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti
ja kehittää hyveitä sen sijaan, että hän tekisi vain yksittäisiä
hyviä tekoja.
Aristoteles totesi, että kaiken inhimillisen pyrkimyksen
lopullisena päämääränä on eudaimonia, onnellisuus, kukoistus tai
ehkä tarkemmin hyvä elämä. Tämä on jotain sellaista, jota
tavoitellaan sen itsensä vuoksi eikä jonkin muun saavuttamiseksi.
Aristoteleen toisena lähtökohtana oli periaate, jonka mukaan
jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa
täysi kehittyminen, päämäärähakuisuus (itsensä toteuttaminen).
Ihmiseen sovellettuna onnellisuus syntyy mielen korkeimman
asteisesta toiminnasta, kyvystä ajatella, sillä ihmisen erottaa
eläimestä nimenomaan järki. Hyvä elämä koostuu näin tämän kyvyn
käyttämisestä yhdessä hyveellisen toiminnan kanssa.
Aristoteleen mukaan täydelliseen onnellisuuteen vaadittiin
kuitenkin myös muita asioita. Hän opetti inhimillisen
onnellisuuden koostuvan kolmenlaisesta hyvästä, jotka kaikki
auttavat täydellistä elämää.
Näitä olivat:
- Sielua koskevat hyvät asiat: Älylliset ja siveelliset
(moraaliset) hyveet.
- Ruumista koskevat hyvät asiat: Terveys, kauneus ja voima.
- Ulkoiset hyvät asiat: Rikkaus, hyvä maine ja hyvä syntyperä.
Aristoteles teki eron älyllisten ja siveellisten (moraalisten)
hyveiden välille. Älylliset hyveet ovat siveellisten (moraalisten)
yläpuolella. Viisas ihminen valitsee korkeimman mahdollisen
hyveen, joka muodostuu kaikkein korkeimman asteisesta toiminnasta,
älyllisestä mietiskelystä. Mietiskelevä elämä on näin ollen se
tapa elää, joka tuo ihmiselle suurimman onnen.
Siveellisillä (moraalisilla) hyveillä on puolestaan merkitystä
toiminnan oikeellisuuden kannalta. Jokainen hyve on kahden
äärimmäisyyden keskivälillä. Tässä Aristoteles opetti kultaista
keskitietä – esimerkiksi rohkeus on keskitie uhkarohkeuden
(liikaa) ja pelkuruuden (liian vähän) välillä.
Oikea toiminta edellyttää valintaa, jossa kaikki tilanteeseen
vaikuttavat tekijät otetaan huomioon. Tällaisia tekijöitä ovat
muun muassa henkilö, aika, paikka ja olosuhteet.
Aristoteles sanoi toisaalta metafysiikasta, että se on kaikkein
korkein tiede, "ensimmäinen filosofia", mutta toisaalta Nikomakhoksen
etiikassa, että politiikan tiede on kaikkein tärkein ja
määrää muita tieteitä.
Tämä kuvaa Aristoteleen filosofian kaksijakoisuutta, jossa
toisaalta elämän korkein muoto on metafyysisten, jumalallisten,
asioiden käsitteellinen mietiskely, mutta toisaalta käytännön
elämässä siveys kuitenkin toteutuu parhaiten hyvässä politiikassa
– että
"yksittäisen ihmisen onnistuminen hyvässä elämässä on
arvokasta, mutta kokonaisen kansan tai valtion onnistuminen
siinä on parempaa ja jumalallisempaa".
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, miksi Aristoteles ei vastustanut orjuutta.
- Mistä syystä muinaisessa Kreikassa arvostettiin ns. hyveitä,
jotka (riippumatta siitä, mitä pidetään hyveinä) ovat ainakin
jossain määrin perinnöllisiä?
- Millaista oli hyvä elämä muinaisessa Kreikassa?
- Millaista oli huono elämä muinaisessa Kreikassa?
- Keiden elämä oli muinaisessa Kreikassa huonoa?
Aristoteles ja
politiikka
Aristoteleen käsityksen mukaan politiikkaa ja siveyttä (etiikkaa)
ei voi varsinaisesti erottaa toisistaan. Ihminen on luonnostaan
yhteisöllinen olento, zōon politikon (ζῷον πολιτικόν), joka pyrkii
elämään yhteisössä, ja hän voi kehittyä ihmisenä ainoastaan
yhteisön jäsenenä.
Koska ihminen voi saavuttaa korkeimman päämääränsä elämässä vain
poliittisen yhteisön jäsenenä, valtiolla on suuri vaikutus ihmisen
siveelliseen elämään.
Aristoteleen mukaan valtio ei ole ainoastaan yhteenliittymä vaan
luonnollinen kokonaisuus, sillä se saa alkunsa yksilöiden
luonnollisesta tarpeesta elää yhdessä. Yksilön omat päämäärät
elämässä eivät ole valtiolle alistettuja: valtio on olemassa hyvää
elämää varten, jotta yksilö voisi täysin kehittää itseään.
Näin politiikka on siveyteen läheisesti liittyvä käytännöllinen
tiede, joka käsittelee hyvää elämää edellä mainitun kaltaisessa
kaupunkivaltiossa. Valtion asioiden lisäksi Aristoteles laski
politiikkaan kuuluvaksi myös kotitalouden asiat, koska perhe
orjineen on ikään kuin valtio pienoiskoossa.
Aristoteleen politiikan pääteos on nimeltään yksinkertaisesti Politiikka. Sen lisäksi hänen
koulunsa keräsi laajan aineiston kaikista mahdollisista
kreikkalaisten kaupunkivaltioiden (polis = kaupunki)
perustuslaeista, 158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset,
parhaidenvaltaiset ja yksinvaltaiset valtiomuodot lajeittain.
Näistä ainoa säilynyt teos on Ateenan valtiomuodosta.
Aristoteles ei voinut osallistua Ateenan politiikkaan käytännössä,
koska hän oli ulkomaalainen.
Tehtäviä
- Onko valtio ihmisiä vai ihmiset valtiota varten nykyisessä
Suomessa?
- Ottakaa selvää sitä, millaisia siveellisyyskäsityksiä on
Suomen nykyisillä kansanedustajilla.
- Mistä syystä Linnan juhlat näytetään kansalle
teräväpiirtolähetyksenä?
- Saavatko homot tanssia keskenään Linnan juhlissa?
- Saavatko lesbot tanssia keskenään Linnan juhlissa?
Aristoteles ja
tieteet
Politiikkaan liittyy läheisesti myös puhetaito (retoriikka),
sillä kaupunkivaltiossa ei voinut toimia menestyksekkäästi ilman
vakuuttamisen taitoa. Vaikka Aristoteles suosi järkeen perustuvia
johdonmukaisia perusteluja, hän myönsi myös sen, että suuri yleisö
ei aina jaksa seurata tällaisia todisteluketjuja. Puhetaitoja
tarvitaan, jotta totuus voisi voittaa.
Tehtäviä
- Kumpaa väittelytaito lisää enemmän, totuuta vai valhetta?
- Mikä on psykopaatti?
- Mistä psykopatia johtuu?
Fysiikka on määritelmällisesti tiedettä luonnosta (fysis =
luonto). Aristoteles ymmärsi fysiikan laajemmin kuin mitä se
nykyään ymmärretään: se sisälsi kaiken mikä kuuluu
luonnonfilosofian tutkimuspiiriin. Hän itse tutki luonnon ilmiöitä
laajalti pyrkien sekä ymmärtämään yleisiä aiheita kuten liike,
syy, aika ja paikka sekä syntyminen ja häviäminen sekä
havainnoimaan ja selittämään erilaisia yksittäisiä
luonnonilmiöitä.
Fysiikan ala kattoi Aristoteleen mukaan lähes kaiken olevan. Ellei
aineettomia muotoja, kuten liikkumaton liikuttaja olisi olemassa,
fysiikka olisi metafysiikan sijasta "ensimmäinen filosofia". Koska
tällaisia on olemassa, fysiikka on niistä riippuvainen, ja tämän
vuoksi vain "toinen filosofia".

Kosmologiassa (kaikkeusopissa) Aristoteles selvitti kaikkeuden
toimintaan, koostumukseen, kokoon ja muotoon liittyviä asioita.
Hän opetti, että taivas koostuu sisäkkäin olevista kehistä,
taivaanpalloista, jotka ovat jatkuvassa pyörivässä liikkeessä.
Niiden alapuolella sijaitsee kuun alapuolella oleva maailma, joka
taas koostuu neljästä perusaineesta, maasta, vedestä, ilmasta ja
tulesta.
Näillä on neljä ominaisuutta: kuuma, kylmä, kuiva ja kostea.
Näiden ominaisuuksien muuttuessa jossain aineessa se voi muuttua
miksi tahansa toiseksi aineeksi.
Näiden lisäksi oli viides perusaine, josta muodostuivat
taivaankappaleet, ja jonka liike oli juuri ympyräliikettä.
Aristoteles selvitti myös maailmankaikkeuden alkuperää ja ikää.
Hänen mielestään kaikkeus on ollut aina olemassa, ja se on myös
ikuinen – jos kaikkeus olisi syntynyt, sen tulisi myös hävitä.
Syntymisen ja häviämisen sijasta taivaankappaleet olivat
toisaalta mainitussa ikuisessa taivaanpallon pyörimisliikkeessä,
ja toisaalta sen aineet ikuisessa muuttumisliikkeessä.
Aristotelesta voidaan pitää länsimaisen tieteen ensimmäisenä
biologina. Aristoteles kirjoitti laajasti eläinten lajeista,
rakenteesta, syntymisestä ja kehittymisestä muun muassa teoksissa
Eläinoppi, Eläinten
syntymisestä ja Eläinten
osista. Hän kehitti eläinlajien luokittelujärjestelmän,
jossa hän käytti luokittelun perusteena ensimmäisenä eläinten
toiminnallisia ominaisuuksia ja ruumiinosia.
Hän esitti myös joitain kasveja koskevia yleisluonteisia
ajatuksia. Aristoteleen biologian tunteminen auttaa ymmärtämään
myös hänen filosofiaansa, sillä hän käyttää biologian käsitteitä
laajalti muun muassa psykologiaa, siveyttä (etiikkaa) ja
metafysiikkaa käsittelevissä teoksissaan.
Aristoteles määritteli psykologian tieteeksi, joka tutkii sielua
(kreikaksi psykhe) ja sen ominaisuuksia. Sen keskeisimpiin
piirteisiin kuuluu käsitys sielusta kaikki elävät olennot
elävöittävänä tekijänä.

Tehtäviä
- Jos sana "fysiikka" pitäisi suomentaa, mikä olisi hyvä
suomennos? Ota huomioon, että elotonta luontoa käsittelevät
monet tieteet.
- Jos sana "fysiikka" suomennetteisiin, mikä olisi hyvä
suomennos sanalle "metafysiikka"? Miten olisi "yliluonto"?
- Miten on mahdollista se, että osa kaikkeustutkijoista
(kosmologeista) pitää kaikkeutta vain yhteen suuntaan
(tulevaisuuteen) äärettömänä?
- Mistä johtuu, että monista tieteistä käytetään Suomessa
vierasperäisiä nimiä?
- Miksi mitä erilaisimmat alat pyrkivät nykyään kutsumaan
itseään tieteeksi?
Hänen tavoitteensa oli selvittää, millä tavalla sielu toimii ja
mistä osista se koostuu. Hänen päätelmänsä oli, että juuri sielu
on se, mikä tekee ruumiista elävän olennon. Hän opetti, että sielu
on aineeton, ja että sen suhde ruumiiseen on sama kuin muodon
suhde aineeseen. Hän vastusti jossain määrin Platonin käsitystä
siitä, että sielu voisi olla olemassa ja toimia ruumiista täysin
erillisenä.

Tehtäviä
- Mitä nykyinen aivojen tutkimus sanoo sielusta?
- Jos ajatellaan, että ruumiista erillinen sielu on olemassa,
miten tämä sielu voisi vaikuttaa ruumiiseen?
- Jos sielu voisi vaikuttaa ruumiiseen, mitä energian lajia se
käyttäisi?
- Voitaisiinko tämä energian siirtyminen sielusta ruumiiseen
mitata?
- Mitä tästä asiasta sanoo ns. aineen ja energian
häviämättömyyden laki?
Aristoteleen
perintö
Suurin osa Aristoteleen teoksista on kadonnut, lähinnä antiikin
ajan jälkeen. Diogenes Laertioksen (eli 200 -luvulla) Aristoteleen
elämäkerrassa antama kirjaluettelo – 155 teosta, 445 270 riviä
tekstiä – näyttää, että tunnemme hänen tuotannostaan vain pienen
osan. Luettelo saattaa olla peräisin juuri Aleksandrian
kirjastosta, jonka uskovaiset polttivat monta kertaa
(kerran sen poltti vahingossa itse Julius Caesar).
1200-luvulla kiinnostus Aristoteleen filosofiaa kohtaan heräsi
uudelleen henkiin kristityssä Euroopassa.
Bertrand
Russell.
Bertrand Russell on
kirjoittanut teoksessaan Länsimaisen
filosofian historia, että vaikka Aristoteleen ansiot
tämän edeltäjiin verrattuna ovatkin valtavat, yhtä lailla hänestä
hänen seuraajilleen koituneet haitat ovat olleet yhtä suuret.
Hänen arvovaltansaa kasvoi niin korkeaksi, että siitä tuli
kehityksen este.
Bertrand Arthur William Russell, Russellin 3. jaarli
(1872 - 1970) oli brittiläinen matemaatikko, filosofi ja loogikko.
1800-luvulla filosofit G. W. F. Hegel ja Karl Marx olivat innokkaita
Aristoteleen tutkijoita. Marxia kuvattiin joskus vasemmistolaiseksi
aristoteelikoksi.
Kehitysopin luoja Charles Darwin arvosti suuresti Aristoteleen
biologian tutkimuksia, ja hän piti tätä yhtenä esikuvistaan,
vaikka hänen työnsä veivät myöhemmin pohjan Aristoteleen
tarkoituksilla selittämiseltä biologiassa.
Kaikkein suurin, edelleen kestävä vaikutus Aristoteleella on
ollut ehkä logiikan kehittäjänä. Aristoteelinen logiikka pysyi
käytännössä muuttumattomana 1800 -luvun loppupuolelle,
nykyaikaisen logiikan syntyyn saakka.
Aristoteelinen hyve-etiikka koki uuden tulemisen 1900-luvun
jälkimmäisellä puoliskolla myös Suomessa.
Tehtäviä
- Kirjaston tulipalo on tuhoisa. Mitä muita keinoja nykyään on
tiedon säilyttämiseksi?
- Missä ja milloin kirjarovioita on poltettu?
- Ketkä filosofit ovat viimeisen sadan vuoden aikana
jarruttaneet kehitystä omalla vaikutusvallallaan?
- Mistä johtuu, että myös filosofiassa on erilaisia muoteja?
- Kuka filosofi on nykyään muodissa?
- Mistä johtuu, että ns. reaalisosialismi vieroksui nykyaikaista
logiikkaa?
- Milloin nykyaikainen logiikka tuli Suomeen?
Filosofisten
kysymysten suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin
kysymyksiin
Onko tiede
arvovapaata
Jürgen
Habermas.
Saksalainen filosofi Jürgen
Habermas ottaa voimakkaasti kantaa siihen käsitykseen, että
tieto voisi olla kokijasta tai kantajasta riippumatonta,
arvovapaata. Habermas väittää mm., että
”tieteet ovat filosofiasta irrottuaan säilyttäneet erään
sen piirteen: puhtaan teorian harhan”.
Habermasin mielestä tieto on aina yhteydessä elämään, arvoihin,
käytäntöön ja kokijaan tai kantajaan. Pyrkimys tiedon arvovapauteen
on katkaissut yhteyden puhtaan teorian ja elämän käytännön väliltä.
Tämä yhteys on Habermasin mukaan tieteellisen kulttuurin
kehittymisen edellytys.
Kriittisen (arvostelevan) tieteenteorian tehtävä on osoittaa, kuinka
tutkimustoiminta ja tiedon intressit
ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimusta tekee aina ihminen, ja tutkija
on tutkimustoiminnan kokija.
intressi
mielenkiinto,
kiinnostus
herättää mielenkiintoa
intressi, etu
olla jonkun etujen mukaista
valvoa jonkun etuja
Tutkijan tiedon intressi ohjaa tutkimuksen kaikkia vaiheita, ja
sitä, millaista tietoa tutkimuksen avulla syntyy. Tietoa ohjaavien
intressien tiedostaminen ei vapauta tutkijaa tiedon
arvosidonnaisuudesta, mutta se paljastaa tämän yhteyden tutkijalle
itselleen sekä hänen yleisölleen.
Erilaisiin tieteellisiin lähestymistapoihin sekä inhimillisen
toiminnan eri piirteisiin perustuen Habermas erottaa kolme tiedon
intressiä:
- Tekninen tiedon intressi liittyy tieteisiin ja työhön. Se
pyrkii ennustamaan ilmiöitä, ja tiedolla on välineellinen
tarkoitus.
- Käytännöllinen eli praktinen tiedon intressi liittyy kieleen.
Se on intressi siirtää tietoa sukupolvilta toisille ja ymmärtää
perinnettä.
- Emansipatorinen eli vapauttava tiedon intressi liittyy
hallintaan (Herrschaft) eli valtaan sekä ihmisten vapauttamiseen
perinteen kahleista ja yhteiskunnallisesta pakotuksesta.
Habermasin mukaan tiedon intressit ovat puolueettomuuden
mahdollisuuden ehtoja. Tällä hän tarkoittaa sitä, että paljastamalla
tiedon intressi paljastetaan samalla kokijan tai kantajan ja kohteen
yhteys, joka puolestaan tekee mahdolliseksi tiedon turvaamisen
erityisintressien paineita ja harhaa vastaan ja siten lisätä
pyrkimystä puolueettomuuteen.
Jos tieto milloinkaan voi ylittää siihen olennaisesti kuuluvan
intressin, niin tämä voi tapahtua ainoastaan oivaltamalla, että
intressit alun perin saavat aikaan kokijan tai kantajan ja kohteen
välisen yhteyden. Ajattelu voi oivaltaa tämän luonnollisen perustan.
Sen vaikutus ulottuu jopa tutkimusmenetelmiin.
Ajattelu, tietoisuus, voi palata siihen intressiyhteyteen, joka alun
perinkin muodosti kokijan tai kantajan ja kohteen välisen yhteyden.
Tähän pystyy vain seuraava tapahtumasarja:
- tekeminen ja kokeminen
- kokemusten pohtiminen - mitä opin, mitä tunsin?
- uusien oivallusten käsitteellistäminen ja oman käsityksen
parantaminen
- uuden käsityksen todentaminen ja palautteen etsiminen
Se voi tavoittaa tietyssä määrin intressin, vaikka se ei voi sitä
kumota.
Tehtäviä
- Mitä asioita on mahdollista tutkia ilman määrärahoja?
- Mitä asioita voidaan tutkia vain, jos niihin myönnetään
määrärahoja?
- Ketkä päättävät, mitä Suomessa tutkitaan?
- Miksi tieteellinen ja muukin tieto on maksullista?
- Jos sinusta tulee filosofi, oletko puolueeton?
Empirismi
Empirismi eli
kokemusajattelu on (tietoteoreettinen) käsitys, jonka mukaan tieto
perustuu kokemukseen (muinaiskreikaksi ἐμπειρία, lat. experientia).
Empirismin mukaan tieto perustuu aistihavaintoihin ja empiiriseen
eli kokemusperäiseen tutkimukseen. Tietoa on mahdollista saada
induktiivisella eli yksittäistapauksista yleistävällä päättelyllä ja
myös mm. abduktiivisellä päättelyllä. Muita kokemukseen perustuvan
päättelyn muotoja selitetään näissä aineistoissa toisaalla.
C. S. Peirce.
Abduktiivinen päättely on
"päättelyä parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen".
Käsitteen otti käyttöön pragmatistifilosofi C. S. Peirce
1800-luvun lopulla.
Abduktiivisen päättelyn lähtökohtana on tavallisesti joukko
havaintoja, ja se etenee havaintojoukon todennäköisimpään
selitykseen.
Esimerkiksi:
Jos olet ulkona ilman sadevarusteita, sade kastelee.
Syyskuussa sataa usein.
Matti tulee usein töistä kävellen.
Näin Matin tulevan märkänä töistä (on syyskuu).
Johtopäätös:Ulkona sataa.
Päättelyssä ensimmäinen on "yleisesti hyväksytty väite", ja muut
ovat kokemukseen perustuvaa todistusaineistoa. Päättelyä voi
perustella sillä, että se on järkevä ja todennäköinen, vaikka on
mahdollista että naapuriin on juuri muuttanut ilkeä pikkupoika
jolla on suunnaton vesipyssy. Sadeoletusta voidaan tukea sillä,
että kyseinen pikkupoika on "satunnainen ja tuntematon voima", kun
taas sade on yleinen tapahtuma.
Abduktiivinen päättely ei ole logiikan mukaan (deduktiivisesti)
yleispätevää. Johtopäätös ei seuraa oletuksista väistämättä, vaan
se voi olla epätosi vaikka kaikki esitetyt oletukset olisivat
tosia.
Johtopäätös on kuitenkin yleensä "riittävän hyvä", ja käytännön
syistä tieteellisiä selityksiä ja käsityksiä puolustetaan usein
abduktiivisesti. Abduktiivisen arvostelun kestäminen on eräs
keskeinen tieteen haaste, koska abduktiivisella arvostelulla
koetellaan (testataan) sitä miten hyvin käsitys (teoria) sopii
yhteen saatavilla olevan todistusaineiston ja taustaoletusten
kanssa, eikä käsityksen tarvitse seurata oletuksista väistämättä.
Tieteessä on yleistä se, että jotain muutakin vaihtoehtoista
käsitystä tai selitysmallia esitetään selitykseksi samaan
tapahtumaan, tai vähintäänkin mukana on vaihtoehtoja jotka
olisivat mahdollisia — tai joita ei ainakaan voida sulkea
mahdottomiksi. Abduktiivisessa päättelyssä käsityksiä puolustetaan
sillä, että se selittää parhaiten esitetyn todistusaineiston.
Kokemusajattelun mukaan tieto ei perustu pelkkiin järjen
käsitteisiin, intuitioon eli sisäiseen oivallukseen tai uskoon.
Puhtaasti deduktiivisella (laskujohtoisella, muodollisen logiikan)
päättelyllä varsinaista kokemustietoa ei empirismin mukaan ole
mahdollista saavuttaa.
Empirismille vastakkaisena käsityksenä on perinteisesti ollut
rationalismi (järkeismi). Rationalismin mukaan filosofiaa pitäisi
harjoittaa sisäisen pohdinnan ja järkeilyn avulla. Useimmat
tietokäsitykset ovat yhdistelmiä empirismistä ja rationalismista.
Laatusanana empiirinen liitetään yleisesti tieteeseen eli
todellisuustutkimukseen. Tämä pätee sekä luonnontieteeseen että
yhteiskuntatieteisiin, joissa se viittaa havaintoon tai kokeeseen
pohjautuvaan kokemukseen joka on vahvistettavissa tai kumottavissa.
Empirismin ajatellaan yleisesti olevan nykyaikaisen tieteellisen
menetelmän ytimessä.
Empiirisessä tutkimuksessa käytetään usein hypoteettis-deduktiivista
menetelmää (hypoteesi = oletus, deduktio = päättely). Siinä
- kehitetään käsitys (teoria) selittämään ja ennustamaan
ilmiöitä. Tämän jälkeen
- käsityksestä johdetaan (deduktio) testattavia hypoteeseja eli
oletuksia. Lopuksi
- testataan oletuksia (hypoteeseja) ja katsotaan pitivätkö
käsityksen ennustamat oletukset paikkansa.
Jos oletukset (hypoteesit) osoittautuvat virheellisiksi, käsitystä
tulee korjata tai se tulee hylätä kokonaan.
Jos oletukset (hypoteesit) osoittautuvat päteviksi, käsitys saa
tukea. Käsityksen saama tuki ei kuitenkaan osoita käsitystä
lopullisesti oikeaksi, koska virheellisestä käsityksestä voidaan
johtaa oikeita oletuksia (hypoteeseja).
Käsitystä tulee koetella (testata) yhä uudelleen ja uudelleen eri
tavoin. Mitä useammat ja merkittävämmät käsityksestä johdetut
oletukset (hypoteesit) osoittautuvat oikeiksi, sitä pätevämpänä
käsitystä voidaan pitää.
Toisaalta voidaan tehdä havaintoja, joiden selittämiseksi kehitetään
käsitys, tai muodostaa jo tehtyjen havaintojen selittämiseksi uusi
käsitys. Myös näistä havainnoista päättelemällä (induktiivisesti tai
abduktiivisesti) muodostettuja käsityksiä tulee koetella eli testata
hypoteettis-deduktiivista menetelmää hyväksi käyttäen.
Empiirisen tutkimuksen arkeen kuuluu myös muita vaiheita kuin
käsityksen koetteleminen eli testaaminen. Se vaatii jo olemassa
oleviin käsityksiin ja tutkimustuloksiin tutustumista, mittareiden
valitsemista tai kehittämista sekä lukuisten käytännön järjestelyjen
suorittamista.
Siihen kuuluu myös aineiston kerääminen ja käsitteleminen sekä
tulosten tuottaminen.
Analyysi tarkoittaa monimutkaisen
ongelman pilkkomista pieniin, erillisiin osiin, jotka
ratkaisemalla kokonaisongelma toivotaan pystyttävän
ratkaisemaan.
Virallisessa tieteessä tutkimuksen päättää selostuksen (raportin)
kirjoittaminen ja julkaiseminen jossain vertaisarviointiin
perustuvassa julkaisussa. Tämän jälkeen tutkimus alistuu laajemman
yhteisön arvioitavaksi.
Tehtäviä
- Virallinen tiede huomioi vain sellaiset kirjoitukset, jotka on
julkaistu tieteelliseksi hyväksytyssä julkaisussa. Onko tämä
mielestäsi oikein?
- Ketkä määräävät siitä, mitkä ovat tieteellisiksi hyväksyttyjä
julkaisuja?
- Mitä tarkoittaa vertaisarviointi?
- Mitä muita selittämisen malleja on esitetty?
- Mitä selittämisen malleja pidetään nykyään parhaina?
Rationalismi
Rationalist Press Association Ltd:n määritelmä on seuraava:
"Rationalismi
voidaan määritellä mielenlaaduksi, joka ehdottomasti tunnustaa
järjen ylivallan ja pyrkii vakiinnuttamaan filosofisen ja
siveellisen järjestelmän, joka perustuu kokemukseen ja on
riippumaton kaikista mielivaltaisista olettamuksista ja
arvovallasta"
Filosofiassa rationalismi
(lat. ratio, laskeminen, järki, harkinta) on käsitys, jonka mukaan
inhimillinen tieto perustuu ajatusvälttämättömyyksiin, ei
ulkoiseen havaintoon.
Usein on tapana puhua järjen
totuuksista kuten
2 + 2 = 4.
Lause 2 + 2 = 4 voidaan johtaa Peanon esittämästä kokonaislukujen
määritelmästä (aksioomajoukosta).
Järjen totuuksille eli käsitteellisille totuuksille voidaan antaa
erilaisia tulkintoja, esimerkiksi II + II = IIII, jolloin järjen
totuuden käyttö tulee ilmi.
Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) on sanonut ihmisjärjestä
mm:
Vaikka jokainen ajaa omaa etuaan, niin "näkymätön käsi"
(siis "järjen viekkaus")
saa aikaan yhteisen hyvän kasvun.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, missä iässä lapsi tietää, että 2 + 2 = 4.
- Ottakaa selvää siitä, missä iässä lapsi tietää, että avaruus
on kolmiulotteinen?
- Ottakaa selvää siitä, missä iässä lapsi tuntee käsitteen aika?
- Mitä muita kaavoja kuin 2 + 2 = 4 kuuluu yhteenlaskutauluun?
- Miten yhteenlaskualgoritmi toimii paperilla? (Algoritmi on tarkasti
määritelty äärellinen (päättyvä) vaihesarja, jota seuraamalla
voidaan ratkaista tietty ongelma. Algoritmi on muunnos sanasta
algorismi, joka tarkoittaa arabialaisilla numeroilla
laskemisen menetelmiä)
- Miten yhteenlaskualgoritmi (algorismi) toimii tietokoneessa?
Deduktiivinen /
induktiivinen
Deduktiivinen päättely on "totuuden säilyttävää" päättelyä: jos
oletukset ovat tosia, myös johtopäätös on tosi. Perinteisesti on
sanottu, että johtopäätös "sisältyy" lähtöoletuksiin.
Jos ei haluta käyttää sanaa "totuus", voidan sanoa, että johtopäätös
on johdettavissa eli pääteltävissä tehdyistä oletukista.
Tavanomaisen logiikan päättelysääntöjen mukaisesti etenevä päättely
on tyypillisesti deduktiivista.
Muodollinen looginen päättely
tarkoittaa siis deduktiivista päättelyä.
Induktiivisella päättelyllä
tarkoitetaan joko suppeasti päättelyä erityistapauksista
yleistykseen tai laajemmin mitä tahansa "tietoa lisäävää" päättelyä
tai mitä tahansa ei-deduktiivista päättelyä, jossa johtopäätös ei
"sisälly" lähtöoletuksiin.
Induktiivinen päättely ei näin ole välttämätttä totuuden säilyttävää
eikä erehtymätöntä. Usein ajatellaan, että kokemus- (empiirisissä)
tieteissä käytetään tyypillisesti induktiivista tai abduktiivista
päättelyä.
Tehtäviä
- Millä tavalla induktiivinen päättely eroaa abduktiivisesta
päättelystä.
- Luettele kolme induktiivista päätelmää.
- Mistä johtuu, ettei edes suureen havaintojoukkoon perustuva
yleistys (induktio) ole ehdottoman varma. Keksi esimerkki
induktiosta, jossa uusi havainto on muuttanut lopputulosta.
Deduktio
Voidaan myös sanoa, että deduktio on yksittäisten päätelmien
johtaminen (päättely)sääntöjen avulla perusoletuksista
(aksioomista).
Deduktiivinen päättely on pätevää (totuuden säilyttävää) päättelyä.
Jos oletukset (premissit)
ovat todet ja deduktiivinen päättely pätevää, myös johtopäätös on
pätevä (tosi).
Deduktiivisen päättelyn kokonaisuutta kutsutaan muodolliseksi
(formaaliseksi) logiikaksi, ja sitä on käsitelty toisaalla näissä
opintoaineistoissa.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että osa ihmisistä ei osaa päätellä
deduktiivisia päättelyitä oikein?
- Pitäisikö deduktiivista päättelyä opettaa kouluissa?
- Mistä johtuu, että ihmiset yleistävät usein vain muutamista
havaitsemistaan tapauksista.
- Mistä johtuu, että joillekin ihmisille ei kelpaa edes
miljoonien tapausten perusteella tehty johtopäätös?
- Pitäisikö induktiivista päättelyä opettaa kouluissa?
- Simon Blackburn määrittelee logiikan tieteeksi, joka tutkii
vain sitä, ettei ole mitään tapaa, jolla oletukset voisivat olla
tosia mutta johtopäätös ei olisi tosi. Mistä logiikasta
Blackburn puhuu?
Kehäpäätelmä
Kehäpäätelmä on virheellinen looginen (deduktio) päätelmä, jossa
johtopäätöstä perustellaan johtopäätöksen olettamisella.
Raamattu
on totta, koska se on Jumalan sanaa. Jumalan sana on totta,
koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin. Raamattu on
Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin.
Tehtäviä
- Keksikää viisi muuta kehäpäätelmää?
- Miksi omia mielipiteitään puolustaessaan usein syyllistyy
kehäpäätelmiin?
- Miten voit parhaiten kumota kehäpäättelijän tulokset?
Syllogismi
Aristoteleen suunnittelema syllogistiikka oli ensimmäinen
järjestelmällinen logiikka. Aristoteelinen
syllogismi on loogisen päätelmän muoto, jossa on kolme
lausetta: kaksi ehtoa (premissiä
eli oletusta) ja niistä loogisesti seuraava johtopäätös.
Esimerkki
aristoteelisesta syllogismista:
Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Sokrates on ihminen. ________________________________ Siis: Sokrates on kuolevainen.
Nykyään logiikka sisältää
hyvin paljon asioita, ja syllogismeista puhutaan lähinnä logiikan
historian yhteydessä.
On vanha ajatus, että maailmalla on looginen
muoto, joka ilmenee (epätäydellisesti) kielessä ja
ajattelussa. Tällöin voidaan kysyä, millainen logiikka ilmaisee
loogisen muodon parhaiten.
Prosessi
Yleisesti prosessi tarkoittaa kehitystä, toimenpiteiden sarjaa tai
tapahtumasarjaa. Prosessi voi myös olla:
- kemiallinen prosessi, järjestelmän lämpötilan muuttuminen jne.
- prosessi (tietotekniikka), suoritettavan tietokoneohjelman
ilmentymä (prosesseja tapetaan näppäimillä Ctrl + Alt + Delete).
- stokastinen prosessi, ajassa sattumanvaraisesti eteneviä
todellisuuden prosesseja kuvaava matemaattinen prosessi
- prosessi, oikeudenkäynti, jota käsittelevä lainsäädäntö tai
oikeustieteen ala tunnetaan nimellä prosessioikeus
Filosofiassa sanaa prosessi käytetään joskus nimityksenä
tapahtumasarjalle.
Erityisesti syy- ja seuraussuhteiden ketjuttamisesta muodostuu kausaalinen prosessi.
Tehtävä
- Ottakaa selvää siitä, mitä muita syllogismeja Aristoteleellä
oli? Kaikki syllogismit löytyvät suoraan Internetistä.
- Mitkä sylllogismit ovat edelleen tärkeitä?
- On tapana puhua perustutkimuksesta ja soveltavasta
tutkimuksesta (soveltava tiede).
Kumpaan tutkimuksen lajiin filosofia kuuluu?
Kategoriat
Kategoria (muinaiskreikaksi κατηγορία) liittyy asioiden
luokitteluun:
- Kategoria eli perusluokka tarkoittaa filosofiassa
(ontologiassa eli olemassaolo-opissa) yleisimpiä todellisuuden
olemuksia tai yleisimpiä käsitteitä, peruskäsitteitä.
- Kategoria tarkoittaa matematiikassa (kategoriateoriassa)
joukkojen ja kuvausten muodostamaa järjestelmää.
- Biologiassa kategorialla tarkoitetaan eliöiden luokittelun
tasoa. Näitä ovat esimerkiksi laji, suku ja heimo.
Aristoteleella kategoriat ovat asioiden kaikkein yleisimmän tason
luokkia, eli luokkia joita ei voida enää palauttaa mihinkään muuhun
yleisempään luokkaan.
Hän esitteli teoksessaan Kategoriat
seuraavat kymmenen kategoriaa:
- Substanssi eli olio
- Kvantiteetti (määrä)
- Kvaliteetti (laatu)
- Suhteessa oleva
- Paikka
- Aika
- Asento
- Jollain oleminen
- Tekeminen
- Tekemisen kohteena oleminen
Nykyisin näillä kategorioilla katsotaan olevan lähinnä
historiallista arvoa, koska Aristoteleen perusaineskäsitys on
yleisesti hylätty.
Stoalaisilla oli seuraavat neljä kategoriaa:
- Substanssi: ousia, josta kaikki oleva koostuu
- Kvaliteetti: tapa jolla aine on järjestetty
- Dispositio: piirteet jotka eivät ole oliossa itsessään, kuten
koko, muoto, asento tai toiminta
- Dispositio suhteessa johonkin: piirteet jotka ovat suhteessa
muihin ilmiöihin, kuten olion sijainti suhteessa muihin olioihin
Stoalaisuus (Στωικισμός) oli hellenistisen
filosofian koulukunta, joka vaikutti useiden vuosisatojen ajan
antiikin Kreikan ja Rooman yläluokan siveysajatteluun.
Stoalaisuuteen yhdistetään mielenrauhan (ataraksia) tavoittelu
ja tunteiden hillintä (apatheia). Stoalaisuuden perusti Zenon
Kitionilainen Ateenassa 300- ja 200-lukujen eaa. vaihteessa.
Immanuel
Kant.
Immanuel Kant esitti teoksessaan Puhtaan
järjen kritiikki seuraavan järjestelmän:
- Määrä (kvantiteetti)
- Ykseys
- Moninaisuus (mitta)
- Kaikkeus
- Laatu (kvaliteetti)
- Todellisuus (reaalisuus)
- Kielto (negaatio)
- Rajallisuus (limiteetti)
- Suhde (relaatio)
- Substanssi: olennaiset/luontaiset (substanssi) ja
ei-olennaiset (aksidenssi) ominaisuudet
- Syy ja seuraus: kausaalisuus ja riippuvuus
- Yhteisyys: vuorovaikutus olion ja muiden olioiden välillä
- Modaalisuus
- Mahdollisuus (mahdollinen - mahdoton)
- Olemassaolo (olemassa - ei olemassa)
- Välttämättömyys (välttämätön - satunnainen)
Vaikka kategorioista ei nykyään juuri puhuta muutoin kuin Immanuel
Kantin filosofiaa tarkasteltaessa, niiden sivistyssanat ovat
filosofiassa ahkerassa käytössä.
He puhuvat alkuperäistä siansaksaa.
Näyttää siltä, että filosofia ei edes yritä päästä eroon tästä
siansaksasta.
Tehtäviä
- Pohtikaa onko koulujen siansaksan opetus välttämätöntä?
- Miten siansaksan opettaminen voitaisiin korvata täydentämällä
vieraiden kielten opetusta?
- Onko mahdollista kehittää kieli, jolla kaikki voidaan esittää
yksiselitteisesti?
- Miksi esimerkiksi uskontojen kirjoja kuten Raamattua tai
Koraania pitää tulkita?
- Keksi mahdottoman määritelmä.
Mitä
siveysajattelu tutkii
Hyvä
hevonen.
Siveysajattelu (moraaliajattelu),
latinankielen mores = tavat) tutkii lauseita ja käyttäytymistapoja,
joissa ilmenee käsityksiä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, oikeasta
tai väärästä, hyvästä tai pahasta, arvokkaasta tai arvottomasta.
Samoin se tutkii päämäärien valintaa.
Siveysarvot
ja
muut arvot
Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
- siveysarvot ja
- muut arvot.
Ihmisryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan
usein siveysarvoilla.
On mahdollista sanoa, että ateistit ovat hyviä ihmisiä.
Jos sen sijaan sanotaan, että Lada on hyvä auto, kyse ei ole
siveysarvosta (tekninen hyvä).
Jos sanotaan, että Lada on kaunis auto, kyse on kauneusarvosta
(esteettisestä arvosta). Sanaa “arvo” käytetään myös monissa muissa
merkityksissä.
Terveydellinen hyvä on
jonkin asian myönteinen vaikutus terveyteen.
Tehtäviä
- Keksi viisi lausetta, jotka sisältävät siveysarvoja.
- Keksi viisi lausetta, jotka sisältävät muita arvoja.
- Keksi viisi lausetta, jotka eivät sisällä arvoja.
- Millainen hyvä on yhteishyvä?
- Määrittele, mitä sana "hyvä" tarkoittaa.
Itseisarvot ja
välinearvot
Itseisarvoina pidetään
sellaisia arvoja, joita ei johdeta muista arvoista, esimerkiksi
siveellisestii hyvää, kauneutta ja totuutta (sikäli kuin niitä
pidetään arvokkaina).
Välinearvot eivät ole
välttämättä edes arvokkaita, vaan ne saavat usein arvonsa vasta
silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin.
Esimerkiksi rahan avulla
voi tavoitella itseisarvoja, rakentaa kauniita rakennuksia, tukea
tutkimusta tai auttaa kehitysmaiden hädänalaisia. Jotkut
miljardöörit ovat käyneet avaruudessa (miljardi on 1.000.000.000).
On tapana puhua myös välineellisestä
hyvästä.
Sivistyssanat: aksiologia
on suomeksi arvokäsitys.
Tehtäviä
- Pohdi, miten itseisarvot ja välinearvot vaikuttavat eduskunnan
lainsäädäntötyössä.
- Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 19 miljoonaa euroa?
- Mitä et tekisi, vaikka voittaisit lotossa 19 miljoonaa euroa?
- Raha on paperinpala tai metallinpala. Mistä rahan arvo tulee?
- Miten asiat hoidettiin ennen rahan keksimistä?
Arvoarvostelmat
Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmilla.
Yllä oleva lause, jonka mukaan ateistit ovat hyviä ihmisiä, on
arvoarvostelma, jota kutsutaan siveysarvostelmaksi.
Lause “ruusut ovat rumia” on puolestaan kauneusarvostelma.
Sana “arvostelma” tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin saksan
kielen Urteil (= lausunto, lausuma).
Totuusarvostelmat
(propositiot)
Arvoarvostelmien lisäksi on mm. totuusarvostelmia.
Totuusarvostelma eli propositio on esimerkiksi lause
“Tämä pöytä on pyöreä”.
Totuusarvostelma eli väitelause (propositio)
on joko tosi tai epätosi.
Indoeurooppalaisissa kielissä tällä sanalla on useita merkityksiä,
mutta suomen kielessä se tarkoittaa pääasiassa jotain, mikä on totta
tai epätotta.
Monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa
mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.
Tehtäviä
- Miksi puhekielessä ei puhuta totuusarvostelmista ja
arvoarvostelmista?
- Miten hyvin ihmiset osaavat erottaa toisistaan
totuusarvostelmat ja arvoarvostelmat?
- Onko olemassa ihmisestä riippumattomia kauneusarvostelmia?
Velvoitteet
ja
arvot
Siveysajattelu jaetaan usein
- velvoitteen teoriaan (deontologiaan) ja
- arvoteoriaan (aksiologiaan).
Molempia osia voidaan tutkia kahden asian suhteen.
Ensiksi voidaan kuvailla velvoitteita ja arvoja
(kuvaileva eli deskriptiivinen teoria).
Toiseksi voidaan ottaa niihin itse kantaa (arvottava eli
normatiivinen teoria).
Kant erottelee toisistaan ehdollisen (hypoteettisen) ja
ehdottoman (kategorisen) velvoitteen (imperatiivin).
Ehdollinen velvoite (hypoteettinen imperatiivi) kertoo sen, mitä
tulee tehdä, jotta päästään tiettyyn päämäärään, se on ehdollinen.
Jos haluat
eteenpäin, sinun on opiskeltava.

Ehdoton velvoite (kategorinen imperatiivi) on ehdoton, Kantilla
eräs tällainen velvoite oli:
Älä
valehtele.
Kantin mukaan valehtelu on väärin aina ja kaikissa olosuhteissa.
Edes valkoiset valheet sinisistä puhumattakaan eivät ole
sallittuja.
Immanuel Kantillla yleinen ehdoton velvoite (kategorinen
imperatiivi) oli seuraava.
Toimi aina niin,
että voisit tahtoa toimintaasi ohjaavan periaatteen olevan yleinen
(luonnon)laki.
ja
kohtele aina
ihmistä päämääräänä sinänsä, älä koskaan pelkästään välineenä.

Tehtäviä
- Mitä tarkoittaa oppivelvollisuus?
- Mitä tarkoittaa asevelvollisuus?
- Missä tilanteessa sinä varmasti valehtelisit?
- Ottakaa selvää siitä, mistä sanahirviö deontologia tulee.
- Voiko poika / tyttöystävää kohdella välineenä?
Siveyssääntö
Siveyssäännön (moraalinormin)
avulla ilmaistaan sitä, mikä tai mitkä useista mahdollisista
toimintatavoista puhujan mielestä on valittava.
Sana “normi” tarkoittaa mittapuuta tai mallia.
Tehtäviä
- Luettele viisi omasta mielestäsi hyvää siveyssääntöä.
- Luettele viisi omasta mielestäsi huonoa siveyssääntöä.
- Luettele viisi omasta mielestäsi yhdentekevää siveyssääntöä.
Velvoite
Sotalaiva oli merellä partioimassa, kun se näki edessä päin valoa.
Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä toiseen laivaan.
- Olette kurssillamme,
väistäkää!
- Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi tästä vastauksesta.
- Me emme aio väistää.
Siirtykää heti kurssiltamme.
- Mekään emme aio väistää. Väistäkää te.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
- Väistäkää heti, tämä on
sotalaiva!
- Tämä on majakka.
Velvoitteita ilmaistaan usein käsky- ja kieltolauseilla, mutta
velvoite voidaan muutenkin sisällyttää lauseeseen.
Velvoitelauseita ovat esimerkiksi:
- “älä varasta!”,
- “tupakointi on kielletty koulun alueella”,
- “on pakko noudattaa maan lakeja” jne.
Tehtäviä
- Mitä valvollisuuksia sinulla on lukion oppilaana?
- Mistä johtuu, että eduskunta säätää koko ajan uusia lakeja?
- Ovatko kaikki eduskunnan säätämät lait hyviä?
- Ovatko kaikki eduskunnan säätämät lait tarpeellisia?
- Miten Ruotsin lainsäädäntö vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön?
Valtarakenteiden
arvot
Arvokäsityksen puitteissa voidaan esimerkiksi kartoittaa oman
valtarakenteemme arvoja. Valtarakenteen sisällä saattaa olla ryhmiä,
joiden arvot eroavat suuresti toisistaan, esimerkiksi jumalattomilla
(ateisteilla), kristityillä ja muslimeilla voi esiintyä suuria eroja
arvostuksissa.
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, mistä johtuu se, että eri valtioilla on
erilaiset lait.
- Mitkä kaikki eri vaikuttajat vaikuttavat arvoihin Suomessa?
- Miksi vain harvat voivat vaikuttaa Suomen arvoihin enemmän
kuin kansan enemmistö?
- Mitä hyötyä ja haittaa on arvojohtajista?
- Onko Sauli Niinistö arvojohtaja?
- Miksi Sauli Niinistö kuuluu Konstantinus Suuren ritarikuntaan?
- Tarvitaanko Suomessa presidenttiä?
Sisäinen oivallus
(intuitio)
Voisi ajatella, että siveysajattelu olisi arvottavaa (aksiologista).
Enimmäkseen se on sitä ollut, mutta sen piirissä on esiintynyt
esimerkiksi sellaisia suuntia, joissa velvoitteita on johdettu
suoraan sisäisestä oivalluksesta (intuitiosta) jne.
Tehtäviä
- Mitä tarkoitetaan omallatunnolla?
- Mistä omatunto on peräisin?
- Miksi eri ihmisillä on erilainen omatunto?
- Onko omatunto tarpeellinen käsite?
- Mistä käsite "omatunto" on peräisin?
Käsityksiä siitä,
mikä on hyvää
Siitä, mikä on hyvää, on esitetty suuri määrä erilaisia käsityksiä.
Niitä esitellään myöhemmin tässä oppiaineistossa. Hyvää on mm.
yritetty liittää mielihyvään, onnellisuuteen, hyötyyn jne. Myös
saman henkilön käsitykset siitä, mikä on hänen mielestään hyvää,
saattavat vaihdella.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että ihmiset mielellään kertovat siitä, mikä
heistä itsestään on hyvää?
- Milloin on kohteliasta ja asiallista sanoa jotain hyväksi?
- Mikä on sinusta kaikkein parasta?
Keiden
hyväksi
-Millainen
on laihialainen noutaja?
-Se tuo aamun lehden naapuripitäjästä.
Voidaan pohtia myös sitä, kenen hyväksi siveyssäännön (normin)
noudattamisesta seuraava arvo koituu.
Jos ihminen pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman paljon
hyvää, kyseessä on itsekkyys (egoismi,
latinankielen sanasta ego = minä). Toisten hyväksi toimimista
kutsutaan altruismiksi
(latinankielen sanasta alter = toinen).
Lyhyen tähtäyksen itsekkyys (egoismi) on helppo tunnistaa. Sen
sijaan pitkän tähtäyksen itsekkyys (egoismi) saattaa näyttää toisten
hyvinvoinnista huolehtimiselta (altruismilta).
Esimerkiksi eteenpäin pyrkivä poliitikko saattaa muiden hyväksi
toimimalla vain varmistella omaa tulevaisuuttaan.
Myös ne uskovaiset, jotka ajattelevat muiden hyväksi toimimisen
varmistavan heille itselleen kuoleman jälkeisen elämän Taivaassa,
ovat itsekkäitä (egoisteja).
Toisen hyväksi toimimisessa (altruismissa) voidaan erottaa useita
muotoja sen mukaan, kuinka monen yksilön hyvään toiminta tähtää.
Psykologinen egoismi eli
psykologinen itsekkyys on käsitys, jonka mukaan ihminen toimii
varsin usein itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen. Toisin sanoen
psykologisen egoismin mukaan oman edun tavoitteleminen vaikuttaa
meihin eniten.
Tämä on tosiasiaväite eikä arvostus. Jos ihminen pitää
oman itsensä puolesta toimimista hyvänä asiana, kyseessä on
arvostus.
Psykologinen hedonismi
eli psykologinen nautintohakuisuus on käsitys, jonka mukaan ihminen
asettaa varsin usein oman nautinnon kaiken muun edelle. Tämä on
tosiasiaväite eikä arvostus.
Psykologinen altruismi on
käsitys, jonka toisten huomioon ottaminen on yleistä.
Psykologinen altruismi ei välttämättä perustu evoluutioon.
Evolutiivinen altruismi eli
perinnöllinen toisen huomioon ottaminen on eräs muoto psykologista
altruismia. Erään käytännöllisen filosofian laitoksen hyväksymän
väitöskirjan mukaan evolutiivinen altruismi on mahdollinen.
Usein asetetaan vastakkain oman maan köyhien auttaminen ja
kehitysmaiden auttaminen.
Tehtäviä
- Missä määrin esitetyillä asioilla on vaikutusta sinun
päätöksenteossasi?
- Missä tilanteissa annat vallan nautinnonhalullesi?
- Missä tilanteissa annat vallan toisten huomioimisen
ajatustunteille?
- Missä määrin itsekkyys ja toisten auttaminen ovat
perinnöllisiä?
- Missä määrin näitä voidaan oppia?
- Mitkä sairaudet vähentävät ihmisen kykyä ottaa huomioon muut
ihmiset?
- Mitä tarkoittaa psykopaatti?
- Voiko toisten auttamisesta saada itsekästä nautintoa?
- Voiko toisten kiusaamisesta nauttia?
Vahinkoperiaate
Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan
valtiovalta voi oikeutetusti rajoittaa ihmisten toimintaa vain
voidessaan osoittaa sen, että kyseinen toiminta aiheuttaisi jotain
havaittavaa ja todellista vahinkoa muille.
Havaittavaksi ja todelliseksi vahingoksi ei lasketa muiden ihmisten
mahdollisesti kokemaa henkilökohtaista iljetystä, inhoa tai
paheksuntaa niin kauan kuin sen lähde ei tosiasiallisesti rajoita
muiden elämää ja vapauksia. Mikäli laskettaisiin, harva voisi tehdä
juuri mitään.
Edes kansan ylivoimaisen enemmistön siveellinen (moraalinen) tuomio
ei riitä perusteeksi rajoittaa yksilöiden oikeutta käyttäytyä
haluamallaan tavalla, jos tämä tapa ei rajoita muiden oikeuksia.
Tehtäviä
- Onko jumalattomista (ateisteista) vahinkoa yhteiskunnalle?
- Tulisi halvemmaksi maksattaa pikkuvarkailla takaisin
varastetun tavaran arvo kuin panna hänet vankilaan. Mistä syystä
heidät kuitenkin Suomessa pannaan vankilaan?
- Millaisia vahinkoja vakuutukset korvaavat?
- Mitä on vastuuvakuutus?
- Tarvitaanko vakuutusyhtiöitä?
Kultainen sääntö
Kungfutse.
Muinaisuudessa esitetyn kultaisen säännön myönteinen muoto sanoo,
että
tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi.
Kultaisen säännön myönteinen muoto selvästi sisältää kultaisen
säännön kielteisen muodon
älä tee muille sitä, mitä et toivo tehtävän itsellesi.
Kultaisen säännön myönteinen muoto toimii lähinnä kohteliaisuudessa.
Kultaisen säännön kielteistä muotoa on yritetty turhaan käyttää
kiusaamisen estämisessä.
Koska kultaista sääntöä on käsitelty näissä aineistoissa runsaasti
ja perinpohjaisesti, tässä on esitetty vain lyhyt maininta
keskustelun pohjaksi.
Ketkä auttavat
muita?
On myös tutkittu, mitkä ihmisryhmät ovat halukkaimpia auttamaan
muita. On ilmennyt, että ns. hyväosaiset, joilla olisi todelliset
mahdollisuudet auttaa muita, ovat keskimäärin haluttomimpia
auttamaan muita.
Bill
Gates, Microsoftin pääomistaja
Poikkeuksiakin on kuten uskonnoton Bill Gates, maailman rikkain
mies. Tosin hänen vaimonsa on katolinen.
Tehtäviä
- Miten kohteliaisuutta voitaisiin lisätä?
- Miten kiusaamista voitaisiin vähentää?
- Voiko muita ihmisiä auttaa ilmaiseksi? Miten?
- Miten maailman miljardöörit saataisiin nykyistä enemmän
lahjoittamaan varoja esimerkiksi terveydenhoidon ja koulutuksen
lisäämiseen köyhissä maissa?
- Kirjoittakaa kirje uskonnottomalle Antti Herlinille ja
pyytäkää häntä antamaan rahaa AIDsin vastustamiseen.
Toislakinen,
omavastuinen ja yleinen siveys
Käsitteitä
Jos siveyden ajatellaan olevan peräisin vallanpitäjiltä, jumalilta
tai uskontojen säännöistä, on tapana puhua toislakisesta (heteronomisesta)
siveydestä.
Jos ajatellaan katsotaan olevan peräisin tavallisilta ihmisiltä,
puhutaan omalakisesta (autonomisesta)
siveydestä.
Jos siveyden ajatellaan koskevan koko luontoa, puhutaan yleisestä
siveydestä, (Viimeksi mainittu käsite kuuluu posthumanismin
käsitteistöön.)
Tehtäviä
- Laadi siveyssäännöt ihmiselle, joka on ainoa ihminen
maailmassa.
- Laadi siveyssääntöjä avaruuteen, jossa asuu aivan toisenlaisia
olioita kuin ihminen.
- Onko ihminen vastuussa teosta, jonka hän on tehnyt toisten
yllytyksestä?
Eri käsityksiä
Sitä, mistä siveys on oikeasti peräisin käsitellään laajemmin
toisaalla näissä aineistoissa siitä huolimatta, ettei asiasta
vallitse yksimielisyyttä. Asiaa tutkitaan jopa neurotieteissä,
mutta voisikohan käytännöllisen filosofian laitoksen jokin
tuleva väitöskirja ratkaista asian?
Ihmiskeskeisestä
siveydestä tunnettu muinaiskreikkalainen Protagoras sanoi, että ihminen on kaiken mitta.
Humanistisen eli
ihmiskeskeisen siveyden päälause on:
Siveys
on puhtaasti inhimillistä alkuperää.
Uskonnot asettavat arvoja, jotka ovat ns. maallisen elämän arvojen
yläpuolella (ts. liittyvät esim. väitettyyn kuoleman jälkeiseen
elämään).
Toislakista (heteronomista) siveyttä voi olla kahta lajia. Se
ulkoinen mahti (eli auktoriteetti), joka antaa siveyssäännöt, ei
välttämättä ole jumala tai pyhä kirja, vaan se voi olla myös
yksinvaltias tai muu kansan tahdosta riippumaton valtioelin.
Valistusajattelijat tarkoittivat luonnollisella siveydellä siveyttä,
joka syntyy “turmeltumattomasta”, alkuperäisestä ihmisluonnosta.
Posthumanistisen siveyden
mukaan siveyden alkuperä on ihmisen evoluutiossa (ihmislajin
kehityksen aikana syntynyt).
Tehtäviä
- Onko siveyden perusta haettava jumalan tahdosta vai ihmisen
siveystajunnasta?
- Onko luonnollinen siveys riittävä, vai tarvitseeko ihminen
jumalallista apua voidakseen kehittää hyvettä?
- Mikä merkitys on yleensä annettava uskolle siveyteen nähden?
- Millä tavalla evoluutio on vaikuttanut siveyden kehittymiseen?
- Millä tavalla evoluutio selittää ihmisten siveellisten
ominaisuuksien eroja?
Jumalat
kiinnostuivat siveydestä vasta äskettäin
Ukkosenjumala
Perkele
Kun suomalaiset saapuivat joskus viimeisen jääkauden jälkeen
Suomeen, heillä oli jumalia, kuten Jumi, joka jumiutti asiain
hoitoa. Myös ukksosenjumala Ukkoa (eli Perkekettä) pelättiin, ja
jumalia saatettiin lepytellä.
Nämä jumalat eivät olleet itsekään erityisen siveellisiä, ja
siveellisyydestä päättivät siihen aikaan suomalaiset itse.
Silloisesta suomalaisesta yhteiskunnasta puuttui kokonaan
byrokratia, ja siveellisistä asioista sovittiin perheiden, sukujen
ja heimojen keskinäisillä neuvotteluilla.
Suomalaisilla oli ajatuksia kuoleman jälkeisestä elämästä (Tuonela),
mutta mahdolliseen kuoleman jälkeiseen elämään ei liittynyt
palkkioita tai rangaistuksia. Esi-isillä ajateltiin olevan
vaikutusvaltaa vielä kuoleman jälkeen, ja esi-isiä piti myös
lepytellä.
Jotta esi-isät eivät noususi haudoista kummittelemaan, haudoille
kasattiin kiviraunioita.
Vasta hellenistinen kulttuuri alkoi länsimaissa levittää käsitystä
kuoleman jälkeisestä elämästä palkkiona tai rangaistuksena.
Varsinaisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä palkkiona tai
rangaistuksena levisi Eurooppaan vasta kristinuskon noustessa
valtaan Roomassa. Samaa perinnettä jatkoi myöhemmin islam.
Suomeen kristinuskon toivat lännestä ja idästä tulleet
siirtomaaherrat (eivät siis olleet naisia vaan aseistettuja
herroja). Uskonnon ja siveyden yhteen liittäminen on Suomessa vasta
vajaan tuhannen vuoden ikäinen asia.
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, millaisia siveyssääntöjä Suomessa oli ennen
kuin kristinusko tuli Suomeen.
- Miksi suomalaisten elämästä ennen kristinuskon tuloa ei
tiedetä juuri mitään?
- Miksi myös suomalsiten muinaisesta uskonnosta on varsin vähän
tietoja?
- Olivatko muinaisen Kreikan jumalat siveellisiä nykyaikaisessa
mielessä?
- Ovatko hindujumalat siveellisiä nykyaikaisessa mielessä?
Jumalanlakinen
siveys
Jumalanlakinen (teonominen) siveys voi esiintyä eri muodoissa.
Jyrkimmässä muodossa se sanoo, että hyvä on hyvää sen tähden, että
jumala niin tahtoo.
Ihminen ei saa ryhtyä arvostelemaan jumalan tahtoa edes silloin, kun
jumalan käskyt näyttävät epäinhimillisiltä.
Varsinaisesti uskontokeskeinen siveys on aina ollut tällä kannalla.
Tämä siveys esiintyy tyypillisimmillään siinä juutalaisten kirjassa,
joka meillä tunnetaan nimellä Vanha testamentti. Vanha testamentti
on osa kristittyjen Raamattua.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millaisissa yhteiskunnissa
jumalanlakinen siveys syntyi.
- Missä jumalanlakista siveyttä esiintyy yhä?
- Miksi jumalanlakista siveyttä esiintyy yhä?
Oman lapsen
uhraaminen jumalille
Raamatun Vanhan testamentin kertomuksessa Aabraham on valmis
uhraamaan Jahve -jumalan käskystä oman poikansa, vaikka tämä teko
tuntuu hänestä julmalta ja inhimillisesti mielettömältä.
Tehtäviä
- Miten nykyiset kristityt selittävät kertomusta Aabrahamista ja
Iisakista?
- Kuka filosofi piti kertomusta Aabrahamista erinomaisena?
- Miksi hän piti sitä erinomaisena?
Islam esimerkkinä
jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
Ruhollah Mostafavi Musavi Khomeini.
Jyrkästi uskontokeskeistä siveyttä noudatetaan nykyään melko monissa
islamin maissa. Esimerkiksi Iranin shiiamuslimien johtaja,
Ajatollah Khomeini pyrki elämän yksityiskohtia myöten määräämään
kannattajiensa elämästä. Hän jopa määräsi, kumpi jalka edellä
noustaan ylös vessanpöntöltä.
Niissä islamin maissa, joissa noudatetaan islamilaista lakia
(shariaa), on käytetty rangaistuksia, joita meillä Suomessa pidetään
epäinhimillisinä.
Esimerkiksi varkailta on katkottu käsiä ja avion rikkojia ja on
kivitetty kuoliaaksi.
Alkoholin nauttijoita ja ateisteja on teloitettu.
Kaikki nämä rangaistukset ovat islamin lain (sharian) mukaisia.
Islamin laki (sharia) ei ole sama asia kuin islamin pyhä kirja,
Koraani. Näitä asioita tarkastellaan yksityiskohtaisesti muualla
näissä aineistoissa.
Tehtäviä
- Jos olisit nainen ja Tasavallan presidentti ja jos
matkustaisit Iraniin, panisitko huivin päähän?
- Laittoiko Hillary Clinton huivin päähän vieraillessaan
Lähi-Idässä.
- Ottakaa selvää siitä, kumpi jalka edellä noustaan
vessanpytyltä.
- Ottakaa selvää siitä, kumpaa kättä käytetään ensiksi?
Raiskauksen uhreja
on teloitettu
Ote raiskausvideosta (rape porn).
Raiskausvideot ovat tosiasiassa näyteltyjä elokuvia eivätkä
sisällä oikeita raiskauksia.
Aivan äskettäin islamilaisessa Pakistanissa teloitettiin nainen
kivittämällä siksi, että hän oli joutunut raiskauksen uhriksi.
Tehtäviä
- Afganistanin presidentti on armahtanut naisen, joka oli
tuomittu raiskauksen uhriksi joutumisesta. Mistä syystä
suomalaisia rauhanturvaajia on Afganistanissa?
- Lue alla oleva teksti:
Raportti: Ateistit kokevat vainoa ja syrjintää useissa
maissa
10.12.2012 STT–REUTERS
Geneve. Ateistit kohtaavat useissa maissa syrjintää ja vainoa,
kertoo tuore raportti. Pahimmillaan uskonnottomuudesta voi
joutua hengenvaaraan.
Tutkimuksen teki Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto
(IHEU), joka selvitti ateistien asemaa noin 60 maassa.
Vaarallisimpia ateisteille ovat islaminuskoiset maat.
Ainakin seitsemässä maassa ateismi tai valtauskonnon hylkääminen
voi johtaa jopa kuolemanrangaistukseen. Näitä maita ovat
raportin mukaan Afganistan, Iran, Malediivit, Mauritania,
Pakistan, Saudi Arabia ja Sudan. Myös esimerkiksi Egyptissä ja
Indonesiassa ateististen näkemysten esittäminen on kielletty tai
tiukasti rajoitettu lailla.
Euroopan maita ja Yhdysvaltoja raportti huomauttaa siitä, että
niiden käytännöt voivat suosia tiettyjen uskontokuntien
edustajia.
Raportti julkaistiin maanantaina YK:n ihmisoikeuksien päivänä,
jota vietetään vuosittain YK:n ihmisoikeuksien julistuksen
hyväksymisen vuosipäivänä.
Väite, ettei voi
olla siveyttä ilman uskontoa
Usein myös uskontojen sisällä on vallinnut erimielisyyttä siitä,
voiko siveys olla olemassa ilman uskontoa.
Uuden Testamentin Toisessa roomalaiskirjeessä puhutaan
luonnollisesta laista, mikä pakanoillakin on.
Pakanoiksi (paganus = maalainen) kristitty nimittää niitä, jotka
eivät ole kristittyjä.
Toisaalta tämä luonnollinen siveys ei kuitenkaan ollut Uuden
testamentin mukaan riittävä. Kaikkialla, missä Paavalin kirjeet
puhuvat ns. kristillisestä pelastuksesta (tarkoittaa Taivaaseen
pääsyä kuoleman jälkeen), ne korostavat ihmisen syntisyyttä
(kristityt kutsuvat synniksi kristillisen siveyden vastaista
toimintaa ja ajattelua).
Paavalin kirjeissä kehitettiin kristinuskoon oppi, jonka mukaan
ihminen pelastuu vain jumalan armosta ja Jeesuksen (kristinuskon
jumalan toinen persoona) suorittaman sijaiskärsimyksen kautta.
Kristinuskossa Jeesus on ihmiseksi syntynyt jumalan
poika, joka ristiinnaulittiin ja kuoli ihmisen syntien tähden ja
näin sovitti kaikkien jumalaan uskovien synnit. Muiden kuin
kristittyjen synnit hän jätti sovittamatta.
Tehtäviä
- Mistä syystä monet tutkijat pitävät kristinuskon perustajana
Paavalia?
- Mitä Paavalin kirjeitä pidetään Paavalin itsensä
kirjoittamina?
- Miltä ajalta ovat vanhimmat säilyneet kristilliset
kirjoitukset?
- Milloin kristinuskon sisällöstä päätettiin lopullisesti.
- Miksi kristinusko nousu valtaan muinaisessa Roomassa?
Latinalaiset ja
bysanttilaiset kristityt siveydestä
Kristinuskossa kreikkalaiset ja itämaiset kirkkoisät (kristillinen
nimitys merkittäville opin vaikuttajille, itämaisia olivat mm.
Clemens Aleksandrialainen (n. 150-202) ja Origenes (n. 184-254))
pitivät suuressa arvossa kreikkalaisia.
Tästä syystä he myös antoivat arvoa sille luonnolliselle
siveydelle, jota nämä edustivat.
Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoisä Augustinus
Sitä vastoin latinalaiset kirkkoisät (etenkin Tertullianus, k. n.
220) ja Augustinus
(354-430)) eivät ainoastaan vastustaneet silloista
todellisuustutkimusta (tiedettä) ja “pakanallista” ajattelua
yleensä, vaan kielsivät luonnolliselta siveydeltä keiken arvon.
“Pakanain hyveet eivät ole kuin loistavia paheita”
- näissä (Augustinuksen) kuuluisissa sanoissa on puhtaasti
uskonnollisen siveyden periaate lausuttu ilmi jyrkimmässä
muodossaan.
Keskiajalla kristillinen kirkko kannatti yleensä tätä
(Augustinuksen) käsitystä.
Tehtäviä
- Ovatko muinaisten jumalien loistavat paheet hyveitä?
- Mistä johtuu, että itämaiset kirkkoisät arvostivat
kreikkalaisia?
- Miksi Konstantinopolia on alettu kutsua Istanbuliksi?
Pelagiuksen
käsitys
Harhaoppinen
Pelagius.
Vastakkaisia mielipiteitäkään ei puuttunut. Afrikkalainen munkki
(Pelagius) kannattajilleen edusti toiveikkaampaa (optimistisempaa)
käsitystä ihmisestä.
Pelagiuksen käsityksen mukaan siveys oli mahdollinen
ilman uskoa.
Katolinen kirkko tuomitsi (Pelagiuksen) opin.
Tehtäviä
- Pitävätkö nykyiset kristityt Pelagiusta harhaoppisena?
Tuomas Akvinolainen
Katolisen
kristillisyyden pääfilosofia on uustomismi.
Kristillisen kirkon (roomalais-) katolisen haaran oppi-isänä
tunnettu Tuomas Akvinolainen
(1224 - 1274) yritti puolestaan sovittaa yhteen uskonnon siveyttä ja
luonnollista siveyttä.
Hänen mielestään hyvä ei ole hyvää vain sen tähden,
että jumala sitä tahtoo, vaan jumala tahtoo sitä siitä syystä,
että se on hyvää.
Tehtäviä
- Mikä virhe on siinä ajattelussa, että ihminen on
perusluonteeltaan hyvä.
- Mikä virhe on siinä ajattelussa, että ihminen on
perusluonteeltaan paha?
- Suurin osa suomalaisista kannattaa omavastuista siveyttä.
Missä määrin heidän siveytensä on peräisin heidän päästään ja
missä määrin heidän ympäristöstään?
- Mistä johtuu, että vaikka suomalaisten enemmistö on
kristittyjä, enemmistö suomalaisista kannattaa omalakista
siveyttä?
- Pohtikaa sitä, kuinka suuri osa Suomen muslimeista kannattaa
omalakista siveyttä?
- Jos jumala tahtoo hyvää siitä syystä että se on hyvää, mistä
jumala tietää, mikä on hyvää? Ihmisethän ovat tästä asiasta
kovasti erimielisiä.
- Miksi monissa uskonnoissa on paholaisia?
Hillary
Clinton: Uskonto voi vaikeuttaa ihmisoikeuksien
toteutumista
Helsingin Sanomat Ville Talola 07.12.2011
Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary
Clinton nosti esiin uskonnon kielteisen vaikutuksen
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa.
Clinton puhui YK:n Euroopan päämajassa Genevessä osana YK:n
ihmisoikeuksien julistuksen vuosipäivän ympärillä järjestettäviä
tapahtumia. Ihmisoikeuksien päivää vietetään vuosittain
joulukuun 10. päivänä.
Clintonin puhe oli otsikoitu lauseella "Vapaa ja tasavertainen
arvoltaan ja oikeuksiltaan". Puhe liittyi presidentti Barack
Obaman hallinnon julkaisemaan kannanottoon, jossa pyritään
vastustamaan useissa maissa vireillä olevia lakialoitteita, joissa
homoseksuaalisuus kriminalisoidaan.
"Kyse
on monella tavalla näkymättömästä vähemmistöstä. Heitä
pidätetään, pahoinpidellään, terrorisoidaan ja jopa teloitetaan.
Kaikkein vaikeinta tähän puuttuminen on silloin, kun
väärinkäytöksiä perustellaan uskonnollisiin tai kulttuurillisiin
arvoihin vedoten,"
Clinton sanoi.
Clinton muistutti, että homoseksuaaleja on jokaisessa maailman
yhteiskunnassa, iästä, rodusta tai uskomuksista riippumatta. Hän
kertoi myös Yhdysvaltojen perustavan erityisen rahaston tukemaan
paikallisten siiviiliorganisaatioiden työtä seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Aiheesta kertoi uutistoimisto ENI.
Tehtäviä
- Miten
homoseksuaaleja kohdeltiin Suomessa sata vuotta sitten?
- Mistä johtuu, että homoseksuaalien vastaisia lakeja säädetään
Venäjällä?
- Mihin juutalaiten, kristittyjen ja muslimien
homoseksuaalisuuden vastaisuus perustuu?
Elämän tarkoitus
(ei kysytä ylioppilaskirjoituksissa)
Laihialaisisäntä
teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja
juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
- Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
- No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä
viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
- Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin
kävellään kaikki.
Selityksen
selityksiä
Ernest
Nagel.
Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa
selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat
(esim. Ernest Nagel (1901–1985)).
Ernest Nagel oli se filosofi, joka ensin hylkäsi Arthur
Papin väitöskirjan mutta mikä väitöskirja myöhemmin hyväksyttiin.
Tämän kirjoittajan mielestä Papin väitöskirja olisi pitänyt
kokonaan hylätä.
Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon
(427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys
on vastaus kysymykseen miksi, on se, mikä on tapahtuman tarkoitus.
Sanalla "selitys" on myös monenlaisia muita merkityksiä.
Niitä käsitellään yksityiskohtaisesti toisaalla näissä
opintoaineistoissa. Seuraavassa artikkelissa käytetään myös abduktiivisia
päätelmiä, joita on esitelty ylempänä tässä kirjassa.
Savossa ei
selitellä
Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".
Joskus savolainen sanoo "mitä
varten".
Joskus savolainen sanoo
"minkä takia".
Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä
savolainen viittaa syyhyn.
Kuirt Baier
selittämisen lajeista
Kurt
Baier.
Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt
Baier (1917-2010)):
Ei ole niin, että kaikelle olisi
kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja
toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on se,
että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä
valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat
eri ilmiöiden selittämiseen.
Kun löydämme metsän keskeltä
rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten
rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa
tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää
vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.
Toisaalta jos pyrstötähti eli
komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale
ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä
selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on
käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa
luonnonilmiön luonnollisiin syihin.
Joskus voi olla vaikeaa ratkaista
se, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä
kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.
Canberra.
Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain
tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava
tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten
tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.
Joskus on ajateltu (esim. Fjodor
Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päin vastoin. On esitetty
kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo
edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin todistettava
jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin
puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.
Kysymykseen
“miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?”
voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole
ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.
Pohdittaessa kysymystä
“onko elämällä tarkoitus?”
on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.
Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta,
esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan
kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”
Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen
vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän
kannalta arvottomasti.
Luonnontieteen elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda
tässä mielessä arvottomaan elämään. Päin vastoin yhteisö on
varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme
toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili
sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.
Luonnonesineiden
tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein
puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla
saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa
sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.
Kun tarkoituksia liitetään ihmisten toimiin, tämä saattaa olla
hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin
vieraalta
“miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”,
hän saattaa loukkaantua.
Vaatimus siitä, että asioilla
pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On
mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on
yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.
Uskonnollinen ja uskonnoton
elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa
kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.
Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen
tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta.
Tähän on esitetty vastaesimerkkinä se, että vieraan planeetan
asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.
Ihminen ajattelee esimerkiksi, että
metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on
varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa
tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä,
joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla
oli isännät).
Tarkoituksen puuttuminen edellä
esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän
arvoa. Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.
Ne, jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen siksi,
että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan
“tarkoitus” eri merkitykset.
He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei
olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää,
ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.
Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että
hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä
järkytystä määrätä itse omasta elämästään.
Uskonnot eivät pohjimmaltaan
ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun
uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma,
jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein
vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät
vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta
kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.
Esimerkiksi kristinusko väittävää,
että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen
“iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns.
iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?
Sen sijaan lopullisella,
biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen
ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.
Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei
olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja
tämähän on tietysti käytännössä mahdotonta.
Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei
olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi
ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla
olisi jokin tarkoitus.
Usein kristillinen ajattelu perustuu
tässä asiassa kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida
todistaa paikkansa pitäviksi.
Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja
kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.
Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin
iankaikkisilla iloilla.
Ensiksi voidaan todeta, että
tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia.
Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä
suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että
maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaa.
Arvioitaessa ns. maallista elämää
kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.
Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka
sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.
Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule
verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään
keskimäärin.
Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä,
onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään
yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.
Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä
tarkoituksetonta elämää.
Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää
kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta
kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja
tarkoituksenmukaista elämää.
Edellä suoritetuista tarkasteluista
voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa
vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin
ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin asioihin. Tämän
selityksen tarjoaa kehitysoppi.
Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä
ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla
yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja
tarkoituksia.
Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on
tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.
Tehtäviä
- Edesmennyt filosofian professori Kurt
Baier esitti yllä olevat ajatukset
virkaanastujaisesitelmässään Canberrassa vuonna 1957. Mistä
johtuu, että nämä ajatukset eivät ole vielä ehtineet Suomeen?
Viinan syytä
Syy ja seuraus tämäkin:
Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
- On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
- On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
- On viinan syy, että ammutte anoppianne.
- Ja on viinan syy, että ammutte ohi…
Elämä on elämisen
arvoista
Paul
Kurtz.
Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on Paul
Kurtzin mukaan se, että elämä on elämisen arvoista.
Toinen sääntö on se, että siveys on puhtaasti inhimillistä
alkuperää.
Tahto elää
Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun
perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta
tahdosta elää.
Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen
kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella,
että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.
Onnellisuus
tavoitteena
Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä
elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä,
mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa
ihmiselle tyydytystä.
Tasa-arvo ja
demokratia elämän tarkoitukseen
What’s
It All About? Philosophy and the Meaning of Life, kirjoittanut
Julian Baggini, Granta Books, Suffolk, 2004,ISBN 1 86207
661 8, 204 sivua,
kovakantisena £9.82 + tilauskulut
Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin
teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistun teoksen
luvuista käsittelee elämän tarkoitusta.
Valitettavasti kirjan kustantajaa ei enää ole, ja Vapaa-ajattelijain
liitto, joka myy kirjaa, ei pidä toimistoaan auki.
Tämän luvun Baggini onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.
Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin
kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää
jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja
antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia
elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.
Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille
kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut
ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.
Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee
harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole
tarpeen lisätä, pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän
perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan
suotavana.
Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän
tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä
puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä,
Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.
Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini
kuitenkin määrätietoisesti torjuu.
Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa
”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus
logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen
virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos
pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen
oikeutuksesta.
Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää
tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin kosmologian selitykset
elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän
tarkoituksesta.
Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy
uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden
ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän
tarkoitus?
Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön.
Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka
eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat
itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.
Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana
pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita.
Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että
sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.
Richard
Dawkins.
Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän
tarkoitukseksi. Kuten Richard
Dawkins on teoksessaan ”Sokea
kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole
mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea
kelloseppä WSOY 1989).
Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän
tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja
siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä
elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.
Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai
voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle
ihmisistä niillä on merkitystä.
Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän
on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem”
(= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa,
Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen
tarpeellisuudesta.
Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän
häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä
katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.
Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä
ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.
Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja
syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä
tarpeellisena.
Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli
on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio –
palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa
kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.
Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä.
Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän
huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa
selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.
Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin
onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen
väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.
Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki
tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman
laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen
ei saa Bagginin kannatusta.
Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän
tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän
tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole
tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.
Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä
niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.
Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon
erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä
tarkoituksellisen ja arvokkaan.
Bagginin mielestä on kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä
jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman
elämämme tarkoitus.
Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän
aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan
hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.
Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole,
väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.
Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk,
sen voi maksaa suoraan luottokortilla, ja ainakin näin pienet kirjat
tulevat kotiin postiluukusta.
Tehtäviä
- Mitä tarkoituksia on taiteella?
- Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
- Onko kehityksellä (evoluutiolla) jokin yleisempi tarkoitus?
- Voiko luonnontiede ratkaista elämän tarkoituksen?
- Mitä tarkoituksia on sodilla?
- Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen
olla vapaa?
- Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut
viimeisten sadan vuoden aikana?
- Mistä johtuu, että yliopistojen professorit eivät osaa vastata
kysymykseen elämän tarkoituksesta?
- Pitäisikö ylioppilaskirjoituksissa kysyä elämän tarkoitusta?
- Miksi Bagginin teosta elämän tarkoituksesta ei ole
suomennettu?
Filosofian
keskeiset osaalueet
Teoreettinen
filosofia
- Tietoteoria eli tieto-oppi eli epistemologia
tutkii sitä, mitä tieto on, mitä voimme tietää ja miten saamme
uutta tietoa.
- Tieteenfilosofia
tutkii tieteellisen tiedon luonnetta, yleisiä perusteita ja
tieteellistä toimintaa.
- Metafysiikka tutkii
tutkii todellisuutta yleisellä tasolla kokonaisuutena ja ihmistä
sen osana. Loogisen empirismin mukaan metafysiikka on tarpeeton.
Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä se on tarpeellinen.
- Ontologia eli oppi
olevasta tutkii todellisuutta (”sitä mikä on”) käsitteellisesti.
Ontologiaa pidetään myös metafysiikan osana.
- Logiikka tutkii
loogisesti pätevää (deduktiivista) ajattelua. Voidaan väittää,
että logiikka on osa matematiikkaa. On myös yritetty palauttaa
matematiikka logiikkaan.
- Kielifilosofia pyrkii
filosofisella (käsitteellisellä) ajattelulla selvittämään kielen
olemusta ja ilmiöitä.
- Mielenfilosofia tutkii
mielen sekä sen ilmiöiden, toimintojen ja ominaisuuksien
luonnetta ja tietoisuutta sekä näiden yhteyttä ruumiiseen.
- Mielenfilosofian keskeisimpiä ja perinteisimpiä kysymyksiä
on niin sanottu mieli-ruumis -ongelma, eli mielen ja ruumiin
suhde.
- Toinen keskeinen kysymys on ns. vierassieluisuuden ongelma
eli kysymys siitä, mihin perustuu tietomme toisten ihmisten
tai olentojen psyykkisestä elämästä.
- Mielenfilosofia liittyy myös muun muassa sellaisiin
kysymyksiin kuin henkilökohtainen identiteetti tai minuus,
vapaa tahto, tunteiden luonne, sekä ihmisten ja eläinten
henkisten toimintojen vertailu.
Käytännöllinen
filosofia
- Moraalifilosofia eli
siveysajattelu tutkii sitä, mitä voidaan sanoa (moraalisesti)
hyväksi tai pahaksi ja miten tulisi elää.
- Etiikka tutkii
siveysajattelun rakennetta ja kieltä. Usein sanaa "etiikka"
käytetään kuitenkin samaa merkitsevänä sanan "moraali" kanssa.
- Yhteiskuntafilosofia
tutkii ihmisyhteisöjen myötä syntyneitä rakenteita ja suhteita
siveysajattelun kannalta.
- Poliittinen filosofia
tutkii valtion, julkisen siveyden ja pakkovallan käytön
oikeutuksia sekä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien
törmäyksiä.
- Estetiikka tutkii
kauneutta ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi.
- Taiteenfilosofia
tutkii sitä, mitä taide on.
- Ympäristöfilosofia
tutkii ihmisen ja luonnon suhdetta.
Muita jaotteluja
On kehitetty myös erityistieteiden filosofioita kuten
fysiikan filosofia,
biologian filosofia,
matematiikan filosofia,
kielifilosofia,
mielenfilosofia,
teonfilosofia,
mielipidefilosofia,
historianfilosofia,
oikeusfilosofia jne.
Otto
Wille Kuusinen.
On syytä huomata, että jako käytännölliseen filosofiaan,
teoreettiseen filosofiaan ja estetiikkaan on suomalainen
erityispiirre.
Useimmissa maissa tällaista jakoa ei tehdä. Suomessakin tämä jako on
melko uusi. Esimerkiksi kuuluisa suomalainen Otto
Wille Kuusinen, J. V. Stalinin pitkäaikainen sihteeri, oli
opiskellut Suomessa filosofiaa ja estetiikka.
Mannermainen filosofia on
yleinen nimitys useille nykyfilosofian perinteille, jotka ovat alun
perin saaneet alkunsa mannermaisesta Euroopasta, vastakohtana
englanninkieliselle analyyttiselle filosofialle.
Mannermainen filosofia on ollut nykyfilosofian valtavirtaus
erityisesti Ranskassa ja Saksassa. Jaottelua analyyttiseen ja
mannermaiseen filosofiaan on myös arvosteltu, koska merkittävä osa
analyyttisestä filosofiasta on alun perin lähtöisin
Manner-Euroopasta.
Mannermaisen filosofian suuntauksia ovat mm.
(aakkosjärjestyksessä):
- Fenomenologia
- Dekonstruktio
- Eksistentialismi
- Friedrich Nietzshen työt
- Hermeneutiikka
- Jälkistrukturalismi
- Kriittinen teoria ja Frankfurtin koulukunta
- Marxilainen filosofia
- Postmodernismi
- Psykoanalyysi ja
- Ranskalainen Feminismi
- Strukturalismi
Mannermaiseen filosofiaan kuuluu niin erilaisia suuntauksia, ettei
itse luokittelu kuvaa filosofian sisältöä paljoa. Mannermaisiin
perinteisiin liittyy tiettyjä yleisiä eroja suhteessa analyyttiseen
filosofiaan. Erot ovat lähinnä painotuksissa ja tyylissä.
Eräs keskeisimpiä yhteisiä piirteitä mannermaisessa filosofiassa on
tietynlainen epäily siitä, voiko ajattelua irroittaa sen
välttämättömistä luonnollisista ja aineellisista ehdoista.
Tässä oppikirjassa on käsitelty vain muutamia mannermaisen
filosofian suuntauksia. Myöhemmissä osissa käsitellään niitä
kaikkia.
Muodikas
filosofi
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittavat filosofiset
koulukunnat?
- Millä tavalla ajattelumuoti vaikuttaa filosofisiin
koulukuntiin?
- Millä tavalla politiikka vaikuttaa filosofisiin koulukuntiin?
- Millä tavalla uskonto vaikuttaa filosofisiin koulukuntiin?
- Mistä johtuu, että eri puolilla maailmaa ovat hallitsevia eri
filosofiset koulukunnat?
Todellisuuden
luonnetta koskevia filosofisia peruskäsityksiä
Teleologia
Muinaisessa Kreikassa tapahtumia selitettiin usein päämäärien
avulla. Ihmisille ja eläimille on ominaista päämäärin perustuva
päätöksenteko, mutta esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa käytetään
alempana esitettyä syysuhteeseen (kausaliteettiin)
perustuvaa selittämistä.
Teleologia (kreik. telos,
"lopputulos"; logos,
"oppi") eli tarkoitusperäisyys tai päämäärähakuisuus on
- oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi
jonkin toiminnan) tavoitetta
- oppi esimerkiksi kaikkeuden rakenteen ja järjestyksen
tarkoitusperäisyydestä.
Teleologialla tarkoitetaan kuvaus- ja selitystapaa, jossa jonkin
tapahtuman tai tapahtumasarjan olemassaoloa ja luonnetta selitetään
viittaamalla sen tulokseen, päämäärään.
Teleologia oli keskeistä Aristoteleen ajattelussa.
Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta kiehtoneeseen
muutokseen. Syyt, joista muutokset johtuvat, ovat olemassa
tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.
Aristoteleen filosofiassa (Metafysiikka) syyt oli jaettu neljään
osaan:
- Aineellinen (materiaalinen) syy, eli aine josta asiat on
tehty.
- Muodollinen (formaalinen) syy, eli muoto tai olemus, joka on
malli sille, millainen asian tulisi olla.
- Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa.
Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.
- Päämääräsyy (finaalinen syy), eli tarkoitus tai loppu, johon
on tarkoitus päästä.
Teleologiassa päämääräsyyt (finaaliset syyt) ovat kaikkein
tärkeimpiä.
Toisaalla on esitelty on teleologinen todistus eli luonnon
järjestyksen todistus jumalien olemassaololle. Se väittää kaikkeuden
palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä. Tästä tehdään se
johtopäätös, että kaikkeus on järjellisen olennon luoma.
Monet pitävät asioiden teleologisia selittämistä näennäistieteenä,
osittain siksi, että niihin usein liittyy ilmiöitä luovan henkilön
omia käsityksiä, osittain siksi, että teleologisesti on helppo
näennäisesti selittää mitä vain.
Väärä teleologia syntyy usein silloin, kun joku väittää
ilman hyviä perusteluja, että X aiheuttaa Y:n, koska Y:n täytyy
tapahtua.
Siveystutkimuksessa (etiikassa) teleologinen eli seuraussiveys
(seurausetiikka) on deontologian eli velvollisuussiveyden
vastakohta. Deontologia keskittyy tekoihin, velvollisuuksiin ja
käytäntöön sinällään riippumatta lopputuloksista tai tavoitteista.
Seuraussiveys eli teleologinen etiikka eli seuraussiveys ajattelee
tekojen arvon määräytyvän pikemminkin tekojen seurausten arvon kuin
tekojen itsensä tarvon tai tekoja tehneiden henkilöiden
ominaisuuksien perusteella.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mitä kybernetiikka tarkoittaa.
- Millä tavalla kybernetiikkaa liittyy päämääräpainotteiseen
ajatteluun?
- Miksi koulussa ei opeteta kybernetiikkaa?
- Milloin kybernetiikka oli muodikas?
- Miten koneet pyrkivät joihinkin tavoitteisiin?
Eksistentialismi
(Olemassaoloismi)
Ihmistieteet
Hermeneutiikka
(kreik. hermēneuein 'tulkita', hermēneutike tekhnē 'tulkinnan
taito') on filosofinen koulukunta, joka painottaa inhimillistä
ymmärrystä (ennen kaikkea kirjoitettujen) tekstien mutta myös
musiikin, kuvataiteen, historian tai yhteiskunnan merkitysten
tulkinnassa.
Alun perin hermeneutiikka oli uskonnollisten kirjoitusten
selitystaitoa.
Ihmistieteet on
yhteisnimitys ns. humanistisille tieteille ja
yhteiskuntatieteille. Ihmistieteet tutkivat kulttuuriesineitä,
joista tuotetaan kuvauksia, selityksiä ja ennustuksia ymmärtämisen
kannalta. Ihmistieteiden mielenkiintona on inhimillisen
merkityksenannon jäsentämä, päämääriä itsessään sisältävä
käytäntö.
G. H. v.
Wright.
Suomessa G. H. v. Wright
esitti, että ihmistieteissä olisi käytettävä hermeneutiikkaa.
Heidegger
Martin Heidegger.
Martin Heidegger (1889–1976) tutustui hermeneutiikkaan
jumaluustieteen opintojensa ja Diltheyn kautta. Hänen filosofinen
hermeneutiikkansa siirsi hermeneutiikan painopisteen tulkinnasta
olemassaoloon liittyvään (eksistentiaaliseen) ymmärtämiseen, jota
hän piti suorempana, välittömämpänä ja siten eräällä tavalla
aidompana (autenttisempana) tapana pikemmin olla maailmassa kuin
vain tapana tietää.
Jo neljä vuotta ennen pääteoksensa Olemisen
ja ajan ilmestymistä pitämissään luennoissa Heidegger
esitti irtaantumista hermeneutiikasta käsitteen tavanomaisessa
merkityksessä, oppina tekstien tulkinnasta.
Heideggerin mukaan hermeneutiikkaa ei pidä ensisijaisesti käsittää
oppirakennelmana niistä tekniikoista ja tietoisuuden tapahtumista,
joiden kautta tietämistä tavoitteleva pyrkii oikeaan ymmärrykseen
tulkitsemisen kohteesta.
Tämän tavanomaisen hermeneutiikan keskeinen tavoite oli selvittää,
miten kokija voi ymmärtää tekstin merkityksen. Heideggerin myötä
tämä ongelma korvautuu kysymyksellä "Miten sellainen olento, jonka
oleminen muodostuu ymmärtämisestä, on maailmassa?" Hermeneutiikasta
tulee näin osa ymmärtävän (eksistoivan) olennon, täälläolon –
Daseinin – analyysia.
Heidegger kielsi olevansa eksistentialisti, mutta hän vaikutti
eksistentialismiin.
Heidegger eli Hitlerin Saksassa ja joutui myöhemmin mm.
virkakieltoon.
Eino
Kaila.
Suomalainen Eino Kaila
arvosteli jyrkästi Heideggeriä.
Sartre
Jean
Paul Sartre
Eräät aikamme suuntaukset ovat omaksuneet vaikutteita Kantilta.
Eräs tällainen ajatussuunta on eksistentialismi (olemassaoloismi).
Eksistenssi tarkoittaa olemassaoloa, ja eksistentialismi olisi
suomeksi olemassaoloismi. Vai olisiko olemassaoloisuus parempi
suomennos?
Tämän ajatussuunnan mukaan mukaan (esim. Jean
Paul Sartre (1905 - 1980)) arvojen todellisuus on
henkilökohtaisen valinnan vapaudessa; kukaan ei voi valita toisen
puolesta.
Sartre ehdottaa toista ehdotonta ja poikkeuksetonta (kategorista)
käskyä (imperatiivia) valinnan ohjeeksi:
"Toimi niin, että kohtelet
ihmisyyttä itseään sekä omassa itsessäsi että muissa aina
päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä".
Monet ovat omaksuneet sen ajatuksen, että siveysarvoilla on
merkitystä vain yhteisöissä kuten ihmiskunta. Siveysajattelun ja
politiikan välillä ei siis ole kuilua vaan yhteys. (Tietysti sama
ajatus esiintyi myös Platonilla.)
Tehtäviä
- Tutkikaa Sartren teosta “Esseitä I” ja keskustelkaa Sartren
ajatuksista.
- Miten eläinten oikeudet voitaisiin huomioida siveydessä?
- Luettele kolme suomalaista eksistentialistia.
- Onko eksistentialismista apua elämän ongelmien
selvittämisessä?
- Mikä oli Sartren suhde kommunismiin ja sosialismiin?
Syysuhteeseen
(kausaliteetti)
perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
Tämän todellisuuskäsityksen mukaan ulkoisen todellisuuden
(ulkomaailman) aineelliset oliot aiheuttavat aistikokemuksemme.
Lähtökohtana on se, että aistiemme tärkein biologinen tarkoitus on
auttaa meitä suunnistamaan ympäristössämme.
Kun näen kitaran, valonsäteet heijastuvat kitarasta ja aiheuttavat
vaikutuksia silmän verkkokalvolla ja aivoissa.
Tämä saa minut ajattelemaan, että näen kitaran.
Mikä tahansa tapa tehdä aistihavaintoja ei kelpaa. Jotta oikeasti
näen kitaran, kitaran on oltava aistimukseni syy.
Jos olisin nauttinut harha-aistimuksia aiheuttavia huumeita, voisin
luulla näkeväni kitaran, vaikka minulla olisi harha-aistimus.
Aistimuksen syy olisi huume eikä kitara.
Tämän käsityksen mukaan näkeminen on informaation
(viestin sisältö, informaatio on eri asia kuin tieto)
hankkimista ympäristöstä pikemmin kuin minkään lajin esitysten
tuottamista.
Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen
todellisuuskäsitys) olettaa, että on olemassa ihmiselle ulkoinen
todellisuus (ulkomaailma), joka jatkaa olemassaoloaan riippumatta
siitä, havaitseeko joku sitä.
Tämä käsitys olettaa myös, että aistien antamat käsitykset ovat
yleensä oikeita. Luonnollinen valinta on ihmisen pitkän kehityksen
aikana muokannut aisteja niin, että ne antavat ympäristöstä varsin
luotettavaa tietoa.
Toinen syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen etu
kilpailijoihin verrattuna on se, että se selittää helposti sen, että
meidän olemassa oleva tietomme vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme.
Tehtäviä
- Jos planeetallamme ei olisi elämää, olisiko havainnoilla
mitään merkitystä?
- Mikä on kausaalisen realismin suhde materialismiin?
- Mikä on kausaalisen realismin suhde naturalismiin?
Syysuhteeseen
perustuvan todellisuuskäsityksen arvostelua
Näkemisen kokemus
Tätä käsitystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon sitä,
mitä tarkasti ottaen jonkin näkeminen on, näkemisen laadullista
puolta. Se palauttaa havaitsemisen kokemuksen informaation
kokoamiseksi.
Tehtäviä
- Mikä on näkemisen kokemus?
- Voidaanko näkemisen kokemus korvata muilla kokemuksilla?
- Jos voidaan, niin millaisilla kokemuksilla?
Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa
olevaksi
Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen
todellisuuskäsitys) olettaa, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma)
on olemassa riippumatta siitä, onko joku juuri nyt sitä
havaitsemassa.
Vaikka esimerkiksi eräät menneiden aikojen jumaluusoppineet
(esimerkiksi piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja
ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat arvostelleet tätä
käsitystä, ihmisten valtaenemmistö pitää syysuhteeseen perustuvaa
todellisuuskäsitystä itsestään selvänä (ainakin yliopistojen
luentosalien ulkopuolella).
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, kuka filosofi todisti ulkomaailman
olemassaolon potkaisemalla kiveä.
- Miten sinä todistaisit ulkomaailman olemassaolon?
- Onko ulkomaailman olemassaoloa tarpeen todistaa? Jos on, keksi
todistus.
Hengen ja aineen
(materian) suhde
Muita
todellisuuskäsityksiä
Kaksijakoinen todellisuuskäsitys (dualismi)
katsoo, että olevainen koostuu kahdesta ainesosasta (esimerkiksi
aineesta ja mielestä tai sielusta tai hengestä jne.) ja monijakoinen
todellisuuskäsitys (pluralismi)
katsoo, että olevainen koostuu monista aineosista, jopa äärettömän
monesta ainesosasta.
Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kysyä sitä, mikä merkitys on
puheella äärettömän monesta perusaineksesta, tarkoitetaanko tällä
puheella sitä, ettei perusainesta itse asiassa ole olemassa?
Käsitys, jonka mukaan todellisuus koostuu yhdestä ainesosasta, on
nimeltään monismi.
Jotkut monistit ajattelevat, että ainoa perusaines on nimeltään aine
(engl. matter, aineellinen todellisuuskäsitys eli materialismi).
Jotkut monistit ajattelevat, että ainoa perusaines on henki (idealistinen
todellisuuskäsitys).
Tehtäviä
- Muinaisreikkalaiset atomistit väittivät, että aineen lisäksi
on olemassa tyhjiö? Onko tyhjiö olemassa, ja jos on, missä se
on?
- Tähän oppikirjaan yritettiin löytää Internetistä valokuvia
hengistä, mutta yritys epäonnistui. Mistä tämä johtui?
- Etsi internetistä valokuva hengistä ja lähetä se osoitteeseen
info@ateismi.fi.
Psykofyysinen
ongelma
Psykofyysisessä ongelmassa
eli mieli-keho-ongelmassa (engl.mind-body problem) on kyse
mielen ja kehon suhteesta: miten mieli ja keho ovat yhteydessä
toisiinsa?
Antiikissa esiintyi kaksi pääsuuntaa. Muun muassa Aristoteleen
mukaan sydän oli mielen sijaintipaikka. Hippokrates ja Galen
olivat sitä mieltä, että aivot ja mieli olivat yhteydessä
toisiinsa.
Gladiaattoreiden lääkärinä Galen oli nähnyt, mitä aivovammat
saavat aikaan. Historian myötä aivokäsitys on syrjäyttänyt
sydänkäsityksen täydellisesti. Nykyisin mieli-keho ongelma
keskittyy aivojen ja mielen väliseen suhteeseen.
On erilaisia kaksijakoisia (dualistisia) ratkaisuja mieli-keho
ongelmaan. Esimerkiksi filosofi René Descartes kannatti
kaksijakoista käsitystä nimeltä interaktionismi. Interaktionismin
(interaktio = vuorovaikutus) mukaan mieli tai aivoista
erillistä henkiainesta. Molemmat voivat syysuhteellisesti
(kausaalisesti) vaikuttaa toisiinsa.
Kaksijakoisuus tulee esille monissa valetieteellisissä ja
uskonnollisissa opeissa kuten parapsykologiassa,
spiritualismissa, sielunvaellusopissa sekä opissa kuoleman
jälkeisestä elämästä. Näiden oppien mukaan ”sielu” voi jättää
ruumiin. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei ole.
Paranormaaleilla ilmiöillä tarkoitetaan
luonnontieteellistä selitystä vailla olevista oudoista
ilmiöistä.
Spritualismi voi tarkoittaa:
- aineellisen todellisuuskäsityksen vastakohtana, käsitystä,
että todellisuus on perimmäiseltä olemukseltaan henkinen, ei
aineellinen;
- käsitystä, että vainajien henkiin on mahdollista saada
yhteys, eli spiritismiä.
Kaksijakoituus elää jossain määrin myös tieteen piirissä.
Esimerkiksi psykiatriassa ja neurologiassa erotetaan joskus hyvin
voimakkaasti biologisperäiset (hermostolliset) ja psyykkisperäiset
(psykogeeniset) sairaudet.
Psykiatria on lääketieteen erikoisala, joka tutkii ja
hoitaa mielenterveyden häiriöitä.
Neurologia eli hermotautioppi on lääketieteen osa-alue,
joka tutkii ja hoitaa aivojen ja hermoston sairauksia.
Yhteiskuntatieteiden puolella eräät käsitykset puolestaan
esittävät, että aineelliset eli luonnontaloudelliset ja
taloudelliset tekijät määräävät yhteisöllisen elämän
ei-aineelliset tekijät eli poliittiset ja kulttuuriset rakenteet.

Mieli-keho kaksijakoistuus ei ole kovin suosittu käsitys:
nykyisin suurin osa kaikista mielen tutkijoista kannattaa
aineellista ykseyttä (monismia). Tämä johtuu siitä, että
kaksijakoisuus on heidän mielestään heikoilla niin käsitteelisesti
kuin kokeellisesti.
Ensiksi emme tiedä, millaista aineeton aines voisi olla.
Psykologi Antti Revonsuo kirjoittaa:
Sanomalla,
että tajunnan ilmiöt perustuvat aineettomaan sieluun emme voi
selittää tajunnanilmiöitä, koska meillä ei ole mitään käsitystä
tai teoriaa siitä, millainen ihmeellisyys aineettomasta
aineksesta koostuva olio voisi olla. Korvaamme yhden arvoituksen
(tajunnan) toisella, jota emme ymmärrä yhtään paremmin kuin
alkuperäistäkään. Selitys ei siis ole aito selitys siinä
mielessä, että se lisäisi ymmärtämystämme; se on vain uusi nimi
ongelmalle.
Kukaan ei ole esittänyt nykyfysiikan puitteissa uskottavaa
selitystä aineen (aivojen) ja aineesta erillisen sielun (psyyken)
vuorovaikutuksesta.
Toisaalla näissä aineistoissa on esitelty se, miten aineen ja
mielen vuorovaikutusta perusteltiin ennen Darwinin kehitysoppia
ja sitä, miten kehitysoppi on muuttanut tämän selityksen arvoa.
Aivomme ovat ihmislajin kehityksen (evoluution) tuotosta, ja
kehitys (evoluutio) on aineellinen tapahtumasarja.
Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöiden
perimävarastossa tapahtuu satunnaisia muutoksia

Tehtäviä
- Kuinka täysin aineelliset aivot voivat vaikuttaa tai vaikuttua
täysin aineettomasta psyykestä?
- Miten näin erilaiset tekijät voivat olla keskenään missään
vuorovaikutuksessa?
- Jos näiden tekijöiden väliin olettaa jonkin välittäjän, kuinka
se voi samanaikaisesti olla sekä aineellista että sielullista?
- Kuinka jokin aineellinen voi tuottaa jotain ei-aineellista
(mitä se sitten onkaan)?
- Onko eläimillä sielu? Jos ei, niin miksi ei?
- Koska ihminen saa sielun? Sikiökaudella? Vauvaiässä?
- Miksi lasten sielut eivät ole niin kehittyneitä kuin
aikuisten?
- Mistä ihmisten sielut tulevat?
Eivätkö ne lopu kesken hillittömän väestönkasvun myötä?
- Miksi aivovauriot ja aivosairaudet heikentävät ihmisten
toimintakykyä ja muuttavat persoonallisuutta?
- Miksi aivoleikkaukset ja kemiallis-fysikaaliset lääkkeet
vaikuttavat toimintaan?
- Miksi alkoholi ja huumeet vaikuttavat tunteisiin, ajatteluun,
vaikuttimiin ja käyttäytymiseen?
- Miksi aivojen sähköinen ärsyttäminen vaikuttaa mieleen?
- Miksi voimme havaita muutoksia aivokuvissa, kun suoritamme
erilaisia tehtäviä tai koemme erilaisia tunteita?
- Miksi verenpaine nousee raivostuessamme? Miksi rentoutuminen
alentaa sitä?
- Onko mieli-keho-ongelma ongelma ollenkaan?
Huumesienet ja
aivot
Lue seuraava lehtileike:
Tutkimus:
Huumesienet hidastavat aivoja
26.1.2012 Jani Kaaro Helsingin Sanomat
Psykedeelisten aineiden sanotaan laajentavan mieltä, minkä
vuoksi niiden on oletettu kiihdyttävän aivotoimintaa. Tuore
tutkimus niin sanotuilla taikasienillä kuitenkin osoittaa, että
psykedeelinen vaikutus tulee nimenomaisesti aivotoiminnan
vaimenemisesta.
Brittiläisen Imperial Collegen tutkimus on ensimmäinen, jossa on
seurattu magneettikuvauksella sitä, mitä aivoissa tapahtuu
huumesienten aiheuttaman psykedelian aikana.
Tutkimuksessa oli mukana 30 koehenkilöä, joista kaikki olivat
käyttäneet sieniä ennenkin. Näin haluttiin minimoida se
mahdollisuus, että kukaan saisi "pahaa trippiä" meluisassa
magneettikuvauslaitteessa. Koehenkilöistä puolet sai
taikasienten sisältämää psilosybiiniä ja puolet lumelääkettä.
Tutkijat havaitsivat, että psilosybiini vaimensi aivojen
aktiivisuutta kahdella alueella. Nämä alueet ovat tärkeitä
aivojen viestiliikenteen risteyskohtia, joiden kautta
informaatiota siirtyy aivoalueelta toiselle.
Tutkijoilla on selitys sille, miten psykedeeliset kokemukset -
ajan, paikan ja itsen vääristymät - voivat syntyä aivotoiminnan
vaimenemisesta Kun aivojen kontrolli (valvonta) tutkimuksessa
havaituilla alueilla höllenee, informaatio alkaa virrata
vapaammin ja jäsentymättömämmin eri aivoalueiden välillä, mikä
tuottaa eläväntuntuisia harhakuvia.
Tutkimus osoitti myös, että mitä voimakkaammin psilosybiini
vaimensi aivojen aktiivisuutta, sitä intensiivisemmiltä
hallusinaatiot tuntuivat
Neurotieteilijät ja lääkärit ovat olleet viime vuosina hyvin
kiinnostuneita psilosybiinin aivovaikutuksista ja mahdollisista
lääketieteellisistä sovelluksista. Psilosybiinin on osoitettu
auttavan sarjoittaiseen päänsärkyyn, johon on olemassa hyvin
vähän mitään muita tehokkaita lääkkeitä.
Lisäksi tiedetään että masennuksessa juuri ne aivoalueet, joita
psilosybiini tässä tutkimuksessa vaimensi, toimivat
yliaktiivisesti.
Psykedeelinen on
1) Tajuntaa laajentava, esimerkiksi huume, kuva, musiikki tms
2) Outo, omituinen, tavallisesta poikkeava
Tehtäviä
- Mitä tutkimus osoittaa psilosybiinin vaikutuksesta ihmisen
ajatteluun?
- Miten masennusta nykyään hoidetaan?
- Miten ihmisen yliaktiivisuutta nykyään hoidetaan?
Mahdolliset
maailmat
Puhe mahdollisista
maailmoista
Tasavallan
presidentti Esko Aho
Filosofiassa puhe mahdollisista maailmoista tarkoittaa suunnilleen
seuraavaa:
- Todet väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia olemassa
olevassa maailmassa (esimerkiksi ”Tarja Halosesta tuli Suomen
presidentti vuonna 2000”).
- Epätodet väittämät ovat väittämiä, jotka ovat epätosia
olemassa olevassa maailmassa (esimerkiksi ”Paavo Väyrysestä tuli
Suomen presidentti vuonna 2000”).
- Mahdolliset väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia ainakin
yhdessä mahdollisessa maailmassa (esimerkiksi ”Esko Ahosta tuli
Suomen presidentti vuonna 2000” - huom. Aho oli ehdokkaana).
- Sattumalta todet (kontingentit) väittämät ovat väittämiä,
jotka ovat tosia joissain mahdollisissa maailmoissa ja epätosia
joissain toisissa mahdollisissa maailmoissa (esimerkiksi ”Tarja
Halosesta tuli Suomen presidentti vuonna 2000”, mikä on
kontingentisti tosi, ja ”Esko Ahosta tuli Suomen presidentti
vuonna 2000”, mikä on kontingentisti epätosi).
- Välttämättömät väittämät ovat väittämiä, jotka ovat tosia
kaikissa mahdollisissa maailmoissa (esimerkiksi ”2 + 2 = 4”,
”kaikki poikamiehet ovat naimattomia”).
- Mahdottomat väittämät (tai välttämättä epätodet väittämät)
ovat väittämiä, jotka eivät ole tosia missään mahdollisessa
maailmassa (esimerkiksi ”Matti ja Maija ovat toisiaan pidempiä
yhtä aikaa”).
Kontingenssi (lat. contingentia 'mahdollisuus, sattuma')
tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa välttämättömyydestä
eroavaa satunnaisuutta; tapahtumaa, joka ei ole väistämätön.
Kontingentissa ilmiössä on useita mahdollisuuksia: Jokin
yksittäinen vaihe voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta.
Heikossa kontingenssissa kyseessä on satunnaisuus tai
epävarmuus. Se voi olla myös valinta kahden eri vaihtoehdon
välillä.
Vahva kontingenssi on eräs vaihtoehto mahdollisen,
mahdottoman ja välttämättömän ohella
On huomattava, että tämän seurauksena kaikki välttämättömät
väittämät ovat myös mahdollisia väittämiä, ja luonnollisesti myös
tosia väittämiä.
Tehtäviä
- Todistakaa, että Esko Aho on Suomen presidentti.
- Kuka on mahdollinen Suomen seuraava presidentti Sauli
Niinistön jälkeen?
- Luettele sattumalta tosia väittämiä.
- Luettele välttämättä tosia väittämiä.
- Luettele sattumalta epätosia väittämiä.
Mahdollisten
maailmojen olemassaolo
Se, ovatko mahdolliset maailmat olemassa, riippuu siitä, mitä
tarkoitamme olemassaololla. Filosofit eivät ole päässeet
yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo on. Olemassaoloa
käsittelevää filosofiaa kutsutaan ontologiaksi eli
olemassaolo-opiksi.
Onneksi on olemassa muitakin ihmisiä kuin filosofeja.
Modus on mm. tapaluokka. Suomen kielessä on neljä
tapaluokkaa: imperatiivi, indikatiivi, konditionaali ja
potentiaali.
Modaalisilla
kielenaineksilla puhuja ilmaisee sen, onko asiaintila hänen
mielestään (epä)varma, välttämätön, (epä)todennäköinen, mahdollinen,
mahdoton, pakollinen, luvallinen tai (epä)toivottava.
Modaalinen realismi
(todellismi) on (olemassaolo-opillinen eli ontologinen) käsitys,
jonka mukaan mahdolliset maailmat ovat yhtä todellisia kuin olemassa
oleva maailma.
Modaalista realismia on kannattanut ennen kaikkea David Kellogg
Lewis (On the Plurality of Worlds,
1986).
Tehtäviä
- Mitkä ovat metafysiikan osat?
- Mitä sinä tarkoitat olemassaololla?
- Todista muille oppilaille, että sinä olet olemassa.
Mahdollisten
maailmojen luonne
David
Lewis.
David Lewis väittää mm.:
- Mahdolliset maailmat ovat olemassa — ne ovat yhtä todellisia
kuin oma, olemassaoleva maailmamme.
- Mahdolliset maailmat ovat samanlaisia maailmoja kuin olemassa
oleva maailmamme — ne eroavat olemassa olevasta maailmasta
sisällöltään, eivät lajiltaan.
- Mahdollisia maailmoja ei voida palauttaa mihinkään
perustavampaan — ne ovat omia palautumattomia olevia olioita.
- Kun erotamme oman maailmamme muista sanomalla, että se on
ainoa olemassa oleva maailma, tarkoitamme pelkästään sitä, että
se on oma maailmamme — maailma jossa itse asumme.
- Mahdollisten maailmojen osien välillä on aika-avaruudellisia
suhteita, mutta eri maailmat ovat aika-avaruudellisesti
eristettyjä toisistaan.
- Mahdolliset maailmat eivät vaikuta toisiinsa (ovat
kausaalisesti eristettyjä toisistaan).
Mahdollisia maailmoja pidetään usein todellisina mahdollisuuksina,
mutta joskus pelkkinä vertauskuvina. Lewisin mukaansa mahdollisia
maailmoja vastaan voidaan suunnata vain samoja perusteluja, jotka
käyvät yhtä lailla joukkoja vastaan. Tästä huolimatta filosofit
eivät kyseenalaista joukko-oppia.
Tehtäviä
- Mitkä Lewisin määritelmän osat ovat mielestäsi arkijärjen
vastaisia?
- Onko joukkoja oikeasti olemassa?
- Minkä todellisuuskäsityksen mukaan joukkoja ei ole olemassa?
Arvostelua
Wilhelm
Ockhamilainen (usein myös Occamilainen)
Joidenkin mukaan modaalinen realismi ei ole yhdenmukainen sen
kanssa, miten käsitämme todellisuuden arkijärjellämme.
Joidenkin mukaan modaalinen realismi olettaa liikaa olioita
verrattuna muihin käsityksiin.
Tämän vuoksi meidän tulisi muutoin tasaväkisistä
käsityksistä suosia niitä, jotka olettavat pienimmän määrän
erilaisia olioita.
Viimeksi mainittua periaatetta kutsutaan Occamin
partaveitseksi.
Muunnelma tästä käsityksestä on se, että modaalinen realismi sallii
liikaa maailmoja, jopa enemmän kuin on matemaattisesti
yhteensopivaa.
Jotkut ovat ajatelleet, että modaalinen realismi mahdollistaa
sellaisia maailmoja, joissa olisi aika-avaruudellisesti toisistaan
erillisiä kaikkeuksia.
Eräs vastaväite koskee sitä, että modaalinen reaalisuus puhuu
enemmän loogisesta (tai matemaattisesta) todellisuudesta kuin
fysikaalisesta todellisuudesta. Looginen olemassaolo tarkoittaa vain
loogista ristiriidattomuutta.
Tehtäviä
- Mikä on loogisen tai matemaattisen todellisuuden ja
aineellisen todellisuuden välinen ero?
- Millä tavalla mahdollisten maailmojen olemassaolo riippuu
olemassaolon määritelmästä?
- Millä tavalla mahdolliset maailmat ovat kokemustieteen normien
vastaisia?
Mitä
mahdollisilla maailmoilla on tekemistä perusaineskiistan kanssa?
Aineessa pätee aineen ja energian häviämättömyyden laki. Kaikki
vaikuttaminen vaatii energiaa. Jos olisi olemassa esimerkiksi
ruumiista erillinen sielu, se ruumiiseen vaikuttaessaan joutuisi
vaihtamaan ruumiin kanssa energiaa ja tämä vaihto olisi
periaatteessa mitattavissa.
Aine ja energia ovat mitattavissa, vaikka inhimillinen mittaus
sisältää aina epätarkkuuksia.
Jos olisi olemassa muita perusaineksia kuin aine ja energia, ne
eivät kuuluisi meidän olemassaolevaan maailmaamme vaan johonkin
mahdolliseen maailmaan. Siinä mahdollisessa maailmassa meidän
maailmamme fysiikka ei olisi kokonaisuudessaan totta.
Mikään ei estä ihmisiä pohtimasta esimerkiksi sitä, kuinka monta
paholaista mahtuu yhteen neulankärkeen, mutta meidän maailmassamme
neulankärjessä ei ole paholaisia vaan ainetta ja energiaa.
Tehtäviä
- Onko paholainen punainen vai musta?
- Miksi paholaisen väittäminen mustaksi olisi rasismia?
- Keksikää yksi mahdoton maailma. Onko tehtävä vaikea?
Mitä aineellinen
todellisuuskäsitys (materialismi) on
Henki
heiluttaa dollaria.
Uskontojen
määrittelemä kieli
Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä
käyttämämme käsitteet.
Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain
määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen
Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme
käsitteisiin.
Vielä viime vuosisadalla filosofit ylpeilivät latinan kielen
taidollaan. Ainoa maa, jonka virallinen kieli on latina, on
Vatikaani.
Tehtäviä
- Miksi kreikan ja latinan kielet ovat vaikuttaneet suomalaisten
filosofien kielenkäyttöön?
- Miksi esperantosta ei ole tullut maailmankieltä?
- Tuleeko mandariinikiinasta joskus maailmankieli?
- Olisiko uudelle maailmankielelle todellinen tarve?
- Millainen uuden maailmankielen pitäisi mielestäsi olla?
Miten
välttää sekaannuksia
Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan
"materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys",
ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppiaineistossa
aika paljon.
Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja
pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla
olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, ketkä tunnetut ateistit eivät ole olleet
aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.
- Mikä ero on materialismilla ja naturalismilla?
- Mikä ero on materialismilla ja fysikalismilla?
Vanhin
todellisuuskäsitys
Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys.
Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajia.
Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet
aineellista todellisuuskäsitystä.
Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin
pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.
Tehtäviä
- Mistä syystä on tärkeää tietää, mistä aineista todellisuus
koostuu?
- Mistä syystä on tärkeää tietää, mistä aineista ihminen
koostuu?
- Mistä syystä on tärkeää tietää, millainen ruoka on
terveellistä?
Aineellinen
todellisuuskäsitys ja ateismi
Epikuros.
Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton
(ateistinen).
Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen
kannattajat (Epikuros)
sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat
aineesta.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millaisia menneisyyden aineelliset
jumalat olivat?
- Missä nämä aineelliset jumalat asuivat?
- Miten aineelliset jumalat vaikuttivat maailman menoon?
Aineen
määrittelykiista
Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa.
Käsitteen "aine" lapset oppivat samalla, kun he oppivat puhumaan.
Poikkeuksen tekevät jotkut viisauden ystävät.
Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko
lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava
sisäisesti ristiriidaton.
Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti
joihinkin muihin sanoihin.
Epäsuora määritteleminen on hieman outo arkiajattelulle.
Tietosanakirjat pyrkivät yleensä suoriin määritelmiin.
Matematiikassa epäsuorat määritelmät ovat tavallisia. Aksioomajoukot
ovat tärkeä epäsuorien määritelmien joukko.
Kieltä ei voida oppia pelkästään epäsuorilla tai suorillla
määritelmillä.
Lucretius
Carus.
Erään vanhan (Lucretius Carus)
määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla
vaikutuksen kohde.
Jos pimeä aine ja pimeä energiaa ovat olemassa ja voivat vaikuttaa,
ne ovat ainetta.
Tehtäviä
- Miksi ihmislapsi ei voi oppia kieltä pelkästään suorilla tai
epäsuorilla määritelmillä?
- Mikä on suoran ja epäsuoran määritelmän ero?
- Mitä muita tapoja kielen oppimiseen on?
- Jos mahdollisia maailmoita on olemassa, ovatko ne aineellisia?
- Millainen olisi mahdollinen maailma, jossa ei olisi ainetta
ollenkaan?
Viisauden ystävät
sotajalalla
Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka
mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata:
Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla
vaikutuksen kohde.
Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan.
Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen.
Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa
luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä
myös siksi, että se on vieraskielinen.
Kari
Enqvist.
Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on
siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan
määritelmää vielä kerran:
Korjattu aineen
määritelmä
- Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla
aineellisen vaikutuksen kohde.
- Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
- Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
- Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain
aineellisesti.
Tätä määritelmää voidaan tarvittaessa mutkistaa, mutta ei kannata
mennä filosofien ansaan. Merkitysten kanssa voi saivarrella
loputtomasti kuten viisaustieteen olemassaolo osoittaa.
Tehtäviä
- Mitä vastaväitteitä tälle korjatulle aineen määritelmälle
voidaan esittää?
- Korjatkaa tätä uutta aineen määritelmää.
- Voidaanko jostain määritelmästä sopia lopullisesti?
Esimerkkejä
aineesta
Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja
niihin liittyvät vaikutuskentät.
Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan
paikannimestä "Magnesia".
Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi.
Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta.
Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.
Tehtäviä
- Keksikää sanalle "magneetti" hyvä suomennos".
- Julkistakaa se Internetissä.
- Seuratkaa hakukoneilla sen yleistymistä.
Aineen olemassaolo
Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä
joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.
Osa filosofeista ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko
ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää
puheenvuoro joillekin muille.
Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa
toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet
yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti
viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.
Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa.
Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.
Samuel
Johnsonin kerrotaan todistaneen ulkomaailman (ja samalla
aineen) olemassaolon potkaisemalla kiveä.
Tehtäviä
- Miksi aineen olemassaoloa ei tarvitse todistaa?
- Jos ainetta ei olisi olemassa, olisiko olemassaolo olemassa?
- Olisiko olemassaolo olemassa, jos planeetallamme ei olisi
elämää?
Aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sieluaineen
Myös sen käsityksen, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi,
hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen
ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajat torjuvat.
Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään
on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine"
tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista
syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mistä suomen kielen sana "aine" on
peräisin.
- Mistä johtuu, että esimerkiksi englannin kielen etymologinen
sanakirja on Intermetissä, mutta vastaavaa suomen kielen
sanakirjaa ei ole?
- Mitä vahinkoa viimeksi mainitusta asiantilasta on?
Mikä on
ihmiskunnalle parasta
Miksi
yllä olevassa kuvassa on käytetty valkoihoisia ihmisiä?
Materialistien mielestä ihmiskunnalle on parasta, että aineen nimenä
käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki".
Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi
aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä muutenkin
päästävä eroon.
Tehtäviä
- Mitä uskontosidonnaisia sanoja käytetään yleisesti?
- Voidaanko kieltä kehittää niin, että vanhat tunnemerkitrykset
(emotionaaliset merkitykset) katoavat?
- Miten voit välttää tunneperäistä (emotionaalista) kieltä?
- Pitäisikö tästä oppikirjasta poistaa kaikki tunneperäiset
(emotionaaliset) sanat?
- Mitä hyötyä olisi tunneperäisten (emotionaalisten) sanojen
käytön vähentämisestä?
Onko olemassa myös
muita kuin minä?
Aineellisen todelliisuuskäsityksen kannattajat torjuvat sen
käsityksen, ettei muita kuin minä ole olemassa. Solipsismi
on käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole
olemassa.
Solipsismi (lat. solus ipse 'yksin itse' ) on
käsitys jonka mukaan "minä"- on ensisijainen. Solipsismissa
varmaksi oletetaan oma olemassaolo. Näin esimerkiksi havainnot ja
niiden luonne voivat olla vain oman ajattelun tuotoksia.
Tarkemmin solipsismia käsitellään muissa tämän oppikirjasarjan
osissa. Ylioppilaskirjoituksia varten sinun kannattaa lukea muualta
oleva laajempi selitys solipsismista.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, miksi ulkomaailman olemassaolosta yhä
kiistellään.
- Jos ulkomaailmaa ei ole olemassa, missä on kristittyjen ja
muslimien Taivas?
- Jos ulkomaailmaa ei ole olemassa, niin missä on kristittyjen
ja muslimien Helvetti?
Onko Platon
historian vahingollisin viisauden ystävä?
Väinö
Voipio.
Edesmennyt kirjailija, kihlakunnantuomari Väinö
Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan
puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian
patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.
Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
- ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain)
todellisuus
- aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat)
ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.
Sana patriarkka tulee kreikan kielen sanoista
pateer, isä ja arkhee, ensimmäinen. Perusmerkitykseltään sana
tarkoittaa miestä, joka käyttää perhekunnassaan ylintä valtaa.
Sanan merkitys on kuitenkin laajentunut erityisesti
juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia
kutsutaan kolmeksi patriarkaksi, jolloin korostetaan heidän
perustavaa asemaansa ja merkitystään juutalaisuuden historiassa.
Kristinuskossa suurten kirkkokuntien ylimpiä johtajia kutsutaan
myös patriarkoiksi.
Tehtäviä
- Millainen olisi sellainen mahdollinen maailma, jossa vain
käsitteet olisivat olemassa?
- Ottakaa selvää siitä, kuka on evankelis-luterilaisten kirkon
patriarkka.
- Ottakaa selvää siitä, mistä Platonin todellisuuskäsitys on
peräisin.
Oliot ja
ominaisuudet
Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä
ominaisuuksista" (eli universaaleista), ei yksittäisistä
aineellisista olioista.
Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä
edustavilla yksilöillä.
Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class)
joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).
Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja
menetelmäjäseniä (method).
Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä, jotka esimerkiksi
lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille,
laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia
(algoritmeja).
public
class Hoi {
public static void
main(String[] args) {
System.out.println("Hoi
maailma!");
}
}
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mitä luokka (class) ja olio (object)
tarkoittavat Java -kielessä.
- Mitä henkilötunnus tarkoittaa olio-ohjelmoinnissa?
- Mitä painoindeksi tarkoittaa olio-ohjelmoinnissa?
Monen
todellisuuden kannattajat
Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet
"monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.
Sir Karl Popper.
Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet Sir Karl Popper (1902 - 1994) ja
Ilkka Niiniluoto (1946-).
Popper erottaa toisistaan
- aineellisten olioiden todellisuuden 1,
- tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja
- ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi
todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin
muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen
viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.
Popperia on puolusteltu sillä, että vaikka todellisuus on yksi,
siinä on Popperin esittämät maailma 1, maailma 2 ja maailma 3.
Mikä
tämän maailman numero on?
Sitä, onko näitä maailmoita 2 ja 3 Maan ulkopuolella, ei tiedetä.
Aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys todellisuudesta, ja siksi
aineellinen todellisuuskäsitys määrittelee todellisuuden toisin kuin
muut todellisuuskäsitykset. Kiista koskee siis käsitemääritelmiä.
Pohjimmaltaan käsitemääritelmistä kiistellään kuitenkin siksi, että
niillä halutaan puolustaa joitain koulukuntia tai uskontoja.
Edellä esitetyn perusteella Popperia voidaan kuitenkin pitää
aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajana. Ilkka Niiniluodon
huhutaan kannattavan emergenttiä materialismia, jota käsitellään
näissä aineistoissa toisaalla.
Jokainen uusi viisaustieteen koulukunta määrittelee joukon mitä
kummallisimpia uusia sanoja, ja ne, jotka pitävät kummallista
puhetta suurena viisautena, saadaan helposti tällaisten uusien
koulukuntien kannattajiksi.
Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio".
Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana
järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0)
määrää.
Jorma
Torppa.
Esimerkkinä ihmisestä, joka pystyi kirjoittamaan tietokoneohjelmia
pelkillä ykkösillä ja nollilla mainittakoon äskettäin kuollut
suomalaisen tietotekniikan uranuurtaja fil. kand. Jorma
Torppa (1935-2011).
Tehtäviä
- Keksikää Popperin kolmen maailman lisäksi kolme muuta
maailmaa.
- Mistä syistä Popperia voidaan kuitenkin pitää aineellisen
todellisuuskäsityksen kannattajana?
- Ottakaa selvää siitä, mitä materialismin lajia Popper edusti.
Kahden
todellisuuden käsitykset
Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen
todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan
yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia)
todellisuuskäsityksiä.
Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä,
jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa
jokin toinen todellisuus.
Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm.
Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen
todellisuuskäsitykset.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että ihmisen mielen toimintojen selittäminen on
ollut aina vaikeaa?
- Millä tavalla uudet aivojen kuvantamismenetelmät ovat
vaikuttaneet mielen tutkimukseen?
- Mitää muuta hyötyä uusista aivojen kuvantamismenetelmistä on
ollut?
- Mitä neurologia sanoo aivojen toiminnasta?
- Mitä neurofilosofia sanoo aivojen toiminnasta?
Sivistyssanajoukon
ovat luoneet uskonnot
Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä
vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina
itsekään tajua.
Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat
luoneet sen manipuloidakseen tavallisia ihmisiä.
Manipulointi tarkoittaa käsittelyä ja se tulee
latinan sanasta manus, joka tarkoittaa kättä. Jos
manipulointi-sanaa käytetään Suomen kielessä käsitteellisessä
merkityksessä, niin sillä on usein hieman kielteinen sävy ja se
mielletään tarkoitukselliseksi harhaan johtamiseksi tai
todisteiden väärentämiseksi. Manipulointi voi tarkoittaa myös
aineellista käsittelyä.
- Manipulaatio voi olla taikurien tekemä korttitemppu.
- Yhtesöllinen manipulointi on toimintaa, jolla pyritään
saamaan joku henkilö paljastamaan salasanoja.
- Manipulaatio lääketieteessä tarkoittaa käsin, tehtyjä
hoitotoimenpiteitä.
- Kuvamanipulaatio on kuvatiedostojen käsittelyä.
- Manipulaatio tekniikassa tarkoittaa fyysistä käsittelyä.
- Manipulaattori on käsittelylaite, joka on kauko-ohjattu tai
yksinkertaisella ohjauksella varustettu automaattinen
siirtolaite.
- Manipulaattori voi olla myös henkilö, joka pyrkii
aktiivisesti vaikuttamaan toisten toimintaan ja ajatuksiin.
Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta
voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalle syytä
määritellä muita, ei-aineellisia todellisuuksia?
Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen
saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai
eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella.
Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi
kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä
kolmeen), enkelit, paholaiset jne.
Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä
mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia
todellisuuksia, joita ei välttämättä tarvita tai jotka eivät selitä
mitään tai joiden olemassaoloa ei voida kunnolla perustella.
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä on
viisaampia puhetapoja, joilla yhden todellisuuden moninaisuudesta
voidaan puhua.
William
of Ockham (1288 - 1347 tai 1348)
Tämä käsitys on Occamin partaveitsen mukainen normi.
Occamin partaveitsi (usein myös Ockhamin
partaveitsi, säästäväisyyden periaate, (principle of parsimony) on
periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän
tulee olla mahdollisimman vähäinen.
Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiseselitystent
tekijät eli tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia.
Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista
käsityksistä tulisi valita kaikkein yksinkertaisin
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että suomalaiset innostuvat usein uusista
sivistyssanoista ja käsitteistä?
- Voitaisiinko filosofian oppikirja kirjoittaa tavallisen
ihmisen 500 sanan sanavarastolla?
- Voitaisiinko filosofian sanasto kokonaan suomentaa?
- Keille suomenkielisen filosofian sanaston käytöstä olisi
hyötyä?
- Keille suomenkielisen filosofian sanaston käytöstä olisi
haittaa?
- Eikö olisi halvempaa testata ihmisen muisti yhden päivän
testillä kuin panna hänet lukemaan vierasperäisiä sanoja
viideksi vuodeksi?
- Kuinka paljon filosofian opiskelu lyhentää sinun ikääsi?
Ihmistodellisuus
karkeistuksena
Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia
tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen
väitteiden suhteen.
Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista
viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä
informaatiota.
Seuraavaa karkeistuksen matemaattista määritelmää ei tarvitse
välttämättä osata tai ymmärtää.
(Lähde: Kari Enqvistin kotisivu)
Karkeistuksella
tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin
fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia
(”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole
yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus
riippuu integrointimitasta).
Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman,
karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat
epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.
Epälineaarinen tarkoittaa matematiikassa
järjestelmää, jonka käyttäytyminen ei ole ilmaistavissa
kuvailijoidensa summana. Erityisesti epälineaariseen systeemiin ei
päde superpositioperiaate
kuten lineaariseen. Karkeasti sanoen epälineaarinenjärjestelmä ei
ole yksinkertaisesti osiensa summa tai monikerta.
Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS)
osaavat karkeistuksen.
Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän
epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota.
Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko
Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään
fysikalismiksi.
Tehtäviä
- Voiko joistain asioista puhua ilman karkeistuksia?
- Missä maanosassa asuu paljon materialistifilosofeja?
- Mistä tämä johtuu?
Ajattelevat oliot
etsivät karkeistuksia
Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla
valokuvankäsittelyohjelmilla.
Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia
värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä
voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia.
Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia
ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa. Esimerkiksi
tämän epämääräisen ja värähtelevän näytön pistejoukon ihminen näkee
tekstinä.
Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot
etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka
ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja).
Eino
Kaila.
Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-2007) ja
nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien)
merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.
Tehtäviä
- Suurenna jotain tietokoneen muistissa olevaa kuvaa (Gimp on
ilmainen Internetistä saatavilla oleva kuvankäsittelyohjelma).
Mitä havaitset?
- Pienennä jotain epätarkaa kuvaa. Mitä havaitset?
- Kuinka suuri teräväpiirtotelevision kuvaruutu vastaa parhaiten
ihmisen näkökykyä?
- Onko kuvan virkistystaajuudella merkitystä?
- Luettele kymmenen säilyvyyttä (invarianssia).
- Mitä tarkoittaa supersymmetria?
- Mitä supersymmetrian vastaisia todeisteita on löydetty?
- Miten ihmisen silmä tunnistaa eri värit?
- Miten tietokone luo värit niin, että ihmissilmä näkee ne
väreinä?
Mittakaava määrää
sen, millä asioilla on merkitystä ihmisille
Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi
radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.
Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me
hengitämme, syömme, juomme ja ulostamme molekyylejä.
Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä
aineesta tehdyissä taloissa.
Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten
bakteereita ja viruksia.
Aivojemme toiminta on sähkökemiallista. Sähkökemiallisen
tapahtumasarjan (reaktion) saamme aikaan esimerkiksi johtamalla
suolaveteen tasavirtaa kahdella hiilipuikolla.
Tehtäviä
- Mitä suolavedessä tapahtuu, kun siihen johdetaan tasavirtaa?
- Miksi lyijykynät kelpaavat veden hajoittamiseen?
- Mistä saat veden hajoittamiseen tasavirtaa?
Kaiken
selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille
edes mahdollista
Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi eliöiden
toimintaa alkeishiukkasten avulla.
Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme
koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia.
Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole
toistettavissa kokeissa havaittu.
Tehtäviä
- Mitä alkuaineita ihmisessä on?
- Mitä alkuaineita ihmisessä ei ole?
- Miten ihmisen hermosto toimii?
Eräitä
säilyvyyksiä
Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm.
hiukkaset, energia, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä
hävittää tyhjään.
Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikka emme
tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa.
Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.
Basava
Premanand.
Intialainen taikuri Basava
Premanand (1930-2009) haastoi uskonnollisen johtajan Sathya
Sai Baban (1926-2011) taikomaan tyhjästä jotain, mikä ei mahdu Sai
Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei vastannut tähän
haasteeseen.
Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua
"totuudenkaltaisuudesta".
Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu
karkeistus.
Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen
(korrespondenssiteorian) mukainen.
Vastaavuusteorian mukaan jokin väite on tosi, jos
kyseinen väite vastaa asioiden todellista tilaa.
Tämä käsitys esitellään toisaalla yksityiskohtaisesti.
Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista
heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6)
todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.
Tehtäviä
- Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation
hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?
- Onko kaikki informaatio tarpeellista?
- Onko kaikki tieto tarpeellista?
- Mitä tarkoittaa pintainformaatio?
- Mitä tarkoittaa syväinformaatio?
- Mitä tarpeetonta koulussa mielestäsi opetetaan?
- Mitä tarpeellista koulussa mielestäsi opetetaan?
Totuuden ja uskon
sekoittaminen keskenään
Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin
uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.
Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden
jälkeisestä yhteiskunnasta".
Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa
totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun
yksilön etujen vuoksi.
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien mielestä tiukasti
kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden
jälkeinen yhteiskunta.
Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti
totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan.
Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa
totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.
Tehtäviä
- Keksikää vieraskielinen sana, joka kuvaa ”totuudenjälkeistä
yhteiskuntaa” (= post jotakin).
- Miksi useimmat uskonnot vastustavat voimaperäisesti ateismia?
- Miksi uskonnot yleensä vastustavat myös aineellista
todellisuuskäsitystä?
Dialektinen
materialismi
Dialektisen materialismin sanoja:
Dialektiikka (muinaiskreikaksi διαλεκτική τέχνη,
dialektikē tekhnē) on antiikin kreikkalaisten keksimä ja
filosofien käyttämä keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin
etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, kumoamaan ristiriitaisia
käsityksiä tai voittamaan vastapuoli väittelyssä.
Eri filosofit ovat käyttäneet sanaa eri aikoina erilaisessa
merkityksessä omien mieltymystensä mukaan. Sana dialektiikka on
muodostettu kreikan kielen teonsanasta dialegesthai, joka
tarkoittaa 'keskustella'.
Objektiivinen idealismi on käsitys, jonka mukaan
todellisuuden määräävä henkinen perusaines on riippumaton yksilön
tietoisuudesta.
Teesi (kreik. θέσις) on
lyhyeen muotoon saatettu väite, väittämä, joka otetaan
keskustelun tai väittelyn kohteeksi, tai logiikassa
todistettavaksi.
Antiteesi on sanojen
tai lausekkeiden vastakkaisuuteen perustuva tekstin rakentamisen
keino: sanat tai lauseet kuvaavat siis päinvastaisia asioita,
eli ovat toistensa vastakohtia. Filosofiassa antiteesi
tarkoittaa vastaväitettä.
Synteesi on teesin ja
antiteesin yhdistelmä.
Karl
Marx.
Dialektinen materialismi on Karl
Marxin ja Friedrich
Engelsin luoma materialismin muoto, joka yhdisti Hegelin
luoman idealistisen dialektiikan materialismiin siten, että
Hegelin dialektiikasta poistettiin objektiivinen idealismi ja sen
tilalle tuli aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi).
Dialektiikan peruslait ovat
- Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten
määrällisiksi muuttumisen laki
- Vastakohtien ykseyden ja taistelun laki
- Kieltämisen kieltämisen laki
Olion ominaisuudet ovat jonkin oliolle luonteenomaisen,
oleellisen ilmausta. Tuo oleellinen on olion laatu. Laatu on
enemmän kuin oleellisten ominaisuuksien kokonaisuus, sillä se
ilmaisee olion ykseyttä, eheyttä, sen suhteellista pysyvyyttä ja
samuutta itsensä kanssa.
Laatu liittyy kiinteästi olion rakenteellisuuteen, toisin sanoen
olion muodostavien ainesosien ja ominaisuuksien tiettyyn
järjestäytymismuotoon, ja siksi se ei ole pelkkä ominaisuuksien
yhdistelmä, vaan niiden muodostama ykseys ja kokonaisuus.
Määrän ja laadun oleellinen eroavuus ilmenee siinä, että olion
joitain määrällisiä ominaisuuksia voidaan muuttaa aiheuttamatta
itsessään oliossa mitään merkittäviä muutoksia. Määrälliset
muutokset tapahtuvat jatkuvasti ja vähittäisesti, kun taas
laadulliset muutokset jatkuvuuden, vähittäisyyden keskeytyksenä.

Ovatko
yllä olevan kuvan kuplat ilmaa vai vesihöyryä?
Laadulliset muutokset tapahtuvat harppauksittain. Esimerkkeinä
määrällisistä muutoksista on esitetty muun muassa kappaleen
lämpötilan muutos, tuloerojen kasvu ja tuotantovälineiden
omistuksen keskittyminen kapitalismissa. Esimerkkeinä
laadullisista muutoksista ovat muun muassa aineen olomuodon
muutos, yhteiskunnallinen vallankumous ja
porvarillis-demokraattisen valtion muuttuminen fasistiseksi.
Kaikille olioille ja tapahtumasarjoille on ominaista sisäinen
ristiriitaisuus, ja juuri se on niiden kehityksen lähde ja
liikevoima. Dialektinen ristiriita ei kuitenkaan ole sama asia
kuin looginen ristiriita. Vastakohtien ykseyden ja taistelun lain
mukaan jokainen esine ja ilmiö on vastakohtien ykseyttä. Tämä
merkitsee ennen kaikkea sitä, että kaikille olioille ovat
ominaisia sisäisesti ristiriitaiset puolet.
Kieltämisen kieltämisen laki määrää kehityksen suunnan.
Kieltäminen tarkoittaa siinä olion vanhan olotilan kieltämistä,
joka liittyy sen laadulliseen muutokseen. Ensimmäistä tällaista
kieltämistä seuraavaa toista kieltämistä nimitetään kieltämisen
kieltämiseksi.

Kieltämisen kieltäminen on synteesi olion alkumuodosta ja
ensimmäisen kieltämisen aikaansaamasta sille vastakkaisesta
muodosta. Kaksinkertainen kieltäminen johtaa alkumuodon joidenkin
piirteiden palauttamiseen.
Teesin, antiteesin ja synteesin kokonaisuus on esimerkki
kieltämisen kieltämisestä (teesi on alkumuoto, antiteesi seuraa
ensimmäistä kieltämistä ja kieltämisen kieltäminen synnyttää
synteesin).
Kieltämisen kieltäminen määrää kehityksen suunnan siten, että
kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen ja alemmasta
korkeampaan. Tämän kehityksen luonteenomainen piirre on
peruuttamattomuus, eli kehityksen yleisenä taipumuksena ei voi
olla liike taaksepäin (korkeammista muodoista alempiin,
monimutkaisista yksinkertaisiin).
Dialektiikkaan kuuluu peruslakien ohella myös muita piirteitä.
Materialistisen dialektiikan erotteluja ovat
- yksityinen, erikoinen ja yleinen
- syy ja vaikutus
- välttämättömyys ja sattuma
- mahdollisuus ja todellisuus
- sisältö ja muoto
- olemus ja ilmiö
Tiedostuksessa on kaksi osapuolta, kokija (subjekti, ihminen) ja
kohde (objekti), jonka kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Ihmisten
esineellistä aineellista toimintaa sanotaan dialektisessa
materialismissa käytännöksi.
Tieto on inhimillisen toiminnan tulos. Puolueeton (objektiivinen)
totuus tarkoittaa tietoa, jonka sisältö ei riipu kokijasta
(subjektista, ihmisestä).
Dialektisen materialismin tieto-oppi tunnustaa sekä ehdottoman
(absoluuttisen) että suhteellisen totuuden olemassaolon.
Dialektisen materialismin mukaan tiedon totuuden arviointiperuste
on viime kädessä tiedon perustana olevassa toiminnassa eli
yhteiskuntahistoriallisessa käytännössä. Tiedon sisältö on
puolueeton (objektiivinen) todellisuus ja tiedon perusominaisuus
on kohteen heijastaminen sellaisena kuin se on.

J.
V. Stalin.
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, millä tavalla dialektiikan lait eroavat
luonnonlaeista.
- Tutkikaa sitä, mistä johtui, että niin viisas mies kuin Karl
Marx kannatti Hegelin dialektiikkaa.
- Miksi J. V. Stalin ei
esittele Hegelin dialektista logiikkaa teoksessaan Dialektisesta
ja historiallisesta materialismista : Sverdlovin
yliopistossa syyskuussa v 1938 pidetyt luennot
- Pohtikaa sitä, kirjoittiko nämä luennot Stalin itse vai hänen
filosofisihteerinsä O. W. Kuusinen.
Historiallinen
materialismi
Materialistinen historiankäsitys eli historiallinen
materialismi on dialektisen materialismin mukainen
yhteiskuntatieteellinen ja filosofinen käsitys.
Materialistinen historiankäsityksessä eli historiallisessa
materialismissa filosofinen materialismi ulotetaan luonnon
tiedostamisesta ihmisyhteiskunnan tiedostamiseen.
Historiallisen materialismin tutkimuskohde on yhteiskunta.
Historiallisen materialismin mukaan tuotanto viime kädessä määrää
muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet
jaetaan aineellisiin ja aatteellisiin, joista jälkimmäiset
muodostavat edellisten yläpuolella olevan päällysrakenteen.
Aineelliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta.

Historiallisen materialismin mukaan yhteiskuntia on seuraavia
tyyppejä:
- alkukantainen yhteiskunta
- orjanomistusyhteiskunta
- feodaalinen yhteiskunta
- kapitalistinen yhteiskunta
- kommunistinen yhteiskunta
Kukin listassa oleva tyyppi on edellistä korkeampi, ts.
tuotantovoimien kehitysaste on siinä edellistä korkeampi.

Historiallisen materialismin mukaan luokat ovat sellaisia
ihmisryhmiä, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea sen mukaan,
mikä on niiden paikka suhteessa taloudelliseen tuotantoon. Luokat
eroavat toisistaan myös sen mukaan, millä keinoin ja missä määrin
ne saavat osansa yhteiskunnallisesta tulosta.
Luokkataistelun synnyttää eri luokkien aseman vastakkaisuus
yhteiskunnassa ja niiden etujen välinen ristiriita. Kommunistisen
puolueen manifestissa (julistuksessa, 1848.)
sanotaan:
Vapaa
ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja,
ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja
sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet
keskeytymätöntä, milloin peitettyä, milloin avointa taistelua,
mikä on päättynyt joka kerta koko yhteiskunnan
vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien
yhteiseen häviöön.
Luokkia sanotaan antagonistisiksi, jos niiden edut ovat
vastakkaiset ja sovittamattomat. Antagonistisia luokkia ovat mm.
orjanomistajat ja orjat.
Antagonisti on tarinassa sankarin tai protagonistin
päävastustaja. Käsitteen alkuperä on kreikan kielen sanoissa
anti (vasta) ja agonistes (taistelu), ja käsite merkitsee
suomeksi ”vastustajaa”

Historiallisen materialismin mukaan yhteiskunnallinen
vallankumous on sellainen laadullinen harppaus yhteiskunnan
kehityksessä, minkä tuloksena toinen yhteiskuntataloudellinen
muodostuma vaihtuu toiseen.
Historiallisen materialismin mukaan yhteiskunnallisten
vallankumousten syvin syy on uusien tuotantovoimien ja aikansa
eläneiden tuotantosuhteiden välisessä ristiriidassa.
Tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välinen ristiriita ilmenee
luokkien yhteentörmäyksenä.
Taloudellisella alalla yhteiskunnallisen vallankumouksen
päätarkoituksena on ratkaista kehittyvien tuotantovoimien ja
aikansa eläneiden tuotantosuhteiden välinen ristiriita ja
poliittisella alalla vallankumous ratkaisee aikansa eläneen
poliittisen päällysrakenteen ja muovautuvien uusien taloudellisten
suhteiden eli taloudellisen kehityksen kypsyneiden tarpeiden
välisen ristiriidan.

Vallankumouksen perustunnusmerkkinä on valtiovallan siirtyminen
toisen luokan käsistä toisen luokan käsiin. Vastavallankumous
tarkoittaa vallan palauttamista entiselle hallitsevalle luokalle.
Historiallisen materialismin eräs perusväittämä on, että kansa on
tärkein historian luoja, historian todellinen tekijä. Käsite
kansanjoukot on historiallisesti muuttuva.
- sen ytimenä ovat aineellisia hyödykkeitä tuottavat
työtätekevät joukot
- se käsittää yhteiskunnan kansanvastaista huippukerrosta ja
taantumuksellisia luokkia vastustavan väestön enemmistön
- siihen kuuluvat kaikki yhteiskunnalliseen kehitykseen
myötävaikuttavat sosiaaliset kerrokset.
Historiallisen materialismin mukaan historiallisen kehityksen
arvosteluperuste on tuotantovoimien kehitystaso. Tässä kuitenkaan
tuotantosuhteita ei eristetä tuotantovoimista, esim. laskemalla
tuotantovoimien kehitystasoksi pelkkä tekninen kehitystaso.

Tehtäviä
- Mistä johtuu, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, mikä on
edistystä ja mikä on taantumusta.
- Ottakaa selvää siitä, mitä mieltä Sir Karl Popper oli
historiallisesta materialismista.
- Historiallisen materialismin mukaan ihmiskunnan henkinen
ylärakenne kehittyy tuotantovoimien kehittyessä. Mitä tapahtuu
historiallisen materialismin mukaan, jos tuotantovoimat
taantuvat?
Tiedon
lajeja
Tiedon lajeista
Vaikka ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä tieto on, erilaisia tiedon
luokitteluja löytyy vaikka kuinka paljon.
Esimerkki:
- arvioiva tieto
- numerotieto
- selitykset
- tieteellinen tieto
- toteutumismahdollisuustieto
- väitetietotieto
- välineellinen tieto
- yleinen tieto
Tässä oppikirjasarjassa käsitellään vain niitä tiedon lajeja, joilla
on merkitystä lukion filosofian opinnoille.
Immanuel Kantin
lajittelut
Immanuel
Kant.
Immanuel Kant (1724 – 1804, nimeä ei tarvitse muistaa
ylioppilaskirjoituksissa) luokitteli tiedon lajit seuraavasti.
Synteettinen tieto
Lause "John Smith on 180 cm pitkä" antaa meille sellaista tietoa,
jota emme ennen hänestä tienneet. (Tässä oletetaan, että tieto on
meille uusi.) Tällaista tietoa kutsumme synteettiseksi tiedoksi.
Synteettinen
on laatusana, jolla tarkoitetaan synteesillä syntynyttä tai
synnytettyä asiaa. Synteettisellä voidaan tarkoittaa myös
keinotekoisesti tuotettua, esimerkiksi synteettistä ääntä.
"Synteettistä" käytetään tarkentavana määreenä mm. seuraavissa:
- synteettinen filosofia
- synteettinen propositio
- synteettinen kemia
- synteettinen kieli
- synteettinen kuitu
- synteettinen geometria
- synteettinen öljy
Analyyttinen tieto
Lause "vanhapoika on naimaton mies" ei anna meille uutta tietoa
vanhastapojasta. "Vanhapoika" sisältää jo tiedon "naimaton mies".
Tällaista määritelmätietoa Kant kutsui analyyttiseksi tiedoksi.
Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tieto on
tällaista tietoa.
Analyyttinen
on laatusana, joka kuvaa erittelevää henkilöä tai järjestelmää,
joka perustuu asian erittelyyn.
Analyyttistä käytetään tarkentavana määreenä mm. seuraavissa:
- Analyyttinen filosofia
- Analyyttinen geometria
- Analyyttinen funktio
- Analyyttinen kone
- Analyyttinen kemia
- Analyyttinen kieli
A posteriori -tieto
Lause ”tämä kirja on sininen” on joko tosi tai epätosi. Sen totuus
voidaan tarkistaa kokemuksen avulla, katsomalla kirjaa. Tällaista kokemuksesta riippuvaa tietoa
Kant kutsui a posteriori
-tiedoksi.
"A priori" tarkoittaa samaa kuin 'ennen' ja "a
posteriori" samaa kuin 'jälkeen'.
A -priori -tieto
Lause ”17 + 5 = 12” on tosi kokemuksesta riippumatta. Mikään
myöhempi havainto ei sen totuutta kumoa. Tällaista kokemuksesta
riippumatonta tietoa Kant kutsui a
priori -tiedoksi.
"A priori" tarkoittaa samaa
kuin 'ennen' ja "a
posteriori" samaa kuin 'jälkeen'.
Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tiedot ovat
analyyttisia ja a priori.
Yleisen käsityksen mukaan kokemustieteen tiedot ovat synteettisiä ja
a posteriori.
Koska analyyttiset tiedot ovat aina tosia (voidaan myös sanoa, että
ne ovat aina päteviä eli valideja), ei voi olla analyyttistä tietoa
a posteriori (= kokemuksesta riippuvaa).
|
Analyyttinen
tieto |
Synteettinen
tieto |
| A priori tieto |
On olemassa |
Paljon
kiistaa |
| A
posteriori -tieto |
Ei voi olla
olemassa |
On olemassa |
Tehtäviä
- Mistä johtuu se, että ihmisten mielipiteet jakautuvat jyrkästi
kysymyksessä siitä, onko olemassa synteettistä a priori tietoa?
- Mistä johtuu, että mielipiteet jakautuvat, vaikka filosofit
ovat hyvin eri mieltä siitä, mitä tieto on?
- Miksi looginen empirismi vastustaa synteettistä tietoa a
priori?
- Millä tavalla yllä olevan nelikentän sisältö riippuu siitä,
miten käsitteet määritellään?
- Mistä johtuu, että filosofit ovat kovasti erimielisiä siitä,
miten eräät käsitteet pitäisi määritellä?
Immanuel Kantin
empiirinen realismi
Kant erottaa toisistaan oliot
sinänsä ja ihmisen tiedettävissä olevat oliot. Emme voi
tietää sitä, ovatko aika ja avaruus olioiden sinänsä ominaisuuksia.
Ne ovat ilmiöiden välttämättömiä piirteitä. Kant sanoi, että hänen
ajattelunsa sopii yhteen empiirisen
realismin kanssa. Tällä hän tarkoitti sitä, että että
kokemuksen kohteena olevat ilmiöt ovat todellisia eivätkä
kuviteltuja tai pelkkiä mielen luomuksia.
Ulkoiset oliot ovat Kantin mielestä havainnoista riippumatta
olemassa. Tiedon kohteina ne kuitenkin asettuvat ihmismielen
todellisuuteen sijoittamaan viitekehykseen.
Kant ajatteli, että kokemus on väistämättä ajan ja avaruuden sekä
perusluokkien (kategorioiden) jäsentämää.
Ilmiömaailma: Kantille
aistiminen ei tarjonnut arviointiperustetta olion olemassaololle.
Sen sijaan aistimisen olosuhteet ja ymmärryksen luokat tarjosivat
tiedolliset olosuhteet, jotka mahdollistivat sen, että voimme tietää
jotain ilmiömaailman eli meille ilmenevän todellisuuden olioista.
Kantin mukaana tietokyky koostuu kolmesta osa-alueesta:
aistimellisuudesta, ymmärryksestä ja järjestä.
Aistimellisuus on tietokyvyn se osa, joka mahdollistaa
aistivaikutelmien vastaanottamisen ja siis olioiden havaitsemisen.
Puhdas havainto on sellainen
havaintokokemus, jolla ei ole vielä mitään käsitteellistä sisältöä,
vaan jossa havainto on jäsentynyt vain hahmotushyvyn perusmuotojen,
ajan ja avaruuden, mukaan.
Puhtaasta havainnosta syntyy käsitteellisiä arvostelmia vasta, kun
niihin sovelletaan ymmärryksen ennakkoehtoja.
Puhtaita havaintoja ovat Kantin mukaan aika ja avaruus.
Tehtäviä
- Missä iässä ihminen oppii sanan "aika"?
- Missä iässä ihminen oppii sanan "avaruus"?
- Missä iässä ihminen oppii komentamaan muita?
- Miten hahmot tunnistava kone on mahdollinen?
- Millä tavalla uudet havaintojen tekovälineet ja havaintojen
tallentamisvälineet vaikuttavat havaintotiedon luotettavuuteen?
- Mitä neurologia sanoo havaitsemisesta?
- Mitä neurofilosofia sanoo havaitsemisesta?
Kiista
kantilaisten ja ja loogisen empirismin välillä
Siitä, onko olemassa synteettistä a priorista tietoa, on jatkuvasti
kiistaa.
Loogisen empirismin pääväite on, ettei ole olemassa
synteettistä apriorista tietoa.
On syytä todeta, että useimmat loogisen empirismin suomalaiset
vastustajat eivät edes mainitse loogisen empirismin pääväitettä vaan
kokonaan muita väitteitä, joita voidaan hyvällä syyllä pitää
olkinukkeina.
Tehtäviä
- Mistä johtuu se, että jotkut analyyttisen filosofian
koulukuntaan kuuluvat kuitenkin kannattavat loogisen empirismin
pääväitettä.
- Missä määrin yllä oleva kiista johtuu käsitteiden
määritelmistä?
- Milla tavalla eri mieltä olevat määrittelevät sen, mitä tieto
on?
Ymmärryksen
kategoriat
Kantin mukaan emme voi käsittää mielekkäästi sellaisia asioita,
jotka ovat ajan ja paikan ulkopuolella tai jotka eivät ole
rakentuneet ymmärryksen
kategorioiden eli luokkien, kuten substanssin eli
perusaineksen ja kausaliteetin eli syysuhteen, mukaisesti. Vaikka
emme voikaan käsittää sellaisia olioita, ei ole mitään tapaa
osoittaa, että sellaisia olioita ei ole.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, miten kommunismi vaikutti filosofian
muoteihin.
- Ottakaa selvää siitä, miten kansallissosialismi vaikutti
filosofian muoteihin.
- Ottakaa selvää siitä, miten ns. kylmä sota vaikutti filosofian
muoteihin.
- Ottakaa selvää siitä, miten uskonnot vaikuttavat filosofian
muoteihin.
- Jos jonkin valtion johtajat kannattaisivat loogista
empirismiä, olisiko siinä maassa filosofian professoreita, jotka
kannattavat loogista empirismiä?
Syysuhde eli
kausaliteetti
David
Hume.
David Humen mukaan syysuhde perustuu kokemukseen. Se
perustuu kokemukseen vaikka sen käyttöön olisi ihmisen
kajikehityksen (evoluution) luoma perinnöllinen valmius.
Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä
eliöiden perintotekijöissä tapahtuu satunnaisia muutoksia.
Tarkastellaan seuraavaa väitettä:
"Jokaisella
tapahtumalla on syynsä."
Tapahtuman määritelmän perusteella ei voida päätellä, että sillä
olisi syynsä.
Väitteen todistaminen kokemuksen avulla on mahdotonta, sillä pitäisi
tutkia kaikki nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ja todeta,
että niillä on syynsä.
Onko väite synteettinen a priori? Vai onko se epätosi? Vai onko se
sellainen tosi väite, jonka totuutta emme voi tietää?
Se, löytyykö sellaisia väitteitä, jotka ovat synteettisiä a priori,
riippuu myös siitä, miten määrittelemme tiedon.
Nykyään on monenlaisia informaation käsitteitä, jotka ovat enemmän
tai vähemmän sukua tiedon käsitteelle.
Yleisin käsitys on se, että lause "jokaisella
tapahtumalla on syynsä", sikäli kuin se on tosi, on tosi
kokemuksen perusteella.
Tehtäviä
- Laadi tapahtuman määritelmä
- Käyttävätkö eläimet ja kasvit syysuhdetta.
- Millä tavalla syysuhde liittyy muistiin?
- Miten tietokoneet selvittävät syitä ja seurauksia?
- Miten tietojenkäsittelytieteilijät ovat saaneet tietokoneet
tunnistamaan syysuhteita?
- Millä tavalla energia liittyy tapahtumien syihin?
- Mitkä tietokoneen toiminnat perustuvat laitteen ominaisuuksiin
ja mitä toiminnat vaativat ohjelman?
- Mikä on tietokoneen käyttöjärjestelmä?
- Millainen on ollut tietokoneen evoluutio?
John Locke ja a
priori
John
Locke.
John Locke (1632 – 1704) hylkäsi a priori- ajattelun. Hänen
mielestään ei ollut olemassa a priori ( = kokemuksesta
riippumatonta) tietoa. Hän väitti, että kokemuksemme kohteet ovat
lähteitä, joista voimme saada tietoa todellisuudesta. Ensisijaiset
(=mitattavat) ominaisuudet esittävät mitä kohteet ovat, toissijaiset
(subjektiiviset) ominaisuudet eivät sitä tee.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millaista matematiikan ja logiikan tieto
oli Locken mielestä.
Willard Van Orman
Quine ja jako analyyttisiin ja synteettisiin väitteisiin
Willard
Van Orman Quine.
Willard Van Orman Quinea käsittelevän artikkelin lähteinä
on käytetty Quinen teosta From a
logical point of view, Harper Torchbooks, 1963 sekä
Internetistä vapaasti saatavilla olevia artikkeleita. Artikkeli on
suomennettu, mutta sitä ei ole suomeksi Internetissä.
Suomenkielinen artikkeli on teoksessa Ajattelu, kieli, merkitys,
analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, toimittanut Panu
Raatikainen, Gaudeamus, painosta vuodelta 2008 on edelleen
myytävänä. Samassa teoksessa on Quinen artikkeli Käännös
ja merkitys. Viimeksimainitusta Quinen virheet tulevat
mielestäni vielä paremmin esiin.
Valitan esityksen vaikeatajuisuutta, mutta vaikeatajuisuudelle ei
voida mitään, koska asia on vaikeatajuinen.
Taustaa
1930- ja 1940-luvuilla Quine alkoi epäillä analyyttisten ja
synteettisten väitteiden erottelun pätevyyttä.
Analyyttiset väitteet ovat tosia vain sanojensa
merkityksen nojalla (esimerkiksi ”Kaikki poikamiehet ovat
naimattomia”), ja synteettiset väitteet ovat tosia todellisuuden
tosiseikkojen nojalla (esimerkiksi ”strutsi ei osaa lentää”).
Tämä erottelu oli keskeinen loogiselle empirismille (joka on juuri
sitä ”empirismiä”, josta hän puhuu artikkelissaan ”Empirismin
kaksi dogmia” em. teoksessaan).
Quine
loogista empirismiä vastaan
Quinen arvostelua on käytetty ensisijaisesti loogisen empirismin
vastustamiseen.
Mitä
Quine väitti
Quine hyväksyi sen, että analyyttiset väitteet ovat tosia jo
pelkästään merkitystensä nojalla.
Toisin kuin muut, Quine kuitenkin piti määritelmää huonona.
Arkikielen käsittein Quine hyväksyi analyyttisten väitteiden olevan
niitä, jotka ovat tosia merkitystensä nojalla, mutta hän väitti,
että tässä yhteydessä käytetty totuuden käsite oli määritelmältään
huono.
Tässä oppimateriaalissa on toisaalla ehdotettu koko
analyyttisen totuuden käsitteen poistamista siitä syystä, että
sisällöllisesti tyhjistä matematiikasta ja logiikasta ei pidä
puhua totuuksina vaan kalkyyleinä sekä siitä syystä, että
määritelmiä ei tule pitää tosina tai epätosina.
Quinen ajattelu esitetään usein virheellisesti siten, että hänen
väitetään olleen sitä mieltä, että kaikki väitelauseet ovat
sellaisia, jotka voivat olla kokemuksen perusteella joko tosia tai
epätosia.
Esimerkiksi on väitetty, että Quinen mukaan väitteen ”kaikki
poikamiehet ovat naimattomia” totuus riippuu ei-välttämättömästä
tosiasiasta, kun Quine epäili myös välttämättömien ja kokemukseen
perustuvien tosiasioiden erottelua.
Musta
afrikkalainen hiilikellarissa.
Quinen keskeinen vastalause analyyttisyyttä vastaan oli osa hänen
arvosteluaan merkityksen samuutta vastaan, eli sitä käsitystä
vastaan, jonka mukaan väite on analyyttinen vain jos se on
merkitykseltään vastaava väittämän ”kaikki mustat asiat ovat mustia”
tai muun loogisen totuuden kanssa.
Tässä oppimateriaalissa vastustetaan sanan "totuus"
käyttämistä analyyttisistä totuuksista kokonaan eri perusteilla
kuin mitä Quine teki.
Tehtäviä
Käsitteet
ja kokemustieto
Vastaväite merkityksen samuutta vastaan liittyy käsitteisiin
liittyvän kokemustiedon ongelmaan. Tavallisesti ajattelemme, että on
olemassa erotus väitteen ”kaikki naimattomat miehet ovat
poikamiehiä” ja ”on ollut olemassa mustia koiria” välillä, mutta
kuka tahansa osaava suomen kielen puhuja hyväksyy molemmat väitteet
kaikissa olosuhteissa (poissulkien tapaukset, joissa häntä uhataan
tai lahjotaan).
Tämä johtuu siitä, että suomen kielen puhujilla on myös pääsy
”käsitteisiin liittyvään kokemustietoon” mustien koirien
olemassaolosta (menneinä ajanhetkinä).
Quinen mukaan ei ole mahdollista tehdä eroa yleisesti tiedetyn
käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ja käsitteellisen
(analyyttisen) totuuden välille.
Tässä oppimateriaalissa ajatellaan, että tämä ero
voidaan tehdä ja että analyyttisen tiedon käsite pitäisi poistaa
kokonaan muista syistä eli niistä syistä, joita yllä ja toisaalla
tässä aineistossa on esitetty.
Quinen mukaan analyyttiset väitteet ovat sellaisia,
jotka voidaan synonyymeja vaihtamalla muuntaa muodollisiksi
totuuksiksi.
Kute Jaakko Hintikan alempana olevasta tekstistä ilmenee, Quine
on tässä luonnollisen kielen historioitsija eikä ota huomioon
tieteen myöhempää kehitystä.
Tehtäviä
- Miten käsitetieto ja kokemustieto voidaan erottaa toisistaan?
- Millä tavalla käsitteet ovat kehittyneet Quinen em. artikkelin
jälkeen?
- Millä tavalla kokemustiedon käsittelymenetelmät ovat
kehittyneet Quinen em. artikkelin jälkeen?
Samanmerkityksisyys
Quine pitää ongelmallisena sitä, mistä voimme tietää joidenkin
ilmausten olevan samanmerkityksisiä.
Sanakirjaan vetoaminen ei auta, koska voidaan kysyä sitä, mistä
sanankirjan tekijä on tiennyt asian.
Emme voi vedota merkityksen samuutta selittäessämme siihen, että
samanmerkityksiset ovat analyyttisiä totuuksia, koska juuri
analyyttinen totuushan tässä oli tarkoitus määritellä, joten tällöin
kierrettäisiin kehää.
Emme voi vedota yleiseen kielenkäyttöön, koska tällöin analyyttiset
totuudet olisivatkin kokemusperäisiä synteettisiä totuuksia.
Quinen oman filosofian ongelmana on pidetty sitä, että se ei anna
mitään vaihtoehtoista vakuuttavaa selitystä sille, miksi jotkin
lauseet sitten tuntuvat ilman muuta analyyttisiltä ja toiset taas
eivät.
Quinen arvostelua analyyttisyyttä ja saman merkityksisyyttä kohtaan
voidaan myös lähestyä mahdollisuuden käsitteen kautta.
Perinteinen käsitys merkityksestä väittää, että merkityksellinen
lause liittyy alueeseen mahdollisten maailmojen tilassa.
Quinen mukaan tällainen ajatus mahdollisten maailmojen alueesta on
ongelmallinen, koska hänen mukaansa ei ole eroa yleisesti ja
varmasti totena pidettyjen väitteiden totuuksien sekä
välttämättömien totuuksien välillä.
Tehtäviä
- Mikä ero on yleisesti totena pidettyjen ja merkityksen
perusteella tosilla väitteillä?
- Miten tieto kielestä eroaa tosiasioita käsittelevätä tiedosta?
- Mihin tieto samanmerkityksisyydestä perustuu?
Olemassaolon
suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus
Keskeiset periaatteet käännöksen epätäsmällisyyden ja muiden Quinen
väitteiden taustalla ovat ontologinen (olemassaolon) suhteellisuus
ja konfirmaatioholismi.
Konfirmaatioholismi tai tietoteoreettinen holismi
on käsitys, jonka mukaan yksittäistä tieteellistä käsitystä ei
voida koetella eristyksissä, vaan käsityksen koetteleminen riippuu
aina muista käsityksistä ja oletuksista.
”Konfirmaatio”-sanan juuret ovat latinan sanassa
”confirmare”, joka tarkoittaa vahvistamista.
Holismi (kreik. ὅλος, holos; ’kokonaisuus’) on filosofinen
käsite. Holismin arkimääritelmän mukaan kokonaisuus on enemmän
kuin osiensa summa, mutta täsmällisemmin ilmaistuna holismilla
tarkoitetaan sitä, että jonkin kokonaisuuden ominaisuudet ovat
enemmän kuin sen osien ominaisuuksien summa.
Alimääräytyneisyys (teorioiden kokeellinen
alimääräytyneisyys) on tieteenfilosofinen käsite, jolla viitataan
käsitysten ja niitä tukemaan tarkoitetun kokeellisen
todistusaineiston väliseen suhteeseen. Alimääräytyneisyydellä
tarkoitetaan sitä, että millekään käsitykselle kokeellinen
aineisto ei yksistään kykene määrittämään sitä, onko käsitys vai
jokin sen kanssa kilpaileva käsitys oikea. Käsitys on
alimääräytynyt silloin jos on olemassa toinen kilpaileva käsitys,
joka on epäyhteensopiva ensimmäisen käsityksen kanssa, mutta sopii
yhtä hyvin yhteen kokeellisen aineiston kanssa.
Alkuehtona Quinen kokonaisvaltaisuudelle on, että kaikki käsitykset
(ja niistä johdetut väitelauseet) ovat kokemustiedon alimääräämiä -
eli vaikka monet käsitykset eivät ole oikeutettuja, koska ne eivät
sovi yhteen tietojemme kanssa tai ovat liian monimutkaisia, on
olemassa monia vaihtoehtoisia käsityksiä jotka ovat yhtä
oikeutettuja.
Esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten oletus, että havaitsemattomat
Olymposvuoren jumalat ovat olemassa, olisi epätosi, ja meidän
sivilisaatiomme oletus niin ikään havaitsemattomista
elektromagneettisista aalloista olisi puolestaan tosi, ovat molemmat
oikeutettuja vain siksi, että ne selittävät havaintomme.
Tehtäviä
- Etsikää esimerkkejä alimääräytyneistä käsityksistä
- Mistä alimääräytyneisyys tavallisesti johtuu?
- Voidaanko alimääräytyvyydestä päästä eroon?
- Onko alimääräytyneisyys todellisuuden osa vai ihmisen kykyjen
aiheuttama rajoitus?
- Mistä syystä Quine liioittelee alimääräytyneisyyden
merkitystä?
Empirismin
kaksi dogmia
Quine lopettaa artikkelinsa ”Empirismin kaksi dogmia” seuraavasti:
”Empiristinä ajattelen yhä
tieteen käsitteellistä järjestelmää työkaluna, joka viime
kädessä ennustaa tulevaisuuden kokemukset menneiden kokemusten
valossa.
Fyysisiä olioita ei tuoda käsitteellisesti tilanteisiin
käyttökelpoisina välittäjinä niiden kokemuksen antaman
määritelmän mukaan, vaan ainoastaan palauttamattomina väitteinä,
joita voidaan tietoteoreettisesti verrata Homeroksen eeposten
jumaliin; ja pidän tieteellisenä virheenä uskoa toisin.
Mutta käsitteellisen perustan kannalta fyysiset oliot ja jumalat
eroavat vain asemaltaan eivätkä laadultaan. Nämä molemmat oliot
astuvat käsityksiimme vain aikansa väittäminä.”
Pierre Duhem (1861–1916) .
Quinen olemassaolon suhteellisuus sai hänet yhtymään Pierre
Duhemiin siinä, että mille tahansa kokemuksen havaintojen
joukolle on aina olemassa useampia käsityksiä, jotka voivat selittää
sen. Duhemin kokonaisvaltaisuus oli paljon rajoitetumpaa kuin
Quinen.
Duhemille alimääräytyneisyys pätee vain fysiikkaan tai ehkä
luonnontieteisiin, kun taas Quinelle se päti kaikkeen ihmisen
tietoon kokonaisuutena.
Näin ollen, vaikka on mahdollista todentaa tai kumota kokonaisia
käsityksiä, on silti mahdotonta todentaa tai kumota yksittäisiä
väittämiä.
Melkein mikä tahansa yksittäinen väittämä voidaan Quinen mukaan
”pelastaa”, jos olemme valmiit tekemään (mahdollisesti hyvin suuria)
muutoksia käsillä olevan käsityksen muissa kohdissa.
Quinelle tieteellinen ajattelu muodostaa yhtenäisen verkon, jonka
mitä tahansa osaa voidaan muuttaa kokemustiedon valossa, ja jonka
mitä tahansa yksittäistä kohtia voidaan puolustaa mitä tahansa
kokemustietoa vastaan.
Loogisten empiristien todennusperiaatteen ongelmana Quine piti sitä,
että siinä ulkoista todellisuutta koskevat väitteet pitäisi
palauttaa välittömiksi elämyksiä koskeviksi väitteiksi. Kukaan ei
ole kuitenkaan pystynyt tällaiseen, ja Quine oli sitä mieltä, että
siihen ei pystytä jatkossakaan.
Siksi Quine hylkäsi ajatuksen yksittäisten kokemuksesta irrotettujen
väitteiden todennuksesta ja kumoamisesta ja ehdotti, että totuus
kokonaisuudessaan arvioitaisiin aina koko tietomäärää koskevana
yksittäisten lauseiden sijaan.
Tätä käsitystä vastaan voidaan laittaa koko se
arvostelu, jota totuuden yhteensopivuuskäsitystä ja totuuden
yksimielisyyskäsitystä vastaan on esitetty.
Tehtäviä
- Mikä oli jyrkkien empiristien (Locke ja Quine) käsitys
matematiikasta?
- Millä tavalla tietokoneiden käyttämät kielet johdetaan
havainnoista?
- Mitä Quine ajatteli uskonnoista?
Jaakko Hintikka
Quinen ajattelusta
Lähde: Pertti Lindforsin 75 -vuotisjuhlakirja,
Luonnonfilosofinen seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.
(kansantajuistettu esitys, alkuperäinen esitys on
Internetissä)
Logiikan
ja matematiikan analyyttisyys
Ehkä selväpiirteisin asia, jonka kohdalla loogisten empiristien
käsityksille voidaan antaa kunnianpalautus, on heidän väitteensä
loogisten ja matemaattisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.
Tässä väitteessä ei ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä
paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia
tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.
Ernst Mach.
Tätä tyhjyysväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst
Mach (1838 – 1916), Wienin piirin henkinen isä.
Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan
perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.
Lauselogiikassa voidaan määritellä informaation käsite erittäin
luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen
avulla.
Loogisten
totuuksien informaatiosisältö on nolla
Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden
informaatiosisältö on nolla.
Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä
loogisten totuuksien tyhjyydestä.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että 2 + 2 = 4 ei anna meille uutta tietoa?
- Vaikka tietosanakirjojen käsitemääritelmät eivät anna uutta
tietoa, tietosanakirjoja kuitenkin tarvitaan. Miksi niitä
tarvitaan?
- Mikä on satunnaisen lukujoukon informaatiosisältö?
Vanhat
ongelmat, jotka on jo ratkaistu
Ludwig Wittgenstein.
Hankaluutena oli se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää
kiinni siitä Ludwig Wittgensteinin
(1889
– 1951) väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa
lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.
He eivät onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla
tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen
kertaluvun logiikkaan.
Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi
väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat
sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei
todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja
se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.
Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin
luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita
voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.
Pintainformaatio
ja syvyysinformaatio
Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla.
Looginen päättely (deduktio) voi antaa uutta pintainformaatiota.
Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä
kokonaisinformaatiosta, joka jostain väitelauseista voidaan loogisin
keinoin puristaa ulos.
Loogisen
empirismin pääväite pitää paikkansa
Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi
informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisesti se
informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä
tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien
informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.
Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on
viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala
välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu aatteellisista syistä ‑ vai
olisiko poliittisesti oikeaa sanoa, väärästä viitekehyksestä
(paradigmasta)?
Professori
Rudolph Carnap (1891 – 1970).
Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien
tyjyydestä on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten
totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja
jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine
oli oikeassa ja että analyyttisyys ‑synteettisyys ‑vastakohdasta on
luovuttava.
Willard Van
Orman Quine (1908 – 2000) .
Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa
kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa
tieteelliseen käsitykseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen
lähestymistapansa merkitsee tieto-opin käsittämistä tiedonetsinnän
luonnonhistoriaksi ja merkitysopin käsittämistä mielekkään
kielenkäytön luonnonhistoriaksi.
Quinen
ulkopuolisen tarkkailijan asenne
Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan
asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan
asenteelle.
Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se
olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisillä käsityksillä, esimerkiksi
vaikkapa Maxwellin käsityksillä, ei ole vain yhtä sovellutusta
kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla
globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan
kosmologi.)
Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia
eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää järjestelmiksi.
(Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)
Ja tällainen järjestelmä on vain jokin maailman todellinen tai
kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.
Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä järjestelmä
käsitteellisesti muusta maailmasta määrittelemällä sen reunaehdot.
Quinen
ongelma on väärin asetettu
Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa,
vaikka se on osa niiden sovellutustapahtumasarjaa.
Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa
tieteelliseen käsitykseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan
lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),
Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin
("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten
vakioiden ominaisuudet.
Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.
Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat
käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen merkitysopin ja
logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten
luonnonhistoriaa.
Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään
vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tyhjyydestä. Se
arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin merkitysopillisia
käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin
asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen
tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.
Penkkiurheilijat
Thomas Kuhn.
Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä
kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa
samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät
kilpailijoita tai edes valmentajia.
Platonin dialogien (=keskustelu) lopun alussa Sokrates joskus sanoo:
"Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa
johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen
varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen
lukijoitteni suoritettavaksi.
Thomas Samuel Kuhn (1922–1996) kuului 1900-luvun
tieteenfilosofeihin ja tieteenhistorioitsijoihin. Koulutukseltaan
hän oli Harvardista vuonna 1949 väitellyt fyysikko.
Kuhn tunnetaan parhaiten vuonna 1962 ilmestyneestä pääteoksestaan
Tieteellisten vallankumousten rakenne.
Siinä hän esittää, ettei tiede kulje tasaista ja hienovaraista
erilaisten teorioiden virgheelliseksi osoittamisen polkua, vaan
että tieteen historiaa leimaavat pikemminkin ajoittaiset
vallankumoukset, "paradigmanvaihdokset".
Kuhnin ajatusten arvostelua on esitetty toisaalla näissä
oppiaineistoisdsa.
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, mistä johtuu, että jotkut filosofit pitävät
esimerkiksi Willard Van Orman Quinea ja Thomas Kuhnia
penkkiurheilijoina ja jotkut toiset filosofit pitävät heitä
neroina? Huhupuheet kertovat G. H. v. Wrightin pitäneen Quinea
kaikkein suurimpana filosofina.
- Mistä johtui, että Quine liioitteli havaintojen
"käsitepitoisuutta".
- Mistä johtui, että Kunh liioitteli "tieteellisiä
vallankumouksia"?
- Miksi kouluissa ei opeteta matematiikan käsitteistöjen
erilaisia tulkintoja?
- Miksi kouluissa opetetaan uskontojen "tulkintoja"?
- Mistä johtuu se, ettei Wikipedia tunne käsitteitä
"pintainformaatio" ja "syvyysinformaatio".
- Mistä johtuu se, että suurten eurooppalaisten kielten
sanakirjoista ei löydy Jaakko Hintikan käyttämää käsitettä
"Kalkyyli"?
Pertti Lindforsin
vastaus Quinelle

Dosentti Pertti Lindfors (1927 – 2007).
Koska hallussani on dosentti Pertti Lindforsin kuuluisa arkisto
ja hänen kirjastonsa filsosofiaa käsittelevät kirjat, huomautan,
että Lindforsin vastaus Quinelle oli MISIL (Method of Invariant
Scientific Ideal Language).
Lindfors ei ole tällaista tieteellistä ihannekieltä kehittänyt.
Tiedossani ei ole, että sellaista olisi kehitetty.
Sen verran olen tietotekniikan kanssa puuhaillut, ettei
Lindforsin ihannekieli ole minun mielestäni mitenkään mahdoton.
Sellainen kieli voitaisiin kehittää vaikka samalla tekniikalla
kuin Linux -käyttöjärjestelmä tai ehkä jopa samalla tekniikalla
kuin Wikipedia.
Taustatyötä ovat sattuneet tekemään mm. loogisen empirismin
vastustajat.
Kielestä voitaisiin tehdä jopa sellainen, että siinä ei olisi
ollenkaan samaa merkitseviä sanoja eli synonyymejä.
Jos Quinelle annettaisiiin hieman periksi, voitaisiiin käyttää
lyhenteitä kuten MISIL.
Redundanssia eli turhan pitkiä sanoja voitaisiin toki käyttää,
kunhan ei käytettäisi samaa merkitseviä sanoja. Redundanssilla
kielestä tehtäisiin esimerkiksi helposti äännettävää. Hankalat
kirjaimet kuten R voitaisiiin jättää kielestä pois.
Kielioppi voisi olla suurin piirtein kirjoitetun Kiinan kielen
kielioppi.
Koska tiedossani ei ole, että joillekin olisi tällaisesta
kielestä hyötyä, arvelen, että sellaista ei kehitetä minun
eläessäni.
Jos olisin miljonääri ja 50 vuotta nuorempi kuin olen, tekisin
sellaisen itse.
Tehtäviä
- Laatikaa pieni keinotekoinen kieli ja siihen pieni kielioppi.
Alfed Ayer
merkityksen merkityksestä

Oxfordin yliopiston filosofian professori
Alfred Jules Ayer (1910–1989
Suomenkielinen Wikipedia ei tiedä käsitteestä "merkitys"
käytännöllisesti katsoen mitään.
Sen, että merkityksen merkityksestä ei vallitse minkäänlaista
yksimielisyyttä voit tarkistaa lukemalla alla olevan linkin
artikkelin (englanniksi).
http://plato.stanford.edu/entries/meaning/

Teoreettisen filosofian dosentti ja
yliopistonlehtori Panu Raatikainen.
Metsätalon lauma on kuitenkin saanut suomennettua merkityksestä
paksun kirjan Panu Raatikainen (toim.), Ajattelu, kieli,
merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia. Suom.
Tuomo Aho, Janne Hiipakka, Anssi Korhonen, Tuomas Nevanlinna, Panu
Raatikainen, Juha Savolainen, Tiina Seppälä ja Risto Vilkko.
Gaudeamus, Helsinki 1997. 453 s.
Panu Raatikainen on kirjoittanut kirjaan pitkähkön esipuheen.
Myös tämä kirja kertoo, että merkityksen merkityksesta ei taida
vallita yksimielisyyttä.
Alfre Ayer kirjoitti 24 -vuotiaana kirjan Language, Truth and
Logic, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1935.
Kirjan voi kopioida esimerkiksi .pdf -tiedostona osoitteesta:
http://archive.org/details/AlfredAyer
Englanninkielisen Wikipedian mukaan kirjasta on otettu 12
painosta, mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä minulla oleva
vuoden 1964 painos on jo 16. painos.
Tähän painokseen Ayer on vuonna 1946 kirjoittanut pitkähkön
esipuheen, mikä valaisee mielestäni erinomaisesti kiistaa
merkityksen merkityksestä.
Ayerin mukaan kysymys merkityksen merkityksestä on
määrittelykysymys.
Analyyttinen
filosofia
Analyysi
Analyysi tarkoittaa monimutkaisen ongelman pilkkomista pieniin,
erillisiin osiin, jotka ratkaisemalla kokonaisongelma toivotaan
pystyttävän ratkaisemaan. Analyysin vastakohdaksi on usein mainittu
synteesi. Analyysi voi viitata erityisesti:
- Filosofiseen analyysiin
- Matemaattiseen analyysiin
- Maa-analyysiin
Muisnaikreikan ἀνάλυσις (analusis, ana- "perinpohjin" ja
lysis "?") tarkoittaa lähinnä osiin jakamista ja hajoittamista.
Synteesi (kreikan kielestä syn ’summa’ ja thesis
’asema’) ymmärretään menetelmää kahden tai useamman jo olemassa
olevan asian yhdistämiseksi. Niistä muodostuu uusi asia.
Erityisesti tarkoitetaan yhdistämistä, jossa yhdistetyistä asiosta
tulee enemmän kuin vain osiensa summa (holismi eli
kokonaisvaltaisuus).
Todettakoon jo tässä, että toisaalla näissä aineistoissa on esitetty
arvostelua edellisen kappaleen ajattelua vastaan.
Lisäksi synteesillä voidaan tarkoittaa monia muita asioita, esim.
jonkin asian tuottamista keinotekoisesti, esimerkiksi äänen
tuottaminen syntetisaattorilla.
Filosofinen analyysi viittaa menetelmiin, joita käytetään
erityisesti filosofian analyyttisessä perinteessä. Filosofiseen
analyysiin kuuluu filosofisten ongelmien "pilkkominen"
alkutekijöihinsä. Tunnetuin filosofisen analyysin menetelmistä on
käsiteanalyysi eli filosofisten käsitteiden analysoiminen.
Ernest
Nagel.
Tiettävästi ilmaisua ”analyyttinen filosofia” käytti julkisuudessa
ensi kerran vuonna 1936 nuorena opintomatkalla Euroopassa ollut
amerikkalaisfilosofi Ernest Nagel katsausartikkelissaan ”Impressions
and appraisals of analytic philosophy in Europe (I-II)”
(1936).
Nagelin ”analyyttisiksi” lukemat filosofit eivät ole hänen mukaansa
innostuneita perinteiseen suureelliseen tyyliin rakennetuista
filosofisista järjestelmistä. Nagel jatkaa:
”Heidän kiinnostuksen kohteenaan on filosofia
analyysina. He ottavat erityistieteiden tuottaman aidon tiedon
kokonaisuuden annettuna, eivätkä pyri lisäämään siihen mitään niin
kuin tutkimus näissä tieteissä lisää, vaan selventämään sen
merkitystä ja seurauksia.”
Max
Black.
Pari vuotta myöhemmin Max Black piti puolestaan Cambridgessa
järjestetyssä tieteiden ykseyden 4. kansainvälisessä kongressissa
esitelmän ”Relations between Logical Positivism and the
Cambridge School of Analysis” (1938).
Black käytti välillä ilmaisua ”analyyttinen filosofia”, mutta usein
lisämääreellä ”analyyttinen filosofia Englannissa”, ja jää
epäselväksi, ajatteliko hän loogisen empirismin analyyttiseen
filosofiaan kuuluvaksi.
Gustav
Bergmann.
Vuonna 1945 Gustav Bergmann
totesi kriittissävyisessä kirjoituksessan että analyyttiset
filosofit
”ovat kiinnostuneita yksittäisistä selventämisistä,
jotka ovat tyypillisiä tällaiselle filosofoinnille”.
Ilmaisu esiintyi vielä näinä aikoina kirjallisuudessa kuitenkin
hyvin satunnaisesti ja harvoin.
Erkki Hartikainen on v. Wrightiltä saamansa kirjeen nojalla
esittänyt, että nimitys ”analyyttinen filosofia” yleistyi vasta
Arthur Papin kirjojen Elements of Analytic Philosophy (1949)
ja Analytische Erkenntnistheorie (1955) vaikutuksesta.
v. Wright sanoo, ettei käsitettä "analyyttinen filosofia" käytetty
Amsterdamin filosofikongressissa vuonna 1948.
Kuten tunnettua, Eino Kaila haukkui perinpohjaisesti Amsterdamin
filosofikongressista palanneen v. Wrightin.
Vaikutusvaltaisen kirjoituskokoelmansa Readings in Philosophical
Analysis esipuheessa Feigl ja Sellars – vaikka he eivät
käytäkään varsinaisesti nimitystä ”analyyttinen filosofia”, he
ilmiselvästikin puhuvat samasta asiasta kuin edelliset – ilmaisevat
asian osuvasti:
”Filosofisen analyysin käsite virtaa kahdesta
lähteestä, Mooresta ja Russellista polveutuvasta Cambridgen
liikkeestä sekä Wienin piirin loogisesta positivismista
(Wittgenstein, Schlick, Carnap) yhdessä (Reichenbachin johtaman)
Berliinin ryhmän tieteellisen empirismin kanssa. Nämä … ovat
luoneet filosofisiin ongelmiin lähestymistavan, jota rehellisesti
pidämme käännekohtana filosofian historiassa.”
Vaikka keskuudessamme edelleen on, sanan tiukassa mielessä,
analyyttisia filosofeja, lienee kiistatonta, että oikeaoppisen
analyyttisen filosofian käsitys filosofian tehtävästä ei nauti
nykyisin missään päin maailmaa kovin suurta kannatusta. Varsin
monien mielestä analyyttinen filosofia on ennen kaikkea
menneisyyteen kuuluva historiallinen ilmiö.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että nimitystä "analyyttinen filosofia" ei ole
suomennettu?
- Onko filosofialla jokin tehtävä?
- Jos on, ketkä määräävät tästä tehtävästä?'
- Minkä nimiset filosofiat ovat nykyään muotia?
- Minkä nimiset filosofiat ovat tulossa muotiin?
- Keksi uusi filosofinen muoti.
- Miten voisit tehdä keksimäsi muodin tunnetuksi?
Immanuel Kant ja
looginen empirismi
Palautetaan mieliin, että
synteettinen a priori -arvostelma on arvostelma, joka voidaan
tehdä (a priori) ennen havaintokokemusta, mutta jonka totuus ei
perustu (sen analyyttisyyteen) siihen, että arvostelma olisi
määritelmä (predikaatti sisältyisi sen subjektiin).

Immanuel
Kant.
Kantin mukaan synteettinen apriorinen tieto on informaatiota
lisäävää, mutta tämä ei tapahdu havaintokokemuksen kautta.
Kantin mukaan synteettisten a priori –arvostelmien totuus riippuu
tavasta, jolla jäsennämme todellisuutta.
Eräs Kantin esimerkki koski syysuhdetta (kausaliteettia):
tiedämme ilman kokemusta (a priori), että kaikilla tapahtumilla on
syy, sillä syyn ja seurauksen käsitteet ovat kokemukseen
perustumattomia (apriorisia) käsitteitä, joita meidän on
sovellettava kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, jotta kokemuksemme
todellisuudesta olisi mielekäs.
Kirjoittajan huomautus: Kuinka monien tapahtumien
syyt sinä tiedät? Jos ryhdyt ajattelemaan vaikka meidän maamme
tapahtumia, huomaat, että et tiedä kuin vähäisen osan siitä, mitä
maassamme tapahtuu, ja huomaat hyvin pienen osan siitä, mitä sinun
ympärilläsi tapahtuu. Onko sinun mielestäsi syysuhde lapsen päässä
vai oppiiko hän sen klassisella ehdollistamisella?
Venäläinen fysiologi Ivan Pavlov löysi klassisen ehdollistumisen
tutkiessaan koirien ruoansulatusta (Pavlovin teoria).
Tutkimuksessaan hän soitti kelloa koirille ennen ruoan antamista,
jolloin muutaman kerran jälkeen koirien sylkirauhaset alkoivat
toimia jo kellon äänen vaikutuksesta.
Klassisessa ehdollistumisessa kahden eri ärsykkeen välille syntyy
mielleyhtymä; kun ensimmäinen ärsyke esiintyy, osataan jo odottaa
seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä ärsykkeestä tulee toisen
viesti. Klassista ehdollistumista on kutsuttu myös
”viestioppimiseksi”. Aina nämä ärsykkeen eivät kuitenkaan kuulu
loogisesti yhteen, ja seurauksena on virheellistä tai haitallista
oppimista. Esimerkkinä pelottavat kokemukset, joissa mikä tahansa
tilanteessa esiintynyt ärsyke voi jatkossa aikaansaada pelon
tunteen.
Vastaavanlaisia kokemukseen perustumattomia (apriorisia)
ennakkoehtoja ovat Kantin mukaan aika ja tila. Kantin mukaan
meillä ei voisi olla mielekästä kokemusta todellisuudesta, ellei
synteettisiä a priori -arvostelmia olisi olemassa: ajan, tilan ja
syysuhteen (kausaliteetin) kaltaiset aprioriset ennakkoehdot
jäsentävät kokemusta ja yhdistävät havaittuja ilmiöitä toisiinsa.
Kant piti näitä periaatteita mielemme rakenteina, jotka ovat
synnynnäisiä.
Kant ajatteli, että samanlaisia rakenteita (kategorinen imperatiivi)
löytyisi myös siveyden alueelta.
David Hume
Toisaalla tässä aineistossa on todettu, että
esimerkiksi David Hume piti syysuhdetta (kausaliteettia)
kokemukseen perustuvana.
Looginen empirismi vastusti tässä asiassa Kantia jyrkästi.
Loogisen empirismin mukaan ei ole synteettisiä a priori totuuksia.
Tätä pidetään loogisen empirismin pääväitteenä, ja sitä vastaan
kylmän sodan filosofit hyökkäsivat toisen maailmansodan jälkeen
useilla eri rintamilla.
Kantin filosofiasta käytetään myös nimitystä kriittinen
filosofia. Kriittisessä filosofiassa on ensisijaista järjen
omien kykyjen tutkiminen.
Transsendentaalinen (tuonpuoleinen)
idealismi (kriittinen idealismi, formalistinen idealismi)
on Kantin oppi, jonka mukaan aineelliset oliot ovat ilmiöitä
(fenomenon), jotka syntyvät mielen aprioristen ehtojen tuloksena,
eivätkä näin ollen ole olemassa ihmisen ulkopuolella sellaisina kuin
ne havannoidaan.
Oliot itsessään (Ding an Sich, noumenon) ovat transsendentteja eli
tietokyvyn ulkopuolella, mutta mieli rakentaa ne omien psyykkisten
ehtojensa mukaan.
Oliot itsessään ovat kuitenkin Kantin mielestä olemassa (kuten hän
sanoo teoksessa Prolegomena, eli, Johdatus mihin tahansa
metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä.
Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. 2. painos 2005.
Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-659-9).
Onko
perintötekijöissämme ajatuksia
Kysymystä siitä, sisältääkö ihmisen ajattelu osia, jotka periytyvät
samaan tapaan kuin muiden eläinten vaistot, on tutkittu vain vähän.
Border collie kuuluu älykkäisiin koiriin.
Kyky oppia melko monimutkaisia kieliä on pikemmin ominaista
ihmiselle kuin muille eläimille. Menneiden aikojen maanviljelijöiden
sanaston (noin 500 sanaa) passiivisena saattaa kuitenkin saavuttaa
esimerkiksi hyvin opetettu koira. Simpanssit voivat oppia
aktiivisesti parin sadan sanan viittomakielen.
Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että
vaikka ihmisellä olisi
perinnöllisiä ajattelutapoja, tämä ei riittäisi todisteeksi
niiden totuudesta.
Toisaalta eläinten vaistoja ei ole tapana kutsua tiedoksi.
Viime aikoina on pikemmin keskusteltu siitä, kuinka paljon ihmisellä
on sellaisia perinnöllisiä ajattelutaipumuksia, joista on nykyaikana
haittaa ihmiselle itselleen.
Tehtäviä
- Ihmisllä ja eräillä eläimillä on synnynnäinen kyky oppia ja
käyttää kieltä. Mistä johtuu, etteivät he kuitenkaan opi kieltä,
jos he ovat ympäristöstään eristettyjä
- Ajattelevatko muut eläimet kuin ihminen?
- Onko muilla eläimillä kuin ihmisellä eläimillä synnynnäisiä
ajattelutapoja?
- Jos katsotaan, etteivät analyyttiset lauseet ole tietoa, miten
meidän on määriteltävä tieto?
- Jos katsotaan, etteivät analyyttiset lauseet ole tietoa, miten
meidän on määriteltävä totuus?
Posthumanismi ja
Immanuel Kant
Posthumanismi on ihmiskeskeisyyden (humanismin) laajennus
luontokeskeisyydeksi (post = jälkeen) tai todellisuuskeskeiseksi.
Posthumanismista voitanee sanoa, että se on solipsismin (vain
minä olen olemassa) äärimmäinen laajennus.

Rene Descartes.
Posthumanismin lähtökohta on täysin vastakkainen Rene Descartesin
perusajatukselle, joka oli "ajattelen siis olen".
Tunnen ihmisiä, jotka muistavat sen, koska he tajusivat olevansa
"minä". Huomattavasti aikaisemmin he olivat oppineet ajattelemaan,
puhumaan ja tajuamaan ulkooista todellisuutta.

Lapin porokoirat.
Jos Immanuel Kantilla olisi ollut joku älykäs koira, vaikkapa
suomalainen Lapin porokoira, hänen suhteensa ulkomaailmaan olisi
saattanut olla toinen.
Hänen olisi ehkä pitänyt kääntää käsityksensä kumolleen. Myös
hänen kategoriset inperatiivinsa olisivat menneet uusiksi.
Valitettavasti silloinkin olisi voinut käydä huonosti. Kantista
olisi voinut tulla Willard Van Orman Quine, ja minun mielestäni
ainoa kohtuullisen kunnollinen filosofia, looginen empirismi,
olisi saattanut jäädä syntymättä.
Jos näin olisi käynyt, nyt ei tarvitsisi surra sitä, että
uskonnoille myötämielinen metafysiikka on valtaamassa filosofian.

Ivan Pavlov.
Jos Ivan Pavlov ja Burrhus Frederic "B. F." Skinner
olisivat tehneet edellä olevista muutoksista riippumatta kaiken
sen, mitä he tekivät, myös filosofien koviin korviin olisi
saattanut kulkeutua huhu, jonka mukaan ihmisllä ja eläimillä on
synnynnäinen kyky ehdollistua.
Klassisessa ehdollistumisessa kahden eri ärsykkeen
välille syntyy mielleyhtymä; kun ensimmäinen ärsyke esiintyy,
osataan jo odottaa seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä
ärsykkeestä tulee toisen viesti. Klassista ehdollistumista on
kutsuttu myös ”viestioppimiseksi”.
Aina nämä ärsykkeen eivät kuitenkaan kuulu loogisesti yhteen,
ja seurauksena on virheellistä tai haitallista oppimista.
Esimerkkinä ovat ne kokemukset, joissa mikä tahansa tilanteessa
esiintynyt ärsyke voi jatkossa saada aikaan pelon tunteen.
Klassista ehdollistumista tapahtuu jatkuvasti. Se on hyvin
pitkälti tiedostamatonta, sekä tahdosta että seurauksista
riippumatonta oppimista. Harva tiedostaa ehdollistuvansa, eikä
tämänkaltaista oppimista voi kytkeä pois päältä niin
halutessaan.
Ehdollistumisen tapahtuminen on hyvin pitkälti ympäristön
varassa.
Seurauksista riippumatonta ehdollistumisesta tekee sen, että se
ei muutu yksilöä palkitsemalla tai rankaisemalla. Ehdollistuman
pysyvyyttä ja katoamista voi säädellä lähinnä siihen liittyvän
ehdottoman ärsykkeen avulla.

Noam Chomskyn ajattelussa yleiskieliopin käsite on
keskeinen. Kielen oppimiskyky on Chomskyn mukaan ihmisen
lajityypillinen ominaisuus, jonka ansiosta kielen oppiminen on
mahdollista.
Chomskyn mukaan kielitieteen tehtävä on kuvata kaikille
kielille yhteistä yleiskielioppia muotoilemalla sen säännöt sekä
kielikohtaisesti vaihtelevat osat, jotka ovat vastuussa maailman
kielten eroista.
Chomskyn mukaan oleellista on sen selvittäminen, miksi toiset
ilmaisut ovat kieliopillisia ja toiset kieliopin vastaisia.
Chomsky ja hänen kannattajansa ovat käyttäneet kieliopillisen
tutkimuksen aineistona äidinkielisten kielenpuhujien (muun
muassa tutkijan itsensä) käsitystä siitä, mitkä lauseet ovat
kieliopillisia ja mitkä eivät.
Chomskyn käsitykset ovat läheisessä yhteydessä B. F. Skinnerin
käsityksiin siten, että Chomskyn käsitys kielestä alkoi muuttaa
käsitystä ehdollistumiseen perustuvasta oppimisesta. Chomskyn
mukaan klassinen ehdollistamiskäsitys ei riitä selittämään
kielen oppimista.
On tietysti selvää, ettei ehdollistuminen ole sen enempää
ihmisten kuin eläintenkään käyttäytymisen ainoa selittäjä.

Dan Everet ja mies ilman aikamuotoja.
Toisaalta Chomskyn kielikäsitys on saanut arvostelijoita,
joihin minäkin kuulun. Esimerkiksi Suomen kielessä ei ole
aikamuotoa futuuri (tulevaisuutta kuvaava aikamuoto).
On löytynyt intiaanikieli, jossa ei ole aikamuotoja ollenkaan.
Tämän kielen löytäjä joutui suuriin vaikeuksiin virallisen
tieteen kanssa.
Internetissä on ollut kovia väittelyjä siitä, onko Kiinan
kielessä aikamuotoja.
Vietnamilaiset ovat avoimesti ilmoittaneet, ettei heidän
kielessään ole aikamuotoja. Ilman aikamuotoja olevia ihmisiä on
löytynyt mm. Pohjois Australiasta ja Indonesiasta.
Loppujen lopuksi on käynyt ilmi, ettei Noam Chomskyn
äidinkielessä, englannin kilelessä, ole futuuria.
Ihmettelin äskettäin sitä, miksi norjan kieli kääntyy
kielikoneella helposti täydellisen hyväksi englanniksi. On
ilmennyt, että viikingit jättivät otaksuttua suurempia jäkiä
englanin kieleen.

Kaiken huippu on, ettei Raamatun heprean kielessäkään ole
aikamuotoja. Noam Chomsky on siis eri mieltä itsensä Jahven
kanssa. Myös juutalainen syntiinlankeemuskertomus on kumottava:
miten ihmiset, joilla ei ollut käsitystä sen paremmin
tulevaisuudesta kuin menneisyydestähään, pystyivät lankeamaan
syntiin?
Uusien tutkimusten mukaan sekä ihmiset että eläimet osaavat
tehdä asioita, joita ne eivät ole koskaan aikaisemmin tehneet ja
jotka vaativat tilannekohtaista arviointia.
Joidenkin eläinten älylliset kyvyt ylittävät ihmisen kyvyn
sellaisissa asioissa, joissa ihmisen aivojen toiminnat ovat
rajoittuneempia kuin kyseisen eläimen (esimerkiksi muisti ja
vastenopeus voivat olla eläimellä paremmat kuin ihmisellä).

Sinä häviät varmasti Natashalle tässä
tehtävässä. Niin minäkin häviän, vaikka olen suorittanut
ylimmän arvosanan matematiikassa.
Eräs uutinen kertoo Natasha -nimisen naarassimpanssin olevan
älykkäämpi kuin keskitason lukiolainen:
http://www.naturalnews.com
/036980_genius_chimpanzee_intelligence.html
Todettakoon tässä, että monet eläimet eivät tarvitse tärkeissä
tapauksissa toistuvaa ehdollistamista, vaan ne muistavat asian
koettuaan sen tasan yhden kerran. Kaikilla perheeni koirilla on
ollut tämä ominaisuus.

Chase.
Tällä border collie Chasella
on sanaston maailmanennätys, se tunnistaa yli 1000 sanaa.
Tämä koira tunnistaa myös esineen, jota ei ole sen sanastossa
ja osaa luokitella esineitä. Se siis hallitsee nimirelaation.
Dosentti Pertti Lindfors käytti käsitettä nimirelaatio.
Nykyisin sanotaan, että tietoa välittävän lauseen semanttinen
funktio on propositio (proposition). Propositio eli
väitelause on propositiologiikassa jotain seikkaa, tapahtumaa
tai asiantilaa ilmaiseva lause.
Monet eläimet ylittävät ihmisen eräissä avaruudentajua
käsittelevissä tehtävissä. Huomaa se, että avaruudentajulla
mitataan nykyään ihmisen älykkyyttä.
Tämän kirjoittajan vaimo oli aikaisemmpin ylpeä siitä, että hän
onnistui huijaamaan kissojaan ja koiriaan. Sitten hän sai
koiran, jota hän ei pystynyt huijaamaan. Myös tämän koiran sisar
ja äiti ymmärtävät hyvin paljon siitä, mitä isäntäväki puhuu.
Hankaluuksiahan näistä äkykkäistä koirista silloin tällöin
syntyy, kun koirilla on myös omia mielipiteitä.
Kantin käsitykset ajasta, avaruudesta ja syysuhteesta saattavat
joutua yllä olevien kokeiden jälkeen vaikeuksiin.
Tehtäviä
- Kumoavatko yllä olevat uudet tutkimustulokset Kantin
trassendentiaalisen idealismin?
Ristiriitaiset
kokemusväitteet ovat epätosia
Ristiriitaisesta väitelauseesta seuraa mikä
tahansa samaa kielimuotoa oleva lause. Tämän lauseen seurauksia
selitetään toidaalla näissä aineistoissa.
Kaikki ihmiset
eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja
Eräässä keskustelutilaisuudessa eräs osanottajista esitti
todistuksen, joka oli matemaattisen logiikan vastainen eli
ristiriitainen.
Hänelle huomautettiin siitä, mutta hän ei välittänyt huomautuksesta,
koska hän ei tuntenut matemaattista logiikkaa.
Tehtäviä
- Miten voit oppia välttämään päättelyvirheitä?
- Miksi päättelyvirheitä ei opeteta kouluissa?
- Pitäisikö päättelyvirheitä opettaa kouluissa?
- Millaisia päättelyvirheitä ihmisen emootiot aiheuttavat?
- Miksi päättelyvirheitä ei ymmärrä, jos ei osaa pätevää
päättelyä?
Myös
matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä
Älykkäät matemaatikot saattavat olla vakuuttuneita päätelmiensä
pätevyydestä, mutta heillekin sattuu laskuvirheitä. Itse Albert
Einstein teki joitain laskuvirheitä, jotka paljastuivat myöhemmin.
Tietokoneohjelmoijat tekevät koko ajan ohjelmointivirheitä, jotka
saattavat paljastua vasta vuosien päästä.
Testeillä valitut ja kokeneet tekstinkäsittelijät tekevät tuhannessa
lyönnissä noin pari virhettä, joista ei voi päästä eroon.
Mistä voimme tietää, että tietokoneohjelmat ovat virheettömiä ja
ristiriidattomia?
Tietokoneohjelmiin sisältyvien rakenteiden virheettömyys paljastuu
tavallisesti kokemuksen tietä.
Joissain tapauksissa voidaan todistaa, että ohjelma toimii, mutta
tämä on pikemmin poikkeus kuin sääntö.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että matematiikan opiskelu vaatii eniten
ulkolukua?
- Kumpi on elämässä tärkeämpi, hyvä muisti vai älykkyys?
- Mikä korvaa molemmat edellä mainitut?
Loogisen päättelyn
(deduktion) alkuperä
Muinaiset esi-isämme kehittivät laskutaitoa huomattavassa määrin
yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Looginen päättely on tietysti
aivojen, mutta myös kokemuksen tuote.
Kuten toisaalla tässä oppikirjasarjassa esitetään, huomattava määrä
logiikan merkeistä sisältyy sanallisessa muodossa useimpiin
luonnollisiin kieliin. Käytämme jokapäiväisessä puheessa mm. sanoja
"ei", "ja", "tai", "jos...niin".
Tistysti nämä sanat esiintyvät tietokoneiden ohjelmointikielissä
joko englanninkielisinä kuten "not", "and", "or", "if...else...then"
tai merkkeinä kuten !, &&, || jne.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että tietokoneiden ohjelmointi on suuritöistä ja
virheille altista?
- Miten tietokoneiden ohjelmointivirheitä etsitään?
- Miten tietokoneiden ohjelmointivirheitä on pyritty
vähentämään?
- Kuinka kauan kestää se, että aikuinen oppii yhden
tietokoneiden ohjelmointikielen arvosanalla "erinomainen?
- Onko tietokoneiden ohjelmointi kiinnostavaa vai tylsää?
Mikä
pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa
Gottfried Wilhelm Leibnitz.
Gottfried Wilhelm Leibnitz (1646 – 1716) ajatteli, että
matematiikan totuudet pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.
Leibnitz edusti filosofiassan
seuraavanlaista idealismia:
Monadia ei määritellä tässä aineistossa, koska aineisto on itse
monadin epäsuora määritelmä.
Monadit ovat Leibnizin mukaan pisteitä tai voimapisteitä. Ne
ovat olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvaisuutta.
Todellisuudessa kaikki aineellinen, joka on olemassa, koostuu
kokonaisuudessaan monadeista. Monadit eivät ole toisiinsa tai
mihinkään muuhun perusaineeseen nähden syysuhteissa, ja ne
liikkuvat (tai "ilmenevät" vaikuttaakseen toisiinsa) ennalta
asetetun sopusoinnun mukaisesti. Toisin sanoen koko kaikkeus
hajoaisi, jos jumala ei valvoisi ja ohjaisi jokaisen monadin
jokaista liikettä.
Ihmisten sielut ovat erityisiä monadeja, hallitsevia ja
järjellisiä monadeja. Tällaiset monadit antavat meille
tietoisuuden, joka tarkoittaa kykyä heijastaa tietoisia
havaintoja ja olla tietoinen itsestään. Tätä Leibniz kutsuu
tietoisuudeksi havainnoista. Kaikilla muilla yksinkertaisilla
monadeilla on kaksi perusominaisuutta, ravitseva ja aistiva, kun
taas joillain on myös muisti.
Monadit ovat ikuisia, ollen olemassa siitä saakka kun jumala loi
kunkin monadin, sekä tuhoutumattomia ja muuttumattomia.
Voi olla, että meidän matematiikkamme käsitteistö olisi aivan
ristiriidaton sellaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus ei olisi
menneisyyden kaltainen.
Voi olla, että meidän matematiikkamme olisi vaikeasti
sovellettavissa sellaisessa maailmassa, jossa viisi kalaa olisi
hetken kuluttua viisituhatta kalaa.
Se, millainen matematiikka olisi sellaisessa maailmassa
käyttökelpoinen, riippuu kyseisessä maailmassa vallitsevien
muutosten rakenteesta.
Jos muutosten rakenteissa ei olisi mitään säännönmukaista (ns.
invarianssia), tuntuu siltä, mikäli meidän maailmamme logiikkaa
ollenkaan voidaan käyttää sellaisten tapausten tutkimiseen, ettei
minkäänlainen logiikka auttaisi.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että se maailma, jossa elämme, tuntuu ihmisen
elämiseen sopivalta?
- Mistä johtuu, että Mars ei sovellu ihmisen elinympäristöksi?
- Onko mielestäsi mahdollista, että Marsissa olisi jonkinlaista
elämää?
- Onko Tau Cetin planeetoilla elämää?
Matematiikka
esikuvana
Platon asetti tutkimuksen esikuvaksi matematiikan. Sen jälkeen on
yritetty sinnikkäästi muuttaa myös kokemustieteen väitteet yhtä
varmoiksi kuin logiikan väitteet.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, vieläkö löytyy ihmisiä, jotka pitävät
joitain kokemustieteen väitteitä ehdottoman tosina.
- Mistä johtuu, että logiikan kaavoja on alettu pitää tosina?
- Mistä johtuu, että matematiikan kaavoja on alettu pitää
tosina?
Kokemustiedon
varmuudelle ei ole loogisia perusteita
Hume ja Kant osoittivat, että tälle varmuudelle ei ole loogista
perustetta. Myöhemmin jotkut Humen ajattelun tutkijat menettivät
luottamuksen myös kokeelliseen tutkimukseen. Humen käsitystä on
sanottu myös skeptiseksi
empirismiksi (skeptinen = epäilevä).
Tulevaisuus on ihmismielelle todellisuudessa huomattavassa määrin
menneisyyden kaltainen, ja ihminen säilyttää koko ajan päänsä,
paperinsa ja tietokoneensa, joihin hän voi varastoida esimerkiksi
logiikan rakenteita.
Tämä kirjoitus siirtyy tietokoneen näppäimistöllä työmuistin kautta
levymuistiin, ja sieltä Internetiin. Samoihin aivoihin, samoille
papereille, samoihin tietokoneisiin ihminen voi varastoida
kokemustiedon väitteitä ja rakenteita.
Tehtäviä
- Onko mahdollista, että aurinko ei nouse huomenna?
- Onko mahdollista, että huomista ei tule?
- Onko mahdollista, että tänään tulee maailmanloppu?
- Jos maailmaloppu tulee, miksi se tulee?
- Onko näihin mahdollisiin tapahtumiin mitenkään varauduttu?
- Miksi maailmaloppu ei tullut 21.12.2012?
Logiikka
ei sano mitään todellisuudesta
Koska logiikka ei sano mitään todellisuudesta, logiikka ei voi
sanoa, ovatko kokemustiedon väitteet todennäköisiä tai mikä on
väitteiden todennäköisyysaste.
Loogiset päätelmät luovat vain pinta-informaatiota.
Kokemustietoon on kehitetty omat totuuden arvosteluperusteet. On
virhe vaatia, että nämä arvosteluperusteet olisi todistettava
logiikalla tai matematiikalla.
Hume ja Kant kiinnittivät huomion siihen, ettei ns. luonnonlaki
sijaitse taivaassa (Platon) vaan ihmisen työkalulaatikossa.
Tehtäviä
- Mitä haittaa on ollut siitä, että tiedon esikuvaksi on
asetettu matematiikka?
- Mistä johtuu, että ajattelemme usein (kausaalisia) syitä?
- Filosofian professori Timo Airaksinen on väittänyt, että
lämpö-opin toinen pääsääntö olisi synteettinen a priori
(kokemuksesta riippumaton). Keskustelkaa tästä kysymyksestä.
Muuttumaton ja
ikuinen todellisuus
Eukleides
Platon ei hyväksynyt antiikin sofistien
(sofisti tarkoittaa viisasta) väitettä, jonka mukaan kaikki olisi
suhteellista. Hän ajatteli, että olisi olemassa todellisuus, joka
päin vastoin kuin aistihavaintojemme maailma, olisi muuttumattomien
säännönmukaisuuksien alainen.
Esimerkkinä sellaisesta tiedosta Platon piti Eukleideen geometriaa.
Tässä geometriassa muut lauseet johdettiin peruslauseista
johdonmukaisen päättelyn (logiikan) avulla.
Vasta uudella ajalla huomattiin, että vaihtamalla peruslauseita
saadaan erilaisia geometrioita, joita alettiin kutsua
epäeuklidisiksi geometrioiksi siitä syystä, että niiden peruslauseet
erosivat Eukleideen käyttämistä. Esimerkiksi Albert Einstein käytti
myös epäeuklidisia geometrioita.
Tehtäviä
- Mistä syistä muinaiset ihmiset halusivat ehdottoman varmaa
tietoa?
- Millä tavalla tiedon tuotanto on muuttunut muinaisista
ajoista?
- Mitä hyötyä ja mitä haittoja on siitä, että aikuinen ihminen
ei helposti muuta käsityksiään todellisuudesta?
Todellisuustietoa
pelkällä ajattelemisella
Platon ajatteli, että on olemassa jotain, jota voidaan kutsua
havaitsijasta riippumattomaksi todellisuudeksi. Hän ajatteli, että
tuosta todellisuudesta saattoi saada tietoa ajattelemalla.
Epäilemättä ainakin aurinkokuntamme ulkopuolinen todellisuus on
käytännöllisesti katsoen riippumaton inhimillisestä ajattelusta.
Käsitystä, jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti
ajattelemalla, kutsutaan järkeisajatteluksi (rationalismiksi,
ratio=järki). Sen vastakohta on kokemusajattelu (empirismi,
empireia = kokemus), jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti
kokemuksen avulla.
Tehtäviä
- Mitä ihmisen tuottamaa voi olla aurinkokuntamme ulkopuolella?
Platonin aukko
Arkitodellisuuden ja tällaisen varman tiedon välillä vallitsee
Platonin mukaan kuilu, jota kutsutaan Platonin aukoksi.
Platonin tieto oli ensisijaisesti käsitteiden määrittelyä,
matematiikkaa ja logiikkaa koskevaa tietoa.
Tälle tiedolle on ominaista, että se on varmaa, mutta se ei sano
mitään todellisuudesta.
Platonin todellisuuskäsitys ei ole teknologinen, sitä ei ole
suunniteltu antamaan ohjeita siitä, miten voimme hallita luontoa.
Platonin mielestä havaitsijasta riippumatonta todellisuutta ei voida
muuttaa siksi, että se on perusluonteeltaan muuttumaton.
Ajattelun avulla saatu tieto havaitsijasta riippumattomasta
todellisuudesta voi Platonin mukaan antaa meille mallin toimimiselle
muuttuvassa arkimaailmassa.
Tehtäviä
- Mikä havaitsemassamme todellisuudessa muuttuu kaikkein
vähiten?
- Mikä mitattavassa todellisuudessa muuttuu kaikkein eniten?
- Muuttuuko jo olemassa oleva matematiikka?
Voimme saada
tietoa todellisuudesta
Aristoteles.
Platonin oppilas Aristoteles,
josta tuli myöhemmin keskiajan kristiilisen katolisen kirkon
tieteellinen arvovalta, ajatteli myös, että havaitsijasta
riippumaton todellisuus on olemassa.
Hän hyväksyi sen Platonin käsityksen, jonka mukaan johdonmukainen
päättely oli hyvä menetelmä.
Päin vastoin kuin Platon Aristoteles pitää itsestään selvänä, että
voimme saada tietoa todellisuudesta.
Hän keskittyi sen selvittämiseen, miten tuota tietoa saadaan.
Aristoteleen mukaan emme saa tietoa henkimaailman muuttumattomista
rakenteista vaan kokemuksemme rakenteista.
Aristoteles sanoi, että epäilijä voi kumota kokemuksen vain
vetoamalla johonkin toiseen kokemukseen.
Jos teemme virheitä päättelyissämme, meidän on mahdollista korjata
ne palaamalla takaisin kokemukseen.
Aristoteles yksinkertaisesti kieltää Platonin aukon olemassaolon
kokemuksen ja tiedon välillä.
Aristoteleen tiedonkäsitys ei ole teknologinen. Hänen
mukaansa me pikemminkin kuulumme luonnonjärjestykseen kuin
vaikutamme siihen.
Tehtäviä
- Mikä oli oleellisin ero Platonin ja Aristoteleen
todellisuuskäsityksissä?
- Mistä johtuu, että edelleen on sekä Platonin että Aristoteleen
todellisuuskäsitysten kannattajia?
- Mitä muita todellisuuskäsityksiä on nykyään?
Antiikin epäilijät
Antiikin stoalaiset ja epikurolaiset omaksuivat Aristoteleen
käsityksen kokemustiedon tärkeydestä.
Epäilijät väittivät, ettei ole mitään keinoa erottaa tosia
havaintoja harhoista (illuusioista).
Myöhemmät epäilijät (skeptikot) väittivät, että tietokäsitys
sisältää piirteitä, jotka ovat sopimuksenvaraisia. Kiista tästä
kysymyksestä jatkuu meidän aikanamme.
Tehtäviä
- Milloin viimeksi teit havainnon, joka osoittautui
virheelliseksi?
- Mistä johtui, että havaintosi osoittautui virheelliseksi?
- Kuinka usein teet virheellisiä havaintoja?
- Kumpia teet enemmän, laskuvirheitä vai virheellisiä
havaintoja?
- Miten voit vältää vimeksi mainittuja?
Inhimillinen
käsitys todellisuudesta
Kopernikus.
Kopernikus esitti kuudennellatoista vuosisadalla, että maa
kiersi auringon ympäri eikä päin vastoin.
Hume ja Kant päättelivät yhdenmukaisesti, että tietäjä oli
tietämisprosessissa myös vaikuttava osapuoli.
Tietämisestä puhuessamme me emme puhu maailmasta sinänsä, vaan
siitä, kuinka ihminen tietää maailmasta.
Pelkästään kokemuksen perusteella ei voida sanoa, kiertääkö maa
auringon ympäri vai aurinko maan ympäri.
Humen ja Kantin mukaan inhimillistä tietoa ei voida selittää
pelkästään kokemukseen vetoamalla.
Toisaalta kokemuksemme eivät olisi ajateltavissa ilman noita
piirteitä.
Humen ja Kantin ajattelua on sanottu kopernikaaniseksi
vallankumoukseksi. Tämän ajattelun mukaan teknologia on
heijastusta ihmisen pyrkimyksistä hallita luontoa.
Tehtäviä
- Toisaalla tässä aineistossa on esitetty, että inhimillinen
kokemustieto on karkeistus. Onko myös havainto karkeistus?
- Millä tavalla nykyinen informaatioteknologia vaikuttaa
inhimillisen tiedon syntyyn?
- Millä tavalla teknologia vaikuttaa ihmisen kykyyn tehdä
luotettavia havaintoja?
Syysuhde ja
ennustaminen
David Hume sanoo, että väite, jonka mukaan kaikilla tapahtumilla on
syynsä, kuuluu näihin periaatteisiin.
Toiseksi Hume sanoo, ettei ole mitään todisteita siitä, että
tulevaisuuden tapahtumat muistuttaisivat menneisyyden tapahtumia.
Hume tarkoittaa tässä loogisia todisteita. Logiikkahan on
sisällöllisesti tyhjä ja sisältää vain pintainformaatiota.
Kun Hume ei hyväksy kokemuksesta riippumatonta sisällöllistä tietoa
(synteettistä tietoa a priori), kokemustiedon perusteleminen jää
kokemuksen varaan.
Tehtäviä
- Mitä tulevaisuuden asioita on melko helppo ennustaa?
- Mitä tulevaisuuden asioita on vaikea ennustaa?
- Mistä johtuu, että toisia asioita on helppo ennustaa ja toisia
asioita on vaikea ennustaa?
Todellisuuden
olettava todellisuuskäsitys
Sekä Hume että Kant ajattelivat, että havaitsijasta riippumaton
todellisuus on olemassa.
Käsitystä, jonka mukaan havaitsijasta riippumaton todellisuus on
olemassa, kutsutaan todellisuuden olettavaksi
todellisuuskäsitykseksi (realismiksi).
Todellisuuden voidaan ajatella olevan aineellinen tai henkinen.
On myös todellisuuskäsityksiä, joiden mukaan todellisuus koostuu
kahdesta tai useammasta perusaineksesta
David Hume hylkäsi koko perusaineen (substanssin)
käsitteen.
Tehtäviä
- Onko pimeää ainetta oikeasti olemassa vai onko kyse nykyisten
painovoimakäsitysten virheistä?
- Mihin oletus pimeästä aineesta perustuu?
- Mihin oletus pimeästä energiasta perustuu?
Todellisuutta ei
ole olemassa -todellisuuskäsitys (subjektiivinen idealismi)
Subjektiivisuudella
(lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta
tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista käsitystä.
Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsityksen (subjektiivinen
idealismi, nimitys johtuu Platonin ideaopista) mukaan havaitsijasta
(subjektista) riippumatonta todellisuutta ei ole olemassa.
Tehtäviä
- Todista, että todellisuus on olemassa.
- Todista, että todellisuutta ei ole olemassa.
- Mikä on todellisuus?
Oleminen
on havaituksi tulemista
George Berkeley.
Piispa George Berkeleyn (1685 – 1753) mukaan
"oleminen on havaituksi tulemista".
Tehtäviä
- Miksi Berkeleyn olemisen määritelmä ei ole saavuttanut kovin
suurta suosiota?
- Onko virhehavainto olemista?
- Onko tulevaisuus olemassa?
Voiko
tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään
On sanottu, että jos menneisyydestä ei voitaisi päätellä
tulevaisuuden suhteen, koko kokemustutkimus olisi perusteita vailla.
Se ei voisi sanoa tulevaisuudesta mitään.
Matematiikka, logiikka ja käsitteiden määritelmät eivät liioin sano
mitään todellisuudesta vaan antavat ns. pintainformaatiota.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, missä määrin tulevaisuusennusteet ovat
tähän mennessä pitäneet paikkansa.
- Missä määrin menneisyydestä tehdyt ennusteet pitävät
paikkansa?
- Kummat pitävät paremmin paikkansa, tulevaisuutta vai
menneisyyttä koskevat ennusteet?
Vain todellisten
syiden löytämisestä on apua
Väite "kaikilla tapahtumilla on syynsä" ei auta meitä jonkin
yksittäisen ongelman ratkaisussa. Vain todellisten syiden löytäminen
voi auttaa meitä.
Tämä yleinen väite voi kuitenkin auttaa ihmiskuntaa, jos sen
perusteella vältetään uskoa ihmeisiin ja pyritään löytämään
tapahtumille luonnollinen selitys.
Juuri David Hume korosti, että vaikka emme tunne jonkin tapahtuman
luonnollista selitystä, tämä ei merkitse sitä, ettemme löytäisi
sellaista tulevaisuudessa.
Tietysti monien tapahtumien syyt jäävät ihmiskunnalle
tuntemattomiksi.
Tehtäviä
- Pohtikaa sitä, kumpi on tärkeämpää, tietää paljon asioita vai
pystyä saamaan nopeasti selville asioita.
- Keskustelkaa siitä, mistä syystä joku voi väittää, ettei
havaitsijasta riippumatonta (objektiivista) todellisuutta ole
olemassa.
- Pohtikaa, mitä merkitsisi se, että luonnon säännönmukaisuudet
eivät olisi huomenna enää voimassa.
- Mitä tapahtuisi, jos painovoima lakkaisi vaikuttamasta?
- Mikä on matematiikan ja todellisuuden suhde?
Tiedon haltija eli
kokija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö (content)
Tiedosta keskusteltaessa on erotettava se, joka tietää eli haltija
eli kokija (subjekti), tiedon kohde (objekti) ja tiedon sisältö
(content).
Väitetiedon sisältönä on se, mitä väite tai väitteet väittävät.
Tiedon kokijana (subjektina) voi olla jokin henkilö tai ihmisryhmä.
Tiedon kohteena voivat olla yksityiset tosiasiat tai ilmiöt tai
säännönmukaisuudet.
Tiedon kokijan ja
kohteen suhde
Keskeiset kiistat liittyvät tiedon kokijan ja kohteen väliseen
suhteeseen.
Esimerkiksi David Hume ja Immanuel Kant korostivat sitä, että tiedon
kokijaa (subjekti) on aina osallisena tietämistapahtumassa.
Etsi ihminen tästä kuvasta.
Jos ihmistä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi olemassa, mutta
inhimillistä tietoa ei olisi olemassa.
Tietämistapahtumassa ei ole kyse kaikkeudesta vaan siitä, kuinka
ihminen tietää kaikkeudesta.
Voitaisiin kuvitella ihmisen kaltainen olio, joka valon lisäksi
aistisi kaikkia muita sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksia
sekä hiukkassäteilyä.
Jos hän lisäksi pystyisi lähettämään kaikkia sähkömagneettisen
säteilyn aallonpituuksia toisille saman kaltaisille olioille, hänen
tapansa tietää kaikkeudesta olisi aivan toisenlainen kuin ihmisen.
Tehtäviä
- Tutkikaa sitä, millä tavoin koululainen hankkii lisää tietoa.
- Millä tavoin koululainen voi varmistua siitä, että hänen
tietonsa ovat oikeita?
- Millä tavalla tieto riippuu tiedon kokijasta (subjektista)?
- Onko keksijän päässä oleva tieto keksinnöstä tietoa?
- Mistä syystä ihminen toisin kuin monet eläimet ei näe yöllä
hyvin?
Käsitteiden
määritteleminen on vaikeaa
Itse
jumalatkaan eivät tiedä, mikä on totuus.
Uuden testamentin (teos on esitelty peruskoulun oppimäärässä)
Johanneksen evankeliumissa maaherra Pilatus sanoo Jeesukselle: "Mikä
on totuus?". Hän jää vastausta vaille. Ihmiset ovat pohdiskelleet
tätä kysymystä Platonin ajoista alkaen. Useimmiten kysyjä jää
tyydyttävää vastausta vaille.
Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa. Viisaustietelijät ovat
vaikeuksissa yrittäessään määritellä itse luomiaan käsitteitä kuten
esimerkiksi "postmodernismi".
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että käsitteiden määritteleminen on vaikeaa?
- Miten käsitteiden määrittelemistä voitaisiin helpottaa?
- Miten käsitteiden käyttökelpoisuutta voitaisiin tutkia?
Perinteinen
käsitekäsitys
Perinteisen käsitekäsityksen mukaan käsitteet ovat määritelmiä. Ne
määrittelevät mikä olio kuuluu käsitteen alaan ja mikä ei. Olio
yksiselitteisesti joko kuuluu käsitteen alaan tai sitten ei.
Määritelmät sanelevat ehdot sille mikä yhdistää käsitteeseen
kuuluvia olioita.
Käsitteen merkityksellä tarkoitetaan monia asioita. Kielen sanojen
merkityksiä ja niiden suhdetta todellisuuteen tutkitaan
kielifilosofiassa.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millä tavalla vahva määritelmä ja heikko
määritelmä eroavat toisistaan.
- Millä tavalla suora määritelmä ja epäsuora määritelmä eroavat
toisistaan?
- Miten lapsi oppii ensimmäiset käsitteensä?
- Kuinka vanhana lapsi oppii ensimmäiset käsitteensä?
- Millaisia ovat lapsen ensimmäiset lauseet?
Perinteisen
käsitekäsityksen arvostelua
Perinteinen käsitekäsitys on selitysvoimastaan huolimatta saanut
kohdakseen ankaraa arvostelua. Suurin ongelma tälle käsitykselle on
yksinkertaisesti määritelmien puute.
Määritelmiä on hyvin vaikea keksiä, ja ne eivät yleensä ole
täydellisiä. Tämä koskee arkisia käsitteitä, kuten KISSA ja TUOLI,
mutta yhtä hyvin tutkimuksissa käytettyjä käsitteitä.
Määritelmä tuolista ei toimi, jos on olemassa tuoleja, jotka eivät
toteuta sen määritelmää. Pyörätuolit, parturituolit, pussituolit,
sähkötuolit, keinutuolit yms. ovat tuoleja, vaikka ne eivät
toteuttaisi mitään niille yhteistä määritelmää.
Määritelmien ongelma on se, että vaikka niitä kuinka kehittää, niin
niille löytyy yleensä vastaesimerkkejä ja poikkeuksia.
Tätä arvostelua ei voida sivuuttaa esittämällä muutamia hyvin
toimivia määritelmiä.
On mahdollista, että muutamalle sanalle löytyy hyvä määritelmä.
Esimerkiksi matematiikasta voi mahdollisesti löytyä täydellisiä
määritelmiä, esim. parillinen luku = kahdella jaollinen
kokonaisluku.
Tämä ei kuitenkaan riitä, koska perinteisen käsityksen pitäisi
löytää määritelmä kaikille käsitteille, ja kielissä saattaa olla
miljoonia sanoja, siis käsitteitä.
Eräs tapa kiertää se ongelma se, ettei tuoleilla ole mitään yhteisiä
ominaisuuksia, ovat funktionaaliset eli käyttätarkoitukseen
perustuvat määritelmät. Tuoli voidaan yrittää määritellä esimeeksi,
joka on tarkoitettu istumiseen. Tässä voidaan esittää heti kysymys
siitä, ovatko puiden kannot ja kivet istumiseen tarkoitettuja.
Tarkennukset ja tarkennusten tarkennukset voivat johtaa melkein
päättymättömään ketjuun.
Tehtäviä
- Keksikää suora määritelmä käsitteelle "pöytä". Suorassa
määritelmässä käsite rajataan muiden käsitteiden avulla.
- Miten lapsi oppii käsitteen "lusikka".
- Keksikää suora määritelmä käsitteelle "lusikka".
- Keksikää vastaesimerkkejä keksimillenne käsitemääritelmille.
- Mistä johtuu, että käsitteiden kanssa tullaan yleensä toimeen
vaikka niiden tarkka määritteleminen on hankalaa tai mahdotonta?
Perinteisen
käsitekäsityksen puolustaminen
Vastaavasti perinteistä käsitekäsitystä voidaan puolustaa
väittämällä, että määritelmiä ei ole löytynyt, koska niiden
löytäminen on vaikeaa. Tämä on mahdollista, mutta määritelmiä on
ainakin yritetty etsiä jo 2500 vuotta.
Viisaustiede voidaan nähdä nimenomaan yrityksenä määritellä
käsitteitä. Viisaustieteessä esitetään kysymyksiä kuten mitä ovat
tieto, vapaus, hyvä jne. Viisaustieteilijäin esittämät vastaukset
ovat määritelmiä.
Simon Blackburn
Filosofi Simon Blackburnin (1944- )mukaan filosofi on
käsiteinsinööri (käsitesuunnittelija).
Viisastiede ei ole, eivätkä muutkaan alat ole onnistuneet löytämään
kaikille käsitteille täydellisiä määritelmiä. Voi olla, että joskus
määritelmiä alkaa löytymään, mutta on myös mahdollista, että
määritelmiä ei ole löytynyt - eikä tule löytymään.
Käsitteen "peli" määritteleminen on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi
shakki on peli. Siinä tärkeintä on taito. Nopanheitossa tärkeintä on
hyvä onni. Pokerissa molemmat piirteet ovat tärkeitä, sekä onni että
taito. Tenniksessä taito on tärkeää, mutta se on hyvin erityyppistä
taitoa kuin pokerissa. Peleissä voi olla tuhansia pelaajia tai vain
muutamia. Pasianssissa on vain yksi pelaaja. On mahdotonta löytää
joukkoa piirteitä, joka yhdistäisi kaikki pelit. Pelit ovat
kietoutuneet toisiinsa monin eri tavoin ilman, että yksikään piirre
löytyisi jokaisesta pelistä.
Perinteinen käsitys on ollut keskuudessamme 2500 vuotta. Siihen
kohdistettu arvostelu on ollut kovaa. Ongelmana on, että tarjolla ei
ole mitään muuta varteenotettavaa käsitystä. Perinteisen käsityksen
epäonnistuminen ja myös muiden käsitysten vaikeudet viittaavat
siihen, että käsitteistä ei loppujen lopuksi tiedetä riittävästi.
Tehtäviä
- Luettele käsitteitä, joiden suora määritelmä on hyvä.
(Suorassa määritelmässä esitetään lause, jolla määriteltävä sana
voidaan korvata, esimerkiksi ”ihminen = planeetan Maa älykkäin
eläin.)
- Luetttele käsitteitä, joille on olemassa hyvä epäsuora
määritelmä. (Epäsuorassa määritelmässä joukko lauseita
määrittelee käytetyt käsitteet, esimerkiksi pasianssipeli
määritellään luettelemalla pelisäännöt.)
- Luetttele käsitteitä, joiden määritteleminen suorasti tai
epäsuorasti on mielestänne äärimmäisen vaikeaa.
- Millä tavalla matematiikan ja kokemustieteiden määritelmät
eroavat toisistaan?
- Yritä keksiä hyvä määritelmä määritelmälle. Keksijälle
myönnetään filosofian Haahuupalkinto. Haahuu -palkinto on
tietysti Huuhaapalkinnon vastakohta.
- Keksi funktionaalinen määritelmä pelille.
- Keksi vastaväitteitä pelin funktionaaliselle määritelmälle.
Postmodernin
(=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä
Postmodernismi
pyrkii välttämään täsmällisyyttä
Mitä yllä
kuvattu rakennus maksaa prosentteina verrattuna funktionalistiseen
(moderniin) rakennukseen?
Postmodernismin (=jälkiuudenaikaisuuden) tärkeä piirre on se, että
sille on melkein mahdotonta antaa määritelmää: jo luonteensa
puolesta se pyrkii välttämään määritelmiin alistuvaa täsmällisyyttä.
Mikään
lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo
Postmodernin kielenkäytön perussäännöksi on joskus kutsuttu ohjetta
"mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo".
Tehtäviä
- On sanottu, että kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy
kuulijalle. Mikä on kuulijan vastuu? (Tämän oppikirjan tekijä on
savolainen.)
- Miksi savolainen sanoo, että "sannoovat että" eli "sanovat
että" mutta ei sano, ketkä sanovat eikä sano, onko hän itse
samaa mieltä vai ei?
- Miksi savolainen sanoo: "en oo puolesta enkä vastaa vuan
pikemminnii päen vastoen" eli "en ole puolesta enkä vastaan vaan
pikemminkin päin vastoin".
- Miksi pilvenpiirtäjien rakentaminen on muotia?
- Onko pilvenpiirtäjien rakentaminen taloudellisesti
kannattavaa?
Mitä
postmodernismi kieltää
Ehkä helpoin tapa päästä postmodernismiin käsiksi on ajatella, mitä
se kieltää. Se kieltää sen, mitä voisi löyhästi kutsua
valistusajatteluksi, haluksi pyrkiä saavuttamaan luotettavaa tietoa
siitä osasta kaikkeutta, jonka kanssa olemme tekemisissä.
Postmodernistit pitävät tällaista valistusajattelua uskomisen
itsepetoksena.
Postmoderni epäilijä kieltää pysyvän ja yleisen tiedon
mahdollisuuden.
Kaikki tieto on vääjäämättä paikallista, tiukasti sidoksissa
historialliseen kehykseensä ja sen synnyttäneen yhteisön
etunäkökohtien ja ennakkoluulojen sanelemaa.
Tehtäviä
- Millä tavalla suomalaisten ennakkoluulot ovat kehittyneet
viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana?
- Miten postmoderni presidenttiehokas menestyi vaaleissa?
- Miten valistunut presidenttiehdokas menestyi vaaleissa?
Ei ole
olemassa tietoa, on vain kertomuksia
Postmodernismin mukaan ei siis ole olemassa tietoa, on vain
kertomuksia, jotka syntyvät tarpeestamme panna maailmaa johonkin
järjestykseen, ja näin syntyneet kertomukset vain heijastelevat
kertojiensa etuja ja ennakkoluuloja.
Tieteen suunnitelmat ovat kuten sota, politiikkaa muilla keinoin.
Onko tämä purjelaiva?
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, pitääkö postmodernisti uskontojen
kertomuksia kertojiensa edun tavoitteluna ja ennakkoluuloina.
- Missä suhteessa postmodernismi on 2000 vuotta ajastaan
jäljessä?
- Millaista on moderni arkkitehtuuri
Todellisuustutkimus
(tiede) on umpikujassa
Postmodernismiin kuuluu olennaisena osana väite, jonka mukaan
todellisuustutkimus (tiede) itse on omilla ehdoillaan joutunut
umpikujaan, se on itse nakertanut oman jalustansa, korvannut
varmuuden epävarmuudella, välttämättömyyden sattumalla ja
sekasorrolla, palauttamisen (reduktion)
ja tieteen yhtenäisyyden useilla toisistaan riippumattomilla ilmiö-
ja selitystasoilla.
Tehtäviä
- Mitkä filosofian suuntaukset ovat korostaneet tiedon
varmuutta, välttämärttömyyttä ja yhtenäisyyttä?
- Miksi filosofiassa on aina ja kaikkialla ollut lukuisia
keskenään riiteleviä koulukuntia?
- Millä tavalla tiedon varmuutta voitaisiin Suomessa parantaa?
Kaaoskäsitys
Kaaoskäsitys on postmodernien arvostelijain mieliaihe, esimerkki
uudesta postmodernista tieteestä.
Kaoottinen = sekasortoinen.
Tosiasiassa ns. kaaoskäsitys käsittelee asioita, jotka kuuluvat
tiukasti perinteisen tieteen piiriin ja joissa ei ole perinteisen
tieteen kannalta mitään ongelmia.
Kaaoskäsitys on matematiikkaa ja fysiikkaa yhdistävä
asiakokonaisuus, joka käsittelee tiettyjen järjestelmien
käyttäytymistä, jotka ilmenevät kaoottisina ja joita tunnetusti
luonnehditaan herkkänä alkuolosuhteille (perhosvaikutus).
Esimerkkejä sellaisista järjestelmistä tavataan ilmakehän
ilmiöissä, aurinkokunnassa, mannerlaatoissa, pyörteisissä
nesteissä, taloudessa, eläinkantojen kasvussa ja lääketieteessä.
Tehtäviä
- Miten tehdään näennäissatunnaislukuja?
- Miten tehdään kuvia fraktaaleista?
- Mikä on perhosvaikutus?
- Miten paikalline sadakuuro syntyy?
- Mitkä asiat vaikuttavat säähän?
Tieteet
kaiken poikkeavan tappajina
Michel Foucault.
Eräät postmodernistit (esim. Michel
Foucault) torjuivat länsimaisen järkiajattelun
(rationalismin) vetoamalla yhteiskunnallisten laitosten
(instituutioiden) valtapolitiikkaan. Tiedonhalu nähtiin
vallantahtona ja tieteet kaiken poikkeavan ja reuna-alueisiin
kuuluvan (marginaalisen) tappajana.
Tehtäviä
- Mihin tieteisiin vallanpitäjät vaikuttavat kaikkein eniten?
- Mihin tieteisiin vallanpitäjät vaikuttavat kaikkein vähiten?
- Miksi jumaluustiedettä (teologiaa) opetetaan Suomen
yliopistoissa?
- Luettele kymmenen mahdollista uutista, joita ei voitaisi
esittää Yleisradion uutisissa.
- Luettele kymmenen mahdollista uutista, joita ei voitaisi
esittää Helsingin Sanomissa.
Piilosisällöstä
ristiriitoja
Jacques Derrida.
Eräät postmodernistit (Jacques
Derrida) pyrkivät murentamaan länsimaisen järjen käsitettä
sisältä päin, etsimällä kirjoitetun tekstin rakenteesta ja
piilosisällöstä moniselitteisyyttä ja ristiriitoja.
Derridaa on laajemmin esitelty tämän oppikirjasarjan muissa
oppikirjoissa.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että Derrida ja monet muut postmodernistit
kirjoittavat hyvin vaikeatajuisesti?
- Miten on mahdollista, että Derridan ajatuksista on voitu
kirjoittaa helppotajuisesti kuten tämän oppikirjasarjan muissa
osissa on tehty?
- Ketkä suomalaiset filosofit käyttävät eniten vierasperäisiä
sanoja?
- Ketkä suomalaiset filosofit käyttävät vähiten vierasperäisiä
sanoja?
- Olisiko mahdollista, että suomalaiset filosofit oppisivat
nykyistä useammin kirjoittamaan ilman suurta määrää sekavia
vierasperäisiä sanoja?
Tiede ei ole
uskontoja totuudellisempi
Postmodernismin mukaan todellisuustutkimus (tiede) ei ole taiteita
tai uskontoja totuudellisempi rakennelma, ja sen sisältöä (ei sen
tekemistä, mikä olisi lähes itsestään selvä väite) ohjaavat
yhteiskunnalliset ja poliittiset virtaukset.
Arvostelu esiintyy usein naisasia-asussa (feministisessä asussa) -
järkeen perustuva (rationaalinen) ajattelu on miehistä
(maskuliinista) eikä todellisuustutkimus (tiede) siis kuvaa naisten
maailmaa totuudellisesti.
Tehtäviä
- Matematiikka ja logiikka ovat sukupuolikysymysten suhteen
täysin puolueettomia. Mistä johtuu, että jotkut feministit
väittävät joitain muuta (mikä on siis epätotuudellisesta)?
- Miten miesten ja naisten varsin jyrkkä työnjako on alun perin
syntynyt?
- Mistä johtuu, että hyväpalkkainen teknologia on yhä pääasiassa
miesten hallussa?
Moderni ajattelu
on pelkkä olkinukke
Postmodernin vastakohtaa eli modernia ajattelua ei juuri ole ollut.
Koko käsite moderni ajattelu on keksitty sen jälkeen, kun ns.
postmoderni taide nousi suosioon.
Moderni sepitettiin postmodernin vastustajaksi.
Alun perin postmoderni taide ja arkkitehtuuri ryhtyivät vastustamaan
ns. modernia taidetta ja modernia arkkitehtuuria.
Tehtäviä
- Kumpi maksaa enemmän, moderni arkkitehtuuri vai
postmodernistinen arkkitehtuuri?
- Onko olemassa sellaista taidetta kuin moderni taide?
- Jos on olemassa sellainen kuin moderni taide, miten se on
muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
- Mihin ryhmään toiminnallinen eli funktionalistinen
arkkitehtuuri kuuluu?
- Kumpi on tärkeämpää, rakennuksen käytettävyys vai sen
ulkomuoto?
Ymmärrätkö
seuraavan tekstin
Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:
”Suurin modernia filosofiaa
yhdistävä tekijä on läheinen yhteys matemaattiseen
luonnontieteeseen ja siihen läheisesti kuuluvaan
materialistis-atomistiseen (fysikalistiseen)
todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan), ja suurin ero sitä
edeltäneeseen keskiaikaiseen skolastiseen traditioon on ajatus
tiedon kasvusta; se kokonaan uusi tietoteoreettinen näkemys,
että inhimillinen tieto on jatkuvasti kasvava, epätäydellinen
uskomusjärjestelmä, jota voi ja pitää kartuttaa filosofiassa
(tieteessä) tekemällä empiirisiä havaintoja (skolastisessa
traditiossa tiedon ajateltiin olevan pääosin kokonaisuudessaan
"jo saavutettua", jolloin filosofian (logiikan) tehtäväksi jäi
lähinnä tiedon järjesteleminen aksiomaattiseksi kokonaisuudeksi,
ja jo tiedettyjen totuuksien looginen todistaminen filosofian
"ensimmäisistä prinsiipeistä" lähtien).”
Tehtäviä
- Eräs postmodernismin määritelmä sanoo: postmodernismi =
krapula. Pohtikaa mitä määritelmän keksijä on saattanut
tarkoittaa.
- Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen
filosofia suhteen?
- Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen
elämänkatsomustieto suhteen?
- Missä määrin postmodernismi missä paikkansa lukion oppiaineen
oma uskonto suhteen?
- Selvittäkää, onko jonkin kotimaisen filosofian laitoksen
johtajana postmodernisti. Pohtikaa johtaako hän laitostaan kuten
postmodernistit väittävät.
Tieto ja sen
postmoderni vastustus, totuuskammo
Inhimillinen
tiedon jano
Luonnostaan ihminen haluaa tietää (sanoi esimerkiksi Aristoteles).
Koko ajan haluamme informaatiota. Kuuntelemme uutisia ja
säätiedotuksia, luemme lehtiä jne.
Haluamme vertailla hintoja, mutta myös dinosaurusten sukupuuttoon
kuolemisen syyt kiinnostavat meitä, vaikka viimeksi mainituilla ei
luulisi olevan meille enää suurta merkitystä, pääasiahan on, että
dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon eivätkä enää ole meitä
uhkaamassa.
Tehtäviä
- Mitkä sellaiset asiat, joista sinulle ei ole hyötyä,
kiinnostavat sinua?
- Mistä tämä johtuu?
- Mitä ajattelet, kun kuulet juorun?
- Juoruiletko sinä itse?
- Onko juoruista enemmän hyötyä vai vahinkoa?
- Keksi uskottava juoru.
- Kokeile sen leviämistä.
Haluamme
tietää myös totuuden
Monista asioista haluamme tietää nimenomaan totuuden, suutumme, jos
meille valehdellaan. Ikkunasta ulos katsomalla tarkistamme ennen
ulos lähtemistä, sataako. Tosin tämän kirjoittaja tarkistaa
säätutkaennusteen tietokoneestaan ennen kuin lähtee päiväkävelylle.
Osa totuuden etsimisestä on yhteisöllistä, osa yksityistä. Totuuden
määritelmiä esitellään toisaalla tässä aineistossa.
Jumalatar Veritas
Edellisissä kahdessa kappaleessa on kuvattu totuuteen pyrkivää (veritististä) tietokäsitystä.
Tehtäviä
- Mistä asioista haluat tietää totuuden?
- Mistä asioista et halua tietää totuutta?
- Milloin tietämättömyytesi aiheutti sinulle viimeksi
hankaluuksia?
- Voiko tietämättömyydestä olla joskus sinulle hyötyä?
- Voiko tietämättömyydestä olla hyötyä ystävillesi?
Vastakkaiset
käsitykset
Monet muut tietokäsitykset kuten
- sosiaalinen konstruktivismi (fysikaalinen todellisuus on
pohjimmiltaan yhteisöllinen ja kielellinen rakennelma),
- postmodernismi,
- pragmatismi (pragmatismi korostaa inhimillistä käytäntöä ja
toimintaa ensisijaisena suhteessa teoriaan sekä käytännön
seurauksia totuuden tai merkityksen kriteereinä), jne.
ovat tälle käsitykselle vastakkaisia.
Tehtäviä
- Millä tavalla pragmatismi haittaa totuuden leviämistä?
- Miksi liike-elämä kannattaa pragmatismia?
- Miksi monet hallitukset kannattavat pragmatismia?
Totuuskammo
Alvin I. Goldman sanoo teoksensa ”Knowledge
in a Social World” (=tieto yhteisöllisessä maailmassa)
sivulla 7, että nämä ajatussuunnat ovat usein totuuskammoisia.
Kun totuuskammoiset puhuvat tiedosta, he eivät pidä sitä totena
kuten tavalliset ihmiset, vaan jonain yhteisöllisenä uskomuksena.
Väitteet eivät ole heille tosia tai epätosia vaan mielipiteitä tai
uskomuksia.
Tieto on heidän mielestään pikemminkin hyväksytty uskomus kuin tosi
tai epätosi.
Uskomukset vaihtelevat yhteisöstä toiseen.
Alvin I. Goldman.
Tehtäviä
- Alvin I. Goldmanin yllä esitetyn kirjan mukaan kouluissa
pitäisi opettaa vain sellaisia asioita, jotka ovat totta. Mistä
johtuu, että näin ei menetellä?
- Kuka presidenttiehdokkaista on ilmoittanut tukevansa
postmodernismia?
- Ottakaa selvää siitä, millä perusteilla valistusajattelua on
vastustettu.
Mihin
totuuskammoiset tarvitsevat sanaa "tieto"
Tähän on sanottu, että jos totuuskammoisilla on jo hyvä sana
”uskomus”, miksi he tarvitsevat sanaa ”tieto”. Jos sana ”tieto”
korvataan ”uskomuksella”, esimerkiksi matemaattinen tieto joutuu
hyvin outoon valoon.
Tieto, tietämys, tietokannat jne. ovat paljon käytettyjä sanoja
nykyisessä informaatiotekniikassa (IT, entisessä tietotekniikassa,
ATK).
Sanat ”tieto”, ”tiede” ”tietämys” jne. eivät ole häviämässä
kielenkäytöstä, vaan niiden asema on päinvastoin vahvistumassa.
Tulevaa yhteiskuntaa sanotaan usein tietoyhteiskunnaksi.
Oikeaoppiset ovat olleet korvaamassa sanaa ”tietoyhteiskunta”
sanalla ”informaatioyhteiskunta”.
Voidaan aiheellisesti kysyä sitä, eikö tieto ole meille sittenkin
tärkeämpää kuin informaatio.
Tehtäviä
- Mitä tarkoittaa informaatio?
- Mitä tarkoittaa informaatioteknologia?
- Mitä tarkoittaa informaatiosaaste? Entä filosofiasaaste?
- Miksi ihmiset kaipaavat kaikkein eniten tietoa julkkiksista?
- Mikä tieto on ihmiselle elintärkeää?
- Miten tietokoneet muuttavat informaatiota tiedoksi?
Onko
tieteenfilosofia elossa
Erityisesti looginen empirismi ja sen vastustajat olivat
kiinnostuneita tieteenfilosofiasta.
Sekä Rudolf Carnap että Arthur Pap ovat kirjoittaneet
tieteenfilosofian oppikirjan (näitä nimiä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa). Vaikka tieteenfilosofia on epäilemättä
vahvasti elossa, sitä vastaan hyökkäillään koko ajan.
David Bloor.
David Bloorin mukaan tieteenfilosofia on kuollut ja
jäljelle ovat jääneet vain tieteensosiologia ja tieteen
sosiaalipsykologia (niin sanottu vahva ohjelma).
Monet jyrkät naisasiaihmiset (radikaalit feminismit) ovat omaksuneet
sekä sosiaalisen konstruktivismin että postmodernistisia käsityksiä.
Tehtäviä
- Tarvitaanko tieteenfilosofiaa?
- Jos tarvitaan, niin mihin sitä tarvitaan?
- Mitä mieltä tieteentekijät ovat tieteenfilosofiasta?
Totuuskäsityksiä
Vastaavuuskäsitys
(korrespodenssiteoria)
Aristoteles.
Aristoteleelta peräisin oleva vastaavuuskäsitys
(korrespondenssiteoria) on ollut melko suosittu.
Vastaavuuskäsityksen mukaan lause "Tämä kirja on sininen" on tosi,
mikäli voimme todeta värin siniseksi katsomalla kirjaa.
Esimerkki sinisestä kirjasta on vaikkapa Alvin I. Goldmanin teos
”Knowledge in a Social World” (katso edellä olevaa kuvaa).
Alfred Tarski.
Lause on tosi, jos se ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian. Alfred Tarski (1902-1983) on
muotoillut totuuden vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian)
seuraavasti:
"p(x) on tosi jos ja vain jos p",
missä p on tarkasteltavan kielen lause ja x on tämän lauseen nimi.
Esimerkki:
Lause "sataa" on tosi, jos sataa.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että vastaavuuskäsitys on suosituin käsitys
totuudesta?
- Mitä vastaavuus tarkoittaa?
- Miksi vastaavuuskäsitystä on moitittu?
Yhteensopivuuskäsitys
(koherenssiteoria)
Vastaavuuskäsityksen kanssa kilpailee yhteensopivuuskäsitys
(koherenssiteoria).
Sen mukaan totuus merkitsee yhteensopivuutta muiden lauseiden
muodostaman järjestelmän kanssa.
Tämän käsityksen heikkous on se, että monissa käytännön tilanteissa
on olemassa lukuisia erilaisia ristiriidattomia lausejoukkoja,
joiden totuudellisuudesta tämä käsitys ei pysty sanomaan mitään.
Parhaimmillaankin tämä käsitys voi toimia suhteellisen epätotuuden
ilmaisijana; jos lausejoukossa esiintyy ristiriitoja, jotkin
lauseista ovat epätosia.
Tehtäviä
- Millä tavalla yhteensopivuuskäsitys voi vahvistaa
vanhoillisuutta?
- Keksi viisi väitettä, jotka ovat yhteensopivia nykyisen
tieteen kanssa, mutta joita kukaan ei pidä tosina.
- Keksi viisi epätotta väitettä, jotka ovat keskenään
yhteensopivia.
- Miten käsitysten alimääräytyneisyys liittoo
yhteensopivuuskäsitykseen?
Menestyksellisyyskäsitys
(pragmaattinen teoria)
Menestyksellisyyskäsityksen (pragmatismi) mukaan totuus merkitsee
samaa kuin toimivuus tai menestyksellisyys.
Totuus on tämän käsityksen mukaan eräs hyvyyden laji.
Tämä selittää eräiden suomalaisten filosofien hyvin oudot
kannanotot.
Totta on se, mikä on välineellisesti arvokasta. On sanottu, että
menetyksellisyyskäsitysessä yksi totuuden ilmaisin korotetaan
totuuden määritelmäksi.
Tämä on perusteetonta, koska virheellisten uskomusten varassa
toimiminen saattaa olla myös menestyksekästä.
Esimerkiksi sosiopaatin määritelmä alkaa toteamuksella, että
sosiopaatti on charmikas ja vakuuttava. Sosiopaatin väitteet voivat
luoda menestystä sosiopaatille itselleen.
Tehtäviä
- Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä suurella
joukolla ihmisiä on ollut menneisyydessä?
- Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä suurilla
ihmisjoukoilla on nykyään?
- Mitä menestyksellisiä virheellisiä käsityksiä ihmisillä on
tulevaisuudessa?
- Mikä on meemi?
- Keksi meemi ja testaa toimiiko se.
Yksimielisyyskäsitys
(konsensusteoria)
Viime aikoina on tullut muotiin ns. totuuden yksimielisyyskäsitys
(konsensuskäsitys). On ajateltu, että ns. tieteellinen yhteisö
lähestyisi koko ajan totuutta, joka olisi päättymättömän tutkimuksen
raja-arvo.
Willard Orman van Quine.
Edellä todettiin vaikutusvaltainen Willard
Orman van Quine (1908-2000) yksimielisyyskäsityksen
kannattajaksi.
Yksimielisyys ei ole tae siitä, että jokin käsitys olisi tosi.
Esimerkiksi katolisella keskiajalla Euroopassa vallitsi huomattava
yksimielisyys tärkeiden elämänkysymysten suhteen. Tästä huolimatta
tuota aikaa on sanottu maanosamme historian pimeimmäksi ajaksi.
Koska Helsingin yliopistossa on alettu ihailla keskiaikaa,
seuraavaan lainataan ote Risto Isomäen romaanista Sarasvatin
hiekkaa (2005, s. 73):
"Tiesitkö, että jos menestyvä
kauppias halusi 1400 -luvun Euroopassa varmistaa, että hänen
poikansa oppi matematiikkaa, hänen täytyi tyytyä siihen, että
poika oppisi yhteenlaskua ja vähennyslaskua.
Tai sitten poika piti lähettää opiskelemaan Italiaan. Jakolaskua
ja kertolaskua opetettiin Euroopan sisällä ainoastaan joissain
Italian yliopistoissa, niissä, joihin oli levinnyt harhaoppeja
islamilaisista maista.
Kirkko oli kieltänyt jakolaskun ja kertolaskun harjoittamisen
pakanamaista tulleina vaarallisina vaikutteina.
Erityisen tiukasti oli kielletty nollan käyttö, koska nolla oli
niin outo käsite, että se saattoi olla vain itse Saatanasta.
Kauppiaat tietysti käyttivät intialaista matematiikkaa salaa
kirjanpidossaan, koska he halusivat olla selvillä siitä,
paljonko rahaa he milläkin tuotteella ansaitsivat."
On sanottu, että keskiaika on huono esimerkki, koska silloin ei
sallittu vapaata tieteellistä keskustelua.
Toisaalta voidaan kysyä, onko yksimielisyys ollenkaan mahdollinen
silloin, kun vapaa keskustelu sallitaan.
Voidaan myös esittää epäilyjä siitä, ettei meidän aikamme ns.
tieteellinen keskustelu ole vapaata.
On myös mahdollista, että inhimillisen käsityskyvyn rajat estävät
ottamasta huomioon kaikkia tekijöitä.
Tehtäviä
- Mistä syystä monet filosofit kannattavat
yksimielisyyskäsitykstä, vaikka samat filosofit ovat ovat eri
mieltä melkein kaikesta?
- Miksi historian opetuksessa ei mainita sitä, että katolinen
kirkko kielsi kerto- ja jakolaskun?
- Ketkä suomalaiset professorit ovat alkaneet kehua keskiaikaa?
Onko totuus
tarpeeton sana (deflationistinen totuusteoria)
Ovatko yllä
olevassa neliössä olevat väitteet tosia vai epätosia?
Monet kannattavat myös käsitystä, jonka mukaan ”totuus” on tarpeeton
sana (deflationistinen totuuskäsitys). Näin väittäville voidaan
esittää kysymys: Onko väite, että totuus on tarpeeton sana, tosi vai
epätosi.
Seuraava deflationismin alkuperää selvittävä kappale on jätetty
opettajan suomennettavaksi.
It is worthy of notice that the sentence ‘I smell the
scent of violets’ has the same content as the sentence ‘it is true
that I smell the scent of violets’. So it seems, then, that
nothing is added to the thought by my ascribing to it the property
of truth. (Frege, G., 1918. ‘Thoughts’, in his Logical
Investigations, Oxford: Blackwell, 1977.)
Myös sanan ”totuus” merkityksestä on kiistelty runsaasti, ja
luultavasti niin tehdään myös tulevaisuudessa.
On syytä pyrkiä välttämään tämän sanan käyttöä lukuun ottamatta
joitain sellaisia tapauksia, joissa sen käyttäminen selventää
asioita.
Alvin I. Goldmanin teoksessa ”Knowledge in a Social World”
(Oxford 1999) 11. luvussa sanotaan mm., että julkisissa kouluissa
pitäisi opettaa totuus ja vain totuus (eikä siis esimerkiksi
uskontoa tai epätotuuksia sisältävää elämänkatsomustietoa).
Tässä oppimateriaalissa on käytetty sanaa ”totuus”
hyvän vastaavuusteorian antamassa merkityksessä. Joka
tapauksessahan joudumme tarkastelemaan esimerkiksi nimisanojen ja
nimien liittymistä todellisuuden olioihin ja olioluokkiin
(nimirelaatio).
Tämän kirjoittajan mielestä on viisasta ajatella, että todellisuus
on olemassa, vaikka inhimilliset käsitykset siitä saattavat olla
virheellisiä tai vajavaisia (todellisuutta koskeva realismi).
Totuuden jumalatar Veritas.
Tehtäviä
- On sanottu, että jotkut yllä olevista totuuskäsityksistä
sopivat paremmin totuuden määrittelemiseen ja jotkut toiset
paremmin totuuden testaamiseen. Pohtikaa mitkä yllä olevista
sopivat mielestänne totuuden määrittelemiseen, mitkä totuuden
testaamiseen, mitkä molempiin ja mitkä eivät kumpaankaan.
- Keksikää asioita, joista ihmiset ovat olleet lähes
yksimielisiä mutta väärässä.
- Pohtikaa miten matemaattinen ja looginen totuus pitäisi
määritellä, vai pitäisikö sanasta "totuus" luopua näillä
aloilla.
- Onko sana ”totuus” sinun mielestäsi tarpeellinen? Perustele
vastauksesi (Internetistä löytyy väitteitä puolesta ja vastaan).
- Joidenkin filosofien mielestä yllä olevia totuuskäsityksiä ei
pitäisi esitellä koululaisille. Ottakaa selvää siitä, mihin
tällainen mielipide perustuu?
- Mistä johtuu, että kouluissa opetetaan väitteitä, joista
tiedetään, etteivät ne ole tosia?
- Mitä etuja ja haittoja koituisi siitä, että sanaa "totuus"
lakattaisiin käyttämästä?
- Mikä virhe on lauseessa "minä olen totuus"?
Käsitys, jonka
mukaan käsitteen ”totuus” alaa on nykyisestä laajennettava
Totuuskäsityksen alan laajentamista kannattavat lähinnä erilaiset
uskonnot sekä uskontojen ja jumalattomuuden välimaaston sijoittuvat
(agnostikot). Tässä yhteydessä tarkastelemme vain yhtä yritystä
laajentaa totuuskäsityksen alaa.
Seuraavan laajennusyrityksen tunnetuimmat kannattajat Suomessa
lienevät opetushallituksen elämänkatsomustiedon ylitarkastaja Pekka
Elo ja edesmennyt historian professori Juha Sihvola. Juha Sihvola
myöntää kirjassaan ”Maailmankansalaisen etiikka” (Otava
Keuruu 2004 ISBN 951-1-18364 s 33), että suurin osa filosofeista
pitää hänen käsitystään kestämättömänä.
Juha Sihvola.
Juha Sihvola ottaa käyttöön oman määritelmä sanalle
”teoria”. Sitten hän soveltaa tätä käsitystä siveysarvostelmiin ja
väittää, että eräät siveysarvostelmat ovat samassa mielessä
ihmisestä riippumattomia kuin todet väitelauseet.
Tästä oppimateriaalista poistetaan vähitellen kokonaan sana
”teoria”. Useimmiten sen sijalle sopii sana ”käsitys”, mutta myös
muita sanoja voidaan tarvittaessa käyttää.
Koska pelkistä tosiasioista ei voida johtaa arvoja
(David Hume), Sihvolan käsitys on tyhjän päällä. Tässä
oppimateriaalissa opetusneuvos Pekka Elon ja historian professori
Juha Sihvolan käsitystä ei pidetä totena.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, mitä muita mielipiteitä Juha Sihvolalla
on?
- Mistä johtuu, että Juha Sihvolalla on paljon arvovaltaisia
tukijoita?
- Mistä johtuu, että David Humen filosofia on Suomessa
epäsuosiossa?
Muodollinen
(looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus
Perinteinen
käsitys
Lause "sataa tai ei sada" on tosi riippumatta siitä, sataako.
Tällaista totuutta sanotaan muodolliseksi (loogiseksi) totuudeksi.
Tämän kirjoittajan mielestä sitä ei pitäisi sanoa todeksi vaan
muodollisesti päteväksi. Sen sijaan lause "tänään sataa", saattaa
olla epätosi.
Jos lause "tänään sataa" on tosi, se ilmaisee ns. sisällöllisen
(materiaalisen) totuuden (materiaalinen totuus on Rudolf Carnapin
käyttämä nimitys, jolle ei ole tarkkaa suomennosta). Tämän
kirjoittajan mielestä tosiksi pitäisi kutsua vain sisällöllisiä
totuuksia.
Muodollisisesti pätevistä lauseista voitaisiin käyttää Jaakko
Hintikan käyttöön ottamaa nimistystä pintainformaatio, ja
sisällöllisesti tosista lauseista pitäisi käyttää sanaa
syväinformaatio.
Lause "tätä kirjaa kirjoittaa 180 cm pitkä mies" saattaa olla
likimäärin tosi, jos miehen pituus eroaa vain hieman esitetystä.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, millä Suomen paikkakunnilla on
tutkimushetkellä totta että sataa ja millä on totta että ei
sada.
- Ottakaa selvää siitä, miten Jaakko Hintikka määrittelee
pintainformaation.
- Ottakaa selvää siitä, miten Jaakko Hintikka määrittelee
syväinformaation.
Semideflationismi
(semideflationism)
¤ + ¦ = ×.
Mikä on
yllä olevan matematiikan kaavan totuusarvo?
Olen siis esittänyt, että sana "totuus" varattaisiin
vain sisällölliselle totuudelle ja muodollinen totuus (esimerkiksi
pätevyys eli johdettavuus matematiikassa ja logiikassa)
jätettäisiin totuuskäsityksen ulkopuolelle.
Tämä helpottaisi huomattavsti monien väärinkäsitysten torjumista.
Esimerkiksi matematiikan lauseita ei enää voitaisi pitää "kaikissa
maailmoissa" tosina eikä matematiikan peruslauseita (aksioomia)
pidettäisi enää totuuksina, joita ei tarvitse tai voida todistaa.
Jumaluustieteen opiskelijat menettäisivät eniten käyttämänsä
vääristelyn.
Tehtäviä
- Keksikää viisi lausetta, jotka ovat muodollisesti (loogisesti)
tosia ja viisi lausetta, jotka ovat tosia kokemuksen
perusteella.
- Yrittäkää perustella esittämiänne tosia lauseita.
- Keskustelkaa siitä, johtaako yksimielisyys eli konsensus
politiikassa parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.
Mistä lauseista
saa käyttää nimitystä ”tosi”?
Mielestäni totuuskäsite pitää rajata kokemustietoon. Tällöin
estetään uskontomyönteisten ”filosofien” yritykset hämätä ihmisiä
esimerkiksi matematiikan, logiikan ja niitä alkeellisempien
kalkyylien ”totuuksilla”.
Perinteisesti jotain kaavaa on sanottu todeksi, jos se on
johdettavissa peruskaavoista (eräissä tapauksissa tyhjästä
kaavasta). Mielestäni oikeampaa olisi jättää sana ”totuus” pois ja
sanoa pelkästään, että kaava on johdettavissa (derivable) tai että
kaava on pätevä (valid).
Tehtäviä
- Onko totta, että 2 + 2 = 4?
Mitä
olemassaolo on
Heikko ja vahva
olemassaolo (kiinan kielen käsitteitä)
Peruskysymyksiin kuuluvat kysymykset siitä, mitä on olemassa ja
millaista se, mitä mahdollisesti on olemassa, on perusluonteeltaan.
Voidaan myös kysyä, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että jotain on
olemassa.
Siitä, mitä olemassaolo on, on melko suuri joukko erilaisia
käsityksiä. Näitä kästyksiä käsitellään englanniksi seuraavassa
artikkelissa:
http://plato.stanford.edu/entries/existence/
Huomaa, että artikkeli arvostelee jokaista esitettyä käsitystä ja
jättää kysymyksen siitä, mitä olemassaolo on, avoimeksi.
Kun eurooppalaiset kielet puhuvat olemassaolosta sekavasti, otan
seuraavassa käyttöön kiinan kielessä esiintyvät käsitteet heikko
olemassaolo (weak existence) ja vahva olemassaolo (strong
existence).
Minulla on taka-ajatuksena suorittaa Immanuel Kantille ja Willard
Van Orman Quinelle kuoleman jälkeinen kunnian poisto. Siihen minulla
on aivan henkilökohtaiset vaikuttimet, vaikka en ole edes unessa
tavannut kumpaakaan näistä suuruuksista.
Heikolla olemassaololla tarkoitan olemassaoloa logiikassa ja
matematiikassa tai Kantin ja Quinen käsitteillä aprorista
analyyttitsä olemassaoloa.
Vahvalla olemassaololla tarkoita kokemukseen perustuvaa
olemassaoloa eli aposteriorista synteettistä olemassaoloa.
Lisäksi ilmoitan, ettei apriori synteettistä olemassaoloa ole
olemassakaan.
Heikko olemassaolo on siis sellaista olemassaoloa, jota esintyy
muodollisissa kielissä kuten matematiikassa ja logiikassa.
Heikolle olemassaololle voidaan käyttää merkkiä ∃ jolloin
muodollista logiikkaa ja metamatiikkaa ei tarvitse kirjoittaa
uudestaan.
Vahvalle olemassaololle käytän merkkiä ∃. Merkki on siis
sama kuin heikon olemassaolon merkki, mutta se on lihavoitu.
Tämä käytäntö on lainattu fysiikassa. Siellä lukuja merkitään a ja
vektoreita merkitään a.
Aion kirjoittaa tästä asiasta lisää oppikirjan myöhemmissä osissa.
Tehtäviä
- Keksi joukko lauseita, joissa on sanat "on olemassa".
- Muunna lauseet sellaiseen muotoon, jossa ei esiinnyt sanoja
"on olemassa".
- Eräissä kiinan kielen muunnoksissa ei ole sanaa "on". Onko
sana "on" tarpeellinen?
- Koska viimeksi käytit sanaa "on olemassa"?
- Missä tarkoituksessa käytit sanaa "on olemassa"
- Keksi yksi suomen kielen sana kuvaamaan kahta sanaa "on
olemassa" (eksisteeraa ei kelpaa).
- Mitä tarkoittaa "oleskelee"?
Metafysiikan
lajeja
Metafyysisiksi kysymyksiksi on Suomessa ajateltu esimerkiksi
seuraavia:
- Mitä on olemassaolo?
- Minkä tyyppisiä asioita on olemassa?
- Mistä todellisuus koostuu? Onko todellisuus perimmältään
henkistä vai aineellista tai fysikaalista?
- Jos todellisuus koostuu yksilöolioista, niiden ominaisuuksista
ja niiden välisistä suhteista, mitä näiden joukkoon kuuluu?
- Kuinka yksilöolioiden täyttämässä maailmassa voi olla
käsitteellisiä olioita?
- Kuinka mieli ja sen ilmiöt ovat mahdollisia todellisuudessa,
joka koostuu liikkeessä olevasta aineesta? Mikä on ihmismielen
suhde luonnontieteellisesti kuvattavaan aineelliseen
todellisuuteen?
- Onko vapaa tahto tai toiminta mahdollista luonnonlakien
hallitsemassa maailmassa?
- Mikä on kaikkeuden alkuperä? Miksi kaikkeus on olemassa?
- Onko Jumala olemassa?

Aristoteles.
Aristoteleen kirjojen kokoaja Adronikus Rhodoslainen sijoitti
nimeämättömät kirjat fysiikan perään.
Näitä kirjoja alettiin kutsua metafysiikaksi.
(kreikan kielen meta = jälkeen.) Ajateltiin niiden olevan niin
vaikeatajuisia, että niitä on tutkittava fysiikan jälkeen.
Keskiajalla metafyysisiksi alettiin kutsua jumaluusopillisia
kysymyksiä, jotka tarkastelivat yliluonnollisia asioita.
Leibniz on metafysiikassaan johdonmukainen monen todellisuuden
kannattaja (pluralisti), vaikkakin hänen käsitykse4nsä
perusainesten (substanssien) luonteesta vaihteli eri aikoina.
Yleensä ajatellaan, että Leibnizin kypsässä metafysiikassa maailma
koostuu äärettömästä määrästä yksinkertaisia henkisiä
perusaineksia (substansseja), jotka on luonut jumala, välttämätön
olento.
Jumala valitsee vallitsevan maailman äärettömästä määrästä
mahdollisia maailmoja, koska hänellä on siihen riittävä syy, ja
luomistapahtumassa tämän vallitsevan maailman substanssit eli
monadit asetetaan ennalta-asetettuun sopusointuun, joka säätelee
niiden välisiä suhteita.
Vallitseva maailma on jatkuvassa kehityksen tilassa kohti
metafyysistä täydellistymistä.
Uuden
ajan alussa ranskalainen Rene Descartes tarkoitti metafysiikalla
perustotuuksia, jopa tieteen perustotuuksia.
Immanuel Kant tarkoitti metafysiikalla sellaisia
kysymyksiä, joihin todellisuustutkimus (tiede) ei voi vastata.
David Hume ja Immanuel Kant hyväksyivät metafysiikalle ainoastaan
hyvin rajallisen osan filosofiassa, ja he sanoivat, että tiedon ei
tulisi pyrkiä etenemään havaintojen yli – paitsi Kantin
tapauksessa tietoon näkyvän todellisuuden takana olevan
olemassaolosta.
Auguste Comte ajatteli tieteellisen menetelmän ja koeteltavuuden
korvaavan perinteisen metafyysisen ajattelun kokonaan.
Looginen empirismi väitti, että sellaiset kysymykset,
joihin ei voi edes periaatteessa vastata, ovat mielettömiä.
Oikeampaa olisi sanoa, että ne ovat harhaanjohtavia.
1950-luvulla syntyi käsitys jonka mukaan metafysiikka tutkii niitä
käsityksiä, joita ihmisillä on todellisuudesta. Tätä kutsutaan
kuvailevaksi (deskriptiiviseksi) metafysiikaksi.
Postmodernistit ja dekonstruktionistit ovat julistaneet kaiken
filosofian ja erityisesti metafysiikan kuolemaa.
Kuten tästä opintoaineistosta nähdään, nykyään tutkitaan kyllä
yllä olevan listan kysymyksiä, mutta niitä kutsutaan
metafysiikaksi vain yliopistojen filosofian laitoksilla.
Suomeksi on ilmestynyt Riku Jutin kirja Johdatus metafysiikkaan,
Yliopistopaino, Helsinki 2001.
Kun tämän kirjoittaja luki teoksen kymmenkunta vuotta sitten, hän
teki reunukseen vain muutamia kysymysmerkkejä, mutta paljon enemmän
on merkkejä mielenkiintoisista ajatuksista.
En kuitenkaan vakuuttunut siitä, että kirjan asioita pitäsi kutsua
metafysiikaksi.
Tämän kirjoittaja vierastaa erityisesti kristillistä metafysiikkaa.
Käsitykseni mukaan kristinusko on metafysiikalle niin painava
rasite, että seuraava täsmällisyyden aalto, jos sellainen tieteeseen
vielä tulee, vähentää metafysiikasta puhumisen suosiota.
Kristilliseen metafysiikkaan voit tutustua suomenkielisestä
artikkelista:
http://ujjf.blogit.fi/metafysiikka-
ja-sen-kriitikot/
Tehtäviä
- Keksi kymmenen kysymystä, joihin et osaa vastata.
- Etsi niihin vastaukset näistä oppikirjoista.
- Onko sellaisia kysymyksiä, joihin ei edes periaatteessa voi
vastata?
- Mitä tapahtui ennen kuin mitään oli olemassa?
- Onko olemassaoloa olemassa?
- Voiko kaiken olemassaolo lakata?
- Kumpi on helpompi laatia, lista olemassaolevista vai lista
olemassaolemattomista?
- Opettele sana "ontologia".
Onko tässä kirjassa
metafysiikkaa?
Tässä opintoaineistossa keskustellaan joistain yllä olevassa
luettelossa olevista kysymyksistä. Melkoinen osa kysymyksistä mukaan
lukien itse olemassaolokäsite, on kiistanalaisia.
Jotkut kysymyksistä kuuluvat selkeästi luonnontieteellisiin, eikä
niihinkään ole yksimielistä vastausta.
Jotkut kysymykset ovat hyvin huonosti muotoiltuja.
Jotkut kysymykset perustuvat inhimillisen kielen luonteen väärin
käsittämiseen.
Jos valmistaudut ylioppilaskirjoituksiin, opettele
metafysiikkakeskustelu tai ainakin edellä oleva metafysiikan
historia.
Ylioppilastutkintolautakunta tulee todennäköisesti
tulevaisuudessakin kysymään mielipidettäsi metafysiikasta.
Esimerkkinä keskustelusta olkoon seuraava ylioppilastehtävän (1996)
pisteytys:
Mitä filosofinen metafysiikka on, ja mitä tietoa se
voi meille antaa?
Metafysiikassa tutkitaan olevaisen varsinaista olemusta,
todellisuuden yleisimpiä periaatteita, rakennetta ja luonnetta. Se
on pyrkimystä vastaamaan mm. kysymyksiin Mitä tosioleva on
sinänsä? - Onko fyysisen maailman takana jotain? - Onko olevalla
tarkoitus tai päämäärä? Kuvaavia esimerkkejä löytyy Platonilta,
Spinozalta tai Leibnitzilta. Metafysiikan teoriat on tapana jakaa
perusaineksen lukumäärien ja laatujen mukaan.
Metafysiikka pyrkii antamaan meille edellä kuvan yleiskäsityksen
olemassaolevasta. Ilmeisesti tuo käsitys ei kuitenkaan ole
testattavissa kokeellisen tieteen koejärjestelyin. Siksi on usein
sanottu, että metafysiikka ei anna mitään tietoa. Tämä on myös
hyväksyttävä vastaus. Toisaalta voimme kuvitella hyvin
naturalistisen metafysiikan, joka olisi hyvin lähellä tieteiden
lähestymistapaa maailmaan.
Näissä opintoaineistoissa on käsitelty yllä olevia aiheita ilman
mainintaa siitä, että ne kuuluvat metafysiikkaan. Ne, jotka tuntevat
tarvetta enempään metafysiikkaan lukekoot Jutin em. kirjan.
Tehtäviä
- Miten suomalaiset filosofit (siis filosofian tohtorit)
puolustelevat käsitteen metafysiikka käyttöä?
- Millä tavalla eroaisivat sellainen filosofia, joka ei käytä
sanaa "metafysiikka" ja sellainen filosofia, joka käyttää sanaa
"metafysiikka"?
- Mitkä aatteelliset syyt lisäävät sanan "metafysiikka" käyttöä?
Vapaus ja
välttämättömyys
Mitä
vapaa tahto tarkoittaa
Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimijan
mahdollisuutta tehdä tietynlaisista rajoituksista vapaita
päätöksiä.
Siveyttä (moraalia),
lakeja ja jopa politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä
uudelleen ja uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.
Monilla ihmistä alemmilla eläimillä (mutta ei kaikilla) vietit ja
vaistot määräävät käyttäytymistä. Eläimet voivat oppia uusia
käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet tavat ovat usein konemaisia,
eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla eläimillä puhua.
Ihmisen (ja eräiden älykkäiden eläinten) vapaa tahto perustuu
kykyyn ajatella. Ajatteleva eläin voi verrata erilaisia
valintamahdollisuuksia ja valita niistä tuntien tehneensä vapaan
valinnan.

Tietotekniikkayhtiö Oraclen pääomistajan Larry
Ellisonin hyvipursi.
Käytännön elämässä eri ihmisten valintamahdollisuudet saattavat
olla hyvin erilaiset. Sotilasdiktatuurin (diktaattori = sanelija)
vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla varsin vähän
valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla miljonäärillä
voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.
Kuitenkin ollaan varsin yksimielisiä siitä, että ihmisellä on
vapaa tahto, jota hän myös käyttää, jos hänelle annetaan
mahdollisuus valita.
Tehtäviä
- Mistä vuosituhansia jatkunut keskustelu vapaasta tahdosta
johtuu?
- Mistä johtuu, että poliitikot ja rikkaat ihmiset, joilla on
mahdollisuus valita, kysyvät neuvoja tähdistä ennustajilta?
- Milloin kolikon ilmaan heittäminen on hyvä ratkaisu?

- Mitä tapahtui Steven Jobsin huvipurrelle sen
jälkeen, kun mies kuoli?
Älykkäiden
eläinten valintamahdollisuudet
Robert Sapolsky.
Robert Sapolsky on kuvannut, mitkä ovat laumaelämän
kielteiset puolet. Sapolsky tarkkaili ja tutki paviaaneja savannilla
ja niiden stressiä. Stressiä niillä oli. Kasvisruokaa syövät,
jatkuvasti liikkuvat ja laihat paviaanit kärsivät stressin
seurauksena mm. sydäntaudeista.
Stressi
voidaan määritellä ympäristön yksilöön kohdistamaksi uhkaksi tai
vahingolliseksi vaikutukseksi tai yksilön vasteeksi tällaisiin
tekijöihin.
Sosiaalinen ja psykologinen stressi johtuu muista paviaaneista.
Niiltä kuluu 3 – 4 tuntia päivässä ravintonsa hankkimiseen, loppu
päivä kuluu toisten kiusaamiseen. Toisten kiusaamisessa ne ovat
erittäin hyviä.
Sosiaalinen arvojärjestys tärkeä. Se määrittelee kenen kanssa
parittelet, kuka raaputtaa selkääsi, kuka puhdistaa turkkisi
loiseläimistä, kuka saa parhaan ravinnon, kuka saa lihaa, kun jokin
eläin on saatu saaliiksi, kuka saa istua varjoisimmassa paikassa
helteellä, kuka puun korkeimmalla ja turvallisimmilla kohdalla
leijonan uhatessa.
Arvoasteikon keskivaiheilla oleva paviaani, joka on koko aamun
vaaninut impalaa ja on juuri alkamassa syömään sitä saadakseen
kolmen päivän proteiiniannoksen, kun lauman ykkösasemassa oleva uros
tulee ja kävelee impala mukanaan pois, ilman mitään taistelua, ilman
mitään uhkailua, arvojärjestys riittää.
Tärkein urospaviaanien kuolinsyy on toinen urospaviaani.
Melkein puolet paviaanien hyökkäävyydestä on niin sanottua
siirtymähyökkäävyyttä. Iso uros häviää taistelun, ajaa takaa
alempiarvoisempaa urosta, joka pudottaa aikuisen naaraan puusta,
joka puolestaan puree nuorta naarasta, joka läimäyttää poikasta –
kaikki 15 sekunnin sisällä.
Nämä ovat eläimiä, jotka asioiden mennessä huonosti löytävät toisen
eläimen, joka saa tuntea seuraukset. Tämä tietenkin aiheuttaa
voimakasta stressiä eläimille, sillä paviaani voi minä hetkenä
hyvänsä rauhallisesti istuessaan, täysin ennustamatta, täysin
odottamatta, joutua toisen paviaanin väkivaltaisen hyökkäyksen
kohteeksi. Tämä luo äärimmäisen stressaavan tilanteen.
Alemmalla tasolla olevat paviaanit erittävät koko ajan liikaa
stressihormoneja kuten kortisolia. Ylemmällä tasolla sitä eritetään
vähemmän, ja kun stressaava tilanne tulee, ne aiheuttavat nopeammin
tason nousun, ja vastaavasti taso laskee nopeammin kriisin mentyä
ohitse.
Kun olet alemmanarvoinen paviaani, niin elämäsi on stressaavampaa.
Jos olet alemmanarvoinen paviaani, ja olet käyttänyt kaksikymmentä
minuuttia syötävän juuren kaivamiseksi maasta, kuka tahansa voi
tulla ja ottaa sen sinulta. Ei mitään ennustettavuutta.
Tehtäviä
- Onko paviaanilauman johtaja vapaa?
- Mitä paviaanien piirteitä esiintyy presidentinvaaleissa?
- Kuka Yhdysvaltain presidenteista muistutti eniten simpanssia?
Lainalaisuusoppi
(determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)
Kaaoksella (muinaiskreikaksi Χάος) tarkoitetaan epäjärjestystä,
sekasortoa. Kaaosteoriat
tutkivat kuitenkin sellaisia täysin lainalaisia ilmiöitä, joita on
vaikea ennustaa.
Pohjimmaltaan kyse on kahden kilpailevan ajatussuunnan,
lainalaisuusopin (determinismin) ja satunnaisuusopin
(indeterminismin) välisestä kiistasta.
Sana determinismi johtuu latinankielen sanasta "determinare",
joka tarkoittaa määräämistä tai rajoittamista. Lainalaisuusoppi
(determinismi) on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki tapahtumat
ovat luonnon säännönmukaisuuksien (luonnonlakien) määräämiä. Usein
lainalaisuusoppiin (determinismiin) liitetään myös ajatus, jonka
mukaan kaikella on syynsä.

Satunnaisuusoppi (indeterminismi) on determinismin vastakohta, se
väittää, että on myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole
luonnonlakien alaisia tai joilla ei ole luonnollista syytä.
Poikkeuksia luonnonlakeihin haluavat tietysti ne, jotka uskovat
yliluonnolliseen. Satunnaisopin (indeterminismin) ja
lainalaisuusopin (determinismin) välinen kiista on siis alun perin
ollut uskonnon ja tutkimuksen todellisuuskäsityksen välinen
kiista.
Jos kaikki tapahtuu ankarasti luonnonlakien mukaan, esimerkiksi
jumalien rukoileminen on turhaa, mikään jumala ei muuta
tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa jumalan tahdon
rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut toimia toisin,
luonnonlakien vastaisesti.

Isaac Newton.
Isaac Newtonin fysiikka
oli lainalainen (deterministinen).
Newtonin tutkimusmeneteömästä käytetään usein nimitystä luonnontieteellinen
menetelmä. Newton loi kokeelliseen tutkimukseen
perustuvan päättelyn avulla matemaattisen teorian, jonka avulla
mittaustuloksista johdetaan yksinkertaisia perusoletuksia sekä
ennustetaan uusia ilmiöitä.

Galileo Galilei.
Samaa periaatetta oli käyttänyt Galileo
Galilei jo aiemmin tutkimuksissaan. Newtonin ohje oli Hypotheses
non fingo, "en tee oletuksia". Tämä tarkoittaa käytännössä
sitä, että hänen käsityksensä perustuivat kokeellisiin tuloksiin
ja vain niihin.
Newtonin ja Galilein käyttämä menetelmä on myöhemmin muuttanut
sekä maailmaa että todellisuuskäsitystä.
Myöhemmin Newton kirjoitti, että luonnontieteiden
perusperiaatteet ovat
”luonnon
kehyksien ja toiminnan löytäminen, sen pelkistäminen yleisiksi
säännöiksi ja laeiksi, näiden sääntöjen kokeellinen todentaminen
ja siten syiden ja seurauksien johtaminen”.
Luonnontieteellisestä menetelmästä tuli valistusajan keskeisimpiä
periaatteita
Tehtäviä
- Miksi peruskoulussa tehdään luonnontieteellisiä kokeita?
- Miksi lukiossa ei tehdä luonnontieteellisiä kokeita?
- Mistä johtuu, että monet täysin deterministiset tapahtumat
näyttävät ihmisistä satunnaisilta?
- Millä tavalla pimeä aine otetaan huomioon kvanttimekaniikassa?
- Millä tavalla pimeä energia otetaan huomioon
kvanttimekaniikassa?
Päteekö
satunnaisoppi (indeterminismi) fysiikassa?
Karkeistus
Mikroskoopilla
otettu kuva ihmisen hiuksesta.
On väitetty, että alkeishiukkasia tutkiva fysiikka (kvanttifysiikka)
olisi todistanut satunnaisuusopin (indeterminismin) oikeaksi. Näin
ovat väittäneet usein ne, jotka ovat halunneet asettua uskonnon
puolelle tai ne, jotka eivät ole perehtyneet fysiikan
peruskäsitteisiin.
Satunnaisuusopin kannattajat (indeterministit) sotkevat
ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja
lainalaisuuden (joka on todellisuutta, josta ihmisellä on vain
karkeistettu käsitys).
Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat toisaalta
väittäneet, että alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden
ennustettavuuden puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on
virhepäätelmä.
Ajattelu
ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan sähkökemiallista
toimintaa.
Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon suurempien
hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen
alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien
lainalaisuuteen sitä eikä tätä.
Toisaalta satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat
väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi satunnaisoppi
(indeterminismi). Myös tämän käsitys on virhepäätelmä.
Siitä, milloin teko perustuu vapaaseen tahtoon, on paljon
erimielisyyttä.
Eräs arvosteluperuste sille, että teko perustuu vapaaseen
tahtoon, on seuraava:
- suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi
niin halunnut ja
- tekoa ei ole tehty "suuremman pahan välttämiseksi", ts.
painostuksen alaisena.

Kun esimerkiksi äänestäjä suljetussa lippuäänestyksessä antaa
äänensä, hänen voidaan sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan
puitteissa, vaikka olisikin odotettavissa ja ennustettavissa, sen
perusteella, mitä äänestäjästä tiedetään, ketä hän äänestää.
Vaikka äänestäjä on luonnon säännönmukaisuuksien (lakien) alainen,
hän valitsee vapaasti.
Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) tarkoittavat tahdon
vapaudella jotain muuta kuin tällä käsitteeltä yleensä
ymmärretään. Satunnaisopin kannattajien (indeterministien) mukaan
tahto on vapaa vain silloin, kun se on vapaa luonnon
säännönmukaisuuksistakin (laeistakin).
Siveyden (moraalin) kannalta voisi olla mielenkiintoista tutkia
sitä, mitä seurauksia luonnon säännönmukaisuuksista (laeista)
vapaalla tahdolla olisi, mutta tässä meidän on tyydyttävä aivan
tavalliseen tahdonvapauteen, siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka
on vapautta valita normaalien luonnon säännönmukaisuuksien
(lakien) vallitessa.
Kumpi on tosi,
lainalaisuusoppi (deterministi) vai satunnaisuusoppi
(indeterministi)?
Filosofit ovat nykyään varsin yleisesti sitä mieltä, että
satunnaisoppi (indeterminismi) on tosi ja lainalaisuusoppi
(determinismi) on epätosi.
Tämän väitteen he ovat oppineet hiukkasfyysikoilta, jotka
käyttävät tilastollisia sääntöjä alkeishiukkasfysiikassa. Melkein
kaikki fyysikot ovat nykyään satunnaisopin kannattajia
(indeterministejä).
Sen osoittaminen, onko hiukkasfysiikka pohjimmiltaan lainalainen vai
satunnainen, ei ole nykyisellä tekniikalla mahdollista.
Itse asiassa tämän kysymyksen ratkaiseminen lienee myös
periaatteessa mahdoton.
Tämä kysymys kannattaa siirtää metafysiikkaan.
Lihavoidussa kappaleessa oleva asia pitäisi tietysti käsitellä
tässä oppikirjassa perinpohjaisesti, koska on luultavaa, että
asiaan pinnallisesti perehtynyt opettaja pitää sitä
virheellisenä. Valitettavasti näille oppikirkoille on
käytännöllisistä syistä asetettava jokin kokoraja.
Tehtäviä
- Missä määrin sinä pystyt käyttämään vapauttasi valita?
- Lisääntyisikö vapautesi, jos voittaisit 20 miljoonaa euroa
lotossa?
- Kuinka paljon rahaa tarvitsisit, jotta sinulla olisi vapaus
valita, lähdetkö avaruuslennolle?
- Voidaanko hiukkasten interferenssi selittää, jos oletetaan,
että valon nopeus ei olekaan suurin nopeus?
- Miten interferenssi voidaan selittää, jos oletetaan, että valo
on aaltoliikettä pimeässä aineessa?
Säännönmukaisuus
(lainalaisuus, determinismi) ja inhimillinen vapaus
Ihmiskunnalle lainalaisuuden (determinismin) keksiminen merkitsi
vapauden alkua. Sen tietäminen, miten tapahtuma sattuu, merkitsee
herruutta tapahtuman suhteen. Voima, joka käskee, voidaan muuttaa
voimaksi, joka palvelee inhimillisiä tarkoitusperiä.
Menestyvä ihmisyhteiskunta käyttää todellisuustutkimuksen
(tieteen) säännönmukaisuuksia (lakeja) sellaisten päämäärien
saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan
vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet
mukaan lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta
(lainalaisuutta, determinismiä).

Tietysti luonnon säännönmukaisuudet (lait) asettavat valinnan
vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki mutta
huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä rajoitukset
on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin kannattajan
(indeterministin) kuin säännönmukaisuuden (lainalaisuuden
kannattajankin, deterministin).
Tehtäviä
- Voiko suomalainen oikeasti valita asuinpaikkansa?
- Voiko suomalainen oikeasti valita ammattinsa?
- Voiko suomalainen oikeasti valita aviopuolisonsa?
- Mistä syystä perustuslakiin on kirjattu suuri määrä sellaisia
oikeuksia, jotka eivät käytännössä toteudu?
- Onko edes mahdollista toteuttaa suomalaisten perusoikeudet
tasapuolisesti?
Siveellinen
vastuunalaisuus
Jotta määrätty teko voisi herättää sitä siveellistä (moraalista)
paheksumista tai hyväksymistä, joka kuuluu tähän arvostamiseen,
on, että kyseessä olevaa henkilöä pidetään siveellisesti
(moraalisesti) vastuunalaisena teostaan.
Rikollinen tuomitaan yleensä vain silloin, kun häntä voidaan
pitää täysin syyntakeisena. Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa
sitä, että hän on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla.
Jollei sellaista vapaata tahtoa oleteta, tuntuu mahdottomalta
leimata häntä siveellisesti (moraalisesti) vastuunalaiseksi
teostaan.

Tehtäviä
- Kummassa on helpompi olla, vankilassa vai mielisairaalan
suljetulla osastolla?
- Onko oikein rangaista nälkää näkevää ihmistä siitä, että hän
varastaa ruokaa? Äskettäin 25 senttiä varastanut henkilö joutui
vankilaan.
- Mitkä ovat ihmiskaupan todelliset syyt?
Rikollisuustaipumuksen
periytyvyydestä
Tutkimus: Väkivalta
ei selity yhdellä geenillä
YLE Uutiset 20.12.2012
Geeni eli perintötekijä on biologisen informaation
yksikkö, joka on tallentunut DNA:n tai RNA:n nukleiinihappoihin.
Geeni voi esimerkiksi sisältää rakennusohjeet tietylle
valkuaisaineelle (proteiinille). Näin geenien toiminta vaikuttaa
perimmäisellä tavalla kaikkien eliöiden ulkoasuun ja
ominaisuuksiin, joita myös ympäristötekijät muokkaavat.
Väkivaltaisuuden taustalta ei löydy kaiken selittävää yksittäistä
geenivirhettä, selviää laajasta tutkimushankkeesta.
Muun muassa Itä-Suomen yliopisto on mukana tutkimuksessa, jossa
selvitetään väkivaltarikollisuuteen altistavien geenivirheiden
merkitystä. Mukana ovat myös Helsingin yliopisto, Tukholman
Karoliininen instituutti, Rikosseuraamuslaitos ja Iso-Britanniassa
toimiva geenitutkimuslaitos Sanger Institute.
Professori Jari Tiihonen.
Väkivaltarikollisuuden taustalla on jo aiemmin arveltu olevan
geenivirheitä. Itä-Suomen yliopiston professori Jari Tiihosen mukaan
myös nyt tehtävässä tutkimuksessa on löydetty viitteitä
väkivaltageeneistä. Ne eivät kuitenkaan selitä kuin pienen osan
väkivaltarikoksista.
- On olemassa paljon eri geenejä, jotka kukin selittävät pienen
siivun, maksimissaan muutaman prosentin kukin. Yhtä
"väkivaltageeniä" ei löydy, Tiihonen sanoo.
Kaksi vuotta kestänyt tutkimus jatkuu vielä, ja siinä selvitetään
muun muassa sitä, mikä osuus on päihderiippuvuuteen ja yleiseen
epäsosiaalisuuteen altistavilla geenivirheillä.
Professori Jari Tiihosen mukaan tutkimus on laajin maailmassa tähän
asti tehty selvitys geenivirheiden ja väkivaltarikollisuuden
yhteydestä. Ensimmäisiä julkaisuja laajasta yhteistutkimuksesta on
odotettavissa vuoden 2013 aikana.
Tutkimuksessa saaduista alustavista havainnoista kertoi ensimmäisenä
Itä-Suomen yliopiston sidosryhmälehti Saima.
Syyllisyys,
ympäristö
ja perintötekijät (geenit)
Voidaan esimerkiksi väittää, että pahat luonteenominaisuudet ovat
seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta ja perintötekijöistä. Jos
ihminen on perinyt vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on
paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä,
joka on perinyt huonoja taipumuksia.
Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan, saattaa olla omiaan
tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi ihmiseksi. Samoin se
ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi vaikuttaa hänen
kehittymiseensä rikolliseksi.
Varsinkin suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan
tekemään vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia. Voimmeko
moittia tällaisia ihmisiä siitä, että he ovat meidän
yhteiskuntamme normien mukaan pahoja?

Kun rikollisia arvostellaan, syyllistytään varmasti usein
epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein rikollisten ankarasta
tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys, ja jos kansan
mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista, ne puolueet
menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön kannalla.
Esimerkiksi Suomessa rikollisten rankaiseminen on ollut paljon
ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Meidän sekä suhteellinen
että todellinen vankimäärämme on usein ylittänyt muiden
pohjoismaiden vastaavat.
Toisaalta voidaan todeta, että usein näissä tarkasteluissa pakko
on sekoitettu syyn ja seurauksen suhteeseen (lakiin). Siveellinen
(moraalinen) arvostaminen kohdistuu mm. yksilön tahtoon, johon
ulkoinen toiminta viittaa.
Siveellinen (moraalinen) hyväksyminen tai paheksuminen syntyy
silloin, kun tekoa pidetään todellisen tahdon ilmauksena, siis
sellaisen tahdon, johon ulkoinen tai sisäinen pakko ei ole
vaikuttanut. Esimerkiksi mielisairaan teot eivät herätä
samanlaista siveellistä (moraalista) paheksumista kuin vastaavat
terveen ihmisen teot.
Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa on teloitettu
kehitysvammaisia.

Jos rikos on normaali-ihmisen vapaan harkinnan tulos, se
aiheuttaa siveellistä (moraalista) paheksumista aivan riippumatta
siitä, miten tekijän tahto on tullut pahaksi. Tästä voidaan
päätellä, että siveellistä (moraalista) suuttumusta tuntee yhtä
hyvin säännönmukaisuuden (lainalaisuuden) kannattaja
(deterministi) kuin satunnaisuusopin kannattajakin
(indeterministi).
Tässä kysymyksessä on usein sekoitettu säännönmukaisuus
(lainalaisuus, determinismi) ja kohtalonusko (fatalismi, vrt.
islam). Tämä käsitteiden hämmennys on ollut ominainen, ei
ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan myös filosofeille.
Tehtäviä
- Mitä mieltä olet siitä, että Suomen korkein siveellisten
asioiden päätäjä on eduskunta?
- Mitä mieltä olet ihmisten teloittamisesta?
- Mitä mieltä olet avionrikkojien kivittämisestä?
Tietoa ja
tietämistä koskevia peruskäsityksiä ja niiden suhde tieteellisiin
ja arkisiin käsityksiin
Väitetieto
Tietoa, joka voidaan ilmaista väitelauseiden avulla,
kutsutaan väitetiedoksi. Väitetietoa ei voida määritellä osaamisen
avulla.
Lauseita, jotka ovat joko tosia tai epätosia, kutsutaan
väitelauseiksi eli propositioiksi.
Oikea vastaaminen (osaaminen esimerkiksi koulussa) ei välttämättä
merkitse tietämistä, esimerkiksi oppilas on saattanut arvata oikean
vastauksen.
Pelkkä vakuuttuneisuus tai usko jonkin väitteen totuudesta ei takaa
että väite on tietoa. Jos väite on perusteltu, on mahdollista, että
se on tietoa.
Myös perustelut saattavat olla virheellisiä. Tästä syystä
perustelutkaan eivät takaa sitä, että väite on tietoa. Jotta väite
olisi tietoa, sen on oltava tosi.
Jos joku arvaa oikein, tietääkö hän asian? Jos henkilö ei tunne
toden väitteen perusteluja, hän ei tiedä asiaa.
Tehtäviä
- Mitkä tämän oppikirjan lauseista ovat väitetietoa
(propositioita)?
- Mitkä tämän kirjan lauseet ovat mielestäsi tosia?
- Mitkä tämän kirjan lauseista ovat epätosia?
- Mitkä tämän kirjan lauseista eivät ole väitelauseita?
- Kannattaako ylioppilaskirjoituksissa esittää tosia vai
epätosia väitelauseita?
- Miten voit saada selville sen, millaisia lauseita
ylioppilaskirjoituksissa kannattaa esittää?
Tiedon ja
informaation ero
Vaikka ei voitaisi sanoa sitä, sisältääkö jokin merkkijono, ääni,
kuva jne. tietoa, siinä voi olla informaatiota. Usein puhe tiedosta
voidaan korvata puheella informaatiosta. Sen sijaan, että kysymme
toiselta ihmiseltä, tietääkö hän jonkin asian, voimme kysyä, onko
hänellä asiasta informaatiota tai onko hänellä asiasta
henkilökohtainen käsitys (mielipide). Sen sijaan, että puhutaan
uudesta tiedosta, voitaisiin puhua uusista tutkimustuloksista,
joihin tietysti tulee suhtautua aina arviovasti.
Puhtaan teknisesti informaatio on jotain, joka
voidaan tulkita viestiksi.
Viesti on jotain, jota voidaan käyttää informaation
välittämiseen.
Kuten huomaat, yllä olevat määritelmät ovat kehämäisiä. Ne ivät
ole kuitenkaan kehäpäätelmiä vaan ne lisäävät informaatiota
käsitteestä informaatio.
Vaikka totuudesta puhuttaisiin tämän kielenkäytön mukaan harvoin,
niin tahallista virheellisen informaation levittämistä voitaisiin
edelleen sanoa valehtelemiseksi ja vankasti kokeelliseen
tutkimukseen perustuvaa informaatiota voitaisiin pitää käytännössä
totena.
Tehtäviä
- Keksi viisi merkkijonoa, jotka eivät sisällä informaatiota.
- Keksi viisi merkkijonoa, jotka sisältävät merkityksetöntä
informaatiota.
- Keksi viisi merkkijonoa, jotka sisältävät tärkeää
informaatiota.
Tiedon määritelmä
Klassinen väitetiedon määritelmä
sanoo, että tieto on hyvin perusteltu, tosi väite.
Kaikkein vanhimmassa muodossaan (Platon) klassinen tiedon määritelmä
kuuluu:
Tieto on:
(i) hyvin perusteltu
(ii) tosi
(iii) uskomus
Heikko tiedon määritelmä
vaatii vain sen, että tieto on tosi. Heikkoa tiedon määritelmää
käyttää mm. Alvin Goldman kirjassaan Knowledge in a Social World
(1999).
Tehtäviä
- Voisiko heikolla tiedon määritelmällä tulla toimeen?
- Jos hyväksytään heikko tiedon määritelmä, onko sana "totuus"
tarpeellinen?
- Jos sanaa "totuus" ei määritellä ollenkaan, voidaanko sana
"tieto" määritellä?
Gettierin
vastaesimerkit
Edmund Gettier.
Edmund Gettierin vuonna 1963 (nimeä ja vuosilukua ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esittämät esimerkit ovat
herättäneet vilkkaan keskustelun siitä, miten klassisen tiedon
määritelmää pitäisi parantaa.
Klassinen tiedon määritelmä oli pitkään suosittu, kunnes Edmund
Gettier vuonna 1963 julkaisi artikkelin "Is Justified True
Belief Knowledge?" (=onko oikeutettu tosi uskomus tietoa).
Hän osoitti (länsimaiden ihmisten mielestä) kahden vastaesimerkin
avulla, että tosi ja oikeutettu uskomus ei aina ole tietoa.
Perinteisessä määritelmässä esitetyt kolme ehtoa eivät voi olla
riittävät tiedon ehdot: ne voivat olla täytetyt ilman, että henkilö
tietää.
1. vastaesimerkki
Oletetaan, että Smith ja Jones ovat hakeneet erästä työpaikkaa sekä
että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:
(q) Jones saa paikan, ja Jonesilla
on kymmenen kolikkoa taskussaan. Hän on esimerkiksi kuullut
yrityksen pääjohtajalta, että Jones lopulta valitaan, ja hän on
itse laskenut kymmenen minuuttia sitten Jonesin taskussa olevat
kolikot. Väitteestä q seuraa loogisesti (deduktiivisesti) väite
p:
(p) Paikan saavalla miehellä on kymmenen kolikkoa taskussaan.
Oletetaan nyt, että Smith ymmärtää tämän loogisen seuraussuhteen ja
uskoo että p sen perusteella että q. Tässä tapauksessa Smith on
selvästi oikeutettu uskomaan että p.
Kuvitellaan kuitenkin, että jostakin Smithille tuntemattomasta
syystä hän itse saakin paikan Jonesin sijasta ja että tietämättään
hänellä itsellään sattuu olemaan kymmenen kolikkoa taskussaan. Tässä
tapauksessa voimme sanoa, että
(1) p on tosi,
(2) Smith uskoo että p ja
(3) Smith on oikeutettu uskomaan että p, mutta hän ei kuitenkaan
tiedä että p. On pelkkä sattuma, että hän on tässä oikeassa.
2. vastaesimerkki
Oletetaan, että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan
väitteeseen:
(q) Jones omistaa Fordin.
Smithin perusteina voisivat olla muun muassa se, että Jones on aina
- niin kauan kuin Smith kykenee muistamaan - omistanut Fordin, ja
se, että Jones on juuri antanut hänelle kyydin Fordilla.
Kuvitellaan nyt, että Smithillä on toinen ystävä Brown, jonka
olinpaikasta hän on täysin tietämätön. Hän valitsee täysin
satunnaisesti paikan Barcelona ja muodostaa seuraavan väitteen:
(p) Jones omistaa Fordin tai Brown on Barcelonassa.
Tällöin p seuraa loogisesti q:stä.
Kuvitellaan, että Smith huomaa tämän ja päättelee p:hen tällä
perusteella.
Kuvitellaan edelleen, että Jones ei omistakaan Fordia ja että täysin
Smithin tietämättä Brown sattuu olemaan Barcelonassa.
Jos tämä pitää paikkansa, niin Smith ei tiedä että p, vaikka
(1) p on tosi,
(2) Smith uskoo että p ja
(3) hän on oikeutettu uskomaan että p.
Gettierin lyhyt kirjoitus aiheutti valtavan ja yhä paisuvan määrän
asiaa käsittelevää kirjallisuutta.
Perinteistä määritelmää on yritetty korjata ja korjausehdotuksille
on esitetty yhä uusia vastaesimerkkejä.
Yksimielisyyttä oikeasta tiedon määritelmästä ei edelleenkään ole.
Vastaväitteitä Gettierin
vastaesimerkeille
Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin
Kun aasialaisille esitettiin Gettierin väitteet, enemmistö ihmisistä
ei pitänyt niitä ollenkaan ongelmallisina.
Kun väitteet esitettiin länsimaisille ihmisille, he pitivät niitä
ongelmallisina.
Tämä osoittaa, että jopa sellaiset perustavaa laatua olevat
käsitteet kuin tieto saatetaan käsittää eri puolilla maailmaa eri
tavalla.
Tehtäviä
- Missä iässä lapsi oppii käsitteen "tietää"?
- Mistä johtuu, että eri puolilla maailmaa käsite "tieto"
käsitetään eri tavalla?
- Mistä johtuu, että käsitettä "totuus" käytetään tarpeettoman
paljon?
- Mitä muita muotoja Gettierin paradoksille voidaan antaa?
- Onko Gettierin paradoksi paradoksi ollenkaan?
Tiedon
määritelmän
parannusyrityksiä
Klassista tiedon määritelmää on yritetty parantaa esimerkiksi
seuraavaksi:
Tieto on
- väitelauseiden sisältämää merkityksellistä (semanttista)
informaatiota
- joka täyttää perusteluehdon (i) ja
- totuusehdon (ii).
Merkityksellisen (semanttisen) informaatiokäsityksen mukaan lause on
sitä informatiivisempi, mitä enemmän se sulkee pois ilmaisukielessä
mahdollisia asiantiloja.
Jos lause ei sulje mitään mahdollisuutta pois, silloin emme ole
tulleet siitä yhtään viisaammaksi.
Lause "Hän on nainen tai mies" ei sulje pois kumpaakaan
mahdollisuutta, joten sen informatiivisuus on tässä suhteessa nolla
(itse asiassa lauseessa on edellytyksenä, että kyse on ihmisestä).
Mutta jos lause sulkee joitain mahdollisuuksia pois, niin silloin
todennäköisyys oikeaan osumiseen kasvaa ja epävarmuus asiasta
vähenee.
Tällä tasolla ei oikeastaan vielä olla kiinnostuneita siitä, onko
todellisuutta kuvaava merkityksellinen (semanttinen) informaatio
totta vai ei; kiinnostuksen kohteena on pikemmin kuvauskielen
erottelukyky, kuinka yksilöidysti kieli pystyy kuvaamaan
todellisuutta.
Seuraavista lauseista jälkimmäinen on merkityksellisesti
(semanttisesti) informatiivisempi ja tarkempi kuvaus, koska se
sulkee enemmän pois mahdollisia asiantiloja.
- Vihollinen hyökkäsi aamun koitteessa.
- Vihollinen hyökkäsi klo 5.32 pataljoonan voimalla
rintamalohkolla 5e.
Tehtäviä
- Millä tavalla klassinen tiedon määritelmä eroaa yllä
esitetystä parannetusta tiedon määritelmästä.
- Mikä tiedon määritelmässä on mielestäsi sellaista, mitä ei
voida jättää pois?
- Miten tieto eroaa informaatiosta (käytä tarvittaessa
Internetiä saadaksesi selville, mitä on informaatio)?
- Mitä tarkoittaa tietämys?
- Mikä on tietokanta?
Tiedon
oikeuttaminen
Oikeutusteoriat ovat tietoteoriassa käsityksiä, jotka pyrkivät
ymmärtämään väittämien tai käsitysten oikeutusta.
Oikeutuksella tarkoitetaan niitä syitä, joiden vuoksi jollain on
käsitys, tai selitystä, jonka perusteella käsitys on tosi, tai
kuvausta sille, kuinka joku ajattelee tietävänsä sen mitä tietää.
Esimerkiksi jos henkilö A esittää jonkin väitteen ja henkilö B
kyseenalaistaa sen, A:n olisi tarjottava jokin oikeutus
väitteelleen.
Yleisesti oikeuttaminen liittyy moniin asioihin: käsityksiin,
tekoihin, tunteisiin, väitteisiin, lakeihin, teorioihin jne.
Tietoteoria keskittyy käsityksiin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä,
että perinteinen tiedon määritelmä määrittelee tiedon olevan ”hyvin
perusteltu (oikeutettu) tosi käsitys”.
Tehtäviä
- Tietääkö tietokone?
- Tietääkö koira?
- Tietääkö ihmisvauva?
- Onko jokin väite tietoa pelkästään sen perusteella, että
väitteen esittäjä saa ylipuhuttua kuulijansa?
- Miksi ihmisen on vaikeaa tunnustaa tulleensa huijatuksi?
Todellisuuskäsitys
ja totuus
Eino Kailan
käsitteistö
Eino Sakari Kaila.
Eino Sakari Kaila (1890–1958) toimi Turun yliopiston
ensimmäisenä filosofian professorina 1921–1930, Helsingin yliopiston
teoreettisen filosofian professorina 1930–1948 ja Suomen Akatemian
ensimmäisenä filosofijäsenenä 1948–1958. Eino Kaila kuului
pappisukuun, ja hänen isänsä Erkki Kaila oli arkkipiispa. Nimitys
”looginen empirismi” on Eino Kailan (saksan kielellä) keksimä.
Eino Kaila käytti usein eri sanoja kuin esimerkiksi nykyiset
viralliset opetussuunnitelmat. Seuraavassa on pohdittu sitä, miksi
hän teki niin, ja sitä, miksi olisi edelleen syytä jatkaa
käsitteiden täsmentämistä Eino Kailan tapaan.
Oikeastaan sanat ”looginen empirismi” eivät tarkoita filosofiaa
(vaikka Eino Kaila itse käytti virkansa puolesta käsitettä
”filosofia”) vaan menetelmää todellisuuskäsityksen muodostamiseksi.
Loogisen empirismin mukaan todellisuuskäsityksen pitää (tämä on siis
normi) nojautua kokemukseen (empiria), olla ristiriidaton (käyttää
logiikkaa eli johdonmukaista ajattelua) ja mahdollisimman
yksinkertainen.
Tehtäviä
- Voidaanko edellisen kappaleen normeistä tinkiä?
- Miksi Eino Kailan käsityksistä ei enää suomalaisessa
filosofiassa juuri piitata?
- Mitä haittaa oli siitä, että Eino Kaila kirjoitti enimmäkseen
saksaksi?
Todellisuuskäsitys
ja elämänkäsitys
Vuonna 1929 ilmestyi (Otavan kustantamana) Eino Kailan teos ”Nykyinen
maailmankäsitys”. Kirjan nimi ei ole ”Nykyinen
maailmankatsomus” vaan ”Nykyinen maailmankäsitys”. ”Käsitys” on
selkeämpi kuin ”katsomus”, koska ”käsitys” viittaa suoraan
inhimilliseen käsityskykyyn ja ihmisen muodostamiin käsityksiin.
Myös ”elämänkatsomus” häviää, ja sen tilalle tulee ”elämänkäsitys”.
Sanaa ”tieto” on syytä käyttää huomattavan valikoidusti.
Eino Kailan sanassa ”maailmankäsitys” heijastuu vanha maakeskeisyys,
ja oppimateriaalien sanan ”maailmankatsomus” tilalle tulee
vähitellen ”todellisuuskäsitys”.
Koska todellisuuskäsitys sisältää elämänkäsityksen, käsitteiden alat
muuttuvat aikaisemmista päinvastaisiksi. Aikaisemmin on ajateltu,
että elämänkatsomus olisi laajempi kuin maailmankatsomus, joka
puolestaan olisi laajempi kuin maailmankuva.
Uudesta luokittelusta käsite ”maailmankuva” putoaa tarpeettomana
pois. ”Maailma” viittaa maakeskeisyyteen ja ”kuva”
näköaistikeskeisyyteen.
Sanaa "käsitys" voidaan puolustaa myös sillä, että Wienin piiri
käytti englanniksi kirjoittamissaan teksteissä sanaa "conception".
Englanninkielinen Wikipedia määrittellee sanan "conception"
seuraavasti:
Conception,
or a concept, is an abstract idea or a mental symbol.
Huomattakoon se kummallisuus, että englannin kielen sana"concept" on
latinaksi "informatio".
Tehtäviä
- Miksi loogisen empirismin tutkijat käyttivät sanaa
"conception" eli "käsitys" eivätkä sanaa "katsomus" tai
"näkemys"?
- Miltä kuulostaisi "todellisuuskatsomus"?
- Miltä kuulostaisi "todellisuusnäkemys"?
Inhimillinen tieto
Pertti Lindfors.
Eino Kailan ehkä kuuluisin teos ”Inhimillinen
tieto” ilmestyi vuonna 1939. Pertti
Lindfors ehdotti 1960 -luvulla, että Eino Kailan
”Inhimillinen tieto” pitäisi kirjoittaa uudelleen. Heikki Partanen
teki sen teoksellaan ”Kokonaisesitys filosofiasta”,
omakustanne 1997. Uudelleenkirjoitus on tehty hyvin, mutta nimi on
huono (Kokonaisesitys filosofiasta). Nimen ”Inhimillinen tieto” osa
inhimillinen korostaa oikein sitä, että tieto, mitä se sitten onkin,
on inhimillisiä käsityksiä.
Pythagoras (569–475 eaa.) ei sanonut itseään viisaaksi
vaan viisauden ystäväksi eli filosofiksi. Pythagoras uskoi
jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita.
Ihmiset voivat siis Pythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain
viisauden ystäviä eli filosofeja. Oikeasti viisaita olivat
tietysti sofistit (=viisaat), mutta sofistista tehtiin
haukkumansana.
Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen”
lopettamista ja siinä olevien mahdollisesti järjellisten
osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.
Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin
hienona, ettei se edes käänny barbaarien kielille. Hyvänä
todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaan pitää sitä, ettei
sanaa ”filosofia” ei ole pystytty suomentamaan.
Kolme viisasta
apinaa itäisiltä mailta.
Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä.
Sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin
yksimielisyyteen sanan ”viisaus” merkityksestä, ollaan varmasti eri
mieltä siitä, mikä on viisasta.
Oppikirjallisuudessa ”filosofi” -sanaa käytetään usein arvonimenä.
Tämän tittelin arvoa olisi syytä pudottaa niin, ettei ainakaan
väiteltäisi siitä, kuka on filosofi. Tämän sanan poistaminen
oppimateriaaleista on yksinkertaista.
Tästä kirjasta sitä ei ole poistettu siitä syystä, että kirjan
sisältö kattaa lukion filosofian opetuksen pakollisen kurssin asiat.
Useimmiten lauseen merkitys ei muutu mitenkään siitä, että sanan
”filosofia” jättää pois. Joissain paikoissa tämä sana voidaan
korvata täsmällisemmillä sanoilla kuten ”ajattelu”, ”käsitys”,
”ajatussuuntaus” jne.
Tehtäviä
- Muuttuisiko tämä oppikirja sisällöltään ollenkaan, jos sana
"filosofia" vaihdettaisiin yllä lueteltuihin ja eräisiin muihin
suomen kielen sanoihin.
- Yritä etsiä sana "filosofia" tälle oppikirjalle rinnakkaisesta
elämänkatsomustiedon Internet -aineistosta.
- Miten tekijä on pystynyt poistamaan sanan "filosofia"?
- Miksi Eino Kaila puhuu nimenomaan inhimillisestä tiedosta eikä
pelkästä tiedosta?
- Voiko koira tietää asioita, joita hänen isäntänsä ei tiedä?
Riittääkö heikko
tiedon määritelmä?
Latinan kielen sana ”scientia”, jonka perusteella
muihin kieliin on tehty sana ”tiede”, tarkoittaa tietoa tai
taitoa. Sanan ”tieto” merkitys on kiistanalainen. Uusimpien
tutkimusten mukaan länsimaiden ihmiset käsittävät sanan ”tieto”
eri tavalla kuin itäaasialaiset.
Näissä oppikirjoissa käytetään ns. heikkoa tiedon
määritelmää. Väite on tietoa, jos se on tosi.
Vahvassa tiedon määritelmässä tiedon pitää olla myös oikeutettua.
Valitettavasti ei ole päästy minkäänlaiseen yksimielisyyteen
siitä, millä perusteilla inhimillinen tieto olisi oikeutettua.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että ihmisillä on tapana muuttaa kertomuksiaan?
- Mistä johtuu, että ihmiset ymmärtävät näkemänsä väärin?
- Mistä johtuu, että ihmiset valehtelevat?
- Mitä asioita tiedät varmasti?
- Mistä asioista et tiedä mitään?
Käsitteen "tiede"
ongelmallisuus
Koska käsite ”tiede” on käsitteen ”tieto” johdannainen, käsite
”tiede” on jo tästä syystä ongelmallinen. Mielestäni käsitteestä
”tiede” pitäisi kokonaan luopua. Se pitäisi korvata muilla sanoilla
kuten ”kokeellinen tutkimus”, ”matematiikka”, ”logiikka” jne..
Toinen tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä ”tiede” pitäisi luopua,
on se, ettei rajan vedossa ”tieteen” ja ”valetieteen” eli
”näennäistieteen” välillä ei ole löydetty yksimielisyyttä. Looginen
empirismi yritti saada voimaan jonkinlaiset normit tätä rajanvetoa
varten, mutta ”tieteen” papisto kielsi loogisen empirismin.
Kolmas tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä ”tiede” pitäisi luopua,
ovat monet yliopistojen merkilliset tiedekunnat kuten
jumaluusopillinen tiedekunta. Jumaluusoppi on mielestäni ns.
tieteistä mielettömin, sillä se tutkii jotain, jota ei ole olemassa.
Tämän kirjoittaja on myös sanonut, että toiseksi
mielettömin tiede on kasvatustiede, sillä se tutkii sellaista,
mikä ei ole mahdollista.
Ristiriitojen välttämiseksi voidaan erottaa tieto ja tietäminen.
Niin sanotun heikon tiedon määritelmän mukaan väite on tietoa, jos
se on tosi. Vaikka väite olisi tietoa, ei voida varmuudella sanoa,
tietääkö väitteen esittäjä sen.
Tehtäviä
- Mitä hyötyä ja haittoja aiheutuisi siitä, että sanaa "tiede"
lakattaisiin käyttämästä?
- Mitä hyötyä ja haittoja auheutuisi siitä, että sanaa "teoria"
lakattaisiin käyttämästä?
- Mitä hyötyä ja haittoja aiheutuisi siitä, että sanaa
"filosofia" lakattaisiin käyttämästä?
Siveyslauseiden
suhteellisuus
Edvard Westermarck.
Tässä oppimateriaalissa kannatetaan käsitystä, jonka mukaan
siveyslauseet eivät ole tosia tai epätosia vaan niiden sitovuus on maltillisesti suhteellinen. Tätä
käsitystä ovat Suomessa edustaneet mm. Edvard
Westermarck ja huhujen mukaan myös Ilkka Niiniluoto.
Tämän käytännön tarkoituksena on rajoittaa sanan "totuus" liiallista
käyttöä.
Todettakoon kertauksena, että osa filosofeista pitää
koko sanaa "totuus" tarpeettomana (deflationismi)
Tehtäviä
- Mistä syystä monet uskonnot pitävät omia siveyskäsityksiään
tosina?
- Mistä johtuu, että eri uskontojen siveyskäsitykset ovat
keskenään ristiriidassa?
- Mitä haittaa olisi siitä, että siveyskäsityksiä alettaisiin
pitää tosina?
Ajatustunnesiveys
Ajatustunnesiveys (eettinen emotivismi)
väittää, että sellaiset lauseet kuin “epämuodostuneiden lasten
tappaminen on paha”, eivät ole muuta kuin ilmauksia lausujansa
ajatustunteista (emootioista).
Ajatustunnesiveyden mukaan siveyslauset voidaan kääntää yksilön
mielenilmauksiksi kuten “en pidä epämuodostuneiden lasten
tappamisesta”.
Emootio on jotain, mikä sisältää sekä ajatuksen
että tunteen. Emootion määritelmästä ei vallitse mitään
yksimielisyyttä. Eri käsityksiä emootioista löydät englanniksi
napauttamalla tästä.
Tehtäviä
- Missä määrin ihmisen emootiot vaikuttavat hänen siveelliseen
käyttäytymiseensä?
- Mitä haittaa siveelliselle käyttäytymiselle on emootioista?
- Mitä hyötyä siveelliselle käyttäytymiselle on emootioista?
Siveyden arvon
kieltäminen (nihilismi)
Tämän käsityksen mukaan (latinankielen “nihil” = ei mitään) kaikki
siveysarvot ovat yhtä hyviä tai pahoja.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hyvää ei voida erottaa
pahasta, mikään ei oikeastaan ole hyvää tai pahaa.
Voidaan sanoa, että tämän siveyden ainoa arvo on muiden arvojen
kieltäminen.
Tehtäviä
- Onko puhdasta siveyden arvon kieltämistä olemassa?
- Millaista nihilismiä saattaa esiintyä nuorisojengeissä?
- Mitkä ovat siveyden hyödyt?
- Mitkä ovat siveyden haitat?
- Ovatko siveyden hyödyt suuremmat kuin haitat?
- Miten ihminen, joka ei tunnusta mitään siveyttä käyttäytyisi?
- Menestyisikö viimeksi mainittu henkilö elämässään?
Käsitteellisen ja
kokemuksellisen suhde tiedon muodostumisessa
Käsite
Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin tiedollinen
merkityssisältö. Lisäksi käsitteillä voi olla elämyksellinen
(ei-käsitteellinen sisältö).
Koska käsitteistä tieto ja merkitys ei olla yksimielisiä, ei
käsitteestä käsite voida olla yksimielisiä.
Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset merkit ja lauseet ovat
viestinnässä käytettyjä kielellisiä ilmaisuja jotka ilmaisevat
käsitteitä tai näistä rakentuvia mutkikkaampia ajattelun yksiköitä,
väitteitä tai mielipiteitä.
Olioita luokittelevat käsitteet ymmärretään usein muistissa oleviksi
esityksiksi. Yksittäisten havaintojen kautta saamamme tiedot
maailmasta muuttuvat muistissa yleisemmiksi luokitteleviksi
tietoedustuksiksi. Käsitteet ovat siten muistiesityksiä, jotka
luokittelevat tai selittävät yleensä - enemmän tai vähemmän
tilanneriippuvaisesti - aistitun tai ajatellun ominaisuuksia.
Usein selitykseksi riittää kohteen luokittelussa havaittujen
ominaisuuksien "kuuluessa luokkaan" todellisuuskäsityksessämme tai
käsitteellisessä viitekehyksessämme.
Esimerkiksi: "Miksi tämä
auto on punainen?" "Se on paloauto."
Käsitteiden rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan
muutoksen alaisia.
Näin ollen se ominaisuuksien joukko, jonka avulla tulkitsemme
aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu
todellisuuskäsityksestämme. Mikäli samaistamme käsitteen kaiken sen
kanssa, mitä voimme johonkin luokkaan tai olioon liittää, joudumme
sanomaan että käsitteiden muistiesitykset ja siten myös kaikki
käsitteemme ovat historian kuluessa muokkautuneita koosteita.
Jos erotetaan todellisuutta koskeva tieto käsitteistä, käsitteet
voivat olla (enemmän tai vähemmän) ihmisille yhteisiä. Tietomme
jostain oliosta on kaiken sen informaation karkeistus, joka ovat
varastoitunut muistiimme kyseisestä kohteesta, ja jotka voimme
palauttaa mieleemme. Tieto on se käsiteperustainen tila, joka ohjaa
toimintaamme. Käsitteellinen tieto on se tieto, joka perustuu
ilmaisujen merkityksiin (käsitteisiin).
Käsitteiden yhteisyyden aste vaihtelee paljon. Suurimmillaan se on
tiede- ja muiden tiiviisti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten
keskuudessa. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat
juuri siitä, millaisia ominaisuuksia käytettyjen merkkien ja sanojen
viittauksen kohteeseen liitetään. Emme ole tästä välttämättä itse
tietoisia, sillä pidämme omia käsitteitämme niin itsestään selvinä
ettemme yleensä vaivaudu niitä huolellisesti pohtimaan.
Tieto ja itsetietoisuus ovat käsiteperustaisia mielen tiloja.
Oppiminen tuottaa meille käsitteitä ja käsityksiä, joiden varassa
ohjaamme toimintaamme ja teemme päätöksiä.
Peruskäsite on rakenteen alin käsite, jonka sisältöä ei määrittele
enää mikään muu samaan käsitejärjestelmään kuuluva käsite. Sitä ei
annetussa tai muodostettavassa käsitejärjestelmässä voida kuvata
käsitejärjestelmän muiden käsitteiden avulla, eli peruskäsite ei
sisällä muita käsitejärjestelmän käsitteitä.
Johdettu käsite on käsite, jonka sisältämää tietämystä kuvataan
yhdellä tai useammalla muulla johdetulla käsitteellä tai
peruskäsitteellä.
Peruskäsitteitä ja johdettuja käsitteitä käsitellään yksityiskohtaisemmin
muilla filosofian kurseilla.
Jako peruskäsitteisiin ja johdettuihin käsitteisiin
riippuu käytetystä käsitejärjestelmästä. Lapsi oppii jotkin
käsitteet peruskäsitteinä ja ilman selitystä ja muiden
käsitteiden apua. Aikuisten käsitejärjestelmiä voidaan
määritellä eri tavoin, ja eri kielten käsitejärjestelmissä on
eroja.
Tieteissä peruskäsitteet voidaan usein määritellä epäsuorasti
eli ns. aksioomilla, jotka sisältävät peruskäsitteitä. Jotta
tällaiset käsitteet olisivat käyttökelpoisia todellisuudessa,
peruskäsitteille on annettava tulkinta, joka kertoo, mitä
todellisuuden asioita peruskäsitteet vastaavat.
Tehtäviä
- Luettele viisi peruskäsitettä.
- Luettele viisi johdettua käsitettä.
- Millä tavalla se, että eri ihmiset käyttävät käsitteitä eri
tavoin, haittaa ihmisen välistä viestintää.
- Mikä ero on käsitteellä ja väitteellä?
- Millä tavalla pieni lapsi oppii käsitteitä?
- Millä tavalla matematiikassa määritellään käsitteitä?
- Mitä tarkoittaa epäsuora käsitteen määritelmä?
- Millä käsitteillä on elämyksellinen sisältö?
- Miten peruskäsitteitä määritellään?
Kuvailevat lauseet
Propositio eli
väitelause
Lause, jolla on totuusarvo tosi tai epätosi, on
propositio eli väitelause. Propositiota kutsutaan myös tosiasia-arvostelmaksi.
Esimerkki 1
Pekka on pitkä.
Pätkä on paksu.
Propositioksi eivät kelpaa esimerkiksi kysymykset, käskyt,
arvottavat lauseet ja mielettömät lauseet.
Esimerkki 2
Kuka vastustaa filosofiaa?
Satu on kaunis.
Hyvin usein väitelauseet kuvailevat jotain (todellista tai
epätodellista). Puhutaan kuvailevista eli deskriptiivisistä
lauseista.
Arvottavat lauseet
Arvottavat lauseet sisältävät jonkin muun kuin tosiasioita
sisältävän mielipiteen. Esimerkkejä arvottavista lauseista löydät
napauttamalla alla olevaa linkkiä.
Arvoarvostelma on lause,
joka liittää johonkin asiaan arvon.
http://www.kammo.net/
hauskat-lauseet/?maara=10&submit=Arvo%21
Tehtäviä
- Luettele viisi kuvailevaa lausetta.
- Luettele viisi arvottavaa lausetta.
- Luettele viisi lausetta, jotka sekä kuvailevat että
arvottavat.
- Luettele viisi lausetta, jotka eivät kuvaile eivätkä arvota.
- Mikä ero on propositiolla ja arvottavalla lauseella?
Tiedon
hankkimismenetelmät
Perinteisesti tietoa on yritetty hankkia neljällä menetelmällä. Tämä
jaottelu ei ole nykyään muodissa, mutta sitä opetettiin ennen
yliopiston filosofian kursseilla.
Arvovallan
(auktoriteetin) menetelmä
Rooman
paavi on erehtymätön puhuessaan paavin istuimelta.
Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja
tapana oli, että nuoremmat hyväksyivät vanhemman polven ihmisten
käsitykset. He yksinkertaisesti uskoivat, että vanhemmat ja
viisaammat olivat oikeassa.
Yhteiskunnan kehittyessä valta ja rikkaus kasaantuivat harvojen
käsiin, ja oli tapana, että vaikutusvaltaisimpien ihmisten
käsityksiä pidettiin tosina. Keskiajalla pappien käsityksiä
pidettiin esimerkiksi kristinuskon, islamin ja hinduismin piirissä
tosina.
Todellisuustutkimus (tiede) hylkää arvovallan menetelmän siksi,
ettei tietolähteen nauttima arvovalta riitä tiedon totuuden
arvosteluperusteeksi. Kaikkea vanhaa tietoa on
todellisuustutkimuksen (tieteen) piirissä voitava arvostella, ja
kaikki tieto on pystyttävä yhä uudelleen ja uudelleen
perustelemaan.
Tehtäviä
- Miten voit tarkistaa, onko filosofian professorin esittämä
väite tosi?
- Miten eduskunnan valiokunnat valitsevat asiantuntijansa?
- Ottakaa selvää siitä, kuka on eduskunnan eniten käyttämä
asiantuntija.
Uskon
menetelmä
Suurten uskontojen piirissä on ajateltu, että uskonnollinen usko
kelpaa tiedon hankkimismenetelmäksi.
Historia osoittaa kuitenkin, että ihmiset ovat lujasti uskoneet
mitä mielettömimpiin asioihin: noitien polttamiseen roviolla,
rotujen eriarvoisuuteen, naisten huonommuuteen jne.
Aikoinaan ihmiset uskoivat, että Aurinko kiertää Maata, ja tämä
on kirjattu useisiin pyhiin kirjoihin.
Tehtäviä
- Mitä vaaroja on herkkäuskoisuudessa?
- Miksi uskontoja opetetaan kouluissa?
- Onko tunnustuksellisen ja tunnustuksettoman uskonnon opetuksen
välillä mitään eroa?
- Miksi ateismia ei opeteta kouluissa? Ateismihan on varsin
äkkiä opetettu. Sanotaan vain lause "jumalaa tai jumalia ei ole
olemassa".
- Keksisivätkö ihmiset uskontoja, jos niistä ei puhuttaisi
missään?
Sisäisen
oivalluksen (intuition) menetelmä
Todellisuustutkimuksen (tieteen) kehittyessä "sisäistä
oivalluskykyä" (intuitiota), alettiin pitää tärkeänä tiedon
lähteenä. Muinaiskreikkalainen Platon ajatteli, että ihminen voisi
sisäisen oivalluksen välityksellä olla kosketuksissa jonkinlaiseen
oikean tiedon maailmaan, josta hän voisi ammentaa tietoa.
Nykyaikainen todellisuustutkimus (tiede) on kuitenkin osoittanut,
että sisäinen oivallus (intuitio) voi johtaa pahasti harhaan. Myös
elämänviisautta voidaan paremmin oppia elämällä kuin kammiossa
mietiskelemällä.
Oli oivalluksesi miten kiehtova tahansa, sinun on pystyttävä
perustelemaan se jollain muulla menetelmällä kuin intuitioilla.
Tehtäviä
- Miksi pelkkä oivallus ei riitä osoittamaan keksittyä asiaa
todeksi?
- Mistä johtuu, että monet ihmiset pitävät arvovaltaisten
ihmisten oivalluksia tosina, vaikka niille ei ole esitetty
minkäänlaisia perusteluja?
- Mikä viimeaikainen oivalluksesi on osoittautunut
virheelliseksi?
Todellisuustutkimuksen
(tieteellinen) menetelmä
Todellisuustutkimuksen (tieteelliselle) menetelmälle on
ominaista, tai ainakin sille pitäisi olla ominaista, että se on
itseään korjaava menetelmä. Todellisuustutkimuksen (tieteellinen)
menetelmä sisältää - tai ainakin sen tulisi sisältää - myös tiedon
totuuden arvosteluperusteet (kriteerit).
Todellisuustutkimus (tiede) arvostelee kolmea ensiksi mainittua
menetelmää nimenomaan siksi, että niistä puuttuvat väitteiden
perustelumenetelmät. Todellisuustutkimus (tiede) ei suinkaan
väitä, että kaikki menneiden sukupolvien väitteet olisivat
epätosia, eikä todellisuustutkimus (tiede) väitä, ettei intuition
avulla voida keksiä tosia väitteitä. Todellisuustutkimus (tiede)
sen sijaan väittää, ettei kolmen ensimmäisen menetelmän avulla
voida perustella väitteitä riittävästi.
Todellisuustutkimuksen (tieteen) luonne tulee selvemmäksi, jos
tarkastellaan, millaisia tutkimusaloja (tieteitä) on olemassa.
Ensiksi tutkimusalat voidaan jakaa ns. puhtaisiin tutkimusaloihin
(tieteisiin) ja soveltaviin tutkimusaloihin (tieteisiin).
Puhtaiden tutkimusalojen (tieteiden) piirissä voidaan erottaa
kaksi ryhmää.
Toiseen ryhmään kuuluvat matematiikka ja logiikka.

Toiseen ryhmään kuuluvat ns. kokemustutkimusalueet (tieteet),
joita ovat mm. fysiikka, kemia, tähtitutkimus, biologia,
mielitutkimus (psykologia) jne.
Soveltavia todellisuustutkimusaloja (tieteitä) ovat mm. tekniset
alat (tieteet), lääketutkimus (lääketiede), yhteiskuntatutkimus,
maanviljelystutkimus jne.
Tehtäviä
- Voiko matematiikan professori laskea väärin?
- Voiko säieteoria olla väärä?
- Voiko jostain lääkkeestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä?
Ristiriidattomuus
Matematiikalla ja logiikalla on todellisuustutkimuksen
(tieteiden) piirissä erityisasema. Niiden avulla ei luoda uutta
tietoa maailmasta, mutta matematiikan ja logiikan kieltä käyttäen
voidaan todellisuustutkimuksen (tieteen) tietoa ilmaista erittäin
lyhyesti ja selkeästi.
Kuten edellä on esitetty, matematiikka ja logiikka sisältävät
pintainformaatiota.
Matematiikkaa ja logiikkaa käyttäen voidaan myös kehittää uusia
todellisuustutkimuksen (tieteen) käsityksiä.
Todellisuustutkimuksen (tieteen) piirissä näitä tutkimusaloja
voidaan pitää automaattien teorian osina.

Aketeemikko Oiva Ketosen sanoin "todellisuus ei ole
ristiriitainen".
Tehtäviä
- Miksi ristiriidattomuus on matematiikassa ja logiikassa
tärkeä?
- Miksi ristiriidattomuus on tärkeä kaikissa tieteissä?
- Miksi jotkut ovat väittäneet, että todellisuus on
ristiriitainen?
- Mistä johtuu, että "ristiriita" on monissa kielissä (myös
Suomen kielessä) monimerkityksinen?
- Keksi eri sanat loogiselle ristiriidalle ja eturistiriidalle.
Havaintojen
merkitys

Kokemustutkimuksen piirissä aistihavainnoilla ja laitteiden avulla
aikaansaaduilla havainnoilla on tärkeä merkitys. Kokemustiedon
totuutta voidaan arvioida vain havaintojen avulla. Havainnoilla on
usein tärkeä osuus myös uuden tiedon luomisessa.
Tehtäviä
- Miksi tarkka ja täsmällinen havaintojen teko on hyödyllistä?
- Kuka otti havaintojen laajamittaiseen käyttöön tieteessä?
- Miten tähän henkilöön suhtauduttiin?
Yleistäminen
havainnoista
Tärkeä kokemustutkimuksen menetelmä on havainnoista yleistäminen
eli induktio. Havaintojen
perusteella voidaan löytää uusia väitteitä, ja tällaisia väitteitä
voidaan perustella tekemällä lisää havaintoja. Tällaista
menetelmää käytetään mm. peruskoulun fysiikan ja kemian tunneilla.
Korkeakouluissa olisi mielestäni nykyistä enemmän opetettava
kaikilla aloilla tilastotiedettä, jotta mitä tahansa liian
pienellä ja huonosti edustavalla otoksella tehtyä tutkimusta ei
käytettäisi ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen.
Yleisradion uutistoimituksessa pitäisi mielestäni olla
ammattitilastotieteilijä, joka tarkistaisi uutisten tilastot.

Tehtäviä
- Voidaanko yllä olevasta kuvasta tehdä mitään johtopäätöksiä?
- Miksi useimmat ihmiset yleistävät liian pienestä määrästä
havaintoja?
- Miten tällaista voitaisiin torjua?
- Mistä johtuu, että fyysikot eivät hyväksy havaintoja valoa
nopeammin kulkevista neutriinoista?
- Mistä johtuu, että fyysikot sanovat, että jokin viittaa
Higgsin hiukkasten olemassaoloon?
- Mistä johtuu, että tilastotieteilijäin asiantuntemusta ei
käytetä riittävästi suomalaisessa yhteiskunnassa.
- Mistä johtuu, että filosofit jankuttavat induktion
heikkouksista mutta eivät vaadi tilastotieteen antamaa
tarkkuutta.
Humen ongelma
David Humen mukaan ainoa
tapa saada tietoa luonnosta on havaintokokemus. Tähänastisten
havaintokokemusten perusteella luonnosta ei löydy minkäänlaista
luonnon välttämättömyyttä.
Humen mukaan ollen ajatus siitä, että tietty tapahtuma on toisen
tapahtuman syy perustuu ajattelutottumukseen eli siihen, että
tähänastisten havaintojen perusteella ilmiöt säännöllisesti
seuraavat ajallisesti toisiaan.
Näin ei kuitenkaan tapahdu välttämättä aina. Ei ole loogisesti
mahdotonta, että Aurinko ei nouse huomenna.
Fysiikan ja tähtitieteen perusteella auringon nousemista huomenna
voidaan kuitenkin pitää hyvin todennäköisenä.
Tehtäviä
- Laske todennäköisyys sille, että Aurinko ei nouse huomenna
(laskutikun antama tarkkuus riittää).
- Voidaanko tilatotieteellä laskettujen riippuvuuksien
(korrelaatioiden) avulla todistaa syy-seuraussuhde?
- Mitä ovat väliintulevat muuttujat?
- Hukkumistapausten ja jäätelön myynnin välillä on melko vahva
riippuvuus. Pitäisikä jäätelön myynti lopettaa?
- Mikä on kaksoissokkokoe?
- Missä aivojen rakenteissa ajatustottumukset syntyvät?
- Miksi ajatustottumusten muuttaminen on vaikeaa?
Yksikin havainto
voi kumota aikaisemmat käsitykset
Karl Popper on Humen väitteisiin nojautuen asettunut eräässä
mielessä vastustamaan induktion käyttöä todellisuustutkimuksessa
(tieteessä). Popper asettaa oikeaksi todistamisen tilalle
virheelliseksi osoittamisen. Yksikin väitteen vastainen havainto
nimittäin riittää kumoamaan väitteen (falsifikationismi).
Epäilemättä Hume ja Popper ovat oikeassa siinä suhteessa, ettei
ole mitään loogista syytä siihen, että luonto on sellainen kuin se
on. Me emme todellakaan voi saada tietoa luonnosta istumalla
tutkijankammiossa ja käyttämällä pelkkää logiikkaa. Sen sijaan
meidän on mentävä luontoon tekemään havaintoja.

Ernest
Nagel.
Ernest Nagelin mukaan
luonnonilmiöiden selittäminen on selitettävän tapahtuman syiden
esittämistä.
Hempelin–Oppenheimin malli eli peittävän lain malli on
tieteellisen selittämisen tapa, joka vastaa kysymykseen:
"Miksi jokin ilmiö E tapahtui?"
Mallissa selitettävä ilmiö X seuraa loogisesti yhtäältä yleisistä
laeista ja tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista.
Tämän vuoksi peittävän lain soveltaminen ilmiön X selittämiseksi
vaatii alkuehdot ja ainakin yhden yleisen lain.

Saat kuvan suuremmaksi valitsemalla
selaimestasi Näytä kuva.
Selittävän osan ja selitettävän osan suhde voi olla myös
induktiivinen (loogisesti epäpätevä), ja yleispätevän lain
asemesta selittävä osa voi sisältää myös tilastollisia lakeja;
tällöin
"Miksi välttämättä P?"
voidaan lieventää muotoon
"Miksi mahdollisesti P?"
Tehtäviä
- Miten kehitysoppi selittää luonnon ilmiöitä?
- Miksi kehitysoppia vastustetaan?
- Miten varmana kehitysopin totuutta pidetään biologien
keskuudessa?
- Ottakaa selvää siitä, mistä syystä Popper luopui itse
falsifikationismista?
- Mihin tieteenalaan falsifikationismiä pitäisi soveltaa
nykyistä ankarammin?
Fallibilismi
Fallibilismi (lat. fallibilis 'erehtyväinen') on käsitys, jonka
mukaan mitään kokemusväitettä ei voida todistaa lopullisesti
oikeaksi, koska aina on mahdollista tuoda esille uusia tapoja
käsityksen kumoamiseksi. Fallibilismi korostaa falsifioitavuutta
(eli teorian tai muun väittämän vääräksi osoittamista)
tieteellisyyden arvosteluperusteena (kriteerinä).

Charles S. Peirce.
Ensimmäisenä nykyaikaisen fallibilismin esitti Charles
S. Peirce, ja Karl Popper kehitti fallibilismin teoriaa
1930-luvulla tieteellisen tiedon mittapuuksi. Hän tuli siihen
tulokseen, että minkään käsityksen totuudenmukaisuutta ei loppujen
lopuksi voida täysin todistaa: käsityksiä voidaan ainoastaan kumota,
ja niihin voidaan uskoa "parhaana tämänhetkisenä tietona".
Tehtäviä
- Luettele viisi sellaista luonnontieteiden avulla selvitettyä
ilmiötä, joita edes Sir Karl Popper ei olisi pystynyt kumoamaan.
- Missä asioissa yksittäinen ihminen usein erehtyy?
- Missä tieteissä tehdään eniten erehdyksiä?
Täten tulisi luottaa ainoastaan niihin käsityksiin, jotka ovat
ainakin periaatteessa kumottavissa. Popper viehtyi ajatukseen
kuultuaan paikallisessa yliopistossa Albert Einsteinin luennon,
jossa Einstein esitteli keksimäänsä suhteellisuusteoriaa
ja kertoi olevansa valmis hylkäämään sen, jos joku löytäisi sen
kanssa ristiriitaisia todisteita.
Sir Karl Popper.
Teoksessaan Arvauksia ja
kumoamisia – tieteellisen tiedon kasvu (1963) Sir
Karl Popper esitti, että tiede oppii virheistään ja että
oppiessamme tiedoistamme ja korjatessamme niitä tietomme kasvaa,
vaikka emme koskaan voi olla aivan varmoja siitä, että olemme
lopullisesti oikeassa.
Näin tieteestä tulee totuudenkaltaisempaa. Popperin mukaan ei ole
mitään syytä ryhtyä relativisteiksi (suhteellisen totuuden
kannattajiksi) tai skeptikoiksi (totuuden olemassaolon
epäilijöiksi), vaikka emme voikaan olla aivan varmoja siitä, että
olemme lopullisesti oikeassa. Olemme kuitenkin aina vain lähempänä
lopputulosta, joten pitkällä tähtäyksellä lopputulos on aina vain
lähempänä totuutta.
Jotta käsitystä (teoriaa) voitaisiin pitää totena, sen pitäisi
falsifioitavuusvaateen mukaan periaatteessa olla todistettavissa
tutkimuksella vääräksi. Esimerkiksi käsityksen, jonka mukaan
"kaikki korpit ovat mustia", voisi falsifioida löytämällä punaisen
korpin.
Sellainen käsitys (teoria), jota ei voida osoittaa vääräksi, ei
siis täytä fallibilismin mukaan tieteen arvosteluperusteita
(kriteereitä). Esimerkiksi psykoanalyysia on käytetty esimerkkinä
käsityksestä, jota on vaikea kumota.
Fallibilismin mukaan hyvä tieteentekijä ei siis ole niinkään
kiinnostunut siitä havaintoaineistosta, joka on käsityksen
(teorian) kanssa sopusoinnussa, vaan nimenomaan siitä, jonka
kanssa käsityksellä (teorialla) on ongelmia. Popperin mukaan on
helppo saada havainnot sopimaan yhteen käsityksen (teorian) kanssa
jo sosiaalipsykologisista syistä. Fallibilismi korostaa arvostelun
(kriittisyyden) merkitystä tieteen kehityksessä.
Falsifikaatiokriteeri ei voi käsitellä olemassaoloväitteitä
sellaisenaan, koska emme voi millään tavoin todistaa, että jokin
asia ei olisi. Siksi olemassaoloa ei oleteta ennen kuin
olemassaolemattomuus falsifioidaan.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, mitä sellaista Galileo
Galilei havaitsi, mikä kumosi aikaisemmat käsitykset?
- Miksi silminnäkijät saattavat saada tapahtumasta erilaisia
käsityksiä?
- Miksi fyysikot sepittävät pimeitä aineita ja pimeitä
energioita, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa
painovoimateorioitaan?
Vahva
tai heikko todistuksen taakka on väitteen esittäjällä
Jos todellisuustutkimuksen (tieteen) tehtävä olisi kumota
väitteitä, todellisuustutkimuksen (tieteen) olisi helppoa keksiä
yhä uusia virheellisiä väitteitä ja sitten kumota ne havainnoilla.
Voitaisiin myös melko helposti keksiä sellaisia väitteitä, joita
Popperin olisi vaikea kumota, mutta jotka kuitenkin olisivat
ilmeisen virheellisiä.
Esimerkiksi voidaan väittää, että Siriusta kiertää kiertotähti
(planeetta), jolla asuu suomea puhuva aasirotu. Väitettä ei
nykyisin apuneuvoin voida kumota, mutta pitäisikö meidän sen takia
pitää sitä totena?
Jo edellä on esitetty, että väitteen esittäjällä on todistuksen
taakka.
Niin kauan kuin yllä esitetyn väitteen esittäjä ei ole tuonut
esiin mitään todisteita mainitunlaisen aasirodun olemassaolon
puolesta, velvollisuutemme on pitää väitettä epätotena (tämä on
eräs tieteen normeista). Monet uskonnot eivät hyväksy sitä, että
heillä olisi heidän esittämiensä väitteiden vuoksi todistuksen
taakka.
Jopa melkoinen määrä suomalaisia filosofeja heittäytyy uskontojen
ja jumalattomuuden välimaastoon (agnostikoiksi), vaikka he
kaikessa muussa toiminnassaan ajattelevat, että todistuksen taakka
on väitteen esittäjällä.

Odotant mielenkiinnolla sitä, että väitöskirjan voi korvata
lukemalla yhden luvun teoksesta A. A. Milne: Nalle Puh.
Vahva todistuksen taakka
tarkoittaa sitä, että todistuksen taakka on aina väitteen
esittäjällä.
Heikko todistuksen taakka
tarkoittaa sitä, että olemassaoloväitteen todistuksen taakka on
väitteen esittäjällä-
Tehtäviä
- Miksi todistuksen taakka on väitteen esittäjällä?
- Keksi viisi nykytodellisuuden väitettä, joita ei voida edes
periaatteessa todistaa tosiksi tai virheellisiksi.
- Keksi viisi menneisyyttä kuvaavaa käsitystä, joita ei voida
edes periaatteessa todistaa tosiksi tai virhellisiksi.
- Voidaanko tulevaisuutta koskevia väitteitä todistaa tosiksi
tai epätosiksi?
- Mistä syystä jotkut tutkijat sepittävät havaintoja itse?
- Miten tällainen voitaisiin estää?
- Mikä ero on vahvalla todistuksen taakalla ja heikolla
todistuksen taakalla?
- Mistä syystä jotkut vastustavat molempia?
- Onko todistuksen taakka normi vai tosiasiaväite?
- Perustele todistuksen taakkaa?
Itsekorjaavuus,
itsenäisyys ja kehittyvyys
C. S. Peirce.
Yhdysvaltalainen C. S. Peirce
puolusti viime vuosisadalla ajatusta tieteen itsekorjaavuudesta.
Hänelle se merkitsi erityisesti virheiden korjaamista.
Peircen jälkeen on usein huomattu, että havaintojen lisääntyessä
virheellisiä oletuksia on hylätty.
Itsekorjaavuus voi koskea sekä totuutta että menetelmää totuuden
saavuttamiseksi.
Itsekorjaavuuteen liittyy läheisesti myös itsenäisyyden (autonomisuuden)
käsite. Jollei tieteellinen yhteisö ei itse pysty korjaamaan
virheitään, ei sitä voi tehdä mikään muukaan laitos – ei jumala,
puolue, kuningas tai Delfoin oraakkeli.
Itsenäisyys on välttämätöntä itsekorjaavuudelle. Totuuden ja
paikkansapitävyyden arviointiperusteiden valinnassa ja niiden
soveltamisessa tieteen tulee olla itsenäinen. Toisaalta täytyy
muistaa, että tiede pystyy kyllä toipumaan myös itsenäisyyyden
loukkauksista.
Tieteen kehittyminen eli sisällöllinen kasvu on muita
arvosteluperusteita (kriteerejä) huomattavasti mutkikkaampi. Kumpi
on tärkeämpää, vanhojen väitteiden kumoaminen vai uusien keksiminen?
Toiseksi tiedon kasvu on mahdollista vain sovellettaessa
tieteellistä menetelmää oikein. Mitään oikotietä ei ole; tieteen on
selviydyttävä kohti entistä paremmin selittäviä ja entistä
totuudenmukaisempia käsityksiä autonomisuuden ja itsekorjaavuuden
turvin.
Käsitystä, jonka mukaan tiede on kehittyvää, sanotaan joskus kumulatiiviseksi tieteenkäsitykseksi.
Jotkut pitävät kumulatiivisen tieteenkäsityksen vastakohtana Thomas
Kuhnin käsitystä, jonka mukaan tiede kehittyy vallankumousten
avulla. Vallankumousten välisenä aikana vallitsee jokin paradigma,
joka estää tiedettä kehittymästä.
Selkokielellä paradigma
tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja arvovallan
asemassa olevaa käsitystä (teoriaa) tai viitekehystä, kuten
esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa.
Paradigma
tulee kreikan sanasta "παράδειγμα" (paradeigma),
"malliesimerkki", "esimerkki", "näyte".
Suomessa paradigmakäsitystä ovat arvostelleet mm. professorit Yrjö
Ahmavaara, Jaakko Hintikka ja Raimo Lehti.
Voidaanko tiedettä
arvostella?
Itse asiassa tiedettä arvostellaan runsaastikin. Tieteen arvostelua
on esitetty melko paljon toisaalla näissä opintoaineistoissa.
Arvostelua on useita lajeja, mm. aiheetonta arvostelua ja
aiheellista arvostelua.
Tiedeyhteisöt eivät yleensä välitä kovin paljoa kummankaan lajin
arvostelusta.
Tieteen ulkopuolelta tulevasta arvostelusta useimmiten vaietaan.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että sana "paradigma" on suosittu?
- Mitkä tieteet eivät kehity ollenkaan?
- Tarkoittaako tieteen autonomisuus sitä, että tiedeyhteisön
ulkopuolisten on hyväksyttävä tiedeyhteisön väitteet?
Yksilön ja
yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä
Yksilö ja
yhteiskunta
On tapana sanoa, että ihminen on yhteiskunnallinen eläin.
Hän elää ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Käytännössä
ihmisen on vaikeaa elää yhteiskunnan ulkopuolella. Samoin on myös
muilla yhteisöissä elävillä eläimillä.
Ihmisen perintötekijät, ihmisaivojen toiminnat ja aivojen rakenteet
tekevät ihmisestä yhteiskuntaan sopivan. Yhteisö on ollut ja on
edelleen hyvin tärkeä inhimillisen elämän synnylle ja jatkumiselle.
Ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta pohtii mm. yhteiskuntafilosofia.
Sitä tutkivat myös sosiologia (=yhteiskuntaoppi) ja
sosiaalipsykologia (=yhteisösielutiede).
Koska ihmisen ja yhteiskunnan suhde riippuu inhimillisistä arvoista,
kysymys ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta on enemmän filosofinen
kuin sosiologinen tai soaiaalipsykologinen.
Ihminen saa useimmiten yhteisöstä mielipiteensä ja arvonsa.
Yhteisössä on tietysti aina myös niitä, joita yhteisön arvot eivät
miellytä.
Ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta on hyvin monenlaisia käsityksiä.
Erityisen kuuluisa käsitys on yhteiskuntasopimus.
Sosiaaliantropologia (yhteisöihmistiede) tarkastelee yksilöä ja
yhteisöä seuraavissa viitekehyksissä.
Näin syntyy
sukulaisia.
Sukulaisuus
- Miten sukulaisuus määrittyy.
- Sukulaisuussuhteet ja sukulaisten nimeäminen.
- Kulttuurinen logiikka.
Avioliitto laitoksena
- Avioliiton tehtävät
- Avioliittomuodot ja avioliiton luonne
- Aviopuolison valinta
- Perhe
Sosiaalisen valvonnan viitekehys: päätöksenteon, politiikan ja
oikeuksien maailma
- Politiikka, valvonta ja sukulaisuus
- Kulttuuriset arvot ja merkitykset
- Viitekehys ja käytäntö
- Sukupuolijärjestelmä: naisen asema
Tehtäviä
- Millä tavoin yhteiskunta on monimutkaistunut viimeisen
jääkauden jälkeen?
- Mistä tämä monimutkaistuminen johtuu?
- Onko monimutkaistuminen ollut mielestäsi hyvä vai paha asia?
- Onko sosiaalinen valvonta lisääntymässä vai vähenemässä?
- Millaista valvontaa pitäisi lisätä ja millaista vähentää?
Oikeudenmukaisuuden
ja vapauden käsitteet
Oikeudenmukaisuus
Koska käsite "oikeudenmukaisuus" on arvosidonnainen, sen
määritelmästä ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä.
Oikeudenmukaisuutta on käsitelty laajasti muissa tämän
oppikirjasarjan osissa.
Ihmisillä on usein taipumus toimia itsekkäästi. Monet ajavat omaa
etuaan muista ihmisistä välittämättä. Usein ystäviä ja sukulaisia
kohdellaan paremmin kuin muita ihmisiä. Virkamiehiä ja päätöksen
tekijöitä lahjomalla yritetään saavuttaa (ja myös saavutetaan)
etuja.

Kungfutse.
Jo kauan sitten ihmisiä pyrittiin opettamaan oikeudenmukaisuuteen
ja tasapuolisuuteen. Muinaiskiinalainen ajattelija Kungfutse
opetti:
"Mitä et
toivo tehtävän itsellesi, sitä älä tee muille."
Muinaiskreikkalainen ajattelija Platon puolestaan opetti:
"Minun
pitää tehdä muille mitä toivoisin tehtävän itselleni."
Kungfutsen ja Platonin opetusta kutsutaan kultaiseksi
säännöksi. Se opettaa välttämään itsekkyyttä ja
suhtautumaan muihin ihmisiin tasapuolisesti.
Muinaiset Intian jainalaiset kehottivat kohtelemaan kaikkia
eläviä olentoja samalla tavalla kuin toivoisi kohdeltavan
itseään. Jainalaiset ovat rakentaneet mm. sairaalan, jossa he
hoitavat sairaita lintuja.
Voidaan ehkä sanoa, että jainalaiset olivat ensimmäisiä posthumanisteja.
Oikeudenmukaisuus merkitsee monien mielestä myös tasa-arvoa.
Tasa-arvoisuuden periaatteet on esitetty Yhdistyneiden
Kansakuntien Ihmisoikeuksien julistuksessa.
Tehtäviä
- Miksi oikeudenmukaisuuden jumalalla on side silmillä?
- Voidaanko oikeudenmukaisuutta mitata?
- Onko kultaisesta säännöstä mitään apua hyvin mutkikkaisen
siveysongelmien ratkaisissa?
- Millaisia oikeudenmukaisuuden määritelmiä löydät Internetistä?
- Miten itse määrittelet oikeudenmukaisuuden?
Oikeudenmukaisuuden
sovellutuksia
Kultainen sääntö opettaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Jos minä olisin nälkää näkevä lapsi Afrikassa, toivoisin, että
joku antaisi minulle ruokaa. Minun on kohdeltava tuota lasta,
kuten toivoisin kohdeltavan itseäni. Minun on omalta osaltani
pyrittävä auttamaan tuota lasta.
Minun ei tule toivoa itselleni paljon karamelleja, hienoja
vaatteita ja monenlaista tarpeetonta tavaraa, vaan minun on
sanottava vanhemmilleni, että he auttaisivat mieluummin
kehitysmaiden lapsia.
Monet sanovat, että oman maan asiat on pantava kuntoon ennen kuin
ryhdytään auttamaan muita. Varsin yleisen käsityksen mukaan tämä
ei ole oikeudenmukaista ajattelua. Tietysti monet haluavat
vähentää epäoikeudenmukaisuutta omassa maassa.
Tasa-arvoperiaatteen mukaan on autettava siellä, missä hätä on
suurin.
Oletko kieltänyt muilta lapsilta joidenkin omistamiesi esineiden
käytön? Oletko käyttäytynyt itsekkäästi? Antaako omistusoikeus
mielestäsi sinuööe oikeuden kieltää esineen käyttö muilta?
Tehtäviä
- Maailmassa on tavattoman paljon asioita, joiden suhteen
yleisen käsittyksen mukaan vallitsee epäoikeudenmukaisuutta. Tee
omien mielipiteittesi mukaista luetteloa
epäoikeudenmukaisuuksista.
- Pohdi, miten mainittuja epäoikeudenmukaisuuksia voitaisiin
poistaa.
- Pohtikaa, miten omaa itsekkyyttä voi hillitä. Onko oman
itsekkyyden hillitseminen mielestäsi tarpeellista?
- Toisaalla on todettu, ettei kultaisella säännöllä ole pystytty
ehkäisemään edes koulukiusaamista. Onko kultaisella säännöllä
merkitystä kansainvälisessä politiikassa?
Esimerkki: Nälkä
Maailmassa tuotetaan tänä päivänä ruokaa enemmän kuin koskaan,
niin paljon, että tasaisesti kaikille jaettuna sitä riittäisi
jokaiselle kaksi kiloa päivässä: yli kilo viljaa, papuja ja
pähkinöitä, noin puoli kiloa lihaa, maitoa ja munia sekä puoli
kiloa hedelmiä ja vihanneksia. Tästä huolimatta noin miljardi
ihmistä eli noin joka kuudes näkee nälkää.
Nälkä ja köyhyys liittyvät toisiinsa erottamattomasti. 1,2
miljardia ihmistä maailmassa joutuu elämään alle dollarilla, ja
yli kolmen miljardin ihmisen on selviydyttävä alle kahdella
dollarilla päivässä. Nälkä ei siis johdu ainoastaan ruuan
puutteesta, vaan myös siitä, ettei köyhillä ole siihen varaa.

Toisaalta köyhyys aiheuttaa nälkää siten, että köyhillä ei ole
ruuan tuottamiseen tarvittavia välineistä, kuten maata, siemeniä,
työvälineitä, pääomaa, työvoimaa tai tietotaitoa. Kaksi
kolmannesta maailman köyhistä elää maaseudulla, ja kehitysmaiden
tärkein työllistäjä ja elinkeino on maatalous.
Nälkä ja köyhyys koskettavat eniten naisia. Jokaisesta maailman
kymmenestä köyhästä nälkäisestä seitsemän on naisia. Lisäksi noin
kolmasosa kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Köyhyyden
naisistumiseen on syynä muun muassa se, että naisilla ei ole
riittävästi valtaa, koulutusta eikä tuotantovoimavaroja.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan nälkäongelmaan ei
ole riittävän voimakkaasti puututtu osittain siksi, että on
ajateltu taloudellisen kasvun vähentävän köyhyyttä ja nälän
poistuvan itsestään. Köyhyyden vähentäminen vie aikaa, ja
nälkäongelmaan pitäisi FAO:n mielestä vastata välittömästi.
Toisaalta nälkä ei ole ainoastaan köyhyyden aiheuttamaa, vaan
nälkäongelma tuottaa lisää köyhyyttä. Nälkäiset lapset eivät kasva
normaalisti eivätkä opi riittävästi. Nälkäiset aikuiset eivät
jaksa tehdä raskasta työtä, he sairastuvat useammin ja kuolevat
nuorempina kuin ne, jotka saavat riittävästi ravintoa.

Thomas Malthus.
Thomas Malthus esitti
1798, että nälkä ei häviä koskaan, koska ihmiset lisääntyvät
nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Joissain maissa kuten Suomessa
tämä ”Malthusin laki” ei enää pidä paikkaansa. Sen sijaan
esimerkiksi Intiassa nälkä ei ole vähentynyt ollenkaan maan
itsenäistymisen jälkeen, koska väestö on kasvanut suurin piirtein
samaa vauhtia kuin elintarvikkeiden tuotanto.
On joka tapauksessa selvää, että maapallon ravinnontuotannolla on
jokin yläraja. Jos ihmiskunnan lisääntyminen ei pydähdy muuten,
ravinnon puute pysäyttää sen aikanaan joka tapauksessa.
Nykyinen nälkä ei ole ruuan tuotantoon liittyvä ongelma, sillä
nykyisellä ravinnon tuotannolla kaikki maailman ihmiset voitaisiin
ruokkia. Joillain alueilla, kuten Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa ruuan tuotanto on vähentynyt, vaikka väestö on kasvanut.
Syynä ovat olleet mm. poliittinen sekasorto, sodat ja hallitukset,
jotka eivät ole välittäneet köyhien nälästä. Vallanpitäjien lapset
eivät ole juuri missään kärsineet nälästä.

Vuonna 2025 maailman väestön arvioidaan olevan jo noin 8
miljardia nykyisen 6 miljardin sijasta. Vettä ei riitä, metsiä ei
voida hävittää ilman pahoja luonnontuhoja, ilmasto muuttuu
väistämättä, autiomaat kasvavat ja maaperä huononee. Keinokastelu
lisää maaperän suolaisuutta.
Vaikka kasveja, joiden perintötekijöitä on muunneltu,
vastustetaan voimakkaasti, köyhien maiden on pakko ottaa käyttöön
tällaiset kasvit taatakseen elintarvikkeet kasvavalle väestölle.
Varakkaiden maiden tukimaksut maataloudelle ovat joinakin vuosina
ylittäneet koko Afrikan kansantuotteen. On myös anottu, että
Afrikan köyhien sortoa harjoittavat hallitukset ja köyhissä maissa
yleinen lahjonta olisi poistettava, jotta nälkää voitaisiin edes
yrittää poistaa.
Suurin uskonto, katolinen kristinusko, vastustaa paavin johdolla
syntyvyyden säännöstelyä. Raamatussa sanotaan mm.:
Jumala
siunasi
heidät
ja sanoi heille:
"Olkaa
hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se
valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea,
mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Jumala
sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät
kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on
siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne."
http://www.evl.fi/raamattu/1992/
1Moos.1.html#o1
Tehtäviä
- Miten maailman nälkää voitaisiin lievittää nyt?
- Miten maailman nälkää voitaisiin vähentää tulevaisuudessa?
- Millä tavalla sinä voisit vaikuttaa maailman nälkätilanteen
helpottamiseen?
- Millä tavalla Suomi voisi vaikuttaa maailman nälkätilanteen
helpottamiseen?
- Miten uskontojen vaikutusta nälänhätiin voitaisiin vähentää?
Miksi on lakeja ja
mittapuita (normeja)
Jos ihmiset ovat itsekkäitä ja ajavat omia etujaan muista
välittämättä, tämä johtaa usein riitoihin ja yhteisön häviöön. Jo
muinaiset esi-isämme kehittivät sääntöjä riitojen ratkaisemiseksi
oikeudenmukaisuuden pohjalta.
Oikeutta käytiin käräjillä, ja ylimpänä riitojen ratkaisijana oli
usein heimopäällikkö, jonka oletettiin olevan puolueeton.
Kun opittiin kirjoitustaito, kuninkaat ja heimopäälliköt alkoivat
merkitä muistiin erilaisia sääntöjä. Syntyivät lait. Erittäin
kuuluisaksi on tullut kuningas Hammurabin laki, jossa säädetään,
miten vahingonteko on korvattava.
Laki voi olla hyvä tai huono, ja vahingon korvaaminen toisella
vahingolta kuten oli laita kuningas Hammurabin laissa, ei varmaan
ole viisas periaate. Mutta kun laki on kaikille sama se lisää
tasa-arvoa, jota monet pitävät oikeudenmukaisena.
Jokaisessa yhteisössä vaikuttaa lakien lisäksi kirjoittamattomia
sääntöjä, joita pyritään noudattamaan. Tällaisia sääntöjä
kutsutaan usein normeiksi. Hyvin yleisiä normeja ovat esimerkiksi
kielto tappamiselle, varastamiselle ja valehtelemiselle.
Täsmällisemmin nämä normit on kirjoitettu kunkin valtion
lakeihin.
Tehtäviä
- Tutkikaa millaisia lakeja ja järjestyssääntöjä on olemassa
kouluja varten.
- Mitä kirjoittamattomia sääntöjä koulussa noudatetaan?
- Pitäisikö kaikki kirjoittamattomat säännöt kirjata paperille?
- Mikä vika on siinä ajattelussa, että vahinko on korvattava
toisella vahingolla.
- Onko omenavarkaan pitäminen kalliissa vankilassa viisasta?
- Miten muinaissuomalaiset suhtautuivat naurisvarkauteen?
- Mikä oli kuritushuone? (Suomen lainsäädännöstä kuritushuone
rangaistusmuotona poistettiin vuonna 1975).
Vapaus arvona
Mitä vapaus on
Edellä on todettu:
Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimijan
mahdollisuutta tehdä tietynlaisista rajoituksista vapaita
päätöksiä.
Siitä, mitä vapaus (liberty, freedom) on, ei ole yksimielisyyttä.
Yksinkertaisimpia ehdotuksia yleiseksi vapauden käsitteeksi on
käsitys vapaudesta esteiden puutteena.
Esimerkiksi filosofi Immanuel Kantin mukaan vapaus on vapautta
pakottamisesta, ja valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa kenenkään
vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.
Vapautta voidaan myös pitää yksilön kykynä tehdä itsenäisiä
päätöksiä.
Poliittisessa keskustelussa erotetaan usein positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Nämä
käsitteet esitteli Isaiah Berlin (1909-1997) artikkelissaan Two
Senses of Liberty (=kaksi vapauden eri merkitystä).
Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että vapaus on aina vapautta
jostain eli negatiivista vapautta.
Heidän mielestään vapautta johonkin pitäisi sanoa oikeudeksi
johonkin.
Vahinkoperiaatetta on käsitelty perinpohjaisesti toisaalla näissä
aineistoissa.
Tehtäviä
- Mitä oikeuksia sinulla on Suomen kansalaisena?
- Mitä vapauksia sinulla on Suomen kansalaisena?
- Mitä vapauksia sinulta tosiasiallisesti puuttuu?
Negatiivinen
vapaus
Tavallisesti vapaus merkitsee pakon puuttumista. Pakkoa esiintyy,
kun muut ihmiset pakottavat sinut käyttäytymään jollain tavalla tai
estävät sinua käyttäytymästä jollain tavalla.
Jos kukaan ei pakota sinua, sinulla on negatiivinen vapaus.
Jos joku on pannut sinut vankilaan ja pitää sinua siellä, et ole
vapaa.
Et ole vapaa, jos sinulla ei ole lupa poistua maasta tai jos haluat
elää homoseksuaalisessa tai lesbolaisessa suhteessa sellaisessa
maassa, jossa se on kiellettyä
Useimmat hallitukset rajoittavat kansalaistensa vapautta.
Tehtäviä
- Milla tavalla Suomen hallitus rajoittaa sinun vapauttasi?
- Millä tavalla koulu rajoittaa sinun vapauttasi?
- Millä tavalla vanhempasi tai sukulaisesi rajoittavat sinin
vapauttasi?
- Millä tavalla ystäväsi rajoittavat sinun vapauttasi?
- Millä tavalla vastustajasi rajoittavat sinun vapauttasi?
Vapauden
rajoitusten perusteluja
Usein rajoituksia perustellaan sillä, että ne suojelevat muita
kansalaisia.
Jos kaikki saisivat tehdä mitä tahtovat, vahvimmat ja röyhkeimmät
syyllistyivät mielivaltaan heikkoja kohtaan.
Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihminen
saa tehdä mitä tahansa, mikä hän ei aiheuta vahinkoa muille.
Tehtäviä
- Mitä sellaista vahinkoa ihminen voi tehdä itselleen, josta ei
ole vahinkoa muille?
- Mitä sellaista olet tehnyt, mistä oli vahinkoa muille?
- Mitä seurauksia siitä oli?
Negatiivisen
vapauden arvostelua
Käytännössä on vaikea ratkaista, mikä aiheuttaa vahinkoa muille.
Otetaanko huomioon esimerkiksi toisen tunteiden loukkaaminen.
Jos otetaan, erilaiset elämäntavat pitäisi kieltää, koska ne
loukkaavat joidenkin tunteita.
Esimerkiksi nudistipariskunta saattaa esiintyä omalla pihallaan
alasti, ja tämä voi loukata naapureiden tunteita.
Tehtäviä
- Monet pitävät jumalanpilkkaa pahempana asiana kuin väkivaltaa.
Mitä perusteluja voidaan esittää sille, että he ovat väärässä?
Suomalainen Edvard Westermarck (1862-1939) on esittänyt jyrkkää
arvostelua jumalanpilkkalakeja ja uskonnollisten tunteiden
loukkaamisen suojaamista vastaan. Ottakaa selvää, millaista
arvostelua Westermarck on esittänyt.
- Mitä mieltä olet pakollisesta aamuhartaudesta (esimerkiksi
koulun päivän avauksena).
- Keskustelkaa sukupuolisen kanssakäynnin vapauden
toivottavuudesta / vastustettavuudesta.
- Miten pitäisi suhtautua henkilöihin, jotka levittävät
tahallaan AIDS:ia?
- Luettele kymmenen eri tapaa, jolla yhteiskunta rajoittaa
koululaisen vapautta.
Positiivinen
vapaus (vai oikeus?)
Onko
positiivista vapautta olemassa
Joidenkin mielestä positiivista
vapautta ei ole olemassa. Heidän mielestään pitäisi puhua
oikeuksista.
Seuraavassa esityksessä seurataan kuitenkin yksinkertaisen esityksen
kirjoittanutta brittifilosofia.
Joidenkin mielestä negatiivinen vapaus ei ole yhtä arvokas kuin
positiivinen vapaus. Positiivinen vapaus on vapautta päättää omasta
elämästään.
Olet positiivisesti vapaa, jos voit tosiasiassa itse toimia, ja et
ole positiivisesti vapaa, jos toimintasi on tosiasiassa jollakin
tavalla pakotettua.
Monet positiivisen vapauden puolustajat ajattelevat, että todellinen
vapaus on vapautta jonkinlaiseen itsensä toteuttamiseen siten, että
yksilöt päättävät oman elämänsä valinnoista.
Positiivisiin vapauksiin voidaan ajatella kuuluvan myös
villieläinten oikeuden elää lajityypillistä elämäänsä.
Tehtäviä
- Mitä positiivisia vapauksia sinulla on?
- Mitä positiivisia vapauksia sinulla ei ole?
- Mitä positiivisia vapauksia pidät tärkeinä?
Onko
alkoholisti vapaa
Voidaan kysyä, ovatko alkoholistit vapaita, kun he ryyppäävät koko
omaisuutensa tai tärvelevät oman terveytensä. Pikemmin tuntuu siltä,
että alkoholi harjoittaa pakkoa, ihminen on alkoholin orja. Vaikka
alkoholistin elämää ei rajoitettaisi, hän ei ole todellisuudessa
vapaa.
Jopa negatiivisen vapauden kannattajat voivat väittää, että
alkoholistien elämää pitäisi jollain tavalla rajoittaa, koska he
eivät ole vastuussa teoistaan.
Tehtäviä
- Miten voitaisiin estää, etteivät alkoholi, tupakka ja huumeet
leviäisi koululaisten keskuuteen?
- Pitääkö alkoholin, tupakan ja huumeiden käyttöä mielestäsi
vähentää vai lisätä?
- Miksi alkoholismista on vaikea päästä eroon?
- Miksi tupakasta on vaikea päästä eroon?
Mielettömiä tekoja
vapaasti
Joku voi tehdä elämässään täysin mielettömiä ratkaisuja aivan
vapaasti. Positiivisen vapauden kannattajat saattavat sanoa, että
sellainen ihminen ei ole todellisuudessa vapaa, koska hän tuhoaa
mahdollisuudet toteuttaa itseään.
Tehtäviä
- Mitä tarkoittaa mieletön teko?
- Mitä mielettömiä tekoja olet tehnyt viime aikoina?
- Mitä seurauksia niistä oli?
- Miten voit etukäteen tietää, että jokin teko on mieletön?
Voidaanko
vapautta puolustaa panssarivaunuin
Isaiah Berlinin mukaan positiivinen vapaus voi olla sinulle ,monessa
suhteessa vaarallinen, vapauden nimissä elämääsi voidaan rajoittaa
vahvoinkin pakottein. Vapautta on puolustettu maailmassa
napalmpommein, hävittäjin ja panssarivaunuin.
Tehtäviä
- Keskustelkaa holhouslaista ja kunnallisten virkaholhoojien
tehtävistä.
- Pohtikaa, mitkä tekijät suomalaisessa yhteiskunnassa
rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa.
- Mitä tarkoittaa sosiaalinen paine?
- Keskustelkaa alkoholin ja huumeiden käytön vapaudesta.
- Mitä tapahtuisi, jos Suomen nudistit päättäisivät marssia
alasti jonkin kaupungin pääkatua (Suomessa on perustuslain
takaama mielenosoitusvapaus). Mitä on viuhahtaminen?
- Tutkikaa mitä rajoituksia suomalaisesta yhteiskunnasta on
viime vuosikymmeninä poistunut ja mitä on tullut lisää.
- Miksi meillä on eduskunta, jonka tehtävänä on säätää uusia
rajoituksia?
- Useiden kaupunkien järjestyssäännöissä on kielletty julkisilla
paikoilla ryyppääminen, ja poliisi on sakottanut joitain
julkisilla paikoilla ryypänneitä. Suurin osa julkisilla
paikoilla ryypänneistä on kuitenkin jätetty sakottamatta.
Keskustelkaa tämän järjestyssäännön tarpeellisuudesta.
- Jos puhuttaisiin vain negatiivisista vapauksista, mitä
tarkoittaisi uskonnonvapaus?
- Prostituutio ei ole Suomessa kiellettyä, mutta
katuprostituutio on. Mitä seurauksia tällaisesta
kaksinaisuudesta on?
Vapauden
poistaminen: rangaistus
Rangaistusten
puolustaminen
Millä
tavalla rikollisen ruoskiminen kasvattaa rikollista?
Rangaistuksia on puolustettu mm. seuraavilla neljällä perusteella:
- Rikoksen sovittamisella
- Rangaistusten pelotusvaikutuksella
- Yhteiskunnan suojaamisella
- Rikollisen kasvattamisella.
Rangaistus
rikoksen sovittamisena
Yksinkertaisimmassa muodossaan sovittaminen tarkoittaa sitä, että
tahallinen lain rikkominen ansaitsee rangaistuksen.
Katsotaan, että lain rikkojien on kärsittävä.
Lievempiä rangaistuksia annetaan usein niille, jotka ovat olleet
rikosta tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Äärimmäisessä tapauksessa rikollinen on mielisairas (lähinnä
skitsofreenikko, jonka aivokudos on syystä tai toisesta
vaurioitunut).
Usein katsotaan, että rangaistuksen ankaruuden tulee riippua
rikoksen vakavuudesta (silmä silmästä, hammas hampaasta).
Joskus vastaavan rangaistuksen löytäminen voi olla vaikeaa.
Kuuden kuukauden kiristäjää ei voida tuomita kuudeksi kuukaudeksi
kiristettynä olemiseen.
Tämä ongelma koskee vain periaatetta "silmä silmästä, hammas
hampaasta".
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, kuinka paljon vangin pitäminen
vankilassa suomalaisessa yhteiskunnassa maksaa.
- Mitä hyötyä omaisuutensa menettäneelle on siitä, että
varkaalta katkaistaan käsi. Pystyykö kädetön maksamaan
varastamansa omaisuuden takaisin?
- Miksi koston ajatus on mieletön?
- Miksi kosto ei ole hävinnyt edes Suomesta?
- Missä maissa kosto aiheuttaa hyvin suuria ongelmia?
Sovittamisen
arvostelua
Sovittamisen taustalla on ajatustunne (emootio) kosto. Takaisin
lyöminen on hyvin inhimillinen tapa vastata. Sovituksen kannattajat
vetoavat tämän ajatustunteen yleisyyteen.
Kosto ei ole järkevä tapa toimia.
Sovitus ei huomioi rangaistuksen vaikutusta rikolliseen ja
yhteiskuntaan. Rikos pitää sovittaa riippumatta siitä, vaikuttaako
se rikollisiin myönteisesti vai ei.
Seuraussiveyden kannattajat sanovat tähän, että mikään teko ei ole
oikea, jos siitä ei ole myönteisiä seurauksia.
Toiset vastaavat tähän, että mikäli teko on oikein, sen
seuraamuksetkin ovat.
Varsin yleinen käsitys on se, että oman yhteisön tuomitsemat teot
ovat vääriä..
Tehtäviä
- Miten pikkurikosten sovittamisessa pitäisi menetellä?
- Mikä olisi oikea tapa sovittaa pahoinpitelyrikoksia?
- Mitä murhaajalle pitäisi tehdä? Ota huomioon,että
Yhdysvalloissa on teloitettu suuri määrä ihmisiä, jotka ovat
osoittautuneet myöhemmin syyttömiksi.
Rangaistus
rikosten ehkäisijänä
Varsin yleinen rangaistuksen puolustus on se, että rangaistus
pelottaa lain rikkomista suunnittelevia.
Jos uskot, että joudut vankilaan, et ryhdy murtovarkaaksi, mutta jos
et usko jääväsi kiinni, rangaistus ei vaikuta uran valintaasi.
Tämä ajattelutapa kiinnittää huomiota erityisesti rikoksen
seuraamuksiin. Rikollisen kärsimykset korvataan hyödyllisillä
vaikutuksilla yhteiskunnalle.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että rangaistukset ovat osoittautuneet
tehottomiksi rikosten ehkäisyssä?
- Mistä johtuu, että suuriin taloudellisiin rikoksiin
syyllistyneet joutuvat vain harvoin kiinni?
- Mitkä rikokset johtuvat sosiaaliturvan puutteista?
Arvostelua
rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen
Jos rangaistusta käytetään rikollisten pelotteluun, myös viattomien
tuomitseminen voi ehkäistä rikoksia.
Kerrotaan, että jossain päin Villiä Länttä hirtettiin ensimmäinen
käsiin saatu mustaihoinen.
Ehkäisyteorian vastustajat sanovat, ettei edes kuolemanrangaistus
vähennä murhia puhumattakaan siitä, että pikkuvarkaat pannaan
talveksi vankilaan.
Tämä arvostelu perustuu kokeellisiin tutkimuksiin. On ollut vaikeaa
löytää yhteyksiä rangaistusten kovuuden ja rikosten välillä.
Tehtäviä
Vanha laulu kertoo
MUURARI
1. Kevät toi, kevät toi
muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin,
kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut,
niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.
2. Kesällä töitä teki muurari,
kesällä töitä teki maalari,
kesällä töitä teki hanslankari
ja rantojen hamppari.
Kuin veitsi minun rintaani viilsi
sinun katseesi viimeinen.
Se oli niin kylmä ja ylpee,
niin viekas ja petollinen.
3. Syksy vei, syksy vei muurarin,
syksy vei, syksy vei maalarin,
syksy vei rakennukselta hanslankarin
ja rannoilta hampparin.
Oi, miksi minä tummana synnyin,
miks en syntynyt vaaleana?
Minun armaani ei lemmi tummaa,
hän lempii vain vaaleata.
4. Talvella nälkää näki muurari,
talvella nälkää näki maalari,
talvella nälkää näki hanslankari –
lihoi linnassa hamppari.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut!
Niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.
Niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut.
- Viime vuosisadan alkupuolella tämä laulu kuvasti tosiasioita.
Onko vielä vähävaraisia ihmisiä, jotka haluavat talveksi
vankilaan?
- Toinen kasku kertoo, että Yhdysvalloissa 1930- luvun
pula-aikana vankilan ovet oli jätetty yöksi auki. Aamulla
vankilassa oli väkeä enemmän kuin illalla. Mistä tämä johtui?
- Kylän pikkurikollinen oli kysynyt tämän kirjoittajan isältä,
että paljonko saa, jos varastaa lehmän. Miehellä oli tarkoitus
päästä talveksi vankilaan. Mitä tämä kertoo sen ajan
sosiaalihuollosta (isäni oli sosiaalilautakunnan jäsen)?
- Missä määrin työttömyyskorvaukset ovat vähentäneet
rikollissuutta?
- Ovatko leipäjonot vähentäneet rikollisuutta?
Yhteiskunnan
suojeleminen
Hyvin usein varkaan tai raiskaajan vangitsemisella yritetään estää
näiden tekojen jatkuminen.
Yhteiskuntaa pyritään suojaamaan ihmisiltä, joilla on taipumus
rikkoa lakeja.
Jos joku on murtautunut taloon, silloin on mahdollista, että hän
murtautuu myös toiseen taloon (tai samaan taloon uudestaan).
Yhteiskuntaa pyritään suojelemaan laittamalla murtautuja vankilaan.
Tätä perustelua on käytetty useimmiten väkivaltarikosten kuten
murhien, pahoinpitelyjen ja raiskausten yhteydessä.
Tehtäviä
- Miten murtovarkauksia on vähennetty?
- Miksi raiskauksia ei liene onnistuttu vähentämään?
- Miten väkivaltarikollisuutta voitaisiin vähentää?
Arvostelua
yhteiskunnan suojelemiselle
Suojelemiskäsitys voi toimia joidenkin rikosten kuten raiskausten
suhteen. Sen sijaan, jos nainen myrkyttää pitkäaikaisen
aviomiehensä, ei ole silti todennäköistä, että hän toistaisi
rikoksensa. On epäilemättä vaikea tutkia, mitkä rikokset ovat
viimeksi mainittua tyyppiä.
Toinen vastaväite on, että vankila suojaa yhteiskuntaa vain niin
kauan kuin vankeus kestää.
Vankiloita on sanottu rikollisten yliopistoiksi siitä syystä, että
rikolliset siellä oppivat toisilta rikollisilta lisää
rikoksentekotapoja.
Tehtäviä
- Vapaa Ajatus -lehden toimittaja oli noin sata vuotta sitten
vankilassa jumalanpilkasta. Vankilasta päästyään hän kirjoitti
kirjan Vankilat, jossa
hän osoitti, että vankilat ovat rikollisten yliopistoja.
Myöhemmin mm. postmodernistit ovat esittäneet samaa. Miten asia
voitaisiin korjata?
- Missä määrin yhteiskunnan pitäisi auttaa aviopuolison
väkivallan kohteeksi joutuneita?
- Vähentyisivätkö murhat, jos avioliittolaitos lakkautettaisiin?
Rikollisten
kasvattaminen
Tämän käsityksen mukaan rikollisten rankaiseminen kasvattaa heitä
niin, etteivät he tee uusia rikoksia.
Tämän ajattelutavan mukaan vapaudenriisto voi olla hoitokeino.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, ettei rikollisia kasvateta vankilassa kunnon
kansalaisiksi?
- Mitä rikollisten kasvattaminen vankilassa maksaisi?
- Millaista koulutusta vangeille pitäisi antaa?
- Mikä rikollista odottaa vankilasta pääsyn jälkeen?
- Mikä saa rikollisen toistamaan rikoksensa?
- Ottakaa selvää siitä, miten Lawrence Kohlberg mittasi ihmisen
siveellistä kehitystä.
- Jos Lawrence Kohberg oli oikeassa, voidaanko rikollisia
kasvattaa ollenkaan?
Arvostelua
rikollisten kasvattamiskäsitykselle
Jotkut rikolliset eivät ole kasvatuksen tarpeessa. Sellaiset
rikolliset, joiden ei voida olettaa uusivan rikostaan, eivät
tarvitse kasvatusta.
Osaan rikollisista rangaistuksella ei ole mitään kasvattavaa
vaikutusta.
Tilastot osoittavat, että rangaistukset parantavat rikollisia vain
harvoin.
Tehtäviä
- Kerrotaan tarinaa miehestä, joka antoi pojalleen selkään, kun
tämä oli jäänyt kiinni varastamisesta. Poika sai selkäänsä siitä
syystä, että hän oli jäänyt kiinni, ei siitä syystä, että hän
oli varastanut. Keskustelkaa mahtaisiko auttaa, jos selkään
olisi annettu varastamisen eikä kiinnijäännin takia.
- Keskustelkaa menetelmästä, jossa nuoren rikoksentekijän
aiheuttamaa vahinkoa pyritään sovittelemaan vahinkoa kärsineen
ja rikollisen kesken.
- Onko viisasta, että rikoksesta kiinni jäänyt raiskaaja ja
raiskattu pannaan keskustelemaan keskenään?
- Myös vankiloissa tapahtuu rikoksia, ja vahvat vangit käyttävät
heikompia häikäilemättä hyväkseen. Vankiloista saatetaan johtaa
vankilan ulkopuolella tapahtuvaa rikollisuutta. Keskustelkaa,
mitä voitaisiin tehdä tällaisen ehkäisemiseksi.
- Keskustelkaa ns. yhdyskuntapalvelun sopivuudesta
rangaistusmenetelmäksi.
- Keskustelkaa jalkapannan sopivuudesta rangaistusmenetelmäksi.
Pitäisikö häirikkökoululaisille laittaa jalkapanta?
- Mitä ihmisoikeutta rikottaisiin, jos koululaisia pantaisiin
siivoaman vessoja (jotka koulusiivooja on kyllä siivonnut).
- Pohtikaa, olisiko muita menetelmiä rikollisten kasvattamiseksi
kuin rangaistus.
- Kiristys on Suomessa rikos, jos kiristäjä kiristää rahaa.
Kiristys on kuitenkin huomattavan yleinen menetelmä muiden
etuuksien, esimerkiksi paremman työpaikan, saamiseksi. Viimeksi
mainitussa tapauksessa yhteiskunnalle voi koitua haittaa, kun
taas ensimmäisestä kärsii vain kiristetty. Kiristystä on myös
äärimmäisen vaikeaa todistaa. Pohtikaa miten kiristystä
voitaisiin vähentää?
- Millä tavalla tiedotusvälineet luovat paineita rangaistusten
koventamiseen?
- Victor Hugon teoksessa
Kurjat mies joutuu
eliniäkseen kaleeriorjaksi ja poliisin vainoamaksi varastettuaan
yhden leivän. Tästäkin rikoksesta hän jäi kiinni sattumalta.
Mitä yhtä järjenvastaisia rangaistuksia maailmassa on yhä?
Hyvän ja
oikean käsitteet
Kuvaileva
(deskriptiivinen) ja arvottava (normatiivinen) siveysajattely
(etiikka)
Kuvaileva (deskriptiivinen) siveystutkimus (etiikka) esittää
tosiasiaväitteitä havaituista siveysilmiöistä.
Arvottava (normatiivinen)
siveystutkimus (etiikka) ottaa kantaa siveysilmiöihin.
Onko kantaa ottava tutkimus tieteelllistä tutkimusta
ollenkaan?
Joidenkin sanojen kuten "hyvä" ja "oikea" avulla ihmiset arvottavat
asiota.
Miksi kirkkoisä Augustinus, jolla oli
avovaimo ja lapsi, hylkäsi heidät?
Eudaimonismi (kreikan sanasta eudaimonia eli onni) eli
onnellisuusoppi on siveyssuuntaus, jonka mukaan inhimillisen
toiminnan tavoite on (psykologinen hedonismi) tai sen tulee olla
onnellisuus (normatiivinen hedonismi).
Onnellisuusajattelun tunnetuin edustaja oli Aristoteles.
Siveystutkimus
(metaetiikka)
Siveystutkimus (metaetiikka, meta = jälkeen) tutkii siveellisten
arvostelmien ja ajatusrakennelmien luonnetta, niiden pätevyyden
ehtoja sekä niiden käsitteiden alkuperää ja merkitystä.
Hyvä
Hyvä(komparatiivi parempi, superlatiivi paras, parhain tai,
vanhahtavasti, parahin)
- sellainen, joka tai mikä on siveellisesti tai muuten
myönteinen
- Liisa on hyvä ihminen.
- hyvä paimen, hyviä uutisia
- hyvälaatuinen
- Ostin hyvän auton.
- käytännölliseltä ominaisuudeltaan myönteinen, ei huono.
- Ruoka oli hyvää.
- taitava jossain
- Pekka on hyvä matematiikassa.
- runsas, antelias
- Sain hyvän korvauksen.
Oikea
Säätelevä (normatiivinen) siveysajattelu (ethics) tutkii
mittapuita (normeja), jotka säätelevät sitä, mitä pidetään oikeana
tai vääränä tekona tai käytöksenä.
Voidaan sanoa, että pohditaan toivottavaa käyttäytymistä.

Edellä on kerrottu, että kultaisen
säännön mukaan meidän on tehtävä toisille sitä, mitä
toivoisimme tehtävän itsellemme. Koska en halua, että
naapurini varastaa autoni, en varasta hänen autoaan.
Vaikka kultainen sääntö tuntuu
herttaiselta, on mahdollista, että sitä ei voida ollenkaan
soveltaa tai se voi osoittautua monissa tapauksissa vähemmän
toivottavaksi.
Kultainen sääntö on esimerkki sellaisesta oikean ja väärän
mittapuusta, joka pyrkii perustumaan yhteen ainoaan
periaatteeseen.
Yhtä ainoaa periaatetta ovat pyrkineet soveltamaan mm.
- hyvesiveys (hyve-etiikka)
- velvollisuussiveys (velvollisuusetiikka) ja
- seuraussiveys (seurausetiikka).

Torbjörn Tännsjö.
Tukholmann yliopiston käytännöllisen filosofian professori
Torbjörn Tännsjö luettelee kirjassaan Understanding Ethics,
Edinburgh University Press, Reprinted 2009, lisäksi seuraavat
luokat:
- Siveelliset oikeudet
- Naisasiasiveys ja
- Ympäristösiveys.
Seuraussiveyden Tännsjö on jakanut
- utilitarismiin (utility = hyöty) ja
- egoismiin (=itsekkyyssyveys).
Nämä käsitteet on yksityiskohtaisesti määritelty toisaalla näissä
aineistoissa. Myös muita seuraussiveyden lajeja on olemassa.
Sopimussiveys ja itsekkyyssiveys voidaan yhdistää kuten Thomas
Hobbes teki.
Näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisesti muissa tämän
oppiaineiston osissa.
On osoittautunut, että yhdellä ainoalla säännöllä on käytännössä
vaikea tulla toimeen.
Koska kyse on henkilökohtaisista siveellisistä valinnoista, monet
filosofian professorit ovat asettuneet jonkin periaatteen kannalle.
Kaikkein herjatuin on seuraussiveys. Käytännössä seuraussiveys on
kuitenkin tavallisten ihmisten eniten käyttämä siveyssääntö.
Tehtäviä
- Miten ihmisiä voitaisiin arvioida nykyistä
oikeudenmukaisemmin?
- Pitäisikö ihmisten velvollisuuksia lisätä vai vähentää?
- Pitäisikö seurauksia opettaa kouluissa?
- Mikä ero on hyvällä ja pahalla?
- Mikä ero on oikealla ja väärällä?
- Miksi useimmat filosofit ottavat kantaa normeihin?
- Miksi tässä kirjassa ei oteta kantaa normeihin?
Velvollisuuteen
perustuvat siveyskäsitykset ja niiden arviointia sekä
deontologinen siveys
Määritelmiä ja
sivistyssanoja
Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset painottavat sitä,
että meillä on tiettyjä velvollisuuksia, tekoja, jotka meidän
pitää tai joita meidän ei pidä tehdä. Tämän käsityksen mukaan
siveellinen toiminta on velvollisuuksien suorittamista, ja
velvollisuudet on tehtävä riippumatta siitä, mitä seurauksia
niistä on.
Velvollisuussiveyden erottaa seuraussiveydestä se, että jotkin
teot ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin riippumatta
siitä, mitä seurauksia niistä on.
Velvollisuussiveystutkimuksella on vieraskielinen nimitys
deontologia (kreikankielen deon = velvollisuus).
(Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, tai
jos tarvitsee, antakaa turpiin ylioppilastutkintolautakunan
filosofijäsenille.)
Sitä käsitystä, että velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia,
sanotaan deontologiseksi siveydeksi.
(Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa.)
Deontologisia siveyskäsityksiä ovat esimerkiksi
- sisäiseen oivallukseen perustuva siveys (intuitionismi),
- velvollisuussiveys ja
- eräät muodot sopimussiveyttä kuten ihmisoikeussiveys.
Koska eräät muodot sopimussiveyttä johdetaan itsekkyyssiveydestä
(egoisimista), kaikkea sopimussiveyttä ei voitane pitää
deontologisena siveytenä.
Olisi hyvä, jos käsitehirviöstä deontologinen siveys
luovuttaisiin, mutta olen vakuuttunut siitä, että filosofian
professorit antavat tässä asiassa vahingon kiertää.
Uskonnoissa on
vevoitteita
Suurimmat uskonnot asettavat kannattajilleen monenlaisia
velvollisuuksia. Jyrkimmillään ne esiintyvät käskyinä ja
kieltoina.

Tehtäviä
- Etsikää viisi velvollisuutta a) jostain kristinuskon suunnasta
b) jostain islamin suunnasta c) jostain hindukulttuurista d)
jostain buddhalaisuuden suunnasta.
- Miksi perustuslakeja voidaan säätää yksinkertaisella
enemmistöllä ja hyvin alhaisella äänestysprodentilla, mutta
niitä ei yleensä voida kumota yksinkertaisella enemmmistöllä?
- Miten on yhä mahdollista, että säädetään uusia perustuslakeja,
jotka eivät noudata esimerkiksi YK:n kansalais- ja poliittisia
oikeuksia koskevaa sopimusta?
Usein ”oikein” tarkoittaa uskonnossa jumalien väitetyn tahdon
mukaista käyttäytymistä ja ”väärin” jumalien tahdon vastaista
käyttäytymistä.
Monien uskontojen mukaan jumalien tahto on kirjoitettu uskontojen
virallistamiin kirjoihin (pyhiin kirjoihin), esimerkiksi
Raamattuun tai Koraaniin.
Joissain uskonnoissa jumalat puhuvat suoraan papeille,
joissain uskonnoissa myös munkeille ja joissain uskonnoissa jopa
tavallisille uskonnon kannattajille.
Uskonnolliset johtajat päättävät usein uskonnon kannattajien
velvollisuuksista.
Jos jumalat päättävät, että jokin teko on oikein, voidaan kysyä,
tahtovatko jumalat sitä siksi, että se on oikein, vai onko se
oikein siksi, että jumalat tahtovat sitä.
Jos jumalat tahtovat jotain siksi, että se on oikein, siveys on
jumalista riippumaton. Tällöin siveys voitaisiin esittää puhumatta
jumalista mitään. Korkeintaan voitaisiin väittää, että jumalat
ovat ihmisiä pätevämpiä esittelemään siveyttä.
Jos teko on oikein pelkästään siksi, että jumalat sitä tahtovat,
siveydeltä putoaa kokonaan perusta. Jumalat voivat määrätä
esimerkiksi murhaamaan. Raamatussa kerrotaan, että juutalaisten
jumala käski tappaa vihollisten naiset ja lapset, kamelit ja
aasit, mutta säästää neitsyet.

"Mooses
vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja
sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, ja sanoi
heille:
Oletteko jättäneet henkiin kaikki
naiset? Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja
saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan
Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi
vitsaus.
Tappakaa siis lapsista kaikki pojat
ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa.

Mutta tytöt, jotka eivät ole
maanneet miehen kanssa, saatte ottaa itsellenne.
Teidän tulee oleskella leirin
ulkopuolella seitsemän päivää, ja jokaisen, joka on surmannut
jonkun tai koskettanut surmattua, tulee puhdistautua kolmantena
ja seitsemäntenä päivänä; tämä koskee sekä teitä että
vankejanne.
Teidän on puhdistettava myös
jokainen vaatekappale ja kaikki, mikä on valmistettu nahasta tai
vuohenkarvoista, sekä jokainen puuesine."
Tehtäviä
- Olisiko YK:n rauhanturvaajien pitänyt pelastaa midianilaiset
lähes täydelliseltä kansanmurhalta?
Uskontojen kannattajat voivat väittää, etteivät jumalat käske
tehdä pahaa, koska jumalat ovat hyviä. Mutta mitä tarkoittaa se,
että jumalat ovat hyviä? Ovatko jumalat hyviä siksi, että he ovat
jumalia, vai onko hyvälle jokin muu peruste?
Kristinuskon mukaan kristinuskon jumala on hyvä. Islamin mukaan
islamin jumala voi olla hyvä tai paha. Buddhalaisuuden mukaan
jumalat, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole ns.
valaistuneen ihmisen yläpuolella (eivätkä oikeastaan edes
tavallisen ihmisen yläpuolella).
Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahtoon perustuvalta
siveydeltä putoaa kokonaan pohja.
Joissain uskonnoissa (eräät intialaiset uskonnot) suhde jumalaan
ei ole niinkään oikean ja väärän kysymys, vaan palvoja on
sitoutunut tiettyyn elämäntapaan. Sitä ei pidetä velvoittavana
niille, jotka eivät ole palvojia.

Useimmiten uskonnot ovat velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden
sekoituksia.
Jos uskonto sanoo jumalien palkitsevan tai rankaisevan ihmisiä
heidän tekojensa perusteella, kyse on seuraussiveydestä.
Kristinuskon väite, jonka mukaan ihminen saavuttaa ikuisen
onnellisen elämän uskomalla jumalan olemassaoloon, on
seuraussiveyttä.
Aristoteleen hyvesiveys on myös vaikuttanut kristinuskoon.
Aatteeliset
velvoitteet
Velvollisuussiveyden piirteitä esiintyy myös poliittisissa
aatteissa kuten liberaalissa ihmisoikeussiveydessä (esim. John
Rawls) ja kommunismissa. Kuitenkin politiikkaa usein arvioidaan
sen väitettyjen tai todellisten seurausten perusteella.

Tehtävä
- Lukekaa Raamatusta Samuelin kirjan 15. luku ja verratkaa siinä
esitettyä kertomusta Palestiinan viimeaikaisiin tapahtumiin.
- Mitä mieltä olet siitä, että sotilailla on velvolisuus tappaa
vihollisiksi kutsuttuja ihmisiä?
- Ketkä voivat määrätä ihmisille velvollisuuksia?
- Mikä on omatunto?
- Onko omantunnon vastaisia velvollisuuksia pakko noudattaa?
- Mitä sodassa tehdään niille, jotka eivät noudata heille
määrättyjä velvollisuuksia?
- Miksi Suomen presidentti Risto Ryti antoi teloittaa
suomalaisia sotilaita vain pari päivää ennen rauhan
julistamista?
Velvollisuussiveys
ja sen arviointia
Puhtaan velvollisuussiveyden mukaan tekoja on arvioitava
pelkästään velvollisuuden eikä tunteiden, taipumusten tai
saavutettavan hyödyn perusteella.
Esimerkiksi jos lahjoitan rahaa kehitysmaiden asukkaiden
auttamiseen, koska säälin köyhiä ihmisiä, en velvollisuussiveyden
mukaan toimi siveellisesti. Jos lahjoitan rahaa
hyväntekeväisyyteen saadakseni hyvää mainetta, en
velvollissiveyden mukaan toimi siveellisesti.

Immanuel Kant.
Eräille (esimerkiksi Immanuel
Kantille) lähes ainoa hyväksyttävä teon vaikutin on
velvollisuudentunto. Monet ovat kuitenkin eri mieltä siitä, ettei
esimerkiksi tunteilla ja säälillä saisi olla mitään tekemistä
tekoja arvioitaessa.
Joskus velvollisuussiveydessä oletetaan, että kaikkien pitäisi
olla siveellisiä. Kun emme voi vaikuttaa tekojen seurauksiin tai
edes arvioida niitä, ajatellaan, että teko on oikein, jos tekijä
on tehnyt velvollisuutensa.
Usein velvollisuussiveydessä ajatellaan, että koska emme voi
vaikuttaa tunteisiimme, ne ovat huono perusta siveydelle.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että rikollisten vaikuttimia pohditaan
tuomioistuimissa?
- Mitävelvollisuuksia koululaisilla oletetaan olevan?
- Mitä mieltä olet asevelvollisuudesta?
- Tarvitsisiko eläkeikää nostaa, jos asevelvollisuus
komottaisiin?
Siveysperiaatteista
Velvollisuussiveyden mukaan meidän on esimerkiksi autettava
tarpeessa olevia, koska se on velvollisuutemme.
Muita käsityksiä (eivät velvollisuussiveyttä) ovat esimerkiksi:
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meidät palkitaan
siitä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos meistä tuntuu siltä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos säälimme heitä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos se lisää
onnellisuutta.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meille on siitä
myöhemmin henkilökohtaista hyötyä.
Tehtävä
- Tutkikaa mitä muita käsityksiä tähän listaan voidaan lisätä.
- Pohtikaa miten velvollisuuksien noudattamista voitaisiin
perustella.
- Tekivätkö Adolf Hitlerin kannattajat vain velvollisuutensa
suorittaessaan kansanmurhia?
- Miksi julkinen puhuminen natsisotilaiden velvollisuuksista on
kiellettyä?
Ehdottomat
velvollisuudet
Velvollisuussiveyden kannattajat esittävät usein ehdottomia
velvollisuuksia kuten esimerkiksi
- ”sinun on aina puhuttava totta”,
- ”pidä aina lupauksesi” tai
- ”tappaminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa”.
Eräiden velvollisuussiveyden kannattajien mukaan mukaan näitä
velvollisuuksia on noudatettava täysin riippumatta siitä, mitä
seurauksia niistä on.
Tehtäviä
- Milloin olet viimeksi valehdellut?
- Missä iässä lapset oppivat valehtelemaan?
- Mitä ehdottomia velvollisuuksia sinulle on asetettu?
- Mitä mieltä olet näiden velvollisuuksien
tarkoituksenmukaisuudesta?
- Aiotko noudattaa näitä velvollisuuksia?
- Mitkä velvollisuudet ovat turhia?
- Mistä velvollisuudet pohjimmaltaan johtuvat?
Ehdolliset
velvollisuudet
Ehdollinen velvollisuus on esimerkiksi
- ”jos haluat olla arvostettu, puhu aina totta” tai
- ”jos et halua joutua vankilaan. älä tapa”.
Tehtäviä
- Ovatko ehdolliset velvollisuudet velvollisuussiveyttä vai
seuraussiveyttä
Yleistettävyys,
kultainen sääntö
Usein etsitään siveysperiaatteita, joka olisivat mahdollisimman
yleispäteviä. On ajateltu (esimerkiksi Immanuel Kant),
että meidän olisi toimittava sellaisten siveysperiaatteiden
mukaan, joista voitaisiin tehdä yleismaailmallisia lakeja.
(tätä kutsutaan joskus myös kategoriseksi imperatiiviksi,
sivistyssanan opetteleminen on vapaaehtoista).
Jos minusta on oikein, että voin varastaa, jos minulla ei ole
riittävästi rahaa, tästä periaatteesta olisi voitava tehdä
yleismaailmallinen laki.

Yleistää voidaan tietysti muitakin kuin siveysperiaatteita.
Esimerkiksi voitaisiin ajatella yleistettäväksi periaate
”näytä aina kieltäsi itseäsi pitemmille”.
Todennäköisesti jo isoilla apinoilla esiintyvä,
muinaisintialaisten ja muinaiskiinalaisten kultainen sääntö on
eräs muunnos yleistettävyyssäännöstä.
Toinen versio kultaisesta säännöstä on
”tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi”
ja toinen versio
”älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi”.
Kaikkia sääntöjä ei voida edes ajatella yleistettäviksi.
Esimerkiksi
”älä koskaan tee työtä”
on mahdoton, jos kaikki ryhtyvät sitä noudattamaan.
Yleistettävissä oleva selvästikin siveysperiaate olisi
esimerkiksi
”älä koskaan kiduta lapsia”.
Tehtäviä
- Miksi edes juutalaiset eivät noudata juutalaisuuden käskyä
"Älä tapa".
- Miksi kristityt eivät noudata kristittyjen käskyä "Älä tapa".
- Miksi sotilaspapit rukoilevat omalle puolelleen voittoa,
vaikka omat joukot olisivat hyökkääjiä?
Älä kohtele
ihmisiä pelkkinä välineinä
Paljon keskusteltu siveysperiaate on
”kohtele ihmisiä aina päämäärinä sinänsä, älä koskaan pelkkinä
välineinä päämäärien saavuttamiseksi” (esimerkiksi Immanuel
Kant).
Tähän voisi heti huomauttaa, että kuinkahan moni työnantaja pitää
työntekijöitä päämäärinä sinänsä eikä välineinä (työvoimana).
Periaatteen mukaan ihmisiä ei pitäisi hyväksikäyttää, sen sijaan
pitäisi kunnioittaa heidän omaa tahtoaan ja toiveitaan.
Tehtäviä
- Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta,
jota ei voida yleistää.
- Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta,
jotka voitaisiin yleistää.
- Miksi huonoja keinoja käytetään hyvien päämäärien
saavuttamiseen?
- Millaisia seurauksia tästä voi olla? Mainitkaa joitain
esimerkkejä.
- Kun tuotantoa siirretään Kiinaan, tehdäänkö se periaatteella
"kohtele ihmisiä aina päämääränä sinänsä"?
Velvollisuussiveyden
arviointia
Tyhjyys
On sanottu, että yleistettävyysperiaate on tyhjä, se ei anna apua
siveellisten ratkaisujen teossa. Vaikka
yleistettävyysperiaatteeseen lisätään kielto käyttää ihmistä
pelkkänä välineenä, näiden periaatteiden perusteella on vaikea
ratkaista sitä, mitä pitäisi tehdä.

Tehtäviä
- Voidaanko velvollisuussiveyttä perustella. Miten?
- Onko velvollisuussiveyttä noudatettava, vaikka sen seuraukset
olisivat hyvin pahat?
- Mitä kärsimyksiä kestämättömät velvollisuusvaatimukset
aiheuttavat?
- Mikä on velkavankeus?
Ristiriidat
Velvollisuudet joutuvat helposti keskenään ristiriitaan. Jos
velvollisuus on puhua aina totta, ei saa valehdella rikolliselle,
joka etsii totuuden puhujan ystävää murhatakseen hänet (Immanuel
Kantin oma esimerkki).
Jos velvollisuuksien lista sisältää muutamia tärkeitä
velvollisuuksia, on yleensä osoitettavissa, että velvollisuudet
joissain olosuhteissa joutuvat ristiriitaan keskenään.
Velvollisuussiveyden mukaan
- jotkut teot ovat pakollisia,
- jotkut sallittuja ja
- jotkut kiellettyjä.
Erityisesti kiellot aiheuttavat velvollisuussiveydelle ongelman.
Jos joku teko on kielletty, sitä ei saa tehdä, vaikka teon
tekemisellä estettäisiin suuri määrä samaa kiellettyä tekoa
myöhemmin.
Tehtäviä
- Kuka päättää, mitkä teot ovat kiellettyjä?
- Mistä johtuu se, että monia Raamatussa esitettyjä
velvollisuuksia on nykyään kielletty?
- Mitä Raamatussa esitettyjä velvollisuuksia on kielletty?
- Miksi niitä on kielletty?
- Miksi islamin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia
velvoitteita ei ole kielletty?
- Miksi luonnonvarojen hillitöntä tuhoamista ei voida kieltää?
Myös
siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
Villin lännen rikkaiden periaate
”tapa kaikki, jotka asettuvat tiellesi”,
voidaan yleistää, mutta on vaikea pitää periaatetta siveellisesti
hyväksyttävänä. Tässä kohden voidaan vedota esimerkiksi siihen,
että ihmisiä ei saa kohdella pelkkinä välineinä.
Toisaalta on kulttuureja, joissa on hyväksytty ja yleistetty
monia selvästi epäinhimillisiä periaatteita kuten
- noituudesta epäiltyjen polttaminen roviolla (kristillinen
kulttuuri uuden ajan alussa),
- avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen syyllistyneen
naisen kivittäminen kuoliaaksi (monet islamin kulttuurit
nykyäänkin),
- lesken polttaminen aviomiehen roviolla (hindukulttuurit, myös
nykyajan tapauksia tunnetaan) jne.
Tässä kohden on huomattava, ettei yleistämisen ole tarvinnut olla
sataprosenttista pahojen seuraamusten synnyttämiseksi.
Tehtäviä
- Miksi avionrikkojain kivityksiä, käsien katkomista (Iranissa)
jne, ei haluta estää?
- Miksi noitien polttamista Nigeriassa ei haluta estää?
- Miten uskontoihin perustuvia rikoksia voitaisiin estää?
Epäuskottavuus
Vaikka velvollisuussiveydessä on paljon vakuuttavia piirteitä
kuten toisten ihmisten etujen kunnioittaminen, siinä on myös
vakavia puutteita kuten esimerkki totuuden puhumisesta ihmiselle,
joka etsii ystävääni murhatakseen hänet, ja lukuisa määrä
vastaavia esimerkkejä osoittavat.
Velvollisuusiveyttä on syntynyt aikoinaan yhteiöjen vallankäytön
välineiksi.
Velvollisuussiveys (esimerkiksi Immanuel Kant) ei yleensä painoa
esimerkiksi tunteille, myötätunnolle ja säälille vastoin monien
tavallisten ihmisten käsitystä siveydestä.
Velvollisuudentuntoiset mutta tyhmät tai epäpätevät ihmiset
saattavat aiheuttaa paljon kärsimystä ja kuolemaa. Jos heitä
arvioidaan pelkästään velvollisuuksien täyttämisen perusteella,
heitä ei voida moittia. Jos joku katsoo velvollisuudekseen
kuivattaa kastuneen kissan mikroaaltouunissa, mutta kissa palaa
kuoliaaksi, kuivattajaa ei voida moittia.
Todettakoon, että nykyään kärsimystä ja kuolemaa ei yleensä
pidetä kovin toivottavina ilmiöinä.
Velvollisuussiveyden suuri ongelma on se, mitä velvollisuuksia
kullakin ihmisellä on ja mitä hänellä ei ole. Yleensä
velvollisuuksista jossain yhteisössä ollaan erimielisiä.

Juha Sihvola.
Uskonnottomien oikeuksia jyrkästi vastustava mutta
velvollisuussiveyttä perusteellisesti puolustava suomenkielinen
esitys on edesmenneen historian professorin Juha
Sihvolan teoksessa ”Maailmankansalaisen
etiikka”, Otava, 2004, ISBN 951-1-18364-8.
Velvollisuussiveyttä käsitellään tätä esitystä perinpohjaisemmin
tämän oppiaineiston osiossa
http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html
Tehtäviä
- Miksi yhteiskunta asettaa yksilöille erilaisia
velvollisuuksia? Mainitkaa jokin tällainen velvollisuus. Mitä
tapahtuu, jos velvollisuuksia ei noudateta?
- Seuraava tehtävä tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä
yrittää laatia listan ristiriidattomista velvollisuuksista ja
toinen yrittää löytää velvollisuuksien välisen ristiriidan.
Velvollisuuksia on keksittävä vähintään kymmenen kappaletta.
- Pohtikaa mikä velvollisuussiveydessä on a) kivaa b)
vastenmielistä.
- Pohtikaa miten velvollisuudet jakautuvat erilaisissa
perheissä.
- Mitä velvollisuuksia lukiolaisella on?
Hyveet
Mitä hyvesiveys on
Hyve (muinaiskreikaksi αρετή, aretē; lat. virtus, englanniksi
virtue) on jossain yhteisössä siveellisesti arvokkaana pidetty
luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin
siveysajattelussa. Hyveen vastakohta on pahe.
Hyvesiveys tarkastelee ihmisen elämää kokonaisuutena. Se kysyy
”miten minun tulisi elää” ja vastaa ”kehittämällä hyveitä”.
Hyvesiveys on yksi kolmesta tärkeimmästä arvottavan siveyden
koulukunnasta.
Hyvesiveyttä on käsitelty tätä esitystä perinpohjaisemmin
esimerkiksi tämän oppiaineiston kohdassa
http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html
Hyveajattelun
ongelmia
Voidaan väittää (kuten Torbjörn Tännsjo teoksessaan Understanding
Ethics, Edinburgh University Press, Reprinted 2009), että
hyvesiveyttä on vaikea käsittää siveydeksi ollenkaan.
Hyvesiveys ja muut siveyskäsitykset puhuvat eri asioista, ja
muilla siveyskäsityksillä on myös omat ajatuksensa siitä, mitkä
ovat hyveitä ja mitkä eivät ole hyveitä.
Hyveajattelun pääongelma on kysymys siitä, mitkä taipumukset ovat
hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan.
Hyveajattelun kannattaja saattaa vastata, että hyveitä ovat ne
taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan (Aristoteles).
Tästä vastauksesta on melko vähän apua. Hyveajattelun kannattajat
laativat usein listoja hyveistä kuten
- hyväntahtoisuus,
- rehellisyys,
- reiluus,
- rohkeus,
- anteliaisuus,
- luotettavuus,
- kohtuullisuus
jne. Listat kuitenkin eroavat toisistaan, ja on kiistoja siitä,
mitkä ovat hyveitä. Usein on epäselvää, millä perusteella jotain
piirrettä pidetään hyveenä.
Joitain hyveitä on pidetty keskitienä hyveen ja paheen välillä,
esimerkiksi Aristoteles ajatteli, että rohkeus on keskitie
uhkarohkeuden ja pelkuruuden välillä.

Keskitien määritteleminen mutkistaa hyvesiveyden ongelmia
entisestään. Sanalasku pikkusormen antamisesta paholaiselle
heijastaa tätä vaikeutta.
Voidaan väittää, että se, mitä joku pitää hyveenä, heijastaa vain
ennakkoluuloja: joku voi pitää hyveenä hyvän viinin juontia ja
joku toinen voi pitää sitä paheena.
Vielä suurempia eroja on eri kulttuurien välillä.
Hyveajattelijat vastaavat tähän, että on olemassa
yleismaailmallisia hyveitä – esimerkiksi totuudellisuus – jotka
ovat hyveiden listassa paikallisten hyveiden – esimerkiksi
pöytätapojen noudattamisen – yläpuolella.
Uskonnoissa hyveenä pidetään yleensä oman uskonnon jumalaan
uskomista ja muiden uskontojen jumaliin uskomista tai
jumalattomuutta eli ateismia paheina. Itse asiassa tämä uskontojen
piirre on eräs eniten maailmanhistoriassa kärsimystä
aiheuttaneita.

Mies
ja hänen vaimonsa.
Yksiavioisuuden kannattaja voi pitää yhden sukupuolikumppanin
ihmistä hyveellisenä, moniavioisuuden kannattaja voi pitää hyveenä
moniavioisuutta.
Hyveajattelu olettaa usein, että on yleinen ihmisluonto johon
kuuluu kaikille ihmisille yhteisiä tunneajatuksia (emootioita) ja
käyttäytymispiirteitä. Tässä se asettuu moniarvoisen
ihmiskäsityksen vastakohdaksi, ja usein hyveajattelu on ihmisiä
alistavaa.
Tehtäviä
- Eri ihmisillä on erilaisia perinnöllisiä luonteenpiirteitä.
Miten sellaisista voidaan rakentaa siveys?
- Onko sellainen ihminen siveellinen, joka on kovalla
kasvatuksella saatu noudattamaan jotain oman kultuurinsa hyveenä
pitämää piirrettä.
- Voidaanko totuudellisuutta pitää hyveenä, jos muslimin on
puhuttava muille muslimeille totta mutta toisenuskoiselle saa
valehdella?
- Ottakaa selvää siitä, miten yksilön siveys kehittyy
lapsuudesta vanhuuteen asti.
- Mitä haittaa ihmiselle saattaa olla jostain hyveestä?
- Mistä johtuu, ettei evoluutio ole tuottanut ihmisiin
perinnöllisiä hyveitä?
Onko
suvaitsevuus hyve?
Suvaitsevaisuus on Unescon määritelmän mukaan
"meidän
maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten
elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista,
hyväksymistä ja arvostamista. – - - Ihmisoikeuksien
kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden
osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen
epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta
luopumista eikä sen heikentämistä.
Se
merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni
vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni
omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että
ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa,
asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa
puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat.
Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää
näkemyksiään toisille."
(Unescon
yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden
periaatteista)
Suvaitsemattomuus on sitä, ettei hyväksy, siedä tai suvaitse
tapoja tai uskomuksia, joita muilla ihmisillä on.
Suvaitsemattomuus ilmenee esimerkiksi siinä, ettei anneta muiden
toimia tai ajatella eri tavalla, kuin itse toimii tai ajattelee.
Suvaitsemattomuus voi johtaa siihen, että ihmisiä kohdellaan
epäreilusti heidän ajattelunsa, taipumustensa tai jopa
vaatetuksensa takia.
Suvaitsevaisuus on taas sitä, että kunnioittaa muiden ihmisten
mielipiteitä ja tapoja, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omat.
Vaikka suvaitsevuutta ylistetään kansainvälisissä julistuksissa,
suvaitsevuus ei ole hyve.
Mitä tahansa ei pidä
suvaita
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksen asettavat
suvaitsevaisuudelle myös rajoja.
Esimerkiksi eräissä islamin maissa tapahtuvaa islamista
luopuneiden, avionrikkojien ja Muhammedia pilkanneiden surmaamista
ei tarvitse suvaita. Islamilaisen oikeuden mukaisia varkaiden
raajojen katkomisia ei tarvitse suvaita.

Koulussa esimerkiksi kiusaamista ja tappelemista ei tarvitse
suvaita.
Se, mikä on toisissa
olosuhteissa hyve, on toisissa olosuhteissa pahe
Esimerkiksi rehellisyys on usein hyvä asia, mutta joskus on
viisaampaa olla epärehellinen kuin rehellinen. Kansalaissodan
aikaan tämän kirjoittajan isoisän kotiin tuli pyssy kädessä mies,
joka etsi toista miestä tappaakseen tämän. Isoisä neuvoi
pyssymiehen väärään suuntaan, ja yksi ihmishenki säästyi.
Rohkeutta pidetään yleensä hyvänä asiana, mutta uhkarohkeus on
johtanut monen ihmisen kuolemaan. Uhkarohkea voi mennä vaikka
heikoille jäille, mutta heikoille jäille on moni hukkunut.
Liikenteessä uhkarohkeille käy usein huonosti.
Säästäväisyyttä pidetään usein hyveenä mutta ahneutta paheena.
Kuitenkin on kyse saman asian eri asteista.

Hyvän uskonnottoman esityksen hyvesiveydestä on esittänyt
edesmennyt professori Richard
Taylor teoksessaan Good
and Evil, A New Direction, Prometheus Books, 1984, ISBN
0-7975-237-8.
Hyveisveyttä esitellään perusteellisemmin edellä mainitussa
osiossa
http://etkirja.pp.fi/normatiivinen-etiikka.html
Tehtäviä
- Onko ihmisen kauneus hyve? Perustele vastauksesi?
- Onko ihmisen älykkyys hyve? Perustele vastauksesi.
- Onko ihmisen varakkuus hyve? Perustele vastauksesi.
- Onko köyhyys hyve? Perustele vastauksesi.
- Luettele kymmenen asiaa, joita pitää sinun mielestäsi suvaita.
- Luettele kymmenen asiaa, joita pitää sinun mielestäsi olla
suvaitsematta.
- Voidaanko a) poikien ympärileikkausta b) tyttöjen
ympärileikkausta mielestäsi suvaita (Opettaja selittää, mitä
nämä sanat tarkoittavat.).
- Luettele kymmenen sellaista asiaa, joita monet pitävät
hyveinä. Tutki, missä olosuhteissa ne eivät olekaan hyveitä.
- Luettele kymmenen sellaista asiaa, joita monet pitävät
paheina. Tutki, missä olosuhteissa ne eivät ole paheita.
- Miksi myös "kultainen keskitie" voi johtaa hyvin huonoina
pidettyihin tuloksiin?
- Mitä mieltä olet siitä, että pahana ja hyvänä pitämiesi
asioiden suhteen valitaan keskitie?
- Mitä mieltä olet siitä Venäjällä vallinneesta opista, jonka
mukaan ketään entisen Neuvostoliiton omaisuutta varastanutta ei
saisi tuomita, koska kaikkia ei kuitenkaan tuomittaisi?
Seuraussiveys
(seurausetiikka)
Seuraussiveys on
puhtaasti tekninen periaate
Seuraussiveys (engl. consequentialism) ei periaatteessa ota
ollenkaan kantaa arvoihin.
Seuraussiveys sanoo,
että seurausten huomiotta jättäminen on tekninen virhe.
Virhe on samaa laatua kuin se virhe, että tietokoneohjelma
myytäisiin testaamatta sen toimintaa.
Kun autoalan kilpailu oli kovaa, Ford Escortin Detroitin tehtaan
laadunvalvoja sanoi minulle, että autoja on pakkko myydä ostajille
vikoineen, koska muuten niistä tulisi liian kalliita.
Koska seurausten arvioiminen edellyttää pätevyyttä, seuraussiveys
korostaa tietojen ja taitojen merkitystä.
Tehtäviä
- Miksi Suomen eduskunta ei läheskään aina ota huomioon
säätämiensä lakien seurauksia?
- Miksi koululaitos ei ota huomioon sitä, että sen opettamista
valheista voi olla vakavia saurauksia?
- Mitä seurauksia olisi siitä, että äänestäneille jaettaisiin
Suomessa sadan euron äänestyspalkkio?
- Millä tavalla politiikka muuttuisi, jos kansanedustajat
valittaisiin arvalla (kuten muinaisen Ateenan tuomioistuimet)?
Mitä siveyttä
ulkoavaruudesta tulleet älylliset oliot noudattaisivat?
Tieteiskirjailijat ovat melkein poikkeuksetta liittäneet näihin
olioihin ihmisen siveellisiä ominaisuuksia. Tämä tekee mielestäni
tieteiskirjallisuudesta siveellisesti arvotonta.
En ihmettele ollenkaan sitä, että kosmologian professori Kari
Enqvist aikoinaan kantoi seitsemänsataa tieteiskirjaa
antikvariaattiin. Niistähän ei ollut mitään hyötyä kosmologian
tutkijalle.
Ulkoavauudesta tulleilla ei varmaan olisi mitään käsitystä ihmisten
velvollisuuksista ja ihmisten hyveistä. Heillä ei liioin olisi
mitään käsitystä siitä, mikä tekee ihmiset onnellisiksi tai mitä
ihmiset pitävät hyvänä tai pahana.
Tähtienvälisiin avaruusmatkoihin tarpeellisen tekniikan kehittäminen
vaatii kuitenkin mitä erilaisimpien asioiden seurausten äärimmäisten
tarkkaa suunnittelua. Fordin laaduntarkastajaa ei avaruusaluksen
rakentajien joukkoon kelpuuteittaisi.
Luultavasti tulijat olisivat myös hyvin tarkkaan miettineet sitä,
mitä seurauksia tänne saapumisesta olisi. Heidän tekniikkansa
pitäisi olla niin kehittynyttä, ettei Yhdysvaltain armeija mahtaisi
heille mitään.
Tietysti he ennakoisivat, että täällä asuvilla eläimillä on
monenlaisia ominaisuuksia, jotka ovat taanneet niiden menestymisen
tällä planeetalla. Varsin pian he saisivat selville sen, että
ihmiset viestittävät myös valon välityksellä.
Näin he lopulta saisivat selvitettyä myös sen, miten tämän planeetan
eläimet suhtautuvat heihin, ja jos heillä olisi jotain ostettavaa
tätä planeetalta, he pystyisivät välittämään tiedon siitä tämän
planeetan ihmisille (heidän kannaltaan eläimille).
Missään tapauksessa he eivätkäyttäytyisi kuten muukalaiset Robert
Heinleinin Starship Trooperseissa
(kirja: Robert Heinlein, Starship
Troopers, 1959, myöhemmin myös elokuva) .
Tehtäviä
- Jos olisit Yhdysvaltain presidentti, mitä tekisit yllä
kuvatussa tilanteessa?
- Mitä Rooman paavi tekisi?
- Miten muslimit suhtautuisivat tilanteeseen?
Miten
seuraussiveys saa siveellisiä ulottuvuuksia
Siveellisiä ulottuvuuksia seuraussiveys saa vain siinä
tapauksessa, että jonkin teon seurauksia pidetään hyvinä tai
huonoina.
Seuraussiveys ei sinänsä ota kantaa seurausten arviointiin.
Seurausten arviointijärjestelmiä muuttamalla saadaan melkein
millaisia siveysjärjestelmiä tahansa.
Esimerkkejä
- Jos kristityn on arvioitava tekojaan siltä kannalta, pääseekö
hän Taivaaseen (mikä on tekojen seuraus), hänen on valittava
tekonsa niin, että niiden seurauksena on taivaaseen pääsy.
- Jos muslimin Taivaaseen pääsy edellyttää tiettyjä päivittäisiä
tekoja, hänen on taivaaseen päästäkseen suoritettava nämä teot.
- Voiko ateisti päästä Taivaaseen?
Tehtäviä
- Miksi muslimien Taivaaseen pääsyä on nopeutettu
itsemurhaterrorismilla?
Mohismi
Ensimmäisenä seuraussiveyden muotona esittelemme mohismin. koska se
on peräti 2500 vuotta vanha.
Mestari Mo.
Mohismi on
seuraussiveyttä, jonka kehitti Mo Tsu (mestari Mo). Mohismia
sanotaan joskus valtioseuraussiveydeksi.
Mohismissa teon siveellinen arvo määräytyy sen perusteella, miten
paljon se lisää yhteiskunnan vakautta.
Yhteiskunnan vakautta säilyttävät mohismin mukaan
yhteiskuntajärjestys, aineellinen hyvinvointi ja väestön kasvu.
Stanfordin filosofian sanakirjan mukaan mohistinen seuraussiveys
on maailman ensimmäinen seuraussiveysjärjestelmä, joka perustuu
luontaisten ihnhimillisten hyvien moninaisuuteen inhimillisen
hyvinvoinnin perustana.
Mo Tsun aikaan sodat ja nälänhädät olivat yleisiä.
Siksu mohistit pitivät arvossa järjestystä, aineellista
hyvinvointia ja väestön kasvua.
Aineellinen hyvinvointi tarkoitti perustarpeiden tyydyttämistä.
Järjestys viittaa sotien ja väkivallan vastustamiseen.
Aineellisen hyvinvoinnin mohistit ajattelivat johtavan hyvyyteen,
lapsiin, ystävällisyyteen jne.
Mo Tsu ei ajatellut, että yksilön onnellisuus on tärkein, vaan
vaan että yhteiskunnalliset seuraukset merkitsevät yksilön
onnellisuutta enemmän.
Tehtäviä
- Keksi kymmenen vastaväitettä mohistista siveyttä vastaan.
- Onko mohismin normi väestön kasvusta nykyään viisas?
- Mistä johtui se, että Kiinan johtaja Mao
Zedong ei vastustanut väestön kasvua?
Suurin hyvinvointi
Seuraussiveydessä pyritään usein arvioimaan tekoja sen
perusteella, miten paljon ne lisäävät hyvinvointia ym. ”hyviä”
asioita. Koska hyvinvoinnin kuten melkein minkä tahansa vastaavan
inhimillisen olotilan määrällinen arviointi on vaikeaa,
seuraussiveyden vastustajat hyökkäävät tavallisesti voimallisesti
tämän teknisen vaikeuden kimppuun.
Kuten edellä on osoitettu, seuraussiveyden kilpailijoilla on
teknisiä vaikeuksia vähintään yhtä paljon kuin seuraussiveyden
kannattajilla.
Usein teon seurausten arviointi on kohtuullisen helppoa, mutta
joskus se on vaikeaa ja joskus mahdotonta. Tärkeä syy seurausten
arvioinnin vaikeuteen on se, että tulevaisuuden ennustaminen on
vaikeaa.
Seuraussiveys ei ole professorien enemmistön suosiossa. Monet
professorit kuitenkin myöntävät, että käytännön elämässä kuten
talouden suunnittelussa ja lainsäädännössä sekä myös tavallisten
ihmisten yksityisissä ratkaisuissa seurausten tarkastelu on
tärkeää.
Merkillisenä voidaan pitää myös professorien enemmistön epäsuoraa
hyvinvoinnin lisäämisen vastustusta.
Yhteiskunnan onneksi ihmisten valtava enemmistö ei ole koskaan
kuullutkaan professorien väittelyistä vaan elää mahdollisuuksiensa
mukaan seurauksia arvioiden.

Tehtäviä
- Onko sinun mielestäsi oikeus hyvinvointiin vain rikkailla ja
vaikutusvaltaisilla kuten professoreilla.
- Miksi ihmisten valtava enemmistö elää seuraussiveyden mukaan.
- Miksi lakeja usein säädetään seuraussiveyden mukaan?
Siveellinen
itsekkyys (egoismi)
Siveellinen itsekkyys eli egoismi (lat. ego = minä) on myös
seuraussiveyden muoto. Itsekäs harkitsee tekojensa seurauksia ja
valitsee sellaiset teot, joista hän itse eniten hyötyy tai joita hän
itse pitää arvokkaina.
Itsekkyys lienee maailman yleisin siveyden muoto, joten
seuraussiveys on kaikista professoreiden vastaväitteistä huolimatta
maailman yleisin seiveyden muoto.
Hieman erikoiseksi asian tekee se, ettei professoriksi pääse kuin
hyvin itsekäs ihminen, ja lisäksi vaaditaan, että hänellä on ollut
itsekkäät vanhemmat, jotka ovat haalineet omaisuutta lastensa
kouluttamiseen.
Kuten akateemikko Oiva Ketonen luenoillaan mainitsi, filosofiaa ei
kannata harkita ammatikseen, jos ei ole riittävästi varallisuutta.
Tehtäviä
- Aseta Suomen poliittiset puolueet järjestykseen sen mukaan
missä määrin ne kannattavat itsekkyyttä.
- Miksi tiede on itsekkäiden ihmisten ammatti?
- Mistä johtuu se, että Suomen vähäosaisten asemaa ei ole vielä
merkittävästi heikennetty?
Itsekkyyden
filosofian historiaa
Bernard de
Mandeville
Bernard de Mandeville.
Uudella ajalla erityisesti teollisuuden ja kaupan etujen on ajateltu
vaativan itsekkyyssiveyttä. Vuonna 1723 hollantilaissyntyinen
lääkäri ja ajattelija Bernard de
Mandeville (1670—1733) julkaisi Lontoossa teoksen The
Fable of the Bees: or Private Vices, Publick Benefits
(Tarina mehiläisistä: eli yksityiset paheet, yhteiset edut).
Mandeville julisti:
"Tukahduttakaa tai
rajoittakaa egoismia, turhamaisuutta, kaikkia moraalia
hävittäviä tunteita, niin samalla vahingoitatte teollisuutta ja
kauppaa, joitten vaikuttimia ne ovat."
Tehtäviä
- Miksi teollisuuden ja kaupan puolesta puhutaan melkein
jokaisissa Yleisradion uutisissa?
- Miksi Yleisradion uutisissa ei puhuta kovin usein Suomen
vähäosaisten puolesta?
- Millä ominaisuuksilla suomalainen pääsee eteenpäin
politiikassa?
Max Stirner
Kasper
Scmidt Friedrich Engelsin piirroksen mukaan
Vuonna 1844 julkaisi Kasper
Schmidt salanimellä Max
Stirner teoksen Der
Einzige und sein Eigenthum (Yksilö ja hänen omaisuutensa),
jonka pääajatuksiin perustui myöhemmin syntynyt Friedrich Nietzschen
"voimamoraali".
Stirnerin mukaan yksilöllä on niin paljon oikeutta kuin hänellä on
valtaa, ja hän hankkikoon itselleen kaikki, mitä hän kykenee,
huolimatta siitä, ovatko hänen keinonsa siveellisiä vai eivät.
Siveysi on harhakuva samoin kuin oikeus ja kaikki muut korkeat
aatteet. Se, joka toiminnoissaan antaa sellaisten aatteiden johtaa
itseään, on ennakkoluulojen ja taikauskon uhri yhtä paljon kuin se,
jota toiminnoissaan ohjaa vanha usko jumaluuteen.
Tehtäviä
- Vanha sananlasku sanoo, ettei oikeuttaa saa, jos ei sitä itse
hanki. Missä määrin tämä on totta nykysuomessa?
- Kuinka paljon oikeuden hankkiminen käräjäoikeuden kautta
nykyään maksaaa?
- Voiko oikeutta saada ilman kallista asianajajaa?
Friedrich
Nietzsche
Friedrich Nietzsche.
Friedrich Nietzsche
saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että
hän pääsi professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana.
Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui
yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana.
Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset
luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa ja
Etelä-Ranskassa. Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen
lopullisista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa
vuodenvaihteessa 1888–1889.
Loppuelämänsä Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana
aivohalvauksen lamauttaessa tyystin hänen henkiset toimintonsa.
Nietzsche ajateli, että ihminen saa ympäröivästä todellisuudesta
tietoa vain omien aistiensa välityksellä. Sen mukaan
todellisuuskäsityksemme on äärimmäisen omakohtainen. Tämä johti
Nietzschen suhteellisuuden ja epäilyn kannattajaksi.
Moraalin
alkuperä
Nietzsche tutki siveyden alkuperää ja pyrki osoittamaan, että
idealistisella ja kristillisellä siveydellä ei ole yliluonnollista
perustaa, vaan että nykyisin vallalla olevat siveysjärjestelmät
ovat syntyneet monimutkaisen yhteiskuntahistoriallisen ja
psykologisen tapahtumasarjan tuloksena.

Nietzsche väitti, että siveys on väline, jonka avulla
ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei
vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä
ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua.
Nietzsche väitti, että länsimainen kristillis-idealistinen siveys
saattaa ihmisen ristiriitaan hänen biologisen perusolemuksensa
kanssa. Nietzschen mukaan vallassa olevat siveysjärjestelmät
tukahduttavat epäyksilöllisyydessään ja tiukassa
näennäisjärkevyydessä ihmisen luovuuden.
Nietzsche vaati, että kaikki yksilöt saisivat toteuttaa omaa
minuuttaan riippumatta yhteiskunnan arvoista ja ennakkoluuloista.
Nietzschen omat mietteet osoittivat pitkälle jalostettua
idealismia, mutta osa oli myös ärsyttämiseen tarkoitettua,
täydellistä siveellistä välinpitämättömyyttä.
Nietzsche piti arvojen kieltämistä (nihilismiä) seurauksena
kristillisen uskonnon valtapyrkimyksistä: tällä (ainoalla olemassa
olevalla) maailmalla oli arvoa enää vain suhteessa tuonpuoleiseen
(jota ei itse asiassa ollut edes olemassa).
Kun tuonpuoleisen arvo nousi arvoon arvaamattomaan, tulos oli
arvojen kieltäminen (nihilismi): ei-minkään arvostaminen
korkeimpana arvona. Tärkein haaste arvojen kieltämiselle
(nihilismille) oli juuri kristinuskon heikentyminen.

Nietzsche piti tilannetta uutena haasteena eurooppalaiselle
kulttuurille, jonka oli ylitettävä itsensä ja päästävä
eräänlaiseen pisteeseen, josta ei ole paluuta. Nietzsche kiteytti
asian kuuluisaan lauseeseen "Jumala
on kuollut".
Lause kuvasi sitä ongelmaa, jonka läntinen kulttuuri kohtaisi sen
perusteiden muretessa; samalla tämä kriisi avasi tien johonkin
uuteen. Nietzsche tuomitsi darwinismin, hegeliläisyyden,
kantilaisuuden sekä utilitarismin epäonnistuneina yrityksinä
paikata jumalan jättämä aukko.
Nihilismin
ylittäminen
Ajattelullaan Nietzsche pyrki ylittämään nihilismin. Uusien
arvojen asettamisessa hän piti keskeisenä yli-ihmisen
käsitettään ja oppiaan ikuisesta paluusta. Nietzsche kirjoitti,
että aikaisemmin kansat asettivat arvojaan yksilön yli, mutta nyt
yksilö voi asettaa arvot ja kulttuurin.
Ihmismassoista ei ole arvojen asettajaksi, vaan "lauma" tarvitsee
opastajan päästäkseen nihilismistä. Tähän tehtävään viitaten
Nietzschen kirjoituksissa esiintyi käsite "suuri politiikka".
Nietzsche väitti, että siveyttä on kahdenlaista, herrasiveyttä,
joka nousee "jalosta ihmisestä" ja orjasiveyttä, joka liittyy
"heikkoon ihmiseen".
Eri siveydet eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kokonaan
toisia arvotusjärjestelmiä: herrasiveys arvottaa teot asteikolla
hyvä/huono, kun taas orjasiveys arvottaa ne asteikolla hyvä/paha.
Kristinuskon
taakka
Nietzsche hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen
"uudelleenarvioineen" luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen
Jeesuksen elämän.
Hän meni arvostelussaan pitemmälle kuin valistusajan agnostikko-
ja ateistiajattelijat, jotka pitivät kristinuskoa vain
virheellisenä.
Nietzsche ajatteli kristinuskon varhaisvaiheen historiassa yhä
pahemmin vääristävän kuvan Jeesuksesta. Hän syytti
varhaiskristittyjä Jeesuksen martyroimisesta, ja piti apostoleita
pelkurimaisina, vulgaareina ja katkerina.
Michelangelon
veistos
Nietzschen kirjoittama lause
"Viimeinen kristitty kuoli
ristillä"
viittaa siihen, että hänen mielestään kristinusko oli
oleellisesti Paavalin luomus.
Koska Nietzsche ajatteli lennokkaan metafysiikan aikakauden ja
puolueettomien totuuksien ajan olevan takana päin, oli luontevaa
ajatella, että ihmisten mielenkiinto keskittyisi nyt enemmän
suoraan havaittavaan ilmiömaailmaan, jossa he elävät.
Yli-ihminen
Nietzschen yli-ihminen (Übermensch) on ihanne, jossa henkisesti
korkeatasoinen yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia
niitä siveellisiä ja kauneusarvojen mahdollisuuksia, jotka
nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat.
Yli-ihminen oli ehkäpä Nietzschen filosofian eniten kiinnostusta
herättäneitä käsitteitä. Kuitenkin kyseinen käsite on vain
pienessä osassa Nietzschen koko tuotannossa ja esiintyy
suuremmassa määrin vain hänen julkaisematta jääneissä
muistiinpanoissaan.
Yli-ihmisellä ei ole enää tarvetta uskoa varmoihin perusteisiin
vaan hän pystyy "tanssimaan" ohuilla langoilla (ks. Näin puhui
Zarathustra). Yli-ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja
mittapuunsa (norminsa). Näin nihilismi voidaan ylittää.

Perspektiivi
on tapa esittää kolmiulotteinen asia säännönmukaisesti
kaksiulotteisena kuten piirustuksena.
Perspektivismi on
Friedrich Nietzschen kehittämä käsitys, jonka mukaan maailmaa ei
voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain tulkita
jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia
perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai
arvoarvostelmat, joita teemme.
Perspektivismin mukaisesti mitään kantaa ei voida pitää
ehdottomasti totena, mutta tästä ei seuraa, että kaikki kannat
olisivat yhtä päteviä.
Natsit ja
Nietzshe
Hänen aluksi ihailemansa ystävä Richard Wagner oli
juutalaisvastainen. Myöhemmin Nietzsche arvosteli ja halveksi
kirjoituksissaan vahvasti Wagneria (joskin myönsi yhä pitävänsä
tämän teoksista, etenkin Tristan ja Isoldesta). Yhtenä kiistan
syynä oli se, että Wagner hyödynsi kristillistä tarua viimeisessä
oopperassaan.

Nietzschen sisar Elisabeth
oli vankkumaton juutalaisten vastustaja ja kansallissosialisti, ja
juuri hänen vaikutuksestaan natsit omivat paljon käsitteitään
Nietzschen tuotannosta. Nietzschen nimiin pannut
juutalaisvasteiset lausumat ovat pitkälti peräisin Elisabethilta,
joka toimi Friedrichin ollessa jo toivottoman mielisairas tämän
kirjallisena asianomistajana, tunnetuin seurauksin.
Tehtäviä
- Millä tavalla yllä oleva esitys
muutti sinun käsitystäsi Nietzschestä.
- Pohtikaa sitä, miksi Friedrich
Nietzscheä ymmärretään yleensä väärin.
- Millaista Nietschen arvostelu
kristinuskoa vastaan oli?
Psykologinen
egoismi (itsekkyys)
Psykologisen itsekkyyden (egoismin) mukaan ihminen käyttäytyy aina
itsekkäästi riippumatta siitä, miltä teot saattavat tuntua.
Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle,
mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs.
Hän voi esimerkiksi saada näennäisesti epäitsekkäistä
(altruistisista) teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen
itsekäs vaikutin.
Tehtäviä
- Oletko sinä psykologinen egoisti?
- Onko filosofian opettajasi psykologinen egoisti?
- Mikä ero on psykopaatilla ja psykologisella egoistilla?
Muiden
huomioiminen eli altruismi
Yleistä

Kumma kyllä myös itsekkyyssiveyden vastakohtana pidetty muiden
huomioiminen eli altruismi kuuluu seuraussiveyteen.
Tehtäviä
- Onko ihminen, joka ei ota huomioon muita ihmisiä, ollenkaan
siveellinen?
Auguste Comte

Auguste Comte.
Sanan "altruismi" keksi pahamaineisen positivismin perustajana
tunnettu Auguste Comte
(k. 1857).
Comte tarkoitti altruismilla egoismin vastakohtaa. Täydellinen
altruismi merkitsee oman minän syrjäyttämistä ja antautumista
toisten ihmisten hyvää tarkoittavaan toimintaan.
Vastakohtana yksilön korostamiselle altruismi korostaa
yhteisvastuullisuutta. Comten mukaan altruismi olisi kuitenkin
haaveilevaa ja hedelmätöntä ihmisrakkautta ellei se tunnustaisi
sitä pyrkimystä henkilökohtaiseen tyydytykseen, joka kuuluu
jokaisen ihmisen luontoon.
Mutta itsekäs pyrkimys on mukautettava asioihin, jotka
merkitsevät koko yhteisön menestystä, ja tämä tapahtuu älyn ja
myötätunnon (sympatian) asteittaisen kehityksen kautta.
Altruismi
Siveydessä altruismi on käsitys, jonka mukaan teon siveellisyys
määritellään sen mukaan, tuottaako se hyviä seurauksia muille.
Altruismi on egoismin vastakohta. Altruismi ei sinänsä määrittele
sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan
tarkoittaa mielihyvän lisäämistä ja kivun vähentämistä. Toisaalta
hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille
onnellisuutta. Altruismi on seuraussiveyden muoto, sillä siinä
arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijaan.
Altruismin arvostelijat ovat kysyneet sitä, että jos toimijalla ei
ole siveellisiä velvoitetta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, miksi
kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä.
Altruismin voidaan esittää olevan myös näennäistä. Tällöin
”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa
tekojaan vetoamalla niiden siveelliseen ulottuvuuteen: eiväthän
altruistiset teot voi olla väärin.
American Nihilist Underground Societyn (ANUS) mukaan nykypäivän
altruismi on vain sairaus ja egoismia valepuvussa. Altruisteilla on
hyvä maine, ja voi olla hyödyllistä esittää jalomielisempää kuin on,
sillä sillä tavoin voi voittaa itselleen ystäviä ja lepyttää
vihollisia.
Tehtäviä
- Mistä johtuu että ANUS -järjestö levittää Pentti Linkolan
kirjaa?
- Voitko erottaa altruismin teeskentely todellisesta
altruismista?
- Mitä pitäisi tehdä ihmisille, joilla ei ole kykyä huolehtia
omasta hyvinvoinnistaan?
Psykologinen
altruismi
Trakasti ottaen psykologinen altruismi tarkoittaa sitä, että
ihmisten ajatellaan aina toimivan myös toisten ihmisten hyväksi.
Jos altruismia on, sen lähteinä voidaan pitää sekä ihmisen perimää
että ihmisen oppimista tai molempia.
Altruismia voidaan tarkastella myös yhtesöllisen oppimisen avulla.
Tällöin tarkastellaan altruismia hankittuna ominaisuutena. Altruismi
on vanhemmilta, arvovalloilta tai muilta läheisiltä saatu meemi.
Käsitys ei ota kantaa siihen, mikä on altruististen toimijoiden
perimmäinen vaikutin.
Meemi (engl. meme < kreik.
μίμησις, mimesis) on kulttuurinen ja viestinnällinen
kopioituja eli replikaattori.
Tehtäviä
- Voidaanko lapsia kasvattaa altruistisiksi?
- Jos ei voida, mistä johtuu, että altruistisia ihmisiä on
olemassa?
- Miksi jopa koirat ovat pelastaneet ihmishenkiä?
Altruismi ja
yhteiskunta
Viidentoista eri ihmisyhteisön kanssa tehty tutkimus osoitti, että
markkinatalouden piirissä altruismi oli tyypillinen ilmiö, kun taas
pienissä perinteisissä yhteisöissä altruismi oli hyvinkin
tuntematonta.
Tästä pääteltiin altruismin olevan tuore ilmiö ihmisyhteisöissä.
Sitä ei esiinny samanlaisena ihmisen lähimpien sukulaisten,
simpanssien yhteisöissä. Simpanssien on havaittu esimerkiksi
adoptoineen orvoksi jääneitä yhteisön jäseniä.
Ihmisten nykyisen altruismin on arveltu olevan mahdollisesti
kivikautisten ihmisyhteisöjen perua. Se olisi auttanut näitä
selviämään ankarista olosuhteista.
Toisena selityksenä pidetään kulttuurista kehitystä. Ihmisten
parissa altruismia voivat lisätä vertaisten suorittamat erilaiset
rangaistukset sekä altruismin mukanaan tuoma maineen parantaminen.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että luokan suosituin oppilas on vain harvoin
luokan avuliain oppilas
- Miksi avulias opettajakaan ei menesty?
- Mistä johtuu se, että pikkukaupungeissa ei olla
avuliaita?
Altruismi
biologiassa
Evoluutiobiologiassa altruismi määritellään toiminnaksi, joka auttaa
kohdetta mutta aiheuttaa toimijalle itselleen jonkinlaista haittaa.
Se tapahtuu yleensä, joskaan ei aina, saman lajin yksilöiden
välillä. Altruistista toimintaa on esimerkiksi se, kun mehiläinen
pistää tunkeilijaa ja kuolee yhdyskuntansa puolesta.
Altruismi ja siveys eivät rajoitu täysin vain ihmisiin, vaikka
ihmisillä ilmiö on ainutlaatuisen voimakas: muun muassa
simpansseilla ja kapusiiniapinoilla on selvästi altruistisia
käyttäytymismalleja. Altruismi ei siten voi olla vain ihmisten
yhtesöllisen kulttuurin tulos, vaan sillä on myös biologista
perustaa.
Darwinismin kannalta altruismi saattaa kuitenkin näyttää oudolta,
sillä eläinten olettaisi ajavan vain omaa etuaan ja kasvattavan
siten omia lisääntymismahdollisuuksiaan. Altruististen yksilöiden
pitäisi joutua epäedulliseen asemaan verrattuna itsekkäisiin
yksilöihin.
Tyypillisimmässä altruismin muodossa eläin, erityisesti emo, auttaa
jälkeläistään.
Perimmäinen selitys tälle ilmiölle on, että sukulaistaan auttaessaan
yksilö samalla lisää omien perintötekijäinsä (geeniensä) kopioiden
määrää.
Tehtäviä
- Missä määrin geenin (perintötekijän) itsekkyys pitää
paikkansa?
- Miksi monet eläimet elävät laumoissa?
- Miksi laumoissa on usein ankara arvojärjestys?
Vastavuoroinen
altruismi
Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena
(motiivina) on saada vastavuoroisesti apua toiselta yksilöltä.
Tehtäviä
- Millä eläimillä esiintyy vastavuoroista altruismia?
- Esiintyyko sinun luokassasi vastavuoroiista altruismia?
- Kuinka yleistä vastavuoroinen altruismi on?
- Pohtikaa sitä, mitä asioita kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan.
- Tutkikaa millä perusteilla hyvinvointiyhteiskuntaa
puolustetaan ja vastustetaan Suomessa.
- Pohtikaa yritysten johtajille maksettavien optioiden
(osakekursseista riippuvien palkkioiden) oikeutusta.
- Miksi monia sosiaaliturvan muotoja ei ole sidottu indekseihin?
- Mistä syystä itsekkyyssiveys on suosiossa mutta toisten
hyväksi toimimisen siveys epäsuosiossa?
Seuraussiveyden
arvostelua
Miksi
seuraussiveyden arvostelua on syytä käsitellä tässä kirjassa
Seuraussiveys saattaa tuntua ongelmalliselta, jos seurauksia
arvostetaan jonkin muun siveysjärjestelmän perusteella.
Näitä tapauksia ei olisi välttämätöntä käsitellä tässä
oppikirjassa, mutta koska eteesi tuleva filosofian professori
laukoo ne sinulle vauhdikkaasti, sinun on syytä varautua
tilanteeseen.
Ihmissyöjäesimerkki
Perinteinen esimerkki, jota on käytetty seuraussiveyttä vastaan,
on joukko samassa veneessä merellä ajelehtivia ihmisiä, jotka
kuolevat nälkään, jos jotain ihmistä ei syödä. Tällaista
ihmissyöntiä tiedetään todella tapahtuneen.
Tällaisissa tilanteissa on tapahtunut kahdenlaista
ihmissyöntiä:
- Muut ovat syöneet nälkään kuolleen.
- Joku on tapettu ja sitten syöty.
Seuraussiveyden vastustajien esimerkit ovat useimmiten tämän
ihmissyöjäesimerkin muunnoksia. Seuraavassa on tarkasteltu
muutamia esimerkkejä. Muissa tämän sarjan oppikirjoissa esitellään
lisää esimerkkejä.
Sotavankien syöminen lienee muuttunut sotavankien orjaksi
ottamiseksi alun perin seuraussiveyden perusteella: orjasta oli
enemmän hyötyä kuin yhdestä syödystä ihmisestä. Orjuuden
loppuminen Euroopassa johtui myös seurausten huomioon ottamisesta:
Orjien pitäminen ei ollut enää kannattavaa.
Orjuuden kaltaiset järjestelmät eivät ole kuitenkaan koskaan
loppuneet: Palkkatyöläinen on edelleen paljolti isäntiensä eli
työnantajien armoilla. Työläisten aseman ja työilmapiirin
parantamista perustellaan juuri nyt sillä, että siitä olisi
isännillekin eli työnantajille enemmän hyötyä kuin nykyisestä
tilanteesta.
Tehtävä
- Pohtikaa pitäisikö yksi veneessä olevista ihmisistä syödä
- velvollisuussiveyden mukaan
- seuraussiveyden mukaan
- hyvesiveyden mukaan.
- Jumalattomien eli ateistien ei tiedetä harjoittaneen
ihmissyöntiä. Mistä tämä johtuu?
- Jos ihmissyönti katsotaan välttämättömäksi, pitääkö odottaa,
että yksi veneessä ollut on ensin kuollut ja syödä sitten
vainaja vai pitäisikö esimerkiksi arvalla valittu ihminen tappaa
muiden syötäväksi?
- Mitä tauteja ihmissyönnin tiedetään levittänneen?
- Joku on ehdottanut, että nopein tapa saada maailman väestön
kasvu kuriin olisi ihmissyönti. Mitä mieltä sinä olet tästä
ehdotuksesta?
Kidutus
Seuraussiveyden arvostelijat asettavat usein vastakkain
esimerkiksi kiduttajan onnellisuuden ja kidutetun kärsimykset. Jos
kiduttajan onnellisuus ylittää kidutetun kärsimykset,
seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden
perusteella kidutus on hyväksyttävää.
Seuraussiveyden arvostelijain virhe on tässä esimerkissä
se, että he olettavat onnellisuuden ylijäämän
olevan seuraussiveyden välttämätän ehto.
Edellä kuvatuista seuraussiveyden muodoista (mohismi, egoismi ja
altruismi) mikään ei aseta tällaista ehtoa.
Oppera ja
urheilukilpailut
On myös keskusteltu siitä, onko ooppera suurempi nautinto kuin
jalkapallo-ottelu. Pitäisikö esimerkiksi ns. kulttuurinautinnot
asettaa sukupuoliyhdynnän tai syömisen antamien nautintojen
edelle?
Tälläkään esimerkillä ei ole mitään tekemistä seuraussiveyden
kanssa.

Todettakoon, että Suomen nykyinen kulttuuriministeri Paavo
Arhinmäki meni mieluummin seuraamaan urheilukilpailuja
kuin uuden musiikkitalon vihkiäisiin.
Tosin myöhemmin hän kävi ensimmäisen kerran eläessään oopperassa.
Sokrates ja sika

Seuraussiveyden kannattajan John Stuart Millin kerrotaan
sanoneen:
"On parempi olla tyytymätön
ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön
Sokrates kuin tyytyväinen typerys."
Tällä esimerkillä ei ole mitään merkitystä seuraussiveyden kannalta,
sillä Sokrates ei voi muuttua siaksi eikä sika Sokratekseksi.
Tehtäviä
- Pohtikaa kidutuksen oikeutusta
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden kannalta.
- Miksi myös Suomessa on harkittu kidutuksen käyttöön ottoa
terroristien kuulusteluissa?
- Ottakaa selvää siitä, kuinka suuri osa seuraussiveyden
kannattajista kannattaa kidutusta.
Auttaisiko
seuraussiveys liikaa vähäosaisia?
Jos maailman ihmisten jakautumista rikkaisiin ja köyhiin
tarkasteltaisiin seuraussiveyttä kannattaneiden mohistien ajatusten
pohjalta, köyhyys olisi poistettava jakamalla varallisuus uudella
tavalla.
John Rawls.
John Rawlsin
(Rawls, John:Oikeudenmukaisuusteoria.
(A theory of justice, 1971.) Suomentanut Terho Pursiainen. WSOY
kurssikirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14740-0.)
innoittamina varsin monet filosofian professorit ovat väittäneet,
että rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu.
Tehtäviä
- Rikkaita on ollut ainakin maanviljelyksen synnyn jälkeen.
Mistä johtuu se, että köyhiä on sen jälkeen kuollut suuria
määriä eri syistä johtuneissa nälänhädissä?
- Onko laajalle levinnyt hyvesiveys ratkaissut köyhyyden
ongelman?
- Onko laajalle levinnyt velvollisuussuussiveys ratkaissut
köyhyyden ongelman?
Huono tai
tahallisesti väärä seurausten arviointi
Seuraussiveyttä on arvosteltu siitä, että seurausten arviointi on
vaikeaa ja joissain tapauksissa mahdotonta.
Esimerkiksi ydinvoimalan rakentamisen seuraukset saattavat olla
liian vaikeita asiasta päättävien ratkaistaviksi.
Seuraussiveyteen on joskus muotoiltu sääntöjä tämäntapaisten
tilanteiden varalle. Eräs sellainen sääntö voisi olla, että jos
seuraukset saattavat olla erinomaisen hyvät tai hyvin vaaralliset
mutta on etukäteen vaikea sanoa, kummatko ne ovat, riskejä ei ole
otettava.
Tähänkin on tehtävä poikkeus sen tilanteen varalle, että on pakko
tehdä jotain, vaikka seurauksista ei ole varmaa tietoa. Jotkut
ovat ehdottaneet, että tällöin olisi toimittava perinteisellä
tavalla, mutta koska perinteiset tavat juontavat usein juurensa
taikauskoisesta menneisyydestä, neuvo saattaa olla huono.
Tehtäviä
- Etsikää mahdollisimman paljon lisää esimerkkejä, joissa
seurauksia huonosti tai tahallisesti väärin arvioimalla on
puolusteltu mielestäsi vääriä toimintatapoja.
- Joukko suomalaisia lääkäreitä on äskettäin arvioinut, että
noin puolet tupakoijista kuolee sairauksiin, joihin tupakointi
on ainakin osasyynä. Tarkastelkaa tupakointia.
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden
- seuraussiveyden kannalta.
- Miksi kaikki eivät äänestä Suomen vaaleissa?
Onko
syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä?
Tunnetuin ja eniten professoreita seuraussiveyttä vastaan
käännyttänyt esimerkki on seuraava.

Oletetaan, että Villissä Lännessä on tapahtunut vakava rikos.
Poliisipäälliköllä (sheriffillä) ei ole mitään tietoa siitä, kuka
on tehnyt rikoksen. Paikallinen tapa on saada rikollinen nopeasti
kiinni ja hirttää hänet. Jos näin ei tehdä, paikkakunnalla on
tapana ryhtyä mellakoihin, joissa kuolee useita ihmisiä.
Seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden
mukaan sheriffin pitää vangita joku syytön ja hirtättää hänet
mellakoiden estämiseksi.
Tässä kohden voidaan esittää se
vastaväite, että seuraussiveyden kannattaja voi olla myös
tällaisen mellakoinnin kannattaja. Tarkastellaan kuitenkin myös
sitä tilannetta, että seuraussiveyden kannattaja ei ole
mellakoinnin kannattaja.
Voidaan kysyä, eikö ole velvollisuussiveyden mukainen
velvollisuus, että joku ilmoittautuu vapaaehtoisesti
hirtettäväksi, ettei paljon ihmisiä kuole.
Myös hyveellisen ihmisen olisi syytä ilmoittautua hirtettäväksi,
jotta joukkokuolemalta vältyttäisiin.
Ehkä yksinkertaisin ratkaisu olisi, että sheriffi ampuisi
itsensä, jolloin ei olisi jäljellä ketään, jonka toimivaltaan
hirttäminen kuuluisi.
Tehtäviä
- Miten sinä ratkaisisit yllä olevan ongelman?
- Miten rikosromaanit ratkaisevat tämän tapaisia ongelmia?
- Mikä siveys vallitsi Villissä lännessä?
Esimerkki:
Raivostunut väkijoukko tappoi jumalanpilkasta epäillyn miehen
Pakistanissa
YLE Uutiset 22.12.2012
Pakistanissa poliisiasemalle tunkeutunut raivostunut väkijoukko on
tappanut Koraanin häpäisemisestä epäillyn miehen. Silminnäkijöiden
mukaan satojen ihmisten väkijoukko pahoinpiteli miehen kuoliaaksi
ja sytytti ruumiin palamaan.
Uhri oli pidätetty aikaisemmin, koska hänen epäiltiin polttaneen
Koraanin Dadun alueella sijaitsevassa moskeijassa Karachin
pohjoispuolella. Joitain tunteja pidätyksen jälkeen väkijoukko
tunkeutui poliisiasemalle ja sieppasi miehen, kun tieto
tapauksesta oli levinnyt.
Toistaiseksi 30 ihmistä on pidätetty henkirikoksen vuoksi. Myös
paikallinen poliisipäällikkö ja viisi hänen alaistaan on
pidätetty, koska he eivät onnistuneet suojelemaan uhria. Poliisi
uskoo saavansa syylliset kiinni, sillä useat ihmiset kuvasivat
pahoinpitelyä kännykkäkameroilla.
Julman väkivallan kohteeksi joutuneen miehen epäiltiin olleen
henkisesti epätasapainoinen.
Jumalanpilkka on Pakistanissa äärimmäisen arka asia, ja lukuisia
ihmisiä on surmattu jumalanpilkkaepäilyjen takia. Viime vuonna
kaksi jyrkkää jumalanpilkkalakia arvostellutta poliitikkoa
murhattiin Pakistanissa.
Viimeksi kansainvälistä huomiota sai jumalanpilkasta epäillyn
kristityn teini-ikäisen pidätys. Hänet kuitenkin vapautettiin
myöhemmin.
Tehtäviä
- Mitä professori Timo Airaksinen olisi tehnyt
poliisipäällikkönä?
- Mitä opetusneuvos Pekka Elo olisi tehnyt poliisipäällikkönä?
- Mitä professori Torbjörn Tännsjö olisi tehnyt
poliisipäällikkönä?
On tilanteita,
joissa mikä tahansa siveys johtaa omien normiensa kannalta
katsottuna huonoihin seurauksiin
Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset,
mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin.

Vaikka noituus ei ole mahdollista, ihmiset, jotka uskoivat
noituuteen, polttivat miljoonia ihmisiä noituudesta epäiltyinä.
Noituudesta epäiltyjen polttamista voitiin pitää velvollisuutena
koska Raamatussa sanotaan, että noitavaimon älä salli elää (tai
jopa hyveenä).
Nykyään noituudesta epältyjä teloitetaan lähinnä Afrikassa.
Tietysti tämä velvollisuus oli ristiriidassa tappamisen kiellon
kanssa. Jos noitia pidettiin rikollisina, heillä ei ollut
minkäänlaista vähemmistösuojaa.
Jos seuraussiveys sisältää yhden yksinkertaisen säännön, joka
kieltää kuolemantuomion, sheriffin tilanne on aivan toinen kuin
yllä esitetyssä esimerkissä.
Tehtäviä:
- Pohtikaa kuolemantuomiota
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden
- seuraussiveyden kannalta.
- Tutkikaa pidettiinkö noitia rikollisina, joita piti rangaista
vai vähemmistönä, jota vainottiin.
- Saddam Husseinia vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä kuoli
kolme Saddam Husseinin asianajajaa. Arvioikaa oikeudenkäynnin
mielekkyyttä
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden
- seuraussiveyden kannalta.
- Teloitettaisiinko naisen kuolemaan johtaneeseen
joukkoraiskaukseen osallistuneet Suomessa (tämä tapahtui
Intiassa, jossa ihmisiä teloitetaan)?
- Olisiko tapahtuma saanut julkisuutta, jos nainen olisi ollut
köyhä ja kastiton eikä lääketieteen opiskelija?
Pitäisikö
terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
Bernard Williams.
Seuraussiveyden vastustajat ovat esittäneet, että jos yksi
ihminen voi elää vain, jos hän saa uuden sydämen, toinen, jos hän
saa uudet keuhkot ja kolmas, jos hän saa uudet munuaiset,
seuraussiveyden mukaan pitäisi etsiä terve ihminen, tappaa hänet
ja pelastaa näin sydäntä tarvitseva, keuhkoja tarvitseva ja
munuaisia tarvitseva.
Täsmälleen näin yksinkertaisesti Cambridgen yliopiston
professori, aateloitu ja akateemikko, Bernard
Williams (1929–2003) ajatteli haastattelussaan
kumonneensa seuraussiveyden. Williams itse kannatti arvojen
suhteellisuutta.
Ilmeisesti paikalla ei ole ollut ketään seuraussiveyden
kannattajaa, joka olisi ilmoittanut, että vain yksi ihminen
kuolee, jos keuhkoja tarvitseva saa yhden keuhkon ja munuaisia
tarvitseva saa yhden munuaisen. Tällöin vain sydäntä tarvitseva
kuolee.
Tämän kirjoittajan ystävän vaimo sai valmiiksi kuolleelta
ihmiseltä sydämen ja toisen keuhkon ja elää edelleen.
Tehtäviä
Köyhiä aasialaisia ihmisiä on
tapettu ja heidän elimensä on myyty rikkaille elimiä
tarvitseville. Arvioi tekoa
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden ja
- seuraussiveyden jannalta.
Hyvinvointia
lisäävät kemikaalit
On sanottu, että hyvinvointia voitaisiin kasvattaa lisäämällä
esimerkiksi vesijohtoveteen sopivaa kemikaalia.
Moniin elintarvikkeisiin vaikutetaan tällä tavalla. Suolaan
lisätään jodia ja lannoitteisiin aineita, jotka siirtyvät viljaan.
Masennuslääkkeitä ei voida lisätä elintarvikkeisiin, koska
joillakin lisääminen voisi aiheuttaa yliaktiivisuutta (maniaa).
Tietysti voidaan kysyä sitä, mitä tekemistä tällä asialla on
seuraussiveyden kanssa.
Yhtä hyvin voitaisiin väitää, että lääkkeiden antaminen sairaille
on seuraussiveyttä.
Tehtävä
- Pohtikaa
- alkoholia,
- tupakkaa ja
- huumeita
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden ja
- seuraussiveyden kannalta.
Pitääkö
unohtunut velka maksaa
Seuraussiveyden vastustajat ovat myös väittäneet, että unohtuneen
velan voi jättää maksamatta, koska se lisää hyvinvointia eikä
haittaa ketään.
Useimpien velvollisuussiveyskäsitysten mukaan velat on
maksettava, vaikka velkoja olisi ne unohtanut. Epäilemättä
unohtuneiden velkojen maksaminen on myös hyve.
Tähän voidaan vastata, että seuraussiveys ei missään tapauksessa
kiellä unohtuneen velan maksamista.
Päin vastoin, jos velan antaja on rahapulassa, jokainen muu
paitsi äärimmäisen itsekäs (egoisti) tai hyvin köyhä jättää
velkansa makasamatta
Tehtäviä
- Miten unohtuneen velan voi maksaa, jos kumpikin osapuoli on
unohtanut velan?
Kärsimysten
vähentäminen

Kuvan saat suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.
Kärsimysten vähentäminen lisää yleensä hyvinvointia kaikkein
nopeimmin. Sen sijaan liiallinen ylellisyys ei lisää hyvinvointia
kuin hyvin vähän.
Seuraussiveydessä voidaan ottaa keskeiseksi tavoitteeksi, ei
niinkään hyvinvoinnin lisääminen kuin kärsimysten vähentäminen.
Joidenkin mielestä maailma, jossa olisi kenties vähemmän
hyvinvointia kuin nykyisessä mutta myös paljon vähemmän kärsimystä
kuin nykyisessä, olisi parempi kuin nykyinen maailma.
Tällöin tekoja olisi arvioitava sen perusteella, minkä verran ne
vähentävät maailman kärsimyksiä. Tällöin voidaan esimerkiksi
ajatella, että varojen suuntaaminen oman maan köyhille lisäisi
heidän hyvinvointiaan vain vähän, mutta samojen määrärahojen
käyttäminen esimerkiksi tappavien sairauksien torjuntaan
kehitysmaissa vähentäisi kärsimyksiä hyvin paljon.
Asiaa tietysti mutkistaa se, että kehitysmaissa on suuri
ylikansoitus.
Tehtävä
- Pohtikaa kysymystä kehitysmaiden auttamisesta
velvollisuusiveyden
- hyvesiveyden ja
- seuraussiveyden
- kannalta.
- Eräs filosofian professori sanoo, että käsimyksiä
on mahdoton kokonaan lopettaa. Seuraako tästä se, että
kärsimyksiä ei voida vähentää?
Pitäisikö kaikki
elämä hävittää?
On väitetty, että yksinkertaisin tapa lopettaa kaikki kärsimykset
olisi hävittää maapallolta kaikki elämä esimerkiksi ydinaseilla.
Tehtävä
Pohtikaa tätä kysymystä kaiken
elämän hävittämisestä
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden ja
- seuraussiveyden
kannalta.
Seuraussiveyden
lievennys: Sääntöjä sisältävä seuraussiveys
Koska yksittäisten tekojen seurausten arviointi saattaa olla
vaikeaa tai mahdotonta, jotkut seuraussiveyden kannattajat ovat
pyrkineet yhdistämään seuraussiveyden ja muiden ajattelutapojen
hyviä puolia sallimalla sääntöjä. Tällöin pyritään käyttämään
sääntöjä, joilla on toivottuja seurauksia.
Esimerkiksi voidaan asettaa sääntö, joka kieltää kuolemantuomiot.
Edellä tarkasteltu sheriffi ei voisi hirtättää ketään, koska
kuolemantuomiot olisi lailla kielletty.

Brad Hooker.
Seuraavassa on Readingin yliopiston filosofian prpfessorin Brad Hookerin sääntöjä
sisältävälle siveydelle asettamia vaatimuksia
- Lähtökohtana on oltava puoleensavetäviä yleisiä ajatuksia
siveydestä.
- Käsitysten on oltava sisäisesti ristiriidattomia.
- Käsitysten on oltava yhtenäisiä (ts. järjestettävä
taloudellisesti, tai jos mitään järjestelmää ei ole
käytettävissä, ainakin hyväksyttävä ne vakaumuksemme, joita
meillä on huolellisen harkinnan jälkeen).
- Käsitysten on kannatettava perusperiaatetta, joka
- selittää, miksi meidän erityiset siveelliset vakaumuksemme
ovat hyviä
- oikeuttaa ne puolueettomasta näkökulmasta
- Käsitysten on autettava meitä käsittelemään siveyskysymyksiä,
joista emme ole varmoja tai joiden kanssa olemme eri mieltä.
Brad Hookerin mukaan vain seuraussiveys tyydyttää edellä mainitut
ehdot.
Brad Hooker on esittänyt yllä olevat ajatukset teoksessaan ”Ideal Code, Real World,
Oxford, 2000, ISBN 0-19-825069-X.
Tehtäviä
- Pohtikaa mitkä Hookerin ehdot saattavat lisätä
vanhoillisuutta.
- Ottakaa Internetin avulla selvää millaisen sääntöihin
perustuvan siveyden määritelmän Brad Hooker saa aikaan yllä
olevien periaatteiden valossa.
Thomas Michael ("Tim") Scanlon.
- Ottakaa Internetin avulla selvää Harvardin
yliopiston professorin Tim Scanlonin sopimussiveyden
(contractualism) perusperiaatteista ja verratkaa niitä Brad
Hookerin siveyden määritelmään.
Seuraussiveys
asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa
Ns. hyvinvointiyhteiskunta kuuluu pikemmin seuraussiveyden kuin
esimerkiksi velvollisuussiveyden tai hyvesiveyden tavoitteisiin.
Velvollissiveys ja hyvesiveys kehittyivät aikoinaan
yhteiskunnissa, joissa köyhyys, sairaudet ja muut kärsimykset
olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja joissa näitä ilmiöitä
ei suuremmin edes pyritty poistamaan.
Hyvesiveyden perustajana pidetty Aristoteles hyväksyi orjuuden ja
epämuodostuneiden vastasyntyneiden tappamisen.
Seuraussiveys on tietysti ollut aina olemassa, mutta siihen
alettiin kiinnittää suurempaa huomiota vasta sitten, kun
hyvinvointi alkoi Euroopassa lisääntyä yhteiskunnallisten olojen,
todellisuustutkimuksen (tieteen) ja tekniikan kehittyessä.
Hyvinvointiyhteiskunta on kiinnittänyt huomiota pikemmin
oikeuksiin kuin velvollisuuksiin. Ihmisoikeuksia on vaikea
perustella muuten kuin siten, että ne vähentävät kärsimyksiä ja
lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia.
Ihmisoikeuksista ei vallitse mitenkään täyttä yksimielisyyttä,
mutta seuraussiveyden kannalta tämä ei ole tarpeenkaan. Kun
ihmisoikeuksien vaikutuksista saadaan tietoa, niitä voidaan
kehittää. Mainittakoon, että jyrkästi islamilaiset maat eivät ole
hyväksyneet edes YK:n Ihmisoikeuksien julistusta.
Paitsi taloudellinen, todellisuustutkimus (tiede) ja tekninen
kehitys hyvinvointiin vaikuttavat myös ihmisten asenteet. Tärkein
syy edellä kuvattuun sheriffin ongelmaan olivat yhteisön ihmisten
asenteet. Jos yhteisön jäsenet eivät vaatisi rikollisen pikaista
kiinniottamista ja hirttämistä vaan normaalia oikeusvaltion
käytäntöä, sheriffillä ei olisi mitään ongelmaa.
Kun yhteiskunta, todellisuustutkimus (tiede), tekniikka ja
asenteet kehittyvät, seuraussiveys itse toimii entistä paremmin.

Muualla tämän sarjan oppikirjassa esitellään sekä
seuraussiveyteen että sen kilpailijoihin perustuvia käsityksiä
oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista.
Tehtäviä
- Pohtikaa mitä muutoksia ihmisten asenteisiin tarvittaisiin,
jotta seuraussiveys toimisi oleellisesti paremmin kuin yllä
esitetyissä esimerkeissä.
- Pohtikaa kuinka paljon ja millaisia kustannuksia aiheutuisi
siitä, että esimerkiksi suomalaisia kasvatettaisiin ottamaan
nykyistä paremmin huomioon tekojen seuraukset.
- Mitä sinun mielestäsi pitäisi muuttaa, jotta seuraussiveys
toimisi nykyistä paremmin.
Seuraussiveys
ja uskonnot
Muinaiset ihmiset eivät tunteneet monien luonnonilmiöiden syitä,
ja myös luonnon onnettomuuksia saatettiin pitää joidenkin jumalien
tai henkien aiheuttamina.

Ukkosenjumala
Ukko eli Perkele eli Perkuunas.
Jumalia ja luonnonhenkiä saatettiin lepytellä uskonnollisin
menoin ja uhrein. Ihmisten ajateltiin suututtaneen jumalia tai
luonnonhenkiä, ja onnettomuuksien saatettiin ajatella olevan
ihmisten tekojen seurauksia.
Myös yksilön elämän onnettomuuksia pyrittiin selittämään
esimerkiksi pahoilla teoilla nykyisessä tai sitä edeltäväksi
kuvitellussa elämässä. Nykyisen elämän tekoja ajateltiin
soviteltavan tulevaisuuden tai kuvitellun kuoleman jälkeisen
elämän kärsimyksillä tai onnella.
Seuraussiveyden soveltaminen kuviteltuun syntymää edeltävään ja
kuviteltuun kuoleman jälkeiseen elämään on aiheuttanut
ihmiskunnalle vuosituhansien aikana suunnattomia kärsimyksiä,
mutta niitä tuskin voidaan pitää seuraussiveyden vikana.
Seuraussiveyttä voidaan järkevästi soveltaa vain yhteiskunnassa,
jonka uskomukset ja asenteet ovat muutoinkin omiaan lisäämään
hyvinvointia ja vähentämään kärsimyksiä.

Tehtäviä
- Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Taivas,
jossa valitsisi hyvinvointi. Pohdi millaista siellä olisi.
- Pohdi mitä vaikeuksia ihmisten hyvin erilaiset uskomuksen ja
asenteet aiheuttavan
- velvollisuussiveyden
- hyvesiveyden
- seuraussiveyden toimivuudelle.
- Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Helvetti,
jossa kristinuskon jumalaan uskomattomia kidutettaisiin
ikuisesti. Pohdi millaisia kidutusmenetelmiä Helvetissä
saatettaisiin käyttää.
- Keksi ennestään tuntematon kidutusmenetelmä.
Lisälukemista:
Liberalismin synnyttämiä seuraussiveyden muotoja
Tavallinen
utilitarismi
Utilitarismi
(utilitarism) on seuraussiveyden muoto, jonka perusperiaatteen
mukaan teon siveellinen hyvyys määräytyy sen meissä ja
ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn (=utility) perusteella.

Filosofi John Stuart Mill
määrittelee utilitarismin opiksi, joka olettaa "siveyden
perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen".
Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein
silloin kun ne lisäävät onnellisuutta ja väärin silloin, kun
niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta.
Utilitarismissa siveellisesti hyvän toiminnan mittapuuna
toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta,
vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.
Utilitaarinen hyvä
(utility) tarkoittaa hyödyllisyyttä.
Tehtäviä
- Eräs pappi sanoi aikoinaan, että utilitaristi on hyötyä
tavoitteleva nautiskelija. Pitääkö tämä paikkansa? Mistä
syystä liberalistisessa seurausssiveydessä hyöty esiintyy
tavoiteltavana?
- Onko sellaista siveysajattelua, jossa kärsimys esintyy
tavoiteltavana?
Suora ja epäsuora
utilitarismi
Tekoutilitarismin (act
utilitarism) suhtautuminen tekoihin on suora, koska sen mukaan
arvioitavan teon siveelliset ominaisuudet (esim. sen siveellinen
vääryys, oikeus, huonous ja hyvyys) riippuvat itse arvioitavan
teon seurauksista, kun taas niiden utilitarismin muotojen,
joiden mukaan arvioitavan teon siveelliset ominaisuudet
riippuvat jonkin muun kuin itse arvioitavan teon seurauksista,
suhtautuminen tekoihin on epäsuoraa.
Esimerkiksi sellainen utilitarismi, jonka mukaan teko on
siveellisesti oikein, jos ja vain jos se tuottaa suurimman
mahdollisen (maksimoi) hyvinvoinnin (ts. jos ja vain jos mikään
vaihtoehtoinen teko ei johtaisi suurempaan määrään hyvinvointia
maailmassa), arvioi tekoja suoraan.

Jos
haluat nädä kuvan suurempana, valitse selaimestasi Näytä kuva.
Epäsuoran utilitarismin tunnetuin päämuoto on sääntöutilitarismi
(rule utilitarism), josta taas on hyvin monenlaisia alamuotoja.
Sääntöutilitaristi voi esimerkiksi olla sitä mieltä, että teko
on siveellisesti oikein, jos ja vain jos se on sopusoinnussa
sellaisten sääntöjen kanssa, jotka maksimoisivat hyvinvoinnin,
jos kaikki siveelliset toimijat noudattaisivat kyseisiä
sääntöjä.
Hyvä esimerkki sääntöutilitaristisesta säännöstä voisi olla
esimerkiksi sääntö ”Älä syö tehotuotettujen eläinten lihaa!”,
koska jos kaikki siveelliset toimijat noudattaisivat tällaista
sääntöä, se pakottaisi kaikki tehotuotantoa harjoittavat
lihantuottajat parantamaan tuotantoeläinten oloja tuntuvasti ja
siirtymään ei-tehotuotettuun eläinten kasvattamiseen.
Sen sijaan tekoutilitaristi saattaa olla sitä mieltä,
että hän on oikeutettu syömään tehotuotettua lihaa, jos hän ei
pysty löytämään perusteita sille käsitykselle, että hänen
luopumisensa tehotuotetun lihan syömisestä johtaisi suurempaan
määrään hyvinvointia maailmassa kuin se, että hän jatkaisi
niiden syömistä.
Hän saattaa olla tätä mieltä esimerkiksi silloin, kun hän
ajattelee, että hänen luopumisellansa tehotuotetun lihan ei
tulisi olemaan minkäänlaista myönteistä vaikutusta minkään
tuotantoeläinten elinoloihin.
Tehtäviä
- Jos haluaisit olla hyötyä tavoitteleva nautiskelija, kumpaa
utilitarismin muotoa suosisit, tekoutilitarismia vai
sääntöutilitarismia?
Preferenssiutilitarismi
Preferenssiutilitaristi
Princetonin
yliopiston bioetiikan professori Peter Singer
Preferensseillä
kuvataan ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen.
Valinta voi olla todellinen tai kuvitteellinen. Preferenssit
voidaan ajatella vaikuttimien lähteenä.
Esimerkiksi onnellisuutta preferoidaan yleensä kärsimykseen tai
surullisuuteen nähden. Yleensä myös suurempaa määrää
normaalihyödykkeen kulutusta preferoidaan pienempään määrään
verrattuna. Hyödykkeen kulutusta tänään preferoidaan huomiseen
kulutukseen nähden.
Filosofiassa preferoidaan arvoja, tekoja jne.
Preferenssit ovat matemaattisesti ns. järjestysrelaatioita
(järjestyssuhteita), jotka noudattavat järjestysrelaatioiden
määritelmiä.
Preferenssiutilitarismi on eräs tyyppi utilitarismista, joka
määrittää hyväksi preferenssien täyttymisen.
Preferenssiutilitaristien mielestä paras lopputulos on
tavoiteltava asia. He määrittävät parhaiden preferenssien
täyttymisen parhaaksi lopputulokseksi.
Perinteisesti utilitaristit olivat hedonisteja
enemmän tai vähemmän, ajatellen mielihyvän syntyvän toimiin
osallistuneiden mielentiloista. Esim. Jeremy Benthamin mielestä
tuli tuottaa kaikille osallisille suurin määrä mielihyvää.
Hedonismi tulle kreikan kielen sanasta (ἡδονή hēdonē
"nautinto".
Preferenssiutilitaristien mielestä tämä on
ongelmallista, koska siihen liittyy oletus "mitä et tiedä ei voi
satuttaa sinua". Joku esimerkiksi saattaa levittää Pekan selän
takana hänestä huhuja tuhoten hänen maineensa ilman, että Pekka
itse ikinä saa tietää.
Tämä ei vähennä hänen koko loppuelämänsä aikana kokemaa
mielihyvää. Hedonistin mielestä tämä ei siis vahingoittanut
Pekkaa, koska "elämyksen vaatimus" ei täyttynyt, Pekka ei ikinä
ollut suoraan osallinen tapahtumiin eikä kokenut mitään.
Preferenssiutilitarismi hylkää elämysvaatimuksen. Koska henkilöllä
on preferenssi eli halu hyvään maineeseen, sen pilaaminen
vahingoittaa häntä vaikkei hän suoranaisesti kokisikaan tästä
ikinä mitään.
Tehtäviä
- Mikä on järjen ja tunteiden vaikutus siveellisiin
(moraalisiin) ratkaisuihin.
- Pitäisikö ajatustunteita (emootioita) purkaa vai hillitä?
- Mitkä olivat utilitarismin pääväitteet?
- Millä tavoin utilitarismia on arvosteltu?
- Pohdi kysymystä siitä, missä olosuhteissa moraalikäskyn "älä
varasta" rikkominen olisi mielestäsi oikeutettua.
- Pohtikaa kysymystä siitä, lisääkö koulunkäynti itsekästä
(egoistista) vai altruistista moraalia.
- Pohtikaa sitä, mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia olisi a)
jyrkällä itsekkyydellä (egoismilla) b) jyrkällä altruismilla.
- Millä tavalla preferenssiutilitarismi eroaa muista
utilitarismin muodoista?
- Mitä muita kuin yllä lueteltuja utilitarismin muotoja on
olemassa?
Toimintaa
ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä
muihin arvoihin kuten kauneuteen
Arvototuussiveys
(siveellinen realismi)
Giljotiini
Arvototuussiveys (siveellinen realismi) on käsitys, jonka
mukaan arvot voivat olla tosia tai epätosia.
Ns. Humen (David Hume 1711 - 1776) giljotiinin mukaan
siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten niiden
pitäisi olla.
Humen mukaan arvoja ei siis voida johtaa pelkästä tosiasiajoukosta,
vaan mukana on oltava aina jokin arvo.
Humen giljotiinia on vastustettu mm. sillä perusteella, että täysin
tosiasiaväitteen näköiset väitteet saattavat sisältää piiloarvoja.
On sanottu, että väite “Mies tappoi vaimonsa” sisältää jo
paheksuntaa.
Tähän voidaan vastata toteamalla, että silloin lausuja ei esitä tai
kuulija ei kuule puhdasta tosiasiaväitettä.
Tämän kirjoittajan ensimmäisiä lapsuuden muistoja on,
että ihmettelin sitä, etteivät muuten täysjärkisen tuntuiset
ihmiset pystyneet erottamaan tosiasiaväitteitä mielipiteistä.
Tehtäviä
- Onko se periaate, että tosiasioista ei voida johtaa arvoja
kielellinen sopimus vai kokemukseen perustuva väite?
- Pitäisikö vihjailevien tosiasialauseiden käyttöä vähentää?
- Miten pitää suhtautua ihmisiin, jotka tulkitsevat kaiken
puheen emotionaalisesti?
- Onko olemassa "naisten kieli"?
- Miksi tosiasiavaitteet eivät aina tehoa?
Hyvää elämää ja
onnellisuutta koskevia käsityksiä
Eudaimonismi
(kreikan sanasta eudaimonia eli onni) eli onnellisuusoppi on
suuntaus, jonka mukaan toiminnan tavoite on tai sen tulee olla
onnellisuus. Ajattelun tunnetuin edustaja on Aristoteles.
Tehtäviä
Mitä on onnellisuus?
Hedonismi,
siveellinen
katsoo, että korkein hyvä on nautinto. Nautinnolla voidaan
tarkoittaa taidenautintoja, fyysisiä nautintoja jne.
Tehtäviä
- Mitä nautintoja on olemassa?
- Mitkä nautinnot ovat Suomessa sallittuja?
- Aseta sallitut nautinnot arvojärjestykseen?
Hedonismi
on käsitys nautinnon (kr. hedone, nautinto, mielihyvä)
keskeisyydestä, yleensä niin, että nautinto arvioidaan
tavoittelemisen arvoiseksi päämääräksi.
Tehtäviä
- Mitä nautintoja sinulla on ollut viime aikoina?
- Mitä nautintoja sinulta on mielestäsi puuttunut?
- Mitä nautintoja juuri nyt tavoittelet?
Hedonismi,
psykologinen
väittää, että ihmiset tosiasiassa tavoittelevat nautintoa ja
pyrkivät välttämään tuskaa.
Tehtäviä
- Missä määrin ihmiset tosiasiallisesti tavoittelevat
nautintoja?
- Mistä johtuu, että nautintoja on olemassa?
- Mistä johtuu, että kärsimyksiä on olemassa?
- Millaisia eroja tässä asiassa esiintyy eri ihmisten välillä?
- Kumpi on mielestäsi tärkeämpää. kärsimysten vähentäminen vai
nautintojen lisääminen?
Onnellisuus
Onnellisuus on psykologian professori David Myersin mukaan
läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.
Hymy on onnellisuuden vertauskuva.
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä
mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi.
Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on
kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän
määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto,
johon rakkaus voi johtaa.
Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka.
Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja
niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat
itsestään tästä kamppailusta tehden yksilöstä hyveellisen ja siten
onnellisen.
Suomen
bruttokansantuottaan (BKT), aidon kehityksen (GPI) ja kestävän
taloudellisen hyvinvoinnin (ISEW) mittarit vuosina 1945-2010.
Kuvan saa suuremmaksi
valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.
Kuvan
saat suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.
Aidon kehityksen mittari (GPB) osoittaa, että ihmiset ovat sitä
tyytyväisempiä elämään mitä suuremman arvon valtion aidon kehityksen
mittari saa.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että bruttokansantuote mittaa ihmisten
hyvinvointia huonosti?
- Mistä johtuu, että Yleisradion pääuutislähetyksissä puhutaan
vain bruttokansantuotteesta?
- Kuulutko rikkaimpaan viidennekseen, joka saa 74,1 % maailman
tuloista?
Onni sattumana

Onni tarkoittaa usein jonkin toimijan kannalta edullista,
sattumanvaraista tapahtumaa, esimerkiksi: "Olipa onni ettei
satanut, kun unohdin pyykit ulos."
Onnekkaan tapahtuman lisäksi onnena voi myös pitää sitä, että
jokin mahdollinen mutta epäedullinen tapahtuma jää tapahtumatta.
Onnen kanssa samaa merkitsevät mm. lykky, tuuri, mäihä ja säkä.
Nelilehtisen apilan, hevosenkengän, aidon riikinkukon sulan tai tähdenlennon ajatellaan perinteisesti
tuovan onnea.
Tehtäviä
- Millaisia onnellisia sattumia sinulle on sattunut viime
aikoina?
- Millaisia onnettomia sattumia sinulle on sattunut viime
aikoina?
- Miksi et ole voittanut miljoonia lotossa?
- Oletko nähnyt tähdenlennon?
- Mikä tähdenlento on?
Onnellisuus
Jo
muinaiset ihmiset
Onnellisuus ei käsitteenä ole uusi. Muinaiset kirjoittajat
pohtivat ihmisen onnen ehtoja. Noissa kirjoituksissa korostettiin
ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Nykyajan pohdinnoissa
sen sijaan korostuu kysymys siitä, voiko yksilö löytää oman
onnensa. Tähän liittyy muun muassa sanonta "Jokainen on oman
onnensa seppä".
On myös epäonnea jolloin tapahtuu monia epämukavia asioita.
Esimerkiksi suolan läikyttäminen, peilin rikkoutuminen ja kuun
varjoon astuminen aiheuttavat uskomusten mukaan huonoa onnea.
Tehtäviä
- Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokainen on oman onnensa
sepppä?
- Pitääkö väitteenä paikkansa, että jokainen on oman onnensa
seppä. Jos olette asiasta eri mieltä, väitelkää asiasta.
- Milloin näit viimeksi mustan kissan kulkevan tien yli?
(Kirjoittajan kotona on kaksi mustaa kissaa ja melkein musta
koira.)
- Ottakaa selvää siitä, mistä johtuu se, että täysin mustia
kissoja on aika vähän?
- Montako peiliä olet rikkonut?
- Voiko rikkoontuneen peilin viedä kierrätykseen?
- Oletko yhtään taikauskoinen?
Onnen
voi periä vanhemmiltaan
Nykyään tutkijat etsivät asioita, jotka saavat ihmiset
nauttimaan elämästään ja tuntemaan tyytyväisyyttä. Silloin tällöin
ilmestyy listoja, joissa kerrotaan, minkä maiden asukkaat ovat
kaikkein onnellisimpia.
Onnellisuus syntyy hyvin monista aineksista. Taipumus
onnellisuuteen on jossain määrin perityvää.
Onnellisuuteen taipuvainen ihminen on kuin kissa, joka aina
putoaa jaloilleen.
Myös varallisuus ja hyvät tulot lisäävät tiettyyn rajaan asti
onnellisuutta.

Tärkein
ohje onnellisuuden tavoittelussa on: Synny oikeaan perheeseen.
Itsensä onnelliseksi tuntevien ihmisten on havaittu elävän
pitempään ja olevan terveempiä ja tuotteliaampia. Toisaalta
voidaan väittää, että onnellisuus kenties johtuu hyvästä
terveydestä ja työkyvystä.
Tehtäviä
- Tiettyyn rajaan asti varallisuuden lisääntyminen lisää
onnellisuutta, mutta oikein rikkaat eivät ole sen onnellisempia
kuin tavalliset rikkaat. Mistä tämä johtuu?
- Ottakaa selvää siitä, mikä on niukkuuden laki.
- Millä tavalla varakkuus voi pidentää ihmisen elinikää?
Onnellisuustutkimus
Tärkein yksittäinen onnellistava tekijä on perimä. Erossa
kasvaneita identtisiä kaksosia
tutkimalla on havaittu, että perimä selittää noin puolet ihmisen
onnellisuudesta.
Toiseksi merkittävin elämänlaatua parantava tekijä on
avioliitto.Tiedot osoittavat naimisissa olevien ihmisten olevan
naimattomia onnellisempia. Parisuhde sinänsä ei näytä riittävän
myönteisen vaikutuksen syntymiseen.
Vertailun mukaan avoliitossa elävät eivät ole yhtä onnellisia kuin
yhdessä asuvat avopuolisot. Ero johtuu todennäköisesti siitä, että
avioliitto on monissa maissa lainsäädäntösyistä turvallisempi
yhteiselämän muoto kuin avoliitto.
Myös muut ihmissuhteet vaikuttavat elämänlaatuun merkittävästi.
Kun tutkittiin Intian köyhiä, vähäosaiset pitivät itseään lähes
yhtä onnellisina kuin vertailuryhmäksi valitut selvästi paremmin
toimeentulevat keskiluokan jäsenet.
Alimpaan sosiaaliryhmään kuuluneet intialaiset pitivät ystäviään
ja sukulaisiaan suuressa arvossa. Hyvät ihmissuhteet tekivät
heidän elämästään mielekästä ja auttoivat kestämään äärimmäistä
köyhyyttä ja sen lieveilmiöitä.
Intian aivan alinta ryhmää, kastittomia, ei liene tutkittu yllä
mainituissa tutkimuksissa. Sikäli
kuin kastittomille annetaan töitä, heille annetaan sellaisia
töitä, joita muut eivät suostu esimerkiksi epäterveellisten
työolosuhteiden takia tekemään.
Tehtäviä
- Oletko mielestäsi useimmiten onnellinen vai onneton?
- Mistä tämä johtuu?
- Mikä tekee sinut onnelliseksi?
- Miten voit tehdä ystäväsi onnelliseksi?
- Miten voit tehdä vihollisesi onnettomaksi?
- Kannattaako tehdä vihollisensa onnettomaksi?
- Voidaanko onnellisuutta lisätä masennusta poistavilla
lääkkeillä?
Onneton rikas
Onneton rikas on onnellisempi kuin onneton köyhä. Varakkaat
ihmiset ovat joka tapauksessa keskimäärin varattomia
onnellisempia. Sitä vastoin ahneus heikentää elämänlaatua. Ne,
jotka haluavat jatkuvasti lisää hyvää, eivät aina nauti
elämästään.
Myös selkeä todellisuuskäsitys lisää onnellisuutta. Ei siis pidä
paikkaansa, että tieto lisäisi onnettomuutta.
Epäitsekäs käyttäytyminen lisää tyytyväisyyttä. Itsensä
onnelliseksi kokevat ihmiset tekevät keskimääräistä enemmän
vapaaehtoistyötä. (Tämän oppikirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan
tee onnelliseksi.)
Onnellisiksi itsensä mieltäneistä vapaaehtoisista tuntui myös,
että muiden auttaminen teki heistä entistä onnellisempia, mikä
taas auttoi heitä tekemään enemmän työtä huonommassa asemassa
olevien hyväksi.
Tehtäviä
- Millainen on ahne ihminen?
- Onko ahneudesta todellista hyötyä?
- Tunnetko itsesi tyytyväiseksi, kun olet auttanut jotain
toveriasi?
Ole kaunis
Ulkoinen viehättävyys ei kuitenkaan ole oikotie onneen, vaan on
ilmennyt, että ne, jotka hyväksyvät oman ulkonäkönsä eivätkä
vertaile itseään koko ajan muihin, ovat keskimääräistä
onnellisempia.
Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä omalla keholla
voi tehdä, kuin siihen, mitä sille voi tehdä.
Nuoruuden ihannointi on yhtä turhaa. Laaja tutkimus osoitti
kielteisten emootioiden vähenevän ihmisen vanhetessa.
Tehtäviä
- Mihin seikkoihin ulkonäössäsi voit vaikuttaa itse?
- Mihin asioihin ulkonäössäsi et voi vaikuttaa?
- Ihminen voi olla kaunis, mutta siitä huolimatta hänellä voi
olla huono pärstäkerroin. Mikä ero on kauneudella ja
pärstäkertoimella?
Onni
suosii rohkeaa
Maalaus
ravintola Kairossa.
Laulun mukaan onni suosii rohkeaa. Elämä alkaa hymyillä, jos
uskaltaa tarttua tilaisuuteen eikä vähättele
onnistumismahdollisuuksiaan.
Menestyjät eivät ole syntyneet erityisen onnellisten tähtien
alla, vaan he ovat omaksuneet asenteita ja käyttäytymismalleja,
jotka palkitsevat heidät myönteisillä kokemuksilla.
Onni näyttää potkivan osaa ihmisistä kaikilla elämän aloilla.
Nämä ihmiset nauttivat silmin nähden olemassaolostaan.
Hyvinvointi ei ole välttämättä tulosta ahkeruudesta tai
poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Hyvinvoijat erottaa muista
pikemminkin kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tehtäviä
- Suosiiko onni rohkeaa?
- Miksi monet hyvin älykkäät ihmiset eivät menesty?
- Eräs mies oli huijannut muilta melkoisen määrän rahaa. Kun
häneltä kysyttiin, millä hän on rikastunut, hän vastasi: "Pitää
käydä ulkona siihen aikaan yöstä, kun rahaa sataa". Voiko
tavallinen ihminen tietää, milloin hän on oikeassa paikassa
oikeaan aikaan?
Avoimin
mielin kohti uutta
Eräässä tutkimuksessa oli mukana 42-vuotias oikeuslääkäri, joka
kertoi elämän hymyilleen hänelle kaikessa. Hän oli naimisissa
rakastamansa miehen kanssa ja hänellä oli kaksi suloista lasta.
Hän myös viihtyi mainiosti työssään.
Hänen vastakohtansa oli 34-vuotias lähihoitaja, joka mielestään
tapasi aina vääriä miehiä ja jolle sattui jatkuvasti
vastoinkäymisiä. Viikon aikana hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa,
telonut selkänsä ja kolhinut autonsa peruuttamalla päin puuta.
Onnekkaat eivät kuitenkaan erottuneet ulkonäöltään, älykkyydeltään
tai vaikkapa anteliaisuudeltaan keskiarvoihmisestä.
Sen sijaan he olivat tavallista ulospäin suuntautuneempia,
uteliaampia ja avoimempia. Heidän kykynsä tajuta asioita
vaistonvaraisesti oli hyvin kehittynyt, eivätkä he epäröineet
luottaa siihen. Siksi he näkivät ympäristössään hyödyllisiä
tilaisuuksia ja uskalsivat myös tarttua niihin. Lisäksi heidän
ihmistuntemuksensa ei pettänyt, vaan se loi edellytykset monin
tavoin antoisille suhteille.
Onnekkaiden ryhmän jäseniä yhdisti panostaminen ihmissuhteisiin.
Mitä laajemmaksi verkosto kasvoi, sitä enemmän heille tarjoutui
tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, jotka voivat auttaa heitä
esimerkiksi työpaikan tai asunnon vaihtamisessa.
Epäonnisten joukkoon kuuluneet olivat jatkuvasti kuin puoliunessa.
Heidän huomionsa oli siinä määrin keskittynyt omaan itseen ja
ongelmiin, että he eivät havainnoineet aloitteelisesti ympäristöään
ja tajunneet sen tarjoamia mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua.
Tehtäviä
- Millä eri keinoilla tavallinen ihminen voi parantaa elämänsä
laatua?
- Mitä sinun pitää tehdä, jos haluat mieluiten olla yksiksesi?
- Miten voit tulla onnelliseksi, jos olet hyvin köyhä?
- Luettele kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat onnellisuutesi
edellytyksenä?
- Uskallatko kertoa listasi julkisesti?
Pelko ja
huolet sokaisevat
Erittäin mielenkiintoinen oli koe, jossa tutkimukseen
osallistuneita pyydettiin laskemaan lehdessä olevien kuvien määrä.
Epäonniset selviytyivät kokeesta keskimäärin kahdessa minuutissa,
kun taas onnekkaat saattoivat laskea lehden käsistään jo muutaman
sekunnin kuluttua.
Lehden toiselle sivulle oli asetettu puolen sivun kokoinen
laatikko, jossa luki viiden senttimetrin korkuisin lihavoiduin
kirjaimin, että kuvia on 43. Teksti hyppäsi suorastaan silmille.
Onnekkaat havaitsivat sen heti, kun taas epäonnisilta se jäi
huomaamatta.
Toisessa kokeessa keskelle lehteä oli pantu yhtä selkeä viesti:
Lopeta laskeminen. Kun sanot kokeen valvojalle, että olet
huomannut tämän viestin, saat 250 puntaa. Tämäkin viesti meni
epäonnisten silmien ohi, sillä he olivat keskittyneet pelkästään
laskemaan kuvia.
Epäonnisiksi itsensä kokevat ihmiset olivat yleensä
jännittyneempiä ja hermostuneempia kuin onnekkaina itseään
pitävät. Näytti siltä, että juuri huolestuneisuus ja pelokkuus
sumensivat epäonnisten tilanteentajun: he eivät pystyneet
hahmottamaan kokonaisuutta ja sen suomia mahdollisuuksia, koska he
suuntasivat kaiken huomionsa yhteen ainoaan asiaan kerrallaan.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että on vaikeaa kiinnittää huomio moneen asiaan
kerrallaan? Esimerkiksi tämän kirjoittaja ei pidä siitä, että
häntä häiritään, kun hän kirjoittaa.
- Eikö kaiken tarkkaileminen lisää jännittyneisyyttä, kun kokeen
mukaan se alensi sitä? Jos et keksi vastausta, kysy opettajalta,
joka tarkkailee teitä kaikkia.
- Kumpi auttaa ajattelussa enemmän, tunnin miettiminen vai
viidentoista minuutin nokkaunet?
Hyvä
itseluottamus palkitaan
Epäonnisilla on taipumus rajata ajattelunsa ja toimintansa
onnekkaita jyrkemmin: kun he ovat etsimässä täydellistä
elämänkumppania, he eivät näe uutta tuttavuutta mahdollisena
ystävänä. Sama pätee työpaikkailmoituksiin. He hakevat vain
työpaikkoja, jotka vaikuttavat ilmoituksen perusteella juuri
heille sopivilta eivätkä ilmaise kiinnostustaan tehtäviin, jotka
vaatisivat heiltä esimerkiksi lisäkoulutusta.
Brittiläistutkimuksen tulosten valossa näyttää siltä, että onni ei
ole vain sattumaa vaan pitkälti myönteisen elämänasenteen ja
avoimen mielen ansiota. Jos uskoo menestyvänsä, tulee usein
tiedostamattaankin toimineeksi menestyksen hyväksi. Usko omiin
selviytymismahdollisuuksiin parantaa myös kykyä kohdata
vastoinkäymisiä ja toipua niistä. Parhaassa tapauksessa
koettelemukset koetaan hyödyllisiksi oppitunneiksi.

Vasteaikaa mittaavassa kokeessa saatiin viitteitä siitä, että
myönteiset odotukset parantavat suorituksia. Koehenkilöt jaettiin
kahteen ryhmään. Toisen ryhmän jäseniä pyydettiin yksinkertaisesti
painamaan nappia valon syttyessä. Toiseen ryhmään kuuluneita
kehotettiin eläytymään ensin nopeasti reagoivan hävittäjälentäjän
rooliin ja sitten toimimaan samalla tavalla kuin vertailuryhmän
jäsenten. Lopputulos osoitti, että lentäjät olivat selvästi
vikkelämpiä.
Tehtäviä
- Miten omaa itseluottamustaan voi parantaa?
- Miten voi parantaa jonkun toverinsa itseluottamusta?
- Mitä mieltä olet niistä ihmisistä, jotka ovat omasta
mielestään erehtymättömiä?
- Tämän kirjoittaja teki aikanaan
vasteaikaennätyksen. Ensin piti painaa toista nappia ja
sitten toista. Painoin molempia yhtä aikaa, eikä kukaan
huomannut mitään. Mikä koejärjestelyssä oli vikana?
- Oletko koskaan saanut kiinni katosta putoavan
lampun?
Jos
tunnet itsesi epäonniseksi, pidä päiväkirjaa
Kun myöhemmin palaat menneisiin tapahtumiin, huomaat, että ihan
kaikki ei olekaan sittenkään mennyt pieleen. Yksikin ilonaihe voi
vahvistaa itsetuntoa ja antaa sysäyksen myönteiseen ajatteluun
silloin, kun maailma näyttää murjovan.
Älä kuitenkaan kirjoita päiväkirjaasi asioita, joilla joku voi
vahingoittaa sinua.
Tehtäviä
- Muistelkaa, milloin kukin oli viimeksi onnellinen. Kirjoitakaa
kulunut aika nimettömänä paperilapuille. Kootkaa paperilaput ja
laskekaa aikojen keskiarvo.
- Onko sijoituksesti tässä kilpailussa satunnainen?
- Miksi monet poliitikot pitävät päiväkirjaa?
Mikä
ohjaa elämääni
Elämänohjeita
(Olavi Rytkönen)
Liian paljon hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe tulla.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -- huomisessa on omat kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta, jos siulla ee oo paljo
töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran
vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta
vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka -- pyssyypähän aenae suu
kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä ennenkii.
- Et oo ennenkään yrittännä sitä.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!
Tehtäviä
- Mitkä kirjoittajan elämänohjeista ovat mielestäsi hyviä ja
mitkä huonoja?
Mitä aiot
tehdä elämälläsi
Terveellinen
elämäntapa
Terveellinen elämäntapa ei ole kaikille ihmisille mahdollinen, ei
edes Suomessa. Koulussa opetetaan terveelllisiä elämäntapoja, ja
tämä opetus on syytä ottaa todesta. Valitettavasti koulussa
istuminen ei ole terveellinen elämäntapa, mutta sille et voi mitään.
Koulutuksen puute tuhoaisi lopun elämäsi.
Tehtäviä
- Miten koulusta voisi tehdä nykyistä terveellisemmän?
- Mitkä omista elintavoistasi ovat terveellisiä ja mitkä
epäterveellisiä?
- Mistä saat luotettavaa tietoa terveellisyydestä?
Ei opettajakaan
aina ymmärrä sitä, mitä hän puhuu
Et aina ymmärrä sitä, mitä koulussa puhutaan. Se ei ole sinun
vikasi. Älä masennu. Ei opettaja itse läheskään aina ymmärrä, mistä
hän puhuu. Ei opettaja ole vastuussa siitä, että meillä on sellainen
koululaitos kuin meillä on.
Itsensä muita huonommaksi tuntemiselle ei aina mahda mitään, mutta
joka kerta on syytä miettiä sitä, onko jollain suorituksella
todellista merkitystä.
Tehtäviä
- Mitä asioita pidät tärkeinä?
- Mitä asioita pidät yhdentekevinä?
- Mitä koulun haittojen poistaminen maksaisi?
Valintamahdollisuuksien
säilyttäminen
Valtiovalta on ryhtynyt rajoittamaan ihmisten
valintamahdollisuuksia. Sen aloitti valtiovarainministeri Sauli
Niinistö rajoittamalla korkeakoulututkinnon suorittaneiden
mahdollisuuksia vaihtaa alaa. Muistan tämän siksi, että ehdin kaksi
kertaa vaihtaa alaa opiskelemalla ennen Niinistön ministerikautta.
Nykyinen ja seuraava Suomen hallitus jatkavat samalla linjalla.
Kaikesta huolimatta sinun on syytä pyrkiä opiskelemaan niin pitkälle
kuin mahdollista.
On mahdollista, että myös koulutettujen ihmisten työt Suomessa
loppuvat, mutta hanki hyvä englannin kielen taito. Sillä saat töitä
jostain päin maailmaa.
Jos sinulla on varallisuutta tai tulet perimään sellaista, sitä ei
kannata tuhlata. Sillä, jolla on rahaa, on aina enemmän
valintamahdollisuuksia kuin sillä, jolla rahaa ei ole.
Älä kiirehdi avioliiton ja muiden vastaavien asioiden kanssa.
Valintamahdollisuutesi loppuelämän suhteen voivat lakata jo nuorena.
Tehtäviä
- Miten koululainen voi vaikuttaa siihen, että hänen
valintamahdollisuutensa elämässä säilyvät?
- Onko valintamahdollisuuksia lisättävissä?
- Tekeekö valintamahdollisuuksien lisääminen ratkaisut
vaikeiksi?
- Onko sellainen elämä, jossa valintamahdollisuuksia on melkein
kaikissa tilanteissa vain yksi, hyvää elämää?
- Miksi joillain on paljon valintamahdollisuuksia ja joillain
toisilla ei ollenkaan?
Ympäristö,
josta saa apua
Jotkut haluavat elää yksin ja vaatimattomasti, mutta nykyään on
syytä olla ystäviä tai ainakin tuttavia, jotka voivat auttaa koko
ajan monimutkaistuvan arjen ongelmissa.
Autojen korjaaja, putkimies ja sähköasentaja ovat tarpeellisia
tuttavuuksia melkein kenelle tahansa. Jos sukulaisissa on sellaisia,
heihin on syytä pitää hyvät suhteet. Rahalla saa ja hevosella
pääsee, mutta rahaa on paljon vain harvoilla ja hevosia vielä
harvemmilla.
On kenties viihtyisää asua maalla tai kaupungin lähiössä, mutta jos
tarvitaan ambulanssia (joka voi mennä väärään osoitteeseenkin), on
syytä pyrkiä valitsemaan sellainen asuinpaikka, josta myös sellaista
apua helposti löytyy. Vaikka asuinpaikan valinta on vapaa Suomen
perustuslain mukaan, ilman rahaa sitä ei voi juuri valita.
Tehtäviä
- Millaisessa ympäristössä haluat asua aikuisena?
- Millaisessa ympäristössä et halua asua aikuisena?
- Kuinka suuressa asunnossa haluat asua aikuisena?
- Miksi kerrostaloasunto Helsingin keskustassa voi maksaa neljä
kertaa niin paljon kuin omakotitalo Helsingin laidalla?
- Mistä johtuu, että harvaan asuttujen seutujen omakotitalot
ovat hyvin halpoja?
Elämänsuunnitelma
Sinun on syytä pohtia jo nyt sitä, mitä aiot tehdä elämälläsi. Jopa
koululaisen aika voi tuntua joskus kuluvan hitaasti, mutta silloin,
kun sinusta tuntuu siltä, muista, että sinulla on käytettävissä
elämä, jonka pituus on rajallinen.
Unelmia hyvästä elämästä sinulla saa olla, mutta on syytä olla myös
varasuunnitelmia, jotta elämästäsi ei tule ajopuuta.
Menneinä aikoina ihmisen elämän vaiheet olivat melko hyvin
ennakoitavissa, mutta nykyään sattumalla on hyvin suuri merkitys.
Jos vanhana istut kirjoittamassa jotain tällaista, elämäsi meni
pieleen, ja takaisin et mennyttä saa.
Tulevaisuudessa kaksi asiaa ratkaisevat hyvin paljon: vanhempiesi
varallisuus ja koulumenestyksesi. Lisäksi on sellaisia asioita kuin
pärstäkerroin, joille et voi mitään.
Koulussa opetetaan tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta parasta
on opetella tulemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on jotain
yhteistä sinun kanssasi. Silloin ei pärstäkerroin ratkaise.
Tehtäviä
- Miksi aiot isona? Arveletko pääseväsi siihen asemaan, johon
haluat?
- Miksi ei aina kannata valita sitä ammattia, jossa tuntisi
viihtyvänsä?
- Miksi niihin ammatteihin, joissa ansaitsee eniten, on myös
eniten pyrkijöitä?
- Kun tämän kirjoittaja meni oppikouluun, kylällä sanottiin,
että siitä tehdään ministeri. Miksi minusta ei tullut
ministeriä?
- Kylällä myös sanottiin, että siitä tehdään filosofian tohtori.
Miksi minusta ei tullut filosofian tohtoria?
Vastoinkäymiset
Vastoinkäymisiä on kaikilla. Osaan vastoinkäymisistä voi varautua
ennakolta, osaan ei.
Erityisen tärkeää on pystyä ottamaan selvää siitä, miten
kasautuneista vastoinkäymisistä voi selviytyä.
Viranomaisapua on saatavilla, mutta avun tarvitsijan tiedoista ja
taidoista riippuu paljon se, saako hän sellaista apua, johon hänellä
on esimerkiksi Suomessa oikeus.
Tehtäviä
- Mitä vastoinkäymisiä sinulla on ollut?
- Oletko saanut niihin apua?
- Oletko auttanut muita heidän vastoinkäymisissään?
Emootioiden
hallinta
Toisaalla tässä aineistossa kerrotaan siitä, miten ajatustunteita
(emootioita) voidaan yrittää hallita. Aina ajatustunteita
(emootioitaanan) ei voi hallita, mutta jos niitä pystyy
hallitsemaan, ei ainakaan tässä suhteessa anna aseita
vastustajilleen. Vastustajia on kenellä tahansa, joten kyllä niitä
on sinullakin, ainakin tulevaisuudessa.
Tehtäviä
- Onko sinulla vastustajia?
- Jos ei ole, mistä tämä johtuu?
- Suututko helposti?
- Mitä vahinkoa on suuttumisesta?
- Mitä vahinkoa on siitä, että sietää jotain ihmistä liian kauan
suuttumatta hänelle?
Vapaa-aika
Jos koululainen ottaa koulunkäynnin tosissaan, hänellä ei ole
lukukausien aikana kovin paljon vapaa-aikaa. Jos taloudellinen
tilanne vaatii opiskelijalta kesällä ja lukukausien aikana työssä
käyntiä, jopa uni voi käydä vähiin.
Myös pienten lasten hoito kotona voi viedä kaiken ajan.
Tulevaisuudessa kesälomat ja eläkkeelläoloikä supistuvat. Voi olla,
että lisäksi joudut muuttamaan johonkin vieraaseen maahan saadaksesi
työtä.
Vapaa-aikaa on kuitenkin pyrittävä itselleen järjestämään.
Vapaa-ajan viettoa ei pidä ryhtyä järjestämään liian
voimaperäisesti, sillä silloinhan kyse on työstä.
Jos saat elämässäsi tilaisuuden tehdä pitempiä aikoja jotain, jonka
tekemisestä pidät, olet harvinaisen onnekas.
Tehtäviä
- Koulupäivä lyhentää elämääsi yhdellä päivällä. Samoin tekee
yksi työpäivä. Yritykset ja poliitikot ovat lyhentämässä
ihmisten vapaa-aikaa ja korottamassa ihmisten eläkeikää? Mistä
syystä ihmiset myyvät elämäänsä entistä halvemmalla?
Todenmukainen
todellisuuskäsitys
Jos koulujen opetus olisi kunnollista, saisit todenmukaisen
todellisuuskäsityksen. Kun näin ei ole, sinun on syytä pyrkiä
löytämään tosiasioita muualta.
Melkein kaikki, mitä Internetissä puhutaan, on pötyä. Sikäli kuin
Internetin valvontaa ei lähivuosina kovenneta kohtuuttomasti, sinun
sukupolvellasi on mahdollisuus löytää myös tosiasioita Internetistä.
Tehtäviä
- Miten nykyisestä valtavasta informaatiotulvasta voi poimia
kaikkein tärkeimmän?
- Miksi koulussa opetetaan ja vaaditaan oppimaan paljon
sellaisia yksityiskohtia, jotka unohtuvat lähitulevaisuudessa?
- Mitä tietokoneella kannattaa tehdä ja mitä ei (ts. mihin
käytät rajallista elämääsi).
Propagandan
torjuminen
Melkein kaikki, mitä ihmiset normaalisti omaksuvat ulkomaailmasta,
on propagandaa. Nykyään pahinta propagandaa ovat television uutiset,
toiseksi pahinta propagandaa ovat Helsingin Sanomien uutiset, ja
STT:n uutiset eivät ole enää propagandaa ollenkaan.
Toisaalla näissä aineistoissa on varoitettu suostuttelusta ja
psykopaateista. Pysy kaukana niistä paikoista, joissa tiedät olevan
suostuttelijoita ja psykopaatteja. Tee näin senkin uhalla, että
menetät jotain muuta.
Tätä kirjoitettaessa eräs vanha ystäväni kertoi minulle, kuinka
narsisti oli tuhonnut hänen tyttärensä elämää. Varo myös narsisteja
(narsismi on psykopatian laji).
Propaganda on väitteitä, jota levitetään
tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Propaganda saattaa
olla valheellista tai tosipohjaista, mutta on usein yksipuolista
ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle
hyödyllisistä puolista.
Esimerkiksi Ruotsin mallin mukainen kaikille pakollinen
uskontotiedon opetus on todellisuutdessa uskontojen propagandaa.
Tehtäviä
- Miksi on propagandaa?
- Miten voit suojautua propagandalta?
- Mistä johtuu, että kaksi kolmasosaa ihmisistä kuvittelee
olevansa muita älykkäämpiä, vaikka puolet on muita tyhmempiä?
Ole
tiukkapipoinen
oikeissa paikoissa
Jos et osaa sanoa "ei", sinun saattaa käydä huonosti. Tilaisuuksia
ei pidä jättää käyttämättä, mutta toisten ei pidä antaa päättää
siitä, mitä teet elämälläsi.
Tehtäviä
- Ovatko toverisi yrittäneen käyttää sinua hyväksi jossain
asiassa? Ovatko he onnistuneet?
- Miten hyväksikäytöltä voi suojautua?
- Mistä voit saada apua, jos sinua hyväksikäytetään?
Poliittiset
ihanteet, ideologiat, utopiat ja demokratian muodot

Tämä esitys on
lyhennelmä
Otsikon aiheista puhutaan tarkemmin tämän oppikirjasarjan
myöhemmissä osissa. Myös käsitteet määritellään siellä
perinpohjaisesti.
Pakko ja pakolla
uhkaaminen
Poliittinen (kr. polis = kaupunki) ajattelu tutkii laitoksia
(instituutioita) perheestä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Nämä
laitokset käyttävät ainakin joskus pakkoa tai pakolla uhkaamista.
Voidaan tutkia mm. sitä, millä perusteilla näillä laitoksilla on
oikeus vaatia tottelemista ja millä perusteilla yhteisön jäsenillä
on velvollisuus totella.
Tehtäviä
- Keitä sinulla ei ole velvollisuutta totella?
Yhteisön oikeutus
Vanhan ajan ajattelijat kuten Platon ja Aristoteles olivat
ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, mihin kaupunkivaltioiden
(polis) kuten Sparta ja Ateena oikeutus perustui.
Kun uusia ja laajempia yhteisöjä syntyi, niiden oikeutusta alettiin
pohtia. Erityisesti seitsemännentoista vuosisadan jälkeen pohdittiin
kansallisvaltion oikeutusta.
Kaikkina aikoina, erityisesti yhdeksännellätoista ja
kahdennellakymmenennellä vuosisadalla on pohdittu erilaisten
maailmanhallitusten oikeutusta.
Erityisesti viime aikoina feministit ovat kiinnittäneen huomiota
perheen oikeutukseen.
Tehtäviä
- Mitä sellaisia tekoja valtiot ovat viime aikoina tehneet,
joihin niillä ei ole sinun mielestäsi oikeutta?
Valtiottomuus
(anarkismi)
Anarkismi ( kreikankielen
sanoista an archos, ei hallitusta) kiistää kaikkien valtarakenteiden
oikeutuksen.
William Godwin.
Nykyaikaisen anarkismin perustajana pidetään englantilaista William
Godwinia (1756-1836), joka oli sitä mieltä, että politiikka
voidaan korvata tiedon ja siveyden lisäämisellä.
Pierre-Joseph Proudhon.
Pierre-Joseph Proudhon (1809-1865) ajatteli, että
valtarakenteet pitäisi korvata vapaaehtoisella ja vastavuoroisella
yhteiskunnallisella ja taloudelliseen järjestelmällä.
Proudhon kannatti väkivallatonta siirtymistä anarkismiin. Proudhon
on tullut kuuluisaksi lauseestaan
"Omaisuus on varkautta".
Louis Auguste Blanqui.
Louis Auguste Blanqui
(1805-1881) ja Mihail Bakunin (1814-1876) kannattivat hallitusvallan
väkivaltaista kaatamista.
Anarkistit jaetaan usein individuaalianarkisteihin
(yksilöanarkisteihin), jotka korostavat yksilön vapautta pakosta, ja
kollektivistisiin anarkisteihin
(Bakunin), jotka kannattavat kollektiivista vapautta pakosta
(kommunistinen anarkismi).
Nestor Ivanovitsh Makhno.
Anarkismin perillisiä ovat mm. anarkosyndikalismi, Nestor
Ivanovitsh Makhno ja hänen toverinsa Venäjän
sisällissodassa, Espanjan sisällissodan anarkistit ja vuoden 1968
Ranskan tapahtumien anarkistit.
Useimmiten poliittinen ajattelu on pyrkinyt oikeuttamaan
vallankäytön, sen sijaan esiintyy jatkuvasti erimielisyyksiä siitä,
millainen vallankäyttö on oikeutettua.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää siitä, ovatko Suomen anarkismit väkivaltaisia
vai eivät.
- Ottakaa selvää siitä, kuka anarkisti on haudattu
Neuvostoliiton valtion kustannuksella.
- Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittaa syndikalismi.
- Mistä johtuu, että anarkistit eivät ole nousseet valtaan
missään?
- Belgia oli ilman hallitusta melkein kaksi vuotta. Onko
hallitus tarpeellinen?
Anarkokapitalistin
mietteitä rahasta

Teos: Mitä valtio on tehnyt rahallemme?
Tekijä: Rothbard, Murray N.
Kääntäjä: Kajander, Petri
Kustantaja: Lumo Kustannus
Julkaisuajankohta: Joulukuu 2009
Pehmeät kannet, nidottu, pokkari
125 sivua, mustavalk.
ISBN: 978-952-5491-60-9
Yllä mainittu teos löytyy kokonaan seuraavasta osoitteesta:
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja
/raha/
Valtio ja raha

"Monet ihmiset uskovat, että vapaat markkinat, huolimatta
joistain tunnustetuista eduista, ovat epäjärjestyksen ja kaaoksen
tila. Mitään ei ”suunnitella”, kaikki on riskialtista. Valtion
käskyvalta toisaalta vaikuttaa yksinkertaiselta ja
järjestelmälliseltä; määräyksiä annetaan ja niitä totellaan.
Millään muulla talouden osa-alueella tämä myytti ei ole yhtä
vallitseva kuin rahan osalla. Ilmeisesti vähintäänkin rahan täytyy
olla valtion tiukassa kontrollissa. Mutta raha on talouden
elinehto; se on kaikkien maksutapahtumien välikappale.
Jos valtiolla on käskyvalta rahaan, se on saavuttanut jo
merkittävän komentopaikan talouden hallitsemiseksi, ja turvannut
ponnahduslaudan täyteen sosialismiin. Olemme nähneet, että vapaat
rahamarkkinat vastoin yleisiä uskomuksia eivät olisi kaoottiset;
että itse asiassa ne olisivat esikuvallisen järjestäytyneet ja
tehokkaat.
Mitä olemme sitten oppineet valtiosta ja rahasta?
- Olemme nähneet, että vuosisatojen saatossa valtio on askel
askeleelta tunkeutunut vapaille markkinoille ja ottanut
rahajärjestelmän täydellisesti hallintaansa.
< |